Henrik Vuornos

Arvoisa puhemies! Minkä takia taksiuudistus aikanaan tehtiin? Se tehtiin sen takia, että maailma ajoi silloisesta järjestelmästä ohi. Muistetaan, että taksin sai soittamalla taksikeskukseen, josta annettiin taksin numero — ei mitään tietoa siitä, koska taksi tulee. Takseissa oli määrä- ja hintasääntely. Yrittäjä pakotettiin seisomaan keskellä yötä taksitolpalla, vaikka kyytiä ei ollut. Eli kun tehtiin taksiuudistus aikanaan, niin modernisoitiin taksilainsäädäntö vastaamaan tätä nykymaailmaa, missä sovellusten avulla pystyy erittäin hyvin käyttämään taksia. No, ongelmiakin varmasti oli, ja niitä on tässä matkan varrella korjattu. Uskon, että tässä on nyt sellainen korjaussarja turvallisuuspuolelle, jolla näitä taksien turvallisuushaasteita saadaan paikattua. Erityisesti rikostaustan tarkistaminen on varsin kiistaton ja hyvä asia. Taksimarkkinasta yleisesti: Se on aika erikoinen markkina — noin miljardi yhteensä liikevaihtoa, josta lähes puolet ovat julkisia kyytejä, eli hyvin paljon siihen, miten taksimarkkina toimii, vaikuttavat hyvinvointialueiden ja Kelan kilpailutukset taksiajoneuvoille. Vähän reilu puolet on yksityistä markkinaa, ja sekin eroaa hyvin paljon valtakunnallisesti. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla yksityisen markkinan osuus on huomattavasti suurempi, kun taas maaseutuvaltaisilla alueilla yksityinen markkina saattaa olla kolmanneksen, kun julkiset kyydit ovat kaksi kolmasosaa. Taksilainsäädäntöä on tärkeää katsoa taksinkuljettajan näkökulmasta, mutta ennen kaikkea sitä on tärkeää katsoa kuluttajan näkökulmasta. Kuluttajan näkökulmasta turvallisuus on yksi keskeinen tekijä, mutta kaksi muuta keskeistä tekijää ovat taksien hinta ja taksien saatavuus. Taksimarkkina ei ole myöskään staattinen markkina, eli se, miten takseja on saatavilla ja minkä hintaisia ne ovat, vaikuttaa siihen, kuinka suuri markkina on. Juuri tällä hetkellä taksimarkkina noin niin kuin markkinan näkökulmasta on toiminut aika hyvin. Taksien hinnat ovat keskimäärin Suomessa kehittyneet täsmälleen samaa vauhtia kuin kuluttajahinnat, eli meillä ei ole liian vähän kuljettajia tai varsinaisesti liian paljonkaan, koska seurataan aivan yleistä hintakehitystä. Äppitakseissa taksien hinnat ovat jopa laskeneet 20 prosenttia vuodesta 2018, eli kuluttaja on voittanut viidenneksen taksikyydin hinnassa, ja tästä on syytä iloita. On hieno asia, että suomalaiset ovat saaneet halvemmalla takseja. [Sheikki Laakso: Verottaja ei ole iloinen!] Mitä tulee sitten näihin äppitakseihin, niin tiedetään, että näillä suurimmilla äppitaksitoimijoilla on jo pitkään ollut hyvä yhteistyö verottajan kanssa, ja kyydit, jotka ajetaan näiden äppien kautta, kulkevat sinne verottajan suuntaan. Tämä esitys herättää itse asiassa vähän ristiriitaisia mietteitä ehkä ennen kaikkea vaikutusarvioiden osalta. Aika harvoin tämänmerkkinen hallitus tuo esityksiä, jotka lisäävät yrittäjien kustannuksia ja hallinnollista taakkaa. [Jouni Ovaskan välihuuto] Osa näistä on varmasti aika perusteltuja. Esimerkiksi se, että taksamittaria ja kilpiä vaaditaan tolppatakseilta, mihin valtaosa ongelmista kohdistuu, on ehdottoman hyvä asia. Ehkä se, mikä pohdituttaa, on nimenomaan tämä sovellustaksien markkina, joka toimii aika eri tavalla kuin perinteinen taksimarkkina tässä maassa on toiminut. Toinen huolestuttava asia oli kysyntäpiikkitilanteiden huomioiminen. Aikaisemmin Suomessa oli semmoinen tilanne, että ihmiset jonottivat taksia — nyt viime vuosina taksit ovat jonottaneet ihmisiä. Taas kun katsotaan kuluttajan näkökulmaa, niin tämä nykytila on ehdottomasti parempi tila, eli uutena vuotena, vappuna, isojen konserttien aikaan ihmiset ovat voineet saada taksin. Toivon, että tätä tarkastellaan myös tarkasti. Mitä maailmalla sitten tapahtuu taksimarkkinassa? San Franciscossa Waymon eli robottitaksiyrityksen markkinaosuus oli viime kesäkuussa 27 prosenttia. Joka neljäs kyyti San Franciscon alueella ajettiin robottitakseilla. Tämä on varmasti se suunta, johon Suomessakin ollaan jollain aikavälillä menossa — ei varmasti ensi vuonna, mutta uskoisin, että 2030-luvulla nähdään robottitakseja tässä maassa. Robottitaksi on sinänsä turvallinen, että se ei ainakaan syyllisty väkivalta- tai seksuaalirikoksiin, ja osoitekin kun laitetaan suoraan navigaattoriin, niin näitä inhimillisiä navigointivirheitä ei satu. Ehkä toivoisin, että sen lisäksi, että nyt laitetaan akuutteja ongelmia kuntoon, käännetään katsetta myös hieman tulevaisuuteen ja pohditaan, miten me saadaan näitä robottitakseja mahdollisimman nopeasti Suomeen ja suomalaiset kuluttajat hyötymään siitä, että me ollaan teknologisen kehityksen eturintamassa. Eli hyviä asioita on paljon tässä esityksessä, mutta myös sellaisia, joita toivon, että valiokunnassa tarkkaan pohditaan, ja että erityisesti suunnataan katsetta sinne tulevaisuuteen, miten Suomi vastaa tulevaisuuden taksimarkkinaan.

Arvoisa puhemies! Taksimarkkina on olennainen osa toimivia liikenteen palveluita. Varmasti me kaikki täällä salissa ollaan sitä mieltä, että taksimarkkinoilla on ollut viime vuosina ongelmia, jotka liittyvät ennen kaikkea turvallisuuteen ja veronkiertoon. Näistä ongelmista valtaosa liittyy paikalta otettaviin takseihin eli siihen, kun kättä heiluttamalla tai tolpalta on otettu tällainen taksi liikkeelle. Ennen kaikkea tämän kysymyksen ratkaiseminen on fokuksessa siinä, että me saadaan taksimarkkina turvallisemmaksi ja toimivammaksi. Uskon, että täällä on hyvin laajasti jaettu ajatus siitä, että turvallisuuteen liittyvien seikkojen tarkistaminen, esimerkiksi laajemmin rikostaustojen, on erittäin tervetullut uudistus. Mutta ehkä sellainen puute, joka tässä esityksessä jää, ovat nimenomaan saatavuuskysymykset ja hintoihin liittyvät kysymykset. Esityksen vaikutusarvioissa todetaan, että tämä mahdollisesti heikentää taksien saatavuutta ja lisää taksien hintoja ja siten laskee taksialan työllisyyttä. Toivon, että valiokunnassa tarkasti paneudutaan näihin yksityiskohtiin.

Arvoisa puhemies! Ulosmyyntirajoista: On päivänselvää, että tämmöisessä supertietokonepalvelun ulosmyynnissä on kysymys taas aivan erilaisesta asiasta kuin vaikka laboratoriopalveluiden, kahvilapalveluiden ja muiden palveluiden ulosmyynnistä. Ulosmyynnissä on kysymys siitä, paljonko in-house-yritys saa touhuta yksityisellä markkinalla veronmaksajien riskillä. Eli jos in-house-yhtiö seikkailee ja tekee tappiota, veronmaksajat kattavat kustannukset, mutta yrittäjillä ei tietenkään ole näin, vaan yrittäjällä on yrittäjäriski ja yrittäjä kantaa sen kustannuksen. Mitä tulee sitten laboratoriopalveluihin, niin voidaan olla kyllä täysin varmoja siitä, että mikäli julkisella laboratoriotoimijalla olisi nykyistä vahvempi rooli, niin markkinoilla ei kilpailu lisääntyisi vaan vähenisi. Nyt nähdäänkin itse asiassa positiivista kehitystä: meille on tullut myös uusia laboratoriotoimijoita, jotka hoitavat tehokkaammin ja halvemmalla tätä. Eli kilpailu lisääntyy sillä, että yrityksille annetaan lisää roolia, eikä niin, että julkiset in-house-yhtiöt saavat lisää roolia tässä markkinassa.

Arvoisa puhemies! Täytyy olla hieman eri mieltä SDP:n edustajien kanssa. Minun mielestäni tämä käsillä oleva esitys hyvin konkretisoi nimenomaan sitä, minkälaisissa asioissa tarvitaan poikkeuksia tähän hankintalainsäädäntöön. Kyllähän sen jokainen ymmärtää, että on täysin erilaista hankkia vaikkapa ilman kilpailutusta kahvilapalveluita tai pesulapalveluita kuin supertietokonepalveluita. Me ymmärretään kaikki, että semmoista supertietokonemarkkinaa ei Suomessa ole eikä varmasti tule, mutta sillä kahvilayrittäjällä, joka kilpailee julkisin varoin rahoitettua kahvila-in-house-yhtiötä vastaan, on perusteltu huoli, minkä takia julkinen valta voi toimia niin, että veronmaksajat kattavat tappioriskin ja yrittäjä joutuu ihan itse sen kantamaan. Eli pidän kyllä tosi perusteltuna, että nämä poikkeukset ovat tarkkarajaisia ja tämmöinen supertietokonepalvelun hankinta markkinoilta on juurikin sellainen asia, mihin ei varmasti ole markkinoita nyt olemassa eikä varmasti ihan lähitulevaisuudessa tulekaan. Pitäisin nämä kaksi asiaa kyllä hyvin erillään, koska hankintalainsäädäntö käsittelee kaikkia julkisia hankintoja ja on varsin perusteltua, että siellä on tiukatkin raamit siihen, koska ei tarvitse käyttää kilpailutusta. Itse istun esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallituksessa, jonka edustaja Lindén tuntee hyvin. Siellä hiljattain käsiteltiin pesulapalveluiden uudelleenjärjestelyjä. In-house-yhtiöillä, jotka järjestävät pesulapalvelutoimintoja tänne, on useampi omistaja, jotka omistavat 0,2 promillea tästä yhtiöstä. Kyllähän me jokainen ymmärretään se, että tämä ei ole sitä alkuperäisen hankintalain henkeä, jossa määräysvaltaa voisi käyttää aidosti yhtiössä ja siten vaikuttaa siihen in-house-hankintaan. Eli tällaiset on kyllä syytä suitsia pois ja pitää nämä poikkeukset tällaisissa perustelluissa esimerkeissä, kuten supertietokoneissa.

Arvoisa puhemies! Eduskunta käsittelee tällä hetkellä hankintalain päivitystä, joka on oikein tervetullut uudistus. Siinä tarkoitus on tehostaa julkisia hankintoja ja lisätä kilpailua ja markkinan toimivuutta Suomessa. Tämä kyseinen lakiehdotus, joka koskee nyt CSC:tä, on poikkeus hankintalakiin. Itse suhtaudun hyvin pidättyväisesti siihen, kuinka paljon poikkeuksia hankintalaissa tulee olla. Niitä ei mielestäni tule olla juurikaan, [Aki Lindén: Paljon!] mutta juuri tämä on perusteltu poikkeus, koska kaikki me tässä salissa ymmärretään, että tämmöiset supertietokoneet, tulevaisuudessa mahdollisesti kvanttilaskenta, ovat sellaisia asioita, joihin Suomen kokoisessa maassa ei ole sellaisia yrityksiä, jotka voivat investoida, vaan näihin tarvitaan julkinen valta mukaan. On tarkoituksenmukaisuuskysymys, että tämmöisellä alueella, missä ei aidosti ole toimivia markkinoita eikä sellaisia ole lähitulevaisuudessa näköpiirissäkään, mahdollistetaan tämmöinen käytännönläheinen toiminnan järjestäminen, yliopistojen yhteistyö ja yritysyhteistyö. Me tästä suurteholaskennasta tiedetään jo nyt, että suomalaiset yritykset ovat oppineet käyttämään sitä, ja erityisesti startupeille tämä on ollut erittäin hyvä tapa kiihdyttää omia innovaatioita, että kun on saatu superteholaskennasta kaistaa, niin on voitu kokeilla asioita, mitä ei ilman tätä konetta voida käyttää. On tosi hienoa, että meillä tämmöinen edellytys Suomessa on. Eli vaikka porataan yksi reikä hankintalakiin, niin tässä kohtaa pidän sitä reikää varsin perusteltuna.

Arvoisa puhemies! Täytyy hieman ihmetellä, minkä takia keskusta on ottanut yhteisöveron kevennyksen hampaisiinsa. Yhteisöveroa maksetaan yrityksen voitosta, ja silloin, jos yhteisövero laskee, investoinnit tulevat kannattavammiksi Suomeen. Kyllähän keskusta tämän logiikan ymmärtää. Ettehän te muuten olisi vaihtoehtobudjetissa ehdottaneet tätä yhteisöveron uudistamista. Hallitushan tekee samansuuntaisia toimia, mutta me jätetään se osinkoverotuksen kiristäminen siitä tekemättä, ja minä uskon, että osinkoverotuksen kiristäminen ei ainakaan loisi yhtään uutta työpaikkaa. Mistä sitten talouskasvu syntyy pitkällä aikavälillä? Sehän syntyy työn määrästä ja työn tuottavuudesta. Hallitus on tehnyt lukuisia toimia, joilla nostetaan työn määrää: sosiaaliturvauudistukset lisäävät työn tarjontaa, ollaan tehty hyviä toimia työperäisessä maahanmuutossa. Sitten työn tuottavuus syntyy investoinneista ja henkisestä pääomasta. Hallituksella on historiallinen investointien verokannustin. Me ollaan kannustettu investointeihin fyysiseen pääomaan, ja nämä korkeakoulupoliittiset toimet kannustavat koulutustason nostoon. Eli hallitus tekee juuri oikeita toimia, joilla vahvistetaan pitkän aikavälin talouskasvun edellytyksiä.

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeri Marttista tämän yrittäjien pitkään toivoman lakiesityksen tuomisesta eduskuntaan. Hankintalaissa on selkeitä uudistustarpeita: Sarastian palkanmaksukaaos, Kuntien Tiera poltti miljoonia kehityshankkeisiin, DigiOne-aikataulut pettivät, budjetti paukkui. Me kaikki olemme lukeneet vuosien varrella näistä uudistuksista. Näitä kaikkia yhdistää se, että on päädytty tekemään in-house-hankinta ilman kilpailutusta, jossa ei ole pystytty määrittelemään, mitä hankitaan. Sen jälkeen ei ole kilpailun perusteella valittu parasta toimittajaa, vaan on menty suoraan in-house-toimijan ovelle tekemään hankinta, joka usein epäonnistuu. Erittäin tervetullutta, että nyt vaaditaan edes jonkinlaista tosiasiallista määräysvaltaa näihin yrityksiin, joilta suorahankintoja tehdään. Lisäksi pidän erittäin merkittävänä, että jatkossa kilpailutukset, joissa tulee vain yksi tarjous, voidaan pääosin perua, koska silloin, jos tulee vain yksi tarjous, kilpailutuksen ehdot on todennäköisesti asetettu pieleen. — Kiitos oikein hyvästä uudistuksesta ja sen tuomisesta eduskuntaan.

Arvoisa puhemies! Ehkä alkuun työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä täytyy sanoa, että pidän hieman tai oikeastaan aika todellakin epäasiallisena, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäseniä tai työskentelyä siellä kutsutaan muuleiksi. Se ei ole minusta semmoista asiallista kielenkäyttöä, joka tähän saliin kuuluu. Sitten itse asioihin. Lakia on tosiaan arvioitu perustuslakivaliokunnassa ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, ja perustuslakivaliokunta arvioi huolellisesti tätä esitystä. Perustuslain näkökulmasta olennaiset huomiot tässä laissa liittyivät lailla säätämisen vaatimukseen ja tarkkarajaisuuteen, eli perustuslakivaliokunta ei sinänsä kokenut ongelmia irtisanomisen tasossa tai tässä kynnyksen tasossa, vaan siinä, että tällaisessa sääntelyssä sääntelyn tulisi olla mahdollisimman tarkkarajaista. Perustuslakivaliokunta kirjasi lausuntoonsa ajatuksen siitä, että merkitykseltään vähäiset puutteet tai virheet työntekijän toiminnassa eivät muodosta asiallista syytä irtisanomisessa, ja perustuslakivaliokunta jatkoi tätä niin, että toistuvissa tapauksissa se kynnys voi kuitenkin olla alempi. Tätä perustuslakivaliokunnan pohdintaa työelämä- ja tasa-arvovaliokunta arvioi huolellisesti ja vakavalla mielellä, ja tässä arvioinnissa ministeriön edustajat toivat esiin, että mikäli tällaisenaan asia vietäisiin lakitekstiin tarkemmin, se voisi ohjata irtisanomiskynnyksen tarpeettoman alhaiselle tasolle, eli pykälää voisi tulkita siten, että kaikki vähäisiä puutteita korkeammat teot täyttäisivät sitten asiallisen syyn määritelmän. Tämän harkinnan pohjalta valiokunta päätyi siihen, ettei ole tarkoituksenmukaista lisätä pykäliin tätä perustuslakivaliokunnan huomiota. Mietinnössä kuitenkin todetaan, että vähäistä syytä ei voida pitää säännöksessä tarkoitetulla tavalla asiallisena. No, sitten tuli myös jonkin verran kritiikkiä perustuslakivaliokunnan tulkintoihin kansainvälisistä sopimuksista, ja niiden osalta perustuslakivaliokunnan lausunnon sanamuodot ovat sen kaltaisia, että niissä tuodaan enemmänkin esimerkinomaisesti, että lakiehdotuksessa terminologia voisi myös olla ”pätevä”. Perustuslakivaliokunta ei vaatinut tai erityisesti edes toivonutkaan työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaa muuttamaan tekstiä tähän suuntaan, vaan se ”asiallinen” täytti sinänsä perustuslakivaliokunnan seulan. Ehkä tärkeä huomio näihin kansainvälisiin sopimuksiin ja kansainvälisiin verrokkimaihin on Ruotsi, missä ei myöskään puhuta pätevästä syystä vaan muotoilu taitaa olla ”sakliga skäl”, ’asiallinen syy’, samaan tapaan kuin nyt sitten Suomessa. Täällä on puhuttu myös sukupuolivaikutuksista: Hallituksen esityksessä arvioidaan sukupuolivaikutuksia, [Helena Marttila: Ei yhteisvaikutuksia!] ja perustoteamus on se, että laki kohtelee sekä miehiä että naisia samalla tavalla. On ehkä tärkeää nostaa tässä keskustelussa esiin, että hallituksen esityksessä todetaan, että miehet ovat kaksi kertaa naisia useammin henkilöperusteisen irtisanomisen kohteena, ja koska kyse on vain työsuhteista, mitä tämä muutos koskee, niin nämä muutokset ovat pienempiä vaikutukseltaan naisvaltaiseen julkiseen sektoriin. No, sitten olisi ehkä syytä pohdiskella vielä vähän tätä raskaussyrjinnän tematiikkaa: Raskaussyrjintä on vakava asia, jota meidän ei pidä missään muodossa hyväksyä. On alhaista tavallaan syrjiä ihmistä sen takia, että on raskaana ja odottaa lasta. [Krista Kiuru: Miksi te esititte sitä?] Itse ehkä näkisin niin, että tuotannollis-taloudellisessa irtisanomisessa on huomattavasti suurempi todennäköisyys ja mahdollisuus raskaussyrjintään, koska silloin perusteet ovat tuotannollis-taloudelliset ja tällöin haluttaessa raskaussyrjinnän mahdollisuudet ovat paljon suuremmat, mutta itse pidän kyllä kohtuullisen uhkarohkeana työnantajaa, joka lähtee suorittamaan henkilöperusteista irtisanomista raskaana olevalle työntekijälle. Tällöin on kyllä jälkikäteen erittäin selkeääkin, tai niin selkeää kuin voi olla, arvioida sitä, ovatko perusteet olleet asialliset vai voisiko niiden taustalla olla myös raskaussyrjintä. Valiokunnassa saadun selvityksen mukaan vaikutukset raskaussyrjintään ovat mitä todennäköisimmin hyvin vähäisiä, jos niitä on. Sitten täällä salissa puhuttiin myös Jyri Häkämiehestä, joka edustaja Lylyn kanssa työmarkkina-asioita viime vuosikymmenen puolivälissä ja alkupuolella hoiteli, ja henkilöstön hallintoedustuksesta: Tähän liittyen on hyvä todeta, että lainsäädäntösuunnitelmassa viikolle 16 on hallituksen esitys laiksi yhteistoimintalain muutoksesta, jossa on tarkoitus tuoda muutoksia henkilöstön hallintoedustukseen. Henkilöstömäärän raja, jolloin hallintoedustuksen pitäisi lakisääteisesti olla jatkossa, laskee 150 työntekijästä sataan työntekijään, ja nykyistä tarkemmin määritellään, että hallintoedustuksen tulisi olla joko yrityksen hallituksessa tai johtoryhmässä. Nämä päälinjaukset on viestitty viime puoliväliriihen tiedotteessa. Sinänsä tämä uudistus on oikein tervetullut, ja kuten edustaja Koskinen siteerasi Jyri Häkämiestä, itsekin ajattelen ihan samalla tavalla, että paikallinen sopiminen tapahtuu parhaiten siten, että työntekijäosapuoli on mahdollisimman hyvin informoitu, jolloin molemmat osapuolet voivat mahdollisimman symmetrisellä informaatiolla tehdä näitä paikallisia sopimuksia. Ehkä tähän puheenvuoron loppuun: uudistus on hyvä, ja on hyvät ja asialliset perusteet viedä sitä eteenpäin. [Naurua — Timo Suhonen: Muttei painavat!]

Ärade talman! Jag tänkte säga några ord på svenska för att behandla ärendet på båda inhemska språken. Den här reformen av den personbaserade uppsägningen är en viktig åtgärd som sänker tröskeln för anställning. Särskilt i små och medelstora företag är varje arbetstagares insats mycket betydelsefull för hela företaget. När saker och ting går fel är det därför viktigt att personbaserad uppsägning är lättare än i dag. Sitten takaisin suomen kielelle. — 100 000 työpaikasta, tai oikeastaan ”työllistä” on parempi termi, on puhuttu paljon. Kun livelähetyksen seuraajat alkavat olemaan vähissä, niin ehkä voidaan puhua asioista ihan niiden oikeilla nimillä. Varmasti on aika helppo yksinkertaistus valittaa hallitukselle, että ei näy 100 000:ta työpaikkaa, mutta hallitus on koko ajan puhunut työllisistä, rakenteellisesta työttömyydestä, rakenteellisesta työllisyydestä. Hyvään, huolelliseen virkamiesarviointiin perustuen hallitus on taloustieteellisen kirjallisuuden parhaiden arvioiden mukaan onnistunut luomaan uusia työllisiä tai laskemaan rakenteellista työttömyyttä noin 90 000 työllisellä. [Vasemmalta: Oho!] Varmasti merkittävimmät tekijät tässä ovat verotuksen keinot ja sosiaaliturvan keinot, mutta myös näillä työmarkkinauudistuksilla on pieniä vaikutuksia. Näiden ensisijainen tavoite ei kuitenkaan ole saavuttaa näitä laskennallisia työpaikkoja, [Krista Kiuru: Häh, miksei?] vaan kuten aiemmassa puheenvuorossa todettiin, niin esimerkiksi työrauhalla on ollut tarkoitus kohtuullistaa esimerkiksi kohtuuttomista tukilakoista aiheutuvia vahinkoja. Tietoa näistä asioista ja työllisyysvaikutuksista löytyy osoitteesta vm.fi/tyollisyystavoitteiden-seuranta. Siellä on arviomuistiot jokaisesta hallituksen työllisyysvaikutuksia omaavasta uudistuksesta, ja sieltä löytyy myös koontitaulukko, josta voi sitten näitä hyvään virkavastuulla tehtyyn taloustieteelliseen arviointiin perustuvia vaikutuksia tutkia. On myös uudistuksia, joita sosiaalidemokraatit ovat puoltaneet näistä hallituksen merkittävistä työllisyysvaikutuksia omaavista uudistuksista. Esimerkiksi työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen, ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen tai ikäsidonnaisten poikkeusten poistaminen ovat kaikki sellaisia uudistuksia, joiden perumiseen ei sosiaalidemokraattien vaihtoehtobudjetista rahaa löytynyt, ja näillä uudistuksilla voi siten katsoa olevan aika laajaakin tukea tässä salissa. Se on hyvä, koska silloin kun Suomen talous kääntyy kasvuun, on tärkeätä, että meillä on mahdollisimman laaja työvoimapotentiaali, jotta meidän talouden kasvu ei jää kiinni työvoiman saatavuudesta vaan työvoimaa löytyy, kun yritykset ja julkinenkin sektori haluavat palkata. Täällä on käyty keskustelua myös syntyvyydestä. Se on hyvä keskustelu. Me itse asiassa valiokunnassakin aika tarkkaan kysyttiin asiantuntijoilta syntyvyydestä, ja kyllä pienen tenttaamisen jälkeen paikalla olleet asiantuntijat totesivat, että kausaliteettia henkilöperusteisen irtisanomisen muutosten ja syntyvyyden välillä ei ole. Eli ei ole sellaista tutkimusta, jossa voidaan sanoa, että nämä henkilöperusteisen irtisanomisen muutokset vaikuttaisivat syntyvyyteen. Tästä aivan karkea esimerkki on tietysti se, että kaikista korkein syntyvyys on sellaisissa maissa, joissa ei tämmöistä työsuhdeturvaa ole lainkaan. [Välihuutoja sosiaalidemokraattien ryhmästä] Syntyvyys lähtee aivan erilaisista tekijöistä kuin siitä, voiko henkilöperusteisesti irtisanoa asiallisesta ja painavasta syystä vai asiallisesta syystä. Eli syntyvyyden kanssa tällä nyt ei ainakaan ole mitään tekemistä. [Miko Bergbom: Juuri näin! — Vasemmalta: Se lukee teidän esityksessä!] Sitten täällä on puhuttu paljon oikeusvarmuudesta eli siitä, onko nykyinen oikeuskäytäntö voimassa lainsäädännön muutoksen jälkeen. No, ei tietenkään ole: aina kun muutetaan lakeja perustavalla tavalla, niin silloin joudutaan hakemaan uutta oikeuskäytäntöä, ja sehän nyt on aivan normaali asia silloin, kun säädetään lakeja. Tässä itse asiassa on sellainen tilanne, että osa oikeuskäytännöstä säilyy myös voimassa, eli ne irtisanomiset, mitkä ovat olleet laillisia asiallisella ja painavalla syyllä, ovat laillisia myös asiallisella syyllä, ja tämä osa oikeuskäytännöstä säilyy täysin kuranttina myös jatkossa. Mutta itse en pidä erityisen ihmeellisenä, että jos lakia muutetaan, niin silloin oikeusistuimesta täytyy myös hakea ne tarkat tulkintalinjat. Tässä kysymyksessä niitä tulkintalinjoja nimenomaan pitää hakea sieltä oikeusistuimesta, koska valiokunnankin saaman selvityksen mukaan ei ole mahdollista yksiselitteisesti kirjoittaa tilanteita, jotka voisivat johtaa henkilöperusteiseen irtisanomiseen. Esimerkiksi myöhästyminen: on hyvin eriasteisia myöhästymisiä. Esimerkiksi isossa ruokakaupassa, jossa on sata myyjää, yhden henkilön myöhästyminen ei välttämättä ole millään tavalla ratkaiseva kysymys yrityksen kannalta, ja siten se on huomattavasti vähäisempi rike kuin esimerkiksi kahvilassa, jota yksi työntekijä ylläpitää. Jos hän myöhästyy, niin silloin koko liiketoiminta on seis siltä osin kuin hän myöhästyy. Näitä vastaavia erilaisia tilanteita löytyy valtava määrä, ja lainsäädännössä on oltava väljyyttä, jotta tulkinnat voidaan muodostaa myös järkevälle tasolle. Ehkä yleisesti tästä keskustelusta tulee aika paljon mieleen tämmöinen vanhanaikainen työnantajien ja työntekijöiden välinen vastakkainasettelu. Itse ainakin ajattelen niin, että hyvin asiansa hoitava työntekijä voi olla ihan tyytyväinen, jos esimerkiksi työpaikalla toistuvasti epäasiallisesti käyttäytyvä työkaveri jossain tilanteessa irtisanotaan, [Timo Suhonen: Nyt jo irtisanotaan, nyt jo!] koska koko työpaikan ilmapiiri on usein kiinni siitä, miten porukassa tehdään töitä, hoitavatko kaikki omat velvoitteensa. En näe tätä mustavalkoisena työntekijä—työnantaja-kysymyksenä, vaan tässä on paljon harmaan sävyjä. [Piritta Rantanen: Te olette tehneet tästä mustavalkoista työnantaja—työntekijä-asettelua! Jos te toisitte edes jotakin työntekijöiden oikeuksia puolustavaa!]

Arvoisa puhemies! Meillä on täällä käsittelyssä henkilöperusteisen irtisanomisen uudistaminen, ja on hyvä, että siitä keskustellaan perusteellisesti, [Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Kyllä!] koska aihe on erittäin tärkeä. OECD:n mukaan — valiokunnan mietinnöstäkin selviää — Suomessa henkilöperusteisen irtisanomisen ehdot ovat OECD-maista viidenneksi tiukimmat, eli meillä on kohtuullisen helppo irtisanoa taloudellisista ja tuottavuussyistä, mutta henkilöperusteisesti irtisanominen on vaikeata. Tämän esityksen tavoitteena on madaltaa tätä irtisanomiskynnystä eli tuoda lähemmäs OECD:n keskiarvoa henkilöperusteinen irtisanominen. No, tätähän ei tietenkään kukaan tee irtisanomisen ilosta. En tunne yhtään sellaista yrittäjää, joka olisi mielellään irtisanonut, eli irtisanomisen, varsinkin henkilöperusteisen irtisanomisen, taustalla on aina joku haastava tilanne työpaikalla tai tuotannollis-taloudellisista syistä. Yrityksellä on tietysti taloudellinen pakko siihen irtisanomiseen, mutta en usko, että yksikään yrittäjä, saati työnantaja, nauttii irtisanomisesta, vaan se on aina jonkinlaisten epäonnistumisten ketjujen lopputulos. Täällä on paljon puhuttu tämän esityksen työllisyysvaikutuksista. Varmasti oppositiossa tiedetään, että tämän uudistuksen perimmäisin tavoite ei ole työllisyyden kasvattaminen. Hallitus on aika laajasti avannut työllisyyspolitiikkaansa ja niitä päätöksiä, mistä työllisyysvaikutuksia syntyy. Ne liittyvät ennen kaikkea verotuksen ja sosiaaliturvan muutoksiin. Tällä tarkoituksena on madaltaa yrittäjän palkkaamisen kynnystä, luoda lisää dynamiikkaa meidän työmarkkinoillemme ja parantaa yritysten sopeutumiskykyä vaikeissa tilanteissa. Erityisesti pienissä yrityksissä jokaisen työntekijän osalta tilanteet ovat tietysti tärkeitä ja tarkkoja. Täällä on puhuttu myös kolmikannasta. Hallitus on kuullut sekä työntekijäpuolta että työnantajapuolta lainvalmistelussa, mutta tämä hallitus käyttää itse lainsäädäntövaltaa eikä ole ulkoistanut sitä ulkoparlamentaarisille toimijoille vaan käyttää ihan perustuslain suomaa lainsäädäntövaltaa ja tekee esityksen eduskunnalle, joka sitten säätää lakeja, [Timo Suhonen: EK!] ja näinhän sen täytyy modernissa yhteiskunnassa toimiakin. [Miko Bergbom: Juuri näin!] Henkilöperusteista irtisanomista ei pidä arvioida yksin. Tämä on osa laajaa hallituksen reformikokonaisuutta, työmarkkinauudistuksia, joiden tarkoitus on tehdä suomalaisista työmarkkinoista dynaamisemmat, joustavammat, niin että täällä on helpompi työllistyä, niin että täällä on helpompi palkata, niin että tuottavuus kasvaa, niin että työntekijöiden on helpompi liikkua, työnantajien on helpompi rekrytoida. Näitä uudistuksia on paljon. Ensin hallitus uudisti työrauhalainsäädännön, erittäin tärkeä uudistus. [Välihuutoja sosiaalidemokraattien ryhmästä] 70 vuoteen ei pykäliin ollut koskettu, ja nyt ne päivitettiin nykyaikaan. Kuten huomattiin, oli tärkeätä, että edellinen työmarkkinakierros oli huomattavasti rauhallisempi työrauhan osalta kuin aiemmat. Hallitus on uudistanut paikallista sopimista. [Timo Suhonen: Paljonko tuli työpaikkoja?] Jos työntekijät ja työnantajat haluavat yritystasolla, työpaikkatasolla sopia työn tekemisen ehdoista eri tavalla, niin jatkossa se on paremmin mahdollista, kun lainsäädännöstä on purettu paikallisen sopimisen kieltoja. Hallitus sääti vientivetoisen palkkamallin ja vahvisti valtakunnansovittelijaa. [Timo Suhonen: Paljonko tuli työpaikkoja?] Kuten huomattiin, tämä ei työntänyt ketään palkkamonttuun, vaan kunta- ja hyvinvointialueilla sopimalla saatiin yleistä linjaa korkeammat palkankorotukset. Tämän uudistuksen tavoitteena oli suojata valtakunnansovittelijaa siltä, että valtakunnansovittelijan kautta ei voida käydä koukkaamassa yleistä linjaa korkeampia korotuksia. Sitten hallitus on säätänyt suojelutyöstä pysyvän lainsäädännön. [Timo Suhonen: Paljonko tuli työpaikkoja?] Eduskunnassa on lukuisia kertoja oltu tilanteessa, jossa on äkkipikaisesti jouduttu harkitsemaan suojelutyölainsäädännön säätämistä, ja nyt sellainen on pysyvästi lainsäädännössä — tärkeä vakautta lisäävä uudistus. Hallitus on uudistanut yt-lakia, [Timo Suhonen: Paljonko tuli työpaikkoja?] ja nyt vuorossa on henkilöperusteinen irtisanominen. Hallituksen työmarkkinauudistuskokonaisuudesta on jäljellä vielä yksi palanen, erittäin tärkeä sekin, eli määräaikaisten työsuhteiden sopimisen helpottaminen [Timo Suhonen: Paljonko tuli työpaikkoja?] ja takaisinottovelvoitteen poistaminen pieniltä yrityksiltä. Kun me katsotaan tätä työmarkkinauudistusten kokonaisuutta, joka näistä muodostuu, niin Suomen työmarkkinat ovat tämän lainsäädäntöuudistuskokonaisuuden jälkeen huomattavasti dynaamisempia kuin mitä ne ovat olleet ennen tätä hallitusta, [Naurua sosiaalidemokraattien ryhmästä] ja se luo pitkän aikavälin kasvun edellytyksiä Suomelle. No, täällä on käytetty aika rujoakin kieltä siitä, että sopimusyhteiskunta ja jopa hyvinvointivaltio ovat uhattuina. Meidän naapurimaa Tanskassa, joka on käsittääkseni aika laajasti pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, on huomattavasti Suomea heikompi irtisanomissuojan taso, ja käsittääkseni Tanska on varsin hyvinvoiva kansantalous, jossa sopimusyhteiskunta toimii ja myös hyvinvointivaltion tulopohja on sellainen, että menot pystytään kestävällä tavalla rahoittamaan. Tämäkään lakiesitys ei ollut täydellinen. Tästähän jäi pois vielä lukuisia tärkeitä uudistuksia, [Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Alisuoriutuminen!] ja hallitus on joutunut tekemään keskuudessaan kompromisseja. Tämä on nyt tällainen kompromissi, jolla henkilöperusteista irtisanomiskynnystä saadaan hivenen alaspäin. Kokoomus olisi toivonut, että varoituksen käyttöalaa oltaisiin laajennettu siten, että jos on esimerkiksi epäasiallisesta käytöksestä tullut varoitus ja sen jälkeen tulee jostain eri syystä, niin tällaisella kombolla voitaisiin paremmin päästä henkilöperusteiseen irtisanomiseen jatkossa. No sitten, puheenjohtaja, edustaja Lindtman käytti paljon aikaa luottamukseen, ja se on todella tärkeä teema. Varmasti meidän kaikkien kannattaa pohtia sitä, miten me voidaan lisätä luottamusta suomalaisessa yhteiskunnassa. On varmasti selvää, että säästöt, veronkorotukset ja ylipäänsä huono julkisen talouden tila ovat omiaan heikentämään luottamusta Suomessa, mutta oli hallituspohja mikä tahansa, kaikki me joudumme kohtaamaan tämän julkisen talouden haastavan tilanteen. Haluaisin kuitenkin sanoa, että kuluttajaluottamuksen kannalta kaikista haastavin asia on meidän sotiva naapurimaa, ja uskoisin, että kun toivottavasti Ukrainassa saadaan oikeudenmukainen rauha aikaan, niin se on omiaan parantamaan kuluttajien luottamusta ja siten kotimaista talouskasvua. [Timo Suhonen pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa puhemies! Alkuun on hyvä todeta näistä korkeakoulujen säästöistä, että 2,9 miljoonaa euroa säästetään korkeakouluista [Keskeltä: Lisää! — Pia Lohikoski: Jo aiempien päälle!] tämän elokuva-alan leikkauksen paikkaamiseksi, mutta samaan aikaan hallitus panostaa siis sata miljoonaa euroa korkeakouluille seuraavien vuosien aikana. [Pia Lohikoski: Eri asia!] Rahat menevät korkeakoulujen aloituspaikkoihin ja maksuttomaan opintoseteliin, jolla ne nuoret, jotka eivät ole saaneet opiskelupaikkaa, voivat opiskella avoimessa korkeakoulussa, yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa, maksutta. Nämä ovat erittäin tärkeitä keinoja siinä, että me saadaan meidän koulutusastetta nostettua ja siten merkittäviä panostuksia myös yliopistoille ja ammattikorkeakouluille. Mitä tulee sitten julkisen talouden tilaan, niin varmasti koko salissa jaetaan se huoli siitä, että eihän tämä hyvältä näytä, ja meidän on yhdessä syytä varautua siihen, että tarvitaan lisätoimia. Ehkä olisin ministeri Purralta kysynyt: Voitko vähän avata sitä mittaluokkaa? Minkä verran lisäsäästöjä ja verotoimia meidän pitäisi tehdä, jotta me saataisiin tämä kestävälle pohjalle?

Arvoisa puhemies! Kuten täällä salissa kuuluu, niin keskustellaan aika hyvässä hengessä tästä aiheesta, ja on tosi tärkeätä, että meillä säilyy tämmöinen laaja parlamentaarinen yhteisymmärrys siitä, että tämä työ jatkuu myös tämän hallituskauden jälkeen. Huoli, joka liittyy pieniin yrityksiin, on aito, ja tämmöiset toimijat, kuten Business Finland, voivat tuntua pk-yrittäjälle vaativilta ja pelottaviltakin ja ylipäänsä byrokraattisilta. Onneksi hallitus on kuitenkin kiinnittänyt huomiota myös tähän alkuun. Business Finlandin veturihankkeet on yksi keskeinen tekijä, jossa ison yrityksen ketjuun pääsee myös pienempiä toimijoita mukaan. Sitten elinvoimakeskuksille, vanhoille ely-keskuksille, ollaan suuntaamassa rahoitusta, joka on mietitty nimenomaan pienten ja keskisuurten yritysten t&k-toimintaan. Sitten ei pidä myöskään unohtaa tutkimusinfrastruktuuria. Esimerkiksi LUMI-tietokone Kainuussa on semmoinen, että pienet tekoälyn parissa toimivat yritykset ovat saaneet sieltä kaistaa ja ovat pystyneet testaamaan omia sovellutuksiaan ja niiden kantavuutta. Eli pk-yritykset ovat jo nyt mukana, mutta täytyy miettiä vielä lisää keinoja, millä ne pääsisivät paremmin mukaan.

Arvoisa puhemies! Parlamentaarisen t&k-seurantaryhmän puheenjohtajana muutama sana tästä lakiesityksestä: Käsittelimme kokouksessamme tätä lakiesitystä heti budjettiriihen jälkeen ja totesimme yhteen ääneen, että tähän ei liity erityisen suurta draamaa. Tällä hetkellä tämä on tietysti osa julkisen talouden sopeutustoimia. Rahoitus kasvaa tämän aikaistuneen tarkistuspisteen vuoksi pikkuisen hitaammin, mutta se kuitenkin kasvaa kaksi- ja puolisataa miljoonaa euroa vuodessa. Pitkän aikavälin sitoumuksista pidetään kiinni. Sitten taas toiseen suuntaan, kun tarkistuspiste on kahden vuoden välein, se tarkoittaa sitä, että jos ja toivottavasti kun talous tästä lähtee kasvuun, se tarkistus ylöspäin tulee nopeammalla aikataululla vastaan. Sidosryhmät, jotka tekevät t&k:n parissa toimia, eivät ole pitäneet tätä muutosta erityisen dramaattisena vaan ihan asianmukaisena muutoksena. Yleisesti tämä hallituksen politiikka ja laaja parlamentaarinen sitoutuminen tähän tutkimus- ja kehitysrahoituksen lisäämiseen on erittäin hyvä ja kannatettava asia, ja se on yksi niistä keinoista, joilla luodaan tulevaisuuden talouskasvun eväitä Suomeen. Tämä t&k-rahoitus jakautuu tähän julkiseen panokseen ja yksityiseen panokseen, ja erityisen tärkeätä on, että yritykset saadaan investoimaan tutkimukseen ja kehitykseen, ja siksi Business Finlandin rooli tämän rahoituksen kanavoimisessa onkin erityisen tärkeä. Business Finland on jo nyt uudistanut strategiaansa, ja on nähtävissä, että uuden strategian myötä tästä saadaan vielä entistä vaikuttavampaa. Toinen osapuoli tässä on sitten erityisesti Suomen Akatemia, joka jakaa kilpailtua tutkimusrahoitusta ja rahoittaa esimerkiksi tutkimukseen liittyviä infrastruktuureja. Sekä Business Finland että Suomen Akatemia ovat vakuuttaneet, että raha menee tällä hetkellä edelleen järkevään käyttöön. Suomen Akatemiassa on kilpailtua rahoitusta, ja kaikille parhaimmatkaan arvioinnit saavuttaneille tutkimushankkeille ei pystytä vielä lisäämään rahaa. Eli sinänsä rahoitusta voidaan vielä lisätä, mutta kuten edustaja Kaarisalo sanoi, osaajat ovat se pullonkaula, joka tässä jossain vaiheessa tulee vastaan. Siksi sen lisäksi, että me tarvitaan Suomessa koulutusasteen nostoa ja yhä useampia nuoria sinne tutkijaurille tohtoriksi asti, me tarvitaan myös kansainvälisiä osaajia, tohtoreita ympäri maailman, jotka tulevat tänne Suomeen tekemään tätä tutkimus- ja kehitystyötä. Yksi hyvä esimerkki tämmöisestä firmasta, joka on tuonut Suomeen valtavan määrän osaajia, on IQM, jonka kotipaikka on Keilaniemessä Espoossa, rakentavat kvanttitietokoneita. Yksittäinen yritys on tuonut Suomeen yli 200 ulkomaista tohtoria työntekijäksi omaan firmaansa, ja juuri tällaisia yrityksiä, jotka tavoittelevat korkeata lisäarvoa, tekevät todella huipputeknologiaa, tähän maahan tarvittaisiin lisää. Toivottavasti nämä t&k-panostukset ovat omalta osaltaan vauhdittamassa tämmöisten huippuyritysten kasvua.

Arvoisa puhemies! Muutama sana tästä lisätalousarviosta, joka on käsittelyssä: Ensinnäkin kiitos valtiovarainministerille, että tässä vaikeassa taloustilanteessa lisätalousarviossa on harrastettu pidättyväisyyttä. Se ei ole mikään jakolisätalousarvio, vaan enemmän tämmöinen teknisluonteinen arvio. Eniten lisää rahaa menee terveydenhuollon valmiuteen ja rokotteiden hankintoihin, joita varmaan laajasti ympäri salin pidetään perusteltuina, ja rahaa säästyy asumistuesta, yllättäen. Tässä salissa on vuosia puhuttu siitä, että asumistukeen menee valtaisat summat rahaa, ja on nyt ilo korjata asumistuen menoarviota tältä vuodelta alaspäin. Ehkä tähän ostovoimaan ja kasvuun: On hienoa, että hallituksen päätöksillä ja palkkaratkaisuilla ja korkojen laskulla ostovoima kääntyy ensi vuonna kasvuun, ja sitä kautta varmasti ensi vuonna meillä on myönteisempää kehitystä näissä verotuloarvioissa. Eli verotulot eivät lähde kasvuun mitenkään muuten kuin talouden kasvulla, ja sen keskeinen moottori on ihmisten kasvava ostovoima.

Arvoisa puhemies! Jokaisella meistä on lähipiirissä varmasti joku henkilö, joka on tällä hetkellä työtä vailla. Minä uskon, että niin hallituksessa kuin oppositiossa ymmärretään, että tämä on vakava tilanne ja vakava ongelma. Olen kuitenkin aika vahvasti eri mieltä siitä, että hallitus ei olisi tehnyt lukuisia toimia, joilla pyritään helpottamaan työllisyystilannetta ja vähentämään työttömyyttä. Esimerkiksi verotuksessa ja työmarkkinauudistuksissa on tehty valtavia muutoksia. Tälläkin hetkellä työministeri Marttinen valmistelee esimerkiksi irtisanomiskynnyksen laskemista ja määräaikaisuuksien perusteiden muutoksia, jotka luovat yrittäjille kannusteita palkata lisää väkeä, laskevat palkkaamisen kynnystä. Olisinkin ehkä ministeriltä kysynyt, koska nämä pk-yrityksille lisää rohkeutta palkkaamiseen tuovat uudistukset saadaan eduskuntaan.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme täällä melko poikkeuksellista sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkaesitystä. Se on puoli miljardia pienempi kuin kuluvana vuonna. Eli säästöjä on tehty ihan oikein tässä julkisen talouden tilanteessa. Suurimmat säästöt: Opiskelijoiden siirtäminen yleisestä asumistuesta opiskelijoiden omaan asumistukeen — erittäin järkevä muutos. Opiskelijoita kannustetaan taas kimppa-asumiseen. Kelan hallinnosta säästetään 50 miljoonaa, puolen miljardin hallinnosta. Kertaluontoisena säästönä tällainen on oikein järkevää. Sitten ehkä kuvaavaa keskustelussa on se, että me käsitellään täällä 2000-luvun suurinta sosiaaliturvauudistusta, yleistukea, ja siitä ei ole mainittu vielä sanaakaan. Se on erittäin merkittävä, yksinkertaistaa sosiaaliturvaa. Peruspäiväraha ja työmarkkinatuki yhdistetään. Tästä käynnistyy laajempi sosiaaliturvan uudistaminen, joka tekee sosiaaliturvasta selkeämpää hakijalle ja kannustavampaa työntekoon.

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiittää valtiovarainministeriä tämän esityksen tuomisesta eduskuntaan. On erittäin tärkeätä, että erilaiset sijoitusinstrumentit otetaan keskenään samalle viivalle. Sehän ei ole mistään kotoisin, että ostamalla ja tekemällä sijoitustoimintaa kryptovaluutoilla on keinoja, joilla verotus jää katveeseen. Minun mielestäni kaikkia erilaisia sijoitusinstrumentteja tulee kohdella yhdenvertaisesti. Samaan aikaan kuultiin, että tällä esityksellä saadaan merkittävästi lisää verotuloja, ja jokainen veroeuro on varmasti tervetullut valtion budjetin tilkkeeksi tässä vaativassa taloustilanteessa.

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä edustaja Heikkisen puheenvuoroon nuuskantuonnista. Tämä esitys sinänsä on hyvinkin perusteltu. On selvää, että Suomen tulee puuttua tämmöiseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen, nuuskan maahantuontiin, mutta sitten samaan aikaan on huomioitava, että meillä on aika alhaiset nuuskan tuontirajat tällä hetkellä Suomeen, kilon vuorokaudessa saa tuoda. En tiedä, mistä näkökulmasta tämä raja on tarkoituksenmukainen, mutta varmasti sitä nostamalla voitaisiin myös tätä salakuljetusta vähentää. Edustaja Heikkinen pohti myös ansiokkaasti, miksi täällä nuuskan käyttö ei voisi olla sallittua, ja itse yhdyn tähän kantaan. Olemme nikotiinipusseista huomanneet, että nuuskan salakuljetus Suomeen väheni merkittävästi, kun sallittiin K-kauppojen ja R-kioskien myydä nikotiinipusseja, ja veroeurot kilisevät valtion kirstuun. Eli on tärkeätä saada tämä järjestäytynyt nuuskantuomisrikollisuus kiinni, mutta voisimmeko kenties holhota aikuisia ihmisiä vähän vähemmän tältä osin?

Arvoisa puhemies! Uskon, että suuri osa tässä salissa olevista edustajista allekirjoittaa tämän kestävyysraportoinnin tavoitteet, eli sehän on päivänselvää, että meidän tulee edistää sellaista yritystoimintaa, joka reagoi esimerkiksi ilmastonmuutokseen ja edistää sosiaalista vastuuta. Mutta kysymys kuuluu, onko tämä raportointi paras tapa edistää näitä päämääriä. Eli tässä kestävyysraportoinnissa ollaan luotu aika raskas byrokraattinen elementti sinänsä hyvien päämäärien saavuttamiseksi, ja nyt kun tämän toimeenpanoa lykätään muutamalla vuodella, niin tässä voisi olla mahdollisuus myös tarkastella sitä, olisiko tässä jotain muutettavaa ennen kuin tämä saadaan voimaan. Ylipäänsä nämä Euroopan unionin omnibuspaketit ovat erittäin tervetulleita, eli tarkastellaan kriittisesti jo tehtyä lainsäädäntöä ja tehdään semmoisia täsmäiskuja, joilla puretaan raskasta hallinnollista taakkaa. Oikeastaan ministerille terveisinä, että tämmöisiä omnibuspaketteja voisi soveltaa hyvin myös täällä kotimaassa. Eli olisi hienoa, jos hallitus tarttuisi siihen, että täsmätoimin purettaisiin semmoista lainsäädäntöä, joka aiheuttaa ylimääräistä hallinnollista taakkaa yrityksille.

Arvoisa puhemies! Saamelaiskäräjälain uudistaminen aloitettiin vuonna 2012 Kataisen hallituksen toimesta. Saamelaiskäräjälain uudistamisessa on ollut erilaisia vaiheita, mutta kunniaksi tämä prosessi ei ole ollut lainsäätäjille. Petteri Orpo on kuudes pääministeri, jonka hallitus käsittelee saamelaiskäräjälakia, ja samalla ensimmäinen, joka aikoo viedä sen maaliin. Haluan antaa erityisen kiitoksen myös ministereille Meri ja Henriksson, joiden rooli tämän pitkäaikaisen saagan loppuun saattamisessa on ollut merkittävä. Saamelaiskäräjälakia on käsitelty eduskunnassa huolella ja hartaasti. Hallitus antoi lakiesityksen eduskunnalle jo ensimmäisenä syksynä 14.12.2023. Nyt, puolitoista vuotta myöhemmin, perusteellinen käsittely on valmis. Perusteellinen käsittely on varmasti ollut tarpeen, mutta onhan tämä kestänyt myös aika kauan. Hallituksen esitys saamelaiskäräjistä annetun lain muuttamisesta on keskeisiltä osiltaan sama esitys kuin se, joka Marinin hallituksen loppumetreillä kaatui liian myöhään annettuun hallituksen esitykseen ja erityisesti hallituspuolue keskustan vastustukseen. Lain tavoitteena on suojella ja edistää saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutumista sekä parantaa saamelaisten kieltään ja kulttuuriaan koskevan itsehallinnon ja saamelaiskäräjien toimintaedellytyksiä. Keskeisin muutos nykytilaan lakiesityksessä koskee saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkitsemistä eli äänioikeutta saamelaiskäräjien vaaleissa. Oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon on jatkossa henkilöllä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen, että henkilö itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan, isovanhemmistaan tai isoisovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai ollut merkittynä äänioikeutetuksi vuoden 27 alusta lähtien. Oikeus kuulua käräjäluetteloon takautuu siis jatkossa kolme sukupolvea nykyisen kahden sukupolven sijaan. Niin sanottu lappalaiskriteeri poistuu lakimuutoksen myötä. Arvoisa puhemies! Vaaliluetteloon merkitsemisen nykytilaa voi mielestäni kuvata jokseenkin epäselväksi. Tästä kertovat lukuisat riidat, joita korkein hallinto-oikeus on joutunut vuosien varrella ratkaisemaan käräjäluetteloon kuulumisen osalta. Lainmuutos selkeyttää käräjäluetteloon merkitsemisen tilaa ja vahvistaa osaltaan alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta. Minä luotan saamelaiskäräjien enemmistöön, joka tukee lakimuutoksen ratkaisua käräjäluetteloon merkitsemisestä. Kanta on säilynyt samana, vaikka välillä on käyty vaaleja. Ei ole olemassa sellaista ratkaisua, johon kaikki olisivat tyytyväisiä. Nyt käsittelyssä olevaa esitystä tukee selkeä käräjien enemmistö, joka varmaan itse kunkin mielestä edustaa kuitenkin saamelaisten enemmistöä. Haluan kiittää henkilökohtaisesti myös Tuomas Aslak Juusoa ja Pirita Näkkäläjärveä lukuisista keskusteluista ja saamelaiskäräjien näkemysten valottamisesta hallitukselle ja muun muassa tällaiselle etelän vetelälle. Jos mieli on avoin, voi mielestäni kuka tahansa meistä ymmärtää saamelaisuutta sen monine eri vivahteineen. Arvoisa puhemies! Saamelaiskäräjien päätösvalta on rajattua, ja se koskee saamen eri kieliä ja kulttuuria koskevia asioita. Esimerkiksi maankäytöstä ja verotuksesta saamelaisten kotiseutualueella päättävät nyt ja jatkossa kunnanvaltuustot aivan samaan tapaan kuin muualla Suomessa. Haluan alleviivata sanoja ”kieli” ja ”kulttuuri”. Meidän Suomessa tulisi olla ylpeitä, että meillä on elinvoimainen alkuperäiskansa, joka vaalii omaa kulttuuriaan. Se on Suomelle sellainen rikkaus, jota harvalla maailman maalla on. Minkälaisista asioista saamelaiskäräjät sitten huolehtivat? Minusta aivan tavallisista asioista, esimerkiksi siitä, että Sevetin kylällä saa päivähoitopalveluita tai sairaanhoitajan vastaanoton koltan kielellä, jonka puhujia ei ylipäänsä ole kuin muutamia satoja; siitä, että Kaldoaivissa poroelinkeinoa ja kalastusta voidaan harjoittaa jatkossakin ja perinne-elinkeinojen edellytykset säilyvät; siitä, että ikäihminen saa viimeisinä vuosinaan palvelua omalla äidinkielellään esimerkiksi pohjoissaameksi. Jo nyt ilmastonmuutos ja esimerkiksi vieraslaji kyttyrälohi haastavat kotiseutualueen elinkeinoja ja perinteistä tapaa elää. Sopeutumistyössä sekä alueen ainutkertaisen luonnon suojelussa tarvitaan saamelaiskäräjiä ja laajasti koko eduskunnan tukea. Arvoisa puhemies! Minusta on tärkeää, että saamelaiskäräjät on elävän saamelaisuuden äänitorvi: heidän, jotka edelleen puhuvat saamen eri kieliä ja harjoittavat saamelaiselinkeinoja. On päivänselvää, että ilman käräjiä saamelaisten edellytykset pitää yllä kieltä ja kulttuuria heikkenisivät. Uudistamalla saamelaiskäräjälakia turvaamme sen, että saamelaiskäräjät on jatkossakin elävän saamelaiskulttuurin ja elävien kielten vahva edustaja ja ääni Suomessa.