Mikko Polvinen

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen ja perussuomalaisten johtamaa hallitusta voidaan syystäkin kutsua kaikkien aikojen keskittäjähallitukseksi [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] — kyllä, kaikkien aikojen keskittäjähallitukseksi. Nyt ovat vuorossa apteekkipolitiikkanne vakavat seuraukset. Nyt me nähdään, että apteekkeja lopetetaan ympäri maan. Teidän väkisin runnoman lainmuutoksen seurauksena jo 14 apteekkia on joutunut lopettamaan, ja asiantuntijoiden mukaan yli sata apteekkia muuttui kannattamattomaksi päätöksenne vuoksi. Se tarkoittaa apteekkiverkon massiivista alasajoa tässä maassa. Me kaikki tiedämme, että apteekit ovat suomalaisille kriittinen peruspalvelu. Kaikille meille, kriittinen peruspalvelu. Nyt te viette tutun ja turvallisen lähipalvelun kauemmas sadoiltatuhansilta suomalaisilta. Keskustalle tämä ei käy — keskustalle tämä ei käy. Lähiapteekit tulee säilyttää, se on meidän linjamme. Kysyn teiltä, sosiaaliturvaministeri Grahn-Laasonen: kuinka monen apteekin pitää vielä laittaa lappu luukulle, ennen kuin tämä hallitus myöntää, [Puhemies koputtaa] että teidän keskittämispolitiikkanne on tullut tiensä päähän? [Miko Bergbom: Kuinka monta kertaa takki pitää vielä kääntää?]

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaan täällä aikaisempien puheenvuorojen aikana kiinnitin huomiota välihuutoihin oikealta, joissa heiteltiin, että mistä rahaa, ja oli hyvinkin vähätteleviä huutoja siihen, miten köyhien asiasta keskustellaan. Minä toivoisin, että ihmiset katsoisivat köyhyyttä ja köyhiä kunnioittavasti ja olisivat nöyriä sen köyhyyden edessä, koska se ei ole aina oma valinta. Minä uskon, että monen köyhän perheessä ovi on auki meille kansanedustajille ja voimme mennä käymään heidän luonaan keskustelemassa siitä arjesta ja niistä haasteista, mitä köyhillä on. Se vetää nöyräksi. Arvoisa puhemies! Hallitus lupasi rakentaa vahvan ja välittävän Suomen, luoda satatuhatta uutta työpaikkaa ja katkaista velkaantumiskierteen. Maastamme ja kansalaisistamme luvattiin pitää huolta. Nyt tilanne on kuitenkin se, että Suomessa on jo lähes miljoona ihmistä köyhyys- ja syrjäytymisriskissä — miljoona ihmistä köyhyys- ja syrjäytymisriskissä. Ulosotossa on reilusti yli puoli miljoonaa henkilöä. Jo pelkästään tästä ulosoton uhasta ja ulosotossa olemisesta päättäjien olisi tärkeää puhua niiden henkilöiden kanssa, joita on tällä hetkellä yli puoli miljoonaa, siitä, millaista se arki on, ja ymmärtää, miten paljon se henkisesti rasittaa, kuinka paljon se vaikuttaa perheissä, joissa on ulosottoa, myös lapsiin. Syvenevä lapsiperheköyhyys heikentää tulevaisuudenuskoa ja maamme lasten tilannetta pahiten sitten sotiemme. Tämän luulisi kiinnostavan. Liian monen lapsiperheen arki on muuttunut selviytymistaisteluksi. Arvoisa puhemies! Millaista vastuunkantoa ja huolenpitoa tämä on? Työttömyys on ennätyslukemissa, ja etenkin nuorten työllistyminen on mennyt hälyttävän vaikeaksi. Toimeentulon haasteet koskevat yhä laajemmin myös niitä työssäkäyviä ja pienyrittäjiä, jotka ovat aiemmin tulleet työllään toimeen. Tapasimme eilen sotkamolaisia nuorisotyöntekijöitä täällä eduskunnassa. He toivat viestiä kainuulaisten nuorten tilanteesta. Kuulimme, että pääosin nuorilla menee Kainuussa vielä hyvin, mutta väliinputoamisen uhka on koko ajan kasvussa. Yksi iso syy tähän on köyhyys, perheiden köyhyys. Osassa perheitä ylisukupolvinen syrjäytyminen kiihtyy eikä tulevaisuudennäköaloja ole. Vanhemmat voivat huonosti hankalan taloudellisen tilanteen takia, ja jaksaminen lapsiperhearjessa heikkenee. Positiivinen kanssakäyminen lasten kanssa jää arjen paineessa liian vähälle. Rahaa ei ole aina edes ruokaan saatikka harrastevälineisiin tai muuhunkaan virkistäytymiseen. Lapsi voi kasvaa apatian, toivottomuuden ilmapiirissä. Köyhyys voi tuoda vanhemmille päihdeongelmia, ja lapset oppivat päihteidenkäytön esimerkin kautta. Koulunkäynti ei välttämättä enää kiinnosta, ja töihinpääsy on entistä vaikeampaa vanhemmille. Sosiaaliset haasteet kasautuvat päällekkäin, ja elämä voi mennä solmuun. Arvoisat kollegat, meidän on pystyttävä katkaisemaan tämä kierre. Meidän pitää pystyä parempaan. Köyhän asiaa ei saa unohtaa. Hallituksen on päättävinä aikuisina otettava vastuu, tehtävä arvovalintoja, jotta näitä umpisolmuja ei pääse syntymään. Jokainen tietää, miten hankala niitä sitten on aukoa. On huomattava, että elinkustannusten nousu ei kohtele suomalaisia tasapuolisesti myöskään alueellisesti ja köyhyys kiihtyy eri alueilla epätasa-arvoisesti. Alueiden köyhyyden epätasa-arvo on totta. Hallitus on toimillaan keskittänyt niin valtion kuin sosiaali- ja terveydenhuollonkin palveluja oikein urakalla, ja esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomen pitkien etäisyyksien maakunnissa liikkuminen vaatii suuremman osuuden kotitalouksien tuloista kuin lyhyiden etäisyyksien kasvukeskuksissa. Vaihtoehtoja on vähemmän, ja omat vaikutusmahdollisuudet kustannusten kasvuun voivat olla myös rajallisemmat. Kahden euron bensalla on kallista käydä apteekissa kaukana. Mielestäni on perusteltua kysyä, onko hallituksen talous- ja sosiaalipolitiikassa riittävästi tunnistettu alueelliset erot ja pyritty vaikuttamaan niihin. Arvoisa puhemies! Tarvitsemme todellakin tässä ajassa rohkeita arvovalintoja lastemme ja nuortemme parhaaksi. Meidän täytyy valita valoisan tulevaisuuden linja.

Kiitos, arvoisa puhemies! Harvemmin kiinnitän huomiota keskustelussa välihuutoihin näin paljon, mutta nyt tuolta oikealta laidalta on tullut hyvin vähätteleviä huutoja, ”mistä rahaa” ynnä muuta, näihin köyhän äänen paineisiin, mitä täällä on tuotu näitä huolia esille. Meillä ei ole varaa köyhyyteen, mutta ei meillä ole varaa varsinkaan ylimielisyyteen köyhyyttä kohtaan. Hämmästelen myös tuolla vasemmalla laidalla sitä, että ministerin yksittäisiin sanavalintoihin puututaan niin kovasti, että se tämän asian ratkaisisi. Kyllä ratkaisujen pitäisi olla konkreettisempia kuin ministerin sanojen kääntäminen ja vääntäminen. Iso ongelma Suomessa köyhyydessä on se, että meillä ei ole työpaikkoja. Minä hieman hämmästelen hallituksen selitystä huonosta hiihtokengästä, että aina kun ulkopuolelta tulee joku šokki, niin sitten ei ikään kuin työpaikkoja Suomeen syntyisi. Meillä on verrokkimaita täällä Pohjolassa, jotka pärjäävät paljon paremmin tässä tilanteessa. Minä haluaisin, että hallitus kertoisi, miksi Suomi pärjää näitten šokkien kanssa huonommin kuin verrokkimaat. [Puhemies koputtaa] Nimittäin niitä työpaikkoja ei tule eikä rahaa tähän maahan, jos meillä ei vienti vedä, ja köyhyys ei poistu, jos vienti ei vedä.

Arvoisa puhemies! Kun tähän aiheeseen tutustuin ja nyt vielä kuulin edustaja Mattilan puheenvuoron ja myöskin edeltävät puheenvuorot, niin mieleeni tuli, onko tässä syytä pohtia sitä, onko hyvinvointialueille tai valtiolle liian kallista tällaisen ennaltaehkäisevän palvelun järjestäminen vaikka kokeilumallilla. Voisi kokeilla tätä asiaa vaikka yhdellä ikäluokalla ja katsoa ne tulokset, mitä sieltä saadaan ulos, ja sen mukaan sitten toimia, jos tällainen lakialoite ei välittömästi kokonaan Suomen lakiin menisi. Minusta tämä edustaja Mattilan perusteellinen puheenvuoro toi paljon sellaista kokemusta ja voimaa tähän asiaan, mitä minun mielestäni olisi hyvä hyödyntää koko valtakunnassa yhdelle ikäluokalle ja sitä kautta tosiaan saada nämä tulokset. Se olettama, että ennaltaehkäisevien palvelujen lisääminen toisi lisää kustannuksia, ei ole oikea lähtökohta, vaan se on oikea lähtökohta, että ennaltaehkäisevät palvelut, kuten on tässä esitetty, voivat vähentää yhteiskunnallista, taloudellista rasitetta, saati sitten lisätä ihmisen toimintakykyä ja onnellisuutta. Arvoisa puhemies! Suomalainen väestö ikääntyy ja elää pitempään kuin koskaan ennen. Vanhempamme ja isovanhempamme ovat tämän maan sotien jälkeen rakentaneet ja parhaaseen kukoistukseensa nostaneet. He ovat olleet sinnikkäitä yhteiskuntamme rakentajia, kasvattaneet lapset, tehneet pitkät työurat ja siirtyneet hyvin ansaitulle eläkkeelle. Suuri osa heistä on edelleen hyvin virkeää väkeä ja elää sanojensa mukaan elämänsä parasta aikaa. Näin sen soisi olevankin. Toisaalta on myös tosiasia, että ikääntymisen myötä riski sairastua esimerkiksi kansantauteihin kasvaa ja toimintakyky alkaa jossain vaiheessa parhaista päivistä heiketä. Tutkijat arvioivat, että jopa puolella yli 65-vuotiaista olisi piilevä diabetes ja kohonnut verenpaine. Tämänkin vuoksi keskustelussa oleva edustaja Mattilan tekemä lakialoite on kannatettava. Lakialoitteessa ehdotetaan terveydenhuoltolakiin uutta pykälää, joka velvoittaisi hyvinvointialueet järjestämään seniorineuvolapalveluja kaikille vanhuuseläkkeelle jääneille, viimeistään 70 vuotta täyttäneille henkilöille. Tavoitteena on vahvistaa ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa ja lisätä palveluiden yhdenvertaisuutta ja näin edistää ikääntyneiden hyvinvointia, toimintakykyä ja turvallista kotona asumista. Ehdotettuun seniorineuvolaan sisältyisivät terveystarkastukset, palvelutarpeen arviointi, ohjaus tutkimuksiin tai hoitoon, seurantakäynnit sekä fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisen palvelut. Kuulostaa erittäin hyvältä. Arvoisa puhemies! Riittävä terveys ja arjen toimintakyky ovat osa hyvää elämänlaatua kaikenikäisille. Näihin meidän jokaisen tulisi elintavoillamme panostaa, mutta toisinaan siihen tarvitsee myös apua ja tukea. Tätä apua meidän tulee pystyä myös yhteiskuntana tarjoamaan, sillä tiedossa on, että ihmisten toimintakykyä ja kotona pärjäämistä voidaan tukea riittävän varhain kohdistetuilla palveluilla. Ehdotettu seniorineuvola vastaa iäkkäiden osalta tähän tarpeeseen. On tärkeää, että vanhempamme ja isovanhempamme saavat elää täyttä elämää mahdollisimman pitkään ja turvallisin mielin omassa mieleisessä ympäristössään. Siksi meidän on huolehdittava, että ikääntyneiden palvelujen tulee olla yhdenvertaisia koko maassa. Tällä hetkellä palvelujen saatavuus vaihtelee hyvinvointialueittain. Seniorineuvola loisi tasapuolisemmat lähtökohdat kaikille ikääntyneille ympäri Suomea. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Mattilan erinomaista lakialoitetta.

Arvoisa rouva puhemies! Pyysin puheenvuoroni siksi, koska arvelin edustaja Auton keskustelevan puolustusteollisuudesta. Itse puolustusteollisuudessa toistakymmentä vuotta toimineena haluan muutaman sanasen sanoa siitäkin, että kun Suomessa on tällainen massiivinen työttömyys ja niitä työpaikkoja pitäisi luoda ympäri Suomen, Suomen valtio on ohjannut Euroopan aluekehitysrahoja Itä- ja Pohjois-Suomesta puolustusteollisuuden kehittämiseen. Toivoisin, että tällaista uutta puolustusteollisuutta, mikä kasvaa nyt voimakkaasti, ruvettaisiin rakentamaan ympäri tätä meidän rakasta kotimaata, jotta ne työpaikat eivät syntyisi pelkästään sinne Pirkanmaalle, Kanta-Hämeeseen, missä itsekin puolustusteollisuudessa toimin aikaisemmin töissä, eivät rakentuisi pelkästään sen klusterin ympärille, koska nyt syntyy sellaisia pysyviä teollisuuden rakenteita, jotka kantavat Suomea pitkälle ja sitä työvoimaa ja sitä teollisuutta on tarjolla myös tuolla maakunnissa. Ja siihen uuteen, mitä syntyy esimerkiksi supertietokoneen, datatalouden ympärillä oleviin, puolustusteollisuuteen ja kyberturvallisuuteen liittyviin kysymyksiin ja niihin vastauksiin, mitä Suomi hakee, olisi hyvä, että sitä rakennetta rakentuisi ympäri Suomen. Esimerkiksi meillä Kainuussa tähän on paljon vastauksia, koska meille on syntynyt datatalouden osaamista, myös supertietokoneen teholaskennan osaamista. Edustaja Autto mainitsi F-35-hävittäjien vastakauppoihin liittyvistä mahdollisuuksista. Toivoisin, että myös näissä kysymyksissä kartoitettaisiin tulevissa vastaavissa tilanteissa koko Suomen kyvykkyyttä rakentaa näitä alihankintamahdollisuuksia niihin tuotteisiin, mitä maailmalta ostetaan, koska olisi tärkeää saada valmistaa Suomessa mahdollisimman suuri prosentuaalinen osuus niistä tuotteista työpaikkojen luomiseksi mutta myös sellaisen osaamisen luomiseksi, mistä tulevaisuudessa voi olla hyötyä myös muussa teollisuudessa kuin puolustusteollisuudessa.

Arvoisa rouva puhemies! Työministeri kommentoi tuossa aiempaan puheenvuorooni työttömyysturvan vastikkeellisuudesta. Aihe on tavallaan aika herkkäkin, kun keskustellaan, mitä se voisi olla, tämä työttömyysturvan vastikkeellisuus. Ehkä en lähde arvailemaan, mitä se voisi olla, mutta voisin ehdottaa, että kun vierailin Kainuun ja Koillismaan työllisyysalueen toimihenkilöitten luona ja kuuntelin heidän ahkeruuttaan ja ideointiaan ja varsinkin sitä alueen tuntemusta, niin voisi olla hyvä kuunnella niitä ehdotuksia sieltä alueelta. Nimittäin siellä alueella tunnetaan yritykset, työttömät ja työntekijöitä. Siellä tunnetaan yritysten tulevia tarpeita kehittää omaa elinkeinoaan ja tarpeita niistä osaamisista alueella. Vaikuttaa siltä, että ministeriöitten välillä on siiloutumista siinä, että työttömien vastikkeellisuuteen liittyviä asioita ei välttämättä pohdita elinkeinoministeriön kanssa tai TE-toimijoitten kanssa niin paljon, että löydettäisiin sellaisia ratkaisuja, että löydettäisiin työttömille tulevaisuutta sinne työpaikkoihin, jotka syntyvät. Mielelläni kuulisin ministeriltä tästä. Myös siellä alueella on sellainen jumppa, että työkyvyttömät joutuvat työllisyyspalveluiden pyöritykseen, ja siellä pyörii tämä resurssi näitten samojen henkilöitten ympärillä, joista tulee näitä sakkomaksuja kunnille. Tässä on yksi semmoinen ylimääräinen ympyrä, minkä selvityksen minä haluaisin kuulla ministeriltä, miten te tähän vastaatte, koska siellä voisi olla vapautettavia resursseja näitten työttömien palkkaamiseen tai töiden löytämiseen ja sitä kautta myöskin voitaisiin analysoida elinkeinoelämän kehitystä siellä alueella. Tämä sakkomaksurumba on käynyt Itä-Suomen kunnille todella kalliiksi, ja minusta tämä on myös eriarvoistavaa näille kunnille, jotka joutuvat tätä samaa työkyvyttömien jumppaa hoitamaan. Myös sitä siiloutumista on havaittavissa siinä, että osa heistä olisi parempikin laittaa hyvinvointialueen vastuulle sinne kuntouttavaan toimintaan ennen kuin pyöriä tässä TE-palvelujen parissa, koska ne haasteet siellä henkilökohtaisella tasolla ovat hyvinvointialueen palveluja enemmän vaativia kuin se, että käydään siellä TE-toimiston tiskillä kysymässä töitä. Minä toivoisin, että ministeri tarttuisi sellaiseen ajatukseen, Kainuun ja Koillismaan työllisyysalueella työttömyysasioiden ja vastikkeellisuuden korvaamiseen tavallaan tai kuinka sitä järjesteltäisiin, kuunneltaisiin sieltä alueelta. Me tunnetaan hyvin meidän elinkeinorakenne, ja meillä on hyvä draivi siellä Kainuussa tällä hetkellä. Minä uskon, että sitä vastausta näihin asioihin tiedettäisiin paremmin kuin täältä pöntöstä kertomalla, mitä alueella kannattaisi lopulta näille työttömille tehdä.

Arvoisa puhemies! Vuosi 2025 oli Helsingin pörssissä vahva nousuvuosi. Helsingin pörssi tuotti 30 prosenttia vuodessa, päihitti tuotolla muut pohjoismaalaiset. Siinä on suhdanteen kuvausta, siinä on Suomen hiihtokenkää. Miksi tämä seikka jää vähälle huomiolle? Missä ovat työpaikat? Arvoisa työministeri Marttinen, pörssinousu hyödyttää suurta pääomaa. Työpaikkoja ei kuitenkaan ole 30:tä prosenttia enempää syntynyt, vaan samana vuonna 2025 työttömien työnhakijoiden määrä nousi yli 20 000 henkilöllä. Tätä tilastoa kaunistaa sekin, että eläkkeelle jää enemmän suomalaisia kuin mitä työmarkkinoille tulee. Hallituksen päätösten lopputulos näyttäytyy nyt karusti: suuri pääoma hyötyy, pörssiyhtiöt hyötyvät, työttömät ja irtisanotut kärsivät samaan aikaan. Oliko tämä se tavoite? Miltä tämä työttömän arjessa tuntuu? Kuunnellaanpa. Sitaatti tältä aamulta lapsuudenystävältäni: ”Miten tämä työvoimapoliittinen touhu meni tähän pisteeseen? Olen tässä ollut vuoden päivät työttömänä, ja Pohjois-Savo huutaa tyhjyyttään oman alan töistä. Firmat eivät enää laita julkiseen hakuun paikkoja, kun eivät rupea pläräämään sataa hakemusta. Kaikki firmat olen soitellut läpi, mutta kaikki myyvät eioota. Hauskin pointti tässä on tämä, eli minun täytyy hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa, vaikka oman alan töitä ei ole. On vain ajan kysymys, milloin minulle lätkäistään karenssia, koska joudun hakemaan ihan mitä sattuu paikkoja. Minä ymmärrän, että töitä täytyy tehdä, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä.” — Ja hymiö perässä, mutta ei ole kovin mieltä ylentävä hymiö. Arvoisa puhemies! Tämä on ihmiselämän tuhlausta. Työttömänä, passiivisena pitäminen valtion toimesta on ihmiselämän tuhlausta. Työttömyys taannuttaa, se ottaa arvon päälle. Se aiheuttaa ahdistusta, masennusta, häpeää ja motivaation vähentymistä. 17. helmikuuta 2026 Yle listasi Suomen kunnat ensi kertaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden mukaan. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kartan asettaminen työttömyyslukujen kartan kanssa on lähes yksi yhteen. Työttömyyspolitiikka on myös alueellisesti syrjivää. Itä-Suomi kärsii. Se on valitettava valinta. Työttömät kirjoittelevat ja tekevät tekoälyllä työhakemuksia, ripakopallisia, jotka eivät johda yhtään mihinkään. Työttömän simputus ei ole ihmisarvoa nostavaa. Ajatelkaa, mihin tämä on johtanut yrityksissä. Monen yrityksen ansaintalogiikkaan kuuluu olla jättämättä työpaikat laittamatta julki hurjan hakemusmäärän vuoksi, koska on selvää, että hakemuksia tulee maan tavan vuoksi. Niiden läpikäyminen vie turhaan tärkeitä resursseja. Vuonna 2026 Suomi on tällainen näennäisen työnhaun puuhamaa. Siksi, työministeri Marttinen, olisiko syytä tuoda tämän jo alentavan rutiinin tilalle koulutusta ja osaamisen lisäämistä? Oppiminen nostaa toiveikkuutta. Se on vähintä, mitä voitte työttömälle tarjota. Se on vastavoima työttömän passivoimiselle. Tällaisena tekoälyn aikana verkko-opetusta voidaan monistaa rajattomasti. Olisi syytä mahdollistaa opiskelu työhakemuksien tekoälytehtailun rinnalle. Muutama sana maahanmuutosta. Olen maahanmuuttokriittinen, mutta olen kriittinen maahanmuuton kritiikillekin. Kävin Venäjän hyökkäyssodan alettua hakemassa ukrainalaisia pakolaisia Suomeen siinä toiveessa, että heillä on Suomessa turvaa ja tekemistä. Kun tapasin yhden heistä hetki sitten, hän kertoi, että on tämä Suomi ihmeellinen maa: rahaa maksetaan kotiin, mutta töihin ei saa mennä. Viro työllisti lähes kaikki ukrainalaiset pakolaiset. Miksi näin kävi, että Suomeen jäi tuhansien ukrainalaisten työttömien porukka? Tähän toivon vastaustanne. Myös perussuomalaisten vastausta tällaisena valitettavana Venäjän hyökkäyssodan merkkipäivänä minä odotan. Muistelen vielä yhtä tviittiä valtiovarainministeriltä, kun hän 2025 tviittasi kaivosten sähköverotuen loppumisesta, myös datakeskuksien mahdollisen sähköveron loppumisesta. Datatalouden työpaikat voivat nyt mennä Ruotsiin ja Norjaan. Suomi investointialustana ei ole tällä hetkellä ennakoitava. Olemme samassa sähköverkossa. Jos datatalouden työpaikat karkaavat muihin Pohjoismaihin, se jää silti suomalaisten sähkönkäyttäjien maksulle, jos sähkön hinta nousee. Olisiko syytä miettiä, kuinka Suomi investointialustana, maana, on ennakoivampi? Kuinka tämä hallitus varmistaa sen, että tulevaisuudessa Suomesta ei lähde sellaisia tviittejä, jotka haittaavat Suomen mainetta investointialustana? Näin kainuulaisena haluan muistuttaa, että Terrafame taistelee nikkelin kannattavasta tuotannosta ulkomaan nikkelintuotantoa vastaan. Tämä sähköveron helpotuksen poistaminen ei auta ollenkaan kainuulaista kaivosyhtiötä samaan aikaan, kun tuontinikkelille ei tule mitään lisäveroja. Suomalainen työ ei välttämättä niin vahvasti enää kannata eikä investointeja kannata niin vahvasti kaivosteollisuuteen tehdä. Me tarvitaan näitä työpaikkoja. [Puhemies koputtaa] Arvoisa työministeri, kysyn vielä: miten palautetaan tämä investoreiden luottamus suomalaiseen yhteiskuntaan?

Arvoisa puhemies! Hiljattain päättyneiden Milanon—Cortinan olympialaisten Suomen tilastollinen virallinen tavoite oli 5,35 mitalia — tuli kuusi. On hienoa, että tavoitteisiin päästään. Oli välillä vähän huonompaakin hiihtokenkää. Hallituksen tavoite oli satatuhatta työpaikkaa lisää, ja satatuhatta työpaikkaa on nyt vähemmän. Onko vielä huonompaa hiihtokenkää hallituksella? Nimittäin vuoden 2025 oli Helsingin pörssille vahva nousuvuosi. Helsingin pörssi tuotti 30 prosenttia vuodessa ja päihitti tuotoillaan muut pohjoismaalaiset. Minä kysyisin, työministeri Marttinen: Kävikö niin, että pörssiyhtiöt pärjäsivät tässä mutta työntekijät ja työttömät eivät pärjänneet? Näkyykö tämä hallituksen arvovalinta tukea näitä suuren pääoman pörssiyhtiöitä nyt niin, että lopulta nämä kaikki toimenpiteet olivatkin suuren pääoman puolesta?

Arvoisa rouva puhemies! Olen maalta kotoisin, Kuhmossa lapsuuteni elänyt, tavallinen, luontoa kunnioittava metsästyksen harrastaja — metsästyksen harrastaja, jonka perheestä on myös suurpeto koiran vienyt. Tämän lain ja tämän valiokunnan mietinnön kautta näen, että metsästys on palaamassa arvoonsa. Tämä eduskunta antaa tunnustusta siitä vanhasta, perinteisimmästä suomalaisesta kulttuurista, metsästyksestä. Se on tärkeä osa suomalaisuutta. Se on tärkeä osa maaseudun arkea ja elämää. Vasemmasta ja vihreästä laidasta on tullut jopa loukkauksia maaseudun elämää kohtaan. Betonirakennusten keskeltä, täältä Kehä kolmosen sisältä, huudellaan ja yritetään ohjata maaseudun elämää, hallita omaisuuksia, hallita eläimiä siten, että maaseudun väki ei saisi elää sitä perinteistä elämäntapaansa. Se ilmentyy ylisuojeluna, ja susi on ollut heille poliittinen eläin, symboli hallita maaseutua. Kun nyt sudesta päästään tämän lain kautta eroon, niin tässä on semmoinen mielenkiintoinen sivujuonne ollut eli tämä saukko, Lutra lutra, tämä viiksikäs uimamestari. Myös siitä on tullut hetkeksi Suomen poliittinen eläin suden rinnalle, mutta tämän päivän keskustelun myötä vaikuttaa siltä, että meidän tämän saukkomme, Lutra lutran, poliittinen parrasvalo on himmentymässä ja tosiasiat on täällä senkin osalta tunnustettu. Näistä poliittisista eläimistä voisin sanoa metsäpeurankin. Siitä tässä salissa on puhuttu aivan liian vähän. Kun luonnonsuojelijat puhuvat globaalisti lumileopardin tilanteesta, täällä salissa harvoin muistetaan se, että metsäpeuroja on suunnilleen saman verran yhteensä maailmassa kuin lumileopardeja. Se vain vihreiltä ja vasemmistolta unohtuu, että metsäpeuroja on vain Suomessa ja Venäjän Karjalassa. Venäjän Karjalan puolella metsäpeuran tilannetta ei voida tällä hetkellä valvoa. Me Suomessa emme tiedä täysin metsäpeuran tulevaisuutta sillä alueella, mutta Suomessa meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus suojella metsäpeuraa. Kuitenkin susi tahtoo mennä edelle näissä keskusteluissa tällä vihervasemmistolaidalla. Niitä on kymmeniätuhansia tuolla Venäjän puolella. Olen tehnyt kaikkeni, että tämä laki etenee. Haluan kiittää maa- ja metsätalousvaliokunnan jäseniä siitä rohkeudesta ja tahtopolitiikan osoittamisesta, mikä näkyy valiokunnan mietinnössä. Nyt mennään voimalla eteenpäin. Olen tyytyväinen. Kun myöskin karhu ja ilves tulivat valiokunnan myötä näitten metsästettävien lajien pariin ainakin tämän esityksen myötä — ja uskon, että eduskunta sen tulee vielä hyväksymään ja ne asetukset valmistellaan — niin tämä on, väitän, jo positiivinen yllätys jopa metsästäjille. Tahtopolitiikka näkyy, ja se myös hyvältä tuntuu. Lampurit, porotalous, metsästysharrastus, metsästysmatkailu, maaseudun ihmiset ja turvallisuus — tämä on oikeaa politiikkaa. Tämä näyttää maaseudun tahdolta. Ja kuten jo aikaisemmissa puheenvuoroissa sanoin, Kuhmossa 2023 mielipidemittauksissa tuli ilmi, että 81,3 prosenttia pitää susikantaa liian suurena Kuhmossa. Kuhmossa vierailevien ja kuhmolaisia vastauksia oli noin tuhat kappaletta. Jos täältä betonibunkkereitten keskeltä sitä olisi kysytty, niin vastaus olisi ollut, että täällä maassa pitää suojella susia eikä metsälle pidä päästä. Mutta kun sitä asiaa kysytään niiltä, ketkä siitä parhaiten tietävät, niin vastaukset näyttävät tältä. Me maaseudun ihmiset kyllä näitä suurpetoja arvostamme ja niistä myöskin huolehdimme, mutta liika on liikaa. Sen ihmiset siellä ovat myös tunnustaneet. Kiitos maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenille. Kiitos ministeriölle tästä alkuvalmistelusta ja tästä voimapolitiikasta ja tahtopolitiikasta, mitä valiokunta on osoittanut. Me maaseudulla odotamme vielä hetken, että pääsemme päättämään myöskin tämän lain loppuun saattamisesta tämän kauden aikana ennen joulua. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tahtopolitiikkaa. Tämä on komeaa. Päästään lopulta metsästämään sutta, ja ilves ja karhu, ne tulevat perästä. Maaseutua on kuultu. Sieltä vihervasemmasta laidasta kerrotaan, mitä suomalaiset ajattelevat. Kotikunnassani, synnyinkunnassani Kuhmossa 2023 puolueitten yhteinen näkemys oli, että metsästämään täytyy ryhtyä, suurpetoja on liikaa. Kuunneltiin kuntalaisia ja kunnassa vierailevia tuhatta ihmistä. Kysymys oli: onko paikallisten ihmisten mielipiteitä suurpetoalueilla otettu tarpeeksi huomioon? Vastausprosentti 100, ei-vastauksia 85 prosenttia. Ihmisiä ei ole aiemmin kuultu tässä laajuudessa. Onko susia liikaa? Kyllä, 81,3 prosenttia. Jos täältä kivitalojen keskeltä kerrotaan maaseudulle, miten pitää elää suurpetojen kanssa, niin minä en sitä hyväksy. Tämä laki, tämä esitys ja tämä mietintö tukevat maaseudun näkemystä, ja tämä on oikein.

Arvoisa rouva puhemies! Onpa hienoa tänään seistä täällä eduskunnassa puhujapöntössä, kun esityksessä on hallituksen esitys metsästyslain muuttamisesta, jossa susien metsästys mahdollistetaan. Ja vielä hienompaa on se, että tätä asiaa ollaan käsittelemässä niin, että tänä vuonna päästäisiin päätökseen, että tämä asia lyötäisiin myös Suomen lakikirjaan ja sudenmetsälle pääsisi sitten ensi vuoden alusta. Tämä on oikein. Tätä maaseutu on halunnut, tätä maaseutu on vaatinut, ja tämä on maalaisjärkinen päätös, minkä hallitus on meille esittänyt. Täytyy sanoa, että kun suojeluporukka sai aikanaan suden sinne EU:n syvimpään ytimeen, niin se on kaivettu nyt Suomen eduskunnan lehtereiltä meille ihan tänne penkeille saakka arvioitavaksi. En tiedä, onko siinä lusikkahaarukkayhdistelmää käytetty, mutta hyvin se sieltä kaivettu kuitenkin on. EU-vaikuttaminen on ollut vahvaa, ja tämä antaa myös uskoa siihen, että eduskunnalla on voimaa, kun tarve vaatii myöskin muuttaa asioita EU:n suunnassa. Olen itse käynyt Kuhmossa, kun olen siellä syntynyt, metsästyskorttini saanut aikanaan ja asunut siellä myöskin luonnon keskellä ja paljon viettänyt aikaa myöskin metsällä. On hienoa, että se kulttuuripohja, mikä on Suomen vanhinta, elikkä metsästys, kalastus ja keräily, saa myös tällaista hengennostatusta tämän lain myötä ja myöskin hyväksyttävämmän aseman suomalaisessa harrastuskentässä. Olen ollut metsästysmajoilla, missä miehet ja naiset puhuvat asioistaan ja purkavat myöskin mieltään. Se on myöskin mielenterveysparantola, meidän metsästysmaja, siinä missä myöskin ilon lähde. On hienoa, että tätä koiraharrastusta, metsästysharrastusta koirilla, voidaan myöskin edistää tämän lain myötä. Olen saanut paljon viestiä karjankasvattajilta, lampureilta siitä, että eivät nämä petoaidat, joita ehdotetaan nyt tässä korjaustoimeksi, ole toimineet. Ei kukaan viitsi eikä voi tehdä eikä ole varaa tehdä sellaisia työmaita, joilla susien estäminen karjaa kohtaan olisi mahdollista, koska se susien määrä ja niitten vahinkojen määrä on niin suuri. On hienoa, että lakisääteisesti ollaan poistamassa susia tuolta Suomen metsistä, niin että pystytään myöskin karjataloutta ja lampaan kasvattamista harrastamaan. Porotaloudesta muutama sananen. Sain tuolta yhdestä paliskunnasta viestin, että pelkästään tänä vuonna on mennyt 230 poroa susien suuhun. Poronhoitajat kertovat, että heidän elinkeinonsa vaikuttaa siltä, että he kasvattavat susille ruokaa, eivät tee sitä alkuperäistä työtä, että ihmiset saavat poroa pöytäänsä, vaan nämä menevät susien suuhun. Onko tämä järkevää? Ei ole, ja hallitus siihen on kiinnittänyt huomiota ja muuttaa tätä lakia. Kuulin tuossa vihreitten viestiä siitä, että susi on uhanalainen eläin. Mennäänpäs hieman sinne WWF:n sivuille takaisin ja käydään katsomassa metsäpeuraa. Metsäpeura elää Suomessa hieman tuossa Karjalan puolella, ja metsäpeuroja on vähemmän kuin intiansarvikuonoja, mutta metsäpeura lajina ei tässä susikeskustelussa meinaa nousta esille. Samoin edustaja Elo otti puheeksi sen, että mitäs jos tässä nyt sata sutta ammutaan ja sitten tulee vahinkoperusteisia lupia. Jos ajatellaan näin, että kun Luke on arvioinut, että nyt marraskuussa susia on 557 kappaletta, niin jos niitä poistetaan 157 kappaletta, susia jäisi 400 kappaletta, ja me näemme nyt Luken ennusteessa, että tämä susimäärä palautuisi takaisin sinne 400 suden paikkeille näillä luvuilla verrattuna siihen, mitä Luke ilmoitti näitten susien lisääntymisestä ja tästä arviosta nyt marraskuussa. Ei tässä siis olla mitään susien parturointia metsästä tekemässä niin, että se laji sukupuuttoon kuolisi. Niitä on myöskin Venäjällä kymmeniätuhansia. Lukesta muutama sana: Ei me Lukeen kovin paljoa maaseudulla luoteta. Lukella on tällä hetkellä Keski-Suomessa ja Kaakkois-Suomessa lähes tyhjiä aukkoja, että susia ei siellä olisi, ei laumoja olisi siellä. Onhan se nyt selvä asia, että niitä siellä on, mutta Luke on vaatinut näitä näytteitä, jotta he voisivat arvioida siellä olevan edes muutamia susia. Tämä on erikoista tutkimusta, että arvio tehdään sen perusteella, mitä näytteitä lähetetään kenttätyöstä. Jos sieltä ei tule mitään, niin tulee lähes kosto — ei susia sillä alueella — vaikka jokainen tietää, että sillä alueella oikeasti niitä susia on. Minä haluaisin kiinnittää tähän asiaan huomiota ja toivon, että eduskunta kiinnittää huomiota jatkossa tähän Luken arviointimenetelmään, kuinka he todella näitä susia osaavat laskea ja varsinkin osaavat arvioida. Toivon, että tämän lain myötä tarkastellaan täällä eduskuntakäsittelyssä myöskin kaikki muut suurpedot tämän saman lain yhteydessä tämän suden lisäksi. Tässä voisi olla yksi ratkaisu, minkä esimerkiksi Metsästäjäliitto on tänne esittänyt.

Arvoisa herra puhemies! Kiitän ministeri Essayahia tämän lain tuomisesta meille käsittelyyn tänne eduskuntaan, ja kiitän ministeriä siitä työstä, mitä olette tehnyt ministeriönne kanssa vaikuttamisessa EU:hun yhdessä hallituksen kanssa. Kansalaisten luottamus Suomen eduskuntaa kohtaan kasvaa siinä, kun me näemme, että vaikutetaan myöskin täällä eduskunnan päätöksin ja sellaisia asetuksia ja sellaisia direktiivejä, mitkä ovat olleet meille kansalaisille haitaksi, voidaan myös korjata. Mikään ei ole jäänyt koskematta myöskään siellä Brysselin pimeässä ytimessä. Sadan suden kaatolupaehdotus Riistakeskukselta tänään, metsästykselle 1. tammikuuta 2026 kuulostaa reilulta, kuulostaa oikealta. Se kuulostaa oikealta maaseudun porotalouden, karjanhoitajien, metsästäjien ja metsästyskoiraharrastajien kannalta ja varsinkin niitten pienten koulutien kulkijoiden kannalta, jotka tuolla maaseudun bussipysäkeillä taksejaan ja bussejaan odottavat. Tämä esitys on kaivattu, ja tätä on odotettu. Tuntuu jopa eränkävijöitten mielestä siltä, että miten uskomatonta on, että tämä voi muuttua. [Puhemies koputtaa] Tämä on ollut niin hankala asia käsiteltäväksi. Kiitos tästä lain esityksen tuomisesta tänne eduskuntaan.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Haluan itsekin kiittää aloitteen tekijöitä ja aloitteen sisälle kirjattuja hyviä nostoja siitä epätoivotusta ilmiöstä — minkä aikaisemmin mainitsinkin, että kyseessä on todella epätoivottu ilmiö. En tiedä, mistä oli tilattu se kommentti, että ikään kuin minä olisin ollut tämän temutuksen puolella ja tämän halpakrääsätilauksen puolella. Toin vain esille sen näkökulman, että köyhissä perheissä tämä on ollut tasavertaistavaa, että he ovat saaneet tuotteita omilla riskeillään, ja se on väärin, että ne täytyy sillä tavalla hankkia. Edellisen puheenvuoron lopussa sanoinkin siitä, että olisi hyvä Eurooppaan laatia sellaisia markkinoita ja sellaista tuotantoa, jossa voidaan tuottaa näitä tuotteita niin, että köyhemmilläkin perheillä olisi tulevaisuudessakin varaa. Markkinaa näyttää olevan. Olen kyllä mielelläni yhteisessä rintamassa tässä, mitä aikaisemmin täällä salissa ja monessa hyvässä puheenvuorossa on nostettu esiin, että tällaisesta ilmiöstä, mikä on käsillä, mikä on syntynyt, pitää kerrassaan päästä eroon turvallisuuden vuoksi, että tästä itätuonnista pitää päästä suomalaisen työn ja eurooppalaisen työn vuoksi eroon. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos tästä mahdollisuudesta antaa vastauspuheenvuoro vasemmistoliiton edustajan puheenvuoron jälkeen, koska he pitävät usein pienen ihmisen ja köyhän ihmisen asiaa. Toistan sen, että tässä on epätoivottu ilmiö. Tässä on epätoivottu markkina. Tämä ilmiö on tullut suomalaisten kotiin. En puolusta tätä epätoivottua ilmiötä, mutta haluan tuoda terveisiä vähävaraisilta. Osalle heistä halpatilaustuotteissa on ollut ainut mahdollisuus yleensäkään saada kulutustavaraa, riskillä mutta kuitenkin. Kaikilla ei ole ollut varaa ostaa paikallista. Kyse ei ole ollut halusta valita vaan pakosta valita. Lapsiperheissä voi olla nuorten ja lasten kesken kilpailua siitä, kellä on ja mitäkin, ja valitettavasti tämä ilmiö on tavallaan demokratisoinut ja tuonut kuluttajatuotteisiin niitä mahdollisuuksia, joita muutoin suomalaisilta markkinoilta ei olisi ollut. Toivoisin tämän aloitteen hengessä, että kävisi niin, että tarkasteltaisiin toimitusketjuja ja luotaisiin sellaisia markkinoita Eurooppaankin, joissa saadaan turvallista tuotetta täällä tuotettuna kilpailemaan näiden kiinalaisten halpatuontituotteiden kanssa.

Arvoisa rouva puhemies! Olen kuullut nyt olutvastaisia puheenvuoroja sosiaalidemokraattien ryhmästä, vihreitten ryhmästä, keskustan ryhmästä ja vasemmistoliiton ryhmästä ja ajatellut, että suomalaiset juovat suomalaista olutta mielellään. Olen ajatellut sitä, että jos tätä olutvihamielisyyttä ruvetaan kovin kovasti kylvämään, niin meidän pienpanimokulttuuri Suomessa voisi tästä kärsiä. Suomalainen maataloustuottaja usein tekee omaakin tuotettaan ja tarjoaa omia raaka-aineitaan suomalaisille pienpanimoille, ja minun mielestäni olut voi olla kunniassa Suomessa tulevaisuudessakin. Aikaisempaan verokeskusteluun viitaten myöskin oluen veron korottaminen ja alkoholiveron korottaminen liiakseen voi lisätä Suomessa alkoholinkäyttöä, kun tilataan suurempia määriä kotiin ja otetaan niitä pumppukärryllä pihalle. Ne ovat isoja lasteja, mitä tilataan. Varsinkin väljään asutuilla seuduilla, kun matkat ovat pitkät ja saatavuus on huono, kotivarastoja rakennetaan, ja valitettavasti se saatavuus siinä vielä enemmänkin paranee, koska sitä on omassa autotallissa laatikkotolkulla. Joten tolkku siinä alkoholin verotuksessa on hyvä olla, kuten tämä hyvä hallitus tekee. Mieluummin tiukkaa viinaa verottaa kuin olutta verottaa. Haluaisin sanoa vielä, että matkustajatuonti kasvaa todellakin helposti sen jälkeen. On niin sanottuja superalkoja ja muita myymälöitä, joista suomalaisen laivamatkustajakulttuurin maahantuonti, matkustajatuonti, lisääntyy sen myötä tulevan ilmiön kautta, jos mahdollisesti liian korkeaksi verotetaan. Suomessa mitataan aivan liian epätarkasti sitä alkoholin määrää, mitä Suomeen postitse tilataan ja mikä menee meidän tilaston ohi. On hyvä huomioida myöskin se, että muut päihteet ottavat tilaa alkoholin tieltä. Jos alkoholin hinta nousee liian ylös, niin siinä vaiheessa voi olla, että muut päihteet, peukut ynnä muut vielä vakavammat päihteet, astuvat peliin. Olen itse päihdevastainen, mutta joka tapauksessa tiedämme, että kansakunta niitä käyttää, ja mieluummin se on suomalaista olutta kuin huumausaineita tai tiukkaa viinaa.

Arvoisa puhemies! Edellisen edustajan puheeseen haluan sanoa sen, että totta kai minä haluan, että Suomessa maksetaan sitä autoveroa eikä sitä tehdä tuolla Virossa, mutta valitettavasti minun hyvä tahto ei tässä asiassa yksin riitä. Pidän tietenkin moraalittomana sitä, että rikkaat tienaavat Suomessa, kasvavat Suomessa, koulutetaan Suomessa ja he pärjäävät yritysmaailmassa niillä opeilla, mitkä Suomesta saavat ja sitten siirtävät oman varallisuutensa ulkomaille ostaakseen enemmän, jolloin Suomessa verotetaan vähemmän. Yhteiskunnan pitää pyöriä näillä varoilla, ja siinä on moraali, että ne verot maksetaan Suomeen, mutta valitettavasti minun moraalipuheeni eivät riitä siihen, kun ihmiset lähtevät ulkomaille halvempien verojen perässä. Sen takia me ollaan tällaisessa todellisessa maailmassa, että meidän pitäisi miettiä, miten me tässä globaalissa kilpailussa pärjätään niin, että tänne niitä veroja maksetaan myös käytännössä.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten varmaan tiedättekin, tulen tuolta vähävaraisten maakunnasta, Kainuusta. Vaikka meillä talous on kasvanut 10 vuotta putkeen maakunnassa, niin silti meillä on vähävaraista väkeä, ja olisi hienoa olla politiikan Robin Hood ja ottaa rikkailta ja antaa köyhille. Edustaja Mikkonen toi tuossa esille, että ”verota vähemmän sitä, mitä haluat enemmän, ja verota sitä enemmän, mitä haluat vähemmän”, ja edustaja Viitala toi tämän polarisoitumisen ongelman, jos rikkaat pääsevät vähemmällä. Totuus on nyt kuitenkin hieman toisenlainen. Jos katsomme länteen ja Norjaan, niin vuonna 2022 Norjan vasemmistolainen hallitus kiristi varallisuusveroa. He saivat sitä vähemmän, mitä verottivat enemmän. Kymmenet miljonäärit, miljardöörit muuttivat Norjasta pois pääomineen, pääasiassa Sveitsiin. Kun vuonna 2022 nämä päätökset tehtiin, niin ennen kuin veron efektiivinen vaikutus vaikutti käytännössä heidän toimintaansa, eikä exit-vero ollut vielä voimassa, he lähtivät sieltä maasta pois. Elikkä he saivat vähemmän miljardöörien pääomia Norjaan. Kun tiedämme, että Norja on rikas maa ja rikkaita on siellä maassa paljon, niin kyllä Sveitsi mielellään nämä rahat otti vastaan. Globalisaatio on tässä ”ottaa rikkailta, antaa köyhille” -kysymyksessä meille suomalaisille haaste, koska rikkaat pakenevat ulkomaille. Kun kaikki tiedämme sen Lafferin käyrän — verotetaan joko optimistisesti tai yli siitä, mikä on optimaalinen verosaanto — niin on hyvä pohtia sitä, verotetaanko jotakin yli. En pidä millään lailla siitä, että rikkaat saisivat enemmän, ja haluaisin köyhille mieluummin enemmän kuin vähemmän, mutta tämä käytännön seikka globalisaatiossa on meillä edessä, että pääomat karkaavat ulkomaille ja esimerkiksi kalliitten autojen verottamisessa suomalaiset varakkaat rekisteröivät autojaan esimerkiksi Viroon sen takia, että saavat urheiluautonsa alle siellä. Mutta pidän tässä esityksessä hyvänä sitä, että Suomi houkuttelee maassamme kasvatettuja ja koulutettuja takaisin Suomeen. Suomalaisen, joka on pienestä kasvanut täällä — ja me ollaan koulutettu, ja varusmiespalveluksetkin mahdollisesti suoritettu — ulkomaankokemus, minkä hän on saanut siltä pohjalta, on arvokasta saada meidän yhteiskuntamme käyttöön palvelemaan isänmaatamme. Minusta tämä on rohkea askel sitä kohti, että Suomi saa sitä osaamista, mitä varsinkin tulevaisuudessa ja tämän tekoälyn ja teknologian aikana tarvitsee.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä keskustelu kirvoitti, sanotaanko, leikillistäkin puhetta siitä, kuinka näitä varakkaita ja vuorineuvoksia verotetaan tai tässä rankaistaan niitä, ketkä sitten maksavatkaan tämän maksun tästä vuorineuvoksen arvonimestä. Vähän prosentteja sinne sekaan heiteltiin, kun nähdään, että pienemmissä euromäärissä korotus nostaa prosentteja enemmän kuin itse euromäärää. Mikään ei varmaan politiikassa ole ehkä niin kannattavaa kuin laittaa leikiksi varakkaitten osalta, mutta siinä on hyvä muistaa se vastuullisuus myöskin. Katsoin mediasta viime viikolla, kun suomalaiset rikkaat siirtävät omaa omaisuuttaan Sveitsiin, Espanjaan, Singaporeen, ulkomaille, ja kun katsoin Norjan suuntaan, niin siellä taas varallisuusvero siirrätti näitä todella rikkaita Sveitsiin. Olisi hyvä näissä keskusteluissa huomioida se, että suomalainen ilmapiiri varakkaita kohtaan ei kuitenkaan olisi niin puristava, että meidän varakkaat ihmiset lähtisivät ulkomaille ja yritykset lähtisivät täältä Suomesta ulkomaille, koska lopulta ne yritykset tienaavat, ja sille pääomalle ja sille osaamiselle olisi käyttöä, mitä yrittäjillä täällä maassa on. Että siinä mielessä hieman kohtuullisuutta ehkä tähän keventelin. Mutta on hienoa nähdä, että edustaja Räsänen on löytänyt tästä hallituksen toimesta sellaisia ominaisuuksia ja toimia, jotka myöskin miellyttävät hänen mieltänsä.

Arvoisa rouva puhemies! Tulevaisuusselonteosta muutama sananen: Ensinnäkin on hienoa, että eduskunnassa pyritään muodostamaan samankaltaista tilannekuvaa tulevaisuuksista. Niistä tulevaisuuksista joku sitten toteutuu mielessämme. Tulevaisuuden ennakointi on erittäin tärkeää, ja on hienoa, että olemme täällä keskustelemassa ja että olette, edustajat, täällä salissa myös paikalla keskustelemassa asiasta, mikä ratkaisee osiltaan Suomen tulevaisuuden valintoja. Itse tulen tuolta Kainuusta, ja siellä supertietokone LUMI näyttelee isoa osaa. Sen ratkaisut olivat varmasti joskus aikaisempien tulevaisuusselontekojen pohjalta tehtyjä päätöksiä, ja siitä kiitos teille, jotka olette olleet silloin täällä eduskunnassa päätöksiä tekemässä ja edesauttaneet Suomen siirtymistä edelläkävijäksi tässä teknologisessa murroksessa. Tätä teknologiamurrosta voisin kuvailla niin, että maat tällä hetkellä asettuvat kuin toukat paikallensa ja koteloituvat ja tulevat sitten jonain päivänä perhosena ulos siitä asennosta, mihin he ovat koteloituneet. Elikkä nyt tehdään tänä päivänä ja tulevina vuosina valintoja siitä, minkälaisiin teknologioihin, minkälaisiin teknologiajätteihin tai minkälaisiin valtioihin Suomi sitoo yhteistyökumppanuuksiaan. Kuten näemme, teknologiamurros on Suomelle ollut mahdollisuus, ja tällä hetkellä meillä on valtaisa potentiaali kotouttaa datakeskusinvestointeja muun muassa yhtiöiltä, jotka ovat tuolta lännestä käsin. Minusta olisi erittäin tärkeää, että nyt tämä datatalouden tiekartta, mikä julkistetaan, toisi eväitä siihen, että meidän liittyminen näihin jätteihin, jotka tulevat lännestä, olisi mahdollista, ja investoinnit onnistuisivat tänne Suomeen. Jos Suomi jää laahaamaan tässä datataloudessa muiden maiden perään, niin tulemme huomaamaan, että Suomen mahdollisuudet kilpailukyvyn kasvattamiseksi tulevaisuudessa ovat heikommat. Luotan tähän hallitukseen, että nämä veroratkaisut ja keskustelut lopulta johtavat siihen, että nämä isot investoinnit, joita tänne Suomeen toivomme, toteutuvat. On hienoa, että tämä hallitus on myös jatkanut edellisten hallitusten minusta kunniakasta tietä supertietokoneitten kanssa ja että seuraava EuroHPC-tietokonekin on Suomeen mahdollisesti tulossa, ja sekin sijoittuu, kiitos teille, mahdollisesti Kajaaniin. Näitten teknologiajättien roolista tietenkin täytyy olla osin huolissaan, koska osa näistä teknologiajäteistä on suurempia kuin valtiot ja heidän vaikutusmahdollisuutensa ovat suurempia kuin osalla valtioista. Sen takia on ensiarvoisen tärkeää, että olemme myöskin kriittisiä sen suhteen, mitä nämä tuovat tullessaan. Se, miksi Suomi voittaa nämä kisat ja meille käy hyvät, johtuu siitä, että Suomi tekee tulevaisuustyötä ja Suomi valitsee näitä ratkaisuja. Nyt tämä teknologiamurroksen valinta-aika, mikä nyt meillä on edessä, ja päätöksemme tulevat auttamaan meitä yhdessä meidän koulutuksen ja osaamisen kanssa. Kun olen kysynyt asiantuntijoilta, miten Suomi pärjää, miten Eurooppa voittaa vaikka Kiinan, vastaus on ollut, että lopulta ne samat asiat, mitkä meillä perustuslaissa on kirjattu, tulevat olemaan voittava konsepti, elikkä demokratia, tasavalta ja sananvapaus. Suomessa tiedeyhteisö voi keskustella vapaasti asioista ja keskustella niin, että sieltä voi tulla innovatiivisia ajatuksia ulos ilman, että se olisi ylhäältä kontrolloitua, ja tämä vapaus Euroopassa ja Suomessa, uskon ainakin, on voittava konsepti, kun lopulta kiihdytetään meidän eurooppalaista talouskasvua ja osaamista. Tämä tulee mahdollisesti olemaan ratkaisu myös ilmastokysymyksissä, kun teemme tätä yhteistä työtä paremman maailman puolesta. Ajattelin vielä sanoa näistä teknologiajäteistä ja valtioista sen verran, että olen huolissani myöskin demokratian tilasta tulevaisuudessa, kun huomasimme Saksan viimeisimmissä vaaleissa esimerkiksi X:n, silloisen Twitterin, omistajan puuttumisen Saksan poliittiseen ilmapiiriin ja suosivan tiettyjä vaihtoehtoja äänestäjille äänestettäväksi. Tämä teknologiajättien valjastaminen politiikan käyttöön on huolestuttava kehitys. Sen takia Suomessa on arvioitava vaaleja ja niihin osallistumista tai niihin vaikuttamista näiden teknologiajättien tai muiden ulkopuolisten tahojen osalta, että meillä Suomessa pysyy tämä demokraattinen valintaprosessi aitona. Se, mitä Kiinassa tapahtuu, mitä autoritäärisissä maissa tapahtuu, on kovin, sanotaanko näin, selvästi havaittavaa. Se ei ole piiloteltua, mutta teknologiajättien ja valtioiden yhteinen tapa toimia voi lopulta johtaa samankaltaisiin lopputuloksiin kuin autoritäärisissä maissa, jos yhteistyö politiikan ja teollisuuden välillä on liian tiivis. Sen takia on tärkeää jatkaa keskustelua myös demokratian osalta, joka tässä selonteossa oli otettukin huomioon.

Arvoisa rouva puhemies! Uudenkaupungin autotehtaan ikävät uutiset saivat minut pohtimaan eurooppalaista teollisuuden tulevaisuutta. Tämä geopoliittinen murros ja teknologinen murros yhtä aikaa ovat mahdollistaneet Kiinalle Euroopan autoteollisuuden latistamisen. Jos katsomme Kiinan autoteollisuutta, se on kolmasosa tällä hetkellä globaalista autotuotannosta. Euroopan autoteollisuus on laskenut 6,2 prosenttia viime vuonna, mikä tarkoittaa Saksassa 50 000 menetettyä autoteollisuuden suoraa työpaikkaa viime vuonna, ja sitä edellisenä viitenä vuotena luku oli yhteensä sama 50 000. Kehitys on huolestuttava. Saksassa, Itä-Saksan puolella, neljäsosa ihmisistä työskentelee autoteollisuuden parissa. Jos tämä kehitys jatkuu näin, että kiinalaiset ottavat Euroopassa tilaa autoteollisuudelta, niin tulemme valitettavasti toimintaympäristössämme näkemään massatyöttömyyttä. Toivoisin, että eduskuntakäsittelyssä tämän teknologisen murroksen aiheuttamat geopoliittiset vastakkainasettelut eivät aiheuttaisi meille sitä, että Eurooppaan tulisi satojentuhansien ihmisten massatyöttömyys, koska se aiheuttaa sisäistä epävakautta Euroopan maissa.