Oras Tynkkynen

Arvoisa puhemies! Edeltävissä aloitetta arvostelevissa puheenvuoroissa on yhtäältä väitetty, että nykyinen hankintaprosessi on jo riittävän perusteellinen ja siinä riittävästi otetaan huomioon ihmisoikeuksien kaltaisia tekijöitä. Toisaalta on väitetty, että jos nyt sitten ihmisoikeuksien huomioon ottaminen kirjattaisiin ihan lain tasolle, niin se sitoisi Suomen käsiä kohtuuttomasti ja heikentäisi meidän puolustustamme. Ajattelen, että molemmat väitteet eivät oikein yhtä aikaa voi pitää paikkaansa. Joko ihmisoikeusharkinta on perusteltua ja tarpeellista ja järkevää tai sitten se ei ole. Itse ajattelen, että se ilman muuta sitä on. Edustaja Ronkainen totesi, että ihmisoikeudet eivät voi olla puolustushankinnoissa ainoa kriteeri, ja eihän tässä aloitteessa sellaista esitetäkään vaan sitä, että se ihmisoikeusseulonta on nykyistä vahvempaa. Edustaja Heinonen peräänkuulutti EU:ssa yhteisiä pelisääntöjä. Kannatan tätä lämpimästi. Useinhan EU-lainsäädäntö etenee sitä kautta, että jäsenmaat tekevät kansallisesti joitakin aloitteita, jotka sitten ruokkivat EU-tason keskustelua. Jonain päivänä meillä on ehkä tämän kansalaisaloitteen kaltainen laki koko EU-tasolla.

Arvoisa puhemies! Yle uutisoi tänään: ”Yhdysvallat keskeyttää asetoimitukset Viroon. Keskeytys jatkuu niin kauan kuin sota Irania vastaan.” Vaikka tänäänkin tässä aloitteessa ehkä lähestytään sitä siitä näkökulmasta, miten voidaan varmistaa, että Suomi ei omilla puolustushankinnoillaan tue sellaisia maita, jotka loukkaavat räikeästi ihmisoikeuksia, niin tässä on mitä suurimmassa määrin kyse myös Suomen oman puolustushankintojen varmuuden ja luotettavuuden turvaamisesta. Sellaisten toimittajamaiden, jotka polkevat johdonmukaisesti ihmisoikeuksia ja vähät piittaavat kansainvälisistä sopimuksista, tapauksessa on myös suurempi riski, että Suomi ei saa sitä, mitä tilaa. Sen takia katson, että itse asiassa tällaisen harkinnan tuominen vahvemmin lainsäädäntöön mukaan voi päinvastoin jopa tukea Suomen turvallisuutta. Sen takia kannatan tämän aloitteen hyväksymistä.

Kiitos, puhemies! Tiukka taloustilanne ja sosiaaliturvan heikentäminen ovat johtaneet siihen, että seksipalveluja myyvien määrä lisääntyy, näin kertoi Aamulehti viime viikolla. Seksityötä tekevien ihmisten parissa työskentelevä Pro-tukipiste sanoo: ”Joka vuosi palveluihimme on hakeutunut noin satakunta uutta ihmistä enemmän kuin edellisinä vuosina. Opiskelijoita alkoi tulla seksipalveluiden myyjiksi tavallista enemmän, kun opiskelijat siirtyivät viime vuonna yleisestä asumistuesta opintotuen asumislisään.” Ja Pro-tukipiste kantaa jutun mukaan huolta myös siitä, että etenkin parikymppiset lastensuojelun entiset asiakkaat ovat alttiita hyväksikäytölle, sillä heidän saamaansa tukea on heikennetty. Hyvät ministerit, millaisia ajatuksia teissä herättää tieto siitä, että ihmisiä näyttää ajautuvan tekemään seksityötä tekemienne sosiaaliturvan leikkausten takia?

Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo kiisti hallituksen olevan arjesta vieraantunut, ja hän sanoi: meillä on tuttavia, meillä on ystäviä, meillä on läheisiä, joista me kyllä tiedämme, mitä maailmassa tapahtuu. No, minullakin on köyhiä tuttavia, ystäviä ja läheisiä, mutta sen lisäksi olen itse kasvanut lapsuuteni köyhyydessä ja muistan, miltä tuntui mennä kouluun siinä vähän nololta näyttävässä puserossa, jonka äitini oli ommellut sen takia, että meillä ei ollut varaa ostaa kaupasta uusia vaatteita. Ja muistan, miten äitini itki keittiön pöydän äärellä, kun hän mietti, miten saisi laskut maksettua. Jos te hallituksessa todella ette olisi vieraantuneita köyhien suomalaisten arjesta, jos te todella ymmärtäisitte kaikkien suomalaisten hätää tässä vaikeassa tilanteessa, niin luulen, että te ette pystyisi tekemään näitä leikkauksia kaikkein köyhimmiltä suomalaisilta. Ja koska te olette valinneet tehdä nämä leikkaukset, niin uskon, että ainakin osa siellä hallituksessa ei kykene näkemään tätä köyhien suomalaisten hätää, ei siinä koko kauheudessaan ja laajuudessaan. Ministeri Grahn-Laasonen perusteli jo puheenvuoronsa kärkeen vaikeita päätöksiä sillä, että tavoitteena on turvata hyvinvointiyhteiskunta. Minua ei lakkaa hämmästyttämästä se ajatus, että hyvinvointiyhteiskunta pitää turvata murentamalla hyvinvointiyhteiskuntaa. Hyvinvointiyhteiskunnan kantava ajatus on ollut se, että kaikkia ihmisiä kannatellaan vaikeiden elämänvaiheiden yli kattavalla sosiaaliturvalla, ja se, että kaikille turvataan heidän tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut. Ja nyt tämä hallituksen ratkaisu hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseen on leikata juurikin näistä hyvinvointiyhteiskunnan keskeisistä rakennuspuista. Toistuvasti hallituspuolueiden edustajat ovat tässä keskustelussa painottaneet, että työn pitää aina kannattaa, ja kuitenkin juuri tämä hallitus on lopettanut tästä maasta sosiaaliturvan suojaosat, joiden tarkoitus on ollut mahdollistaa se, että työn vastaanottaminen kannattaa silloinkin, kun ei ole mahdollista syystä tai toisesta ottaa vastaan kokopäiväistä työtä tai sitä ylipäätään ei ole tarjolla. Se ei alkuunkaan tee työn vastaanottamisesta kannattavaa. Ministeri Grahn-Laasonen myös esitti toiveikkaan ajatuksen, että kun talouskasvu käynnistyy, työttömyys lähtee nopeaan laskuun. Kuitenkin meillä on tuoreita arvioita siitä, että huolestuttavan suuri osa nykyisestä työttömyydestä on sen kaltaista, että työttömillä ihmisillä on yksi tai useampia vaikean työttömyyden tunnusmerkkejä, jotka tulevat hankaloittamaan sen työpaikan saamista silloinkin, kun suhdanne jossain vaiheessa selvästi kääntyy. Sekin askarrutti ministeri Grahn-Laasosen puheenvuorossa, kun hän toi esiin sen, että Suomi on onnistunut asunnottomuuden vähentämisessä, mikä on totta, ja jätti häveliäisyyttään sanomatta: paitsi sitten, kun tämä hallitus aloitti työnsä ja tämä onnistuminen asunnottomuuden vähentämisessä päättyi ja kääntyi asunnottomuuden kasvuun. Edustaja Fagerström sanoi puheenvuorossaan, että työnteko kannattaa aina, koska ihminen saa muun muassa kokemusta, sosiaalisia taitoja ja ystäviä. Itse ajattelen niin, että työnteon pitäisi kannattaa aina, koska siitä saa palkkaa, josta jää käteen jotain. Se, että siitä saa myös kokemusta, sosiaalisia taitoja ja ystäviä, on toki hyvä asia, mutta työnteon pitäisi ehkä johtaa myös parempaan toimeentuloon. Edustaja Hänninen peräänkuulutti köyhille ihmisille uskoa, toivoa ja lähimmäisenrakkautta. Itse ajattelen, että köyhät suomalaiset tarvitsevat uskoa, toivoa ja lähimmäisenrakkautta enemmän työtä, yrittäjyyttä ja turvaa. Ja ehkä hieman vähemmällä uskomisella pärjäisimme, jos saisimme hieman enemmän tekoja tämän maan köyhimpien suomalaisten puolesta.

Arvoisa puhemies! Kun hallitus leikkaa kaksin käsin suomalaisten perusturvasta ja palveluista, niin perussuomalaisen puolueen poliitikkojen ainoa patenttivastaus on yrittää kääntää keskustelu maahanmuuttoon, [Pia Sillanpää: Ei ole ainoa!] mutta, edustaja Rintamäki, kuka leikkasi suomalaisten toimeentulotuesta? Oliko se maahanmuuttajat, vai oliko se teidän hallituksenne? [Välihuutoja] Kuka leikkasi suomalaisten työttömyysturvasta? Oliko se maahanmuuttajat, vai oliko se teidän hallituksenne? Kuka täällä on tehnyt ne päätökset, joitten takia Suomessa 31 000 lasta tipahtaa köyhyyteen? Oliko se maahanmuuttajat, vai oliko se teidän hallituksenne?

Kiitos, puhemies! Ministeri Grahn-Laasonen peräänkuulutti oppositiolta rehellisyyttä tunnustaa, mikä osa Suomen vaikeuksista on hallituksen omissa käsissä ja mikä ei. Yritän vastata tähän ministerin pyyntöön. Hallituksen käsissä ei ole ratkaista Hormuzinsalmen sulkemista tai Trumpin tulleja tai Ukrainan sotaa, ei ainakaan kokonaan. Mutta on ihan kokonaan hallituksen käsissä valita leikata työttömiltä, pitkäaikaissairailta, opiskelijoilta ja pienituloisilta työntekijöiltä. Ja on ihan kokonaan hallituksen omissa käsissä valita antaa veronalennuksia suurituloisille, fossiilisille tuontipolttoaineille ja suuryrityksille. On kokonaan teidän käsissänne valita kasvattaa suomalaisten köyhyyttä ja eriarvoistumista. [Eduskunnasta: Erittäin hyvä puheenvuoro!]

Kiitos, puhemies! Muistutan, että siinä hallituksen alkuperäisessäkin esityksessä tosiaan esitettiin, että asuntolainojen enimmäisaikoja pidennettäisiin. Eli kaikkia niitä hyviä vaikutuksia, joita edeltävissä puheenvuoroissa on toivottu asuntomarkkinoille ja talouteen laajemminkin, olisi ollut mahdollista saavuttaa sillä alkuperäisellä hallituksen esitykselläkin siinä määrin kuin nyt tällä esityksellä niihin ylipäätään voidaan yltää. Edustaja Autto viittasi Ruotsin kokemuksiin. Ehkä on vaan hyvä muistaa, että Ruotsin asuntomarkkinathan ovat siis monessa suhteessa hyvin erilaiset kuin Suomessa, ja sen takia kauhean suoraviivaisten johtopäätösten tekeminen niitten perusteella ei ehkä välttämättä ihan sellaisenaan toimi, mutta sinänsähän pidempi laina-aika tarkoittaa sen laina-ajan yli korkeampia kokonaiskustannuksia, eli pitkällä aikavälillä näitten pitkien laina-aikojen ansiosta kotitalouksilla jää vähemmän rahaa muuhun kuin siihen oman asunnon hankintaan. Asiantuntijalausunnoissa on tuotu esiin myös se huoli, että laina-aikojen pidentäminen ei välttämättä johdakaan mitenkään siihen, että kotitalouksilla olisi käytettävissä enemmän rahaa, jota voisi kohdentaa vaikkapa sijoituksiin vaan pikemminkin suurempiin asuntolainoihin. Eli jos haluaa tällä uudistuksella vaikka piristysruisketta siihen, että suomalaiset harrastaisivat enemmän kansankapitalismia ja sijoittaisivat kotimaisten yritysten osakkeisiin tai rahastosäästämiseen, niin ainakin asiantuntijat suhtautuvat tähän vaikutukseen epäillen. Kun monissa valiokunnan enemmistön kantaa puoltavissa puheenvuoroissa on ajateltu nyt tätä vielä hallituksen esityksestäkin pidennettyä asuntolainojen enimmäisaikaa kasvutoimena, niin haluan vain muistuttaa siitä, että jos jokin on myrkkyä kasvulle ja taloudelle tässä maassa, niin se on erilaiset rahoitusvakauteen liittyvät kriisit. Luonnollisestikaan kukaan ei voi varmasti sanoa, onko tällainen riski suuri vai keskinkertainen vai pieni pitkällä aikavälillä, mutta se on asiantuntijalausuntojen perusteella jokseenkin kiistatonta, että tämä valiokunnan enemmistön nyt valitsema kanta kasvattaa näitä rahoitusvakautta koskevia riskejä olennaisesti vielä siitä hallituksen esityksestä.

Kiitos, puhemies! Alkuperäisessä hallituksen esityksessähän ehdotettiin, että asuntolainojen enimmäisaika pidennettäisiin 30:stä 35 vuoteen. Mitä tästä sanoivat asiantuntijat? Esimerkiksi Finanssivalvonta: Finanssivalvonnan käsityksen mukaan ehdotettu sääntelymuutos on siten omiaan heikentämään rahoitusvakautta tilanteessa, jossa ehdotetun sääntelymuutoksen hyödyt ovat epävarmat. Suomen Pankki: enimmäistakaisinmaksuajan pidentäminen esitetysti voisi kasvattaa rahoitusjärjestelmän vakautta uhkaavia riskejä erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa asuntojen voimakkaasti nousevat hinnat alkavat ruokkia itseään ja asuntomarkkinat ylikuumenevat. Kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV on huolissaan siitä, että ehdotetut toimenpiteet eivät olisi tasapainossa asetettujen tavoitteiden ja kotitalouksien velkaantumista todennäköisesti lisäävien vaikutusten välillä. Rahoitusvakausvirasto RVV näkee riskinä, että esitykselle asetettuja, sinänsä täysin perusteltuja yhteiskuntapoliittisia tavoitteita ei tulla saavuttamaan nyt ehdotetuilla sääntelymuutoksilla. Sen sijaan on hyvin todennäköistä, että muutokset lisäävät kotitalouksien ja asunto-osakeyhtiöiden velkaantumista ja lisäävät näihin liittyviä taloudellisia ja rahoitusvakaudellisia kriisejä. Ja vielä vaikkapa professori Panu Kalmi: ”Sääntely on alun perin luotu hyvästä syystä: finanssikriisien ehkäisemiseksi ja kotitalouksien ylivelkaantumisen rajoittamiseksi. Vaikka luottovetoista finanssikriisiä ei juuri nyt ole näköpiirissä, ei ole syytä purkaa sen torjumisen mekanismeja.” No, nämä asiantuntijalausunnot koskivat siis hallituksen alkuperäistä esitystä, jossa ehdotettiin asuntolainojen enimmäisajan pidentämistä 30:stä 35 vuoteen. Mitä kävi talousvaliokunnassa? Siellä hallituspuolueet sosiaalidemokraattien ja keskustan tuella päättivät, että tätä asuntolainojen enimmäisaikaa pitäisi pidentää vielä tästä hallituksen esittämästä eli 35:stä 40 vuoteen. Kaikki ne samat ongelmat, joihin monet asiantuntijat ja viranomaistahot kiinnittivät huomiota valiokuntakäsittelyssä, pätevät tietysti myös tähän valiokunnan enemmistön esittämään laajennettuun pidennykseen, mutta merkittävästi suuremmassa laajuudessa. Lopulta valiokunnassa päädyttiin ainakin omalla eduskuntaurallani ehkä aika poikkeukselliseen tilanteeseen, että ainoina hallituksen esitystä puolustivat siis minä ja edustaja Yrttiaho, eli kaksi oppositiopuolueiden edustajaa. No, selvyyden vuoksi on syytä todeta, että näistä edellä mainituista riskeistä huolimatta voi sinänsä olla ihan perusteltua hallituksen esityksen esittämällä tavalla pidentää asuntolainojen enimmäisaikaa, mutta juuri näitten tunnistettujen riskien takia parempi olisi edetä siinä alkuperäisessä hallituksen esityksessä kuvatulla tavalla, kerätä kokemuksia, seurata vaikutuksia ja näitten kokemusten perusteella tarvittaessa seuraavassa vaiheessa laajentaa vielä enemmän tätä enimmäisaikaa nyt valiokunnan enemmistön hahmottelemalla tavalla, mutta ei tällä tavalla, ei näin hätiköiden. Sen takia teen vastalauseen mukaisen esityksen.

Kiitos, puhemies! Pääministeri Orpo ja valtiovarainministeri Purra, te olette nähdäkseni aivan perustellusti muistuttaneet siitä, että tässä julkisen talouden tukalassa tilanteessa mahdolliset toimet energiakriisin vaikutusten helpottamiseksi pitää punnita hyvin tarkkaan. Me vihreissä katsomme, että mahdollisten tukien pitää täyttää ainakin kaksi ehtoa: Ensinnäkin niitten pitää kohdentua juuri niille ihmisille, jotka sitä tukea eniten tarvitsevat — siis kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville, pienituloisille ihmisille — ei suurituloisille, jotka pärjäävät ilmankin. Toiseksi, toimien pitää kiihdyttää irtaantumista fossiiliriippuvuudesta, joka on tämän energiakriisin, tämänkin energiakriisin, juurisyy. [Perussuomalaisten ryhmästä: Turve takaisin!] Sen takia muun muassa ehdotukset kotimaisten uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitteen heikentämisestä päinvastoin syventäisivät ja pahentaisivat tätä fossiiliriippuvuutta ja sitä myötä energiakriisiä. Kysyisin hallituksen edustajilta: miten arvioitte, kannattaako pelkkiä oireita eli kohonneita fossiilisten tuontipolttoaineiden hintoja lähteä lievittämään tavalla, joka pahentaa taustalla olevaa tautia eli fossiiliriippuvuutta?

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva esitys on iso, tärkeä ja kauan odotettu, ja kauan odotettu se ei ole siksi, että hallitus olisi jotenkin viivytellyt, vaan sen takia, että kyseessä on erittäin iso urakka ja on vaatinut paljon vaivaa ja perehtyneisyyttä saada tämä esitys valmiiksi. Esityksessä on monta monessa, mutta varmastikin se aihe, joka meitä monia täällä erityisesti kiinnostaa, koskee pieniä modulaarisia ydinreaktoreita eli SMR:iä, joissa on kehittyvää teknologiaa ja markkinat. Potentiaalia näen itse Suomen olosuhteissa erityisesti lämmöntuotannossa, joko yhdyskuntien kaukolämmöntuotannossa tai teollisuuden prosessilämmöntuotannossa. Toki aika näyttää, voiko SMR:illä olla jokin rooli myös sähköntuotannon puolella. Erityisesti SMR:t ovat kiinnostava vaihtoehto sen takia, että siinä missä Suomen sähköntuotanto on jo nyt yli 95-prosenttisen päästötöntä, lämmöntuotannon puolella tekemistä riittää vielä enemmän. Vaikka sinänsä yhdyskuntien kaukolämmön tuotannossa fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käyttöä on onnistuttu vähentämään merkittävästi, niin toistaiseksi aika iso osa siitä korvaamisesta on tapahtunut hyödyntämällä biomassaa, johon liittyy omat kestävyyshaasteensa. Teollisuuden prosessilämmön puolella taas ne tarvittavat lämpötilat ovat sen verran korkeita, että se rajoittaa vielä ainakin nykyään joitakin sähköistämisen mahdollisuuksia, ja silloin tarvitaan ainakin jonkin aikaa vielä muita kilpailukykyisiä teknologioita. On myös ihan uskottavia perusteluja sille, että SMR:t voivat ratkaista osan isomman kokoluokan ydinvoimaloihin liittyvistä haasteista, joihin muun muassa edustaja Harjanne edellisessä puheenvuorossa viittasi. On siis itse ydinvoimasta mitä mieltä tahansa, niin itse näen, että lainsäädännön pitää olla teknologianeutraalia, ajantasaista ja mahdollistavaa, ja koska meillä on luonnollisesti Suomessa ydinenergialaki, joka lähtee siitä, että Suomeen voidaan ydinvoimaa rakentaa, niin sen pitää olla sellainen, että se ei aseta uusia tekniikoita heikompaan asemaan tai estä niitten edistämistä, jos yrityksillä on kiinnostusta niitä viedä eteenpäin. Itselläni tässä vaiheessa, kun vielä ihan jokaista hallituksen esityksen 556 sivusta en kai ole lukenut, isoin kysymys liittyy päätöksenteon tasoihin. Hallitushan esittää nyt, että periaatepäätös siirtyisi eduskunnan käsistä valtioneuvostoon. Valtioneuvosto toisi edelleen selontekona asian tänne eduskuntaan, jolloin eduskunnalla olisi mahdollisuus käydä keskustelua, mikä on nähdäkseni ihan arvokasta demokratiassa, mutta pohtisin edelleen sitä, takaako itse asiassa ydinvoiman hyväksyttävyyden paremmin nykyisen kaltainen menettely, jossa eduskunta myös lopulta päättää periaatepäätöksestä. Voiko itse asiassa olla ydinvoiman edistämisen kannalta eduksi se, että tämä aika perusteellinen ja joskus vähän aikaakin vievä prosessi täällä eduskunnassa käydään. Ymmärrän, että osa ehkä ajattelee, että tällä hallituksen esityksellä pystytään nopeuttamaan käsittelyä tai vähentämään poliittista riskiä, mutta sitten on kuitenkin niin, että Suomessahan eivät periaatepäätökset ole kaatuneet eduskuntaan. Vuonna 1992 Matti Vanhasen kuuluisa ponsi sinänsä linjasi, että ydinvoimaa ei haluta rakentaa, mutta kaikki ne ydinvoimahankkeet, jotka tässä maassa ovat kaatuneet, ovat kaatuneet joko valtioneuvostossa tai markkinoilla, koska yhtiöt ovat päättäneet, että niitä hankkeita ei kannata myönteisestä periaatepäätöksestä huolimatta viedä eteenpäin, joten sitä poliittista riskiä, jota eduskunnan harteille tässä sälytetään, pidän Suomen oloissa minimaalisen pienenä. Ajattelen, että myös sillä perusteellisella käsittelyllä, jonka nykyisen kaltainen periaatepäätöksen päätösprosessi eduskunnassa takaa, on ehkä hieman paremmat edellytykset myös punnita sitä ydinenergialain perinteistä ajatusta yhteiskunnan kokonaisedusta. Ajattelen nyt vaikka sitä keskustelua, mitä käytiin Fennovoiman eli toisin sanoen Rosatomin ydinvoimahankkeen ympärillä, jossa huolet eivät niinkään liittyneet ydinvoimateknologiaan tai ydinvoimaan ratkaisuna, vaan niihin geopoliittisiin riippuvuuksiin, mitä se hanke olisi toteutuessaan Suomelle aiheuttanut. Toinen päätöksenteon muutoksen taso, joka itseäni mietityttää, on hallituksen esityksen ajatus siitä, että uraanin louhinnan kaivoslupa siirtyisi valtioneuvostolta viranomaiselle. Jälleen kerran ajattelen, että valtioneuvosto on kuitenkin se paikka, jossa pystytään laajemmin ja kattavammin pohtimaan yhteiskunnan etua kuin ehkä viranomaisen käsissä. Nämä ovat erityisesti sellaisia kysymyksiä, joita toivon, että myös sitten talousvaliokunnan käsittelyssä voidaan vielä pohtia.

Kiitos, puhemies! Ministeri Grahn-Laasonen, te edellä kuvasitte velkaantumista vaaralliseksi, mutta tiedättekö, mikä on myös vaarallista? Nuorten pitkäaikaistyöttömyys. Kolmessa vuodessa nuorten pitkäaikaistyöttömyys on tässä maassa lähes tuplaantunut. Ja jos pitkäaikaistyöttömyys on kova paikka ihan kenelle tahansa meistä, niin ajatelkaa sitä nuorta, joka ei ole vielä edes saanut jalkaansa työmarkkinoiden ovenrakoon. Miten pitkäaikaisia vaikutuksia sillä on, jos nuorten pitkäaikaistyöttömyyteen ei toden teolla puututa? Te, ministeri Marttinen, olette vastauksissanne yrittänyt kuvata sitä, miten hallitus on jo tehnyt joitakin toimia, mutta täytyy kysyä: kun te katsotte näitä nuorten pitkäaikaistyöttömyyden lohduttomia lukuja, niin riittävätkö ne, vai voidaanko odottaa, että te otatte tämän, sanoisinko, kansallisen kriisin vakavasti ja tuotte välittömästi tänne lisää toimia?

Arvoisa puhemies! Koetan puheenvuorossani vastata edustaja Garedewin väitteisiin. Ensinnä edustaja Garedew väitti, että tämä nyt käsittelyssä oleva lakialoite kieltäisi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten auttamisen, ja tämähän ei tietenkään pidä alkuunkaan paikkaansa. Lakialoite ei millään tavalla puuttuisi psykologiseen tukeen tai keskusteluapuun eikä myöskään sellaiseen uskonnollisten yhteisöjen tarjoamaan tukeen, jota monet vähemmistöihin kuuluvat ihmiset voivat itsekin haluta. Sen sijaan tavoitteena on kieltää sellainen puoskarointi ja väkivalta, jolla pyritään muuttamaan toisen ihmisen perustavanlaatuista identiteettiä. Edustaja Garedew perusteli kielteistä kantaansa myös sillä, että tämä niin sanottujen eheytyshoitojen kriminalisointi ei ole hallitusohjelmassa mukana, niin kuin ei toki olekaan, mutta meillä Suomessa lait säätää eduskunta, ja eduskunnassa on toistuvasti tälle eheytyshoitojen kieltämiselle ollut selvä enemmistö. Demokratiassa toivoisi, että tätä kansanedustajien selvän enemmistön kantaa kunnioitettaisiin, sanoo hallitusohjelma sitten mitä tahansa. Edustaja Garedew koki myös, että lakialoite yrittäisi hiljentää perinteisiä arvoja kannattavat. Se on kyllä vähän paljon vaadittu yhdeltä lakialoitteelta, että sellaiseen pystyttäisiin. Täällä salissakin edelleen edustaja Garedew omia näkemyksiään esittää, niin kuin kaikki suomalaiset tietysti tässä vapaassa maassa saavat. Tällä lakialoitteella ei yhtään pyritä hiljentämään toisia ihmisiä. Se ei ole alkuunkaan sen tavoite eikä oikein muutenkaan. Edustaja Garedew puhui, että kyseessä olisi hyvin pieni vähemmistöryhmä, joka yritettäisiin asettaa erityisasemaan — ei alkuunkaan näin. Kysehän on siitä, että pyritään suojelemaan kaikkia suomalaisia sellaiselta puoskaroinnilta, joka aiheuttaa vakavia haittoja ja traumoja, niin kuin edustaja Hyrkkö edellä kuvasi. Kysymys siitä, miten ihmiset voivat muuttaa identiteettiään tai miten se identiteetti voi muuttua, on erittäin hyvä ja iso, ja edustaja Garedew sitä myös omassa puheenvuorossaan sivusi. Itse ajattelen, että pohjimmiltaan sen voi kiteyttää kuitenkin siihen, että jokaisella ihmisellä on oikeus muuttua, mutta kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta muuttaa toista ihmistä, ja tähän myös tämä lakialoite tähtää. Ihmisten identiteetti voi eri elämänvaiheissa elää. Se on tietysti aivan sallittua, ja sitä tämä lakialoite ei edelleenkään mitenkään rajoittaisi. Edustaja Garedew katsoi myös, että nykyinen lainsäädäntö olisi riittävä. Sinänsä on totta, että joissakin ainakin hyvin ilmeisissä ja ehkä äärimmäisissä tapauksissa eheytyshoitoihin voidaan puuttua myös nykyisen lainsäädännön antamin työkaluin, mutta tätä argumenttia te ette, edustaja Garedew, tainnut kuitenkaan käyttää vaikka silloin, kun erikseen kriminalisoitiin tyttöjen ja naisten sukupuolielinten silpominen. Silloin olimme hyvin laajalti yhtä mieltä siitä, että on tärkeää, että Suomen lainsäädäntö on hyvin yksiselitteinen ja tämänkaltaisiin äärimmäisen väkivallan muotoihin selvästi puututaan. Meillä on useissakin tapauksissa lainsäätäjien selvän enemmistön tahto ollut varmistaa, että lainsäädäntö hyvin selvästi puuttuu tämänkaltaisiin väkivallan muotoihin. Aivan vastaavalla tavalla tällä lakialoitteella varmistettaisiin, että kun eheytyshoidoilla tehdään toisille ihmisille väkivaltaa, niin kaikilla oikeuslaitoksessa, poliisissa, sosiaalihuollossa on selvät sävelet siitä, että tätä ei voida hyväksyä ja tämä on yksiselitteisesti väärin. Itse toki kannatan tätä lakialoitetta hyvin lämpimästi edustaja Hyrkön puheenvuorosta hyvin esille tulleista syistä ja katson, että on korkea aika, että me Suomessa otamme tämän välttämättömän askeleen ihmisten yhdenvertaisuuden turvaamisessa eteenpäin.

Kiitos, puhemies! Te, pääministeri Orpo, kuvasitte niitä hallituksen päätöksiä, joilla olette yrittäneet hillitä velkaantumista, mutta te jätitte kuvaamatta kaikki ne hallituksen päätökset, joilla te kiihdytätte velkaantumista. Valtiovarainministeri Purra, luen teille muutaman lainauksen. Ensinnäkin: ”Tiukassa taloustilanteessa veronalennukset pitää punnita erityisen tarkasti.” Toiseksi: ”Veronalennus hyödyttää eniten suuria, jo valmiiksi kannattavia yrityksiä ilman mitään takeita Suomeen tulevista uusista investoinneista tai työpaikoista.” Ja kolmantena: ”Yhteisöveroale on typerä, kallis ja tehoton.” Tiedättekö, kuka on sanonut näin? Perussuomalainen Nuoriso ‑järjestö. Haluaisin kysyä nyt teiltä, valtiovarainministeri Purra: voisitteko tulla tässä oman puolueenne nuorisojärjestön linjoille ja perua tämän yhteisöveroalen, joka on todella typerä, kallis ja tehoton? [Vasemmalta: Nuorissa on tulevaisuus!]

Kiitos, puhemies! Pääministeri Orpo, te sanoitte pitävänne Erholan raportin johtopäätöksiä monelta osin oikeina, ja se on hyvä tieto, koska siellä Suomen ehkä etevimmät asiantuntijat ovat tehneet tosissaan hyvää työtä ja käyneet näitä meidän nykyisen mallin haasteita ja kehittämistarpeita läpi. Arviointiryhmä muun muassa esitti, että rahoitusmallin kannustimia ennalta ehkäiseviin ja kustannusvaikuttaviin toimiin tulisi lisätä, ja kun tekin olette kiinnittänyt huomiota siihen, että nykyisellä menolla kustannuspaineet kasvavat aika hallitsemattomiksi, niin tämä ennaltaehkäisyyn satsaaminen on varmasti aivan välttämätöntä, jotta tulevaisuudesta selvitään. Asiantuntijat tässä arviointiryhmässä myös esittivät, että alueiden omaa rahoitusvastuuta lisätään ottamalla käyttöön verotusoikeus. Kun te, pääministeri, ja teidän puolueenne olette suhtautuneet aika nihkeästi tähän hyvinvointialueiden omaan verotusoikeuteen, niin nyt kun näin suopean kannanoton lausuitte tästä Erholan työryhmän raportista, oletteko valmiita arvioimaan tätä kantaanne uudelleen?

Arvoisa puhemies! Nämä tänään käsittelyssä olevat hallituksen kaksi ilmastosuunnitelmaa ja aiemmin täällä salissa keskusteltu hallituksen energia- ja ilmastostrategia kaikki osoittavat selvästi, että hallitus on luovuttanut hiilineutraaliustavoitteen suhteen siitä huolimatta, että se on kirjattu hallituksen omaan ohjelmaan. Tänäänkin ministeri Multala ja monet hallituspuolueiden edustajat yrittivät vakuutella, että edelleen hiilineutraaliustavoitteesta pidetään kiinni, mutta se on onttoa puhetta tilanteessa, jossa hallitus ei edes yritä esittää riittäviä toimenpiteitä, jotta tähän tavoitteeseen voitaisiin päästä. Tämän ristiriitaisuuden kuvaamiseksi voi ehkä hakea verrokkia muilta politiikan osa-alueilta. Ajatellaanpa, että hallitus lupaisi satatuhatta uutta työpaikkaa ja työttömyys itse asiassa kasvaisikin maassa kymmenillätuhansilla. Tai ajatellaanpa sellaista, että hallitus lupaisi laittaa velkaantumisen kuriin ja itse asiassa velkaantuminen jatkuisi 13 miljardin euron tasolla vuodessa. Näiden esimerkkien kuvitteleminen ei toki ole erityisen vaikeaa, koska näinhän hallitus on toiminut myös muissa lupauksissaan suomalaisille. Monessa puheenvuorossa, muun muassa edustaja Seppäsen ryhmäpuheenvuorossa, on korostettu omavaraisuuden ja huoltovarmuuden tarvetta, ja se on erinomaisen hyvä ja laajasti jaettu tavoite. Sitten on kuitenkin niin, että hallituksen oma politiikka heikentää Suomen omavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Hallitushan on tunnetusti alentanut sekä fossiilisten tuontipolttoaineiden että saastuttavien vanhojen autojen verotusta, mikä tarkoittaa sitä, että Suomessa kulutetaan enemmän fossiilisia tuontipolttoaineita kuin ilman näitä hallituksen päätöksiä. Samalla hallitus on korottanut sekä sähköautojen että joukkoliikenteen verotusta, mikä jälleen kerran tarkoittaa sitä, että Suomi on riippuvaisempi fossiilisista tuontipolttoaineista kuin ilman näitä hallituksen päätöksiä. Jos joku on tarvinnut muistutuksen siitä, mihin tällainen fossiiliriippuvuus voi johtaa, ei tarvitse kuin katsoa uutisia Iranista ja Lähi-idästä. Hormuzinsalmen kautta kulkee viidennes maailman öljystä. Jos Iran uhkaustensa mukaisesti onnistuu salpaamaan sen liikenteen, öljyn maailmanmarkkinahinta tulee kohoamaan rajusti ja me maksamme tästä fossiiliriippuvuudesta ja hallituksen fossiiliriippuvuutta ylläpitävästä politiikasta Suomen taloudessa kovan hinnan. Edustaja Seppänen myös totesi, että sähköauto on monelle suomalaiselle aivan liian kallis, ja näinhän se on. Silloin toki odottaisi, että hallitus ei itse korottaisi sähköautojen verotusta, niin kuin se nyt on tehnyt. Jos kantaa huolta siitä, että suomalaisilla ei ole varaa hankkia sähköautoja, niin ei ehkä ensimmäisenä kannata lähteä sähköautojen verotusta kiristämään. Monessa puheenvuorossa on tänään kiinnitetty huomiota maankäyttösektorin päästöjen ja nielujen laskentaan liittyviin epävarmuuksiin. Nehän ovat olleet ihan merkittäviä, niin kuin kaikki tätä laskentaa seuranneet ovat hyvin voineet todeta. Sitten on kuitenkin samaan aikaan niin, että näistä sinänsä ihan merkittävistä epävarmuuksista huolimatta muutamat perusasiat ovat ja pysyvät. Ne ovat sen kaltaisia, että maankäyttösektorin nettonielu on Suomessa heikentynyt merkittävästi jo pitemmän aikaa, ja tämä trendi ei missään näissä laskennan tarkistuksissa ole matkan varrella muuttunut. Samoin on ihan selvää se, että hakkuumäärien ja maankäyttösektorin nettonielun välillä on suora suhde: mitä enemmän metsiä hakataan, sitä heikompi on maankäyttösektorin nettonielu. Vastaavasti jos hakkuumääriä kohtuullistetaan, niin silloin pystytään elvyttämään tätä heikentynyttä nettonielua. Ehkä vielä yhtenä poikkileikkaavana asiana tämän päivän keskustelusta tarttuisin siihen, mitä edustaja Sillanpää edellä sanoi ilmastopolitiikan suhteesta talouden ja teollisuuden menestyksen edellytyksiin. Ajattelen, että asia on kutakuinkin juuri päinvastoin kuin mitä edustaja Sillanpää edellä esitti. Me tiedämme Elinkeinoelämän keskusliiton vihreän siirtymän hankeikkunasta, että Suomeen on vireillä erilaisia vihreän siirtymän teollisia investointeja eri hankevaiheissaan yli 300 miljardin euron edestä. Jos ajattelee Suomen talouden mahdollisuuksia menestyä tässä globaalissa kilpailussa tulevaisuudessa, niin on vaikea löytää mitään muuta yksittäistä tekijää, jolla olisi niin suuri ja ratkaiseva merkitys sen kannalta, pärjäämmekö me vai uppoammeko me. Silloin aivan avainkysymyksen kaikelle politiikalle pitäisi olla se, miten nämä vihreän siirtymän teolliset investoinnit saadaan kotiutettua tähän maahan. Voin vakuuttaa, että se konsti ei ole soutaa ja huovata. Se konsti ei ole peruuttaa ilmastotavoitteissa, koska se luo vain epävarmuutta markkinoille ja se heikentää yritysten mahdollisuuksia tehdä näitä Suomen talouden ja työllisyyden kannalta välttämättömiä investointeja.

Arvoisa puhemies! Hallituksen talous‑ ja finanssipolitiikka on raa’asti epäonnistunut myös hallituksen omien tavoitteiden ja itse käyttämien mittarien suhteen. Sinänsä tämä lisätalousarvioesitys ei valtavan mullistavia muutoksia tähän isoon kuvaan tuo mutta joitakin sinänsä ihan merkityksellisiä tarkennuksia. Kun edustaja Hyrkkö tuossa edellä teki perusteltuja esityksiä ja myös esitti hyvät syyt sille, minkä takia ne olisi paikallaan ottaa eduskunnan kannaksi, niin kannatan edustaja Hyrkön tekemiä esityksiä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kaksi ilmastosuunnitelmaa voi tiivistää kahteen viestiin. Ensimmäinen on se, että nämä ilmastosuunnitelmat osoittavat selvästi, että hallitus on luovuttanut hiilineutraaliustavoitteen suhteen. Kun vuonna 2035 meidän pitäisi olla Suomena hiilineutraaleja ilmastolain mukaan, hallituksen politiikalla juopaa jää 34 miljoonan tonnin verran ja hallitus kykenee esittämään uusia ilmastotoimia vain yhden miljoonan tonnin verran. Toinen olennainen viesti näistä kahdesta ilmastosuunnitelmasta on se, että hiilineutraalius on Suomessa edelleen täysin mahdollista saavuttaa, ja se käy ilmi näistä hallituksen omista suunnitelmista, jos ne malttaa lukea läpi. Luonnollisesti se edellyttäisi lisää merkittäviä ilmastotoimia kaikilla toimialoilla, ja siitähän se sitten kinnaakin, koska hallitus on ollut joko haluton tai kyvytön tai molempia näitä tarvittavia ilmastopäätöksiä tekemään.

Kiitos, arvoisa puhemies! Luitte ajatuksiani, vaikka en nappia ollut painanutkaan. Olisin halunnut vielä palata ihan tämän keskustelun alkuun... [Puhemies: Te näytitte siltä.] — Aivan oikein, puhemies tuntee minut erinomaisen hyvin. Olisin halunnut palata vielä ihan tähän keskustelun alkuun, kun pääministeri Orpo aivan oikein puhui luonnosta Suomen voimavarana. Tämä on sellainen asia, josta me olemme luonnollisesti tismalleen samaa mieltä, mutta kannan huolta siitä, että tämä teidän arvokas puheenne luonnosta ei kyllä taida oikein heijastua hallituksen toimiin. Kun katsoo hallituksen saldoa luontoasioissa, niin sehän tarkoittaa sitä, että erittäin uhanalaisia susia ammutaan, valtion vanhoja metsiä laitetaan sellukattilaan ja nyt, kun teillä olisi tilaisuus laajentaa saimaannorppien suojelua, te siitäkin mahdollisuudesta näytätte hallituksena kieltäytyvän, vaikka silloin kun te, pääministeri Orpo, olitte oppositiojohtaja, te itse sitä oppositiosta käsin vaaditte. Näytöt tästä Suomen luonnon vaalimisesta voimavarana eivät ole kovinkaan kummoiset, valitettavasti.

Kiitos, puhemies! Pääministeri Orpo peräänkuulutti yritystukien listaa nähtäväkseen. Ymmärrän, että kysymyksenne oli osoitettu ensisijaisesti sosiaalidemokraattiselle eduskuntaryhmälle, mutta jos sallitte, niin voin yrittää omalta osaltani siihen vastata. Vihreät on esittänyt vaihtoehtobudjetissaan yritystuki yritystuelta ja euro eurolta listan, mistä yritystuista me leikkaisimme, ja vaikka vaihtoehtobudjetissa tarkastellaan aina vain sitä seuraavaa budjettivuotta, niin sen ohella olen itse moneen otteeseen luetellut pitkän liudan yritystukia, joista voitaisiin hyvinkin lähteä karsimaan. No, sitten on tietysti hyvä tunnustaa se, että kun puhutaan sen mittakaavan sopeutustarpeesta, joka nyt tässä parlamentaarisessakin työryhmässä on yhtä puoluetta vaille yhdessä suuruusluokaltaan sovittu, niin pelkillä yritystuillahan sitä summaa ei tietenkään saada kasaan. Mutta kun ollaan tilanteessa, jossa suomalaisten perusturvasta ja palveluista on leikattu niinkin ankarasti, niin siinä valintatilanteessa kyllä aloittaisin niistä yritystuista. Vaikka yritystuilla on hyötyjä, ne ovat kuitenkin vähemmän välttämättömiä kuin suomalaisten perusturva ja palvelut.

Kiitos, puhemies! Edustaja Kopra, te sanoitte, että työn tekemisen pitää kannattaa aina, ja olen siitä samaa mieltä. Te sanoitte myös, että ahkeruudesta pitää palkita, ja olen siitäkin samaa mieltä. Mutta miten hallituksen päätösten jäljiltä työn tekeminen kannattaa työttömälle, kun te olette poistaneet sosiaaliturvasta suojaosan, [Sari Sarkomaa: Kyllä se silti kannattaa! Lukekaa tutkimuksia!] joka tarkoittaa sitä, että jos sille työttömälle olisi edes vähän työtä tarjolla, niin hänen kannattaisi ottaa se vastaan? Te tämän mahdollisuuden ja kannustimen poistitte. Ja miten hallituksen päätösten jäljiltä ahkeruudesta palkitaan niitä suomalaisia, jotka joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen, kun pienimmätkin tulot, jotka tämä toimeentulotuen varassa elävä köyhä voi jollain tavalla hankkia, niistetään pois? Te puhutte kokoomuksessa mielellänne siitä, että työn tekemisen pitää kannattaa ja ahkeruudesta pitää palkita, mutta teidän johdollanne hallitus tekee juuri päinvastaisia päätöksiä.