Onni Rostila

Arvoisa puhemies! Tämähän ei ollenkaan yllätä, että nimenomaan sieltä laitimmaisesta vasemmistosta kyllä ollaan täällä puolustamassa tätä viranomaista, joka valitettavasti ajaa aktiivisesti poliittisia tavoitteita — samoja poliittisia tavoitteita kuin te siellä vasemmistopuolueissa ajatte — [Perussuomalaisten ryhmästä: Ohhoh!] ja vaatii lisää määrärahoja samoille monikulttuurisuus- ja kotouttamisteollisuusjärjestöille, joille te vaaditte lisää rahoitusta, ja vaaditaan esimerkiksi pride-liputusten lisäämistä ja niin edelleen ja haukutaan avoimesti tämän hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa. Eihän tällaista voi enää kutsua miksikään puolueettomaksi viranomaistoiminnaksi. Minusta on hyvin paljastavaa, että nimenomaan ne laitimmaiset puolueet täällä ovat puolustamassa tällaista toimintaa.

Arvoisa puhemies! Yhdenvertaisuusvaltuutettu on täysin sietämätön viranomainen. Se kuluttaa verovaroja poliittiseen aktivismiin ja tuottaa punavihreää propagandaa. [Eduskunnasta: Kyllä!] Tämäkin yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus vilisee vasemmistolaista uuskieltä: vihapuhe, antirasismi, rodullistetut, positiivinen erityiskohtelu, sateenkaari-ihmiset, rakenteellinen rasismi, anti-gender-liike — sama levy soi kuin täällä vasemmalla laidalla. Tämähän on täysi farssi. Miksi ihmeessä minun äänestäjäni maksavat tällaisesta ryönästä? Arvoisa puhemies! Tämä ei ole mitään viranomaistyötä. Tämä on myyräntyötä. [Eduskunnasta: Silppuriin!] Yhdenvertaisuusvaltuutetun virka pitää lakkauttaa. [Eduskunnasta: Kyllä!]

Arvoisa puhemies! Tämänhetkinen työttömyystilanne on kieltämättä kurja. Huomattava osuus työttömyydestä johtuu kuitenkin maahanmuuttajien työttömyyden kasvusta. Tämä on oleellinen fakta, vaikka sen sanominen aiheuttaisikin täällä mölinää. Ilmiöstä on uutisoitu laajasti, eikä sitä käsittääkseni kukaan kiistä. Taantuma on paljastanut, kuinka huteralla pohjalla maahanmuuttajien jo valmiiksi heikko työllisyys on ollut. Ilmiö paljastaa, millaista ongelmaa keskusta oli viime hallituksessa rakentamassa. Viime vaalikaudellahan helpotettiin juuri sellaista maahanmuuttoa, jonka korkeaa työttömyyttä nyt sitten ihmetellään. Sittemmin virheitä on korjattu, ja tulijoiden määrätkin laskevat. Heikosta työllisyystilanteesta ja avoimien työpaikkojen vähyydestä pitäisi herätä laajempia kysymyksiä massiivisen vierastyövoiman tarpeesta. Sitä keskustakin ilmeisesti ajaa vielä tässäkin työttömyystilanteessa. Mikäs järki siinä oikein on? Keskustan edustajat puolueen puheenjohtajaa myöten ovat kiusaantuneina kiemurrelleet asiasta kysyttäessä. Ette kuulemma ole maininneetkaan asiasta tänään. No, ette kai te itse omaa epäloogisuuttanne mainosta. Kuitenkin esitätte Suomeen 40 000 ihmisen nettomaahanmuuttoa joka vuosi. [Hilkka Kemppi: Höpö höpö!] Kuinka monta työtöntä ulkomaalaista maassa on oltava, että vedätte tämän esityksenne pois, kysyn vaan. Mielenkiintoisesti toinen välikysyjistä, Liike Nyt, muuten viestitti vastikään: ”Maahanmuuton osuus työttömyyden kasvusta on 40 prosenttia. Ulkomaalaisia työnhakijoita oli viime vuoden lopussa yli 100 000, mikä on noin neljäsosa vieraskielisistä työikäisistä. Meillä ei ole enää varaa ottaa maahanmuuttajia Suomeen sillä vauhdilla kuin on viime vuosina tullut.” Olisiko teillä edustaja Harkimon kanssa pikapalaverin paikka? Uskoisitteko häntä? Tämänhetkisen korkean työttömyyden lisäksi myös tulevaisuus näyttää teknologisen kehityksen ja erityisesti tekoälyn myötä epävarmalta. Moni miettii, mikä ihmistyövoiman tarve tulee omalla alalla olemaan. Kun maassa on jo noin 100 000 ulkomaalaista työtöntä, olisi viisautta painaa jarrua eikä kaasua. Se on suomalaisen työssäkävijän ja työttömän työnhakijankin etu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Syntyvyyden romahdus on valtava ongelma. Se ei koske vain Suomea, vaan syntyvyys laskee globaalisti. Ilman lapsia valtion budjetilta ja eläkejärjestelmältä putoaa pohja. Moni on silti nostanut kädet pystyyn ongelman edessä. Ratkaisuksi tarjotaan villejä ideoita maahanmuutosta. Esimerkiksi SDP:ssä on puhuttu 40 000 vuosittaisesta tulijasta, työnantajajärjestöissä jopa 50 000:sta. Eräs tutkija kirjoitti Ylen kolumnissa, kuinka vauvapulasta valitetaan turhaan, kuinka nuoret aikuiset eivät enää halua lapsia siinä määrin kuin aiemmin ja että koska emme voi, eikä meidän ehkä pidäkään, vaikuttaa laskevaan syntyvyyteen, on etsittävä kehityksestä valoisia puolia. Mikä voisikaan olla tuo valoisa puoli? ”Meille mahtuu nyt paljon lisää maahanmuuttajia. Oikeastaan meidän on pakko saada lisää maahanmuuttajia. Tilanteen seurauksena Suomesta voi tulla paljon nykyistä kansainvälisempi ja jännittävämpi paikka.” Ensinnäkin tarjottu selitys syntyvyyden laskulle on puolitotuus. Väestöliiton mukaan nollan lapsen ihanteen kasvu selittää vain pienen osan siitä, miksi niin moni suomalainen on lapseton. Suurin osa lapsettomista toivoisi tai olisi toivonut lapsia. Lisäksi ihmisten toiveiden ja toteutuvan lapsiluvun välille on vakiintunut huomattava vaje. Syntyvyys on Suomessa ollut selvästi alle väestön uusiutumistason koko 2000-luvun, mutta päättäjät nukahtivat rattiin. Marinin hallituskin seisoi tumput suorana, vaikka rahaa kyllä riitti kaikenlaiseen. Viime töikseen se poisti verotuksen lapsivähennyksen. Tämä hallitus kohdentaa veronalennuksia työssäkäyville lapsiperheille. Palautimme lapsivähennyksen ja nyt tuplaamme sen. Muiden veronalennusten kanssa vaikutus on selvä. Silti syntyvyyskriisi vaatii järeämpiä toimia. Lähitulevaisuudessa lapsivähennys tulisikin moninkertaistaa. Se lähettäisi viestin siitä, että valtio sitoutuu lapsiperheiden tukeen. Valitettavasti syntyvyyskeskustelua ohjaa hätäinen johtopäätös. Koska syntyvyyden nostamista ei pidä kuulemma edes yrittää, tarjotaan ainoaksi vaihtoehdoksi maahanmuuttoa. Palataan ideaan 50 000 vuosittaisesta tulijasta. Se tarkoittaisi 500 000:ta ulkomaalaista kymmenessä vuodessa, miljoonaa 20 vuodessa, pakkautuen kaiketi etelän kasvukeskuksiin, kuten tähänkin asti. Samaan aikaan kantasuomalaisten määrä ja osuus putoaisivat dramaattisesti. Suomi muuttuisi niin nopeasti niin paljon, että on kysyttävä, mihin kulttuuriin tulijat edes teoriassa integroituisivat. Mitä tämä tekisi yhteiskunnan vakaudelle, kun tähänastinenkin kehitys repii railoja? Maahanmuuttajat muuten ikääntyvät siinä missä suomalaisetkin. Se tarkoittaa, että ehdotus massasiirtolaisuudesta sisältää tietynlaisen pyramidihuijauksen. Maahanmuuton on jatkuttava aina vain, jotta väestön ikärakenne ei lähtisi uudestaan luisuun. Syntyvyyden ulkoistaminen onkin pikavippi, jonka ehtoja saa tihrustaa pienestä printistä. Kukaan ei vastaa kysymykseen, mistä työllistyvät tulijat olisi tarkoitus repiä. Monissa väkirikkaissa ja korkean syntyvyyden kulttuureiksi mielletyissä maissa syntyvyys on jo nyt alle uusiutumistason: Kiina, Intia, Brasilia, Iran, Thaimaa, Indonesia, Vietnam, Turkki, Filippiinit ja niin edelleen. Vielä useampi alittaa uusiutumistason, jos laskeva trendi ei muutu. Toisin sanoen mitään tarpeisiimme soveltuvaa muun maailman ylijäämäväestöä ei ole eikä tule. Samalla jatkuvasti kasvava joukko maita on osaavimpien tulijoiden perässä. Ainoa kestävä ratkaisu on panostaa kotimaiseen syntyvyyteen. Siinä otamme nyt vauvanaskelia, kuten amerikkalaiset sanoisivat.

Arvoisa puhemies! Ehkä ensin lyhyenä kommenttina tuohon viimeksi sanottuun: Ymmärrän kyllä tämän vetoomuksen ikään kuin asiallisemmasta viittaamisesta keskustelukumppaneihin täällä salissa, ja se on varmasti ihan perusteltu, joskaan en itse näe, että esimerkiksi punavihreys olisi yhteismitallinen vaikka sinimustuuden kanssa, joka sitten viittaa vähän niin kuin erityyppisiin aatemaailmoihin kuin taas tämmöinen aika yleisesti poliittisessa keskustelussa tämän salin ulkopuolellakin käytetty punavihreys, mutta ei siitä sen enempää. Oikeastaan halusin vain kommentoida tätä kysymystä tästä syrjäseutujen tai maaseutukuntien koulujen tietynlaisesta tekohengityksestä. Tämähän liittyy laajempaan kysymykseen, niin kuin edustaja Seppänen viittasi. Me ei voida ulkoistaa suomalaisten heikkoa syntyvyyttä ulkomaalaisille. Se ei ole realismia. Syntyvyyshän laskee globaalisti ihan muutamia maailmankolkkia lukuun ottamatta kaikkialla, jolloinka kaikki tällaiset hyvin väliaikaiset ja keinotekoiset ratkaisut ovat vähän sellaista tölkin eteenpäin potkimista tyhjällä kadulla. Se on todellisuuspakoista ja hyvin absurdia, voisi sanoa jopa tietynlaista denialismia. Se köysi tulee vetävän käteen, ja meidän täytyy hyväksyä tosiasiat — kuten sanotaan, se on viisauden alku. Tätä realismia jään kovasti kaipaamaan erityisesti keskustan puheenvuoroista, ja koska sitä ei löydy, herää myös kysymys siitä, ajaako keskusta tässä nyt maaseudun asiaa vai maaseudun keskustalaisten asiaa. Ajaako keskusta siis näitten oppilaitosten asiaa, jotka nyt osin ovat menettämässä näitä tavallaan perusteettomia, katteettomia julkisia varoja, vai ajaako keskusta asukkaiden asiaa? Minusta tämä on aidosti kyllä aika avoin kysymys. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kyllähän se lienee realismia todeta, että vaikka edelleenkin toivotetaan tervetulleeksi omakustanteisesti kansainvälisiä opiskelijoita, niin kuten aiemmassa puheenvuorossani totesin, ilmaista tuhlataan aina. Me ollaan nähty aika karujakin lukemia tämmöisistä ryöpsähdyksistä ja ryntäyksistä silloin, kun ei ole ollut edes alkeellisia hakumaksuja, saati nyt lukukausimaksuja, ja ne lukemat ovat olleet päätä huimaavia, mitä on sitten tänne kolmansista maista haettu. Tämähän on tietysti herättänyt sen muutostarpeen hyvin voimakkaasti, ja hallitus tässä toimii. Hiukan vielä täydentääkseni tätä ongelmaa, mikä on ollut hyvin silmiinpistävä. Aikamoisen kontrastin muodostaa esimerkiksi keskustan edustajien esittämään aika ruususeen kuvaukseen siitä, mikä se nykytila on, kun Helsingin Sanomat muun muassa syyskuun lopussa uutisoi: ”Ammattiopisto haali kielitaidottomia opiskelijoita Venäjältä ja Kiinasta, tukia ei ole vielä peritty takaisin.” Tässä jutussa käytiin läpi siis hyvin merkittävien summien, julkisen rahan, maksujen takaisinperinnän perusteita ja sitä, että oppilaitos oli esimerkiksi hylätyistä suomen kielen kokeista huolimatta ottanut opiskelijoita sisään, siis omia sääntöjään rikkoen. Tähän siis viittaan itse, kun puhun näistä kepulikonsteista, että jos me luodaan tällaisia kannustimia erilaiseen osaoptimointiin tässä niin sanotussa maahanmuuttoteollisuudessa tai kotouttamisteollisuudessa ja kukaan ei valvo päältäpäin, miten sitä systeemiä mahdollisesti sitten voidaan hyväksikäyttää, siis ennen tämän hallituksen kautta, niin on ihan selvä asia, että niitä verovaroja, julkista rahaa, juoksee sitten sinne, tänne ja tuonne. Näin ollen on myös nostettava esiin esimerkiksi Marinin hallituksen, siis edellisen hallituksen hyvin haitallinen opiskeluperäiseen maahanmuuttoon liittyvä uudistus, josta Iltalehden analyysissä otsikoidaan: ”Näin ulkomaisten opiskelijoiden perheenjäsenistä tuli Suomelle nopeasti kasvava kuluerä.” Tässä asiassa hyvin väärin perustein ja ylioptimistisin perustein edellinen hallitus tasoitti tietä juuri tälle haitalliselle ja hallitsemattomalle opiskeluperäiselle maahanmuutolle, ja tämä hallitus joutuu sitten näitä porsaanreikiä tilkitsemään. Myös tähän opiskeluperäiseen maahanmuuttoon liittyy valtavasti näitä ongelmia, joista valitettavasti muut puolueet kuin perussuomalaiset eivät oikein tahdo päästä puusta pitkälle.

Arvoisa puhemies! Sanotaan, että ilmaista tuhlataan aina. Suomen ei pidä olla koko maailman sosiaalitoimisto, mutta yhtä vähän Suomen pitää olla koko maailman ilmainen koulutuskeskus. Hallitushan palautti ensin lukukausimaksut korkeakouluihin, ja nyt sama tehdään toiselle asteelle eli lukio- ja ammatilliseen opiskeluun. Myöskään valtionosuusrahoitusta ei enää saa sillä, että haalii ehdoin tahdoin vieraskielisiä opiskelijoita omiin oppilaitoksiinsa. Tässäkin ilmaista ei-kenenkään rahaa on valitettavasti tuhlattu. Mitä tulee tähän argumenttiin keskustan esittämänä, että nyt elinvoimaisuus loppuu ja opiskelijoita ei enää riitä pienten kylien ja pienempien maaseutukuntien oppilaitoksiin, niin eihän tämä ole kestävällä pohjalla, jos ajatellaan sitä, että veronmaksaja sitten lopulta sen kustantaa, että keinotekoisesti niin sanotusti tekohengitetään ulkomaalaisilla ihmisillä ja opiskelijoilla sitä niin sanottua elinvoimaa. Eli jonkunlaista hölmöläisen peiton jatkamistahan se on, ja siitä syystä perussuomalaiset eivät tällaisia kepulikonsteja suvaitse. No, on tarpeen myöskin todeta, että myös tämmöinen julkisuudessa esillä ollut ja hyvin kyseenalainen lukiolaisten kaupallinen maahantuonti, jota tietysti tapahtui veronmaksajien rahoja kuppaamalla, tapahtuu sitten jatkossa niin sanotusti markkinaehtoisemmin. Loppuun tekee mieli kysyä keskustan edustajilta, että kun kouluja rakennettiin aikoinaan siksi, että oli oppilaita, niin onko nyt niin, että pitää hankkia ulkomailta oppilaita, että on kouluja. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Itsekin jatkan hiukan tästä vertailusta, mitä tulee esimerkiksi perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikkaan ja sitten siihen yleisemmin ehkä vasemmistolaiseksi kuvattavissa olevaan katsantokantaan: Tässäkin lakiesityksessä, ja tässä koko keskustelussa, käy harvinaisen selväksi se, että perussuomalainen maahanmuuttopolitiikka on nimenomaan ratkaisulähtöistä. Pyritään etsimään niitä konkreettisia lainsäädännöllisiä ongelmia ja korjaamaan niitä, niin kuin tässä on nähty. On järkiperusteet, ja sitten tehdään järkeviä korjauksia. Sitten taas vasemmistolainen maahanmuuttopolitiikka on sanalla sanottuna tällaista refleksinomaista ja sitä myöten hyvin irrationaalista. Eli katsotaan, että mitä perussuomalaiset tai oikeistopuolueet noin yleensä esittävät maahanmuuttopolitiikassa, ja sitten niin sanotusti vanhoilla pohjilla tuomitaan kaikki nämä ehdotukset ulkomaalaisvihamieliseksi rasismiksi ja niin edelleen. Aivan kuten tässä vieressä kollega Bergbom toi esiin, niin tämähän tietysti totaalisesti inflatoi esimerkiksi rasismin käsitteen. Jos mikä tahansa on rasismia, niin eihän sitten pitkässä juoksussa mikään enää ole rasismia. Tämä on tietysti hyvin surullista, että näin on ollut, ja vasemmistoahan tässä on ollut kiittäminen, taikka pikemminkin syyttäminen, että tämä maahanmuuttopolitiikka on Suomessa näin tolkuttoman leväperäiseksi päässyt muodostumaan. Onneksi nyt sitten perussuomalaiset hallituksessa korjaavat näitä valtavia porsaanreikiä, mitä on päästetty syntymään. Vielä nostan esiin edustaja Vestmanin puheenvuorosta tämän huomion, että nyt kansalaisuuden hakijalla on myötävaikutusvelvollisuus oman henkilöllisyytensä selvittämiseen. Ja onhan tämä jo yksinään loistava esimerkki siitä, miten aiemmassa oikeustilassa, siis tämän vasemmistopolitiikan aikaansaamassa oikeustilassa, alkeellisimmankin velvoittavuuden ja vaatimisen elementti on ollut kauhistus tässä meidän leväperäisessä maahanmuuttopolitiikassamme. Onneksi se nyt muuttuu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Niin kuin aiemmista puheenvuoroista on hyvin käynyt ilmi, kyseessä on huomattava merkkipaalu suomalaisen ulkomaalaislainsäädännön ja maahanmuuttopolitiikan uudistamisessa. Perusasioita laitetaan nyt kuntoon. Ensinnäkin asumisaikavaatimus tiukentui jo aiemmin, ja nyt tässä lakiesityksessä tuleva nuhteettomuus- ja toimeentulovaatimus entisestään merkittävästi tiukentaa sitä seulaa, jolla Suomen kansalaisuuden voi Suomessa saada. Kuten on käynyt ilmi, jatkossa erittäin vakavaan rikokseen syyllistynyt ei voi toistaiseksi saada kansalaisuutta. Tämä on hyvä. Niin ikään toimeentulon tulee olla turvattu. Kahden vuoden aikana enintään kolmena kuukautena saa turvautua etuuksiin, jotka veronmaksajat rahoittavat. On myös niin, kuten täällä edustaja Vestman aivan oikein toi esiin, että kansalaisuuden ehdoista päättäminen on olennainen osa valtion täysivaltaisuutta. Herääkin kysymys, miksi aiemmin Suomen kansalaisuuden on saanut niin helposti näihin kiristyksiin nähden käytännössä ilmaiseksi, siis mitään tekemättä, laittamatta tikkua ristiin. Voidaan myös kysyä, minkälaisen viestin se on lähettänyt niille, jotka ovat kansalaisuutensa tämän leväperäisen politiikan aikana saaneet. Toisaalta haluan vielä loppuun esittää sen kysymyksen, vaikka salin vasemmalla laidalla ei valitettavasti ihmisiä ole asiaa kommentoimassa, että miten niin on ulkomaalaisvihamielistä vaatia sopeutumista, oman toimeentulon turvaamista ja esimerkiksi rikoksetonta elämää, että saa Suomen kansalaisuuden. Jos nämä todella ovat esimerkkejä ulkomaalaisvihamielisyydestä, niin kyllähän vasemmiston ulkomaalaisvihamielisyysväitteiltä noin yleisemminkin putoaa totaalisesti pohja. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ihan alkuun pieni kommentti edustaja Lylyn omassa puheenvuorossaan ihan lopuksi viittaamaan asiaan tästä YELin alirahoituksesta: On silti rehellisyyden nimissä sanottava, että viime hallituskaudella ne ratkaisuyritykset olivat lopulta niin kelvottomia, että niitäkin on tämä hallitus saanut jo alkaa selvittelemään. Niin pahaa jälkeä se on suomalaisessa erityisesti yksinyrittäjäkentässä saanut aikaan. Julkisesta sektorista sen vain haluan sanoa, että jos puhutaan siitä aivan perustavanlaatuisesta osasta, mitä itsekin tunnen hiukan paremmin, elikkä tuomioistuinlaitos, oikeudenhoito, niin on myös aika erikoista, että maailman suurimman julkisen sektorin maassa tällaiset perusasiat ovat sitten kuitenkin olleet vuosikausia aivan retuperällä. Eli ihmisillä kestää ihan tavallisissakin asioissa päästä oikeudenkäynteihin, saati, että saa lainvoimaisen tuomion sitten aikanaan valitustuomioistuimesta. Siihen voi mennä ties kuinka monta vuotta. Tämä on ollut sellainen kansallinen häpeäpilkku, ja Suomi on saanut tästä ihan langettavia päätöksiä myös ihmisoikeusrikkomuksina. Siinä mielessä, että kun kovia säästöjä nyt tehdään, on kuitenkin oikeusministeriön sektorilla pystytty edelleen jatkamaan tätä lisäresursointia tehostamisohjelmastakin huolimatta, ja täytyy kyllä kiittää erityisesti oikeusministeri Leena Meren työtä tällä saralla. Väittäisin, että kun se lisäresursointi on nyt tehty koko sen oikeuslaitoksen ketjun sisällä siten, että sekä poliisi, syyttäjä että tuomioistuinlaitos ovat saaneet lisäresurssia, niin pikkuhiljaa ne käsittelyjonot alkavat sieltä kyllä helpottaa. Ainakaan se ei jää tämän hallituksen yrittämisestä kiinni. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelu jonkun verran polveilee. Erityisesti keskustelu bensasta ja sen hinnasta on hyvin mielenkiintoista, mutta palaan silti hetkeksi aiempaan puheenvuorooni ja sen aiheeseen julkisen sektorin koosta. Nimittäin muutama avainluku jäi sanomatta Kauppalehden jutusta, mihin viittasin. Suomessa siis on maailman suurin julkinen sektori OECD:n maatilastojen mukaan vuonna 2024. Se, mikä jäi sanomatta, on se, että vuosina 2019—2024 julkiset menot kasvoivat Suomessa keskimäärin 4,9 prosenttia — siis melkein 5 prosenttiyksikköä vuodessa. Ja kun muistetaan, mikä on samana ajanjaksona ollut Suomen talouskasvu, niin on ihan selvä asia, että tämmöisellä polulla ei yksinkertaisesti voida jatkaa, ja tämä on tietysti se keskeinen syy, minkä takia tämä hallitus tekee huomattavia säästöjä ja sopeutuksia. Mutta, mitä halusin oikeastaan sanoa — liitän nämä kaksi tärkeätä asiaa yhteen eli toisaalta sen bensan hinnan ja sitten tämän julkisen sektorin koon — on se, että kun meillä on syntynyt tilanne, jossa julkinen sektori on auttamatta liian suuri ja sitä ei kyetä karsimaan, sitä ei kyetä tehostamaan, niin poliitikot yli hallituskausien jäävät tavallaan koukkuun veronkorotuksiin. Sitten kun jäädään tarpeeksi pahaan koukkuun veronkorotuksiin, niin meille alkaa syntyä yhteiskunnan eri sektoreihin semmoisia suhteettomia sijaiskärsijöitä. Minä luulen, että suurin osa meistä on samaa mieltä siitä, että erityisesti autoilijat ovat olleet sellainen syyttömien sijaiskärsijöiden joukko, joka on ollut helppo kohde poliitikoille vetää siitä veronkorotusvivusta, ja tarvittiin perussuomalaiset hallitukseen, että vihdoin se addiktio saatiin ainakin hetkeksi paremmalle tolalle. Jään todella mielenkiinnolla odottamaan tulevia hallituksia ja niitten mahdollisia bensapommeja, koska tämä on niin historiallinen muutos, että ollaan kyetty aidosti alentamaan polttoaineen kustannuksia, siis päätösperustaisesti, maailmanmarkkinahinnoillehan kukaan meistä ei mitään voi. [Välihuutoja] Siinä mielessä ehkä peräänkuuluttaisin sellaista realismia tästä bensapommiretoriikasta — bensapommit, retoriset sellaiset, täällä räjähtelivät muun muassa silloin päästökauppakeskustelussa — ja jotain sellaista tunnustusta myös sille, että onhan tämä historiallinen tilanne, että voidaan päätösperustaisesti myös polttoaineveroa alentaa.

Arvoisa rouva puhemies! Tuossa aiemmassa puheenvuorossani keskityin erityisesti sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden resurssien turvaamiseen yhtenä syynä näille säästötoimille, joita tässäkin budjetissa sitten jatketaan. Mutta toinen keskeinen ja aika isokin teema tietysti tässä säästöpolitiikan taustalla on se, että Suomessa on valtavan kokoinen julkinen sektori suhteessa kansantalouden kokoon. Itse asiassa OECD:n vuoden 2024 tilaston mukaan Suomessa oli maailman suurin julkinen sektori suhteessa kansantalouteen, 57,5 prosenttia — mentiin Ranskan ohi niin, että heilahti — Ruotsissa 50 prosenttia, Saksassa 49,5, Norjassa alle 50 prosenttia. OECD-maiden keskiarvo niin ikään lähes 10 prosenttiyksikköä alempana kuin Suomessa. Näistä lukemista täytyisi kaikille selvitä, että nyt on jotain mätää Suomenmaalla. Ei kai me oikeasti ajatella, että Suomessa julkiset palvelut ja palvelulupaukset olisivat kaikkia näitä meidän verrokkimaita niin suunnattomasti paljon parempia, että meidän kannattaa käyttää rahaa näin paljon enemmän meidän julkiseen sektoriimme? No toinen, minkä pitäisi olla kaikille selvää, on se, että niin kauan kuin julkinen sektori on näin valtavan paisunut, ylisuuri, se tukahduttaa myös meidän yksityistä sektoria, koska julkiset palvelut täytyy veroilla kattaa. Ja siinä mielessä pidän aika erikoisena sitä opposition mantraa siitä, että nyt hallitus tekee jotain väärin, kun yritetään esimerkiksi veroja laskea. Kyllähän meidän täytyy aloittaa se muutos tähän valtavaan elefanttiin olohuoneessa, siis tähän ongelmaan, nimenomaan sillä, että me määrätietoisesti pyritään tehostamaan sitä julkista sektoria, leikkaamaan ylimääräistä, niin kuin nyt hallitus tekee: yli 500 miljoonaa säästöjä valtionhallintoon. Ei tällaisista ollut puhettakaan edellisen hallituksen aikana. Mutta niin kuin sanoin, pidän näitten lukujen valossa täysin selvänä sitä, että sitä ylimääräistä, kauniisti sanottuna, on siellä meidän julkisessa sektorissa. Tästä syystä esimerkiksi tätä velkajarrukeskustelua ja parlamentaarista yhteisymmärrys tämän asian ympärille, mitä ehkä yritetään saavuttaa, pidän kyllä aidosti tärkeänä, koska en minä ymmärrä, että voivatko nämä lukemat kenenkään mielestä olla nyt jotenkin kestävällä pohjalla. Toivoisin tähän myös kommentteja vasemmisto-oppositiosta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Budjetissa on edelleenkin vahvasti säästäminen teemana. Tällä vaalikaudella hallituksen säästöt ovat jo kivunneet yhteensä sinne kymmeneen miljardiin tämän budjetin myötä. Siihen nähden, että näin vaikeita ja mittavia säästöpäätöksiä on kyetty tekemään, on hyvin huomionarvoista, että tietyt sektorit on kyetty suojaamaan niinkin hyvin kuin ne on suojattu. Viittaan erityisesti sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden sektoreihin. Poliisi, oikeuslaitos, Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos — kaikissa näissä tai useimmissa niitä ei pelkästään ole suojattu säästöiltä vaan on kyetty päättämään merkittävistä lisäresursoinneista. Tästä hallitus tietysti ansaitsee kiitoksen, ja jonkun verran sitä kiitosta on itse asiassa oppositiostakin kuultu — hyvä niin. Kysehän on tällöin siitä, että meillä on aika laaja yhteisymmärrys siitä, mitkä ovat todella niitä valtion ydintoimintoja ja perusasioita, jotka täytyy kaikissa oloissa turvata. Tässä mielessä, kun katsoo hallituksen säästöpäätöksiä, joista suuri osa kohdistuu näihin edellä mainitsemiini verrattuna hyvin toissijaisiin menoihin, on erikoista, että tässä taloustilanteessa oppositio saa siitä huolimatta niin valtavan itkun ja hammasten kiristelyn aikaan, vaikka kuitenkin ollaan miljardimenoista samaa mieltä, että kyllä, Puolustusvoimat tarvitsee lisäresurssia, sisäinen turvallisuus tarvitsee lisäresurssia ja niin edelleen. Eli edelleenkin se kysymys, joka varmaan roikkuu ilmassa enemmän taikka vähemmän koko ajan tässä salissa, on se, mistä oppositio repisi edes lähimain verrattavat säästöt kasaan, kun ei niitä vaihtoehtoja yksinkertaisesti kerrota. No, sitten viimeiseksi haluan kyllä sen sanoa vielä erikseen, että siihen nähden, että tämä on juuri se syy, miksi näitä vaikeitakin säästöpäätöksiä tehdään, että kyetään huolehtimaan perusasioista, suomalaisten turvallisuudesta, siis siitä, että tässä maassa on turvallista olla ja elää ja rakentaa sitä tulevaisuutta — tämä on siis se peruste näille säästöille — siihen nähden tiettyjen vasemmistopoliitikkojen esittämät väitteet siitä, että hallitus mielellään kurittaisi esimerkiksi vähäosaisia, ja tällaiset puheet ovat minusta täysin pimeitä, suoraan sanoen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Odottaessani puheenvuoroa olen kuunnellut opposition opetusta oikeanlaisesta taloudenpidosta sekä liiasta velkaantumisesta. Puheista on muistunut mieleen erään entisen lakimieskollegan nyrkkisääntö rikosjuttujen hoitamisesta: epäselvät asiat kiistetään ja selvät asiat sotketaan. Talous on monimutkainen ilmiö, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Suhdanteet vaihtelevat, maailmanpoliittiset olosuhteet vaihtelevat, vallitsee aitoa epäselvyyttä syistä ja seurauksista. Tässä voi syntyä kiusaus kiistää epäselvyys ja vierittää populistisesti kaikki hallituksen syyksi. Kuten nytkin, myös viime vaalikaudella valtiontalous oli vuodesta toiseen vahvasti alijäämäinen. Mutta selvä asia, jota oppositio ei pääse karkuun, on ero nollan ja kymmenen välillä. Edellinen hallitus, Marinin—Saarikon vasemmistohallitus, sai aikaan nollan euron säästöt. Tämä hallitus on nyt tehnyt säästöjä ja sopeutuksia yhteensä kymmenen miljardin euron edestä. Tämä on selvä asia. Lapsikin ymmärtää, että kymmenen on enemmän kuin nolla. Selvää on myös se, että nolla ei vaadi mitään. On helppoa saada nolla, on helppoa tehdä tyhjä paperi. Normaalissa elämässä, ei välttämättä siis politiikassa, kymmeneen asti päässyt ansaitsee suuremman kiitoksen kuin nollakerhoon yltänyt. Kymmenen ei välttämättä vielä riitä, mutta on vähintäänkin kummallista, jos omalla vuorollaan nollasuoritukseen yltäneet huutavat kovaan ääneen kymmenen pienuutta. Se ei ole vain kummallista, se on selvän asian sotkemista. Palatakseni alun muisteluun rikosjuttujen hoitamisesta on ehkä paikallaan kertoa, millaisissa tapauksissa tätä ”epäselvät asiat kiistetään, selvät asiat sotketaan” ‑taktiikkaa käytettiin: sitä käytettiin silloin, kun tekijästä ei ollut juurikaan epäselvyyttä.

Arvoisa puhemies! Nyt on niin arveluttavaa retoriikkaa ja harhaanjohtavia väitteitä oppositiosta, että niihin on pakko puuttua. Ensinnäkin vihreiden edustaja totesi, että laillisuus on tärkeää, ja sen jälkeen, että esityksestä maksetaan liian kova hinta, ikään kuin esitystä ei täällä annettaisi ja käsiteltäisi laillisessa järjestyksessä. Sen jälkeen kaksi vasemmistoliiton edustajaa totesi, että esitys olisi ristiriidassa perustuslain kanssa, vaikka perustuslakivaliokunta on lausunnossaan nimenomaisesti ja nyt jo kahteen otteeseen todennut, että kyse on perustuslain nimenomaisesti mahdollistamasta rajatusta poikkeuksesta. Miten voi olla, että tässä salissa toistuvasti kyseenalaistetaan tämän prosessin laillisuus? Ja ettekö ymmärrä, että tällä voi olla kauaskantoisia seuraamuksia maamme rajojen ulkopuolella?

Arvoisa puhemies! Valtiolla on oltava rajat, ja valtion on hallittava omia rajojaan. Jos näin ei ole, niin valtio ei ole täysivaltainen. Jos valtion rajan hallinta luovutetaan vihamielisesti ja raukkamaisesti toimivalle rajanaapurille, niin valtio ei ole täysivaltainen. Oppositiosta kysyttiin, minkälaisen viestin se lähettää Suomen täysivaltaisuudesta, jos sitä uhkaavat nämä Venäjän masinoimat, hybridivaikuttamistarkoituksessa lähetetyt turvapaikanhakijat ja vastaavat. Kyllä minusta olennaisempi kysymys on, millaisen viestin Suomen täysivaltaisuudesta ja kansallisesta päätöksentekokyvystä lähettää se, jos lukkiudumme sellaisiin tulkintoihin kansainvälisestä oikeudesta ja sen sisällöstä, että ne pakottavat meidät luovuttamaan rajamme hallinnan vihamieliselle rajanaapurille.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä kysymys laittomasti maassa olevien terveyspalveluiden rajoittamisesta on käytännössä kysymys, jossa hallitus on nyt siis palaamassa aiemmin voimassa olleeseen oikeustilaan ja samalla yleispohjoismaiselle linjalle. Mutta ennen kaikkea kysymys on periaatteesta: suunnataanko meidän terveyspalveluiden rajallisia resursseja suomalaisille ja maassa laillisesti oleville vai suunnataanko niitä ihmisille, jotka ovat saaneet päätöksen, joka velvoittaa käytännössä heidät poistumaan maasta? Siitähän tässä asiassa on kysymys. Ja koska salin vasemmalta laidalta ei kyetä ottamaan kantaa tähän periaatteelliseen ja nähdäkseni varsin selvään kysymykseen, niin he vain toistelevat tällaisia retorisia heittoja julmuudesta, ilkeydestä, ulkomaalaisvihamielisyydestä, pienuudesta ja siitä ja tästä ja tuosta. Tässä tämä koko periaatteellinen kysymys itse asiassa paljastuu hyvin selvästi, kun tarkastelee, minkälaisia kantoja samat tahot esittävät myös laajakantoisemmista rajanvedoista, mitä tulee sosiaaliturvaan ja laittomasti maassa olevien oikeuksiin. Esimerkiksi aivan samanlainen suhtautuminen on laittomasti maassa olevien työlupiin. Niitäkin kuulemma pitäisi saada, eli vaikka on käyty koko tämä prosessi läpi, missä on todettu, ettei oikeutta maassaoloon ole, niin sitten kuitenkin ehdotetaan ja vaaditaan, että heidät pitäisi ottaa kaistanvaihdolla tänne maahanmuuttajiksi jollakin luvalla. Aivan samantapainen on suhtautuminen kansalaisuusperusteiseen sosiaaliturvaan, joka onkin sitten miljardiluokan kysymys ja potentiaalisesti koko suomalaisen sosiaaliturvan rahoituspohjan kohtalonkysymys. Siihen suhtaudutaan aivan samalla tavalla ilman minkäänlaista rajanvetoa siinä, kenelle suomalaisen veronmaksajan rahoittamat palvelut ja sosiaaliturvaetuudet kuuluvat. Eli missään nimessä ei pidä mennä siihen vipuun, mitä tässä nyt vasemmalta laidalta kuullaan, että nyt on kysymys tästä ja pienestä summasta ja näin, koska heillä tämä periaatteettomuus on aivan sama riippumatta siitä, minkä kokoluokan asiasta puhutaan. He ovat johdonmukaisia siinä, että kaikki sosiaaliturva, kaikki työluvat ynnä muut täytyy suoda loppupeleissä riippumatta siitä, mikä on suomalaisen tuomioistuinlaitoksen ja voimassa olevien lakien lopputulos. Tämä on tässä se oleellinen kysymys. Sen sijaan hallituksen linja on yhtä lailla johdonmukainen. Hallituksen linja on se, että laittomasti maassa olevan on poistuttava maasta.

Arvoisa rouva puhemies! Oikeastaan halusin kiinnittää hiukan lisähuomiota tähän tässä ajassa ihan ymmärrettävistä syistä korostuvaan kriisitietoisuusteemaan, huoltovarmuuteen ja muihin näihin liittyviin asioihin. Kuitenkin, vaikka nämä asiat ovat tietysti kaikkien ymmärtämällä tavalla hyvin tärkeitä, niin Yleisradion budjettia kun tarkastelee, niin niillä tiedoilla, mitä siitä nyt ylipäätään on saatavissa, ainoastaan tuollainen 8—15 prosenttia koko budjetista menee tähän lähetysverkon ylläpitämiseen. Näin ollen, kun on ollut paljon keskustelua Yleisradion rahoituksesta ja se on kuitenkin aika huomattava — siis 600 miljoonaa suurin piirtein — niin on se vaara, että tällaisella yleisradiotekemisen ydinalueella olevasta, kaikkien ymmärtämällä tavalla tärkeästä asiasta vedetään se johtopäätös, että nyt sitten on hyvin tärkeää, että siitä jäljelle jäävästä satojen miljoonien eurojen potista, joka ei tähän kriisitietoisuuteen, huoltovarmuuteen tai hybridivaikuttamiseen sinänsä mitenkään liity, ei sitten olisi varaa kuitenkaan säästää. Sitten oikeastaan toinen asia liittyy edustaja Ronkaisen hyviin huomioihin omassa puheenvuorossaan. Halusin myöskin ottaa hiukan kantaa tähän tuoreeseen kyselytutkimukseen, jossa havaittiin, että 40 prosenttia vastaajista — siis hyvin huomattava osuus — koki, että ainakin jonkunlainen kallistuma ja vinouma Yleisradion toimituksessa on vasemmistoon päin. Vielä tärkeämpää on oikeastaan huomata, että tähän lukuun verrattuna vain ani harva vastaajista ajatteli, että minkäänlaista vinoumaa olisi — siis edes pientä vinoumaa — oikealle päin. Tästä jokaisen päättäjän pitäisi minusta olla hyvin vakavalla mielellä. Kummeksuin esimerkiksi silloin Yleisradion johdosta tulleita kommentteja, jotka kuulostivat hiukan vähätteleviltä, että ei muka olisi minkäänlaista tutkittua tietoa siitä, että tällainen vinouma ja kallistuma on. Niin että olisi tosi hyvä asia... Kun täällä joka toisessa puheenvuorossa puhutaan hybridivaikuttamisesta ja infovaikuttamisesta ja siitä ja tästä, niin emme me sitten kuitenkaan kykene näköjään olemaan yhtä mieltä edes tämmöisestä yksinkertaisesta asiasta, joka on tutkittua tietoa, tai siitä, mikä tämmöisen asian merkitys on ja pitäisikö tälle nyt tehdä jotain. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Kuten tiedämme, ilman työtä ei synny hyvinvointia [Timo Harakan välihuuto] ja ilman lapsia edessä häämöttää suomalaisten sukupuutto. [Timo Harakka: Te todella tiedätte!] Työssäkäyvät vanhemmat kannattelevat tätä maata joka päivä kolmessa vuorossa: työpaikoilla, kodeissa ja vapaa-ajallaan. Heidän panoksensa Suomelle on korvaamaton. Tämä hallitus ensin palautti ja nyt kaksinkertaistaa lapsiperheiden verovähennyksen. [Oikealta: Kyllä, kyllä!] Kaksilapsiselle perheelle tämä tarkoittaa 420 euroa ja kolmelapsiselle perheelle 630 euroa vuodessa. [Juho Eerola: Onko nämä murusia?] Hallituksen aloittaessa vähennys oli tasan nolla euroa. Suunta on nyt oikea ja perussuomalaisten pitkän linjan mukainen. Kysynkin työministeriltä: millaisia kannustinvaikutuksia lapsivähennyksellä on?

Arvoisa rouva puhemies! Katujengit ja tämä koko keskustelu liittyy tosiaan tähän laajempaan ilmiöön, niin kuin on moneen otteeseen tullut jo selväksi. Mutta minä halusin vielä lyhyesti kommentoida oikeastaan edustaja Lehtisen puheenvuoron innoittamana siis tätä elementtiä tämäntyyppisessä rikollisuudessa, että otetaan reviirejä haltuun, otetaan katuja, kaupunginosia, tiettyjä asuinalueita haltuun. Siinä toiminnassa tällainen nöyryytysväkivalta ja semmoinen satunnainen raaka väkivaltahan on vallankäytön väline. Sen on tarkoitus lähettää se viesti, että me hallitaan täällä ja tänne ei ole tulemista ilman seuraamuksia ja niin edelleen. Voi olla, että me ollaan joissain suhteissa vielä tämän ilmiön esiasteissa, mutta kysymys on siitä, että jos me katsotaan mihin tahansa suurempaan Länsi-Euroopan maahan — jos me katsotaan Ranskaan, Isoon-Britanniaan, Hollantiin, Saksaan tai hyvänä esimerkkinä vaikka Ruotsiin — niin me nähdään, mihin tämä tulee menemään. Tämä nyt vaan on näin. Me tullaan menemään siihen suuntaan — kiitos vasemmistolaisen ääriliberaalin maahanmuuttopolitiikan, jota ovat sitten myötäjuoksijat täällä kumarrelleet erilaisten syytösten pelossa — että meillä on siis aivan erilaisia rinnakkaisyhteiskuntia ja erilaisia normeja, erilaisia käsityksiä kunniasta, siitä, keitä täällä totellaan, minkälaisin säännöin täällä toimitaan. Tämä on se valitettava tosiasia. Näin vakiintuneen fraasin mukaisesti kiinnitän arvoisan puhemiehen huomiota siihen voimasanasta huolimatta, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Tästähän tässä on kysymys. Mutta me ollaan hyvillä aikomuksilla saatu aikaiseksi täysin historiallinen ja ennennäkemätön yhteiskuntakokeilu, jolle ei ole missään vaiheessa ollut kansan enemmistön tukea, ja tämä on aivan fakta. Tästä on kysymys. Meiltä ei koskaan kysytty. No, nyt on tietysti maito läikkynyt, mutta sanoisin näin, että jos vertailukohdaksi otetaan vaikka Itä-Eurooppa — otetaan vaikka Tšekki, katsotaan Prahaa taikka Unkaria taikka Slovakiaa taikka Puolaa — niin me tullaan tulevina vuosikymmeninä näkemään tämän yhteiskuntakokeilun todellinen lopputulos kaikessa karmeudessaan, siis jos me ei nyt oikeasti saada tätä ilmiötä ruotuun. Tästä on kysymys. Niitä sotkuja täällä tosiaan korjataan, joita aikaisemmat eduskunnat ovat sitten osanneet meille tarjoilla. Siis seison sen takana, että tämä on kaikkein olennaisin politiikkasektori ja kaikkein olennaisin ongelma ja virhe, mitä tässä yhteiskunnassa on tehty. Meillä on kansainvälisiä tutkimuksia siitä, kuinka monta miljardia tämä touhu maksaa.