Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tästä jätteenpoltosta nyt kuitenkin tähän alkuun, jotta jää pöytäkirjoihin merkinnät. Totta kai on niin, että jätteenpolttoa pitää pystyä vähentämään ja jäte pitää maailmanlaajuisesti ja Euroopan laajuisesti ja Suomen laajuisesti saada paremmin kiertoon. Tulevaisuudessa täytyy olla vain yksi talous, ja se on kiertotalous. Sitä me vihreät ajamme ja toivomme, että jätteen määrää jatkuvasti eri toimin maailmassa vähennetään. No, lienee tarpeen myös tähän alkuun kertoa ja puhua yhdessä siitä, että kun me kaikki tiedämme, että vihreä siirtymä tarvitaan, yhteiskunnat pitää pystyä rakentamaan kestävämmälle pohjalle, niin sitä ei voi tehdä hinnalla millä hyvänsä. On selvää, että kun lasketaan päästöjä, myös luontokatoa pitää pystyä torjumaan samaan aikaan. Ja samalla pitää pystyä siirtymään sinne kiertotalouteen, jotta se materia kiertäisi jatkuvasti entistä enemmän ja paremmin. Ja vielä, jotta ei menisi liian helpoksi, täytyy pitää huoli siitä, että ihan jokainen ihminen pysyy mukana tässä muutoksessa. Erityisesti niitä ihmisiä, jotka nyt joutuvat maksamaan enemmän siitä, että tässä siirtymää tapahtuu ja tehdään, pitää pystyä tässä tukemaan. Nythän tässä esityksessä on kyse väliaikaisen lainsäädännön vakiinnuttamisesta, ja on muistettava, että kun tätä on lähdetty valmistelemaan, niin Eurooppa on ollut valtavassa energiakriisissä ja fossiilienergiasta riippuvainen monin tavoin. Tarvitsemme energiamurrosta, tarvitsemme uusiutuvaa puhdasta energiaa lisää, mutta yhä useampi ihminen ja onneksi myös tutkijat, poliitikot eri puolin ovat alkaneet herätä siihen, että tämä murros ei voi tapahtua ilman, että huomioimme myös luonnon kantokyvyn ja pidämme huolen siitä, että siirrymme kohti sitä tavoitetta, että luontokato pysäytetään. Tämähän näkyy monin paikoin erilaisina paikallisina kriiseinä, jotka paikalliset ihmiset myös nostavat hyvin ja tärkeästi esille. Ei voi olla niin, että akkumineraalitehdas tulee ja pilaa Itämeren tai pilaa lähivesistöt. Ei se ole vihreää siirtymää. Ja nythän tässä esityksessä sitten vihreän siirtymän hankkeissa sovellettaisiin aina periaatetta, jonka mukaan voitaisiin poiketa Natura-alueen suojelusta. Tämä tarkoittaisi, että lupa voidaan myöntää, vaikka suunnitelma merkittävästi heikentäisi niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura-verkostoon. Esitetty menettely, jossa helpotetaan lupien saantia Natura-alueilla ja halutaan yhdistää lupaprosesseja, asettaa paljon painetta lupaviranomaisille. Tähän ei ole tarpeeksi resursseja. Nyt myös status tärkeän yleisen edun hankkeena antaa laajemman oikeuden poiketa uhanalaisten lajien suojelusta. Ajattelen, että tämä esitys muodostaa nyt tarpeettoman suuria poikkeamia luonnonsuojelulain tarkoituksen eli lajien ja elinympäristöjen suojelun pääperiaatteisiin ja tämä direktiivi olisi pitänyt pystyä toimeenpanemaan kestävämmin ympäristön, luonnon näkökulmasta. Sen takia tulen myös itse kannattamaan myöhemmin tehtäviä vastalauseita.