Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Jätelakia uudistettaessa olisi hyvä katsoa koko jätehuoltoketjua, ei vain yksittäisten yhtiöiden markkinaosuuksia. Lainsäädännön pitää tukea toimivaa jätehuoltoa, kierrätystä ja järkevää energiantuotantoa. Kuntaomisteisten jäteyhtiöiden markkinaehtoisen toiminnan rajaaminen viiteen prosenttiin liikevaihdosta voi heikentää niiden mahdollisuuksia hyödyntää olemassa olevaa kalustoa ja osaamista. Samalla on arvioitava, mitä vaikutuksia muutoksella on jätteenpolttolaitosten raaka-aineen saatavuuteen ja kustannuksiin. Pahimmillaan käykö niin, että kotimaista jätettä vietäisiin ulkomaille samalla, kun energiantuotantoon tuotaisiin jätettä muualta? Toinen vakava kysymys on kuljetusten pakkokilpailutus. Esimerkiksi Keski-Savon jätehuollolla on oma kalusto, omat kuljettajat ja toimiva järjestelmä. Miksi toimivaa mallia pitäisi muuttaa vain kilpailuttamisen vuoksi? Maaseudulla on lisäksi kysyttävä, löytyykö kilpailutuksiin aidosti riittävästi tarjoajia vai johtaako uudistus korkeampiin hintoihin ja palvelun heikkenemiseen. Kilpailua voidaan edistää, mutta kilpailua ei pidä rakentaa toimivan jätehuollon, huoltovarmuuden ja kuntalaisten kustannuksella. Myös Kuntaliitto on varoittanut, että ulosmyyntirajan kiristäminen voi heikentää laitosten mittakaavaetuja ja nostaa käsittelyn yksikkökustannuksia. On vielä kysyttävä: onko hallitus arvioinut riittävästi, mitä viiden prosentin raja ja kuljetusten kilpailuttaminen tarkoittavat käytännössä maaseudun palveluille, paikallisille työpaikoille ja jätehuollon kustannuksille? — Kiitos.