Markku Siponen

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ensin kommentoin tätä edustaja Valtolan puheenvuoroa, kun hän oli huolissaan rakennetyöttömyydestä ja työttömien määrästä. Tämä työttömyystilanne on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan tällä hallituskaudella. Sitten näihin suhdanteisiin. Tänään olette kyllä ansiokkaasti pitäneet tätä suhdanneasiaa esillä. Lähes jokaisessa puheenvuorossa kerroitte, että Suomen taloustilanne ja ongelmat johtuvat suhdanteista, ja myöskin lainasitte näitä asiantuntijoita. Mutta muistanko oikein, voi olla, että muistan väärinkin, että myöskin sitä ovat asiantuntijat kommentoineet, että hallitus on omilla toimillaan vaikuttanut tähän suhdanteeseen ja siihen, missä tilanteessa tällä hetkellä ollaan: väärin ohjatuilla leikkauksilla, säästöillä, yhtenä esimerkkinä. Voi olla, että olen väärässäkin, mutta muistelen, että olen myöskin tällaisen asiantuntijalausunnon kuullut, että siihen suhdanteeseen ollaan vaikutettu myöskin hallituksen omilla toimilla. Arvoisa rouva puhemies! Vielä tähän kustannusten nousuun. Täällä eduskunnassa oli traktorimarssi viime viikolla. Erityisesti maatiloilla nähdään nyt tämä kustannusten nousu: lannoitteet ovat nousussa, polttoaineet nousussa. On aivan uskomatonta, että polttoöljyn hinta on erityisesti kirinyt korkealle. Tietysti myöskin perheisiin kohdistuu asumiskustannusten nousu. Ruuan hinta on ollut tietysti pidempään jo menossa ylöspäin. Nyt kun hallitus menee kehysriihtä kohti ensi viikolla, niin pääministeri on aiemmin todennut ja valtiovarainministerikin, että mietitään rauhassa niitä toimenpiteitä, miten tähän elinkustannusten nousuun reagoidaan. Mielellään kuulisin, jos hallituksen ministereillä — työministerikin tuli paikalle — on jo tässä kohtaa lääkkeitä, miten tähän elinkustannusten nousuun aiotaan reagoida.

Arvoisa rouva puhemies! Ensiksi haluan kommentoida tässä perussuomalaisten puheenvuoroa, ennen kuin salista poistuvat. Tässä on aiemminkin tänään kuultu keskustelua ja kommentteja tästä, että puhutaan suhteellisesta tai absoluuttisesta köyhyydestä. Mietin tässä, että kun minullekin tulee viestejä pienituloisilta eläkeläisiltä, opiskelijoilta tai yksinhuoltajaäideiltä, jotka ovat todella tiukoilla, niin pitäisikö heille sitten kertoa, että ette te ole absoluuttisesti köyhä, te olette vain suhteellisesti köyhä. Hyvänen aika, jos ihminen on tiukoilla, rahat ovat loppu, niin en minä usko, että häntä yhtään lämmittää, että hän on vain suhteellisesti köyhä eikä absoluuttisesti köyhä. Nyt ollaan kovasti hakoteillä tässä keskustelussa. Arvoisa rouva puhemies! Minultakin lämmin kiitos ministerille, että olette täällä paikalla kuuntelemassa meidän terveisiä, ja oikeastaan sen vuoksi itsekin tulin vielä takaisin saliin. Iso arvostus siitä. Halusin vielä näitä vaihtoehtoja tuoda esille, kun täällä on tänään salissa useamman kerran moitittu, että ei ole todellista vaihtoehtoa, ei ole kerrottu vaihtoehtoa. Kun itsekin tuossa aiemmin iltapäivällä ryhmäpuheenvuorossa varmaan sivun tai puolentoista liuskan verran toin keskustan vaihtoehtoja esille, niin ajattelin, että vielä muutamia testaisin teillä, arvoisa ministeri, ja kysyisin mielipidettä, kävisivätkö nämä keskustan vaihtoehdot. No, täällä on ollut tästä työttömyysturvan suojaosan palauttamisesta jo pitkään puhetta. Mekin kannatamme kovasti sitä. Siitä on jo keskustelua käyty. Arvoisa ministeri, keskusta on esittänyt tätä: Kun meillä on nuorisotyöttömyys tällä hetkellä erittäin korkealla tasolla, niin meidän vaihtoehdossamme on nuorten takuutyö. Sitä rahoitettaisiin nuorten työmarkkinatuen ja kuntien työttömyyssakkomaksun kautta. Kävisikö tämä hallitukselle? Oletteko pohtineet tätä vaihtoehtoa? Tämä nuorisotyöttömyys on todellakin polttava ongelma. Tiedetään, että paljon nuoria, myöskin akateemisesti koulutettuja, on tällä hetkellä työttöminä. Sitten, arvoisa puhemies, vielä pari muuta asiaa täältä yrittäjyyspuolelta. Kotitalousvähennys: Täällä hyvin tiedämme, että edellisellä hallituskaudella kokoomuksen riveistä peräänkuulutettiin jatkuvasti, että kotitalousvähennystä pitää parantaa — kotitalousvähennystä pitää parantaa. Mitä sille tehtiin? Sitä heikennettiin — sitä heikennettiin. Nyt kun on kehysriihi tulossa, niin kovasti peräänkuulutan, voisitteko harkita kotitalousvähennyksen palauttamista ennalleen, koska varmasti sillä saataisiin uutta talouskasvua aikaiseksi. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Siis eniten velkaa, euroopanennätystyöttömyys ja valtavasti lisää köyhiä lapsiperheitä. Kun tuossa ryhmäpuheenvuorossa peräänkuulutin nöyryyttä, niin ei sitä kyllä valitettavasti näissä puheenvuoroissa kuulu, kun vaikka edellisen työministerin puheenvuoroa äsken kuuntelin. Arvoisa rouva puhemies! Muutama sana vielä nuorista. Kuulimme tässä aiemmin, että nuorten tulevaisuudenusko on nuorisobarometrin mukaan romahtanut, ja kun juttelin oman alueen nuorten kesken, niin siellä nousi esille erityisesti kaksi ongelmaa: Mielenterveyspalveluihin pääseminen takkuaa, tämä terapiatakuu ei toimi, ja mikä on tilanne nuorilla, kun hoitoa haetaan, niin ei jakseta kovin kauan odottaa. Toinen on sitten tämä yleinen rahattomuus. Tähän liittyen: kesätyöpaikkoja ei ole tarjolla, ja mikä on myöskin vakava ongelma, niin harjoittelupaikkojen puute. Kysyisin tästä hallitukselta: mitä voisi tehdä tämän eteen, että saisimme nuorille näitä harjoittelupaikkoja?

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tämä arjen kustannusten nousu näkyy erityisesti siellä pienituloisten lapsiperheiden, yksinhuoltajien ja ikäihmisten arjessa. Jos ajatellaan nyt vaikka tavallista lapsiperhettä, tämä näkyy siellä arjen valinnoissa: ehkä joudutaan tinkimään harrastuksista, ruokabudjetti tiukkenee, yleinen epävarmuus lisääntyy. Kun tiedetään, miten tämmöinen lapsena koettu köyhyys voi vaikuttaa pitkälle ihmisen elämään ja mahdollisuuksiin aina aikuisuuteen asti, niin se on otettava kyllä todella vakavasti. Sitten taas pienituloisten eläkeläisten ostovoima heikkenee samalla, kun palvelumaksuja korotetaan, lääkekulut kasvavat ja asumiskustannukset nousevat. Kyllähän se niin on, että tämä hyvinvointiyhteiskunnan vahvuus mitataan sillä, miten kohdellaan lapsia, perheitä ja vanhuksia, kaikista heikoimmassa asemassa olevia. Kysyn hallitukselta uudestaan: mitä nyt aiotte tässä tilanteessa tehdä näitten pienituloisten kansalaisten hyväksi?

Arvoisa puhemies! Millaisessa maassa me haluamme elää? Suomessa, jossa vahvimmat pärjäävät ja heikoimmat jätetään oman onnensa nojaan, vai Suomessa, jossa kaikki pysyvät mukana? Me keskustassa haluamme rakentaa Suomea, jossa jokainen on tärkeä ja koko maa pärjää ja jossa päätökset ovat oikeudenmukaisia silloinkin, kun ne ovat hankalia. Hallituksen politiikka on vienyt valitettavasti Suomea väärään suuntaan. Saksia on viuhuteltu virnistellen, ja heti perään on sanottu: ”tämä on välttämätöntä”. Mikä välttämättömyys on romuttaa kotitalousvähennys ja laittaa pienyrittäjät ahtaalle, jos samaan aikaan on varaa antaa melkein miljardi suuryrityksille ja ulkomaisille sijoittajille? Mikä välttämättömyys on ajaa pieni- ja keskituloiset ihmiset tiukoille, jos samaan aikaan on varaa jakaa veronalennuksia kovimmin tienaaville? Tai mikä välttämättömyys on ajaa alas julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja, jos samaan aikaan on varaa avokätisesti tukea yksityisiä terveysfirmoja? Eivät nämä päätökset, hyvä hallitus, ole välttämättömiä. Ne ovat valintoja: valintoja, jotka kertovat tekijöidensä arvoista, aatteesta ja linjasta. Arvoisa puhemies! Keskustan vaihtoehto suomalaisille on työtä, turvaa ja tulevaisuudenuskoa. Työtä, turvaa ja tulevaisuudenuskoa. Työpaikat tulevat näinä aikoina ennen muuta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Siksi keskusta parantaisi näiden yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksia. Verottaisimme yritykseen sisään jäävää tulosta vähemmän, parantaisimme yrittäjävähennystä, palauttaisimme kotitalousvähennyksen ennalleen ja toteuttaisimme investointihyvityksen myös pienemmille yrityksille. Puolittaisimme työnantajan sivukulut ensimmäiseksi vuodeksi, kun yrittäjä palkkaa ensimmäisen työntekijänsä. Keskustan mielestä myös työttömällä pitää olla mahdollisuus pienimuotoiseen työntekoon. Siksi palauttaisimme työttömyysturvan suojaosan. Nuorten työttömyyttä helpottaisimme nuorten takuutyöllä. Tähän ohjattaisiin nuorten työmarkkinatukea ja kuntien työttömyyssakkomaksuja. Kaikille hyvä Suomi, lapsista vanhuksiin, rakentuu tasa-arvoisista lähipalveluista: kouluista, terveyskeskuksista ja hoivakodeista. Koulutuksen keskittäminen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen alasajo kautta Suomen käyvät sekä inhimillisesti että taloudellisesti kalliiksi. Tämän pitää loppua. Moni asia pitää nyt ja tulevaisuudessa tehdä toisin, kun rahaa on vähän. Kyse on kuitenkin euroja isommasta asiasta. Kyse on siitä, mikä tekee Suomesta Suomen. Kyse on turvasta, arjen turvasta. Meidän ei pidä kysyä, onko meillä varaa auttaa vaikeuksiin joutuneita. Meidän pitää kysyä, onko meillä varaa olla auttamatta. [Kokoomuksen ryhmästä: Mikä sen hinta on?] Rikkinäinen Suomi ei pärjää. Ehyt, oikeudenmukainen Suomi pärjää. Keskustalle sydämenasia ovat lapset, nuoret ja perheet. Hallitus on tutkitusti lisännyt lapsiperheköyhyyttä. Keskusta turvaisi neuvolat ja perhekeskukset koko maassa, lisäisi perheiden kotiapua ja tekisi perhe-etuuksista asteittain verottomia. [Eduskunnasta: Mitä maksaa!] Arvoisa puhemies! Köyhyys ei ole epäonnistuminen alhaalta, se on epäonnistuminen ja vääriä valintoja ylhäältä. Hallituksella on mahdollisuus muuttaa suuntaa ensi viikon kehysriihessä. Eläminen on kallistunut Lähi-idän tapahtumien vuoksi, ja moni joutuu tinkimään aivan niistä arjen perustarpeista. Siksi kodeissa ja työpaikoilla odotetaan ratkaisuja, samoin maatiloilla, mutta toistaiseksi näyttää huonolta. Näyttää siltä, että nöyryyden sijaan jyllää edelleen ylimielisyys. Moni kyseleekin tällä hetkellä, näinkö vieraantuneita ihmisten arjesta maan hallituksessa ollaan? [Pia Lohikoski: Näyttää olevan!] Arvoisa puhemies! Siksi teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: Hallituksen politiikka ei ole tuonut suomalaisille työtä, turvaa eikä tulevaisuudenuskoa. Köyhyys, eriarvoisuus ja osattomuus ovat lisääntyneet samalla, kun lähi- ja peruspalveluja on ajettu alas ja Suomi on ajautunut työttömyyteen ja lamaan. Siksi eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitokset kollega Suhoselle tästä aloitteesta. Varmasti olette täysin oikea henkilö ensimmäisenä allekirjoittajana tuomaan tämän tärkeän aloitteen tänne eduskuntaan. Meillä on edelleen lastensuojeluilmoitusten määrä ollut kasvussa viime vuodet. Ammattilaiset tekevät tuolla kentällä tärkeää työtä eri alueilla. He ovat nostaneet ongelmana esiin muun muassa tämän palvelujärjestelmän jäykkyyden, mikä siirtää näitä palvelutarpeita lastensuojelun vastuulle. Arvoisa puhemies! Haluan itsekin nostaa vielä keskusteluun tätä perhehoidon mahdollisuutta, koska jos me verrataan kansainvälisesti Pohjoismaissa, niin Suomessa tätä perhehoitoa käytetään vähemmän. Siihen on monia syitä. Tietenkin siihen liittyy taloudellisia mahdollisuuksia, mutta se on myöskin inhimillinen hoitomuoto. Kysynkin ministeri Rydmanilta: mitä toimenpiteitä voisimme tehdä täällä Suomessa nostaaksemme tätä perhehoidon osuutta lastensuojelussa?

Arvoisa herra puhemies! Suomi on todellakin pitkien etäisyyksien maa, ja iso osa ihmisistä tarvitsee autoa työmatkoihin. Autoilun kustannukset ovat nyt jyrkässä nousussa, ja kyllä todellakin tässä tilanteessa olisi aiheellista korottaa sitä matkakuluvähennystä, jota tämä hallitus on heikentänyt aiemmin. Arvoisa puhemies! Sain viestin tuossa alkuviikosta urakoitsijalta. Viesti oli se, että polttoaineen ja polttoöljyn hinta on nyt niin korkealla, ettei töihin pysty lähtemään tai kannata lähteä. Työt joudutaan tekemään tappiolla, ja eivät yritykset tätä kauan kestä. Kun te nyt sanotte täällä, että ei ole varaa auttaa sitä työmatkan taittajaa, ei ole varaa auttaa kuljetusyrittäjää, ei urakoitsijaa, ei sitä viljelijää, mutta olette kuitenkin kovin huolissanne tästä talouskasvusta, niin kysyn pääministeriltä: oletteko laskeneet, että jos Suomi nyt tämän kriisin seurauksena pysähtyy, niin mikä on sen taloudellinen ja inhimillinen hintalappu Suomelle?

Arvoisa herra puhemies! Kiitokset ministerille esittelystä. Tämä hyvinvointialueen talouden tasapainottaminen ja alijäämien kattamiseen liittyvä lisäaika — todellakin näitä esityksiä on tänne saliin jo useampi vuosi odotettu, ja tietysti on hyvä, että vihdoin ja viimein tähän asiaan on herätty. Nyt ollaan osan alueista kanssa pääsemässä siihen, että jatkoaikaa on tulossa sinne vuoden 2029 loppuun asti. Käytännössä tämä varmaan keventäisi tilannetta ehkä noin 4—5 hyvinvointialueella, joille se alkuperäinen kahden vuoden sopeutus olisi ollut epärealistinen. Arvoisa puhemies! Jos katsotaan isossa kuvassa näitä hallituksen ratkaisuja ja hyvinvointialueiden taloustilannetta, niin kyllähän tässä puhutaan erittäin, erittäin kosmeettisesta ja pienestä vaikutuksesta, jos katsotaan niitä muita ratkaisuja, mitä tässä samaan aikaan ollaan hyvinvointialueitten rahoituksiin tekemässä — näyttää nimittäin siltä, että nämä rahoitusleikkaukset jatkuvat. Hallitus on lähettänyt lausuntokierrokselle lakiluonnoksen 490 miljoonan euron leikkauksista hyvinvointialueiden rahoitukseen vuoden 2029 tasossa. Lisäksi parhaillaan hallitus etsii näitä sadan miljoonan euron leikkauksia hyvinvointialueitten sosiaalipalveluihin, joista ehkä kuullaan sitten lähiaikoina lisää. Isossa kuvassa tämä jatkoajan pidennys muutamille alueille ei juuri tilannetta korjaa. Ehkä olennainen kysymys on se, miksi näitä ratkaisuja ja muutoksia ollaan tekemässä vasta nyt, ottaen huomioon, että useilla hyvinvointialueilla ollaan pakkoraossa: palveluita on jouduttu lakkauttamaan ja keskittämään, kun ollaan jahdattu niitä alijäämiä. Jos tämäkin ratkaisu olisi tehty aiemmin, niin todennäköisesti olisi monia tärkeitä palveluja eri hyvinvointialueilla ja eri puolilla Suomea pystytty turvaamaan. Arvoisa puhemies! Tähän loppuun vielä muutamia esityksiä — vaihtoehtojakin täytyy pystyä antamaan ja esittämään, joten esitän ministerille vielä muutamia kysymyksiä, kävisivätkö nämä keskustan ratkaisuvaihtoehdot hyvinvointialueitten tilanteeseen. Ensinnäkin tämä alijäämien kattamisaika kyllä kannattaisi kaikkien alueiden osalta pidentää suoraan sinne vuoteen 29 saakka niiden osalta, jotka sitä lisäaikaa tarvitsevat, ja sen vastineeksi sitten alueet sitoutuisivat siihen kustannustason hillintään. No, sitten yhtenä vaihtoehtona on tämä hyvinvointialueiden velkasaneeraus. Jos arviointimenettelyssä oleva hyvinvointialue saa taloutensa tasapainoon, voitaisiin aiemmilta vuosilta kertyneet alijäämät antaa osittain anteeksi. Näin kannustettaisiin vaikeimmassa asemassa olevia alueita talouden tervehdyttämiseen. Kävisikö tämä, arvoisa ministeri? Sitten asia, jota olemme pitäneet myöskin pitkään esillä, on tämä matkakulujen siirtäminen Kelasta hyvinvointialueille. Silloin nähtäisiin se kokonaisuus, nähtäisiin se palveluiden keskittämisen hinta, se taksirallin hinta, mitä nämä palveluitten lakkauttamiset todellisuudessa maksavat, kun nämäkin kulut menisivät sitten samasta rahapussista. Toki hyvinvointialueilla tarvitaan myöskin pidemmällä aikavälillä rahoituksen vakauttamista ja ennakoitavuuden parantamista. Tähän liittyy myöskin diagnostiikkatietojen luotettavuus, ja toki on tärkeää myöskin kannustaa alueita tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseen. Lopuksi, arvoisa puhemies: Tärkeintä on se, että hallituksen tulisi johtaa tätä uudistusta nimenomaan niin, että pyritään kehittämään ja parantamaan niitä epäkohtia, jotka matkan varrella on löydetty, eikä kurjistamaan entisestään alueiden ja niiden henkilöstön tilannetta. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys poliisireservistä on tarpeellinen, ja kiitokset ministerille tästä hyvästä esityksestä. Sille löytyy varmasti täältä eduskunnan salista suuri tuki. Siinä on hyviä perusteita tämän esityksen tuomiselle ja nimenomaan niitä poikkeustilanteita varten, joissa tätä poliisireserviä pystytään hyödyntämään. Arvoisa puhemies! Mutta kyllähän tämä tällä hetkellä esimerkiksi tuolla Itä-Suomessa vaikuttaa myöskin hyvin ristiriitaiselta esitykseltä. Samaan aikaan ollaan perustamassa poliisille uutta reserviä ja lakkauttamassa jopa 21 poliisiasemaa tästä maasta, ja monet näistä ovat siellä Itä-Suomessa, josta tässäkin salissa on paljon kuultu kauniita puheita, mutta jälleen nähdään, että se keskittämisen luuta on iskemässä myös sinne itäiseen Suomeen niin kuin ympäri Suomea. Kirkkonummi, Nurmijärvi, Kangasala, Saarijärvi, Virrat, Huittinen, Kemiönsaari, Juankoski, Kitee, Outokumpu, Suonenjoki, Alajärvi, Kannus, Laihia, Lapua, Haapavesi, Muhos, Sotkamo, Taivalkoski, Enontekiö ja Utsjoki — näille paikkakunnille, näihin aluekeskuksiin, ollaan nyt sitten laittamassa poliisilaitoksiin pönkkä ovelle. Ja kuten täällä äsken kuultiin, että tälle reserviläispoliisille löytyy tukea, niin on pakko kysyä, että löytyykö tuki, esimerkiksi perussuomalaisilta, myöskin näiden poliisiasemien lakkautukselle. Tämä on yksi esimerkki tästä surullisesta keskittämisen tsunamista, jota tämä hallitus on tekemässä. 240 toimipaikkaa ollaan keskittämässä. Siihen kuuluvat myöskin nämä poliisiasemat, lupapalvelut, ja se tarkoittaa sitä, että kyllä sen keskittämisen maksaa se tavallinen suomalainen ihminen, joka laitetaan sitten hakemaan se palvelu kauempaa, tai sitten hädän hetkellä, onnettomuuden hetkellä joudutaan sitä palvelua tai sitä virkavaltaa odottamaan entistä pidempään. Täällähän on ollut sisäisen turvallisuuden selonteko käsittelyssä, ja siellähän tämmöinen lause kuului, että samankaltaiset poliisipalvelut samankaltaisilla alueilla. Tässä nyt nähdään, mitä se toteutus tarkoittaa. Jos jossakin samanlaisella alueella, aluekeskuksessa, ei ole enää sitä poliisiasemaa, se tarkoittaa nyt sitä, että kaikkialta muualtakin samanlaisilta alueilta on sitten lakkautettu nämä poliisiasemat. Sitähän tämä linjaus tarkoittaa, mitä tämä hallitus on toteuttamassa. Arvoisa puhemies! Näitten poliisiasemien lakkautuksia ollaan perusteltu näiden poliisipartioiden koolla, joiden tulisi olla 14 poliisia. Olisi mielenkiintoista kuulla, mihin tämä linjaus perustuu, koska kyllähän tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että ne poliisiasemat tälläkin perusteella pystytään sitten sieltä pienemmistä keskuksista, seutukaupungeista, lakkauttamaan. Ja kun perustellaan, että kyllä nämä vasteajat pysyvät järkevinä koko maassa, niin silloinhan puhutaan keskiarvoista, silloin puhutaan keskiarvoista. Mutta mitä se tarkoittaa niille ihmisille, jotka asuvat maakuntakeskusta kauempana? Kauanko apua joudutaan odottamaan, tai jättääkö moni jopa soittamatta, kun katsotaan, että avun saaminen, virkavallan paikalle tuleminen kestää kauan? No sitten, arvoisa puhemies, näiden lupapalveluitten lakkautuksia ollaan perusteltu sillä, että kävijöitä on niin vähän. No, jos se lupapalvelu on auki vain vaikkapa kerran viikossa tai kerran kuussa, niin eihän siellä nyt hyvänen aika voi paljon kävijöitä olla. Tällähän ajetaan juuri ratkaisua, että laitetaan ne palvelut niin vähäksi aikaa auki, että saadaan semmoiset rätingit, että ei tätä kannata pitää auki. Tämä on myöskin se, miten on perustettu lupapalveluitten kiinni laittamista. Mutta kyllä, arvoisa puhemies, tiedän tuolta omaltakin kotiseudulta, että esimerkiksi nämä aselupiin liittyvät asiat, mitkä on pystytty kohtuullisella välimatkalla hoitamaan, että jos ne nyt siirtyvät satojen kilometrien päähän, niin kyllä silloin mietitään jo sitä, kannattaako esimerkiksi aseita hankkia tai kannattaako sitä palvelua, lupaa lähteä hakemaan, jos se on niin kaukana, että siihen kuluu jo matka-aikaa ja kustannuksia myöskin. Ja se on, hyvät kansanedustajat, se tavallinen suomalainen, joka maksaa sen keskittämisen hinnan myöskin näitten poliisilaitosten ja lupapalveluitten osalta. — Kiitoksia.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Aivan lyhyt puheenvuoro siitä, mistä en äsken vielä tuossa muistanut mainita: Tässä tuli muutamissa puheenvuoroissa tämä jatkumo, ja oikeastaan tätä haluan vielä itsekin tässä alleviivata. Kuulostaa, että tälle on aika laajaa tukea eri ryhmissä, voisin olettaa. Tietenkin nyt on Orpon hallitusohjelman viimeinen vuosi käynnissä, ja onko realismia enää lakimuutosta saada tällä aikataululla eteenpäin, mutta kun kuuntelee keskustelua täällä, niin voisi hyvin olettaa, että tällä olisi sitten jatkossa hyvät mahdollisuudet edetä, kun meillä on vielä enemmän tietoa tästä perusopetuksen muutoksesta ja sitä kautta kuulostaa, että koko ajan tuki myöskin näitä toisen asteen rajoituksia kohtaan kasvaa. — Haluan vielä kiittää kaikkia erittäin hyvästä ja rakentavasta keskustelusta tämän aloitteen osalta.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Kiitokset kaikille erittäin hyvistä puheenvuoroista. — Täällä on nostettu Holopaisen puheenvuorossa perusopetuslaki ja siellä nämä välitunnit. Kuulun itsekin samaan ryhmään, ja meidän porukalla olisi ollut valmiutta viedä tämä koskemaan myöskin niitä välitunteja siellä perusopetuksen puolella. Tietenkin itse, liikunnanopettajana varsinkin, ajattelen, että välituntien olisi hyvä olla myöskin sitä liikkumista varten, ja kännyköitten kanssa yleensä vähemmän liikutaan. Toki siellä on sitten perusteita myöskin sille, miksi olisi hyvä joissakin tilanteissa päästä puhelimelle, mutta yhtä kaikki mielelläni olisin kyllä perusopetuksen puolella valmis laajentamaan sitä koskemaan koko koulupäivää, myös ruokailuja ja välitunteja. Sitten käytiin keskustelua siitä, mistä tämä aloite lähti liikkeelle, ja oikeastaan omakohtaisesti tietysti opettajana oli aika tärkeä se viesti, mikä tuli opettajilta. Tietenkin siihen vaikuttaa yhtenä, niin kuin muun muassa Kaleva nosti esille aivan oikein, perusopetuksen kännykkäkielto, mikä on ollut erittäin hyvä säädös ja mikä taisi saada kannatuksen kaikilta ryhmiltä myöskin täällä eduskunnassa. Sen jälkeen on oikeastaan voimistunut keskustelu tästä toisesta asteesta. Ehkä siinä aluksi oli vähän epävarmuutta ja arkailua sen suhteen, onko järkevää lähteä laajentamaan toiselle asteelle. Siellä on jo vähän vanhempia oppilaita, joitten pitäisi ottaa itse vastuuta, mikä on ihan totta, mutta kuitenkin sielläkin puhutaan edelleen 16-vuotiaista ja siitä ylöspäin, nuorista. Kyllä me aikuisinakin tietenkin jokainen omakohtaisesti tiedetään se, että ei meistä varmaan kenellekään olisi pahitteeksi, että sitä kännykän käyttöä vähän rajoitettaisiin, varsinkin silloin, jos ollaan oppimassa, oppimistilanteessa, oppitunneilla. Kyllä opettajilta on tullut se... [Välihuuto] — Aivan, eduskunnassa varmaan jokainen meistä edustajista saa paljon viestiä tästä aiheesta. — Se opettajien viesti on ollut se, että kyllä tätä kannattaisi myöskin toiselle asteelle laajentaa, ja todellakin myöskin OAJ on tullut samaan loppupäätelmään. Näitä perusteluja vielä, miksi tätä aloitetta lähdettiin tekemään: Tietenkin se häiritsevä käyttö siellä oppitunneilla. Tämä nettikiusaaminen — kiusaaminen voi kuulostaa siltä, että se on enemmän alakoulujen ja perusopetuksen juttu, mutta kyllä sitä tapahtuu vanhempienkin keskuudessa nimenomaan siellä sosiaalisessa mediassa. Sitten ehkä tämäkin hyvä perustelu vielä, että tietyllä tavalla tulee nuorille myöskin selväksi se selkeä ero siinä, milloin ollaan kouluajalla, milloin ollaan vapaa-ajalla, milloin se kännykän käyttö on suotavaa, milloin se ei ole, kun päästään erottelemaan, että oppitunnilla kun ollaan, niin se on oppimista varten. Silloin jos sitä puhelinta ei käytetä oppimistarkoitukseen, niin sen on parempi olla sitten poissa käytöstä [Puhemies koputtaa] oppituntien aikana. Ja vielä tähän ammatilliseen koulutukseen liittyen, että kyllähän tämä on siellä monesti myöskin turvallisuuskysymys: jos siellä opitaan jotakin ammatillista taitoa, niin harvemmin niiden taitojen opetteluun kännykkää tarvitaan. Se myöskin vielä perusteena. — Kiitoksia.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Tässä lakialoitteessa ehdotetaan muutettavaksi lukiolain 40 §:ää ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 80 §:ää. Tässä lakialoitteessa esitetään, että lukiolakia ja lakia ammatillisesta koulutuksesta muutetaan siten, että mobiililaitteiden käyttökieltoa oppituntien aikana laajennetaan koskemaan myöskin toisen asteen oppilaitoksia. Tämä kännykkäkielto peruskoulujen oppitunneilla astuu voimaan tämän vuoden elokuussa, ja sen mukaanhan oppilas ei saa käyttää puhelinta tai muuta mobiililaitetta oppitunnin aikana lukuun ottamatta niiden käyttöä opettajan luvalla oppimistarkoitukseen taikka rehtorin tai opettajan luvalla henkilökohtaiseen terveydenhoitoon taikka 31 §:ssä tarkoitettuna apuvälineenä. Perusopetuslaissa edellytetään myös, että järjestyssäännöillä tai järjestysmääräyksillä tulee määrätä puhelimien ja muiden mobiililaitteiden säilytyksestä 4 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa sekä niiden käytöstä ja säilytyksestä työpäivän aikana muulloin kuin oppitunneilla. Kokemusten perusteella jo muutamassa kuukaudessa — itse asiassa nyt on jo muutama kuukausi lisää, kun syksyllä tämä aloite kirjoitettiin — on havaittu, että työrauha oppitunneilla on parantunut ja kännykällä tapahtuva kiusaaminen on perusopetuksessa vähentynyt. Opetushallitus on ottanut kännykkäkieltoon lakia tiukemman kannan ja suosittelee koulukohtaisesti järjestyssäännöillä laajentamaan kieltoa ja kokeilemaan myös opetuksetonta kouluaikaa, esimerkiksi välitunteja ja ruokailuja. Osassa peruskouluja on toimittukin näin. Arvoisa rouva puhemies! Näiden peruskoulun hyvien kokemusten perusteella on tarkoituksenmukaista ryhtyä valmistelemaan säädöksiä myös toisen asteen oppilaitoksiin. Työrauhan parantamiseksi tulisi kieltää mobiililaitteiden käyttö lukioissa, ammatillisissa opinnoissa ja tutkintoon johtavan koulutuksen oppitunneilla lukuun ottamatta niiden käyttöä opettajan luvalla oppimistarkoitukseen taikka rehtorin tai opettajan luvalla henkilökohtaiseen terveydenhoitoon. Puhelimen näytön jatkuva tarkkailu vie kaiken huomioon ja heikentää oppilaan keskittymiskykyä. Koulussa tarkkaavaisuus siirtyy opeteltavan asian sijaan puhelimeen, ja koulutyössä on eduksi työrauhalle, keskittymiselle, opettamiselle ja oppimiselle se, että puhelimen käyttö kielletään oppituntien ajaksi, ellei siihen ole jotain erityistarvetta. Peruskoulun kännykkäkiellon tapaan mobiililaitteiden käyttö toisen asteen opinnoissa olisi sallittua oppitunneilla rehtorin tai opettajan luvalla oppimistarkoitukseen tai terveydellisistä syistä, kuten esimerkiksi diabeetikoilla verensokerin seurantaan. Sallittua kännykän käyttö olisi myös silloin, jos pitkäaikaissairaus tai tilapäinen terveydentilan muutos sitä edellyttää hoidon seurannan vuoksi. Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin tiedetään, toisella asteella on käytössä ainakin tällä hetkellä runsaasti sähköisiä oppimateriaaleja, ja mikäli niiden käyttämiseen ei ole muuta välinettä, kuten tietokonetta, voidaan uuden lainkin mukaan näissä tilanteissa edelleen hyödyntää oppilaan omaa mobiililaitetta. Joissakin toisen asteen oppilaitoksissa on laadittu järjestyssääntöjä tai sovittu yhteisesti mobiililaitteiden käytöstä, mutta selkeä säädöspohja takaisi yhtenäiset käytännöt ja järjestyssäännöt kaikkiin oppilaitoksiin. Mobiililaitekieltoa puoltaa myös niiden yleistynyt käyttö kiusaamisen välineenä. Kaikenlaiseen kiusaamiseen pitää puuttua välittömästi, ja tällä hetkellä valitettavasti opettajien on vaikea havaita ja puuttua sosiaalisen median kautta tehtyyn kiusaamiseen. Arvoisa rouva puhemies! Kuten tiedetään, älypuhelimet ovat lisänneet erityisesti nuorten ja aikuisten ruutuaikaa, ja liiallisella ruutuajalla on runsaasti negatiivisia niin fyysisiä kuin psyykkisiä terveysvaikutuksia kaikenikäisille ihmisille. Se myös vaikuttaa ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja vähentää kasvokkaista kanssakäymistä. Ruutuaika myös voi vaikeuttaa nukahtamista, lyhentää unta, heikentää unen laatua, lisätä väsymystä, hankaloittaa painonhallintaa liikunnan ja arkiliikkumisen vähentyessä sekä aiheuttaa kipuja ja särkyjä epäergonomisten ja staattisten käyttöasentojen ja liiallisen paikallaanolon myötä. Ruutuaika voi myös heikentää mielen hyvinvointia ja lisätä ärtyneisyyttä ja stressiä. Liikakäyttö vaikuttaa myös lasten ja nuorten kielelliseen kehitykseen, estää aivoja palautumasta ja vaikuttaa siten keskittymiskykyyn ja muistiin. Arvoisa rouva puhemies! Tämä aloite jätettiin yhdessä edustajakollegoiden kanssa jo viime syksynä, loppusyksystä. Sen jälkeen voin ilokseni todeta, että myös muun muassa Opettajien ammattijärjestö OAJ on tullut samoille linjoille ja puoltaa tällaista lakimuutosta, säädöspohjaa myös toisen asteen oppilaitoksiin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia omasta puolestanikin tästä oikeuskanslerin kertomuksesta. — Ajattelin nyt keskittyä yhteen teemaan, tähän digitalisaatioon, josta tässä kertomuksessakin on paljon asioita. Tässä kertomuksen alussa on tietysti heti sitaatti tähän liittyen: ”Parhaimmillaan julkisen hallinnon digitalisaatio tuottaa sujuvaa arkea ja asioiden hoitoa sekä virheettömämpää päätöksentekoa.” Näinhän se juuri on. Paljon on mahdollisuuksia. On mahdollisuus saada säästöjä, on mahdollisuus saada helppoutta, tehokkuutta, kun tämä hoidetaan hyvin. Toki on tähän liittyen myöskin uhkia. Täällä muun muassa edustaja Lindén nosti esille kansalaisten taidot, että löytyykö riittäviä digitaitoja ja kuinka isolta osalta kansalaisista, tai oikeastaan niin päin, että kuinka monelta niitä ei löydy, esimerkiksi liittyen ikäihmisiin. Tämä tietysti aiheuttaa huolta, ja meidän täytyisi myöskin tässä talossa omalta osaltamme huolehtia siitä, että kansalaisilla, tavallisilla suomalaisilla ja ikäihmisillä, on mahdollisuuksia nämä taidot hankkia. Toinen edellytys digitalisaatiolle ja sen toimivuudelle ovat tietysti nämä riittävät yhteydet eri puolilla Suomea. Siinäkin on edelleen parannettavaa ja tietenkin siinä, mikä liittyy myöskin oikeuskanslerin työhön ja eduskunnan työhön, että kaikessa huolehditaan myöskin siitä riittävästä turvallisuudesta niin, että niin päätöksenteko kuin myöskin ihmisten asiointi onnistuu turvallisesti toimien.

Arvoisa herra puhemies! Tässä edustaja Hamari käytti erittäin hyvän puheenvuoron, ja on muitakin kyllä ollut hyviä puheenvuoroja, ja itsekin ajattelin valtion liikuntaneuvoston lausuntoa nostaa vielä siinä mielessä esille, että tässä uudessa mallissahan käytännössä, jos oikein ymmärrän, valtion liikuntaneuvoston rooli tulisi kasvamaan mutta puolestaan tämä lausunto, minkä valtion liikuntaneuvosto on tästä uudistuksesta antanut, on aika kriittinen, yksi kriittisimpiä näistä lausunnoista, ja en sitäkään ihan huomiotta jättäisi, koska tässähän on nimenomaan näkökulmana se, että alueellisuutta ja alueellisten neuvostojen vaikutusvaltaa tulisi lisätä. No, täällä on sitten useammassa puheenvuorossa nostettu hyvin esille sitä, että satsataan siihen liikkeeseen ja liikuttamiseen eikä hallintorakenteisiin, mikä on ihan hyvä näkemys, mutta tässä ollaan kuultu, että aika pienistä säästöistä on kyse. Mitä itse tässä myöskin pelkään, on, onko jatkossa tämä alueellisen tuntemuksen ja osaamisen huomioiminen nyt enemmän sattumanvaraista. Tässähän yhtenä perusteluna on se, että kyllä näitä keskitetyn lupaviraston henkilöitä tulee toimimaan eri puolilla Suomea, ja kyllä varmasti tulee, mutta sehän on täysin sattumanvaraista, missä virkamiehet sitten kukakin asuvat ja onko sitä paikallista tuntemusta siltä osin olemassa. Kun tässä on näitä puheenvuoroja käytetty, niin kyllä kehottaisin myöskin perehtymään näihin eri alueitten lausuntoihin, vaikkapa Päijät-Hämeestä tai Pohjois-Pohjanmaalta tai Etelä-Savosta tulleisiin, miten tämä asia siellä paikallisesti nähdään. Siitä kyllä itsekin tässä kohtaa jo annan kiitosta, että tähän muutosta oli tehty jo niin, että maakuntaliitoilta kuitenkin lausuntoa pyydetään. Tietenkin näitten alueellisten liikuntaneuvostojen vahvuushan on ollut se, että siellä on ollut nimenomaan sitä liikuntaosaamista sieltä maakunnista ja eri alueilta, jota ollaan sitten pystytty hyödyntämään esimerkiksi liikuntapaikkarakentamisen määrärahojen ja niitten hankkeitten arvioimisessa, mitkä ovat kiireellisiä, mitkä tärkeitä ja niin edelleen. Tästä olen hieman huolissani, miten jatkossa käy.

Kiitoksia liikunta- ja urheiluministerille tästä esittelystä. Varmasti kaikki täällä salissa olevat voivat yhtyä näihin kiitoksiin siitä, että todellakin kaikki eduskuntapuolueet ovat yhtyneet tähän tavoitteeseen fyysisen toimintakyvyn nostamisesta. Se tietenkin tarkoittaa, että meiltä kaikilta täytyy olla siihen sitten myöskin aika jämäköitä esityksiä ja toimenpiteitä tulevaisuudessa, että tähän tavoitteeseen päästään. Olen samaa mieltä siitä, että liikunnasta ei koskaan tässä salissa puhuta liikaa, ja olemme samaa mieltä siitä, että on hyvä, että siitä päästään keskustelemaan. Mutta siitä, arvoisa ministeri, arvoisa puhemies, rohkenen olla eri mieltä, onko tämä esitys sitten iloinen asia liikunnan edistämisen ja alueellisuuden kannalta. Jos katsoo näitä lausuntoja, joihin tänään tuossa aika tarkasti tutustuin, niin kyllähän näissä tulee aika paljon kritiikkiä tästä hallituksen esityksestä. Toki osa suhtautuu siihen neutraalisti ja jotkut jopa myönteisesti, mutta kyllähän valtaosa näistä lausunnonantajista, jos katsotaan alueellisesti, suhtautuu tähän esitykseen erittäin kriittisesti. Ministerin esittelyssä tuli kommentti tästä alueellisuuden vahvistamisesta. Kyllä näissä lausunnoissa on iso kysymysmerkki ja iso huoli siitä, kuinka se jatkossa sitten varmistetaan. Näistä hyvin tulee esille se rooli, mikä alueellisilla liikuntaneuvostoilla on tähän mennessä on ollut. Tietenkin se on korostunut erityisesti siellä liikuntapaikkarakentamisen puolella, siellä olosuhteiden puolella asiantuntemuksena, minkä he ovat siihen päätösprosessiin tuoneet, mutta kyllä heillä on ollut myöskin muuta roolia sen alueellisen näkökulman, alueellisen tunnettavuuden esille tuomisessa. Jos huomioidaan se, että näitten alueellisten liikuntaneuvostojen lakkauttamisen suora säästö on se 25 000 euroa, niin puhutaan aika pienestä summasta, jos siinä sitten menetetään sitä alueellista osaamista ja asiantuntemusta, mitä sitten näitten alueellisten liikuntaneuvostojen myötä on tuotu esille. Ehkä hieman hämmästelen sitäkin toimintatapaa tai lähestymistapaa tähän asiaan, että nyt on tehty päätös, että nämä ollaan lakkauttamassa, ja samassa yhteydessä sitten kysytään, miten jatkossa olisi hyvä tämä alueellisuus huomioida. Tietenkin on hyvä, että kysytään alueiden mielipidettä, maakuntaliittojen mielipidettä, mutta olisiko tässä asiassa kuitenkin kannattanut edetä niin päin, että olisi alusta asti otettu keskusteluun mukaan alueet ja mietitty yhdessä sitä ratkaisua ja ehkäpä yhtenä vaihtoehtona jopa myöskin tätä nykyisen mallin jatkoa? Mutta, arvoisa puhemies, jatkan tästä vielä toisessa puheenvuorossa.

Arvoisa herra puhemies! Todellakin tämä rahoituksen saatavuus on tällä hetkellä maassamme yksi suurimpia ongelmia. Sen sai taas kuulla tuossa loppuviikon aikaan, kun kierteli tuolla maakunnassa. Pari esimerkkiä: Toisessa oli kyse maatilan sukupolvenvaihdoksesta, johon ei rahoitusta löytynyt. Toinen oli sitten tämmöinen, että huoltoasemalle olisi jatkaja mutta ei kerta kaikkiaan saa rahoitusta, että pystyisi pienessä kunnassa sitä yritystoimintaa jatkamaan. Jokainen meistä ymmärtää, mikä merkitys tämmöisellä pienellä huoltoasemalla ja huoltamon yrittäjällä on kunnalle, kunnan elinvoimalle ja niille palveluille. Nyt kun on tämä hallituksen esitys luottolaitosdirektiivin täytäntöönpanosta, niin näyttäisi, että on yksimielisyys siitä, että tulee lisää sääntelyä, tulee lisää byrokratiaa, mutta epävarmaa on se, helpottaako vai vaikeuttaako tämä nyt yritysten rahoituksensaantia tai maatilojen sukupolvenvaihdoksia tai esimerkiksi kotitalouksien haaveita rakentaa tai ostaa oma omakotitalo. Tähän pyytäisin vielä ministeriltä vastauksen: mikä on näkemyksenne, helpottaako tämä rahoituksensaantia vai vaikeuttaako?

Arvoisa herra puhemies! Tosi hienoa, että maaseudusta täällä puhutaan, ja on tuotu paljon esille niitä tärkeitä asioita, mihin maaseutua tarvitaan, muun muassa maan kasvu- ja vientiteollisuudesta on paljon puhetta riittänyt. Sieltä maaseudulta tulee ruoka, tulee puu, tulee energia ja ne monet kriittiset raaka-aineet: aineet, millä sitten tätä maata saadaan kasvuun. Kiitän myöskin, kun täällä käytettiin puheenvuoro siitä, että ei ole leikattu ruoantuotannosta, ruokaa tuottavasta maataloudesta, mutta onhan valitettavasti monia elämisen edellytyksiä, joista maaseudulta on leikattu. On tehty sairaalapäätöksiä, yöpäivystyksen lakkautuksia, aluekehitysrahoja on leikattu, yksityistieavustuksia, laajakaista-hankkeita, biokaasuinvestointeja on heikennetty, turpeen käyttöä on ajettu alas. Valitettavasti nämä ovat niitä päätöksiä, millä sitä kehitystä on viety väärään suuntaan, ja toivon, [Puhemies koputtaa] että yhdessä löydetään jatkossa entistä enemmän niitä päätöksiä, [Puhemies koputtaa] millä kiritetään sitä maaseudun kehitystä ja kasvua.

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia tästä erittäin hyvästä keskustelualoitteesta. Turve liittyy keskeisesti Suomen omavaraisuuteen. Sillä on edelleen merkitystä lämmöntuotannossa, mutta tietysti se aivan keskeinen merkitys ja rooli tällä hetkellä liittyy huoltovarmuuteen. Huoltovarmuuspolttoaineena se on säävarma ja helposti varastoitava, ja ehdottomasti meidän pitää turve pitää edelleenkin mukana paletissa ja, niin kuin on tullut esille, ei pelkästään näistä syistä vaan myöskin kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuuden takia, sinne kasvihuoneille, sinne kotieläintiloille. Näistäkin syistä turpeen jatko pitää turvata. Tässä on ongelmana nämä luvitusongelmat, mitkä ovat nousseet esille. Ne on tärkeää ratkaista, ja ylipäänsä on tärkeää pystyä tekemään semmoisia päätöksiä, millä tämä strateginen huoltovarmuuspolttoaine pystytään myöskin jatkossa Suomessa turvaamaan. Arvoisa puhemies! Kun tässä on kuunnellut näitä perussuomalaisten puheenvuoroja, niin tulee mieleen, miksi näitä puheenvuoroja ei pidetty siellä hallitusohjelmaneuvotteluissa, [Puhemies koputtaa] koska kirjaukset täällä hallitusohjelmassa ovat kuitenkin niin, että turpeen energiatuotanto ollaan ajamassa alas. [Puhemies koputtaa] Herää tämä kysymys.

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia, pääministeri, tästä ilmoituksesta ja myöskin tästä parlamentaarisesta ryhmästä. Tietysti tällä hetkellä se polttavin ongelma, mistä paljon julkisuudessakin on ollut, on tämä vanhustenhoivan tila, josta on paljon ikäviä uutisia kuultu. Viimeisin uutinen: eilen Yle kertoi, että vanhukset odottavat hoivapaikkaa luvattoman pitkään, ja tämä luvattoman pitkään tarkoittaa sitä, että monet vanhukset joutuvat odottamaan pidempään kuin tämän lakisääteisen kolmen kuukauden ajan. Itse asiassa näitä ympärivuorokautisia hoivapaikkoja jonottavien määrä on viimeisen puolen vuoden aikana kasvanut monilla alueilla. Eniten jonottajia on tällä hetkellä Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa, Länsi-Uudellamaalla ja Helsingissä. Pelkästään näillä alueilla lähes tuhat vanhusta on jonossa, siis jonossa odottamassa hoivapaikkaa. Eli näillä alueilla tilanne ei ole parantunut vaan se on huonontunut. Samaan aikaan, kun suunnitellaan näitä jopa sadan miljoonan euron lisäsäästöjä, on pakko kysyä: eihän hallitus nyt aio kohdistaa näitä lisäsäästöjä tänne vanhustenhoivaan?

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Savon Sanomat uutisoi tänään: KYSin päivystyksen ruuhkat käyvät jo ylivoimaisiksi. Kymmenen vuotta yliopistollisen sairaalan päivystyksessä työskennellyt sairaanhoitaja kertoi näin: ”Ihmiset eivät halua hakeutua kauas hoitoon yöaikaan ja yrittävät sinnitellä kotona. He soittavat vasta viimeisillä voimillaan hätäkeskukseen, kun eivät enää pysy pystyssä.” Arvoisa puhemies! Tämän tilanteen taustallahan ovat nämä Iisalmen ja Varkauden yöpäivystysten lakkautukset, jotka kokoomus, perussuomalaiset, kristilliset ja RKP ajoivat läpi, valitettavasti myöskin Salon ja Oulaskankaan osalta. Kyllä nyt on aika kantaa vastuuta myöskin tästä päätöksestä, ja kysyn vastaavalta sosiaali- ja terveysministeriltä: mikä on viestinne näille yöaikaan apua tarvitseville, niille ikäihmisille tai lapsiperheille, jotka eivät hakeudu hoitoon yöaikaan pitkän matkan vuoksi?