Hannu Hoskonen

Arvoisa herra puhemies! Todella täytyy sanoa, että on hyvä sinänsä, että näitä uusia systeemejä kehitellään, mutta kyllä Euroopan unionissa pitäisi pikkuhiljaa ruveta järjen valonkin loistamaan, koska ei me tästä pystytä samanlaista valtiota tekemään koskaan. Jokaisessa maassa on omat menettelynsä, ja tämä tällainen ylikansallinen ajattelu, että joku viranomainen valvoo jääkaappeja, että onko siellä ajanmukaiset korjausohjeet mukana tai kuka niitä korjaa — ikinä ei semmoista päivää tule. Tänä päivänä, jos joku haluaa ostaa vaikka television, niin kuin meidänkin perheeseen tuli uusi televisio, se tuli postitoimituksena pihaan, ja se laitettiin, eikä mitään takuita — tai on sillä vuoden takuu, mutta jos se menee rikki, niin takuulla ei sitä kukaan korjaa, vaan se menee suoraan minne meneekään, en edes tiedä. Toivottavasti se kestää. Se, että me yritetään tehdä Euroopasta direktiivien avulla tämmöinen yhtenäinen markkina-alue, niin tällä keinoin se ei tule. Tällä keinoinhan se estetään. Totta kai takuut pitää tuotteilla olla. Jokaisella maalla on omat menettelynsä. Ja kun tässä esimerkiksi jätelakiakin sivutaan, niin miten joku voisi kuvitella Euroopassa tekevänsä semmoisen jätelain, joka toimii niin kuin pitäisi toimia? Suomessa jätehuolto on järjestetty kiitettävän hyvin, mutta miten se hoidetaan Italiassa? Siellä jätteitä haudataan maahan, ja puolessa Keski-Italiaa on maaperä saastunut niin, että pieniä lapsia kuolee saastuneisiin vesiin, ja monta muuta tällaista. Meillekin sitä jätettä tänne muuten tuodaan. Toivoisin jonkunasteista realismia, kun näitä esityksiä tulee tänne eduskuntaan. Kyllä tämä Euroopan unioni, kuten kaikki vallanpitäjät, kaikki organisaatiot ja kaikki virastot, pyrkii maksimoimaan aina valtansa, aina. [Tuomas Kettunen: Juuri näin!] Mennään niin pitkälle kuin ikinä pystyy, ja sitten joku panee topin. Esimerkkinä tänäkin päivänä perustuslakivaliokunnassa asia oli. Toivon, arvoisa puhemies, että näihin tulisi realismia. Tiedän, että tässä tilaisuudessa se ei onnistu, mutta ministeri istuu paikalla, ja korkeasti arvostamani ministerihän osaa tämän homman tuhat kertaa paremmin kuin allekirjoittanut. Tärkeää olisi se, että huomattaisiin, että jokaisella kansakunnalla on omat, ominaiset lakinsa, ja jos niitä yritetään yhteen kaavaan pakottaa, niin ei tule onnistumaan. Toivon toki yhteiselle yhteistyölle Euroopassa hyvää vointia, mutta tällä keinoin se ei kyllä tule, muuta kuin pahoinvointia.

Arvoisa herra puhemies! Aivan erinomaisen tärkeä asia on nyt käsittelyssä, ja todellakin tämä huoltovarmuuden laittaminen ajan tasalle on hyvä nimenomaan aloittaa siitä hallinnollisesta ja taloudellisesta puolesta, niin että se organisaatio pyörii silloin kun sitä tarvitaan. Mutta enemmän kiinnittäisin huomiota siihen, että meillä on ne välineet ja energiavarastot, joilla se huoltovarmuus toteutetaan. Ymmärrän tasan tarkkaan sen, että Huoltovarmuuskeskuksen tehtävänähän on varmistaa se, että todellisen kriisin syntyessä meillä on esimerkiksi polttoaineita varastossa tai ruokaa riittävästi saatavilla. Se on sitten se viimesijainen vaihtoehto, mutta ennen sitä meidän pitää tämä energiahuoltomme panna todella kuntoon. Me olemme vastuuttomasti purkaneet sähköntuotantotehoa tästä maasta pois yli 5 000 megaa. Yli 3 000 megawatin tehon verran olemme purkaneet voimalaitoksia pois aikana, jolloin sähköstä on huutava pula. Sitä on tämä suomalainen ilmastopolitiikka, että tehdään järjettömiä päätöksiä, jotka toteutetaan, ja sitten ihmetellään, miksi tässä näin kävi. Turve kun poistettiin nyt näillä älyttömillä, väärillä päätöksillä, jotka eivät perustu totuuteen, niin se on aiheuttanut CHP-sähköntuotannon loppumisen lähes kokonaan — ei nyt kokonaan, mutta melkein. Kannattaa muistaa, että silloin oikeaan aikaan, jolloin turvetta nostettiin ja poltettiin puun kanssa seospolttona, meillä kovimpina pakkaspäivinä tuotettiin sähköä 3 400 megaa valtakunnan verkkoon, elikkä yli kaksi kertaa Olkiluoto kolmosen verran sähkötehoa tuli valtakunnan verkkoon kovina pakkaspäivinä, ja se oli silloin erittäin kipeään tarpeeseen. Nyt sitä tulee hyvin vähän, ja tämä tarkoittaa sitä, että kovina pakkaspäivinä ja sellaisina aikoina, jolloin tämä nykyajan ihailema ja rakastama tuulivoima ei pyöri, meillä on valtavan kallis sähkö — kun on kova pakkanen, tuulimyllyt eivät pyöri myöskään, kun siellä yleensä on sitten jäätymisongelmia. Arvoisa puhemies! Kun katsoo tämän hetken sähköpörssin hinnat, paljonko tällä hetkellä sähkö maksaa, niin kallein hinta tänään on 16,35 ja keskihinta kuitenkin 11 senttiä kilowattitunti, ja huomenna kallein hinta 20,26 ja keskihinta 13 senttiä — kevätpäivänä, jolloin on lämmin, tämmöinen sähkön hinta. Tässä me näemme suomalaisen energiapolitiikan turhuuden. Arvoisa puhemies! Kun nyt tämä huoltovarmuushomma pannaan kuntoon noin hallinnollisesti ja taloudellisesti, niin eduskunnan pitää nyt pitää huoli siitä, että meillä on todella sitä. Kun kriisi riehuu tuolla maailmalla, kuten tiedetään, ja on todella vakavia kriisejä, meillä voi olla huomisaamuna tilanne, että näitä huoltovarmuustilanteita aidosti tarvitaan. Toivon tässä eduskunnalta suurta myötämielisyyttä ja ymmärrystä sille, mikä on Suomelle parhaaksi.

Arvoisa rouva puhemies! Elintarvikkeiden saatavuus tällaisena kriisiaikana on aivan varmasti asia numero yksi. Nälkä on pahin kaveri, ja se alkaa välittömästi, jos ei aamupalaa ja lounasta saa, ja iltaruoan puuttuminen aiheuttaa ison kriisin. Tällä hetkellä keskustellaan niinkin arkisista asioista kuin kuiviketurpeen ja kasvuturpeen saamisesta tiloille ajoissa ja kohtuullisella hinnalla, mutta tämä ilmastopolitiikka on mennyt aivan älyttömiin. Me ajetaan kaiken maailman jätteet ympäri maailmaa, eikä se kuulemma ilmaa pilaa yhtään, mutta kotimaiset raaka-aineet, joita maatalous välttämättä tarvitsee: lihantuotanto, kaikki ruuantuotanto yleensä, kasvupuutarhat ja kaikki Suomen taimet, jotka istutetaan, metsien puuntaimet, kasvavat suomalaisessa turvepotissa, mutta ei vain tätä saa millään. Kun yrität turvetta puolustaa, niin lähes hyvä, ettei selkäänsä saa kerran päivään, mutta pitäähän tässä nyt järki tulla tähän hommaan. Maailma on menossa kohti sellaista kriisiä, hyvät ystävät, että meidän pitää saada energiaturvekin käyttöön. Ensi yönäkin voi tapahtua jotain sellaista, että meidän kansainvälinen kauppa loppuu. Silloin eivät auta strategiat eivätkä hyvät suunnitelmat. Silloin auttaa se, että meillä on eläviä maanviljelijöitä. Olkoot strategiat taikka suunnitelmat millaisia tahansa, mutta elävä, hyvinvoiva maatila on se meidän halvin henkivakuutus.

Arvoisa herra puhemies! On aivan erinomaista, että tuotantoeläinten kivuttomuutta edistetään parhaalla mahdollisella tavalla. Ja pitää muistaa sekin kylmä tosiasia, että meidän on itse huolehdittava omasta elintarvikehuollostamme ja kaikista siihen liittyvistä toimenpiteistä niin hyvin kuin se ikinä on mahdollista. Kuten edustaja Kaleva omassa puheenvuorossaan erinomaisesti nosti esille, jos me haluamme semmoista kirkasotsaista, kaikkein parhaan maailman valtiota tästä haaveilla tai tehdä sitä niin sanottua kunnianhimoista politiikkaa, niin siinä käy niin kuin tässä kaivoshommassa on käynyt: jos jollekin koboltille sitten haetaan kaivoslupia Suomeen, niin niitä ei meinaa millään saada, ja sehän tarkoittaa, että sitten se siirtyy jonnekin Afrikkaan tai Kaukoitään ja siellä sitten pahimmillaan, kuten Kongossa, pienet lapset niitä pieniä kivenklomppeja kantavat siihen kuorma-auton lavalle verisin sormin. Sekö on teidän maailmanne? Meidän pitää pikkuhiljaa ruveta ymmärtämään sekin tässä maassa, että ei se vihreä siirtymä ole ihan sitä, että olemme vastuuttomia muita maita kohtaan. Vai onko se vihreä siirtymä sitten sitä, että siirretään se jätesatama Helsingistä tuonne Loviisan satamaan ja siellä ajetaan Italiasta jätettä tänne? Sekö teidän vihreä siirtymänne on? [Anna Kontula: Mitenkäs Ruotsissa toimii ihan hyvin, jos meillä ei?]

Arvoisa herra puhemies! Nyt on kaikille selvää se, että veronkiristyksillä ei tähän maahan saada mitään hyvää, kuten ministeri Purra äsken totesi. Ja toinen asia on sitten se, että verohelpotuksilla taas pienennetään valtion tulovirtaa, sekin on totta. Arvoisa pääministeri ja valtiovarainministeri, nyt olisi sankarin viitta mahdollista ottaa teidän haltuunne sillä keinolla, että meillä on valtava hankemäärä tässä maassa olemassa ja odottamassa lupia virastoissa. Kotikuntaanikin on kaksi valtavan isoa hanketta: toinen koskee kaivoshanketta ja toinen turpeen jalostusta aktiivihiileksi. Nämä kaksi investointia toisivat kuntaan 400—500 työpaikkaa ja valtiolle kymmeniä miljoonia verotuloja. Nopeuttamalla näitä prosesseja, jos te otatte tämän tehtävän nyt tosissanne, ei tarvitse käsi ojossa olla antamassa mitään rahaa kenellekään, vaan annatte niille investoijille mahdollisuuden sadat miljoonat käyttää meidän hyväksemme. Kun te teette tämän, niin minä hommaan teille sen sankarin viitan ihan varmasti. [Naurua — Eduskunnasta: Kelpaa viitta!]

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa ministeri, suuret kiitokset teille ennen kaikkea asian järkevästä eteenpäin viemisestä ja määrätietoisesta työstä. Tiedätte, että kotikunnassani oleva yritys on tätä mielenkiinnolla seurannut ja suurella innolla ollut tukemassa teidän työtänne, ja uskon, että siellä nämä henkilöt ovat antamaansa panokseen tähän asiaan liittyen hyvin tyytyväisiä. Kun soitin heille tässä yhtenä päivänä, että tämä on tulossa eduskuntaan, he olivat aika iloisia siitä, että tämmöinen on tapahtumassa, ja hyvä näin. Kysymyshän on pelkästään siitä, että emmehän me tästä maailmasta alkoholin käyttöä pysty karsimaan nolliin koskaan. Kieltolakiahan on joskus jenkkilässä ja Suomessakin kokeiltu, ja kaikki tietävät, miten siinä kävi. Kyllä meidän pitää lapsillemme opettaa kotona, että jos alkoholia käytetään, niin miten se järkevästi tehdään: tyylikkäästi ja rauhallisesti, ketään häiritsemättä, omaa terveyttä pilaamatta tietenkin. Mutta tässä asiassa on kysymys paikallisista pienistä yrittäjistä, jotka tekevät valtavan hyvää, arvokasta työtä, jalostavat paikallisia marjoja ja paikallisia tuotteita erinomaisen hyviksi kotimaisiksi viineiksi. Vaikkapa Ilomantsissa olevalla tilalla yrittäjät myyvät itse valmistamaansa maailman parasta giniä sekä myös viskiä, ja liköörejäkin on tulossa. Nyt kun tämä vapautuu, niin se varmasti heidän tuotepalettiansa ja ennen kaikkea myyntiä siellä lisää. Ja sitten kun se asiakas tulee ostamaan vaikka sen likööripullon sieltä, niin sehän todennäköisesti samalla ostaa marjamehuja tai mitä siellä onkaan myynnissä hyllyssä. Se lisää sitä kauppaa sillä alueella ja ennen kaikkea monelle, monelle nuorelle takaa työpaikan. Jos Ilomantsissa käytte, niin tervetuloa käymään myös Viinitornilla. Siellä näitä tuotteita saa myydä, ostaa suoraan tiskiltä. On hyviä tuotteita, ja niissäkin edelleen pitää muistaa, kaikessakin hauskanpidossa, että järki päässä hyvistä tuotteista nauttien. Tämä on tärkeä askel oikeaan suuntaan. Meidän suomalaisten pitää ujostelematta ja rohkeasti rinta pystyssä edistää kotimaisen yrittäjyyden mahdollisuuksia tässä maassa. Jos me halutaan nämä velat joskus maksaa, niin se on selvä asia, että muuta keinoa meillä ei ole. Suomalaisille yrittäjille mahdollisuuksia — ihan varma olen siitä, arvoisa puhemies, että suomalaisilla yrittäjillä löytyy intoa tähän työhön, ihan varmasti löytyy. He suorastaan odottavat tilaisuutta päästä yrittämään ja tekemään töitä. Olkoon tämä ministeri Sanni Grahn-Laasosen nyt esille tuoma erinomainen lakihanke, joka on nyt täällä lähetekeskustelussa, esimerkkinä, että pitkä työ kannattaa, ja kun ministerillä on tahto ja halu viedä eteenpäin, se onnistuu. — Kiitoksia teille.

Arvoisa puhemies! Ensinnä: En ole ministeriä syyttänyt, että nämä olisivat tapahtuneet hänen takiaan. Ei, vaan nyt kysymys on torjunnasta. Hyvänen aika, pitäähän meillä Suomessa — aivan kuten ministerin valassa ja edustajan perustuslakipykälissäkin sanotaan — pysyä totuudessa. Meidän päästömme ovat väärin, se 30 miljoonan tonnin virhe siellä on edelleen. Se johtuu vääristä metsän kasvuun, soiden kasvuun ja turvepeltoihin liittyvistä luvuista, ne kolme ovat väärin, ja siellä on se 15 miljoonaa tonnia. Ja maaperäpäästöt, joista Ruotsi osoitti mittauksillaan, että ne ovat siellä oikein, meillä ovat aivan päin seiniä johtuen Yasso-ohjelmasta, joka on lähinnä tietokonemallinnus. Se on suurin piirtein niin kuin lottokone lauantai-iltana. Sieltä tulee lukuja sitä mukaa kuin halutaan luvun tulevan — kun muutetaan laskentaehtoja, niin yhtäkkiä on 40 prosenttia liikaa päästöjä meillä. Näinhän se menee. Kyllä kai nyt tässä maassa vielä totuudella joku arvo on. Minä en jaksa ymmärtää sitä asiaa, että meidän ihmiset kärsivät valtavan kalliista energiasta — Saksa tupruttaa taivaalle valtavat kivihiilipäästöt, ja meillä ihmiset maksavat valtavan kalliista sähköstä. Minä tiedän kuule, arvoisa ministeri — voitte päätänne punoa niin paljon kuin haluatte, en siihen puutu millään lailla — että perheet, joilla on paljon lapsia, maksavat valtavan kallista sähkölaskua talvella. Ne perheet eivät matkustele eivätkä käy ulkomailla lomalla. Miksi? Koska energia on vienyt heidän kaikki rahat. Hyvä kun lapsille saa ruokaa ostettua ja sähkölaskun tai kaukolämpölaskun maksettua. Ja me täällä puhumme viisaita ilmastopolitiikasta. Herätkää nyt, hyvät kollegat. Pitäähän meidän nyt ruveta pikkuhiljaa ajattelemaan suomalaisiakin. Jos joku teistä kuvittelee, että saatte maailman päästöt kuriin näillä puheilla, niin höpö höpö. Kiina lisää valtavasti hiilivoimaa, Indonesia ja Malesia ovat aivan pelkästään hiilienergian varassa, maakaasua ja öljyä. Ja jos joku kuvittelee, että olemme bensattomassa taloudessa tässä maassa, niin unohtakaa koko juttu. 50 vuotta menee vielä vähintään. [Timo Heinonen: Ei enää!] Yhä parempia moottoreita kehitetään, kuten saimme lukea. Kaksi maailman johtavaa automerkkiä tekevät parhaillaan työtä kehittääkseen auton, jossa kolmella litralla bensaa menee satanen kevyesti. Ne ovat niitä todellisia ympäristöautoja. Laskekaapa, paljonko ovat päästöt, kun Tesla rakennetaan: valtavat kaivokset pitää olla, että saadaan ne akut syntymään. Me täällä puhumme tämmöisiä mukavia, ylentäviä juttuja, miten olemme ilmastoneutraaleja. Katsokaa noita nuoria, katsokaa meidän eläkeläisiä — he pelkäävät tänä päivänä yhtä kirjettä, ja se on sähköyhtiöltä tuleva sähkölasku. Sitä pelkäävät ne ihmiset, ja me puhumme täällä yleviä, että kyllä on hienoa, kun meillä on ilmastopolitiikkaa. Toivon, arvoisat kollegat ja arvoisat ministerit, että pysytään totuudessa ja oikaistaan nämä virheet. Ei kukaan meitä historiassa tuomitse siitä, että olemme luvut panneet oikeiksi, vaan meidät tuomitaan sen perusteella, kun sallitaan edelleen tämä vääriin lukuihin perustuva politiikka, joka johtaa älyttömiin laskuihin. Siitähän tässä on kysymys.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Zyskowiczin erinomaisen puheenvuoron jälkeen totean vain sen verran, että nythän vihreät voisivat poistaa sieltä Töölönlahden rannalta sen kiven, johon on hakattu niiden kansanedustajien nimet, jotka häpäistiin, kun he ydinvoimaa kannattivat. Vihreillähän tietysti tämmöisenä hyvin elastisena puolueena mielipide voi vaihtua vaikka iltapäivällä ja seuraavana päivänä olla taas uusi mielipide. Toivon onnea sillä tiellä ja jonkunnäköistä linjaakin samalla toivon. Mutta se, mitä minä haluan sanoa tästä hiilirajamekanismista, on se, että tämähän on Suomen kannalta ja Euroopan kannalta aivan käsittämätöntä touhua. Aamulla katselin netistä — ystäväni, joka on nettihuippumiehiä, lähetti minulle kuvan — saksalaisia valtavia ruskohiilikaivantoja, aivan valtavia alueita, sellaisia kuoppia, että Vihreä liitto ja tämä Elokapina olisivat siellä rannoilla huutamassa aivan varmasti koko ajan, jos Suomeen tulisi sellaisia aukkoja, valtavia kuoppia — otetaan ruskohiiltä, tehdään eurooppalaista ilmastopolitiikkaa. Muistakaa, hyvät ystävät, että Euroopan päästöt koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä jäävät noin seitsemään prosenttiin ja Suomen osuus maailman päästöistä on vajaa 0,6 promillea, alle tuhannesosan. Tämän takia meidän kansantaloutta ajetaan nyt näillä älyttömillä päätöksillä ihan matalaksi. Kaikki teollisuudenalat kärsivät. Energia maksaa niin valtavasti omien päätöstemme takia. Me olemme tehneet älyttömiä päätöksiä koskien sitä, että me olemme muka olleet hiilineutraaleja. Emmehän me varmasti koskaan... Olemme olleet koko ajan hiilineutraaleja, kun oikaistaan ne väärät päästökaupan luvut, mutta huomaan kauhukseni, että hallitus ei halua edes puhua siitä asiasta. Ruotsin mittaustulokset maaperäpäästöistä osoittivat sen ihan konkreettisesti, että näinhän asia on. Pitkän aikavälin mittaussarjat ovat heillä tiedossa, pitkän aikavälin mittaussarjat, mutta eihän Suomen hallitus voi sellaista kuunnella, koska se on totta. Minkä takia te puhutte meille palturia täällä? Me olemme hiilineutraali maa. Laskekaa metsien päästöt mukaan oikein, samoin soiden sitoma hiili. Samoin turvepeltojen turhat hiilipäästöt poistakaa, niin olemme hiilineutraali maa sen jälkeen. Ja laskekaa maaperän päästöt oikein. Se on siinä. Silloin meitä nämä ongelmat eivät koske. Minä kysyn teiltä, tai en kysykään mutta totean vain, arvoisa ministeri, teille, että miten alas te haluatte tämän Suomen ajaa tällä älyttömällä ilmastopolitiikalla. Katsokaa, mitä täällä Helsingissä tapahtuu, Uudellamaalla. Tänne ajetaan Italiasta jätettä, minkä kerkiää, valtavat määrät. Oletteko olleet siellä jätepaalien vieressä osoittamassa mieltä, että täällä haisee? Käykää kysymässä niiltä paikallisilta ihmisiltä, älkää minulta. Ei tähän tarvitse vastata, mutta toimikaa. Minä en kysymyksiä enää esitä teille, mutta toimikaa asian hyväksi. Olette ympäristöministeri, teidän tehtävänä on suojella ympäristöä eikä tuhota sitä. Täällä tehdään sitä italialaisilla jätteillä ja monista muista kaupungeista tuodulla jätteellä. Olkaa hyvä ja toimikaa. Sitä minä odotan enkä mitään muuta. [Timo Heinonen: Hoskonen haukkuu kyllä nyt väärää ihmistä!] — Ministerillä on toimivalta.

Arvoisa herra puhemies! Tullin työ suomalaisten ihmisten turvallisuuden kannalta on äärimmäisen tärkeää. Siellä valvotaan sitä, millaista tavaraa Suomeen tulee, ja pyritään parhaan kyvyn ja taidon ja osaamisen mukaan torjua niitä haittatekijöitä, mitä maahan tulevissa tavaroissa voisi olla: pahimmillaan huumeita, lievimmillään ehkä vaarallisia työkaluja tai muita aineita, jotka pitää saada torjuttua ennen kuin ne menevät jakeluun. Todellakin Euroopan unionihan on yksi tullialue, ja kuten tiedämme, tämän vuoden 26 alusta tämä sähköinen järjestelmä on koko Euroopassa käytössä. Kun pikkusen katsoo tullausmääriä — ne ovat ihan järkyttävän suuria Suomeenkin, mitä tulee tavaraan ja tullauspäätöksiin ja niihin liittyviin tiedonantoihin — niin vuonna 24 oli tämän tiedon mukaan 26 miljoonaa päätöstä, ja niistä 99,8 prosenttia tehtiin sähköisesti. Se tarkoittaa tietenkin sitä, että nopeasti on edetty tähän sähköiseen järjestelmään. Hyvä näin, koska sehän käytännössä sitten, kun tämä järjestelmä toimii kunnolla, vapauttaa näitä Tullin työntekijöitä valvontatehtäviin ja tarkkailemaan sitä liikennettä ja mitä sieltä tulee. Toivotaan, että Tulli saa jatkaa työtään mahdollisimman suurella teholla ja nämä uudet järjestelmät antavat heille valvonta-aikaa paljon paremmin, jotta he saavat sitä alkuperäistä tehtävää tehdä. Maailma menee yhä kansainvälisemmäksi, ja kun edustaja Heinonen mainitsi nämä Temu-paketit, niin niitähän tulee todella valtavat määrät, ja niihinkin liittyy paljon ongelmia. Uskon, että kaikki me eduskunnassa olemme samaa mieltä, että Tullin henkilöstön työ tänä päivänä on äärimmäisen vaativaa, mutta on myös suomalaisten kannalta äärimmäisen tärkeää, että pystymme turvaamaan suomalaisten ihmisten turvallisen elämän, kun kansainvälistä kauppaa käydään.

Arvoisa rouva puhemies! Koko länsimainen kulttuurihan perustuu kristinuskon hyveille. Moni sanoo, että Raamatustakin voi väkivaltaa löytää. Kyllähän sieltä ihmiskunnan historiasta löytää aina väkivaltaa, se on selvä asia, mutta sinänsä kristinuskon viesti, Vapahtajamme viesti, ei ole väkivaltainen. Se on rakastava, ymmärtävä ja anteeksiantava. Tämä kannattaisi meidän kaikkien hyväksyä. Nyt kun lähestymme pääsiäistä, Vapahtajamme ylösnousemusjuhlaa, kannattaa muistaa sekin, että katsokaa nyt ympärille, mitä Suomessa tapahtuu. Täällä koulussa tapellaan jatkuvasti, vasta puukotettiin oppilasta koulussa. Kotona pieniä lapsia on tapettu, hirvittävää väkivaltaa. Mistä se johtuu? Siitä juurettomuudesta, irrallisuudesta, mihin tämä yhteiskunta on suomalaiset ajanut. Kyllä lapset tarvitsevat sen hyvän viestin jo pienenä ja kasvatuksen siihen, mitkä ovat kristinuskon hyvät hyveet, että rakastamme lähimmäistämme, autamme lähimmäistämme, ja teemme parhaamme siinä, että se yhteisö, missä eletään, voi hyvin. Tämä nykyinen maailmahan haluaa tietenkin, että kaikki ovat tämmöisiä yksinäisiä, irrallisia henkilöitä, jotka sittemmin voivat sortua vaikka huumeisiin. Jos tällaista maailmaa lähdemme oikein kouluopetussuunnitelmaa muuttamalla suosimaan... Käykääpä kokeilemassa vaikka islamilaisessa valtiossa: menkääpä ehdottamaan sinne kristinuskon opettamista. Se loppuu ensimmäiseen ehdotukseen aivan varmasti. [Mai Kivelän välihuuto] — Ei, kun minähän sanoin juuri, että jos... Minkä tautta te täällä vaaditte, että me emme saa kristinuskoa täällä opettaa ja ihmisille kertoa, mikä on kristinuskon hyvä sanoma? Jospa te kuvittelette, että tämä maailma on niin ihana, että jossakin muualla maailmassa tehdään toisin. Meidän on tiukasti pidettävä kiinni siitä hyveestä, minkä olemme kristinuskon kautta oppineet, ja ennen kaikkea siitä viestistä, mikä tulevalle elämälle meillä kaikilla on. Elämämmehän täällä ei ole ikuista, se kannattaa kaikkien meidän kansanedustajien muistaa. Jatkoa on olemassa, kun uskomme siihen vakaasti. Toinen asia: Sitten kun katsoo tätä maailman pahuutta, mikä tällä hetkellä ympärillämme vallitsee, niin siihenkin pahaan maailmaan me tarvitsemme paremman vaihtoehdon. Se tulee sitä kautta, että rakastamme lähimmäistämme hyvin ja pidämme hänestä hyvää huolta, pidämme siitä lähipiiristämme hyvää huolta, emmekä hyväksy näitä hirveitä tekoja, mitä parhaillaan olemme nähneet tässä koulumaailmassa. Aivan käsittämätöntä, että pieniä lapsia lyödään puukolla koulussa taikka pahimmillaan pieniä vauvoja tapetaan kotona. Kannattaisi pikkuisen miettiä, mitä suustaan päästää. [Mai Kivelä: Miten se liittyy tähän keskusteluun!] Kristillinen perintö on tuhansia vuosia elänyt, yli kaksi tuhatta vuotta se on elänyt, ja meidän pitää saada myös uudelle sukupolvelle viestitettyä, että se parempi vaihtoehto on olemassa. Tätä pahuutta tässä maailmassa on tarjolla aivan riittävästi. Ei se tarvitse enää uutta viestinviejää. Jos on olemassa joku elämänkatsomusaine, niin opiskelkoon sitä elämänkatsomusainetta se, jolle ei kristinuskon oppi sovi. Sinne vaan oppimaan. Jos vanhemmat sanovat, että menet oppimaan elämänkatsomustietoa, niin se vallan hyvin sopii. En minä sitäkään vastusta, mutta kristinuskosta on tärkeätä viestiä. Me, tämä maa, olemme kristillinen yhteiskunta, ja sellaisena se tulee pitää. Tätä maallistumista, mitä nämä esitykset esittävät, en missään nimessä hyväksy. [Juha Hänninen: Erinomainen puhe! — Vasemmalta: Todella asiatonta, loukkaavaa!]

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että poliisi varautuu tuleviin mahdollisiin uhkatilanteisiin tällä keinoin reserviä kasvattamalla, ja nimenomaan sitä reserviä, jolla on jonkunasteinen koulutus, elikkä eläkkeellä olevat poliisit ovat valmiita poliisityöhön milloin vain täysillä valtuuksilla, ja sitten Poliisiammattikorkeakoulua käyvät opiskelijat tietyin rajoituksin voivat toimia siellä. Ja tietenkin rajavartijoillahan, niin kuin kotikunnassanikin Ilomantsissa heitä on, on tietysti kaikki aseenkäyttökoulutukset ja voimankäyttökoulutukset, mutta hekään eivät voi poliisitoimen hommia tehdä ilman poliisin lupaa. Tämä PTR-yhteistyöhän toimii, ja se on erittäin hyvä asia. Kotikunnassanikin muutamia tapauksia tiedän tapahtuneen, että poliisi on pyytänyt Rajavartiolaitosta esimerkiksi etsimään, kun ihminen eksyy metsään — ei varmasti löydy tästä maasta parempaa etsintäpartiota kuin Rajavartiolaitoksen rajamiehet ovat. Heillä on osaavat koirat, ja koira kun pääsee jäljille, se ihminen sieltä jäljen toisesta päästä varmasti löytyy. Se on ihan varmaa, että kun koira pääsee jäljille, se ihminen löytyy, jos yleensä löydettävissä on. Sitten tämä toinen asia, mistä esimerkiksi edustaja Mehtälä erinomaisessa puheenvuorossaan mainitsi, on todellakin tämä poliisiasemien lakkauttaminen: Tämä on järkyttävä tehtävä. Kun te puhutte täällä, miten poliisia varmistetaan, parannetaan ja kohennetaan, mutta tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi Pohjois-Karjalan maakunnassa kaikki poliisit vetäytyvät Joensuuhun, ja sitten jos Ilomantsissa jotain sattuu, tai vaikka Nurmeksessa... Edustaja Niemi täällä nostaa vahvaa kättään, juuri näin, mutta tiedän muun muassa tapauksen, jossa muuan kaveri tarvitsi poliisin apua ja soitti ja poliisi oli 75 kilometrin päässä — 75 kilometrin päässä, eikä se tietenkään tullut. [Anne Rintamäki: Lapissa arkea!] — No niin, onhan se arkea, mutta ei se ole perustelu sille, että te vieläkin heikennätte näitä olosuhteita. — Tähän asti olette puhuneet, että te parannatte, kohennatte ja autatte ihmisiä. Nyt teette juuri päinvastoin: kun poliisiasema lakkaa, se käytännössä tarkoittaa sitä, että se palvelukin heikkenee, aivan varmaan, kun lupa- ja monet muut asiat menevät kauas ja ihmiset vieroittuvat siitä tilanteesta. Se on tosiasia myös tilastollisesti, että sinne, mistä poliisit lähtevät pois, pikkuhiljaa vetäytyy erilaista asiatonta toimintaa, suomeksi sanottuna rikollisuutta. Näin on käynyt kotikunnassanikin muutaman kerran. Ne ovat tiedossa olevia tapauksia. Ei poliisi ole kertonut meille mitään, mutta kyllä ihmiset tietävät, kun kylillä tapahtuu. Toivoisin, kun arvostamani ministeri on nyt paikalla, että hän veisi sinne sisäministeriöön valmisteleville toimielimille viestiä, että kyllä me maaseudun ihmiset ollaan samoja suomalaisia ja meillä on se sama turvallisuudentunteen varmistaminen olemassa. Minusta on ihan ihmeellistä, että täällä kuullaan, että parannetaan ja kehitetään. Tällä keinolla jos maaseutua kehitetään, se kuolee kohta kokonaan. Pikkuisen toivoisin varsinkin perussuomalaisilta, jotka ovat tässä olleet kovin aktiivisia aikaisempina aikoina arvostelemaan... Nyt kun te olette vallassa, niin tämmöistä on teidän jälkenne. Eikö yhtään kukaan ihmettele? Minä ainakin ihmettelen syvästi, miksi näin. Ymmärrän toki, että rahasta on pulaa, mutta ei se tarkoita, että se pula tehdään toisten kustannuksella ja sitten jotkut ihmiset joutuvat ylivoimaiseen tilanteeseen.

Arvoisa herra puhemies! Kun ministeri on vielä paikalla, niin totean vielä sen, että mehän olemme nähneet sen, mihin tämä kehitys menee. Esimerkiksi Lupa- ja valvontavirasto tuli nyt Tampereelle, valtava Gosplan laadittiin sinne. Sehän menee niin tämä peli, että kun on ensin tehty viranomainen, niin totta kai se viranomainen käyttää kaiken sen toimivallan, mitä sillä ikinä on, ja esittää ministeriöön, että tähän pitää saada maksua lisää. Eihän se valtava virasto pyöri, ellei maksutuloja tule. Tämä on nähty miljoona kertaa. Arvoisa ministeri, toivon ihan suurella, vakavalla sydämelläni — en tarkoita sydämen laajentumaa, muuten hyväkuntoinen mies kuitenkin — että otatte tämän vakavasti, koska olen hyvin, hyvin huolissani suomalaisen maanviljelijän tilanteesta tänä päivänä. Se on lähes ylivoimainen. Nyt jos me näitä erilaisia hallinnollisia kikkailuja teemme ja lähetämme lisälaskuja sinne, niin moni tila joutuu lopettamaan — ei sen takia, että voimat loppuvat, vaan todennäköisesti pankki tulee sanomaan, että tämä lysti loppuu tähän. Ja kun tila loppuu kerran konkurssin tai jonkun muun kautta, se lopettaa myös sitten sen maataloustuotannon, ja silloin tilanne on todella, todella vakava.

Arvoisa herra puhemies, arvoisa ministeri! Tässä on esimerkki taas siitä, että maanviljelijöitä suoraan sanoen orjuutetaan erilaisilla valtavilla hallinnollisilla säännöillä. Luomuviljelijät ovat tämän orjuutuksen aatelia. Heille tehdään jatkuvasti tarkastuksia. Onnettominta siinä on se, että sitten kun viranomainen tulee tarkistamaan — vaikka keksii jonkun aiheen, kyllä ihmisellä on vilkas mielikuvitus, kyllä se jonkun aiheen keksii aina — lasku tulee perässä tarkastuksesta, vaikka se on aivan turhaa. Nyt, hyvät kansanedustajat, on otettava tämä asia eduskunnassa vakavasti. Meidän maataloustuotannon tilanne on tällä hetkellä se, että tiloja lopettaa kiihtyvällä vauhdilla. Maailma on menossa semmoista tilannetta kohti, että mehän emme voi puhua tässä maassa, että meillä huoltovarmuus olisi kunnossa. Ruuantuotanto ei riitä tämän kansakunnan ruokkimiseen, jos nyt vaikka ensi yönä jotakin tapahtuu. En toivo mitään pahaa kenellekään enkä sotaa varsinkaan. Meidän pitää havahtua tässä talossa tämän älyttömän byrokratian purkamiseen, ei tällaiseen kasvattamiseen, mitä tässäkin nyt tehdään. Toivon, että ministeri ottaa tämän vakavasti.

Arvoisa herra puhemies! Nämä metsien viisaat käyttötaidot, mitkä metsänomistajilla ja erilaisilla neuvontajärjestöillä on ja myös sertifikaatteihin on kirjattu, ovat jo olemassa. Mitään viisastenkiveä ei tarvitse tähän keksiä enää, vaan ne ovat jo olemassa. Elikkä he osaavat. Kaikki nämä metsätoimihenkilöt koulutetaan, kaikki sen tietävät, samoin koneurakoitsijat, sekään ei ole ongelma. Mutta se, mikä tässä on valtava ongelma, on tämä Euroopan unionin hirvittävä vallanhimo. Nythän ollaan kajoamassa yksityisen omaisuuden suojaan. Tässä ollaan raakasti menossa yksityistä omaisuutta määrittelemään EU:sta. Kuvitteleeko joku vielä tässä salissa, että vain tämä yksi pikkuinen annetaan, olkoon menneeksi — kun ollaan antamassa pieni sormi, se piru vie kyllä koko käden, ihan varmasti vie. Olemmehan nyt joutumassa taas kertaalleen maksamaan lisää Euroopan unioniin, takaamaan toisten velkoja ja ottamaan toisten piikkiin velkaa. Tämä on sitä samaa ketjua, jolla Euroopan unioni lähtee tekemään meidän metsissämme tätä työtä ja valloittaa pikkuhiljaa sen alueen Suomen lainsäädännöstä, mikä ei sille kuulu. Tämä on suoraan liittymissopimuksessa, joten toivon, että ministeri suhtautuu tähän vakavasti ja että tämä myös aikanaan käsitellään perustuslakivaliokunnassa, mikäli tulee kohdalle.

Arvoisa herra puhemies! Perustuslakivaliokunta käsitteli oikeuskanslerin kertomusta ihan perinteisesti ja hyvästi asianosaisia kuunnellen, ja kiitoksia oikeuskanslerille selvityksestä valiokunnan kokouksen aikana. Voi todella sanoa, että nyt oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen työnjako on näin uutena aikana lainsäädännön nojalla saatu uomiinsa, ja molemmilla valvovilla viranomaisilla on tarkat tehtävät ja yhteistyö toimii. Elikkä jos joku kansalainen valittaa vaikka oikeuskanslerille ja se menisikin oikeusasiamiehelle — sitäkin tapahtuu, että ei ole mitään kynnystä siinä välissä — niin kummallakin viranomaisella on omat tehtävänsä. Hyvä näin. Tärkeää on huomata myös se, että ylin laillisuusvalvonta, joka koskee maan hallitusta, ministereitä, korkeimpia virkamiehiä yleensä ja tietenkin tasavallan presidenttiä ja tasavallan presidentin kansliaa, harvemmin näkyy tavallisen ihmisen elämässä. Tietenkin jos lukee lehtiä paljon ja perehtyy syvällisesti asioihin, niin varmaan sitten jotakin löytää. Tärkein kansalaisen kannalta on mahdollisuus tehdä oikeuskanslerille kantelu siitä, onko viranomainen toiminut tehtävissään sillä keinoin, että on syytä kanteluun olemassa. Tämän takia tämä tavallisen kansalaisen näkökulma oikeuskanslerin työhön on nimenomaan tämä kanteluntekomahdollisuus. Jos jonkun kansalaisen mielestä joku viranomainen ei ole täyttänyt oikein lainmukaista tehtäväänsä, niin siitähän voi tehdä kanteluja. Oikeuskansleri antaa siihen vastauksen, ja jos oikein muistan, niin kantelun vastausaika on noin yksi vuosi. Viimeistään vuoden sisällä tulee vastaus siitä, miten asia on käsitelty ja ratkaistu. Oikeastaan minua perustuslakivaliokunnan pitkäaikaisena jäsenenä on hieman huvittanut joskus, että kun perustuslakivaliokunnan jäsenille tulee aina puheluita, että pitäisi johonkin asiaan ottaa kantaa, niin kyllä minä olen heidät ohjannut siihen ihan normaaliin menettelyyn, että tämä ei ole mikään valitustie. Lainsäätäjä ei ota tuomioistuimiin kantaa eikä viranomaisiin kantaa. Jos me halutaan jotakin tehdä, niin säädämme lakeja. Kiitoksia edustaja Kaarisalolle, joka oli huolissaan siitä, onko perustuslakivaliokunnassa työruuhkaa. Voin vakuuttaa, että nykyisilläkin työmäärillä on ihan valtavasti ruuhkaa. Jos sinne vielä lisää tulee, niin voi olla, että sitten perustuslakivaliokunnan työ hieman venyy, koska nyt jo nykyisillä työmäärillä katsottuna voi sanoa, että kokousaikataulut ovat kohtuullisen pitkiä ja kokouksetkin ovat pitkiä, mutta eihän urakkatöihin lähtenyt voi valittaa pitkiä työpäiviä. Se kuuluu siihen samaan palkkaan, mitä on alun perin ollutkin. Kiitoksia oikeuskanslerille hyvästä työstä, ja toivotan parhainta menestystä kaikille meille näin Minna Canthin päivänä.

Arvoisa herra puhemies! Todellakin kannatan lämpimästi, että saataisiin näitä rahoitussääntöjä löyhennettyä ja järkevöitettyä. Uskon, että ministeri tekee tässä asiassa parhaansa ja hyvin kansainvälisesti koulutettuna, viisaana miehenä varmaan tarttuu tähän kaikilla voimillaan, että saadaan tämä asia kuntoon. Kiitän myös edustaja Rantasta erinomaisesta kommentista. Olen vankkumaton kotimaisen energian kannattaja ja minä kannatan samalla myös kotimaista metsäteollisuutta, mikä ehkä monelta on jäänyt liian vähälle huomiolle. Kaikki nämä äsken mainitut asiat liittyvät rahoitukseen. Jos me rupeamme tässä maassa pikkuhiljaa ymmärtämään sitä, voisimmeko jotakin tehdä itsekin, ei tarvitsisi ajaa jätettä Italiasta, koska se on se kaikkein pahin vaihtoehto. Mutta kun ministeri on lähtenyt tekemään tätä rahoitusta kuntoon, niin minä yritän omalta osaltani tehdä parhaani tämän kotimaisen energian hyväksi.

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelemme äärimmäisen tärkeää asiaa, tätä vakavaraisuusasiaa, kun Basel kolmosen sääntöjä tulkitaan Suomessa aivan mielettömän tiukasti. Nyt toivottavasti tässä asiassa, mitä hallituksen esityksessä käsitellään, pystyttäisiin käyttämään tätä kansallista säätövaraa, harkintavaltaa, mikä on Suomelle hyväksi ja mikä ei ole. Todellakin maaseudulla varsinkin pankkien antamat luotot ovat kiven alla, jos sielläkään. Nimittäin olen kotikunnassanikin Ilomantsissa huomannut sen, että pankista rahan saanti vaikka omakotitalotyömaalle on lähes mahdotonta. Maatilojen lainoittaminen on käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Kun kotikuntanikin pankki liittyy tähän yhteiseen pohjoiskarjalaiseen Osuuspankkiin, niin se on ihan selvä asia, kun Joensuussakin tilanne on jo semmoinen, että omakotitaloille tai kerrostaloille kaupungin ydinkeskustassa annetaan kyllä kunnostusrahaa remontteihin, velkaa eli lainoja, mutta reuna-alueilla ei mitään. Siis kaupungin reuna-alueillakaan, siellä esikaupunkialueilla, ei tule rahaa. Elikkä tämä rahoitusmarkkina on mennyt aivan sairaaksi. Arvoisa ministeri, kun te käytte siellä EU:ssa ja puhutte näille pankkijohtajille, sanoisinpa, että on melkeinpä parempi, että tälle pankinjohtajalle puhuisitte painavaa sanaa siitä, että alettaisiin vihdoin ja viimein rahoittaa näitä suomalaisia yrityksiä, koska kotikunnassanikin on pari yritystä saanut vesiperän. Yhden yrityksen johtaja kertoi murheissaan siitä, että hän ei saa lainaa, vaikka yritysidea on hänellä loistava ja on aivan varmasti tolkun mies. Se perhe, joka yrittää, varmasti olisi pärjännyt, vaan kun ei rahaa tule, niin ei tule. Elikkä investoinnit ovat täysin jäissä, yrityskaupat jäissä. Miten teet vaikka maatilalla sukupolvenvaihdoksen, kun ei rahaa saa? Harvalla nuorella yrittäjällähän on miljoona takataskussa rahaa, ja jos siellä se miljoona on takataskussa rahaa, niin mitä ihmettä se lähtee vielä kokeilemaan jotain muuta, epävarmaa, kun hänellä on jo miljoona saantona? Elikkä tässä on se suomalaisen yhteiskunnan kehittämisen iso, todella iso ongelma. Toivon, arvoisa ministeri, teille menestystä tässä työssänne, että saatte tähän asiaan jotain tolkkua, koska nyt tämä on näiden Basel 3:n säännön ylitulkintojen takia mennyt aivan mahdottomaksi. Suomi on valtio. Minkä tautta meidän pitää aina olla jonkun isomman käden ohjattavissa? Vielä silloin 90-luvulla ja sitä aikaisempina aikoina olimme toisen käden ohjauksessa enempi tai vähempi. Nyt kun olemme taas Euroopan unionin jäsen ja Naton jäsen, niin nyt sitten meitä Bryssel ohjaa, ja tuntuu välillä, että mikä meitä oikeasti ohjaakaan. Pitäisi nyt pikkuhiljaa ruveta tässä maassa löytymään semmoinen kansallinen näkökulma näihin asioihin. Se on selvä asia, että Euroopan unioni vaatii sitä sun tätä, mutta kaikissa direktiivien tulkinnoissa ja säännöissä meillä on aina se Suomi-lisä, elikkä pannaan säännöt 50 prosenttia tiukemmalle kuin EU vaatii. Toivon, että ministerillä riittää rohkeus kokeilla, että vedetään oikein kerralla kunnolla väljäksi ja katsotaan. Kyllähän he älähtävät sieltä. On siellä niin monta tuhatta virkamiestä, että kyllä he teille soittavat, arvoisa ministeri.

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, kun työmarkkinat kansainvälistyvät, se ikävä kyllä tuo tämän lieveilmiön, että joitakin työntekijäryhmiä käytetään raakasti hyväksi. Ihmisten pahuudella ei tunnu rajoja olevan, kun näitä tapauksia muutaman on lehdestä lukenut. On aivan erinomaista työtä, arvoisa ministeri, että olette saanut tämän lakiesityksen tänne tulemaan. Kun katselin tuota, milloin tämä laki tulee voimaan — ensi syksynä — niin se on erittäin hyvä. Elikkä toivottavasti — ja uskon niin — valiokunnat käsittelevät tämän nyt ripeästi ja saadaan tämä laki mahdollisimman äkkiä voimaan. Kun olemme kansainvälisessä markkinassa mukana, tämä ei koske vain työmarkkinoita vaan kaikkea muutakin markkinaa. Tämä on meille vain viesti siitä, että on syytä pitää lainsäädäntö ajan tasalla. Tässä asiassa kannattaa olla mieluummin pikkuisen etukäteen viisas, että ei jää nukkumaan siihen tunteeseen, että nyt asiat ovat hyvin. Tämä lakiesitys on aivan erinomainen, ja toivon, että se saa nopean käsittelyn. Kiitoksia erinomaisesta työstä.

Arvoisa herra puhemies! Ministerille pari tosiasiaa. Kun te puhuitte romuttamisista, että niitä on tehty joskus aikaisemmin, niin kyllä te romutitte maaseudun langattomat tietoliikenneyhteydet. Koko suurella maaseutualueella eivät puhelimet toimi tänä päivänä, kun 3G-verkko lopetettiin. Suurin osa kotikuntanikin alueesta on aluetta, jossa ei kännykällä tee juuri mitään, kun ei siellä kuule mitään. 3G-verkko kun lähti, niin sieltä loppuivat myös nettiyhteydet, langattomat nettiyhteydet eivät toimi enää. Jos te puhutte siitä, onko romutettu, niin se on fakta, ja suurimmalla osalla alueista. Ja on myös ikävä kyllä tapauksia, joissa aluehälytyskeskukseen ei ole puheluyhteyttä saatu. En ole varma, menehtyikö se ihminen siihen valitettavaan sairastapaukseen. En ole siitä voinut ottaa selvää, kun se on luottamuksellista tietoa. Te puhutte täällä noin kirkkain silmin tosiasioina sellaisia asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Toinen asia, mikä harmittaa suunnattomasti tässä politiikassa, on se, että kun hallitus pistää valtavan hankkeen liikkeelle ja sitten MAL-sopimuksilla otetaan maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen tietty pala siitä liikennerahasta ja sitten se loppu on jotain isoa hanketta, niin neljän vuoden rahat ovat aina menneet, jolloin joku Pohjois-Karjala jää taas kerran ilman. [Puhemies koputtaa] Jos te jotain haluatte korjata, niin koettakaa nyt siellä riihessä saada esimerkiksi Karjalan radan rahat, kun ne luvattiin ihan teidän hallitusohjelmassannekin. [Puhemies koputtaa] Jos te nyt jotain kerrotte, niin olkaa hyvä, näihin pyydän vastauksia.

Arvoisa herra puhemies! Parlamentaarisen työryhmän jäsenenä totean lyhyesti, että selonteon valmisteluprosessi oli luokatonta. Kokouksia peruttiin jatkuvasti, pidetytkin kokoukset osuivat päällekkäin eduskuntatyön kanssa. Työryhmän jäsenille tuotiin lopputulos vain tiedoksi ilman keskusteluja. Parlamentaarinen työhän ei voi olla tällaista, että valmiiksi pureskeltuja papereita tuodaan ilman mahdollisuutta vaikuttaa. Tämä selonteko on täysin hallituksen tekemä luomus. Kun katsotaan sitten eteenpäin, niin tämä selonteko nojautuu vahvasti pääväyliin, TEN-T-verkkoon, suuriin liikennemääriin, ikään kuin Suomi olisi vain muutama iso kaupunki tai maailmanpolitiikassa kaikki olisi hyvin. Tärkeää olisi, että hallitus kehittäisi koko maata. Toimiva liikenne on huoltovarmuuden, talouskasvun, puolustuksen ja elinvoiman kivijalka. Tapahtuneiden muutosten maailmanpolitiikassa pitäisi olla viimeinen herätys, että ilman toimivaa liikenneverkkoa meidän käy huonosti. Jo karttaa katsottaessa jokainen voi päätellä, että pakotteista eniten kärsinyt itäinen Suomi kantaa suurta vastuuta koko Suomen kohtalosta. Kun katsoo, mitä on tapahtunut tähän saakka, niin meidän tyly kohtalo vain jatkuu itäisessä Suomessa. Valtiovarainministeriön korkea virkamies on nyt muuttamassa maaseudun tiet sorateiksi. Onko tämä oikeasti myös liikenneministerin oma linja? Toivon, että ei ole. Kuin pisteeksi i:n päälle hallitus on tässä selonteossa poistamassa saavutettavuuskriteerin suomalaisen liikennepolitiikan ytimestä. Silloin se tulee kohdelleeksi kaltoin juuri itäistä Suomea ja sen kaltaisia maakuntia, maakuntia, joissa Suomen huoltovarmuus oikeasti rakentuu: maatalouteen ja elintarviketuotantoon, teollisuuteen, metsätalouteen, kaivannaisteollisuuteen ja rajaseutuun. Jokainen heikennys tiestössä ja muissa väylissä näkyy näillä alueilla heti, ihmisten arjessa välittömästi, ja tietenkin myös yritysten kannattavuudessa, mahdollisuuksissa tehdä investointeja ja myös tulevaisuuden suunnittelussa. Tätä hallitus ei tunnu ymmärtävän, tai vieläkin pahempaa, se ei ehkä välitäkään. Myös hallitusohjelmaan kirjattu liikenteen verotuksen ja rahoituksen uudistus seisoo. Liikenteen verotulot ovat romahtaneet, ja polttoaineiden hinnat nousevat. Tämäkin on koitumassa kansantaloutemme ja autoilijoiden turmaksi — kiitos hallituksen tekemättömyyden. Arvoisa puhemies! Keskusta tarjoaa paremman vaihtoehdon. Haluamme koko Suomea palvelevan liikenneverkon, ei vain hallituksen valikoimiin postinumeroihin. Nyt on korkea aika alkaa tehdä sitä, mikä on välttämätöntä. Se ei olisi sen vaikeampaa kuin keskittyä perusasioihin ja tunnustaa tosiasiat. Suomen tiestö, raiteet ja sillat rapistuvat niin kovaa vauhtia, että korvissa soi. Valtiolla rahat ovat vähissä. Siksi miljardeja maksaviin raidehankkeisiin ei pitäisi upottaa enää euroakaan valtion rahaa. [Sheikki Laakso: Se on järkevää tehdä ratoja!] Suomessa talouskasvu ja turvallisuus syntyvät toimivista kuljetusketjuista, eivät keskittämisestä, joka pakottaa ihmiset jättämään kotinsa ja yritykset lähtemään muualle. Se on väärä tie, minne hallitus on Suomea nyt viemässä. Nyt tarvitaan kiireellinen korjausohjelma alempiasteisille teille, rikkinäisille raiteille ja lahonneille silloille. Ne ratkaisevat, miten teollisuus Suomessa pärjää, jotta työpaikat säilyvät — se on meille kaikille tärkeää — ja olisi mahdollisuuksia investoida ja turvata huoltovarmuus tällä keinolla. Poikittaisliikenteen kehittäminen on myös pantava käyntiin. Saimaan, Savon ja Karjalan alueet on liitettävä osaksi koko maan liikenneverkkoa. Hallituksen nollaamaa yksityisteiden rahoitusta on korotettava. Puu, vilja ja muut raaka-aineet pitää saada kulkemaan metsistä ja pelloilta tehtaisiin ja satamiin. Tiestön hoitoa on samoin uudistettava. Nykyinen urakkamalli ei toimi, ja valvonta on olematonta. Tämä ei ole mielipide, se on tosiasia, jonka ihmiset kohtaavat joka ainoa päivä. Tiehöylät on saatava takaisin alemman soratieverkon hoitoon. Arvoisa puhemies! Maakunnat tarvitsevat omat lentoyhteytensä. Kolmen tunnin saavutettavuudesta Helsinkiin on pidettävä kiinni. Bisnesmiehillä ja ‑naisilla ei ole aikaa istuskella koko päivää junassa ja bussissa odottamassa perillepääsyä. Ja sitten, arvoisa herra puhemies, Laajakaista kaikille ‑ohjelma on palautettava, kuten ministerin tilaama selvityskin sanoi. Toimivat puhelin- ja nettiyhteydet ovat tämän päivän oikea perusoikeus. Tarvitaan siis lisää valokuitua ja myös tukiasemia, jotta langaton verkko toimii. Arvoisa herra puhemies! Lopuksi: Keskusta tarjoaa suunnanmuutoksen hallituksen umpisurkealle liikennepolitiikalle. Koko maata pitää kehittää. Nyt siitä on hylätty jo yli puolet. Muutos vaatii, että valtion vähiä rahoja käytettäisiin paljon viisaammin kuin mitä hallitus on tehnyt ja mitä se tässä selonteossaan suunnittelee. [Sheikki Laakso: Tyhjällä paperilla se ei onnistu! — Timo Heinonen: Ei Hoskonen voi kyllä kaivata viime kauden hallituspohjaa! — Hannu Hoskonen: Sinäpä sen sanoit!]