Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti tähän keskusteluun. Hyvä, että keskustellaan. Sitran tehtävä on myös herättää keskustelua, koska sitä kautta me yhdessä mietimme, millaisen tulevaisuuden me haluamme, ja etsimme niitä välineitä, joilla me teemme sellaisen tulevaisuuden, jonka haluamme. Mutta kannattaa korostaa sitä, että Sitra on todellakin eduskunnan laitos. Se ei ole hallituksen alainen, vaan se on eduskunnan alainen, samaten kuin vaikkapa Yle tai Kela, jotka tässä talossa ovat tuttuja, jolloin se on myös päätöksenteoltansa tätä kautta kulkeva. Sitrassa näistä isoista linjauksista ja painopisteistä ja strategisista valinnoista on päätetty hyvin yksimielisesti. Tässä selvästi nousi kritiikkiä joitakin teemoja kohtaan, mutta hallintoneuvostossa päätökset ovat olleet hyvin yksituumaisia siitä, mitkä strategiaan nostetaan ja miten strategiaa sitten aina myös hieman muutetaan sen mukaan kuin aika kuluu. Sitten täällä nousi esiin tämä demokratiapuoli ja osallisuus. Itse asiassa meidän pitäisi päästä kuulemisesta osallisuuteen. Kuuleminen on ihan eri asia kuin se, että ihmiset otetaan osallisiksi, ja siinä meillä on vielä paljon, paljon tekemistä, ja se on mielestäni tärkeä Sitran tehtävä jatkossakin. Demokratiapuolella ja osallisuushankkeissa on ollut erilaisia kohteita, ja se on edelleen myös tärkeä painopiste. Siitä hallintoneuvosto on ollut hyvin yksimielinen, ja se on ollut myös hallituksen ja talon sisältä tulevissa esityksissä voimakkaasti esillä. Elikkä jos joku nyt voimassa oleva hanke ei jatku, niin varmasti tämän teeman sisällä olevia hankkeita jatkuu, ja se painopiste on nyt ollut hieman enemmän siellä hyvinvointialueiden puolella, koska tiedostamme sen, että ne ovat uusia elimiä ja siellä meidän pitää löytää myös uusia vaikuttamisen kanavia. No, mitä tulee tähän johtajavalintaan, kun sitä on kysytty, niin se ei tietenkään tähän kertomukseen kuulu vaan se on enemmänkin normaalia prosessia, ja siinä hallitus on hallintoneuvostonkin mukaan saanut kiitosta siitä prosessista, jolla se on asiaa valmistellut. Hallitus esitti hallintoneuvostolle yhteisesti todellakin Tommi Laition valintaa, mutta hallitus esitti kahta kärkihakijaa ja heistä arviota, minkä jälkeen hallintoneuvosto päätti, että se kuulee molempia kärkihakijoita, ja tämän jälkeen hallintoneuvosto teki oman päätöksensä. Tämä päätös ei ollut yksimielinen, vaan siitä äänestettiin, ja todellakin siellä tehtiin hallituksen esityksestä poikkeava esitys, joka sitten voitti tuossa suljetussa lippuvaalissa.

Arvoisa puhemies! Kyse on siis Suomen itsenäisyyden juhlarahaston eli Sitran kertomuksesta. Sitrahan on riippumaton ja puolueeton tulevaisuustalo, jonka tehtävänä on ennakoida tulevaisuuteen vaikuttavia ilmiöitä ja toteuttaa erilaisten kumppanien kanssa kokeiluja, jotka auttaisivat meidän yhteiskuntaa uudistumaan. Sitra oikeastaan järjestää koulutusta, se edistää dialogia ja kehittää erilaisia käytännön työkaluja, joilla näihin haasteisiin voitaisiin vastata. Niistä työkaluista ehkä yksi, joka varmaan on monelle tässäkin salissa tuttu, on tämä Erätauko-menetelmä, joka esimerkiksi on alkujaan Sitran kehittämä. No sitten jos katsoo Sitran tämänhetkisiä strategisia painopisteitä, niin ne liittyvät kestävyysratkaisuihin, reiluun datatalouteen ja sitten demokratiaan ja osallisuuteen. Yleensä tämä rakenne on sellainen, että tämä kertomus on ikään kuin Sitran tekemä ja hallintoneuvosto päättää tästä läheteosuudesta, jossa sitten pointataan muutamia asioita, jotka kuluneena vuonna ovat olleet Sitralle merkityksellisiä. Ja yksi on tietenkin tämä tulevaisuustyö, joka liittyy siihen, että pyritään ennakoimaan ja tavallaan ollaan sekä tämmöinen think- että do-tank, elikkä ajatellaan ja tehdään, tehdään molempia. Siellä tulee esiin nämä koulutukset ja dialogit ja tämäntyyppiset asiat. No yksi näistä Sitran tunnetuimmista julkaisuista — joka on tulevaisuusjulkaisu — on Megatrendit, joka on ehkä semmoinen, joka tuo arvokkaita näköaloja tulevaisuuteen ja luotaa niitä isoja maailman kehityskaaria, mitä kulloinkin on olemassa. Sen tarkoitus on tietysti innostaa niin ihmisiä kuin yrityksiä ja muita toimintoja miettimään sitä, mitkä ovat ne toivotut tulevaisuudet, ja tekemään ratkaisuja, jotka vaikuttaisivat siihen, että tulevaisuus on sellainen kuin me toivomme. Yksi oleellinen asia siinä on myös kriisinkestävyys: miten me voidaan siihen paremmin reagoida ja varautua. En mene näihin työkaluihin, koska niitä voivat kaikki tuolta lukea, jos haluavat. Mutta sitten demokratia on toinen iso kysymys, ja siinä tietysti on kyse paitsi äänestämisestä ja äänestysaktiivisuuden lisäämisestä myös näistä uusista osallisuuden muodoista ja kansalaisdemokratian muodoista. Tässä Sitra on nyt tänä kuluvana vuonna tehnyt näiden hyvinvointialueiden kanssa kiinteää yhteistyötä ja ollut muun muassa rakentamassa tiettyjen hyvinvointialueiden erilaisia osallisuusjärjestelmiä. Se on tavallaan yksi tämmöinen ajankohtainen asia, mikä on ollut käsittelyssä. Sitten ehkä seuraava asia, jonka täältä voisi nostaa, on kiertotalous, jossa Sitra on kehittänyt tämmöisen ihan maailmanlaajuisestikin tunnetun foorumin, johon osallistuu hyvin paljon ihmisiä. Varsinkin korona-aikana, kun ei oltu livenä läsnä vaan se oli enemmänkin tämmöinen virtuaalitapahtuma, siellä oli huikea määrä osallistujia. Mutta ehkä tästä kiertotaloudesta ollaan nyt enemmän siirtymässä tänne luonnon monimuotoisuuden puolelle, ja siellä yksi sellainen painopiste on se, millä lailla me voitaisiin löytää sellaisia markkinavetoisia mekanismeja, jotka edistäisivät luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Sitten ehkä seuraavaksi voisi nostaa tämän digi- ja reilu datatalous ‑osion, jossa ajatus on se, että jakamalla ja jalostamalla dataa voitaisiin luoda uutta ja saada uutta arvoa ja kilpailukykyä meidän yhteiskuntaan. Sitten kansainvälisyydestä sen verran, että nyt — ehkä ei ihan sattuneesta syystä, ja jokainen osaa arvata, mikä se syy on — EU-yhteydet ovat olleet aika tiukkoja. Sitra on ollut siellä haluttu kumppani, ja se on näkynyt toiminnassa: ollaan oltu esimerkiksi semmoisessa Sitran koordinoimassa tehdashankkeessa, joka on ollut tukena tekemässä pelisääntöjä ja lainsäädäntöjä, jotka auttavat terveysdatan jakamisessa, ja se on tämmöinen EU-tason hanke. Sitten ehkä taloudesta vielä tähän lopuksi: Voisi sanoa, että Sitran sijoitusomaisuuden markkina-arvo tietenkin vaihtelee vuosittain — niin kuin yleensä kaikissa organisaatioissa — ja viime vuoden lopussa se oli 941 miljoonaa euroa. Sijoitukset tuottivat viime vuoden aikana tappiota miinus 6,4 prosenttia, ja jos otetaan inflaatio huomioon, niin miinus 15,4. Voi sanoa, että tänä vuonna onneksi ollaan paremmissa tuloksissa, elikkä se kuoppa, minkä monet osakemarkkinat kokivat, näkyy myös Sitrassa. Hallintoneuvoston käsityksen mukaan Sitran talous on kuitenkin hyvin hoidettua ja se on suhteellisen vakaata, ja viime vuoden, tilivuoden, alijäämä on päätetty siirtää, niin kuin normaalia on, edellisten tilikausien yli-/alijäämätilille. Eli tässä lyhyesti Sitrasta.

Arvoisa puhemies! Tämä on lisätalousarviokeskustelu ja käsittelyssä ovat vain tietyt kohdat, mutta siitä huolimatta en malta olla sanomatta, että tämä keskustelu on aika mielenkiintoista, kun puhutaan velasta. En ole kuullut vielä yhtään esitystä, miten vaikkapa nämä hyvinvointialueiden rahoitukset tai muut asiat, joita tässä lisätalousarviossa on, otettaisiin sieltä kehyksen sisältä, mutta sen sijaan on kritisoitu voimakkaasti sitä, että näin ei ole tehty. Ponsissa sen sijaan on lupailtu monenlaista. Tähän hyvinvointialueiden rahoitukseen haluaisin todeta, että ei ole kovin helppo meidän nykyisillä rahoitusmekanismeilla suunnata rahaa niihin käyttötarkoituksiin, joita me haluaisimme, ja tässä on etsitty kaikin mahdollisin keinoin mahdollisimman tehokas väline. Elikkä tuo 150 miljoonaa euroa on varhennettua rahaa, koska me tiedämme, että esimerkiksi kunnat ovat rahapulan vuoksi joutuneet jo useamman vuoden alibudjetoimaan sosiaali- ja terveydenhuollon menoja ja ikään kuin toivoneet, että ne voisivat saada palveluihinsa enemmän tehokkuutta ja vaikuttavuutta, mutta sitten kustannuksia on kuitenkin tullut ja rahoitusta on jouduttu lisäämään. Tämä raha ei ole näkynyt tänä vuonna vielä hyvinvointialueiden budjeteissa, mutta nyt tällä mekanismilla siitä siirretään 150 miljoonaa euroa hyvinvointialueille, ja sitä voi käyttää ihan niihin normaaleihin toimintoihin, mitä siellä tehdään: hoitojonojen purkuun ja siihen tavanomaiseen, valtionosuudella rahoitettuun kohdennukseen. Sitten tämä ikään kuin kertaluonteinen raha, joka ei siis jää sinne tuleviin kehyksiin, 350 miljoonaa, on enemmän tätä siirtymäkauden rahoitusta, mutta me tiedämme samalla, että kun niitä rahoja, joita nyt on ajateltu rahoitettavan normaalista valtionosuudesta, voidaankin nyt rahoittaa tällä siirtymärahoituksella, niin sieltä vapautuu rahaa hoitojonojen purkuun. Ja miksi tämä hoitojonojen purku tässä ajassa on niin äärimmäisen tärkeää? Siksi, että meillä on taustalla korona ja nämä jonot ovat kasvaneet, ja jos me emme niitä pura, niin se se vasta kalliiksi tulee. Me tiedämme, että sekä ennaltaehkäisy että varhainen sairauksien hoito on paljon edullisempaa kuin se, että me menemme kalliin erikoissairaanhoidon kautta, ja tämähän on koko tämän uudistuksen idea. Sitten tämä HUSin ja lasten sydänhoidon puoli: Siinä katsoimme aika tarkkaan, että mikä se tilanne on, ja kävi ilmi, että ministeriössä on kyllä rahaa tänne kehittämishankkeisiin, mutta tätäkään ei voi ihan normaalilla valtionosuudella hoitaa. Kuitenkin se 150 miljoonaa, mikä siellä on, ainakin täksi vuodeksi tuo sen rahan, mitä HUSin puoleltakin on toivottu — jos halutaan se niin kohdentaa. Sehän on sitten ikään kuin näiden hyvinvointialueiden omia päätöksiä, miten niitä kohdennetaan. Arvoisa puhemies! Sitten vielä yksi pieni asia, joka liittyy palkkatukeen ja sen sataprosenttisuuteen. Me ennen joulua otimme sen rahan pois budjetista, koska laki ei ollut valmis, [Puhemies koputtaa] mutta nyt se on, ja onneksi tuo sataprosenttinen tuki säilyy, koska se on kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville työttömille erittäin tärkeä.

Arvoisa puhemies! Työttömyyden hoidossa on tärkeää tunnistaa silloin, kun palveluita tarjotaan, kuljetaanko kohti työtä vai kuljetaanko ensin kohti työkykyä ja sen jälkeen kohti työtä. Tämä on ollut meille hankalaa meidän nykyisessä järjestelmässä, koska me olemme aina mitanneet vain suoria työllistymistuloksia. Silloin kun itse tein selvityshenkilöraporttia pitkäaikaistyöttömyyteen liittyen ja välityömarkkinoista, niin esitin, että me ottaisimme käyttöön tämmöisen niin sanotun RAVA-indeksin, joka on ikäihmisten kunnosta tuttu väline. Se ottaisi huomioon, miten kaukana ihminen on työmarkkinoista. Mielestäni on hyvä, että tässä raportissa valiokunta on tunnistanut nämä erot — siellä arvioidaan sitä, milloin haetaan niitä kovia työllistymistuloksia ja miten välineet toimivat tästä näkökulmasta, mutta siellä arvioidaan myös sitä, miten nämä pehmeämmät välineet vievät ihmistä kohti työmarkkinoita. Tässä huomataan se, että meillä ei ole näitä välineitä riittävästi. Niitä on erilaisissa kokeiluissa kehitetty, mutta niitä ei ole kunnolla valtakunnallisesti otettu käyttöön, ja mielestäni olisi tärkeää, että me ottaisimme huomioon myös tämän puolen. Samalla tavalla esimerkiksi sosiaaliturvakomitean työssä on otettu huomioon se, että työmarkkinatuesta on ikään kuin tullut yhteiskunnassamme vähän sellainen kaatoluokka. Siellä on niitä ihmisiä, jotka ovat siellä hakeakseen töitä ja jotka sieltä työllistyvät, mutta siellä on paljon myös niitä ihmisiä, jotka ovat joutuneet sinne, koska heidän ensisijainen sosiaaliturvansa on päättynyt. Vaikkapa esimerkiksi sairauspäivärahat ovat loppuneet, sen jälkeen ei ole ollut mitään muuta  sosiaaliturvan  muotoa ja ollaan päädytty työmarkkinatuelle. Seuraus on se, että työmarkkinatuella olevia ihmisiä pyritään työllistämään, mutta sairasta ei auta se, että häntä pyritään työllistämään, jos ei häntä ensin hoideta terveeksi ja kuntouteta työkykyiseksi. Nyt kun me muutamme meidän työvoimapalveluitamme siten, että vastuu siirtyy enemmän kunnille, mutta samanaikaisesti olemme siirtäneet sosiaali- ja terveyspalveluita hyvinvointialueille, niin tulevaisuuden menestyksen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että me osaamme yhdistää sekä työvoimapalvelut että sosiaali- ja terveyspalvelut. Tästä esimerkiksi OECD osoittaa hyvin tutkimuksellansa, että Suomessa on poikkeuksellisen paljon työttömiä ihmisiä, joiden työn saamisen esteenä on terveys. Silloinkin kun me mietimme kannusteita, minkälaista kannustinpolitiikkaa me teemme tai vaikkapa minkälaista sosiaaliturvapolitiikkaa me teemme, on tärkeää tunnistaa, että työttömissä on hyvin erilaisia ihmisiä. Sen vuoksi olisi ehkä syytä miettiä, että jos me yhdistämme sosiaaliturvaa, niin me rakentaisimme mallin, jossa palvelut tulevat ensisijaisesti sen ihmisen tarpeen mukaan ja sosiaaliturva on yhteinen, koska nyt meillä on niinpäin, että ihminen saa palvelut sen mukaan, minkä sosiaaliturvan piirissä hän on.

Arvoisa puhemies! Edustaja Orpo, minusta on kohtuutonta, että te sanotte, että me emme ole huolissamme lastemme tulevaisuudesta. Minusta se on jotakin sellaista, jota en toivoisi tässä salissa kuulevani. [Aino-Kaisa Pekonen: Juuri näin!] Kun tulin eduskuntaan, sain lahjaksi kirjan, joka kertoi Pikku Myystä ja hänen sanomisistansa, ja siinä kysyttiin: ”Saako pannukakulla istua?” Nyt minä kysyn samalla tavalla. Jos me arvioimme hieman eri tavalla sen, mistä ne kasvu ja tasapaino syntyvät, niin se ei tarkoita sitä, että meillä olisi jotenkin erilaiset tavoitteet sen ison kuvan suhteen, jossa meidän lapsillamme huomenna olisi paremmin. Jotta tämä velkakeskustelu jotenkin suhteutuisi: te sanotte, että te olette kyllä hyväksyneet koronavelan ja puolustusvelan ja kriisivelan, mutta sitten samaan ääneen te olette syyttämässä Marinia siitä, että korot ovat nousseet niin ja niin paljon, vaikka siellä pohjalla on sitä taustavelkaa, jonka te olette hyväksyneet tai jonka jo edelliset hallitukset ovat tehneet. Ja jotta tästä tulevaisuudesta [Puhemies koputtaa] ei ihan kokonaan menisi toivo, [Puhemies: Kiitoksia!] niin kannattaa katsoa sitä korkokuvaa. Kun minä tulin eduskuntaan, niin korot olivat kolme ja puoli kertaa korkeammat kuin nyt.

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on vähän varjonyrkkeilyä. Kokoomus väittää, että hallitus ei halua menosopeuttaa. Hallituksen kaikissa ryhmäpuheenvuoroissa korostettiin sitä, että myös menosopeutusta tarvitaan, [Välihuutoja oikealta] mutta ehkä me korostamme enemmän sitä, että niitä kasvun eväitä ei kannata leikata. Jos me mietimme työllisyyden vahvistamista, niin terveyspolitiikka on kovaa työllisyyspolitiikkaa, koska iso osa työttömistämme kärsii terveysongelmista. Jos me mietimme nuoria, niin koulutuspolitiikka on kovaa työllisyyspolitiikkaa, [Eduskunnasta: Juuri näin!] koska ilman osaamisen lisäämistä me emme pysty synnyttämään tuottavia työpaikkoja. Jos me mietimme esimerkiksi työn ja työntekijän kohtaamista, niin silloin vaikkapa pohjoismainen työvoimamalli, jossa pyritään parantamaan työnvälitystä ja viemään se lähemmäksi ihmisiä, on sitä kovaa työllisyyspolitiikkaa. Työllisyys ei vahvistu pelkästään leikkaamalla. Se vahvistuu erilaisten [Puhemies koputtaa] osien hyvällä yhteensovittamisella.

arvoisa puhemies! Hallituksen vastauksessa kuvattiin hyvin sitä, miten hallitus on pitänyt huolta Suomesta ja suomalaisista vaikeina kriisiaikoina. [Ben Zyskowicz: Hienosti on hoidettu!] Niukkoina aikoina erityisesti talouspolitiikan arvot nousevat suureen arvoon. Meidän on käännettävä velkasuhde lasku-uralle, mutta järkevä aikataulu riippuu itsemme lisäksi kansainvälisistä suhdanteista. Eurooppalaisittain verraten Suomen velka on kohtuullinen. Se on noin 20 prosenttiyksikköä euromaiden keskiarvoa alhaisempi. Lähimmät verrokkimme Ruotsi ja Tanska ovat meitä hiukan parempia, mutta toisaalta heillä yksityiset kotitaloudet ovat huomattavasti velkaantuneempia. Meidän työllisyytemme kokoaikatyöllä mitattuna on korkeampi kuin Ruotsissa ja Tanskassa ja veroasteemme puolestaan alhaisempi. Ei siis ollenkaan niin huono tulos, eikä siis ollenkaan niitä heinäsirkkoja ja rankkasateita, joita välikysymyksessä povataan. Pitkäaikainen 75 prosentin työllisyystavoitteemme on toteutunut, mutta se ei enää riitä. On kuljettava kohti 80 prosentin työllisyystavoitetta ja parannettava sekä työn laatua että tuottavuutta. Myös työhyvinvointia on vahvistettava, koska väsynyt ihminen ei kestä muutosta eikä opi uutta. Arvoisa puhemies! Kun puhumme velasta, on syytä muistaa, että rahavelka on yksi haasteemme. Lisäksi meillä on osaamisvelkaa, hyvinvointivelkaa ja ilmastovelkaa. Myös näistä on huolehdittava, tai lasku on kestämätön. On pidettävä huolta kokonaisuudesta. Sosiaalidemokraatit pitävät kiinni kasvun kannalta välttämättömistä panostuksista TKI-rahoitukseen, terveyteen ja koulutukseen. Näissä panostuksissa on kyse paljon muustakin kuin talouskasvusta: on kyse arvovalinnoista. Koulutuksen kautta rakentuu tie tulevaisuuteen — tie tulevaisuuteen Suomelle ja tie tulevaisuuteen elämänpolkuaan pohtivalle nuorelle. Koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen kautta me saamme vauhtia vihreään siirtymään ja uusia markkinoita. Vahvistamme työllisyyttä. Nämä ovat parhaat lääkkeet kasvun vauhdittamiseen ja samalla paras toivo välttää ilmastonmuutoksen pahimmat seuraukset. Yhteinen tavoitteemme on kestävä ja hyvinvoiva elämä tällä ainutkertaisella planeetalla. Vastuullinen taloudenpito tarkoittaa budjettikurin lisäksi kasvun edellytysten kärsivällistä rakentamista ja inhimillisen pääoman, osaamisen ja osallistumisen kasvattamista. Tätä Suomen Pankkikin itse asiassa uusimmassa tutkimuksessaan suosittaa Suomelle. Vain siten luonto ja sen rajalliset resurssit huomioiden voi taloutemme olla pitkällä aikavälillä kestävällä pohjalla. [Ben Zyskowicz: Mitäköhän muuta se suosittaa?] Suomi on kohdannut kriisejä vuosikymmenien varrella. Joka kerta parhaat lääkkeet julkisen talouden tasapainottamiseen ovat olleet kasvu, kasvu ja kasvu — inhimillinen ja kestävä kasvu — ja parhaat lääkkeet pitkän aikavälin kasvuun ovat olleet koulutus, koulutus ja koulutus — koulutus tutista tohtorinhattuun. Osaamiseen perustuva Suomi uusiutuu ja kestää maailman myrskyissä. Talouden tasapainottamisesta emme ole välikysymyksen esittäjien kanssa eri mieltä, [Ben Zyskowicz: Ihanko totta!] keinoista kyllä. Sosiaalidemokraatit eivät ole valmiita leikkaamaan terveys- ja vanhuspalveluista, jotta hyvätuloisille voidaan tehdä veronkevennyksiä. Tehokkuus, tuottavuus ja vaikuttavuushyödyt on kohdennettava palveluiden parantamiseen. Sosiaalidemokraateista ei ole oikein, että työssäkäyvän pienituloisen lapsiperheen asumistukea leikataan, jotta hyvätuloiset voivat välttyä taloustalkoilta. Sosiaalidemokraateista on oikein keventää keski- ja pienituloisten tuloverotusta, kunhan samalla verotuottoja lisätään tiivistämällä pääomien veropohjia, puuttumalla verovälttelyyn ja karsimalla verotukia. [Sinuhe Wallinheimon välihuuto] Tänä aikana veroasteen alentaminen on uhkapeliä. [Jani Mäkelän välihuuto] Sopeuttamiseen tarvitaan tuloja ja menoja, molempia. Velka ei poistu Suomesta ihmisten elämää kurjistamalla, velka vähenee kasvua ja työllisyyttä ruokkimalla. Arvoisa puhemies! Viisaudella on muisti, jolla se ottaa oppia menneestä, jolla se tunnistaa nykypäivän kipupisteet [Puhemies koputtaa] ja jolla se pitää huolta tulevasta. Pääministeri Sanna Marinin hallituksella on tätä viisautta, ja siksi sosiaalidemokraatit antavat täyden tukensa Marinin hallitukselle. [Perussuomalaisten ryhmästä: Yllättävää!]

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä siihen, mitä edustaja Niemi tässä edellä totesi tästä rahoituksesta. Sitran hallintoneuvosto todellakin päätti joulukuussa 2019 tästä 100 miljoonan euron kertaluonteisesta panostuksesta yliopistojen pääomittamiseen. Se toteutettiin portaittain sillä tavalla, että se ei tullut yhtenä vuotena vaan useampana vuotena, ja sen Sitra kyllä kesti. Mutta kun Sitran toiminta perustuu hyvin pitkälle osakekurssien tulokseen, niin me emme tiedä, millaisessa maailmassa me elämme, ja kannattaa miettiä tarkkaan se, minkälaista keskustelua tästä rahoituksesta käydään, koska ei ikään kuin pidä syödä sitä kokonaisuutta pois. Mutta tämä päätös, mikä tähän mennessä on tehty, oli mielestäni ihan kestävä. Ja sitten mitä tulee tähän demokratiaan, niin siitä haluaisin todeta edustaja Kinnuselle — joka poistui jo — että Sitra esimerkiksi tuotti hyvinvointialueille tällaisia, täytyy sanoa, edustuksellista demokratiaa täydentäviä malleja, joita voitaisiin ottaa käyttöön kansalaisdemokratian lisäämisessä, ja jotkut hyvinvointialueet niitä pohtivatkin, kun rakentavat tätä omaa malliansa. Sitralla on ollut hankkeita hyvinvointialueiden kanssa demokratian lisäämiseksi. Minusta se on äärimmäisen tärkeää, ja uskon, että se on myös vaikuttavaa, koska vielä nämä hyvinvointialueet ovat kansalaisille vähän vieraita, ei tiedetä, mitä siellä oikein tapahtuu. Nekin, jotka ovat tottuneet vaikuttamaan asioihin, joutuvat löytämään uudet kanavat vaikuttaakseen, puhumattakaan tavallisista kansalaisista, niin että on äärimmäisen tärkeää, että me pystymme sillä tasolla luomaan sellaisia foorumeita, joissa ihmiset, järjestöt ja toimijat pääsevät jo ennalta mukaan vaikuttamaan siihen, minkälaisia päätöksiä hyvinvointialueilla tehdään.

Arvoisa puhemies! Kiitos valiokunnalle hyvästä työstä. Tiiviissä muodossa oli mielestäni juuri ne oleelliset asiat, mitkä Sitran työhön tällä hetkellä liittyvät, ja niihin on helppo yhtyä. Valiokunta toivoi muun muassa, että Sitran työn vaikuttavuutta mitattaisiin enemmän kuin tällä hetkellä. Tämä on tärkeä tavoite, vaikkakaan ei niin kovin helppo toteuttaa, jos ajatellaan Sitran luonnetta, millaisissa asioissa se toimii. Ennakointityön ja kokeilujen ja pilottien vaikuttavuuden mittaaminen ei ole ihan helppoa, koska niissä pitää olla rohkeutta ottaa joskus vähän riskiäkin, jotta me kykenemme luomaan uutta ja innovatiivista toimintaa. Jossakin onnistutaan, jossakin ei, mutta siitä huolimatta tämä tavoite on hyvä. Uskon, että Sitra innovatiivisena organisaationa pystyy löytämään niitä ratkaisuja, joilla pääsemme tässä vaikuttavuuden mittaamisessa eteenpäin. Sitran tämänhetkiset tavoitteet ovat saaneet valiokunnalta kiitosta. Ne ovat ajan hermolla, ja voisi sanoa, että edelläkävijyys näkyy näissä teemoissa. Ne olivat todellakin ekologisen kestävyyskriisin ratkaiseminen, reilun datatalouden edistäminen ja demokratian ja osallisuuden vahvistaminen. Valiokunta piti painopisteitä osuvina, ja Sitran hallintoneuvosto ja hallitus ovat hyvin yhteislinjaisesti näitä painopisteitä pitäneet tärkeinä. Valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että Venäjän hyökkäys ja Ukrainan tilanne eivät näy tässä strategiassa, ja se on ihan totta, koska strategia on tehty ennen tätä Venäjän aggressiivista hyökkäystä. Mutta kun ensi vuoden puolella Sitra lähtee tekemään uutta strategiaa, niin uskon, että siinä näkyy jo tämä turvallisuusympäristön muutos paremmin kuin tällä hetkellä. Jos sitten toisaalta miettii vaikkapa Sitran megatrendejä, niin niissä muutos on jo tietyllä tavalla näkyvissä, ja se nousee siellä esiin esimerkiksi sitä kautta, että esiin nousee asioita siitä, että maailman valtioiden väliset jakolinjat kärjistyvät ja erilaisten yhteiskuntajärjestelmien väliset erot ja jännitteet korostuvat. Sääntöpohjainen maailmanjärjestys horjuu, etupiirit palaavat ulkopoliittiseen keskusteluun, ja asetelmaan kytkeytyy valtataistelua kriittisistä resursseista. Myös maiden omien etujen ajaminen näkyy politiikassa, ja tämä jännitteinen tila lisää epävarmuutta kansainvälisissä suhteissa, markkinoilla ja ihmisten mielissä. Diplomatian tarve ja konfliktien ehkäisy korostuvat. Nämä olivat niitä asioita, jotka siellä megatrendivaiheessa nousivat esiin. Haluan, kun tässä on edustajiakin paikalla, muistuttaa, että kannattaa vaikka välillä käydä vilkaisemassa niitä Sitran sivuja. Sieltä löytyy todellakin ajankohtaista pohdintaa ja tutkimusta, ja niistä voi hyvinkin olla apua myös eduskuntatyössä ja tulevaisuuden hahmottamisessa. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Tasa-arvoa voi pohtia monesta näkökulmasta, olipa sitten kyse etnisestä, taloudellisesta, sosiaalisesta, koulutuksellisesta tai muusta tasa-arvosta, ja usein on niin, että jos itse on sillä etuoikeutetulla puolella, niin ei aina huomaa tasa-arvon puutetta. Siksi on tärkeää, että arvioimme ikään kuin eduskuntana sitä, mitkä ovat tasa-arvon ydinongelmia. Ja kannattaa muistaa, kun niitä ratkaisuja etsitään, että tasa-arvo ei ole hyväntekeväisyyttä vaan se mahdollistaa jokaisen yksilön voimavarojen täysimääräisen käytön niin ihmisen itsensä kuin koko yhteiskunnan hyväksi — elikkä me hyödymme yhteiskuntana tasa-arvon edistämisestä. Nyt keskityn itse vain yhteen asiaan, jonka valiokuntakin on hyvin nostanut mietinnössään esiin, elikkä sukupuolittuneen väkivallan ehkäisyyn ja siihen liittyvään uhrin avun näkökulmaan. Valiokunnan kannanotossakin on hyvin esillä se, että me tarvitsemme rakenteiden selkiyttämistä, ja myös tätä on nostettava esiin. Väkivallan ehkäisyssä ja uhrien auttamisessa on usein puutteena raha. Siksi on hyödyllistä ja myös strategisesti tärkeää huomata, että sukupuoleen liittyvän väkivallan ehkäiseminen on itse asiassa kansantaloudellisesti varsin kannattavaa. Suomessa naisten kokeman fyysisen perheväkivallan välittömät kulut THL:n mukaan, siis vain välittömät lisäkustannukset terveydenhuollolle, ovat 150 miljoonaa euroa vuodessa. Se ei ole mikään pikkuraha, ja jos me pystymme tätä summaa ehkäisemään, niin me saamme hyvinvointia, me saamme turvallisuutta ja me saamme säästöä terveydenhuollon menoihin. Eikä tässä summassa suinkaan ole kaikki, koska me tiedämme, että väkivallasta seuraa myös pitkäaikaisia kustannuksia. Se aiheuttaa inhimillistä kärsimystä sekä sitä kokevalle ihmiselle että hänen perheelleen ja lähipiirilleen, ja väkivallan kokeminen on niin fyysisesti, henkisesti kuin sosiaalisestikin traumatisoivaa. Väkivallan kustannuksista puhuminen ei suinkaan tarkoita sitä, että me aliarvioisimme väkivallan uhreille aiheuttamaa suurta inhimillistä kärsimystä. Päinvastoin, mielestäni se osoittaa, että meidän on investoitava väkivallan ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi ja uhrien auttamiseksi. Perheväkivalta on usein piilorikos. Se ei tule ilmi, koska uhrit voivat kokea niin syyllisyyttä kuin häpeääkin tapahtuneesta. Lähi‑ ja seksuaalista väkivaltaa raportoidaan vähemmän kuin sitä tapahtuu. Suomalaisen tutkimuksen mukaan itse asiassa vain yksi kolmasosa hakee tilanteeseen apua, ja siksi sukupuoleen liittyvä väkivallan ehkäisy on tärkeää naisten ja lasten ja miestenkin hyvinvoinnille sekä koko meidän yhteiskuntamme tulevaisuudelle. Meidän on todellakin kehitettävä niitä ennaltaehkäiseviä toimia, niin kuin vaikkapa tässä esiin noussutta MARAK-työtä taikka sitä, että me terveydenhuollossa tunnistamme ne uhrit, jotka ovat väkivaltaa kokeneita ja joilla on erityisesti riski kokea sitä uudelleen, [Puhemies koputtaa] ja sen lisäksi on autettava uhreja riittävästi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Silloin kun lakia ensimmäisen kerran tässä salissa käsiteltiin, olin Euroopan neuvoston istunnossa, ja siksi haluan nyt sanoa vielä muutaman sanan tässä toisessa käsittelyssä. Itse asiassa Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin totesi jo vuonna 2017, että lisääntymiskyvyttömyyden vaatiminen sukupuolenvaihdoksissa on ihmisoikeusloukkaus. Samoin Euroopan komissio toteaa, että lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksesta tulee luopua juridisen sukupuolen vahvistamisen ehtona. Suomi on ollut ainoa Pohjoismaa, joka on vaatinut sukupuoltaan korjaavalta sterilisaatiota, ja tämä on räikeä ihmisoikeusloukkaus, josta me olemme saaneet lukuisia huomioita, ja nyt tämä asia vihdoin tässä laissa juridisesti korjataan, jos ja kun laki menee läpi. Toinen tärkeä asia on, että sukupuolta ei pidä hoitaa vaan henkilön kokemaa ristiriitaa sukupuolestaan ja siksi sukupuoli-identiteetin tulee olla itsemäärittelyasia. Laki vahvistaa tätä henkilön itsemääräämisoikeutta, ja siinä erotetaan sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen lääketieteellisistä tutkimuksista ja hoidoista. Sukupuolen vahvistaminen aikuisen ihmisen kohdalla perustuisi siis jatkossa ihmisen omaan selvitykseen ja kokemukseen sukupuolestaan. Tätä itsemääräämisoikeutta on runsaasti kritisoitu, ja on pelätty sen johtavan turhiin tai väärinkäyttömielessä tehtyihin vaihdoksiin. Itse asiassa en jaksa uskoa, että ihmiset ihan huvikseen vaihtavat sukupuolta, koska siihen liittyy yhä hyvin paljon myös ennakkoluuloja. Lakiin liittyy pelkoja väärinkäytöksistä, ja näitä esimerkkejä meidän sähköposteissamme on ollut runsaasti. Tässä keskustelussa on kuitenkin avattu lain niitä kohtia, joilla näitä pelättyjä väärinkäytöksiä ehkäistään, ja siksi en käy enää niistä lisää argumentoimaan, mutta haluan muistuttaa, että niissä maissa, joissa on nyt Suomen kaltainen itsemääräämisoikeus, väärinkäyttöongelmia ei ole juuri raportoitu. Arvoisa puhemies! Suurinta osaa ihmisiä tämä laki ei koske millään tavalla, mutta heille, joita se koskee, muutos on tärkeä, ja toivon, että enemmistö tässä salissa puolustaa vähemmistön ihmisoikeuksia.

Arvoisa puhemies! Työllisyys on todellakin ennätystasolla, ja siitä voimme olla tyytyväisiä. Tällä vaalikaudella itse asiassa ylitettiin reilusti tuo 100 000 uuden työpaikan maaginen raja, jota on aina pidetty hallituskaudella yhtenä mittarina, että jos sen yli päästään, niin ollaan onnistuttu — vaikka korona tiputti meidät väliaikaisesti aika reilusti miinukselle. Ilahduttavaa on se, että myös viime aikoina työtuntien määrä on kääntynyt kasvuun, koska itse asiassa sillä, millaisia työpaikkoja meillä on ja miten ehjästi ne ihmisen talouden ja toimeentulon turvaavat, on iso merkitys. Me olemme pitkään haikailleet pohjoismaisen työllisyysasteen tasolle, ja nyt huomaamme, että me olemme sillä. Itse asiassa työtunneilla mitattuna olemme kärkimaa, ja sekin on sellainen virstanpylväs, josta kannattaa olla tyytyväinen. Työllisyysasteemme on toki hieman alhaisempi kuin Ruotsissa ja Tanskassa, mutta työtunneilla korjattuna työllisyysasteemme on korkeampi kuin Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa. Nyt sitten keskustelua käydään siitä, onko työllisyydellä ollut riittävä merkitys julkiseen talouteen. Tässä kannattaa muistaa, että kyse ei ole vain työpaikoista, vaan kyse on siitä kokonaisuudesta, miten meidän julkinen taloutemme määräytyy. Jos vaikkapa kestävyysvajetta arvioidaan, niin se ero, joka verrokkeihin tulee, tulee pikemminkin siitä, että veroaste Ruotsissa ja erityisesti Tanskassa on korkeampi kuin meillä Suomessa — meillä itse asiassa veroaste on alentunut tämän hallituskauden aikana, vaikka monella saattaa olla sellainen mielikuva, että kyseessä on himoverottajahallitus, mutta näin ei ole ollut, vaan päinvastoin olemme kulkeneet alemman veroasteen suuntaan — ja jos meillä olisi Tanskan veroaste, niin silloin meillä ei olisi kestävyysvajetta ollenkaan. Elikkä kun me vertailemme joillakin mittareilla tuloksiamme, niin kannattaa katsoa vähän useampaa mittaria, jotta se kokonaiskuva syntyy oikeudenmukaisemmaksi. Työttömyydessä meillä on toki yhä haastetta ja erityisesti, niin kuin aiemmin sanoin, niiden ihmisten kohdalla, joilla on terveydentilassa jotakin vaikeutta löytää työtä, ja siksi nykypäivänä parempi terveyspolitiikka ja erityisesti parempi mielenterveyspolitiikka on tosi kovaa työllisyyspolitiikkaa. Siksi on todellakin panostettava kiinteän yhteyden rakentamiseen hyvinvointialueiden ja kuntien välille jatkossa, kun työllisyyspalvelut siirtyvät kun-tien kontolle. Meillä on ikääntyneiden ja työpaikkansa menettäneiden kohdalla käytössä muutosturvamalli, ja se on toiminut hyvin ja on tutkitustikin vaikuttava toimi. Toivoisin, että me voisimme rakentaa vähän samantyyppisen mallin terveyden ja työkyvyn ja työpaikan välille, jonkunlaisen räätälöidymmän konseptin, joka ottaisi huomioon ihmisen työkyvyn ja tavallaan ne sairauden esteet, mitkä saattavat olla sen työn yhdistämisessä, ja rakentaa sellaista työnkuvaa, joka toimisi työntekijän näkökulmasta ja joka auttaisi työnantajaa löytämään itselleen sopivaa työvoimaa. Tähän asti me olemme jumpanneet ihmisiä ja työttömiä ja ajatelleet, että se riittää. Itse asiassa me olemme tulleet siihen kulminaatiopisteeseen, jossa meidän pitää ruveta jumppaamaan myös niitä työpaikkoja, jotta me saamme riittävästi työvoimaa. Silloin on kyse siitä, että työssä siirrytään vaativampiin tehtäviin, koulutetaan ja kuntoutetaan uutta työvoimaa niihin vähemmän vaativiin, mutta myös siitä, että esimerkiksi paljon osa-aikatyötä käyttävät toimialat osaisivat yhdessä etsiä työntekijöitä. Jos kyse on osa-aikaisesta työstä, johon on vaikea saada työvoimaa, niin voisi ajatella, että kaksi työnantajaa pistäisi hynttyyt yhteen ja palkkaisi yhdessä työntekijän, joka olisikin kokopäiväinen, jolloin on helpompi saada työntekijöitä itsellensä. Siksi olen iloinen, että ministeri on laittanut liikkeelle tämän tiekartan, jolla mietitään, millä työvoimapulaa ja kohtaanto-ongelmia taklataan, ja että siinä nimenomaan on eritelty myös toimialoittain näitä ongelmia. Me puhumme tästä hirveän herkästi isona massana, mutta ne ratkaisut eivät löydy isosta massasta, ne eivät löydy työttömyysturvan leikkauksesta eivätkä pelkästään kannustimista vaan myös siitä, että se työpaikka ja työntekijä oikeasti sopivat toisillensa. Siksi toivon, että me voisimme nykyistä tehokkaammin myös räätälöidä koulutusta eri toimialojen tarpeeseen. Meillä toki on yritysten kanssa yhteistyössä tehtävät koulutukset, mutta nekin ovat enemmän yhden yrityksen kanssa tehtäviä. Jos me miettisimme sitä yhteistyötä siten, että yritykset hakisivat yhdessä työvoimaa, palkkaisivat yhdessä sitä, me voisimme saada parempia tuloksia kuin tällä hetkellä olemme saaneet. Mutta kyllä jatkossakin koulutus on yksi niistä avainkysymyksistä, koska me emme pärjää sillä, että meillä on riittävä määrä työpaikkoja, niiden työpaikkojen pitää olla myös riittävän tuottavia ja riittävän kilpailukykyisiä kansainvälisillä markkinoilla.

Arvoisa puhemies! Työllisyydellä on todellakin iso merkitys meidän talouden kestävyydessä, ja jos oikein muistan, niin noin 100 000 työntekijää lisää tuo meidän julkiseen talouteemme kolmisen miljardia hyvää, elikkä vahvistaa sitä, joka kertoo tästä yhteydestä. Samoin jos me onnistumme työttömyysjaksoja lyhentämään, niin siinä saamme isoja säästöjä, ja sen me itse asiassa näimme jo tuossa lisätalousarviokäsittelyssä, kun kykenimme vähentämään sitä resurssia, jota työttömyysturvaan oli varattu, elikkä tästä kyllä voi antaa kiitosta hallituksen toimille. Mutta itse asiassa iso haaste on se, miten meidän työvoima riittää, ja siinä ihmiset, joilla on terveydentilan kanssa haastetta löytää töitä, erityisesti mielenterveyden puolella, ovat avainasemassa. Olisi tärkeää, että me osaisimme yhdistää paremman terveyspolitiikan ja työllisyyspolitiikan. Ja kun jatkossa työvoimapalvelut siirtyvät kuntiin, niin toivon, että ministeri vielä tässä miettii niitä keinoja, joilla me saamme paremman yhteyden hyvinvointialueiden ja kuntien jatkossa tekemän [Puhemies koputtaa] työllisyyspolitiikan välillä.

Arvoisa puhemies! Kuuntelin edustaja Essayahia niin keskittyneesti, että en kuullut tätä. [Ben Zyskowicz: Hyvä, että kuuntelitte!] — Mutta kun katsoo näitä, niin minusta nämä vaihtoehtobudjetit kertovat hyvin siitä arvopohjasta, jossa on jonkun verran eroja. Esimerkiksi kokoomuksen vaihtoehtobudjettiesityksessä näkyy se, että suurin säästö kohdennetaan työttömiin. Siellä ajatellaan, että ikään kuin se, että kun leikataan toimeentuloa, niin se auttaa ihmisiä työllistymään, [Ben Zyskowicz: Kun on valtavasti avoimia työpaikkoja!] mutta niin kuin ministeri Sarkkinen tässä hyvin kuvasi, niin Suomessa ehkä se työllistymisen suurin este on terveys tai sitten se, että ei ole juuri sitä osaamista, mitä tarvittaisiin. Ja sitten taas, jos arvioi tätä perussuomalaisten budjettiesitystä, niin se ei ole yllätys, että te leikkaisitte pakolaisuudesta, te leikkaisitte kotouttamisesta, mutta sitä minun on vaikea ymmärtää, että te ette näe kotouttamista maahanmuuttajien tähän maahan sopeutumisen ja mukaantulon välineenä, vaan te näette sen esteenä ja käyttäisitte sitä leikkurina. Mutta se on ehkä suurin yllätys, että te myös estäisitte ukrainalaisten perheenyhdistämisen, koska [Puhemies koputtaa] se tässä teidän vaihtoehdossanne on sisällä, ja toivonkin, että tarkennatte, että oletteko todella tätä mieltä. [Hälinää]

Arvoisa puhemies! Tässä lisätalousarviossa näkyy selkeästi se, miten talouden ja työttömyyden sidos on hyvin tiukka. Tässä on puhuttu paljon niistä panostuksista, mitä tehdään tässä lisätalousarviossa, ja myös niistä puutteista, mitä siinä on, mutta itse haluaisin keskittyä siihen, että huomaisimme myös sen, että tässä lisätalousarviossa on yli miljardi lisää verotuloja — yli miljardi lisää verotuloja — ja sen taustalla on [Juha Mäenpää: Korkeat polttoaineen hinnat!] parempi työllisyyskehitys, jota olemme ehkä tämän koronan jälkeen ja muutoin ennakoineet, ja se on mielestäni positiivinen asia, joka kannattaa panna merkille. Sen lisäksi esimerkiksi työttömyysturvamenot ovat lähes 300 miljoonaa euroa pienemmät kuin arvioimme, samoin kuin asumistukimenot ovat 60 miljoonaa euroa pienemmät kuin olemme arvioineet. Eli tämä positiivinen kehitys näkyy tässä. Mutta kun me katsomme kansainvälistä tilannetta koronan ja tämän Venäjän hyökkäyssodan jälkeen, niin me tiedämme, että siellä se taantuman riski pilkottaa, ja sen takia tähän ei pidä ikään kuin tuudittautua, vaan pitää miettiä niitä lisätoimia, joilla me pitäisimme meidän taloutemme liikkeessä ja työllisyyden tällä hyvällä uralla, millä se nyt on ollut. Tässä on esitetty paljon kritiikkiä velkaantumiselle, ja ymmärrän sen. Kaikkia meitä huolestuttaa se, mitä taloudessa tapahtuu. Mutta jos ajatellaan, että meillä olisi jotenkin erityisen paljon velkaa verrattuna moneen muuhun maahan tai että me olisimme erityisen haavoittuvassa tai riskitilanteessa tai epäuskottavassa tilanteessa, niin siihen ei löydy evidenssiä. Esimerkiksi korkotaso on aivan normaali. Siinä ei ole mitään riskilisää Suomen kohdalla. Mutta siinä, että se saattaa kasvaa, meillä on maana sinänsä riski kokonaisuutenansa. Itse asiassa tässä on myös paljon löysää puhetta tarpeettomasta velasta. Olisi kiva tietää, mitä se tarpeeton velka on, koska aika vähän kuitenkin on ollut niitä säästöesityksiä siinä keskustelussa, mitä me olemme tässä isossa salissa käyneet. Niitä on jonkun verran ollut. Osa niistä on ollut realistisia ja mahdollisia toteuttaa, osa niistä on suuntautunut kymmenien vuosien päähän, ja osa on ollut esimerkiksi sellaisista asioista, joissa meillä on kansainvälisiä sopimuksia ja rahat jo kiinni, eli sellaisia säästöjä, joita oikeasti voitaisiin seuraavan vuoden budjetista saada, on ehkä vähän vähemmän ollut esillä. Mutta sitten ihan nyt oikeasti, ihan ilman sarvia ja hampaita, haluaisin kokoomuksen puolelta pyytää pientä täsmennystä, kun teidän ponnessanne sanotaan, että pitää olla riittävä taloudellinen tuki humanitääriseksi ja materiaaliseksi tueksi Ukrainaan. Kun tästä ikään kuin tulee se viesti, että se ei tällä hetkellä ole riittävä, niin mikä se riittävä taso olisi teidän mielestänne? Se olisi mielestäni kiva tietää, [Puhemies koputtaa] ja ihan hyödyllinen ja hyvä tietää.

Arvoisa puhemies! Kun sanoin, että työllisyyttä on hoidettu hyvin, niin viittasin koronatoimiin. Jos me vertaamme melkein mihin tahansa maahan, niin meidän koronakuoppamme niin taloudessa kuin työllisyydessä oli matalampi kuin muissa maissa ja me nousimme siitä nopeammin kuin monissa muissa maissa noustiin. Tämä osoittaa sen, että koronaan liittyen, niin näihin tautimääriin ja tartuntamääriin kuin sitten niihin taloudellisiin toimiin, joilla yrityksiä tuettiin, hallitus on onnistunut. Se on tietenkin totta, että kun tehdään rakenteellisia uudistuksia, niin niiden vaikutukset tulevat aina vääjäämättä vasta hetken päästä. Mutta niitäkin hallituksella on plakkarissa jo ihan kohtuullinen määrä, elikkä voimme odottaa, että ne pehmentävät meidän tulevaa talouskuoppaamme, joka tästä kansainvälisestä taloustilanteesta meihinkin osuu.

Arvoisa puhemies! Työllisyys on parantunut, ja se näkyy myös tässä lisätalousarviossa ja sen työttömyysturvamenoissa. Työllisyysaste on itse asiassa viime kesänä ollut korkein 13 vuoteen — ei mitenkään huono saavutus ottaen huomioon, että taustallamme on korona, joka on vaikuttanut kaikissa maissa työllisyyteen voimakkaasti. Työllisyysaste oli 73,6 prosenttia, ja jos käyttäisimme niitä tapoja tilastoida, joita viime vaalikaudella oli esillä, niin silloin tuo luku olisi jopa prosenttiyksikön parempi. Tästä seuraa se, että työttömyysturvamomentilta määrärahoja voidaan alentaa lähes 300 miljoonalla. Se ei ole ihan pieni luku, ja se kertoo sen, miten merkityksellinen työllisyys on meidän velkaantumisemme näkökulmasta. Myös asumistukimenoja on voitu alentaa tässä lisätalousarviossa. Mutta kun maailma ympärillämme myrskyää, niin me emme saa unohtaa sitä, että niiden uudistusten, joita nyt ollaan tekemässä vaikkapa työttömyyden hoidon siirtämisessä kunnille, on onnistuttava häiriöttömästi.

Arvoisa puhemies! Tässä on nostettu esiin demokratia ja maailman epävarmuus, mutta me elämme myös sellaisessa maailmassa, jossa tyttöjen ja naisten oikeuksia poljetaan. Sen vuoksi on tärkeää, että Suomen kehityspolitiikassa on yhtenä kärkitavoitteena tasa-arvo ja siihen liittyvät kysymykset, ja se näkyy myös näissä painopisteissä, koska kaksi kolmasosaa hankkeista ja rahoitushankkeista ovat sellaisia, että nämä teemat ovat siellä mukana — ja me olemme myös näissä asioissa onnistuneet olemaan vaikuttavia, niin kuin ministeri tässä omassa hyvässä puheenvuorossansa kertoi. Me olemme myös olleet tukemassa Ukrainan sodan uhreja ja siellä eläviä ihmisiä kehityspolitiikan keinoin. Kysyisinkin ministeriltä: onko teillä käsitystä siitä, miten siellä naisten ja tyttöjen tukeminen on näillä rahoilla onnistunut, koska sodassa lapset kärsivät eniten?

Arvoisa puhemies! Tämä laki on todellakin tervetullut, ja se täydentää ilmastolain kokonaisuutta. Erityisen tärkeää on, että me saamme kunnat tosissaan ja täysillä mukaan ilmastopolitiikan tekemiseen, koska itse asiassa kunnissa on paljon mahdollisuuksia asian ratkaisuun. Sitra teki vuonna 21 tutkimuksen siitä, miten meidän kunnat ovat vastanneet näihin haasteisiin, ja silloin noin kaksi kolmasosaa kunnista oli asettanut itselleen tavoitteita. Jos kunnat saavuttaisivat nuo tavoitteet, niin itse asiassa niiden päästöt puolittautuisivat ja vuotuinen päästövähennys olisi 20 miljoonaa tonnia, joka on siis arvioitu vuodesta 2018 vuoteen 2035 mennessä. Suuruusluokaltansa tämä vähennys vastaa yli puolta Suomen hiilineutraalisuustavoitteen edellyttämistä päästövähennyksistä. Se ehkä kuvaa sitä suuruusluokkaa, miksi on tärkeää saada kunnat mukaan. Tähän asti kunnat ovat asettaneet tavoitteita, mutta niiden seuranta ja itse asiassa toimenpiteiden aikaansaaminen ovat olleet ohuempia, ja siksi on tärkeää, että tämä laki edellyttää, että tehdään suunnitelma ja että se tehdään myös tietyin väliajoin, koska vasta sitten, kun sitä tehtyä suunnitelmaa seurataan määrätietoisesti, tiedetään, ovatko ne toimet vaikuttaneet, ja sen vuoksi uskon, että tällä tulee olemaan merkitystä meidän ilmastopäästöjen vähentämisessä. Tärkeää on myös se, että näitä suunnitelmia voidaan tehdä yhteistyössä, koska varmasti meillä on niin pieniä kuntia, että niiden yksittäiset resurssit eivät riitä perusteellisen ja kunnollisen, realistisen suunnitelman ja toimien tekemiseen, mutta kun asiantuntemusta jaetaan ja tehdään näitä yhdessä, niin sitä kautta saadaan parempia tuloksia. Tässä on keskustelussa jo noussut esiin se, että itse asiassa ilmastotavoitteita on ryhdytty asettamaan kuntatasolla, mutta meidän luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä me olemme vielä alkutekijöissä, ja toivoisin, että me osaisimme näissäkin suunnitelmissa kytkeä nämä kaksi asiaa toisiinsa paremmin kuin tähän mennessä, koska niillä on iso merkitys ja saattaa olla, että me emme vielä oikeastaan edes ymmärrä, mitä luonnon monimuotoisuuden oheneminen tarkoittaa ja miten suuri vaikutus sillä saattaa olla meidän elinolosuhteisiimme. Erityisen tärkeää mielestäni on, että me tuomme tällaisia esityksiä juuri nyt, koska energian hinnannousu on synnyttänyt ikään kuin keskustelukulttuurin, jossa ajatellaan, että ilmastopolitiikka pitäisi pysäyttää, koska energian hinta nousee. Ihmisten näkökulmasta on aiheellista vastata niihin huoliin, joita energian hinta on tuonut, mutta se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi lopettaa ilmastopolitiikka. Päinvastoin nämä kaksi ilmiötä ovat asioita, joihin on etsittävä ratkaisuja samanaikaisesti.

Arvoisa puhemies! Ihmiskauppa on valtava bisnes, ja se on todellakin yksi julmimpia rikoksia, mitä maailmassa voi tehdä. Auttamisjärjestelmät ovat meillä suhteellisen uusia, ja minusta on erittäin hyvä tämä lainsäädäntö. Siinä on itse asiassa niitä elementtejä, joita eduskuntakin on useissa mietinnöissänsä ja lausunnoissansa peräänkuuluttanut, miten uhrin auttamista voitaisiin vahvistaa. Jos me mietimme, niin me ehkä yhä edelleen tunnistamme paremmin pakkotyötä kuin sitten vaikkapa seksuaalista hyväksikäyttöä tai pakkoavioliittoja, joita meillä auttamisjärjestelmässä on. Kun kyse on paitsi rahasta ja tästä lainsäädännön tiukennuksesta ja selkiyttämisestä, mikä mielestäni tässä esityksessä menee hyvään suuntaan, niin kysyisin oikeastaan ministeriltä: miten me turvaamme sen, että meillä on riittävästi osaamista? Usein pullonkaulana on myös se, olipa kyse sitten tunnistamisesta tai olipa kyse sitten siitä, että autamme ihmistä tässä prosessissa, että ne polut ja historiat saattavat ihmisillä olla hyvinkin traumatisoituneet. Millä me löydämme sen avun silloin, kun meidän auttamisjärjestelmämme kuitenkin on kohtuullisen hajanainen?