Tere Sammallahti

Kiitos, arvon puhemies! Pidän aivan käsittämättömänä tätä tapaa, millä täällä puhutaan, aivan niin kuin Suomella ei olisi 15 miljardin euron kestävyysvajetta. Jokaiseen Suomen ongelmaan vasemmalta esitetään jonkinlaiseksi ratkaisuksi verojen korottamista, lisää sosiaalitukia, palaamista vanhaan, työmarkkinoiden jäykistämistä entisestään ja niin edespäin ja niin edespäin. Minun mielestäni on todella ylimielistä antaa sellainen kuva suomalaisille, että Suomi voisi jatkaa niin kuin aina ennenkin, että mitään hätää ei ole eikä minkään tarvitse muuttua. Tämä on aivan uskomatonta, että yksikään opposition puheenvuoro ei ole tarjonnut täällä mitään konkreettista vaihtoehtoa, ei hintalappua eikä työllisyysvaikutusta. [Välihuutoja vasemmalta]

Arvon puhemies! Ydinenergialain uudistuksesta tulee yksi Suomen historian tärkeimmistä ympäristöteoista, ellei jopa niistä kaikkein tärkein. Tämän lain päivitys mahdollistaa ydinvoiman nopeamman ja poliittisesti riskittömämmän luvittamisen, ylläpidon sekä rakentamisen, turvallisuudesta tinkimättä. Ydinvoiman takaaman halvemman ja vakaamman energiantuotannon myötä Suomi-neidon teollinen selkäranka vahvistuu ja maamme muuttuu houkuttelevammaksi investoinneille. Koska energia on yhteiskunnan tärkein tukipilari ja tarvitsemme sitä kaikkialla arjessa, vaikeuttavat muun muassa pörssisähkön rajut hintavaihtelut niin yritysten kuin kansalaistenkin elämää tarpeettomasti. Energiantuotannon ja hinnan tulee olla paremmin ennakoitavissa, turvallista, kohtuuhintaista ja mahdollisimman vähän ympäristöhaittoja aiheuttavaa. Siksi onkin äärimmäisen tärkeätä purkaa esteitä myös ydinvoiman tieltä. Arvon puhemies! Olennainen osa ydinenergiapolitiikkaa on tietysti ydinpolttoainehuolto sekä käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus. Se on tällä hetkellä maailmanlaajuisesti arviolta lähes 500 miljardin euron lähes korkkaamaton teollisuudenala, johon Suomella ainoana maana maailmassa on kehitetty niin kapselointi- kuin muutkin loppusijoittamiseen tarvittavat tekniikat. Toistan: käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittaminen on noin 500 miljardin euron maailmanlaajuinen ja alati kasvava neitseellinen teollisuudenala, johon Suomella ainoana maana maailmassa on tarvittava osaaminen. Näin ollen olisikin suurta viisautta mahdollistaa käytetyn ydinpolttoaineen kaupallinen loppusijoittaminen purkamalla käytetyn ydinpolttoaineen tuonti- ja vientikielto ydinenergialaista mahdollisimman pian, miksei jo tällä hallituskaudella. Myös tämä uudistus takaisi Suomelle uusia investointeja, roolin kansainvälisenä edelläkävijänä, korkean lisäarvon työpaikkoja, kaivattua talouskasvua sekä valmista polttoainetta uuden sukupolven ydinreaktoreihin, jotka kykenevät muuttamaan käytettyä ydinpolttoainetta energiaksi ja vähemmän vaaralliseksi loppusijoitustuotteeksi. Arvon puhemies! Kokoomuksen jo pitkään ajama ydinvoimamyönteinen energiapolitiikka on tuottanut toivottua tulosta. Toisaalta ydinvoimapelottelijoiden kauhukuviin ja epärealistiseen energia-ajatteluun langenneissa maissa energian hinnat ovat nousseet, ilmastopäästöt ovat lähes ennallaan ja teollisuus ongelmissa. Niinpä meidän suomalaisten onkin syytä ylpeästi jatkaa menestyksekästä sinivalkoista, ydinvoimamyönteistä energiapoliittista linjaa. Kiitän ex-ministeri Kai Mykkästä esikuntineen ydinenergialain uudistamisen aloittamisesta ja ministeri Sari Multalaa esikuntineen esityksen eduskuntaan tuomisesta. Samoin kiitän meidän tettiläistä Venlaa, joka kirjoitti rungon tälle, ainakin minun omasta mielestäni, suorastaan oivalle puheelle. — Kiitos.

Kiitos, arvon puhemies! Palatakseni vielä teemaan näistä päästölaskelmista ja niitten taustalla olevista oletuksista: Kun tämä meidän laskenta perustuu tämmöiseen suhteelliseen tapaan, eli verrataan johonkin aikaisempaan vuoteen ja sitten lasketaan siihen perustuvia suhteellisia päästövähennyksiä tällä tarkastelukaudella tai seuraavalla tarkastelukaudella, niin valitettava fakta on se, että se palkitsee maita, jotka ovat hoitaneet edellisellä tarkastelukaudella metsäluontonsa huonosti, ja sitten taas rankaisee heitä, jotka ovat hoitaneet sitä hyvin, niin kuin esimerkiksi Suomea. Eli jos Suomi olisi tällä vertailutarkastelujaksolla esimerkiksi hakannut kaikki metsänsä, niin meillä olisi hirvittävän hyvä tilanne tänä päivänä tämän laskennan puitteissa, joskaan metsäluonnon puitteissa ei olisi, ja sitten taas toisinpäin. Tähän dynamiikkaan viitataan tässä laskelmien tarkastelussa ja siinä, miten näitä kannattaisi suhteuttaa [Puhemies koputtaa] absoluuttisiin päästö- ja hiilinielulaskentoihin eikä näihin suhteellisiin, laskennallisiin. — Kiitos.

Kiitos, arvon puhemies! Kansakuntamme tulevaisuuden ja erityisesti Suomen puhtaan luonnon kannalta keskipitkän ja pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmat ovat tietysti äärimmäisen tärkeitä. Epäonnistuneen suunnitelman seurauksena saatamme sitoutua toteuttamiskelvottomiin, kansantaloutemme tuhoaviin ja globaalisti luonnontilaa heikentäviin ratkaisuihin. Sen sijaan onnistunut suunnitelma ja sen onnistunut täytäntöönpano tukee taloutemme kasvua ja takaa ympäristömme elinkelpoisuuden nyt ja tulevaisuudessa. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma kohdistuu erityisesti taakanjakosektoriin, jonka keskiössä ovat liikenteen, maatalouden ja rakennusten erillislämmitysten päästöt. Pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma taas puolestaan tarkastelee päästöjen ja hiilinielujen kehitystä seuraavien 30 vuoden aikana erilaisten skenaarioiden kautta. Näiden skenaarioiden keskeinen viesti on, että tulevaisuuden päästökehitys riippuu teknologian, talouden ja kansainvälisen politiikan suunnista erityisesti EU-tasolla. Kokoomus on sitoutunut ilmastolain mukaiseen vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteeseen. Suomi on jo nyt onnistunut ilmastotyössä monella osa-alueella erinomaisesti. Erityisesti päästökauppasektorilla, eli energiantuotannossa ja suurteollisuudessa, päästöt ovat vähentyneet ripeästi. Tämä on vahva osoitus siitä, että EU:n päästökaupan kaltaiset markkinataloutta tukevat mekanismit yhdistettynä teknologisia innovaatioita tuottavaan kapitalistiseen vapauteen tuottavat kustannustehokkaita ja toimivia keinoja vähentää yhteiskuntiemme tuottamia päästöjä. Taakanjakosektorilla Suomi etenee kohti asetettuja päästövähennystavoitteita. Liikenteessä, maataloudessa ja rakennusten lämmityksessä on tehty ja tehdään edelleen toimia, joilla päästöjä saadaan vähennettyä. Näillä näkymin Suomi on saavuttamassa taakanjakosektoria koskevat ilmastotavoitteensa. Erityisesti liikenteen sähköistyminen vähentää tulevaisuudessa päästöjä ja on oivallinen käytännön esimerkki markkinatalouden kyvystä löytää ratkaisuja myös aikamme ympäristöhaasteisiin. Arvoisa puhemies! Suomen ja monen muun EU-maan ilmastopolitiikan suurimmat haasteet liittyvät maankäyttösektoriin ja erityisesti metsien hiilinielujen kehitykseen. Aiemmin eduskunnassa päätetyt hiilinielu- ja hiilineutraaliustavoitteet tehtiin silloisen hiilinielulaskennan antaman tiedon perusteella. Sittemmin hiilinielulaskennan pohjalla olevat mittaustiedot ovat muuttuneet merkittävästi ja ajaneet ison osan Euroopan maista hiilineutraaliustavoitteen kannalta mahdottomaan tilanteeseen. Hallitus on rahoittanut Helsingin yliopiston, Ilmatieteen laitoksen ja Luonnonvarakeskuksen yhteishanketta, jonka tavoitteena on parantaa hiilinielujen tilannekuvaa ja vahvistaa päätöksenteon tietopohjaa. Ajantasaisen tiedon lisäksi päätöksenteon pohjaksi tarvitaan realismia ja aidosti saavutettavissa olevia tavoitteita. Laskentamallissa, jossa Suomen alati kasvavat metsät ovat vuosi vuodelta isompi laskennallinen päästölähde, täytyy olla jotain perustavanlaatuista vikaa. Maankäyttösektorista puhuttaessa on hyvä muistaa, että kilpailukykyisen ja työllistävän bio- ja metsätalouden edellytyksenä on puuraaka-aineen riittävä saatavuus. Me emme näe hakkuiden rajoittamista taloudellisesti kestävänä tai oikeudenmukaisena ratkaisuna Suomen ilmastopolitiikan haasteisiin. Arvon puhemies! Opposition väitteet siitä, että hallitus olisi istunut käsiensä päällä ilmastopolitiikassa, eivät tietenkään pidä paikkaansa. Haasteellisella maankäyttösektorilla on jo linjattu ja osin toteutettukin lisätoimia. Myös taakanjakosektorille on tehty uusia päästövähennystoimia. Ajoneuvokantaa uudistetaan romutuspalkkioilla, biokaasun tuotantoa ja ravinteiden kierrätystä tuetaan, metsitystukea laajennetaan. Teollisuus- ja energiapolitiikassa panostetaan uusiin puhtaan siirtymän teknologioihin, kuten hiilidioksidin talteenottoon, johon investoidaan lähes 100 miljoonaa euroa. Puhtaan siirtymän investointien verohyvityksellä lisätään puolestaan puhtaan energian kysyntää ja tarjontaa. Hallituksen ilmastopolitiikalla ei pyritä näivettämään Suomea, vaan mahdollistamaan niin sanotut win-win-ratkaisut, joilla Suomeen syntyy uusia töitä sekä investointeja päästöjen samalla vähentyessä. Arvoisa puhemies! Energiapolitiikka on erottamaton osa ilmastopolitiikkaa. Vuonna 2025 Suomessa tuotetusta sähköstä 95 prosenttia oli fossiilivapaata, ja samalla sähkön keskihinta oli Euroopan edullisin. Tämä ei ole sattumaa, vaan seurausta Suomen pitkäjänteisestä energiapolitiikasta ja ennen kaikkea ydinvoiman merkittävästä roolista. On onni, että ydinvoiman hyödyt ymmärretään nykyisin laajasti tämän salin vasenta reunaa myöten. Ydinvoima tarjoaa vakaata perustuotantoa, joka mahdollistaa edullisten ja uusiutuvien tuotantomuotojen, kuten maa- ja merituulivoiman, laajamittaisen hyödyntämisen. Siksi uudistamme ydinenergialakia, joka helpottaa erityisesti pienydinvoiman rakentamista. Pienydinvoimalla on huomattava potentiaali erityisesti puhtaassa lämmöntuotannossa, mutta myös puhtaassa sähköntuotannossa. Puhtaalla sähköllä on päästövähennysten lisäksi laajat elinkeinopoliittiset ulottuvuudet. Teollisuutemme, kuten myös koko muu yhteiskunta, elää puhtaasta ja halvasta sähköstä siinä, missä riittävä ja luotettava sähköntuotanto mahdollistaa myös hiilidioksidin talteenoton, vetyteknologioiden, hiilivapaan teräksen ja muiden uusien teknologioiden kehittymisen ja keskittymisen Suomeen. Arvoisa puhemies! Pitkän aikavälin ilmastosuunnitelman skenaariot korostavat myös EU:n ja globaalin toimintaympäristön merkitystä. Me kaikki tässä salissa tiedämme, että ympäristöongelmia ei ratkaista yksin Suomessa tai edes EU:ssa. [Puhemies koputtaa] Silti Euroopassa tehdyillä ratkaisuilla on vaikutuksensa siihen, miten globaali talous kehittyy puhtaan energian, uusien teknologioiden ja ympäristöhaittojen vähentämisen suhteen. Suomen ja Euroopan kilpailukyvystä on tietysti pidettävä kiinni. Jos teollisuus ajetaan pois Euroopasta, se ei vähennä päästöjä globaalisti, päinvastoin. [Puhemies koputtaa] — Pieni hetki, arvon puhemies! — Silloin päästöt ja työpaikat vain siirtyvät maihin, joissa sääntely on löyhempää. Tällaisten hiilivuotojen torjumiseksi tehokas ratkaisu ovat talousalueellamme EU:n ulkopuolelta tuleville tuotteille asetetut hiilitullit, joita kokoomus tukee vahvasti. Arvon puhemies! Suomen päästöt kehittyvät kokonaisuutena oikeaan suuntaan ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. [Puhemies koputtaa] Hiilinieluihin liittyy epävarmuuksia, mutta niitä ei ratkaista arvailulla vaan paremmalla tiedolla. Kun tilannekuva tarkentuu, voidaan tehdä oikeasuhtaisia, vaikuttavia ja aidosti toteutuskelpoisia päätöksiä. Realistinen ja kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on sekä luonnon että Suomen talouden etu. — Kiitos.

Arvon puhemies! Joka vuosi Suomessa eletään niin sanottu veropäivä eli kansankielisesti kateuspäivä, jolloin jokaisen suomalaisen oikeutta yksityisyydensuojaan loukataan julkaisemalla yksityishenkilöiden verotiedot. Media ja monet muut tahot perustelevat verotietojen julkisuutta yhteiskunnallisella läpinäkyvyydellä, mutta todellisuudessa veropäivä on lähinnä median johtama tirkistelyrituaali, jossa tabloidijulkkisten, muusikoiden, somevaikuttajien, pornotähtösten ja jopa kuolleiden ihmisten verotietoja räävitään julkisuudessa lehtien myymiseksi. Tällä tirkistelyrituaalilla ei tietenkään ole mitään tekemistä yhteiskunnallisen avoimuuden tai läpinäkyvyyden kanssa, eikä se palvele mitään jalompaa, korkeampaa tarkoitusta, kuten mediassa meille väitetään. Siksi tässä lakialoitteessa esitetään, ettei verovelvollisen nimi enää jatkossa ole julkista tietoa. Suomessa julkinen ja yksityinen ovat menneet valitettavasti täysin sekaisin. Esimerkiksi kuntien työvoimapalvelut eivät saa yksilön tulotietoja tulorekisteristä. Veronmaksajien rahoilla elävä järjestörälssi ei ole velvollinen julkaisemaan tilinpäätöstietojaan. Vanhemmilla ei välttämättä ole oikeutta lastensa terveystietoihin, ja jopa aviopuolisoiden yksityisyyttä suojelee kirje- ja viestintäsalaisuus, ja tietysti hyvä niin. Tavan kansalaisen on lähes mahdotonta ymmärtää yksityiskohtaisesti, mihin valtio, hyvinvointialueet ja kunnat veronmaksajien rahoja käyttävät, niin läpinäkymätöntä julkinen rahankäyttö on. Mutta tavallinen kansalainen on täysin julkisen vallan ja median oikkujen armoilla, ja valtiovalta levittelee suomalaisten yksityistiedot kaiken maailman tietoon kerran vuodessa. Hieman George Orwellin romaania Vuonna 1984 mukaillen Suomessa yksityinen on julkista ja julkinen on yksityistä, ja se on mielestäni väärinpäin. Arvon puhemies! Tämän lakimuutoksen tarkoituksena on suojella suomalaisten yksityisyyttä samalla, kun taataan esimerkiksi tutkijoille mahdollisuus käyttää verotietoja yhteiskunnalliseen tutkimukseen. Vaikka verovelvollisen nimi salataan jatkossa, jäävät muut tiedot julkisiksi verotuksen läpinäkyvyyden, veropoliittisen päätöksenteon ja verotutkimuksen tueksi. Aloitteessa esitetään myös verovelvollisen sukupuolitiedon lisäämistä julkiseksi tiedoksi. Tämä mahdollistaa yhteiskunnallisen tutkimuksen jatkumisen tiedoiltaan kattavampana mutta anonyyminä. Näin turvataan suomalaisten oikeus yksityisyyteensä mutta myös tutkimus- ja verotietojen läpinäkyvyys juuri sen verran kuin on tarpeellista ja perusteltua. — Kiitos.

Kiitos, arvon puhemies! Tästä velkajarruasiasta: tuntuu vähän erikoiselta, että sitä vähän niin kuin yritetään nyt käyttää hallitusta vastaan, vaikka sopu just saatiin. Kun hallitus on tehnyt ennätysmäiset sopeutustoimet, säästötoimet, työmarkkinauudistukset ja niin edespäin tällä hallituskaudella ja lisää on ymmärtääkseni tulossa vielä tuolta riihestä, niin tuntuu erikoiselta, että esimerkiksi edustaja Lindtman tuntuu nyt käyttävän tätä asiaa hyökkäämiseen hallitusta vastaan siinä, missä voitaisiin yhdessä pohtia, mistä ne rahat oikein otetaan. Onko lopulta se oikea tie tässä maassa, Suomessa, missä on OECD:n yksi suurimmista veroasteista, EU:n suurin julkinen sektori, onko nyt lopulta se tie se, että lisätään vain yrityksille verotaakkaa ja kasvatetaan julkista sektoria? Eikö tämä tie ole jo nähty? Nyt pitäisi löytää enemmänkin niitä rakenteellisia toimia, esimerkiksi niitä työmarkkinauudistuksia, joista jokaista sosiaalidemokraatit ovat täällä vastustaneet, ja lähteä hakemaan sitä kasvua sitä kautta sen sijaan, että yritetään velkarahaa ja verorahoja ympäriinsä tykillä ampumalla ratkaista tätä ongelmaa. — Kiitos.

Kiitos, arvon puhemies! Vielä muutama sananen rakennusalasta. Täällä on väläytelty korkotukirakentamisen kiihdyttämistä ja sitten näitä väliaikaisen varainsiirtoveron poistoja. Haluaisin sen verran kysäistä, että toivottavasti ymmärrätte, mitä olette vaatimassa. Jos ajatellaan varainsiirtoveron väliaikaista poistamista, niin kaikki tietävät ja ymmärtävät, että se aiheuttaa vain šokin tuonne asuntomarkkinalle, ja lopulta se siirtää tätä verotukea edeltävät ja sen jälkeen suunnitellut kaupat suunnilleen sinne verotuen aikaan, ja sitten lopulta saadaan kalliilla hirvittävän vähän yhtään mitään. Toinen asia on tämä korkotukirakentaminen. Jo nyt ollaan siinä tilanteessa, että korkotukiasuntojen hinnat ja vuokrat ovat leikkaamassa ainakin pk-seudulla yksityisten asuntojen hintoja. Tämä käytännössä johtaa siihen, että korkotukiasuntoja taseessaan pitävät yhtiöt alkavat olla aikamoisessa liemessä, koska ne täyttöasteet alkavat pienentyä ja se tarkoittaa sitä, että vastikkeita ei liiku entiseen malliin. Mutta kysyn nopeasti ministeri Multalalta vielä: eihän hallitus nyt vahingossakaan ole harkitsemassa näitä opposition esittämiä keinoja? — Kiitos.

Arvon puhemies! Harmittaa, kun tuntuu, että täällä käydään nyt taistelua totuudesta, vaikka sen pitäisi olla meillä jaettu. Saako vasemmisto vakuutettua suomalaiset siitä, että lähes 20 vuotta velkaantunut Suomi selättää talouskriisinsä ottamalla lisää velkaa alati laajentuviin sosiaalitukiin, että työttömyyskriisi ratkaistaan takertumalla 80-luvun työmarkkinoihin, että asiat muuttuvat paremmiksi, kunhan veroja ja julkista sektoria vain kasvatetaan loputtomiin, vai hyväksytäänkö me se tosiasia, että Suomi joutuu lähivuosina muuttumaan tavalla, jonka rinnalla tämä opposition nytkin esittämä mikronäpertely on täysin merkityksetöntä? [Välihuutoja vasemmalta] On TESien yleissitovuuden purku, irtisanomissuojan poisto, ansiosidonnaisen leikkaaminen, tasavero, perustili ja monta muuta juttua, jotka parantaisivat suomalaisen yrittäjyyden, työnteon ja talouden tukemista ja toimintaedellytyksiä. Osa näistä on tehty lujaa porskuttavissa verrokkimaissa jo 90-luvulla. Jos opposition vaatimuksen mukaan ei nyt puhuta edellisestä hallituksesta vaan tulevasta hallituksesta, niin oletteko te valmiita aitoihin isoihin muutoksiin, [Antti Kurvinen: Puhutaan tästä hallituksesta!] vai onko teidän nytkin tarkoitus vain lällätellä suomalaisten kustannuksilla?

Arvon puhemies! Ihmettelen kyllä tätä kielenkäyttöä täällä — puhutaan naisvihamielisyydestä, tasa-arvovihamielisyydestä, mitä kaikkea älytöntä. Käydään nyt nämä kaksi keskeistä elementtiä tässä laissa läpi: Ensimmäinen on nämä määräaikaisuudet: Kyllä, määräaikaisuuksien aloittamisen kynnys madaltuu, mutta vastaavasti niitten ketjuttamisten, jotka ovat saattaneet aikaisemmin kestää vuosia tai vuosikymmeniä, jatkaminen vaikeutuu. Eli toisin sanoen tässä tullaan vähän molemmin puolin vastaan, ja olettaisin näin, että lopputuloksena on vähemmän ketjutettuja määräaikaisuuksia ja sitä vasten vakaampaa työelämää. Toinen asia on sitten tämä takaisinottovelvollisuus: kyllä meidän täytyy ymmärtää tässä maassa myös yrittäjän näkökulmaa, sitä, että sitä työllistämisriskiä saadaan alennettua ja sitä kautta ihmisille enemmän potentiaalisia työpaikkoja auki. En minä sitä ihmettele, että vasemmisto täällä sylkee suomalaisen yrittäjän päälle, mutta sitä minä ihmettelen, että keskusta täällä näyttää ottavan niin jyrkän kannan tähän elukkaan, suomalaiseen yrittäjään, [Puhemies koputtaa] joka on isänmaallisimpia otuksia tällä planeetalla.

Kiitos, arvon puhemies! Ehkä hieman ihmettelen sitä pessimismiä, millä täällä oppositio suhtautuu vallitsevaan asiaintilaan ja niihin päätöksiin, mitä ensi vuonnakin täällä tullaan tekemään. Suomi nyt kuitenkin edelleen on Euroopan metsäisin maa. Meillä on erittäin hyvässä kunnossa olevat vesistöt. Meillä jopa se paha, paha metsäteollisuus huolehtii siitä, että meidän metsät ovat kunnossa, puubiomassa metsissä kasvaa ja niin edespäin. Enemmän minua tässä kaikessa huolestuttaa se, että täällä ei ilmeisesti mitään pystytä tekemään ilman valtiota ja ilman julkisen sektorin puuttumista: ei saada asuntoja rakennettua, ei saada metsiä suojeltua, mikään ei tunnu onnistuvan ilman jonkinlaista tukihimmeliä, joka on rakennettu kahden edellisen tukihimmelin päälle. Toivoisin, että jatkossa me luotettaisiin enemmän markkinatalouteen ja siihen, että suomalaiset kyllä ihan omatoimisesti haluavat suojella suomalaista luontoa. On aivan niin kuin te ette luottaisi suomalaisiin siinä, että me halutaan omia nurkkia pitää puhtaina.

Kiitos, arvon puhemies! On se tavallaan hirvittävän surullista, että juuri niin kuin edustaja Satonen tuossa sanoi, nyt tehdään uudistuksia, jotka on monessa Euroopan maassa tehty jo 30 vuotta sitten ja sen jälkeen nautittu vielä kroonisesti sikäläisittäin suurempaa työllisyysastetta, kroonisesti alempaa työttömyysastetta, parempaa bruttokansantuotetta, vähempää velkaantumista ja niin edespäin. Eli kyllä näille uudistuksille oli nyt jo korkea aika, ja enemmänkin olisi voinut tehdä. Mutta se, mitä vielä ei ole tehty ja missä on nähdäkseni iso potentiaali, on käytetyn ydinpolttoaineen kaupallinen loppusijoittaminen Suomessa. Tämä liittyy ympäristöministeriön rooteliin mutta myös tietenkin tähän keskustelunaiheeseen. Kysymykseni ministereille kuuluu, molemmille: oletteko mahdollisesti käyneet tämmöisestä asiasta keskusteluita missään. Tämähän on tämmöinen noin 500 miljardin dollarin globaali bisnes, johon ainoat työkalut on kehitetty ja toistaiseksi olemassa täällä Suomessa. Eli meillä on täysin neitseellinen teollisuudenala, joka varmasti kaikille meille täällä salissa kelpaisi napattavaksi näin niin kuin matalalla roikkuvana hedelmänä. — Kiitos.

Kiitos, arvon puhemies! Kritiikki työttömyyden ongelmasta on tietysti aivan ymmärrettävää, samoiten puhe siitä, että yrityksiä on mennyt valtava määrä konkurssiin, mutta huomaamatta jää, että myös työllisten määrä on parantunut samoiten kuin uusia yrityksiä on samalla perustettu ennätyksellinen määrä. Lopultahan tässä keskustelussa kyse on maailmankuvista, siitä, uskotaanko me, että esimerkiksi työmarkkinasääntelyä ja työmarkkinakorporatismia lisäämällä tilanteet muuttuvat paremmiksi, tarvitaanko enemmän vai vähemmän normeja, enemmän vai vähemmän työllistymisen ja työnteon esteitä, tai voisiko oikeasti työllisyys parantua lisäämällä verotusta ja sosiaalisia tulonsiirtoja. Kyllä minä nyt ajattelen, että Suomessa tätä reseptiä on kokeiltu riittävän pitkään ja seuraavaksi vastauksen täytyy olla, että vähemmän veroja, vähemmän normeja, vähemmän valtiota, julkinen sektori pois tieltä ja annetaan suomalaisten tehdä. Kannustankin arvon ministereitä jatkamaan sillä ennakkoluulottomalla linjalla, jolla olette tätä meidän järjestelmää uudistaneet tähänkin asti. — Kiitos.

Kiitos, arvon puhemies! Ehkä jotain tästä meidän työmarkkinakulttuuristamme kertoo se, että nyt puhutaan irtisanomissuojan heikentämisestä, kun meidän pitäisi puhua palkkaamisriskin keventämisestä. Niin kuin tässä on monessa puheessa tullut jo esille, ei ketään palkata ihan vain ja ainoastaan sen takia, että yrittäjä pääsisi sitten heidät irtisanomaan. [Joona Räsäsen välihuuto] Minä olen ollut aikoinaan itse rekrytointivastuussa ja olen epäonnekseni joutunut yhden ihmisen aikoinaan irtisanomaan, ja voin kokemuksesta sanoa, että ainuttakaan niin henkisesti raastavaa prosessia ei ole työuralla tullut vastaan kuin se. En hetkeäkään usko, että kukaan yrittäjä haluaisi irtisanoa hyvää, asiansa asiallisesti hoitavaa työntekijää, mutta en myöskään usko, että työntekijät haluaisivat, että heidän työpaikkansa ja heidät työllistävä yritys menisi konkurssiin sen takia, että siellä eivät työntekijät hoida välttämättä omia tehtäviään, jotka kuuluvat siihen työsopimukseen. Tästähän tässä on kyse, ei sen kummemmasta. [Eduskunnasta: Työntekijät kyllä ymmärtävät! — Näkee vasemmiston propagandan tässä!]

Kiitos, arvon puhemies! Tässä keskustelussa on mielenkiintoisia nyansseja tällä hetkellä. Ajattelen näin, että kun meillä on ollut halvimpia sähköjä Euroopassa, jopa halvin sähkö viime vuonna, niin ehkä tämmöinen veronkorotus itsessään nyt ei ole semmoinen murhaavan paha tekijä ihan kaikille projekteille, joskin tietysti kannustinvaikutukset pikkuisen muuttuvat. [Timo Harakan välihuuto] Sitten taas toisaalta voidaan ajatella, että jos me niitä datakeskushankkeita tänne halutaan, niin tietysti mahdollisimman vähän verotusta on aina hirvittävän hyvä asia, mutta jos me halutaan ohjausvaikutusta sille, mihin niitä datakeskuksia rakennetaan ja mihin esimerkiksi sitä hukkalämpöä käytetään, niin kyllä minun mielestäni on aika perusteltua, että sitä ohjataan näitten veroluokkien kautta. Sieltä on sitten saatavissa se ohjausvaikutus, mitä, uskoisin, me kaikki täällä halutaan. Ei me Suomessa välttämättä tehdä hirveästi sillä, että jossain Kainuun korvessa louhitaan jotain meemikryptokolikoita, mutta sillä, että meillä on aitoa laskentatehoa, me tehdään paljonkin. — Kiitos.

Kiitos, arvon puhemies! Vähän ehkä ihmetyttää tämä keskustan ristiriitainen viestintä täällä. Koko hallituskauden te olette vähän niin kuin ilakoineet vahingoniloisesti, kuinka paljon tämä hallitus joutuu ottamaan velkaa. No, nyt muutama päivä sitten te laitoitte sosiaaliseen mediaan viestin, miten tämä homma saadaan tästä kääntymään: ei saa leikata tai säästää mistään, ei saa myöskään korottaa veroja, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää lisävelkaantuminen. Työmarkkinauudistuksia te olette vähän joka käänteessä olleet vastustamassa. [Keskustan ryhmästä: Ei, ei!] No, eilen sitouduitte velkajarruun, ja tänään taas puhutte siitä, että pitäisi saada sitä, tätä ja tuota, lisää velkaa, ettekä anna edes hintalappua näille teidän vaatimuksillenne. Joten minun kysymykseni kuuluu keskustalle ja tietysti muullekin vasemmisto-oppositiolle: paljonko nämä teidän ehdotuksenne oikeasti maksaisivat, ja parantaisivatko ne työllisyyttä oikeasti yhtään ja minkä laskelman mukaan? — Kiitos.

Kiitos, arvon puhemies! Tästä rakentamisesta: Muistutan nyt sen verran, että rakentamisen alakulo ja suhdanneluisu alkoivat siis vuoden 2021 syksyllä eli Marinin hallituksen puolimatkan krouvissa, missä Orpon hallitus tällä hetkellä on. Silloin lähti myönnettyjen lupien määrä laskuun, ja seuraavan vuoden keväällä olivat jo aloitetut neliömäärät laskussa, eikä silloinen hallitus tehnyt asialle tuon taivaallista. No nyt te vaaditte täällä vastasyklisyyttä, eli just sitä, mitä tämä hallitus on tehnyt. Niitä ARAn myöntövaltuuksia on siirretty just näille ensimmäisille vuosille, ja nyt kun sitten alkaa rakentaminen pikkuhiljaa elpyä, ne vähenevät. Se on just sitä vastasyklisyyttä. Huomautan, että inflaation, rakennustarvikkeitten hintojen nousun ja korkojen nousun vaikutuksesta yhdistettynä siihen, että rakennusala oli täysin riippuvainen valtion tukirahoista ja lähestulkoon ilmaisesta lainarahasta, tämä myrkyllinen soppa on nyt lauennut ja meillä on asuntokuplasta tyhjenemässä ilma. Tässä maassa ei ole niin paljon rahaa, että valtion rahoilla tätä hommaa pystyttäisiin oikaisemaan, vaan nyt on vaan odotettava, että tämä suhdanne lähtee tästä nousuun, ja sitten rakennusalallekin koittavat paremmat ajat. — Kiitos.

Kiitos, arvon puhemies! Me kaikki varmaan jaetaan täällä se huoli tästä työllisyystilanteesta. On muutamia keinoja, millä tätä tilannetta voidaan helpottaa. On tietysti ne työhön työntävät tekijät, eli esimerkiksi sosiaalietuuksien leikkaaminen, ja on työhön vetävät tekijät, eli työn verotuksen alentaminen noin esimerkiksi. No, näitä hallitus on viisaudessaan molempia käyttänyt. Ja toki on sitten tämä kolmas eli työllistämis- eli yrittäjäriskin keventäminen, ja sitäkin ollaan jonkin verran tekemässä, mutta vähän harmittaa, että siitä puhutaan jotenkin niin kuin heikennyksenä. Esimerkiksi Tanskan sosiaalidemokraatit ja ammattiyhdistysliike jo yli 20 vuotta sitten tekivät flexicurity-mallin ja poistivat irtisanomissuojan kokonaan. Minua ihmetyttääkin, että kun meillä on sen flexicurity-mallin kaksi peruspilaria eli työvoimapalvelut ja ansiosidonnainen, niin miksi Suomen sosiaalidemokraateille ei kelpaa tämä kolmas pilari, [Matias Mäkysen välihuuto] joka on pelastanut Tanskan talouden ja pitänyt kroonisesti työttömyysasteen alhaisena. Heillä menee valtavan hyvin. Kysynkin: voisiko tämä olla yksi keino meidän ongelmien ratkaisemiseen? — Kiitos. [Matias Mäkysen välihuuto]

Arvon puhemies! Hieman huolestuneena seuraan sitä, miten täällä puhutaan rakennusalasta: aivan kuin väki ei ihan ymmärtäisi, miten asuntomarkkina toimii, ja tämä punatauti näyttää sosiaalidemokraateista siirtyneen myös keskustaan, valitettavasti. Fakta on se, että pääkaupunkiseudulla on noin 10 000 myymätöntä asuntoa ja vuokraamattomiakin melkein saman verran. Sitten asunnot eivät liiku, koska korot ovat nousseet aikaisemmin ja sitä ennen vielä rakennettiin lähestulkoon ilmaisella lainarahalla hirveästi. Rakennusyhtiöillä on myymättömiä kämppiä taseissa, ja ne eivät liiku syistä, jotka äsken mainitsin. Kysymys kuuluu: mitä auttaa, jos sinne rakennusyhtiöiden taseisiin rakennetaan veronmaksajien rahalla lisää tyhjiä kämppiä, jotka eivät liiku? Tähän voi myös ministeri vastata. — Kiitos.

Kiitos, arvon puhemies! Ei varmaan kukaan ajattele, etteikö olisi hirvittävän traagista, jos lapsiperheitä ajautuu köyhyyteen, mutta jotenkin tästä keskustelusta tuntuvat aina unohtuvan myös ne työllisyystoimet, mitä valtiovarainministeri on meille vahvistanut ja laskenut. Ehkä ennemminkin haluaisin pohtia sitä, että kun puhuttiin arvoista, niin mikä on se arvovalinta, kun yritetään pelastaa Suomen taloutta. Mikä arvovalinta on se, ettei tehdä mitään — ei tehdä rakenneuudistuksia, ei säästetä ja annetaan Suomen talouden ajautua talouskurimukseen ja maksukyvyttömyyteen? Sekin on arvovalinta. [Aino-Kaisa Pekosen välihuuto] Haluaisinkin kysyä ministereiltä: Minkälaista kyytiä olisi luvassa, jos Suomi ajautuu maksukyvyttömyyteen? Pystyttekö hieman arvioimaan? [Välihuutoja vasemmalta]

Arvon puhemies! Julkisen talouden tilanne on kiistatta vaikea, ja siksihän tässä näitä uudistuksia tehdään. Te siellä oppositiossa marisette velkaantumisesta mutta vastustatte kaikkia julkisen talouden sopeutustoimia. Te väitätte olevanne huolissanne työllisyydestä mutta vastustatte kaikkia työmarkkinoiden rakenneuudistuksia. Viime vuonna SDP esitti kasvutoimena kolme miljardia euroa lisää veroja suomalaisille yrityksille. Kepulaiset, anteeksi, keskustalaiset ovat kaksi vuotta tässä vieressä hirnuneet omille jutuilleen himoverottamisesta, ja nyt kun hallitus alensi kaikkien suomalaisten verotusta, niin te juoksette SDP:n ja sosialistien kainaloon mankumaan korkeampia veroja. Teidän keinoillanne Suomi velkaantuisi ainakin neljä miljardia enemmän per vuosi ja troikka jo valmistautuisi pyyhkimään lattiaa teillä ja teidän unelmahötöllänne. Kunpa teillä olisi yksikin uskottava keino ja ratkaisu Suomen ongelmiin, vaan kun ei ole.