Sari Essayah

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Täällä edustajat Lyly ja Viljanen kysyivät tästä rekisteristä. Koiria Suomessa on suurin piirtein noin 800 000, ja näistä puolet on tällä hetkellä siellä rekisterissä. Kissojen lukumäärän, aika semmoisella mututuntumalla, arvioidaan olevan varmaankin jonkun verran enemmän. Edustaja Viljanen kysyi vielä tästä... Koirarekisterihän meillä tosiaan on, ja siellä se rekisteröinti maksaa tällä hetkellä 10 euroa, jos se tehdään sähköisesti, ja sitten jos paperilomakkeella ilmoitellaan, niin se on sen 20 euroa. Mutta on hyvä muistaa, niin kuin tuossa laissa nyt sanotaan, että sen tunnistusmerkinnänhän voi tehdä myös valtuutettu tunnistaja, ja siinä mielessä se varmaan tulee tasaamaan näitä kustannuksia. 2030 on näitten kissojen osalta, sellaisten kissojen osalta, jotka ovat myyntiin tarkoitettuja. Niille tulee se rekisteröintivelvoite siihen mennessä, ja sitten nämä muut mirrit tulevat vähän myöhemmin. Siinä on se 2040 on nyt laitettu sinne. Se on siis Euroopan unionin asetus, joka on kuitenkin edelleenkin tällä hetkellä käsittelyssä Euroopan parlamentissa, eli se ei ole vielä ihan loppuun saatettu siellä. Suomessakin valmistelua toki tehdään näitten rekistereitten suhteen, mutta kun se on vielä kesken siellä, siellä on siis osia, jotka ovat vielä vahvistamatta, kannattaa tietenkin ottaa huomioon myös se, mitä sieltä sitten siellä käsittelyssä tulee. No, sitten vielä edustaja Elo kysyi tästä, mitä muuta tällaista on tulossa eläinsuojeluun liittyen, eläinten hyvinvointiin liittyen. Ainakin siellä on tulossa jalostusasetus, turkisasetus, kala-asetus, nauta-asetus ja sitten muistaakseni oli rekikoiriin liittyvä joku tämmöinen ohjekirja tai joku vastaavantyyppinen selvitys tai vastaava. Ainakin nämä ovat nyt tässä sellaisia, mitkä tältä istumalta pystyy listaamaan. Osahan näistä perustuu nimenomaan tuohon eläinten hyvinvointilakiin, joka silloin viime hallituskauden lopussa hyväksyttiin, elikkä ovat sieltä johtuvia asetuksia, jotka sitten pistävät sen lainsäädännön täytäntöön. — Kiitoksia.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä olevalla hallituksen esityksellä muutettaisiin jäsenvaltioiden välillä siirrettävien lemmikkieläinten tunnistamisen osalta lakia vastaamaan muuttunutta EU-lainsäädäntöä. Laissa täsmennettäisiin, että lemmikkieläimen tunnistimena käytetyn mikrosirun asentajana voisi toimia Suomessa eläinlääkäri. Lisäksi säädettäisiin Ruokavirastolle mahdollisuus valtuuttaa tunnistimen asettajaksi muita yhteisöjä, joiden lukuun toimivilla henkilöillä on eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön edellyttämä pätevyys. Tällainen valtuutus voitaisiin antaa esimerkiksi Kennelliitolle. Vastaavista vaatimuksista säädettäisiin hevoseläinten tunnistimena käytetyn mikrosirun asettajia koskien. Lakia esitetään myös täsmennettäväksi siten, että lemmikkieläinpassin koirille, kissoille ja freteille saisi Suomessa myöntää eläinlääkäri. Laissa kevennettäisiin sikaeläimien teurasmerkintävaatimusta. Jatkossa teurasmerkinnäksi riittäisi vähintään yksi, tatuoimalla tehty merkintä tai korvamerkki. Merkinnän on oltava luettavissa, ja tarvittaessa olisi tehtävä uusi tatuointi. Muutos parantaisi eläinten hyvinvointia, ja sikojen tatuointiin käytettävä työmäärä vähenisi arviolta noin 10—15 prosenttia vuodessa. Viranomaisen tarkastusoikeutta kotirauhan piiriin laajennettaisiin koskemaan tilanteita, joissa on perusteltua syytä epäillä vankeusuhkaista rikosta. Nykyisen lain puitteissa tarkastusoikeus on ollut mahdollista vain tilanteissa, joissa on perusteltu syy epäillä sakonuhkaisen kriminalisointisäännöksen piiriin kuuluvaa lain rikkomista. Toimivaltaisella viranomaisella voisi esimerkiksi olla perusteltu syy epäillä, että pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa säilytetään laajamittaista kauppaa varten koiria, joiden alkuperään ja jäljitettävyyttä koskeviin vaatimuksiin epäillään liittyvän olennaisia ihmisten tai eläinten terveyttä vaarantavia puutteita. Tarkastusoikeuden käyttö edellyttää huolellista harkintaa ja koskisi harvinaisia yksittäistapauksia, mutta niin kuin mediasta tiedämme, valitettavasti näitä Suomesta löytyy. Lakimuutoksessa huomioidaan myös käytännön soveltamisessa ilmenneitä tarpeita täsmentää lain hallinnollisia säännöksiä koskien kunnaneläinlääkärin oikeutta pyytää virka-apua, hallinnollisten toimenpiteiden väliaikaista asettamista sekä hevoseläimiä koskevan rekisterin ylläpitoa. Nykyisin voimassa olevan lain nojalla ei ole voitu määrätä seuraamusmaksua, jos eläin on tunnistusmerkitty, mutta sitä ei ole ilmoitettu rekisteriin. Eläimen tunnistamatta jättämisestä ja eräistä muista laiminlyönneistä seuraamusmaksun on voinut määrätä aiemminkin. Lakiin esitetään lisättäväksi uudet säännökset Ruokaviraston ja elinvoimakeskuksen mahdollisuudesta määrätä vähintään 300 euron ja enintään 5 000 euron seuraamusmaksu sille, joka laiminlyö eläimen rekisteriin ilmoittamisen. Lakia selkeytettäisiin lisäämällä nimenomainen säännös viranomaisen mahdollisuudesta kehottaa toimijaa korjaamaan lainsäädännön noudattamista koskeva puute. Eläinten rekisteröintivelvoite ja siihen liittyvä seuraamusmaksun muutos koskee lemmikkieläimistä koiria ja tuotantoeläimistä nautoja, sikoja, lampaita, vuohia ja hevosia. Kattavat ja luotettavat viranomaisrekisterit ovat edellytyksenä eläintautien torjunnalle ja varmistavat eläinten jäljitettävyyden mahdollisissa tautitapauksissa sekä osaltaan takaavat myös elintarvikeketjun luotettavuuden. Ajantasaiset eläinrekisterit ovat tarpeen myös eläinten hyvinvoinnin valvonnassa sekä eläinlääkintähuollon palvelujen suunnittelussa. Esimerkiksi rekisteröimättömät lampaat muodostavat Suomessa selvän eläintautien leviämisen riskin Bluetongue-viruksen eli sinikielitaudin osalta. Rekisteröimättömien eläinten myötä eläinten jäljitettävyys vaarantuu ja riski taudin leviämisestä kasvaa ja pahimmillaan mahdollistaa taudin leviämisen myöskin nautaeläimiin. Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä en käytä pidempää alustuspuheenvuoroa, jotta jää hivenen aikaa muistaakseni 30 minuutin keskustelulle. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Tähän edustaja Kalmarin viimeiseen vetoomukseen, että emme näkisi ruokaa vastakkainasettelun kautta vaan että siinä ennen kaikkea löytyy paljon yhteistä puolustettavaa, oli sitten kasvisruuan tai liharuuan ystävä tai riistan ja marjojen ystävä: kaikille varmasti riittää mieleistä puolustettavaa, kunhan puolustetaan suomalaista ruokaa. Edustaja Sillanpää ja Kalmari nostivat esille tämän, että millä tavalla tähän kouluruokailuun voitaisiin vielä vaikuttaa. No, kouluissa on tietysti aika iso valta linjata ensinnäkin siitä, miten vaikkapa välitunnit asetetaan tai millä tavalla ruokailut järjestetään ja onko se ruokailutila sellainen miellyttävä ja hiljainen, jossa voidaan keskittyä siihen ruokailuun, vai onko se hälinää ja hulinaa. Elikkä kyllä tässä paljon on koulujen varassa, ja ajattelen, että tässä varmaan opetusministerinkin suuntaan on hyvä laittaa viestiä. Nyt en ole aivan varma, mutta minun mielestäni tätä strategiaa oli tarkoitus käsitellä kai myöskin sivistysvaliokunnassa. Toivon, että siellä istuvat ihmiset, ottakaapa tämä kouluruokailu siellä oikein esille ja laittakaa valiokunnan lausuntoon tästä asiasta. Sitten täällä keskusteltiin paljon tästä, mistä ruuan tuottajia. Edustajat Mehtälä ja Kinnari nostivat näitä asioita esille. Kyllähän me ollaan hallituksessa tehty siinä mielessä hyvää työtä, että nuorten tuottajien määrä on saatu nytten nousuun. Me ollaan ylitetty ne tavoitteet, mitä siellä vaalikauden alussa oli. Siihen astihan se meni alaspäin kuin lehmän häntä — tässä tapauksessa kuvaus sopii hyvin — ja nyt ollaan tosiaan sitten 356 nuoressa plus 7 porotalouden aloittajaa. Suunta on ollut nyt koko ajan 50 aloittajaa lisää, mutta lisää tarvitaan, koska se, että meillä on 15 prosenttia alle 40-vuotiaita tuottajia, on tällä hetkellä Euroopan unionin kolmanneksi paras luku. Tämä on häpeällinen pronssitila, koska se kertoo siitä, että kaikki muut ovat vielä surkeampia. On tällä hetkellä EU:ssa yksi ihan kaikkein polttavimpia kysymyksiä, että mistä me saadaan ne ruuantuottajat koko EU-alueella. Siinä mielessä tämä on kyllä yhteinen pohdittava. Tietenkin se kannattavuus on siellä ytimessä, mutta kyllä se on tänä päivänä nuorten kohdalla myöskin sitä, miten sinä voit yhdistää sen työn ja perhe-elämän tai onko sitä muuta elämää kuin siinä navetan ympärillä. Kyllä tämän päivän nuori, kun hän katsoo niitä muita uramahdollisuuksia, pistää paljon enemmän painoarvoa tämäntyyppisille asioille. Siksi meidän pitäisi pystyä esimerkiksi vaikkapa lomitusjärjestelmää pitämään sillä tavalla iskussa, että se oikeasti tarjoaa niitä mahdollisuuksia näissä tilanteissa. No, täällä sitten edustaja Hoskonen ja myöskin valiokunnan puheenjohtaja Elomaa nosti tämän turveasian esille. Nythän on aika vasta valmistunut se MMM:n kuivike- ja kasvuturvepaperi, jossa me hyvin vahvasti nimenomaan alleviivaamme sitä, että me tarvitsemme Suomessa kasvu- ja kuiviketurvetta tulevaisuudessakin. Osa kyllä pystytään muilla erilaisilla seoksilla ja vastaavilla korvaamaan, mutta ei kaikkia. Me tarvitsemme sitä jatkossakin. Siinä mielessä tämä turveasia on ripoteltu useampaan ministeriöön, elikkä kun siellä on energiaa, niin siellä on ympäristöministeriö, ja siellä on VM verotuksen kautta. Mutta tietysti tämä päästökauppa on siellä taustalla yksi kaikkein vahvimpia, mikä ohjaa sitten tätä turpeen käyttöä, ja siis meidän ministeriön puolelta me tehdään kyllä kaikki se työ, jotta voidaan varmistaa, että turvetta pystytään kuivike- ja kasvupuolella käyttämään myöskin jatkossa. Se on strategiseksi raaka-aineeksi määritelty hallitusohjelmassa ja myöskin sen jälkeen vielä alleviivattu. No, täällä edustajat Vähämäki ja Riipi kysyivät hankintalaista. Hankintalakihan on tämmöinen mahdollistava laki. Ja nyt ensimmäistä kertaa hankintalaissa, vaikka täällä moitteitakin sille tuli, puhutaan huoltovarmuudesta, elikkä on mahdollisuus sinne hankintakriteereihin juuri huoltovarmuuden kautta tuoda niitä kotimaisia elintarvikkeita. Hankintalaki jalkautuu siellä hyvinvointialueilla ja kunnissa, ja siellä pitää olla ne strategiat kunnossa. Siellä pitää olla sellaiset strategiat, joissa pystytään mahdollistamaan se lähellä tuotetun ja kotimaisen hankinta. Mutta hankintalaki itsessään on mahdollistava, ja varsinaiset päätökset tehdään kuntien ja hyvinvointialueitten valtuustojen pöydän ääressä. Pitäkää huoli jokainen niillä tonteilla, että todellakin sitten pystytään nämä strategiat tekemään sen tyyppisiksi. Täällä edustajat Lyly ja Lahdenperä nostivat hyvin esille tämän koulutusasian ja sen, miten tärkeä tämä koulutuspuoli on. Täällä jos sivulta 16 katsotte, niin siellähän on maatalous-, kala- ja luonnontuotealan sekä ruoka-alan koulutuksen vahvistaminen alueellisesti vastaamaan työelämän tarpeita, korkeakoulututkintojen ja huippututkimuksen säilyttäminen ja vahvistaminen maatalous- ja ruoka-alalla. Nämä ovat myöskin niitä keskeisiä toimenpiteitten teemoja, joita viedään eteenpäin. Sitten täällä edustaja Lyly kysyi vielä näistä aurinkopaneelipelloista. Kyllä puhutaan alle prosentista Suomen peltopinta-alasta, niin että ei se siinä mielessä uhka ole, mutta totta kai asia, jota kannattaa seurata. Esimerkiksi Virossa, jossa peltopinta-ala on huomattavasti pienempi, on määritelty pellot A-, B- ja C-luokkaan ja katsottu, että niille kaikkein parhaille pelloille ei aurinkopaneeleita tuoda. Kyllä tämä on tässä uusiutuvan energian maailmassa hyvä pitää mielessä. Sitten jos puhemies vielä sallii, niin ihan nopeasti. Edustaja Kallio nosti juuri sellaisia konkreettisia asioita — näitähän sinne toimenpidesuunnitelmaan pitää kirjata, mitkä asiat oikeasti konkreettisesti jalkauttavat sitten nämä strategiat. Todellakin se toimenpidesuunnitelma on neljävuotinen, ja kun edustaja Ingo kysyi tästä ruokaneuvostosta, niin se ruokaneuvosto asetetaan sitä varten, että se seuraa, se arvioi ja se katsoo, onko siellä niitä päivitystarpeita. On tarkoituksena, että siinä ruokaneuvostossa on hallinnonalojen korkein johto, ja sen sijaan erilaiset sidosryhmät ja muut toimijat toimisivat sitten työryhmissä, mitkä menevät sen hallintoryhmän alla, koska on juuri tärkeää, että oikeasti sitten niitä asioita jalkautetaan, että me saadaan oikeasti jalkautettua ministeriöitten kautta se, mitä siellä linjataan. Sen takia tässä on haettu — niin kuin täällä taidettiin jossain ryhmäpuheenvuorossakin todeta — Irlannista mallia, että kun on katsottu, että siellä on ollut toimiva järjestelmä, niin me yritämme sitten täällä myöskin tämän pistää toimeen. Vielä edustajat Ollikainen ja Kiuru kysyivät tästä vesiasiasta. Tärkeä asia. Tänään on noussut keskusteluun ja onko, kuulemma, A-studiossakin puhetta tästä vedestä. Muistetaan nyt kuitenkin, että me ollaan tällä hallituskaudella tehty se laki, jolla todellakin meidän vesihuolto tulee olemaan julkisessa omistuksessa — ei ole mahdollista yksityistää. Meillä on myöskin vesiosuuskunnat, jotka pitävät siitä huolta, jotka ovat sitten asiakasosuuskuntia. Ja sittenhän se veden hinnoittelu tapahtuu siellä kunnissa. Nyt on jo tullut syytöksiä siitä, että hallitus nostaa veden hintaa. No, kyllä se tapahtuu siellä kunnissa ja vesiosuuskunnissa se veden hinnoittelu. Mutta on muistettava se, mikä tuotiin siinä lainsäädännön perusteluissa esille, että sieltä löytyy se korjausvelka. Sille korjausvelalle on vain jotakin tehtävä, ja kunnissa on oltava järkevä ajattelu sen suhteen, miten sitä korjausvelkaa kurotaan kiinni. Meillä on osa vesiputkista sellaisia, että sieltä löytyy lähestulkoon sadan vuoden takaista putkenpätkää, joten varmasti on tästä hyvä ottaa koppia. Sitten vielä edustaja Strandman kysyi tästä: kotimaisen kalan kulutusta lisäävä ohjelma on olemassa. [Puhemies koputtaa] On tärkeää, että sitä pystytään lisäämään. Sitten edustaja Viljanen kysyi vielä näistä, todella tärkeää: nimenomaisesti jos meillä ei olisi kotieläintaloutta, niin mihin ihmeeseen vilja päätyisi. No, jotkut vievät sitä tankkiin, mutta minun mielestäni vilja kuuluu ennen kaikkea sinne ruokaketjuun. Näillä sanoilla toivon hyvää käsittelyä siellä monessa valiokunnassa ja niitä tärkeitä nostoja juuri siihen, että voidaan jalkauttaa sitten tämä strategia. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia ensinnäkin näistä teidän ryhmäpuheenvuoroistanne ja sitten myöskin monista hyvistä kommenteista ja kysymyksistä. Pyrin niistä nyt ainakin osaan vastaamaan. Ensinnäkin lähtökohta tällä selonteolla on se, että tuotanto on meillä Suomessa monimuotoista. Me emme asettele lihantuotantoa ja kasvistuotantoa vastakkain, vaan me katsomme, että Suomessa on tärkeää, että nimenomaisesti meidän ilmasto-olosuhteissamme on monimuotoista tuotantoa. Se takaa meille parhaiten meidän omavaraisuuden ja huoltovarmuuden. Tämä vahva ruokajärjestelmä rakentuu myöskin meidän suomalaisille vahvuuksillemme. Esimerkiksi täällä edustaja Kinnari nosti esille tämän, onko mielestäni suomalainen lihantuotanto kestävää. Kyllä, se on nimenomaan sitä, ja sen takia meidän kannattaa Suomessa tuottaa lihaa, koska täällä me pystymme pitämään hyvän huolen muun muassa vesitaseista ja meillä on nurmipohjainen tuotanto, joka itsessään on jo yksi kestävyystekijä. Sitten monille teille, jotka kyselitte konkretian perään: Nyt pitää ymmärtää, että strategia on strategia ja strategiaa seuraa tämä toimeenpanosuunnitelma. Toimeenpanosuunnitelman keskeiset teemat löytyvät sieltä sivulta 27. Elikkä siinä nähdään jo, mitkä ovat ne aihiot, mitä lähdetään kehittämään. Kun täällä esimerkiksi, muistaakseni, vasemmistosta ja vihreistä kysyttiin kovasti tämän kasvipohjaisen tuotannon ja valkuaisomavaraisuuden perään, niin siellä se on ihan selkeästi, se on yksi näistä keskeisistä teemoista, valkuaisomavaraisuuden vahvistaminen kasvinjalostusta, tuotantoa ja jatkojalostusta kehittämällä sekä kasviproteiiniarvoketjujen kehittäminen vähintään kotimarkkinoita vastaavaksi. Se on aika kova tavoite, että saadaan siellä omavaraisuus. Mutta sitten edustaja Harkimolle, joka ei valitettavasti enää ole täällä salissa, kyllä täytyy nyt korjata näitä muutamia omavaraisuuslukuja, mitä hän totesi, että oltaisiin maidontuotannossa ja lihantuotannossa menetetty omavaraisuudet ja muuta vastaavaa. Siis kyllähän meillä tällä hetkellä ensinnäkin maidossa on 111 prosenttia, eli se ylittää meidän omavaraisuuden, sianlihassa mennään hiukka yli 100 prosentin ja naudassa ollaan siellä 87 prosentissa, että kyllä se suomalainen omavaraisuus edelleenkin on aika komeaa katsottavaa monissa tärkeissä elintarvikkeissa. Mutta sitten täällä todella useassa puheenvuorossa nousi tämä huoli meidän tuotantopanoksista. Meillä on liikaa ensinnäkin fossiilista riippuvuutta, ja meillä on liikaa riippuvuutta juurikin näistä maailman kriisialueilta tulevista raaka-aineista niin lannoitepuolella kuin polttoainepuolella. Tästä meidän pitää pyrkiä eroon, ja siksi olen vahvasti painottanut esimerkiksi biokaasun tuotantoa. Sinne vihreille ja vasemmistoon myöskin viesti siitä, että jos me ajatellaan biokaasun tuotantoa, niin kyllähän me tarvitsemme siinä myöskin sitä eläinperäistä lantaa, jolloin pääsemme sitä kautta irrottautumaan siitä fossiilisesta riippuvuudesta paljon paremmin. Totta kai se on askeleita eteenpäin. Niin kauan kuin meillä esimerkiksi traktorit edelleen pyörivät fossiilisilla, niin emme me nyt voi täysin fossiilisista päästä eroon, mutta tämä biokaasun tuotanto on erittäin hyvä askel eteenpäin. Täytyy todeta, että ainakin itse lämpimästi kannatan sitä, että meillä Suomessa tämä vihreän ammoniakin tuotantolaitos saataisiin Naantaliin pystyyn. Siinä varmasti etsitään myöskin ihan EU-tasolta sitten mahdollisia ratkaisuja. Lyhyesti vielä näihin teidän ryhmäpuheenvuoroihinne: Siellä kokoomuksessa, perussuomalaisissa, RKP:ssä ja KD:ssä kaikissa korostettiin tätä elintarvikemarkkinalakia ja sitä, miten tärkeä se on. Todellakin eduskunnassa on tärkeää sen eteenpäin saaminen, jolloinka esimerkiksi näiden kohtuuttomien sopimusehtojen osalta tämä voisi ehtiä vielä, sanotaan, jos hyvin menee, sinne syksylle, jolloinka tässä tilanteessa, joka tällä hetkellä on, tässä epävarmuudessa, joka tällä hetkellä on, meillä olisi sitten ihan selkeä laki, pohja ja selkänoja siihen, että tällaisia kohtuuttomia sopimusehtoja, joissa tuottaja joutuu myymään alle tuotantokustannusten, ei sitten enää pysty olemaan, vaan silloin laukeaa tämä velvollisuus neuvotella uudestaan. No, sitten täällä nostettiin myöskin esille kalatalous ja ylipäätänsä myöskin riista — tärkeitä asioita. Suomi elää näistä luonnon antimista, ja näitten soisi enemmänkin näkyvän siellä meidän ruokapöydässä. Vihreitten ryhmäpuheenvuorossa oli hyvin nostettu tämä kouluruokailu, ja tämä on tärkeä asia. Siellähän me yhteisen ruokapöydän ääressä opitaan juurikin sitä ruokakulttuuria. Nyt valitettavasti on monissa lehdissä ollut juttua siitä, että nuoret hotkivat 15 minuutissa sen ruuan — hyvä, jos jää sitä aikaa siellä koulussa käyttää. [Anne Kalmarin välihuuto] Tässä toivoisi, että meille tulisi vähän semmoista ruokakulttuuriajattelua siihen, että pitää olla enemmän mahdollisuutta. Sitten täällä oli paljon myöskin hyviä kysymyksiä liittyen näihin nuorten tuottajien tukiin ja vastaaviin. Näitähän me on korotettu tällä hallituskaudella, ja se näkyy myöskin siinä, että meillä on tällä hetkellä nuoria tuottajia enemmän kuin aikaisemmin ja oikeaan suuntaan mennään. Tämä hallitus tässä ruokastrategiassa ei ole asettamassa mitään uusia ilmastovaatimuksia tai mitään vastaavia. On tuotu vain esille esimerkiksi edellisen hallituksen aikana hyväksytty ennallistamisasetus, miten haasteellinen se on meille, kun siellä on nämä turvepeltoihin liittyvät vettämiset ynnä muut. [Petri Huru: Juuri näin!] Siinä mielessä, päinvastoin, tämä hallitus yrittää löytää ratkaisuja näihin kysymyksiin, mitä on sitten edeltävältä hallitukselta siirtynyt. No, viennissä ei ole julistuksia vaan oikeasti kasvua. Elikkä kyllähän meillä tällä hetkellä meidän vienti on määrällisesti jo 18 prosenttia, mutta siellä on arvon kautta katsottuna seitsemän prosenttia, ja se kertoo siitä, että yhä parempaa arvonlisää pitää pystyä saamaan meidän tuotteista. Liian paljon edelleenkin me viedään sitä niin sanottua bulkkia, elikkä pitää pystyä nostamaan arvonlisää. Sitten täällä oli meidän hyvästä kauran viennistä, oli huomioitu tämä. SDP kovasti korosti omassa ryhmäpuheenvuorossaan tärkeyttä siinä, että pidetään huolta siitä kannattavuudesta. Toivon, että tämä muistetaan aina siinä vaiheessa, kun sitä vaihtoehtobudjettia tehdään, kun siellä ainakin maataloudesta ovat ne kovimmat leikkaukset olleet. Silloin jos halutaan pitää huolta kannattavuudesta... Ja sitten on myös kysymys tästä hömppäheinästä. Te istuitte siinä hallituksessa, joka nimenomaisesti näitä ympäristötoimenpiteitä halusi sinne CAPiin lisätä, ja aika paljon näissä niin sanotuissa ympäristönurmissa on juuri näitä, joilla täytetään sitten näitä ympäristövaatimuksia ja ympäristötoimenpiteitä. Se pinta-ala, joka on pois siitä ruoantuotannosta, on suurin piirtein kymmenisen prosenttia, mutta on huomioitava, että esimerkiksi osa tästä ei-tuottamattomasta alasta on vaikkapa vesistönsuojelun kannalta merkittävä, elikkä siellä on niitä suojakaistaleita ja vastaavia. Silloin tämä keskustelu hömppäheinän ympärillä pitää pistää oikeaan lokeroon. Tämä hallitushan nimenomaan haluaa suunnata tuet siihen ruokaa tuottavaan maatalouteen, mutta niin kuin tiedätte, CAP on aina ikään kuin se seitsemän vuoden raami, jonka sisällä eletään, ja me yritämme nyt seuraavalle hallitukselle rakentaa mahdollisimman hyvää CAPia. Tosin kyllä EU-suunnalla edelleenkin on aika paljon painotusta näissä ympäristötoimenpiteissä, mutta todellakin niitä ympäristötoimenpiteitä on edellisessä hallituksessa varsin reippaasti sinne maatalouden puolelle lisätty. Tärkeäähän olisi ymmärtää se, että maatalouden pitää olla kannattavaa. Kyllä jokainen viljelijä haluaa tehdä sellaista ruoantuotantoa, joka on myöskin ympäristöllisesti kestävää, mutta jos siellä viivan alla ei ole kerrassaan mitään, niin aika vaikeaa on tehdä silloin kestävästi ympäristötoimenpiteitä. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Hallitusohjelmassa todetaan, että kansallisen tahtotilan vahvistamiseksi ja maataloustuottajien arvostuksen nostamiseksi tehdään parlamentaarisella yhteistyöllä kotimaisen ruuantuotannon pitkän aikavälin strategia. Kansallinen ruokastrategia 2040 julkaistiin joulukuussa 25. Sitä valmisteltiin vuoropuhelussa yli 600 yrittäjän, kuluttajan, virkamiehen, tutkijan ja järjestön edustajan kanssa eri puolilta Suomea. Parlamentaarisesta roolista strategiatyössä vastasi eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta. Tänään käsittelyssä olevan ruokapoliittisen selonteon kautta saatamme ruokastrategian keskeiset linjaukset koko eduskunnan käsiteltäväksi. Yhdessä strategian kanssa selonteko korvaa vuoden 2017 ruokapoliittisen selonteon. Selonteko kokoaa yhteen Suomen ruokajärjestelmän nykytilan, sen keskeiset haasteet ja kansallisen ruokastrategian tavoitteet päätöksenteon tueksi vuoteen 2040 asti. Selonteko huomioi myös alan kannalta erittäin keskeisen EU:n maatalouspolitiikan sekä muuttuneet turvallisuus- ja geopoliittiset tilanteet ruokajärjestelmän kannalta. Ruoka-ala työllistää Suomessa noin 300 000 ihmistä, ja se on yksi selkeistä kasvun aloista. Siksi onkin tärkeää, että selonteko kattaa koko ruokasektorin. Selonteko tunnistaa merkittäviä mahdollisuuksia esimerkiksi ruokaviennissä, elintarviketeknologiassa, datataloudessa, kalataloudessa ja luonnontuotealalla. Suomalaisella korkealaatuisella tuotannolla ja tuotteilla on erittäin hyvät mahdollisuudet pärjätä markkinoilla, joilla vaaditaan elintarvikkeilta turvallisuutta ja korkeaa laatua. Arvoisa puhemies! Ruokajärjestelmä on strategisesti tärkeä kokonaisuus, jolla on vaikutus kansantalouteen, työllisyyteen, huoltovarmuuteen, luonnon monimuotoisuuteen, kansanterveyteen ja ruokakulttuuriin. Selontekoa tarvitaan, koska ruokajärjestelmä on samanaikaisesti talous-, turvallisuus-, ympäristö- ja hyvinvointikysymys. Kannattavuus, huoltovarmuus ja ympäristökestävyys ovat heikentyneet useiden kriisien seurauksena. Me tarvitsemme päätöksenteossa yhteisen tilannekuvan ja pitkän aikavälin suunnan. Visiomme on ”Onnellisen ruuan maa — Suomesta johtava kestävien ruokajärjestelmien kehittäjä ja uudistaja”. Onnellisen ruuan maa tekee hyvää ihmisille, eläimille ja ympäristölle. Visio painottaa sitä, että ruuan tulisi tuottaa meille kokonaisvaltaisesti hyvää. Suomalaisen ruuantuotannon tulee olla jatkossakin monimuotoista ja perustua eri mittakaavan malleihin. Ne perustuvat kiertotalouteen, turvaavat huoltovarmuutta, ruokakulttuuria ja kestävää tuotantoa sekä kasvattavat ruoka-alan arvonlisää. Tarvitaan volyymeihin perustuvaa tuotantoa, joka tukee elintarvikeviennin kasvua ja takaa turvallisen ja kohtuuhintaisen kotimaisen ruuan saatavuuden kaikille. Samalla tarvitaan vuorovaikutusvetoista, paikallisiin arvoketjuihin perustuvaa tuotantoa, joka mahdollistaa monipuoliset tulonlähteet maaseudulla. Selonteon perustana ovat strategian neljä strategista päämäärää: Näistä ensimmäinen on kannattavuus ja reiluus: Alkutuotannon pitkään jatkunut heikko kannattavuus ja arvonlisän epätasainen jakautuminen ruokaketjussa ovat keskeisiä ongelmia, joiden parissa työtä pitää edelleen jatkaa. Kannattavuus on myös kestävyyden edellytys. Ilman taloudellisesti elinvoimaista alkutuotantoa muut tavoitteet eivät toteudu. Toinen strateginen päämäärä on huoltovarmuus: Selonteko alleviivaa omavaraisuuden, riskienhallinnan ja tuotannon jatkuvuuden turvaamista globaalien kriisien ja geopoliittisten epävarmuuksien aikana. Me olemme tehneet paljon, mutta toimia tarvitaan edelleen esimerkiksi energiantuotannon, lannoitteiden sekä valkuaisen suhteen. Lähi-idän tapahtumat valitettavasti korostavat tämän päämäärän tärkeyttä. Kolmanneksi päämääräksi nostetaan luonnon kantokyky, jonka rajoissa ruokajärjestelmämme toimii: Ruokajärjestelmän uudistamisessa on otettava huomioon ilmastonmuutoksen tuomat haasteet, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä tehokkaampi ravinteitten kierrätys. Sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä ilmasto- ja luontokysymykset kytkeytyvät suoraan ruokaturvaan. Neljäs strateginen päämäärä liittyy ruokakulttuuriin ja hyvinvointiin: Kotimaisen ruuan arvostus, terveelliset ruokavalinnat, ruokakasvatus ja yhteisöllisyys ovat keskeisiä hyvinvoinnin ja kulttuurisen kestävyyden tekijöitä. Vain me itse voimme vahvistaa omaa ruokakulttuuriamme, ja sen eteen meistä jokainen voi tehdä työtä. Arvoisa puhemies! Ruokastrategian toimeenpanosuunnitelmaa työstetään parhaillaan. Strategian toteutusta varten ehdotetaan perustettavaksi pysyvää ruokaneuvostoa, joka vastaa seurannasta, arvioinnista ja strategian päivittämistarpeitten tunnistamisesta. Ruokajärjestelmän muutos edellyttää yhteistyötä. Julkinen sektori, yritykset, tuottajat ja kuluttajat ovat kaikki osa ratkaisua. Valtion tasolla on tärkeää, että alaa kehitetään pitkäjänteisesti tiiviissä yhteistyössä eri hallinnonalojen kesken. Ruuan merkitys on strateginen. Ruoka ei ole vain markkinahyödyke, vaan osa kansallista turvallisuutta, kulttuuria ja hyvinvointia. Huoltovarmuutta on vahvistettava ennakoivasti. Omavaraisuutta ja monimuotoisuutta tarvitaan juuri kriisikestävyyden turvaamiseksi. Arvoisa puhemies! Odotan vilkasta ja hyvää keskustelua myös tämän aiheen ympäriltä.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kiitoksia hyvästä, vilkkaasta keskustelusta, joskin lähtökohdat tähän keskusteluun ovat vähän erilaisia. Ensinnäkin täytyy nyt muistuttaa vasemmisto-oppositiota, vihreitä, vasemmistoliittoa ja demareita, että ettehän te mitään kastraatiokieltoa saaneet viime kaudella aikaan, vaan te ilman vaikutusarviota veitte läpi kirurgisen kastraation kiellon lainsäädännössä, jota ei ollut edes siinä vaiheessa laissa, kun se lähetettiin lausunnoille. Se nostettiin viime hetkillä sinne lakiin siinä vaiheessa, kun lausuntokierros oli käyty läpi, ja siitä puuttuivat kaikki vaikutusarviot. [Välihuutoja] Sen lisäksi täytyy huomata se, että kun täällä puhutaan siitä kivusta, minkä kirurginen kastraatio aiheuttaa, niin sehän johtuu siitä, jos ei ole kivunlievitystä ja puudutusta. Ja miten oli, vasemmisto-oppositio? Oliko niin, että sitä puudutusta ette saaneet aikaan teidän hallituskautena? [Petri Huru: Oli näin!] Eli tämä puudutuksen pakollisuus tuli nimenomaan tämän hallituksen toimesta, valtioneuvoston asetuksella — se tuli meidän hallituksen toimesta. Kivunlievitys on ollut pakollinen jo vuodesta 2024. Elikkä siinä mielessä kun on tiedetty, että tällainen hallituksen esitys tulee, niin meillä lihatalot ovat jo lähteneet edellyttämään tämän vuoden alusta pakollisena tätä paikallispuudutusta. Siinä mielessä tämä esitys nimenomaisesti parantaa eläinten hyvinvointia. Teidän hallitus ei saanut aikaiseksi tätä, että tämä puudutus tulee pakollisena. Tämä on erittäin tärkeä eläinten hyvinvointia edistävä asia. Tässähän vielä sitten myöskin niille, jotka eivät ole eläinterveydenhuollon piirissä, myöskin sitten mahdollistetaan tämä puudutuksen antaminen myös sillä puolella. 90 prosenttia tällä hetkellä jo meillä näistä porsaista on nimenomaisesti tämän puudutuksen piirissä, ja siinä mielessä voi sanoa, että Suomessa eläinten hyvinvointi on hyvällä tolalla. Me olemme oikeasti edelläkävijöitä näissä asioissa. Olen todellakin tuonne Euroopan unionin puolelle komissioon vedonnut heti kauteni alussa, että me lähtisimme koko EU-alueella tätä asiaa viemään yhdessä eteenpäin. Täytyy muistaa, että suomalainen sianlihantuotanto on 0,8 prosenttia, siis alle prosentti, ja voi hyvin kuvitella, että silloin jos puhutaan siitä, millä tavalla esimerkiksi tätä kemiallista kastraatiota halutaan lähteä viemään eteenpäin, niin eivät välttämättä löydy Suomen kokoisesta maasta ja suomalaisesta lihantuotannosta ne niin leveät harteet, että meidän toimesta tätä teknologiaa lähdettäisiin samalla tavalla kehittämään. Mutta jos me EU:n suuret lihantuottajamaat saadaan tähän mukaan, että tämä tulee koskemaan kaikkia, niin silloin meillä on oikeasti harteita edetä tässä asiassa. [Petri Huru: Juuri näin!] Niin kuin totesin, Suomi edelleenkin on sitä mieltä, että kyllä, sitten jos me lähdetään kaikki samalta viivalta, tätä asiaa tulee edistää. Ja missään maassa, edustajat Kontula, Honkasalo ja Kivelä, ei ole kielletty kirurgista kastraatiota. Suomessa ainoastaan oltiin kieltämässä, [Välihuutoja] edellisen hallituksen toimesta. Kysyn edustaja Kontulalta: ovatko nämä maat moraalittomia, niin kuin te täällä toitte esille? Vienti on tärkeää. Se on tärkeä pohja meidän huoltovarmuudelle. Täytyy muistaa, että vienti on aina tarvittaessa mahdollista kääntää kotiin päin. Elikkä jos tulee tilanne, jossa yhtäkkiä me tarvitaankin Suomessa sitä lihamäärää, mitä viedään ulos päin, niin se voidaan aina tarvittaessa kääntää Suomeen. Siinä mielessä se vienti ei ole mitään ylimääräistä, vaan se on todellakin kannattavan tuotannon yksi näistä kulmakivistä. Täällä edustaja Perholehto kysyi, miksi eläinsuojeluvaltuutetun tehtävä lakkautettiin. No, koska demarijohtoinen hallitus oli tehnyt siitä ainoastaan määräaikaisen. [Välihuutoja] Voi tietenkin miettiä, että silloin jos on määräaikainen laki, se varmaankin lakkautuu, jos on tehty määräaikaisena. Arvoisa puhemies! Uskon, että varmastikin meillä maa- ja metsätalousvaliokunta tekee tämän asian kanssa hyvää työtä, ja luotan siihen, että tämä lakimuutos saadaan täällä eduskunnassa asianmukaisesti käsiteltyä. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] Hallitus esittää muutettavaksi eläinten hyvinvoinnista annettua lakia sekä eläinten lääkinnästä annetun lain 17 §:ää porsaiden kirurgisen kastraation aiheuttamien vaikutusten uudelleenarvioinnin johdosta. Lainmuutoksella kumottaisiin porsaiden kirurgisen kastraation kielto, joka olisi tullut voimaan vuonna 2035. Samalla kuitenkin parannettaisiin tuottajien mahdollisuutta käyttää itsenäisesti kastraation yhteydessä paikallispuudutusta myös sellaisilla tiloilla, jotka eivät kuulu eläinten terveydenhuolto-ohjelmaan. Kipulääkkeen käyttö on ollut pakollista jo vuoden 2024 alusta lähtien. Kipulääkkeen lisäksi annettava paikallispuudutus tulee pakolliseksi vuoden 2027 alusta. Kipua vähentävän paikallispuudutuksen käyttöön on kannustettu jo aiemmin eläinten hyvinvointikorvausten avulla. Suuret lihanjalostajat ovat edellyttäneet porsastuottajiltaan jo 1.1.2026 alkaen puudutusta pakollisena toimenpiteenä kirurgisen kastraation yhteydessä. Tämän pohjalta voidaan arvioida, että jo 90 prosenttia porsaista saa paikallispuudutuksen kastraation yhteydessä. Tämän lain voimaantulo on osaltaan parantanut eläinten hyvinvointia sillä, että se nopeutti puudutuksen käyttöönottoa vuodella. [Anne Kalmari: Juuri näin!] Arvoisa puhemies! Mikäli kirurgisen kastraation kielto tulisi voimaan, Suomi olisi ainoa — alleviivaan: ainoa — maa, jossa kirurginen kastraatio on kielletty. Kirurgisen kastraation kiellosta säädettäessä tarkempi selvitys kiellon vaikutuksista oli vielä kesken. Tämä tapahtui siis viime hallituskaudella. Selvitys osoitti, että kiellolla saattaisi olla merkittäviä vaikutuksia muun muassa sianlihan vientiin ja sitä kautta tuotannon kannattavuuteen. Kannattavuuden lasku puolestaan vaikuttaisi suoraan Suomen ruokaturvaan ja huoltovarmuuteen. Karjuporsaiden kastraatiolla pyritään ehkäisemään sianlihan niin sanottua karjunhajua. Merkittävät nykyiset vientimaat Aasiassa sekä USA suhtautuvat kielteisesti osassa kastroimattomia sikoja esiintyvään karjunhajuun. Kahdella injektiolla toteutettava immunokastraatio ei täysin sulje pois karjunhajun esiintymistä. Sen lisäksi, että injektiot itsessään aiheuttavat kipua, kemiallinen kastraatio aiheuttaa yhtä lailla kielteistä suhtautumista nykyisissä merkittävimmissä vientimaissamme. Kansainvälistä vaatimustasoa tiukemmat ja tuotantokustannuksia lisäävät säädökset voisivat johtaa kotimaisen tuotannon korvautumiseen tuontilihalla. Tämä tuontiliha olisi kirurgisesti kastroitua, hyvin todennäköisesti myös tuotettu olosuhteissa, jotka eivät yllä muutoin korkeiden suomalaisten hyvinvointivaatimusten tasolle tai olisi samalla tavalla salmonellavapaata kuin meillä Suomessa. Eikä tarvitse mennä Tanskaa kauemmas, kun porsaiden hyvinvointia ja terveyttä hyvin indikoivat saparot leikataan pois, ja meillä Suomessa taas porsaitten saparot saavat heilua. Jotta sika-alalla toimijat olisivat tasavertaisessa asemassa kaikissa EU:n jäsenmaissa ja sikojen hyvinvointia voitaisiin parantaa koko EU:n alueella, maa- ja metsätalousministeriö jatkaa tulevaisuudessakin vaikuttamistyötä sen eteen, että porsaiden kirurgisen kastraation kielto toteutuisi unionin laajuisena yhteisesti sovittavan siirtymäajan puitteissa. Olen jo toimikauteni alussa, elokuussa 2023, lähestynyt komissiota kirjeellä, jossa kiinnitin huomiota tarpeeseen edistää eläinten hyvinvointia koskevan unionin lainsäädännön parantamista pikimmiten. Kiinnitin erityistä huomiota tarpeeseen saada kaikkia jäsenmaita sitovaa lainsäädäntöä sikojen häntien typistämisen ja kirurgisen kastraation kieltämiseksi ja vakuutin samalla, että Suomi tukisi eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön edistämistä rakentavalla tavalla, kun sitä saataisiin unionin laajuisesti voimaan. Mutta kävi hyvin selväksi, että niin silloinen kuin nykyinen komissio eivät olisi tässä asiassa etenemässä. Tällä ehdotuksella muutettaisiin myös eläinten hyvinvoinnista annettua lakia siten, että jatkossakin voidaan valtion varoista korvata kunnille kustannuksia, joita aiheutuu sairaiden, loukkaantuneiden tai muutoin avuttomassa tilanteessa olevien luonnonvaraisten eläinten lopettamisesta. Myös tämä on tämän lainsäädännön ollessa auki järkevää tässä yhteydessä tuoda eduskunnan käsittelyyn. Näitten ehdotettujen lakien on tarkoitus tulla voimaan kesällä 2026.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Juuri äsken olin kahvilla tuohon marssiin osallistuneitten nuorien ja muutaman vähän vanhemmankin viljelijän kanssa, ja huoli on tietenkin yhteinen. Tämä nopea kustannusten nousu, mikä johtuu tästä Lähi-idän tilanteesta, totta kai huolettaa tällä hetkellä kaikkia viljelijöitä, ja se on meille kaikille suomalaisille myöskin siitä näkökulmasta tärkeää, että ruuan hinta on vaarassa nousta. Totta kai me hallituksessa myös katsomme tuohon kehysriiheen, että mitä on tehtävissä, ja selvitämme niitä taustatietoja. Tällä hetkellä kuitenkin suomalaisilla viljelijöillä esimerkiksi lannoitteet on valtaosin nyt tulevaa kasvukautta varten ostettu viime syksynä. Myöskin polttoainetilanne on kohtuullisen hyvä, mutta jos tämä tilanne kestää kauan epävarmana, niin on aivan selvä, että kustannukset tulevat nousemaan. Sitten esimerkiksi syksyn lannoitesaatavuuteen liittyy helposti epävarmuuksia. Meidän pitää pystyä nostamaan Suomessa niin lannoitteitten kuin polttoaineitten kohdalla omavaraisuutta paremmaksi. Ruuan omavaraisuus sinällänsä, 80 prosenttia, on erittäin hyvä, Euroopassakin ihan [Puhemies koputtaa] ihailtua tasoa. Siinä mielessä voi sanoa, että tässä asiassa olemme onnistuneet, [Puhemies koputtaa] mutta vielä on parannettavaakin.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Paljon oli hyviä kommentteja ja kysymyksiä. Yritetään käydä mahdollisimman paljon niitä läpi. Ensinnäkin valiokunnan puheenjohtaja Elomaa nosti heti aluksi esille tämän ilmapiirin, että on vaikea jopa saada ihmisiä kertomaan näistä tilanteista. Kyllä, olen sen itsekin huomannut. Minulla kävi esimerkiksi pienen elintarviketeollisuusyrityksen toimari paikalla ja kertoi siitä, että joka ikinen kerta, kun he ovat käyneet kaupan kanssa neuvotteluita, aina on sanottu, että myös se resepti pitää antaa siinä kyljessä. He ovat tähän asti jaksaneet sinnitellä ja taistella, mutta he sanovat, että joku päivä tulee se kilpailija, joka sanoo, että kyllä sinä sen reseptin saat tässä kaupan päälle. Eli kyllä on tosiasiallisesti hirvittävän vaikeaa sellaisessa tilanteessa, kun on paljon tarjoajia ja vähän ostajia, sitten sanoa, että no, ei se tule siinä sitten kaupantekijäisinä. Siinä mielessä tässäkin lainsäädännössä... Kun täällä muistaakseni edustaja Mehtälä kysyi, että no millä tavalla tätä suosimista voidaan katsoa, niin se on tietysti silloin se tilanne, kun kohdellaan epäreilusti tätä toista tuotteen toimittajaa, ja tässä voidaan tehdä elintarvikemarkkinavaltuutetulle pyyntö tutkia se asia. Tämä voidaan tehdä myöskin anonyymisti. Juuri sen takia, että tämä tilanne on tällainen kuin on, tällainen voidaan tehdä myöskin anonyymisti. Edustaja Kalmari nosti esille erittäin tärkeän asian. Juuri näihin epäterveisiin kauppatapoihin tällä pyritään puuttumaan. Edustaja Eestilä oikeastaan kiteytti sen, että eihän sellaisilla toimijoilla, jotka ovat tähänkin saakka toimineet niin kuin pitääkin, hyvän kauppatavan mukaisesti, mikään muutu. Jos hyvää kauppatapaa on noudatettu, niin asiat ovat kunnossa. Mutta sitten jos on näitä tilanteita, mitkä täälläkin monessa puheenvuorossa tulivat esille, niin totta kai siihen pitää pystyä puuttumaan, ja tämä laki antaa siihen nyt ne mahdollisuudet. Myöskin Elintarviketyöläisten Liitto on tätä lakia vahvasti kannattanut. Täällä edustaja Piritta Rantanen nosti esille tämän — ja moni muukin toi esille sen — miten koko ketjun on toimittava hyvin. Tässä on myöskin huomattava se, että silloin kun elintarviketeollisuuskin saa sen oman katteensa siinä ketjussa, niin silloin siellä on myöskin mahdollisuus sitten huolehtia siitä, että palkkataso alalla pystytään pitämään. Meidän on hyvä muistaa, että meidän elintarvikeketju antaa yli 300 000 suomalaiselle leivän pöytään, muutakin kuin sen konkreettisen leivän, myöskin sen palkkapussin. Eli kyllä tämä on tärkeä asia siinä mielessä, huolehtia koko ketjun tasapainosta. No, edustaja Viljanen nosti esille kostotoimien kieltämisen ja elintarvikemarkkinavaltuutetun aseman ja toimiston resurssit. Tähän on nimenomaan tässä valtuutetun tulossopimuksessa kiinnitetty huomiota ja on myöskin lisätty resursseja, ja sitten myöskin KKV:lle on annettu vielä lisäresursseja juuri tätä private label- eli kaupan omien tuotteitten tutkimusta varten. Ja sitten kysyttiin tästä kilpailulainsäädännöstä. Elikkä silloin ykkösosassa tälle elintarvikemarkkinavaltuutetulle — tätä elintarvikemarkkinalakia on nyt jo toisen kerran tällä kaudella tehty uudistettu — annettiin niitä lisäresursseja ja mahdollisuuksia. Siinä yhteydessä tuli myöskin tämä kilpailulakiin oleva linkki. Eli pitää huomioida, että ensin annettiin mahdollisuudet tutkia ja lisää valtuuksia, ja nyt sitten tulee tämä varsinainen lainsäädännön uudistus. Elikkä on menty oikeassa järjestyksessä, on hevonen ollut kärryjen edessä eikä toisinpäin tässä lainsäädäntöjärjestyksessä. Sitten vielä täällä edustajat Honkasalo ja Norrback, molemmat, nostivat esille tämän, onko vaikutuksia tähän ruuan hinnoitteluun. Kuten edustaja Norrback hyvin sen totesi, kauppa tosiaan päättää siitä hinnoittelusta. Mitä enemmän me pystymme varmistamaan, että Suomessa kilpailu toimii, sitä varmempaahan se on, että meillä sitten myöskin hinnoittelu pysyy kurissa eikä ole sellainen tilanne, että yksipuolisesti pystytään sanelemaan hinnoittelua. Edustaja Kaarisalo nosti esille markkinoiden toimivuuden ja reiluuden. Ne ovat todellakin keskeisiä asioita, ja tällä lainsäädännöllä näitä pelisääntöjä selkeytetään, ja tämä on juuri siksi tärkeätä. Edustaja Eestilä nosti vielä toisessa puheenvuorossa esille — ja myöskin edustaja Elomaa — tuottajaorganisaatiot. Näitä tarvitaan. Meillä on Suomessa ollut ehkä sellainen kuvitelma, että kilpailulaki estää. Meillä on ollut Suomessa sellainen kuvitelma aika pitkälti, että kilpailulaki jollakin tavalla estäisi tuottajia organisoitumasta. Näin ei ole, ja itse asiassa tällä hetkellä meille annetaan CAPissa jopa rahoitusta siihen. Kun juttelin tuossa parin tuottajaorganisaation kanssa, jotka ovat vasta viime syksynä lähteneet liikkeelle, niin toinen totesi, että he jo ensimmäisessä neuvottelussa pystyivät viisi prosenttia puristamaan enemmän hintaa lisää. Eli kyllä se joukkovoima kannattaa, eli kyllä kannattaa tällaisissa asioissa hakea myöskin niitä isompia harteita. Ja tietysti on vielä se, että sitten voi toimia myöskin osto-organisaationa. Jos yhdessä lähdetään ostamaan vaikkapa lannoitteita, niin onhan se ihan eri tilanne, jos siellä on 300 tuottajaa hakemassa lannoitesopimusta, kuin jos siellä sitten yksi yrittää iltamyöhään hakata sinne nettiin jotakin hakemusta, jos sattuisi saamaan jonkun erän sieltä lannoitteita. Elikkä kyllä siinä mielessä tämmöistä asiaa kannattaa ehdottomasti alleviivata. Edustaja Satonen nosti hyvin esille sen, että jos ei normaalina aikana kannata tuottaa, niin mitenkä sitten kriisiaikoina. Sen takia on niin äärimmäisen tärkeätä, että me lainsäädännöllä luodaan niitä kehikkoja, joissa se elintarvikeketju pysyy tasapainossa. Uskokaa tai älkää, se on viime kädessä kaikkien meidän suomalaisten etu. Me suomalaiset kuluttajat halutaan syödä suomalaista ruokaa ja me halutaan, että se suomalainen tuottaja pysyy hengissä, että se pystyy tuottamaan sitä suomalaista ruokaa. Sen takia on tärkeätä, että meillä koko ketju toimii hyvin, ja on aivan varmaa, että kaikkien on todella pärjättävä tässä ketjussa. Edustaja Kallio tämän totesi hyvin, että kaikkien on pärjättävä, muuten ei kukaan pärjää, ja näin se on. Edustaja Sarkkinen kiinnitti vielä huomiota näihin kuulemisiin, huolellisuuteen siellä, ja uskon, että valiokunnassa tehdään tämän eteen erittäin hyvää työtä. Ja kyllä nämä määritelmät täällä lainsäädännössä täyttävät myöskin perusoikeuksien rajoittamisen edellytysten, täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden, vaatimukset, kun otetaan huomioon myöskin näihin säännöksiin kytketyn elintarvikemarkkinavaltuutetun valvonnan luonne ja siihen kytkeytyvät seuraamukset. Elikkä tämäkin asia on huomioitu. Sitten edustaja Ingo vielä kysyi, että no mitäs siellä EU:ssa tapahtuu tämän asian ympärillä. UTP-direktiiviä ollaan tosiaan nyt sitten uudistamassa. Se on juuri läpikäyty, ja voi olla, että aikanaan, ehkä joskus ensi vuoden puolella, sieltä saadaan sitten varsinaisia esityksiä. Mutta siellä on tämä Suomen tilanne herättänyt valtavastikin kiinnostusta, koska monissa maissa on yritetty tätä elintarvikemarkkinaa tavalla tahi toisella lähteä tasapainottamaan, mutta tähän mennessä on ollut aika huonoja virityksiä. Esimerkiksi Ranskassa on lähdetty erilaisista indekseistä, joista ei ole kuitenkaan oikein päästy sopuun, ja kukaan ei ole tyytyväinen tällä hetkellä siihen lainsäädäntöön, mitä siellä on yritetty tehdä. Tähän Suomen lainsäädäntöön on tällä hetkellä eurooppalaisittain kiinnostusta: löytyisikö tästä mallia, millä voitaisiin koko Euroopan unionin alueella lähteä tätä tasapainottamaan. Monissa maissa on samanlainen tilanne, että kauppa on yhä keskittyneempää. Tuottajat ovat erittäin heikoilla siinä tilanteessa, ja tarvitaan myöskin toimiva eurooppalainen elintarviketeollisuus ja todella se, että koko ketju toimii hyvin. Minä todellakin toivon, että eduskunta tekee tämän asian kanssa hyvää, huolellista työtä. Mutta kun tässä vielä edustaja Kalmari kysyi, olisiko mahdollista saada tämä pian — tämän alkuperäisen ajatuksen aikataulun mukaisesti on ajateltu, että tämä olisi ensi syksynä voimassa — niin ihan tähän kevääseen ja kesään tätä ei saada, mutta tietysti se riippuu eduskunnasta. Eduskunta käyttää sen ajan, minkä eduskunta tarvitsee, mutta totta kai on ihan selvää, että me tarvitsemme tämän mahdollisimman nopeasti, jotta tämänkinhetkiseen tilanteeseen pystyttäisiin tuottajan aseman kohdalla vaikuttamaan, koska nythän on se tilanne, että varmaan juurikin aika moni tuottaja elää epäreilussa tilanteessa pitkän sopimuksen puitteissa. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hallitusohjelman tavoitteena on kehittää alkutuottajan asemaa ja koko elintarvikeketjun toimivuutta nykyistä oikeudenmukaisempaan suuntaan. Tällä esityksellä edistämme juuri tätä tavoitetta. Suomi elää maaseudusta ja metsistä. Suomalainen maatalous turvaa osaltaan myös kansalaisten hyvinvointia. Kuitenkin maatalouden tulos- ja kehitysnäkymien parlamentaarisen arviointiryhmän loppuraportissa todetaan, että maatalouden yrittäjätulo on laskenut lähes koko 2000-luvun ajan. Elintarvikeketju ei ole pystynyt ylläpitämään riittävällä tavalla maatalouden kannattavuutta. Keskeisin maatalouden pitkän aikavälin kehitysnäkymiin vaikuttava tekijä on markkinoiden toimivuus. Tätä markkinoiden toimivuutta me nyt tällä hallituksen esityksellä olemme edistämässä. Tavoitteena on parantaa maatalouden tulos- ja kehitysnäkymiä vahvistamalla alkutuottajien ja elintarviketeollisuuden sopimusasemaa suhteessa ostajaan. Samalla vahvistamme myös ruokaturvaa osana huoltovarmuutta. Hyvin toimiva elintarvikeketju tarvitsee alkutuottajan lisäksi myös elintarviketeollisuutta, joka menestyäkseen tarvitsee tuekseen reilut kaupankäyntitavat. Hyvin ja reilusti toimiva elintarvikeketju on sekä kuluttajan että kaupan etu. Kuluttaja saa siis jatkossakin niin sanottuja private label ‑tuotteita. Julkisuudessahan on esitetty jopa väitteitä, että tällä lainsäädännöllä estettäisiin kaupan omien merkkien esillä pitäminen ja tuottaminen. Laki ei nosta myöskään hintoja. Tämä esitys ylläpitää valikoimia eikä yksipuolista niitä. Kilpailu taas vaikuttaa siihen, miten hinnat kehittyvät Suomessa. Kuten tiedämme, Suomessa on yksi maailman keskittyneimpiä kauppoja ja toisaalta Euroopan kannattavin kauppa. Elintarvikemarkkinalain tavoitteena on suojella maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kaupassa heikommassa asemassa olevaa sopimusosapuolta kohtuuttomilta sopimusehdoilta ja kauppatavoilta sekä turvata elintarvikemarkkinan toimivuutta ja edistää sen tervettä kehitystä. Keinoina tämän tavoitteen saavuttamiseksi ovat nyt elintarvikemarkkinalakiin esitettävät muutokset. Elintarvikemarkkinalakiin lisättäisiin ostajan oman tuotemerkin suosimisen kielto. Kyse on erityisesti näistä kaupan omista private label ‑merkeistä. Ostajan toimilla on suuri merkitys tavarantoimittajan liiketoiminnalle erityisesti silloin, kun on kyse pitkäaikaisesta sopimussuhteesta tavarantoimittajan ja ostajan välillä. Kilpailu- ja kuluttajaviraston kesäkuussa 2025 julkaiseman tutkimuksen mukaan kaupan omalla merkillä myytävien tuotteitten valikoima kasvoi vuodesta 2016 vuoteen 2023 noin 25 prosenttia, kun samaan aikaan muiden tuotteitten lukumäärä kasvoi vain 2 prosenttia. Tutkimus osoittaa myös, että päivittäistavarakaupan hintamarginaalit ovat tarkastelujaksolla kasvaneet, ollen kaupan omien merkkien osalta keskimäärin muita tuotteita suuremmat. Tavarantoimittajan ostajalle myymät tuotteet voivat kilpailla ostajan oman tuotemerkin tuotteitten kanssa. Ehdotuksen mukaan ostajan on tällöinkin otettava huomioon sopimuskäytännössään myös kilpailevaa tuotetta myyvän tavarantoimittajan edut. Elintarviketeollisuuden lisäksi myös alkutuottajan kannalta on haitallista, jos kaupan omien merkkien valmistus jättää elintarviketeollisuudelle heikomman katteen kuin brändituotteen valmistus. Teollisuuden tuotteistaan saama alhaisempi hinta voi lisätä painetta neuvotella edullisempia ostohintoja alkutuotannon kanssa. Ehdotettava säännös ei kuitenkaan rajoita ostajan oman merkin tuotteitten määrää valikoimissa. Ostaja saa myös edelleen kilpailla hinnalla. Toimivan kilpailun ja myös kuluttajan valinnanvapauden kannalta on olennaista, että kilpailu kaupan omien merkkien ja muiden brändituotteitten välillä tapahtuu reiluilla ehdoilla. Elintarvikemarkkinalakiin lisättäisiin myös säännökset, joilla vahvistetaan alkutuottajan ja elintarviketeollisuuden liiketoimintaa koskevien tietojen suojaa sekä suojaa sopimuksen tarkoituksen toteuttamiseksi tarpeettomilta kustannuksia aiheuttavilta tietovaateilta tavarantoimittajan kustannusrakenteista ja tuotantotavoista. Elintarviketeollisuuden osalta erityisesti reseptiikkaa koskevien tietojen luovuttaminen ostajalle heikentää kannusteita innovoida uusia tuotteita, kun tuotteitten elinkaari jää kopioinnin vuoksi lyhyeksi. Kopiointiuhkan pienentäminen voi suojata uusia tuoteinnovaatioita ja kannustaa edelleen tuotekehitykseen. Ehdotuksella parannettaisiin myös tavarantoimittajan suojaa ostajan kaupallisilta kostotoimilta säätämällä niin sanotusta kosto-olettamasta. Elintarvikemarkkinalla niin kotimaassa kuin muuallakin EU:n piirissä vallitsee ilmapiiri, jossa heikommat osapuolet eivät aina uskalla kaupallisten kostotoimien pelossa vedota oikeuksiinsa. Kosto-olettaman tarkoituksena on rohkaista tavarantoimittajia, siis alkutuottajia ja elintarviketeollisuutta, vetoamaan lakisääteisiin ja sopimusperusteisiin oikeuksiinsa nykyistä useammin. Elintarvikemarkkinalakiin lisättäisiin säännös velvollisuudesta neuvotella heikomman osapuolen pyynnöstä sopimuksen sisällöstä uudelleen poikkeuksellisten olosuhteitten vuoksi. Erityisesti pitkien sopimusten voimassa ollessa olosuhteet voivat muuttua olennaisesti esimerkiksi äkillisten ja yllättävien luonnonolosuhteitten ja niiden aiheuttaman kustannuskriisin vuoksi. Tavarantoimittajat jäävät kohtuuttomaan asemaan, jos sopimusehtojen muuttamisesta ei tällaisessa tilanteessa voida neuvotella. Tämänhän me muistamme esimerkiksi vuodelta 2022, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja kustannukset lähtivät hurjaan nousuun ja nopeasti. Periaatteessa tällä hetkellä saatamme elää ihan samanlaista kustannusnousun vaihetta, joten siinäkin mielessä tämän lainsäädännön eteenpäinvieminen on mitä ajankohtaisinta. Elintarvikemarkkinalakiin lisättäisiin myös säännös, jonka avulla elintarvikemarkkinavaltuutettu voi valvontatoimissaan puuttua nykyistä paremmin neuvotteluvoiman väärinkäyttöön. Ostaja ei saa käyttää neuvotteluvoimaltaan merkittävästi heikompien tavarantoimittajien kannalta kohtuutonta sopimusehtoa. Kohtuuttomat ehdot ovat tyypillisesti sellaisia, jotka siirtävät liikesuhteeseen liittyvät riskit yksipuolisesti heikomman osapuolen kannettavaksi. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annettua lakia muutettaisiin siten, että elintarvikemarkkinavaltuutettu voisi hakea markkinaoikeudelta ostajalle määrättävää kieltoa jatkaa neuvotteluvoimaltaan heikompien tavarantoimittajien kannalta kohtuuttoman sopimusehdon tai sopimuskäytännön käyttämistä. Arvoisa puhemies! Kotimaisen alkutuotannon ja elintarviketeollisuuden turvaaminen on kotimaisen huoltovarmuuden näkökulmasta välttämätöntä. Me emme voi rakentaa meidän ruokaturvaa ulkomaisen halpatuonnin varaan. Elintarvikehuollossa koko arvoketjun on toimittava. Elintarvikehuollon turvaamisen perusedellytyksiä ovat kannattava alkutuotanto ja myöskin osaamisen ja jatkuvuuden varmistaminen. Nyt esitettävät elintarvikemarkkinalain muutokset turvaavat hyvien ja reilujen kauppatapojen noudattamista elintarvikeketjussa, ja niistä hyötyvät niin koko elintarvikeketju kuin kuluttajatkin. Ja tässä on vielä todettava, että tällä hetkellä nämä epäterveet kauppatavat huolettavat ympäri Eurooppaa ja keskustelua käydään koko Euroopan tasolla. Ruokaketjun epäterveitä kauppatapoja suitsiva direktiivi eli niin sanottu UTP-direktiivi on tällä hetkellä komissiossa tarkastelun alla. Joten, hyvät edustajat, eduskunnan lainsäädäntövaltaa kunnioittaen tälle pitkään odotetulle ja kaivatulle laille toivotaan monelta taholta perusteellista mutta nopeaa voimaansaattamista. — Kiitos. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Todellakin tässä lainsäädännössä siis säädetään valtuutetusta tarkastajasta, ei näistä maksuista. Niin kuin täällä edustaja Kalmarikin tiesi kertoa, meillähän tähän maksuasetukseen perustuvat nämä tarkastusmaksut. Itse asiassa edellinen hallitus — tiedoksi myös ministeri tai edustaja Viljaselle — tiedä, vaikka tulevaisuudessa ministeri — vuonna 2021 muutti tämän maksuperusteen, elikkä siihen astihan se oli pinta-alaperusteinen, ja se muutettiin tuntiperusteiseksi. Kyllä jos sitä jälkikäteen miettii, niin monesti etenkin luomun kohdalla tilanne on se, että välttämättä ne pinta-alat eivät ole niin suuria, vaan ennen kaikkea sitten tämä tuntiperusteisuus on ollut se, mikä on aiheuttanut tätä kustannusten nousua. Nythän tämän hallituksen aikana katsottiin juuri näitä luomun tarkastusmaksuja. Niitä on nyt kohtuullistettu ja katsottu, että siinä ennen kaikkea toteutuisivat se niin sanottu riskiperusteisuus ja sitten toisaalta se, että pienempien tilojen ja muiden vastaavien maksurasitus ei olisi niin suuri. Elikkä haettiin näitten tilojen koon ja tuotantosuuntien mukaista balanssia juuri tämän kohtuullistamisen näkökulmasta, mutta niin kuin tiedätte, maksuasetus sanoo, että viranomaisten toiminnasta pitää periä se kustannus, mikä siitä aiheutuu, elikkä ei voi lähteä ikään kuin alennusmyyntejä sinne tekemään. Edustaja Hoskoselle tiedoksi, että me nostimme 15 prosentilla luomukorvauksia. Tämä on ollut ehkä yksi kaikkein suurimmista luomukorvausten nostoista, mitä on tapahtunut. Tästä hallitus on saanut paljon kiitosta luomutuottajilta, eli tämä on ollut merkittävä luomukorvausten nosto. Todellakin, niin kuin tiedätte, luomussa on ollut se tilanne, että luomutuotannosta oltiin tässä hallituskauden alkupuolella luopumassa, ja silloin mietimme, mitä ne toimenpiteet voisivat olla. Kyllä se selkeä viesti oli, että ennen kaikkea nämä korotukset näihin tukitasoihin ja sitten se, jos pystytään sitä byrokratiaa vähentämään. Se, miksi luomua tarkastetaan, johtuu juuri siitä, että luomun pitää ikään kuin pystyä todistamaan, että se on luomua, ja siksi siihen kohdistetaan enemmän tarkastuksia kuin sitten muuhun, tavalliseen tuotantoon. Siitä voisi sanoa, että peruslähtökohtaero johtuu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tästä esittelystä tulee varsin lyhyt, koska tässä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi luonnonmukaisesta tuotannosta annetun lain 14 §:n 1 momenttia. Kyseistä valtuutettua tarkastajaa koskeva lainkohta ehdotetaan muutettavaksi siten, että valtuutettu tarkastaja voisi tehdä Ruokaviraston tai elinvoimakeskuksen toimeksiannolla viralliseen valvontaan liittyviä tarkastuksia, tutkimuksia tai selvityksiä, kun voimassa olevan lainkohdan mukaan toimeksiannon voi tehdä vain elinvoimakeskus. Tässä on tosiaankin kysymys sellaisesta lakiin jääneestä lapsuksesta, joka nyt korjataan, tekninen korjaus. Ehdotetulla lailla korjataan todellakin jo vuoden 2026 voimaan tulleen aluehallintouudistuksen yhteydessä lakiin jäänyt lapsusvirhe ja palautettaisiin Ruokavirastolle toimivalta antaa näitä toimeksiantoja valtuutetuille tarkastajille, elikkä sieltä se Ruokavirasto on jäänyt laista pois. Tämä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan toukokuussa 2026. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kiitoksia myös edustajille hyvistä huomioista. Todellakin täällä useampi edustaja alleviivasi sitä, että käytännössä metsäsektori nykyisin pitkälti noudattaa nimenomaan nyt näitä lakiin kirjattavia menettelytapoja. Tähän mennessä ne ovat perustuneet ohjeistuksiin, mutta juuri sen takia, että me pystymme varmistamaan omaisuudensuojan, sen, että ei tapahdu esimerkiksi valittamisten kautta tilanteita, joissa meillä hakkuut keskeytyvät, nämä nostetaan sinne lain tasolle. Elikkä tämä on olemassa olevaa. Niin kuin täällä edustaja Hoskonen sanoi, kyllä Suomessa nämä asiat on osattu. Niin onkin, ja sen takia ne nostetaan juuri sellaisinaan nyt sinne. Ei tule mitään uusia säännöksiä, vaan ne hyvät säännökset nostetaan sellaisinaan. Siinä mielessä me voimme sitten varmistaa sen, niin kuin edustaja Eestilä täällä nosti esille, että kun me noudatamme näitä säännöksiä, meillä puuhuolto pelaa. Jos näitä ei tehtäisi, niin sitten olisi hyvin mahdollista, että meillä tulisivat valituskierteet, meillä hakkuut pysähtyisivät, ja siinä mielessä tämäntyyppisiä riskejä meillä ei suomalaisena yhteiskuntana ole varaa myöskään ottaa. Tässä on haettu se tasapaino — edustaja Norrback hyvin sanoi, että on tasapaino haettu — tasapaino luonnon ja sitten toisaalta metsätalouden välillä. Tässä sääntelyssä se on löydetty. Täällä edustaja Kalmari nosti esille, että miksi metsälain lisäksi luonnonsuojelulaissa on ollut näitä muutoksia. Esimerkiksi luonnonsuojelulaissa juuri ehdotetaan muutettavan sitä, että lintujen tahallista häirintää koskeva kielto ei estä maa‑ ja metsätaloutta tai rakentamista. Tämä on ollut asia, joka valitettavasti on ollut edellisen hallituksen aikana säädettynä toiseen suuntaan. On tärkeää huomioida, että ei maa‑ ja metsätalouden harjoittaminen sinällänsä ole sellaista toimintaa, jolla pyritään tarkoituksellisesti esimerkiksi lintujen elämää häiritsemään, vaan se on sitä normaalia rinnakkain elämistä, mitä me ihmiset ja luonto keskenämme toimitamme. Sitten täällä edustaja Rantanen kysyi näistä kieltoajoista. Ensinnäkin on hyvä huomioida se, että nämä kiellothan koskevat nimenomaisesti sellaisia metsäalueita, joista tiedetään, että pesintää on runsaasti, elikkä hakkuukielto kohdistetaan siis sellaisiin metsiin, joissa voidaan olettaa olevan runsaasti lintuja, ja näissä kohteissa olisi vaikeaa estää lintujen pesien vahingoittamista muilla toimilla. Sitten toisaalta nämä ajankohdat, mitkä tässä ovat, ovat täsmälleen ne samat, mitä tällä hetkellä on siis jo noudatettu. Sitten ehkä: Täällä olivat edustajat Elo, Kivelä ja Pitko, jotka toivoivat, että tulisi totaalikieltoja hakkuille kesäaikana. Täytyy muistaa se, että lintuja kuolee erittäin runsaasti liikenteessä, lintuja kuolee lentämällä ikkunoihin. [Anne Kalmari: Juuri näin!] Kenellekään ei ole tullut mieleen, että kielletään taloista ikkunat tai kielletään autolla ajaminen sen takia, että lintuja kuolee myöskin liikenteessä, mutta metsätalouteen tässä on kohdistettu nyt katsetta, jolloinka sitten me metsätaloudessa sääntelemme niin, että me voimme varmistaa sen, että metsätalous pystyy jatkumaan, ja samalla pidämme huolta myöskin siitä, että lintujen pesintä onnistuu pesimäaikana. — Kiitoksia, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] Tänään käsiteltävänä on hallituksen esitys eduskunnalle laiksi metsälain, luonnonsuojelulain ja Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annetun lain muuttamisesta. Esitys koskee erityisesti lintujen pesinnän aikaisia metsähakkuita. Taustalla on EU-tuomioistuimen ratkaisu elokuulta 2025, jossa tuomioistuin täsmensi EU:n lintudirektiivin tulkintaa metsätalouden harjoittamisen osalta. Metsälakiin ehdotetaan lisättäväksi metsänhakkuuta ja muuta metsätalouden harjoittamista koskevat rajoitukset ja velvoitteet linnuston huomioon ottamiseksi. Esityksen tavoitteena on selkeyttää ja täsmentää kansallista sääntelyä erityisesti liittyen pesintäaikaisiin metsänhakkuisiin. Käytännössä esityksellä säädettäisiin metsätalouden harjoittamiselle rajoituksia ja velvoitteita, joiden tavoitteena on lintujen suojelu. Sääntelyn tavoitteena on myös toimintaympäristön ennakoitavuus, mikä on merkityksellistä niin metsänomistajien, puuta ostavien ja korjaavien yritysten, metsätalouden palveluita tarjoavien toimijoiden kuin myös viranomaistenkin kannalta. Metsälakiin lisättäisiin uusi pykälä, joka koskisi linnuston suojelua ja huomioon ottamista metsän hakkuissa ja muussa metsänkäsittelyssä. Metsän hoitamiselle ja käyttämiselle asetettaisiin velvoitteita ja rajoituksia, jotta lintudirektiivin velvoitteet tulevat asianmukaisesti otetuiksi huomioon. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Velvoitteet liittyisivät käsittelyalueen linnuston arviointiin sekä arvioinnin perusteella tehtäviin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin. Lisäksi puunkorjuu kiellettäisiin alueilla, joilla on runsaasti lintuja, eli rehevissä, lehtipuuvaltaisissa metsissä, korvissa ja rantametsissä laissa määriteltyinä aikoina lintujen pesinnän turvaamiseksi. Käytännössä pakollisiksi muuttuvat metsänkäsittelyn rajoitukset vastaisivat metsäalalla laadittuja jo olemassa olevia metsänkäsittelyä ja linnustoa koskevia suosituksia. Metsälaissa säädettäisiin myös siitä, millaisilla toimenpiteillä yksittäisiä pesiä suojeltaisiin käytännössä. Jos metsänkäsittelyalueella havaitaan suunnitteluvaiheessa tai metsän hoitamiseen ja käyttämiseen liittyvien toimenpiteitten yhteydessä linnunpesä, jossa pesintä on käynnissä, olisi toimenpiteet toteutettava niin, että pesää ei vahingoiteta. Lisäksi säännösehdotusten mukaan pesintäaikana tehtävässä hakkuussa metsänhakkuun toteuttajaa velvoitettaisiin säästämään isot haavat, kolopuut ja pystylahopuut. Harvalukuiset petolinnut tarvitsevat pesinnän onnistumiseksi erityistä suojaa. Tämän vuoksi esitetään, että metsän hoitaminen ja käyttäminen on kiellettyä harvalukuisten petolintujen pesien läheisyydessä, jos siitä voi aiheutua sellaista häirintää, joka johtaa pesinnän keskeytymiseen. Myös metsälain seuraamussääntelyä täydennettäisiin. Lisäksi luonnonsuojelulakia ehdotetaan muutettavan siten, että lintujen tahallista häirintää koskeva kielto ei estäisi maa- ja metsätaloutta tai rakentamista, ellei siitä aiheutuisi merkittävää haittaa lintudirektiivin tavoitteille. Lintulajien yksilöiden tarkoitukselliseen häirintään edellytettäisiin edelleen haettavan luonnonsuojelulain mukaista poikkeuslupaa. Metsä- ja maataloutta sekä laitteitten ja rakennusten käyttämistä koskevaan yleispoikkeussäännökseen sen sijaan ehdotetaan lisättävän poikkeus, joka koskee lintulajien tahallisen häirinnän kieltoa. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi myös salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta metsätalouden harjoittamisen yhteydessä. Säännökset mahdollistavat salassa pidettävien lintulajeja koskevien tietojen luovuttamisen maanomistajille, hakkuuoikeuden haltijalle ja sille, joka toimii niiden lukuun suunnitellessaan ja toteuttaessaan metsien hoitoon ja käyttöön liittyviä toimenpiteitä. Esityksen tavoitteena on myös turvata tiedonsaantioikeudet, jotta metsäsektorin toimijoilla on salassapitosäännösten estämättä tarpeelliset lintulajien suojelua koskevat tiedot suunnitellessaan ja toteuttaessaan metsien hoitoon ja käyttöön liittyviä toimenpiteitä. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian keväällä 2026. Kiireellisen aikataulun taustalla on se, että kansallisen lainsäädännön on tarkoituksenmukaista olla voimassa ennen seuraavaa lintujen pesintäaikaa. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että esitys käsitellään eduskunnassa perusteellisesti mutta myös eduskunnan lainsäätäjän roolia kunnioittaen mahdollisimman nopeasti. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Vielä kolmannen kerran toistan sen, että meillä todellakin on yhteisymmärrys tämän lain sisällöstä, mutta tosiaankin tästä käsittelyajankohdasta ei tällä hetkellä sitä yhteisymmärrystä ole. Toki omalta osaltani totean, että esimerkiksi elintarvikemarkkinavaltuutettu on toivonut, että tämä lakiesitys tuotaisiin mahdollisimman nopeasti tänne eduskuntaan, etenkin kun tämän ympärillä on ollut paljon keskustelua ja myöskin sellaisia väittämiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Siinä mielessä kyllä varmasti tämä laki tänne eduskuntaan ollaan tuomassa mahdollisimman nopeasti. Sitä itse toivon todellakin. Meillä on yhteisymmärrys tämän lain hyvästä sisällöstä, ja siinä mielessä sitten pääsemme tätä yhdessä täällä eduskunnassa käsittelemään.

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] Toistan sen, että todellakin tuon lain sisällöstä meillä on hallituksessa täysi yksimielisyys. Sen sijaan sen esittelyajankohdasta valtioneuvoston istunnossa ei ole vielä yksimielisyyttä. Siinä mielessä voin sanoa edelliselle maatalousministerille, että kiitän toki siitä työstä, mitä elintarvikemarkkinalain eteen edellisellä hallituskaudella tehtiin, mutta silloin implementoitiin eli tuotiin EU-direktiivistä johtuvia esityksiä Suomen lainsäädäntöön. Tämä hallitus sen sijaan oikeasti tekee uudistavia pykäliä tuohon elintarvikemarkkinalainsäädäntöön. Emme tyydy siihen, että tuomme vain EU-lainsäädäntöä, jota joka tapauksessa pitää tuoda suomalaiseen lainsäädäntöön, vaan olemme katsoneet, mitkä ovat ne kipukohdat tällä hetkellä tässä elintarvikemarkkinalainsäädännössä. Niin kuin varmasti muistatte, tässä uudistuksen ykkösosassa tuotiin elintarvikemarkkinavaltuutetulle lisää valtuuksia, ja nyt sitten tässä kakkososassa tehdään nämä tärkeät uudistukset, jotka liittyvät muun muassa kaupan omiin merkkeihin.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Elintarvikemarkkinalaki on kyllä matkalla eduskuntaan. Se on valmis esiteltäväksi. Sen sisällöstä hallituksessa on täysi yksimielisyys. Mutta sen sijaan yhteisymmärrystä asian käsittelyajankohdasta ei ole vielä saavutettu valtioneuvoston istunnon suhteen. Uskon, että sekin tässä aivan tulevina päivinä saadaan selväksi. Mutta se, mikä on tärkeää tässä elintarvikemarkkinalain uudistuksessa, niin kuin edustaja hyvin kuvasi, on nimenomaan se, että sillä halutaan turvata heikommassa asemassa olevan tuottajan asemaa tässä elintarvikeketjussa. Siinä on kolme tärkeää uudistusta, eli ensinnäkin puututaan niihin kohtuuttomiin sopimusehtoihin, sen jälkeen ollaan myöskin puuttumassa siihen, että saadakseen kaupan hyllyyn tuotteen tuottajan ei tarvitse tuottaa kaupan omaa merkkiä, niin sanottua private labeliä, ja toisaalta myöskään sitten ei tarvitse luovuttaa reseptiä ikään kuin tämän sopimuksen kylkiäisenä. Sillä tavalla me pystytään varmistamaan, että näissä tuottajan ja teollisuuden ja kaupan välisissä suhteissa ei ole sellaisia kohtuuttomuuksia, [Puhemies koputtaa] jotka nimenomaan sitten tämän heikommassa asemassa olevan kohdalle osuisivat.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Paljon erittäin hyviä huomioita. Yritän käydä niistä mahdollisimman monia läpi. Aloitetaan tuosta, kun edustaja Kinnari kysyi maaseudun tulevaisuudesta sen suhteen, miten me saadaan nuoria alalle. Kyllä tässä on onneksi tahti nyt tämän hallituksen aikana lähtenyt parantumaan, koska on tehty toimenpiteitä nuorten eteen. Elikkä meillähän on nostettu nuorten tuottajien tulotukea, on pystytty valtiontakausta sinne tuomaan. Myöskin tällä kaudella yksi ainut EU-pohjainen kriisituki, mikä on tullut, kaikki päätettiin suunnata nuorille, koska katsottiin, että siellä sitä tarvitaan eniten. Siinä mielessä silloin, kun aloiteltiin, oli tavoitteena 250 sukupolvenvaihdosta vuodessa, ja sitten heti jo päästiin seuraavana vuonna siihen vauhtiin, että niitä oli 300, ja nyt viime vuodelta tuorein tieto on 356 ja vielä sen lisäksi seitsemän uutta porotalousyrittäjää. Eli nyt on suunta oikea, ja tietysti tämä näkyy myöskin maatalouden investointien puolella, eli siellä myöskin samalla tavalla investoinnit ovat vuoden 22 jälkeen lähteneet nyt tämän hallituskauden aikana nousuun. Nämä ovat tietenkin todella positiivisia ja tärkeitä asioita, koska kannattava maatalous säteilee elinvoimaa myöskin sitten ympärillä oleviin, vaikkapa vähittäiskauppaan tai esimerkiksi muihin palveluihin maaseudulla. Koneyrittäjille ynnä muille sitä kautta tulee lisää työtä ja toimeentuloa. Täällä edustaja Pitko puhui puurakentamisesta — tärkeä huomio. Tällä hallituskaudella on puurakentamiseen omat ohjelmat ja on myöskin satsattu sinne. Toki aina voi ajatella, että vielä lisääkin tarvittaisiin, mutta myöskin puurakentamiseen on pystytty panostamaan. Tästä metsäbiotalouden kymmenestä miljoonasta, mitä hallituskaudella on pystytty satsaamaan ylimääräistä, on myöskin puurakentamisen kehittämiseen suunnattu rahoitusta. Sitten edustajat Elo ja Mehtälä nostivat esille biokaasun. Siellähän paitsi maa- ja metsätalousministeriön puolelta myöskin muun muassa ympäristöministeriön Ahti-ohjelmasta on biokaasutuotannon tukemiseen tullut tuki, ja tuossa olin jokunen viikko sitten Ranualla maailman pohjoisimman biokaasulaitoksen avajaisissa. Siinä mielessä, niin kuin täällä todettiin, hajautettu energiantuotanto on todella Suomen kaltaisessa maassa äärimmäisen tärkeää, ja siinä tulee myöskin ravinnekierrätys. Siinä toteutuu kiertotalous parhaimmillaan, kun me saamme sieltä myöskin ravinteita talteen. Ravinnekierrätykseenhän meillä oli viisi miljoonaa tätä rahoitusta, ja siinähän vielä sitten on ollut erikseen tämä teknologianeutraalius, johon on EU:lta haettu myöskin notifikaatiota sen suhteen. No, sitten edustaja Valtola kysyi metsätalouden puolelta. Metsätalouteen on myös tehty valtavasti toimenpiteitä. Ensinnäkin tietysti tämä metsänomistajille tehty metsävähennyksen nostaminen 15 prosentilla on otettu todella ilolla vastaan. Ja sittenhän tästä metsäbiotalouden jo aiemmin mainitusta kymmenestä miljoonasta on suunnattu ihan selkeästi myös metsäpuolelle esimerkiksi tämä Metsäbiotalouden tiedepaneelin vakinaistaminen. 15 miljoonaa on pistetty metsien kasvun ja hiilinielujen kasvattamisen ohjelmaan. Siellä on muun muassa metsien lannoitukseen satsattu ja tietenkin taimien jalostusaineistoon ja siihen, että meillä olisi mahdollisimman taudinkestäviä puulajeja tulevaisuudessa. Kaikkiin näihin on pistetty lisää satsausta. Sen lisäksi tietysti hallitus on tehnyt vielä päätöksiä tutkimusrahoitukseen liittyen, jotka nekin omalta osaltaan näkyvät myöskin siellä metsäsektorin puolella. Sitten täällä useampikin edustaja, ainakin edustajat Tanus ja Kangas ja Kinnari toisessa kysymyksessään, puhui tästä rahoituskysymyksestä. Tosiaankin hallitus puoliväliriihessään ensinnäkin perusti jo tällaisen työryhmän tutkimaan ja tekemään selvitystä peruspankkipalveluitten saatavuudesta ja myöskin siitä, millä tavalla lainan saatavuus pk-sektorilla tällä hetkellä hoituu. Me tiedetään kaikki, että siellä on valtavasti kiristynyt tämä rahoitus. Nythän se selvitys on itse asiassa lausunnoilla — vai onko tullut jo lausunnoilta — ja ministeri Puisto varmaan sen jälkeen tulee näitten toimenpiteitten kanssa ulos. Joka tapauksessa me ollaan pystytty jo Finnvera-lainsäädäntöä muuttamaan sillä tavalla, että 1.5. tämä toimialarajaus, joka liittyy maa- ja metsätalouteen, poistuu sieltä, elikkä Finnvera pystyy olemaan myöskin näissä hankkeissa mukana. Se on tosi, tosi tärkeää. Sitten Finnvera on lähtenyt myös ihan mikroyrityksiä lainoittamaan. [Anne Kalmarin välihuuto] Näitten mikroyritysten lainojen saantihan koskee yhtä lailla myöskin maaseutua. Sen lisäksi vielä ylipäätänsä valtiovarainministeriö ja toki myöskin maa- ja metsätalousministeri ovat käyneet keskustelua tuonne pankkisektorin suuntaan. Elikkä pankkien lainarahoitusta pitää pystyä nyt saamaan liikkeelle, muuten meillä eivät minkään tyyppiset yritykset pysty kannattavia investointejaan tekemään ja viemään eteenpäin. [Anne Kalmari: Juuri näin!] Sitten edustaja Suhonen kysyi näistä Itä-Suomen investoinneista. Tällä hallituskaudella, kun katsotaan, mitä kaikkea Itä-Suomeen on satsattu, se on kohta noin kaksi kertaa enemmän kuin edellisen hallituksen aikana, [Jaana Strandman: Juuri näin!] eli siinä mielessä se on tärkeää muistaa. Totta kai aina voidaan keskustella, onko sekään riittävästi. Itä-Suomi on saanut tärskyjä. Tiedän sen hyvin siellä asuvana edustajana, että se on juuri näin, että kyllä siellä elinolot ovat voimakkaasti heikentyneet, mutta se on kuitenkin kaksi kertaa enemmän kuin edellisellä kaudella. Täällä kysyttiin vielä muuten siitä Itä-Suomi-ohjelmasta. Harri Bromanin työhän jatkuu nyt tähän maaliskuun loppuun saakka, ja sieltä odotamme sitten kevään kehysriiheen esityksiä. Maaseudun kehittämisen rahoituksesta edustaja Norrback kysyi, miten tämä EU:ssa nähdään. No, maaseudun kehittämisen rahoitusta on siellä kaikkien puheenvuoroissa alleviivattu ja todettu, että se on yhtä lailla tärkeää. Ei pelkästään riitä, että me saadaan CAPin rahoitus kuntoon, vaan yhtä lailla maaseudun kehittämisestä pitää pystyä pitämään huolta. Nythän tietysti, kun mennään tähän yhteen yhtenäiseen rahastoon, tähän NRP:hen, niin siinä mielessä tässä kumppanuusrahastossa on toki myös mahdollisuuksia, se täytyy muistaa. Mutta itsekin olen ollut sillä tavalla huolissani, että kun siellä ovat kaikki koheesiorahat ja maaseudun kehittämisen rahat samassa rahastossa, niin millä tavalla me varmistetaan, että maaseudun kehittämiseen sieltä riittävästi tulee rahoitusta? Se, mikä siellä voi olla synergiaetuna, on se, että esimerkiksi kilpailukykyrahastossa on biotalouteen liittyvää rahoitusta, jota on viisinkertaistettu, ja voisi kuvitella, että se aika läheisesti liittyy myöskin maaseudulla olevien biotalousyritysten tukemiseen. Paljon, paljon muita hyviä puheenvuoroja — kaikkia ei valitettavasti tässä ajassa kerkeä käymään läpi. Mutta erityisesti haluan alleviivata ja kiittää siitä hengestä, mikä täällä salissa on ollut. Täällä on maaseutu nähty nimenomaan mahdollisuuksien alustana. Kaikki me suomalaiset haluamme olla pitämässä meidän maaseudusta hyvää huolta, koska silloin kun suomalainen maaseutu voi hyvin, niin silloin koko Suomi voi hyvin. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kiitoksia, arvoisat edustajat, erittäin hyvistä, asiantuntevista puheenvuoroista, joissa näkyvät perehtyminen asiaan ja myöskin omakohtaiset kokemukset. Kuulosti siltä, että täällä oli koolla yksi suuri maaseutupuolue. Erityisesti olen iloinen, että nostettiin esille paljon niitä maaseudun mahdollisuuksia. Me kaikki tiedämme kyllä ne haasteet, mutta myöskin sen valtavan potentiaalin, mikä maaseudulla on. Ensin haluaisin kommentoida sitä, mitä edustajat Kinnari ja Norrback ja itse asiassa juuri edustaja Harkimo nostivat esille: Maaseudun elinvoiman kannalta maatalouden kannattavuus on aivan ydinasioita, ja kannattavuuden ytimessähän on se, että me pystymme parantamaan sitä maatalouden rahavirtaa, mikä tulee sieltä markkinoilta. [Anne Kalmari: Juuri näin!] Tässä voi sanoa, että elintarvikemarkkinalain uudistuksen merkitys on todella tärkeä, ja luotan ja uskonkin siihen, että kaikki ryhmät tulevat vahvasti seisomaan sen takana ja myöskin edesauttavat, että se saadaan nyt nopeasti eduskuntaan ja täällä käsittelyyn. Sen lisäksi edustaja Mäenpää nosti maatalouden merkitystä todellakin koko maaseudulle, erittäin tärkeä asia, ja edustaja Rantanen nosti esille tämän monipuolisen työpaikkarakenteen. Todellakin maaseudullakin on teollisuutta, mikä helposti unohtuu, ja ehkä liian paljon ajattelemme, että kaikki ovat vain niitä elinkeinoja, jotka sieltä maataloudesta ovat johdettavissa. Sitten edustaja Viljanen nosti täällä hyvin juuri tätä mahdollisuuksien monipuolisuutta, toki pienellä puoluepoliittisella tvistillä, mutta näin varmasti oppositiopuolueille suotakoon. Edustaja Pitko, kiitoksia biokaasun mahdollisuuksien esille nostamisesta. Luontoarvomarkkinoitten merkitys tulevaisuudelle, nuorten saaminen maaseudulle ja siellä pitäminen — miten keskeisen tärkeitä asioita maaseudun tulevaisuudelle, ja myöskin kulttuurin merkitys. Aina sanotaan, että hyvä kunta tarvitsee sitä pitovoimaa ja vetovoimaa, mutta myöskin niin sanottua lumovoimaa, eli pitää olla myöskin niitä asioita, jotka tuovat arkeen piristystä ja esimerkiksi kulttuurin kaltaisia sivistyksellisiä arvoja. Sitten täällä edustaja Jokelainen nosti hyvin esille tämän väestökehityshaasteen, ja perusasioitten alleviivaamista. Ei me siellä maaseudulla niin ihmeitä tarvita, mutta kun perusasiat ovat kunnossa, niin kyllä me siellä hyvin viihdymme. Edustaja Tanus, teidän puheenvuoronne oli äärimmäisen hyvä, ja nostitte esille harvaan asuttujen alueiden parlamentaarisen ryhmän merkityksen. Tässä yhteydessä haluankin kiittää teitä puheenjohtajana siitä, ja myöskin koko HARVA-ryhmää. Tässä salissa on tälläkin hetkellä useita, jotka olette siinä ryhmässä olleet mukana työskentelemässä, ja olette tehneet arvokasta työtä ja tuoneet niitä konkreettisia esityksiä juurikin tähän maaseutupoliittiseen selontekoon. Ja maaseutuvaikutusten arviointia, mikä nousi puheenvuorossa esille, olemme olleet myöskin EU-tasolla edistämässä ja nostamassa esille. Edustaja Harkimo nosti esille kaupan ja koko elintarvikeketjun tasapainottamisen merkityksen ja tärkeyden. Tämä tapahtuu myöskin sitten hallituksen toimesta, kun lainsäädäntöä pystymme täällä talossa uudistamaan. — Todellakin kiitos erittäin hyvistä, rakentavista puheenvuoroista.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Maaseutupoliittisen selonteon ydin on yksinkertainen mutta kunnianhimoinen: tavoitteena on uudistaa maaseutujemme elinvoimaa pitkäjänteisesti niin, että Suomen toimintakyky ja kokonaisturvallisuus voimistuvat. Kuten hallitusohjelmassa todetaan, Suomi elää maaseudusta ja metsistä: ”Suomalainen maaseutu, maatalous ja metsät turvaavat kansalaisten hyvinvointia ja ovat koko yhteiskunnan peruspilareita. Niiden tärkeys korostuu muuttuneessa turvallisuusympäristössä entisestään.” Kansallisesti on merkitystä sillä, miten maaseutu toimii. Selonteon tavoitteena on, että maaseudun ja saariston monipuolisia mahdollisuuksia opitaan näkemään, huomioimaan ja hyödyntämään täysimääräisesti politiikan suunnittelussa ja hallinnollisessa valmistelussa ja seurannassa. Siksi selonteko on poikkihallinnollinen — eri hallinnonalat yhteen kokoava. Se toimii hallituksen strategisen päätöksenteon tukena ja edistää hallitusohjelman linjaa vahvistaa huoltovarmuutta, torjua alueiden eriarvoistumista, vauhdittaa pk-yritysten kasvua ja tki-panostuksia sekä hyödyntää data- ja digitaalisia ratkaisuja. Selonteko täydentää maaseututiedolla useita kansallisia strategioita ja antaa EU-vaikuttamiselle maaseututietoon perustuvan selkänojan. Se toimii erinomaisena lähtökohtana ajatellen seuraavaa EU:n rahoituskauden kansallista valmistelua sekä luo kontekstin ja alustan Kansallisessa ruokastrategiassa 2040 visioidulle onnellisen ruuan maalle. Maaseutupoliittisessa selonteossa esitetään vuoteen 2040 ulottuva maaseutuvisio ja viisi siihen suuntaavaa poikkihallinnollista tavoitetta ja 23 suositusta. Selonteko on valmisteltu sidosryhmiä laajasti osallistaen ja kansalaisia kuunnellen. 95 prosenttia Suomen pinta-alasta on maaseutua. Alueilla asuu vakituisesti yli neljännes väestöstä ja osa-aikaisesti yli puolet. Yrityksistä 40 prosenttia sijaitsee maaseudulla. Tähän lukuun lasketaan mukaan maatilayritykset. Liki jokaisessa suomalaisessa kunnassa ja suuremmassakin kaupungissa on maaseutua tai saaristoa. Olemme EU:n mittakaavassa poikkeuksellisen maaseutumainen maa, jonka erilaiset alueet kytkeytyvät monivivahteisesti laajempiin verkostoihin ja arvoketjuihin. Maaseudun ja kaupungin symbioosi näkyy ruuassa, talousvedessä, energiassa, rakentamisessa, harrastuksissa, matkailussa, taloudessa ja omistajuudessa — kuten esimerkiksi siinä, että useammalla meistä suomalaisista on maaseudulla tai saaristossa vapaa-ajan asunto, oma mökki, missä vietämme yli neljäsosan vuodesta. Käsillä oleva selonteko antaa ajantasaisen ja tietoon pohjautuvan tilannekuvan maamme maaseutumaisista alueista. Se kertoo, miten maaseutumme toimii, ja antaa kontekstia kansallisten tavoitteitten saavuttamisen edellytyksille. Maaseutumme keskeisimpiin muutostekijöihin kuuluu väestönkehitys. Se vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan tulevina vuosikymmeninä tavoitteisiin, joiden toteutuminen konkretisoituu arjen, työn ja yrittäjyyden pinnassa. Yleisellä tasolla puhumme esimerkiksi huoltovarmuudesta, biotaloudesta tai luonnon monimuotoisuuden vahvistamisesta. Tavoitteiden toteutuminen riippuu siitä, onko meillä nyt ja tulevaisuudessa maaseudulla osaavia ja toimintakykyisiä ihmisiä, aktiivisia yhteisöjä tai kehittyviä elinkeinoja. Selonteko muistuttaa meitä siitä, että maaseudun elinvoima on keskeisin kysymys, kun nuoret pohtivat esimerkiksi ruoka-alan ja maatalousalan tulevaisuutta. Omistaja- ja sukupolvenvaihdosten onnistumiseen vaikuttavat muun muassa varhaiskasvatus-, peruskoulu- ja koulutuspalveluitten saavutettavuus sekä huippunopeitten tietoliikenneyhteyksien saatavuus. Selonteko kuvaa yhteiskuntaamme keskeisesti vaikuttavan kolmoiskriisin maaseudun näkökulmasta: ilmastonmuutoksen, luontokadon ja saastumisen vaikutuksia. Kolmoiskriisi vaikuttaa eri tavalla erilaisilla alueilla. Varautuminen ja riskienhallinta edellyttävät paikallislähtöistä toimintaa, joka edellyttää osaamista, paikallisia toimijoita ja paikallistason tuntemusta ja tietämystä. Selonteko sanoittaa maaseuduksi kokonaisturvallisuuden ja huoltovarmuuden näkökulmaa: mitä tarkoittaa Suomelle, jos maaseutumme väestökehitys jatkaa toteutuneen kaltaisena? Arvoisa puhemies! Elävät ja kestävästi elinvoimaiset maaseutualueet, kestävä ruokajärjestelmä ja kannattava maatalous luovat symbioosin. Ilman yhtä ei ole toistakaan. Maaseutumaisten alueiden erityispiirteet ja -kysymykset ovat koko Suomen asia. Mikäli nykyinen väestökehitys jatkuu, voi työikäisten määrä vähentyä maaseudulla yli 135 000:lla tulevan vuosikymmenen aikana. Huoltosuhde kiristyy etenkin ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa. Harvaan asutulla maaseudulla elämme jo monin paikoin ikääntyvän väestön aikaa. Samalla merkittävä määrä suomalaisista haluaisi asua maaseutumaisemmassa ympäristössä, nuoret myös harvaan asutuilla alueilla. Nämä ovat luonnonvaratiheimpiä alueita Suomessa. Luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen bio- ja kiertotalouden tavoitteiden ja strategioiden mukaisesti edellyttää uusia arvoketjuja, uutta osaamista ja uusia yrityksiä ja onnistuneita omistajavaihdoksia näillä alueilla. Ja kaikki tämä edellyttää, että alueilla on hyvän asumisen ja elämisen edellytykset. Monella maaseutualueella, erityisesti maakuntien hallinnollisilla raja-alueilla, työpaikat seuraavat väestöä — ei toisin päin kuten olemme tottuneet kuulemaan. Maaseudulla ihmiset luovat työpaikkansa ja kehittävät yritystoimintaa. Yrittäjyys on suhteellisesti yleisempää, monialaista ja moninkertaista. Yritykset ovat osoitetusti muutosjoustavia. Haasteina ovat rahoituksen saatavuus ja tki-panosten ja julkisten hankintojen alhainen kohdentuminen maaseutualueille. Maaseudulla on sopeuduttu harvaan ja harvenevaan palveluverkkoon ja siihen, että hoidetaan asiat itse yhteisölähtöisesti. Ja edelleen koulu-, sote-, kulttuuri- ja välttämättömyyspalvelut, kuten päivittäistavarakauppa-, posti-, pankki- ja apteekkipalvelut, harvenevat. Kulkemisen ja digitaalisen asioinnin reunaehdot ovat toiset kuin kaupungissa. Sillä on väliä, millä tavalla muutoksissa osataan osallistaa ja kuunnella maaseudun ja saariston ihmisten, yhteisöjen ja yrittäjien ääniä. Se, miten muutoksia hoidetaan, näkyy ihmisten luottamuksessa ja myöskin osallisuudessa. Selonteko kuvaa näitä eri yhteyksiä ja kokonaisuuksia. Tuuli- ja aurinkovoima, biokaasu sekä mineraaliketjut sijoittuvat suurelta osin maaseudulle ja konkretisoituvat paikallisseuduilla maankäytössä. Oikeudenmukaisuus, paikallinen osallistuminen ja hyötyjen jakautuminen ratkaisevat puhtaan siirtymän hyväksyttävyyden. Digitaalisen siirtymän osalta on todettava, että vaikka 5G-verkko kattaa nimellisesti valtaosan kotitalouksista, todelliset yhteysnopeudet ja kiinteän laajakaistan saatavuus jäävät maaseudulla heikoiksi. Kymmeniätuhansia kotitalouksia on nopeitten mobiiliyhteyksien ulkopuolella. Huippunopeiden tietoliikenneyhteyksien saatavuus on maaseudulla merkittävästi heikompaa kuin kaupunkialueilla. Tämä rajoittaa yritystoimintaa, etätyötä ja myöskin julkisiin palveluihin pääsyä. Ärade talman! Det civila samhället är en viktig del av vardagen på landsbygden och i skärgården. Värdet av frivilligarbete uppgår till flera miljarder euro per år, och dess betydelse syns i allt från räddningsväsendet till privata vägar och fiberoptiska nät. Civilsamhällets verksamhet sträcker sig överallt där det inte finns verksamhet på marknadsvillkor eller den offentliga sektorns närvaro. Det här är något som direkt påverkar den övergripande säkerheten och försörjningsberedskapen. Inflyttningen i glest befolkade områden och i skärgården av deltidsbosatta personer och personer som bor på flera platser ökar efterfrågan och kräver ny planering av infrastruktur och tjänster, till exempel social- och hälsovårdstjänster. Att människor bor på flera platser erbjuder också möjligheter att främja livskraften, och därför är det viktigt att vi också gör befolkningen som bor på flera orter till en synlig del av planeringen, genomförandet och uppföljningen. Maaseudun ilmiöt kytkeytyvät suoraan koko kansantalouteen, huoltovarmuuteen, puhtaaseen siirtymään, hyvinvointiin, alueelliseen tasa-arvoon ja yhteiskunnalliseen luottamukseen. Kun maaseutu toimii, koko Suomi toimii, joten, arvoisa puhemies, selonteon eduskuntakäsittelyn jälkeen laaditaan poikkihallinnollinen toimeenpanosuunnitelma. Selonteko nostaa lukuisia erilaisia keskeisiä tavoitteita ja suosituksia, ja valmistelu on ollut laajasti osallistavaa ja poikkihallinnollista. Siihen on osallistunut yhteensä yli 2 400 tahoa, ja selontekoluonnos oli lausuntokierroksella kesä-heinäkuussa 2025. Lausunnot käytiin myös huolellisesti läpi, ja luonnosta muokattiin. Käsillä olevassa selonteossa kuuluu siis vahvasti lukuisten maaseudun asukkaitten, yhteisöjen, yritysten ja sidosryhmien ääni tutkimustietoon perustuvan faktan rinnalla. Se, miten maaseutumme toimii ajatellen väestökehitystä, peruspalveluita ja asumisen edellytyksiä, infrastruktuurin toimivuutta, osaamisen kasvattamista ja elinkeinotoiminnan kehittämisen ja talouden rakenteiden uudistamisen edellytyksiä, vaikuttaa kansallisesti kaikkeen maaseudulla tapahtuvaan ja konkretisoituvaan yhteiskunnalliseen toimintaan. Maaseutupoliittinen selonteko nostaakin maaseutumaisten alueittemme ihmisten, yhteisöjen ja yritysten merkitystä ja niiden edellytyksiä toimia myöskin osana yhteiskuntaa. Arvoisa puhemies! Alueellisen ja paikallisen maaseudun kehittämisen rahoitukseen kohdistui hallitusohjelmasäästö, joka toteutettiin aitona säästönä. Onnistuttiin kuitenkin minimoimaan sen haitta toiminnalle ja varmistamaan EU-rahoituksen saanti uudelleenbudjetoimalla siirtymäkauden määrärahoja sekä tekemällä momenttien välisiä määrärahasiirtoja kehyskaudella kansallisen kokonaisrahoituksen rajoissa. CAP-suunnitelman toteutus on siten jatkunut täysin suunnitelman mukaisesti. Tämä selonteko muistuttaa meitä siitä, että maaseutu ei ole vain menneen ajan perintöä vaan todellakin tämän päivän ja huomisen ratkaisujen paikka ja alue. Siksi politiikan, rahoituksen ja tiedolla johtamisen on kohdattava maaseudun todellisuus ja tehtävä se yli hallinnonalojen ja yli vaalikausien. Näin me voimme vahvistaa koko Suomen kestävyyttä, kokonaisturvallisuutta ja mahdollisuuksia. — Kiitos.