Antti Kangas

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymyksessä, kuten edellisissä puheenvuoroissa on todettu, varsin teknisluontoinen muutos. 1.4.26 alkaen Huoltovarmuuskeskus on eriytynyt Huoltovarmuusrahastosta, ja tämä arvonlisäveromuutos on nimenomaan tätä Huoltovarmuusrahastoa koskien. Huoltovarmuuskeskus itsessään on valtion virasto ja siten katsotaan osaksi valtion budjettia, ja verotus pyörii sieltä kautta. Tämän teknisluontoisuuden lisäksi Huoltovarmuuskeskuksen osalta on saatu tällä hallituskaudella käsiteltyä useita parannuksia, mitkä parantavat meidän huoltovarmuutta ja varautumista hankaliin tilanteisiin maailmalla. Onkin ilo olla säätämässä näitä pykäliä kuntoon, sillä nyt meidän Huoltovarmuuskeskus onkin yksi johtava virasto alallaan koko Euroopassa ja meiltä tullaan katsomaan mallia sieltä sinun täältä. Meidän Huoltovarmuuskeskus taas ottaa malleja sotatoimialueilta Ukrainasta, ja saamme olla siten eturintamassa kehittämässä sitä kokonaisturvallisuutta, minkä varautuminen meille luo. On siis todella ilahduttavaa, että nämä pienetkin muutokset tehdään eikä niitä jätetä lepäämään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys vaikuttaa ulkopuolelta tarkasteltuna varsin kosmeettiselta ja pieneltä, mutta loppujen lopuksi tämä on alan toimijoille oleellinen ja hyvinkin merkittävä. Käytännössä tämä tilojen yhdistäminen tarkoittaa sitä, että erilaisia tilakokonaisuuksia, yhteenliittymiä ja muita on tähän asti eri alueilla kohdeltu hiukan eri tavoin ja hyvin pienilläkin osuuksilla tiloja on ajateltu olevan samaa toimijaa. Nyt kun tilojen määrä vähenee radikaalisti, viljelijöiden määrä vähenee radikaalisti ja erittäin hyviäkin tuotantoyksikköjä tulee ympäri Suomen vapaaksi, tulevat erilaiset viljelijäyhteenliittymät ja yritysyhteenliittymät omistamaan tiloja, ja kun lainsäädäntö on ollut epäselkeä siinä, mikä kokonaisuus on sama tila ja mikä ei, niin tällä esityksellä nyt selkiytetään sitä. Tässä esityksessä ja valiokunnan mietinnössäkin on selkeästi kirjoitettu se ulos, että käytännössä tosiasiallinen määräysvalta siellä tilalla ratkaisee sen, onko se yhdistettävä tila vai ei. Siellä on ollut aika monenlaisia epäselvyyksiä, hyvin pieniä prosenttiosuuksia, jopa parinkymmenen prosentin osuus jostain tilasta. On tulkittu, että se on sama tila, ja se tietenkin luonnollisesti, kun on erilaisia omistajatahoja taustalla, aiheuttaa aika hankalia tilanteita näin yrittämisen vapauden kautta. Mutta nyt tällä esityksellä tuodaan selkeys siihen, että johtajuus eli määräysvalta, yli 50 prosenttia omistuksesta, on se, millä ne tilat sitten yhdistetään tai ollaan yhdistämättä. Eli tämä esitys selkeästi parantaa tilannetta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäisenä haluaisin kiittää ministeriä elintarvikemarkkinalain saamisesta vihdoin eduskuntaan. Elintarvikemarkkinalaki todennäköisesti tulee auttamaan osaltaan ruokaketjun reilua tulonjakoa ja tuo siten kaivatun lopputuloksen viljelijöiden suuntaan. Aivan ensimmäisenä itse substanssiin mennessä haluaisin kuitenkin sanoa tämän, mitä edellisessä puheenvuorossa oli: turvemaat ovat meidän pohjoisen Suomen ruuantuotannon selkäranka. Paljon puhutaan siitä, että turvemaita pitäisi vettää ja ennallistaa, mutta tosiasia on se, että viljelyintensiivisyyden nostolla saavutetaan käytännössä sama lopputulos. Meidän on myös samalla tunnustettava ja tunnistettava se, että olemme pohjoinen maa kaukana, syrjässä, pitkien etäisyyksien takana. Vilja‑ ja kasvituotannossa me emme ikinä tule saavuttamaan sellaista tuotantotehokkuutta, millä pärjätään suurille Keski-Euroopan tuotantomaille, mutta seinien sisällä tapahtuvassa tuotannossa, kuten lihassa ja maidossa, olemme Euroopan ykköskastissa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Täällä on ihailtava yksimielisyys tästä luomubyrokratian keventämisestä ja kustannuksien laskemisesta tuottajien kannalta. Tällä hallituskaudella tuskin ihmeisin enää pystytään luomubyrokratian osalta, ja se on hyvin vahvasti EU:sta säänneltyä. Suomessa luomusäädäntöä pidetään enemmän lain vaatimuksen tasolla, kun taas muualla se on enemmän sertifiointityyppinen ratkaisu. Meidän pitäisikin tarkastella jatkossa meidän kotimaisen luomulainsäädännön osalta sitä, kuinka paljon se eroaa EU:n minimitasosta. Useat tuottajat ovatkin eronneet luomutuotannosta, luomusertifioinnista, sen takia, että byrokratia käy yksinkertaisesti liian raskaaksi. Siementuotanto täällä pohjoisissa olosuhteissa on haastavaa, ja moni, moni muukin asia haastaa luomutuotannon. Luomu kuitenkin silloin, kun se toimii, varsinkin sekatiloilla on huoltovarmuuden kannalta toimiva tapa toimia. Siellä on ravinnekierto tilan sisällä. Siellä pystytään huomattavasti vähemmillä fossiilisilla panoksilla tuottamaan ruokaa. Nyt, kuten nähdään, tässä Hormuzinsalmen kriisissä tällaiset kyvykkyydet ja osaaminen saattavat olla hyvinkin arvokkaita kansakunnalle, mutta sitä ei saisi byrokratialla pilata. Ehkä seuraava hallitus pystyykin hallitusohjelmassaan puuttumaan tähän luomun ylimääräiseen byrokratiaan ja sen raskauteen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kuten edellisissä puheenvuoroissa on todettu, tämä on varsin tekninen muutos ja selkeytys, eikä siinä ollut minkäänlaista riitaa missään vaiheessa käsittelyä, vaan tämä on välttämätöntä lainsäädäntöä. Edustaja Viljanen nosti erittäin tärkeän sivuhuomion esiin elikkä luomuvalvontamaksut ja ylipäänsä byrokratiaan menevät kustannukset viljelijöille. Tässä lakiuudistuksessa ei ollut mahdollisuuksia lähteä puuttumaan tähän asiakohtaan, mutta seuraavissa uudistuksissa on äärimmäisen tärkeää, että byrokratiakustannukset tuottajan suuntaan ovat kohtuullisia. Luomuvalvonta onkin monessa muussa maassa toteutettu huomattavasti kevyemmin. Suomessa käytännössä toimijana on ProAgria koneistonsa kautta, kun muissa maissa yksityiset elinkeinonharjoittajat, yksityiset toimijat ovat voineet rekisteröityä tähän luomusertifikaatin valvontaan. Tämänkaltaista toimintatapaa olisi syytä jatkossa myös Suomessa harkita. Se ei vaarantaisi luomusertifikaatin olemassaoloa eikä mitään muutakaan, elintarviketurvallisuutta tai vastaavaa, mutta saattaisi alentaa valvontamaksuja merkittävästikin ja tuoda uutta, tervettä kilpailua alalle. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Keskustelemme täällä tänään valtioneuvoston maaseutupoliittisesta selonteosta, ja tämä keskustelu on sellainen, jolle jokaisen edustajan olisi syytä antaa aikaa. Suomi elää maaseudusta. Suomalaiset ovat maaseudulta. Kaupungeissa monestikaan ei tajuta sitä, että ne perustuotteet ja raaka-aineet, mitä korkeamman jalostusasteen teollisuus täällä kaupungeissa jalostaa ja tuo työpaikkoja, kumpuavat maaseudulta. Suomalainen maaseutu ja maatalous ovat jokaisen suomalaisen ruokapöydässä käytännössä joka päivä. Ilman maaseutua ei ole elämää. Nyt tällä hallituskaudella on keskitytty pitkän aikavälin toimiin. Valtiontalous on haastavassa tilanteessa, mutta siitä huolimatta maataloustuista ei ole leikattu lainkaan. Sen sijaan on tehty paljon pitkän aikavälin toimia, millä on tarkoitus parantaa maatalouden kannattavuutta. Maatalous luo ne elämisen edellytykset koko maaseudulle, samoin kuin metsätalous. Lisäarvo lähtee kannolta ja pellolta. Se lähtee sieltä mullasta ja siitä puusta. Ilman näitä perusasioita ei ole sitä korkeampaa jalostusastetta. Arvoisa puhemies! Tämän hetken ja tämän ajan kuva maaseudulla ja maaseudun investoinneissa on rahoituksen saatavuus tai pikemminkin rahoituksen puute. Meillä on maaseudulla paljon yrityksiä ja kotitalouksia, jotka haluaisivat investoida, haluaisivat rakentaa, haluaisivat rakentaa elämän maaseudulle. Ikääntymiskehitys kuitenkin on johtanut siihen, että pankit näkevät, että maaseudulla arvot laskevat. Sen vuoksi vakuusarvoja on tiputettu. Tavallisen työssäkäyvän ja tavallisen pienen yrittäjän on äärimmäisen haastavaa saada enää rahoitusta tärkeisiin elämän edellytyksiin maaseudulla. Haluaisinkin kysyä koko salilta ja koko Suomelta: onko pitkän aikavälin kannalta oikein, että rahoitusta kohdennetaan pankeissa vain tuottavimpiin kohteisiin eikä riskiä olla lainkaan valmiita ottamaan? Arvoisa puhemies! Toki on niin, että vuoden 2008 finanssikriisin jälkeinen aika muutti montakin asiaa suomalaisessa rahoitusmarkkinassa, samaten kuin koko EU-kontekstissa. Aikaisemmin rahaahan sai käytännössä, jos asiat olivat kunnossa, kun käveli pankkiin ja sanoi, että tarvitsen rahaa. Pankit harrastivat aika rohkeaa jakovarapolitiikkaa, mutta 2008 finanssikriisin jälkeinen aika veti rahoituspolitiikan toiseen ääripäähän. Vielä nämäkään muutokset eivät yksistään lopettaneet investointeja, mutta sen jälkeen rahoitussääntöjä on alettu tulkitsemaan entistä tiukemmin. Terve taloyhtiö Sievissä ei saa lainaa esimerkiksi kattoremonttiin sen vuoksi, että vakuusarvo on liian alhainen. No, missä ne ihmiset asuvat siellä maaseudulla, jos ei taloyhtiötä voida korjata sen takia, että rahoitusta ei saada? Tämä rahapolitiikka, mikä on mennyt ylikireäksi, johtaa siihen, että vakuusarvojen tippuminen maaseudulla on entistä rajumpaa. Peräänkuulutankin koko eduskunnalta, koko hallitukselta ja kaikilta toimia siihen, että me saataisiin tämä kiihtyvä alenemiskehitys maaseudun kiinteistöjen arvossa katkaistua. Vain sillä, että ihmisillä on elämisen edellytykset maaseudulla, me saamme pidettyä maaseudun elävänä ja elinvoimaisena. Maaseudulla on paljon hyviä työpaikkoja, meillä on hyviä koulutuspaikkoja, meillä tulee osaavia ja päteviä nuoria työelämään, mutta meidän pitää pystyä ne myös pitämään maaseudulla. Ja mikäli pankin vastaus siihen, että nuori haluaa hankkia omakotitalon, on se, että älä tee sitä pienellä paikkakunnalla vaan mene seutukaupunkiin, niin se on näivettävää kehitystä, ja sille ei ole minkäänlaista tarvetta. Elinvoima syntyy siitä, että alueella on ihmisiä. Huoltovarmuus syntyy siitä, että alueella on ihmisiä. Myös kokonaisturvallisuus syntyy siitä, että alueella on ihmisiä. Ja ihmiset ja yritykset eivät tule ilman rahoitusta. Meillä on paljon luvassa uusia keinoja. CRCF-asetus EU:n vapaaehtoisesta hiilikompensaatiosta luo mahdollisuuksia myös sinne, mistä maatalous ja metsätalouskin ovat kuihtuneet. Siellä voidaan harjoittaa vapaaehtoista hiilensidontaa. Meillä on maatilojen kylkeen tarjolla biokaasua, korkean lisäarvon tuotetta. Nämä kaikki luovat merkittävästi työpaikkoja. Ja aivan viimeisenä sanon sen, että ilmastonmuutoksen edetessä meidän on hyvä tunnistaa myös se, että lihantuotanto saattaa olla Suomen uusi Nokia. Kun Etelä-Euroopan maat kärsivät kuivuudesta ja vesivarat kuihtuvat, Suomessa sen sijaan ilmastonmuutos parantaa suhteellista asemaa karjataloudessa. Meidän kannattaakin hyödyntää ne vahvuudet, mitä meillä luonnostaan on. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalous on koko maaseudun runko ja se perusasia, mistä kaikki maaseudulla lähtee. Maaseutu ei ole mikään ulkoilmamuseo. Itse olen hiukan yli 20 vuotta toiminut aktiivisena maatalousyrittäjänä. Silloin kun meille tuli kalustotarve, tarvitsin uuden traktorin, menin paikalliseen maatalouskauppaan, ostin sen, sain rahoituksen automaattisesti, kun maksuhäiriöitä ei ollut. Nyt tänä päivänä minä ostan osiksi puretun traktorin talousvaikeuksiin joutuneelta maatilalta, kun se ei ole saanut sitä enää koottua rahanpuutteessa. Silloin meillä oli peltoa 46 hehtaaria, nyt meillä on lähes 500 hehtaaria. Joku on maaseudulla perustavanlaatuisesti muuttunut, että suuretkin tilat ostavat vanhaa romua. Tämähän tarkoittaa kaiken kaikkiaan sitä, että kannattavuuskehitys on romahtanut. Hallituksen toimet onneksi muun muassa elintarvikemarkkinalaissa toivottavasti parantavat tämän kannattavuuskehityksen takaisin oikealle raiteelle ja kohti eurooppalaista kehitystä. Vain kannattava maa- ja metsätalous voivat mahdollistaa elävän maaseudun. [Keskeltä: Hyvä puhe!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Nyt täytyy kyllä sanoa, että edustaja Mikkoselta oli jonkinlainen rimanalitus verrata turvetta asbestiin. Oletteko valmiita ottamaan asbestikylvyn, tekemään asbestinaamion kasvoille tai syöttämään eläimillenne asbestia? Minun mielestäni haitallisten aineiden ja puhtaan suomalaisen luonnontuotteen vertaaminen tässä salissa on suorastaan häväistys. Sitten edustaja Lylylle tuohon aikaisempaan puheenvuoroon — harmi, kun hän ei ole salissa enää: Tällä hetkellä tilannehan on se, että esimerkiksi Neovalla kasvu-, kuiviketurve- ja erikoistuotteet ovat menneet polttoturpeen ohi. Tuskin meillä kukaan näkee realistisena vaihtoehtona sitä, että me ruvetaan uudempia teknologioita purkamaan sen tieltä, että turvetta saadaan kattilaan, mutta nyt on puhe siitä, että me saadaan varmistettua meidän huoltovarmuus. Me ei saada purkaa yhtään CHP-laitosta. Jopa kantaverkkoyhtiö Fingrid on varoittanut CHP-kapasiteetin purkamisesta. Se saattaa johtaa sähkön säännöstelyyn kovilla pakkasilla. Tilanne on aidosti vakava, ja se pitää myös ottaa vakavana tässä salissa.

Arvoisa puhemies! Turpeeseen liittyy paljon historiallista taakkaa, mikä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi vasta viime vuoden lopulla saatiin ensimmäinen tutkimus siitä, mikä on ero turpeen CO2-päästöillä siinä, onko se kasvu- ja kuiviketurvetta vai polttoturvetta. Olemme tehneet täysin väärillä päästöluvuilla laskentaa siitä, kuinka saastuttavaa turve on esimerkiksi kuivikkeena tai kasvualustana. Haluan myös muistuttaa siitä, että turve on merkittävä lisäarvon tuottaja nyt, kun olemme päässeet tuottamaan turpeella lisäarvotuotteita. Novactorin aktiivihiilitehdas Ilomantsissa tuottaa maailman parasta aktiivihiiltä. Meillä on biostimulanttien toimitusta Espanjaan ja muualle Etelä-Eurooppaan. Meillä on turvepohjaisia maanparannusaineita, turvepohjaisia sianrehuja, joita viedään Keski-Eurooppaan Hollantiin ja Saksaan. Turpeella on todella merkittäviä mahdollisuuksia viennin kiihdyttäjänä, kunhan sen mahdollisuudet ymmärretään ja annetaan kyky toimia ja annetaan lupia uusille turvesoille.

Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt useita merkittäviä toimia työllisyyden helpottamiseksi. Suhdanne on kuitenkin haastava, ja on yksi asia, mistä tässä salissa ei ole puhuttu lainkaan. Niin ikävä asia kuin se onkin, enkä missään nimessä tue Venäjää millään lailla, niin Venäjän-kaupan loppuminen on ollut meidän taloudelle sen tasoinen isku, mitä ei ole kyetty korvaamaan kaikista ponnisteluista huolimatta. [Arto Satonen: Se pitää paikkansa!] Meillä on Venäjän kanssa yhteistä rajaa lähes 1 400 kilometriä, ja olemme Euroopan pussinperällä. Vaikka me kuinka olemme yrittäneet valtiona samaten kuin yrityksinä hakea niitä uusia vientireittejä ja vientimahdollisuuksia, rahdit ovat kalliita. Olemme kalliiden kustannusten maa. Kaikki ne helpotukset, mitä työllistämiseen on tehty, eivät yksin riitä korvaamaan sitä, mitä hyvinvointia Venäjän-kaupasta saatiin. Tämä ei tarkoita millään lailla sitä, etteikö meidän pidä sanktioita pitää ja pitää niistä kiinni, mutta faktat on hyvä tunnustaa. [Anne Kalmari: Hyvä puhe! — Hannu Hoskonen: Totta joka sana!]

Arvoisa puhemies! Ilmasto on meille kaikille tärkeä asia, mutta ilmastopolitiikka Suomessa on mennyt väärään suuntaan, kun sitä on pakotettu. Tässä taloustilanteessa tilanne on johtanut siihen, että nämä investoinnit eivät ole lähteneet toivotulla tavalla käyntiin ja nyt meillä on energiapulaa. Ilman Aurora Linea Ruotsista me oltaisiin ihan todellisessa energiapulassa. Energiansiirtoverkkoyhtiö Fingrid ja muutamat muutkin asiantuntijat ovat arvioineet, että mikäli CHP-voimaloita puretaan vielä, niin me olemme todellisessa tehopulatilanteessa. Nyt pitäisi kaikkien energiayhtiöitten ottaa lusikka kauniiseen käteen ja todeta, että tämä puhdas siirtymä ei etene niin nopeasti kuin on toivottu ja niitä investointeja ei tule niin paljon, että tästä CHP-voimasta tulisi luopua näin nopeassa aikataulussa. Me tarvitaan kotimaista haketta, me tarvitaan kotimaista turvetta, niin että me voidaan selättää nämä edelleenkin Suomen ilmastossa olevat pakkasjaksot.

Arvoisa puhemies! Suomessa ja koko Euroopassa on vuosikymmenten ajan harjoitettu energia- ja ilmastopolitiikkaa pää pilvissä ja jalat irti maasta. On asetettu kunnianhimoisia tavoitteita, vailla mitään käsitystä realiteeteista tai tarvittavien tavoitteiden edellyttämien toimenpiteiden seurauksista. Eurooppa on tehnyt itsensä riippuvaiseksi Venäjän kaltaisten roistovaltioiden energiatuonnista. Tuuli- ja aurinkovoimahuumassa taas sidomme itsemme valitettavan tiukasti Kiinaan. Orpo—Purran hallituksessa olemme palauttaneet kauan kaivattua maalaisjärkeä ja realismia energia- ja ilmastopolitiikkaan. Arvoisa puhemies! Sähköenergia on välttämättömyyshyödyke, ja sähköverkko muodostaa luonnollisen monopolin. Siksi kantaverkon tulee pysyä nyt ja tulevaisuudessa suomalaisessa päätäntävallassa. Sähköverkon lisäksi tarvitsemme puhdasta, sää- ja toimitusvarmaa sähköä. Emmekä voi unohtaa myöskään jakeluverkon merkitystä. Sähkön tarpeen odotetaan kasvavan huimasti lähitulevaisuudessa, ja siksi verkon koko riittävyyttä tulee tarkastella kokonaisuutena. Kiinnitämme huomiota myös verkon inertian merkitykseen. Sähkön- ja lämmöntuotantoa on myös Ukrainasta saatujen oppien mukaisesti hyvä hajauttaa. Samalla on pyrittävä minimoimaan siirtohävikkiä. Tämän vuoksi on erinomaista, että strategiassa on huomioitu myös ydinvoiman pienreaktorit, jotka voivatkin vastata näihin edellä mainittuihin haasteisiin. Muun muassa Fingrid on varoittanut siitä, ettei olemassa olevia CHP-laitoksia pidä enää purkaa, vaan olemassa olevat laitokset ja niiden käyttöikä pitäisi pyrkiäkin maksimoimaan. Haluamme myös huomauttaa kotimaisen ja varastoitavan energialähteen, turpeen, merkityksestä. Kuivike- ja kasvuturpeen merkitys ja vientipotentiaali alleviivaavat hyödyllisyyttä. Viime eduskuntakaudella toteutettu turpeen käytön alasajo on pysäytettävä. Huoltovarmuuden kysymyksissä ei ole syytä leikkiä. Turpeen nosto, varastointi ja kiertokäynti on nähtävä vakuutuksen ottamisena. Arvoisa puhemies! Kaikessa politiikassa on huomioitava talouden ja ympäristön asettamat rajat. Perussuomalaisten mielestä energiapolitiikassakin on tähdättävä edulliseen ja ennen kaikkea luotettavaan energiaan. Geopoliittiset muutokset ovat olleet rajuja, mutta Suomessa olemme onneksi varautuneet hyvin ennalta. On siksi korostettava, että energiapolitiikassa emme saa nojata liiaksi ulkomaihin. Arvoisa puhemies! Olemme saaneet ristiriitaista viestiä siitä, ovatko Suomen metsät hiilinielu vai ei. Tämä kertoo siitä, että vertailukelpoista hiilinieludataa ei ole. Suomi on Euroopan metsäisin maa. Suomessa on eri tahoilta esitetty hakkuumäärien romahduttamista, jotta Suomen ylikireät ilmastotavoitteet voitaisiinkin saavuttaa. Mitä tällainen metsäteollisuuden alasajo tarkoittaisi Suomen taloudelle? Perussuomalaisten mielestä metsien hakkuut pitäisikin säilyttää vähintään nykyisellä tasollaan. Kaikkien meidän Suomessa tulisi havaita, että vähentämällä kotimaista puun tarjontaa me emme ratkaise ilmasto-ongelmia vaan todennäköisesti pahennamme niitä. Puuta tarvitseva teollisuus hakee puunsa muualta. Kaikkialla ympäristöstä huolehtiminen ei ole samalla korkealla tasolla kuin Suomessa. Peräänkuulutamme maalaisjärkeä myös ennallistamisessa. Käytöstä poistuvien turvemaiden vettäminen laajassa mitassa on kansantaloudelle suuri tragedia: Metsitetty turvemaa tuottaa puuta Suomen teollisuudelle tulevaisuudessa. Vetetty kuralammikko on sen sijaan vetetty kuralammikko myös viidenkymmenen vuoden kuluttua. Arvoisa puhemies! Suomi on pitkien etäisyyksien maa, jossa auto on välttämättömyys. Tämän vuoksi ylikireillä ilmastotavoitteilla ei voi kurittaa auton käyttäjää ja kuljetusalaa. Haluamme pitää teollisuutemme rattaat pyörimässä. Hallitus onkin harjoittanut historian automyönteisintä politiikkaa laskemalla kautensa aikana polttoaineveroa liki neljännesmiljardilla [Tuomas Kettusen välihuuto] ja madaltamalla Marinin—Saarikon hallituksen järjetöntä jakeluvelvoitetasoa. Muistetaan myös, että Suomi on saareke ja vientimme ja tuontimme on merikuljetusten varassa. Talvimerenkulun edellytyksiä on vahvistettava jo turvallisuuspoliittisistakin syistä. Lopuksi haluan vielä korostaa, että energia- ja ilmastopolitiikkaa tehdessä pitää huomioida sen politiikan vaikutukset niin huoltovarmuuteen kun kansalaisten arjen kustannuksiin ja yritysten kilpailukykyynkin. Tämä laaja-alaisempi vaikutusten arviointi on edellisillä hallituksilla jäänyt pitkälti unholaan. Me perussuomalaiset kannatamme lämpimästi uutta suuntaa kohti maalaisjärkeä ja sinivalkoista energia- ja ilmastopolitiikkaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Susi kertaa saukko, lainsäädännössä on ollut valtava aukko, ja nyt se aukko on viimein tukittu. [Naurua] Kysyin tekoälyltä, kun tekoälyä nykyään tämä tietoyhteiskunta suosii, mikä on kansanedustajan perustehtävä. ”Kansanedustajan perustehtävä on keskeinen edustuksellisen demokratian toiminto. Hän edustaa kansaa, säätää lakeja, valvoo hallitusta ja päättää valtion menoista tarkemmin. Lainsäätäjinä kansanedustajat käsittelevät, muokkaavat ja säätävät lakeja valiokunnissa ja täysistunnoissa. Kaikki lait kulkevat heidän kauttaan ennen kuin ne hyväksytään tai hylätään.” Nyt ollaan siinä tilanteessa suurpetojen osalta. Suurpetoja on käsitelty viimeiset kymmenen vuotta tässä talossa ties kuinka monta kertaa. Myös tämän hallituskauden aikana on keskusteltu niin karhuista, susista, ilveksistä, ahmoista kuin kaikista muistakin, mutta saukoista ei kylläkään ole käyty keskustelua millään tasolla ennen tätä keskustelua. Ei voida väittää, että edustajat olisivat epätietoisia siitä, paljonko suurpetoja on, mitä vahinkoja ne aiheuttavat, mitä ne tekevät. Sinänsä suhtaudun opposition kritiikkiin, lainsäädännön arviointineuvoston kritiikkiin vakavasti. Se oli täysin aiheellista ja todenmukaista. Ministeriön lainvalmistelu oli tehty hutiloiden, ja siksi valiokunta ottikin mietinnössään kantaa näihin kantoihin ja niistä aiheutuneisiin ongelmiin. Loput kritiikinaiheet korjataankin ministeriön asetuksilla aikanaan, kun ne tulevat. Miten tähän tilanteeseen on päädytty? Nyt täällä kritisoidaan voimakkaasti sitä, että suden ja myös karhun ja ilveksen osalta ollaan poistamassa valitusmahdollisuus ja ollaan siirtymässä kannanhoidolliseen metsästykseen. Mistä tämä johtuu, kun meillä oli toimiva kannanhoidollinen metsästys karhulla ja ilveksellä aiemmin? Se johtuu vastuuttomasta luontopolitiikasta. Aktivistit on masinoitu osittain tämänkin talon istuvien edustajien toimesta valittamaan kaikesta mahdollisesta. On luotu valitusaparaatti valittamaan kaikesta. Sitten joudutaan järeisiin keinoihin. Nyt on tilanne se, että tämä talo otti jälleen vallan itselleen. Jos asetukset, lakimuutokset, pykälät eivät tule ministeriöstä, kansanedustajat ottavat sen vallan, joka tekoälynkin mukaan heille kuuluu, ja säätävät pykälät kuntoon niin, että tavoitetila saavutetaan. Tämä 41 a §:n saukko on saanut täysin suhteettomat mittasuhteet, kuten jokaiselle, joka valiokunnan mietinnön lukee, sieltä selviää hyvin ja täysin selkeästi, se, että saukkoa ei ole käsitelty miltään osin ja se on siellä vanhaa perua eikä kukaan ole siihen asetuksia säätämässä. Lainvalmistelutyyli on ottanut kaikesta tyylipistekritiikistä huolimatta huomioon asiantuntijalausunnot myös karhun ja ilveksen osalta. Eräs virkamies tässä talossa sanoikin, naurahti oikeastaan minulle, että tämä on hiukan huvittavaa, että nyt kun säädettiin sudesta, niin on keskusteltu pääasiassa karhusta ja ilveksestä, ja viime keväänä kun säädettiin karhusta, niin keskusteltiin pelkästään susista. Tämä on sikäli hiukan koomista, että sitten sanotaan, että tästä asiasta ei ole tietoa. Turvallisuus on meidän kansalaisten kaikkein keskeisin arvo, mistä he haluavat pitää kiinni. Se on ollut turvallisuuspolitiikassa sitä. Suomalaiset ovat halunneet puolustusta. Suomalaiset haluavat myös turvallisen koulutien ja turvaa heidän omistuksessaan oleville kotieläimille. Turvallisuus on suomalaisille keskeisen tärkeä. Ja tällä hetkellä tilanne on se, että erityisesti Itä-Suomessa karhun osalta turvallisuus on menetetty, pihavierailuja on valtavasti, poliisilla on valtavat määrät tehtäviä muiden tehtävien lisäksi karhujen osalta. Susi on aiheuttanut koko Suomessa ongelmia. Itsekin kesällä olin poikani kanssa menossa katsomaan, ovatko heinät kuivia, kylän toiseen reunaan, ja järkytyksekseni tein lukkojarrutuksen, kun huomasin yhden kyläläisen pihassa auki revittyjä lampaita tienvarressa, paikassa, mistä heidän lapsensa nousevat koulukyytiin. Tämä ei ollut sielläkään tilalla suinkaan ainoa vierailu, vaan näitä vierailuja oli useita. Tästä saatiin yksi vahinkoperusteinen lupa, yksi lupa, vaikka sudet vierailivat toistuvasti ja niitä oli useita. Kaiken lisäksi tämä luvan toimeenpano oli niin kankea ja hankala, että se yksikin susi jäi kaatamatta loppujen lopuksi. Tämä osoittaa aukottomasti sen, että lainsäädäntömuutoksiin on pakko ryhtyä eikä tässä auta enää jaakailu sen suhteen, kenen pitää tehdä lainvalmistelutyöt, ja minkälaisia asiantuntija-arvioita se tarvitsee, kun niitä asiantuntija-arvioita on kuultu tässä talossa jo kymmenen vuotta ja asiat ovat menneet vain entistä pahempaan solmuun. Nyt on sellainen hallitus, joka otti vallan omiin käsiin, säätää lait siten, että kansan haluama demokratia toimii, ja näillä mennään eteenpäin. Uskon siihen vankasti, että kansalaiset ymmärtävät tämän ja antavat tälle täyden tuen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen luonnonlaitumien ja perinnebiotooppien hoito perustuu lammastalouteen. Lammastaloudesta kuitenkin viimeisinä vuosina on vähentynyt jopa 40 prosenttia, ja kyselyiden mukaan suurin syy tähän on suurpetovahingot. Olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että tämä meidän vihervasemmisto on historian luontovihamielisin oppositio. Vihreät ja vasemmisto vastustavat perinnebiotooppien ja luonnonlaitumien hoitoa systemaattisesti. [Vasemmalta: Sellaista trollausta!] Tyylipisteitä tällä ei todellakaan tule. Suomen lammastalous ansaitsee puitteet toimintaan. Ilman lammastaloutta perinnebiotoopit häviävät, luonnonlaitumet häviävät, pusikoituvat umpeen, harvinaisia luontotyyppejä häviää. Oletteko te yhtään huolissanne luontotyypeistä vai oletteko te luontovihamielisiä, vasemmisto ja vihreät?

Arvoisa puhemies! Viime kesänä lähdin seitsemänvuotiaan poikani kanssa katsomaan naapurikylän puolella oleville pelloille, miten työntekijöitten peltotyöt edistyvät. Jarrutin aika voimakkaasti kyllä erään talon kohdalla ja totesin, että laitumella on lampaita revittynä valtava määrä. Samasta kohdasta, missä näin nämä revityt lampaat, tämän talon lapset nousevat koulutaksiin. Isäntä oli varsin järkyttynyt, pienet lapset pyörivät ympärillä, miettii, miten lapset uskaltaa aamulla laittaa koulutaksiin. Lupia ei ollut luvassa. Tämä näky on aika tuttu meille monelle maaseudun edustajalle, eikä asiaan ole tullut muutosta viime vuosina. On haettu vahinko‑ ja turvallisuusperusteisia lupia, mutta ne on käytetty yleensä loppuun hyvin jo alkuvuodesta, sillä ongelmia on kasaantunut niin valtavasti. Tämä hallituksen esitys metsästyslain muuttamisesta nyt viimeinkin näyttäisi ratkaisevan tämän keskeisen ongelman, että luvat kaatuvat. Naapurimaissamme on hyviä esimerkkejä siitä, miten suden kannanhoidollista metsästystä on harjoitettu pitkään ja hartaasti, eivätkä susikannat sillä ole suinkaan vaarantuneet, vaan niin Ruotsin kuin Baltian maidenkin susikannat elävät ja voivat hyvin. Ei ole minkäänlaista ongelmaa asian suhteen. Sen sijaan tämä jatkuva suojelu on johtanut siihen, että suden luontainen ihmisarkuus on poistunut, pihavierailuja on päivittäin. Niitä on niin paljon, että tietyillä alueilla pihavierailuista ei enää raportoida kellekään eikä suurpetoyhdyshenkilöitten kapasiteetti riitä toteamaan pihavierailuja. Arvoisa puhemies! On aika erilaista puhua sudenmetsästyksestä täällä, missä kivitalot reunustavat katuja, kuin tuolla, mistä itsekin tulen, keskellä peltoja ja metsiä, missä eläimillä on tilaa olla. Me emme ole petovihaajia. Susi kuuluu Suomen luontoon niin kuin kaikki muutkin petoeläimet, mutta suden ja ihmisen herkkä tasapaino on järkkynyt sillä, että petokannan kovin peto eli ihminen on lopettanut sudenmetsästyksen. Susi on viisas eläin. Se oppii siihen, että sillä ei ole enää luontaista vihollista, jota pelätä. Hallituksen esityksellä on tarkoitus opettaa sudelle jälleen se ihmisarkuus, minkä se vaatii, että elo ihmisen kanssa voisi olla rauhaisaa ja turvallista. Susi herättää hyvin paljon tunteita. Argumentit puolesta ja vastaan ovat hyvin tunteikkaita. Totta kai itsekin, kun näen susivahingot siellä maaseudulla, vetoan siihen, mitä riskejä se aiheuttaa lapsiperheille ja millaista kuolemaa se aiheuttaa kotieläintiloilla. Susi kun käy navetan ruokintapöydällä ja eläimessä on se tilan elinkeino, niin totta kai se herättää tunteita. Taas toisaalla täällä, missä luonto ei niinkään ole lähellä, susi vaikuttaa hyvinkin sympaattiselta, koiramaiselta eläimeltä, mikä vaatii hoitoa ja huolenpitoa. Mutta meidän pitää muistaa, että totuus yleensä löytyy täältä välimaastosta, ja siihen tämä esitys pyrkii: kohtuulliseen metsästysmäärään ja eläinten ihmisarkuuden kasvattamiseen. Toivon mukaan tämä esitys saadaan ripeästi etenemään valiokunnassa tähän saliin lopulliseen käsittelyyn ja pääsemme tammikuun alussa metsästämään sutta.

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää edustaja Eestilää äärimmäisen tärkeästä keskustelusta. — Olen törmännyt tähän asiaan omankin yrittäjäurani aikana, viime aikoina useita kertoja. Meidän pitää yhteiskunnassa muistaa se tosiasia, että kauniit pääkonttorit Katajanokalla eivät tuo itsessään sitä kasvua ja elämää tähän maahan. Kasvu ja tuotteet, niiden raaka-aineet, tulevat maakunnista, ja maakunnan yrittäjät tarvitsevat rahoituksen, jotta ne voivat tehdä sitä tulosta kaikkien meidän hyväksi. Mikroyritykset, pk-yritykset, ne tarvitsevat rahoitusta. Pankkien yhteiskuntavastuu on tähän asti keskustelussa kohdistunut vain siihen, että pankkien vakavaraisuus säilyy, mutta pankit tekevät nyt karkeaa aluepolitiikkaa sillä, että pankit eivät enää ota riskiä millään lailla maakunnissa. [Antti Kurvinen: Kaima puhuu järkeä!] Tarvitsee tehdä linjamuutos tähän asiaan.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys vesihuoltolain muuttamisesta on perussuomalaista politiikkaa parhaimmillaan. Suomalaisen kansallisomaisuuden täytyy pysyä suomalaisten omistuksessa. Vesi ei ole mikään yhteisen bisnespolitiikan tekoväline, vaan se on kansalaisten oikeus, ja toisekseen meillä on poikkeuksellisen hyvälaatuiset vedet, ja sitä myös riittää. Jatkossa varmasti maailmalla vedestä tullaan käymään kovempia sotia kuin aikaisemmin öljystä ja kaasusta. Useat maat ympäri maailmaa ovat pilanneet vesivaransa, niiden laatu on todella heikko, siitä on pulaa, ja ilmastonmuutoksen eteneminen kiistatta aiheuttaa pulaa vedestä jatkossa Etelä-Euroopassa entistä kiihtyvämpään tahtiin. Tästä voidaan hyvin päätellä se, että varmasti monikansalliset elintarvikejätit, Nestlét ja muut, olisivat erittäin kiinnostuneita suomalaisten puhtaista vesivaroista, suomalaisesta vesihuollosta, suomalaisen vesihuoltolaitoksen infrasta. Niitä pystyisi käyttämään varsin tehokkaasti oman liiketoimintansa kehittämiseen. Nyt tällä lakimuutoksella saadaan turvattua pysyvästi vesihuoltoverkko, vesihuolto, kansallisiin käsiin. Niistä ei tule missään olosuhteissa bisnestavaraa. Kuten edustaja Hoskonen edellä sanoi, tämähän ei rajoita millään lailla suomalaisten yritysten tekemää liiketoimintaa vedellä. Meillä on tuolla Keski-Pohjanmaallakin hyviä esimerkkejä, kuten esimerkiksi Finn Spring. He ovat tehneet valtavaa vientitoimintaa vesivaroilla, ja siellä on valtavasti odottamassa uusia innovaatioita suomalaisesta vedestä. Tätähän tämä ei rajoita millään, vaan vesi, kun se on kansallisomaisuutta, on yhtä lailla yksittäisen kansalaisen kuin yksittäisen yrityksenkin omaisuutta. Siihen tällä lailla ei puututa, vaan päinvastoin me halutaan kannustaa uusiin innovaatioihin myös veden ympärillä nyt, kun jatkossa vedestä on pulaa. Tilanne on se, että tämä keskustelu voidaan siirtää pysyvästi historiaan. Osa puolueista ja osa poliitikoista nimittäin on viimeisten vuosien ja vuosikymmenten aikana väläytellyt jopa niinkin härskiä temppua, että vesivarat voitaisiin ulkoistaa tai ne voitaisiin myydä. Se on täysin käsittämättömän vastuutonta puhetta, eikä sitä pidä millään hyväksyä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Bergbom avasi tässä suorastaan sellaisen pandoran lippaan, mistä pitäisi lähteä keskustelemaan hyvinkin laajasti: regulaatiolla luodut sisäiset ikään kuin tullirajat ja se niin sanottu Suomi-lisä ja Suomi-sääntely. Meille tulee tuonne valiokuntiin jatkuvasti EU-säädöksiä käsiteltäväksi, asetuksia ja direktiivejä, ja hyvin usein pohjaesityksessä, kun ministeriöitä tentataan, tulee se niin sanottu Suomi-lisä. Me halutaan tehdä paremmin, fiksummin, hienommin ja ikävä kyllä samalla myös kalliimmin ja samalla vieden alta Suomen kilpailuedellytyksiä niin valtiolta kuin yrityksiltä. Suomalaiset ovat aina halunneet olla EU:ssa sellaisia mallioppilaita ja suunnannäyttäjiä: että kun tehdään hiukan paremmin ja vähän paremmin kuin kaverit ja näytetään vähän paremmilta, niin kyllä ne muut ottavat meistä mallia. Mutta tosiasia on se, että eivät ne kyllä ota. Nyt muissa EU-maissa puhutaan jo paljon kolmansien maiden tuonnin uhasta, että se uhkaa talouskasvua, että kun EU-regulointi on tiukempaa, niin sinne pitää tehdä tulleja ja hiilirajamekanismeja ja monenlaisia muita, millä EU:n omaa tuotantoa suojellaan. No, sitten vielä mennään naksu tiukempaan päin, kun mennään Suomeen. Meillä on jo merkittävä kilpailuhaitta verrattuna tuonne Eurooppaan, ja sitten kun meitä lähdetään vertaamaan vaikka Kiinaan tai joihinkin muihin merkittävästi matalampien standardien maihin, niin se gäppi on suorastaan valtaisa siinä. Minun mielestäni käsittämätöntä ja lyhytnäköistä talouspolitiikkaa on esimerkiksi se, että Suomi on reguloinut elintarviketuotannossa itsensä maailman tiukimpiin yhdessä Norjan ja Ruotsin kanssa. Sitten samalla kuitenkin julkiset hankinnat hankkivat ruuat, mistä sattuu saamaan edullisimmin. Ajattele, sinä voit syödä sairaalassa tai koulussa ruokaa, minkä tuottamisesta niillä ehdoilla suomalainen tuottaja ja suomalainen teollisuus olisi joutunut rikosoikeudelliseen vastuuseen ja jopa vankeuteen. Sinä syöt julkisessa ruokailussa saparotonta sikaa, antibioottibroileria ja glyfosaattiruisleipää. Tämä on täysin käsittämätöntä. Tuntuu hetkellisesti hiukan edullisemmalta hankkia, mutta kun otetaan huomioon työllisyysvaikutukset, otetaan huomioon lääkeresistenssit ja kaikki muut asiat, niin maksamme kokonaisuutena, kansana, todella kovaa hintaa näistä lyhytnäköisistä säästöistä. Meidän on tulevaisuuden politiikassa otettava enemmän huomioon kokonaisuuksia, kuten edustaja edellä otti puolustushankinnat hyvänä esimerkkinä. Puolustusvoimat hankki Scanian kuorma-autoja Ruotsista ja jätti suomalaisen Sisun rannalle ruikuttamaan. Miettikää, mikä työllistämis- ja verotulovaikutus tällä olisi ollut Suomeen.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä velkajarrukeskustelussa monesti keskustelu lähtee hieman rönsyilemään ymmärrettävästi, koska tämä velkaantuminen ja kasvu on hyvin laaja kysymys. Haluaisinkin siksi muistuttaa loppujen lopuksi inhimillisen elämän perustarpeista: se on lämmin ja kuiva paikka olla, se on ravintoa ja tarvittaessa terveydenhuoltoa. Kaikki muu sen yli on tietynlaista arjen luksusta. Me ollaan aika kaukana siitä tilanteesta, että siitä arjen luksuksesta ihmisten tarvitsisi aidosti kovinkaan paljoa lähteä tinkimään, mutta se saattaa olla edessä, mikäli talouspolitiikan vastuulliselle linjalle ei tule jatkumoa. Tämä hallitus on pyrkinyt tekemään vastuullista talouspolitiikkaa, jotta myös vähempiosaisilla olisi mahdollisuus hyvään ja inhimilliseen elämään, mutta jos valtion velkaantumiskehitys jatkuu, näin ei välttämättä ole seuraavilla hallituskausilla. No, sitten mitä tulee kasvun avaimiin ja kasvun aikaansaamiseen, niin meidän Suomessa pitäisi ymmärtää se, että me ei voida reguloida itseämme ulos kasvusta. Ympäristölainsäädäntö, monet muut lainsäädännöt, pankkilainsäädäntö, kaikki, jarruttavat tällä hetkellä merkittävästi kasvua. Aina löytyy joku este sille, miksi joku hanke ei voi saada ympäristölupaa, tai ihmisille kuuluu valitusoikeus pidättää niitä vuosikausia valituskierteessä. Yksi murheellisimpia esimerkkejä on BASFin akkumateriaalitehdas Harjavallassa. BASFilla oli merkittävät suunnitelmat myös jatkoinvestointeihin Suomessa, mutta he ovat tehneet strategisen linjauksen, että vaikka Harjavallan tehdas saataisiin käyntiin ja vaikka se olisi kuinka kannattava, niin he eivät tule jatkoinvestoimaan Suomeen. Meillä on myös kaivospuolella valtavia investointeja, erityisesti Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla, mutta siellä on jopa vanhojen kaivosten uudelleen käyttöönotto kohdannut niin vakavia vaikeuksia, että ne ovat pyörineet 15—20 vuotta luvituksen hampaissa. Tämä ei ole sitä kasvun luontia, millä me saadaan Suomi nousuun. Sitten maa- ja metsätaloutta ja turvetuotantoa on ajettu alas ympäristöperusteilla, vaikeutettu toimintaa. Samalla kuitenkin EU on tuonut sillekin puolelle mahdollisuuksia. Esimerkiksi EU-asetuksen 2023/839 artikla 12 mahdollistaa kotimaisen hiilensidonnan tekemisen maa- ja metsätalousyrittäjien tai ‑yritysten toimesta, mutta virkamiesjohto on ideologisista syistä torpannut sen, jotta kehitysapuluonteiset hiilikauppaprojektit Afrikassa saavat jatkua, mutta suomalaiset maa- ja metsätalousyrittäjät eivät kykene tällä tekemään liiketoimintaa markkinassa, mikä kasvaa valtavaa vauhtia. Samalla yritykset pumppaavat epämääräisiin hankkeisiin Afrikassa rahaa.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Mielestäni täällä on esitetty hyvin validi kysymys siitä, ovatko demarit aidosti sitoutuneet tähän velan taittamiseen. Kuten ensimmäisessä puheenvuorossa sanoin, seuraavassa hallituksessa on sen kestettävä takapuolen tervausta, joka siellä on päättämässä. Päätökset eivät tule olemaan helppoja, kun lähdetään hakemaan sellaista kymmenen miljardin pakettia sopeutusta tai sitten valtavaa kasvua. Itse olen yrittäjänä useammassa yrityksessä. Olen aina miettinyt sitä — vaikka valtiontalous ei suoraan olekaan verrattavissa yritykseen — kun yleensä yrityselämässä sanotaan, että velkaa saisi olla enintään liikevaihdon verran ja se pitää pystyä maksamaan kymmenessä vuodessa, ellei sitten liiketoiminta ole poikkeuksellista — silloin voidaan joko velkamäärää kasvattaa tai maksuaikaa hiukan pidentää. No, nyt valtiontalouden osalta ei päästä kumpaankaan. Ei todellakaan olla pääsemässä kymmenen vuoden takaisinmaksuaikaan, ja velkamääräkin näyttäisi karkaavan aika voimakkaastikin yli liikevaihdon ihan lähiaikoina. Tämmöiselle yritykselle normaali rahoittaja sanoisi, että no thank you ja että saatte valita, myyttekö itse, myykö pankki, vai haetaanko yritys saneeraukseen. No, nyt näyttää siltä, että tämän hallituksen ponnisteluista huolimatta ollaan päätymässä siihen velkasaneerauksen tielle, ja se tie ei tule olemaan millään lailla helppo. Luvassa on hyvin kylmää kyytiä, ja vaalipuheissa pitää olla hyvin tarkkana, mitä tulee luvattua ja mitä tulee edes tavoiteltua tilanteessa, jossa kaikki tavoitteetkin on käytännössä lukittu velkaantumisen vuoksi. On hyvin hankala ymmärtää näin yrittäjänä tätä rahanjakoa helikopterista hajalevityksenä pitkin poikiin. Sitä rahaa on mennyt niin soiden ennallistamiseen, vihersekoiluun kuin aktivismiin ja taiteeseen, jota kukaan ei halua kuluttaa. Maatalousyrittäjänä sitä on joutunut sijoittamaan lannoitteet ja siemenet millintarkasti kylvöriviin eikä hajasijoittamaan niitä pitkin pellonreunoja ja ojia ja mihin sattuu syvyyteen. Vähän semmoista vastaavanlaista tarkkuutta toivoisi tähän valtiontalouden hoitoon kuin millä tarkkuudella viljelijät viljaansa kylvävät keväisin: millintarkasti ja grammantarkasti oikeaan paikkaan. Tällä tyylillä myös Suomen valtiontalouden suunta on käännettävissä. Helposti se ei tapahdu, kun on totuttu leväperäiseen jakovarapolitiikkaan, mutta mitä pitemmälle nämä ratkaisut viedään, sen hankalammiksi ne muuttuvat. Velkajarru on nyt hyvä takaportti sille, että aivan mitä sattuu ei enää luvata. — Kiitos.