Saku Nikkanen

Arvoisa herra puhemies! Tulevan kehysriihen alla on välttämätöntä kysyä, millaisia päätöksiä hallitus aikoo tehdä pienituloisten ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten arjen turvaamiseksi. Hallituskauden toimet ovat heikentäneet monien toimeentuloa, ja epävarmuus tulevasta on kasvanut. Suomi on sitoutunut kansalliseen tavoitteeseen vähentää vuoteen 2030 mennessä köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevien määrää 100 000 henkilöllä, joista vähintään kolmasosan tulisi olla lapsia. Hallitus on tehnyt mittavia leikkauksia toimeentulotukeen ja suunnittelee vähennyksiä sosiaalipalveluihin. Onko näistä tehty kokonaisarvio, jossa huomioidaan etuuksien ja palveluiden yhteisvaikutukset pienituloisiin yksilöihin ja perheisiin? Pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoteen 2027 mennessä on ollut Suomen merkittävä ja kansainvälisesti tunnettu tavoite. Onko hallitus tähän yhä sitoutunut, ja aikooko se tehdä uusia konkreettisia toimenpiteitä asunnottomuuden vähentämiseksi tilanteessa, jossa asumisen kustannukset ja sosiaaliturvan leikkaukset ajavat yhä useampia ihmisiä ahtaalle? Samalla on syytä kysyä, miten hallitus aikoo puuttua rakennusalan pitkittyneeseen kriisiin. Alan ahdinko syventää työttömyyttä ja taantumaa, ja sen seuraukset heijastuvat laajasti koko yhteiskuntaan. Arvoisa herra puhemies! On myös perusteltua kysyä, onko hallitus valmis perumaan julkista taloutta heikentävän yhteisöveron alennuksen ja suuntaamaan osan näistä varoista tavallisten suomalaisten toimeentulon ja työllisyyden tukemiseen. Tällaiset valinnat kertovat arvopohjasta. Kysymys on lopulta siitä, minkälaista Suomea rakennamme: sellaista, jossa jokaisella lapsella on perheen tulotasosta riippumatta edellytykset riittävään ravintoon, harrastuksiin ja koulunkäyntiin, vai sellaista, jossa eriarvoisuus syvenee ja vastuu siirtyy yhä enemmän yksilöille. Hallituksen tulisi vastata näihin huoliin teoilla, ei vain sanoilla.

Arvoisa rouva puhemies! Monessa suomalaisperheessä eletään nyt todella ankeaa kevättä. Työttömyys, lapsiperheköyhyys ja eriarvoisuus kasvavat. Myös nuorten tulevaisuuden toivo on hukassa. Näiden perheiden todellisuuden ymmärtäminen loistaa kyllä poissaolollaan, kun kuuntelee hallituspuolueiden puheenvuoroja. Hallituksen tekemät heikennykset pienituloisten toimeentuloon, suojaosien leikkaukset työttömille, asumistuen leikkaukset ja niin edelleen ovat vahvistaneet kurjuuden kierrettä ja eriarvoisuuden kasvua. Me varoitimme näistä vaikutuksista, kuten varoittivat monet asiantuntijatkin. Kysyisin nyt hallitukselta: onko työttömyyden ja lapsiperheköyhyyden kasvu ollut teillä tavoitteena, vai onko käynyt niin, että te olette tehneet virheen, kun ette ole kunnollista vaikutusten arviota näitä leikkauksia tehdessänne tehneet? Ja jos tällainen virhe on käynyt, voisitteko myöntää sen virheen.

Arvoisa herra puhemies! Kovin monessa suomalaiskodissa tämä kevät on todellinen huolien kevät. Suomea vaivaa ennätystyöttömyys. Lisää uutisia, huonoja sellaisia, tuntuu tulevan päivittäin ja viikoittain. Viime viikollakin kotikaupungissani Salossa ilmoitettiin valtion enemmistöomistuksessa nykyään olevan Ioncorin puolelta yt-neuvotteluista, joissa arvioitiin, että Salon-tehtaalta irtisanomisia tulisi noin sata kappaletta. Lisäksi valtionvelka ei ole suurista puheista huolimatta hallituksen toimista taittunut. Suomi on EU-maiden hännänhuippu työttömyyden hoidossa. Niissä kodeissa, joissa ylimääräistä rahaa on, säästetään rahat pahan päivän varalta. Ihmiset eivät enää luota talouteen. Toisissa kodeissa taas tingitään välttämättömyyksistä, ruokaostoksista ja hankinnoista. Säästöihin ei siis jää rahaa. Arvoisa ministeri Purra, tässä tilanteessa, kun kotitaloudet ovat todella ahtaalla, onko mielestänne oikein antaa veronalennuksia [Puhemies koputtaa] suuryrityksille ja hyvätuloisille?

Arvoisa herra puhemies! ”Kukahan tämän kaiken oikein siivoaa?” Pääministeri Orpo, te sanoitte eduskuntavaalien alla näin Helsingin Sanomien etusivulla. Vastuuttomalla taloudenpidolla ja kasvua kuristavalla toiminnalla te olette luoneet Suomen, jossa ihmiset eivät enää luota talouteen tai uskalla kuluttaa. Nämä epäoikeudenmukaiset leikkaukset ovat leikanneet oikeastaan sitä kaikista tärkeintä, nimittäin tavallisten suomalaisten luottamusta. Arvoisa pääministeri Orpo, minä kysyn nyt teiltä: alkaako siivoaminen kevään kehysriihessä, vai lykkäättekö luudan seuraavalle hallitukselle?

Arvoisa rouva puhemies! Jos äsken käsiteltiin tärkeää lakialoitetta meidän koulutusjärjestelmämme ja perusopetuksen koulutuksellisen tasa-arvon puolesta, niin nyt käsitellään vähintään yhtä tärkeää aloitetta koskien meidän maamme kokonaisturvallisuutta ja meidän turvallisuuden vapaaehtoisia toimijoita, joita Maanpuolustuskoulutusyhdistys edustaa. Kiitän edustaja Karia tästä erinomaisesta aloitteesta, johon sain itsekin allekirjoitukseni antaa tärkeälle asialle. Meillä hallinto- ja turvallisuusjaostossa, jossa istun, ollaan lähes joka vuosi tästä MPK:n rahoituksesta huomautettu ja kannettu huolta. Tämä, miten edustaja Kari kuvasi sitä, että rahoitusta tulee joululahjarahoista ja ollaan myöskin ulkopuolisen rahoituksen varassa siellä MPK:ssa, on — voisi sanoa — kestämätön tilanne, koska se paine ja tarve koulutuksen lisäämiselle ja vapaaehtoiselle maanpuolustukselle on ihan valtavan suuri, ja luonnollisesti tämänhetkinen turvallisuustilanne varmasti tätä myös ruokkii voimakkaasti. Minun mielestäni olisi kyllä varsin suorastaan häpeällistä, jollemme me tarttuisi tähän tarpeeseen ja tähän suomalaisten voimakkaaseen maanpuolustustahtoon. Siksikin tämä esitys on äärimmäisen tärkeä ja kannatettava. Meidän tulee muistaa kuitenkin, että MPK:lla on tämä kuvattu vahva julkinen tehtävä, josta sitten tuntuu, että kuitenkin tässä rahoituskeskustelussa se ikään kuin siirretään hieman syrjään. Tätä jokavuotista keskustelua MPK:n edustajien kanssa nimenomaan siellä hallinto- ja turvallisuusjaostossa on ollut kyllä hieman tuskallistakin kuulla. Olemme kyllä antaneet myöskin puolustusministeriölle hyvin voimakasta viestiä tästä, mutta jostain syystä silti nämä sinänsä verrattain aika pienetkin lisäykset, jos ajatellaan puolustusministeriön kokonaismäärärahoja, ovat aina kuitenkin jääneet enemmän tai vähemmän roikkumaan. Sitten viime hetkellä on ikään kuin saatu se päätös, mutta tämä ei ole niille Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toimijoille mikään hyvä viesti, koska aina on tietynlainen epävarmuus siitä toiminnan rahoituksesta ja ennen kaikkea sen toiminnan kehittämisestä. Kannatan vahvasti tätä erittäin hyvää lakialoitetta, jonka edustaja Kari on laatinut. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hyvä lakialoite ja siitä kirvonnut mielestäni erittäin ansiokas ja hyvä keskustelu tässä salissa kannustivat ottamaan myös toisen puheenvuoron vielä tämän aiheen ympärillä. — Kyllähän se niin on, että uskon, että kaikki me tässä salissa — joita nyt ei niin runsaslukuisesti ole paikalla, mutta uskoisin, että kaikki edustajakollegat, jos olisivat paikalla — alleviivaamme sen, että koulutus on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kivijalka. Voisi sanoa, että se koulutusjärjestelmä, mikä tähän maahan on rakennettu edellisten sukupolvien ansiokkaalla työllä ja jota on kehitetty vuosien varrella sille tasolle, millä se nyt on, on sellainen luonnonvara — kun meillä niistä luonnonvaroista on vähän pulaa. Se on ehdottomasti ylpeyden aihe, mutta myöskin edelleen asia, joka ei ole itsestäänselvyys, ja valitettavaa tässä onkin sitten ollut huomata se, miten esimerkiksi meidän Pisa-tulokset ovat lähteneet laskuun, ja siinä mielessä tervehdin ilolla kaikkia tällaisia aloitteita, joilla tähän pyritään vaikuttamaan. Olen kyllä pitkälti samaa mieltä myöskin siitä tai olen itse pohdiskellut myöskin sitä, miten paljon meidän perusopetuksessa on tarvetta viedä asioita digitaalisille alustoille ja onko tarvetta, että koulurepuista aina ensimmäiseksi nostetaan pädi eikä sitten sitä konkreettista kirjaa, niin kuin edustaja Strandmankin tässä hyvin kuvasi. Se on kuitenkin sellainen asia, että me emme tietenkään digialustoja ikään kuin pakoon pääse, vaan yhteiskunta on siinä mallissa kuin se on, mutta sitten meidän on syytä pohtia sitä, missä vaiheessa varsinkin pienempien koululaisten niihin digialustoihin on pakko mennä. Kyllä ainakin oma käsitykseni on, että näissä Pisa-tutkimustuloksissa meidän suurimmat ikään kuin pudotukset tulevat sitten juuri tähän lukeminen, kirjoittaminen ja matematiikka, ja emme me välttämättä tarvitse pädejä ja kännyköitä näiden taitojen oppimiseen. Ja taas peilaillen omaakin jälkikasvua, jolla näitä digilaitteita myöskin on, kyllä se kieltämättä hieman levottomammaksi tekee, ja se tekee itsenikin melko lailla levottomammaksi, kun sitä tulee päivän aikaan välillä vähän liikaakin seurattua. Sillä tavoin ehkä meidän ei yhteiskuntana kannata tätä kehitystä, jota emme kuitenkaan pakoon pääse, tavallaan enempää ruokkia kuin mitä on tarpeellista. Edelleen totean, niin kuin tässä lakialoitteessa, että hyvien ja laadukkaiden oppimateriaalien pitää olla jokaisen suomalaisen lapsen ja nuoren oikeus.

Arvoisa rouva puhemies! Myös minä haluan yhtyä kiitoksiin tästä edustaja Hiltusen lakialoitteesta, joka on mielestäni erittäin tärkeä jo ihan suomalaisen mahdollisuuksien tasa-arvon eetoksen ja ajatuksen kannalta, sillä kyllähän se on selvä asia, että meidän koulutusjärjestelmämme nojaa siihen, että kaikilla suomalaisilla lapsilla ja nuorilla eri puolilla Suomea on yhtäläiset oikeudet oppimateriaaleihin ja erityisesti laadukkaisiin oppimateriaaleihin. Tässä lakialoitetta lukiessa tulee mieleen myöskin oma koulupolku. Täällä edustaja Seppänen nosti esiin tämän koulutusmateriaalin tarkastuksen ja sen loppumisen siihen 90-luvulle. Oma peruskoulupolku osuu siihen 80-luvulle ja sitten yläkoulu myöskin 90-luvulle, ja tiedetään myös, mitä tässä yhteiskunnassa silloin tapahtui. Myös tämä tarkastaminen on toki tärkeä asia, mutta myöskin se, että 80-luvulla kirjoista ja kynistä ja kumeista ei ollut puutetta ja kaikkea oli riittävästi ja 90-luvulla, kun lama iski oikein kunnolla, se näkyi myöskin silloisen koululaisen arjessa. Nyt tuntuu, että tällä hetkellä eletään vähän samanlaisia aikoja: kun omien lasten koulupolkua tässä seurailee, niin joitain kirjoja sitten kierrätetään jo melkein kymmenkunta vuotta ja sieltä irtoilevat lehdet ja näin. Toki ne ovat ammattimaisesti tuotettuja kirjoja vielä ja sinänsä sitten myöskin laadukkaita, mutta kyllä myöskin tähän on tärkeää kiinnittää huomiota, että kunnissa olisi riittävät resurssit ja voimavarat myöskin panostaa näihin oppimateriaaleihin. Valitettavan paljon näkyy myöskin sitä, että sitten teetätetään tavallaan sitä materiaalia sitten myöskin ihan monisteiden ja ruutuvihkojenkin kautta. Senkin johdosta on tärkeää, että tämä asia tulisi kirjattua lakiin ja se laatu varmistettaisiin joka puolella Suomea. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä olevalla lainsäädännöllä mahdollistetaan sähköisen tiedoksiannon ensisijaisuus viranomaistoiminnassa. Tavoitteena on, että viranomaisen tiedoksiannot lähetetään ensisijaisesti sähköisesti niille hallinnon asiakkaille, joille se on mahdollista. Nykyisin tiedoksiannot toimitetaan postitse, ellei asiakas ole erikseen antanut suostumusta sähköiseen tiedoksiantoon. Esityksellä tavoitellaan nykyistä tehokkaampia viranomaismenettelyjä, parempaa tuottavuutta ja paikkariippumatonta viranomaisasiointia. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että täysi-ikäiselle henkilölle avataan jatkossa tietyin poikkeuksin viranomaisaloitteisesti viestinvälityspalvelutili eli kansankielellä Suomi.fi-tili, kun hän tunnistautuu johonkin julkishallinnon sähköiseen palveluun. Tämän jälkeen viranomaiset voivat toimittaa sähköisiä tiedoksiantoja tälle viestinvälityspalvelutilille ilman henkilön nimenomaista suostumusta. Hallintovaliokunta on käsitellyt lakiesityksiä pitkään, ja yhteisiä huolia on herännyt. Joiltakin osin lainsäädäntöä tarkennettiin valiokuntakäsittelyn aikana mutta valitettavasti ei ihan riittävällä tavalla. Arvoisa rouva puhemies! Sosiaalidemokraatit ymmärtävät digitalisaation tuomat mahdollisuudet ja suhtautuvat erittäin positiivisesti näiden mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Parhaimmillaan digitalisaatio sujuvoittaa palveluja ja prosesseja, tuo asiakkaille lisää mahdollisuuksia sekä säästää kustannuksia. Hallituksen esityksessä sähköisen tiedoksiannon ensisijaisuutta viranomaistoiminnassa koskevaksi lainsäädännöksi on kokonaisuutena tarpeellinen ja kannatettava muutos, mutta katsomme, että lakiesityksissä eivät riittävällä tavalla tule huomioiduksi erityisryhmät ja heidän tarpeensa. Esityksessä sivuutetaan se tosiasia, että vaikka suurin osa kansalaisista käyttää sujuvasti digitaalisia palveluja, on meillä kuitenkin ihmisiä, joille tulisi mahdollistaa esityksessä tietyt poikkeukset. Kuitenkin loppujen lopuksi tärkeintä on, että viranomaisten lähettämien tiedoksiantojen perillemeno ja tiedonsaanti niistä varmistetaan kaikissa tilanteissa. Tämä on seikka, johon myös perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota lausunnossaan. Merkittävä muutos nykytilaan on se, että yrityksiltä, yhteisöiltä ja luonnollisilta henkilöiltä ei enää edellytettäisi sähköpostiosoitteen antamista Suomi.fin käyttöönoton yhteydessä. Pidämme ongelmallisena, että sähköinen tiedoksianto viestinvälityspalveluun eli Suomi.fi-viestit-palveluun olisi mahdollinen ilman tiedoksiannon vastaanottajan erillistä suostumusta. Tällä hetkellä sähköisten tiedoksiantojen ja muiden viranomaisviestien lähettäminen Suomi.fi-viestit-palveluun on mahdollista vain henkilön nimenomaisella suostumuksella ja edellyttäen, että henkilö on antanut viestinvälityspalveluun sähköpostiosoitteensa ilmoitusten lähettämistä varten. Erityisryhmien huomioimiseksi muutoksessa tulisi mahdollistaa sähköpostiosoitteen sijasta myös puhelinnumeron antaminen tilin avaamisen yhteydessä. Tämä mahdollistaisi tekstiviestiherätteet saapuneista tiedoksiannoista. Ehdotettu sääntely sekä asiointilain että tukipalvelulain osalta sinänsä mahdollistaa tekstiviestiherätteiden käytön, mutta tätä ei ole nähty kustannustehokkaana ratkaisuna. Pidämme ongelmallisena, ettei ole selvitetty sitä, miten SMS-herätteen lähetyksen voisi rajata tietylle ryhmälle, esimerkiksi ikäihmisille, joilla ei ole älypuhelinta. Niissä tapauksissa, joissa tiedoksi annettava asiakirja on luettavissa viranomaisen omasta asiointipalvelusta, Suomi.fi-viestien käyttäjä saa heräteviestin Suomi.fi-viestit-tilille sekä ilmoittamaansa sähköpostiosoitteeseen. Esitämmekin, että erikseen ilmoitettaessa herätteen saisi myös tekstiviestillä. On huomattava, että hallituksen esityksellä tavoitellaan huomattavia, noin 25 miljoonan euron säästöjä. Joka tapauksessa Suomi.fi-palvelun käyttöön siirrytään enenevissä määrin ja suurin osa säästöistä realisoituu myös tämän myötä. Siksi ei olisi myöskään säästöjen saavuttamisen kannalta erityisen dramaattista tehdä kädenojennus heitä kohtaan, joille digitaalisten palveluiden käyttö ei ole mahdollista erilaisista syistä johtuen. Sosiaalidemokraateille kyse on tiettyjen ihmisryhmien huomioimisesta muutoksessa ja sen varmistamisesta, että jokainen saa tiedon viranomaisen lähettämistä asiakirjoista. Arvoisa rouva puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan, että lakiehdotukset hyväksytään vastalauseen 1 mukaisesti.

Arvoisa rouva puhemies! Tämäkin tärkeä työllisyyskeskustelu tuntuu valitettavasti noudattavan aika lailla sellaista samaa kaavaa, mitä tässä on totuttu kuulemaan: hallitus todistelee kovasti omia toimiaan, ja tulostaulu kuitenkin edelleen näyttää varsin huonolta. Hallitus todistelee myöskin sitä, että nämä tulokset näkyvät siellä kaukana tulevaisuudessa. Tämä ei kyllä hirveästi sitä tavallista suomalaista työssäkäyvää tai työtöntä lohduta, sillä kyllähän tässä työssäkäyvillekin on melkoisia heikennyksiä aiheutettu. Nämä heikennykset osaltaan ovat kasvattaneet sitä epäluottamusta omaan talouteen ja omaan kulutukseen. Sitä kautta hallitus on myös ehkä omilla toimillaan huomaamattakin syössyt tätä meidän kotimaista kysyntää entistä alemmas. Onko teillä hallituksessa juolahtanut mieleen, että tällä voisi olla vaikutusta myöskin tähän asiaan? — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! On täysin selvää, että tämäkään talousarvioesitys ei hirveästi kunnille ja hyvinvointialueille helpotusta tuo. Haluaisin myös nostaa esille saman aiheen kuin jaostomme puheenjohtaja Ronkainen tässä aikaisemmin, eli Tullin tilanteen. Tämä sisäisen turvallisuuden takuumiehemme tahtoo jäädä yleensä tässä keskustelussa kovinkin vähäiselle huomiolle, ja nyt kun tällä hetkellä meillä velloo varsin vahva huumeongelma tässä maassa, niin Tullin resursseihin tulisi kiinnittää erityisen tarkkaa huomiota. Erityisen huolissani olen myös Suomen satamista, sillä nyt kun Euroopassa satamien turvallisuutta ja turvallisuusresursointia lisätään, niin tuntuu, että nämä huumeliigat tuntuvat löytävän nämä Suomen satamat huomattavasti helpommin. Tähän tarvitaan kipeästi lisää resursseja. Tullin toimintaa vaikeuttaa myöskin kasvava pakettien ja selvittelyn määrä. Eli Tullin rahoitukselle pitää saada sama vaikutus [Puhemies koputtaa] kuin muillekin sisäisen turvallisuuden viranomaisille.

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaan tällaisessa suhdanteessa aktiivisten työllisyystoimien rooli kyllä korostuu. Valitettavasti hallitus on hieman härkäpäisestikin toiminut ikään kuin päinvastoin ja leikannut kaikista näistä. Esimerkiksi siitä lähtien, kun tämä palkkatukiuudistus toteutettiin ja julkiselta sektorilta käytännössä tämä palkkatuen käyttö poistettiin, olen käynyt aktiivista keskustelua erään salolaisen nuoren äidin kanssa ja myös tämän nuoren itsensä kanssa. Kyseessä on hieman erityisnuori, ja hän on erittäin motivoituneesti tehnyt töitä Salon kaupungilla, ja nyt sitten tämän palkkatuen poistuessa tämä työmahdollisuus on poistunut. Tämä nuorten työllisyysseteli ei nyt vaikuta tuovan ainakaan hänelle mitään apua, ja tällaisia hänen kaltaisiaan nuoria on paljon tässä maassa. Millaisia toimia nyt hallitus aikoo tehdä sen hyväksi, että tällaiset nuoret pysyisivät työllisyydessä mukana ja myöskin sitten jatkossa pystyisivät työllistymään myös yksityisellä sektorilla? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Liikkumattomuus on yksi suurimmista kansanterveydellisistä ja kansantaloudellisistakin haasteistamme nyt ja tulevaisuudessa. Siksikin on varsin valitettavaa, että hallituspohjasta toiseen ja kausista toiseen tätä valtavaa ongelmaa koetetaan taklata parin promillen osuudella valtion budjetista, kun samaan aikaan sitten sosiaali- ja terveyspalveluiden menoihin käytetään se kolmasosa valtion budjetista. No, on totta, että kunnat tietysti kantavat ison osan vastuuta tästä, ja yhdyn niihin kiitoksiin, miten tämä hallitus on liikunnassa pystynyt tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa budjetin ikään kuin pitämään samalla ja jopa vähän lisäämään, mutta yhdestä asiasta, tästä liikuntapaikkarakentamisen leikkaamisesta, olisin kysynyt: onko tehty arviota siitä, moniko kunnallinen liikuntapaikkarakentamisen hanke nyt tämän leikkauksen johdosta peruuntuu?

Arvoisa herra puhemies! Kiitos jaoston puheenjohtajalle ja ministerille esittelystä, ja lienee syytä lausua kiitos myös siitä, että tässä taloustilanteessa ja myös turvallisuustilanteessa nämä sisäisen turvallisuuden viranomaiset ovat säilyneet ehkä suurimmilta leikkauksilta. Mutta nostaisin hieman huolta siitä, miten meidän pelastuslaitos tällä hetkellä pärjää. Tässä on nostettu esiin tämä pelastajien koulutus ja tavoite siitä, että on tuhat uutta pelastajaa vuoteen 32 mennessä. Tavallaan kysyisin siitä, onko ministeriössä ajateltu, miten varmistetaan pelastajien riittävä määrä, ja pitäisikö esimerkiksi pelastajien kohdalla asettaa samanlainen tavoite kuin poliisien kohdalla on asetettu, eli tavallaan lukittaisiin tietty määrä, mikä Suomessa erityisesti pelastajia tarvitaan, koska hyvinvointialueilla tällä hetkellä hieman kamppaillaan siinä, saadaanko palkattua näitä uusia koulutettuja pelastajia. [Eduskunnasta: Hyvä kysymys!]

Arvoisa rouva puhemies! Tehtäköön nyt vielä kerran selväksi tässä salissa, että meidän ryhmä kannattaa suden kannanhoidollista metsästystä ja myös sitä, että karhun ja ilveksen osalta se mahdollistuisi. [Laura Huhtasaari: Ja näitä ei sitten peruta!] Karhun ja ilveksen osalta, niin kuin puheenvuorossani sanoin, meidän ryhmämme toive on siinä, että tätä valmisteltaisiin huolellisemmin, ja kiitän myös edustaja Huhtasaarta kiitoksista tästä. Mielestäni tässä meidän kannattaa hakea enemmän yhteisiä asioita kuin näitä eriäviä asioita, niin kuin se nyt tuntuu edelleen haittaavan. Minä ymmärrän kyllä, että tietysti se harmittaa, kun se ei mennyt ihan niin hyvin kuin tässä on todettu, mutta tarkoitus on hyvä, ja olemme sen tukena. Mutta huolellinen valmistelu huolehtii siitä, että metsästysluvat ja kiintiöt myös kestävät, ja silloin mielestäni tämä on se asian ydin ja ehkä myöskin se kritiikkimme ydin. [Jenna Simula: Ministeriö teki asetuksen!] Suurpedot kuuluvat Suomen luontoon, mutta niiden suurentuneet kannat ja siitä seuraavat haitat oikeuttavat kiintiöihin perustuvan kannanhoidollisen metsästyksen aloittamisen Suomessa. [Perussuomalaisten ryhmästä: Aamen!] — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin tässä on jo useassa puheenvuorossa todettu, tosiaan käsillä oleva metsästyslain muutos herättää todella voimakkaita tunteita, ja se aiheuttaa voimakkaita tunteita myös kotiseudullani Salossa ja Varsinais-Suomessa. Lounais-Suomessa on tällä hetkellä ehkä Suomen tihein susikanta, [Arto Satonen: Kyllä näin on!] ja nämä jatkuvat törmäykset susien kanssa ovat ihan arkipäivää. Siellä on ihmisten pihoilla, koulujen pihoilla ja bussia odottavien lasten ohi juoksevia susipareja, susilaumoja, ja kunnat ovat joutuneet käyttämään jo nyt valtavan määrän rahaa susikyydityksiin. Se on yksinkertaisesti mielestäni selvä osoitus siitä, että meillä on olemassa ja on jo pitkään ollut sosiaalinen peruste ja myöskin ihan vahva suden kantaan perustuva oikeutus sudenmetsästykseen. Tämä on pitkäaikainen tavoite, ja nyt siihen ollaan pääsemässä. Mielestäni tämä kanta on myös siinä mielessä ihan riittävän vahva, että se kestää tämän nykyisen noin sadan yksilön kaatoluvat. Tässä lakiesityksessä on myös se hyvä puoli, että on myöskin mahdollisuus saada alueellisesti lupia. Tässä lainvalmistelussa on siis myöskin hyvää. Sitten itse prosessiin ja lakiesitykseen noin muuten: Eihän siitä pääse yli eikä ympäri, että tässä on ollut puutteita. Tämä on kestänyt verrattain varsin pitkään. Sitten tämä tulee tänne loppuvuodesta, ja vielä viime hetkellä valiokunnassa tehdään muutoksia. [Jenna Simula: Hyviä muutoksia!] Kyllähän nämä kertovat siitä, että jotkut hallituspuolueet tuntuvat keskittymään enemmän tämmöiseen somespinnailuun ja kaikenlaiseen väärän informaation levittämiseen kuin asialliseen lainvalmisteluun. Mielestäni siihen kyllä kannattaisi nyt ihan oikeasti siellä oikealla puolella vahvasti tarttua, sillä tämä ei ole suinkaan ainoa laki, mistä tässä on nyt annettu jo ihan asiallista palautetta muidenkin kuin meidän oppositiopuolueiden osalta, ihan arviointineuvoston puolelta perustuslakiasiantuntijoilta ja niin edelleen. Mutta edelleen prosessin heikkoudesta huolimatta olen sitä mieltä, että tämä laki tulee hyväksyä ja saattaa voimaan. Itse asia on sinänsä tärkeä, mutta kyllä tässä kuitenkin on huolestuttavia merkkejä siitä, että kun asioita valmistetaan hätäisesti, huonosti, niin sitten siellä toisessa päässä nämä altistavat erilaisille valitusprosesseille. Itse tämä tärkeä asia, mitä tuossa jo alkuun kuvasin, saattaa sitten ajautua sellaiseen tilanteeseen, että ikään kuin tämä hyvä tarkoitus vesittyy siinä. Esimerkkinä on esimerkiksi se, mistä varoitettiin jo viime keväänä, kun karhunmetsästyksestä puhuttiin, että näiden pyyntilupien osalta ne tulevat kaikki kaatumaan hallinto-oikeudessa, ja niinhän siinä sitten kävi. [Anne Kalmari: Mutta te kannatitte sitä!] — Kyllä, me kannatamme sitä, mutta se pitäisi valmistella kunnolla. Tämä on ihan päivänselvä asia. — Mutta tämä alkuperäinen kertoo siitä... [Jenna Simula: Ette saaneet mitään aikaan!] — Puhemies, saako täällä puhua? Kiitos! — Se karhunmetsästys käytännössä vesittyi, ja muistan, että edustaja Simulakin siellä aika tomerastikin ilmoitti, että kyllä, tämä mahdollistaa karhunmetsästyksen, mutta toisin kävi, ei mahdollistanut. [Jenna Simula: Saako vai eikö saa!] Nyt te olette sitten korjaamassa sitä, mutta olisitte korjanneet sen normaalin käsittelyn kautta. Te otitte sen sitten valiokuntaan, ja nyt meillä on täällä tällainen soppa käsillä, että joka laita huutaa. Niin kuin tässä edustaja Suhonen, tai Rantanen, toi hyvin esille, että kun yrität tässä ikään kuin esittää jonkinlaista järkilinjaa, niin aika vaikeaa on esittää, kun täällä vedetään mutkat suoraksi oikealla ja vasemmalla vastustetaan kaikkea, kun yritettäisiin saada järkevää metsästystä aikaiseksi tässä maassa. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Tällä esityksellä — minä toivon ja uskon ja myöskin kannatan tätä — me otamme karhun ja ilveksen kiintiöiden piiriin, koska se on se tapa, jolla se metsästys mahdollistetaan. Mutta meidän esitys lähtee siitä, että valmistellaan se kunnolla, ja se on meidän lausumaehdotuksissa, niin kuin olette täällä jo kuulleet. Eli toivon, että jatkossa olette... [Anne Kalmarin välihuuto] — Emme vastusta! Eikö täällä nyt suomen kieltä ymmärrä kokeneet edustajat eturivissä? Me kannatamme tätä esitystä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on kuultu edelläkin lukuisia sitaatteja, ja ajattelin, että itsekin aloitan yhdellä sitaatilla. Nimittäin pääministeri Orpon sitaatti tämän hallituskauden alusta kuului: ”Edessä on kovia päätöksiä, mutta keneltäkään ei vaadita kohtuuttomuuksia.” Näin siis pääministerimme totesi, ja siitä eteenpäin on todellakin sitten toteutettu kovia päätöksiä, kovia leikkauksia. Näitä on meille perusteltu ja, niin kuin tässäkin käsittelyssä olevassa esityksessä, perustellaan sillä, että ihmisiä kannustetaan työntekoon ja vaaditaan hakemaan töitä. No, tämäkin peruste on sinänsä ihan ymmärrettävä ja kannustettava. Mekin sosiaalidemokraatteina olemme työväenpuolue, joka uskoo siihen, että työ on kaiken hyvinvoinnin perusta, ja uskon, että se on varmaan semmoinen yhdessä jaettu arvo tässä salissa ihan kaikkien muidenkin puolueiden kesken. Mutta sitten kun alkaa peilaamaan tätä tilannetta, missä ympäristössä näitä leikkauksia ja tätä työhön kannustamista — käytän nyt tosi vahvoja lainausmerkkejä ”kannustamisessa” — tehdään, niin kyllä minun täytyy ihan vakavasti pohtia sitä, olemmeko siinä tilanteessa, että ikään kuin kohtuuttomuuden raja on ylitetty. Mielestäni on. Nimittäin kaikki me tässä salissa tiedämme, että jokaista avoinna olevaa työpaikkaa kohden meillä on kymmenen työnhakijaa. No, se on jo itsessään sellainen tilanne, että jokainen ymmärtää, että siinä tilanteessa se työllistymisen mahdollisuus ei vaan ole realistinen näille yhdeksälle, jotka tämän työpaikan ulkopuolelle jäävät. No, sitten me tiedetään sekin — tai tästä minä en ole enää ihan niin varma, tiedetäänkö tämä — minkä kuntoisia ihmisiä meillä on esimerkiksi pitkäaikaistyöttöminä. Täällä on pidetty ansiokkaita puheenvuoroja myöskin siitä, miten monet, monet pitkäaikaistyöttömät, nyt heitä on jo yli 130 000, työkyvyltään tarvitsisivat tukea enemmän sosiaali- ja terveyspalveluista kuin työvoimapalveluista. Tämäkin on sellainen asia, jota mielestäni tässä leikkauksessa, mitä nyt käsitellään, ei ole millään tavoin otettu huomioon. Tästä nykyisestä sosiaaliturvastammehan hiljattainkin uutisoitiin, että Euroopan unionin komissio on lähettänyt meille ikään kuin viestin, että me olemme joutumassa myös sosiaalisen kehityksen tarkkailuluokalle. Mehän olemme jo käytännössä talouden tarkkailuluokalla, niin olemme myös sosiaalisen kehityksen tarkkailuluokalla, ja kun sitäkin peilaa tähän esitykseen, niin siltäkään luokalta me emme ole ainakaan pääsemässä pois. Eli kyllä tässä nyt tarvittaisiin joitain muita keinoja kuin jatkuvaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kurittamista, ja tarvittaisiin oikeasti tukea, sillä tällä leikkauksella me ei kannusteta ketään. Me käytännössä vain syöstään ihmiset toivottomuuteen ja epätoivoon, ja siitä ei kyllä viime kädessä sitten hirveän hyvääkään seuraa. Tästä meillä on jo valitettavasti aika paljon merkkejä olemassa. Kyllä meidän hyvinvointivaltio on tässä kovaa vauhtia rapistumassa tällaisten päätösten myötä. Ja kyllä, edelleenkin olen sitä mieltä, että työ on se ensisijainen toimeentulomuoto ja siihen meidän kaikkien pitää kannustaa ja auttaa ja tukea, mutta nimenomaan auttaa ja kannustaa ja tukea ja antaa sitä apua, mitä he todellakin tarvitsevat. Kyllä tämä tapa työllistää ja kepillä usuttaa on tullut tiensä päähän. Nyt vaaditaan hallitukselta muunlaisia toimia.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä keskustelussa on nostettu esille — ja liittyy aika oleellisesti tietysti tähän käsiteltävään aiheeseenkin — tämä kuntien valtionosuusuudistuksen ikään kuin karilleajo. Kyllä tässä väistämättä tulee mieleen muuan suomalaisartisti Jore Marjarannan laulu Haaveet kaatuu. Kyllä tässä tämän valtionosuusuudistuksen kaaduttua voi kyllä ihan aidosti todeta, että aika monessa kunnassa haaveet kaatuvat, nimittäin aika moni kunta joutuu tämän rahoituksensa kanssa sitten kärvistelemään aika pitkäänkin vielä ennen kuin mahdollinen uudistus joskus saadaan aikaiseksi. Siinä ajassa, kun kärvistellään, siellä on aika monen lapsen koulutie ja aika monen työllisyyspalvelun työllisyystoimet ja muut kuntien tehtävät tavallaan vaakalaudalla. Veroja joudutaan korottamaan, ja siinäkin varmaan tappi tulee vastaan jossain kohtaa. Eli sinänsä on kyllä todella valitettava asia, että tämä uudistus peruuntui. Mutta nyt sitten tähän varsinaiseen käsillä olevaan esitykseen. Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen laiksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia. Hallituksen esitykseen sisältyvä uusi 32 a § lisäisi kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen kohdistuvia määräaikaisia vähennyksiä siten, että kunnilta leikattaisiin vuonna 2026 noin kaksi prosenttia valtionosuuksista eli yhteensä se 75 miljoonaa euroa. Vähennys toteutettaisiin prosenttiperusteisesti suhteessa kuntien saamien valtionosuuksien määrään. Lisäksi pykälä nivoutuu muihin määräaikaisiin vähennyksiin, jotka kohdistuvat asukaskohtaisesti vuosina 2025—2027. Sosiaalidemokraattien vaihtoehtobudjetissa esitämme kunnille palautettavaksi tämän 75 miljoonaa euroa, jotka hallituksen budjettiesitys siis leikkaisi ensi vuodelta kuntien valtionosuuksista. Arvoisa rouva puhemies! Kunnat ovat jo nyt poikkeuksellisen vaikeassa taloudellisessa tilanteessa muun muassa soteuudistuksen epätarkkojen siirtolaskelmien, yleisen kustannustason nousun ja hallituksen muualle kohdistamien säästöjen vuoksi. Vaikka 32 a § on esitetty määräaikaiseksi, se jatkaa kehitystä, jossa peruspalvelujen valtionosuuteen kohdistetaan toistuvia määräaikaisia leikkauksia. Tämä käytäntö hämärtää rahoitusjärjestelmän ennakoitavuutta ja luotettavuutta. Kuntien suunnitteluhorisontti ulottuu vuosiksi eteenpäin. Toistuvat määräaikaiset vähennykset muodostavat tosiasiallisesti pysyvää rahoitusvajetta, joka pakottaa kunnat leikkaamaan palveluja ja/tai kiristämään verotusta. Edellä kuvatun perusteella me SDP:n eduskuntaryhmässä katsomme, että esitettyä 75 miljoonan euron leikkausta ei siis pitäisi tässä muodossa tehdä. Edellä toteamani perusteella myös kannatan edustaja Lylyn tekemää esitystä vastalauseen 1 mukaisesti.

Arvoisa herra puhemies! Haluan myös yhtyä kiitoksiin: tämän ajankohtaiskeskustelualoitteen jättäjälle, edustaja Eestilälle, lämmin kiitos tästä. Tämä aihe keskusteluttaa paljon tällä hetkellä, ja itsekin olen saanut todella paljon yhteydenottoja erilaisilta yrittäjiltä: kasvuyrittäjiltä, pienyrittäjiltä, rakennusalan yrittäjiltä. Esimerkkinä rakennusalan yrityksestä on juurikin käymäni yksi keskustelu, jossa yrittäjä totesi, että pankeilta lainan saaminen tänä päivänä on äärimmäisen vaikeaa. Hänkin on ihan menestynyt yrittäjä, ja pankista saatu vastaus oli, että annettiin sijoitusvinkkejä. Hän vähän tuhahti siinä hieman näreästikin sitten, että ei hän tänne tullut sijoitusvinkkejä hakemaan vaan rahoitusta yritykselleen, ja sitä kautta kasvua hakemaan. Kyllä nämä ovat sellaisia viestejä, joita tuolta kentältä kuuluu, että kyllä meidän kaikkien tähän pitää tarttua. Siitä iloitsenkin, että tämä taitaa olla turvallisuuden lisäksi sellainen toinen asia, joka yhdistää varmasti tässä salissa meitä kaikkia, eli me kaikki tätä rahoitusta haluamme vauhdittaa ja parantaa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Purra, te kovasti tuossa yhdessä puheenvuorossa kaipailitte sitä, että voi kunpa olisikin joku hallitus katsonut riittävän pitkälle eteenpäin. Nyt täytyy sanoa, että te olette ehkä syyllistyneet siihen pahimpaan virheeseen, mitä tällainen pitkälle katseleva talousajattelu saattaa tuottaa, nimittäin te ette ole huomanneet katsoa siihen eteenne ja olette ikään kuin pudonneet siihen ensimmäiseen kaivoon. Nyt ollaan siinä ensimmäisessä kaivossa ja istutaan siellä pohjalla ja olemme siellä talouden alijäämämenettelyssä, mutta olemme myös toisessa alijäämämenettelyssä,: nimittäin sosiaalisen eriarvoisuuden kasvu on tuonut meidät EU-komission mukaan jo myös toiselle tarkkailuluokalle. Tämä sosiaalisen eriarvoisuuden kasvu johtuu erityisesti työttömyyden lisääntymisestä, ja haluaisinkin kysyä: mitä te aiotte tehdä nyt edelleen kasvaneelle työttömyydelle ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyydelle? Se jos mikä on ratkaiseva kysymys siinä, [Puhemies koputtaa] miten siihen seuraavaan kasvuun päästään. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Kyllä susi Suomen luontoon kuuluu, niin kuin muutkin tutut suurpetomme: karhu, ilves ja ahma. Mutta kyllä se on niin, että esimerkiksi kotimaakunnassani Varsinais-Suomessa, joka on siinä Satakunnan alapuolella, niin kuin tiedetään, on susien läsnäolo kasvanut suorastaan sietämättömäksi ja hyökkäykset lammastiloille ovat jatkuvasti kasvaneet. Petokyyditysten, koulukyyditysten, lisääntyminen rasittaa kuntia ja myöskin perheitä. Sudet luovat ihan aiheellista pelkoa alueella, ja siksi haluan myös osallistua kiitokseen siitä, että nyt hallitus mahdollistaa tämän kiintiöpohjaisen metsästyksen, mikä estää sen valituskierteen, mikä on tässä susien kannanhoidollisessa metsästyksessä ollut se yksi isoin, voiko sanoa tässä kohtaa, sudenkuoppa. Itse toivoisin, että vielä voitaisiin harkita sitä, että tästä lauman poistamisesta voitaisiin siirtyä siihen yksilökohtaiseen poistoon, minkä Metsästäjäliittokin on nostanut esiin. [Puhemies koputtaa] Eli kysyisin tästä laumojen poistosta ministeriltä: miksi juuri tähän on päädytty? — Kiitos.