Jarno Limnell

Arvoisa rouva puhemies! Kansalaisaloitteen taustalla oleva näkökulma on minun mielestäni ymmärrettävä ja myös arvokas. On hyvä asia, että kansalaiset haluavat osallistua keskusteluun puolustuksesta, puolustushankinnoista, huoltovarmuudesta ja siitä, millaisiin kumppanuuksiin turvallisuutemme rakentuu. Juuri tällainen keskustelu kuuluu demokratiaan. Haluan myöskin sanoa sen, että ainakin itselläni monesti yksi viesti ulkomaalaisille kollegoille on se, että me pystymme hyvin sivistyneesti Suomessa puhumaan maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta. Omasta mielestäni on hyvä, että tähänkin asiaan löytyy erilaisia näkökulmia, sivistynyttä keskustelua, koska silloin yleensä myöskin ajattelu avartuu. Samalla mielestäni meidän velvollisuutemme tässä salissa on arvioida asiaa ennen kaikkea Suomen turvallisuuden, puolustuskyvyn ja käytännön toimintakyvyn näkökulmasta. Mielestäni puolustusvaliokunnan johtopäätös on selkeä ja perusteltu. Nykyinen järjestelmä antaa riittävät puitteet puolustushankintojen toteuttamiselle, eikä kansalaisaloitteessa esitetylle uudelle lisäsääntelylle ole kestävää perustetta. Arvoisa rouva puhemies! Suomen puolustushankinnat eivät ole tavallisia hankintoja. Niissä ei ole kyse vain tuotteista tai kaupallisista sitoumuksista. Niissä on kyse Suomen puolustuksesta ja puolustuskyvystä kaikissa olosuhteissa, myös niissä kaikkein raaimmissa, elikkä sodan aikana. Siksi kun näitä asioita mietimme, keskeisiä kriteereitä ovat suorituskyky, sotilaallinen huoltovarmuus, elinkaaren aikainen tuki, turvalliset ylläpitoratkaisut sekä yhteensopivuus liittolaistemme kanssa. Juuri näitä asioita nykyinen järjestelmä painottaa. Mielestäni valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden viesti oli hyvin yhtenäinen. Esitetty lisäsääntely voisi kaventaa Suomen hankintavaihtoehtoja, lisätä byrokratiaa, nostaa kustannuksia, viivästyttää päätöksentekoa ja pahimmillaan johtaa sotilaallisesti heikompiin ratkaisuihin. Tällaista riskiä emme voi ottaa tilanteessa, jossa Euroopan turvallisuusympäristö on ihan oikeasti vakava ja nopeasti muuttuva. On myös huomionarvoista, että vastaavaa sääntelyä ei ole verrokkimaissamme, ei EU-alueella eikä muissakaan Pohjoismaissa. Suomen ei pidä rakentaa itselleen sellaista ylimääräistä sääntelykehikkoa, joka heikentäisi juuri meidän omaa puolustuskykyämme suhteessa muihin. Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan mietinnössä on kuitenkin yksi tärkeä viesti, josta täälläkin on jo tänään keskusteltu, ja haluan nostaa vielä tämän esille. Vaikka aloite esitetään hylättäväksi, keskustelu tämän maailman riippuvuuksista, maariskeistä ja huoltovarmuudesta on mielestäni tarpeellinen. Meidän on jatkossakin arvioitava entistäkin syvällisemmin puolustushankintojen elinkaaririskejä. Meidän on vahvistettava kotimaista teollista ja teknologista osaamista. Meidän on lisättävä kotimaisen puolustusteollisuuden osallistumista ylläpitoon, huoltoon ja järjestelmien elinkaaren aikaiseen tukeen. Suomen kaltaiselle maalle tärkeintä ei ole vain se, mitä hankitaan, vaan myös se, että hankittua kyetään käyttämään, ylläpitämään ja korjaamaan kaikissa tilanteissa mahdollisimman itsenäisesti. Arvoisa puhemies! Kansalaisaloite on siis arvokas keskustelun avaaja, mutta lainsäädännön muuttaminen sen pohjalta ei parantaisi Suomen turvallisuutta, päinvastoin se voisi heikentää sitä. Siksi kannatan puolustusvaliokunnan mietintöä ja sitä, että eduskunta hylkää kansalaisaloitteeseen sisältyvän ehdotuksen lainvalmisteluun ryhtymisestä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä asia, että kansalaiset haluavat osallistua keskusteluun puolustushankinnoista, maanpuolustuksesta, demokratialle tärkeä asia. Omasta mielestäni valiokunnan johtopäätös on selkeä ja perusteltu, kuten edustaja Autto toi esille. Haluaisin kuitenkin tästä valiokunnan mietinnöstä nostaa yhden tärkeän viestin esille tähän hetkeen. Vaikka aloite esitetään hylättäväksi, keskustelu riippuvuuksista, maariskeistä ja huoltovarmuudesta on tarpeellinen, ja näitä meidän on kyllä syvällisemmin jatkossa arvioitava, kun teemme puolustushankintoja ja arvioimme elinkaaririskejä. Tämä sama liittyy siihen, että yksi puolustushaara tänä päivänä, oma kotimainen puolustusteollisuus, on alue, mihin meidän pitää panostaa entistä enemmän.

Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri puhui avauspuheenvuorossaan sisusta, ja kun katsoo tämän vuoden maailmanpolitiikkaa, tämän hetken tilanteita, niin kyllä me sisua tarvitaan. Oikeastaan meillä on tilanne, jossa yllätyksiä on edessä, epävakautta edessä, turvallisuudesta huolehtiminen aivan ykkösasia. Voidaan olla varmoja siitä, että eivät nämä yllätykset tähän lopu. Luultavasti Venäjä tuntee meidän lainsäädännön heikkoudet paremmin kuin me itse hybridivaikuttamisen kannalta, ja siihen me tarvitaan kyllä hallituksen johdolla koko parlamentin vahvaa tukea. Olen vähän eri mieltä edustaja Honkasalon kanssa, että tällaista toiveikkuuden ja optimismin ilmapiiriä ei saisi luoda, kun sitä juuri tarvitaan. [Veronika Honkasalo pyytää vastauspuheenvuoroa] Meillä on oikeasti todella paljon taloudessa hyviä merkkejä, ja kutsun kyllä lämpimästi kaikki halukkaat esimerkiksi Espooseen tutustumaan kvanttiteknologian, tutustumaan avaruusteknologian startupien erinomaiseen pöhinään. Sieltä kannattaa sitä optimismia hakea, koska sitä ihan oikeasti paljon on.

Arvoisa rouva puhemies! Onhan tämä myöskin psykologiaa, niin kuin täällä on todettu. Kyse on siitä, millaista ilmapiiriä me tähän valtakuntaan luomme. Ja kaikella ystävyydellä täytyy sanoa, että kun kuunteli esimerkiksi edustaja Kettusen puheenvuoroa, niin jos tuollaisen motivaatiopuheenvuoron olisi käyttänyt Sveitsi-ottelun toisella erätauolla, niin kyllä olisi Leijonien välieräpaikka jäänyt saamatta. Kun täällä on puhuttu paljon myöskin omista kotialueista, niin nostetaan positiivisia asioita esille. Omassa kotikaupungissani Espoossa startup eilen ilmoitti valuaatiosta kvanttiteknologiassa: melkein kaksi miljardia, aikoo listautua. Sitten me puhutaan avaruusteknologiasta, mikä on Suomessa aivan edelläkävijäalueita, seuraavan sukupolven tietoliikenneverkoista, viestinnästä, puhutaan Bittiumista, puhutaan Nokiasta, puhumattakaan drooneista ja monista muista asioista. Nämä ovat minun mielestäni juuri niitä, mihin pääministerikin viittasi, että kun maailmalla katsotaan Suomeen, niin meillä on oikeasti isoa osaamista ja ennen kaikkea kansainvälistä luottamuspääomaa. Kyllä minä näen ainakin itse sen, että on meidän yhteinen tehtävämme myöskin edistää näiden alojen kansainvälistä, suomalaista osaamista eteenpäin. Se on ihan varmasti kaikkien etu.

Arvoisa puhemies! Tässä kun on epävarma turvallisuusympäristö, niin voinee todeta, että ollos huoleton, hallitus, puolustusministeri, puolustusvaliokunta ja eduskunta valveill’ on, kuten on myöskin Suomen kansa. Aivan tässä viimeisimmässä MTS:n mittauksessa tuli esille, että puolustuspolitiikan hoidolle ja myöskin puolustusmäärärahojen tasolle kansalaiset antavat vahvan luottamuksen. Mutta kun me nyt puhumme prosenteista ja euroista, niin oleellista on myös miettiä sitä koko kakkua, mistä sitä jaetaan. Nyt kun katsoo tällä hetkellä, missä markkina erityisesti kasvaa, niin kyllä se liittyy puolustusteollisuuteen, varautumiseen, turvallisuusteknologiaan, avaruuteen, kyberturvallisuuteen ja niin edespäin. Siinähän on valtavat mahdollisuudet meidän elinkeinoelämälle. Tämän takia, arvoisa ministeri, kysyisinkin: Onko odotettavissa lisää myönteisiä uutisia meidän elinkeinoelämälle tältä sektorilta? [Puhemies koputtaa] Miten ministeriössä tätä suomalaista osaamista entistä aktiivisemmin viedään maailmalle?

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä nyt on oltava raatorehellinen. Venäjä ei halua rauhaa, ja sen tulee olla myöskin tämän pohdinnan lähtökohta. Kuten täällä on tullut moneen kertaan esille, niin päinvastoin: viimeisen viikon aikana olleet Venäjän teot osoittavat aivan toisenlaista tahtotilaa. Iskut siviilikohteisiin, hallintorakennuksiin, rintamille, Nato-maaperälle puhuvat todellista kieltä. Ja kun me täällä mietimme, miltä Suomen, Euroopan ja meidän lasten turvallisuuden tulevaisuus näyttää, niin siitä taistellaan tänään Ukrainassa ja luultavasti huomennakin. Ja kuten pääministeri oivallisesti totesi, Ukrainan turvallisuus on meidän turvallisuuttamme. Se yksi asia, mikä tässä hetkessä korostuu, on sekä Naton sisällä että meillä Suomessa päättäväinen ote. Me osoitamme, että me huolehdimme turvallisuudesta, ja me myös päättäväisemmin vastaamme koko puolustusliiton osalta tällaisiin provokaatioihin, mitä viime yönä on nähty. Mutta päättäväisyyttä on minun mielestäni myöskin se, mikä oli erittäin tärkeä avaus pääministeriltä, [Puhemies koputtaa] että näitä asioita me vahvasti pohdimme yli puoluerajojen, [Puhemies koputtaa] yli hallitus—oppositio-rajojen, parlamentaarisesti.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä tulee ihan isänmaallinen olo, kun näistä asioista näin yhdenvertaisesti puhumme ja vielä marssilauluja täällä siteeraamme. Ehkä voisi aloittaa, että ”sama kaiku on askelten, kyllä vaistomme tuntee sen”. Nyt tämä vaisto koskee vielä yhä useampia suomalaisia. Mietin tuossa, miten tämän tiivistäisi vähän retorisesti. Sanoisin, että Suomessa ei jäädä eläkkeelle maanpuolustuksesta. Kiitos ministerille hyvästä esityksestä ja myös valmistelusta tähän tärkeään asiaan. Ja kuten täällä kollegatkin ovat tuoneet jo moneen kertaan esille, tämä on reserviläisten eli suomalaisten hyvin vahvasti toivoma uudistus. Kyllähän me kaikki sen tiedämme, että Suomen puolustuksen perusta on vahva. Ja se on vahva nimenomaan sen takia, että se lepää koko kansan harteilla. Meillä ei ole palkka-armeijaa, meillä on laaja reservi. Ja juuri siksi sanoisin, että me olemme erittäin uskottava turvallisuuspoliittinen toimija tässä vaikeassa ajassa. Tämä ei ole minunkaan mielestäni hallinnollinen pieni yksityiskohta vaan strateginen päätös, joka vahvistaa Suomen ja suomalaisten turvallisuutta ja lisää meidän pelotettamme. Muutos koskee siis, kuten tiedämme, vuonna 1966 ja sen jälkeen syntyneitä asevelvollisia miehistöstä upseereihin asti. Sotilasarvo ei enää määritä reserviin kuulumista, sillä moderni sodankäynti ei kysy vain fyysistä voimaa. Se kysyy ennen kaikkea osaamista. Digitalisaatio, johtamisjärjestelmät, kyberturvallisuus, logistiikka — vain muutamia mainitakseni — ovat niitä aloja, joilla 60—65-vuotiaiden kokemus ja asiantuntemus ovat korvaamattomia. Jos me emme siis hyödynnä tätä, niin me jätämme hyödyntämättä ja käyttämättä osan kansallisesta puolustuskyvystämme. Mutta sekin on mielestäni tärkeää sanoa ääneen, että ei ketään kuusikymppisenä marssiteta etulinjaan. Etulinjan tehtävät kuuluvat sitten nuoremmille ikäluokille. Mutta ilman kokeneita osaajia esikunnissa, huollossa, koulutuksessa, logistiikassa ei yksikään etulinja toimi. Mielestäni tämä nyt käsiteltävänä oleva esitys antaa Puolustusvoimille ja Rajavartiolaitokselle lisää joustavuutta, jota ne tänä päivänä tarvitsevat. Arvoisa rouva puhemies! Vuoteen 2031 mennessä koulutettu reservimme on tämän myötä kasvamassa noin miljoonaan suomalaiseen — miljoonaan. Se on enemmän kuin monen Euroopan maan koko väestö. Tämä on minun mielestäni tärkeä viesti, joka itsessään toimii pelotteena. Suomessa ei ole tyhjää kenttää. Jokainen tietää, myös meidän rajojen ulkopuolella, että tätä maata puolustaa laaja, koulutettu ja motivoitunut reservi, vielä erittäin korkea maanpuolustustahto rinnallaan. Arvoisa rouva puhemies! Tämä ei siis ole mielestäni vain lakiesitys, vaan tämä on myös viesti suomalaisille — viesti siitä, että maanpuolustus ei ole iästä kiinni. Se on tahtokysymys, ja maanpuolustukseen jokaisella on mahdollisuus osallistua. Ja niin kauan kuin tämä tahto pysyy vahvana, Suomi pysyy vapaana ja turvallisena. Voinee sitten myöskin päättää marssilaulun Muistoja Pohjolasta sanoihin: ”Rakkaana säilyy rinnassain muisto kauniin kotimaan.” — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hyvin lyhyesti tartun vielä tuohon hyvin ajankohtaiseen asiaan, jonka edustaja Autto nosti esille, koska viestejä tästä tulee ja huomaan, että tämä on asia, mikä tuolla eri kentillä puhututtaa. Meillähän tulee siis ensi kuussa, lokakuussa, täyteen 30 vuotta siitä, kun ensimmäiset naiset aloittivat asepalveluksensa, muistaakseni 25 naista kahdessa joukko-osastossa aloitti palveluksensa, ja 30 vuodessa on tapahtunut paljon. Jatkossa, kun miesikäluokat suhteellisesti pienenevät, naisia tarvitaan vapaaehtoiseen asepalvelukseen entistäkin enemmän. Mutta se, mikä selkeästi nyt puhututtaa, on se, minkä edustaja Autto nosti esille, että me olemme yhä useammin tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat siinä kyseisessä perheessä ovat reservissä sijoitettuja. Silloin jos kutsu käy ja siellä on esimerkiksi pieniä lapsia kotona, niin ihan aiheellisesti näissä perheissä tälläkin hetkellä mietitään sitä, lähtevätkö molemmat, mikä on menettelytapa, miten lasten käy siinä hetkessä ja niin edespäin. Mitä Puolustusvoimien kanssa olen asiasta keskustellut, niin ymmärtääkseni se tilanne on tällä hetkellä niin, että tapauskohtaisesti nämä käsitellään ja molempia vanhempia ei pienten lasten kyseessä ollessa lähetetä sitten niin sanotusti rintamalle tai koviin tehtäviin. Mutta tämä on varmasti asia, jota on syytä meidänkin entisestään selkeyttää, ja kysyisinkin ministeriltä, että miten tästä aiheesta on ollut puolustushallinnossa keskustelua. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille hyvästä esittelystä. — Nämähän molemmat ehdotukset ovat määrällisesti rajattuja, mutta minun mielestäni kuitenkin periaatteellisesti merkittäviä. Ne vahvistavat oikeusturvaa, selkeyttävät käytäntöjä ja luovat yhdenvertaisuutta. Samalla ne osoittavat, että asevelvollisuusjärjestelmämme on kyvykäs uudistumaan ja huomioimaan yksilölliset tilanteet muuttuvassa yhteiskunnassa. Annan myöskin tukeni edustaja Heinosen hyvälle puheenvuorolle koskien ahvenanmaalaisten aseman tarkastelua nyt ehkä nimenomaan tässä maailmantilanteessa ja ajassa, ja ehkä erityinen huomio nimenomaan ahvenanmaalaisten mahdollisuuksiin vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä. Näen, että tässä esityksessä ahvenanmaalaisten osalta kyse on ennen kaikkea oikeustilan selkeyttämisestä. Itsehallintolaki vapauttaa kotiseutuoikeuden omaavat miehet asevelvollisuudesta, mutta siis käytännössä pieni joukko, arviolta 5—10 henkilöä vuodessa, hakeutuu vapaaehtoiseen palvelukseen. Kyllähän tämä sekä symbolisesti että konkreettisesti vahvistaa puolustusjärjestelmäämme osaamisella ja paikallistuntemuksella. Tämä toinen uudistus koskee sukupuolen vahvistamista, ja on minun mielestäni tärkeää, että lainsäädäntö tukee palveluksen keskeytymätöntä jatkumista myös silloin kun henkilön juridinen sukupuoli muuttuu, ja tämähän koskee sekä palveluksessa olevia että reservissä olevia. Esityksen lähtökohtana on, kuten tuleekin olla, henkilön aktiivisuus ja tahto. Uudistus myös poistaa epäselvyyksiä ja turvaa sen, että palvelus tai reservissäolo ei katkea turhiin hallinnollisiin epäselvyyksiin. Arvoisa rouva puhemies! Vaikka kyse on sinällään teknisistä muutoksista, niin minun mielestäni näihin esityksiin liittyy myös syvällisempi ulottuvuus. Meidän maanpuolustuksemme, kuten tiedämme, uskottavuushan rakentuu siitä, että kaikki kansalaiset voivat kokea järjestelmän oikeudenmukaiseksi ja ymmärtävät paikkansa sen kokonaisuudessa.

Arvoisa rouva puhemies! Venäjä käy brutaalia hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan. Venäjä käyttää jalkaväkimiinoja, eikä se ole koskaan sitoutunut Ottawan sopimukseen. Suomi sen sijaan on tähän asti rajoittanut omaa puolustuskykyään hyvässä uskossa, rauhan logiikalla, mutta maailma ei enää toimi rauhan logiikalla. On aika päivittää turvallisuutemme todellisuutta vastaavaksi. Me emme ole irtautumassa sopimuksesta kevytmielisesti tai ilman harkintaa. Me teemme sen, koska Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkein päämäärä on varmistaa suomalaisten turvallisuus, suojella tätä maata ja estää se, että meille kävisi kuten Ukrainalle. Meidän on oltava valmiita ajoissa. Arvoisa rouva puhemies! Me emme ole yksin. Me olemme osa läntistä liittokuntaa, Natoa, ja puolustamme yhdessä liittolaistemme kanssa Euroopan rauhaa ja turvallisuutta, mutta juuri siksi meidän on huolehdittava siitä, että oma puolustuksemme on uskottava ja monipuolinen. Jalkaväkimiinat eivät ole ihmease, mutta niillä on selkeä ja rajattu rooli, joka tukee juuri Suomen kaltaisen maan puolustusta: hidastaa hyökkääjää, ostaa aikaa, suojaa sotilaita ja pienentää tappioita. Ne ovat yksinkertaisia, tehokkaita ja kotimaassa nopeasti tuotettavissa osana kansallista puolustuskykyämme. Jalkaväkimiinat eivät ole ratkaisu kaikkeen, mutta ne ovat yksi ratkaisu lisää, ja juuri nyt me tarvitsemme kaikki käytettävissä olevat ratkaisut. Arvoisa rouva puhemies! On hyvä korostaa: Puolustusvoimat ei käytä miinoja rauhan aikana. Niitä ei aseteta metsiin tai pelloille ilman syytä. Käyttö on tarkoin valvottua ja osa puolustusoperaatioiden suunnittelua, ei summittaista tai vastuutonta. Suomi on oikeusvaltio, ja Suomi pysyy vastuullisena myös tämän päätöksen jälkeen. Me emme hylkää Ottawan sopimuksen humanitäärisiä päämääriä, päinvastoin. Suomi jatkaa työtä miinauhkan vähentämiseksi maailmalla. Me uskomme yhä kansainväliseen oikeuteen, yhteistyöhön ja luonnollisesti ihmisoikeuksiin, mutta oman maan puolustamisen, sen pitää olla jokaiselle valtiolle perusoikeus ja myös perusvelvollisuus. Arvoisa rouva puhemies! Kukaan ei toivo, että miinoja koskaan tarvitaan, mutta juuri siksi ne pitää olla: jotta niitä ei koskaan tarvittaisi. Uskottava puolustus estää sotaa, ja tässä ajassa se on vahvin rauhantyö, jota voimme tehdä. Olen itse lapsuudessani juossut samoissa metsissä, joita nyt mietimme puolustuksen näkökulmasta. Minulle tämä maa ei ole vain kartta tai operaatiosuunnitelma, se on koti, ja juuri siksi, arvoisa puhemies, meillä on vastuu varautua myös vaikeimpiin aikoihin. Olemme tänään päättämässä vahvistaa Suomen turvallisuutta ja Suomen puolustuskykyä, ei hyökkäämistä varten, jotta suomalaiset voivat katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen ja siihen, että heidän turvallisuutensa on turvattu kaikissa olosuhteissa. — Kiitos. [Mikko Savola: Hyvä! — Ritva Elomaa: Hyvä puhe!]

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että tulee ihan hyvä mieli, kun kuuntelee tätä keskustelua täällä salissa oikealta vasemmalle ja kaikkea siltä väliltä, ja sama myöskin puolustusvaliokunnassa. Ainakin omalta osaltani se lisää uskoa meidän maanpuolustukseen ja turvallisuuteen ja on varmasti myöskin viesti ulospäin Suomen rajojen ulkopuolelle. Toisaalta kun näistä selonteoista tuli aikanaan väitöskirja tehtyä, niin voi oikeasti sanoa, että tämä selonteko ja puolustusvaliokunnan mietintö ovat historiallisia. Siinä on paljon pitkälle kantavia päätöksiä, mutta minä nostaisin esille vielä erityisesti kolme asiaa, jotka muuttavat sodankäyntiä ja turvallisuutta ja joista valiokunnassa on paljon keskusteltu. Ensimmäinen ovat droonit ja niiden merkitys, eikä puhuta yksittäisistä lennokeista vaan yhä enemmän parvista tekoälyavusteisesti. Toinen on alati digitalisoituvassa maailmassa tekoälyn myötä käytettävä kyberturvallisuus, siihen liittyvät uhkat ja mahdollisuudet. Itse uskon vahvasti, että yhä suuremmat taistelut tullaan jatkossa käymään meidän mielistä — psykologinen sodankäynti, informaatiovaikuttaminen ja siltä varautuminen: aivan keskeisiä asioita. Mutta kun tämmöisellä yhteishengellä viedään asioita eteenpäin, niin kyllä me ihan varmasti pärjätään.

Arvoisa rouva puhemies! Meille, kokoomukselle, on selvää, että valtion ydintoiminnot, kuten Suomen puolustus ja sotepalvelut, turvataan. Näitä valtion ydintehtäviä ei kuitenkaan voi jatkuvasti rahoittaa keksimällä uusia lisäveroja suomalaisten kukkarolle. [Piritta Rantanen: Ei, mutta velkaa voi ottaa!] Menot on pystyttävä kattamaan nykyisten tulojen puitteissa — siis kasvua vauhdittamalla, menoja priorisoimalla ja taloutta uudistamalla. [Timo Harakka: Ja velkaa ottamalla!] On huolestuttavaa, että SDP pitää tuoreen uutisen mukaan ovea auki varallisuusverolle, eli verotettaisiin lisää niitä suomalaisia, jotka ovat turvanneet oman toimeentulonsa, säästäneet ja kerryttäneet varallisuutta. Kokoomuksen mielestä työnteon, säästämisen ja vastuun kantamisen pitää kannattaa, niin kotitalouksissa kuin valtiontaloudessakin. Jo valmiiksi raskaasti verotettua kansaa lisäverottamalla ei rakenneta [Veronika Honkasalo: Mutta pienituloisilta voi leikata!] toivoa tulevaisuuteen. [Puhemies: Kysymys!] Arvoisa valtiovarainministeri Purra, kuinka huolestuttavana pidätte sitä, että valtion ydintehtäviä halutaan rahoittaa uusilla veroilla sen sijaan, että taloutta vahvistetaan ja menoja laitetaan tärkeysjärjestykseen?

Arvoisa rouva puhemies! Olen aivan samaa mieltä edustaja Hännisen kanssa: Toivottavasti me puhumme oikeilla termeillä. Kyse on nimenomaan rajaturvallisuuslaista. Mielestäni me puhumme tänään asiasta, joka ei ole vain laki tai pykälä, vaan kysymys on suomalaisen yhteiskunnan perustasta, turvallisuudesta. Tämä käsiteltävänä oleva rajaturvallisuuslain voimassaolon jatkaminen on tarkkarajainen reaktio tarkka-alaiseen uhkaan. Laki on tarpeellinen, koska, kuten tiedämme, Venäjä käyttää maahantuloa välineenä horjuttaakseen yhteiskuntaamme. Kyse on hybridihyökkäyksestä, jossa olemme kohteena niin Suomena kuin Euroopan unionina. Tällä ei ole mitään tekemistä aidon turvapaikanhaun kanssa. Vaikuttamisen uhka on edelleen realistinen, ja siihen on varauduttava. Rajaturvallisuuslaki ei ole laki kovuudesta, vaan se on laki viisaudesta. Minun mielestäni sen ydin on yksinkertainen: Meillä on oltava keinot puolustautua. Meillä on oltava välineet, joilla estää valtiollisen vaikuttamisen muotoja, jotka eivät kunnioita sääntöjä vaan käyttävät niitä hyväkseen. On selvää, että Suomen on pystyttävä tällaiselta vaikuttamiselta puolustautumaan. Tämän sanoi yksiselitteisesti myös eduskunnan hallintovaliokunta. Sen tuore kanta tukee hallituksen esitystä jatkaa rajaturvallisuuslain voimassaoloa, koska itärajalla tilanne on edelleen poikkeuksellinen ja ennalta arvaamaton. Valiokunnan mukaan kyse on valtiollisesta vaikuttamisesta, jolla voidaan vakavasti vaarantaa kansallista turvallisuuttamme. Ja juuri tästä on kyse. Ei hallinnosta, ei teknisestä säätelystä, vaan siitä, pidämmekö kiinni omasta itsemääräämisoikeudestamme ja suojelemmeko suomalaisia tällaiselta vaikuttamiselta. Ja kyllä, Suomi on humanitäärinen valtio. Me autamme hädässä olevia, mutta auttaminen ei saa tarkoittaa sitä, että yhteiskuntaamme voidaan murentaa hybridivaikuttamisen nimissä. Inhimillisyys ei tarkoita hyväuskoisuutta. Arvoisa rouva puhemies! Tämän lain voimassaolon jatkaminen on tärkeä strateginen viesti myös Suomesta ulospäin. Se kertoo ennen kaikkea idän suuntaan sen, että Suomi ei epäröi. Toivottavasti tämä viesti on mahdollisimman yhtenäinen. Rajojen valvonta ei ole vain fyysistä, se on myös henkistä rajaa. Se kertoo, mitä sallimme, mitä siedämme ja mitä suojelemme. Annan vahvan tukeni rajaturvallisuuslain voimassaolon jatkamiselle ei vain lainsäädäntönä vaan suomalaisten turvallisuuden suojana. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Nyt kun puhumme rajaturvallisuuslaista, se ei mielestäni ole vain laki tai pykälä, vaan kysymys on ennen kaikkea meidän yhteiskunnan perustasta, ja se on turvallisuus. Rajaturvallisuuslaki on tarkkarajainen reaktio tarkkarajaiseen uhkaan, ja kyllä tämä on edelleen tarpeellinen. Venäjä käyttää välineellistettyä maahantuloa välineenä horjuttaakseen yhteiskuntaamme. Tämä laki ei ole laki kovuudesta, se on laki viisaudesta, ja minun mielestäni se ydin on hyvin yksinkertainen: Suomella on oltava keinot puolustautua. Meillä on oltava sellaiset välineet, joilla estetään valtiollisen vaikuttamisen muotoja, jotka eivät kunnioita sääntöjä vaan käyttävät niitä hyväkseen. Kyllä tämän lain voimassaolon jatkaminen on viesti ulospäin, ja toisin kuin aiemmin tuli täällä esille, se oikea viesti on, että Suomi ei epäröi, Suomi huolehtii turvallisuudestaan. [Puhemies koputtaa] Tämä rajojen valvonta ei ole vain fyysistä, vaan se on myöskin henkistä rajaa. Se kertoo, [Puhemies koputtaa] mitä sallimme, mitä siedämme ja mitä suojelemme. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä on ollut erittäin hyvää keskustelua. Kun lähtee tästä turvallisuusympäristön analyysistä liikkeelle, niin kyllä tässä tulee kieltämättä vähän mietittyä, elämmekö jossain määrin vähän menneessä ajassa, koska tällaiset dikotomiat, joiden kautta me tykätään asioita ajatella, eli laitetaan lokerikkoihin hieman mustavalkoisesti, eivät kyllä ainakaan minun mielestäni enää tämän päivän turvallisuusympäristöä vastaa. Esimerkiksi miten erotamme sodan ja rauhan välisen rajan? Mikä on sisäistä turvallisuutta, mikä on ulkoista turvallisuutta? Mikä on puhtaasti kansallista ja mikä on puhtaasti kansainvälistä turvallisuutta? Tämä edustaja Kiurun nostama esimerkki Ottawan sopimuksesta on minun mielestäni siinä varsin toimiva. Tätä keskustelua me varmasti tullaan kyllä jatkossakin tarvitsemaan. Kun tässä edellisessä puheenvuorossa puhuttiin vapaaehtoisuudesta, niin nostaisin myös kantahenkilökunnan esille, jonka keskuudessa, esimerkiksi upseeristossa, näistä asioista edelleenkin keskustellaan varsin aktiivisesti. Tähän edustaja Räsäsen tarpeellisesti nostamaan asiaan ulkoasiainvaliokunnan ja puolustusvaliokunnan välisestä roolijaosta: Kyllä, tästä on meillä puolustusvaliokunnassa puhuttu ja minun mielestäni pitääkin puhua ja nimenomaan nyt tämän turvallisuusympäristön todellisuuden näkökulmasta. Mutta kyllähän tässä korostuu myöskin — mikä minun ymmärtääkseni toimii varsin hyvin — näiden kahden valiokunnan keskinäinen tiedonvaihto ja esimerkiksi yhteiskuulemiset tietyissä asioissa. Mutta uskon, että tähän kysymykseen me tullaan vielä palaamaan ja ehkä vähän määrittelemään uudelleenkin, mikä tämä tehtävä- ja vastuunjako näissä erilaisissa kysymyksissä on. Nostan vielä viimeisenä esimerkkinä nyt sodan ja rauhan välimaastossa tänäänkin tapahtuvan hybridivaikuttamisen. Sehän on niin sanotusti myöskin valiokuntarajat ylittävä vaikuttamisen ja politiikan aihe. Eli me eletään sellaisessa turvallisuusympäristössä, jossa on yhä vaikeampi lokeroida näitä asioita, ja silloin se tarkoittaa minun mielestäni myöskin vähän valiokuntien roolien uudelleenharkitsemista ja sitten toisaalta myöskin lisääntyvää yhteistoiminnan tarvetta.

Arvoisa rouva puhemies! Luulen, että aika monelle meille on historiasta tuttu analogia, että välillä tapahtuu viikossa enemmän kuin vuosikymmenissä. Nyt tuntuu, että näitä viikkoja tässä tällä hetkellä eletään, ja kyllähän näillä talousasioilla on myöskin vahva turvallisuuspoliittinen ulottuvuutensa. Mutta jotta ei synkistellä liikaa, niin onhan meillä tässä paljon mahdollisuuksia. Hieman niin kuin edustaja Immonen viittasi tuossa aikaisemmin, niin kun katsoo, mikä markkina Euroopassa ja maailmassa tällä hetkellä kasvaa, mihin meillä on osaamista ja missä meillä on oikeasti isoja kasvun elementtejä, niin kyllä me puhumme puolustusteollisuudesta — ja nyt laajasti ymmärtäen turvallisuusteknologiasta, kvanttiteknologiasta, seuraavan sukupolven tietoliikenneverkoista, avaruusteknologiasta. Meillä on huikeita kasvun mahdollisuuksia myös tässä tilanteessa. Jos sopii, niin elinkeinoministeriltä kysyisin tähän liittyen: miten näitä upeita turvallisuusteknologiaan liittyviä kasvun mahdollisuuksia hallitus edistää? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä nyt on syytä puhua suoraan. Venäjä käy hybridisotaa Suomea ja länsimaita kohtaan tänäkin päivänä, ja keinot ovat hyvin moninaiset. Tällä laaja-alaisella ja pitkäkestoisella hybridisodankäynnillä Venäjä pyrkii pysyvästi heikentämään Suomea, Euroopan unionia ja Natoa ja pyrkii sisäisesti meitä hämmentämään, jolloin parasta on olla hämmentymättä. Venäjän hybridivaikuttamisen voi arvioida lähiaikoina muuttuvan entistäkin aggressiivisemmaksi. Tämä välineellistetty maahantulo on osa, yksi keinovalikoima Venäjän hybridityökalupakissa, jolla Venäjä pyrkii vaikuttamaan, ja tätä kykyä Venäjä ylläpitää niin Suomea, Puolaa kuin Baltian maitakin kohtaan. Kuten tiedämme, tilanne voi muuttua Suomen itärajalla hyvinkin nopeasti. Peruste lain voimassaolon jatkamiselle on edelleen voimassa.

Arvoisa rouva puhemies! Selkeyden vuoksi: ulkoministeri on sairaana, ja sen takia hänellä ei ole mahdollisuutta osallistua. On erittäin hienoa kuulla, että järkähtämättömästi laajan parlamentaarisen tuen voimin tuki Ukrainalle jatkuu. Toivon, että tämä viesti, mitä edustaja Heinonen nosti esille Your Finnish Friends -rahankeräykseen liittyvistä asioista, menee myöskin tätä kautta niin sanotusti kahdennettuna eteenpäin. Mutta, arvon ministeri, kun me puhumme nyt ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, ulkomaankaupasta, tulevaisuudesta, niin meidän on myöskin puhuttava teknologiasta. Aivan merkittäviä asioita tapahtuu tällä hetkellä teknologian kehityksessä, ja se avaa myöskin meille suomalaisille erinomaisia mahdollisuuksia. Kysyisinkin: mitkä teknologiat omien matkojenne ja verkostojenne perusteella nyt erityisesti näyttäytyvät sellaisina lähitulevaisuuden keskeisimpinä mahdollisuuksina meidän suomalaisille yrityksille? — Kiitos.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Täällä on käytetty jo hyviä puheenvuoroja ja on tuotu aiheellisesti esille tämä epävakaa, nopeasti muuttuva turvallisuusympäristö. Tämän päivän Suomessa usein kuitenkin helposti keskitymme liiaksi turvattomuuteen, ikäviin asioihin ja erilaisiin uhkatekijöihin. On selvä, että hereillä meidän on oltava, tilannetta seurattava ja jatkuvasti omaa turvallisuutta sekä puolustusta kehitettävä, mutta emme saa liiaksi hautautua turvattomuuden syövereihin. On hyvä puhua hetken aikaa turvallisuudesta. Suomi on tällä hetkellä turvallisemmassa asemassa kuin koskaan itsenäisyytensä aikana. Meillä on monia asioita, jotka turvallisuudessa on syytä nostaa esille, kuten ulko‑ ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa ja mietinnössä tuodaan. Me emme ole enää yksin. Me olemme puolustusliiton jäsenmaa, meillä on 31 kumppanimaata, ja tämä on hyvin merkittävä, luonnollisesti historiallinen muutos meidän ulko‑ ja turvallisuuspolitiikassa. Suomessa ja meidän rajojemme ulkopuolella myös tiedostetaan se, että Suomella on vahva maanpuolustuskyky, josta on huolehdittu myös rauhallisina aikoina. Kyvyn perustana on kuitenkin aina henki. Viime viikolla julkistetun viimeisimmän maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tutkimusraportissa maanpuolustustahto todetaan edelleen säilyneen hyvin korkealla tasolla: 78 prosenttia suomalaisista on epävarmoissakin tilanteissa valmis isänmaata puolustamaan. Monessa valtiossa tällä hetkellä luodaan kokonaisturvallisuuden mallia, jota meillä on tehty toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta alkaen. Tällä on tämän päivän sodan ja rauhan välimaastossa tapahtuvassa turvallisuusympäristössä hyvin suuri merkitys. Meillä on myöskin viranomaisluottamus Suomessa erittäin korkealla tasolla, ja uskon myös vahvasti siihen, että yksilöiden valmiudet, on kyse kotivarasta tai henkisestä kriisinsietokyvystä, ovat Suomessa vahvoja. Kaikesta epävakaudesta huolimatta elämme turvallisessa Suomessa, jossa me olemme hereillä. Ja täytyy sanoa näin ensimmäisen kauden kansanedustajana, että olen ollut erittäin iloinen siitä, että tässä salissa on ollut vahvaa yhtenäisyyttä silloin, kun puhumme isänmaan tärkeimmistä asioista eli ulko‑ ja turvallisuuspolitiikasta ja Suomen turvallisuuden varmistamisesta. Arvoisa puhemies! Kun me puhumme tänä päivänä ulko‑ ja turvallisuuspolitiikasta, meidän on puhuttava myös teknologiasta. Teknologia on tällä hetkellä suurin kehitystrendi maailmassa, mikä vaikuttaa aivan kaikkeen arjen turvallisuudesta suurvaltasuhteisiin. Voi arvioida, että teknologisella kehityksellä on kaikkein merkittävin muutosvoima lähivuosikymmeninä sekä turvallisuusymmärrykseemme että ulko‑ ja turvallisuuspolitiikkaan. On erittäin tärkeää, että nyt selonteossa ja mietinnössä on teknologiakysymykset nostettu esille. Muun muassa tällä hetkellä kehitysvauhti on huimaa, kun katsomme tekoälyä, kvanttiteknologiaa tai avaruusteknologiaa, ja näissä kaikissa Suomella on paljon annettavaa. On myös puhuttava hetki kyberturvallisuudesta. Elämme maailmassa, jossa kaikkea digitalisoidaan. Ehkä unohdamme välillä sen, että keskeisin digitalisoinnin kohde on tällä hetkellä maailmassa me, ihmiset. Me olemme digitalisoimassa ihmisaivoja. Yhä enemmän lähes kaikki yhteiskunnan toiminnot siirtyvät digitaaliseen toimintaympäristöön, ja siellä kaikkein tärkeintä on jatkuva varautumisen kehittäminen sekä kansainvälinen yhteistyö, jota tämä selonteko ja mietintö entisestään vahvistavat. Arvoisa puhemies! Tämän selonteon ja mietinnön myötä katson itse luottavaisesti tulevaisuuteen, vaikka turvallisuuspolitiikan pilvet maailman taivaalla tällä hetkellä ovatkin tummenemaan päin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Nato-jäsenyyden myötä jätimme taakse sotilaallisen liittoutumattomuuden ja liityimme yhteisöön, jonka jäsenet ovat sitoutuneet puolustamaan toisiaan. Suomen turvallisuus ja puolustus eivät lepää enää ainoastaan meidän harteillamme, vaan olemme osa laajempaa turvallisuusyhteisöä. Osallistumisemme Naton rauhan ajan tehtäviin on luonteva ja merkittävä askel sitoutumisessamme yhteisen puolustuksen ja turvallisuuden vahvistamiseen. Osallistuminen liittokunnan toimintaan mahdollistaa meille yhteistyön kehittämisen yhdessä liittolaistemme kanssa. Osallistumisemme myötä osoitamme konkreettisesti sitoutumisemme ja halumme kantaa vastuuta yhteisestä pelotteesta ja puolustuksesta. Aktiivisella osallistumisella jäsenmaat myös viestivät liittokunnan yhtenäisyydestä ja vahvistavat pelotetta. Rauhan ajan tehtävien kautta puolustusvoimamme pääsevät entistäkin paremmin integroimaan toimintaansa Naton toimintamalleihin. Tämä yhteistyö kehittää osaamistamme ja valmiuttamme ja varmistaa, että meillä on ajantasainen ja tehokas puolustuskyky. Arvoisa puhemies! Erityisesti tämänhetkisessä turvallisuustilanteessa osallistumisemme Naton toimintaan korostaa Suomen sitoutumista rauhan ja vakauden edistämiseen koko Itämeren alueella ja Pohjois-Euroopassa. Venäjän julma hyökkäyssota Ukrainassa on osoittanut, että meidän tulee olla vahvoja ja yhtenäisiä. Puolustusliiton yhteiset tehtävät tukevat tätä päämäärää vahvistamalla yhteisiä puolustusvalmiuksiamme ja luomalla ennaltaehkäisevän pelotteen, joka vähentää konfliktien riskiä. Kokoomukselle Nato-jäsenyys on myös vastuuta. Olemme sitoutuneet kantamaan kortemme kekoon yhteisen turvallisuuden eteen, ja osallistumisemme antaa selkeän viestin, että olemme valmiita panostamaan yhteiseen turvallisuuteen ja turvallisuusympäristömme vahvistamiseen. Yhteistyö liittolaisten kesken vahvistaa myös vakautta ja varautumista sekä osoittaa, että toimimme yhdessä epävakaina aikoina. Arvoisa puhemies! Kokoomus tukee Suomen osallistumista Naton rauhan ajan tehtäviin, sillä se lisää turvallisuuttamme ja vahvistaa asemaamme kansainvälisen yhteisön jäsenenä. Näin osoitamme vastuunkantoa ja halukkuutta puolustaa niitä arvoja, joiden varaan koko läntinen turvallisuusrakennelma on rakentunut.