Arvoisa puhemies! Kun eduskunta ei ole vielä tehnyt virallisesti valiokuntapuheenjohtajavalintoja, niin pitäydyn tässä rivikansanedustajaroolissani ja käsittelen muita asioita tässä vaiheessa. (Ben Zyskowicz: Onnittelemme silti! — Naurua) — Kiitoksia kannustuksesta. Miten se Kekkonen sanoikaan, että jos jonkun asian pitää olla rempallaan, niin ainakaan ulkopolitiikka se ei saa olla. Siitä lähdetään, joten keskitytään tässäkin puheenvuorossa sitten sisäpolitiikan kysymyksiin. Tässä hallitusohjelmassa olisi tietysti paljon puitavaa, ja onhan sitä aika lailla ruodittukin, varovaisen kriittiseenkin tyyliin jonkun verran, täällä salissa, olen pannut merkille. Siinä on paljon hyvää puolustettavaa. On siinä varmasti — jokainen löytää — asioita, mitä voisi toisella tavalla kirjoittaa, se on selvä asia. Mutta se on se kokonaisuus, millä liikkeelle lähdetään. Erittäin tärkeää, arvoisa puhemies, on se, että tuohon yhteiskuntasopimukseen päästään. Toivottavasti se hanke etenee myötätuulessa pienistä sivutuulista huolimatta, joita tässäkin salissa on aistittavissa. Arvoisa puhemies! Varsinaisesti halusin käyttää tämän puheenvuoron liittyen hallitusohjelman asuntopolitiikan osioon, koska sitä ei ole kovin paljoa tässä salissa ruodittu, vaikka se itse asiassa on ihan ruotimisen arvoinen ja vähän kehumisenkin arvoinen osio. Edellinen hallitus kun aloitti, niin silloinen ministeri asetteli tavoitteita siihen suuntaan, että saadaan asuntotuotanto ylös ja vuokrat alas. Lopputulos oli pikemminkin päinvastainen: asuntotuotanto tuli alas, mutta vuokrat nousivat ylös. (Pia Viitasen välihuuto) Nyt täytyy onnistua paremmin tällä tulevalla kaudella. Tarvitaan toinen asento asuntopolitiikkaan. — Ihan myönteistä yritystä silloinkin oli, en halua sitä täysin teilata, edustaja Viitanen, ja myönteisiäkin tuloksia siellä saatiin aikaiseksi, mutta paljon jäi vielä tekemistä. Tuo asuntopoliittinen osio on aika reipas tässä hallitusohjelmassa: otetaan kokonaan uusi asento asuntopolitiikkaan, otetaan jatkossa entistä vahvemmin huomioon muuttoliike, väestön ikääntyminen, yksin asuvien määrän lisääntyminen, ilmastopolitiikan tuomat haasteet. Ja jos vähän kärjistän, niin jos se aikaisempi trendi on ollut se, että on ohjattu ihmisiä asumaan lähinnä radanvarsiin ja suurimpiin kaupunkeihin, niin se linja kyllä nyt muuttuu: sallitaan selkeästi poliittisilla viesteillä asuminen myös muualla, jopa maaseutualueilla. Ihmisillä pitää olla itsellään valinnanvapaus siitä, missä asuu oman elämäntilanteensa mukaan — onko se sitten kaupungissa vai maaseudulla vai taajamassa, onko se vuokralla vai omistusasunnossa. Elämäntilanteet ovat erilaisia, ja ihmisillä täytyy olla tässä aito valinnanvapaus. Tämän mahdollistamiseksi tulee iso joukko erilaisia toimenpiteitä. Uskon, että esimerkiksi tuo uusi kymmenen vuoden välimalli, kun se aikanaan tarkentuu, tulee tuottamaan paljonkin kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa. Yleishyödyllisiä säädöksiä myöskin uudistetaan, asp-järjestelmää parannetaan, ja on iso joukko erilaisia toimenpiteitä, joilla saadaan asuntopolitiikkaa liikkeelle. Yksi asia, mikä tässä salissa on jäänyt vähäiselle keskustelulle, on se, että myös asunnottomuuteen aiotaan tarttua. Kun täällä on puhuttu paljon yhteiskunnan heikompiosaisista, niin onko joku heikko-osaisempi kuin asunnoton ihminen Suomessa? Onko joku sen heikko-osaisempi? Meillä on 8 000 asunnotonta edelleen, ja vaikka siinä on pari kolmekin hallitusta tehnyt työtä, niin tuota kokonaislukumäärää ei ole saatu laskettua. Toivottavasti se tällä tulevalla hallituksella onnistuu. Siihen on jonkun verran rahaakin varattuna, ja lähtökohta on se, että niin sanotun Aune-työryhmän työ tässä otetaan huomioon ja toimenpide-esityksiä sieltä, miten sen asian suhteen edetään. Uskon ja toivon ja pidän erittäin tärkeänä, että asunnottomien kokonaismäärää saadaan vähennettyä. Oikeastaan ainoa oikea tavoite on se, että asunnottomuus saadaan kokonaan poistettua Suomesta, mutta voi olla, että se ei vielä parissa kolmessa vuodessa onnistu. Mutta se on meillä ainoa oikea maali, mikä meillä voi olla. Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan tullaan aika lailla tarkastelemaan valitusmahdollisuuksia, lyhentämään päätösprosesseja. Maankäyttö- ja rakennuslakia uudistetaan rakentamismahdollisuuksien helpottamiseksi. Voi sanoa, että jatkossa on entistä helpompi rakentaa niin maalla kuin kaupungissakin, ja pidän tätä kyllä myönteisenä asiana, kunhan nämä poliittiset päätökset myös täällä eduskunnassa sitten aikanaan syntyvät. Se vaatii muuten päätöksiä kunnissakin, mikä on tietysti oma lisäkierteensä ja lisähaasteensa tälle asialle. Mutta uskon, että tähän päästään, ja tällä tulee olemaan merkitystä myös työllisyyden kannalta, kun rakennusalan työllisyys — näin uskon — tulee tätä kautta paranemaan. Rakentamisen kustannuksiin on myös tarkoitus puuttua ja rakennusmääräyksiä tarkastella sillä tavalla, että aivan niin tiukkoja kriteerejä ei ehkä sitten jatkossa olisi ja voitaisiin myös tapauskohtaisesti harkita, ovatko kaikki säännökset välttämättömiä, mitä meillä tällä hetkellä on. Rakentamisen kustannukset ovat monin paikoin nousseet sietämättömälle tasolle. Ja sitten on nippu erilaisia pienempiä toimenpiteitä, kuten se, että toimistoja voidaan muuttaa asunnoiksi entistä joustavammin. Pienimuotoinen piharakentaminen sallitaan: jos joku haluaa vaikka aurinkopaneelin laittaa takapihalleen tai katolleen, niin se onnistuu jatkossa ilmoitusmenettelyllä. Tuossa ohjelmassa on pitkä lista erilaisia toimenpiteitä. Arvoisa puhemies! Uskon, että tuolla osiolla, kun se saadaan täytäntöön, saadaan tässä maassa vasarat paukkuman ja asuntoja syntymään ja asuntopoliittinen tilanne on neljän vuoden päästä parempi kuin tällä hetkellä.