Teemu Kinnari

Kiitos, arvoisa puhemies! Ehkä pari sanaa rakennemuutoksesta ja jatkuvuudesta, mikä on kiistatta aivan keskeinen asia siinä, kun puhutaan, kuka tässä maassa jatkossa ruokaa tuottaa. Rakennemuutos on ollut tietysti kiistaton ja väistämätön tosiasia, sieltä 60-luvun 300 000 tilasta on tultu 90-luvun noin 100 000:een, ja tällä hetkellä luku on jo alle 40 000. Mutta onhan meillä iso haaste siinä, jos katsotaan, että viljelijöiden keski-ikä on tällä hetkellä noin 56 vuotta ja nuoria viljelijöitä — mikä muuten tässä yhteydessä on alle 40 — lienee jossain 15 prosentin paikkeilla, joten kyllä ihan keskiössä kuuluu olla tämän keskustelun siitä, kuka täällä tosiasiassa jatkossa tätä työtä tekee. Kannattavuus on tietysti se keskiössä oleva asia. Pitää muistaa, että tässäkin tilanteessa osa tiloista on pystynyt vielä jotenkuten toimimaan, mutta sinne isoon keskijoukkoon, josta niiden jatkajien kuuluu löytyä, sen kannattavuuden löytäminen on aivan kriittinen asia. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ja kiitos tärkeästä aihepiirin keskustelusta. On aivan selvää, että suurimmat haasteet tässä kokonaisuudessa liittyvät nimenomaan alkutuotannon kannattavuuteen ja sen arvon epäreiluun jakautumiseen — josta itse asiassa hallituksessa on jo toimiin ryhdytty. Samalla meidän on vahvistettava huoltovarmuutta, ja viime vuoden kriisit ovat osoittaneet sen, että riippuvuus tuontipanoksista ei ole kestävällä pohjalla. Tähän tarvitaan enemmän omavaraisuutta, parempaa riskienhallintaa ja pitkäjänteistä politiikkaa, jolla turvataan kotimaisen tuotannon jatkuminen. Samalla on myös tunnistettava mahdollisuudet. Mielestäni Suomi voi olla kokoaan suurempi toimija elintarvikemarkkinalla. Se kuitenkin tarkoittaa investointeja, osaamista, rohkeutta uudistaa koko ruokaketjua ja kasvattaa elintarvikevientiä. Koska naudanlihatuotanto on noussut tässä esille, niin kysyn vielä ministerin näkemystä siitä. Mielestäni suomalainen nurmipohjainen naudan-, lihan- ja maidontuotanto on globaalisti verrattuna kestävää, niin kysyisin, miten kommentoitte tätä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos, ministeri, esittelystä. Tämä esityshän on käytännössä ennen kaikkea pakollinen, koska EU-tuomioistuimen ratkaisu muutti pelisääntöä siltä osin, että meidän on varmistettava, että suomalainen metsätalous voi jatkua lainmukaisesti ja ennakoitavasti. Keskeistä on, että metsälakiin tuodaan selkeät, käytännönläheiset velvoitteet lintujen huomioimiseksi, ja käytännössä ne ovat pitkälti niitä samoja, joita metsäteollisuus on käytännössä nyt jo toiminnassaan noudattanut vapaaehtoisten sertifiointimallien kautta. Mutta nyt nämä tuodaan lakiin, ja se on hyvä asia, koska se tuo varmuutta kentälle. Arvoisa puhemies! Metsäteollisuuden näkökulmasta tärkeintä on ennakoitavuus, ja kun säännöt ovat selvät, investoinnit, puunhankinta ja työt voidaan suunnitella ilman jatkuvaa epävarmuutta siitä, rikkooko toiminta EU-oikeutta. Samaan aikaan lain täsmennys on välttämätön. Ilman sitä joutuisimme pahimmillaan hakemaan poikkeuslupia lähes kaikkeen normaaliin toimintaan, ja se ei ole järkevää kenellekään. [Puhemies koputtaa] Valiokunnan kuulemisissa nämä asiat tulee ottaa huomioon. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Eurooppalaisten ruokaturvaa uhkaa tosiasiassa tietysti tämä kannattamattomuus mutta samaan aikaan ikääntyvä viljelijäväestö. Meillä Suomessa käytännössä nuoria viljelijöitä on alle 15 prosenttia meidän viljelijäväestöstä, ja pitää muistaa, että tässä yhteydessä nuori tarkoittaa alle 40-vuotiaita. Viljelijöiden keski-ikä taitaa olla 53 vuotta. Tähän liittyy myös se, minkä aiemmassa kysymyksessä nostin esille, tämä kannattavuus ja rahoitus, ja oikeastaan, koska tämä on indikaatti, mikä kertoo, miten meillä maataloudessa menee, kysyn ministeriltä: miltä näyttää tilanne meidän sukupolvenvaihdoksissa? Ja koska täällä on metsästä puhuttu, niin pari sanaa siitä. Tietysti se metsätalouden merkitys on kiistatta edelleen suuri meille suomalaisille ja Suomelle, mutta myös niille maatalousyrittäjille. Tämä on keskeinen osa sitä toiminnan kannattavuutta ja mahdollisuutta toimia siellä maaseudulla. Jokainen korjattu puukuutiometri tuo monin kerroin lisää talouskasvua vientiin päätyessä, ja tämä pitää aina muistaa myös siinä suojelussa vapaaehtoisuuden kautta. Ja kysymys vielä: miten Metso-ohjelman kautta rahoitukset ovat edenneet? — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Ja kiitos ministerille vastauksista. Koko ikäni olen asunut maaseudulla ja reilut 20 vuotta toiminut maanviljelijänä, ja tiedän toki, että se kannattavuus on keskiössä. Se vaikuttaa tällä hetkellä tietysti tilojen kykyyn investoida, se vaikuttaa sukupolvenvaihdoksiin. Ja ne mainitut toimet, mitä hallitus on tehnyt ja tulee tekemään, ovat niitä oikeita. Yksikään niistä ei ole hopealuoti, mutta ne kaikki yhdessä tekevät asioita oikeaan suuntaan. Maanviljelijänä toimiminen on tänä päivänä kovaa yrittämistä. Se on erittäin pääomavaltaista. Tämän rahoitusasian minä halusin nostaa vielä erikseen, koska se koskee tällä hetkellä aika lailla kaikkea yritystoimintaa mutta erityisesti myös maaseudun yrittäjyyttä. Se voi olla esteenä sille, että tila pystyy kehittymään ja investoimaan, ja myös kannattavillakin tiloilla tämä on oma haasteensa. Minä oikeastaan kysyisin ministeriltä: mitä olemme tehneet tämän osalta, että maaseudulla rahoituksen osalta on parempi tilanne? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suuresti arvostamani taiteilija Katri Helena lauloi aikanaan, että joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta. Pienenä sanaleikkinä voidaan sanoa, että maaseutu on muutakin kuin peltoja ja puita. Silti valitettavan usein maaseudusta puhutaan jonkinlaisena tukea kaipaavana riippakivenä, jossa väki vähenee ja viimeinen sammuttaa valot. Näinhän asia ei ole. Me kokoomuksessa lähdemme siitä, että koko Suomi pidetään asuttuna ja elinvoimaisena. [Anne Kalmari: Hah!] Se tarkoittaa käytännössä sitä, että arjen peruspalvelujen, kuten varhaiskasvatuksen, peruskoulujen ja terveydenhuollon, on oltava saavutettavia kaikkialla Suomessa. Samalla se tarkoittaa toimivia liikenneyhteyksiä, turvallista arkea sekä edellytyksiä elinkeinoille ja uusille investoinneille myös maaseudulla. Arvoisa puhemies! Suomi on Euroopan harvimmin asuttu ja maaseutuvaltaisin maa. Yli 95 prosenttia maamme pinta-alasta on maaseutua. Jos haluamme pitää koko Suomen elinvoimaisena, liikenneyhteyksien on toimittava. Valitettavasti tieverkkomme ikääntyy ja korjausvelka kasvaa vuosi vuodelta. Vaikeasta tilanteesta huolimatta Orpon hallitus on tehnyt ennätyksellisiä investointeja tie- ja raideliikenteeseen. Samalla olemme parantaneet useita keskeisiä teitä ympäri Suomen. Turvallinen arki kuuluu jokaiselle suomalaiselle asuinpaikasta riippumatta. Hallitus on lisännyt poliisien määrää, mikä vahvistaa turvallisuutta erityisesti haja-asutusalueilla. Maaseudulla turvallisuudentunnetta vahvistaa myös petopolitiikka, johon hallitus on palauttanut tolkun. Monen perheen arki muuttui turvallisemmaksi, kun suden kannanhoidollinen metsästys saatiin pitkän odotuksen jälkeen käyntiin tämän vuoden tammikuussa. Tähän aikaisemmat hallitukset eivät pystyneet. Karhun osalta toivomme, että kiintiömetsästys voidaan aloittaa mahdollisimman pian. Arvoisa puhemies! Maaseudun elinkeinorakenne on nykyisin hyvin monipuolinen. Puhdas siirtymä on tuonut merkittävästi uusia investointeja maakuntiin: datakeskuksia, tuulivoimaa, bioenergiaa. Halpa sähkö ja edullinen tonttimaa houkuttelevat Suomen maaseuduille aivan uudenlaisia investointeja. Ne tuovat työpaikkoja ja vaurautta monelle muuten hiljenevälle pitäjälle. Meidän poliitikkojen tehtävä onkin varmistaa, että näiden hankkeiden hyödyt myös todella jäävät näille alueille. Samalla ymmärrämme, että esimerkiksi Itä-Suomessa tuulivoimainvestoinnit eivät ole olleet tällä hetkellä mahdollisia maanpuolustuksellisista syistä. Tämä ei ole alueen asukkaiden vika. Hallitus ja kokoomus pyrkivät siihen, että kaikkialla Suomessa olisi yhtäläiset mahdollisuudet tulevaisuuden teollisille investoinneille. Arvoisa puhemies! Samaan aikaan kun puhumme tulevaisuuden mahdollisuuksista maaseudulla, ei meidän tule unohtaa maa- ja metsätaloutta. Metsätalouden toimintaedellytykset on varmistettava, ja on sanomattakin selvää, että kannattava ja kotimainen alkutuotanto on edellytys sille, että Suomessa voi elää, kasvaa ja työskennellä sekä yrittää. Kannattava maatalous on tämän hallituksen yksi tärkeimmistä prioriteeteista. Me kaikki tässä salissa tiedämme julkisen talouden kammottavan tilan, mutta siitä huolimatta hallitus on tehnyt periaatepäätöksen olla leikkaamatta maataloudesta. Samaa ei voi sanoa oppositiosta, joka vaihtoehtobudjeteissaan leikkaisi kymmeniä miljoonia, tai jopa sata miljoonaa euroa, maataloudesta. [Joona Räsänen: Hirveätä!] Kokoomus näkee suomalaisten ruokaturvasta huolehtimisen välttämättömänä — erityisesti tässä maailmantilanteessa. Pyrimme parantamaan alkutuottajan asemaa myös lainsäädännön keinoin. Olemme jo muuttaneet elintarvikemarkkinalakia, ja nyt muutamme sitä vielä toisen kerran. Tarkoituksena on parantaa alkutuottajan asemaa kaupan ja elintarviketeollisuuden hallitsemassa ruokaketjussa. Viljelijät ovat ansainneet tulonsa. Kotimaisen pelikentän tasaamisen lisäksi panostamme ruokavientiin. Orpon hallituksen tavoite onkin kaksinkertaistaa ruokavienti vuoteen 2031 mennessä. Arvoisa puhemies! Maaseutupoliittisen selonteon mukaan väestökehitys on yksi maaseudun suurimmista haasteista. Kaupungistuminen jatkuu ja maaseudulle jäävä väestö ikääntyy. Tämä luo yhä uudenlaisia haasteita, joita meidän poliitikkojen tulee ratkoa. Koronapandemia muutti työelämää pysyvästi, ja yhä useampaa työtä voi tehdä joko täysin tai osittain etänä. Tämä mahdollistaa asumisen maaseudulla, mikä on usein kaupunkiasumista edullisempaa. Tämä on mainio kehityssuunta, jonka itse uskon vain vahvistuvan tulevaisuudessa. Arvoisa puhemies! Kokoomus on puolue, joka ajaa koko Suomen asiaa. Me haluamme varmistaa, että jokaisella suomalaisella on mahdollisuus rakentaa hyvää elämää asuinpaikasta riippumatta. Kun pidämme huolta maaseudun elinvoimasta, pidämme huolta koko Suomen tulevaisuudesta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Mäenpäälle tästä aloitteesta käydä keskustelua turpeesta. Ihan pari faktatietoa turpeen osalta tilastoista: Meillä Suomessa soissa on arviolta noin 69 miljardia kuutiometriä turvetta. Suomen metsien puuvarat ovat 2,6 miljardia kuutiometriä. Suomen suot muodostavat uutta turvetta noin 70 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, vuotuinen nosto on tällä hetkellä noin viisi miljoonaa kuutiometriä. Nämä ovat ihan tilastolukuja, eli oikeastaan vastaus siihen Pitkon kommenttiin. Mutta mikä käytännössä nyt on tilannekuva? Turve on luokiteltu hitaasti uusiutuvaksi, ei fossiiliseksi eikä biomassaksi, mutta tämä tekee sen, että se päästökaupan hinta tällä hetkellä, noin 28 euroa megawattitunti, on käytännössä se, mikä estää sen markkinaehtoisen kysynnän. Me tarvitaan tähän strateginen suunnittelu, miten me varmistetaan, että tässä maassa on energia-, kasvu- ja kuiviketurvetta ja mahdollisuutta tehdä turveinnovaatioita myös jatkossa. Tämä on tärkeä kysymys.

Kiitos, arvoisa puhemies! Vasemmalta laidalta on kuultu useammasta suunnasta nyt tätä hakkuiden rajoittamista reseptinä tähän hiilinielujen vahvistamiseen, mutta minä otan kyllä ihan erilaisen näkökulman siihen. Hyvä metsienhoito on se, jolla me voidaan tosiasiassa meidän metsien kasvua ja sitä kautta hiilinieluja parantaa. Se nykyinen 103 miljoonan kuutiometrin kasvu — oikeilla toimenpiteillä uskon, että sinne 110 miljoonaan kuutiometriin voidaan päästä. Enemmän nuorten metsien hoitoa, uudistusaloilla käytetään jalostettua taimiainesta, turvemaiden tuhkalannoitus, kivennäismaiden kasvatuslannoitukset: nämä ovat niitä asioita, millä aidosti saadaan tehtyä hyvää sinne luontoon ja ympäristöön, ja näitä toimia tarvitaan lisää. Tosiasiassa näihin toimiin on myös hallitus jo osin puoliväliriihessä rahaa osoittanut. Eli sillä 73 miljoonalla kuutiometrillä, mitä tänä päivänä hakataan, me ollaan edelleen kestävällä tasolla, mutta näitten hiilinielujen vahvistamiseksi tehdään toimia metsien kasvun turvaamiseksi. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Edustaja Hoskonen tähän osin vastasi, kun tuossa käytiin keskustelua näistä turvemaista ja ikääntyvistä metsistä. Sikäli edustaja Mikkonen nosti oikean asian esille, elikkä Suomen metsien kokonaispuuvarat ovat ikääntyneet erityisesti keskisen Kainuun alueella. Tämä on yksi syy sille, että Suomen metsien vuotuinen kasvu on tippunut sieltä hiukan alta 110 miljoonasta sinne 103 miljoonaan vuosittain. Tämä kertoo vain sen, että se hyvä metsienhoito on edelleen paras lääke pitää ne hiilinielut kunnossa, ja kun metsät alkavat vahvasti ikääntymään, niin se kasvu vähenee. Mitä tulee turvemaiden uudistamiseen, se pystytään tekemään jo kestävällä tavalla. Ennen kaikkea metsänkasvun osalta nostan esille vielä sen, että tämän jalostetun taimiaineksen käyttäminen metsien uudistamisessa lisää noin 20 prosenttia tuottavuutta ja on yksi keskeinen tapa vahvistaa näitä meidän hiilinieluja kestävällä tavalla. — Kiitos. [Hannu Hoskonen: Totta joka sana!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Muutama sana metsästä, kun käydään tätä metsän hiilinielukeskustelua, otetaan muutama ihan fakta: 60-luvulla Suomen metsien puuvarat olivat noin puolitoista miljardia kuutiometriä, ja tänä päivänä ne ovat 2,6 miljardia. Suomen metsissä on enemmän puuta kuin koskaan tunnetun historian aikana, joka vuosi metsävarat kasvavat, ja missään vaiheessa ei ole hakattu yli puuston kasvun. Nämä asiat menevät jokseenkin lahjakkaasti sekaisin tässä usein. Noin 103 miljoonaa kuutiometriä on vuotuinen kasvu. Otetaan vielä muita faktoja: Me olemme Euroopan metsäisin maa. Noin 75 prosenttia maapinta-alasta on metsää. Euroopan tiukasti suojelluista metsistä yli puolet ovat Suomessa. Ja edelleen tähän viitekehykseen lisätäkseni: noin 20 prosenttia meidän tavaraviennin arvosta tulee metsäteollisuuden tuotteista. Tästä tullaan siihen johtopäätelmään, että meillä on hoidettu asiat hyvin, me osataan hoitaa asiat hyvin ja tämän trendin pitää jatkua, ja ennallistamisen osalta meidän pitää käyttää kaikki mahdolliset joustot, jotta meillä pysyy tolkku tässä mukana tässä maassa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos esittelystä, alustuksesta. — Iso tietoinen valinta on hallitukselta ollut se, että ruokaa tuottavasta maataloudesta ei ole leikattu. Mutta onko tilanne maataloudessa hyvä? Ei ole. Siellä on monilla tuotantosuunnilla suorastaan hätätila, ja me tiedetään viljanviljelijöitten osalta ja varsinkin kasvinviljelyn osalta, että tappiollisia vuosia on ollut useampi perätysten. Mistä rahaa on tultava? No tietysti siitä, että tukia ei ole leikattu. Nyt meillä on tietysti uusi tukikausi edessä, ja sen eteen on tehtävä töitä, mutta ennen kaikkea ruokaa on tultava markkinoilta. Ja mistä ennen kaikkea? Sen ruokaviennin kautta. Tunnusluvut tällä hetkellä: seitsemän prosentin kasvu elintarvikeviennissä, mainio asia, tehdään paljon investointeja, hyvä suunta. Se, että korkeamman lisäarvon tuotteilla saadaan sitä vientimarkkinaa ja sieltä myös maksukykyä sinne alkutuotantoon, on mielestäni terve, oikea suunta. Mutta nämä eivät synny itsestään, tässä tarvitaan pitkän aikavälin ohjelmia. Ruokastrategia valmistui, mutta miten varmistetaan nämä elintarvikeviennin rakenteet nyt jatkossa, kun tässä hallituskaudet vaihtuvat? — Kiitos.

Kiitos, rouva puhemies! Arvoisat edustajat, tänään on käyty jo paljon keskustelua, mutta haluan tässä muutamia asioita vielä esille nostaa. Ensinnäkin ydintä tässä kaikessa, yksi suurin asia, on tietysti tämän suden osalta tämä keväällä tapahtunut luontodirektiivin muutos, joka nyt tosiasiassa mahdollistaa sitten tämän kannanhoidollisen metsästämisen toteuttamisen sudella ja vielä niin, että tämä käyty keskustelu myös muistuttaa meitä siitä, että tämä kannanhoidollinen metsästys suurpetojen osalta ei ole mikään uusi asia Suomessa. Se on käytännössä ollut se toimiva malli, miten ilvestä ja karhua tässä maassa on aiemmin metsästetty. Suden osalta ydintä on todella, että tämä suden ympärivuotinen rauhoitus poistetaan laista ja samoin se, että suden rauhoituksesta ja metsästysajasta säädetään asetuksella ja metsästys toteutetaan alueellisen kiintiön perusteella tieteelliseen tietoon nojaten. Keskeistä tässä kaikessa on tietysti se, että kanta-arvion osalta on panostettava entistä enemmän siihen, että meillä on se paras mahdollinen tieto siitä meidän todellisesta susikannastamme. DNA-näytekeräystä pitää tehdä aktiivisesti, näytteet pitää analysoida, ne kaikki, mitä metsästäjät niitä eteenpäin lähettävät. Tämä on se pohja ja perusta, mihin jatkossakin sitten sudenmetsästys perustetaan, ja vuosittain asetuksella arvioidaan sitten pyyntimääriä. Kuten puhuttu, poliisin tehtävät susien takia ovat kasvaneet rajusti viime vuosina. Pihapiireissä liikkuvat sudet, ihmisarkuuden menettäneet sudet, ovat todellakin arkipäivää, ja tämän osalta tarvitaan selkeästi suunnanmuutos. Maatalousyrittäjien tilannetta tänään on käyty useammassa puheenvuorossa, ja nimenomaan lammastalouden osalta tunnusluvut, miinus 40 prosenttia tuotannossa, ovat aika karua kertomaa. Ja vielä kun tässä salissakin puhutaan luontokadosta ja ollaan huolissaan tästä luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä, niin muistutan, että nämä perinnebiotoopit ovat se keskeinen luontotyyppi, missä sitä tosiasiassa tapahtuu, ja tämä laiduntaminen on käytännössä muuttunut mahdottomaksi. Vielä näen, että nämä petoaidat eivätkä laumanvartijakoiratkaan ole se automaattivastaus tähän asiaan. Hallitusohjelma edellyttää todellakin sen, että suurpetojen kannanhoidollinen metsästys turvataan, ja tähän liittyen lainsäädäntötyön yhteydessä karhu ja ilves on lisätty nyt sitten mukaan tähän kiintiömetsästyksen malliin. Siinä tosiaan on nyt sitten tietyllä tapaa paluu siihen aiempaan vallinneeseen muotoon, jolloin tässä maassa karhua ja ilvestä on metsästetty kannanhoidollisilla menetelmillä. Muistutan kuitenkin kaikkia meitä siitä, että sinä aikana, kun tätä on toteutettu, niin karhu- kuin ilveskannat ovat tässä maassa aina nousseet. Nostan vielä tähän tämän saukkokysymyksen, koska siitä — tässä salissa nyt valitettavasti ei ole hirveästi vasemmiston ja vihreiden edustajia paikalla — joka tapauksessa nyt sitten puhutaan. Eli minkä takia saukko täällä on mukana? No, saukko on mukana siksi, koska se on mukana lakitekstissä 41 a §:n lajeissa ja se on lueteltuna siellä, kuten ovat useammat muutkin näistä lajeista. Eli sitä ei voi sinällään sieltä erikseen pois ottaa muuttamatta tietysti sitä koko sisältöä, vaan se kulkee keskeisenä osana siinä rimpsussa, lajilistassa, joka siellä tosiasiallisesti on, mutta saukon osalta kukaan ei ole missään nimessä esittämässä kiintiömetsästystä. Mutta miksi sen kuuluu siellä olla? Sen takia, että sen kautta on mahdollista myöntää vahinko- ja haittaperusteinen lupa, jos saukkoyksilö esimerkiksi on kalanviljelylaitoksella, missä tosiasiallisesti sen poistaminen tarvitsee sitten tämän toimesta tehdä. Eli sen pitää olla siellä mukana, mutta kukaan ei ole esittämässä, ei kukaan ole esittämässä poliittisesti, että sitä aletaan asetuksella metsästämään kannanhoidollisesti kiintiömetsästyksenä, ei tietenkään. Tästä on tietysti hyvä vääntää keskustelua, mutta minun mielestäni se keskustelu kannattaa nyt ohjata ihan johonkin muualle ja ymmärtää, minkä takia tämä asia täällä on. Vielä loppuun, arvoisa puhemies: luottamus suurpetopolitiikkaan ja lainsäädäntöön syntyy vasta silloin, kun ihmisten arjen kokemukset tukevat tätä. Sen takia me tehdään nämä päivitykset, jotta meillä ihmiset voivat jatkossa todeta, että täällä eduskunnassa, Arkadianmäellä, pystytään tekemään ne lainsäädäntötoimet, mitä meiltä tosiasiassa odotetaan ja mitä me olemme luvanneet. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Värikästä keskustelua arvasin, että kuullaan tämän asian ympärillä. Oppositiolta tulee kovaa palautetta, että emme ole kuunnelleet asiantuntijoita. Mielestäni suurpetoihin liittyen tässä talossa ja valiokunnassa on viime aikoina kuunneltu useammassa kohtaa asiantuntijoita, ja niin toimitaan jatkossakin. Ja se keskustelu suurpedoista: kyllä, totta kai suurpedot kuuluvat Suomen luontoon, ihan varmasti ne kuuluvat, mutta siihen kantojen kasvuun, mikä on kiistaton tosiasia, mikä on tapahtunut, pitää pystyä puuttumaan metsästyksen avulla, kuten tässä maassa on ennenkin tehty ja toimittu. Mutta kun tämä toiminta on käytännössä ollut pysähdyksissä, niin hallitusohjelmaan on kirjattu, että suurpetojen metsästys tulee mahdollistaa lainsäädännöllä. Sitä hallitus tekee, ja sen johdosta nämä esitykset ja toimenpiteet ollaan tekemässä, jotta ihmiset, elinkeinot, suurpedot, tämä kaikki pystytään yhteensovittamaan. Tästä tässä on kyse. Me tehdään sitä, mitä on luvattu, ja toisaalta myös sitä, mitä tämä talo on toivonut. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tänään käydään laajaa keskustelua metsistä ja metsien hoidosta. No, ensin itse tähän esitykseen: Kyllä, kyse on kokeiluluonteisesta järjestelystä, joka tehdään nyt sitten tähän tukijärjestelmän ympärille. Siihen on valittu nämä neljä metsänhoitomuotoa, jotka tähän on valittu. Mitä tulee nimenomaan tähän nuorten metsien hoitoon, niin selvää on, että se on se tärkein asia, millä pidetään jatkossakin huoli siitä, että tässä maassa on metsiä, joista puuta voidaan korjata, ja on hiilinielut, jotka myös toimivat, eli aivan keskeinen osa tässä kokonaisuudessa on tietysti tämä nuorten metsien hoito. Nyt tämä lehtipuusekoituksen lisääminen, tai sen osalta sen tuominen tähän tuettuna muotona, on mielestäni ihan hyvä kokeilu, ja kukaan ei estä viiden vuoden jälkeen myös jatkamasta sitä toteutusta, mihin minä itsekin kannustan. Kyllä, mitä tulee tähän kokeiluun, näitten hallinnollisten kulujen kustannusten osuus tästä kokonaisuudesta on valitettavan suuri, se on sanottava ihan suoraan. Mielelläni näkisin, että se olisi pienempi, mutta jos ja kun meillä on oltava tämä järjestelmä, jonka kautta tätä tehdään, niin se valitettavasti vaatii nämä investoinnit, mutta kaiken kaikkiaan näen, että tämä on ihan hyvä tapa lähteä kokeilemaan tämäntyyppistä järjestelmää, mikä semminkin tuo meille myös sitä faktapohjaa. Jos ja kun meillä lienee jossain vaiheessa edessä myös tämän ennallistamisasetuksen jalkauttaminen, niin tämä antaa meille myös vähän pohjatietoa ja osaamista siihen käytäntöön, minkälaisia asioita meillä on siinä edessä. Siihen, mitä tässä nyt edustajien suulla on tullut sanottua: Kyllä hallitus ymmärtää sen metsätalouden ja metsäklusterin merkityksen, ja edelleen kun puhutaan metsätoimialasta, — toimialasta, jonka suhteellinen osuus meidän tavaraviennin arvosta on siinä 17 ja 20 prosentin paikkeilla — niin kyllä me ymmärretään, kuinka merkittävästä asiasta puhutaan silloin, kun puhutaan suomalaisesta metsäklusterista. Tämä on hyvä tässä salissa myös aina määräajoin nostaa esille, ja vielä niin, että se on myös toimiala, joka uusiutuu ja luo jatkossakin meille hyvinvointia ja mahdollisuuksia. Metsät ovat päinvastoin nimenomaan ratkaisu eikä ongelma, ja näin se on jatkossakin. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Ja kiitos ministerille hyvästä esityksestä. Kuten hallitusohjelmassa on kirjattu, yksi keskeinen tavoite on varmistaa suurpetojen metsästys tarvittavalla lainsäädäntötyöllä, ja tämä tänään esitettävä esitys on keskeinen osa siihen liittyen. Eli tavoite on tuoda maalais- tai arkijärki takaisin petopolitiikkaan. Susi ja muutkin suurpedot kuuluvat Suomen luontoon, siitä ei ole kysymystäkään, mutta kantojen kokoa on voitava säädellä metsästyksellä. Ja kuten esityksessä tuli, suurpetokannat ovat merkittävästi kasvaneet, ja metsästyksen ollessa estynyttä käytännössä jo useamman vuoden meillä nämä ongelmat ja konfliktit ovat lisääntyneet merkittävästi. Oikein toteutettu kannanhoidollinen metsästys pitää susikannan elinvoimaisena ja samalla vähentää konflikteja ja lisää susien ihmisarkuutta, ja esitys on hyvä. Tämä kiintiömetsästys, mikä on karhulla osoittautunut toimivaksi poronhoitoalueella, on mainio asia. Mutta vielä kysymys: miten varmistetaan riittävät määrärahat sitten näihin petokiintiöiden kanta-arvioihin? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies, hyvät kollegat! Mukava päästä puhumaan asiasta, joka sai meillä maa- ja metsätalousvaliokunnassa yksimielisen, selkeän käsittelyn ja lopputuloksen — asian tärkeyden ymmärtäen oikeastaan ainoan lopputuloksen, jota tässä voi tavoitella. Eli esitys vesihuoltolain muutoksesta on ollut hyvin odotettu esitys, ja pohjautuu toki tässä jo aiemmin kuultuun kansalaisaloitteeseen ja siitä lähteneeseen poliittiseen keskusteluun. Kyseessä on ratkaisu, joka vahvistaa suomalaisten peruspalvelujen turvaa ja kansallista huoltovarmuutta. Samoin lakimuutos estää yksiselitteisesti vesihuollon tai sen osuuksien myymisen yksityisille toimijoille, ja tämä linjaus on vielä tarkentunut tässä lainsäädäntötyön yhteydessä. Tällä kaikella on iso periaatteellinenkin merkitys. Vesihuolto, puhtaan juomaveden tuotanto ja jätevesien käsittely, on selkeä yhteiskunnallinen ja elintärkeä perusrakenne, ja se on sinällään erittäin luonnollinen monopoli ja myös osa kriittistä infrastruktuuria. Se, että hanasta tulee juotavaa, juomakelpoista vettä, ei ole itsestäänselvä asia, eikä ole myöskään yhdentekevää, kuka omistaa ja hallitsee tätä järjestelmää. Nyt laki varmistaa todellakin sen, että omistus säilyy kunnilla ja kuntalaisilla eikä markkinasijoittajilla tai väliyhtiöillä. Voidaan todeta, että Orpon hallituksen linja on ollut tässä asiassa johdonmukainen ja päättäväinen. Hallitus on tehnyt, ja esityksessä on tehty, näitä tarkennuksia, mikä nyt käytännössä tekee sen, että näitten vähemmistöosuuksien myyminen sijoittajille on poissuljettu tässä esityksessä, niin kuin kuuluukin. Laki ei jätä takaportteja eikä tulkinnanvaraa, joten vesihuollon osalta voidaan todeta, että sitä ei yksityistetä edes osittain. Arvoisa rouva puhemies! Tämä päätös on suomalaisista suomalaisille, elikkä se on päätös, joka vahvistaa huoltovarmuutta, turvaa peruspalvelut ja varjelee elämän edellytyksiä. Samalla se on päätös kunnallisesta itsehallinnosta ja yhteisestä omistuksesta, joka kantaa tulevaisuuteen. Vesi on suomalaisten yhteistä omaisuutta, ja se pidetään jatkossakin kuntalaisten omistuksessa, ja tämä on selkeä linjaus. — Kiitos.

Kiitos, rouva puhemies! Kiitos ministerille esityksestä. — Ensinnäkin korostan myös sitä, minkä ministeri jo tuossa sanoi, ja muidenkin toteamaa, että tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, missä Suomi on, hallitus on pitänyt kiinni siitä linjasta, että ruokaa tuottavaan maatalouteen ei kohdisteta merkittäviä leikkauksia, ja näin on menty. Se ei tarkoita sitä, että maataloudella menisi erityisen hyvin. Haasteita riittää todellakin. Samaan aikaan tunnistetaan tuleva rahoituskehys ja CAP-uudistus, minkä osalta tiedetään, että haasteet eivät ainakaan tästä vähene. Siitä tullaan nyt sitten siihen, mitä pitäisi tapahtua, elikkä tämä markkinoilta saatava suurempi korvaus viljelijälle. Meillä on elintarvikemarkkinoillakin toimia, mutta minä nostan keskeisimmäksi onnistumisen tässä ruokaviennissä, ja sen jo edustaja Lahdenperä tässä kysymyksenä toi. Näen, että se on aivan keskeinen asia siinä, että tässä pitkällä linjalla onnistutaan. Toistan Lahdenperän kysymyksen ja pyydän kertomaan vähän toimista, missä elintarvikemarkkinaviennin edistämisessä tällä hetkellä mennään. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kyllä, metsävähennyksellä on pitkä historia. Se tuli lainsäädäntöön 1990-luvulla nykyisessä muodossaan, kun pääomaverotusta uudistettiin ja pinta-alaverosta luovuttiin. Tämä metsävähennyksen nostaminen nykyisestä 60 prosentista 75 prosenttiin on erinomaisen hyvä esitys, ja se vastaa paremmin nykyistä tilannetta metsätilakaupoilla myös sen osalta, miten puuston arvo määrittää käytännössä koko tilan hintaa. Samalla se kannustaa aktiiviseen metsänhoitoon ja aktivoi puukauppaa, mikä on myös erityisen tärkeää tässä ajan hetkessä. Kuten tiedetään, Venäjän raakapuun tuonti Suomeen on päättynyt ja teollisuus käytännössä elää suomalaisesta puusta, ja tämä on erinomaisen hyvä asia myös siltä osalta. Samoin se edistää metsätilojen sukupolvenvaihdoksia ja estää metsätilojen pirstoutumista, ja tämä on mielestäni tavoiteltava tila. Tässä ajan hetkessä tarvitaan nimenomaan aktiivista metsänhoitoa. Se edistää kaikkein parhaiten metsien kasvua ja niiden terveyttä ja varmistaa myös metsien tulevaisuuden hakkuumahdollisuudet. Uskon, että metsien merkitys koko biotalouden osalta tulee entisestään kasvamaan, semminkin kun lisääntyy ymmärrys siitä, että näillä tuotteilla pystytään fossiilisesti tuotettuja raaka-aineita korvaamaan. Näen, että tässä on käytännössä Suomella jos ei jo meille valmiiksi merkittävä vientikortti, niin entisestään vahvistuva sellainen. Vielä tähän metsävähennysjärjestelmään: Silloin, kun tämä luotiin, yhteisövero- ja pääomaverokannat olivat käytännössä yksi yhteen, molemmat 25 prosenttia. Nykyisin yritysten yhteisöverokanta on 20 prosenttia ja pääomaverokannat yksityisellä metsänomistajalla metsäkauppojen yhteydessä ovat 30 tai 34 prosenttia riippuen vuotuisista pääomatuloista. Tähän on muodostunut kanssa tämmöinen eriarvoistava tilanne, mikä on osittain näkynyt yksityismetsämarkkinoilla. Ulkomaalaiset metsärahastot ovat kasvattaneet merkittävästi Suomessa osuuksiaan, ja tällä muutoksella myös vahvistetaan kotimaista perhemetsänomistajapohjaista metsäomistusta. Näen tämän erinomaisena ja kannatettavana esityksenä, ja on hienoa, että hallitus on tämän tuonut. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkein tehtävä on mielestäni selvä. Se on turvata maamme itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus sekä estää Suomen joutuminen sotilaalliseen konfliktiin kaikissa tilanteissa. Samoin meidän on edelleen aktiivisesti tehtävä niitä toimia, joilla puolustusta voidaan vahvistaa. Käsittelemme Suomen irtaantumista Ottawan sopimuksesta eli miinakieltosopimuksesta, joka kieltää jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, valmistamisen ja siirtämisen. Suomen liittyessä Ottawan sopimuksen piiriin oltiin turvallisuuspoliittisesti aivan erilaisessa ajankuvassa. Sen ajan tilannekuva poikkeaa merkittävästi siitä, missä Euroopassa tällä hetkellä eletään. Silloin elettiin toiveikkuuden aikaa. Ajateltiin, että pysyvä rauha Euroopassa olisi mahdollinen. Tänään, yli vuosikymmen myöhemmin, me emme enää voi rakentaa turvallisuuttamme toiveiden varaan. Asiat on rakennettava realiteettien varaan. Tilanne Ukrainassa osoittaa sen. Arvoisa rouva puhemies! Keskeinen syy irtautumiselle Ottawan sopimuksesta on muuttunut turvallisuustilanne Euroopassa. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on osoittanut sen, että perinteinen laaja maasodan uhka ei ole kadonnut. Ukraina on joutunut puolustautumaan hyökkääjää vastaan kaikilla mahdollisilla keinoilla, mukaan lukien jalkaväkimiinat. Nämä ovat osoittautuneet kriittiseksi osaksi puolustusta, kun puolustaudutaan mittavilta maavoimien hyökkäyksiltä. On ymmärrettävä, että puolustautumisessa miinat ovat väline, jolla voidaan estää ja hidastaa vihollisen maavoimien etenemistä ja suojella omia alueita. Jalkaväkimiinat ovat tärkeä osa ja lisä maanpuolustuksessa, ja suomalainen maasto soveltuu niille erityisen hyvin. Arvoisa rouva puhemies! Tämä ei ole päätös, jota esitetään kevein perustein. Esitys perustuu laajoihin selvityksiin, jotka on myös jo osittain täällä tänään lueteltu. Itse luotan vahvasti Suomen puolustusvoimien kykyyn toteuttaa miinoituksia siten, että ne eivät aiheuta vaaraa ulkopuolisille. Irtautuminen Ottawan sopimuksesta ei tarkoittaisi sitä, että Suomi ei olisi jatkossa enää luotettava kumppani kansainvälisesti. Mielestäni se tarkoittaisi sitä, että Suomi kantaisi entistä suuremman vastuun omasta puolustuksestaan ja kansalaistensa turvallisuudesta merkittävästi muuttuneessa tilanteessa kaikilla niillä keinoilla, joita on käytettävissä. Arvoisa rouva puhemies! On nähtävissä, että turvallisuusympäristömme on muuttunut ratkaisevasti, ja meidän on tehtävä päätöksiä, jotka perustuvat realismiin. Irtaantuminen Ottawan sopimuksesta on mielestäni tässä ajan hetkessä välttämätöntä. Se on päätös maan puolesta, jolla on yli 1 300 kilometriä puolustettavaa maarajaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Varautuminen tulee tehdä hyvän sään aikaan. Päätös Ottawan sopimukseen liittymisestä tehtiin aikana, jolloin elettiin aivan erilaisessa turvallisuuspoliittisessa ilmapiirissä ja ympäristössä. Turvallisuus on rakennettava realiteettien varaan, ja siten on täysin perusteltua tehdä uusi päätös, jolla Ottawan sopimuksesta irtaannutaan. Siihen vaikuttaa se, mitä parhaillaan Ukrainassa nähdään. Suomi on maa, jolla on yli 1 300 kilometriä puolustettavaa maarajaa, ja tarvitsee käyttöönsä kaikki keinot, joilla maataan puolustaa. Jalkaväkimiinat ovat keskeinen lisä tähän kokonaisuuteen, ja Suomen maasto-olosuhteissa erityisesti voidaan käyttää vastuullisesti ja tehokkaasti jalkaväkimiinoja. Mielestäni irtaantuminen ei tarkoittaisi sitä, että Suomi ei olisi enää luotettava kumppani, vaan irtaantuminen tarkoittaa sitä, että Suomi pystyisi vielä paremmin kantamaan vastuunsa oman maansa puolustamisesta. — Kiitos.