Tuula Väätäinen

Arvoisa puhemies! Suomessa on enemmän työttömiä, enemmän lapsiperheköyhyyttä, enemmän konkursseja, pitempiä hoitojonoja kuin oli Orpon hallituksen aloittaessa. Kun näitä tosiasioita katsoo, niin miettii, miten te voitte sanoa, että teidän hallituksen toiminta ja päätökset ovat onnistuneet. Ja kuulostaa siltä, että tällä samalla radalla te haluatte jatkaa. Oletteko te kysyneet asiantuntijoilta, mitkä ovat hallituksen päätösten lopputulemat keväällä 2027? Onko arvioitu pitkän aikavälin vaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan esimerkiksi siinä, että lapsiperheköyhyys vain pahenee?

Arvoisa puhemies! Olen elänyt Itä-Suomessa 70 vuotta, ja tämänhetkinen tilanne Itä-Suomessa on täysin erilainen kuin mitä se näitten vuosikymmenten aikana on ollut. Suomelle, Pohjoismaille ja Euroopalle itärajan pysyminen paikallaan on elinehto. Itä-Suomi on pystyttävä pitämään asuttuna, arvoisat ministerit. Nyt hyvinvointialueet säästävät ja leikkaavat — valtio on siihen heitä ohjannut — valtio leikkaa esimerkiksi koulutuksesta, kunnat leikkaavat omassa ahdingossaan. Arvoisa ministeri Purra: ymmärrättekö te, mihin se johtaa, että näin monelta taholta leikataan ja erityisesti Itä-Suomesta?

Arvoisa puhemies! On tietysti hyvä asia, että hyvinvointialueille on annettu lisäaikaa, mutta tuon lisäajan puitteissa hyvinvointialueet joutuvat edelleen leikkaamaan ja säästämään. Palveluita joudutaan keskittämään, mikä tarkoittaa sitä, että maaseutualueet tyhjenevät — kukapa sinne haluaisi jäädä, kun palvelut sieltä kaikkoavat. Alueet tarvitsevat lisää rahaa, jotta pystyvät selviytymään lakisääteisistä tehtävistä. Nythän on käymässä niin, että kun kuntien talous heikkenee, niin kunnat leikkaavat esimerkiksi koulujen osalta, varhaiskasvatuksen osalta, hyvinvointialueet palveluitten osalta, ja sitten tulee vielä valtio, joka käskee leikkaamaan, niin kuin esimerkiksi Varkauden ja Iisalmen yöpäivystys lakkautettiin. Eli nämä leikkaukset näyttävät kohdistuvan samoihin alueisiin, jopa samoihin kuntiin, ja tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Itä-Suomessa väestön siirtyminen maaseudulta kaupunkiin ei kuin kiihtyy. Kuitenkin turvallisuuden näkökulmasta pitäisi olla se tilanne, [Puhemies koputtaa] että alueet pysyisivät asuttuina ja ihmiset voisivat asua siellä, mikä heille parhaimmalta näyttää, [Puhemies koputtaa] mutta näillä ratkaisuilla nyt tehdään hallaa.

Arvoisa puhemies! Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on tullut politiikan keskiöön viime vuosien tapahtumien ja sotien vuoksi. Samalla kun me vahvistamme Suomen puolustusta, ajattelen, että meidän on entistä enemmän panostettava kansainväliseen toimintaan ja yhteistyöhön. Suomen on oltava niissä pöydissä, joissa keskustellaan ja linjataan maailman ja Euroopan tulevaisuutta kohti vakautta. Arvoisa puhemies ja hyvät ministerit! Ajattelen, että kaiken toiminnan taustalla täytyy olla aina ihmisoikeudet ja demokratia. Minulle on tullut sellainen käsitys, että ministeri Valtosella ovat nämä ajatukset siellä taustalla, kun teette yhteistyötä kansainvälisen yhteisön kanssa: ihmisoikeudet ja demokratia — kiitos siitä.

Arvoisa puhemies! Joulu on aikaa, jolloin hyväntekeväisyysjärjestöt tekevät työtä, sellaista työtä, joka itse asiassa kuuluisi valtiolle. Pienituloisille lapsille järjestetään joululahjakeräyksiä ja jaetaan ruokakasseja. Nämä eivät pelasta läheskään kaikkia ja kaikkien joulua, koska avuntarvitsijoita on niin paljon ja te olette leikanneet myös järjestöiltä. Mutta mitä tapahtuu joulun jälkeen, kun edessä on arki ja lahjoitukset on käytetty, ruokakassit ovat tyhjentyneet? Hallituksen on mielestäni viimein aika ottaa vastuuta kaikkien suomalaisten selviytymisestä. Arvoisa pääministeri, olen huomannut, että toivo on teille mieluinen sana. Niinpä minä toivon teiltä uuden vuoden lahjaa, vain yhtä, jolla te lupaatte parantaa pienituloisten elämää joulun jälkeen.

Arvoisa puhemies! Kerron vielä, miten tämä vaikuttaa suomalaisiin. Työttömyysjaksot ovat pidentyneet. Työttömät voivat joutua perheineen pakosta muuttamaan ja karsimaan välttämättömiä menojaan. Pitkän työttömyyden jälkeen on vaikea kammeta itsensä takaisin työelämään, kun pian ainoa tarjolla oleva työllisyyspalvelu on työhakemusten täyttäminen työpaikkoihin, joihin on satoja muita hakijoita. Hienoinen työllisyyden kasvu ei anna vielä juhlan aihetta, koska sen rinnalla pitkäaikaistyöttömyys jatkaa koko ajan kasvuaan. Tämä työttömyyskehitys muistuttaa minua 90-luvun lamasta ja sen seurauksista, kun osa ihmisistä putosi pysyvästi kyydistä. Olin tuolloin työssä Kuopion mielenterveyskeskuksessa. Arvoisa pääministeri Orpo, miten varmistatte, ettei sama 90-luvun kehityskulku toistu, kun ilmassa on kaikki merkit, että näin on jo käymässä?

Arvoisa puhemies! Hyvä pääministeri, tänään ajattelin puhua vain teille. Syksyn mittaan olemme saaneet huonoja uutisia toisensa perään. Aika moneen perheeseen on tulossa musta joulu. Tästä kertovat pienituloisten perheiden joululahjatoiveet, joissa lahjaksi toivotaan ruokaa tai välttämättömyystarvikkeita, esimerkiksi lämpimiä kenkiä lapsille. Konkurssien määrä on ennätyskorkealla, työttömyys on kasvanut kuukausi toisensa jälkeen, talousennusteita tarkistetaan vain alaspäin, ja Suomi on käytännössä jo määrätty tarkkailuluokalle. OECD:n tuoreen ennusteen mukaan Suomi on ainoa kehittynyt maa, jonka talous ei kasva tänä vuonna. Hyvä pääministeri, tämä kehitys tapahtuu teidän vahtivuorollanne. Arvoisa pääministeri, tämäkö oli se joululahja, jonka halusitte suomalaisille tänä vuonna antaa?

Kiitos, rouva puhemies! Työttömien joukko on suuri, ja siinä joukossa pitkäaikaistyöttömien kohtalo on kaikkein vaikein. Jos työmarkkinat alkavat tervehtyä, niin osa pitkäaikaistyöttömistä ei sittenkään työllisty johtuen siitä, että pitkä työttömyys on joillekin niin traumatisoiva tai lamaannuttava, että työhön ryhtyminen on miltei mahdotonta. Sen vuoksi kaikki toimet työttömien hyväksi, erityisesti pitkäaikaistyöttömien hyväksi, ovat välttämättömiä. Kun edustaja Lindtman pyysi pääministeriä kuuntelemaan, niin nyt minä kuuntelen teitä, ministeri Marttinen, kun te kerrotte kaikki ne toimet, mitä hallitus on tehnyt ja aikoo tehdä pitkäaikaistyöttömien hyväksi.

Kiitos, puheenjohtaja, arvoisa ministeri! Itä-Suomi on kokonaisturvallisuuden varmistamisessa keskeinen alue Suomessa. Meille teiden kunto ja ratayhteyksien sujuvuus ja nopeus ovat elinehto niin yrityksille kuin ihmisille, ja oikeastaan koko Suomessa huoltovarmuus ja turvallisuus ovat riippuvaisia sujuvasta ja nopeasta liikkumisesta. Toivon, että te oikeasti ja käytännössä huolehditte siitä, että Itä-Suomessa olisi toiminnan ja elämän edellytykset. Nyt me olemme eläneet epävarmuudessa, ja meidän mieliin hiipii epäluottamus myös valtionjohdon toimiin ja suunnitelmiin, koska ne lupaukset ja puheet, mitä esimerkiksi täällä salissa on ministereidenkin puolesta tullut, eivät näytä ikään kuin muuttuvan todeksi ja käytännön teoiksi. Toivon, että te perehdytte Itä-Suomen tilanteeseen nykyistä tarkemmin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Selonteon käsittelyn yhteydessä on kyllä tullut varsin selväksi se, että maan puolustaminen tarvitsee riittävät resurssit, jotka nostavat puolustuksen menoja nykyisestä. Mutta suuri ratkaisematon kysymys on vielä se, mistä Puolustusvoimien rahoitus otetaan tai kuinka se järjestellään. Monessa puheenvuorossa on tullut esille se, että maan sisäinen rauha tarvitsee myös resursseja. Esimerkiksi koulutus ja sosiaali‑ ja terveydenhuolto ovat asioita, joissa meillä ei ole varaa enää säästää lainkaan. Päinvastoin siellä tarvittaisiin lisää rahoitusta. Oli tavattoman tärkeää kuulla ministeriltä nyt tänään aivan suoraan sanottuna se, että olette perustamassa parlamentaarista työryhmää, jonka kanssa on yhdessä tarkoitus sopia ja katsoa tuleva puolustuksen rahoitus useammalle vaalikaudelle, jotta me onnistutaan tärkeässä tehtävässä puolustaa Suomea mahdollisilta vihollisilta.

Arvoisa rouva puhemies! Julkisen talouden tilanteesta on huoli yhteinen, ja meistä jokainen haluaa kasvua, mutta arvoisa hallitus, suomalaisten ostovoimasta ja pienituloisten selviytymisestä huolemme ei ole yhteneväinen. Ajattelen, että usko ja luotto tulevaisuuteen kuuluvat meille kaikille, mutta hallituksen toimilla tämä ei tule nyt toteutumaan. Pyydän, että istuisitte vielä alas ja miettisitte, mitä kaikkea näitten leikkausten seurauksena tapahtuu ja syntyy. Olisiko mahdollista löytää näihin päätöksiin vähän enemmän inhimillisyyttä? Koska ajattelen, että kaiken pohjalla on kuitenkin kyse arvoista, jotka ohjaavat meidän toimintaa, nyt näyttää siltä, että ainakin sosiaalidemokraattien ja hallituksen arvot ovat kovin kaukana toisistaan.

Arvoisa rouva puhemies! Kansalaisjärjestöillä, erityisesti sote-järjestöillä, on merkittävä rooli hyvinvointiyhteiskunnan toimivuuden kannalta. Ne tekevät tärkeää ennalta ehkäisevää työtä ja lisäävät kuntouttavaa osallisuutta, ja tästä syystä järjestöjen rahoituksen leikkaaminen on puhtaasti hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa. Järjestöillä on yleensä vain kourallinen joukko palkattuja työntekijöitä, ja koko muu työvoima koostuu vapaaehtoisista. Jotta järjestöt voisivat toimia järjestäytyneesti ja niiden toiminta olisi tuottavaa ja turvallista, tarvitaan palkattuja työntekijöitä organisoimaan, ohjaamaan ja kouluttamaan vapaaehtoisia. Meillä ei ole varaa menettää vapaaehtoistyöntekijöitä ja järjestöjä, jotka tekevät ennalta ehkäisevää työtä tilanteessa, jossa sosiaali- ja terveyshuoltopalvelujen menot kasvavat ja palvelutarve on suuri. Järjestöt ovat avainasemassa, jotta kustannukset pystytään pitämään kurissa. Hallitus leikkaa sosiaali- ja terveyspalveluista, ennalta ehkäisevästä työstä ja vielä kuntien valtionosuuksista, jolloin kunnatkaan eivät pysty tekemään niille kuuluvaa ennalta ehkäisevää työtä kuntalaistensa hyväksi. Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo ei ole tullut paikalle — ehkä siksi, että hänellä ei ole hyväksyttäviä perusteluja tehdyille ja tuleville leikkauksille ja hän ei ole riittävän vahva tullakseen kertomaan tänne, mihin nuo leikkaukset on suunniteltu.

Kiitos, rouva puhemies! Tässä maassa on todella haastavaa olla ikääntyvä ja vammainen, mutta erityisen haastavaa on olla ikääntyvä vammainen. Ikääntyvien palveluista leikataan, vammaispalveluista leikataan, mutta nyt on kerrottu, että hallitus haluaa leikata myös ikääntyneiden vammaispalveluista 20 miljoonaa niin kutsutun elämänvaiherajauksen perusteella — aika nätisti on muotoiltu ikärasismi tähän sanaan. Uusi vammaispalvelulaki on ehtinyt olla voimassa vasta kolme kuukautta, ja sitä ollaan nyt jo kiristämässä. Onko tässä salissa oikeasti sellaisia kansanedustajia, jotka pitävät hyvänä tätä hallituksen tavoitetta leikata ikääntyviltä vammaisilta vammaispalvelulain edellyttämiä palveluja? [Pia Sillanpää: Vammaisilta ei leikata yhtään mitään!] Onko tässä salissa oikeasti sellaisia kansanedustajia, jotka haluavat näin toimittavan? Ei kukaan vastaa, että on. Miksi te kannatatte sitten tätä lakia?

Arvoisa rouva puhemies! Minusta on tärkeää, että hallitus on tuonut tämän lain jo tässä vaiheessa eduskuntaan. Niin kuin on monta kertaa todettu jo tänään, tilanne rajalla ei ole muuttunut yhtään helpommaksi siitä, kun viimeksi rajalaki säädettiin, mutta nyt on tietysti tärkeää, että valiokunnilla on mahdollisuus ja työrauha, joita täytyy jopa melkein vaalia, jotta valiokunnat voisivat mahdollisimman laajasti kuulla asiantuntijoita. Minäkin olen huolissani Rajavartiolaitoksen rahoituksesta. Tiedämme, että siellä on vajetta jo perusrahoituksesta, ja toivoisin, että ministeri suhtautuisi tähän sillä pieteetillä, että Rajavartiolaitos saisi lisärahoitusta, jotta he onnistuvat rajalla valvontatyössään.

Arvoisa rouva puhemies! Suomalaisen yhteiskunnan tukipilareita ovat sosiaali‑ ja terveydenhuolto, palo‑ ja pelastustoimi ja kansalaisjärjestöt, ja näistä kaikista te olette nyt säästämässä ja leikkaamassa. Tehdyillä leikkauksilla ja tulevilla leikkauksilla te romutatte koko tämän järjestelmän, johonka ihmiset ovat voineet luottaa ja varsinkin ne, jotka ovat heikommassa asemassa. Arvoisa ministeri Juuso, mitä enemmän minä teitä tänään kuuntelen, sitä sekavammaksi koko tämän asian käsittely muuttuu. [Laura Huhtasaaren välihuuto] Arvoisa rouva puhemies! Tuli juuri mieleen Timo Soinin aikoinaan esittämä kysymys: arvoisat ministerit, eikö teitä hävetä?

Arvoisa puhemies! Jos ollaan huolissaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan työtaakasta ja jaksamisesta, niin se hoituu ihan sillä, että tällaisia lakiesityksiä ei tuoda saliin eikä varsinkaan tällaisessa kiireessä. Puhemies! Iisalmessa, varsinkin Iisalmen pohjoispuolella, ja Varkaudessa, varsinkin Varkauden eteläpuolella, on voitu luottaa siihen, että yöaikaan hädän sattuessa apu on ollut lähellä ja päivystys saatavilla. Mikäli Iisalmen ja Varkauden yöpäivystys päättyy ja niitten loppuessa sattuu onnettomuus tai sairaustapaus, jossa potilas menehtyy tai loukkaantuu pysyvästi, niin, arvoisa ministeri, kuka siitä silloin on vastuussa? Tekö, vai ajatteletteko, että se on Pohjois-Savon hyvinvointialue?

Arvoisa puhemies! On vielä palattava tuohon Ukrainan jälleenrakentamiseen liittyvään tasa-arvoliittoumaan. Ministeri Tavio perusteli päätöstään sillä, että Suomella on laskevat kehitysyhteistyöresurssit. Sen sijaan MTV kertoo, että virkamiehet ovat kertoneet, että Tavio päätti Suomen jäävän liittoumasta ulos siksi, että sen oli tarkoitus edistää sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asiaa, eli nämä kaksi sanaa olivat ne, jotka vaikuttivat Tavion päätökseen. Nyt te sanotte, että Suomi on mukana kaikessa, mikä tukee Ukrainaa. Jos nyt sitten seuraavassa palaverissa te ette muuta Tavion päätöstä, niin teidän lupaukset menevät katteettomiksi.

Arvoisa puhemies! Kokoomus sanoo, että nyt toteutetaan niitä asioita, jotka ovat olleet tavoitteena kauan, ja ehkä ne ovat olleet koko kokoomuksen historian ajan. Tämä on minusta juuri se hallituksen ongelma, elikkä te toteutatte sellaisia muutoksia, jotka eivät ole toimivia tänä päivänä — josko ne olisivat toimineet koskaan, mutta eivät ainakaan tänään. Työelämän kiristäminen, koulutuksen kurjistaminen, muun muassa aikuiskoulutustuen poisto ja maahanmuuton vaurioittaminen ovat myrkkyä tämän päivän haasteisiin. Näillä tavoitteilla ja päätöksillä te vaikeutatte Suomen, erityisesti suomalaisten ja Suomessa asuvien selviytymistä tästä päivästä ja tulevaisuudesta. Arvoisa puhemies! Olen tähän päivään mennessä luottanut aika paljon ministeri Adlercreutziin, mutta luotto on nyt häneenkin mennyt, sillä hän hyväksyy ammatillisen koulutuksen leikkauksen. Minä odotan myös pääministerin vastausta ministeri Tavion kielteiseen päätökseen Ukrainan tukemiseen.

Arvoisa puhemies! Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus kulkevat käsi kädessä, kun niitä katsoo yksilön näkökulmasta, ja siksi on tärkeää, että me täällä Suomessa jokaisen arki turvataan ja että se on riittävän vakaa, jotta me pystymme suuntaamaan myötätuntoa ja lisäämään halua auttaa toisia. Meidän on huolehdittava siitä, että kotona kansalaisten arki on toimivaa. Vain tällä tavalla me voimme säilyttää laajan poliittisen yhteisen näkemyksen keinoista ja päämääristä, joilla me pyrimme omalta osaltamme rakentamaan rauhaa maailmassa. Voi varmaan avoimesti kysyä: onko Orpon hallitus onnistunut ihmisten arjen turvaamisessa ja vakauttamisessa tällä vaalikaudella?

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Viitanen kävi lävitse puheessaan laajalti asioita, jotka heikentävät osan kansalaisista elämää ja eriarvoistavat suomalaisia. Viitasen nostamat asiat ovat tosiasioita, ja tuskin kukaan hallituspuolueiden rehellisistä edustajista voi niitä kiistää. Nyt olisi korkea aika tehdä muutoksia, perääntyä ja tunnustaa, että hallituksen valitsema politiikka on turmiollista: valtio velkaantuu ja kansalaiset kärsivät. Ministeri Purra, teille tuli tuossa puheenne lopussa tavaton kiire. Jos te olisitte käyttänyt vähän vähemmän aikaa sosiaalidemokraattien parjaamiseen, teillä olisi ollut aikaa kertoa enemmän hallituksen näkemyksistä ja tulevaisuuden suunnitelmista — niitä me täällä salissa odotamme. [Mikko Savola: Mutta jos niitä ei ole?]