Eerikki Viljanen

Arvoisa rouva puhemies! Tämä esitys siltä osin etenkin, kun se koskee sikojen merkitsemistä ja mahdollisuutta säästää työaikaa tiloilla, jouhevoittaa toimintaa ja säästää kustannuksia kuitenkaan eläinten tunnistettavuuden vaarantumatta, on erinomaisen hyvä ja kannatettava. Mutta nyt kun ministeri on paikalla ja tässä käsitellään osaltaan myös muita rekisteröintikysymyksiä — lemmikkien rekisteröintiä, ja kissarekisterikin on mainittu tässä esityksessä, olkoonkin, että hieman tämmöisessä ammatillisessa mielessä, mutta joka tapauksessa — ja liittyen vähän tuohon, mitä edustaja Lyly edellä puhuessaan totesi näistä siirtymäajoista ja voimaantulosta ja EU-säätelystä tähän liittyen, niin ajattelin kysyä ministeriltä. Nyt jos kissanomistaja kysyy tekoälyltä tai Googlelta jotain kissarekisteristä, niin todennäköinen vastaus on se, että se on käynnistymässä vuoden 2026 aikana ja tavoitteena on, että kaikki Suomen kissat rekisteröidään ja varmaan myös sirutetaan edustaja Lylynkin kuvaamalla tavalla. Kysyisin nyt tähän liittyen: mikä tämä kissarekisteritilanne on? Nyt kun tässä lakiesityksessä käsitellään sitä, kuka näitä merkitsemisiä voi tehdä, siruttamisia voi tehdä ynnä muuta, niin onko tämän esitetyn muutoksen tarkoitus myös osaltaan turvata sitä, että nämä rekisteröinnin kustannukset eivät nousisi kohtuuttomiksi? Itselläkin on kissa, joka on sirutettu ja rekisteröity ja jolle kaikki toimenpiteet on tehty, ja näissä asioissa kun eläinlääkärin pakeille menee, sieltä tulee satasien lasku. Jos meillä on ajatus, että kaikki pitää rekisteröidä, tai ainakin unionilla tämmöinen tavoite ja suuntaus on, niin miten turvataan se, että kustannukset säilyvät kohtuullisina ja tästä ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia lemmikkien omistajille eikä varsinkaan semmoisia kustannuksia, joihin he eivät ole osanneet ennalta varautua?

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on useammassa puheenvuorossa ehdotettu suomalaisen ruokastrategian ja ruokasektorin kärkitoimiksi sitä, että nykyisestä kotieläintalouden ja kasvinviljelyn rinnakkaistuotantomallista siirryttäisiin enemmän puhtaaseen kasvinviljelyyn ja kasvintuotantoon tässä maassa. Suomalainen ruokasektori, suomalainen maanviljelijä, joutuu toimimaan näissä luonnonolosuhteissa, näillä resursseilla, näillä tuotantokustannuksilla ja näillä teknologioilla, jotka nyt ovat olemassa. Ikävä kyllä tänäkin keväänä, kun viljelijöistä suuri osa lähtee pellolle mielessään tuottaa leipäviljaa meille suomalaisille kuluttajille, tästäkin tulevasta viljasta suuri osa ei tule kelpaamaan leipäviljaksi erinäisistä syistä. Tässä yhteydessä voisikin kysyä, että jos mentäisiin tämmöiseen kasvipohjaiseen malliin, jota täällä on ehdotettu, niin mihin pantaisiin nämä peltoviljelystä ihmisravinnoksi kelpaamattomat ruuat ja se tuotanto.

Arvoisa rouva puhemies! Viime viikolla eduskunnan edessä oli traktoreita, jotka olivat marssineet eri puolilta maata tänne kertomaan ministerille ja meille kaikille niistä kannattavuusongelmista, joiden kanssa maatalous tällä hetkellä kamppailee. Kysynkin: Mitä ministeri heille heidän ahdinkoonsa vastasi? Aikooko ministeri tuoda nyt kehysriiheen, joka on aivan pian, konkreettisia toimia, joilla saataisiin välittömästi tilojen talousahdinkoa helpotettua? Ellei tämmöisiä toimenpiteitä tehdä, uhkana on se, että suuri osa suomalaisista maatiloista, jotka nyt tuottavat ruokaa, eivät tule selviämään sinne 2040-luvulle, johon tässä selonteossa nyt keskitytään ja jonne tässä nyt tähdätään. Tiloilla on vaikeuksia selviytyä kannattavuusahdinkonsa kanssa 2030-luvulle, 2040-luvusta puhumattakaan.

Arvoisa herra puhemies! On hyvä ja hieno asia, että tämä edellisessä lainuudistuksessa lakipakettiin jäänyt virhe nyt nopeasti korjataan ja saatetaan lainsäädäntö oikealle tolalle. Tämä lakimuutos, joka tässä nyt on käsittelyssä, on erittäin tekninen ja muodollinen. Mutta tässä yhteydessä en malta olla toteamatta, että ensi kerran, kun luomulainsäädäntöä avataan ja varsinkin valvontaan liittyviä asiakohtia käsitellään, on syytä tarkastella erittäin kriittisesti luomuvalvontojen maksuja. Tällä hetkellä luomuvalvontamaksut ovat nousseet erittäin korkealle tasolle. Ne ovat aikaperusteisia, tilakoot ovat kasvaneet, byrokratia on kasvanut, valvontoihin menee yhä enemmän aikaa, ja niistä koituva kustannus viljelijöille alkaa olla kohtuuttomalla tasolla. Eli tulevissa lakiuudistuksissa, ovat ne sitten teknisiä tai laajempia, tätä valvontamaksujen kohtuullistamista tulisi kyllä miettiä ja sitä tulisi kohtuullistaa.

Arvoisa herra puhemies! Aiemmin täällä puheenvuorossa edustaja Eestilä korosti sitä, että kivunlievitys tulee tässä yhteydessä nyt pakolliseksi, eli siltä osin voidaan katsoa, että tilanne paranee. Samalla täytyy korostaa, että on myös kiistaton tosiasia se, että kastraatiokiellolla on merkittäviä vaikutuksia sian tuotantoketjun kilpailukykyyn. Yksipuolinen kielto Suomessa voi heikentää kotimaisen tuotannon kilpailukykyä ja vaikuttaa negatiivisesti ruokaturvaan, jos kulutus siirtyy ulkomaisiin tuotteisiin myös kotimaassa. Lisäksi, kuten täällä on jo useaan kertaan todettu, kielto voi vaikeuttaa sianlihan vientiä, josta tulevat eurot ovat kannattavuuden kanssa kamppailevalle sikasektorillemme enemmän kuin tarpeen. Ministeri perusteli tämän esityksen erittäin hyvin, ja täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja. Kannatan lämpimästi tätä esitystä. [Petri Huru: Hyvä puheenvuoro!]

Arvoisa rouva puhemies! Kostotoimien kieltäminen, jos tuotteiden myyjä, tuottaja, puolustaa omia etujaan, sopimusten uudelleenneuvottelemisen edellytys, kohtuuttomien sopimusehtojen kielto ja private label ‑tuotteiden suosimisen kielto — erittäin hyviä asioita kaikki nämä neljä, jotka tässä uudistuspaketissa nousevat kärkeen. Siitä ministerille ja hallituksellekin kiitokset. Mutta samansuuntaisesti kuin valiokunnan varapuheenjohtaja, edustaja Kalmari jo totesi, kysyn ministeriltä: onko nyt myös elintarvikemarkkinavaltuutetun toimistolla tarpeelliset resurssit tämän lakipaketin — jahka tämä voimaan saadaan — ehtojen valvomiseen ja toimimiseen niin, ettei tämä päivityspaketti jää kuolleeksi kirjaimeksi? Ja toinen kysymys: onko meillä vielä mahdollisuus toivoa, että kilpailulakiin tulisi muutoksia? Saimme juuri uudet kaupan luvut: suurin kaupan toimija hallitsee melkein 50:tä prosenttia ja toiseksi lähes kolmasosaa elintarvikemarkkinoista.

Arvoisa herra puhemies! Tämä muutosesitys on hyvin yksinkertainen. Tämä ei kummuta suurta keskustelua, mutta aivan kuten edustaja Kalmari, kun ministeri on paikalla, haluaisin kysyä ministeriltä ja tämän saman kysymyksen kuin edustaja Kalmari: onhan niin, että luomutuotannon kustannukset viljelijöille eivät tule nousemaan tämänkään muutoksen johdosta? Kustannuskehityshän on ollut todella raju. Luomutilat joutuvat vuosittain valvontoihin. Jos on kotieläimiä, valvontoja on yleensä kaksi, jotka viljelijä maksaa. Jos ja kun on perinpohjainen valvonta, niin kun valvonnoistahan maksetaan tuntiveloituksen mukaisesti, perinpohjainen valvonta on myös erittäin, erittäin kallis. Nyt luomutuottajien määrä on laskenut. Toki luomutuotannon suosioon tuotantotapana vaikuttavat markkinatilanne ja tuet, mutta rohkenen sanoa, että kasvanut byrokratia ja kallistuneet valvontakustannukset etenkin pienemmissä tilaluokissa siirtävät tiloja pois luomutuotannosta. Eli eihän tämä missään tapauksessa tule nostamaan tuottajien maksamaa laskua luomuvalvonnasta?

Arvoisa puhemies! Jos suunnitellaan rajoituksia metsien käyttöön, metsätalouteen, vaikkakin ympäristöllisistä tai luonnonsuojelullisista syistä, on niistä selkeintä säätää metsälaissa. Näin metsälaki muodostaa selkeän sääntelykehikon kaikelle metsissä tapahtuvalle taloudelliselle toiminnalle ja monipuoliselle hyödyntämiselle, ja näin toimimalla velvoitteiden valvonta pystytään organisoimaan selkeästi ja kustannustehokkaasti Metsäkeskuksen toimesta muun metsälain valvonnan yhteyteen. Mutta kysyisin arvon ministeriltä tämän paketin sisällöstä: onhan nyt niin, että tässä kirjatut rajoitukset koskevat nimenomaan hakkuita ja päätehakkuita, mutta rajoitukset eivät tule koskemaan muita metsänhoidollisia toimenpiteitä, mitä metsissä saatetaan pesimäaikana tehdä?

Arvoisa rouva puhemies! Niin sanottu kännykkäkielto astui voimaan peruskoulussa viime vuoden elokuussa, ja ainakin minun kuulemani palautteet kiellon vaikutuksista ovat olleet erittäin positiivisia erittäin laajalti. Kielto on nähty hyvänä. Siksikin allekirjoitin tämän edustaja Siposen lakialoitteen, jossa esitetään perusopetuksen hyvien tulosten kannustamana samankaltaisen kännykkäkiellon laajentamista koskemaan myös toisen asteen oppilaitoksia. Peruskoulun kännykkäkiellon tapaan mobiililaitteiden käyttö toisen asteen opinnoissa olisi sallittua oppitunneilla opettajan tai rehtorin luvalla tai erityisistä terveydellisistä syistä. Joissakin toisen asteen oppilaitoksissa on jo sovittu eritasoisesti tämänkaltaisista kännykkäkielloista, mutta tämä edustaja Siposen lakialoitteen idea on saada tämä säädöspohja vakaammalle pohjalle. Se tulisi koskemaan kaikkia oppilaitoksia, yhtenäistäisi käytäntöjä ja huomattavasti selkeyttäisi toisten asteen oppilaitosten toimintaa ja pelikenttää. Toivon todella, että tämä edustaja Siposen lakialoite johtaa toimenpiteisiin. Tänäänkin täällä keskustelussa on puoluekentän eri laidoilta kuultu vain kannustavia puheita, puheenvuoroja, joissa aloitetta on kehuttu ja toivottu, että se johtaa käytännön toimenpiteisiin. Kannustusta on tullut niin hallituspuolueiden kuin oppositiopuolueidenkin riveistä. Kaikki näkevät tämän asian äärimmäisen tärkeänä. Kuten edustaja Siponen itse viimeisessä puheenvuorossaan totesi, niin toivottavasti tässä asiassa ehditään vielä toimia tällä vaalikaudella ja asia saataisiin eteenpäin, ettei se jäisi lepäämään yli vuoden päässä olevien eduskuntavaalien, kun sitten taas alkaisi koko tämän asian valmistelu alusta.

Arvoisa puhemies! Yksityistiet ovat tärkeä osa Suomen elinkeinotoimintaa ja huoltovarmuutta. Vuoden 2021 Liikenne 12 ‑suunnitelmassa sovittiin yksityisteiden rahoitustason nostamisesta 25 miljoonaan euroon vuodessa ottamalla huomioon muun muassa metsäteollisuuden erityistarpeet. Tämä hallitus on kuitenkin päättänyt leikata määrärahoituksen kolmannekseen siitä tasosta, eikä korotusta ole ainakaan tähän mennessä kuulunut. Ehkä tänään kuulemme, että korotus yksityistieavustuksiin on tulossa. Tämä hallituksen leikkaus on siirtänyt valtavasti painetta kunnille, että kuntien pitäisi tukea yksityisteiden kunnossapitoa nykyistä enemmän. Kuten tiedämme, erittäin suurella osalla Suomen kunnista ei ole varaa, mahdollisuutta tukea yksityisteitä nykyistä enempää. Tämä on erittäin eriarvoistavaa kehitystä suomalaisille tienkäyttäjille, haja-asutusalueilla toimiville ja asuville ihmisille. [Puhemies koputtaa] Riippuen asuinkunnasta tien kustannukset voivat nousta erittäin dramaattisesti.

Arvoisa puhemies! Keskusta haluaa turvata sekä kuluttajien oikeuden kohtuuhintaiseen suomalaiseen ruokaan että oikeudenmukaisen toimeentulon ruoan tuottajille ja jalostajille. Suomalainen elintarvikeketju ei kuitenkaan nyt ole tasapainossa. Maassamme on maailmankin mittakaavassa erittäin kannattava kauppa ja heikosti toimeentulevat viljelijät. Tätä epätasapainoa hallitus on luvannut korjata tuomalla esityksensä elintarvikemarkkinalain muuttamiseksi tänne eduskuntaan. Viime viikolla ministeri lupasi, että esitys tulee ensi viikolla. [Anne Kalmari: Ei näy!] Eilen täällä täysistunnossa kysyimme tämän aikataulun perään. Emme saaneet ministeriltä siihen vastausta, joten kysynkin nyt ministeri Essayahilta jälleen kerran: Onko hallitus antamassa esityksen elintarvikemarkkinoiden reiluuttamiseksi? Ja jos vastaus on, että tuo esitys tulee eduskuntaan ensi viikolla, niin pitääkö se tällä kertaa paikkansa?

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Kallio äsken hyvin otti jo kantaa tähän keskusteluun maaseudun tiestön kunnossapidosta ja siitä, mikä valtion rooli tuohon kunnossapitoon on. Tällä vaalikaudella hallituspuolueiden toimesta ovat eri puolilla Suomea edenneet monet tärkeät tiehankkeet, etenkin hieman suuremmat tiehankkeet. Pienemmälle huomiolle on jäänyt se, että tällä vaalikaudella yksityisteiden kunnostamiseen myönnettävät avustukset ovat kutistuneet murto-osaan aiemmista kausista. Yksityistiet ovat äärimmäisen tärkeä Suomen maaseudun elävänä pitämisen edellytys, niiden hyvä kunto ja kunnosta huolehtiminen, ja nyt on erittäin suuri vaara, että yksityisteiden kunto rapistuu, niistä koituvat kustannukset tieosakkaille nousevat merkittävästi ja alueiden kunnilla ei ole varaa yksityistiestön kunnossapitoa avustaa. Kysyisin ministeriltä: onko hallitus muuttamassa poliittista linjaansa yksityisteiden avustamisen osalta?

Arvoisa puhemies! Ministeri viittasi omassa puheenvuorossaan elintarvikemarkkinalakiin tulevaan uuteen muutospakettiin. Viime viikolla ministeri taisi kyselytunnilla sanoa, että tuo muutosehdotuspaketti annetaan eduskunnan käsittelyyn tällä viikolla. Pitääkö aikataulu edelleen paikkansa, ja koska me pääsemme tätä lakipakettia täällä käsittelemään? On äärimmäisen tärkeää saada se nopeasti käsiteltyä eduskunnassa ja voimaan. Toinen kysymykseni liittyy erityistalousalueisiin, joihin ryhmäpuheessakin viittasin. Hallituksen riveistä on tullut kantoja, että erityistalousaluelainsäädäntöä ei valmisteltaisi tällä vaalikaudella, ja on otettu myös kantaa, että tämmöistä valmistelua olisi tulossa ja näitä alueita oltaisiin nimeämässä. Osaako ministeri siihen vastata, eteneekö erityistalousalueasia? Kolmanneksi: onko hallitus varautunut kansallisesti mahdollisesti tilkitsemään niitä rahoitusnäkymiä, joita EU:n rahoituskehysneuvotteluissa mahdollisesti [Puhemies koputtaa] maaseudun kehittämisen ja maatalouden rahoittamisen osalta uhkaa jäädä?

Arvoisa puhemies! Maaseutupolitiikka on selontekonsa ansainnut. Siksi onkin valitettavaa, että tästä selonteosta ei välity tarpeeksi vahva tahtotila maaseutua uhkaavan kuihtumisen kierteen kääntämiseksi kukoistuksen kierteeksi. Eduskuntakäsittelyssä pitääkin maaseutupolitiikkaan saada uutta, vahvempaa suuntaa ja konkreettisia toimia, ei korulauseita. Arvoisa puhemies! Maaseudun haasteet ovat todellisia, mutta myös monet Suomen talouden kasvun mahdollisuudet nojaavat maaseutuun — luonnonvarojen kestävään käyttöön, puhtaaseen energiaan ja uusiin innovaatioihin. On hienoa, että maaseutua on tänäänkin arvostettu tämän salin puheissa. Mutta sairaalapäätökset, pienten lukioiden kohtelu, aluekehitysrahojen muutokset, yksityistieavustusten ja laajakaistarakentamisen tukien leikkaukset, biokaasuinvestointien vaikeuttaminen sekä turpeen energiakäytön nopea alasajo ovat kaikki esimerkkejä hallituspuolueiden päätöksistä, jotka ovat heikentäneet maaseudun elinvoimaa. Hallitusohjelmakirjaukset, puheet ja teot eivät ole olleet tällä vaalikaudella linjassa keskenään. Arvoisa puhemies! Maaseutu on luonnonvarojen lähde. Suomalainen vientiteollisuuskin alkaa usein sorateiden päistä — pellon pientareelta, hakkuuaukean reunalta tai kaivoksen portilta. Maaseudulla syntyy myös menestyviä teollisuusyrityksiä ja kansainvälisiä huippuosaajia. Esimerkiksi Ylä-Savosta ponnistanut Ponsse on maailman johtavia metsäkonevalmistajia ja Genelec maailman huipulla kaiuttimien valmistajana. Maaseudulta voidaan siis ponnistaa myös globaaliin menestykseen. Maaseutumme voi olla kasvumme ja kehityksemme lähde, kunhan maaseudun ihmisille ja yrityksille annetaan menestymiseen reilu mahdollisuus. Maaseudulla tarvitaan osaavaa työvoimaa, toimivia tie- ja tietoliikenneyhteyksiä, riittäviä peruspalveluita ja investoinneille rahoitusta. Näiden perustarpeiden turvaamiseksi keskusta on tehnyt toistuvasti esityksiä ja edellyttänyt hallitusta tarttumaan niihin. Arvoisa puhemies! Maaseudun yrittäjille kohdistuu kasvavassa määrin yhteiskunnan vaatimuksia, esimerkiksi ilmasto- ja ympäristövelvoitteiden muodossa. On totta, että maaseutu voi tarjota ratkaisuja myös ilmastonmuutokseen, luontokatoon ja vesistöjen suojeluun. Puhdas suomalainen luonto on ehdottomasti puolustamisen arvoinen asia. Mutta tilanne on kestämätön, jos kasvavien vaatimusten keskellä maaseudun elinkeinojen ja yrittäjyyden toimintaedellytykset eivät ole kunnossa. On mahdotonta olla vihreä, jos tili on jatkuvasti punaisella. Kestävän työn ja toimeliaisuuden edellytyksenä on taloudellinen kannattavuus. Arvoisa puhemies! Maaseudun ja kaupunkien eriytymiskehitys on ollut Suomessa voimakasta. Kokemus alueellisesta epäoikeudenmukaisuudesta on monilla alueilla vahvistunut. Koetaan, että vaikka kansantalous hyötyy maaseudun luonnonvaroista, silti eurot valuvat pääosin maaseudun ulkopuolelle. Palveluiden saatavuuden, liikenneinfran ja tietoliikenneyhteyksien eriytyminen alueiden välillä on saatava kuriin. Arvoisa puhemies! Suomalaisen maaseudun sekä maa- ja metsätalouden tulevaisuus on turvattava. Onkin selvää, että hallituksen on onnistuttava neuvotteluissa EU:n seuraavasta rahoituskaudesta. Vastuu nyt tehtävistä niin kotimaan kuin EU-tason päätöksistä on nykyisellä hallituksella. Arvoisa puhemies! Keskeinen kysymys kuuluu: onko maaseutua uhkaava näivettymis- ja kuihtumiskehitys vääjäämätön? Ei ole. Nykymenolle on vaihtoehto. Keskusta on esittänyt esimerkiksi erityistalousalueiden muodostamista heikomman kehityksen alueille. Me edellytämme, että hallitus tarttuu toimiin, joilla heikoimmilla olevat alueet saavat erityiskohtelua, toimia, joiden avulla alueelle voisi syntyä uutta taloudellista toimeliaisuutta ja mahdollisuuksia työhön ja toimeentuloon. Suomi tarvitseekin nyt uuden suunnan. Uuden suunnan ottamiseen tarvitaan rohkeutta, ja tulevassa päätöksenteossa pitää rohkeutta olla tätä selonteon linjaa huomattavasti enemmän.

Arvoisa puhemies! Ruuan laatu, riittävyys, huoltovarmuus ja maaseudun elinkeinojen turvaaminen on nähty Euroopan unionissa pitkään erittäin tärkeiksi aiheiksi, niin tärkeiksi, että se on ollut Euroopan unionissa pisimmälle integroitu politiikan sektori ja siihen on käytetty myös euroista valtaosa. Nyt EU-rahoituksen painopisteisiin suunnitellaan muutoksia kilpailukykyyn liittyvistä syistä, niin kuin tässä keskustelussa on jo käynyt ilmi, ja tässä ajassa ja tässä tilanteessa kuitenkin huoltovarmuudestakin on syytä pitää edelleen huolta. Se on turvattava. Tämä vaatii ruoantuotannon, maatalouden kannattavuuden turvaamista. Nyt kun paine maatalouden tukien laskemiseen on suuri, entistä merkittävämmäksi käy se, että pitää saada elintarvikemarkkinat toimimaan. Tässäkin yhteydessä kannustan hallitusta siihen, että se toteuttaisi omaa ohjelmaansa ja toisi eduskunnan käsittelyyn mahdollisimman pikaisesti niin muutokset kilpailulainsäädäntöön kuin elintarvikemarkkinalakeihin.

Arvoisa puhemies! Saimme lopulta valiokunnassa tehtyä erittäin hyvän mietinnön. Itse asiassa maa- ja metsätalousvaliokunnassa tehty mietintö on huomattavasti parempi kuin alkuperäinen hallituksen esitys. Suden kannanhoidollinen metsästys saadaan liikkeelle, ja samassa parannettiin edellytyksiä myös karhun ja ilveksen kannanhoidollisen metsästyksen liikkeelle saamiselle. Arvoisa puhemies! Valiokunnalle osoitetussa Poliisihallituksen lausunnossa tuodaan esille, että suurpedoista erityisesti susi on viime aikoina aiheuttanut säännöllisesti tehtäviä poliisille. Tehtävissä on ollut kysymys tilanteista, joissa suden arvioidaan aiheuttavan vaaraa ihmisten hengelle tai turvallisuudelle. Todetaan myös, että susikanta on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Valiokunnalle annetussa lausunnossa todetaan, että poliisin antamat suden karkottamis- ja lopettamismääräykset ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosina, ja edelleen että päätösmäärien kasvu johtuu susikantojen kasvusta ja niiden ihmisarkuuden vähenemisestä. Edelleen poliisin näkemyksen mukaan metsästyksellä ennaltaehkäistäisiin susien aiheuttamia uhka- ja vaaratilanteita. Suden metsästyksen salliminen esitetyllä tavalla ehkäisee sudesta aiheutuvia häiriöitä, kun suden ihmisarkuus sen metsästyksen vuoksi lisääntyy. Arvoisa puhemies! Valiokunnan saamissa lausunnoissa on tuotu esille myös susikannan kasvun vaikutukset maatalousyrittäjille, joille hallitsematon tilanne on aiheuttanut kohtuutonta painetta. Varsinkin useat lammastaloutta harjoittaneet viljelijät ovat lopettaneet tai harkitsevat lopettavansa tuotannon jatkuvasti kasvavan susiriskin vuoksi. Vaikka esimerkiksi petoaitoja ja muita suojatoimenpiteitä on tehty huomattava määrä, vuonna 2024 valtion varoin korvattuja vahinkotapauksia oli ennätykselliset 90 kappaletta. Näissä tilanteissa susi tappoi yli 400 lammasta. Valiokunnan saamien tietojen mukaan tänä vuonna jo marraskuun loppuun mennessä näitä tapauksia on ollut 104 eli tapausten määrä on todella rajussa kasvussa. Kuitenkin euromääräisiä vahinkoja huomattavasti suurempi asia on vahinkojen välttämiseksi tehtävä lisätyö ja vahinkoriskin aiheuttama kova henkinen paine. Viimeisen seitsemän vuoden aikana on raportoitu, että lampaan lihantuotanto on supistunut noin 40 prosenttia, ja tämän keskeisin syy on susista johtuva toimintaympäristön muutos ja sen aiheuttama paine, lisätyö ja stressi. Arvoisa puhemies! Töitä susien määrän kasvun hillitsemiseksi on tehty jo useiden vaalikausien ajan. Viime vaalikaudella maa- ja metsätalousvaliokunta otti erittäin selkeän kannan kannanhoidollisen metsästyksen aloittamisen puolesta, ja nyt saimme tästä hallituksen esityksen. Olisi ollut hyvä, jos hallitus olisi esityksessään antanut raamit myös karhun ja ilveksen kiintiömetsästykselle, mitä se ei kuitenkaan tehnyt, mutta haluan kiittää maa- ja metsätalousvaliokunnan hallituspuolueiden edustajia, joilla oli halu ja valmius nämä raamit valiokunnassa asettaa myös karhun ja ilveksen kiintiömetsästykselle, mitä keskustakin kannusti ja edellytti. Kiitän myös maa- metsätalousvaliokunnan kollegoja tämän asian käsittelystä. Valiokunnassamme on erinomaisen hyvä henki, ja tämänkin asian käsittelyssä henki oli hyvä, toki pois lukien saukosta syntynyt turha kohu lopussa. Kukaan ei ole ehdottanut saatikka ajanut saukkojen metsästyksen aloittamista. Todetaan tämäkin tässä nyt vielä erikseen. [Krista Mikkonen: Te helpotitte sitä kuitenkin!] Arvoisa puhemies! Tämä on hyvä lainmuutos, jolla lisätään turvallisuutta, vahvistetaan elinkeinojen ja perinteisen metsästyskulttuurin harjoittamisen edellytyksiä. Samalla tällä uudistuksella vahvistetaan suomalaisen yhteiskunnan legitimiteettiä, vahvistetaan oikeudentuntoa ja lainkuuliaisuutta nyt, kun vihdoin pystymme reagoimaan todella paljon vahvistuneiden suurpetokantojen aiheuttamiin ongelmiin. Susikanta säilyy jatkossakin suotuisalla suojelun tasolla, mutta susi kuuluu luontoon, ei pihoille, ei kouluteille, ei karjasuojiin eikä estämään perinteistä suomalaista koirien avulla tapahtuvaa metsästystä.

Arvoisa puhemies! Suomalaista ruokaa ei ole ilman kannattavaa suomalaista maataloutta. Nyt tilojen määrä vähenee, viljelijät väsyvät hallinnon, markkinoiden ja yhteiskunnan aiheuttamien paineiden alla. Nuoria viljelijöitä tulee alalle liian vähän alan tulevaisuuden turvaamisen takaamiseksi. Lähes kaikkiin maataloutta vaivaaviin ongelmiin lääke on kannattavuuden parantaminen. Tämä hallitus lupasi aloittaessaan täyskäännöksen parempaan, sitä ei ole nähty. [Antti Kurvinen: Näin se on!] Viljelijät eivät kaipaa enää yhtään strategiaa, ohjelmaa tai kauniita juhlapuheita alan tärkeydestä. Viljelijät kaipaavat konkreettisia toimia ja niitten tuomia lisäeuroja. Kysynkin arvoisalta ministeriltä: koska nämä kauniit puheet konkretisoituvat toimiksi ja etenkin koska ne lisäeurot, jotka on luvattu, ovat viljelijöiden käytettävissä?

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on useaan kertaan todettu, että hallitus ei ole kohdistanut leikkauksia viljelijöiden tukitasoihin. Se on totta, ja kiitos siitä. Hallitus on nyt linjannut, että se laajentaa korvauskelpoisuuksia, jonolistoja puretaan, nuorille kohdennetaan uusia korvauskelpoisuuksia itäisen Suomen kuuden maakunnan alueelle. Samassa yhteydessä on todettu, että tämä ei tule vaikuttamaan muiden viljelijöiden tukitasoihin ja että nämä laajennukset otetaan säästyneistä varoista. Nyt kun budjettikirjassa kuitenkin maatalouden pääluokkaan ja sektoriin yleensä kohdistuu leikkauksia, vaikka tukitasoihin suoranaisesti ei, niin kysyisinkin nyt arvon ministeriltä: kuinka paljon näitä säästyneitä varoja sektorilla on olemassa, ja mitä kaikkia uusia avauksia tai nykyisten päätösten laajennuksia meidän on lupa odottaa näihin säästyneisiin varoihin nojaten?

Arvoisa puhemies! Ensi viikolla järjestetään kasvinviljelijöiden kriisikokous, syynä romahtanut kannattavuus, kannattavuuden meneminen pakkaselle. On aivan selvää, että meidän pitää saada vientimarkkinat vetämään ja sitä kautta tuottajien saamat tuottajahinnat vahvistumaan, mutta aivan yhtä lailla meidän pitää pystyä vaikuttamaan tuotantokustannuksiin ja tuotantopanosten hintoihin. Kysyisinkin nyt arvon ministeriltä: Mitä ministeri aikoo tehdä, mitä hallitus aikoo tehdä, maatalouden tuotantokustannusten kasvun hillitsemiseksi ja laskemiseksi? Esimerkiksi kasvinviljelytiloilla erittäin oleellinen ja suuri tuotantokustannus syntyy lannoitteista. Oletteko tekemässä muutoksia esimerkiksi lannoitteiden kadmiumrajoihin, mikä loisi kilpailua lannoitemarkkinoille ja laskisi todennäköisesti Suomen lannoitteiden hintoja esimerkiksi Ruotsin tasolle? Meillä on oleellisesti korkeimmat lannoitteiden hinnat tällä hetkellä Suomessa kuin Ruotsissa.

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa ministeri, Suomen vienninedistämistä ja sitä tukevia palveluita, ohjelmia ja rakennetta ollaan uudistamassa, ja maan hallituksella on hallitusohjelmassaan kunnianhimoiset tavoitteet suomalaisen ruokaviennin sekä määrän että kannattavuuden parantamiseksi. Kysyisin arvoisalta ministeriltä: tukevatko nämä suomalaisen viennin edistämiseen tehdyt rakenteelliset muutokset ruokaviennin edellytysten parantamista ja turvaavatko nämä muutokset tämän hallitusohjelman kirjauksen, jossa tavoitellaan erittäin merkittävää suomalaisen ruokaviennin kasvattamista kannattavasti, joka omalta osaltaan tukisi koko elintarvikesektoria ja Suomen talouden elpymistä?