Teemu Keskisarja

Arvoisa puhemies! Opetan teille aakkosia, mutta en Agricolan abc-järjestyksessä. Sanokaa v niin kuin väestönvaihto, sanokaa k niin kuin kielenvaihto, t niin kuin työvoimanvaihto, o niin kuin opiskelijanvaihto ja vielä p niin kuin pienituloisten vaihto. Viekoittelitte kaukomaalaisia tänne ilmaisilla tutkinnoilla sekä opiskelijoiden perheenyhdistämisillä ja sukulaisten tuilla ja etuuksilla. No, kun me lätkäisimme lukukausimaksut ja suljimme sosiaaliluukun, nämä putosivat pienituloisiksi — yllätys, yllätys. Tilastokeskuksen mukaan ulkolaisia tulvahti tilastoihin 100 000. Muina miehinä, muina naisina, muina muunsukupuolisina te välikyselette pienituloisuuden lisääntymisestä. Pitikö meidän, Herra Jumala, taata keskituloisuus teidän persaukisille kutsuvieraillenne? En tietenkään väitä näitä seikkoja Suomen köyhtymisen ainoaksi syyksi, ehken edes kovin suureksi osasyyksi, mutta parin minuutin puheenvuorooni piisatkoon p-sana. Jos Suomesta joskus loppuvat kesken pienituloiset, niin äärivasemmisto ja laitasosiaalidemokraatit kyllä tilaavat niitä lisää [Puhuja napsauttaa sormiaan] kuin pitsan Wolt-lähetiltä. Teiltä luonnistuu jopa e niin kuin eläkeläisten vaihto. Teidän vaihdokkaanne eivät nimittäin juo ikuisen nuoruuden lähteestä, valitettavasti. Ilman mitään työuraa Suomessa ulkolaiset saavat takuueläkkeen kuten pientilan papparainen ja suurperheen känsäkourainen mummeli. Teidän työeläkepyramidihuijauksenne kaatuu kansan niskaan, se on tieto. Hieno perinteikäs työväenaate päivittyy aikalaishulluudeksi, kun entiset työväenpuolueet tarraavat monikulttuuriseen kannatukseen. Arvoisa puhemies! Minua sapettaa niin, että vastoin tapojani tuohdun. Haistakaa... päivänpolitiikan sijaan historian henkäyksiä. Suomalaiselle työläiselle teidän p-sananne on perikato.

Arvoisa puhemies! Äärivasemmisto luonnehti puheenvuoroani surulliseksi. Kyllä, Jlitakryan Garo Akaubin tekemä 75-vuotiaan miehen tappo on surullista. Yhdenvertaisuusvaltuutettu ei ole mikään riippumaton viranomainen. Se on äärimmäisen riippuvainen laita vasemmiston ääri-ideologioista, kuten tsoukkiherännäisyydestä ja monikulttuurista. Ehdotan äärivasemmistolle kompromissia: emme kiellä yhdenvertaisuusvaltuutettua, mutta se rahoitus otettakoon teidän puoluetuestanne. [Sanna Antikainen: Maksakaa itse, Suhonen tarjoutuu maksajaksi!]

Arvoisa puhemies! Yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksessa on 275 sivua höpöjuttuja. Niitä laatii höpöviranomainen 29 työntekijän toimistossa. Rasisminvastainen teollisuus jyskyttää, energia tulee verovaroista, ja raaka-aine on valhe. Tehtaat suoltavat liukuhihnalle rasistien ja fasistien ajatusrikoksia ja keinotekoisia kyselyitä. Tiettyjen maanäärien tulokkaista 63 prosenttia kohtaa Suomessa rasismia ja syrjintää — höpsispöpsis. Impivaaran kansanluonne on ystävällinen. Rasismin vastainen teollisuus tuotteistaa aiheetonta kansallista itseinhoa. Mielikuvatehtaat saastuttavat ympäristöä ja vievät ulkomaillekin vihapuhetta Matti ja Maija Meikäläisestä. Kriminologisen vertailun vuoksi tein ”kahdenvertaisuusvaltuutetun” tutkimuksen. Kahdenvertaisuuteni ei perustu julkisrahoitteiseen tuotekehittelyyn, vaan todellisuuteen. Hyvät antirasistit siellä äärivasemmalla, tässä teille korutonta kertomaa: Wehliye Mahad Ahmed, kaksi raiskausta. Rami Sabah Ahmed, 16-vuotiaan tytön törkeä raiskaus. Ismaeil Rajabzadeh, murha. Mahmoud Mahmoud ja Yahya Bablees, 14-vuotiaan tytön törkeä raiskaus. Abdiasis Hassan Khalif, törkeä raiskaus. [Perussuomalaisten ryhmästä: Järkyttävää!] Alaum Alaum, 16-vuotiaan tytön törkeä raiskaus. Ja minun lähteeni eivät ole mitään somejuoruja ja kyselytutkimuksia, vaan oikeuden tuomioita. [Sanna Antikainen: Kyllä!] Kuten myös: Kusay Wisam Muatamad Ahmad Al-Moddaris, törkeä kotirauhan rikkominen, 77-vuotiaan muistisairaan vanhuksen raiskaus ja varkaus. [Sanna Antikainen: Tätä ei voi ymmärtää!] Elias Mahad Aden, 16-vuotiaan tytön törkeä raiskaus. Mustafa Abdirahman Mohamed, 19-vuotiaan naisen raiskaus. [Merja Rasinkangas: Ihan järkyttävää!] Mohamed Abdirisaq Hassan, 19-vuotiaan naisen raiskaus. Ahmed Abdullahi Ahmed, 17-vuotiaan tytön raiskaus. Jlitakryan Garo Akaub, 75-vuotiaan miehen tappo. Yhdenvertaisuusvaltuutetun mielestä vähemmistöt ovat Suomessa ”haavoittuvassa asemassa”. Sanat ”haavoittuva”, ”potentiaalinen haavoittuvuus”, ”erityisesti haavoittuvin asema” ja ”haavoittuva sosioekonominen asema” toistuvat kertomuksessa yhteensä yli sata kertaa — kuvitelkaa, toistasataa kertaa tämmöistä sanatoistoa. Ja huomatkaa kieliseikka: yhdenvertaisuusvaltuutetulla on partisiipin preesens ”haavoittuva”, mutta äskeisen rikosluetteloni uhrit eivät ole pelkästään ”potentiaalisesti haavoittuvassa asemassa”, vaan he ovat jo tosiasiallisesti haavoitettuja, jopa surmattuja, koska seksuaali- ja väkivaltarikolliset heitä haavoittivat ja surmasivat. Arvoisa puhemies! Rasismin vastainen teollisuus haavoittaa todellisuudentajuamme. Tämä tuskallinen totuus minun oli pakko nyt tuoda julki, paitsi kansanedustajana myös rikoshistorioitsijana. Vaadin yhdenvertaisuusvaltuutetun lakkauttamista.

Arvoisa puhemies! Saankohan sanoa ääneen totuuden? Ainakin kuiskaan: lopettakaamme Etelä-Suomen mielenvikaiset raidehankkeet. Seis, poikki, katki, loppu, slut. Taannoin puhuin tässä salissa erään arkkitehtuuriltaan vammaisen kaupungin muka vihreimmästä vaihtoehdosta. No, ei tunnin junaa tällä kertaa, koska vammoja on lähempänäkin, Arkadianmäen nurkan takana. Lentorata Pasilasta Keravalle ja Vantaan pikaraitiotie vammauttavat taloutta. Valtio ja kunnat ovat kanttuvei. Yhä vain himonrakentamiseen piisaa ei-kenenkään velkamiljardeja. Suurkaupunkilainen, jolle on valmiina neljä julkisen liikenteen kulkupeliä, saa viidennenkin. Mitenkäs tänään piipahtaisit etätöihin tai pirtelölle kauppakeskukseen? Todellisuudessa vihreät kiskot eivät edes kelpaa liikuskelijoille. Ehei, miksi istuisit peukkupään viereen ratikkaan tai paimentaustaisen bussikuskin kyytiin? Mukavampia ovat apostolinkyyti, oma auto ja nuorison sähköpotkulauta. Etenkään parempi väki ei kiskoilla kilkuttele. Tämmöinenkin tilanne, olette ehkä todistaneet: Kaupunkipäättäjät ja rakennuttajien intressiryhmät istuvat pitkällä kostealla lounaalla taikka märällä illallisella. Kotiinlähdön hetki. Ei kukaan sormeile joukkoliikenteen sovellusta. Pirssi menee veronmaksajien piikkiin, kuten himorakentaminenkin menee veronmaksajien piikkiin. Ministeri Ranne tekee täysjärkistä työtä — hyvä, hyvä, hyvä — mutta vastassa jyllää aikalaishulluus. Suomen liikennejärjestelmää halvaannuttavat pääkaupunkiseudun himorakentajat. He sulkevat Malmin erittäin hyödyllisen lentokentän ja pystyttävät tilalle 25 000 hyödytöntä kämppää, joissa moni ei asu ilman tukia. Arvoisa puhemies! Suomi kulkeutuu konkurssiin, ei enää edes leikittelyä himorakentamisella. Meillä on miljoona sivua lobbareiden läpysköjä ja virkamiesten selontekoja. Kun poltamme nivaskat saunanpesissä, lämpenee jokainen Pohjois- ja Itä-Suomen kiuas.

Arvoisa puhemies! Olen Suomen luonnon sydänystävä ja luonnonsuojelija henkeen ja vereen. Minun vakaumukseni vastakohta on ilmakehäkiihko. Ilmakehäkiihko on sydämetöntä, hengetöntä, veretöntä. Ilmakehäkiihko on mielikuvateollisuutta. Ilmakehäkiihko on harmaa älypyörätie, joka raiskaa lähiluonnon vihreyden. Ilmakehäkiihko on kuvankauniin vanhan talon purkaminen hiilineutraalin hökötyksen alta. Ilmakehäkiihko on kiinalaisvalmisteinen tuulimylly ja ylikansallinen sähkönsiirto. Ilmakehäkiihko on anekauppaa. Kun kolikko EU:n kirstuun kilahtaa, niin kiihkoilijan sielu taivaaseen vilahtaa. Ilmakehäkiihko on aikalaishulluuden huminaa. Se peittää havumetsän huminan. Suomesta kolme neljännestä on metsää, eniten Euroopassa. Osuutemme maailman hiilidioksidipäästöistä on alle tuhannesosa. Meitä metsäläisiä opastavat Hollanti, Belgia ja Irlanti, miltei puuttomat ilmastovaltiot. Luonnontuho todella on maailmanloppu, mutta ilmestyskirjan ratsastajat eivät saavu maankäyttösektorille — koputi koputi koputi — eivätkä ratsastajat häivy hiilinieluihin. Keskilämpötilan nousu parilla asteella on viileämpää kuin helvetti, ja apokalypsiin meitä vievät muut vitsaukset, joita en ahda parin minuutin puheenvuoroon. Arvoisa puhemies! En toki kiistä ilmastonmuutosta. Tuomitsen kaiken saastutuksen, myös itsesaastutuksen, Suomessa. Ajan täysjärkisiä ilmastotoimia, totta kai, mutta ilmakehäkiihko on mielisairaus, jonka parantaa maanläheinen terapia, vaikkapa tarpominen turvesuolla. Turve on muheva kansallisaare ja luonnonvara isolla L:llä. Koittaako pian aika pyyhkiä Suomi-neidon takalistoa ilmakehäkiihkoisilla sitoumuksilla? Ei, ei. Parempi käyttää pyyhkimiseen Mäntän tehtaan mainiota vessapaperia.

Arvoisa puhemies! Muina miehinä, muina naisina, muina muunsukupuolisina työttömyyttä pöyristelee sama taho, joka 30 vuotta ja ties kuinka monta hallituskautta hoki: ”Työvoimapula tulee, työvoimapula tulee, työvoimapula tulee, työvoimapula tulee, työvoimapula tulee heti, välittömästi, ihan kohta, piakkoin, viimeistään suurten ikäluokkien poismenosta. Suomi tarvitsee 350 000 työperäistä maahanmuuttajaa. Suomi tarvitsee 748 000 työperäistä maahanmuuttajaa. Suomi tarvitsee miljoona työperäistä maahanmuuttajaa.” — Vain taivas rajana. Lempisananne on työperäinen. Mitä tarkoittaa työperäinen? Yhdyssanan loppu ei peräydy historiasta. Työ on tietysti vanhaa, mutta peräisyys upouutta ja keinotekoista. Vanhempanne eivät 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla muuttaneet maalta kaupunkiin työperäisesti, pikemmin työhön, tehtaaseen tai konttoriin. Siirtolaisuus Suomesta Amerikkaan ja Ruotsiin ei ollut työperäistä. Ennen ihmiset vain menivät töihin. Työperäisyys on tietenkin kotouttamisteollisuuden perätön tuote. Todellinen perä on halpatyövoimaperäistä, kerjäläisperäistä, tukiperäistä, etuusperäistä ja rikollisuusperäistä. Keskusta ja sosiaalidemokraatit äsken, muutama vuosi sitten, houkuttelivat Suomeen ulkolaisten opiskelijoiden perheenyhdistämisellä pilvin pimein leipäjonottajia ja veronmaksajien elättäjiä. Teidän opiskelijavaihtonne, teidän väestönvaihtonne, teidän työvoimavaihtonne räjäyttivät työperäisen työttömyyden. [Eduskunnasta: Höpö höpö! — Anne Kalmarin välihuuto — Puhemies koputtaa] Aina vaan jatkuu pakkotoisto työvoimapulasta, työvoimapulasta, työvoimapulasta ja työperäisten houkuttelusta, työperäisten houkuttelusta, työperäisten houkuttelusta — silläkin perusteella, että kyllähän tänne Suomeen mahtuu. Niin, työllistäkääpä ensin nämä pääkaupunkiseudun ruokalähetit vaikkapa Koillismaan savotoihin ja Savon kylmille pientiloille.

Arvoisa puhemies! Jos lausun v-sanan — väestönvaihto — opponentit jankkaavat salaliittoteoriaa ja laitaoikeistoa. Voitan väittelyn pystyyn lähdeviitteillä historiaan ja tilastotieteeseen. Mutta vaihtelun vuoksi siirryn k-sanaan: kielenvaihto. Hallituksen kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta vuonna 2025 todistaa, että kielenvaihtokaan ei ole salainen teoria vaan julkinen käytäntö. Supisuomalaiset ja supisuomenruotsalaiset sekoilevat toisilleen englanniksi. Virastot kiusaavat kotimaisia asiakkaita englanninkielisillä opasteilla ja nimillä. Onpahan ”pop-up-pisteitä”, ”walk-in-neuvontaa” ja harrastusten ”happy hour”. Kielenvaihto kärjistyy sivistyksen ytimessä. Suomen Akatemia kinuaa suomenkielisiltä tutkijoilta hakemuksia vain englanniksi. Korkeakoulut kansainvälistymiskiimassaan polkevat kansalliskieliä. Ne rikkovat yliopistolakia ja kielilakia englanninkielisillä ohjelmillaan. Arvoisa puhemies! En tietenkään karsasta käännöskirjallisuutta tai englanninkielistä rokkia, myöskään suomalaisyhtyeillä. Luonnollisesti hyväksyn englannin natiivin ja kannatan vieraiden kielten oppimista. Kun puhumme Suomessa englantia turistille, niin se on fine, ole meidän vieraamme. En tietystikään kiellä lainasanoja. Jokainen kielimies tietää, että niitä tulvehtii sekä suomalais-ugrilaisessa että indoeurooppalaisessa kielihistoriassa. Mutta vihaan kielenvaihtoa henkeen ja vereen. Vihaan suomen häpeilyä ja hylkimistä. Kammoksun aikalaista, joka kieltää äidinkielen ikiarvon. Kansalliskielillämme on yhteinen perivihollinen, ylikansallinen pakkoenglanti. Joku ehkä huudahtaa englannin puolesta, että se nyt on vain tätä päivää. Väärin. Äidinkieli ei ole arkiston pölyä vaan pääkopan terävin työkalu. Kielenvaihto tyhmistää tänään ja huomenna. Ylikansallinen pakkoenglanti tuottaa tasapäisiä tomppeleita. Kielenvaihtoa vastaan auttaa kielitaistelu ainoastaan. Kielitaisteleminen luonnistuu ilman väkivaltaa. Annan esimerkin. Kaikille kansanedustajille satelee tällaisia kutsuja: ”tervetuloa afterwalkeille”, ”tervetuloa talk and walkiin”, ”tervetuloa innovation lane -alueelle”, siis suomenkielisiin tapahtumiin, ”save the date” ja ”last call”. [Naurua] Minä vastaan kohteliaimmin, että ei käy äidinkielen väkisinmakaaminen. Kun suomenkielisen tapahtuman kutsu raiskaa suomen kieltä, niin järjestäjä hankkikoon ulkomailta yleisön ja ennen kaikkea rahoituksen. Arvoisa puhemies! Rakkaat supisuomalaiset ja supisuomenruotsalaiset ihmiset, seuratkaa esimerkkiäni ja ensi töiksenne tuhotkaa kielenvaihtokutsut sähköpostista. Julistakaamme totaalinen sota äidinkielen väkisinmakaajille.

Arvoisa puhemies! Koko maailman ja eritoten kolmannen maailman kutsuminen maksuttomasti Suomen kouluihin oli historioitsijan painajainen. Muinoin opiskelijavaihto sivisti suomalaisia Wittenbergissä, Uppsalassa ja Oxfordissa sekä vieraitamme Turun akatemiassa ja Helsingin keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa. Hyvin meni vielä itsenäisyyden aikanakin, luonnollista virtausta molempiin suuntiin. Vasta hiljakkoin tapahtui jotakin luonnotonta. Marinin hallitus noin vain ojensi ilmaisopiskeluun halukkaille oleskeluluvat ja tuet kaupan päälle. Opiskelijavaihto pyörähti opiskelijaväestönvaihdoksi, yksisuuntaiseksi. Suomeen kansainvaelsi kymmeniätuhansia ilmaisopiskelijoita perheineenkin veronmaksajien eläteiksi. Opiskelijaväestönvaihdon luvut löytyvät Migristä ja Tilastokeskuksesta. Repikää siitä äärioikeistolainen salaliittoteoria. Hyvät äärisosiaalidemokraatit, hyvät laitakeskustalaiset, teidän ääriaatteitanne ovat kansainvälistymiskiima ja piittaamattomuus Suomen valtion persaukisuudesta. [Eduskunnasta: Ja hautausmaalla kävely!] Koulutuspolkujamme eivät suinkaan kansoittaneet lännen neropatit. Ehei, yleisimpiä kansallisuuksia olivat Kiina, Bangladesh, Intia, Nepal, Vietnam, Sri Lanka, Nigeria, Pakistan, Iran ja Venäjä. Tämä hallitus perussuomalaisten vaatimuksesta äskettäin sääti lukukausimaksut ja patosi korkeakouluopiskelijaväestönvaihdon. Nyt järkeistämme keskiasteen samalla tavalla. [Keskeltä: Lukiot kiinni!] Paikallispoliitikot salin keskellä uikuttavat, että väriläiskiä pitää houkutella pikkuopinahjoihin, jotka eivät täyty pelkillä suomipojilla ja ‑tytöillä taikka suomimuunsukupuolisilla. Voi taivahan jumala! Ilmaisopiskelijat noutavat täältä ilmaiset opintonsa, jotka tulevat sikahintaisiksi Suomelle. Kestättekö kuulla totuuden? Ette, mutta kerron silti. [Tuomas Kettunen: No, rohkeasti!] Suomalaiset lukiot eivät koskaan kukoista lukiolaistenvaihdolla. Suomalaiset ammattikoulut eivät koskaan kukoista ammattikoululaistenvaihdolla. [Eduskunnasta: Miten niin? — Pinja Perholehto: Ei teidän leikkauksilla kukoista!] Ainut pelastus on siittää ja synnyttää enemmän lapsia tai sitten koulutella pienimuotoisemmin. Opiskelijoiden laatu on tärkeämpi kuin määrä. Suomen sivistyksen, Suomen työelämän kannalta yksi supisuomalainen lukiolainen, yksi supisuomalainen amislainen vastaa kymmentä rys... Anteeksi, ulkolaista.

Arvoisa puhemies! En ole somessa, enkä paljon käytä internetiä. Paremmat digi-ihmiset vasemmalla ja oikealla, korjatkaa, jos erehdyn: Netin tietoliikenne on paljolti pornografiaa. Tiede ja taide eivät tuki kaapeleita. Tuutin täydeltä leviävät kiinalaisvakoilun tiktak, Skibidi ja aivomätä. Mokomaa epäkulttuuria on, sanokaamme, 67 prosenttia. Nimenomaan pornovideoiden pyöritys vaatii valtavat konesalit. Niitä syntyy Suomi-neidon hameen alle. Datakeskukset sikiävät halvasta sähköstä, viileästä ilmasta, puhtaasta vedestä ja höyhenenkeveästä verotuksesta, käytännössä yritystuesta. Vietin varhaisnuoruuteni pitäjässä nimeltä Pornainen. Tuleeko Suomesta iso Pornainen? Lukeeko datakeskustemme teratavuissa Made in Pornainen? Arvoisa puhemies! Kunnioitan sääntöjä kansanedustajan arvokkaasta käyttäytymisestä ja siivosta puhetavasta. Tämä aihe vaan on arvoton ja siivoton. Pahoittelen, että minun täytyy keskiyön hetkellä sanoa totuus — kirjaimellisesti alaston totuus. En tarkoita sukupuolista siveettömyyttä vaan sielujen itsesaastutusta. Tietoyhteiskunta on pornoyhteiskunta. Datakeskusten inha industrialismi kietoutuu onanismiin. Ennen vanhaan tekstiiliteollisuuden tuote oli esimerkiksi tumppu. Nyt datakeskusten tuote on tumputtaminen. [Naurua oikealta] Jos Suomen talous ei muka nouse ilman verovapaata tumputustehtailua, niin jääköön nousematta. Luojan kiitos, hallitus nyt panee verolle synnin ja perustaa päätöksensä valtiovarainministeriön vanhurskaaseen harkintaan.

Arvoisa puhemies! Vastoin tapojani pidän asiallisen puheenvuoron. Työsuhteen päättämiseen riittää vastedes asiallinen syy. Se ei tarkoita työläisen epäasiallista ja asiatonta sortoa. Uskon Karl Marxin Pääomaan: kapitalismi riistää lisäarvon proletaarin selkänahasta, juu, mutta riisto ei onnistu ilman asiallista työvoimaa. Uskon myös Adam Smithin ”näkymättömään käteen”: oman etunsa tähden työnantaja usein pitää kiinni työn orjasta — pätee jopa kasvottomaan ylikansalliseen kvartaalitalouteen. Lainsäätäjä rajoittaa markkinavoimien mielivaltaa ja pomon päähänpistoja. Siksi ei tule potkulakia, pikemmin potkimattomuuslaki. Joskus yrittäjän on pakko hankkiutua eroon asiattomasta ja epäasiallisesta palkollisesta, jottei yritys kaadu kaikkine työpaikkoineen. Tämä on painava peruste kuunnella yrittäjiä. Yrittäjyys, eli palkkojen maksaminen omasta pussista muille, ei nimittäin ole kansalaisvelvollisuus vaan vapaaehtoinen, hyvä työ. Yrittäminen tarkoittaa vastuuta omasta ja toistenkin toimeentulosta. Yrittäminen on elämäntapa, joka nyt harvinaistuu huolestuttavasti. Poistakaamme toki pienyrittäjiltä asiaton pakotus. Arvoisa puhemies! Nykyisissä ympyröissäni en juuri näe ihmisiä, jotka käyvät rehellisissä töissä, ainakaan peilissä en näe. [Naurua] Kuitenkin otaksun, että eduskunnan ulkopuolella työn raskaan raatajat älyävät asian. Asiattoman työsuhteen pitkitys on väärin, myös asiallisten työkavereiden kannalta. Luultavasti asiattomia känsäkouria ei käytännössä olekaan. Uusasiallisuutta kaipaa etupäässä julkisen sektorin ylin yläluokka. Korkeimpia ja kovapalkkaisimpia virkahenkilöitä on melkein mahdotonta harventaa. Byrokratia paisuu asiattomuuksiin, olipa virastolla asiahommaa tai ei. Hallinnon lokeroissa lienee liian ehdoton irtisanomissuoja verrattuna esimerkiksi siihen, että asiattoman ja epäasiallisen kansanedustajan voi rahvas potkaista pellolle ilman painavaa syytäkin viimeistään puolentoista vuoden päästä.

Arvoisa puhemies! Harkitsin työllisyyden taustoitusta 1860-luvun nälkävuosista, 1930-luvun lamasta, 50-luvun lapiolinjasta, 70-luvun hätätilahallituksesta tai 90-luvun työttömyysennätyksestä. Ääh. Välikyselijät varmaan välihuutaisivat, että historia ei nyt vaan ole tätä päivää. Selvä. [Välihuutoja keskustan ryhmästä — Tytti Tuppurainen: Siitä voi oppia!] Keskityn melkein eilispäivään. Kevät 2021, neljä vuotta sitten: Muistanette, mikä oli EU:n elvytyspaketti. Sillä valelimme maanosan rannattomia työmarkkinoita. Yhteisillä ei-kenenkään velkarahoilla elvytimme Välimeren kelmien korruptiota ja rötöksiä. Kunnioitan putkimiehen ammattia, mutta noin kielikuvana vessanpönttöön hulahti suomalaisilta nettona 4—5 miljardia euroa, korkoineen kai 12 miljardia. Koronatyöttömyyden sikahintaisen lumelääkkeen osti eduskunta. Tässä salissa yksinkertainen enemmistö ei olisi riittänyt läpimenoon, mutta löytyipähän kaksi kolmasosaa. Niin, mitkä puolueet ajoivat EU:n elvytyspakettia Suomen työllisyyden varjolla? Kysyisinkö taskujeni tyhjyyden syytä välikyselijöiltä? En kysy, koska olen kiltti poju. Vai kysyisinkö keskustalta, sosiaalidemokraateilta, vasemmistoliitolta, vihreiltä, RKP:ltä ja vähän kokoomukseltakin, miten meni omasta mielestä EU-kuppaus? En kysy, koska kupparit olivat rehtejä kansanparantajia, kun taas Bryssel harjoittaa verenimentää. Sen sijaan kysyn: miksi ihmeessä suurtyöttömyys ei hillitse himoa halpatyövoimaan? Tilastossa, joka välikysymyksen kirvoitti, on kymmeniätuhansia ulkolaisia ikään kuin työperäisinä työttöminä. A-studion jokaviikkoiset talousviisaat hokevat: työvoimapula tulee, työvoimapula tulee, työvoimapula tulee. Seinähullua seinään ajamista, sanon minä. Työvoiman vaihto on yhtä väärin kuin väestönvaihto. Arvoisa puhemies! Suomelta ei liikene penniäkään pahantekeväisyyteen ja maailman parantamiseen tai maanosan parantamiseen. Meillä on täysjärkisiä keinoja: Alas ylikansallinen byrokratia. Alas, alas, alas hillitön hallinnointi ja silmitön sääntely. Alas himoverotus ja yrittämisen esteet. Ylös, ylös työ, tyyliin suo, kuokka ja Jussi — alkaen turvesuosta, maanmainiosta luonnonvarasta.

Arvoisa puhemies! ”Kansa” on ikivanha suomalais-ugrilainen sana. Kaksi kaunista tavua: kan-sa. 1800-luvulla joku oppinut, ehkäpä Elias Lönnrot, johti ”kansasta” kirjakieleen kätevän uudissanan ”kansalainen”. Hyvät kansanedustajat! Ken tahtoo Suomen kansalaisuuden, ensin kuulukoon Suomen kansaan. Samanlainen etymologia selittää sanoja ”muu”, ”muukalainen”, sekä ”ulko-”, ”ulkolainen”. En halveksi minkäänlaisia ihmisiä, mutta Suomen kansalaisuus ansaittakoon ainoastaan kehityskertomuksella: kahdeksan vuoden nuhteeton ja rikokseton elämä, toimeentulo työllä ilman yhteiskunnan almuja, kansalliskielen oppiminen sekä sopeutuminen täkäläisiin tapoihin. Kelpo kansalaistujalle minä sanon ihonväriin ja uskontoon katsomatta: tuohon käteen. Ja toivon, että kättely luonnistuu kaikille sukupuolille syrjimättömästi, siis naisenkin kosketusta kunnioittaen. Tervetuloa supisuomalaisten maanmieheksi. Tervetuloa kanssamme saunaan aatamin ja eevan asussa — tai ainakin uimahallin sääntöjen mukaisesti. Tervetuloa paistamaan makkaraa, sen ainesosaksi käy eksoottinenkin kasvi tai elukka — kunhan ei laittomasti rituaaliteurastettu. Tätä tavoitetta tähdentää kansalaisuuslain kolmivaiheinen uudistus, jota sisäministeri Rantanen äsken viisaasti esitteli.

Arvoisa puhemies! Rukoilen rauhan puolesta. Pudotan roponi kolehtihaaviin Gazan viattomien lasten hyväksi. Siunaan Israelia, joka suojelee historiallisesti maailman vainotuinta kansaa ja pyhää maata. Vastauksiani välikysymykseen ovat: humanismi ja lähimmäisenrakkaus. Rauhan miehenä suren Lähi-idän sodan laajentamista kulttuurisotaan kotimaassa. Te välikyselijät värväydytte kulttuurisotureiksi — jälleen kerran. Palestiinan liput liehuivat ja kannattajat riehuivat Helsingissä viime itsenäisyyspäivänä. Näköjään rauhaisa 612 kiihottaa ääripalestiinalaisia. Israel-viha tempaa mukaansa suomalaisia yliopisto-opiskelijoita, jotka kyselyssä eivät edes tiedä, mitä tarkoittaa iskulause ”joelta merelle”. Heidän aatteensa on tsoukkiherännäisyys. Palestiinan sotaviirit hulmuavat Suomen vappumarsseilla ja ay-liikkeen lakoissa. Täh? Känsäkourainen suomalainen työläinen ei janoa kulttuurisotaa. Se on vasemmistopoliitikkojen intohimo. Palestiinan symbolit soluttautuvat Suomen naistenpäivään. Kyllä, tämänkin todistavat tiedotusvälineiden valokuvat ja videot. Lähi-idän sukupuoliroolit lienevät feminismin tavoite. Ovatko kulttuurisodan amatsonit ihan tosissaan? Katsokaa, kuinka Hamasin tukija Iran tv-lähetyksissään sumentaa sääret suomalaisministeriltä. Homoseksuaalien oikeudet olivat minulle sydämenasia jo arkistoissa, kun historioitsijana tutkin 1600—1700-luvun homo-oikeudenkäyntejä. Kansanedustajana kauhistelen sitä, että Suomen vähemmistöjen asianajajat mielistelevät maailmanuskontoa, joka valtapiirissään tukahduttaa sukuvietin. Kumma kulttuurisota syttyy Pridessä eli ’Ylpeydessä’ Suomen toreilla ja kaduilla: Ylpeyden vähäpukeisissa paraateissa sateenkaaren alla paistaa Palestiina-propaganda. Irvokasta kulttuurisotahulluutta! Tsoukkiherännäisyys soimaa suvaitsevaisia kristittyjä ja juutalaisia. Se hyväksyy ikeen, joka todella painaa ihmisoikeuksia. Teidän poseerauksenne ulkopolitiikalla aiheuttaa itsepetoksen nurkan takana. Mellunmäen moskeijan edessä ei hylly Ylpeyden paljas pylly.

Arvoisa puhemies! Lakiesitys nostattaa lähimenneisyydestä ahdistavia muistoja. Onko siitä todella vain muutama vuosi? En tiedä, en väitä, kysyn teiltä muistavaisemmilta, tietäväisemmiltä: menikö homma näin? Me kätkimme kasvomme kuin niqabiin. Sulutimme maakuntia ja suljimme ovia. Lymysimme sulkujen takana. Kartoimme rakkaita omaisia. Riistimme lapsilta kosketuksen ja läsnäolon. Siksikö, että riskiryhmä sai hieman pidemmän varjoelämän? Tivasimme toisiltamme vilkkuja ja passeja. Tykitimme suoneen leikkaamatonta, sataprosenttisen priimaa rokotekamaa jopa puolen tusinaa annosta. A-studion jokailtaisten tautiviisaiden mukaan ne kaikki antoivat hyvän suojan vakavinta tautimuotoa vastaan. Vainosimmeko me lähimmäistä, joka syystä tai toisesta ei suostunut piikille? Se siitä. Minä en jaksa jälkiviisastella, eikä minulla ole siihen lääketieteellistä asiantuntemusta. Paneudun nykyhetkeen. Hallituksen esitys Maailman terveysjärjestön kansainvälisen terveyssäännöstön lisäyksistä ei ole paholaisen paperi. Tuskin tämä merkitsee WHO:n miehitystä taikka lääkefirmojen salaliittoa. Lakiesitys menee läpi. Menköön. Turha pitkittää tätä keskustelua tyhjässä salissa. Mutta tulevaisuutta kohti lausun kainon toivomuksen: Koronahistoria Suomessa odottaa kirjoittajaansa, epidemiologian sijaan koronan oikeushistoriaa sekä kulttuuri- ja yhteiskuntahistoriaa, jopa psykohistoriaa. Yksi kiintoisa näkökulma on pakkorokotusvastaisten ihmisten rehabilitointi. Eri alojen työläisille ja yrittäjille koitui pakkorokotusvastaisuudesta kohtuuttomia kärsimyksiä. Rehabilitointi ei tarkoita vikapäiden etsimistä tai kostoa eikä varsinaista hyvitystäkään. Toivon vain, että historiantutkimus palauttaa koronatoimien uhrien maineen ja kunnian.

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Garedewin ja kaikkien seuraavienkin puhujien kanssa täsmälleen samaa mieltä holokaustin perkeleellisyydestä, mutta kiistän Suomen syyllisyyden holokaustiin. Kiistän osallisuudenkin. Suomi luovutti natsi-Saksaan kahdeksan juutalaista ulkomaan kansalaista. Paha teko, mutta pieni määrä. EU-lähtöinen lakiesitys ei huomioi kansallista lukua kahdeksan. Esille tunkee eurooppalainen kauheus: kuusi miljoonaa murhaa. Samalla hälvenee oma ylpeydenaihe. Suomi ei todellakaan tappanut mitään vähemmistöään, eipä juuri vainonnutkaan. Toinen sotahistorian muistutus: suomalaiset itse hädin tuskin pelastautuivat totaaliselta joukkotuhonnalta ja kansanmurhalta. Lakiesitys mainitsee 27 kertaa Saksan ja kuudesti natsit. Neuvostoliitosta mainintoja on nolla. Myös sana ”kommunismi” puuttuu tykkänään. Epäsuhta ei ole ministerin vika eikä lainvalmistelijoiden vika. Se kumpuilee kaukaa menneisyydestä, toisen maailmansodan lopputuloksesta ja konferenssien ja julistuksien pakollisista kompromisseista. Kylmän sodan tilanne mahdollisti natsien tuomitsemisen oikein, mutta genosiidin kansainvälisistä määritelmistä oli 1900-luvun jälkipuolella valitettavasti pakko unohtaa holodomor, gulag, Katyn, Turkin armenialaiset, Kiinan kulttuurivallankumous taikka suomalaiset murhatut, jotka lepäävät joukkohaudoissa esimerkiksi Sandarmohissa. Nyt tämä on helppo sanoa: sekä Hitleriin että Staliniin verrattuna piru ja Beelzebub olivat hyviä jätkiä. Suomen eduskunta ei tässä salissa vuonna 1943 voinut muodostaa sellaista kantaa, että saakutin sakemannit, jollette sulje Auschwitzia, niin me avaamme puna-armeijalle Rukajärven tien. Suomea uhkasi talvisodassa, välirauhan pinteessä ja jatkosodan päätteeksi puhdistus isolla P:llä. Turvallisuuspalvelu NKVD:n turvallisia niskalaukauksia, ei rintaan ja naamaan niin kuin punikit ja lahtarit toisiaan vaan niskaan. Satojatuhansia vainajia toteutumattomassa Suomen historiassa, jos arvioimme Itä-Euroopan toteutuneen kansanmurhahistorian perusteella. Ensimmäiseksi tietenkin suojeluskuntalaisten likvidointi, sitten kulakit, isännät ja emännät, joilla oli kymmenen peltohehtaaria, kolme lehmää sekä työvoimana renki ja piika kuin kapitalisteilla. Teloitus tai karkotus Kazakstanin aroille. Erityisen huolellisesti piti puhdistettaman Suomen älymystö. Monttuun niin professorit kuin kansakoulun opettajattaretkin. Arvoisa puhemies, tietäväiset kollegat! Tuskin kukaan meistä kiistää sitä, että Neuvostoliiton ja Kiinan rikokset ihmisyyttä vastaan olivat massamurhaavampia ja pitkällisempiä kuin natsi-Saksan. Ja jos kiistääkin, harha ei parane kriminalisoinnilla vaan lukemalla paperikirjoja.

Arvoisa puhemies! Minun nuoruudessani 1960-luvulla Yle esitti ainoalta tv-kanavaltaan sarjaa nimeltä Käytöskukka — ikätoverit, muistatteko? Alkeellinen animaatio, piirrokset kuin lapsen liidulla, jaksot muutaman minuutin mittaisia, päähenkilöinä pikkupossut Hinku ja Vinku. Kohtauksissa oli huonoa käytöstä ja selkokielinen opetus: noin ei saa tehdä. Käytöskukassa oli myös vieraileva tähti nimeltä Suursyömäri. Hinku ja Vinku puuhasivat jotain hyödyllistä, Suursyömäri säntäsi esiin, aukaisi kitansa ja hotki eväät. Hyi! Tänään Yleisradio itse on suursyömäri, yksi maailman ahnaimpia julkisen palvelun medioita. Ennen tv-lupamaksulta välttyi kansalainen, joka ei toosaa töllöttänyt. Esimerkiksi vanhoillislestadiolaiset olivat vapaat Ylen syntisten ohjelmien rahoituksesta. Kun lupatarkastaja rimputti ovikelloa, luvattomat eivät ehkä muutenkaan avanneet. Ikävää, että protestoimisen mahdollisuus poistui. Nykyisinhän Yle-verosta pääsee eroon ainoastaan tulottomuudella. Kun olet töissä tai kohtalaisella eläkkeellä, kustannat Ylen propagandakoneistoa. Sen opinkappaleita ovat tsoukkiherännäisyys, supisuomalaisuuden kammo, rasisminvastainen itseinho, ilmakehäkiihko ja sateenkaari-industrialismi. Suursyömäri-Yle on isompi kuin muut tiedotusvälineet yhteensä. Siksi sananvapaus surkastuu ja kilpailutilanne kieroutuu perverssiksi. Pienyrittäjät tekevät omin avuin nettiin itsenäisiä, aidosti riippumattomia asiaohjelmia, Olemme kaikki käyneet niissä. Mitäs niitä on? Ivan Puopolo, Puheenaihe, Hildén ja Kaira, Keijocast, Kuuntelija-podcast. Nuo yrittäjät ansaitsevat leipäänsä tosi pieninä palasina seuraajilta, lahjoittajilta, mainoksista, ja vähintään yksityishenkilöinä he maksavat Yle-veroa tuhat kertaa tuhdimmalle kilpailijalleen. Suursyömäri-Yle vetää Hinkun ja Vinkun muruset naamariin. Suursyömäri-Yle ei poimi käytöskukkia. Parlamentaarinen työryhmä laittoi tauon budjetin paisutukseen ja samalla suojeli esimerkiksi maakunnallisia toimintoja. Suursyömäri laihduttaa jotakin, mutta ei suinkaan ulkomaisia realityjä eikä brändiään ilmaisena Netflixinä — nuo pahiten rassaavat mainoskanavia. Jaa-a, aiemmin ovat monet, monituiset kansanedustajat rummuttaneet tämän kansalaisaloitteen puolesta eduskunnassa. Varsinkin somessa on helppo meuhkata Yleä vastaan. Sääli, että sali on näin tyhjä ratkaisun hetkellä — yleisöstä viis, mutta seikalla on väliä käsittelyn kannalta. Jos ainutkaan kollega ei nyt ilmaise minulle tukeaan, aloite raukeaa ilman äänestystä. Pyydän vain yhtä kannattajaa. Sillä pääsemme huomenna painamaan nappia ”jaa” tai ”ei” omantunnon mukaan. Liekö liikaa vaadittu? Ehkä, mutta minun omatuntoni on puhdas. Taistelen hävityn asian puolesta, ja kaadun saappaat jalassa. Arvoisa puhemies! Esitän Yle kuriin nyt -kansalaisaloitteen hyväksymistä.

Arvoisa puhemies! ”Yksittäistapaus” oli taannoin tiedotusvälineissä niin yleinen sana, että merkitys hapertui huumoriksi, vaikka ulkolaisten vakavissa rikoksissa ja sopeutumattomuudessa ei ole mitään naureskelemista. Menköön ”yksittäistapaus” nyt kuitenkin uusiokäyttöön vähäpätöisessä puheenvuorossani. Yksittäistapaus elelee Suomessa iät ajat, syystä tai toisesta ei opi suomen kieltä, ei työskentele, tulee toimeen etuuksilla, jämähtää kotouttamisteollisuuden raaka-aineeksi, pyörii monikulttuuripiirissä, pitäytyy kaukomaalaisen uskontonsa opinkappaleissa ja vaatekappaleissa, potee vaikeuksia Suomen lain kunnioittamisessa. Hallituksen esitys tunnistaa tämän yksittäistapauksen. Yksittäisillä taikka kaksittaisilla ja lukemattomillakin tapauksilla on ihmisarvo, totta kai. En halveksi kenenkään vakaumusta taikka elämäntapaa. Hyvänsuopaan sävyyn vain totean, että Suomen kansalaisuuden ehtojen tiukennus tulee tositarpeeseen. Yksittäistapauksille emme sano ”tervetuloa Finlandiaan” vaan ”tervemenoa monikulttuurilandiaan”.

Arvoisa puhemies! Menneisyyden vankina melkein väitän, että ennen olivat lasaretit ja kunnantalot puuta ja miehet ja naiset rautaa, mutta ei, jälkiosa ei pidä paikkaansa. Ennenkin oli lahoja ukkoja ja akkoja sekä äkkivääriä nuoria. Aikakaudet erottuvat taloudenpidossa. Ennen olivat markat metallia ja paperia, vähintään numeroita pankkikirjassa ja velkakirjassa. Pitäjä, kunta, ei saanut miljoonaluottoa Säästöpankista, lääni ei saanut miljardia Kansallis-Osake-Pankista. Menot menivät 1800—1900-luvulla aikalaisten piikkiin. Talonpoika, porvarinleski ja lähiön maaltamuuttaja eivät laskuttaneet palveluistaan seuraavia sukupolvia. Vuosituhannen vaihteessa rahakirstut aukesivat ja 2010-luvulla räjähtivät selkosen seljälleen. Vapauduimme ammentamaan yhteisiä ei-kenenkään-miljardeja euroja rannattomilta rahamarkkinoilta. Nyt välikysymys vaikertelee lisäleikkauksista. Todellisuudessa tuska johtuu neljännesvuosisadan törsäyksestä. Velkarahatulva ei hedelmöitä vaan mädättää. Käytännön asioista, nimenomaan terveydenhuollosta ja koulutuksesta, huolehtiminen on vaihtunut maailmansyleilyyn, vallankin kolmannen maailman syleilyyn, etten sanoisi kuoleman syleilyyn. Pääkaupunkiseutu isottelee kokoaan suurempana himovelkarahalla. Kukapa ikiomasta pussistaan rahoittaisi väestönvaihtoa, joka ei ole työperäistä vaan kulutusperäistä? Himovelka huohottaa ilmakehäkiihkoon. Kun ilmakehäkiihkoilija raiskaa lähiluonnon älypyörätiellä, harmaata siirtymää ei kata kolehti vaan himoverotus. Äyrit kilahtavat jopa aikuisten pyöräilykursseihin ja koululaisten käänteiseen eheytykseen. Vanhan sananlaskun mukaan hullu mies Huittisista syö enemmän kuin tienaa. Kävin hiljan Huittisissa. Isännät ja emännät kertoivat, että tuo ei tarkoitakaan tuhlausta vaan sitä, että muinoin nälkäpalkka oli pienempi kuin työläisen ruuan hinta, joten työmaa ei lyönyt leiville. Minä, menneisyyden vanki, lähes kaihoan 1800-luvun Huittisiin. Tänä päivänä jyllää silmittömämpi seinähulluus. Hullu mies Espoosta, hullu nainen Vantaalta ja hullu muunsukupuolinen Helsingistä syövät enemmän kuin jälkipolvetkaan tienaavat. [Aki Lindén: Erityisesti nämä!]

Arvoisa puhemies! Suomi on väkivaltaisten vähemmistöjen maa. Rasisminvastainen mielikuvateollisuus sulkee silmämme tosiseikalta. Enemmistö ei murhaa, raiskaa ja ryöstä vähemmistöjä. Päinvastoin, tilastot tihkuvat supisuomalaisten verta. Eräät kansanryhmät väärinkäyttävät törkeällä tavalla yhteiskuntamme laupeutta, kuten edustaja Garedew äsken osoitti — katujengit ovat matujengejä. Ravintola Härmän Häjyssä eivät ammuskelleet Isontalon Antin ja Rannanjärven heimolaiset. Vähemmistöjen väkivalta ei vähene siitä, että enemmistö syyttelee itseään syrjinnästä tai kotouttaa mielin kielin. Kiitän hallitusta kriminaalipolitiikan terästämisestä.

Arvoisa puhemies! Ikääntyvät kohtalotoverini! Ikääntyminen on viheliäistä, mutta viheliäisyys ei johdu raha-asioiden kehityksestä. Elämän ehtoo on tänään kahisevin kautta aikain. Jos terveyttä siunaantuu, ikivanhuutta edeltää varhaisvanhuus. Kuusikymppisillä, seitsemänkymppisillä on, millä mällätä. Totisesti. Eläkepyramidin huipulla ei sijaitse vaivaistaloa, vaan velaton lukaali plus lomamökki. Raajarikon ukon ja akan kerjuukeppi ei enää kopise, aivan toinen on ääni älykellossa. Tekonivelet lonksuvat etelän lämmössä, ja takamukset hytkyvät karaoken tahtiin. Verratkaapa: Lähimenneisyydessä harrastukset olivat särjen ruotiminen ja kutun lypsäminen. Nyt laatuviinakset viipyilevät kurttuisissa kurkuissa ja golflyönnit wusahtavat elinkaaren ihannetulokseen. Hyvä, hyvä. Kukin kerskakuluttaa omia säästöjään. Vaan kun hulppeaa varhaisvanhuutta seuraa vielä 30 vuotta ikivanhuuden hoivaa, kuka tai mikä sen muka maksaa? Kaikkivoipa epeli nimeltä yhteiskunta? Voi taivahan jumala! Varoitan ikäisiäni, yhtä lailla kuin nuorisoa, historiallisesta kiittämättömyydestä. Työeläke, toimeentulotuki, asumistuki, opintotuki ja Kela-korvaus eivät ole perusoikeuksia. Ne ovat meidän aikamme ainutkertaisia ihmeitä. Äkillisiä, hetkellisiä, katoavaisia etuoikeuksia. Valtiontalous on kanttuvei, Suomi-neito muistuttaa itse ruotuvaivaista. Sen kumaraisille harteille ei kohoa tolkuton taakka. Yhteiskunta kokonaisuutena sortuu huonoon kävveeseen, ja sillä on ruuperä otassa. Olivatko ennen lasaretit puuta ja miehet ja naiset rautaa? Ei. Minä en kaihoa kurjuutta enkä kiroa etuuksia, ainoastaan rohkaisen aikalaisia. Meissä uinuu sielunvoimia, pärjäämme vähemmällä, jahka on pakko. Esivanhemmilla oli kansanparantaja kiropraktikkona ja kylänmies seksuaaliterapeuttina. Silti selvisivät elämästä hengissä, vieläpä siittivät, synnyttivät, uutta elämää enemmän kuin me. Budjetin alijäämään ei auta mikään, mutta vaatimusten ylijäämää supistaa halpa harrastus. Monet vanhukset ja varhaisvanhukset lukevat historiaa ja Kalle Päätalon kirjoja. Niistä asiat aukeavat takuulla todemmin kuin tiktakin videoista.