Arto Satonen

Arvoisa rouva puhemies! Palaan tähän: vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä, mikä ymmärtääkseni on Outi Ojalan aikoinaan sanoma. Se on täysin ymmärrettävää, koska totta kai niiden ihmisten toimeentulo on eniten uhattuna, jos valtio ei pärjää, jotka saavat toimeentulonsa joko kokonaan tai pääosin valtiolta. Mutta sitten minä ihmettelen sitä, kun samaan aikaan me katsotaan näitä opposition vaihtoehtoja: vasemmistoliiton vaihtoehto, miinus 65 000 työtöntä, vihreiden vaihtoehto, miinus 15 000 työtöntä, ja demarien vaihtoehdon työllisyysvaikutuksia ei edes julkistettu. [Välihuutoja vasemmalta] Tämä tarkoittaa sitä, että jos me olisi toimittu teidän vaihtoehtonne mukaan, meillä olisi vielä enemmän ihmisiä, jotka olisivat tällä hetkellä työttömiä. Nyt kun vasemmistoliitto on vielä lähtenyt mukaan tähän kahdeksan miljardin veropommiin, niin te olette ajamassa Suomea Kreikan tielle, ja se ei ole kyllä suomalaisen köyhän etu.

Arvoisa puhemies! Yhdyn myös näihin kiitoksiin ministerille ja hallitukselle. Tässähän on tosiaan takana, niin kuin tässä puhuttiin, myös tämä parlamentaarisen työryhmän työ, jossa sain itsekin olla viime vaalikaudella mukana. Kyllähän siinä työssä hyvin selväksi tuli se, että kyllä me kotimaisen ruuan saatavuus voidaan turvata vain ja ainoastaan sillä, että kaikki tämän ruokaketjun osapuolet pärjäävät siinä prosessissa. Toinen on se — me puhumme tästä huoltovarmuudesta — että meillä ei ole sitä huoltovarmuutta, jos meillä ei normaaliaikana kannata Suomessa tuottaa ruokaa ja teollisesti tehdä elintarvikkeita. Eli kyllä me tarvitaan sitä, että alkutuottaja, teollisuus ja kauppa toimivat sellaisilla pelisäännöillä, että siinä kaikki pärjäävät, ja nyt tässä näitä pelisääntöjä sitten hieman oikeudenmukaistetaan. Tässä on toki puhuttu siitä, että on pelkoa ruuan hinnan noususta, on pelkoa tuonnin kasvusta. Näitä asioita kannattaa seurata, mutta nyt on tärkeää, että tämä viesti saadaan eteenpäin.

Puhemies! Kiitokset ministeri Grahn-Laasoselle tästä esityksestä. Kuten ministerin esityksestä kävi ilmi, raskaus- ja perhevapaasyrjintä, jota joka neljäs on kokenut, on merkittävä kysymys, ja se, mitä voidaan tässä nyt lainsäädännön puitteissa tälle asialle tehdä, on viisasta tehdä. Tässä on hyviä täsmennyksiä, kuten muun muassa hyvitysvelvollisuuden ulottaminen myöskin käyttäjäyrityksiin sekä selvitysvelvollisuuden asettaminen työnantajalle. Nämä ovat erittäin positiivisia. Tämä myös osoittaa sen, että hallitus ottaa tämän raskaus- ja perhevapaasyrjinnän kysymyksen hyvin vakavasti ja ymmärtää, että se on yksi osa meidän perhepolitiikkaa. Meidän työmarkkinoita ja perhe-elämää täytyy yhteensovittaa sillä tavalla, että se palvelee molempia yhtä lailla samanaikaisesti.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä ihan lyhyesti otan kiinni edustaja Lylyn puheenvuorosta, kun hän puhui tästä kansainvälisestä osuudesta: Se on ihan totta, että tämä rajat yli tapahtuva yhteistyö on näissä asioissa tosi tärkeätä. Muistan itse asiassa siltä ajalta, kun olin työministerin tehtävässä, että Suomi ja Viro taisivat olla ensimmäiset maat, jotka hyödynsivät tätä eurooppalaista muistaakseni ELA-nimistä järjestöä niin, että tiettyjä rakennustyömaita ratsattiin yhdessä suomalaisten ja virolaisten viranomaisten kesken. Ylipäätään se, että meillä tiedonkulku erityisesti Suomen ja Viron välillä on saatu toimivaksi, on erittäin hyvä. Senkin takia, että tässä onnistuminen edellyttää myös tätä kansainvälistä yhteistyötä, minusta on ollut todella hyvä asia se, jonka itse asiassa edellinen hallitus aloitti ja jota tämä nykyinen on jatkanut, että on valittu nämä työperäisen maahanmuuton kohdemaat. Sehän ei estä sitä, ettei voida jostain muualtakin tulla, mutta kun on valittu ne kohdemaat — tällä hetkellähän ne ovat Intia, Filippiinit ja Vietnam, käytännössä ne kolme, joista tulee — ja kun sieltä tulee suurempi osa sitä väkeä tai sanotaan, että lähinnä kohdistuu niihin maihin se työperäinen maahanmuutto, joka Suomeen tulee, niin silloin meidän on helpompi myöskin heidän viranomaistensa kanssa tehdä sitä yhteistyötä. Juuri sen takia myös ministeritasolla on näitä yhteistyöverkostoja avattu ja tavattu kollegoita sieltä ja näin poispäin, jotta saadaan nämä pelisäännöt selkeiksi ja ennen kaikkea saadaan ne tulijat ymmärtämään sitä, miten tämä suomalainen työelämä toimii, mitkä pelisäännöt täällä ovat ja nimenomaan että täällä ei tarvita mitään välikäsiä vaan täällä voidaan suoraan työnantajien palvelukseen tulla.

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut hyvää keskustelua. Muutama ajatus vielä tähän loppuun. Ensinnäkin siitä, mikä ylipäätään on oikein ja mikä on väärin työmarkkinoilla: Lähtökohta tietysti on se, että Suomessa tehdään töitä suomalaisin työehdoin ja suomalaisin pelisäännöin, [Timo Suhonen: Oikein!] ja se on sekä työntekijän että työnantajan etu. On tietysti tässä suhteessa tärkeätä myös se, että tämä valvonta toimii. Ja täällä jo aiemminkin oli puhetta esimerkiksi siitä, että kun tiedonsaanti viranomaisten kesken on riittävää, niin näihin ongelmiin voidaan myös puuttua. Täällä on keskustelun kuluessa jo aika paljon käyty läpi näitä yksittäistapauksia, minkälaisia näitä on ollut, mutta otan muutaman esimerkin, jotka ovat jääneet itselleni erityisesti mieleen. Yksi on se, että tämä lainsäädäntö eri maissa on erilainen ja myös kulttuuri on erilainen. Esimerkiksi tämä kynnysraha, josta täällä on puhuttu, on Suomessa laiton, ja meidän pitää pystyä valvomaan, että sitä ei myöskään oteta. Mutta monissa muissa maissa se on täysin laillinen, ja siitä seuraa ikään kuin se, että ne ihmiset, jotka tulevat näistä köyhemmistä maista, ovat saattaneet omassa maassaan tottua tällaiseen käytäntöön. Se vaikeuttaa sen asian ratkaisemista Suomessa. Eli ainakin niihin meidän työperäisen maahanmuuton kohdemaihin meidän pitää pystyä välittämään semmoista tietoa, että Suomessa tällaista kynnysrahaa ei hyväksytä. Se on ensimmäinen näkökohta. Ja ylipäätäänhän, kuten täällä on käynyt ilmi, nämä ongelmat — eivät pelkästään, mutta suurelta osin — liittyvät nimenomaan näihin maahanmuuttajien keskinäisiin suhteisiin. Eli usein kyllä hyväksikäytetty on maahanmuuttaja, mutta usein myös hyväksikäyttäjä on maahanmuuttaja. Tämä on se haaste, joka tähän liittyy, ja siellä saattaa olla epäluottamusta viranomaisia kohtaan, mikä myös tarkoittaa sitä, ettei niin helposti näistä asioista uskalleta puhua eteenpäin. Arvoisa puhemies! Sitten toinen tilanne on sellainen, johon on vaikea päästä kiinni, ja se on se, että molemmilla on ikään kuin intressi tässä asiassa. Eli työnantajan intressi on se, että ei tarvitse maksaa suomalaisten pelisääntöjen mukaista palkkaa, mutta myös työntekijällä on intressi: jos hän tulee selvästi köyhemmästä maasta, niin vaikka hän ei saisikaan kuin vaikka 80 prosenttia siitä palkasta, niin se on hänelle ikään kuin suuri palkka. Tämä oli ongelma erityisesti silloin, kun Suomen ja Viron välinen palkkaero oli merkittävä. Silloinhan meillä oli tämäntyyppisiä tapauksia, että maksettiin palkat ihan normaalisti, kyllä, mutta sitten Tallinnassa otettiin pankkiautomaatista osa rahoista poies ja niin poispäin. Tämäntyyppiset asiat ovat myös sellaisia, joihin on vaikea päästä kiinni. Sitten meillä oli tämä marja-ala, jossa oli erittäin suuria väärinkäytöksiä sekä Suomessa — ei kaikissa yrityksissä, mutta laajalti — että myöskin Thaimaan päässä. Siinä oli paljon sellaista, joka ei kestänyt päivänvaloa. Onneksi jo tämän hallituksen aikana se systeemi muokattiin aivan uudeksi. Se toki vaikuttaa siihen, miten koko toimiala voi toimia, mutta ei liiketoiminta voi perustua siihen, että jatkuvasti työehtoja poljetaan. Eli se oli erittäin tärkeää, ja jos tämäntyyppisiä esiintyy muillakin aloilla, niin niihin on ilman muuta puututtava. No, sitten lisään tähän vielä myöskin kuluttajavastuun. Eli kyllä meistä jokaisen pitää se ymmärtää, että jos meillä on lähipitseria, joka jatkuvasti myy kuuden euron pitsaa, niin siellä eivät varmasti ole työntekijöiden oikeudet kunnossa eivätkä mitkään muutkaan asiat. Eli silloin kannattaa myös sitä miettiä, ostaako sen palveluita, koska jokainen meistä voi myös itse vaikuttaa. Arvoisa rouva puhemies! Ihan lopuksi haluan nostaa sen esille, että on esimerkkejä myös sellaisesta toimialasta, jolla työnantajat ja työntekijät yhdessä ovat tehneet todella paljon harmaan talouden kitkemiseksi ja reilujen pelisääntöjen saamiseksi työmarkkinoille. Nostan tästä esimerkkinä rakennusalan, jolla sekä työnantaja- että työntekijäpuoli ovat yhdessä miettineet niitä ratkaisuita, joilla siihen päästään kiinni. Sen takia siellä on esimerkiksi tilaajavastuulaki, siellä on veronumero, siellä on sellaisia käytäntöjä, joita muilla aloilla ei ole käytössä. Juuri sen takia harmaata taloutta on saatu kitkettyä ja parannettua rehellisten työnantajien asemaa, jotta he voivat myös maksaa työntekijöilleen sellaiset palkat kuin Suomessa kuuluu maksaa.

Arvoisa puhemies! Yhdyn myös kiitoksiin ministerille. — Tänään kun tosiaan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tätä ennakkokäsittelyssä jo käsitteli, tuli hyvin laajasti kiitoksia tälle esitykselle niin Verohallinnon, Maahanmuuttoviraston kuin työsuojelun eli hyvin monen viraston näkökulmasta. Ehkä se, mitä vielä toivottiin, oli se, että tätä tiedonvaihtoa voisi olla vielä enemmän näiden elinten välillä, jotta pystyttäisiin entistä paremmin näihin paneutumaan. Tämä asiahan on sellainen, että Suomessa pitää tehdä töitä suomalaisin pelisäännöin. Se on työntekijän ja se on työnantajan, rehellisten yrittäjien, kannalta ainoa kestävä tapa, ja sen takia tähän asiaan on pitänyt puuttua. Hallitusohjelmaneuvotteluissa, kun tämä asia jo listattiin, lähtökohta nimenomaan oli, että nähtiin, että tässä oli selvä puute. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole tätä asiaa otettu riittävän vakavasti, ja nyt se toteutetaan. Ja aivan kuten tässä sanottiin, usein nämä liittyvät näihin maahanmuuttajien sisäisiin järjestelyihin.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa häiritsee nyt se, että tässä puhutaan kahdesta eri asiasta samaan aikaan. On aivan totta, että meillä on todella paljon perusteltuja määräaikaisia työsuhteita. Niiden määrä on kasvanut, ne koskevat nuoria, ne koskevat naisia ja niitä on erityisesti julkisella sektorilla. Joka ikinen meistä, joka on jossakin kunnan hallinnossa tai hyvinvointialueiden hallinnossa, voi sille asialle tehdä. Voidaan ottaa käyttöön esimerkiksi sijaispankkeja, joilla niille ihmisille, jotka jatkuvasti toimivat töissä esimerkiksi hoiva-alalla tai koulutuksen parissa mutta tekevät tällaisia sijaistöitä, tarjotaan vakituisia työsuhteita. Tämä on täysin mahdollista, ja jokainen meistä voi viedä sitä asiaa eteenpäin. Toivotaan, että viedään eteenpäin. Mutta tässä ehdotuksessa on kyse nyt siitä, miten sitä työllistämisen kynnystä alennetaan. Ihmettelen, kun kaikkein suurin ongelma tällä hetkellä Suomessa on se, ettei ole riittävästi avoimia työpaikkoja, kuinka sitä nimenomaan vastustetaan, että sitä pyritään edistämään. Eikö tämä keskustelu olekin ihmeellistä? [Välihuutoja vasemmalta]

Arvoisa puhemies! Erittäin hyvää keskustelua, ja totta kai Euroopan turvallisuuden näkökulmasta tämä Ukrainan tilanne on ihan fundamentaalinen, ja se, että siihen pystytään vastaamaan riittävästi. Sitten tästä taloudelliselta puolelta pari näkökulmaa haluan ottaa esille: Ensimmäinen on se, että tämä on minusta hieno asia, että EU on nyt tehnyt tämän Mercosur-sopimuksen ja on tehnyt Intian vapaakauppasopimuksen. Tässä on nyt menty siihen suuntaan, mistä Kanadan pääministeri Mark Carney hyvin puhui, että maailmassa on muitakin alueita kuin USA, Kiina ja Venäjä ja niiden muiden alueiden kannattaa tehdä keskenään yhteistyötä ja vahvistaa yhdessä omia talouksiaan ja kehittää omaa kauppaansa. Tämä on erittäin positiivista. Kumpula-Natri otti hyvin esiin sisämarkkinoiden merkityksen, ja täytyy sanoa, kun itsekin vähän aikaa olin siellä kilpailukykyneuvostossa, että tämä on valitettavasti niin, että puheissa tätä sisämarkkinaa kyllä kovasti edistetään, mutta käytännön teot ovat kyllä hitaita. Siihen pitäisi saada ihan oikeasti uutta vauhtia, niin kuin nämä Draghin ja Lettan raportitkin ovat halunneet.

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan kiittää Mäenpäätä tästä aloitteesta. Hän kävi hyvin läpi tämän kuiviketurve-, kasvuturve- ja energiaturveasian kokonaisuudessaan. — Mielelläni jatkan tästä Koskelan puheenvuorosta, koska tämä on juuri se asia, joka ei ole tässä riittävästi vielä ollut esillä, että jos me ajatellaan tätä asiaa sen turveyrittäjän näkökulmasta, että he uskaltavat investoida ja niin kuin täällä sanottiin, myöskin innovoida sitä, niin se vaatii tietynlaista jatkuvuutta. Ja kaikkein huonointa on se, että tässä on ollut hyvin vahvasti ideologia mukana, kun edellisellä kaudella on näitä asioita hoidettu. Nyt on tilanne muuttunut. Me tarvitaan tämä huoltovarmuussyistä, ja kasvu- ja kuiviketurpeen osalta tämä asia on hoidettava. Meidän on tehtävä pitkän aikavälin ohjelma, jolla me myös annetaan luottamusta niille, jotka tällä alalla toimivat, että tämä on jatkossakin käytettävissä oleva yksi keino.

Arvoisa rouva puhemies! Ihan lyhyesti vielä: Ensinnäkin kiitokset demarikollegoille näistä sanoista. Edustaja Savola mielestäni laajensi vielä hyvin tätä metsäklusteria myöskin sinne tavallaan ketjun alkupäähän ja otti mukaan siihen myös maatalouden merkityksen. Näissä molemmissa Suomi on kyllä myös edelläkävijä. Metsänhoidossahan me ollaan nimenomaan se maa, jota kaikki katsovat, millä tavalla näitä pitäisi hoitaa. Otin vielä tämän puheenvuoron ihan sen takia, että minusta on todella tärkeää, että täällä nyt on sellainen henki, että me puhutaan suomalaisen teollisuuden puolesta. Se liittyy tähän asiaan, mitä me nyt käsitellään, erinomaisesti, koska ei pelkästään metsäteollisuudessa vaan monella muullakin alalla, mihin täällä itse asiassa edustaja Lyly omassa puheenvuorossaan viittasi, suomalainen teollisuus tuottaa ympäristö- ja ilmastoystävällisemmin niitä tuotteita kuin moni muu. Eli se on jo ekoteko sinänsä, että ne kotimaassa tehdään. Sitten aika usein, kun puhutaan tästä, mihin tämä elinkeinorakenne menee, niin me nähdään, että teollisuuden työllistämä määrä on aleneva ja sitten palvelut nousevat, ja voidaan ajatella, että kun tekoälyt ja kaikki tulevat, niin tällä teollisuudella ei olisi sellaista merkitystä. Mutta tosiasiassa teollisuus on vielä tosi iso kivijalka meidän koko systeemissä joka tapauksessa. Juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että erityisesti teknologiateollisuudessa meillä on todella hyvä vire päällä, samoin puolustusteollisuudessa. Siellä on paljon mahdollisuuksia, jotka voivat nostaa meitä kansakuntana eteenpäin. Eli on todella tärkeää, että täällä on näin vahva yhteinen henki suomalaisen teollisuuden puolesta yli kaikkien poliittisten rajojen.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt täytyy ensinnäkin sanoa, että voin lähes kokonaan yhtyä edustaja Lylyn puheenvuoroon. Tässä asiassa ollaan todella lähellä. Haluan myös mainita edustaja Suhosen puheenvuoron, koska nimenomaan se innosti minutkin vielä tänne tulemaan. Jottei nyt jää väärää käsitystä, niin totta kai nämä ilmastoon liittyvät asiat ja tavoitteet ovat tärkeitä, luonto- ja ympäristöasiat ovat tärkeitä, mutta meidän täytyy ymmärtää se, että sellainen kansakunta, joka ei kykene huolehtimaan omien kansalaistensa toimeentulosta ja työllisyydestä ja taloudesta, ei kykene huolehtimaan myöskään ympäristöstään. Semmoista esimerkkiä maailmasta ei löydy, jossa ihmiset voivat huonosti mutta ympäristöasiat ovat kunnossa. Eli kyllä tämä taloudellinen toimeliaisuus menee yhdessä sen kanssa, että voidaan olla esimerkillisiä myös näiden asioiden hoidossa. Haluan ottaa tässä esille erityisesti metsäteollisuuden näkökulman, koska kysymys näistä hakkuista on yksi relevantti asia: Jos katsotaan sitä vaikutusta, joka metsäteollisuudella on Suomeen, niin tuossa nopeasti tekoälyä hyödyntäen katsoin näitä lukuja vuodelta 2024: Metsäteollisuuden viennin arvo on 12,1 miljardia, joka on noin viidennes koko Suomen tavaraviennistä. Työllisyys suoraan 64 000, välillisesti 82 000. Verotulo yli kolme miljardia vuodessa. Nämä ovat ihan valtavia summia. Ja kun täällä on edustaja Eerola vielä paikalla, niin täytyy huomioida se, että esimerkiksi Etelä-Karjalassa me nyt puhutaan siitä, että meille tulee joku vapaakauppa-alue, mutta jos metsäteollisuuden, jonka osuus bkt:stä Etelä-Karjalassa ymmärtääkseni on suurempi kuin minkään toimialan missään muussa maakunnassa, toimintaedellytykset eivät ole kunnossa, niin ei meillä ole mitään mahdollisuutta millään muullakaan aluepolitiikalla näitä asioita ratkaista. Jos mennään sinne omaani ja edustaja Lylyn vaalipiiriin Pirkanmaalle, jossa tapahtui tämä Takon toiminnan loppuminen, niin kyllä siinäkin hyvin keskeinen syy... Se olisi varmaan loppunut pitkässä juoksussa myöhemminkin, mutta se olisi todennäköisesti jatkunut vielä, jos Venäjän puutoimitukset eivät olisi katkenneet eikä sitä kautta raaka-aineen hinta olisi noussut ja sitä kautta loppuneet toimintaedellytykset. Eli kyllä se, että metsäteollisuuden toimintaedellytykset turvataan, on parasta mahdollista aluepolitiikkaa, mitä Suomessa voidaan tehdä. [Timo Suhonen: Olipa hyvä puhe!]

Arvoisa puhemies! Edustaja Harkimo totesi täällä, että nämä työmarkkinauudistukset kantavat hedelmää vasta sitten, kun on talouskasvua. Isossa kuvassa se on tietysti näin, mutta katsokaapa, mitä meidän vientimarkkinoilla on tapahtunut: tammi—syyskuussa Suomen vienti kasvoi 3,2 prosenttia. Johtuuko tämä viennin kasvu siitä, että geopoliittinen tilanne on poikkeuksellisen hyvä, kun on Ukrainan sota käynnissä? Johtuuko se siitä, että Trumpin tullit ovat jotenkin helpottaneet toimintaympäristöä? Aivan päinvastoin. Se syy on vain ja ainoastaan siinä, että... Totta kai yritykset ovat tehneet hyvää työtä, mutta hallituksen toimenpiteet, työmarkkinauudistukset, toimenpiteet luvitukseen liittyen, t&k-panostukset, rahoitukseen liittyvät toimet ovat olleet ne keskeiset syyt — ja sitten tietenkin näiden henkilökohtaisten suhteiden hyödyntäminen jäänmurtajakaupoissa ovat olleet se syy — siihen, että Suomen viesti on lähtenyt kasvuun, eli nämä uudistukset ovat jo nyt näyttäneet voimansa.

Arvoisa puhemies! Olen tätä asiaa joutunut myös seuraamaan jonkin aikaa, ja kyllä täytyy sanoa, että kyllä tämä in-house-puoli on näillä vanhoilla säännöillä ottanut koko ajan lisää sitä markkinaa pois yksityisiltä toimijoilta. Ei ole todellakaan niin, että tämä in-house toimisi ainoastaan siellä, missä ei ole tarjolla markkinaan liittyviä vaihtoehtoja, vaan in-house on ollut kyllä hyvinkin vallalla. Ja aivan kuten ministeri täällä sanoi, niin jos omistaa yhtiöstä 0,02 prosenttia, mikä peruste se on sille, että vapautuu kilpailutuksesta. Sen suhteen tässä pitää tehdä asioita. No, sitten toinen kohta, jossa komppaan edustaja Elomaata: kyllä tämän maatalouden osalta on nimenomaan niin, että jos Suomessa on tietyt kriteerit, millä Suomessa pitää ruokaa tuottaa, niin kyllä sen täytyy näkyä siinä, että julkisissa hankinnoissa silloin ostetaan niiden kriteereiden mukaan.

Arvoisa puhemies! Minua vähän ihmetyttää tämä rakentamiseen liittyvä keskustelu. Niin kauan kuin meillä on tyhjiä, myymättömiä uusia asuntoja, niin siellä ei varmaan hirveästi rakenneta. Mitä sitten tulee julkiseen rakentamiseen, niin ainakin siinä kunnassa, josta itse tulen, Sastalamassa, on kymmenillä miljoonilla rakennettu. Nimenomaan on hyödynnetty tämä heikko rakennusalan tilanne ja tehty todella paljon kouluja, uimahalleja ja päiväkoteja. Niin että kunnat voivat myös itse tehdä näitä toimenpiteitä. Täällä sitten vasemmistoliitosta puhuttiin, että kulutusta on hyydytetty. No, eihän se näin ole. Viime vaalikaudella keskivertopalkansaajan ostovoima putosi kuusi prosenttia. Nyt tällä hetkellä ostovoima kaikilla, jotka ovat töissä, on parantunut, [Välihuutoja vasemmalta] koska palkat nousevat enemmän kuin inflaatio ja korot ovat tulleet alaspäin ihan jokaisella. Sille, että ihmiset pelkäävät sitä geopoliittista tilannetta, Ukrainan sotaa, ja ollaan varovaisia kulutuksessa, meidän on hyvin vaikea kotimaisin toimin mitään tehdä, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin on pakko sanoa, että minä kyllä todella ihmettelen sitä keskustelua, joka täällä on käyty. Ensin aloitetaan kyselytunnilla, jonka pääasia on se, että meillä on liikaa työttömiä, sitten todetaan, kuten edustaja Viitala täällä aikaisemmin, että valtaosa työttömistä haluaa kovasti päästä töihin, mutta sitten kolmantena vastustetaan sitkeästi joka ikistä kohtaa, jolla työllistämisen kynnystä alennetaan. Eiväthän ne työttömät pääse millään töihin, jos työpaikkoja ei synny lisää, ja tässähän on nimenomaan kyse siitä, että se työllistämisen kynnys alenee, ja nimenomaan siitä, että se nuori työntekijä tai alanvaihtaja pääsee ensimmäistä kertaa näyttämään sitä osaamistaan sinne vuoden määräaikaiseen työsuhteeseen. Okei, se voidaan kolmeen kertaan jakaa, mutta kuitenkin vuodeksi. No, sitten täällä edustaja Koskinen aikaisemmin omassa puheenvuorossaan totesi, että sekin on huono asia, että puolen vuoden päästä voidaan irtisanoa tämä sopimus myös työntekijän puolelta. Onko todellakin näin? Voin kertoa, että se on Akavan lobbaama asia tänne, ja sen idea on nimenomaan se, että jos henkilö, joka on määräaikaisessa työsuhteessa, saakin sen määräaikaisen työsuhteen kuluessa vakituisen tai toistaiseksi jatkuvan työsuhteen. Kuka sitä vastustaa, että tämä nuori siirtyy sieltä määräaikaisesta työsuhteesta vakituiseen työsuhteeseen? En ymmärrä ollenkaan. Niin kuin täällä ministeri Marttinen sanoi aikaisemmin aivan hyvin, usein kyse ei ole siitä, että työsuhde on joko määräaikainen tai toistaiseksi jatkuva, vaan kyse on siitä, onko työsuhde määräaikainen vai onko työttömänä. Siitähän on kyse, ja sen takia tämä on erittäin tärkeä uudistus. Tässä on tarkat säännöt sen suhteen, miten tämä ketjuttaminen tapahtuu. Kun täällä edustaja Werning kertoo, että hän on omalla työurallaan ollut kymmeniä kertoja määräaikaisessa työsuhteessa ja sitä on jatkettu ja jatkettu, niin eikö se kerro, että tämä aikaisempi systeemi ei toimi, koska julkisella sektorilla joku voi kymmeniä kertoja uudelleen ja uudelleen vaatia määräaikaisia työsuhteita? Nyt tätä ollaan muuttamassa, kuten ministeri Marttinen sanoi. Eikö tämä mene nyt oikeaan suuntaan? Arvoisa puhemies! Sitten vielä näistä vaikutuksista — tästä asiasta on puhuttu ties kuinka monta kertaa, näistä työllisyysvaikutuksista ja muista vaikutuksista. Meidän järjestelmämme valtiovarainministeriössä toimii niin, että sosiaaliturvauudistuksille he voivat laskea työllisyysvaikutukset, koska siellä on olemassa muualta maailmasta sellaista kirjallisuutta, johon voidaan näihin rinnastaa, mutta tällaisiin yksittäisiin muutoksiin ei ole olemassa sellaista tieteellistä pohjaa, että voidaan osoittaa ne vaikutukset. Mutta eihän se, että sellaista tieteellistä pohjaa ei ole, tarkoita sitä, että niitä vaikutuksia ei olisi. Se on täysin väärä johtopäätös. Jos työllistämisen kynnys alenee, niin kai sillä on positiivinen työllisyysvaikutus. Se on eri asia, kuinka paljon se on, sitä ei kukaan voi tietää. Olen muuten erittäin tyytyväinen siitä, että edustaja Kurvinen saapui paikalle, koska juuri nyt tässä hallitus toteuttaa niitä täsmäuudistuksia, joita te toivoitte, että tuodaan. Nyt olisi voitu käsitellä se teidän välikysymyksenne tässä samalla, kun tässä on hyviä vastauksia siihen välikysymykseen jo valmiina [Antti Kurvisen välihuuto] eli tehdään täysin oikeansuuntaisia asioita. Sitten vielä aivan lopuksi tästä raskaus- ja perhesyrjinnästä, josta täällä on paljon keskusteltu. Kun se on yksiselitteisesti tässä laissa kielletty, niin mitä enemmän sille voidaan tehdä kuin se, että se yksiselitteisesti kielletään? Kiitoksia tästä keskustelusta. Toivon, että valiokunnassa päästään asiassa sentään vähän syvemmälle ja ei ehkä puhuta niin paljon pelkojen näkökulmasta, vaan katsotaan tätä asiaa kokonaisuutena.

Arvoisa puhemies! Kyselytunnin aikana edustaja Kurvinen peräsi nimenomaan täsmätoimia, joilla Suomen työllisyyttä parannetaan. Nyt hän ei ole edes paikalla, kun on nimenomaan kolme sellaista täsmätoimea, joilla parannetaan sitä, että työllistämiskynnys alenee. Edustaja Viitala sanoi täällä aivan oikein, että suurin osa työttömistä haluaa päästä töihin. Nimenomaan näin on, mutta he tarvitsevat niitä työmahdollisuuksia, jotta he voivat päästä töihin. Tällä uudistuksella helpotetaan sitä, että nuori saa ensimmäisen työpaikan helpommin; helpotetaan, aivan kuten ministeri Marttinen sanoi, ammatinvaihtajan mahdollisuutta päästä töihin; tällä helpotetaan sitä, että kun lomauttamiseen joudutaan, niin yrityksen toimintakyky säilyy paremmin; ja tällä helpotetaan byrokratiaa takaisinottovelvoitteessa. Nämä ovat juuri sellaisia konkreettisia uudistuksia, joilla Suomen työmarkkinaa muutetaan kilpailukykyisemmäksi.

Arvoisa rouva puhemies! Ihan lyhyesti vielä muutama huomio. Ensinnäkin tähän eläkeratkaisuun, mihin edustaja Lyly viittasi, on helppo yhtyä, ja nytten sitä vielä pikkasen sitten petrattiin tässä juuri myöskin kolmikantaisessa yhteistyössä. Olenkin sanonut, että se on se osa kolmikantaa, joka omastakin mielestäni on kyllä toiminut. Toki voi olla, että sielläkin vielä kunnianhimoisempiin ratkaisuihin jossain vaiheessa joudutaan, mutta tämä on ollut ihan hyvää pohjaa. Edustaja Suhosta haluan erityisesti kiittää siitä, että hän mainitsi nämä Ihalaisen ajan toimenpiteet. Olin nimittäin silloin hallitusohjelmaneuvotteluissa kokoomuksen neuvottelija näissä kysymyksissä, ja muistan oikein hyvin, kun näitä yhdessä tehtiin. Mutta valitettavasti täytyy sanoa kyllä niin, että se ei missään nimessä johtunut Ihalaisesta, jota suuresti arvostan, kuten täällä varmaan moni muukin. Jos katsotaan sen Ihalaisenkin ajan työllisyysloppusaldo, niin se on kyllä vahvasti miinuksella, ja kyllä se vain valitettavasti kertoo siitä, että kyllä suhdanteellakin aika iso merkitys on.

Arvoisa rouva puhemies! En omalta osaltani halua tätä enempää pitkittää, mutta kiitän niistä puheenvuoroista, jotka täällä edustajat Lohi, Räsänen ja myöskin Lyly tässä käyttivät omaan puheenvuorooni liittyen, ja Lyly täydellisti sitä ihan merkittävällä tavalla. Se on ihan totta, että siinä oli myös näitä ratkaisuja, jotka vaikuttivat asiaan paljon. Tämä edustaja Lindénin viimeinen puheenvuoro on kyllä kieltämättä myös yksi asia, joka on syytä havainnoida. Paitsi että on hyvä tiedostaa, että korko voi joskus olla huomattavastikin korkeampi kuin se on tällä hetkellä, niin tässähän oli myös niin, että me jossain vaiheessa — muistan, että tässäkin salissa — ihan vakavasti puhuttiin, että tarvitseeko tätä velkaa maksaa koskaan takaisin ja että tämä nollakorkoaika on ikuinen. Eikä se ollut pelkästään julkisella puolella, vaan kun kuvasin sitä, kuinka kotitalouksien velkaantuminen kasvoi, niin siinä oli myös sellaista uskoa, että se korkotaso hyvin pitkään pyörii siellä nollassa. Sitten kun asuntolainan korko tulikin sieltä yhtäkkiä neljään prosenttiin, niin se olikin sitten jo todella vakava paikka. Nyt kun se on tullut neljästä kahteen, niin edelleen sitä velkaa pelätään aivan eri lailla kuin pelättiin silloin, kun oltiin siellä nollan ja yhden välillä ja ajateltiin, että se tulee kestämään maailman tappiin. Eli kyllä tässä tietysti on sellaisia olosuhteita, myös ulkoisia olosuhteita, joihin emme pysty vaikuttamaan ja jotka saattavat merkittävälläkin tavalla heijastua näihin kysymyksiin.

Arvoisa rouva puhemies! Olen tässä ollut tämän budjettikeskustelun aikana aika paljon flunssassa, mutta nyt kun pääsin paikalle, niin en malta olla tähän valtionvelkaan ja velan korkoihin liittyen vähän pidemmältäkin aikaa muistelematta sitä, miten oikeastaan olemme tähän päätyneet, missä nyt olemme. Asia on tietysti juuri niin kuin edustaja Lohi totesi, että taakse mennyttä emme saa muutettua ja eteenpäin pitää katsoa, mutta senkin ymmärtäminen, mitä aikaisemmin on tehty, on aika hyvä silloin, jos ajatellaan, millä keinoilla yritetään eteenpäin mennä. Aloitan vuodesta 2007, jolloin meillä oli Vanhasen kakkonen, ja siinä vaiheessa Suomen valtionvelka, tai 2008, oli muistaakseni 28 prosenttia bruttokansantuotteesta. Silloin 2007 hallitusohjelmaneuvotteluissa, jotka olivat itsellenikin ensimmäiset hallitusohjelmaneuvottelut, havaittiin, että Suomen väestö on ikääntymässä ja meidän pitää tehdä prosenttiyksikkö vuodessa ylijäämää, jotta me voidaan varautua tähän väestön ikääntymiseen. No, se onnistui yhden vuoden. Sitten tuli 2008, tuli finanssikriisi, tuli Nokian alasajo, tulivat metsäteollisuuden vaikeudet. Silloin tehtiin ensimmäinen ison luokan virhe, josta itse asiassa muistan silloisen puhemiehen Sauli Niinistön myös varoittaneen, mutta ne varoitukset menivät kuuroille korville. Silloin ajateltiin, että tämä Suomen talouden romahtaminen — sitä voi näin sanoa, koska 2009 muistaakseni bkt laski enemmän kuin mitä on laskenut edes sen jälkeen pahimpina aikoina — tulee palautumaan sille aiemmalle uralle, ja menoja ei lähdetty supistamaan, vaan menot pidettiin entisellä tasolla. Sitten samaan aikaan meillä pysyi kotimainen kulutus voimissaan sen takia, että kotitaloudet alkoivat hurjasti velkaantumaan. Kotitalouksien velkaantumisaste 2009 oli 109, josta se nousi 134:ään vuoteen 2022. Nyt se on lähtenyt rajusti alaspäin ja pankkitileillä on enemmän rahaa kuin koskaan, mutta samaan aikaan se kertoo myös siitä, että ihmisillä on arkuutta tässä kuluttamisessa, mutta toisaalta se on myös tervehdyttänyt sitä liikettä, joka tässä tapahtuu. Eli pitkälti kotitalouksien velkaantumisella me pidettiin tämä kone käynnissä. No, sitten tuli Sipilän hallitus, ja se yritti korjata tätä tilannetta — osittain onnistuikin — kilpailukykysopimuksella, jonka täällä ainakin edustaja Lyly erittäin hyvin muistaa, ja myöskin joitakin työlakeja uudistamalla, vaikka sitten se uudistustyö jäikin kesken. Siinä itse asiassa kävi niin, että 2018 valtion tulot ja menot olivat yhden vuoden tasapainossa. Se on ainoa vuosi tässä pitkään, pitkään aikaan, kun valtion tulot ja menot ovat olleet tasapainossa. No, sen Sipilän hallituksen jälkeen tulivat 2019 vaalit. Ne sosiaalidemokraatit voittivat ylisuurilla vaalilupauksilla, ja vaikka niistä vain osa toteutettiin — muun muassa kuuluisaa vappusatasta ei toteutettu ikinä mutta siellä toteutettiin kuitenkin jonkin verran muun muassa oppivelvollisuusiän pidentämistä ja muutamaa muuta — silloin lähtivät ne menot suoraan kasvuun ja silloin haettiin niitä työllisyystoimia, joilla ne piti rahoittaa, mutta ne eivät toteutuneet, koska näitä uudistuksia ei työmarkkinoilla kyetty tekemään. Sitten alkoi se putki, että alkoi korona ja sitten alkoi tämä Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Nämä kaikki yhdessä viime vaalikaudella nostivat tätä valtion velkaantumisen tasoa noin 40 miljardilla. Sitten kun tämä nykyinen hallitus aloitti, niin se aloitti erittäin syvästä kuopasta, koska sen heti alkuun piti tehdä kuuden miljardin talouden tasapainottaminen, josta neljä miljardia tehtiin suorilla säästötoimilla. No, kuten tiedetään, se jälkimmäinen kaksi miljardia ei ole vielä toteutunutkaan. Sen jälkeen on jouduttu tekemään montaa talouden tasapainottamisratkaisua, ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että ollaan tässä EU:n alijäämämenettelyssä. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että me on saatu aikaan, ja tästä annan tunnustusta ennen kaikkea oppositiopuolueille, tämä velkajarrusopimus, joka tulee sitten seuraavalla vaalikaudella olemaan tosi iso juttu. Haluan vielä ikään kuin lopuksi korostaa tässä sitä, että se meidän pitkäaikainen ongelma lähtee siitä, että me on kuviteltu, että meidän tulot palautuvat sille uralle, jolla ne olivat ennen vuotta 2008, ja menoja on hyvin vähän pienennetty lukuun ottamatta nyt tätä vaalikautta, jossain määrin Sipilän vaalikautta, ja jotain teki myös Kataisen sixpack-hallitus. Niitä säästöjä on tehty kuitenkin kohtuullisen vähän, mutta meidän tulokehitys ei ole palautunut sille uralle, jolla me silloin kuviteltiin, että se jatkuu. Nyt me kyllä tiedetään jo, että siinä on tehty väärä analyysi. Olkoonkin, että se olisi tuottanut tietysti silloin akuutteja haasteita, jos olisi lähdetty samaan aikaan säästämään, kun meillä oli finanssikriisiä ja muuta, mutta se perusanalyysi, mikä silloin tehtiin, osoittautui vääräksi. Nyt me ollaan jo semmoisessa tilanteessa, että meillä on tämä elvytysvara aika lailla pieni, eli tilanne on ajautunut siihen, että nyt meidän on sitten jo tämän velkajarrujärjestelmän mukaan mentävä eteenpäin riippumatta siitä, mikä on suhdannetilanne. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Otan myös kantaa tähän VTV:n raporttiin. VTV:n raporttihan lähtee siitä, että nämä työllisyystoimet ovat sinänsä hyviä, mutta se arvostelu kohdistuu ajoitukseen. No, puhutaanpa sitten tästä ajoituksesta. Minä olen 23. vuotta täällä eduskunnassa. Ensimmäiset 20 vuotta minä vartosin sitä, että koska Suomen työllisyystilanne olisi niin hyvä, että sosiaalidemokraatitkin olisivat valmiita siihen, että paikallista sopimista edistetään, lakkolakeja muutetaan ja tehdään työttömyysturvaan ja irtisanomissuojaan ja muuhun niitä uudistuksia, jotka muissa Pohjoismaissa ovat kantaneet hedelmää. 20 vuotta sain varrota, ei tullut vielä sellaista aikaa, ja minä en usko, että sellaista aikaa olisi tullut koskaan. Eli tässä vaan nyt on niin, että nämä poliittiset suhdanteet menevät eri vauhtia kuin taloudelliset suhdanteet, ja totta kai olisi parasta, että ne osuisivat kohdalleen, mutta nämä uudistukset tulevat aivan varmasti kantamaan hedelmää. Se vain vaatii nyt vähän pidemmän ajan. [Timo Harakka: Terveisiä työttömille!]