Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Ihan ensiksi: onnea matkaan, tuleva pääministeri. Sitten tähän tartuntatautilakiin: Sosiaali- ja terveysvaliokunta käsitteli tätä, ja oltiin hyvin yksimielisiä siitä, että tämä hallituksen esitys on erittäin hyvä, mutta totesimme sen, että nämä kiireelliset muutokset, mitkä nyt on tuotu tänne eduskuntaan, eivät vielä riitä, vaan siellä on aika paljon vielä muutakin sellaista, jonka osalta on huomattu tämän koronatilanteen jälkeen, että tartuntatautilakia pitää muuttaa. Siellä on kahdenasteisia muutostarpeita: niitä, jotka pitää tehdä nopealla tahdilla, ja sitten on tämä kokonaisuudistus. Otimme kantaa tuossa valiokunnan mietinnössä siihen, että toivottavasti hallitus tuo mahdollisimman pian ne nopeaa korjausta vaativat asiat ja sitten myöskin aloittaa jo sen kokonaisuudistuksen. Tartuntatautilaki on yksi meidän tärkeimmistä laeista, mikäli uusia pandemioita tulee, ja tuleehan niitä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty erinomaisen hyviä ja informatiivisia puheenvuoroja tästä tartuntatautilain pykälämuutoksesta. Tässähän on kysymys siitä, että palautetaan itse asiassa takaisin se, miten on normaalisti tapahtunut, miten on saatu tietoja ja ketkä ovat voineet niitä tietoja katsoa näistä rekistereistä. Kun tulivat hyvinvointialueet ja hyvinvointialueitten lainsäädäntö, niin siellä oli sitten tapahtunut sellaista, että niiden niin sanotuissa oikeuksissa, ketkä näitä oikeuksia tarvitsisivat, jotta he voivat seurata esimerkiksi tartuntatautien tilannetta tai saada selville, kuka sairastaa ja mitä sairastaa, valitettavasti oli käynyt niin, että hyvinvointialueitten lainsäädännössä ei oltu huomioitu erästä muutosta. Nyt tämä sitten korjataan eli palautetaan eräällä lailla sellaiseen tilanteeseen, missä on aikaisemmin oltu. Eli ne henkilöt, jotka osallistuvat tartuntatautien ehkäisyyn ja hoitoon, voisivat saada oikeudet näihin rekistereihin. Potilaan oikeudet eivät tässä millään lailla kärsi verrattuna siihen, miten tämä normaalistikin on ollut. Tämän lainsäädännön teko on ehdottomasti tarpeen, ja on hyvä, että siellä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja myöskin sosiaali- ja terveysministeriö ovat tämän huomanneet. Olen ymmärtänyt, että tässä ovat olleet hyvinvointialueet hyvin, hyvin aktiivisia tuomaan esille tätä probleemaa, mikä on ilmennyt uudessa lainsäädännössä, ja ne ovat saaneet tämän korjauksen nyt sitten aikaiseksi. Kuten edustaja Kymäläinen tuossa totesi, me ollaan otettu tämä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa jo ennakkokäsittelyyn. Sen kuulemisen perusteella voidaan sanoa, että kyllä me oikeasti tarvitaan se tartuntatautilain kokonaisuudistus. Se tuli esille, mutta myöskin se on tullut esille jo koronan aikana, että me tarvitaan tartuntatautilain uudistus kokonaisuudessaan. Mutta tarvitaan nopeammin tehtäviä muutoksia muihinkin kuin tähän yhteen kohtaan. Eli ehdotan kyllä sitä, että sosiaali- ja terveysministeriö vakavasti harkitsisi niiden muutaman muun akuutin ongelman poistamista, koska kokonaisuudistuksessa menee kuitenkin pari kolme vuotta. Täällä on esitetty selvitystä koronapandemiasta: eräällä lailla arvioita siitä, mitä opittiin tulevaisuutta ajatellen. Kannatan sitä lämpimästi.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on ottanut 40 miljardia lisää velkaa, ja me maksamme 2,6 miljardia pelkkiin korkoihin. Taloustieteen termi moraalikato tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että syödään lasten lautasilta. Elikkä te olette tehneet velkaa, että meidän lapset voisivat sitä sitten maksaa. [Aino-Kaisa Pekonen: Jotta lapset voisivat paremmin!] Onko se teidän mielestänne oikein, ja miksi te teitte tällaisen teon meidän lapsille? [Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! Tänään keskustelemme täällä mietinnöstä vammaispalveluista. Sattuneesta syystä, kun itse olen paljon tehnyt vammaisten henkilöitten kanssa yhteistyötä, koen hyvin tärkeänä heidän asemansa pitämisen hyvänä täällä yhteiskunnassa ja tasavertaisena ja oikeudenmukaisena. Ja tietysti vielä olen hyvin paljon tutustunut heidän elämäänsä, tietysti monestakin syystä, mutta silloin aikoinansa ministerinä sain olla heidän kanssaan tekemässä henkilökohtaisen avun järjestelmää, jota oli varmasti kolmisentoista vuotta yritetty, ja sitten se viimein saatiin. Kiitos siitä kuuluu vammaisjärjestöille, että he jaksoivat meitä evästää, Kalle Könkkölä yhtenä heistä. Hän teki suuren työn silloin, kun hän paljon tätä henkilökohtaisen avun järjestelmää toi esille. No se saatiin silloin, ja nyt ollaan sitten siinä vaiheessa, kun tätä kehitysvammalakia ja vammaispalvelulakia on yritetty yhdistää monessakin eri vaiheessa, että täällä nyt ollaan sitten keskustelemassa tästä vammaispalvelulain uudistuksesta. Ja täytyy sanoa, että tässä on paljon hyvää — haluan ensiksikin todeta sen, että tässä on paljon hyvää. Tässä on paljon sellaisia epäkohtia, mitä on jäänyt lakeihin, ja niitä on nyt korjattu, ja kun on yhdistetty lakeja, niin sehän vaikuttaa tietysti siihen, että sitä yhteensovittamista sitten kyllä riittää. Kiitän myöskin valiokuntaa siitä, että niin vahvasti otitte tästä kiinni, että sitä ei päästetty läpi käsien ihan kuinka vain, vaan että siinä todella käytettiin aikaa. Mutta nyt kun tätä mietintöä sitten katsoin, niin minä mielelläni haluaisin kuulla — kun täällä on valiokunnan jäseniä, valitettavasti valiokunnan puheenjohtaja joutui poistumaan — ihan niistä muutamista kohdista, mistä on tullut palautettakin. En nyt kaikkia niitä tästä nosta, koska ei ole aikaakaan. Mutta kysyisin tuosta, arvoisat valiokunnan jäsenet, että kakkospykälän soveltamisala laajenee entisestään, koska siellä mainitaan uusi termi ”sosiaalinen vamma”. Kun esimerkiksi perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota lausunnossaan siihen, ettei oikein hahmotu, keitä tämä koskee, niin olisiko mahdollista saada nyt selvitys, että mikä tämä on tämä ”sosiaalinen vamma”? Keitä tämä laki nyt koskee, jos on ”sosiaalinen vamma”? No sitten se, mikä minua täällä huolestuttaa myös, on tämä uusi linjaus valiokunnalle, että kirjoitetaan uusi pykälä työtoiminnasta, joka koskee vain kehitysvammaisia eikä muita. Kyllä se on tärkeää, että työtoiminta koskee myös muita. Se ei ole yhdenvertaista, jos se koskee vain kehitysvammaisia. Tämähän on hyvä asia, jos se koskee kehitysvammaisia, mutta eihän se ole hyvä asia, jos ei se koske muita. Tämä sääntely on vastoin lain omia tavoitteita, koska eihän ole haluttu diagnoosipohjaista lakia, mutta tässä tämä pykälä tulee diagnoosipohjaiseksi. No sitten otan vielä yhden kohdan täältä, tai oikeastaan kaksi kohtaa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ohjaa lausumallaan lainsäätäjää käyttämään muita kuin hankintalain mukaisia menettelyjä vain autistien ja kehitysvammaisten kohdalla. Täällä on nimittäin tällainen kappale: ”Valiokunta kiinnittää huomiota myös vammaispalvelujen hankintaan. Valiokunta pitää tärkeänä, että hyvinvointialueet käyttävät kehitysvammaisten ja autismikirjon henkilöiden elämänmittaisia, välttämättömiä palveluita järjestäessään ensisijaisesti ulkoisten sopimuskumppanien kanssa kestäviä järjestämistapoja, kuten henkilökohtainen budjetointi, yksilöllinen maksusitoumus tai palveluseteli. Jos palvelujen hankinnassa käytetään kilpailutusmenettelyä, tulee valiokunnan näkemyksen mukaan kiinnittää huomiota Euroopan unionin sosiaalisen perusoikeuskirjan säännöksiin hyvään hallintoon kuuluvista hallintomenettelyllisistä oikeuksista.” Minä vaan mietin sitä, että eihän se nyt ole mitenkään yhdenvertaista, jos tämä kappale koskisi vain autismin kirjon henkilöitä ja kehitysvammaisia. No sitten vielä yksi asia, mikä on nyt ihan pakko nostaa esille, on se, että kun valtiovarainministeriö kiinnitti huomiota vaikutusarviointiin ja kustannusarvioihin, kun ne eivät oikein osu kohdallensa, niin miten tämä kustannusten arviointi loppupeleissä sitten tehtiin? Nythän tämä laki lisäsi kustannuksia tässä loppuvaiheessa, niin saittehan te lisää valtiovarainministeriöstä ja hallitukselta tähän rahaa, koska eihän kannata tehdä sellaista lakia, johon ei ole rahaa? Luotan siihen, että olette hoitaneet hyvin homman. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä tavoitteena on eduskunnan ja ministeriöiden valmisteluun ja päätöksentekoon kohdistuvan vaikuttamisen läpinäkyvyyden parantaminen ja sitä kautta kansalaisten luottamuksen vahvistaminen. Lisäksi lailla pyritään edistämään hyvien edunvalvontakäytäntöjen muodostumista. Kysymyksessä on siis avoimuusrekisteri, joka tulee nyt sitten Suomeen. Tämän avoimuusrekisterin syntysanat on lausuttu varmasti monessa muussakin paikassa, mutta kyllä ne on lausuttu myös täällä eduskunnassa ollessani puhemiehenä. Nimittäin puhemiehenä käynnistin parlamentaarisen ryhmän valmistelemaan avoimuusrekisterin tuloa tänne meidän maahamme. Tahtotila parlamentaarisella ryhmällä oli aivan selkeä: haluttiin avoimuutta lisätä ja haluttiin ottaa mallia muista maista. Meillähän oli tällainen tutkimushanke siinä ohella, jolloinka saatiin selville, minkälaisia käytäntöjä Euroopan muissa maissa ja Euroopan parlamentissa on, ja niistä kaikkia hyviä aineksia sitten otettiin ja tehtiin jo sellainen pohjaesitys siitä, mikä avoimuusrekisterin laajuus sitten olisi. Mielestäni valiokunta on tehnyt hyvää työtä siinä, että on ensin lähdetty siitä, että ministeriöt ja eduskunta olisivat se laajuus, keitä tämä koskee. Totta kai voidaan sitten näistä saada kokemusta. Aivan niin kuin tuossa edustaja, valiokunnan puheenjohtaja Meri totesi, niin siellä on lausumakin, että selvitetään. Mutta on erittäin hyvä, että otetaan maltillisesti askeleita ja tehdään tästä hyvä, koska tällähän on nimenomaan hyvä tarkoitus. Otetaan mallia myös muista maista, miten ne ovat kehittyneet, ja tehdään tästä maailman paras avoimuusrekisteri. Tärkeäähän tässä on se, että kansalaiset eduskuntaan tullessaan eivät pelkää, että nyt he joutuvat johonkin rekisteriin — eivät missään nimessä. Tällainen kansalaisten vaikuttaminen on tämänkin jälkeen sallittua ja erittäin toivottavaa. Avoimuusrekisteri on hieno asia, ja olen ylpeä siitä, että olen voinut olla tätä käynnistämässä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! On aivan totta, mitä edustaja Kulmuni sanoi tuossa ansiokkaassa puheenvuorossaan, minkä nyt juuri piti. Mielestäni se hyvin peilasi sitä, mitä on tapahtunut, ja sitten hän myöskin totesi realistisesti, että tähän uudistukseen, mitä nyt tehdään, tarvitaan se korjaussarja, ja sitähän varmasti jokainen ryhmä nyt tällä hetkellä miettii, että mitä pitää korjata. Kyllä minäkin sen ymmärrän, että piti laittaa laajemmille harteille, ja olen itsekin ollut sitä esittämässä, että laajemmille harteille, mutta kyllähän tällainen hallinto, mikä siihen nyt rakennettiin, on aivan erikoinen juttu. Ja sitten vielä se, että on tullut tämän hallituskauden aikana erilaisia lainsäädäntöjä, jotka ovat vielä sakanneet lisää näitä potilaitten palveluja. Mutta, ei mitään, kaatunutta maitoa on turha itkeä, ja sen tähden meidän pitää kuitenkin tehdä siitä hyvä, ja sitähän varten meidät on valittu sinne valtuustoihin ja hallituksiin, että siitä sitten paras mahdollinen tehdään. Siinä edustaja Kulmuni on jälleen kerran oikeassa, kun sanoi, että tämä on paras tähänastisista. Kun ei ole ennen tehty, niin se on ihan hyvin sanottu. Vielä sanon kaiken kaikkiaan tästä, että minun mielestäni tässä kannattaa tätä nyt tämän lain mukaisesti, joka on yksimielinen, viedä eteenpäin ja katsoa, miten sitten tulevaisuudessa onnistuu tämä ratkaisu, mikä nyt tässä hallituksen esityksessä tehdään, koska me jokainen tiedämme, että rahat loppuvat, palvelujen tarve tulee lisääntymään, henkilöstön määrä on kortilla, elikkä meillä on todella suuri pula rahasta ja henkilöstöstä, ja se, mikä niistä on vielä vaikeampi asia, on se henkilöstö. Sitä ei saa välttämättä edes rahalla muutaman vuoden päästä, jos emme oikeasti tee jotain sen eteen. Siitä syystä kannan suurta huolta siitä, että nämä hienot lait, mitä täällä tehdään, voidaan oikeasti toimeenpanna. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä oli pakko ottaa puheenvuoro siitä syystä, kun tätä olen itsekin seurannut aika monta vuotta, ja nythän tässä on — aivan niin kuin edustaja Kulmuni ja monet muut täällä totesivat, myös edustaja Juuso — saatu vähän niin kuin linnarauha, että Savonlinna ja Kemin lumilinna, linnarauha on saatu nyt ainakin tässä vaiheessa. Minä pidän tärkeänä aina sitä, että just lähdetään siitä palveluntarpeesta. Kuten edustaja Kulmuni totesi, niin nämä ovat kaksi hyvin erilaista aluetta verrattuna moneen muuhun alueeseen. On vesistöä, ja sitten taas siellä Lapin seudulla on pitkät välimatkat ja niin edelleen. Nämähän ovat olleet sellaisia aika spesiaaleja sairaanhoitopiirejä silloin aikoinansa, kun ne olivat sairaanhoitopiirejä. Itsekin aika paljon Savonlinnassa vierailin kouluttajana, ja sitten taas Länsi-Pohjan tiedän, miten siellä kehitettiin esimerkiksi psykiatrista hoitoa — aivan siis huippu tämä Keroputaan malli ja kaikki, joka on niin kuin lanseerattu koko Suomelle. Voi sanoa, että siellä on kyllä ollut sitä innokasta kehittäjää. Sitten tietysti aina pitää lähteä siitä tarpeesta. Kun meillä Suomessa on kuitenkin vähän rahaa ja paljon erilaisia tarpeita, niin aina pitää lähteä tarpeista ja vastata siihen. Nyt on saatu näille kahdelle alueelle, niin kuin sanoin, sellainen tilanne, että saa päivystää, ja minä luotan siihen, että asiantuntijat ovat arvioineet sen, että näiden kahden alueen kohdalla on tällainen erityinen päätös tehty ja rahoitusta sinne hankittu. Kyllä sillä täytyy perustelut olla, ei sairaanhoitoa ja terveydenhuoltoa oikeastansa muuten voi ajatellakaan vietävän eteenpäin kuin vaikuttavuuden ja laadun ja tarpeen ja saavutettavuuden ja saatavuuden vuoksi. Mutta sitten taas tämä asia on erittäin hyvä, että tämä saatiin päätinkiin ja lähtee asiakkaiden ja kansalaisten tarpeista. Mutta edustaja Kulmunille vain sanoisin, että ehkä ei kannata vielä ilakoida tuosta sote-uudistuksesta, sitä kaaosta, mikä tällä hetkellä tuolla kentällä on. Rahat on loppu, ja väkeä ei ole, meillä ei henkilöstö riitä minnekään. Jos katsotte niitä tilastoja, mitä tarkoittaa hoitojonot, mitä tarkoittaa lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen viivästymiset, mitä tarkoittaa sydänlasten hoitojonot ja niin edelleen, ja niin edelleen, syöpäsairauksien hoitojen viivästyminen — se tarkoittaa työikäisille ja kaikille, jotka syöpää sairastavat, tosi rankkoja juttuja. Elikkä en missään nimessä käyttäisi puheenvuoroa, että ”vihdoinkin saatiin se”. On varmasti tärkeää, että saatiin laajemmille harteille, mutta tämä on katastrofi tällä hetkellä.

Arvoisa puhemies! Niin, tekijänoikeuslaki on todella tärkeä laki. Se on hyvin kompleksinen laki ja varmasti yksi vaikeimmista lainsäädännöistä, mitä on, jos ajattelee selkeyden ja kompleksisuuden akseleilla. Mutta se on hurjan tärkeä, se on erinomaisen tärkeä, kun ajattelee, että siinä risteilevät nimenomaan perusarvot ja siinä tasapainoilevat tekijänoikeudet, sananvapaus ja omaisuudensuoja. Ja meidän lainsäätäjien pitäisi jotenkin saada nämä arvot sitten pysymään tasa-arvoisina. Tietysti tämä on ollut hämmentävää. Aivan niin kuin edustaja, puheenjohtaja Kymäläinen tuossa totesi, niin tämähän on ollut hyvin mielenkiintoinen prosessi kaiken kaikkiaan, ja mielestäni on hyvä, että se on nyt tässä kuitenkin, niin että se saadaan täältä eteenpäin — siitä olen aivan täysin vakuuttunut. Tässä implementaatiossa, tässä lakiesityksessä, on paljon hyvää, paljon sellaista, mikä tässä nyt, kun direktiivin implementaatio saatiin eteenpäin, saatiin sen mukaisesti hoidettua. Mielestäni tässä ei ole kuin erityisesti yksi kohta, mistä me olemme... Ja mielestäni se ei ole nyt niin kuin puoluepoliittista eikä oppositio—hallitus-akselilla, vaan se on yksinkertaisesti niin, että tässä on kaksi eri juridista kantaa. Tätä on turha vetää nyt politiikkaan. Me kaikki ollaan tekijöiden puolella, aivan varmasti me kaikki ollaan omaisuudensuojan puolella, me kaikki ollaan sananvapauden puolella, mutta nyt meillä on kaksi eri juridista kantaa. No, kaiken kaikkiaan jos katsoo nyt tätä prosessia, niin otan täältä nyt muutaman esimerkin meidän lausunnoista. Professori Tuomas Mylly, joka on Turun yliopiston IPR University Centerin johtaja, käsittelee työkseen näitä tekijänoikeusasioita ja on yksi osaamiskeskuksen huippuasiantuntija Suomessa. Hän toteaa keskeisiä huomioita tästä esityksestä, mikä tuli meille, se HE 43, joka tehtiin sen jälkeen, kun se prosessi keskeytettiin tuolla ministeriössä. Täällä todetaan näin: ”Hallituksen esityksessä HE 43 vuodelta 22 tehtiin konsulttivetoisen valmistelun jälkeen useita merkittäviä muutoksia aiempaan HE-luonnokseen” — siihen, joka ei siis tänne vielä ehtinyt edes tulla — ”jota oltiin valmisteltu avoimemmin ja virkamiestyönä. Muutokset pääosin heikensivät sananvapauden, tutkimuksen vapauden ja opetuksen vapauden sekä käyttäjien oikeuksien ja teknologiateollisuuden asemaa. Useilta osin muutokset paransivat tekijänoikeusjärjestöjen asemaa mutta eivät useinkaan parantaneet tai saattoivat jopa heikentää tekijöiden asemaa.” Tällä lauseella oli minulle suuri merkitys. Kun ymmärrätte sen varmasti, hyvät kollegat, että tämä on asia, josta ei voi olla yksityiskohtaisesti perillä, niin silloin minulle merkitsee se, mitä tällaiset huippuasiantuntijat, jotka eivät ole missään järjestössä kiinni, meille tuolla kertovat. Tämän Tuomas Myllyn lausunto jatkuu: ”Täydentävä HE” — eli nyt sitten tämä täydentävä, joka tuli, kun me pyydettiin valtioneuvostoa valmistelemaan täydentävä, kun se HE 43 ei mennyt perustuslakivaliokunnassakaan läpi — ”on erityisesti verkkosisällönjakopalveluiden vastuusääntelyn osalta epämääräisempi kuin aiemman, HE 43:n, mukainen sääntely. Se nojaa 55 f §:n osalta katteettomaan uskoon teknologioiden, tekijänoikeusinfrastruktuurin ja metadatan kehittymisestä joskus tulevaisuudessa sellaiseksi, että ehdotettuun sääntelyyn nyt jätetyt ongelmat tuolloin poistuisivat, kun teknologia kuvitellusti kykenee ratkomaan tekijänoikeutta koskevia vaikeita tulkinta- ja tosiasiakysymyksiä.” Eli Tuomas Mylly totesi, että tämä perustuu tulevaisuudenuskoon. Eihän me sellaista lainsäädäntöä nyt kerta kaikkiaan voida hyväksyä. Sitten minä vielä täältä luen, mitä Tuomas Mylly sanoo lausunnossaan. Täällä todetaan: ”Professori Tuomas Mylly toteaa lausunnossaan, että HE 43 vaikuttaisi perustuvan käsitteelliseen epäselvyyteen edelleenlähettämisen suhteesta yleisölle välittämistä koskevaan yksinoikeuteen. Esityksessä torjutaan lisäksi yksilöllinen sopiminen ohjelmaoikeuksista, joka on kyseenalaista elinkeinon harjoittamisen vapauden ja omaisuudensuojan näkökulmasta.” Edelleen Mylly toteaa: ”HE:n perusteella rajanveto alkuperäisen ja edelleenlähettämisen välillä jää aiempaa epäselvemmäksi ja että sääntelyä tulisi ja olisi perusteltua täsmentää näiltä osin.” No tätä täsmentämistä nyt sitten yritettiin tässä talossa tehdä, ja me saatiin liikenne- ja viestintävaliokunnalta lausunto. Ja täällä lausunnossa todetaan näin: ”Valiokunnalle on korostettu, että sääntelyä on välttämätöntä täsmentää alkuperäisen ja edelleenlähettämisen välisen rajanvedon osalta, jotta sääntely mahdollistaa televisiotoiminnan jatkumisen sen nykyisessä muodossa. Tämän vuoksi valiokunta esittää sivistysvaliokunnalle 25 h §:n täsmentämistä seuraavalla tavalla...”, ja se on täällä se valmis pykälä tehtynä. Ja, arvoisa puhemies, jatkan vielä, koska tämä on niin tärkeä asia, mitä tässä on nyt käsitelty. Täällä LiVin lausunnossa todetaan: ”Saadun selvityksen mukaan lainsäädännön uudistamisen keskiössä pitäisi olla se, ettei kotimaisen tv-toiminnan toimivuus ja nykytilanne vaarantuisi tekijänoikeuslain epävarman tulkinnan ja riskien vuoksi. Edelleen kotitaloudet Suomessa ovat tyypillisesti ainoastaan yhden jakelukanavan piirissä, ja näin ollen tv-kanavien jakelu on mahdollistettava kaikissa niissä muodoissa, joissa kukin kotitalous sen voi vastaanottaa. Sekä opetus- ja kulttuuriministeriö että liikenne- ja viestintäministeriö ovat esittäneet huolen sananvapauden yhdenvertaisesta toteutumisesta. Sananvapauden kannalta on olennaista, että kotitalouksilla on jatkossakin pääsy maksuttomaan ja kattavaan televisio-ohjelmistoon jakelutavasta riippumatta. Valiokunta toteaa edelleen, että tekijänoikeuslainsäädäntöä arvioitaessa on sananvapauden lisäksi huomioitava myös tekijänoikeuden haltijoiden omaisuudensuoja.” Ja meillehän tuli lausunto myöskin tekijänoikeuksien käyttäjien laajalta neuvottelukunnalta. Se vetosi valiokuntaan, että se ottaisi mietinnössään selkeän kannan siihen, että lakimuutoksella ei ole tarkoitus muuttaa televisiokanavien jakelun ja oikeuksien hankkimisen nykytilaa. Eihän me haluttu mitään muuta kuin säilyttää nykytila, ja sitä hallituspuolueet eivät sitten halunneet. Minä vielä korostan sitä, että kysymyksessä ei ole oppositio vastaan hallitus- eikä puoluepolitiikka. Tässä on kysymys siitä, että ollaan eri mieltä siitä, miten voi juridiikkaa tulkita. Ja sitten täällä tuotiin äsken... [Puhemies koputtaa] — Lopuksi ihan vaan, puhemies, sanon vielä sen, että kun täällä tuotiin esille se, että tämä opposition tekemä vastalause on direktiivin vastainen, niin samalla te arvioitte liikenne- ja viestintävaliokunnan yksimielistä lausuntoa ja samalla te arvioitte myöskin tämän talon virkamiesten ja ministeriön virkamiehen arviota tästä tilanteesta. Ottakaa se huomioon. Olen itse toiminut liikenne- ja viestintäministeriössä ministerinä, ja arvostan heidän osaamistaan tässä aiheessa kyllä todella korkealle.

Arvoisa puhemies! Me tosiaan tänä päivänä käsittelemme tätä tekijänoikeuslain uudistamista, jossa siis pannaan täytäntöön direktiivit. Muiden uudistamistarpeiden valmistelu mahdollisesti aloitetaan myöhemmin, näin linjasimme, mutta siis nyt tämän direktiivin implementaatiosta on kysymys. Näillä lakimuutoksilla pannaan kansallisesti täytäntöön direktiivi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla, niin kutsuttu DSM-direktiivi ja verkkolähetysdirektiivi. Tässä lakiesityksessä on käytetty myös jonkin verran kansallista liikkumavaraa. Tässä esityksessä on direktiivistä johtuvia mutta myös sellaisia muutoksia, mitä ei välttämättä olisi tarvinnut tehdä, mutta päädyttiin kuitenkin siihen, että nämä tässä yhteydessä jo tehdään. DSM-direktiivin täytäntöönpanemiseksi lakiin on ehdotettu lisättäväksi säännökset, joilla muun muassa selkeytetään verkkosisällön jakopalvelun tarjoajan vastuuta, kun se hyödyntää tekijänoikeuksilla suojattua aineistoa. Verkkolähetysdirektiivin täytäntöönpanemiseksi lakiin ehdotetaan muutoksia, joilla vahvistetaan sääntelyn teknologianeutraalisuus, ja lisäksi säädetään televisio- ja radio-ohjelmien lähettämiseksi ja edelleen lähettämiseksi tarvitta-vien tekijänoikeudellisten lupien hankinnasta. Valiokunta on kuullut aiheesta laajasti eri asiantuntijoita, ja kuulemiset osoittavat, että useista säädösehdotuksista on erilaisia, jopa vastakkaisiakin näkemyksiä. Lisäksi sekä kuulemisissa että hallituksen esityksessä on tunnistettu useita eri tarpeita muuttaa tekijänoikeuslakia nyt esitettyä lakiehdotusta laajemmin. Valiokunta linjasi, että radio- ja televisiolähetysten alkuperäisen lähettämisen ja edelleen lähettämisen käsitteet on tärkeää selkeyttää. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa kiinnitettiin erityistä huomiota tekijänoikeuksia koskevaan sääntelyyn radio- ja televisiolähetysten edelleen lähettämisen osalta. Valiokunta tunnistaa edelleen lähettämisen ja alkuperäisen lähettämisen määrittelemisen tarpeellisuuden ja pitää tärkeänä, että asia saadaan tekijänoikeuksien kannalta selkeytettyä. Valiokunta edellyttääkin mietinnössään, että valtioneuvosto valmistelee tarvittavat säännösmuutokset alkuperäisen lähettämisen ja edelleen lähettämisen käsitteiden määrittelemiseksi tekijänoikeuslaissa. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että edelleen lähettämistä ja alkuperäistä lähettämistä koskevan täsmentämistarpeen lisäksi verkkolähetysdirektiivin vaikutukset arvioidaan kaikkien sääntelyn vaikutuspiirissä olevien eri tahojen näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan, kun puhutaan näistä vaikutusarvioinneista, niin ikään lainsäädännön arviointineuvosto kiinnitti huomiota tähän vaikutusten arvioinnin puutteellisuuteen. Samaan kiinnitimme huomiota me tässä mietinnössämme. Valiokunnan mietintöön sisältyy pykälävastalause, jossa ehdotetaan radio- ja televisio-ohjelmien edelleen lähettämisestä säätämistä liikenne- ja viestintävaliokunnan lausunnossa ehdotetun mukaisesti. Tekijänoikeuslainsäädäntöä on valiokunnan mukaan selkeytettävä kokonaisuudessaan tekijänoikeusjärjestelmän läpinäkyvyyden sekä lainsäädännön selkeyden ja ymmärrettävyyden vahvistamiseksi. Arvoisa puhemies! Muutama kohta vielä täältä. Kannattaa lukea tämä koko mietintö. Täällä on seikkaperäisesti kuvattu myöskin sitä problematiikkaa, mitä on jonkin verran ollut tässä matkan varrella, ja myöskin sitä, että on ollut hieman erimielisyyttä näistä käsitteistä, mutta haluan nostaa täältä muutaman ihan vain nostoksi, että mitä me täällä mietinnössä käsittelimme. Täällä sivulla 18 on otsikko, ”Eräitä muita DSM-direktiiviin perustuvaan sääntelyyn liittyviä näkökohtia”. Me otimme kantaa tekstin- ja tiedonlouhintaa koskien tieteellistä tutkimusta varten. Myöskin teosten käyttämisestä opetuksen havainnollistamisessa on täällä oma kappaleensa ja sitten kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten käyttämisestä eräissä tilanteissa, sitten on teoksen käyttö parodiassa, nämä on täällä erikseen meillä käyty läpi, ja sitten myöskin oma otsikkonsa on jatkotyön tarpeista, joihin olemme listanneet muun muassa tämän kokonaisuudistuksen tarpeen. Sitten luen teille vielä täältä meidän lausumat, jotka yhteisymmärryksessä valiokunnassa sovimme. Eli valiokunnan lausumaehdotukset ovat seuraavat: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto arvioi tekijänoikeuslain toimivuutta ja vaikutuksia eri tahojen ja toimijoiden näkökulmista. Arvioinnissa tulee lisäksi huomioida perusoikeusvaikutusten punninta suhteessa sääntelyn tulkinta- ja soveltamiskäytäntöihin ja määrittelytarpeet erityisesti alkuperäisen ja edelleen lähettämisen suhteen. Arvioinnissa mahdollisesti havaittuihin epäkohtiin tulee puuttua valmistelemalla tarvittavat lainsäädäntömuutokset EU-oikeuden ja kansallisen liikkumavaran mahdollistamissa puitteissa.” Toinen lausuma on: ”Eduskunta edellyttää, että opetus- ja kulttuuriministeriö seuraa ja arvioi ehdotetun sääntelyn toimivuutta opetus- ja tutkimuskäytännössä oikeudenhaltijoiden, opettajien ja oppilaitosten näkökulmasta ja sen perusteella valmistelee tarvittavat säädösmuutosesitykset.” Kolmas lausumaehdotus on: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto arvioi tekijänoikeuslainsäädännön kokonaisuudistuksen tarpeen tekijänoikeusjärjestelmän läpinäkyvyyden sekä lainsäädännön selkeyden ja ymmärrettävyyden vahvistamiseksi kansallinen liikkumavara huomioon ottaen.” Ja tietysti nämä EU-säännökset pitää aina huomioon ottaa. Eli tässä lyhyesti tämä. Jos on kiinnostunut näistä tekijänoikeusasioista, niin kannattaa lukea koko mietintö, koska mietinnössähän sitten on tarkemmin tästä. Me käsittelimme näitä erityiskohtia, ja siellä oli myöskin Ahvenanmaata koskeva asia, joka käytiin läpi, elikkä täältä mietinnöstä löytyy myös siihen. Tässähän tavoitteena oli nimenomaan implementoida, toimeenpanna EU-direktiivi. Tämähän tuli meille aika viime metreillä, koska tässä jo sanktiot olivat tulossa Suomelle ja oli tärkeää, että tämä saatiin sitten eteenpäin. Tässä oli erilaisia vaiheita, ja se ei välttämättä ole lainsäädäntötyön näkökulmasta kovin hyvä, että niin monia eri vaiheita tässä jouduttiin näkemään, mutta tietenkin on tärkeää, että se saatiin nyt täältä eteenpäin ja pystytään välttämään todennäköisesti erilaiset sanktiot. Tietysti näin valiokunnan puheenjohtajana toivoisin, että tulisi vähän paremmin valmisteltua lainsäädäntöä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokuntahan antoi lausunnon tästä selonteosta, ja tästä muutaman sanasen teille nyt tulin kertomaan. Sivistysvaliokunta on käsitellyt selontekoa toimialansa kannalta ja pitää selontekoa ja siinä esitettyjä tavoitteita tärkeinä. Digitalisaation hallittu kehittäminen ja hyödyntäminen edellyttävät suunnitelmallisuutta ja suunnitelman johdonmukaista toimeenpanoa. Digikompassin mukainen visio kilpailukykyisestä, kestävästä ja hyvinvoivasta sekä digitaalisesti kyvykkäästä Suomesta on kannatettava. Selonteossa esille tuoduista arvoista valiokunta korostaa ihmisläheisyyttä, luottamusta, turvallisuutta ja osallisuutta ja toteaa, että digitalisaatio avaa monia mahdollisuuksia mutta sisältää myös monia haasteita. Digitalisaation hyötyjen lisäksi on oleellista tunnistaa selonteossa vähemmälle tarkastelulle jääneet digitalisaation mahdolliset haittavaikutukset, jotta niiden syntyminen voitaisiin ehkäistä ennakkoon. Digitalisaation kehittämisessä tarvitaan eettistä ja juridista arviointia, jonka perusteella saatavaa tietoa hyödyntämällä voidaan huolehtia siitä, että kehitys tapahtuu yhteiskunnassamme hyväksyttyjen arvojen mukaisesti. Digitalisoituvassa yhteiskunnassa hyvät digitaaliset perustaidot ovat ihmisen uusi kansalaistaito, jota niin yksilöiden kuin organisaatioidenkin tulee uudistaa ja ylläpitää aktiivisesti. Digitalisoituvan yhteiskunnan ymmärtäminen, kehittäminen ja siinä toimiminen edellyttävät digitaalisen sivistyksen vahvistamista. Sen merkitys on kasvanut entisestään muun muassa hybridivaikuttamistoimien vuoksi. Valiokunta korostaa, että Suomen pysyminen digitaitojen huippumaana Euroopassa edellyttää laadukasta ja riittävästi resursoitua kasvatusta, koulutusta ja tutkimusta. Haluan kiinnittää huomiota vielä siihen, kun me sivistysvaliokunnan lausunnossa otimme kantaa nimenomaan eri väestöryhmiin, eli totesimme, että tavoitteissa ja toimenpiteissä pitää huomioida eri väestöryhmät. Yhteiskuntaan osallistuminen edellyttää muun muassa mahdollisuutta käyttää julkisia ja muita palveluja myös digitaalisesti, mikä on hyvä tunnistaa osana huoltovarmuutta. Saadun asiantuntijalausunnon mukaan pääsy tietoverkkoon ja puutteet digitaalisissa perustaidoissa ovat kuitenkin esteenä arkisten palveluiden käyttämisessä suurelle joukolle suomalaisia ja Suomessa asuvia. Valiokunnan näkemyksen mukaan vaatimukset viranomais- ja muiden palvelujen siirtämisestä kokonaan verkkoon edellyttävätkin suunnitelmaa siitä, miten suomalaisia opastetaan näitä palveluja käyttämään. On välttämätöntä, että edellä mainittu suunnitelma tehdään pikaisesti. Valiokunta pitää tärkeänä huolehtia siitä, että kansalaisille tarjotaan mahdollisuutta asioida myös muutoin kuin sähköisesti. Samoin tärkeää on huolehtia digituen saatavuuden varmistamisesta yhteiskuntamme eri toimijoiden yhteistyönä, jotta myös erityisryhmien, kuten vammaisten ihmisten, tarpeet tunnistetaan ja otetaan huomioon. Yhteiskuntamme vahvuutena ovat monipuoliset mahdollisuudet osaamisen kehittämiseen myös tutkintokoulutuksen ulkopuolella. Esimerkiksi vapaan sivistystyön oppilaitokset palvelevat aikuisväestöä perus- ja digitaitojen oppimisessa sekä muutoinkin yhteiskunnallisen osallisuuden varmistamisessa. Yleiset kirjastot digineuvontapisteineen ovat merkittäviä toimijoita kansalaisten osaamisen edistäjinä sekä myös digitaalisten aineistojen tarjoajina. Valiokunta pitää myönteisenä, että selonteossa on korostettu ihmiskeskeisyyttä ja saavutettavuutta. Siinä on kiinnitetty huomiota muun muassa ikääntyneeseen väestöön, mutta lähinnä vain hallinnon rakenteiden ja talouden näkökulmasta. Viitaten aikaisempiin mietintöihinsä valiokunta kannustaa digivision kehittämisen jatkotyössä huomioimaan ikääntyneen väestön osallisuuden ja osaamisen vahvistamisen tarpeen. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että selonteossa ei käsitellä lapsia erityisryhmänä tai ylipäänsä edes mainita lapsia. Lapsiin liittyy digitaalisissa palveluissa ja ratkaisuissa erityisiä näkökohtia, joten valiokunta painottaa, että lasten erityinen asema eri kehitysvaiheineen ja näistä aiheutuvat lisätarpeet tavoitteiden ja toimenpiteiden asettamisessa tulee ottaa huomioon digikompassin jatkovalmistelussa. Lasten tarpeiden selvittäminen edellyttää, että lapset itse voivat ilmaista näkemyksensä asiasta ja että lasten näkemykset otetaan huomioon tavoitteita ja toimenpiteitä valmisteltaessa. Samalla valiokunta korostaa aikuisten roolia ja vastuuta lasten digitaalisten taitojen omaksumisessa. Aikuisten tehtävänä on ohjata ja tukea lasten ja nuorten mediakäyttöä ja suojella heitä mediakäytön haitoilta. Tämä tulee huomioida myös kodin ja koulun tai varhaiskasvatuksen yhteistyössä ottaen huomioon ruutuajan rajoittaminen ja digiriippuvuuden vähentäminen. Myös digitalisuuden vaikutuksia oppimistuloksiin tulee arvioida. Tämä edellyttää tarvittavien digitaitojen omaksumisen lisäksi, että aikuiset ovat kiinnostuneita lasten ja nuorten mediakäytöstä ja pystyvät edistämään sukupolvien välistä vuoropuhelua. Valiokunta pitää tärkeänä, että selvitetään lainsäädännön tarpeita liittyen alaikäisten suojeluun digitaalisessa ympäristössä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Jatkan vielä vähän tuosta aikaisemmasta puheestani, jossa keskityin erityisesti tähän mietintöön, minkä ulkoasiainvaliokunta on meille nyt tänne tuonut, ja siinä kiittelin sitä. Mutta haluan muistuttaa kuitenkin vielä siitä, että nyt ei pidä sitten luulla, että jos ja kun ja todennäköisesti päästään Nato-jäseneksi, niin se olisi sitten siinä se meidän turvallisuus, vaan Suomihan on tällä hetkellä yksi maailman turvallisimmista maista ja me haluamme sen sellaisena pitääkin. Ja pelkästään se, että me oltaisiin Naton jäseniä, ei vielä yksin sitä kokonaisturvallisuutta tai yleensäkään turvallisuutta tuo. Turvallisuus on ihmisen perustarve, ja se muodostuu hyvin monista asioista, niin myös maamme turvallisuus. Turvallisuuskomitea on luonut Suomeen kokonaisturvallisuuden toimintamallin, jota olemme ansiokkaasti toteuttaneet, ja väitän, että se on ollut se yksi kulmakivi ja voi sanoa, että kulmahammas, jolla me olemme Suomen aseman yhtenä maailman turvallisimmista maista saaneet aikaiseksi. Nyt tätä meidän toimintamallia pitää vain kirkastaa ja oikeasti pohtia sitä, että mitä meidän pitää vielä tehdä. Tämä kokonaisturvallisuuden toimintamallihan lähtee siitä, että elintärkeät toiminnot huolehditaan yhdessä: julkinen, yksityinen ja kolmas sektori. Ja ne elintärkeät toiminnot kohdistuvat johtamiseen, kansainväliseen yhteistyöhön ja EU:n sisällä toimimiseen ja EU-yhteistyöhön, puolustuskykyyn, sisäiseen turvallisuuteen, talouteen, infrastruktuuriin ja huoltovarmuuteen, väestön toimintakykyyn ja palveluihin ja henkiseen kriisinkestokykyyn. Me emme näitä tärkeitä elintoimintoja saa senkään päivän jälkeen, kun me Natoon päästään, missään nimessä unohtaa, vaan itse asiassa näiden merkitys tulee vielä tärkeämmäksi. Siitä syystä toivon, että kun seuraavaa hallitusta pistetään pystyyn, niin nämä puolueet, jotka siellä hallitusohjelmaneuvotteluissa ovat, lähtevät siitä, että seuraava hallitusohjelma on kokonaisturvallisuuden hallitusohjelma ja turvallisuuteen kietoutuvat todella nämä elintärkeät toiminnot ja että esimerkiksi palveluissa on koulutuspalvelut mutta myöskin sitten muut, esimerkiksi sote-palvelut ja muut meidän peruspalvelut, huolehdittu. Niistä se turvallisuus muodostuu, ei yksin siitä, että olemme Naton jäsen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan päätös valmistaa mietintönsä Suomen liittymisestä Natoon oli aivan oikea. Suomen lähtökohtana on, että liitymme Natoon yhdessä Ruotsin kanssa ja etenemme käsi kädessä, niin kuin olemme tähän astikin edenneet. Suomella on kuitenkin oltava valmius liittyä yksin Natoon. On tietenkin Suomen, Ruotsin ja Euroopan turvallisuuden edun mukaista, että Suomi ja Ruotsi liittyisivät yhtä aikaa. Ruotsi täyttää kaikki Naton asettamat jäsenmaakriteerit, niin kuin Suomikin, mutta Suomen ja Ruotsin lähtökohdat eivät kuitenkaan ole samoja. Suomella on 1 300 kilometrin raja Venäjän kanssa. Tärkeintä Suomen ja Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen tilanteen näkökulmasta on se, että Suomi liittyisi Natoon mahdollisimman pian. Suomen Nato-jäsenyys edistäisi osaltaan myös alueen turvallisuutta kaiken kaikkiaan, ja uskonkin, että hyvä yhteistyö Ruotsin kanssa säilyy joka tapauksessa, mutta niin kuin sanoin, tavoitteena pitää olla, että yhdessä liitytään. Tulevat vuodet asettavat perustan Suomen Nato-politiikalle, mutta kyllä se tuo myös haasteita. Suomen on oltava aktiivinen toimija, turvallisuuden tuottaja ja luotettava yhteistyökumppani, joka omalta osaltaan edistää Naton uskottavuutta ja toimintakykyä niin lähialueillamme kuin globaalisti. Meidän pitää pyrkiä menemään kaikkiin pöytiin, kaikkiin ytimiin — muuten me emme ole siellä vaikuttamassa kunnolla. Suomen keskeisin tehtävä Natossa on puolustaa Suomea. Suomella on myös iso rooli Itämeren alueen sekä arktisen alueen puolustuksen rakentamisessa ja aluevalvonnassa yhdessä Itämeren alueen maiden ja etenkin Pohjoismaiden kanssa. Meidän tulee määrätietoisesti edistää ratkaisua, jossa Suomeen voitaisiin sijoittaa Naton pysyviä monikansallisia toimintoja. Naton esikuntatoiminnot vahvistaisivat liittokunnan olemassaoloa Suomessa. Lisäksi niistä olisi aivan selkeä taloudellinen ja työllistävä vaikutus. Suomi ei voi odottaa muilta Nato-mailta solidaarisuutta, jos me emme itse ole valmiita osoittamaan sitä muille. Meidän on siis otettava tarkasteluun nykyistä laajemmin se, miten edistämme globaalia turvallisuutta niin Lähi-idän, Tyynenmeren alueen kuin Mustanmerenkin näkökulmasta. Ollakseen vaikutusvaltainen jäsenmaa Suomen on oltava näkyvä myös Naton kriisinhallinnassa ja terrorismin torjuntatyössä. Arvoisa puhemies! Ukraina on muuttanut Euroopan turvallisuusympäristöä peruuttamattomasti. Suomen toimintaympäristö ja lähialue säilyvät jännitteisinä ja vaikeasti ennakoitavina vielä pitkään, se on aivan selvää. On Suomen intresseissä aktiivisesti edistää EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittista roolia. Nato on, totta kai, tärkein turvallisuuden tuottaja, mutta tulevaisuudessa Euroopan on otettava suurempi vastuu omasta puolustuksestaan. Euroopan unionin puolustuskykyä on vahvistettava. Aikoinaan, kun pohdittiin sitä, pitäisikö tällainen Euroopan yhteinen puolustuskoalitio jotenkin saada aikaiseksi, niin aina pohdin sitä, että mitähän siitä nyt mahtaisi tulla. Minä olen aina pitänyt sitä, että jos tällainen EU:n yhteinen puolustusliitto tai yhteistyö tulisi, niin se olisi... Tähänkin asti EU on aina silloin tällöin näyttäytynyt vähän niin kuin nyyttikesteinä, että ei oikein ole tiedetty, mitä mikäkin maa tuo pöytään, ja siitä syystä vähän murehdin sitä eurooppalaista yhteistä puolustuskoalitiota, mutta tilanne on nyt tällä hetkellä parempi, koska Ukrainan sota on selkeyttänyt myös EU:n ja Naton välisiä vastuita. EU on myös osoittanut, että se pystyy toimimaan syvemmällä Ukrainassa kuin Nato, koska se ei ole sotilasliitto. EU on tukenut Ukrainaa muun muassa Euroopan rauhanrahaston kautta sekä käynnistämällä avustusoperaation kouluttaakseen maan puolustusvoimia. Mielestäni EU ja Nato täydentävät toisiaan. Aivan lyhyesti vain sanon, että Suomi antaa vahvan tuen Ukrainan itsenäisyydelle, itsemääräämisoikeudelle ja alueelliselle koskemattomuudelle. EU:n on pidettävä yllä ja jäsenmaiden noudatettava Venäjä-pakotteita, kunnes Venäjän sotatoimet päättyvät ja Venäjän sotilaat ovat poistuneet maasta. Ukrainan jälleenrakentaminen tulee määrittämään EU:n toimintaa tulevina vuosikymmeninä. Se edellyttää ennennäkemättömiä rahoitustoimia. Suomi tukee EU:n vahvaa roolia Ukrainan jälleenrakentamisessa. On myös edistettävä suomalaisten yritysten mahdollisuuksia osallistua jälleenrakentamiseen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Jäin oikein kuuntelemaan tätä lakiesityksen käsittelyä täällä, koska pidän tätä todella hyvänä, jos ajattelee, että tässä on kysymyksessä pitkään työttömänä olleiden tilanne ja sitten toisaalta järjestötoimintojen jatkuvuus. Me tarvitaan järjestöjä tuottamaan palveluja mutta me tarvitaan sinne tietysti työntekijöitä. Kuinka tärkeä tämä palkkatuki onkaan niille henkilöille, jotka eivät muuten työllistyisi esimerkiksi osatyökykyisyyden, sairauden tai jonkun muun syyn vuoksi. Siitä syystä palkkatuki on todella tärkeä. On hienoa, että järjestöt toivat meille tänne viestiä, ja se viesti kuultiin, ja valiokunnalle suuri kiitos tietysti siitä, että asia otettiin vakavasti. Minuunkin oltiin tästä monesti yhteydessä, ja välitin sitä viestiä — en itse ole tuossa valiokunnassa, työelämä‑ ja tasa-arvovaliokunnassa, mutta välitin myöskin sinne viestiä. Tässä edustaja Mäkisalo-Ropponen nosti esiin vammaisten työllistymisen. Tämä jos mikä on juuri niitä keinoja, joilla me saadaan vammaisten työllistymistä lisättyä, ja toisaalta niin, että he saavat mahdollisuuden näyttää osaamisensa. Samoin osatyökykyiset ja pitkään työttömänä olleet voivat näin osoittaa sen, että he kykenevät olemaan erilaisissa tehtävissä, ja mahdollisesti tämä tukityöllistäminen auttaa sitten siinä, että he pääsevät työmarkkinoille. Me tarvitaan välityömarkkinoita ja me tarvitaan tietysti paljon osatyökykyisten ja pitkään työttömänä olleiden tukemista. Jos tämä epäkohta olisi tänne jäänyt, se olisi ollut kyllä katastrofaalista ennen kaikkea ihmisten näkökulmasta mutta myöskin järjestöjen toiminnan näkökulmasta. Tällä hetkellä hyvin monet järjestöt tekevät sitä työtä, mikä muilta jää tekemättä, elikkä siitäkin syystä tätä nyt tarvitaan. Tämä oli mielestäni osoitus siitä, että eduskunta toimii silloin, kun on sen aika. Meidän pitäisi kuulla niitä maan hiljaisia enemmänkin. — Kiitos. [Jukka Gustafsson: Hyvä puheenvuoro!]

Arvoisa puhemies! Peruskoulussa ei tällä hetkellä ole kaikki hyvin, ja mitä tuloksia sieltä tällä hetkellä meille tulee: siellä oppimistulokset ovat heikentyneet, joka kahdeksas nuori valmistuu ilman perustaitoja — joko kirjoitustaito, lukutaito tai laskutaito puuttuu. Lisäksi 20 prosentilla on oppimisvaikeuksia ja mielenterveysongelmia on 20 prosentilla. Ja nyt kysymys kuuluu: mitä pitää tehdä? Nyt pitää ehdottomasti siihen oppimisen tukeen saada uudenlainen järjestelmä ja korjaus. Miksi sitä ei ole laitettu tässä kuntoon? Sitten nämä mielenterveysongelmat: On todella paha juttu, että meillä kaksi kuukautta, jopa, joutuu odottamaan psykologin pakeille pääsyä, tai yleensäkin koululääkäreistä on pula, kouluterveydenhoitajista on pula. Ja nyt kun ne ovat vielä siellä hyvinvointialueilla, niin vielä pidemmät ovat jonot tällä hetkellä ja odotusajat. Mitä te oikeasti aiotte tehdä? Teillä on ollut neljä vuotta aikaa laittaa tätä kuntoon, ja terapiatakuusta on äänestetty täällä. [Puhemies koputtaa] Te kaadoitte sen.

Arvoisa puhemies! Minulle tuli sellainen tieto, että opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistellaan lakia, jossa ammatillisen koulutuksen puolelta siirrettäisiin rahoitusta korkeakoulutukselle. Kysynkin: kumman ministerin puolella tämä valmistelu on? No, sitten toinen kysymys liittyy tähän rahoitukseen kaiken kaikkiaan. Kun meillähän on aika paljon tällainen tutkintoperusteinen rahoitus, niin voisiko ajatella, että ruvettaisiin jo selvittelemään seuraavaa hallituskautta varten tällaista osaamisperusteisuutta? Eli tutkinnon osia rahoitettaisiin, koska esimerkiksi jatkuva oppiminen, työikäisten oppiminen, edellyttää sitä, että niitä tutkinnon osia saisi suorittaa, eikä koko tutkintoa tarvita. Mehän ollaan Suomessa aika tutkintouskovaisia, mutta nyt meidän pitäisi siirtyä enemmän tähän osaamisperusteisuuteen. Mutta se vaatii kannustusta, ja se vaatii myös rahoitusta, ja kouluilla ja oppilaitoksilla sitä ei tällä hetkellä ole. Näihin kahteen mukavaan kysymykseen jos saisi vastauksen.

Arvoisa puhemies! Oli ihan pakko tulla tänne saliin, kun kuulin tuolla omassa työhuoneessani, että täällä puhutaan turpeesta. Turvehan on todella ollut, voi sanoa, sellainen surullinen episodi tämän hallituksen aikana. Ensin sitä kovalla kyydillä ajettiin alas. Se kosketti kaikkein eniten erityisesti Etelä-Pohjanmaata ja Pohjois-Pohjanmaata, siellä oli hyvin paljon tätä turvekoneyrittäjyyttä ja yleensäkin turveyrittäjyyttä. Yhtäkkiä kauhealla hädällä sitä ajettiin alas ideologisista syistä ja niin, että ne yritykset todellakin joutuivat ajamaan alas sen toimintansa. Monet perheet ja yrittäjät kärsivät, mutta ennen kaikkea sitten sitä energiaa ei ollut käytettävissä. Meillä esimerkiksi Seinäjoen Energia yhdessä muiden energialaitosten kanssa ihan vetosi hallitukseen, että tällaisella aikataululla ei ajettaisi alas turvepuolta ja turveyrittäjyyttä ja yleensäkään turpeen tuotantoa, koska se aikaansai sitten myöskin meidän energian hinnannousun. Kuinka ollakaan, eihän niitä nyt tietenkään kuunneltu, vaan ideologisista syistä ajettiin alas turve energian tuottajana. No, kuinka ollakaan, sitten tuli Venäjän järkyttävä hyökkäyssota ja tajuttiin, että tämähän oli taas ihan tyhmä teko. Ei voi muuta sanoa kuin että tässä on nyt kyllä hallituksen katsottava peiliin, mitä tuli tehtyä. Eiväthän nyt yhtäkkiä nämä turveyrittäjät niitä omia yrityksiänsä nosta ylös, kun kaikki koneet on myyty. Tämä on kyllä todella erittäin surullinen episodi. Me tullaan tarvitsemaan turvetta, me tarvitaan sitä huoltovarmuuden vuoksi, me tarvitaan sitä kaiken kaikkiaan energiaksi, me tarvitaan sitä, että meidän kustannukset eivät nouse näin valtavasti. Tämä olisi pitänyt ymmärtää silloin, mutta vieläkään ei ole myöhäistä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vielä jatkan tuosta äskeisestä. Tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja Alanko-Kahiluoto nosti esille tästä mietinnöstä myös tämän uudistusten vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden seurannan ja arvioinnin, ja minä vielä palaan siihen ideaani, mitä olen pohtinut. Nythän valtiovalta on lisännyt nimenomaan tätä vaikuttavuusperusteista ohjausta: sosiaali‑ ja terveysministeriöön on perustettu yksikkö, samoin tällainen osaamiskeskittymä myöskin valtiovarainministeriön budjettiosastolle. Nämä ovat niitä sellaisia, että sitä vaikuttavuutta on alettu nyt aivan eri tavalla arvioida, kehittää, ohjata siihen suuntaan. Nyt mielestäni olisi sellainen aika, että myöskin hallitusohjelma ottaisi tämän vaikuttavuuden yhdeksi sellaiseksi perusteemaksi, että aina silloin, kun meillä on vähän rahaa, tätä kustannusvaikuttavuutta pohdittaisiin ja mitään uudistusta ei missään ministeriössä toimeenpantaisi ennen kuin on mietitty sen kustannusvaikuttavuus. Vaikka siellä hallitusohjelmassa olisi tietenkin niitä tavoitteita, mihin yritetään päästä, ja niitä toimenpiteitä olisi sovittu, niin kuitenkin ne aina toimeenpantaisiin vasta sitten, kun se vaikuttavuuden arviointi on tehty. En muista, mikä maa se on, mutta jossain maassa on siis hallituksella ihan tällainen ulkopuolinen ryhmä, joka kokoontuu määrätyin väliajoin ja antaa nimenomaan ohjausta siitä vaikuttavuuden kehittämisestä ja arvioi sitä vaikuttavuutta, onko toimi järkevä. Ja se kustannusvaikuttavuus on keino priorisoida niitä toimia, ja nimenomaan pohditaan sitä kustannusvaikuttavuutta. Haastankin nyt vähän, kun tässäkin salissa on paljon sellaisia, jotka ymmärtävät tämän vaikuttavuuden perään, että voitaisiin pitää ihan vaikka sellainen pyöreä pöytä ja pohtia sitä yhdessä kollegojen kanssa, minkälainen on vaikuttavuusperusteinen hallitusohjelma. Se edellyttää tietysti sitten sitä, että ministeriöissä tehdään sitä vaikuttavuusperusteista ohjausta ja kehittämistä. Sitten täällä oli vielä kokeiluista — tämä on oma muistikuvani — ja minä kannatan nimenomaan tätä kokeilukulttuuria. Silloin aikoinansa tein lain, jossa annettiin kokeiluna mahdollisuus syrjäytyneitten nuorten auttamiseen ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn, ja tehtiin sellainen lainsäädäntö, että moniammatillinen yhteistyö oli paljon helpompaa. Siitä sainkin tässä hiljattain palautetta, että olipa se hyvä laki, mutta ongelma oli se, että kun oli seuraava hallitus, niin sitä lakia ei sitten enää jatkettu. Mielestäni se on yksi sellainen, joka kannattaa sieltä naftaliinista nyt kyllä kaivaa. Jos me aiotaan taklata jotenkin tätä syrjäytymistä ja ennaltaehkäistä sitä, niin meillä pitää moniammatillisen yhteistyön olla paljon helpompaa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Täällä tosiaan esiteltiin Valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomukseen eduskunnalle 2022 liittyvä tarkastusvaliokunnan mietintö, ja edustaja Alanko-Kahiluoto ansiokkaasti meille esitteli tätä mietintöä. Ihan muutama nosto sieltä. Ensiksikin, erinomaisen hyvä oli tämä teidän mietintönne. Te olitte nostaneet siellä erinomaisen hyviä kohtia. Muutamasta niistä: Tuo kannustava sosiaaliturva, jota minä itse haluan korostaa — miten me saataisiin se sosiaaliturva oikeasti niin, että se kannustaa työntekoon? Nyt valitettavasti on monesti niin, että meillä on tilanne yksinkertaisesti se, että sosiaaliturva ei kannusta ottamaan työtä vastaan, varsinkaan pienipalkkaisia työtehtäviä, ja sitten nämä kannustinloukut tekevät sitä osittain. Kun olen itse, kun olen ollut sosiaali‑ ja terveysministerinäkin ja näitä asioita paljon pohtinut, asiantuntijoidenkin kanssa jutellut, niin kyllä se valitettavasti vain niin on, että se kannustinloukku on aina jossakin, jos emme uskalla puuttua määrättyihin kriittisiin kohtiin. Nyt vain päättäjien pitää päättää, missä se kannustinloukku on. No minä olen vähän sitä mieltä, että tämäkin pitäisi ratkaista jotenkin niin, että niitä kannustinloukkuja olisi mahdollisimman vähän, ja jos niitä jossakin on, ne olisivat nimenomaan sellaisia, jotka kannustavat ottamaan vastaan työtä. Työ on parasta sosiaaliturvaa, ja se tuo sitä toimeentuloa ihmiselle itselleen ja hänen perheelleen. Tässä mietinnössä nostettiin myöskin opintotukiuudistukset. Olen tuossa sivistysvaliokunnan puheenjohtajana jo itsekin ja me ollaan meidän lausunnoissa ja mietinnöissäkin linjattu sitä, että se vaatii sellaisen kokonaisuudistuksen, tuo opintotukilainsäädäntö, ja se on varmasti tulevalla eduskuntakaudella vähintäänkin aloitettava. Sitten tämä sosiaaliturvauudistushan, mitä nyt tämä sosiaaliturvakomitea tekee, on valtavan tärkeää työtä, mutta kyllähän se aika vaikea on, kun se on valtavan kompleksista lainsäädäntöä ja hyvin monimutkaistakin, koska sitä on aina tilkkutäkkimäisesti vaan sitten tehty ja kehitetty. Kuka sitten uskaltaa uudistaa sen perin pohjin — se on aika vaativa homma. Sitten erityisesti haluan kiittää siitä, että täällä pohdittiin uudistusten vaikuttavuuden ja tulosten arviointia. Kyllähän tänä päivänä se kova ja tärkeä sana on vaikuttavuus. Eli meidänhän pitäisi ennakolta arvioida aina niitä, mitä suunnitellaan, ja sitten pitäisi jälkikäteen arvioida, miten ne menivät. Olen itse pohtinut hyvin pitkälle sitä. Luulen, että Alanko-Kahiluoto on tutkijamyönteinen ihminen ja vaikuttavuudesta hyvin kiinnostunut. Minä olen miettinyt sitä, että tuleva hallitusohjelma pitäisi olla rakennettu niin, että siellä on nimenomaan vaikuttavuuden arviointi, että yhtä ainutta toimea ei ministeriöissä tehtäisi, jos niissä ei ole vaikutusten arviointia, kustannusvaikuttavuutta mietitty. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Sosiaali‑ ja terveyspalvelujen saatavuuden kriittiset pisteet ovat ne, että meillä on riittävästi rahoitusta ja riittävästi henkilöstöä, ja erityisen tärkeää on se henkilöstön saatavuus. Tällä hetkellä meillä on sellainen tilanne, että arviolta meiltä puuttuu 10 000—15 000 hoitajaa. Se näkyy siinä, että ikäihmisten palveluissa joudutaan pitämään laitoksissa paikkoja tyhjillään, koska ei saada henkilöstöä. Toinen näkyy siinä, että esimerkiksi mediatietojen mukaan Lastensairaala on erittäin suurissa vaikeuksissa lasten sydänsairauksien hoidossa, leikkauksissa on pitkät jonot ja monessa muussa paikassa. Nyt kysynkin teiltä, arvoisa ministeri Krista Kiuru: mitä te olette tehneet tämän hallituskauden aikana, että hoitajapula voitaisiin ratkaista? Tämä nimittäin on tiedetty jo monta vuotta. Minä toivon, että te ette vastaa minulle kuten sijaisenne vastasi, että Suomessa on riittävästi hoitajia. Ei, se ei ole vastaus — ei myöskään se, että on lisätty näitä aloituspaikkoja. Mitä te olette tehneet? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä oppimistulosten lasku on todella hälyttävä. Kysyin Pohjanmaan luokanopettajilta, mitä pitäisi tehdä. Heillä oli kolme keinoa: Yksi oli se, että antakaa heidän keskittyä siihen, mihin heidät on koulutettu, eli siihen opettamiseen ja oppimisen tukemiseen. Nyt aikaa menee paljon, paljon muuhun. Toinen oli se, että oppimisen tukijärjestelmä pitäisi laittaa kuntoon. Oppimisen tukea pitäisi saada paljon, paljon helpommin. Meillä on kolmiportainen järjestelmä, ja byrokratia on valtava, elikkä siihen pitäisi tarttua. Kolmas oli se, että sosiaali- ja terveyspalvelut pitäisi saada lapsille paljon, paljon nopeammin. Nyt joudutaan odottamaan esimerkiksi koulupsykologia kaksi kuukautta. Kysynkin teiltä, arvoisa opetusministeri: mitä te aiotte näille tehdä? Tässä on kolme hyvää keinoa.