Ville Merinen

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tähän lakiin liittyviä asioita, mitä tuli mieleen, kun tuossa pohdin tätä äsken: On tärkeätä, että vaikka on kriisi, niin silti turvataan ihmisten henki ja terveys. Sitten toisaalta on myös tärkeää pitää kiinni työelämän pelisäännöistä. Vaikka tässä laissa nyt ei niin selkeästi ehkä ole semmoista asiaa, niin huomaan, että tämä on herättänyt jonkin verran semmoista epävarmuutta lähihoitajapuolella. Me tehtiin siihen liittyen tämmöinen lausuma, jota esitän tässä: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto turvaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilölainsäädännön ja valmiuslain kokonaisuudistusten tulevien valmistelujen yhteydessä lähihoitajien aseman siten, että he voivat jatkossakin pysyä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilörekisterissä, sekä arvioi mahdollisuutta muuttaa ammattiasema nimikesuojatusta laillistetuksi ammattihenkilöksi.” — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tuossa edellinen puheenvuoro olikin jo hyvä puhe ja tuommoinen raikas, ja siinä tuli paljon faktaa. — Ehkä vähän itsellä ottaa korvaan, kun terveyspuolen ministeri pitää noin hyvän mainospuheenvuoron ginistä, joka on siis kuitenkin, vaikka on hieno tuote varmasti ja näin, ihan yhtä myrkyllistä meille ihmisille kuin kaikki muukin alkoholi. Alkoholihan on ihan tyhmää oikeasti. Siitä on hyvin vähän hyötyä ihmiselle, hyvinvoinnille tai meidän lapsille. Itse olen seurannut ilolla, miten nuoret eivät enää niin innoissaan tätä alkoholia kisko kuin meidän ikäluokka, keitä täällä ollaan. Tietysti nuorille on nyt tosi harmillisesti tullut muita tämmöisiä negatiivisia päihdeilmiöitä, mutta iso osa nuorista ei enää ole tosiaan kiinnostunut alkoholista juurikaan. Se nyt näkyy tietysti monen täällä mielestä ikävällä tavalla baareissa ja alkoholin myynnissä, mutta tämä meidän ikäluokka pitää hienosti yllä kyllä sitä ostoa vielä. Semmoinen asia, mitä olen ihmetellyt eduskunnassa nyt kun on tuotu paljon näitä lakiesityksiä, mitkä vapauttavat alkoholin myyntiä eri paikkoihin, on se, että alkoholista saadaan jonkun verran verotuottoa ja siihen liittyy matkailu- ja ravintolajuttuja mutta se ei varmasti riitä maksamaan sitä laskua, mikä tulee meidän julkiselle terveydenhuollolle siitä alkoholin käytöstä, ei edes lähellekään, voisi kuvitella. Olisiko tähän ministerillä vastausta, saadaanko me tästä takaisin semmoinen summa rahaa, mikä kattaa ne kulut, mitä tulee meidän julkiselle terveydenhuollolle kaikesta tästä alkoholin käytöstä? Voisin kuvitella, kun tuo julkinen terveydenhuolto on jo valmiiksi niin pulassa, että tämä ei mitenkään paranna sitä tilannetta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo, olen huomannut, että olette hyvin perillä tekoälystä ja olette kiertänyt näitä tapahtumiakin. Pyysinkin tekoälyn arvioimaan teidän sotetoimia, kaikkia niitä suurimpia malleja, kouluarvosanoin 4—10. ChatGPT 5.2 antoi 6/10. Gemini 3.1 Pro antoi kaksi eri arvosanaa: talouden korjaajana 7, palveluiden ja tasa-arvon puolustajana 4. Claude 4.6 Opus antoi arvosanan 6 miinus. Mitä mieltä olette näistä arvosanoista? Onko hieman yläkanttiin kuitenkin?

En kyllä pyytänyt puheenvuoroa, mutta kiitos kuitenkin. [Naurua] Voin pitää toki, voin pitää toki. [Perussuomalaisten ryhmästä: Anna mennä vaan!] — Tuo teknologiahomma kiinnostaa, ehkä jos mietitään tuota vanhustenhoitoa: jos on vaihtoehtoina, että vanhusta hoitaa robotti tai vähän huonosti suomea osaava maahanmuuttaja, niin kumpi on teidän mielestä parempi ratkaisu? — Kiitos. [Sanna Antikainen: Nyt meni vähän yli!]

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Vielä hieman jatkan tuosta nuorten aikuisten työttömyydestä. Tosi paljon on ollut nyt mediassa hyviä kirjoituksia, siis huonoja, mutta onneksi on kirjoitettu paljon näistä nuorten aikuisten työnhakuongelmista. Jotenkin tuntuu, että siinä kohtaa, kun olet nyt vaikka se yliopistotutkinnon käynyt tai ammattikorkea-, niin se mahdollisimman nopea pääsy työelämään olisi jotenkin tosi hyvä ratkaisu. Minä olen miettinyt, että se on vähän niin kuin liikunnan aloittaminen, että mitä kauemmin sinä odotat, niin sitä enemmän se paine kasvaa ja sitten alkaa tulla kaikenlaisia ongelmia ja se kynnys kasvaa ja epävarmuus. Jotenkin tuntuu, että tämä asia ei meillä Suomessa ole ihan parhaassa asennossa vielä, ainakin minun ajattelussani, teistä moni tietää tästä paremmin. Meillä nähdään vielä vähän erillisenä osana opiskelu ja sitten se työllistyminen. Tosi moni vähän niin kuin opiskelee vaikka maisteritutkinnon, mutta sitten se automaattisesti ei tarkoita meillä työtä. Siis tämä kuulostaa nyt hassulta, mutta minä tsekkailin tässä päivän aikana, ja esimerkiksi Singaporessa ja Japanissa on tämmöinen tyyli, missä se työ on itse asiassa rakennettu sisään siihen opiskeluputkeen. Heillä on hyvin voimakkaita siirtymiä suoraan erilaisten kanavien kautta työelämään, ja valtio tukee tosi voimakkaasti. Nyt kun meillä puhutaan tästä setelistä vaikka, niin ne ovat huomattavasti laajemmassa käytössä joissakin muissa maissa. Tosi kiinnostavaa olisi jotenkin meilläkin panostaa just tähän kohtaan, koska ne hankalimmat tilanteet tulevat siitä, että se koulu loppuu ja sitten ei ole onnistunut sinä aikana löytämään vaikka sitä oman alan työtä. Tosi upeata muuten, että on myös sen puolen ministeri paikalla. Minusta olisi kiva kuulla — jos te saisitte vielä vastauspuheenvuoron — onko tähän kehitteillä jotain uutta. Totta kai se menee niin, että meillä toisilla aloilla on tällä hetkellä hankalampia tilanteita kuin toisilla. Vaikkapa tekoälyn mukaantulo tähän kuvioon nytten on se, joka tulee joillakin aloilla just sen niin sanotun entry level -työn saamista vaikeuttamaan. Maailmalla on nyt jo paljon esimerkkejä, että vaikka it-puolella, softa-kehityksessä, tekoäly poistaa just ne uudet alan ammattilaiset, tai niiden töihin se vaikuttaa eniten, ja sitten konkarit, alalla 5—10 vuotta olleet, pystyvät säilyttämään paremmin työnsä. Jotenkin just hankalaan kohtaan iskee se iso tekoälymuutos. Olisi kiva kuulla tuohon siirtymään, että olisiko meillä jotain parempaa siihen. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos paikalla oleville ministereille ja keskustalle, kun on tämän hienon välikysymyksen tehnyt — ai niin, ja myös herra Harkimolle. Minusta tuntuu, että minä nyt lähestyn tätä vähän eri kulmasta kuin muut. Meistä varmaan jokainen toivoo lisää työllisyyttä Suomeen, ihan kaikista puolueista. Meillä on vähän erilaisia näkemyksiä asioihin liittyen, ja kaikkia tämä ottaa päähän. Uskallanpa jopa arvata, että ministeri Marttinenkin saattaa joskus herätä aamuyöllä ja miettiä, että olisipa vähän enemmän työllisyyttä. Tämä on tämmöinen raaka veikkaus, että kaikki haluaisivat lisää tätä. Tietysti meidän puolueessa tämä työllisyysasia on sydämenasia ja tosi monelle ihmiselle tärkeä juttu. Itse nyt lähestyn tätä minun aikaisemman työni puolesta, mikä oli siis pääosin auttaa nuoria aikuisia psykoterapian keinoin. Siinä sain kunnian auttaa myös joitakin nuoria, jotka olivat työttömyyden kanssa kamppailevia. Se oli aikamoista, miten paljon työttömyys vaikuttaa nuoren ihmisen psyykkiseen vointiin. Se on tosi iso häpeä ja semmoinen identiteettikysymys näille nuorille aikuisille olla kotona vaikka yliopiston tai ammattikorkean tai sitten vaikka jonkun mielenterveysongelman jäljiltä eikä saada sitä työpaikkaa. Nämä terapiat olivat aika pitkiä, ja niissä piti ihan hirveästi kannustaa sitä nuorta ihmistä, että hän uskaltaisi aina uudelleen ja uudelleen vielä ylittää sen kynnyksen, että voisi hakea työpaikkaa tai voisi vaikka soittaa hakemuksen perään. Minä muistan semmoisia juttuja, että minä olen aikanaan vienyt asiakkaita suoraan terapiatunnilta tuonne työvoimapalveluihin, koska he eivät itse sinne uskaltaneet enää mennä. Siihen liittyy tämmöinen voimakas häpeä tietysti. Meidän yhteiskunnassa, vaikka onkin modernisoitunut, edelleen aika monesti ihmisiltä, jos on vähänkään aikuisempi, kysytään ensimmäisenä, että ”mitä sinä teet”, kun tavataan. Se oli tosi raskasta työtä. Sitten ne onnistumisen kokemukset: Jos joku näistä minun asiakkaistani sitten sai työpaikan, niin siinähän monesti sivutuotteena hävisivät ne mielenterveysongelmatkin aika tehokkaasti, varsinkin ahdistuneisuus ja tämmöinen masentuneisuus. Oli tosi hieno fiilis. Sitten saatettiin mennä pitsalle. Nämä eivät ole muuten aina tavallisia terapiassa, että tämmöisiä tehdään, mutta nuorten kanssa joutuu kikkailemaan vaikka mitä välillä, että he paranevat. Ne olivat hienoja hetkiä. Mutta haluaisin ehkä puhua enemmän vielä siitä, että tämä nuorten työttömyys on oikeasti vähän niin kuin jo semmoinen sukupolvikokemus monille meidän nuorille. Tämä nuorten työttömyys on niin isoon mittakaavaan paisunut. Jos joka neljäs alkaa olemaan työttömänä, niin me ei edes vielä tiedetä sen seuraamuksia, miten paljon se vaikuttaa näiden ihmisten koko loppuelämään, esimerkiksi saako perhettä tai uskaltaako etsiä kumppania. Minkälaista se sitten on, kun alat lähestyä jo vaikka 30:tä ja ei ole oikein kunnolla ollut työelämässä. Se on tosi huolestuttava tilanne. Minä haluankin ehkä nostaa tässä, että Sami Kieksi on tehnyt tosi hyviä dokumentteja tästä aiheesta, nuorten työttömyydestä — tai ainakin ne ovat käsitelleet jollain tavalla tätä teemaa. Kannattaa katsoa. Tekee mieli tsempata nuoria vielä tässä puheeni lopuksi, että älkää antako periksi. Kyllä me varmaan täällä yritetään parhaamme oppositiossa ja varmaan hallituksessakin, että saataisiin tämä tilanne paremmaksi. Tietysti meidän tehtävä on sparrata teitä tässä mahdollisimman hyvin. Toivotaan, kun etenkin tämä nuorten työttömyys on omaa sydäntäni lähellä, että saataisiin se jotenkin paremmaksi. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Purra on minun mielestäni vahva persoona. Kun te puhutte talousasioista, niin te olette aika vakuuttava monesti, mutta tässä asiassa te olette tosi heikko. Siis se näyttää jotenkin hassulta, kun te ette voi millään sanoa sitä, minkä kaikki muut sanovat ääneen. [Perussuomalaisten ryhmästä: Te sanotte!] — Ei, kun vieressä sanovat ministerit ja siellä sanoo ryhmänjohto kokoomuksessa. — Jotenkin se on niin ilmeisen selvää kaikille meille, että se on teille tosi vaikea asia sanoa ääneen. Teillä on semmoinen esto päällä, että te ette voi sanoa, että nämä ilmeilyt olivat rasismia [Perussuomalaisten ryhmästä: Ei ne olleet!] — no niin, sieltä se tuli — ja sitten taas vieressä toinen ministeri sanoi, että olivat. Kaikkea muuta kyllä on, median ajojahti ja virhe ja vahinko. Miksi te ette voi sanoa, että tämä on rasismia, jos ilveillään toisten ihmisten ulkomuodolla? [Sanna Antikainen: Eikö anteeksipyyntö riitä?]

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ja kiitos ministereille, kun olette täällä juttelemassa! Tuli mieleen semmoinen jotenkin yleisempi puheenvuoro, että nyt kun on hirveästi työttömyyttä ja sitten tämä teidän valitsema politiikka on ollut tämmöistä niukkuutta lisäävää, niin onkohan saavutettu ajat sitten jo semmoinen piste, missä ovat alkaneet mennä hyödyt vain huonommiksi, ja tästä ei oikeastaan ole enää hyötyä. Minulle tulee mieleen oma nuoruus ja lapsuus, kun minä olen 41-vuotias ja silloin oli kova lama, kun minä olin pikkupoika. Minun ikäpolvellani on hirveästi riippuvuuksia, avioeroja, ongelmia työpaikoilla ja semmoista suunnattomuutta ja myös semmoista, että puuttuu luotto omaan tekemiseen ja omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Minusta tuntuu, että tällä kaudella, mitä nyt on ollut, aiheutetaan vähän samanlainen sukupolvi, jolla on semmoinen suunnattomuuden kokemus. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tämä oli varmaan sitten kuitenkin sotevaliokunnan se tämän syksyn raskain laki tehdä, ja se aiheutti ehkä sitten kuitenkin meille eniten päävaivaa ja ihmettelyä. Yleisenä ajatuksena, ennen kuin menen noihin pointseihin: onko loputon kiristäminen ratkaisu tähän ihmisten osallistamiseen työelämään tai talouden parantamiseen? Tuntuu, että osa näistä ihmisistä ei tule välttämättä pääsemään töihin tai kuntoutumaan, vaikka kiristettäisiin kuinka paljon. Jotenkin se unohtuu tässä, kun näitä lakeja tehdään, että ei se loputon rahan leikkaaminen tule enää johtamaan mihinkään. Siinä on varmasti joku piste, minkä jälkeen se aiheuttaa enää vain harmia ja pahaa tähän yhteiskuntaan. Toinen asia, mikä on ehkä nyt tullut mieleen ihan viime päivinä: En tiedä, oletteko te saaneet näitä, mutta minä olen saanut ihan hirveästi ihmisiltä sähköpostiin ja sometileille viestejä, missä pyydetään rahaa jouluksi, että voitko antaa rahaa, jotta saisi jouluruokaa. Näitä tulee tällä hetkellä aivan valtavan paljon verrattuna entiseen. Siis olen tietysti aina saanut näitä, kun on isot sometilit, mutta nyt tuntuu, että niitä tulee ihan älyttömästi, ja ne eivät ole mitään massapostituksia, vaan ne on osoitettu ihan nimellä ja kirjoitettu, että voitko sinä antaa meidän perheelle rahaa, että saataisiin jouluruokaa. Se on jotenkin tosi outoa ja harmittavaa ja kuvaa ehkä meidän yhteiskunnan valtavan isoa ongelmaa, mikä on tullut nyt viime aikoina. Tämä laki ei sitä millään tavalla paranna. Mutta keskeisiä asioita vielä: Uudistus lisää velvoitteita, muun muassa työttömäksi ilmoittautuminen, kokoaikatyön haku myös osatyökykyisillä ja opiskelevilla, ja mahdollistaa perusosan leikkauksen 50 prosentilla, vaikka monella ei ole tosiasiallisia edellytyksiä täyttää velvoitteita. Meidän vastalauseen mukaan perusosa ei kattaisi enää yhdessäkään perhetyypissä ihmisarvoisen elämän viitebudjettia, mikä asettuu ristiriitaan perustuslain 19 §:n ja kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Nämä sanktiot kohdistuvat usein mielenterveys- ja elämänhallintaongelmien kanssa kamppaileville ja voivat johtaa niin sanottuun tuplasanktioon, eli työttömyysturvan katkeamiseen ja toimeentulon leikkaukseen, ja lisätä syrjäytymistä, asunnottomuutta ja lapsiperheköyhyyttä. Suojaosan poisto tarkoittaa, että jokainen ansaittu euro vähennetään täysimääräisesti toimeentulotuesta. Lyhytkestoinen tai osa-aikainen työ nähdään käytännössä negatiivisena, vaikka monilla ei ole mahdollisuutta kokoaikatyöhön. Terveydenhuoltomenojen rajaaminen välttämättömiin uhkaa kasvattaa terveyseroja, koska toimeentulotuen saajat sairastavat jo valmiiksi enemmän ja tarvitsevat paljon julkisia palveluita. Meidän vastalause esittää lakien hylkäämistä ja neljää lausumaa, joissa vaadimme muun muassa alentamismenettelyn ja kohtuusharkinnan seurantaa, Kelalle riittäviä resursseja, vaikutusten arviointia köyhyyteen, lapsiperheköyhyyteen, syrjäytymiseen ja asunnottomuuteen, sekä opiskelijoiden aseman ja opintojen keskeytymisen vaikutusten seurantaa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hallitus yhdistäisi peruspäivärahan ja työmarkkinatuen yleistueksi, mutta vastalauseen mukaan malli ei yksinkertaista järjestelmää eikä turvaa riittävää toimeentuloa vaan jatkaa ja syventää jo tehtyjen leikkausten vaikutuksia erityisesti työttömille lapsiperheille. Täysimääräinen yleistuki olisi noin 800 euroa kuukaudessa, taso jäädytetty 24—27 ilman indeksikorotuksia, eikä se THL:n arvion mukaan riitä kattamaan välttämättömiä menoja useimmissa perusturvaa saavissa kotitalouksissa. Arviolta noin 10 000 henkilön tulot pienenevät yleistuen myötä, ja heikennykset kasautuvat etenkin lapsiperheisiin ja pariskuntiin tarveharkinnan kiristysten vuoksi. Ja toimeentulon tarve kasvaa. Työllisyysvaikutusten arvioidaan jäävän hyvin pieniksi, vaikka yleistuen tiukennuksia perustellaan työllisyyden vahvistamisella. 21 viikon odotusaika ilman tutkintoa ja kahteen kertaan määräytyvä omavastuuaika nähdään epäoikeudenmukaisina erityisesti nuorille ja työttömyyskassojen jäsenille. Asiantuntijat THL, MLL ynnä muut varoittavat, että köyhyys ja lapsiköyhyys kasvavat jo aiempien leikkausten vuoksi ja yleistuki pahentaa kehitystä. Tuhansia lapsia arvioidaan putoavan pienituloisuusrajan alle. Nuorten, ikääntyneiden, opiskelijoiden ja omaishoitajien asema heikkenee, kun tarveharkinta kiristyy ja ikä- ja elämäntilannepoikkeuksia puretaan. Positiivisena mainintana pidetään Kelan yhden hakemuksen mallia ja osittaisen tuen tulorajan noston tavoitetta, mutta kokonaisuus rakentuu liikaa säästöjen eikä riittävän turvan ja osallisuuden varaan. Vastalauseemme esittää lakipaketin hylkäämistä ja 21:tä lausumaa, jotka korostavat köyhyyden ja lapsiköyhyyden seurantaa, etuustasojen riittävyyttä ja indeksikorotuksia, tarveharkinnan kohtuullisuutta, asiakaslähtöistä yksinkertaistamista sekä työn ja sosiaaliturvan joustavaa yhteensovittamista. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Minulla on tässä vain pääpointeittain omia ajatuksiani tästä laista. Mielestäni esitys kaventaisi kuntouttavan työtoiminnan kohderyhmää ja leikkaisi samalla hyvinvointialueiden rahoitusta, mikä uhkaa palvelujen saatavuutta ja heikossa asemassa olevien työttömien asemaa. Ydinpointteja: Aktivointisuunnitelma tehtäisiin jatkossa vain työttömyyden perusteella toimeentulotukea saaville, kun taas työttömyysetuutta saaville tehtäisiin työllistymissuunnitelma. Pelätään, että osa työ‑ ja toimintakyvyltään rajoittuneista jää kokonaan palveluiden ulkopuolelle. Esityksen taustalla olevan tietopohjan vaikutusarviot ovat epävarmoja, ja asioiden mukaan muutos ei todennäköisesti tuota säästöjä vaan voi lisätä kustannuksia hallinnon ja monialaisten palvelujen kasvun vuoksi. 1,6 miljoonan euron leikkausta hyvinvointialueilta sekä laajempaa 12,5 miljoonan euron säästötavoitetta työllistymistä tukevista sosiaalipalveluista pidetään kohtuuttomina tässä tilanteessa, kun palveluiden tarve itse asiassa kasvaa koko ajan. Pelätään, että useiden yhtäaikaisten lakimuutosten — yleistuki, toimeentulotuki, kuntouttava työtoiminta, työnhakijan palveluprosessi — yhteisvaikutuksia ei hallita kunnolla ja seurauksena osa asiakkaista putoaa kokonaan palvelujärjestelmän ulkopuolelle. Jo nyt kuntouttavaan työtoimintaan ohjautuu vähemmän asiakkaita ja palvelun kestoa rajataan, mikä lisää syrjäytymisriskiä. Vastalauseemme mukaan tässä tilanteessa ei ole tarkoituksenmukaista tehdä yksittäisiä asiantuntijoiden kritisoimia lakimuutoksia, vaan haavoittuvassa asemassa olevien osallisuudesta tulisi kantaa enemmän vastuuta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kannatamme SDP:ssä periaatteessa hallituksen esitystä. Esityksen tavoitteena on vähentää päällekkäistä työtä ja mahdollistaa resurssien tarpeenmukainen kohdentaminen. Asiantuntijakuulemisten mukaan opiskeluterveydenhuollon ja kutsuntojen tarkastuksen yhdistäminen on hyödyllistä myös tarkastusten laadun ja kattavuuden parantamiseksi sekä nuorten yhdenvertaisuuden sekä miesten ja naisten välisen tasa-arvon lisäämiseksi, kun koko ikäluokalle tarjotaan samansisältöiset terveystarkastukset. On myös tärkeää, että tarkastusten sisältö ja toteutus vastaavat nykyisiä lasten ja nuorten hyvinvoinnin haasteita. Itse toivon, että erityisesti mielen hyvinvointiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Yhdymme kuitenkin valiokunnan asiantuntijakuulemisessa esitettyyn huoleen siitä, että hallituksen esityksessä ei ole riittävästi huomioitu resursseja ja rahoituksen riittävyyttä. Kun esitykseen sisältyy vuodesta 27 alkaen kymmenen miljoonan euron leikkaus hyvinvointialueiden rahoitukseen, vaarana on, että lasten ja nuorten palvelut itse asiassa heikkenevät ja niiden tarpeenmukainen saatavuus vaarantuu. Pidämme hallituksen säästölaskelmaa ylimitoitettuna. Uudistusta ei tule rakentaa epävarmojen laskelmien varaan eikä rahoitusleikkaus edellä. Arvoisa puhemies! Jotta palveluita voidaan hyvinvointialueilla kehittää vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti, rahoitus on turvattava. Sääntelyä voidaan keventää, mutta ei lasten ja nuorten terveyden ja kehityksen kustannuksella. Meidän tulee varmistaa, että jatkossa lasta odottavien ja heidän perheidensä sekä alle kouluikäisten lasten, oppilaiden ja heidän perheidensä sekä opiskelijoiden terveyden ja hyvinvoinnin seuranta ja edistäminen toteutuvat yhdenvertaisesti koko maassa. Arvoisa puhemies! Näillä perusteilla esitän, että lakiehdotukset hylätään. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ensimmäisenä, että en vaan unohda, kannatan edustaja Forsgrénin tekemää ehdotusta hylkäämisestä. Tämän lain käsittely on ollut tosi mielenkiintoinen prosessi, ja tälleen ensimmäisen kauden ihmisenä olen yrittänyt opetella näitä taustoja tähän. Tämä on siitä mielenkiintoinen laki, että ensinnäkin tässä käsittelyprosessissa on huomannut, mitenkä on yritetty kehittää vähän niin kuin uusia sanoja tälle hoidolle, ja se on ollut tosi monimutkaisen kuuloista ja herättänyt paljon kritiikkiä, on esimerkiksi tosi ongelmallisia termejä. Osa alueista on jo ilmoittanut, että ei aio toteuttaa tätä lakia. Siis tässä oli esimerkiksi semmoinen yksityiskohta, että — nyt kun tämä laki tulee, jos eduskunta tämän hyväksyy — paperiton voi hakeutua sitten kuitenkin hoitoon näihin paikkoihin, mitkä ovat jo ilmoittaneet, että he eivät tätä noudata. Elikkä jos vaikka tuolla vähänkin pohjoisemmassa joku ei saa hoitoa, niin sitten voi tulla Helsinkiin ja todennäköisesti saa hoitoa. Tämä ei olekaan ehkä niinkään semmoinen taloudellisen puolen laki. Tietysti ymmärrän, että tähän liittyy tämmöisiä maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä ja tässä laissa on enemmän ehkä tämmöistä ideologiaa taustalla. Mutta silti tämän lain käsittelyprosessi on ollut tosi outo, ja olen tosi iloinen, että moni alue on jo ilmoittanut, että he aikovat silti hoitaa näitä paperittomia ihmisiä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tämä laki näistä rauhanturvapalveluksessa olevien terapioista: Olin ilahtunut, että saatiin valiokunnassa tähän muutosta ja tämä aika piteni tämän terapian keston kanssa. Jotenkin tuntuu, että nämä ihmiset tekevät kuitenkin niin arvokasta työtä, ja kun vaikka siihen rauhanturvaajana toimimiseen liittyy kuitenkin henkistä stressiä ja varmasti tosi kovia paikkoja, niin tosi ilahtunut olin tästä yhteistyöstä, että saatiin vähän parempi versio tästä laista. — Ei oikeastaan muuta tähän tällä kertaa. Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Olen hirveästi pohtinut tämän kansalaisaloitteen kautta tätä koko politiikkaa eduskunnassa, että mikä näissä päätöksissä niin kuin tosi pahasti nyppii ehkä pääkaupunkiseudun ulkopuolista väestöä välillä. Kai se on ytimessä se, mikä tänäänkin on sanottu monesti, että Helsingistä sanotaan, että te ette tarvitse siellä sitä päivystystä. Se on jotenkin tosi ymmärrettävää. Se on vähän sama kuin vaikka Iisalmesta sanottaisiin, että me ei tarvita metroa Itäkeskukseen täällä Helsingissä. Se alueellinen ymmärrys ei osu oikein, jos ei ole yhteyttä siihen alueeseen. Minusta tuntuu, että näissä puheenvuoroissa, kun näitä kuuntelee täällä, sen välillä huomaa, että täällä saatetaan vaikka sanoa, että no, menkää Kokkolaan. Mutta kun ei se välttämättä ole niille ihmisille niin kuin luontainen malli. Olen miettinyt, onko tähän mitään vertauskuvaa, ja kai toinen asia, minkä päätösvalta me ollaan luovutettu täysin kunnille — vaikka tässä on tietysti hyvinvointialueista kyse — on se päätösvalta siitä, missä ovat koulut. Jotenkin vertauskuvallisena, mistä olen saanut tähän ymmärrystä itsellenikin, tämä varmaan alueen ihmisille tuntuisi vähän samalta kuin jos me Helsingistä sanottaisiin, että teidän pitää nyt sulkea sitten siellä Kuusamossa se koulu ja Iisalmessa tuo koulu ja Oulussa tuo koulu. Se vertautuu ehkä lähimpänä johonkin semmoiseen, ja sekin tuntuisi aivan älyttömältä. Eli kyllä meidän pitäisi luottaa tässä näiden alueiden päätösvaltaan. Sitten rupeaa miettimään ihan semmoisia perustavanlaatuisia asioita, että jos niillä alueilla on valtuustot, mitkä on valittu vaaleilla, ja ne valtuustot eivät ole mitään ilmaisia pyörittää, niin eivätkö ne päätökset kuuluisi heille eivätkä tänne meille näistä tämmöisistä yksittäisistä päivystyksistä. Kun olen edustaja Lindénin kanssakin paljon jutellut tästä asiasta, niin hän sanoi, että tässä päätetään käytännössä yksittäisten lääkäreiden työstä joillain alueilla. Tarvitaanko siihen meitä täällä? — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Koska on näin iso asia ja nopeasti kerännyt tämän 50 000 ääntä tämä kansalaisaloite, niin tietysti olisin toivonut, että Suomen terveysministeri olisi ollut paikalla, joka on tehnyt tämän päätöksen tästä sairaalaverkkolaista tai ollut sen taustalla. Olisi jotenkin asiallista olla paikalla. [Juha Mäenpää: Marinin tekemä laki!] — No, se on teidän hallitusohjelma. — Kuitenkin sillä alueella suurin osa ihmisistä on kirjoittanut tämän aloitteen, ja jotenkin olettaisi, että sen alan ministeri olisi paikalla. Sitten ehkä toisena juttuna se, että luin lehdestä, että yksi edustaja oli avautunut, että on tullut paljon uhkauksia. Se on mielestäni tosi asiatonta, vaikka tämä menee tunteisiin. Ymmärrän, että harmittaa ihmisiä tosi kovasti, mutta semmoinen toivottavasti ei jatku, ja se ei edistä millään tavalla tämmöisten asioiden eteenpäinvientiä.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ensimmäisenä kannatan edustaja Mattilan tekemää ehdotusta. Sitten asiaan: Minä en oikein ehkä aikaisemmin ymmärtänyt tämän Oulaskankaan sairaalan merkitystä niin hyvin, mutta sitten minä tuossa kävin Nivalassa pitämässä semmoista puhekeikkaa. En tiedä, miten eksyin sinne, mutta sieltä ystävälliset ihmiset ottivat yhteyttä. Siitä lähtien, kun eräs henkilö haki minut juna-asemalta sitä keikkaa pitämään, ne ihmiset siellä paikan päällä eivät puhuneet mistään muusta kuin tästä päivystyksestä. Se Oulaskankaan yöpäivystys oli heille jotenkin todella iso sydämenasia, ja tämä itse asiassa koskee kaikkia. Minä aluksi mietin, miten tätä voisi selittää vaikka Länsi-Suomessa asuvalle ihmiselle, että miksi tämä on merkittävä. Tässä on ihan hyvinvointialueen perusideasta kyse. Hyvinvointialueet on luotu sen takia, että ne voivat päättää oman alueen terveydenhuollosta ja sosiaalitoimesta — tuo pitäisi tallentaa mieleen. Niitä ei ole luotu siksi, että ne voidaan ohittaa täältä, ja nyt tästä päätöksestä tekee vielä oudomman se, että tätähän perusteltiin säästötoimena tosi paljon, mutta nyt kun me on saatu tietoa, niin tämä säästö tähän liittyen on tippunut koko ajan, ja nyt me ollaan itse asiassa siinä tilanteessa, että onko tässä säästöä enää lainkaan, mutta jos sitä onkin, niin se on todennäköisesti miljoonan luokkaa. Minä näin jonkun arvion, että 900 000 euroa olisi säästö. Nyt jos, ihmiset, seuraatte tätä valtion budjettikeskustelua, niin meillä tehtiin just miljardin veroalet. Tämä rahasumma on hyvin pieni. Minkä takia? Vielä oudomman tästä Oulaskankaan yöpäivystyksen lakkauttamisesta tekee se, että vähän samanlainen tilanne oli tuossa Kouvolan kanssa, ja se peruttiin yhtäkkiä. Siellä oli torilla tapahtuma, ja sitten siellä sanottiin, että ei sitä tulekaan tänne, täältä ei oteta pois yöpäivystystä. Eli äänestäjät sillä alueella kokevat, että heidän äänestäjän oikeusturva on jollain tavalla epäonnistunut tässä. Että eihän kukaan äänestä itseltään omia sairaalapalveluita pois. Tai en minä tiedä, ei semmoisia ihmisiä ainakaan kovin montaa Suomessa olisi. Voiko epäonnistuneen päätöksen perua? Tämän kansalaisaloitteen ydinkeskustelu on siinä, voidaanko me perua tämmöinen päätös, mikä ei oikeasti ole säästö ja mikä haittaa ihmisten elämää. Tämä on paikallisille ihmisille todella iso juttu, ja hirmu toivohan tässä on herännyt. Meillä syksyllä paljon tästä juteltiin, silloin kun oli se ensimmäinen kierros tämän sairaalaverkkolain kanssa, että voisiko tässä... Minä väittäisin, että tämä on tämän vaalikauden kiivain juttu ollut tähän asti, ja tietysti kun itsellä on ensimmäinen kausi, niin se yhteydenottojen määrä yllätti, mutta nyt se sama toivo on uudelleen herännyt siellä. Yritetään tehdä nyt kaikkemme, että saataisiin tämä vielä muutettua. Se olisi tosi tärkeä asia. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Siis vaikea seurata, mutta ymmärsinkö minä nyt oikein, että edustaja Kiuru viittasi siihen, että ei ole otettu huomioon jotain EU:n kanssa neuvoteltua asiaa tästä kahdeksasta prosentista? Tämähän on epäreilua suomalaisille toimijoille. Onko se selvitetty, että se voisi olla kaikille sama, ja onko se hyväksyttävää? Tämä oli varmaan se olennainen kysymys. Toinen, mikä tulee mieleen ehkä edustaja Wallinheimon puheenvuorosta, että muuttuisi turvallisemmaksi se, minkälaisille ihmisille annetaan alkoholia: Minä en jotenkin usko tuohon, koska meidän kotimainen kauppa on vuosia harjoitellut ja meillä on ollut isoja kampanjoita heille ikätunnistamisesta ja se on tosi tarkkaa nykyään. Siis se on hirmu hyvin toimiva juttu. Että tämä toimisi välittömästi samalla lailla, kun nämä ihmiset vielä toimivat pääosin yksin, ketkä vievät alkoholia kotiin — en minä oikein usko siihen, että se toimii heti yhtä hyvin.

Arvoisa puhemies ja arvoisa ministeri! Olisin yleisluontoisesti kysynyt, mitä mieltä te olette tästä hyvinvointialueiden itsehallinnosta. Nyt tällä hetkellä on menossa iso kansalaisaloite Oulaskankaan hyvinvointialueen yöpäivystyksen puolesta, ja ehkä kansalaisilta semmoinen yleinen kysymys, mikä liittyy myös tähän VM:ään, on, että miksi on hyvinvointialueilla päätösvalta, kun he eivät voi päättää omien palveluidensa sisällöstä. Olisin halunnut kysyä teiltä, kun olette tämän alan, VM:n puolen ministeri: Mitä mieltä te olette tämmöisistä päätöksistä, millä mennäänkin sinne hyvinvointialueen itsehallinnon alueelle ja päätetään ihan täältä Helsingistä asti, että no, me suljetaan tämä yöpäivystys tuolta alueelta, vaikka on osoitettu, että se säästö sillä alueella on tosi pieni, ja sitä säästöä ei välttämättä ole ollenkaan? Eli tämä ei rahaan perustuva päätös voi olla. Mitä mieltä olette tästä? — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Arvoisat ministerit, lähinnä semmoista mietin tässä, kun kuuntelin kolmatta syksyä teidän puheitanne, että eikö teidän soteministereiden kuuluisi neliraajajarruttaa uusia leikkauksia vastaan. Tehän olette soteministereitä. Nyt tulee taas uusia leikkauksia, ihmiset kärsivät. Jopa sosiaali- ja terveysministeriö kuvaa tilannetta aika avoimesti, että ei ole hyvä tilanne näillä tietyillä ihmisryhmillä, joilla on tosi tiukkaa rahan kanssa. Nytten tuntuu, että te tuotte tänne vain uusia. Teidän pitäisi puolustaa näitä ihmisiä, keillä menee huonosti. Ei muuta. — Kiitos.