Alviina Alametsä

Arvoisa herra puhemies, edustajat! Yksi usein unohdetuista pienituloisten ryhmistä ovat opiskelijat, ja puhun nyt siis ihan kotimaisista opiskelijoista ja kaikista opiskelijoista. Meillä on myös meidän kotimaisia opiskelijoja niissä leipäjonoissa. Opiskelijoiden lainataakka on kasvanut. Se on nyt jo noin 75 prosenttia opintotuesta. Opiskelija voi joutua valmistumaan tällä hetkellä kymmenientuhansien eurojen, jopa 50 000 euron lainataakan kanssa, ja se on hankalaa, koska kuten kaikki tiedätte, myös työtilanne on vaikea. Opiskelijoilla ei ole tällä hetkellä perustellusti luottamusta työllistymiseensä ja tulevaisuuteensa. Paljon on muuttunut niistä ajoista, kun suurin osa meistä tässä salissa on ollut opiskelijoita. Luokkayhteiskunnassa vain ne, joiden vanhemmilla on varaa maksaa, pääsevät koulutuksen pariin, mutta Suomen pitää olla hyvinvointivaltio, jossa kaikilla on aito mahdollisuus opiskella ja työllistyä opiskelun jälkeen ilman valtavaa lainamäärää. Kysynkin, valtiovarainministeri Purra, teiltä: Mitä teette, jotta opiskelijat eivät joutuisi [Puhemies koputtaa] leipäjonoihin? Mitä teette, jotta opiskelijat voisivat paremmin ja heidän toimeentulonsa korjattaisiin? — Kiitos.

Arvon puhemies! Suomalaisten oikeusturvassa on vakavia haasteita esimerkiksi mielenterveysoikeuksissa. Tässä oikeuskanslerin kertomuksessa nousee esille esimerkiksi tilanne, jossa mielenterveyshoito puuttui Oulun päivystyksessä, ja toinen, jossa TYKSin psykiatria peri maksun Kelan psykoterapiaa edellyttävästä lääkärinlausunnosta. On hienoa, että tällaisiin ongelmakohtiin on hienoa, on tässä puututtu. Moni mielenterveyden oireita kokeva ei kykene ajamaan omia oikeuksiaan. On tärkeää, että laillisuusvalvontaa tässä tehostetaan, ja että se laillisuusvalvonta on oma-aloitteista ja sitä tehdään paljon. Potilaille pitäisi olla myös aina selvää, miten voi ilmoittaa ongelmakohdista ja olla yhteydessä vaikka potilasasiavastaavaan. Näin ei missään nimessä tällä hetkellä aina ole. Tämä hyvä mielenterveyshoito ylipäänsä on ihmisoikeus, jonka puutteet on korjattava. Kiitos, oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri, työstänne näissäkin asioissa ja muu henkilökunta myös. Kuulen mielelläni lisää ajatuksia myös mielenterveyteen ja sen turvaamiseen liittyen osana laillisuusvalvontaa. — Kiitos.

Arvon puhemies! Nuorena seurakuntani aikuiset kuulivat, että minulla on tyttöystävä. Siitä seurasi rangaistus. Painostamisen lisäksi minulle kerrottiin, etten esimerkiksi voi enää osallistua isoskoulutukseen. Onneksi seurakunta ei ollut ainoa yhteisö minulle, monelle on. Onneksi päätin lähteä, moni ei voi. Moni sateenkaarinuori joutuu turvalliseksi luulemiensa aikuisten henkisen ja fyysisen väkivallan uhriksi. Eheytyshoitojen ja sen, että ihmistä yritetään väkivalloin käännyttää pois seksuaali- tai sukupuoli-identiteetistään, seuraukset ovat selvät. Nämä ”muka-hoidot” aiheuttavat vakavia traumoja, mielenterveyden oireita ja itsetuhoisuutta. On eheytyshoitotapauksia, jotka ovat täyttäneet myös kidutuksen kriteerit. Jo 14 maata on rajoittanut eheytyshoitoja. Suomen pitäisi ehdottomasti olla yksi näistä maista. Siksi on hienoa, että lakivaliokunnassa päätimme puoltaa eheytyshoitojen kieltoa lailla. Toivon, että pitkän tien päätteeksi tämä kansalaisaloite saa ansaitsemansa hyväksynnän eduskunnassa. Se on tärkeä askel sateenkaarioikeuksien puolesta. Kiitän syvästi kaikkia aloitteen tekijöitä ja allekirjoittajia. Se, että rakastaa samaa sukupuolta, ei ole virhe, joka pitäisi korjata. Ja väkivalta, se vain rikkoo, ei sallita sitä. — Kiitos.

Arvon puhemies ja kollegat! Asiantuntijat ovat esittäneet vakavia huolia tästä esityksestä, ja etenkin lapsen oikeudet ovat vaakalaudalla. Kannatan edustaja Kontulan tekemää hylkäysehdotusta. — Kiitos.

Kiitos, puhemies! Edustajat! Olen tavannut tällä viikolla paljon lukiolaisia, ja monen heistä huoli ei ole niinkään oma tuleva kesätyöpaikka tai koulumenestys tai muut sellaiset arjen murheet, vaan suurin ahdistus on koskenut ilmastokriisiä. Kalifornian valtavat maastopalot, Euroopassakin ihmisiä surmanneet lämpöaallot ja aika vakavat ilmansaasteet ovat todellakin tulleet nuorilta huomatuiksi, ja nuoret huolehtivat näistä asioista erittäin paljon. Kun tilanne on jo nyt näin paha, niin ei voi kuin miettiä, mitä se on sitten lasten ja nuorten tulevaisuudessa. Itsekin mietin, miltä maailma näyttää, kun pieni tyttöni kasvaa siihen, ja mietin, miten nuoret uskaltavat perustaa perheitä tähän maailmaan ja tähän maahan. Tilastojen valossahan näyttää siltä, että emmehän me uskallakaan. Kyllä ainakin minua hävettää, että päättäjät ovat rakentaneet nuorille tulevaisuuteen ansan eivätkä siltaa ja me ei olla saatu näitä sotkuja siivottua. Kuten esittelijä Mikkonen totesi, Suomen päästövähennystahti ei ole tällä hetkellä riittävä, ja se, että Ylen kyselyssä vielä niin suuri osa päättäjistä haluaa vähentää ilmastotoimia niiden lisäämisen sijaan, on nuorille suuri järkytys. Ei voida luottaa siihen, että aikuiset ja päättäjät hoitavat tilanteen. Totta kai me täällä huolehditaan vaikkapa turvallisuustilanteesta, niin nuoretkin, mutta ilmastokriisi on yhtä lailla hengenvaarallinen turvallisuusuhka meille ja etenkin heille. Keinot ilmastokriisin torjuntaan ovat olemassa, eivätkä ne ole edes kovin radikaaleja. Jotta me saadaan muut maat mukaan, mitä tarvitaan, koska Suomi ei ole tässä maailmassa yksinvaltias, meidän on oltava uskottavia, pieniä ja pippurisia. Meidän on näytettävä tässäkin asiassa sisua ja esimerkkiä. Suomalaisuus on luonnosta välittämistä. Ympäristövaliokunta on esittänyt näitä huolia yksimielisesti. Tämä täytyy kuulla hallituksessa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Orpo, en usko, että te tai me ketkään muutkaan selvisimme vaikkapa korona-ajasta ilman televisio-ohjelmia, elokuvia, kirjoja. En usko, että meistä kukaan ei ikävöinyt konsertteja, kulttuuria, yhdessäoloa. Nyt kun ne ajat ovat takana, me olemme kaikki saaneet hyvin paljon elämän synkkiin hetkiin tukea kulttuurilta. Tuemmeko me nyt kulttuuria vai leikkaammeko me? Se on arvovalinta, kyse on arvostuksesta. Pääministeri Orpo, te sanoitte, että te haluatte lisätä työtä ja yrittäjyyttä. Kulttuuri on työtä ja yrittäjyyttä. Nimenomaan kulttuuriala on täynnä pienyrittäjiä. Heiltä te nyt leikkaatte. Kyse ei ole vain siitä, haluammeko leikata, vaan myös siitä, voimmeko lisätä. Kulttuuriala toivoo, että kulttuuribudjetti olisi prosentin valtion menoista. Se ei ole ollenkaan kohtuutonta. Kysynkin teiltä, pääministeri Orpo: Ettekö te usko, että kulttuuri tuo tähän maahan työtä ja yrittäjyyttä ja kasvua? Ettekö te arvosta sitä panosta, jota kulttuuriala antaa? [Puhemies koputtaa] Ja ettekö hahmota, että he tuolla osoittavat mieltä ja eivät nimenomaan [Puhemies koputtaa] ymmärrä tätä arvostuksen puutetta? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu, että me täällä nyt sivuutetaan isoja syitä, mitkä tähän kysymykseen liittyvät. Etenkin moni nuori, joka on siinä iässä, että perheen perustaminen innostaisi, ei oikeasti pysty maksamaan vuokraansa, eikä heillä ole varaa aina ostaa ruokaansa, on iso huoli tulevaisuudesta, ja sitten vielä ovat nämä suuret hallituksen leikkaukset, esimerkiksi mielenterveyspuolelle, mitkä vaikuttavat kovasti nuoriin, ja monella on vaikkapa diagnosoimattomia terveysongelmia, mitkä vaikeuttavat sitten lapsen saamista siinä vaiheessa, kun sen aika olisi. Tämäkin johtuu siitä, että meidän julkisessa terveydenhuollossa ei huomata näitä haasteita ajoissa, ja niissä ei pystytä auttamaan. Ja tosiaan monen elämäntilanne ei yksinkertaisesti salli sitä, että he pystyisivät perheen perustamaan. Kysyisin vielä erityisesti Sanni Grahn-Laasoselta: millä tavalla te voitte varmistaa, että nuoret tulisivat oikeasti toimeen tässä hetkessä, ei vain luottaen tulevaisuuteen ja toivoen Suomen kasvua, vaan että tällä hetkellä nuoret ja etenkin opiskelijat, jotka ovat vaikeassa tilanteessa, saisivat mahdollisuuden myös toteuttaa perhehaaveitaan? — Kiitos.

Kiitos paljon, arvoisa puhemies! Kansallisen turvallisuuden lisääminen on erittäin tärkeää, ja kuten kollega Peltonen kuvasi, siihen liittyvät esitykset täytyy käsitellä perusteellisesti. Perustuslakivaliokunta on huomioinut, että tällä hetkellä lainvalmistelua ei ole toteutettu asianmukaisesti vaan ilman kunnollista kuulemista ja vaikutusarviointia. Näin tärkeissä asioissa toivon hallitukselta täsmällisyyttä, koska kyseessä on tärkeitä kysymyksiä, jotka saavat tukea myös oppositiosta monin osin. Tässä salissa ei varmaan ole tavanomaista tai suosittua antaa hallitukselle mitään poliittisia vinkkejä, mutta teen kuitenkin tällä kertaa niin. Minä mietin, että sellainen maahanmuuttopolitiikka, joka sekä parantaisi kansallista turvallisuutta että mahdollistaisi maahanmuuton esimerkiksi taloudelliset hyödyt, toteuttaisi hallituksen laajempia tavoitteita. Mutta nyt maahanmuuttopolitiikkaa tiukentavat esitykset kokonaisuutena heikentävät suomalaisten tilannetta, tulevaisuutta, ulkomaalaisten työntekijöiden asemaa ja houkuttavuutta Suomen osalta kansainväliselle työvoimalle. Jälkimmäinen olisi kuitenkin erittäin tärkeää meidän taloudelle ja tulevaisuudelle, mistä monet asiantuntijat ovat huomauttaneet päättäjille. Pitää myös muistaa, että suurin osa maahanmuuttaneista ei tietenkään muodosta minkäänlaista riskiä meidän turvallisuudelle tai suomalaisille vaan haluavat yksinkertaisesti rakentaa tätä maata. Jos hallitus ja eritoten kokoomus välittää taloudesta, miten aiotte ratkaista tämän ristiriidan hallituksessa, ja olisiko meidän mahdollista rakentaa jotakin sellaista, missä sekä huomioidaan kansallinen turvallisuus että edistetään niitä kiistattomia hyötyjä, mitä hyvästä maahanmuuttopolitiikasta voisi olla? Kysyn vilpittömästi ja ajattelen, että tämä on Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeä asia, koska monilta osin tarvitsemme myös työteliäitä, ahkeria ja tänne hyvin aikein tulevia maahanmuuttaja. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Tässä on sanottu, että yksittäiset päätökset eivät vaikuta Suomen ulkopolitiikan linjaan, mutta mistä se sitten muodostuu, jollei yksittäisistä päätöksistä? Niillähän se ulkopolitiikan linja tehdään ja nimenomaan sillä, että Suomi tukee erilaisia vähemmistöjä, kuten Ukraina on toivonut. He ovat itse toivoneet tukea sateenkaarivähemmistöille, jotka taistelevat Ukrainassa meidän kaikkien puolesta. Kaikki sotilaat taistelevat heidän rinnallaan, ja on toivottu tukea näille vähemmistöille, ja meidän pitää sitä antaa. Ainoa taho, joka hyötyy siitä, että Suomi ei sellaiseen tukeen lähde mukaan ja tätä kyseenalaistaa, on Venäjä. He hyötyvät siitä, että meidän päätöksiä ohjailee homofobia. He hyötyvät siitä, jos meidän päätöksiä ohjailee hallituksen hajanaisuus ja kyvyttömyys saada yhteisymmärrystä tärkeän asian puolesta. Koen, että meidän täytyy tehdä muutos näihin päätöksiin. Presidentti Stubb kuvasi, että Suomen ulkopolitiikan linja on kristallinkirkas. Nyt kyllä vaikuttaa, että se kristalli tarvitsee aika paljon kiillottamista, jotta mitään selvää saa sen alta. — Kiitoksia.

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja! Ministeri Ikonen, kiitoksia paljon. Minä ajattelen, että me ollaan hyvinvointivaltion kriisissä, ja huomataan, että etenkin mielenterveyspalvelut sakkaavat pahasti. Meillä eivät pääse nuoret hoitoon. Täytyy kiittää hallitusta, totta kai, tästä terapiatakuuesityksestä, 22,2 miljoonaa euroa, mutta samaan aikaan tämä esitys koskettaa ainoastaan 20:tä prosenttia meidän nuorista. Se on aivan liian pieni määrä. Jos hallitus oikeasti haluaa näitä nuoria auttaa, ei voi toisella kädellä leikata ja sitten myös leikata koko hyvinvointialueiden rahoitusta niin paljon, että niillä ei ole varaa näitä peruspalveluita tuottaa. Tämä on valtava ongelma, ja kysyisin teiltä: Miten te aiotte ratkoa tämän? Millä tavalla te teette sen mahdolliseksi, että myös ne muut nuoret, 80 prosenttia, saavat apua, ja ne aikuiset ihmiset, jotka tarvitsevat apua mielenterveyden ongelmiin ja muihin terveysongelmiin, koska tällä budjetilla sitä ratkaisua ei ole näköpiirissä, tilanne vain heikkenee? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Terapiaan pääseminen on kuin temppurata, ja nuori törmää apua hakiessaan byrokratiaan, hoidon tarpeen arviointiin ja hengenvaarallisiin jonoihin. Hallitus pahentaa tätä leikkaamalla opiskelija-asumisesta, toimeentulosta, koulutuksesta ja palveluista. Ministeri tässä lupaili tukea nuorille, mutta päinvastoinhan tehdään: terveydenhuollon hoitotakuuta pidennetään, lastensuojelun jälkihuollosta leikataan 24 miljoonaa, nuorisotyöstä neljä ja sote-järjestöiltä 80 miljoonaa. Jättileikkausten jälkeen hallituksen lupailemat pienet toimet ovat tippa vettä roihuavaan tulipaloon, vain murto-osa leikatusta. Terapiatakuu on tarpeen. Miksi hallitus haluaa rajata sen vain alle 23-vuotiaisiin? Jos kerran terapiatakuu halutaan rajata vain nuorille, niin nuorisolainkin mukaan nuoria ovat alle 29-vuotiaat. Kysynkin teiltä, ministeri Juuso: miten hallitus varmistaa, etteivät nuorten mielenterveys ja hyvinvointivaltio romahda näistä leikkauksista, ja miten hengenvaarassa olevat saavat apua, kun he jäävät terapiatakuunkin ulkopuolelle? — Kiitos. [Ben Zyskowicz: Te ette saaneet koko terapiatakuuta aikaiseksi!]