Rami Lehtinen

Arvoisa rouva puhemies! Alkuun pitää todeta, että vartijan ammatti on vaativa tehtävä, jossa on paljon oikeuksia ja mahdollisuuksia rajoittaa ihmisten arkea. Siksi onkin erityisen tärkeätä, että nyt kun tämä uudistus tehdään, niin pohjatutkinto on aidosti soveltuva siihen uuteen tehtävään, mikäli ne opinnot tehdään etänä ilman laajempaa tutkintokoulutusta. Erityisen tarkkaan tässä pitää huolehtia siitä, että koulutuksen laatu säilyy tasaisena — siis se, että jokaisessa yksikössä annetaan samansisältöistä koulutusta yhtäläisillä taidoilla. Siinä on ehkä ikään kuin riskin paikka tässä uudistuksessa, kun se eriytyy laajasti ympäri Suomea. On vaikeaa nimittäin oppia — ihan omasta kokemuksestakin voin sanoa — kirjekurssilla tai etäopintoina käytännön taitoja, eikä saa ikään kuin vertaistukea muista opiskelijoista, mikä on tietyllä tapaa sen tutkintomuotoisen mallin hyvä puoli. Mutta toisaalta ymmärrän sen, että nykytilanteeseen nähden, jossa on täysin kouluttamattomia vartijoita, tämä on huomattava parannus. Siinä mielessä olen tämän kanssa kyllä samaa mieltä. Esimerkiksi poliisin puolellahan on tällä hetkellä tämmöinen yksikanavainen malli yhdessä paikassa Suomessa, ja sielläkin on ajoittain ollut vaikeuksia saada soveltuvia hakijoita riittävästi. Ymmärtääkseni varmaan sama on ollut myöskin tässä Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa, että sinne ei ole riittävästi ollut hakijoita. En tiedä, onko myöskin niin, että ei ole riittävästi ollut paikkoja siihen tarpeeseen, mitä vartijoita tarvitaan. Myöskin se tässä olisi hyvä huolehtia, että joku väylä näillä uusilla opiskelijoilla olisi sitten verrata niitä omia taitoja ja käytänteitä ympäri Suomen muissa vankiloissa toimivien kanssa, vaikkapa joku yhteinen kokoontuminen tai muu, mikä myöskin lisäisi sitä ryhmäytymistä, mikä monesti on tärkeätä lähiopinnoissa. Monessa viranomaistoiminnassa on sellainen malli, että jos toimii jossakin toisessa yksikössä tai vaikka toisessa poliisilaitoksessa, niin ne toimintakulttuurit ja toimintatavat ovat hyvin erilaisia. Jos ikään kuin oppii vain yhden mallin tai yhden tavan, niin se ei välttämättä ole aina hyvä asia siinä kokonaisuudessa. Siksi olisi hyvä, että varmistetaan se, että tämä laatu pysyy mahdollisimman korkeana. En tiedä, oliko se tieto täällä tausta-aineistossa, mutta onko se isoin ongelma tällä hetkellä ollut se, että ei ole hakijoita, vai se, että ei ole riittävästi kapasiteettia? Joka tapauksessa hyvä uudistus, että saadaan meille osaavia vartijoita lisää töihin.

Arvoisa rouva puhemies! Alkuun pitää todeta, että vartijan ammatti on vaativa tehtävä, jossa on paljon oikeuksia ja mahdollisuuksia rajoittaa ihmisten arkea. Siksi onkin erityisen tärkeätä, että nyt kun tämä uudistus tehdään, niin pohjatutkinto on aidosti soveltuva siihen uuteen tehtävään, mikäli ne opinnot tehdään etänä ilman laajempaa tutkintokoulutusta. Erityisen tarkkaan tässä pitää huolehtia siitä, että koulutuksen laatu säilyy tasaisena — siis se, että jokaisessa yksikössä annetaan samansisältöistä koulutusta yhtäläisillä taidoilla. Siinä on ehkä ikään kuin riskin paikka tässä uudistuksessa, kun se eriytyy laajasti ympäri Suomea. On vaikeaa nimittäin oppia — ihan omasta kokemuksestakin voin sanoa — kirjekurssilla tai etäopintoina käytännön taitoja, eikä saa ikään kuin vertaistukea muista opiskelijoista, mikä on tietyllä tapaa sen tutkintomuotoisen mallin hyvä puoli. Mutta toisaalta ymmärrän sen, että nykytilanteeseen nähden, jossa on täysin kouluttamattomia vartijoita, tämä on huomattava parannus. Siinä mielessä olen tämän kanssa kyllä samaa mieltä. Esimerkiksi poliisin puolellahan on tällä hetkellä tämmöinen yksikanavainen malli yhdessä paikassa Suomessa, ja sielläkin on ajoittain ollut vaikeuksia saada soveltuvia hakijoita riittävästi. Ymmärtääkseni varmaan sama on ollut myöskin tässä Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa, että sinne ei ole riittävästi ollut hakijoita. En tiedä, onko myöskin niin, että ei ole riittävästi ollut paikkoja siihen tarpeeseen, mitä vartijoita tarvitaan. Myöskin se tässä olisi hyvä huolehtia, että joku väylä näillä uusilla opiskelijoilla olisi sitten verrata niitä omia taitoja ja käytänteitä ympäri Suomen muissa vankiloissa toimivien kanssa, vaikkapa joku yhteinen kokoontuminen tai muu, mikä myöskin lisäisi sitä ryhmäytymistä, mikä monesti on tärkeätä lähiopinnoissa. Monessa viranomaistoiminnassa on sellainen malli, että jos toimii jossakin toisessa yksikössä tai vaikka toisessa poliisilaitoksessa, niin ne toimintakulttuurit ja toimintatavat ovat hyvin erilaisia. Jos ikään kuin oppii vain yhden mallin tai yhden tavan, niin se ei välttämättä ole aina hyvä asia siinä kokonaisuudessa. Siksi olisi hyvä, että varmistetaan se, että tämä laatu pysyy mahdollisimman korkeana. En tiedä, oliko se tieto täällä tausta-aineistossa, mutta onko se isoin ongelma tällä hetkellä ollut se, että ei ole hakijoita, vai se, että ei ole riittävästi kapasiteettia? Joka tapauksessa hyvä uudistus, että saadaan meille osaavia vartijoita lisää töihin.

Arvoisa rouva puhemies! Myöskin minä haluan kiittää jälleen ministeriä siitä, että tuodaan tänne lakiesitys, joka sujuvoittaa prosesseja ja parantaa nykyisiä menettelytapoja. Sinällään oma kokemukseni virkamiehenä 20 vuoden aikana on se, että Oikeusrekisterikeskus on tähänkin asti ollut varsin lutvikas toimija. Nimittäin pääosin ohjeeni, jonka sanoin aina sakon saaneelle, kun kysyttiin maksuaikaa, oli se, että kannattaa olla toki yhteydessä Oikeusrekisterikeskukseen sopiakseen siitä, mutta pääosin niillä ohjeilla, että aloittaa maksamisen ajoissa, maksaa vähintään yhden euron joka kuukausi ja huolehtii siitä, että sakko tulee viimeistä euroa myöden loppuun maksetuksi, ei ole ollut ongelmia, enkä kertaakaan kuullut, että näin toimien olisi ollut ongelmia. Eli varsin joustava menettely tässä nykyisellään on ollut. Tämä meidän virkamiestenkin tekemä päätöksenteko oli ehkä osittain automaattista päätöksentekoa, mutta on hyvä jatkossa, että siihen saadaan virallinen päätös sitten sitä pyydettäessä. Ihan hyvä kehitys. Muutoinkin automaattinen päätöksenteko näissä asioissa ja sähköiseen malliin meneminen vaikkapa muuntorangaistuksien osalta, joissa harkintavaltaa on suhteellisen vähän eikä ole käytännössä käytettävissä, on hyvä suunta ja vapauttaa sitten virkamiehiä muihin tehtäviin, samoin kuin se, että menettämisseuraamusten osalta oikea viranomainen, jolla on parhaimmat kyvyt ja keinot toimia, on sitten siinä toimivaltainen. Kaikin puolin hyviä uudistuksia.

Arvoisa rouva puhemies! Myöskin minä haluan kiittää jälleen ministeriä siitä, että tuodaan tänne lakiesitys, joka sujuvoittaa prosesseja ja parantaa nykyisiä menettelytapoja. Sinällään oma kokemukseni virkamiehenä 20 vuoden aikana on se, että Oikeusrekisterikeskus on tähänkin asti ollut varsin lutvikas toimija. Nimittäin pääosin ohjeeni, jonka sanoin aina sakon saaneelle, kun kysyttiin maksuaikaa, oli se, että kannattaa olla toki yhteydessä Oikeusrekisterikeskukseen sopiakseen siitä, mutta pääosin niillä ohjeilla, että aloittaa maksamisen ajoissa, maksaa vähintään yhden euron joka kuukausi ja huolehtii siitä, että sakko tulee viimeistä euroa myöden loppuun maksetuksi, ei ole ollut ongelmia, enkä kertaakaan kuullut, että näin toimien olisi ollut ongelmia. Eli varsin joustava menettely tässä nykyisellään on ollut. Tämä meidän virkamiestenkin tekemä päätöksenteko oli ehkä osittain automaattista päätöksentekoa, mutta on hyvä jatkossa, että siihen saadaan virallinen päätös sitten sitä pyydettäessä. Ihan hyvä kehitys. Muutoinkin automaattinen päätöksenteko näissä asioissa ja sähköiseen malliin meneminen vaikkapa muuntorangaistuksien osalta, joissa harkintavaltaa on suhteellisen vähän eikä ole käytännössä käytettävissä, on hyvä suunta ja vapauttaa sitten virkamiehiä muihin tehtäviin, samoin kuin se, että menettämisseuraamusten osalta oikea viranomainen, jolla on parhaimmat kyvyt ja keinot toimia, on sitten siinä toimivaltainen. Kaikin puolin hyviä uudistuksia.

Arvoisa herra puhemies! Vähävaraisuus ei automaattisesti tarkoita sitä, että perhe olisi lastensuojelutoimien kohteena. Olen siitä itse varsin hyvä esimerkki, koska olen elänyt vähävaraisessa perheessä, ja siitä huolimatta, vaikka joka päivä ei ollut rahaa ruokaan, koen, että minulla oli onnellinen lapsuus. Olen siitä kovin kiitollinen vanhemmille. Sen sijaan päihdeongelmat voi vetää yhtäläisyysmerkkinä siihen, että lapsilla on merkittäviä ongelmia, ja siksi niille perheille, joilla on päihdeongelmia, mikään raha ei riitä siihen, että se raha menisi lapsille. Sen suhteen on tarkkailtava ja keskusteltava siitä, mikä on se oikea yhtäläisyysmerkki niihin ongelmiin suhteessa talouteen. Hatkanuorten rajoitukset ovat tässä tilanteessa välttämättömiä. Nykytilanne on se, että poliisi juoksee koko päivän perässä, ottaa kiinni ja saa 15 minuutin päästä ilmoituksen, että se on lähtenyt uudelleen karkuun. Eli nykytilanne ei ole missään nimessä kestävä ja johtaa siihen, että nuori joko jatkaa rikoksia tai joutuu itse rikoksen uhriksi. Ministerin osalta kysyisin: Jos 100 miljoonaa pitää saada säästöä, niin hyvinvointialueilla on johto- ja hallintoesikuntatehtävissä 25 000 henkeä varsin hyvillä palkoilla. Jos se 100 miljoonaa otettaisiin kasaan, [Puhemies koputtaa] niin noin seitsemän prosenttia tästä joukosta vähentämällä saataisiin säästö tehtyä. Olisiko tämä yksi mahdollinen kohde?

Arvoisa puhemies! Olen myös hyvin tyytyväinen siihen, että tämä käsittelyssä oleva asia oli yksimielinen valiokunnassa. Tämä on oikeaan suuntaan menevä muutos, koska suurimmat esteet saada nykyisellään oikeutta oikeudenkäyntien kautta ovat kuluriski ja oikeudenkäynnin pitkä kesto. En malta olla tässäkin tilaisuudessa mainitsematta sitä viime vuonna ollutta tapausta, jossa 606 euron sähköriita johti siihen, että eläkeläispariskunnalta vaadittiin 800 000 euron oikeudenkäyntikuluja, joista asianajokulut olivat 670 000 euroa. Eli jos tätä hieman laajennettaisiin, niin tällainenkin asia jatkossa olisi mennyt tämän menettelyn piiriin ja siinä kohtaa sitten lasku olisi ollut eläkeläispariskunnalle aika paljon pienempi mitättömästä riidasta. Mutta tämä kuvastaa hyvin sitä tilannetta, missä nykypäivänä eletään, ja sitä, miksi tällaista lakia tarvitaan tähän nykytilanteeseen. Harmillista on tosiaan se, että tämä on hyvin suppeasti rajattu, mutta toisaalta on ehkä ymmärrettävää, että halutaan kokeilla, miten tällainen malli toimii, ja sitten sitä jatkossa on helppo laajentaa, mikäli se havaitaan hyväksi. Tämänkin asiapiirin sisällä haluaisin vielä korostaa sitä, että ne häädöt, joita tässä menettelyssä käsitellään, tulisivat korostuneen nopeasti käsitellyiksi johtuen ihan siitä, että on myöskin erittäin ongelmallinen tilanne nykypäivänä se, että jos taloyhtiössä on asukas, joka häiritsee joka yö muita asukkaita, niin sitten häädön suorittamiseen menee aikaa useita kuukausia. Se on kohtuuton tilanne muille asujille, ja siksi tähänkin asiaan liittyen olisi hyvä vielä painottaa tiettyjen asioiden kiireellisyyttä. Jotta tämä asia voisi jatkossa laajentua, niin mielestäni keskeistä on, niin kuin tässä esityksessä tuodaan esiinkin, korostaa sähköistä menettelyä eli sitä, että aineisto on pääosin sähköinen. Se mahdollistaisi tulevaisuudessa tekoälyn käytön merkittävän lisäämisen esimerkiksi pohjaesitysten tekemiseen tai loppupäätelmien tekemiseen, jolloin tämä entisestään nopeutuisi ja myöskin halpenisi, elikkä saataisiin tekoälyä hyödynnettyä pohjatietoon ja asioiden käsittelyyn. On selvää, että pieniä riita-asioita, jos laajennetaan kaikkiin oikeudenkäyntien aloihin, on niin paljon, että eivät meidän edellytykset riitä oikeudenkäynneissä ja tuomioistuimissa siihen, että saataisiin ne kaikki käsiteltyä, mikäli me emme käytä hyväksemme teknologiaa.

Arvoisa rouva puhemies! Myös minä haluan kiittää edustaja Seppästä tästä erinomaisesta aloitteesta. Oma kokemukseni on se, että meidän aikuisten tehtävä on tuottaa lapsille pettymyksiä, asettaa rajoja ja suojella pahalta, ja tässä aloitteessa kaikki nämä kohdat toteutuvat yhdellä kertaa. Yllättävän usein on omassa lähipiirissäni ja tuttavapiirissänikin lapsia, joilla on elämää käytännössä vain somessa. Kaikki puheenaiheet pyörivät somen ympärillä, kaikki vapaa-aika pyörii somen ympärillä ja juuri muuta elämää ei ole. Se on todella surullista katsella, ja siitä on todella vaikeata päästä pois. Esimerkiksi omassa lähipiirissäni on sellainen käsite kuin ”mammapäivä”, eli vien lapseni aina kerran viikossa mamman luokse koulupäivän jälkeen, ja heidän tehtävänsä on pitää siellä seuraa mammalle, joka kokee olevansa yksinäinen. Ainut ehto silloin on ollut se, että somea ei saa käyttää. Niinä kertoina, kun he eivät ole käyttäneet, keskustelu mamman kanssa on ollut vilkasta, mutta sitten kun se some tulee mukaan, niin keskustelua ei ole lainkaan. Tässä hyvin huomaa muun muassa sen, mikä merkitys sillä on perhepiirissä tapahtuvaan keskusteluun, ja siksi tätä on tärkeää rajoittaa. Se, mikä myöskin lapsille on hankalaa tässä somessa, on juuri se, että kun opitaan ne uudet asiat monesti somen kautta tai koulun kautta, niin ennen kaikkea siellä somessa, kun ollaan monesti yksin sen puhelimen kanssa tai muun päätelaitteen kanssa, ei ole sitä omaa elämänkokemusta, jonka perusteella voisi arvioida sitä näkemäänsä tai kuulemaansa, että onko se totta tai miten siihen tulisi suhtautua. Se herättää kyllä varmasti melko sekavia tunteita. Minä koen, että somella ja teknologialla on iso osa siinä, että meidän lapset ja nuoret voivat nykyisellään niin huonosti: eivät nuku, käyttävät paljon päihteitä ja on paljon mielenterveysongelmia. Siksi minä itse olen tulkinnut ilman tieteellistä tutkimusta tämän asian niin, että somesta on lapsille enemmän haittaa kuin hyötyä, vaikka varmasti niitä hyötyjäkin on olemassa. Siksi kannatan vilpittömästi tätä lakialoitetta, kuten alussa sanoin. Ihan sellaisesta vielä, mikä vaikutus somella on myöskin siihen, miten aloitetaan seurustelusuhteita. Pidän sitä erittäin tärkeänä asiana. Tuttu ravintoloitsija kertoi muun muassa siitä, että nuorilla on tapana nykypäivänä keskustella somen kautta baarissakin, eli kun yritetään iskeä se toinen sukupuoli, lähetetään viesti toiselle puolelle ravintolaa ja katsotaan, miten toinen vastaa, ja se vastaa somen kautta. En ihmettele, ettei lapsimäärä Suomessa lähde nousuun, jos tämä on tapa tutustua toiseen sukupuoleen. [Naurua]

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärtääkseni tämä uudistus on ollut hyvin laajasti kannatettu ja askel oikeaan suuntaan, ja samanlaisen näkemyksen myöskin valiokuntakäsittelyssä helposti sai. Rahoituslaki on tosiaan tehty edellisen hallituksen toimesta, ja kun näin isoja uudistuksia tehdään, niin on selvääkin, että siellä on ehkä vaikeaa ennustaa, mitä mikäkin lainsäädännön sisältö tarkoittaa. Siinä mielessä korjattavaa tässä on ollut, niin kuin jokainen on huomannut. Mutta erityisesti, ei kannata hirveätä hätiköintiä tehdä näissä. Tätä koko uudistusta tehtiin pitkään ja myöskin sen korjaaminen pitää tehdä harkiten. Tässä on jo lähtökohdiltaan hyvin vaikeita asioita, joita lähes kaikkia pitäisi korjata, jos valiokuntakäsittelyäkin pohtii: diagnoosiperusteinen malli, väestöperuste, jälkikäteistarkastus. Jo pelkästään se, että lähtökohtaisesti monen alueen lähtötilanne oli niin eriarvoinen suhteessa muihin alueisiin, vaikuttaa niin, että sen korjaaminen ikään kuin tämän rahoitusmallin sisällä on hyvin vaikeata ja varsinkin suoraan lainsäädännöllisesti vaikeasti tehtävä yhtälö. Siksi toivoisinkin, että keskustelua käytäisiin mahdollisimman paljon sillä asenteella, että tehtäisiin näitä asioita yhdessä, ei niinkään toisiamme haukkuen tai etsien aina syyllistä sieltä tai täältä — sillä tämä iso asia ei tule muuttumaan eikä paranemaan. Mutta tämä suunta tässä tällä hetkellä on oikea. Yksi asia, minkä myöskin halusin nostaa esiin, on se, että hyvinvointialueilla on merkittävän laaja hallinto-, esikunta- ja tukitehtävien henkilöstö, noin 25 000 henkeä toimii siellä tällä hetkellä. Nyt kun hyvinvointialueet ovat useita vuosia olleet toiminnassa, niin toivoisin, että siellä olisi uskallusta myöskin tarkastella tämän hallinnon määrää, onko se enää tässä mittakaavassa tarpeellinen, että jos vähentää pitäisi, niin voisiko se hallinto olla sitten siellä tarkastelun kohteena ennemmin kuin ne hoitajat tai muut operatiiviset työntekijät. Myöskin sen haluan todeta, että vaikka kymmenen vuotta lisättäisiin tätä aikaa, niin se ei tule auttamaan tiettyjä alueita, jotka ovat niin syvällä tässä suossa, että ne eivät tule alijäämäänsä kattamaan, vaikka sitä aikaa annettaisiin kymmenen vuotta. Niiden alueiden osalta pitää varmaan tehdä muita toimia. Niiden osalta on sitten olemassa muita keinoja, kuten menettely yhteisneuvottelujen kautta, että mitä voitaisiin tehdä ja miten valtio voisi muutoin auttaa, jotta kaikki alueet lopulta pääsisivät jaloilleen. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Myöskin minä haluan yhtyä kiitoksiin ministerille: tämä on hyvä laki. Kiskonta on vastenmielinen ilmiö, joka vääristää työmarkkinoita ja ravistelee niitä perinteitä, joita siellä on noudatettu. Ulkomaalaiset ovat lähes automaattisesti heikommassa asemassa kuin suomalainen työntekijä ja alttiimpia hyväksikäytölle muun muassa kielitaidon ja lain tuntemuksen puutteen takia. Kysynkin: voiko olla niin, että eräät tahot Suomessa haluavatkin kiertää työehtosopimuksia ja kohtuullista palkkatasoa tuomalla tarpeettomasti ulkomaalaista työvoimaa maamme markkinoille? Muiden puolueiden maahanmuuttopolitiikka edistää juuri tällaisia tavoitteita tuomalla massoittain uusia työntekijöitä. Sitä me perussuomalaiset emme voi hyväksyä varsinkaan tässä tilanteessa, kun suomalaisia on paljon työttömänä. Erityisesti tällä on iso merkitys rakennusalalla, jossa rehellisellä kilpailulla ei enää nykypäivänä pärjää johtuen tästä ilmiöstä. Erityisesti haluan kiittää myöskin siitä, että tuodaan mukaan pakkokeinoja näiden seikkojen tutkimiseen, varsinkin törkeässä tekomuodossa. Se on merkittävä lisä aikaisempaan.

Arvoisa rouva puhemies! On myös itseni todettava, että tässä uudistuksessa aikanaan mentiin hieman liian pitkälle ja menetettiin pitkälti luottamusta taksiin. Ennen kaikkea vastuullisten yrittäjien toiminta vaikeutui merkittävästi, kun vapautettiin liian laajasti. Siksi olen tosi tyytyväinen, että perussuomalaiset ovat korjaamassa tätä tilannetta myöskin silloin, kun virhe on havaittu. Tämän vapauttamisen myötä muun muassa pimeiden taksien valvonta meni lähes mahdottomaksi. Oli hyvin vaikea sanoa, kuka on aidosti ajamassa taksia tai kuka tekee sitä pimeänä toimintana. Se on ollut myöskin omiaan tuomaan tälle alalle sellaisia toimijoita, jotka ovat rapauttaneet tämän luottamuksen. Ihmiset eivät tiedä, mikä on sellainen taksi, mihin voi luottaa, ja milloin on oikeassa taksissa ja milloin kenties valetaksissa. Luottamus on suomalaisessa yhteiskunnassa ennen kaikkea sellainen seikka, joka maailmallakin on saanut paljon kiitosta. Kun suomalaiseen taksiin aikanaan istui, niin oli sama vaikka sinne olisi jättänyt omaisuutensa, kun tiesi, että sen takaisin saa ilman että se häviää, ja tiesi myöskin, mistä se löytyy tarvittaessa. Sekin tässä osittain menetettiin. Ennen kaikkea minun mielestäni on tärkeää, että takseihin voi luottaa juuri niiden ihmisten osalta, niin kuin vanhusten ja ikäihmisten, jotka ovat muuten hauraita puolustamaan omia oikeuksiaan, tai naisten, humalaisten naisten esimerkiksi yöllä. On tärkeää, että siitä huolimatta, että on tilassa, jossa ei pysty itsensä puolustamaan, voi ottaa taksin ja luottaa siihen, että kotiin pääsee turvallisesti kaikissa tilanteissa. Hyvä myöskin, että tähän kielitaitoon tullaan kiinnittämään huomiota. Se on ihan keskeinen tekijä, että ymmärretään, mihin ollaan menossa ja mitä ollaan haluamassa siltä palvelulta. Vielä näihin taksamittareihin liittyen: niissä on valvonnan osalta myöskin se hyvä puoli, että ainahan sanotaan, että taksamittarin voi pistää pois päältä, jolloin voi ajaa edelleenkin pimeitä takseja, mutta ymmärtääkseni sinne kirjautuvat jatkossa kaikki ajot riippumatta siitä, onko se mittari ollut ikään kuin päällä vai ei, jolloin sitten valvojan näkökulmasta on helpompaa ainakin kysellä, että mikäs ajo tämä täällä välissä on ollut, jos siitä ei ole sitten laskua otettu. Kokonaisuutena mennään hyvään suuntaan. Kunhan löydetään semmoinen hyvä keskitie siitä, että luottamus syntyy mutta liiketoiminta ei liikaa vaikeudu, ollaan oikeassa tilanteessa.

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin vielä tässä todeta, että edustaja Kettusen kanssa olen kyllä täysin samaa mieltä siitä, että muun muassa eläinaitaukseen eksynyt suurpeto pitäisi olla oikeus lopettaa ilman välitöntä rikosepäilyä. Siinä mielessä olen ihan täsmälleen samaa mieltä, samoin kuin kotirauhan suojelemasta piiristä, että jos siinä oman kotitalon nurkkia suurpeto haistelee, niin näissäkin tilanteissa pitäisi olla kenties suurempi oikeus sitten lopettaa se eläin, koska suurpedot eivät lähtökohtaisesti kuulu välittömästi samaan pihapiiriin ihmisten kanssa. Toki olen siitäkin samaa mieltä edustaja Kettusen kanssa, että jos se tilanne johtaa siihen, että ampuma-aseet otettaisiin pois tällaisen epäillyn perusteella, erityisesti niissä tilanteissa, joissa itse ampuja ilmoittaa hätäkeskukseen sen, että on käynyt tällainen tapaus ja hän haluaa poliisin paikalle, niin pidän varsin kohtuuttomana sitä seurausta, että ampuma-aseet lähtevät näissä tilanteissa pois. Jos se tulee muuta kautta ilmi, niin silloin se on tietysti harkinnan alla, onko kyse tämmöisestä vilpittömästä halusta selvittää asiaa vai kenties jostain muusta, mutta parannettavaa tässä varmasti vielä on.

Arvoisa rouva puhemies! Hyvä, että susien vahingoista tässä salissa puhutaan ja erilaisia vaihtoehtoja tuodaan esiin. Itse en nykytilanteessa näe merkittävän isoa ongelmaa siksi, että nykyiselläänkin pakkotilassa tai hätävarjelutilanteessa, jos se koskee ihmistä, voit sen suden tai pedon lopettaa ilman, että siitä seuraamuksia tulee. En tiedä Suomesta yhtäkään tapausta, jossa on pystytty osoittamaan se, että on ollut akuutti tilanne päällä, eli on joko alkanut hyökkäys tai ihan välitön uhka, ja sitten tämmöinen suurpeto on lopetettu, ja siitä olisi sitten tuomio tullut. Tässäkin vaihtoehdossa, mitä edustaja Kettunen esittää, ymmärtääkseni kuitenkin viranomaiset aina tutkisivat, onko ollut tällainen tilanne päällä vai ei. Eli ainut, mikä tässä ikään kuin poistuisi lainsäädännön kautta, on se, että sitten henkilö välttämättä ei olisi epäilyksen alla, mutta näin virkamiehenä ja 20 vuotta poliisityötä tehneenä voin sanoa, että se epäilyksen kynnys on kyllä varsin matala kaikissa tapauksissa, jos ei pysty suoraan osoittamaan joko todistajien kautta tai vaikkapa vammojen tai jonkun tallenteen kautta, että juuri tällainen tilanne tässä on ollut käsillä. Siksi katson, että tämä ei välttämättä ole merkitykseltään niin suuri kuin ehkä annetaan ymmärtää. Toki se selkeyttäisi ja helpottaisi metsästäjien tilannetta, mutta ainakin itse näissä tilanteissa, kun on ollut kyse pakkotilasta tai hätävarjelusta, olen aina kertonut sitten epäilylle, että en tiedä, että näistä olisi tuomioita tullut, eli vaikka sinänsä juttu näin tutkitaankin, niin siitä ei kannata pelästyä. Ihan samassa tilanteessa olen itse ollut useita kertoja virkaurallani, kun on syytetty törkeistä pahoinpitelyrikoksista tai virkavelvollisuuksien rikkomisesta voimankäyttötilanteissa. Minusta nekin asiat pitää tutkia, enkä ole kokenut siinä itse, että on sitten merkittävä uhka ollut päällä, koska olen ymmärtänyt, että se ikään kuin kuuluu siihen tilanteeseen. Samoin metsästäjien pitäisi ymmärtää, että kun suurpetoja ammutaan ilman lupaa, niin kyllä viranomaisen tulisi se lähtökohtaisesti tutkia.

Arvoisa rouva puhemies! Valitettavasti on niin, että asenteet pelastushenkilöstöä ja ensihoitoa kohtaan ovat pitkään olleet huonommat. Entistä useampi ensihoitaja joutuu keikalle mennessään käyttämään suojaliivejä, se kuvastaa ehkä tätä nykyhetken tilannetta. Siksi on erittäin tärkeää, että me pystytään tarjoamaan lisää suojaa myöskin muille kuin virkatehtäviä hoitaville poliiseille. Tämän lain myötä tämän suojan piiriin tulee sitten entistä suurempi joukko eli myös pelastus ja ensihoito ja myöskin ne poliisitehtävät, joissa ei käytetä julkista valtaa vaikkapa luvituksen osalta tai muutoin. Tämä on tärkeä osa sitä, että me voimme luottaa siihen, että viranomaisia tässä yhteiskunnassa kunnioitetaan ja että he pystyvät tekemään työtään häiriöttä. Erityisen tärkeätä, mitä halusin tästä vielä nostaa, on se, että tämä ei tarkoita sitä, että ikään kuin tämän kriminalisoinnin piiriin tulisi vain se, että sen tehtävän pitää kokonaan estyä, vaan riittää, että haittaa sen tehtävän suorittamista vaikkapa estämällä ajoneuvon liikkumista tilapäisesti esimerkiksi omalla autolla tai puhkomalla renkaan tai muilla tavoin. Tämä laki on ollut pitkään näiden viranomaisten etujärjestöjen tavoitteena, ja nyt se lopultakin saadaan tässä eduskunnassa tehtyä. Tästä on tullut paljon kiitosta, ja olen tosi tyytyväinen siitä, että nyt tämä asia lopultakin etenee. Tässä on osittain päällekkäisyyttä nykyisen lainsäädännön kanssa erityisesti poliisin osalta, jossa jo nyt on erityistä suojelua sen virkatehtävän suorittamisen osalta varsinkin väkivaltatilanteissa, mutta tätä sovelletaan sitten, mikäli muualta lainsäädännöstä ei löydy omaa lakia. Elikkä tämä on täydentävää lainsäädäntöä viranomaisten suojaksi.

Arvoisa rouva puhemies! Tähän Suomi.fi-palveluun liittyen pitää ottaa hieman kantaa sen osalta, että aivan tietämättään ja tahtomattaan siihen ei pitäisi vahingossa joutua, vaan se vaatii aina aktiivisia toimia, vähintään pari täppää laittaa sinne, että hyväksyy käytöt ja ilmoittaa, ettei anna sähköpostiosoitettaan. Sen jälkeen tämän yleispalvelun kautta voit ajautua sitten sähköisten palveluiden käyttäjäksi, mistä täällä muutama päivä sitten juuri puhuttiin. Toki se, että näissä on ikään kuin päällekkäiset järjestelmät, niin että jos olet verottajalle aikaisemmin ilmoittanut, että haluat pelkästään paperipostia, ja sen jälkeen kirjaudut sitten muuhun viranomaispalveluun käyttäen Suomi.fi-tunnuksia tai pankkitunnuksia, niin jatkossahan tämän yleislain perusteella se ajaa sitten käyttämään Suomi.fi-palveluita, mikäli hyväksyy ne ehdot. Senkin jälkeen siihen tulee tieto siitä, että jatkossa kaikki viranomaispalvelut ja ‑postit tulevat sinne Suomi.fi-postilaatikkoon. Haluan korostaa tässä yhteydessä erityisesti sitä, että olisi todella tärkeää, että ne ihmiset, joiden puolesta joku muu käyttää pankkitunnuksilla viranomaispalveluita, antaisivat valtuutuksen sinne Suomi.fi-palveluun siitä, että nämä henkilöt voisivat toisen puolesta käyttää niitä palveluita, jolloin niitä olisi seuraamassa useampi henkilö, myöskin sellaisia henkilöitä, joilla niitä digitaitoja olisi enemmän. Mutta vahingossa ei jatkossa kenenkään, tästä muutoksestakaan huolimatta, pitäisi joutua siihen tilanteeseen, että ne postit menevät sinne Suomi.fi-postilaatikkoon, vaan se vaatii aktiivisia toimia.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä kerran painottaa sitä, mitä meille valiokunnassa useita kertoja sanottiin, eli vaikka varsinainen suostumuksen anto poistuikin tästä sähköiseen järjestelmään siirtymisestä, se kuitenkin vaatii aktiivisia toimia jatkossakin, useita aktiivisia toimia. Ja se vaatii myöskin sen, että kun on ne toimet tehnyt elikkä hyväksynyt ne säännöt ja hyväksynyt sen, että ei anna sähköpostiosoitetta, vaikka sitä erikseen pyydetään, niin siihen tulee tieto siitä, että on siirtynyt käyttämään Suomi.fi-palvelua, ja jatkossa posti menee sinne. Mutta siihen samaan yhteyteen tulee niin yksinkertainen tapa peruuttaa se asia, että se ei vaadi minkäänlaisia digitaitoja, jos se tehdään kuten valiokunnan mietintö oli. Minä haluan korostaa tätä edelleen. Mikä se toteutus sitten on? Se me nähdään. Sitä meille ei valiokunnassa avattu, emmekä voi tietää. Mutta jos ei se tapahdu näin, niin silloin minä näen näitä samoja riskejä kuin täällä on tuotu esille. Siitä minä olen ihan samaa mieltä. Mutta jos osaa lukea, niin ei pitäisi kenenkään vahingossa ajautua Suomi.fi-palvelun käyttäjäksi. No, mitä sitten tulee edustaja Honkosen ajatukseen siitä, että tulee muistisairautta tai muuta kyvyttömyyttä hoitaa palveluitaan sähköisesti, niin niinhän se on nykyiselläkin käyttäjällä. Itsellenikin kun tulee Suomi.fi-palveluun kaikki viestit, yhtä lailla sairaus voi tulla minullekin, ja siinä toimitaan näiden uusien asiakkaiden osalta aivan samalla lailla kuin nykyistenkin asiakkaiden osalta. Ja haluaisin tässä korostaa sitä, mitä valiokunnassa myöskin tuotiin esiin, että viranomaisilla on valvontavelvoite omiin järjestelmiinsä, niin hyvinvointialueilla kuin verottajallakin. Jos siellä useista viesteistä huolimatta ei ole minkäänlaista aktiivisuutta havaittavissa, niin tulee varmistua siitä, että se viesti on mennyt perille.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Kontulan kanssa täytyy olla eri mieltä siitä, että jos aidosti on diginatiivi ja oikein ajan tasalla siitä, miten nykypäivänä sähköisiä palveluita käytetään, niin varmasti he käyttävät Suomi.fi-äppiä, josta saa halutessaan vastaavanlaisen herätteen kuin tekstiviestikin on. Siinä mielessä en olisi huolissani niistä, jotka aidosti käyttävät paljon sähköisiä palveluita ja jotka käyttävät koko elämänsä sen puhelimen pyörittämiseen, mutta toki näistä muista ryhmistä, joista täällä on ollut puhetta. Mutta haluaisin tässä vielä korostaa myöskin sitä, että ne henkilöt — joista edustaja Kontulakin sanoi — jotka eivät käytä lainkaan internetiä, eivät voi mitenkään ajautua tämän Suomi.fi-palvelun piiriin. Sellainen henkilö, joka ei käytä sähköistä palveluita, ei joudu tämän muutoksen kohteeksi. Tämän pitää nyt tulla selväksi. Sen sijaan ne ihmiset, jotka eivät käytä itse mutta joiden läheiset käyttävät — mikä on hyvin yleistä, vaikka ei ole lain mukaan sallittua — vahvaa tunnistautumista eli menevät toisen tunnuksilla sisään johonkin järjestelmään... niin minä toivoisin, että kaikkialla kannustetaan siihen, että tänne Suomi.fi-palveluun ne henkilöt, jotka eivät sitä itse käytä, tekisivät sitten suostumuksen puolesta-asioinnista, jolloin ikään kuin päästäisiin laillisuuden piiriin sen osalta, että ihmiset, jotka sitten toisen puolesta sitä käyttävät, voisivat omilla tunnuksillaan katsoa sen toisen henkilön Suomi.fi-palveluun tulevat viestit. Siksi halusin tässäkin käyttää puheenvuoron siitä, että joka paikassa pitää tuoda ilmi se, miten tämä uusi palvelu toimii, jotta kansalaiset sitten aidosti asiasta tietävät. Tämän puhelinnumeron liittämiseen olisin itsekin ollut kyllä taipuvainen, siis että olisi ollut vaihtoehtona laittaa sinne sekä sähköposti että puhelinnumero, ennen kaikkea palvelemaan myöskin tulevia yksityisiä palveluntuottajia, että olisi sitten eri viranomaisilla mahdollisuus valita se, minkälaista kanavaa he käyttävät, ja se puhelinnumero olisi useammasta paikasta tarkistettavissa — ettei se ole pelkästään niin, että ne tiedot, jotka ovat vaikkapa hyvinvointialueille annettu, ovat pelkästään käytettävissä. Toivottavasti asia kehittyy tästä eteenpäin sitten tulevaisuudessa, mikäli tarvetta on.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käyty hyvää keskustelua tästä tärkeästä aiheesta, ja muutamaan kohtaan pitää omakin näkemys tuoda. Ensinnäkin tämän keskustelun perusteella saa sellaisen kuvan, että ikään kuin paperiposti olisi kokonaan loppumassa. Ei ole. Jatkossakin kaikki, jotka haluavat paperipostia käyttää, saavat sen niin kuin tähänkin asti. Toki se edellyttää joitakin omia toimia. Jos ajattelee tämän kokonaistavoitetta eli sitä, että tieto olisi henkilön nopeammin tavoitettavissa — jos miettii nykyisellään vaikka maaseudulla paperipostia, niin se tulee kolmena päivänä viikossa ja jos sinulla on tärkeä tieto vaikkapa terveystietoihin liittyen, jonka sinä haluat saada, niin on äärimmäisen hyvä, että se on saatavissa heti, kun se päätös on tehty — niin siksi koen, että tämä on äärimmäisen hyvä keino ohjata yhteiskuntaa siihen, että tieto kulkisi nopeammin ja varmemmin. Kuka luottaa nykypäivänä siihen, että se kirjeposti tulee aina perille? En minä ainakaan. Ja jos oma henki ja terveys olisivat sen varassa, niin kyllä tässä yhteiskunnassa menisi aika huonosti. Eli ei ole pelkoa siitä, että se henkeä ja terveyttä uhkaava vaara sitten toteutuisi sen takia, että kirjeposti ei tule sellaisena kuin se aikaisemmin on tullut tai on siirtynyt sähköiseen palveluun. Päinvastoin, se menee parempaan suuntaan. Kun kirjautuu vahvalla tunnistautumisella johonkin viranomaisen järjestelmään, niin jatkossa se ohjaisi automaattisesti tänne Suomi.fi-palveluihin, mutta se vaatii edelleenkin aktiivisia toimia, vaikkei erillistä suostumusta vaadikaan: se vaatii sen, että hyväksyy ne säännöt, ja se vaatii sen, että hyväksyy, että tähän järjestelmään mennään siitä huolimatta, ettei anna sinne sähköpostiosoitettaan, jolloin voidaan olla siinä tilanteessa, että kaikki postit menevät ilman herätteitä Suomi.fi-palveluun. Sen lisäksi siihen tulee — meille valiokunnassa kerrottiin — erikseen laatikko/viesti, jota ei voi olla ohittamatta ja jossa kerrotaan, miten paperipostin saa jatkossakin kotiin ilman, että se vaatii minkäänlaisia digitaitoja. Näin mietintöön on kirjattu. Eli peruuttamisen pitää olla niin helppoa, ettei se vaadi minkäänlaisia digitaitoja. Tämä on se riski, mistä minä näen, että jos tätä ei tehdä näin kuten mietinnössä lukee, niin sitten ollaan näissä ongelmissa, mitä täällä osittain on tuotu esiin, mutta etukäteen minä en ikään kuin haluaisi tuomita, että tämä ei voi onnistua tai että tämä johtaa isoihin riskeihin. Tässä on myöskin paljon hyviä puolia. Sitten myöskin tämä viranomaisten velvollisuus... Niin verottajalla kuin ennen kaikkea hyvinvointialueilla ymmärtääkseni lähes kaikki hyvinvointialueet ovat ottaneet tekstiviestit käyttöön, eli kun sinulle tulee leikkausaika tai muu, siitä tulee myöskin tekstiviesti eli se ei mene pelkästään paperipostilla tai pelkästään sähköisesti, ja tämä on äärimmäisen hyvä seikka ja vähentää näitä merkittävimpiä riskejä. Ja jatkossakaan edunvalvonnassa olevat ja muut, jotka eivät mitenkään käytä sähköisiä viestintävälineitä, eivät ole tämän piirissä, vaan heille tulee paperiposti niin kuin tähänkin asti.

Arvoisa rouva puhemies! Myöskin minä haluan kiittää edustaja Mäenpäätä siitä hyvästä toimenpidealoitteesta aikanaan, jolla tämä asia on lähtenyt osittain liikkeelle, ja ihan samaan hengenvetoon myöskin ministeri Rannetta jälleen kerran siitä, että kun Suomessa havaitaan joku ongelma, joka lainsäädännöllä voidaan poistaa, niin meillä on tuolla aitiossa sellainen ministeri, joka ei odottele, vaan tekee. Ei voi kuin ihailla. Olen aikaisemman työni kautta joutunut näihin jammereihin tutustumaan, ja voin sanoa, että on äärimmäisen vaikea keksiä niille laillista käyttötarkoitusta, miksi jollain pitäisi olla oikeus pitää niitä hallussaan. Jos miettii poliisi- ja viranomaistoimintaa, niin näyttökynnyksen saaminen juuri sille, että juuri tätä jammeria on käytetty ja juuri tämä henkilö on sitä käyttänyt, kun se tehdään käytännössä aina etänä, on äärimmäisen vaikeata, jolloin käytännössä on ollut lähes kuollut kirjain puuttua siihen. Toisaalta kun nykypäivänä lähes kaikki toimii erilaisella signaaliteknologialla ennen kaikkea viranomaisten puolella, niin jos sitä häiritään, sillä on merkittäviä vaikutuksia viranomaisten kykyyn toimia. Toisaalta vastaavasti toisinpäin: viranomaisilla pitää olla keinot käyttää tarvittaessa signaalihäirintää erityisesti drone-maailmassa, joka on hyvin keskeistä. Tämähän on teknologiaa, jota on paljon käytetty sodan aikana estämällä räjähteiden kaukolaukaisu, ja samaa teknologiaa siviilit eivät kyllä nähdäkseni missään tilanteessa voi tarvita. Miksi tämä on vielä tässä tilanteessa erityisen tärkeä, niin on juuri niin kuin tässä ministeri osittain alustikin, että meidän ajankuva on sellainen, että tämäntyyppisillä laitteilla voi olla merkittävää käyttötarkoitusta ja vaikkapa hybridivaikuttamisessa ihan keskeinen tekijä. Siksi on hyvä, että nämä saadaan heti havaittaessa otettua viranomaisten toimesta pois ja pystytään lainsäädännöllä osoittamaan, että Suomi ei hyväksy tällaisten laitteiden käyttöä ja maahantuontia.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä Suomessa on vuosittain melkein 200 kuollutta. Jokainen varmaan ajattelee, että se on liikaa. Toisaalta aina, kun ihmiset liikkuvat liikenteessä, on riski siihen, että onnettomuuksia jossain kohtaa tapahtuu, ja väistämättä ne myöskin johtavat henkien menettämiseen. Tältä voitaisiin välttyä ainoastaan sillä, että säädettäisiin vaikkapa niin, että ajoneuvo saisi kulkea ainoastaan yhden kilometrin tunnissa. Silloin kuolleita ei tulisi. Mutta jokainen ymmärtää, että yhteiskunta pysähtyy samana päivänä. Se ei ole realismia. Siksi tämä on aina punnittavissa, mikä on sitten suhteessa haittoihin ja hyötyihin se oikea taso, mihin sääntelyä viedään. Tässä haluaisin korostaa erityisesti edustaja Rintamäen esiin tuomaa seikkaa siitä, että olisi äärimmäisen hyvä tulevaisuudessa harkita sitä, että yöllinen ajokielto olisi pidempi kuin sen ensimmäisen vuoden. Helpolla käy niin, että hölmöily silloin yöaikaan siirtyy sitten siihen 18 ikävuoteen, mutta jos kolme vuotta ajaisi ilman sitä nuorten painetta yölliseen aikaan tai keskittymisen herpaantumista, niin varmasti ehkä sitten malttia tulisi enemmän liikenteeseen ja voitaisiin välttyä vielä enemmän niiltä turhilta kuolemilta, joita yöaikaan sattuu. Sitten ehkä haluaisin nostaa tulevaisuuden harkintaan vielä myöskin sen, että oman kokemukseni perusteella kaikkein merkittävin seikka nuorelle on se, että jos hölmöilee, niin siitä tulee ajokieltoa — ei niinkään se, että siitä tulee sakkoa, vaan se, että siitä tulee ajokieltoa. Se rajoittaa sitä omaa liikkumista. Myöskin tämän suhteen pitäisi hakea semmoinen kompromissi, millä on riittävän suuri vaikutus mutta sitten kuitenkin kestettävä haitta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Minäkin haluan kiittää heti alkuun ministeri Rannetta tästä erinomaisesta uudistuksesta. Kun havaitaan tietty ongelma, niin siihen pitää olla uskallusta puuttua. 17-vuotiaiden liikennekuolemat ja vakavat liikenneturvallisuuden vaarantumiset ovat viime vuosina merkittävästi lisääntyneet tämän poikkeussääntelyn myötä. Toisaalta samalla on todettava se, että erityisesti maaseudulla asuville poikkeuslupasääntely on erittäin tärkeä, jotta he pääsevät ajoissa liikkeelle pois sieltä ja tutustumaan ystäviinsä ja muun harrastustoiminnan piiriin ja opiskelemaan vapaammin. Sitten haluaisin kysyä myöskin vähän samaa asiaa tai samaan suuntaan kuin edustaja Ovaska täällä tästä liukkaan kelin harjoittelusta. Eli toivoisin myöskin, että sitä olisi ehkä vielä laajemmin tiukennettu, niin että se olisi pakko suorittaa aina muualla kuin simulaattorissa. On erittäin tärkeätä ymmärtää, mitä siellä penkin alla tapahtuu, kun auto lähtee alta. Siitä myöskin olisin kysynyt ministeriltä vielä vähän lisää.