Hanna Laine-Nousimaa

Kiitos, arvoisa puhemies! Suomessa köyhyys ei ole enää marginaalinen ilmiö. Se on laajeneva ja syvenevä yhteiskunnallinen kriisi, jonka vaikutukset ulottuvat suoraan ihmisten arkeen ja samalla koko yhteiskuntamme kestävyyteen ja turvallisuuteen. Köyhyys- ja syrjäytymisriskin koskettaessa lähes miljoonaa suomalaista emme puhu vain yksittäisistä kohtaloista, puhumme rakenteellisesta ongelmasta, joka murentaa luottamusta, lisää epävarmuutta ja heikentää yhteiskunnan yhtenäisyyttä. Erityisen huolestuttavaa on lapsiperheköyhyyden kasvu. Yhä useampi lapsi kasvaa kodissa, jossa rahat eivät riitä ruokaan, harrastuksiin tai edes perusturvaan. Lähes viidennes pienituloisten perheiden lapsista kokee, ettei saa riittävästi ruokaa. Olemme tilanteessa, joka ei yksinkertaisesti ole hyväksyttävä hyvinvointivaltiossa. Tämä ei ole vain inhimillinen tragedia, tämä on myös turvallisuuskysymys. Lapsiperheköyhyys heikentää oppimistuloksia, kaventaa tulevaisuuden mahdollisuuksia ja lisää ylisukupolvista syrjäytymistä. Tämä tarkoittaa sitä, että osa lapsista jää pysyvästi yhteiskunnan ulkopuolelle. Osallisuuden murentuessa kasvaa riski turvattomuudesta, radikalisoitumisesta ja yhteiskunnallisesta eriytymisestä. Yhteiskunta, jossa lapset eivät saa tasavertaisia lähtökohtia, ei ole vakaa eikä turvallinen. Arvoisa puhemies! Toinen vakava ja liian vähälle huomiolle jäänyt ilmiö on eläkeläisköyhyys. Moni ikääntynyt suomalainen elää tänä päivänä tilanteessa, jossa pienikin kustannusten nousu — lääkkeet, asuminen tai ruoka — horjuttaa arjen perustaa. He ovat rakentaneet tämän maan mutta joutuvat nyt tinkimään välttämättömistä menoista. Iäkkään ihmisen joutuessa valitsemaan lääkkeen ja ruoan välillä ei kyse ole vain sosiaalipolitiikasta, kyse on arvovalinnoista ja lopulta kokonaisturvallisuudesta. Eläkeläisköyhyys lisää yksinäisyyttä, heikentää terveyttä ja kasvattaa palveluiden tarvetta. Samalla se rapauttaa luottamusta siihen, että yhteiskunta pitää huolta omistaan. Ilman tätä luottamusta ei ole myöskään kestävää turvallisuutta. Arvoisa puhemies! Suomen kokonaisturvallisuus ei synny vain puolustuksesta, varautumisesta tai viranomaisyhteistyöstä. Se syntyy ennen kaikkea siitä, että ihmiset kokevat kuuluvansa yhteiskuntaan ja pärjäävänsä arjessa. Köyhyyden lisääntyessä tämä kokemus heikkenee. Ihmisten kyky osallistua, luottaa ja sitoutua yhteiskuntaan vähenee, kun he joutuvat jatkuvasti kamppailemaan toimeentulostaan. Tämä näkyy myös kriisinsietokyvyssä: yhteiskunta, jossa suuri joukko ihmisiä elää valmiiksi äärirajoilla, ei kestä uusia šokkeja. Tästä syystä köyhyyden torjunta ei ole vain sosiaalipolitiikkaa, se on keskeinen osa Suomen kokonaisturvallisuutta. Arvoisa puhemies! Nykyinen kehitys ei ole väistämätöntä. Se on seurausta poliittisista valinnoista. Sosiaaliturvaleikkaukset, asumistuen heikennykset ja palveluiden karsiminen ovat kohdistuneet erityisesti niihin, joilla jo valmiiksi oli vähiten. Samalla työllisyyspolitiikka ei ole tuottanut tuloksia, ja yhä useampi jää ilman työtä ja toimeentuloa. Tämä suunta on käännettävä. Meidän on vahvistettava perusturvaa, tuettava lapsiperheitä ja varmistettava, että ikääntyneet ihmiset voivat elää arvokasta elämää ilman jatkuvaa taloudellista pelkoa. Meidän on investoitava koulutukseen, työllisyyteen ja kohtuuhintaiseen asumiseen. Nämä eivät ole pelkkiä kuluja: ne ovat investointeja yhteiskunnan vakauteen, luottamukseen ja turvallisuuteen. Arvoisa puhemies! Suomen vahvuus on aina ollut siinä, että pidämme toisistamme huolta, emme jätä ketään yksin. Mikäli tämä perusta murenee, murenee samalla kokonaisturvallisuutemme. Tästä syystä köyhyyden torjunta, erityisesti lapsiperheiden osalta, on nostettava politiikan ytimeen. Tätä ei tehdä vain oikeudenmukaisuuden vuoksi vaan siksi, että ilman sitä meillä ei ole kestävää ja turvallista tulevaisuutta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Lapsiperheköyhyyden kasvu on yksi vakavimmista kriiseistä Suomessa tällä hetkellä. Yhä useampi vanhempi joutuu tinkimään ruuasta, lääkkeistä, lasten harrastuksista, jolloin kyse ei ole vain taloudellisesta ongelmasta. Kyse on lasten arjesta, kehityksestä ja tulevaisuudesta. Lapsen kasvaessa jatkuvassa puutteessa näkyy se oppimisessa, mielenterveydessä ja osallisuuden kokemuksessa. Riski syrjäytymisestä kasvaa, jos tunne kuulumisesta yhteiskuntaan heikkenee jo varhain. Syrjäytyminen ei ole vain yksilön tragedia, se on koko yhteiskunnan riski. Me tiedämme, että ylisukupolvinen köyhyys on todellinen ilmiö. Maksamme myöhemmin moninkertaisesti, jos emme katkaise tätä kehitystä nyt, sekä talouden että turvallisuuden näkökulmasta. Yhteiskunta, jossa osa lapsista jää pysyvästi ulkopuolelle, ei ole vakaa yhteiskunta. Säilyttääksemme kaikille turvallisen Suomen on meidän varmistettava, että yksikään lapsi ei jää ilman ruokaa, mahdollisuuksia ja toivoa. Kysynkin hallitukselta: miten aiotte ottaa huomioon lisääntyvän köyhyyden vaikutuksen erityisesti lasten ja nuorten turvallisuuteen [Puhemies koputtaa] ja heidän uskoonsa omasta tulevaisuudestaan?

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Lastensuojelun tehtävä on yksi yhteiskunnan tärkeimmistä, kuten tässä jo aikaisemminkin muissa puheenvuoroissa on tullut ilmi, ja myös siksi on erittäin tärkeää, että edustaja Suhonen on ottanut tämän keskustelualoitteen. Kiitos siitä. Meidän on pystyttävä turvaamaan lapsille turvallinen elämä ja arki. Lastensuojelun kuormitus on kasvanut jo pitkään, ilmoitusten määrä on korkea, asiakasmäärät suuria ja työntekijöiden vaihtuvuus huolestuttavaa, koska tämä työ on erittäin raskasta. Lasten määrä per sosiaalityöntekijä voi alueilla olla hyvinkin suuri, vaihtelua on valtavasti. Lastensuojelulaki edellyttää lapsen edun ensisijaisuutta, riittäviä palveluja ja määräaikojen noudattamista. Tiedämme, että kaikilta osin näin ei tällä hetkellä ole. Päätöksiä viivästyy, asiakassuunnitelmia ei päivitetä ajallaan, ja lapsen osallisuus jää liian usein muodolliseksi. Tulevat muutokset ja ratkaisut eivät voi olla vain kosmeettisia. Tarvitaan riittävät resurssit mutta myös työn rakenteiden korjaamista. Arvoisa puhemies! [Puhemies koputtaa] Lapsen oikeus turvalliseen kasvuun ei ole neuvottelukysymys. Toivottavasti nämä viestit täältä otetaan huomioon lain uudistuksessa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen toimettomuus rakennusalan romahtaessa pahensi taantumaa hallituskauden alussa. Miten on nyt? Hallitus selvittää, pohtii ja tarkastelee. Kuinka paljon hinnat ehtivätkään nousta kehysriiheen mennessä, sitä miettii kauhulla moni suomalainen. Arvoisa pääministeri Orpo, meillä on tarjota teille heti valmiita toimia, kuten matkakuluvähennyksen nosto, [Sanna Antikainen: Ei auttaisi nyt!] joka helpottaisi erityisesti työssäkäyvien ja haja-asutusalueilla asuvien ihmisten arjen kustannuksia. Arvoisa pääministeri Orpo, odotellessanne valtiovarainministeriön toimenpidelistaa otatteko matkakuluvähennyksen mukaan listan jatkoksi? [Sheikki Laakso: Mikä täsmätoimi tuo on?]

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeri Rydman, koko tämän tunnin aikana te ette ole kertonut, miten kohdennatte nämä 100 miljoonan euron lisäsäästöt, joista olette niin innokkaasti luvannut pitää kiinni, ne säästöt, jotka tarkoittavat vanhusten arjessa heikennyksiä puhtauteen, ruokaan, henkilökunnan läsnäoloon ja yhteisöllisyyteen. [Juho Eerolan välihuuto] Kaikki tekijät vanhusten arjessa ympärivuorokautisessa hoivassa heikkenevät, mikäli leikkauksia sinne kohdistetaan, ovat ne ministerin listalla sitten missä kohdassa tahansa. Nyt teillä on, ministeri Rydman, viimeinen tilaisuus kertoa, miten nämä säästöt tulevat näkymään suomalaisten vanhusten hoidossa. Arvoisa puhemies! Kysynkin ministeri Rydmanilta: aiotteko puolustaa kehysriihessä suomalaista vanhustenhoitoa ja säästää meidän ikäihmisemme ministeri Purran saksilta?

Arvoisa herra puhemies! Ikäihmisten hoivan ongelmat eivät johdu alan ammattilaisista. Arvoisa ministeri Rydman, totesitte eilen, että teknologia on vanhustenhoivassa täydentävä palvelu. Nyt, kun ryhdytte tekemään laskuharjoituksia lisäleikkausten löytämiseksi, on hyvä muistuttaa yhdestä asiasta. Totesitte, että teknologisia laitteita lisäävässä säästölaissa on kyse vain laskennallisesta säästöstä, vaikka tosiasiassa leikkaus kohdistuu henkilöstöön — siis 50 miljoonan euron leikkaus. Ministeri Rydman, te toivottavasti ymmärrätte, että laskennallisten harjoitustenne takana on oikeasti ihmisiä, työpaikkoja, sotealan ammattilaisia. He eivät ole vain lukuja viivan alla. Arvoisa puhemies! Kysynkin sosiaali- ja terveysministeri Rydmanilta: voitteko luvata, että henkilöstön määrästä hoivassa ei enää leikata?

Arvoisa puhemies! Minä koulutettuna hoitajana olen huolissani. Minä olen — kuten jokainen suomalainen on — viime aikoina voinut lukea uutisista vanhustenhoivan kuolemantapauksista. Tapaukset ovat surullisia ja pysäyttäviä. Eilen selvisi, että enemmistö suomalaisista ei enää luota vanhustenhoidon turvallisuuteen. Arvoisa puhemies! Ihmisten huoli on ymmärrettävää. He pohtivat, voiko hyvinvointivaltion lupaukseen enää luottaa, huolehdimmeko me myös kaikista heikoimmassa asemassa olevista. Arvoisa sosiaali- ja terveysministeri Rydman, sen sijaan, että te uutena ministerinä olisitte ottanut ensimmäisenä kantaa vanhustenhoivan puutteisiin, te kiirehditte lupaamaan, että viette läpi 100 miljoonan euron säästöt. Arvoisa puhemies! Kysyn ministeri Rydmanilta: voitteko vakuuttaa, että enää euroakaan säästöistä ei kohdenneta vanhustenhoivaan?

Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri tänään puheessaan sanoi, että kaikille on taattava riittävät palvelut ja sosiaaliturva. Olen ymmärtänyt, että edes oikeus kotiin on perusoikeus. Näin ei enää ole. Kodittomuus on lähtenyt selkeään kasvuun erityisesti nuorilla ja naisilla. Tämä on selkeä seuraus sosiaaliturvan leikkauksista. Arvoisa rouva puhemies! Kaiken tämän kurjistumisen keskellä hallituksella on ollut varaa antaa 800 miljoonan veronalennus yhteisöveroon. Olisiko syytä perua tämä päätös ja kuunnella SDP:n vaihtoehtoa, jonka puheenjohtaja Lindtman juuri kertoi, ja alkaa toteuttaa oikeudenmukaista ja vastuullista talouspolitiikkaa, jolla ei rangaista heikoimpia, kuten lapset, vanhukset, vammaiset ja työttömät, vaan jaetaan kuormaa ja haetaan aidosti kasvun mahdollisuuksia? — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Suomi on ajautunut erittäin vakavaan tilanteeseen. Meillä on Euroopan korkein työttömyys, satojatuhansia ihmisiä on vailla työtä ja konkurssien määrä on ennätyslukemissa. Hallitus on omilla toimillaan pahentanut suomalaisten työttömyyttä ja heikentänyt työttömyysturvaa, jonka tuella olisi mahdollisuus nousta takaisin työelämään. Oppositiota arvostellaan negatiivisuuden lietsonnasta, mutta kuuntelemalla tavallisia suomalaisia olemme havainneet, että puheemme ovat täyttä totta. Monelta ihmiseltä on lähtenyt työ, perustoimeentulon turvaa on heikennetty ja on aiheutettu jopa vaara kodin menettämisestä. Hallituksen säästövimma, joka kohdistuu pääosin heikoimmassa asemassa oleviin kansalaisiin, on pakottanut myös hyvinvointialueet irtisanomaan hoitajia ja muuta sotehenkilöstöä. Sosiaali- ja terveysjärjestöt joutuvat myös vähentämään henkilökuntaansa, kun niiden rahoituksesta leikataan kolmannes. Miten tämä on mahdollista? Vanhustenhoito kärsii resurssien riittämättömyydestä. Käsipareja puuttuu jo valmiiksi, eli niitä ei pitäisi vähentää, vaan niitä pitäisi lisätä. Työttömiä työnhakijoita on KEHA-keskuksen aamun tiedotteen mukaan jo 346 400. Luku on 20 600 suurempi kuin vuotta aikaisemmin. Pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut vuodessa 27 300:lla. Nuoria, alle 25-vuotiaita työttömiä on 4 100 enemmän kuin vuosi sitten. Näin ei voi jatkua. Tämä ei ole taloudellisesti kestävää, eikä se ole inhimillisesti hyväksyttävää. Rakentaminen ja asuntokauppa on saatava liikkeelle, keinoja kyllä on, jos tahtoa löytyy. Hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka on epäonnistunut. Luvattiin 100 000 uutta työpaikkaa, mutta lopputuloksena on saatu lähes saman verran lisää työttömiä. Erityisen huolissani olen nuorisotyöttömyyden kasvusta ja työttömyyden keston pitkittymisestä. Alkuvuoden aikana olen keskustelussa kuullut parinkin ison teollisuudenalan huolesta saada osaavia työntekijöitä ammatillisen koulutuksen kautta. Aikuisopintoraha on poistettu, ja ammatillisesta opetuksesta on leikattu. Näillä toimilla ei yrityksiin saada osaavaa työvoimaa eikä nuorille koulutusta, jonka turvin siirtyä työelämään. Näillä toimilla ei myöskään luoda yrityksiin uskallusta tulevaisuuden investointeihin Suomeen. Arvoisa herra puhemies! Tarvitaan suunnanmuutos. SDP on esittänyt useita keinoja, joilla kasvu saadaan käynnistymään: kotitalousvähennyksen korottaminen, ensimmäisen työntekijän palkkauksen tukeminen, alv:n alarajan nosto 30 000 euroon, suojaosan palautus osa-aikatyötä mahdollistamaan, aikuisopintotuen uusi malli, valtion tukeman asuntorakentamisen lisääminen — tässä esimerkkejä. Olisiko korkea aika ottaa ne käyttöön? Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään ihmistä lisää työttömyydelle. Työttömille työnhakijoille on luotava todellisia väyliä työhön, yrittäjyyteen ja opiskeluun. Kannatan edustaja Rantasen esitystä epäluottamuksesta hallitukselle. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Me tarvitaan Suomeen työpaikkoja. Meillä on järkyttävällä tasolla työttömyys. Paljon ollaan puhuttu näistä jäänmurtajakaupoista, jäänmurtajatilauksista. Tuovatko ne aidosti Suomessa työttömänä oleville ja erityisesti työttömille nuorille ja Suomen lakien mukaan toimiville yrityksille töitä? Ihmiskauppaa ja palkkavarkautta sekä veronkiertoa harjoittavat yritykset lennättävät tänne työntekijöitä. Ne työntekijät eivät ole maahanmuuttajia. Heidät tuodaan tekemään jotain tiettyä työtehtävää ja lennätetään pois alipalkattuina ja hyväksikäytettyinä. Miten tämä estetään? Mitä toimia hallitus aikoo vielä esittää? Me ollaan esitetty ehdotuksia siitä, että palkkavarkaus kriminalisoidaan, tilaajavastuuta vahvistetaan, ammattiyhdistysliikkeen kanneoikeus säädetään, monenlaisia toimenpiteitä, millä saadaan verotuloja lisää ja turvallisia työpaikkoja Suomeen. Miten aiotte toimia, arvoisa ministeri Marttinen?

Arvoisa rouva puhemies! Hankintalain uudistaminen on merkittävä kokonaisuus kunnille ja hyvinvointialueille. Kyse ei ole teknisestä yksityiskohdasta vaan laista, joka vaikuttaa suoraan arjen palveluihin, palvelujen järjestämiseen, niiden hintaan ja joustavuuteen. Lakiesityksessä on tavoitteita, joita on helppo kannattaa: avoimuus, kilpailu ja väärinkäytösten estäminen. Mutta samalla esityksessä on useita kohtia, jotka herättävät vakavaa huolta kuntien ja hyvinvointialueiden näkökulmasta. Ensinnäkin sääntely lisää merkittävästi taloudellista ja hallinnollista taakkaa. Kuntaliiton mukaan kuntien kustannukset voivat nousta jopa 600 miljoonaa euroa. Kunnat ja hyvinvointialueet kamppailevat jo nyt resurssipulan, osaajavajeen ja kasvavien kustannusten kanssa. Kun hankintoihin tuodaan lisää velvoitteita, yksityiskohtaista dokumentointia ja juridista riskiä, se vie aikaa pois perustehtävästä, palvelujen järjestämisestä ihmisille. Toiseksi esitys kaventaa liikkumavaraa tilanteissa, joissa tarvitaan joustavuutta ja paikallistuntemusta. Hyvinvointialueilla esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnat eivät ole pelkkiä markkinasuorituksia. Ne ovat osa hoitoketjuja, jatkuvuutta ja potilasturvallisuutta. Liian jäykkä hankintalainsäädäntö voi pahimmillaan heikentää palvelujen laatua ja saatavuutta. Hankintalain muutoksen myötä avautuu markkinoilla tilaa myös yrityksille, joita kukaan meistä ei sinne toivo. Nämä yritykset eivät noudata suomalaista lainsäädäntöä vaan kiertävät työnantajavelvoitteita ja veronmaksuvelvoitteita. Meidän lainsäädäntömme ei ole ajan tasalla ehkäistäkseen harmaan talouden ja työperäisen hyväksikäytön ongelmia. Tämä asia pitäisi viipymättä laittaa kuntoon. Arvoisa rouva puhemies! Lakiesitys herättää vakavia kysymyksiä myös hyvinvointialueilla. Vähintään kymmenen prosentin omistusvaatimus uhkaa käytännössä estää esimerkiksi Pirkanmaalla Tekonivelsairaala Coxan ja Sydänsairaalan mahdollisuudet hankkia laboratoriopalveluita Fimlabilta. Näille sairaaloille ei ole markkinoilla vaihtoehtoisia toimijoita, jotka pystyisivät tuottamaan vastaavat palvelut. Kyse ei siis ole kilpailun lisäämisestä vaan riskistä, joka voi heikentää hoidon sujuvuutta ja potilasturvallisuutta. Lopuksi on syytä kysyä, siirtyvätkö vastuu ja riski kohtuuttomasti paikallistasolle. Jos sääntely monimutkaistuu mutta rahoitus ja tuki eivät seuraa perässä, seuraukset näkyvät suoraan kuntalaisten ja potilaiden arjessa. Hankintalain tulee tukea kuntien ja hyvinvointialueiden kykyä toimia tehokkaasti, vastuullisesti ja inhimillisesti Nyt esityksessä on kohtia, jotka on syytä vielä korjata, jotta hyvä tarkoitus ei käänny käytännössä itseään vastaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Mikäli harmaata taloutta ei saada torjuttua, seuraukset ovat kohtuuttomia kolmelle taholle: laillisesti toimiville yrityksille, työntekijöille, jotka joutuvat hyväksikäytön ja riiston kohteeksi, sekä valtiolle, joka ei saa verotuloja, jotka sille kuuluisivat. Harmaan talouden torjunnassa kyse on oikeudenmukaisuudesta ja ihmisoikeuksista. Nyt käsittelyssä oleva lakiesitys laajentaa Harmaan talouden selvitysyksikön toimivaltaa. Selvitysyksikön toimiala ulotettaisiin myös sellaisiin luonnollisiin henkilöihin, joilla ei ole organisaatiokytkentää. Tiedonkeruuta, tiedon säilyttämistä ja tietojen käyttöä laajennetaan, esitutkintaviranomaisten mahdollisuuksia pyytää velvoitteidenhoitoselvityksiä väljennetään ja julkisia hankintayksiköitä lisätään selvitysten pyytäjien joukkoon. Kaikki tämä kuulostaa hyvältä, mutta todellisuudessa kyse on ennen kaikkea rakenteellisesta ja hallinnollisesta hienosäädöstä. Esitys lisää tiedon liikkuvuutta viranomaisten välillä, mutta se ei puutu itse harmaan talouden ytimeen. Arvoisa rouva puhemies! Lakiesitys ei sisällä uusia sanktioita, ei uusia velvoitteita eikä uusia keinoja puuttua alipalkkaukseen, työehtojen kiertämiseen tai pitkiin alihankinnan ketjutuksiin. Se parantaa viranomaisten mahdollisuuksia tarkastella ilmiöitä mutta ei muuta sitä tosiasiaa, että harmaata taloutta harjoittava voi edelleen toimia varsin pienellä riskillä. Konkreettisesti vaikuttavat toimet ovat kuitenkin tiedossa. Alipalkkauksen kriminalisointi on konkreettinen keino puuttua työntekijöiden hyväksikäyttöön. Tilaajavastuun vahvistaminen katkaisisi ketjuja, joissa vastuu häviää alihankintaportaisiin. Ammattiyhdistysliikkeen kanneoikeus antaisi työntekijöille todellisen mahdollisuuden puolustaa oikeuksiaan myös silloin, kun yksittäinen työntekijä ei siihen uskalla tai kykene ryhtymään. Arvoisa rouva puhemies! Näitä keinoja tässä esityksessä ei ole. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite jatkaa harmaan talouden torjuntaa. Tämä esitys täyttää tuon kirjauksen muodollisesti mutta ei sisällöllisesti. Harmaata taloutta ei voiteta selvityksiä laajentamalla, jos samalla hyväksytään se, että epärehellinen toiminta kannattaa edelleen enemmän kuin rehellinen. Laillisesti toimiville yrityksille tämä tarkoittaa jatkuvaa epäreilua kilpailua. Tämä koskettaa vahvasti suomalaisia yrityksiä. Työntekijöille se tarkoittaa sitä, että hyväksikäyttö jatkuu, vaikka se tunnistetaan. Valtiolle se tarkoittaa jopa miljardien tulonmenetystä vuosittain. Toivon, että jatkovalmistelussa uskalletaan tarttua niihin keinoihin, joilla harmaata taloutta oikeasti torjutaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hankintalain uudistus vaikuttaa suoraan kuntien ja hyvinvointialueiden kykyyn järjestää arjen palvelut. Kyse ei ole ainoastaan hankintojen tekniikasta, vaan palveluiden toimivuudesta ja kustannuksista. Esityksen tavoitteet ovat hyviä, mutta käytännön seuraukset huolestuttavat. Sääntely lisää merkittävästi hallinnollista taakkaa ja kustannuksia tilanteessa, jossa kunnat ja hyvinvointialueet ovat jo äärirajoilla. Tämä on pois itse palveluista. Erityisesti sotehankinnat ovat osa hoitoketjuja ja potilasturvallisuutta, eivätkä pelkkiä markkinasuorituksia. Jäykkä laki voi heikentää palvelujen saatavuutta. Omistusvaatimukset uhkaavat estää kriittisiä hankintoja, kuten Pirkanmaalla Tekonivelsairaala Coxan ja Sydänsairaalan laboratoriopalveluiden hankintaa Fimlabilta. Näille hankinnoille ei ole vaihtoehtoja. Tämä ei lisää kilpailua, vaan riskejä jopa potilasturvallisuuden vaarantumisesta. Lakiesitystä on vielä korjattava, jotta hyvä tarkoitus ei käänny ihmisten arkea vastaan.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on hyvä ja tarpeellinen tässä tilanteessa. Olisi kyllä ollut äärettömän tärkeätä, että sitä jatkoaikaa olisivat saaneet kaikki ne alueet, joilla ongelmia on, ei vain osa. Ongelmaa tähän tilanteeseen tuo myös se, kuten tässä edellä kuultiin, että lausunnolla on rahoituslakiin liittyvä muutos, joka on heikentämässä alueista osan tilanteita, leikataan rahaa. Nyt me tarvittaisiin tämmöinen kokonaisratkaisu, josta nyt sitten puhuttiin, että parlamentaarinen työryhmä kokoontuu ja lähtee pohtimaan tätä hyvinvointialueiden rahoitusta, mikä on ihan äärettömän tärkeätä, mutta jos jo ennen sitä, ennen kuin parlamentaarinen ryhmä lähtee toimimaan ja neuvottelemaan, tehdään isoja leikkauksia alueiden rahoitukseen ja aiheutetaan lisää tilanteita, jotka eivät ole oikeudenmukaisia alueiden kesken, niin ollaan vielä isommissa ongelmissa. Elikkä nyt tehtävillä muutoksilla pitäisi saada tilannetta paremmaksi, ei aiheuttaa ristiriitaa ja epäoikeudenmukaisuuden kokemusta niillekin alueille, jotka ovat jo asiansa aika lailla kuntoon laittaneet. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys määräaikaisten työsuhteiden laajentamisesta ilman perusteltua syytä ei lisää vakautta suomalaisille työmarkkinoille, se vähentää sitä. Erityisen kovaa muutos osuu naisiin, nuoriin, perheellisiin sekä perheen perustamista suunnitteleviin, kuten tässä on jo monesta suusta todettu aiemminkin. He ovat jo nyt yliedustettuina määräaikaisissa työsuhteissa. Tutkimusten mukaan muutokset lisäävät riskiä perhevapaasyrjintään, vaikeuttavat lainansaantia ja tekevät työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta epävarmempaa. Se ei ole työntekijän, perheiden eikä Suomen talouden etu. Suomalaisen työelämän vahvuus on ollut vakaus ja luottamus. Tätä ei pidä murentaa politiikalla, joka lisää epävarmuutta, heikentää perheiden arkea ja vaarantaa työntekijöiden asemaa. Me tarvitsemme ratkaisuja, jotka rakentavat työelämää eteenpäin. Ministeri Marttinen, koska saamme käsittelyyn hallituksen esityksiä, jotka rakentavat työelämän yhtenäisyyttä ja rakentavat luottamusta?

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kuntien valtionosuusuudistus kaatui, ja kunnat jäivät epävarmuuden tilaan. Valtionosuudet jakautuvat tällä hetkellä tavalla, jota ei voi perustella kuntien tilanteella eikä peruspalveluilla, joihin valtionosuuksia maksetaan. Oppimisen tuen uudistus oli erittäin toivottu ja tärkeä. Varhaiskasvatuksen ja opetuksen laatu on pitkälle kiinni siitä, että kunnilla on mahdollisuus palkata riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa. Nyt toteutettava valtionosuuksien leikkaus ei tue eikä auta kuntia tässä tehtävässä, joka niille velvoitteena annetaan. Tilanne on tuttu hyvinvointialueilta: toisella kädellä annetaan rahaa ja toisella sitä otetaan pois. Valtionosuudet eivät riitä kattamaan myöskään työllisyyspalveluiden aiheuttamaa kustannusten kasvua suunnitellulla tavalla. Työttömyyden ollessa historiallisen korkealla ja työttömyyden pitkittyessä kuntien maksuosuus työttömyysturvasta on kasvanut merkittävästi, vaikka kunnat eivät ole voineet vaikuttaa työttömyystilanteeseen. Tässäkin epätasapaino kasvaa. [Puhemies koputtaa] Arvoisa herra puhemies! Parlamentaariset työryhmät ovat paikallaan, [Puhemies koputtaa] kunhan niistä saadaan aidosti näkemyksiä ja ratkaisuehdotuksia. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Me kaikki odotamme, että talouskasvu Suomessa käynnistyy ja työpaikkojen ja työllisten määrä kasvaa. Kasvun käynnistymiseen tarvitaan toimivia yrityksiä ja asiakkaita, jotka palveluja tai tuotteita pystyvät hankkimaan. Kotimainen kysyntä on merkittävässä roolissa suomalaisten yritysten menestyksessä. Tällä hetkellä työttömyyden kanssa kamppailevat eivät vain pysty kuluttamaan. Miten sitten luomme uskoa tulevaisuuteen, kun töitä ei ole ja yritysten välisessä kilpailussa on mukana toimijoita, jotka eivät noudata Suomen lakeja ja työehtosopimuksia vaan rikkovat niitä räikeästi? Harmaan talouden myötä Suomi menettää vuosittain merkittävästi, jopa miljardeja euroja verotuloja. Samalla kilpailua yritysten välillä vääristetään näillä toimilla. Harmaan talouden torjuntaan on olemassa useita erilaisia välineitä. Ne pitää vain ottaa käyttöön. Hallituksen olisi tärkeää ryhtyä toimiin heti ensi vuoden alussa. Esimerkiksi tässä jo mainittu alipalkkauksen kriminalisointi, ay-liikkeen kanneoikeus, tulorekisterilain uudistus ja tilaajan ja pääurakoitsijan vastuun painottaminen — näillä keinoilla harmaata taloutta pystytään suitsimaan. [Puhemies koputtaa] Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin tietää: mitä konkreettisia toimia ministeri on edistämässä ensi vuoden aikana? — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä on tullut jo monta karua viestiä hallituksen saksipolitiikasta. Kerron kolme esimerkkiä, joita lasten, nuorten ja vammaisten järjestöiltä on tullut tällä viikolla. Ensimmäisenä esimerkkinä Tampereen Seudun Nuorisoasunnot ry, jonka toiminta on leikkausten vuoksi loppumassa kokonaan. Järjestön henkilökunta kohtaa ja auttaa päivittäin nuoria, jotka tarvitsevat itsenäistymiseen tukea. Toisena esimerkkinä sama, minkä tässä jo edustaja Hamari otti esiin: Tampereen Lastenklinikan Tuki ry:n kiva tekeminen sairaala-arjen vastapainoksi — rahoitus kokonaan poistumassa, toiminta lakkaa, hoitajilla ei ole viriketoimintaan aikaa. Kolmantena esimerkkinä Vammaisfoorumi ry:n koko rahoitus ollaan poistamassa. Tämä vaarantaa vammaisten ihmisten osallisuuden ja oikeuksien valvonnan sekä koko vammaiskentän mahdollisuuden osallistua yhdenvertaisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Arvoisa rouva puhemies! Kysynkin ministereiltä: Miten tämä on mahdollista? Onko näille vielä tehtävissä jotain? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! SDP esittää hallituksen politiikalle reilun ja tulevaisuuteen katsovan vaihtoehdon vuodelle 2026. Meidän vaihtoehdossamme julkista taloutta tasapainotetaan oikeudenmukaisemmin kuin mitä hallitus tekee. Kenenkään taakka ei muodostu kohtuuttomaksi, ja samalla turvaamme kasvu‑ ja osaamispainotuksen. Tämä on välttämätöntä, jotta Suomi voi menestyä myös tulevaisuudessa. Suomalaisten on voitava luottaa siihen, että apua terveyshuoliin saa ajoissa. Hoitoonpääsyä pitää parantaa, eli kiireelliseen hoitoon on päästävä viipymättä. Hallitus on sivuuttanut kiireettömän hoidon hoitotakuun perusterveydenhuollossa ja arvioi, että kolmen kuukauden jonotusaika on kohtuullista. SDP vaatii 14 vuorokauden hoitotakuuta. Hoitoon on päästävä enintään kahden viikon kuluessa. Tämä on paitsi inhimillistä myös taloudellisesti järkevää. Vanhus‑ ja vammaispalveluiden on vastattava yksilöllisiin tarpeisiin. Hallituksen säästöt kohdistuvat monin tavoin juuri vanhuksiin ja vammaisiin henkilöihin. Päivystyspalveluiden saatavuus koko maassa pitäisi turvata, mutta hallitus on karsinut sairaala‑ ja päivystyspalvelua ja leikannut rahoitusta hyvinvointialueilta. Hallitus on ollut myös hidas reagoimaan hyvinvointialueiden vaikeaan taloustilanteeseen. Hyvinvointialueiden toiminta on lähtenyt liikkeelle rahoituksella, joka on sittemmin osoittautunut liian tiukaksi suhteessa alueille siirtyneisiin tehtäviin. Alueista osa on jo alkuvaiheessa tehnyt merkittäviä alijäämiä, eikä niille ole myönnetty lisäaikaa alijäämiensä kattamiseen. Kuntien osalta hallitus esittää vuoden 2026 talousarviossa 75 miljoonan euron pysyvää valtionosuuden vähennystä, joka toteutetaan prosentuaalisena leikkauksena. Tämä tarkoittaa noin kahta prosenttia jokaisen kunnan saamasta valtionosuudesta. Tätä ei voida pitää perusteltuna, kun otetaan huomioon kuntien haastava taloustilanne. Kuntien kyky huolehtia lakisääteisistä tehtävistään tulee turvata pitkäjänteisillä rahoitusratkaisuilla. Hallituksen tulisi toteuttaa hallitusohjelmaan kirjattu valtionosuusjärjestelmän uudistus sen sijaan, että kuntien tilannetta kurjistetaan leikkauksilla. Sosiaalidemokraatit edellyttävät, että kuntatalousvaikutukset arvioidaan kaikissa hallituksen säästötoimissa. Suomen tulevaisuuden kannalta keskeistä on väestön koulutus‑ ja osaamistason jatkuva kehittäminen. Panostukset perusopetuksen kehittämiseen ja oppimisen tukeen ovat hyviä toimenpiteitä, mutta samaan aikaan toteutettavat koulutusleikkaukset ja ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulusektorin rahoituksen vähentäminen eivät tue tavoitteita laadukkaasta ja hyvästä koulutuskokonaisuudesta. STM:n ja THL:n yhteisvaikutusarvioiden mukaan leikkausten kokonaisvaikutukset kohdistuvat voimakkaasti pienituloisiin kotitalouksiin, erityisesti lapsiperheisiin ja nuoriin. Näiden vaikutusten huomioiminen budjettipolitiikassa on välttämätöntä, jotta nuorten hyvinvointi, yhdenvertaiset mahdollisuudet ja lapsen oikeuksien toteutuminen eivät heikkene entisestään. Nuorten asema tuleekin nähdä läpileikkaavana kysymyksenä koko budjetissa. Arvoisa rouva puhemies! Meidän vaihtoehtomme on rakentaa Suomi, jossa jokainen voi luottaa palveluihin ja mahdollisuuksiin. Turvaamalla sosiaali‑ ja terveyspalvelut, vahvistamalla kuntien taloudellista kestävyyttä ja panostamalla nuorten koulutukseen ja hyvinvointiin luomme perustan vahvalle ja oikeudenmukaiselle tulevaisuudelle. Tämä on investointi ihmisiin ja sitä kautta koko Suomen menestykseen. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! SDP ja vasemmistoliitto jättävät tähän mietintöön yhteisen vastalauseen, koska emme näe esityksen mukaiselle sosiaali‑ ja terveyspalveluiden alihankinnan laajentamiselle todellista tarvetta. Asiantuntijakuulemisissa on kyllä todettu, että muutos voi lisätä joustavuutta, mutta samalla on jäänyt täysin osoittamatta, että nykyinen lainsäädäntö olisi palveluiden järjestämisen kannalta niin ongelmallinen, että sitä pitäisi muuttaa näin perustavanlaatuisesti. Lakia ei pidä muuttaa vain varmuuden vuoksi tai markkinoiden ehdoilla, jos tarvetta ei ole osoitettu. Nykyisen sotejärjestämislain 17 § on rakennettu huolellisen valmistelun pohjalta, ja siinä alihankinta on rajattu täydentävään toimintaan. Nyt hallitus esittää, että alihankinta irrotetaan kokonaan näistä rajoista ja prosenttikatosta. Tämä on merkittävä suunnanmuutos. Vaikka esityksessä todetaan, että ostopalveluntuottajalla tulee edelleen olla riittävästi omaa osaamista ja henkilöstöä, tämä jää pitkälti tulkinnanvaraiseksi. Vaarana on, että hyvinvointialueille syntyy keskenään erilaisia käytäntöjä ja tulkintoja siitä, mikä on riittävää. Se heikentää yhdenvertaisuutta sekä asukkaiden että ammattilaisten näkökulmasta. On myös muistettava, että sosiaali‑ ja terveyspalvelut ovat laajalti julkisia hallintotehtäviä. Niissä toteutetaan perustuslain 19 §:ssä turvattuja perusoikeuksia. Näiden tehtävien antaminen yksityisille toimijoille edellyttää perustuslain 124 §:n tiukkojen ehtojen täyttymistä. Käytännössä sotepalveluiden tuotannosta on hyvin vaikea erottaa toimintoja, joihin nämä vaatimukset eivät soveltuisi. Siksi alihankinnan laajentamiseen tulee suhtautua erityisellä varovaisuudella. Pidämme myös vakavana puutteena sitä, että kuoriorganisaatioiden kieltoa ei ole säädetty lain tasolla. Pelkkä maininta perusteluissa ei riitä. Markkinoilla tiedetään jo olevan toimijoita, joiden oma palvelutuotanto on hyvin ohutta. Selkeä pykälätason kielto olisi ollut välttämätön, jotta tulkinnanvaraa ei jäisi ja jotta valvontaa voitaisiin tehdä johdonmukaisesti. Arvoisa herra puhemies! Alihankinnan ketjutuksen salliminen lisää riskejä entisestään. Vaikka ensihoito on rajattu ketjutuksen ulkopuolelle, monia muitakin toimintoja olisi tullut tarkastella kriittisesti. Eduskunnan oikeusasiamies on lausunnossaan tuonut esiin vakavia epäkohtia alihankkijoiden käytössä erityisesti valvonnan, vastuiden ja toimintakäytäntöjen osalta. Näitä huolia ei ole otettu esityksessä riittävästi huomioon. Valvonnan näkökulmasta esitys on ongelmallinen. Vastuut ja käytännöt jäävät epäselviksi, ja samalla hyvinvointialueiden valvontataakka kasvaa. Alueet ovat jo nyt tiukassa taloustilanteessa ja kuormittuneita. On rehellistä todeta, että mitä pidemmäksi alihankintaketju venyy, sitä heikommaksi käy tosiasiallinen mahdollisuus valvoa palveluiden laatua ja asiakas‑ ja potilasturvallisuutta. Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys lisää riskejä ilman, että se ratkaisee osoitettua ongelmaa. Se heikentää valvontaa, lisää tulkinnanvaraisuutta ja vaarantaa perusoikeuksien toteutumisen sosiaali‑ ja terveyspalveluissa. Siksi esitän, että SDP:n ja vasemmistoliiton yhteisen vastalauseen 1 mukaisesti lakiehdotus hylätään. — Kiitos.