Jessi Jokelainen

Arvoisa puhemies! Kuluneen kolmen vuoden saldo on tässä: Työttömiä on yli satatuhatta enemmän kuin vuonna 2023. Konkurssit ovat 90-luvun laman tasolla. Suomi on päätynyt EU:n sosiaalisen kehityksen tarkkailuluokalle, koska miljoona suomalaista on köyhyysriskissä. Suomessa on 31 000 uutta köyhää lasta. Asunnottomuus on kääntynyt kasvuun ensimmäistä kertaa 12 vuoteen. Leipäjonot ovat ennätyksellisen pitkiä. Valtionvelka on korkeammalla kuin kertaakaan Suomen historiassa, korkeammalla kuin kertaakaan yhdenkään kriisin aikana. Tämä on Orpon hallituksen perintö suomalaiselle yhteiskunnalle ja tavallisille ihmisille. Köyhyys ja perustarpeiden puute jättävät pitkät jäljet ihmisiin ja sukupolviin. Näitä jälkiä ei korjata hetkessä, vaan niistä maksetaan vuosikymmenten ajan. Arvoisa puhemies! On toki myös niin, että velkaantumiskehitys on jatkunut pitkään ja siihen olisi tarvittu ratkaisuja jo kohta vuosikymmenten ajan, mutta siitä Orpon hallitusta kyllä voi oikeutetusti syyttää, miten järjetöntä talouspoliittista linjaa ajatte tässä taloudellisessa tilanteessa. Hallitus mielellään puolustautuu tältä kritiikiltä sanomalla, että sentään teemme jotain. Arvoisa hallitus, oli tilanne mikä hyvänsä, tekeminen ei ole mikään itseisarvo, vaan teoilla aikaansaatavat seuraukset ovat ne, joilla on väliä. Teidän tekemisenne kuluneen hallituskauden ajan on ollut täyttä välinpitämättömyyttä vallitsevaa suhdannetta, taloustieteen lainalaisuuksia, asiantuntijalausuntoja ja vaikuttavuusarvioita kohtaan. Pyrkimyksenne on ollut kosmeettisesti siistiä velkasuhdetta ja kohdella sen inhimillisiä seurauksia niin ikään pakollisina ja kohtuullisina uhrauksina. Ovatko ne olleet kohtuullisia, arvoisa hallitus? Onko ollut kohtuullista maksattaa valtionvelkaa tavallisten suomalaisten perustarpeista? Hallitusohjelmaa laatiessanne peräänkuulutitte yhteisiä talkoita velkasuhteen taittamiseksi. Näissä niin sanotuissa yhteisissä talkoissa kaikista pienituloisimmat on laitettu maksumiehiksi kaikista vakavaraisimpien veronkevennyksille, ja valtion velkasuhde on taittumisen sijaan vain ja ainoastaan jatkanut kasvuaan. Arvoisa puhemies! Koska mikään määrä tavallisen ihmisen vyön kiristämistä ei tunnu hallitukselle riittävän, pöytään on tuotu velkajarru, jolla pyritään tekemään talouskurista, jatkuvasta leikkaamisesta, perustarpeista tinkimisestä ja systemaattisesta luokkapolitiikasta uutta normaalia. Velkajarru ei mekanismina huomioi suhdannevaihteluita eikä investointitarpeita, ja täten sen suurin riski on kääntyä itseään vastaan, siis kasvattaa velkaa entisestään. Velan kasvu altistaa leikkauskierteeseen joutumiselle, siis aina uusille ja uusille leikkauksille sosiaaliturvasta, koulutuksesta, sotepalveluista ja Suomen tulevaisuudesta. Te väitätte, ettei meillä ole varaa muuhun. Me vasemmistossa taas kysymme tulevienkin suomalaisten sukupolvien puolesta, onko meillä varaa hyvinvointivaltion tuhoamiseen. Arvoisa puhemies! 90-luvun laman aikana alussa luettelemani kaltaiset tilastolukemat olivat syy kansalliseen kriisitilaan. Ratkaisuksi työttömyyteen, elinkustannusten nousuun ja köyhyyden kasvuun Orpon hallitus tarjoilee kehysriihessä miljardin veronalennuslahjaa suuryrityksille. Tilanteessa, jossa tarve toimeentulolle, palveluille ja velkaantumisen taittamiselle on huutava, hallitus tekee miljardin euron loven verotulokassaan. Vallassa oleva Orpon hallitus nautiskelee historiallista epäsuosiota, ei vain opposition mielestä vaan Suomen kansan mielestä. Niitätte sitä, mitä olette kylväneet, ja paikoitellen suhtaudutte siihen sellaisella ylimielisyydellä, jollaiseen suurimman vallan käyttäjällä ei koskaan tulisi olla varaa. Puhemies! On aika vaatia tulosvastuuta. Hallitus ei ole kyennyt vähentämään velkaa, hallitus ei ole kyennyt luomaan työllisyyttä, hallitus ei ole kyennyt pääsemään mihinkään julkilausutuista tavoitteistaan. Silloin on aika sanoa, että nyt riittää. Hallituksen on aika kaatua. Näin ollen kannatan edustaja Pekosen tekemää epäluottamusesitystä.

Arvoisa puhemies! Jos nyt olen oikein ymmärtänyt, niin hallituksen tavoitteena on ollut työllisyyden kasvattaminen, kasvun luominen, velan taittaminen ja hyvinvointivaltion vahvistaminen. Mitä on tähän saakka saatu? 100 000 uutta työtöntä, konkurssiaalto, entistä enemmän velkaa ja henkihieveriin leikatut julkiset palvelut. Käsittääkseni oli myös niin, että suomalaisille luvattiin yhteiset talkoot ja vain kohtuullisia uhrauksia talouden saamiseksi tasapainoon. No, nythän on niin, että valtionvelkaa — siis sitä velkaa, jota te olette ainoastaan kasvattaneet — on maksettu kaikista pienituloisimpien perustarpeista. Yli miljoona suomalaista on jäljiltänne köyhyysriskissä, asunnottomuus on kasvussa ensimmäistä kertaa 12 vuoteen, ja tämän tilanteen päälle olette vielä tekemässä miljardin euron loven verotulokertymään suuryritysten hyväksi. Arvoisa ministeri! Miljoona köyhää suomalaista, 300 000 työtöntä, ja velka ei vähene. Vastatkaa suoraan: onko tämä mielestänne kohtuullista?

Arvoisa rouva puhemies! Nyt on vähän vastattava näihin täällä käytettyihin puheenvuoroihin. Tilannehan ei ole se, että raskaana olevia irtisanottaisiin noin vain, vaan suurin osa raskaussyrjinnästä tapahtuu tällä hetkellä niin, että määräaikaista sopimusta ei jatketa. Ja nyt, koska me helpotetaan näitä — tällä hetkellä hallitus helpottaa määräaikaisten sopimusten solmimista —, se sitten myöskin mahdollistaa tämän ongelman jatkumisen. Yli puolet tasa-arvovaltuutetulle tulevista yhteydenotoista koskee tälläkin hetkellä epäiltyä raskaussyrjintää. Ja mitä tulee sitten tähän kirjalliseen selvitykseen, mikä työnantajan täytyy tehdä siinä tilanteessa, jos raskaana oleva ei saa seuraavaa uutta sopimusta, niin en usko hetkeäkään, että näitä selvityksiä jätettäisiin tekemättä kokonaan, vaan sinne kirjoitetaan jotakin aivan täysin puuta heinää, koska määräaikaisuuksien helpottaminen ja irtisanomisten helpottaminen mahdollistaa sen. Siis sinne selvitykseenhän voi sitten kirjoittaa, jos pystyy irtisanomaan tai olemaan jatkamatta määräaikaista sopimusta ilman painavaa perustelua, että sopimus päättyi, koska se oli määräaikainen. Tämä se on se tilanne. [Karoliina Partanen: Pitää näyttää toteen käräjillä! — Välihuutoja]

Arvoisa rouva puhemies! On tosiasia, että raskaussyrjintä on vakava työelämän epäkohta, joka tulee korjata, mutta jos tähän oikeasti haluttaisiin tehokkaasti puuttua, niin hallitus peruisi esityksensä määräaikaisuuksien helpottamisesta. Nyt esitettävä tasa-arvolain muutos on kannatettava ja toki oikeansuuntainen raskaussyrjinnän kitkemisen työkalu, mutta vaikutus jää valitettavan tyhjäksi, mikäli samanaikaisesti hallitus tehtailee muita lakiesityksiä, jotka ovat omiaan lisäämään raskaussyrjintää. Tähän esitykseen sisältyvä työnantajan kirjallinen selvitysvelvollisuus on ehdoiltaan aivan liian löyhä. Esityksessä kirjallisen selvityksen pituudelle tai sisällölle ei ole asetettu ehtoja ja yhdistettynä määräaikaisten sopimusten laatimisen helpottamiseen, selvityksen sisältö voi siis käytännössä olla mitä tahansa. Nyt esitettävää sääntelyä pitäisi vielä vahvistaa ja selkeyttää, kun otetaan huomioon hallituksen työelämäheikennysten vaikutukset. Tasa-arvo ei valitettavasti etene, mikäli hallitus yhdellä kädellä antaa mutta samalla toisella ottaa.

Arvoisa rouva puhemies! On hirveän hyvä asia, että hyvinvointialueiden alijäämien kattamiseen annetaan nyt lisäaikaa, mutta vielä parempi asia olisi ollut, jos olisitte tuoneet tämän esityksen kaksi vuotta sitten. Sillä olisi muun muassa voitu todennäköisesti välttää aika monta irtisanomista tässä ajassa, kun tarve palveluille ja sotepalveluissa toimivalle henkilöstölle on valtava ja se tarve kasvaa yhä, koska meidän väestö ikääntyy voimakkaasti. Silloin kun hyvinvointialueet perustettiin vuonna 2022, tiedossa oli, että korjaustarve tulee olemaan aika iso myös seuraavalla hallituksella, mutta se, miten tämä hallitus on reagoinut tähän asiaan tähän asti, on ollut käytännössä pääasiassa leikkaamalla. Se, mihin nämä alueet ovat nyt joutuneet, on se tilanne, että siellä on jouduttu järjestelemään palveluita eli käytännössä vähentämään palveluita ja jouduttu irtisanomaan henkilöstöä, välimatkat ovat kasvaneet ja ihmiset eivät pääse lääkäriin, kun tosiasiallisesti sitä rahaa olisi pitänyt lisätä voimakkaasti sen tarpeen mukaan. Mitä tulee tähän esitykseen tällä hetkellä, niin nytkään kyse ei ole siis varsinaisesti kestävästä korjaustoimenpiteestä, vaan tämähän on väliaikaisratkaisu. Itse näen tämän asian niin, että niin kauan kun meillä ei ole verotusoikeutta hyvinvointialueilla, nämä talousvaikeudet tulevat ainoastaan jatkumaan ja aluepäättäjien valta suunnitella alueiden palveluita on käytännössä vain näennäistä.

Arvoisa rouva puhemies! Suomea pidetään usein työntekijän oikeuksien mallimaana. On totta, että ammattiyhdistysliikkeemme on tehnyt ja tekee sinnikkäästi työtä työntekijöiden oikeuksista kiinni pitämiseksi ja niiden parantamiseksi, mutta myös valtiolta ja lainsäätäjiltä vaaditaan järeämpiä toimia työelämän sokeiden pisteiden osalta. Maineestamme huolimatta työperäinen hyväksikäyttö on kiinteästi pesiytynyt yhteiskuntamme rakenteisiin. Sitä esiintyy julkisella sektorilla, yksityisissä yrityksissä, kaikenkokoisissa työyhteisöissä, kuntien ja valtion kilpailuttamissa urakoissa ja työsuhteeksi naamioiduissa yrittäjyysmuodoissa. Työperäiselle hyväksikäytölle erityisen alttiita ryhmiä ovat oikeuksistaan tietämättömät nuoret työntekijät ja maahanmuuttajat. Yhteiskuntamme on monessa tapauksessa epäonnistunut antamaan työperäisen hyväksikäytön uhreille oikeutta tai ylipäätään suojelemaan työntekijöitä niin, ettei hyväksikäyttöä tapahdu. Tapauksia jätetään systemaattisesti tutkimatta ja huomiotta, koska työntekijän oikeuksien laiminlyöminen on aina taloudellista voittoa jollekin. Arvoisa rouva puhemies! On erittäin tärkeää, että hallitus reagoi työperäisen hyväksikäytön laajuuteen ja vakavuuteen rikoslain muutoksella. Rikoslakia on selkeytettävä, ja siten uudistus on ehdottoman kannatettava. On kuitenkin niin, että tämä uudistus on vasta alku ja paljon muutakin tulisi tehdä työperäisen hyväksikäytön kitkemiseksi. Olemme vasemmistossa pitkään peräänkuuluttaneet alipalkkauksen kriminalisointia, ja jatkossa yksilöiden lisäksi yritykset olisi saatava vastuuseen esimerkiksi kirjaamalla lakiin kattava oikeushenkilön rangaistusvastuu. Vaikka hallituksen esitys on oikeansuuntainen, on samaan aikaan selvä fakta, että hallitus on lukuisilla ulkomaalaislain kiristyksillään heikentänyt haavoittuvassa asemassa olevien ja riippuvaisuussuhteessa olevien ulkomaalaisten työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla. Myös hallituksen useat esitykset työnantajan vallan lisäämisestä ja työntekijän oikeuksien heikentämisestä ovat horjuttaneet ammattiyhdistysliikkeen keinoja puuttua hyväksikäyttötapauksiin. Arvoisa rouva puhemies! Vasemmiston kanta on selkeä myös sen suhteen, että nyt esitettävä rikoslain muutos ei saa johtaa ihmiskauppapykälien soveltamisalan kaventumiseen. Vakavimmat hyväksikäyttötapaukset on jatkossakin käsiteltävä oikeusasteissa ihmiskauppana. Tämänhetkinen tilanteemme on oikeusvaltiolle häpeällinen, ja siksi työtä työperäisen hyväksikäytön kitkemiseksi tulee tämän uudistuksen myötä jatkaa.

Arvoisa puhemies! Suomalaiset ajattelevat herkästi, että järjestelmämme takaa työntekijöiden oikeuksien toteutumisen ja reilun työelämän pelisäännöt. Näin ei kuitenkaan ole, vaan työperäinen hyväksikäyttö on laaja ja syvään juurtunut yhteiskunnallinen ongelma. Sen näkymättömyys suurimmalle osalle meistä luo illuusion siitä, että ongelmaa ei ole. Siksi on todella tärkeää, että hallitus aikoo nyt selkeyttää rikoslakia ja puuttua tehokkaammin työperäiseen hyväksikäyttöön — kiitos siis siitä. On kuitenkin todettava, että uudistus tuollaisenaan jää puolitiehen. Alipalkkaus on kriminalisoitava yksiselitteisesti, kuten palkansaajakeskusjärjestöt ja me vasemmistossa olemme pitkään esittäneet. Lainsäädännöllä on myös puututtava tilanteisiin, joissa työsuhde naamioidaan yrittäjyydeksi. On myös huomioitava, että muutokset eivät saa johtaa ihmiskauppapykälien soveltamisalan kaventumiseen, vaan vakavimmat hyväksikäyttötapaukset on jatkossakin käsiteltävä ihmiskauppana.

Arvoisa puhemies! Tekoälyä ei voi enää pysäyttää, ja täten sitä on säänneltävä. Mutta sen lisäksi meidän on mietittävä, mikä on tekoälyn järkevää ja perusteltua käyttöä. Omasta mielestäni sellaista olisi esimerkiksi mekaanisten ja toisteisten työtehtävien korvaaminen, byrokratian helpottaminen ja tiettyjen prosessien nopeuttaminen. Mutta missään nimessä ei tule tekoälyllä korvata sitä, johon vain ihminen pystyy: uuden luominen, uuden ajattelu ja inhimillisen yhteyden kokemus taiteen ja kulttuurin kautta. Taiteen tekijöillä tulee olla oikeus omiin teoksiinsa, ja sen mukana meidän tulee ottaa selkeä kanta siihen, että taiteilijat ansaitsevat asianmukaisen toimeentulon ja siten myös lainsäädännön sitä turvaamaan.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille ja kiitoksia kaikille muillekin, jotka täällä paikalla keskustelevat. Minusta tässä on ollut ihana, semmoinen lämmin ja terveellä tavalla bensan- ja lannanhajuinen tunnelma. Minä tykkään siitä. Kuten sanottua, keskeistä koko Suomen elinvoiman kannalta on se, että meillä on työtä ja meillä on palveluita, mikä tarkoittaa sitä, että paikallinen yrittäjyys pitäisi tietysti saada kunniaan. Mutta se vaatisi aika laajoja rakenteellisia uudistuksia. Mehän vasemmistossa ollaan pitkään ajettu muun muassa perustuloa, joka sen lisäksi, että se sujuvoittaisi näitä meidän nykyisiä rakenteita, madaltaisi yrittäjyyden kynnystä. Pieni yritys ei kasva isoksi ilman tukea, ja siksi sitä tukea pitäisi kohdentaa nimenomaan pienyrityksiin eikä suurten yritysten verohelpotuksiin. Se on koko Suomen etu, että missä tahansa päin Suomea voi työllistyä ja elää mielekästä elämää, ja tuohon me tarvittaisiin aivan kiistatta paljon enemmän panostuksia ja konkreettisia toimia.

Arvoisa puhemies! Moni suomalainen tyttö muuttaa maaseudulta kaupunkiin mahdollisuuksien perässä. Minä olen itse syntynyt Kainuussa Puolangalla ja kasvanut Muhoksella Pohjois-Pohjanmaalla, joten tiedän hyvin, mistä tässä ilmiössä on kyse. Suomen kaupungit naisistuvat, maaseutu miehistyy, väestö eriytyy. Tämä kehitys uhkaa meidän yhteisöjen elinvoimaa. Maaseudun ihmiset eivät tarvitse jäädäkseen mitään taikatemppuja. Maaseudulla tarvitaan aivan tavallisia perusasioita. Maaseudulla tarvitaan koulutusta, työtä ja toimeentuloa. Tarvitaan palveluita, liikenneyhteyksiä ja toimivaa verkkoa. Arvoisa puhemies! Maaseutupoliittinen selonteko puhuu aivan oikein palvelujen saavutettavuudesta, oikeudenmukaisesta siirtymästä, työllisyydestä, koulutuksesta, liikenneköyhyydestä ja ruuantuotannon tulevaisuudesta. Murheellista vain on, että samalla, kun selonteko tunnistaa maaseudun ongelmat, tämän hallituksen politiikka pahentaa niitä. Siinä missä selonteko puhuu maaseudun elinvoimasta, hallitus leikkaa kuntien valtionrahoitusta, kiristää hyvinvointialueiden säästöjä, vähentää aluekehitysrahoitusta, leikkaa ammatillisesta koulutuksesta sekä heikentää sosiaaliturvaa. Nämä heikennykset osuvat kuin moukari maaseudun ihmisiin — vielä kovempaa kuin kaupungeissa. Orpon hallitus on leikannut ammatillisesta koulutuksesta noin 120 miljoonaa euroa. Koulutuksen järjestäjät ovat jo varoittaneet, että leikkaukset vähentävät lähiopetusta ja kaventavat koulutusmahdollisuuksia erityisesti pienemmillä paikkakunnilla. Arvoisa puhemies! Me vasemmistoliitossa tiedetään kokemuksesta, että nuorten on mahdollista kouluttautua myös kotiseudullaan, kun siihen panostetaan. Edellisellä hallituskaudella vasemmistolaisen opetusministerin johdolla ammatillisen koulutuksen rahoitusta lisättiin ja koulutusta pystyttiin vahvistamaan eri puolilla maata. Paikallinen toisen asteen opetus, vapaan sivistystyön oppilaitokset ja omassa maakunnassa sijaitsevat korkeakoulut ja filiaalit parantavat nuorten mahdollisuuksia jäädä kotiseudulle. Ne myös vahvistavat osaamista ja tuovat elinvoimaa. Koulutuksen lisäksi työllisyys on keskeinen avain maaseudun elinvoimaan. Vihreä siirtymä, luonnon ennallistaminen ja ruokatuotannon murros tarjoavat valtavia mahdollisuuksia — myös maaseudun nuorille. Työllisyys ja elinvoima edellyttävät toimivaa liikennettä. On keskeistä, että maaseudulle pääsee — ja että sieltä pääsee myös pois. Tällä hetkellä moni maaseudun nuori kärsii liikenneköyhyydestä. Vasemmistoliiton mielestä joukkoliikenteeseen pitää panostaa, ja erityisesti lähijunaliikenne on elvytettävä hyödyntämällä olemassa olevaa, ennen kumipyörävallankumousta rakennettua rataverkkoa. Sillä saataisiin aikaan myös paikallista työllisyyttä. Kaikkialle joukkoliikenne ei ulotu, joten syrjäseutujen pienituloisille tarvitaan tuki polttoainekuluihin. Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton mielestä niin Puolangalla kuin Punavuoressa on voitava tulla toimeen, päästävä terveyskeskukseen ja elää hyvää elämää osana valitsemaansa yhteisöä ja ympäristöä. Suomen ei pidä olla maa, jossa nuorten on pakko paeta maaseudulta. Heidän on voitava halutessaan myös rakentaa sinne oma tulevaisuutensa. Se on meidän, koko Suomen etu.

Arvoisa puhemies! Suomessa syntyy tällä hetkellä vuosittain yli 40 000 lasta. Se tarkoittaa yli 40 000:ta synnyttäjää. Raskaus ja synnytys ovat mullistavia kokemuksia sekä keholle että mielelle. Jotain muuttuu aina pysyvästi, kun ihmisen keho tuo uuden ihmisen tähän maailmaan. Moni muutos on odotettu ja positiivinen, mutta useille synnyttäminen tuo mukanaan myös fyysisiä haasteita, joiden helpottamiseksi on välttämätöntä saada apua terveydenhuollosta. Suomessa sikiön ja synnyttäjän terveyttä seurataan tiiviisti neuvolapalveluissa koko raskauden ajan. Synnytyksen jälkeen fokus siirtyy synnyttäjän terveydestä ensisijaisesti lapseen. On kuitenkin niin, että moni synnyttäjä kokee vielä pitkään synnytyksen jälkeenkin sellaisia fyysisiä oireita, jotka haittaavat arkea ja vaatisivat toimenpiteitä. Tyypillisimpiä synnytyksen jälkeisiä vaivoja ovat repeämät, virtsan karkailu, lantionpohjan toimintahäiriöt ja vatsalihasten erkaumat. Osalla nämä vaivat toki paranevat ajan kanssa itsestään, mutta suurella osalla vaivat jäävät hoitamatta ja siten pitkittyvät. Noin joka kolmas synnyttäjä kokee synnytyksen jälkeistä virtsankarkailua, ja tutkimusten mukaan jopa 76 prosenttia synnyttäjistä, jotka kokevat virtsankarkailua kolme kuukautta synnytyksen jälkeen, kärsivät siitä vielä 12 vuotta myöhemminkin. Lantionpohjan toimintahäiriöitä on havaittu jopa puolella synnyttäjistä vielä 20 vuotta synnytyksen jälkeen. Vatsalihasten erkauma koskettaa raskausaikana liki jokaista synnyttäjää, mutta noin kahdella prosentilla, siis tuhansilla synnyttäjillä vuosittain vaiva jää pysyväksi ja aiheuttaa kiputiloja ja toimintakyvyn haasteita läpi elämän. Pelkästään virtsankarkailun aiheuttamien välittömien ja välillisten kustannusten on laskettu olevan yli miljardi euroa vuodessa, ja tuoreimpien arvioiden mukaan summa on todennäköisesti vain varovainen arvio. Kustannukset syntyvät erikoissairaanhoidon palveluista, sairaspoissaoloista, alentuneesta työkyvystä ja materiaalisista hankinnoista. Kustannukset kasvavat jatkuvasti, sillä synnytysperäisten vaivojen alihoitamisen kustannukset kumuloituvat ja näkyvät muun muassa vanhustenhoidon kasvavina kuluina. Ikääntyneiden synnyttäneiden ihmisten virtsankarkailua käsitellään ikään kuin pakollisena osana ikääntymistä, vaikka tutkitusti suuri osa noista vaivoista olisi ollut ehkäistävissä oikea-aikaisella varhaisella hoidolla. Arvoisa puhemies! Julkisessa keskustelussa ja poliittisessa päätöksenteossa keskitytään tällä hetkellä valtavasti syntyvyyden kasvattamiseen. Vähenevää väestöämme yritetään sinnikkäästi sekä puheen että erilaisten poliittisten, usein rahallisten, kannusteiden keinoin patistaa lisääntymään. Synnytysikäisten kehoihin ollaan valmiita panostamaan suuriakin rahasummia silloin, kun tavoitteena on tuottaa meille uusia veronmaksajia. Keskustelu on voimakkaan välineellistä. Tuo keskustelu omalta osaltaan tuottaa jatkuvasti todellisuutta, jossa potentiaalisen synnyttäjän keholla on taloudellista arvoa nimenomaan potentiaalisena synnyttäjänä. Synnytyksen jälkeisestä toimintakyvystä ja sen puutteen aiheuttamista jatkuvista taloudellisista menetyksistä emme keskustele lainkaan. Taloudelliset tappiot, jotka olisivat helposti vältettävissä, ovat toki tragedia sinänsä, mutta vielä vähemmälle huomiolle jää inhimillinen kärsimys, jota synnyttäneiden ja eritoten naisten alihoitaminen terveydenhuollossa tuottaa. Tutkitusti avun saaminen vaivoihin on yhteiskunnassamme tänäkin päivänä sukupuolittunutta. Vaihdevuosioireet koskettavat välittömästi puolta väestöstä ja välillisesti vielä suurempaa osaa, ja silti vaihdevuosioireisiin saatiin ensimmäinen kansallinen hoitosuositus vasta viime vuonna. Endometrioosin hoitoviive ensimmäisistä oireista diagnoosin saamiseen on 6—9 vuotta. Ei siis ole mitenkään poikkeavaa, että myös synnytyksen jälkeisten vaivojen hoito on epäjohdonmukaista ja hoitoon hakeutuminen usein synnyttäneen itsensä vastuulla. Arvoisa puhemies! Kansainvälisesti kiiteltyjen neuvolapalveluidemme perusperiaatteet ovat ennaltaehkäisy, varhainen puuttuminen ja tietoisuuden lisääminen. Vauvojen ja lasten osalta neuvolapalvelut ja niiden kautta tarpeenmukaisiin hoitoihin ohjautuminen toimivatkin hyvin. Kaikki meistä pystyvät tunnistamaan yhteiskunnallisen onnistumisemme edeltävässä. Miksi emme siis laajentaisi hyvin toimivaa palvelua niin, että ennaltaehkäisy koskisi myös synnyttäneitä? Tutkimusten mukaan virtsanpidätysongelmat ovat helposti kuntoutettavissa, jos hoitoon ohjaudutaan varhain. Vatsalihasten erkaumat ja niiden aiheuttamat kiputilat saadaan parhaiten hallintaan ammattilaisen ohjauksessa ennen vaivojen pitkittymistä ja kroonistumista. Tällä hetkellä Suomessa ei ole systemaattista hoitopolkua synnytyksen jälkeisten vaivojen hoitoon eikä siten myöskään riittäviä keinoja vaivojen pitkittymisen tuottamien kustannusten hillitsemiseen. Synnytyksen jälkeiseen fysioterapiaan hakeutuminen on synnyttäjän omalla vastuulla, ja niinpä lapsiarjen kiireen ja taloudellisten realiteettien valossa moni sellainen jättää hakeutumatta ammattilaisen vastaanotolle, joka hyötyisi hoidosta merkittävästi. Apua hankitaan yleensä joko yksityisiltä palveluntuottajilta tai sitten ei ollenkaan, sillä moni synnyttänyt ei edes tunnista oireidensa olevan liitännäisiä synnytykseen tai olevan hoidettavissa helposti. Ei voikaan olla niin, että on synnyttäjän itsensä vastuulla diagnosoida oireet ja hakeutua sen mukaan hoitoon omakustanteisesti. Suomessa olisikin oltava systemaattinen palveluohjaus synnyttäneille osana neuvolapalveluita. Ranskassa synnyttäneille kuuluu jopa 10 kertaa synnytyksen jälkeistä lantionpohjan fysioterapiaa osana sosiaaliturvaa. Tuota menettelyä on haluttu jatkaa, koska sen kansanterveydelliset vaikutukset on koettu niin merkittäviksi. Arvoisa puhemies! Täällä Suomessa voisimme lähteä asiassa edes maltillisesti liikkeelle. Olisi varsin kohtuullista lisätä 1—3 kertaan synnytyksen jälkeistä fysioterapiaa osaksi neuvolapalveluita. On aina taloudellisesti järkevää maksaa pieni hinta siitä, että tulevaisuuden moninkertaisesti kalliimmat ongelmat voidaan välttää. Asia on myös arvokysymys. Ei ole kohtuullista vaatia ketään toimimaan valtiolle eduksi synnyttämällä tänne uusia veronmaksajia, milloin minkäkin rahallisen porkkanan varjolla, mikäli samaan aikaan jätämme jo synnyttäneet ihmiset vaille asianmukaista hoitoa ja tukea. Synnyttäjämme ansaitsevat terveydenhuolloltamme parempaa. Puhemies! Edellä perustelemani myötä esitän lakialoitteessani synnyttäneiden fysioterapian lisäämistä osaksi neuvolapalveluita. On taloudellisten tavoitteidemme, yhdenvertaisten arvojemme ja kestävän tulevaisuuden kannalta perusteltua kehittää hyväksi todettuja palveluita niin, että hyvää elämänlaatua on tarjolla jatkossa yhä useammalle. Se on synnyttäjien, perheiden, työmarkkinoiden ja koko Suomen etu.

Arvoisa puhemies! Suomalaiselle vanhustenhuollolle kuuluu huonoa. Viimeisen kolmen kuukauden aikana on uutisoitu neljä hoivakotikuolemaa, joiden taustalla on tapaturma tai onnettomuus. Toisaalla vanhus kuristui hoivakodissa, ja toisaalla hätäkutsuun ei vastattu ja vanhus menehtyi. Kyse ei ole siitä, että hoitohenkilöstö olisi julmaa tai välinpitämätöntä. Kyse on resurssivajeesta. Te olette heikentäneet hoitajamitoitusta. Te olette leikanneet sotepalveluista niin, että hoitajia irtisanotaan, vaikka tarve palveluille on huutava. Te olette vastuussa siitä, ettei hoitajia ole tarpeeksi. Nyt teillä on aikomus korvata hoitohenkilöstöä teknologialla vanhusten kotihoidossa. Samaan aikaan suunnittelette maksujen korotusta ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Pelkkiä heikennyksiä vanhustenhuoltoon, silkkaa ihmisarvon epäkunnioittamista ikääntyvässä maassa. Ministeri Rydman, mitä hyvää te olette aikeissa tehdä vanhusten hyväksi?

Arvoisa puhemies! Melkoisia kaunopuheita täällä pääministeri laskettelee työllisyydestä, kun tilanne on kuitenkin faktuaalisesti se, että meillä on tällä hetkellä Euroopan huonoin työllisyystilanne ja työllisyysasteen trendi on laskussa toista kuukautta putkeen. Kasvun edellytykset ovat tosiaan yrittäjyydessä, mutta missä ovat toimet? Arvonlisäveroa olette korottaneet, mikä on ollut kuolinisku todella monelle yritykselle, ja alvin alarajahuojennuksen olette poistaneet, ja tällä hetkellä työttömyystuelta on käytännössä mahdotonta työllistää itsensä yrittämällä. Suuryrityksiä tuette, se on kyllä selvä, vaikka kasvussa on kyse siitä, että mahdollisimman moni sellainen voisi yrittää, joka ei sitä jo tee. Suomalaisista yrityksistä 95 prosenttia on pien- ja yksinyrityksiä. Arvoisa hallitus, missä on todellinen tukenne heille?

Arvoisa puhemies! Itä-Suomesta puhutaan kauniisti, kun siitä täällä kysytään, mutta käytännön toimien tasolla se unohdetaan täysin. Pitkien välimatkojen Itä-Suomessa sairastetaan eniten, ja siellä on ikääntyvin väestö koko Suomessa. Hallitus on ohjannut rahoitusta yksityisille terveysjäteille ja siellä yli 65-vuotiaiden hoitoonpääsyyn, ja samaan aikaan on laitettu harvaan asutuilta alueilta päivystyksiä kiinni. Suuren kaupungin keskustassa yksityiselle vastaanotolle voi päästä, mutta tilanne on täysin toinen Itä-Suomessa, jossa yksityisiä terveyspalveluita ei ole paikoitellen olemassakaan. Kysynkin ministeri Ikoselta: miten näette hoitoonpääsyn realistiset mahdollisuudet Itä-Suomessa hallituksen sote-leikkausten ja pörriäisten rahoittamisen jälkeen, siis tällä alueella, jossa todellinen tarve tasa-arvoiselle ja saavutettavalle hoidolle on suuri? [Aki Lindén: Erittäin hyvä kysymys!]

Arvoisa puhemies! Hallitus panostaa kasvu- ja työllisyyspaketillaan erityisesti teollisuuteen, ja kyse on siis lähinnä yritystuista. Tämä paketti jää valitettavan vajaaksi tällä hetkellä merkittävimpien työllisyyden haasteiden taklaamisen osalta. Pitkäaikainen nuorisotyöttömyys on hälyttävässä nousussa, ja noilla haasteilla on sekä vakavat inhimilliset että talouden kannalta kauaskantoiset ja kestämättömät seuraukset. Me vasemmistossa olemme esittäneet muun muassa pitkäaikaistyöttömien työtakuuta väyläksi työllistymiseen. Panostus tuohon uupuu hallituksen kasvupaketista kokonaan. Pienten ja keskisuurten yritysten kehittäminen on tärkeää mutta ei itsessään riitä ratkaisemaan valtavan työttömyyden aiheuttamia kumuloituvia haasteita. Kysynkin: nyt kun hallitus valitsee lisätalousarviossa panostaa yritysten kehittämiseen, niin missä ovat panostukset 300 000 työttömän työllistämiseen ja pitkäaikaistyöttömyydestä poikivien ongelmien ratkaisemiseen?

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön hallinnonala on pieni mutta demokraattisen oikeusvaltion kannalta keskeinen. Arvokasta on myös järjestöjen työ. On hienoa, että valtiovarainvaliokunta on jälleen hieman paikannut tältä osin Pakolaisneuvonnan ja Rikosuhripäivystyksen avustustasoa, mutta valitettavasti näillä ei vielä aiempia leikkauksia paikata. Arvoisa puhemies! Oikeudenkäyntien kesto on ihmisoikeusongelma, ja kaikki puolueet ovat sitoutuneet vahvistamaan oikeudenhoidon panostuksia. Huolta herättää se, että samalla kun rahaa nyt toisella kädellä lisätään, sitä toisella kädellä otetaan pois oikeusministeriöönkin kohdistuvilla säästötoimilla. Myös jo nyt täynnä olevien vankiloiden tilanne on tukala, ja hallituksen rangaistusten koventamiseen keskittyvä politiikka kasvattaa vankimäärää entisestään. Huolta herättää, miten varmistetaan vankipaikkojen ja vankilaolosuhteiden riittävyys ja se, että kärsijäksi ei joudu vankiloiden elintärkeä kuntouttava toiminta.

Arvoisa puhemies! Edustaja Minja Koskela tuossa edellä kuvasi kattavasti syitä, miksi me vasemmistossa emme ole halukkaita sitoutumaan hallituksen esitykseen velkajarrusta. Nähdäkseni meillä on täällä kyllä puoluerajat ylittävä konsensus siitä, että velkaantumista on hillittävä, mutta velkajarru uhkaa hoitaa velkaa hyvinvointivaltion rakenteiden kannalta kestämättömällä tavalla ja altistaa lisävelkaantumiselle. Muun muassa näistä syistä kannatan Minja Koskelan tekemää hylkäysesitystä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kuten tässä äsken kuulimme, niin sopeutukset tehdään tulevaisuuden tähden, mutta kyllä tämä tulevaisuus näyttää hyvin erilaiselta riippuen siitä, keneltä kysytään. Hyvää tulevaisuutta on tarjolla niille, joilla on jo valmista varallisuutta, ja muille sitten hallitus tilaa ylisukupolvista pahoinvointia. No, sitten kokoaikatyöstä on täällä ollut aika paljon puhetta. Hallitus perustelee leikkauksiaan ja työmarkkinapoliittisia linjauksiaan kokoaikatyöhön kannustamisella, ja pääministeri Orpon omien sanojen mukaan kaikki työ on yhtä arvokasta. Mutta käytännön tasolla ja käytännön toimien tasollahan näin ei ole, koska kymmenettuhannet suomalaiset tällä hetkellä eivät tee mitään työtä, koska hallitus omilla toimillaan estää projektiluontoisen ja osa-aikaisen työn, tai ainakin merkittävästi sitä hankaloittaa. Haluaisin tiedustella hallitukselta: mihin tämä ajatus siis perustuu, että vain kokoaikatyöstä saatavat verotulot ovat käyttökelpoisia verotuloja ja muusta työstä saatavat verotulot sitten eivät käy?

Arvoisa puhemies! Vuodenvaihteen ja juhlapyhien lähestyessä on aika hiljentyä läheisten, yhteisen ajan ja levon äärelle. Monien suomalaisten lepoa ja rauhaa kuitenkin häiritsee huoli siitä, miten selvitä juhlapyhien yli — miten ylipäätään selvitä seuraavaan viikkoon tai huomiseen päivään. Tuo huoli on aina läsnä jonkun elämässä, mutta tässä vaiheessa on kiistatonta ja täysin selvää, että Orpon hallituksen valinnat ovat kasvattaneet tuota joukkoa. Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia niistä, joiden pärjäämisen edellytykset horjuvat. Vajaassa kolmessa vuodessa suomalaisen yhteiskunnan turvaverkot on kuitenkin leikattu niin reikäisiksi, ettei niitä enää tunnista kuuluvaksi hyvinvointivaltiolle. Arvoisa puhemies! Hallitus lupasi meille satatuhatta uutta työllistä. Tuon sijaan Suomen työttömyysluvut rikkovat ennätyksiä ja meillä vallitsee pahempi työttömyyskriisi kuin finanssikriisin, eurokriisin tai edes koronan aikana — pahin työttömyys sitten lama-ajan. Sosiaaliturvan leikkaamista ja työmarkkinauudistuksiksi naamioituja työntekijöiden oikeuksien heikennyksiä on nimitetty työllisyystoimiksi. Leikkaukset ovat syöneet ostovoimaa ja heikentäneet kysyntää, mutta luvattuja työpaikkoja ei näy. Arvoisa puhemies! Tämä hallituskausi tulee lisäämään köyhien määrää Suomessa 124 000. Heistä 31 000 on lapsia. Jokaisen luvun takana on ihminen, jonka elämästä tulee jatkuvaa sinnittelyä, elämistä kädestä suuhun. Jokaisen luvun takana on valtava määrä inhimillistä kärsimystä, joka olisi vältettävissä. Orpon hallituksen lapsiystävällinen Suomi valitsee olla hyödyntämättä sitä tutkittua tietoa, jota meillä on lama-ajan lasten kokemuksista ja elinolosuhteista vielä aikuisenakin. Tiedämme, että lapsena koettu köyhyys altistaa mielenterveysongelmille, sairastumiselle, yleisen resilienssin heikentymiselle ja ylisukupolviselle köyhyydelle. Hallitus alituiseen muistuttaa, että työ on parasta sosiaaliturvaa ja että lapsiköyhyyttä torjutaan parhaiten vanhempien työllistymisellä. Missä nuo työpaikat siis ovat, hallitus? Eikö työpaikkojen puuttuessa siis kuuluisi panostaa muihin keinoihin, joilla torjutaan köyhyyttä? Sosiaaliturvan leikkaukset heikossa työllisyystilanteessa eivät ole silkka hetkellinen kupru hyvinvointivaltiossa ja tilapäinen uhraus valtion talouden eteen. Näillä päätöksillä hallitus paitsi altistaa nykyiset lapsemme köyhyydelle ja sen seurauksille myös tilaa samaa kohtaloa tulevillekin sukupolville — niille, joiden kuuluisi rakentaa tulevaisuuden Suomea. Arvoisa puhemies! Jotta Orpon hallituksen perintö ei jäisi turhan ohueksi, hallitus haluaa painostaa tulevatkin hallitukset noudattamaan äärimmäistä talouskuria velkajarrun ehdoilla. Velkajarrun mekanismit sopivat heikosti yhteen sen kanssa, mikä kulloinkin olisi suhdannepoliittisesti järkevää. Tämä pahimmillaan johtaa leikkausten kierteeseen, joka paitsi heikentää velkakestävyyttä myös on hyvinvointivaltiolle tuhoisaa. Leikkaamisesta puhutaan vastuullisena taloudenhoitona. Mutta sitäkö todella on vastuu, että lapsillemme rakennetaan yhteiskuntaa, jossa kunkin on pärjättävä omillaan? Sitäkö on vastuu, että valtio irtisanoutuu omasta vastuustaan ja siirtää sen kaikkein heikoimmin pärjäävien harteille? Sitäkö on vastuu, että taloutta hoidetaan jättämällä vanhukset heitteille, romuttamalla sosiaaliturva ja estämällä sairailta ihmisiltä pääsy hoitoon ja väittämällä, että muuta vaihtoehtoa ei ole? Arvoisa puhemies! Suomen velkaantumisella näytti olevan väliä oikeistohallitukselle vain silloin, kun sitä saattoi käyttää poliittisena lyömäaseena edellistä hallitusta kohtaan. Mutta nyt vastuunoton hetkillä velka onkin niin väistämätöntä, että sillä voidaan vaikkapa rahoittaa kaikista rikkaimpien suomalaisten veronkevennykset. Hallitus kyllä tietää, että velkasuhde ei taitu kestävästi sosiaaliturvasta tai sotepalveluista leikkaamalla, mutta näin on silti valittu toimia — siis vastoin suhdannepoliittisia perusperiaatteita ja yleistä inhimillisyyttä. Suomen talouden suurimmat haasteet ovat kysynnän puute, puolustusmenojen kasvu ja väestön ikääntyminen. Selvää luulisi olevan, että noita rakenteellisia ongelmia ei ratkaista leikkaamalla ostovoimasta ja hoivaan tarvittavista resursseista. Yhteiskuntamme tila vaatii laajoja panostuksia hyvinvointiin, mutta tämän hallituksen arvomaailmassa sitä on tarjolla vain niille, jotka kykenevät itse sen itselleen takaamaan. Meidän on uskallettava keskustella yhteiskunnasta, jonka keskeisimpiä toimintoja ovat hoiva, kasvatus ja huolenpito sekä noiden rahallinen ja inhimillinen arvo. Haluatteko te, hallitus, todella sellaisen yhteiskunnan, jossa valtion tase näyttää hyvältä mutta jonka kansalaiset on ajettu kahteen kerrokseen ja siten köyhyyteen, rikollisuuteen ja matkojen päähän siitä hyvinvointiyhteiskunnasta, jonka olemme saaneet tuntea? Arvoisa puhemies! Joistakin asioista meidän kaikkien on tulevaisuudessa tingittävä, mikäli haluamme säilyttää elämisen edellytykset koko maailmassa. Noiden edellytysten ja hyvän elämän eteen vasemmisto on valmis tekemään töitä. Meidän vaihtoehdossamme ei tyydytä sukupolvet ylittävään talouskuripolitiikkaan vaan jaetaan resurssit niin, että kaikille taataan mahdollisuudet perustarpeisiin ja tasapainoisen arjen rakentamiseen. Me emme vastuuttaisi kaikkein pienituloisimpia [Puhemies koputtaa] valtion alijäämän korjaamisesta vaan ottaisimme resurssit sieltä, missä niitä eniten on kenenkään perustarpeiden jäämättä täyttymättä. Me panostaisimme terveydenhuoltoon ja takaisimme [Puhemies koputtaa] kaikille pääsyn hoitoon seitsemän vuorokauden kuluessa. Me emme silppuaisi hyvinvointivaltion turvaverkkoja kappaleiksi vaan vahvistaisimme niitä, jotta kukaan ei pääse putoamaan läpi. [Puhemies koputtaa] Me tarjoaisimme ihmisille toivoa ja uskoa tulevaisuuteen aidoilla, konkreettisilla toimilla, sillä politiikka on panostuksia ihmisten todelliseen arkeen — ei juhlapuheita, jotka tekojen edessä jäävät tyhjää täyteen. [Puhemies koputtaa] Ja lopuksi, arvoisa puhemies, teen vastalauseen 4 mukaiset muutosehdotukset ja lausumaehdotukset sekä lisäksi teen [Puhemies koputtaa] vastalauseen 4 mukaisen epäluottamusehdotuksen.

Arvoisa puhemies! Nyt kun hallitukselta selvästi puuttuu inhimillinen näkökulma, vaikka puhutaan ihmisiä ja ihmisten toimeentuloa koskettavista heikennyksistä, niin otetaan sitten puhtaasti taloudellinen katsantokanta-asia. Monessakin asiassa olette tällä hallituskaudella leikanneet silmittömästi sieltä täältä, koska ajat ovat kovat, ja hallitus pyrkii säästämään sieltäkin, missä säästettävää ei ole. Mutta silti olette valmiita laittamaan toimeentulotuen leikkausten yhteydessä 17 miljoonaa euroa byrokratiaan — ja tämä samaan aikaan kaikista rikkaimmille annettavien veronalennusten kanssa. Että miten se nyt on, arvoisa pääministeri Orpo: mihin hallituksenne perustaa vakaan uskomuksen siitä, että köyhien lyömiseen käytettävät rahasummat muuttuvat maagisesti työpaikoiksi ja hyvinvoinniksi?