Sara Seppänen

Arvoisa herra puhemies! Kertomuksessa korostetaan niin sanottua tosiasiallista yhdenvertaisuutta ja positiivista erityiskohtelua. Suomeksi sanottuna tämä siis tarkoittaa sitä, että ihmisiä kohdellaan eri tavoin taustansa perusteella, jotta lopputulokset olisivat samat. Perussuomalaisille yhdenvertaisuus tarkoittaa jotain aivan muuta, eli sitä, että kaikkia kohdellaan lain edessä samalla tavalla — ei erityiskohtelua, ei etuoikeuksia, vaan samat pelisäännöt kaikille. Arvoisa puhemies! Yhdenvertaisuus on liian tärkeä asia tällaiseen politisoituneeseen sanoisinko roskaan. Yhdenvertaisuusvaltuutettu näkee epätasa-arvoa siellä, missä sitä ei tosiasiallisesti ole. Ei ole yhdenvertaisuuden kysymys, saako Venäjä hybridivaikuttaa Suomen rajoilla. Ei meidän tarvitse huolehtia siitä, että hybridivaikuttava Venäjä saa jatkaa toimintaansa. Viranomaisen tehtävän ei missään nimessä tulisi olla tehdä politiikkaa tällaisilla asiakirjoilla, vaan toteuttaa lakia puolueettomasti, mutta tästä kertomuksesta näkee sen, että nyt viranomainen on ylittänyt tavallaan oman toimivaltansa rajat ja lähtenyt valikoimaan. Politiikka on valikointia, se on arvojen mukaista päätöksentekoa, ja tässä kertomuksessa näkee sen, että tässä on tehty valintoja. Edellisissä puheenvuoroissa oli hyvin lueteltu sitä, mitä kaikkea täältä puuttuu. Siksi on täysin perusteltua arvioida kriittisesti koko tätä valtuutetun toimintaa ja järjestelmän rakennetta. Yhdenvertaisuutta ei edistetä tällaisella ideologisella aktivismilla. Se edistyy vain sillä, että meillä on lait, jotka toimivat lain mukaisesti sillä kaikella toimivallalla, mikä meillä on esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan suhteen, ja sillä, että me olemme kaikki tasavertaisia lain edessä.

Arvoisa herra puhemies! Kertomuksen maahanmuuttoa koskeva linja on täysin irti todellisuudesta. Suomi on kohdannut tilanteen, jossa maahantuloa käytetään tietoisesti vaikuttamisen välineenä. Tässä tilanteessa valtion ensisijainen velvollisuus on turvata rajansa ja kansalaistensa turvallisuus. No, yhdenvertaisuusvaltuutettu kuitenkin kertomuksessaan vaatii, että turvapaikkaprosessiin pääsy on turvattava ihan kaikissa tilanteissa, jopa silloin, kun kyse on ilmiselvästä hybridivaikuttamisesta. Arvoisa puhemies! Herää perustavanlaatuinen kysymys: näkeekö yhdenvertaisuusvaltuutettu mitään tilannetta, jossa valtion oikeus suojata itseään menee yksittäisen maahantulijan edelle? Lisäksi linja, jossa palautuksia vaikeutetaan ja oleskelulupien ehtoja höllennetään, johtaisi väistämättä siihen, että laiton maassaoleskelu lisääntyisi. Se ei ole kenenkään etu, ei suomalaisten eikä aidosti suojelua tarvitsevien ihmisten.

Arvoisa herra puhemies! Tämä yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus osoittaa, että valtuutettu on ajautunut kauas puolueettomasta viranomaisroolista. Kertomus on täynnä ideologisesti latautunutta kieltä. Puhutaan antirasismista, rakenteellisesta rasismista ja niin sanotusta tosiasiallisesta yhdenvertaisuudesta. Tämä ei ole neutraalia viranomaiskieltä vaan suoraan tiettyjen poliittisten liikkeiden sanastoa. Kun viranomainen alkaa käyttää tällaista kieltä, sen uskottavuus kärsii aivan taatusti. Arvoisa puhemies! Tässä kertomuksessa on myös ihan oikeitakin havaintoja. Suurin osa yhteydenotoista koskee vammaisuutta, ikäsyrjintää ja työelämän epäkohtia. Kertomus nostaa esiin myös naisiin kohdistuvan lähisuhdeväkivallan: tämän vuoden aikana jo seitsemän naista on menettänyt henkensä lähiväkivallan seurauksena. Totta on myös se, mikä täältä puuttuu, nimittäin edustaja Vigelius nosti esille tämän miehiin ja poikiin kohdistuvan väkivallan ja muun syrjinnän, mikä ei tässä kertomuksessa tule esille lainkaan. Valtuutettu käyttää merkittävän osan painoarvostaan maahanmuuttopolitiikan kritisoimiseen. Valtuutettu vastustaa rajaturvallisuuden vahvistamista, kritisoi rajamenettelyä ja suhtautuu kielteisesti maasta poistamisen tehostamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaisi politiikkaa, jossa maahanpääsy helpottuu mutta väärinkäytöksiin puuttuminen vaikeutuu. Suomella on oikeus päättää, kuka tänne tulee ja kuka täällä saa oleskella, ja Suomella on velvollisuus pitää huolta omista kansalaisistaan, meistä suomalaisista.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus osoittaa valitettavasti sen, että kyseinen viranomainen on ajautunut kauas alkuperäisestä tehtävästään. Sen sijaan, että keskityttäisiin konkreettisiin ja todellisiin epäkohtiin, kuten vammaisten ihmisten asemaan tai ikäsyrjintään työelämässä, tämä kertomus vilisee ideologista kieltä, poliittisia kannanottoja, jotka muistuttavat enemmän puolueohjelmaa kuin riippumatonta viranomaisen analyysiä. Erityisen huolestuttavaa on se, että kertomuksessa kyseenalaistetaan Suomen oikeus suojata omia rajojaan. Turvapaikkapolitiikassa esitetään linjaa, jossa maahanpääsyä helpotetaan ja maasta poistamista vaikeutetaan. Tämä ei ole kestävää eikä vastuullista politiikkaa, eikä missään nimessä yhdenvertaisuusvaltuutetun kuuluisi tehdä tällaisia poliittisia kannanottoja. Perussuomalaiset katsovatkin, että yhdenvertaisuus tarkoittaa lain edessä samanarvoisuutta, ei lopputulosten tasapäistämistä [Puhemies koputtaa] eikä erityiskohtelua ideologisin perustein.

Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävänä oleva esitys tuo selkeyttä ja tarkoituksenmukaisuutta korkeakoulujen opiskeluoikeuksiin. Tavoitteena ei ole kaventaa kenenkään sivistyksellisiä oikeuksia vaan varmistaa, että rajalliset opiskelupaikat kohdentuvat juuri niille, joilla ei vielä ole tutkintoa ja jotka sen myös tarvitsevat. Tässä on nyt tärkeää huomata, että lakiesitys ei ole tietenkään mikään yksittäinen ihmeteko vaan se on yksi osa tätä laajempaa kokonaisuutta, jolla pyritään nostamaan koulutustasoa ja parantamaan nimenomaan tämän koko järjestelmän toimivuutta. Aloituspaikkoja lisätään, myös siirtohakuja kehitetään kaikkien yliopistojen voimin, ja valmistellaan opintosetelikokeilua, joka tarjoaa nuorille maksuttoman mahdollisuuden tutustua korkeakouluopintoihin 30 opintopisteen verran. Kaikki nämä toimet yhdessä muodostavat lisää sitä vaikuttavuutta, jotta tätä koulutustasoa voidaan nostaa. Tätä esitystä on kritisoitu siitä, että se vaikeuttaisi kahden tutkinnon samanaikaista suorittamista. Tilastot kuitenkin osoittavat meille sen, että aktiivisesti kahta tutkintoa suorittavia on noin 440 opiskelijaa, eli on kyse hyvin pienestä joukosta. Tämä sääntely kohdistuu siis niihin tilanteisiin, joissa opiskeluoikeuksia pidetään ikään kuin varalla, ei käyttöä varten. Tämä ei tietenkään ole kestävää eikä oikeudenmukaista kaikille niille uusille hakijoille. On myös esitetty, että tämä esitys vaikeuttaisi alanvaihtoa, mutta tosiasiassa, kun hakijajoukosta poistuvat ne, joilla ei ole aikomustakaan suorittaa uutta tutkintoa aidosti, alanvaihtoa tavoittelevien mahdollisuudet nimenomaan paranevat. Samalla korostan, että opinto-ohjauksen merkitys nyt kasvaa ja meidän tulee oikeasti nyt tukea ja ohjata nuoria oikeiden ratkaisujen löytämisessä. Opposition hylkyvastalauseessa väitetään, että tämä rajoittaisi sivistyksellisiä oikeuksia ja lisäisi korkeakoulujen hallinnollista taakkaa. Kuitenkin samassa lausunnossa myönnetään, että esimerkiksi Maanpuolustuskorkeakoululle ja Poliisiammattikorkeakoululle sääntely olisi haitallista henkilöstösuunnittelun kannalta. Juuri tästä syystä nämä alat on rajattu tämän esityksen ulkopuolelle, Suomen turvallisuutta ei ole varaa heikentää. On erikoista, että vihreät ja vasemmisto eivät tässä kysymyksessä näe turvallisuuden erityisasemaa. Arvoisa puhemies! Suomalaisen koulutusjärjestelmän on uudistuttava. Meillä ei ole varaa rakenteisiin, jotka sitovat resursseja ilman todellista hyötyä. Taloudellinen tilanne edellyttää järkevää, vaikuttavaa ja tehokasta rahankäyttöä, ja tämä esitys nyt on yksi ratkaisu näihin kysymyksiin.

Arvoisa herra puhemies! Suomi on osannut ajatella pitkäjännitteisesti omaan tulevaisuuteen, johtuen ehkä historiastamme tai siitä ymmärryksestä, että me vastaamme aina viime kädessä omasta turvallisuudestamme ja huoltovarmuudestamme. Me elämme aikaa, jossa huoltovarmuus ei ole itsestäänselvyys vaan jatkuvan paineen alla. Geopoliittiset jännitteet, toimitusketjujen häiriöt ja talouden epävarmuus haastavat meitä aivan uudella tavalla. Huoltovarmuuskeskuksen muuttaminen valtion virastoksi edellyttää nyt myös tätä muutosta arvonlisäverolain päivittämisestä vastaamaan tätä uutta rakennetta, ja tällä varmistetaan, ettei huoltovarmuuden rahoitus jää tulkinnanvaraisuuksien varaan. Keskeistä on siis säilyttää Huoltovarmuusrahasto erillisenä arvonlisäverovelvollisena. Näin turvataan sen oikeus vähentää suurten varautumishankintojen arvonlisäverot. Ilman tätä rahoitus heikkenisi suoraan ja valtio joutuisi paikkaamaan vajetta lisärahoituksella. Vuonna 25 palautuksia oli noin 18 miljoonaa euroa, eli mittaluokka on merkittävä. Kyse ei ole vain hallinnollisesta muutoksesta vaan kyvystämme varautua kriiseihin tehokkaasti ja ajoissa. Näillä nyt tehtävillä ratkaisuilla me varmistetaan se, että huoltovarmuuden kannalta kriittiset hankinnat voidaan toteuttaa ilman turhia esteitä. Tämä esityshän sai laajan tuen lausuntokierroksella, ja sujuva siirtymäsäännös mahdollistaa muutoksen nopean käyttöönoton. Lopulta on kyse kuitenkin yksinkertaisesta asiasta: siitä, että pidämme huoltovarmuuden rahoituksen selkeänä, kestävänä ja toimintakykyisenä tässä ajassa, jossa epävarmuus on uusi normaali.

Arvoisa herra puhemies! Keskusta ja vasemmisto ovat vuosikausia puhuneet vihreästä siirtymästä ja ilmastovastuusta, mutta samalla on täysin unohdettu suomalaisen teollisuuden ja vientiteollisuuden kilpailukyky. Nyt kun EU tuo hiilirajamekanismin eli käytännössä hiilitullin, niin me perussuomalaiset sanomme, että periaate on oikea ja tervetuloa. Ei ole reilua, että suomalainen terästehdas maksaa täysillä päästöoikeuksista, kun samaan aikaan tuodaan Kiinasta terästä, jonka valmistuksessa on päästetty moninkertainen määrä hiiltä ilman mitään kustannuksia. Arvoisa puhemies! Tällä esityksellä korjataan tätä asiaa. Nimittäin pienet ja keskisuuret yritykset eivät enää tule hukkumaan tähän byrokratiaan. 50 000:n kynnysarvo vapauttaa näitä pk-yrityksiä turhista ilmoituksista. Seuraamusmaksuihin saadaan järkevä jousto, koska tiedot ulkomailta ovat usein puutteellisia tai vaikeasti saatavia. Tämä on juuri sitä kevennystä, mitä tarvitaan. Arvoisa puhemies! Muistutan, että tämä ei kuitenkaan ratkaise kaikkea. Jos EU jatkaa itsensä kurjistamista entistä tiukemmilla päästötavoitteilla samalla, kun Kiina rakentaa uusia hiilivoimaloita, ei mikään hiilitulli pelasta suomalaista teollisuutta. Tarvitaan realismia ilmastopolitiikkaan — sellaista, jossa suomalainen metsä, ydinvoima ja puhdas teknologia otetaan aidosti käyttöön.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Elomaalle tästä lakialoitteesta. Tämä on oikeudellisesti perusteltu, ja tässä lainsäädännössä on epäkohtia, joten on tarvittukin tämäntyyppinen lakialoite. Epäkohta nimittäin on ollut se, että eläinpitokiellon rikkominen ei tällä hetkellä ole itsessään rangaistavaa, vaikka tämä kielto on määrätty nimenomaan suojelemaan eläimiä vakavalta haitalta. Tämä eläinpitokielto on koettu vähän niin kuin muodollisuudeksi, vaikka se on tuomioistuimen harkittu keino estää tilanteet, joissa eläimet joutuvat kärsimään henkilön toiminnan tai laiminlyönnin seurauksena. Kun tällaista kieltoa rikotaan, kyse ei ole vähäisestä rikkeestä vaan tietoisesta piittaamattomuudesta sekä eläinten hyvinvoinnista että oikeusjärjestyksestä. Tähän on voitava vastata selkeällä ja riittävän ankaralla seuraamuksella. Aloitteessa ehdotettu rikossäännös on täsmällinen. Se on rajattu, ja siinä on rikosoikeuden periaatteiden mukaisesti esitetty muutokset. Tässä nimenomaan kohdistettaisiin muutos tilanteisiin, joissa henkilö toimii vastoin rikostuomioistuimen määräämää kieltoa tai kiertää sitä välikäsien kautta. On myös tärkeää korostaa ennaltaehkäisyä. Kun tämän kiellon rikkomiselle on selkeä rangaistusuhka, niin se toimii pelotteena ja vähentää sekä kieltojen rikkomista että laajemmin eläinsuojelurikoksia. Nykyinen keinovalikoima ei ole riittävä, ja siksi kiitän kyllä Elomaata tästä hyvästä aloitteesta. Lisäksi tässä tämä eläintenpitokiellon vähimmäiskeston pidentäminen yhdestä vuodesta kolmeen vuoteen on perusteltua. Nykyinen vähimmäisaika on todella lyhyt suhteessa siihen, kuinka vakavista teoista kielto usein on seuraamus. Arvoisa puhemies! Eläinten hyvinvoinnin turvaaminen on yhteiskunnan sivistyksen mittari. Meillä on velvollisuus suojella niitä, jotka eivät itse voi puolustaa oikeuksiaan, joten kannatan vahvasti tätä aloitetta ja toivon, että se hyväksytään meillä eduskunnassa.

Arvoisa rouva puhemies! Suvivirren, joulukuvaelman ja joululaulujen esittäminen ja laulaminen on todella tärkeää, ja se on erityisesti vanhempien ja oppilaiden toive. Suomalainen kulttuuri ei ole mikään kiusallinen elementti, jonka pitäisi olla häpeän aihe ja jota pitäisi välttää ja varoa. Se on osa meidän yhteistä historiaa ja identiteettiä. Koulun tehtävä ei ole häivyttää tätä perintöä, vaan auttaa uusia sukupolvia ymmärtämään sitä. Samalla voidaan kuitenkin opettaa myös muista uskonnoista ja katsomuksista, mutta omaa kulttuuriperintöä ei pidä häivyttää sen nimissä, ja näinhän tapahtuukin jo yläkoulusta lähtien, että opiskellaan maailmanuskontoja, ja alakoulussakin jonkun verran. Mielestäni opetussuunnitelmassa pitäisi olla selkeästi kirjattuna, että suomalaisiin juhliin ja perinteisiin liittyvät tavat, kuten Suvivirsi ja perinteiset joululaulut, kuuluvat koulun juhliin. Ei ole siis kyse vain uskonnosta. Kyse on suomalaisesta kulttuurista. Nyt kun vaaditaan tätä yhteistä katsomusoppiainetta, niin evankelis-luterilaisen uskonnon valitsee noin 85—90 prosenttia oppilaista Suomessa, kun heillä on mahdollisuus valita myös elämänkatsomusoppiaine. Minulle ei aivan nyt avaudu, miksi meidän pitäisi nämä 90 prosenttia perheistä ja lapsista siirtää yhteiseen katsomusoppiaineeseen, kun viisi—kahdeksan prosenttia oppilaista kuuluu sitten näihin vähemmistöuskontoihin. [Mai Kivelä: Tervetuloa Helsinkiin!] Se, miten ne voitaisiin järjestää, on esimerkiksi, että maakunnan tasolla tai isommissa kaupungeissa järjestetään koulutetun suomalaisen uskonnonopettajan opettamana, esimerkiksi etäopetusta hyödyntäen, näitä vähemmistöuskontoja. Se helpottaisi huomattavasti koulujen järjestelyjä. Jos me emme itse pidä kiinni omasta kulttuurista ja vaali sitä, niin ei sitä tee kukaan meidän puolesta. Omaa kulttuuria ei missään nimessä saa pitää itsestäänselvyytenä, sillä sitä se ei ole. Tavat, perinteet ja itseymmärrys säilyvät vain niin kauan kun niitä aktiivisesti vaalitaan. Vielä tästä yhteisestä katsomusoppiaineesta: Jos siellä pystyttäisiin sitten kaikille näitä kulttuuriperinteitä siirtämään, niin sittenhän se tarkoittaisi, että meidän pitäisi siirtää niitä islaminkin perinteitä meidän suomalaisille lapsille, koska miten siinä yhteisessä katsomusoppiaineessa eroteltaisiin, minkä uskonnon perinteitä siirretään.

Arvoisa rouva puhemies! Suomalainen kulttuuriperintö ei saa kadota kouluista. Keskustelua uskonnonopetuksen muuttamisesta kaikille yhteiseksi elämänkatsomustiedoksi tai elämänkatsomukselliseksi oppiaineeksi käydään jotenkin hyvin yksinkertaisesti, jotenkin mutkat suoriksi -argumenteilla, täysin yksinkertaistaen, mutta ei tämä ole niin ongelmaton asia. Suomessa valtaosa oppilaista osallistuu edelleen evankelis-luterilaiseen uskonnonopetukseen. Perheet valitsevat sen, eli monissa kouluissa puhutaan jopa noin 90 prosentista oppilaita. Tästä huolimatta täällä keskustelussa annetaan ymmärtää, että tämä järjestelmä olisi jotenkin kestämätön tai vanhentunut, eikä se palvelisi ketään, mutta meillä on Suomessa mahdollisuus valita elämänkatsomustieto. Ketään ei pakoteta evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen tunnille. Tämä on ollut tällä tavalla jo hyvin pitkään ja myös se, että tämä uskonnonopetus on tunnustuksetonta. Tosiasiassa evankelis-luterilaisen uskonnon opetuksessa ei ole monille perheille kyse vain siitä uskonnosta, vaan kyse on mitä suurimmassa määrin myös suomalaisesta kulttuuriperinnöstä. Siellä tehdään vierailuja paikalliseen kirkkoon ja seurakuntiin ja muutenkin tutustutaan siihen kulttuuriperintöön. Siellä opitaan, miksi joulu ja pääsiäinen ovat olemassa, mistä perinteet tulevat, ja miksi tietyt juhlat, laulut ja tavat ovat osa suomalaisten arkea. On erikoista, että tarjotaan nyt ratkaisuksi mallia, jossa kaikille yhteinen katsomusaine käytännössä ohittaisi satojen vuosien saatossa syntyneiden perinteiden vaalimisen, ja perusteluksi esitetään sitä, että vähemmistöuskontojen opetuksen järjestäminen on vaikeaa ja kallista. No, minusta se on hyvin kestämätön ratkaisu. Sehän on hallinnollinen ongelma, eikä se ole perustelu sille, että poistetaan enemmistön kulttuurinen perinne koulusta. Huolestuttavinta on se ilmapiiri, joka kouluihin on levinnyt, että moni koulu ei uskalla enää laulaa Suvivirttä ja esittää jouluevankeliumia. Minusta nämä kuuluvat kiinteänä osana suomalaiseen kulttuuriin. Pitäisi ymmärtää se, että itse asiassa tämä juurettomuus on pääsyy sille, miksi meillä pahoinvointi lisääntyy: kaikki ovat jotain samaa globaalia massaa. Itse en sellaista Suomea halua.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tutkimustieto lisääntyy hurjaa vauhtia, ja me tiedetään oikeasti jo näitten alustojen ja sosiaalisen median haitat kehittyville aivoille. Sosiaalipsykologian professori Jonathan Haidt osoittaa teoksessa Ahdistunut sukupolvi, että silloin kun sosiaalinen media yleistyi 2010-luvulla, niin samaan aikaan nämä erilaiset lieveilmiöt räjähdysmäisesti lähtivät kasvuun. Kun tutkittiin esimerkiksi masennusta teineillä, yliopistossa opiskelevien mielenterveyshäiriöitä, ahdistuneisuutta, poliklinikkakäyntien määrää itsensä vahingoittamisen takia, murrosikäisten itsemurhia, mielenterveyssyistä sairaalaan otettujen määrää, sosiaalista eristäytyneisyyttä kouluissa ja alle seitsemän tuntia yössä nukkuvien määrää ja yksinäisyyden kokemusta, niin näissä kaikissa tuli jyrkkä nousu niiden määrän suhteen. Vastaavasti sitten taas tuli jyrkkää laskua, kun tutkittiin esimerkiksi koululaisten päivittäin ystäviensä kanssa viettämää aikaa, läheisten ystävien määrää ja nuoren tyytyväisyyttä itseensä. Eikä tämä ole mikään ihme. TikTok suoltaa anoreksiatrendiä ja Ozempicin käyttöä ja itsetuhoisia kokeiluja nuorille. Niistä on Suomessakin ollut esimerkkejä, että kun joku ihmeellinen trendi lähtee leviämään TikTokissa, niin sitä mennään sitten joukolla kokeilemaan. Jotenkin meidän pitää ymmärtää nyt tämä sosiaalisen median luonne. Se on tullut jäädäkseen. Meillä on hyvin vähän keinoja vaikuttaa aikuisten sosiaalisen median käyttöön, mutta me voidaan vielä pelastaa lasten maailmaa ja lasten aivoja näiltä vaikutuksilta. Mielestäni on aikuisten vastuu tehdä näitä rajoituksia, ja nimenomaan näitten somejättien ja alustojen suhteen on vaadittava, että heillä on vastuu todentaa näiden käyttäjien ikä. Olen kyllä ihan samaa mieltä tässä edustaja Kallion kanssa siitä, että ehkä olisi ihan terveellistä tänne eduskuntaankin meille edustajille tämän kännykän käytön suhteen laittaa rajoituksia valiokuntiin ja muualle. Aika paljon aikaa menee sen käyttöön, ja se on myös melko noloa silloin, kun meillä on asiantuntijoita tuolla valiokunnassa kuultavana, niin edustajat katselevat sitten sieltä älypuhelimelta sähköposteja.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Kiitos näistä erinomaisista puheenvuoroista. Niissä tuli myöskin hyvin paljon lisää näkökulmia tähän asiaan. Minusta kaikista huolestuttavinta on se, että seksuaalirikolliset ovat löytäneet näille sosiaalisen median alustoille. Jotenkin se ajatus, että jos me ei aseteta näitä kieltoja, on minusta vähän sama asia kuin me sanoisimme, että alaikäiset voivat mennä baariin, kun emme me pysty välttämättä täysin todentamaan sitä ikää, että siellä voi joku huijata sen ikänsä. Eihän tämä ole peruste päästää alaikäisiä alustoille, joissa on nähtävillä todella raakaa väkivaltaa ja erittäin haitallista sisältöä heidän kehitykselleen. No sitten Australiasta, joka on tämän täyskiellon asettanut. Siellä tosiaan ei rajata näitä teknisiä ratkaisuja, joilla alaikäisten pääsy estetään sinne alustoille, vaan siellä on erilaisia teknisiä ratkaisuja: on kasvuanalytiikkaa, on tämmöisiä dokumentteja eli passin lataamista ynnä muuta, digitaalisen ID:n vapaaehtoista käyttöä ja monia muita keinoja. Tosiaan Australia ei siis edellytä niinkään vanhempia tai näitä lapsia varmistamaan sitä, vaan se vastuu on näillä alustoilla. Tosiaan he vastaavat sen iän todentamisesta. Siellä on sitten myös seurauksena erittäin mittavat sanktiot, voidaan puhua jopa 50 miljoonan euron sanktiosta, jos sinne alustalle on päästetty alaikäinen lapsi. Tähän suuntaan meidän pitäisi mielestäni ehdottomasti mennä. Me ei voida ajatella, että tämä on liian vaikeaa ja tätä ei voida toteuttaa, vaan kyllä niiden ratkaisujen täytyy löytyä. Sain myöskin opettajakollegaltani viestin, jossa hän kirjoittaa seuraavasti: ”Poikien nettipelaaminen vanhemmille, jotka ovat luvan antaneet, lastensuojeluasiaksi.” Eli hän haluaisi, että tästä tehtäisiin lastensuojeluasia. ”Meillä on Fortnite-pelaajia ykköseltä alkaen. Ikäraja on 12 vuotta. Peli koukuttaa, muokkaa mielen aggressiiviseksi ja vie koulumotivaation. Osa ei mitään muuta pysty ajattelemaan kuin että koulu loppuu ja pääsee pelaamaan. Yhdellä oppilaalla käsi teki pakkoliikkeitä pulpetilla ja suusta tuli peliääniä, kun oli niin paljon pelannut. Kiitos rajoitteista.”

Arvoisa rouva puhemies! Kuvitellaan hetki lapsuutta: ei näyttöjen sinistä hohdetta kasvoilla vaan polviin tarttunutta hiekkaa, äänekästä naurua pihalla ja mielikuvituksen rakentamia maailmoja. Nyt tuo maisema on monin paikoin vaihtunut taskussa värisevään universumiin, joka kilpailee lapsen huomiosta joka sekunti. Tämän lakialoitteen ydin on yksinkertainen: sosiaalisen median käytön ikäraja nostetaan 16 vuoteen. Kyse ei ole teknisestä yksityiskohdasta vaan siitä, millaisessa ympäristössä lapsemme kasvavat. Sosiaalinen media on kaksiteräinen miekka, niin se on myös meille aikuisille. Se voi yhdistää, opettaa ja myöskin inspiroida, mutta lapsen ja nuoren kohdalla sen varjopuoli kasvaa usein liian suureksi. Algoritmit on suunniteltu vangitsemaan huomio. Lyhyet videot, loputon virta, sisältö ja jatkuvat ilmoitukset muokkaavat keskittymiskykyä, unta ja jopa aivojen kehitystä. Tutkimukset viittaavat siihen, että liiallinen käyttö liittyy lisääntyneeseen ahdistukseen, masennukseen ja heikkoon itsetuntoon. Samalla fyysinen aktiivisuus vähenee, kasvokkaiset kohtaamiset harvenevat ja yksinäisyys lisääntyy. Lapsi voi olla jatkuvasti yhteydessä kaikkiin mutta silti etäällä kaikesta, mikä on oikeasti lähellä. Kyse ei ole siis vain hyvinvoinnista vaan myös turvallisuudesta. Sosiaalinen media altistaa lapset kiusaamiselle, häirinnälle ja jopa rikolliselle hyväksikäytölle. Lisäksi lapsella ei ole vielä kehittynyttä kykyä arvioida kriittisesti näkemäänsä sisältöä tai ymmärtää datan keruun laajuutta. Arvoisa puhemies! Suomi ei ole tämän kysymyksen kanssa yksin. Kansainvälisesti suunta on selvä, eli suojelua lisätään. Tanska on päättänyt kieltää sosiaalisen median käytön alle 15-vuotiailta tietyin poikkeuksin. Australia on mennyt vielä pidemmälle ja säätää täyskiellon alle 16-vuotiaille. Ranska puolestaan edellyttää vanhempien suostumusta alle 15-vuotiaille. Näissä ratkaisuissa näkyy sama huoli kuin nyt tässä aloitteessa: lapsia ei jätetä yksin digitaalisen maailman voimien keskelle. Arvoisa puhemies! Historia tarjoaa meille kiinnostavan vertailukohdan: tupakkalainsäädäntö. Aikanaan tupakointi oli laajasti hyväksyttyä, jopa nuorten keskuudessa. Haitat tunnettiin, mutta sääntely oli hyvin löyhää. Vähitellen lainsäädäntö kiristyi: ikärajoja nostettiin, mainontaa rajoitettiin ja saatavuutta vaikeutettiin. Näiden toimien seurauksena tupakointi on vähentynyt merkittävästi, erityisesti nuorten keskuudessa. Tämä kaikki ei kuitenkaan tapahtunut sattumalta. Se oli tietoisen poliittisen päätöksenteon tulos, jossa terveys asetettiin kaupallisten intressien edelle. No, sosiaalinen media ei tietenkään ole mikään tupakka, mutta niiden välillä on yksi tärkeä yhtäläisyys: molemmat voivat aiheuttaa riippuvuutta, ja molempien vaikutukset nuoriin voivat olla pitkäkestoisia ja vakavia. Kun tiedämme riskit, kysymys kuuluu: toimimmeko ajoissa vai vasta sitten, kun haitat ovat jo syvällä rakenteissa? Me tarvitsemme edelleen keskustelua laajasti yhteiskunnassa sosiaalisen median vaikutuksista sekä lapsiin, nuoriin että aikuisiin, ja voisi oikeastaan ajatella, että tämä keskustelu on vasta alkutekijöissään. Meidän täytyy kuitenkin miettiä Suomessakin tätä kasvavaa mielenterveyden ongelmaa, mikä nuoria tällä hetkellä kohtaa, ja miettiä nimenomaan niitä juurisyitä. Tämä sosiaalinen media liittyy siihen erittäin kiinteästi. Arvoisa puhemies! Lapsuus ei ole kiireinen projekti. Se ei ole jotain, mikä pitää optimoida algoritmien ehdoilla, vaan se on vaihe, jossa nimenomaan rakennetaan koko elämän perustaa ja ihmistä, joka kasvaa aikuiseksi. Tällä aloitteella haluankin sanoa viestini selkeästi: annetaan lapsille enemmän aikaa olla lapsia.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan muutoksia eläintautilakiin sekä eläinten ja eräiden tavaroiden tuontivalvontaa koskevaan lakiin. Muutokset ovat tarpeen, koska Euroopan unionin lemmikkieläinasetus kumoutuu ja eläinterveyssäännösten soveltaminen alkaa 21. huhtikuuta tänä vuonna. Esityksen tavoitteena on saattaa Suomen kansallinen lainsäädäntö vastaamaan näitä EU:n muutoksia, ja kyse on pääosin teknisestä tarkennuksesta, kuten viittausten päivittämisestä uuteen säädöskehikkoon sekä eräiden määräyksenantovaltuuksien selkeyttämisestä. Viranomaisten tehtävät ja toimivallan jako pysyvät siis ennallaan, samoin lemmikkieläinten omistajiin kohdistuvat velvoitteet muiden kuin näiden kaupallisten siirtojen osalta. Lisäksi tässä esityksessä täsmennetään Ruokaviraston ja Tullin toimivaltuutta tilanteissa, joissa toisesta jäsenvaltiosta Suomeen saapuvissa eläimissä tai tuotteissa havaitaan sellaisia puutteita, joita ei voida korjata. Tavoitteena on varmistaa, että eläinterveyttä uhkaavat riskit voidaan hallita yhdenmukaisesti ja tehokkaasti. No, näissä lemmikkieläinten siirroissa tietenkin keskeinen näkökulma on tämä eläintautien leviämisen ehkäisy, ja tämän vuoksi näihin siirtoihin sovellettavat terveysvaatimukset ja valvontajärjestelyt ovat erittäin tärkeitä tässä kokonaisuudessa — erityisesti nyt rabies, joka on edelleen joissakin EU-maissa esiintyvä tauti, ja sen osalta korostuvat tietenkin nämä tarkat menettelyt. Valvontaan liittyvät ratkaisut vaikuttavat siihen, että tautiriskit voidaan torjua nimenomaan luotettavasti ja että säädösten noudattamista voidaan valvoa tehokkaasti näissä kaikissa tilanteissa. Kaiken kaikkiaan esityksen pääpaino on lainsäädännön johdonmukaisessa päivittämisessä ja eläinterveydensuojelun varmistamisessa muuttuvan EU-sääntelyn puitteissa.

Arvoisa herra puhemies! Tänään vietetään kirjailijan ja tasa-arvon uranuurtajan Minna Canthin päivää. Suomi on ollut edelläkävijä naisten tasa-arvon edistämisessä aina eduskuntauudistuksesta 1906 lähtien. Valitettavasti Suomeen on maahanmuuton seurauksena tullut tasa-arvoajatteluamme haastavia ilmiöitä. Näihin lukeutuu erityisesti konservatiivinen islamin traditio, jossa naista vaaditaan peittämään koko vartalonsa silmiä myöten hunnulla. Jopa tyttölapsia saatetaan hunnuttaa. Julkisilla paikoilla kasvot peittävää huntua koskevia rajoituksia ja täyskieltoja on suurimmassa osassa Länsi-Euroopan maita, myös Pohjoismaissa. Vantaan kaupunki on linjannut, että peruskouluissa oppilaiden on oltava tunnistettavissa koko koulupäivän ajan. Myös Turussa ja Tampereella on tehty samankaltainen linjaus. Perussuomalaiset näkevät, että täyshunnuille ei saa antaa sijaa Suomessa. Kysyn opetusministeriltä: olisiko kasvot peittävien huntujen kiellosta ainakin kouluissa syytä säätää kansallisesti?

Arvoisa rouva puhemies! On viisautta korjata huonoa lainsäädäntöä, ja haluan kiittää hallitusta tästä erittäin hyvästä korjaussarjasta ja ministeri Rannetta erityisesti siitä, että sitkeästi piditte kiinni nimenomaan näistä turvallisuusnäkökulmista, jotka parantavat nyt taksilainsäädäntöä. Luottamus taksipalveluihin on todellakin romahtanut. Se ei ole enää sama kuin ennen, ja tästä kertoo myös tämä naisille perustettu oma taksipalvelu. Se on ollut ongelma, että et voi luottaa taksiin mentäessä siihen, että pääset turvallisesti perille. Tässä korjaussarjassa oikeasti nyt katsotaan ja tarkistetaan kuljettajan taustat, lisätään valvontaa, taksimittarit, koulutusvaatimukset ja nämä tunnistettavat kilvet. Koko tämä korjaussarja parantaa sitä luottamusta. On tosiasia, että kun on ollut julkisuudessakin näitä tapauksia, joissa kuljettajaa on epäilty rikoksista, niin näistä ei saa vaieta. Tämä nyt on otettu tosissaan ministeriössä, ja tilanteeseen tulee korjaus.

Arvoisa herra puhemies! O tempora, o mores! Mihin tämä ihmiskunta on menossa? Tilaamme keinoruokaa pikaruuan nimikkeellä, halpaa muovista temuvaatetta ja tarpeetonta tavaraa, ja nyt haluamme tehokkaasti ja nopeasti tuotettua taidetta ja kulttuuria. Ihminen ei elä vain leivästä. Meidän ajatuksiamme ja maailmankuvamme muokkaavat ja ruokkivat rakennettu ympäristö, taide, kirjallisuus, musiikki ja kaikki muukin luovan alan tuotanto. Tekoäly muuttaa luovien alojen toimintaympäristöä nopeammin kuin mikään teknologinen murros aikaisemmin. Tällä hetkellä nämä tekoälymallit hyödyntävät suojattuja teoksia ilman lupaa, ilman korvausta, ja seuraukset näkyvät jo. Kyse ei ole vain näiden tekijöiden menetetyistä tuloista, kyse on myös kulttuurisesta monimuotoisuudesta ja nimenomaan pienten kielialueiden selviytymisestä. Nämä massatuotetut teokset uhkaavat meidän yksittäisten tekijöiden taidetta. Me tarvitaan lisää läpinäkyvyyttä siinä, [Puhemies koputtaa] miten näitä aineistoja on hyödynnetty, ja meidän tehtävämme täällä on suojella suomalaista kulttuuria.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä kun puhuimme oppimateriaalien laadusta ja sisällöistä, niin täällä tuli hyviä huomioita. Muun muassa edustaja Hiltunen nosti esille perheiden erilaiset tilanteet, eli jos siellä kotona ei ole mahdollisuutta tukea lasta koulunkäynnissä, niin silloin oppimateriaali on vieläkin keskeisemmässä asemassa. Jos ajatellaan vaikkapa matematiikan kirjaa, jossa ei tule tarpeeksi sitä drillausta eli niin sanottuja sen saman laskutoimituksen toistoja, niin auttamatta sen kyseisen asian oppiminen jää vajaaksi silloin kotona tehtävän työn osalta ja tunnillakin tehtävän työn osalta. Tämän takia on tosi tärkeää, että me nyt otettaisiin tähän vahvemmin asiantuntijuutta ja nimenomaan eri alojen osaamista, jotta me saadaan varmistettua ne laadukkaat oppimateriaalit. Se on ehkä tärkein työkalu tässä, miten me tasataan näitä alueiden tai koulujen tai perheiden välisiä eroja. Eli kun se oppimateriaali on laadukas, tarpeeksi vaativa, tarpeeksi innostava, tarpeeksi kehittävä, niin silloin me päästään parempiin tuloksiin. Tässä tuli esille myös se, että paperinen kirja on erittäin tärkeä. Kirjoittaminen ja kaikki se lukeminen, mikä tapahtuu kirjan välityksellä, vahvistaa niitä ajattelun taitoja. Esimerkiksi Kuulammen koulu Tyrnävällä on päässyt Suomen parhaisiin Pisa-tuloksiin omalla matematiikan oppimisen järjestelmällä, joka perustuu nimenomaan tähän digitaaliseen järjestelmään. Eli siellä pystytään, niin kuin edustaja Hiltunen sanoi, tekoälyn avulla myöskin tarjoamaan aina haastavampi materiaali, joka etenee tämän oppijan omista lähtökohdista lähtien. Eli tässä täytyy katsoa hyvin laajasti näitä asioita ja sitä, että se materiaali on laadukas ja kehittävä. Kaiken kaikkiaan hyvää keskustelua, ja kiitos minunkin puolestani.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Meidän Pisa-tulokset heikkenevät ja erot koulujen ja alueiden välillä kasvavat aivan koko ajan. Mikäli me haluamme pysäyttää tämän kehityksen, niin on tosi tärkeää, että myös tämä oppimateriaalikysymys tarkastellaan nyt perin pohjin. Meillä on 90-luvulta alkaen aina 2000-luvulle kiihdytetty näiden digitaalisten oppimateriaalien kanssa, ja nyt kunnilla on myös se haastava tilanne, että kun toisaalta opetussuunnitelma vaatii näitä digioppimisen taitoja ja toisaalta tarvitaan niitä oppikirjoja, niin ihan kaikkeen eivät rahat riitä. On selvää, että siellä joudutaan tekemään niitä valintoja, otetaanko digioppimateriaaleja vai otetaanko kirjoja, koska molempiin ei välttämättä ole rahaa. Tämän vuoksi on tärkeää, että tässä yhteydessä myös näitten digioppimateriaalien osalta käydään se keskustelu ja perustavanlaatuinen tarkastelu, ei pelkästään fyysisten kirjojen osalta, ja siitä, missä suhteessa näitä siellä oppimisen tukena tarvitaan. Jos ekaluokkalaisen repusta löytyy pädi eikä ollenkaan sitä omaa aapista, niin on selvää, että lukemisen tulokset voivat heikentyä tämän valinnan seurauksena. Eli jos kunnalla ei ole rahaa ostaa sitä aapista ja sieltä pädiltä luetaan sitten verkkoaapista, niin se ei ole sama asia kuin se fyysinen kirja. Tätä viestiä kertovat meille myöskin aivotutkijat, eli se digitaalinen oppiminen ei tue samalla tavalla muistin kehitystä ja lukemaan oppimisen kehitystä, ja tässä tullaan isoihin haasteisiin. Meidän täytyy paremmin ottaa huomioon myös opetussuunnitelman perusteissa näiden eri tieteenalojen huomiot, muun muassa aivoterveyteen liittyen, ja sitä kautta lähteä tarkastelemaan myös näitä oppimateriaaleja. Eli ei se, että me kasvatustieteilijät, jotka innostutaan hyvin monesta asiasta, lähdetään ensimmäisenä kehittämään kaikkea ja digioppimateriaaleja, ole se oikea tie, vaan siellä täytyy aivotutkijoiden, siellä täytyy kehityspsykologien, lastenlääkärien ja muiden olla mukana kehittämässä näitä oppimateriaaleja.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan kiittää edustaja Hiltusta tästä erinomaisesta aloitteesta. — Suomalaisen koulutuksen perusta on aina ollut laatu ja tasa-arvo ja nimenomaan se, että kaikilla on mahdollisuus oppia riippumatta siitä, missä päin maata asuu. No, nyt tällä hetkellähän tilanne ei ole aivan tämä, ei sen takia, etteikö meillä olisi sitä osaamista opettajilla ja tahtoa opettaa, vaan sen takia, että kunnilla on hyvin erilaiset resurssit sen suhteen, kuinka voidaan panostaa näihin laadukkaisiin oppimateriaaleihin. Se ei ole siis enää itsestään selvää. Tosiaan nämä oppimateriaalipanostukset vaihtelevat kunnissa, eli siellä voi olla tosiaan 10 eurosta ihan sinne 300 euroon per oppilas. Tämä on todella suuri haitari, jos ajatellaan, että kuitenkin ollaan tässä Suomenmaassa ja saman opetussuunnitelman perusteita toteutetaan. Me tiedetään, että tämä oppimateriaaleihin käytetty osuus koulutuksen kokonaisbudjetista on alle kaksi prosenttia, ja se on tosi pieni hinta siitä, että jokaisella oppilaalla on käytössä ajantasainen tieto ja nimenomaan siihen opetussuunnitelmaan perustuvat ja sen mukaiset välineet. Se, että me panostettaisiin enemmän näihin oppimateriaaleihin, olisi nimenomaan kustannustehokas investointi. Tällä hetkellä meillä on kouluissa niitä tilanteita, että siellä opiskellaan ilman työkirjaa, esimerkiksi kieliä, aika usein näin, sitten käytetään paljon kopioita, vanhentuneita tai kuluneita oppikirjoja, tai sitten kokonaan niin, että opettajalla ei kerta kaikkiaan ole mitään materiaalia, vaan hän tuottaa sen materiaalin itse. Totta kai tämäkin voi olla hyvä vaihtoehto, mutta jos me ajatellaan sitä kustannustehokkuutta, niin siitä näkökulmasta, että sillä opettajalla olisi käyttää aikaa siihen oppilaan tukemiseen ja opettamiseen kuin siihen materiaalien valmistamiseen, olisi järkevämpää satsata näihin materiaaleihin. Siis kysehän ei ole vain siitä, että puhutaan vain kirjasta, vaan siitä, että se on tutkittuun tietoon perustuva pedagoginen kokonaisuus, oppimateriaali, joka auttaa oppilasta ymmärtämään sitä käsiteltävää asiaa. Se innostaa, se rakentaa maailmankuvaa lapselle. Se myös sitten tukee kaikkia näitä opetussuunnitelman tavoitteita ja tekee sen näkyväksi. Meillä Suomessa 90-luvun alkuun saakka tarkastettiin oppikirjat ja niiden sisällöt. Jostain syystä tämä lopetettiin. Tällä hetkellä en ole opettajana aivan vakuuttunut siitä, että meidän kaikki oppimateriaalit täyttäisivät ne kriteerit, mitä esimerkiksi vielä 80-luvulla oppikirjoille oli. Se, että meillä eri kunnissa asuvilla lapsilla on hyvin erilainen asema, ei ole hyvä, ja siksi kannatan kyllä tätä lakialoitetta. Meidän täytyy [Puhemies koputtaa] tästä lähtien tarkastella enemmän tätä oppimateriaalien tilannetta.