Elisa Gebhard

Arvoisa puhemies! Pääministeri on tässä todennut, että YK-kokous ei ole takaraja Palestiinan tunnustamiselle, mutta joudun valitettavasti kysymään, mikä se takaraja sitten on. Kuinka monen siviilin, naisen, lapsen, toimittajan täytyy kuolla, ennen kuin Suomi on valmis tunnustamaan Palestiinan? [Mauri Peltokankaan välihuuto] Kuinka monen tahon täytyy varoittaa kansanmurhasta, ennen kuin Suomi toimii? Ja kuinka te, pääministeri, aiotte selvittää tämän hallituksen sisäisen panttivankitilanteen, [Hälinää — Puhemies koputtaa] jossa kaksi hallituspuoluetta määrittää, että Suomi ei voi mennä historian oikealle puolelle?

Arvoisa puhemies! Joudun nyt vielä palaamaan siihen, mikä tässä on olennaista, eli se, että rasismiin ja ihmisarvoa loukkaavaan puheeseen puuttumisen pitäisi olla täysin itsestäänselvä asia, ei mikään kiemurtelun aihe. Uutiset näistä pelisääntökeskustelun käänteistä tai hallituksen toistuvista rasismikohuista eivät anna hyvää kuvaa hallituksen toimintakyvystä. Pääministeri Orpo, joudun kysymään, jospa viimein saisimme vastauksen: miten hallitus esimerkiksi kykenee hoitamaan huolestuttavaa työttömyystilannetta, köyhyyden lisääntymistä ja tavallisten ihmisten taloudellista ahdinkoa, kun edes omaa hallitusta ei saada toimimaan yhdessä? Miten suomalaiset voivat luottaa siihen, että hallitus saa aikaan mitään muuta kuin kaikista rikkaimpien ihmisten veroalen?

Arvoisa puhemies! Vanhentumisajat yleisesti, tässä tapauksessa koskien avio-oikeuteen perustuvia vaateita, ovat omiaan helpottamaan erinäisiä tilanteita, kuten perheoikeudellisia kiemuroita ja niiden selvittämistä. Usein asianmukaiset vanhentumisajat nimenomaan helpottavat useiden asianosaisten asemaa. Tasinko-oikeuteen liittyvä määräaika on varmasti oikeusvarmuutta lisäävä tekijä ja tarpeellinen erityisesti kuolinpesän mahdollisten muiden osakkaiden näkökulmasta. Samalla pidän tärkeänä, että ihmisillä on mahdollisuus tällaisesta uudistuksesta saada tietoa ja viranomaiset viestivät siitä selkeästi, koska tämä on selkeä muutos aikaisempaan oikeustilaan. On toki hyvin kuvaavaa, että monissa avioerotilanteissa ositusta ei toimiteta, ja oletettavasti avioerojen yhteydessä ihmisellä on elämässä paljon muutakin mielessä kuin vain materiaan liittyvät asiat. Tämä selkeyttäminen on varmasti kannatettava siksikin, että nämä asiat voi vielä löytää edestään, mikäli niitä ei ajoissa selvitetä. Useinhan lakivaliokunnassa tällaisia oikeudenhoidon sujuvuuteen ja sujuvoittamiseen liittyviä asioita käsitellään hyvässä yhteisymmärryksessä, ja arvioni mukaan tämäkin esitys tulee saamaan perusteellisen käsittelyn.

Arvoisa puhemies! Saamelaiskäräjälaki ollaan, vaikkakin valitettavan myöhään, korjaamassa sellaisella tavalla, joka turvaa nykyistä paremmin alkuperäiskansan itsemääräämisoikeuden. Minusta on korkea aika toimia oikein saamelaisia kohtaan ja korjata merkittävä kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kannalta keskeinen epäkohta. Itselleni kaikista tärkein seikka alkuperäisessä hallituksen esityksessä sekä tässä perustuslakivaliokunnan kannassa on se, että saamelaiskäräjät itse hyväksyvät esityksen. Nyt saamelaiskäräjien hallitus on yksimielisesti tästä hyväksynnästä päättänyt. Lisäksi on tärkeää, että korjaamme sellaisia puutteita, joista olemme saaneet kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valvontaelimiltä moitteita. Esimerkiksi YK:n ihmisoikeuskomitea ja rotusyrjinnän vastainen komitea ovat antaneet Suomelle langettavat päätökset koskien saamelaiskäräjien vaaliluetteloa, sillä laki ei ole toteuttanut alkuperäiskansan itsemääräämisoikeutta. Jo pitkäaikaisen saamelaiskäräjälain muutostyön perustana ovatkin eri vaalikausilla olleet nimenomaan saamelaisten perusoikeuksien toteutuminen, Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistus ja muut alkuperäiskansoja koskevat sopimukset. Tässä esityksessähän suurin muutos nykyiseen verrattuna koskee lain 3 §:n mukaista saamelaisen määritelmää. Tällaisesta määritelmästä tosiaan ei uudessa laissa puhuta, vaan sen sijaan puhutaan oikeudesta tulla merkityksi saamelaiskäräjälain vaaliluetteloon. Vaaliluetteloon merkitsemisen kriteerit taas ovat vastaavat kuin mitä Ruotsissa ja Norjassa on käytössä. Viime kädessä tässä asiassa on kyse siitä, saavatko saamelaiset itse päättää keskeisimmistä omaan asemaansa vaikuttavista seikoista, kuten itsehallinnosta sekä kielen ja kulttuurin ylläpitämisestä. Saamelaiset ovat odottaneet minun mielestäni liian pitkään, että tämä laki korjataan. Nyt on oikea aika uudistaa saamelaiskäräjälaki.

Arvoisa puhemies! Silmiemme edessä tapahtuu kansanmurha, ja oikea aika tehdä kaikkensa Gazan siviilien puolesta olisi ollut jo kuukausia sitten. Nyt olemme tilanteessa, jossa lapset näännytetään nälkään, julkinen infrastruktuuri kouluja ja sairaaloita myöten on tuhottu ja Israel aikoo toteuttaa gazalaisten pakkosiirtoja. Siksi aika tunnustaa Palestiinan valtio on juuri nyt, ja hallituksen on korkea aika myös koota rivinsä tässä asiassa. Tein viime keväänä toimenpidealoitteen siitä, että Suomen täytyy osallistua Gazan siviilien potilasevakuointeihin, kuten myös ukrainalaisia on autettu tuomalla ihmisiä tänne sairaalahoitoon. Tämä olisi ollut erityisen tärkeää, kun Gazan terveydenhuoltojärjestelmä on ollut jo pitkään romahtaneena. Arvoisa hallitus, vieläkään ei ole liian myöhäistä. Suomi voi vielä tehdä kaikkensa.

Arvoisa puhemies! Mikään maailmassa ei tietenkään oikeuta lasten tappamista ja pienten vauvojen näännyttämistä nälkään. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että hallituksen omat rivit näissä aivan keskeisissä kysymyksissä, kuten Palestiinan tunnustamista koskien, ovat melko hajallaan. Palestiinan tunnustaminen, taloudelliset pakotteet ja gazalaisten siviilien evakuoiminen Suomeen sairaalahoitoon ovat vain yksittäisiä asioita, joita Suomen pitäisi tehdä palestiinalaisten ja gazalaisten auttamiseksi. Pääministeri Orpo, miten suomalaiset voivat luottaa siihen, että Suomi todella tekee kaikkensa, kun hallituksen omat rivit vaikuttavat olevan aika hajallaan tässä kysymyksessä?

Arvoisa puhemies! Kyllähän nyt vaikuttaa siltä, että hallituksen tavoite ei ollenkaan ole sopeuttaa julkista taloutta, vaan hallituksen tavoite on pikemminkin toteuttaa tulonsiirtoja kaikista rikkaimmille ihmisille. Mikään muu ei selitä sitä, että vielä hetki sitten hallituksen mielestä oli pakko leikata pienituloisilta, oli pakko leikata ihmisten hoitoonpääsystä ja kotihoidosta. Pääministeri Orpo, onko tämä painotus nyt teidän mielestä reilu? Olisiko voinut olla tavallisten ihmisten vuoro?

Arvoisa puhemies! Sitä en kyllä kerta kaikkiaan ymmärrä, minkälaisen viestin hallitus arvelee lähettävänsä alueille tästä Helsingin tilanteesta. Tästähän tulee todella merkittävä ennakkotapaus. Olen hyvin pettynyt siihen, että ministeri Ikonen täällä aikaisemmassa puheenvuorossaan vähätteli tämän leikkauksen vaikutuksia helsinkiläisille. Ensinnäkin tällä rahalla saa satojatuhansia terveyskeskuslääkärikäyntejä, ja hallituksen mielestä se ei muka vaaranna helsinkiläisten palveluita. Toisaalta, jos tämä 35 miljoonan säästö on ministerin mielestä vähäpätöinen, miksi hallitus sitten ottaa riskin ja pilaa täydellisesti oman maineensa ja luotettavuutensa kaikkien alueiden silmissä? Hallitus haluaa kannustaa tai pikemminkin pakottaa alueita tiukkaan taloudenpitoon ja kipeisiin leikkauksiin ihmisten palveluista, mutta samalla sen viesti on, että jos alueet onnistuvat tässä taloudenpidossa, sakset odottavat. Eikä Helsinginkään tilanne ole mikään autuas, päinvastoin. Tietysti me haluaisimme panostaa siihen, että jokaisen helsinkiläisen sotepalvelut ja hoitoonpääsy toimivat. Tiukka taloudenpito on tietysti vaatinut kompromisseja Helsingissäkin, mutta Helsingissä on voitu täysin perustellusti luottaa siihen, että sotetaloudesta huolen pitäminen kannattaa, vaan ähäkutti, eipäs kannata, terveisin hallitus. Enkä nyt varsinaisesti ymmärrä, miksi me olemme ylipäänsä keskustelemassa tällaisesta esityksestä, kun eihän se saa myöskään hallituspuolueiden riveistä kannatusta — ei ole pokkaa puolustaa tätä helsinkiläisten sotepalveluista ryöväämistä, ja toisaalta moni hallituspuolueiden kansanedustajakin on avoimesti sanonut vastustavansa tätä esitystä. Eli eiköhän siis lähdetä perumaan tämä järjetön leikkaus helsinkiläisiltä. Kysyisin ministeriltä — mikäli hän olisi paikalla — aikooko ministeri tässä pakittaa, koska täällä on niin murskaavaa kritiikkiä omistakin riveistä tullut tätä esitystä kohtaan. Toki mikäli tätä ei peruta, tämä sitten oletettavasti kaatuu äänestyksessä, kun ei tälle tunnu olevan tukea edes hallituspuolueiden kansanedustajilta.

Arvoisa puhemies! Hienoa, että sateenkaaritietous kouluissa tuli puheeksi. Kyse on nimittäin nimenomaan käsittääkseni siitä — oletan, että tässä viitattiin juuri näihin Helsingissä käyttöön otettuihin työpajoihin — että siis aloite on tullut nimenomaan nuorilta itseltään. Ei täältä eduskunnasta, ei mistään muista vaalipiireistä käsin voi tulla sanelemaan, missä määrin helsinkiläiset nuoret saavat sateenkaaritietoutta koulussa oppia. Olen kyllä hieman yllättynyt siitäkin, että kovin moni täällä tunnistaa kyllä eheytyshoitojen haitallisuuden mutta samalla ilmeisesti kokee, että asialle ei pidä tehdä yhtään mitään. Ei ole esitetty vaihtoehtoa, ei ole esitetty tietoisuuden lisäämistä hoitojen haitoista eikä esimerkiksi eheytystoiminnan kohteeksi joutuneita ihmisiä auttavien järjestöjen tukemista. Eli mitään ei pitäisi tehdä tälle ongelmalle, joka kuitenkin tunnistetaan. Asiantuntijatahot mielenterveyden ammattilaisia myöten pitävät näitä niin kutsuttuja hoitoja hyvin haitallisina, ja ilmeisesti lainsäätäjän tulisi kuitenkin istua käsiensä päällä ja olla tekemättä asialle yhtään mitään, koska tämä on niin hankalaa. Tämä on tosiaan toimenpidemuotoinen aloite, joka etenee toivon mukaan eduskunnasta täysin normaaliin lainvalmisteluprosessiin. Ei kansalaisaloitteelta normaalistikaan edellytetä täydellistä täsmällisyyttä. Tämä prosessi ei myöskään millään tavalla ole poikkeuksellinen normaalista, vaan tosiaan kaikki täällä ovat varmasti samaa mieltä, että tarvitsemme lainvalmisteluprosessin, jossa täysin tavanomaisesti selvitetään nämä tietyt rajanvetokysymykset, terminologian täsmällisyys ja muut, tässäkin keskustelussa esiin nousseet seikat. En myöskään täysin ymmärrä, mitä normaalia lainvalmisteluprosessia laajempaa selvittämistä kollegat tässä toivovat. Esimerkiksi ilmiön laajuus on yksi asia, josta on ollut puhe, mutta kyllä meidän pitäisi tiedostaa, että tässä on kyse nimenomaan marginaalissa olevan ryhmän, haavoittuvassa vähemmistössä olevan ihmisjoukon, kohtelusta. Ei sillä ole merkitystä, kuinka laaja tai kuinka monta ihmistä koskettava tämä ilmiö on, vaan sillä, että tämä on erityisen haitallinen niille ihmisille, jotka muutenkin ovat yhteisönsä sisällä vaikeassa asemassa. Pahimmillaan näiden hoitojen uhriksi joutuvat myös alaikäiset. Ei lainsäädäntöä voi laatia vain siitä näkökulmasta, koskeeko se riittävän laajaa joukkoa, vaan ilman muuta vähemmistöjen suojeleminen on perusteltua. Kuten totesin aiemmin, kyllä minusta on hienoa, että lainvalmistelun laatu kiinnostaa laajasti hallituspuolueita, kuten perussuomalaisia. Näin ei nimittäin aina ole tällä vaalikaudella ollut. Edustaja Eloranta sanoi erittäin hyvin. Toivon, että asia etenee täältä suuresta salista, mutta vastaavasti toivon myös, että ministeriössä tämä asia otetaan vakavasti.

Arvoisa puhemies! Kyllä tunnustan, että minua hieman hymyilyttää se, että perussuomalaisten mutta myös joidenkin muiden suulla täällä hirveän huolissaan ollaan lainvalmistelun laadusta ja siitä, onko käsitteet määritelty riittävän tarkasti. Tämä on itse asiassa ensimmäinen kerta, kun olen oman urani aikana todistanut tilannetta, että perussuomalaiset ovat lainvalmistelun laadusta huolissaan. Lakivaliokuntahan käsittelee tälläkin hetkellä hallituksen esitystä, jossa rikoksen tekeminen osana rikollisjoukon toimintaa säädettäisiin koventamisperusteeksi. Jo lukemalla lausuntopalvelusta julkisena olevan palautteen tästä esitysluonnoksesta selviää, että rikollisjoukon määrittely on täsmällisesti hyvin vaikeaa, mutta tämähän ei ole tietenkään estänyt hallitusta edistämästä kyseistä asiaa. Kyllä nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että täällä salin toisen laidan mielipide tästä kansalaisaloitteesta ei itse asiassa perustu huoleen lainvalmistelun laadusta vaan nimenomaan ideologiseen haluun vastustaa vähemmistöjen oikeuksien kehittämistä.

Arvoisa puhemies! Totta kai me tarvitsemme täsmällisen ja tarkkarajaisen lainsäädännön, jossa kaikki käsitteet ovat selviä. Ei kukaan ole väittänyt mitään muuta, ja oletettavasti normaalissa lainvalmisteluprosessissa näitä aina mietitään. Mutta ehkä vastakysymyksenä voisin esittää, että kun kuitenkin aika monessa maassa on pystytty nämä eheytyshoidot nimenomaisesti kieltämään ja on pystytty luomaan tällaisia määritelmiä, niin itse en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että tämä ei olisi muka Suomessa mahdollista. Ajattelen niin, että nimenomaan tarvitaan tällainen oikeustilaa selkeyttävä, marginaalisessa ryhmässä olevia, haavoittuvaisia ryhmiä suojeleva lainsäädäntö.

Arvoisa puhemies! Eheytyshoidot eivät ole hoitoja ollenkaan, vaan rajua henkistä väkivaltaa. Siksi on erittäin hyvä asia, että lakivaliokunta on päätynyt esittämään tämän kansalaisaloitteen hyväksymistä. Kiitän valiokunnan laajaa enemmistöä yhteistyöstä aloitteen hyväksi. En usko, että tässä salissa pystytään kovin vahvasti samastumaan eheytyshoitojen uhrien kokemuksiin. Toivon kuitenkin, että mietimme, miltä se tuntuu, kun oma perhe tai laajemmin koko yhteisö viestittää, että juuri sinä olet vääränlainen ja sinut täytyy korjata. Miltä se tuntuu, kun olet alaikäinen ja omat vanhempasi vievät sinut sielunhoitoterapiaan, niin että voisit parantua omista ajatuksistasi? Entäpä se, kun lähiyhteisösi painostaa sinua harjoittelemaan, että voisit olla enemmän maskuliininen tai enemmän feminiininen? Usein eheytyskeskustelussa unohtuu, että eivät nämä niin kutsutut hoidot tapahdu missään tyhjiössä. Tosiasiassa ne ovat osa sateenkaarihistoriaa, joka on syrjinnän ja ennakkoluulojen varjostama. Ei eheytyshoitoja tapahdu sellaisessa ympäristössä, jossa jokaisen seksuaalisen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti ovat arvokkaita ja hyväksyttyjä. Nämä hoidot ovat yksi syrjinnän muoto ja vakava sellainen, koska niillä pyritään kajoamaan syvälle ihmisen identiteettiin. No, miksikä me sitten tarvitsemme sääntelyä näiden hoitojen kieltämiseksi? Useat kansainväliset ihmisoikeusinstituutiot ovat todenneet nämä hoidot kansainvälisten ihmisoikeussopimusten turvaamia ihmisoikeuksia loukkaaviksi ja suositelleet toimia niiden kieltämiseksi. Ainakin 14:ssä eri maassa eheytystoimintaa rajoitetaan jollain tavalla lainsäädännöllä. Uusia tuoreita kieltoja on toteutettu esimerkiksi Islannissa ja Norjassa. Kun puhumme eheytyshoidoista, puhumme hyvin perustavanlaatuisen oikeushyvän suojaamisesta. Yksilön itsemääräämisoikeus, fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi ovat sellaisia oikeushyviä, joiden suojaamiselle on vahva tarve, varsinkin kun kyse on haavoittuvassa asemassa olevista vähemmistöistä. Valiokunnassa kuullut asiantuntijat toivat esiin, että eheytyshoitoihin liittyy merkittävää psyykkistä, emotionaalista ja fyysistä vahinkoa, joka voi jättää pitkäaikaisia traumoja niiden kohteeksi joutuneille. Psyykkisiä haittoja ovat muun muassa ahdistuneisuushäiriöt, masennus, syyllisyyden ja häpeän tunteet, itsearvostuksen heikkeneminen sekä pahimmillaan itsetuhoiset ajatukset. Emotionaalisella tasolla eheytyshoidot voivat johtaa eristäytymiseen, ihmissuhteiden katkeamiseen, perhesuhteiden ja sosiaalisten verkostojen heikkenemiseen sekä vahvaan identiteettikriisiin, kun yksilön oma seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti leimataan ongelmaksi tai sairaudeksi. Vakavissa tapauksissa eheytyshoitoihin voi liittyä myös fyysistä väkivaltaa, kuten parantaviksi väitetyt, uskonnollisiksi rituaaleiksi naamioidut pahoinpitelyt. On myös huomattava, että vaikka eheytystoimintaa on Suomessa harjoitettu jo pitkään, ei aiheesta ole oikeuskäytäntöä, vaikka käräjäoikeuden käsiteltäväksi onkin toki vastikään tullut asiaa koskeva tapaus. Tuomioistuin ei tässä ole vielä ehtinyt antaa ratkaisua. Oikeuskäytännön puuttumisesta voi esimerkiksi päätellä, että eheytyksen uhrit eivät tunne omia oikeuksiaan. Samanaikaisesti parhaimmillaankin on epäselvää, missä määrin pahoinpitely- ja pakottamisnimikkeen nojalla voitaisiin nykytilassa tosiasiassa tuomita rikosoikeudelliseen rangaistukseen eheytyshoitojen toteuttamisesta tai niihin painostamisesta. Tällainen puuttuminen todennäköisesti jäisi hyvin avoimeksi ja satunnaiseksi parhaimmillaankin, ja tämä ei ole oikeusvarmuuden kannalta lainkaan tyydyttävä tilanne. Rikosoikeudellisen legaliteettiperiaatteen vuoksi nimenomainen, selkeästi tähän toimintaan soveltuva kriminalisointi olisi parempi vaihtoehto, ja lain soveltamisen ollessa epäselvä on myös lainsäätäjän tehtävä sitä selkeyttää tavalla, joka varmistaa kattavuuden. Arvoisa puhemies! Toivon todella, että saamme viimein Suomessa kiellettyä eheytyshoidot, ja lopuksi totean, että suuren kiitoksen ansaitsevat aloitteen tekijät ja allekirjoittajat. Sateenkaari-ihmisten oikeuksia on historiamme ajan usein edistetty nimenomaan kansalaisaloitteiden avulla. Tämä kertoo, että suuri ja aktiivinen joukko kansasta puolustaa sateenkaari-ihmisiä. Vaikka eheytyshoidot toivottavasti eivät koske monia, monet välittävät. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]

Arvoisa puhemies! Joka kolmas kaikista perheistä Suomessa on monimuotoinen eli poikkeaa jollain tavalla biologisen isän ja äidin muodostamasta niin kutsutusta ydinperheestä. On surkeaa, että joudun tällaisen itsestäänselvyyden tuomaan tässä heti keskustelun alussa esille, mutta monimuotoiset perheet ovat aivan yhtä hyviä kuin kaikki muutkin. Siksi on täysin käsittämätöntä, että hallitus ajaa tässä eteenpäin lainsäädäntöä, jossa arvotetaan toisia perhemuotoja muiden yli. Siitähän tässä on kyse. [Pia Sillanpää: Ei ole!] Hallitus on päättänyt, mitkä perheet sopivat sen ihannemuottiin, ja muita perheitä ei sitten pidetä niin arvokkaina. Muiden kuin hallituksen ihanneperheiden lapsihaaveet eivät ole niin tärkeitä. [Pia Sillanpää: Kyllä on!] Syntyvyydestä ollaan mukamas huolissaan, mutta vain ydinperheiden lapset kelpaavat. [Pia Sillanpää: Ei ole näin!] Tässä esityksessä on kyse siitä, että kokoomus halusi laajentaa Kela-korvauksia koskemaan hedelmöityshoitoja, mutta kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset eivät halua, että yksin lasta toivovien naisten ja naisparien perheellistymistä tuettaisiin, eikä kokoomukselle taas tasa-arvon puolustaminen ole ilmeisesti riittävän tärkeää, että he olisivat lähteneet tukemaan kaikkia perheitä. Toisin sanoen koko hallitus yhdessä on omaksunut sen linjan, että itsellisten naisten ja naisparien lapsihaaveet eivät ole tukemisen arvoisia. Hallitus haluaa edistää syntyvyyttä, kunhan lapset vain syntyvät hallituksen kapeiden ihanteiden mukaisiin perheisiin. Varsinkin kokoomuslaiset väittävät korvausten rajaamista lääketieteellisiin syihin perustuen neutraaliksi valinnaksi tai että aiempi syrjintä tässä asiassa jotenkin oikeuttaisi tulevan. Tämä ei ole rehellistä monestakaan syystä. Ensinnäkään tässä asiassa ei voida tehdä selkeää erottelua, että osa ihmisistä on terveitä ja osa ihmisistä on sairaita. Iso osa tapauksista nimittäin on sellaisia, että syitä lapsettomuudelle ei löydy. Toisin sanoen useat sairaudet voivat aiheuttaa sitä, että raskaaksi tuleminen vaikeutuu, mutta niiden diagnosoiminen on hyvin vaikeaa. Usein diagnoosi onnistutaan tekemään vasta, kun raskautta on ensin tavalla tai toisella yritetty. Tämä taas johtaa siihen, että kaikki eivät saa diagnoosia yhdenvertaisesti, vaan heteropareille diagnoosi annetaan, mikäli he omien kokemustensa mukaisesti kertovat yrittäneensä hankkia lasta tietyn ajan. Itselliset naiset ja naisparit voivat teoriassa yrittää tulla raskaaksi esimerkiksi koti-inseminaatiolla, mutta kyseiseen toimenpiteeseen liittyy merkittäviä juridisia riskejä tulevista vanhemmuuskiistoista, eikä lasta haluavilta pidä minun mielestäni edellyttää näiden riskien hyväksymistä. Itselliset naiset ja naisparit saattavat kärsiä täysin samoista sairauksista kuin tässä meidän hallituksen ihanneperhemuodossa elävät pariskunnat, mutta vain jälkimmäisenä mainitut saavat diagnoosin eli ovat oikeutettuja sitä kautta näihin Kela-korvauksiin. [Perussuomalaisten ryhmästä: Höpö höpö!] Kaikki muut joutuvat joko maksamaan täyden hinnan hoidoistaan yksityisellä puolella tai jonottamaan jopa yli vuoden ajan päästäkseen julkiselle puolelle hoitoihin. Toisaalta myös moni heteropari tarvitsee lahjasoluja lapsen saamiseksi. Mikä erottaa tällaisessa tilanteessa yksin lasta haluavan ja heterosuhteessa olevan pariskunnan toisistaan? Tästä me pääsemme myös tämän esityksen muihin ongelmiin. Hallitus antaa melko anteliaan kuvan näiden korvausten merkityksestä, vaikka kaikki lapsen saamiseen liittyvät hoitotoimenpiteet eivät edes kuulu näiden korvausten piiriin. Vaikkapa 4 000 euroa maksavasta IVF- eli ns. koeputkihedelmöityshoidosta korvaus olisi vain noin 782 euroa, eli tässäkin tilanteessa ihmiselle jäisi maksettavaa yli 3 000 euroa. Tätä saattavat edeltää myös erilaiset muut tutkimukset, joihin näitä korvauksia ei saa. Huomattavaa on myös, että juuri kukaan ei voi tietää ennen hedelmöityshoitoihin menemistä, kuinka paljon nämä toimenpiteet yksityisellä tulevat maksamaan. Tämä tietenkin riippuu siitä, kuinka monta kierrosta mitäkin hoitomuotoa ihminen tarvitsee raskaaksi tulemiseen. Hinta voi pysyä tuhansissa euroissa, tai se voi kohota kymmeniintuhansiin euroihin. Toistan: yksityisellä puolella lapsen saamisen hinta voi olla useita kymmeniätuhansia euroja. Kaikilla ei ole varaa mennä hoitoon yksityiselle Kela-korvauksista huolimatta. Siksi on aika kyseenalaista, tuleeko tällainen mielivaltaisesti rajattu korvausjärjestelmä todella lyhentämään niitä julkisen puolen jonoja. Kaikkein paras ja tehokkain keino edistää ihmisten lapsihaaveiden toteutumista olisikin tukea näitä hoitoja julkisella puolella. Ei ole oikein eikä ole kestävää, että tälläkin hetkellä julkisen puolen jonotusajat lähtevät yhdeksästä kuukaudesta ylöspäin. Hallitus on kuitenkin valinnut tiensä, ja siksi ei mitenkään voida pitää perusteltuna, että tällä tavalla hallitus asettaa eriarvoiseen asemaan omien ihanteidensa mukaiset ydinperheet ja ihmiset, jotka eivät tähän oikeistokonservatiivisen hallituksen muottiin sovi. Näin ollen esitän sähköisenä jaetut pykälämuutokset. Niillä varmistetaan, että tällä hallituksen päättämällä linjalla, jossa rahaa suunnataan yksityisellä puolella toteutettaviin hoitoihin, kaikilla, myös naispareilla ja itsellisillä naisilla, olisi tosiasialliset mahdollisuudet saada näitä korvauksia samalla tavoin kuin muutkin saavat.

Arvoisa puhemies! Kävin helmikuun alussa Eduskuntatalon portailla tapaamassa mielenosoittajia, jotka olivat kokoontuneet muistuttamaan meitä siitä, että yksikin huumekuolema on liikaa. Mielenosoituksen tarkoitus oli muistaa jokaista huumeisiin vuoden 23 aikana kuollutta. Pelkästään sen vuoden aikana huumeille menetettiin 310 elämää. Osa mielenosoittajista oli itse menettänyt läheisensä. Mielenosoituksen viesti oli selvä: politiikalla voidaan hyvin konkreettisesti vaikuttaa siihen, kuinka moni kuolee huumeisiin, ja käyttöhuoneet ovat tähän yksi keino. No, miksi nämä huumeidenkäyttöhuoneet ovat tässä ehdotettu ratkaisu? Huumeidenkäyttötilat ovat ennen kaikkea palvelumuoto, ja sillä pyritään tarjoamaan ihmisarvoinen kohtelu myös päihteiden ongelmakäyttäjille. Käyttötiloissa on mahdollista käyttää päihteitä terveydenhuollon työntekijän valvonnassa vähemmän haitallisesti ja vaarallisesti kuin vaikkapa kadulla. Käyttöhuoneista voidaan ohjata huumeidenkäyttäjiä palveluiden piiriin. Niissä voidaan antaa puhtaita pistovälineitä, jolloin niiden likaisten pistovälineiden käytöstä johtuvien infektioiden, kuten hiv ja C-hepatiitti, leviäminen vähenee. Ja tietysti mikäli sattuu vaaratilanne, kuten yliannostus, terveydenhuollon henkilökunta on paikalla. On sanomattakin selvää, että näihin käyttötiloihin liittyy hyvin paljon ennakkoluuloja. Moni esimerkiksi pelkää, että ne lisäisivät huumeiden käyttöä tai häiriöitä niiden lähiympäristössä. Kansainväliset esimerkit eivät kuitenkaan anna tällaisesta viitteitä. Päinvastoin, käyttötilojen on havaittu jopa vähentävän häiriöitä ja pistämisvälineistä aiheutuvia haittoja niiden lähiympäristössä. Lisäksi huomautan, että tämä lainsäädäntö olisi mahdollistava. Esimerkiksi Helsinki on vaatinut mahdollisuutta perustaa tällaisia huoneita, koska enemmistö kaupungin päätöksentekijöistä on siihen valmis. Suomen huumausainepolitiikka on jo kauan perustunut pitkälti rikosoikeudelliseen laajaan kieltoon ja rangaistavuuteen. Tässä aloitteessahan ei ehdoteta muutosta huumepolitiikan isoihin linjoihin, vaan kyse on rajatun kokeilun mahdollistamisesta. Teoriassa tuki- ja hoitotoimenpiteiden merkitys ymmärretään täälläkin, kuten olemme saaneet kuulla, mutta samalla konkretiaa ei ole tiedossa. Vaihtoehdoksi tarjotaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä tai pääsyä sosiaali- ja terveyspalveluihin, tuettua asumistakin. Kannatettavia asioita, mutta missä ovat resurssit? Minkä verran sote-palveluihin ja ihmisiä auttaviin järjestöihin osoitetaan rahaa? Siitä tämä kaikki pitkälti riippuu, ja valitettavasti hallitus pikemminkin leikkaa näistä kuin osoittaa näihin rahaa, vaikka täällä niistä palveluista aika kauniisti puhutaan. Käyttäjien hoitopolkuhan ei nykyäänkään toimi, koska palveluihin ei päästä käsiksi silloin, kun pitäisi. Järjestöt tekevät parhaansa, mutta käyttäjiä on vaikea tavoittaa — puhumattakaan siitä, että köyhyys ja syrjäytyminen, joita hallituksen politiikasta seuraa, voivat pahentaa ihmisten ongelmia entisestään. Arvoisa puhemies! Toivon todella, että jokainen tässä salissa istuva päätöksentekijä saisi osallistua A-klinikkasäätiön vapaaehtoisten mukana jalkautumaan ja tapaamaan päihteiden ongelmakäyttäjiä. Ehkäpä julkisessa vessassa huumeita käyttävän ihmisen tapaaminen voisi luoda ripauksen myötätuntoa moraalisaarnauksen sijaan. En valitettavasti usko, että yhtäkään huumekuolemaa voidaan ennaltaehkäistä sillä, että täällä heristetään syyttävää sormea ja kerrotaan, että huumeiden käyttäminen on kiellettyä. [Mauri Peltokangas: Sitä se on!] Tai jos, arvon kollegat, ette halua tavata huumeiden ongelmakäyttäjiä, ajatelkaa edes heidän läheisiään, jotka mielenosoituksessaan vaativat näiden käyttötilojen mahdollistamista. Tai jos ette halua kuunnella läheisten viestiä, uskokaa asiantuntijoita, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta. Myös huumeiden ongelmakäyttäjät ansaitsevat ihmisarvoisen kohtelun. [Mauri Peltokangas: Elämä on valintoja!]

Arvoisa puhemies! Todella liian moni Suomessa kuolee huumeisiin, ja meidän velvollisuutemme olisi tiedostaa, että politiikalla on aivan suoria vaikutuksia siihen, kuinka monta elämää menetetään huumeille. Kysymys ei ole mistään sellaisesta ilmiöistä, mitä emme voisi hallita. Olen hieman ihmeissäni, että täällä ehdotetaan sinänsä hyviä muita keinoja huumekuolemien vähentämiseksi tilanteessa, jossa hallituksella ei kerta kaikkiaan taida riittää rahaa tällaisiin toimenpiteisiin. Miten käyttäjien hoidon saatavuutta parannetaan, jos sote-palvelut ja auttavat järjestöt leikataan henkihieveriin? Arvoisa puhemies! Kyse on oikeista ihmisistä, joilla on perheet, ja käyttötilat ovat yksi keino tarjota ihmisarvoinen kohtelu näille ihmisille.

Arvoisa puhemies! On totta, että ehdonalaisen vapautumisen järjestelmät vaihtelevat hyvin pitkälti maakohtaisesti. Ja suomalaisessa järjestelmässähän ominaista nimenomaan on se, että tapauskohtaista harkintaa ja sen mahdollisuuksia on aika vähän verrattuna useisiin muihin maihin, joten ehkä sen takia olemme kritisoineet nimenomaan tämän kyseisen esityksen mekaanisuutta. Sitähän ei ole myöskään rajattu esimerkiksi rikostyypeittäin. Olemme varmasti kaikki samaa mieltä siitä, että mikäli joku todetaan esimerkiksi vaaralliseksi vankeusaikana, niin on syytä, että häntä ei kohdella sillä tavalla, että hän pääsee uusimaan rikoksen välittömästi. Mutta käsittääkseni tämä ei nyt ollut se varsinainen ongelma, mikä tässä esityksessä haluttiin ratkoa, vaan tätä esitystä perusteltiin yksinomaan oikeudenmukaisuusnäkökulmalla, jonka tueksi ei esitetty tutkimustietoa.

Arvoisa puhemies! Monista asioista, jotka liittyvät oikeudenhoitoon, olemme kyenneet päättämään itse asiassa yksimielisesti. Kiitos siitä kullekin puolueelle. Tämä hallituksen esitys, johon ministerikin viittasi ja joka koski ehdonalaiseen vapautumista, oli itse asiassa poikkeus tällaisesta hyvästä konsensuksesta. Yksi syy tälle on se, että kyseinen esitys käsiteltiin valiokunnan näkökulmasta hieman yllättäen budjettilakina, ja tämä taas aiheutti aikataulupaineen, minkä vuoksi lakivaliokunnalla ei ollut itse asiassa tosiasiallista mahdollisuutta neuvotella yksityiskohdista. Tämä kyseinen esityshän muuttaa koko järjestelmän siltä osin, miten tähän rikoksettomaan aikaan suhtaudutaan ehdonalaiseen vapautumisen järjestelmässä. Siinä esityksessä ei tosiaan ollut, kuten aiemmin sanoin, rikosten ennaltaehkäisy mitenkään pääasiallisena tavoitteena. Kyse oli pikemminkin tällaisesta väitetystä oikeudenmukaisuuskäsityksestä, joka ei itse asiassa perustu mihinkään tutkimustietoon. Kaikki me olemme varmasti sitä mieltä, että aiemmalla rikostaustalla on syytä olla jotain vaikutuksia tulevaan kohteluun rikosseuraamusjärjestelmässä, mutta mielestäni se on hieman eri kysymys kuin se, tuleeko rikoksen jättää ihmiseen ikuinen leima. Suomessahan ehdonalaiseen vapautumisen järjestelmässä on aika vähän tapauskohtaisen harkinnan mahdollisuutta. Ja tulevaisuudessa sitten ei ole väliä, onko rikokseen syyllistynyt kerran useita kymmeniä vuosia aiemmin vai jatkuvasti ja toistuvasti, ja tämä mekaanisuus on juurikin kyseisen esityksen heikkous. Ei teidän olisi tarvinnut tehdä tästä järjestelmästä pahimmillaan aika epäjohdonmukaista. Ei teidän olisi ollut pakko jättää valtaosaa asiantuntijalausunnoista huomioimatta. Te olisitte silti voineet kiristää, siis ankaroittaa, ehdonalaiseen vapautumisen järjestelmää myös täysin loogisesti, esimerkiksi pidentämällä sitä aikaa, jonka osalta aikaisempi rikos vaikuttaa ihmisen kohteluun. Jos haluatte ankaroittaa rangaistuksia, siihen on monia keinoja, jotka ovat vähemmän mekaanisia. Mutta ehkäpä tämä esitys liittyi nimenomaan perussuomalaisten haluun osoittaa omille kannattajilleen, että he ovat hallituksessa tekemässä muutakin kuin leikkaamassa pienituloisilta tai heikentämässä työntekijöiden oikeuksia. Arvoisa puhemies! On totta, että oikeusministeriön hallinnonalan säästötavoitteet ovat pienehköt, mutta niin on myös koko hallinnonalan budjetti. Kiinnittäisinkin siis huomiota siihen, että oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen vaatii riittäviä resursseja koko oikeudenhoidon ketjussa. Poliisi, Syyttäjälaitos, tuomioistuimet, Rikosseuraamuslaitos — ne muodostavat kokonaisuuden, jossa yhden osan heikentyminen rapauttaa koko järjestelmää. Pidän kokonaisuudessaan hyvin tärkeänä, että olemme lakivaliokunnassa pyrkineet johdonmukaisesti, itse asiassa vaalikaudesta toiseen, olemaan oikeudenhoidon puolella. Siksi joudunkin vielä itsekin palaamaan näihin haasteisiimme, kuten Rikosseuraamuslaitoksen toimintaedellytyksiin. Vankimäärän kasvu, osin hallituksen päätöksistä johtuen, hankaloittaa Rikosseuraamuslaitoksen jo ennestään haastavaa tilaa, eikä riittäviä resursseja ole näköpiirissä. Ja tämä krooninen resurssipulahan nimenomaan haittaa esimerkiksi kuntoutustoimintaa ja muita sellaisia seikkoja, jotka toimivat rikosten uusimisen vähentämisessä. Toisaalta on myös selvää, että resurssien puute yhdistettynä näihin kasvaviin vankimääriin voi johtaa henkilökunnan uupumiseen ja turvallisuusriskeihin. Arvoisa puhemies! Kävimme suhteellisen lyhyt aika sitten hyvän ja yksituumaisen keskustelun naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisesta, ja varmasti me kaikki lakivaliokunnassa olemme saaneet kuulla sen huolestuttavan viestin, että uhreille, rikollisuuden ja väkivallan uhreille, ei ole saatavilla riittävästi tukea. Nykytilaahan ei pidä hyväksyä, vaan uhrien auttamiseen tarvitaan riittäviä resursseja — paitsi tietenkin näitä turvakotipaikkoja myös uhreja auttavien järjestöjen ja Rikosuhripäivystyksen riittäviä toimintaedellytyksiä. Näitä tahoja pitäisi tukea, leikkaamisen sijaan, ja valitettavasti tälläkin hetkellä tämä palveluiden saatavuus on aivan liian sattumanvaraista. Minä toivon, että me voisimme teoilla osoittaa, että suhtaudumme kaikenlaiseen väkivaltaan vakavasti eivätkä uhrit jää yksin. Ja näistä uhreja auttavista järjestöistä täytyy vielä mainita se seikka, että niistä monen rahoitus tulee nyt käsittelyssä olevan lisäksi myös muilta hallinnonaloilta, ja esimerkiksi STEA-rahoituksen leikkaaminen vaikuttaa niiden toimintaan. [Puhemies koputtaa] Lopuksi haluan yhtyä kiitoksiin, että saimme tehtyä yksimielisesti päätöksen, että lähisuhdeväkivallan sovittelusta luovutaan.

Arvoisa puhemies! Nyt kun tämä ehdonalaiseen vapautumisen järjestelmä tuli puheeksi, niin toivoisin, että tällä kertaa saisin kokoomuslaisilta vastauksen, mitä aikaisemmin en ole saanut, kun olen tätä aihetta kysynyt. Eli vielä Antti Häkkäsen ollessa oikeusministeri kaikki lakivaliokunnassa edustetut puolueet olivat yksimielisesti sitä mieltä, että henkilöt, jotka edellisen vankilasta vapautumisen jälkeen eivät pitkään aikaan ole syyllistyneet uuteen ehdottomaan vankeusrangaistukseen johtavaan rikokseen, tulee vapauttaa lyhyemmän ajan suoritettuaan ehdonalaiseen. Ajattelin kysyä sitä, mikä on muuttunut nyt, kun vielä Antti Häkkäsen ollessa oikeusministeri vuonna 2018 kokoomuslaiset olivat täysin toista mieltä. Sitten haluaisin ehkä kyseenalaistaa sitä, että täällä vedotaan tiettyihin oikeudenmukaisuusseikkoihin, jotka eivät kuitenkaan perustu minkäänlaisiin tutkimuksiin. Itse ajattelen ehkä niin, että se voi johtaa sangen kohtuuttomiin tilanteisiin, jos henkilöä, joka on esimerkiksi [Puhemies koputtaa] yli kymmenen vuotta sitten syyllistynyt rikokseen, kohdellaan samalla tavalla kuin toistuvasti [Puhemies koputtaa] rikokseen syyllistyvää henkilöä.

Arvoisa puhemies! Kaikki ovat varmaankin sitä mieltä, että aiempi vankilatuomio saa vaikuttaa henkilön kohteluun tulevaisuudessa ja sen täytyykin vaikuttaa. Mutta se on itse asiassa aika eri asia kuin se, mistä juuri tässä esityksessä on kyse. Kyse on siitä, että aikaisemmin rikoksettoman ajan pituus on vaikuttanut siihen, miten henkilöä kohdellaan ehdonalaisen vapautumisen järjestelmässä. Nyt tästä periaatteesta luovutaan, mikä käytännössä tarkoittaa, että edellinen vankeusrangaistus vaikuttaa ikuisesti siihen, kuinka nopeasti henkilö voi vapautua ehdonalaiseen. Ei ole väliä, onko rikokseen syyllistynyt kerran 20 tai 30 vuotta aikaisemmin vai jatkuvasti, toistuvasti. Näitä henkilöitä kohdellaan täysin samalla tavalla. Yksi vankeustuomio jättää näin ollen ihmiseen ikuisen leiman, ja häntä kohdellaan samalla tavalla kuin toistuvasti rikoksiin syyllistyviä. Hallitus ei ole millään tavalla osoittanut tutkimustietoa sen tueksi, että tämä olisi laajasti ihmisten mielestä oikeudenmukainen uudistus, vaikka sellainen väite täällä on esitetty kyllä monta kertaa. Mitään tutkimustietoa tämän tueksi ei esitetä. Tämä esitys ei myöskään torju tai ennaltaehkäise rikollisuutta, eikä sitä hallituksen esityksessä edes väitetä. Tämä esitys perustuu populistiseen heittoon siitä, että ensikertalainen täytyy voida olla vain kerran. Termiä ”ensikertalaisuus” ei kuitenkaan edes nykyisin käytetä tässä laissa. Ja edelleen: Vuonna 2018 kokoomus oli täysin päinvastaista mieltä Antti Häkkäsen ollessa oikeusministeri. Nyt perussuomalaiset taitaa kuitenkin määrätä tahdin tämän osalta.

Arvoisa puhemies! En ole vieläkään hallituspuolueilta saanut vastausta kysymyksiini. Ensinnäkin, mikä on se ongelma, jota tällä esityksellä yritetään ratkoa? Toiseksi, miksi ette ankaroittaneet tätä järjestelmää esimerkiksi pidentämällä sitä aikaa, jonka osalta aiempi vankilatuomio vaikuttaa ehdonalaiseen vapautumiseen tulevaisuudessa? Useinhan rikoksen uusiminen tapahtuu varsin pian vankilasta vapautumisen jälkeen. On hyvin harvinaista, että esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua henkilö syyllistyisi uuteen rikokseen. Jos perussuomalaiset kerran haluavat torjua väkivaltarikoksia, kuten täällä todettiin, miksi ette sitten torju niitä? Ei ole kuitenkaan mitään todisteita, ei asiantuntijoiden tukea, että tällä esityksellä tähän tavoitteeseen päästäisiin. [Juho Eerolan välihuuto] Ja sitten palaan vielä kokoomukseen, koska ehkä kuulemme kohta kokoomuksen kannan tähän asiaan. Vielä silloin kun Antti Häkkänen oli oikeusministeri — siitä ei ole kovin kauan aikaa — kaikki lakivaliokunnassa edustetut puolueet olivat täysin yksimielisesti sitä mieltä, että henkilöt, jotka edellisen vankilasta vapautumisen jälkeen eivät pitkään aikaan ole syyllistyneet ehdottomaan vankeusrangaistukseen johtavaan rikokseen, tulee vapauttaa ehdonalaisesti heidän suoritettuaan lyhyemmän ajan rangaistuksestaan. Kokoomus, mikä käänsi kelkkanne täysin tästä Antti Häkkäsen oikeusministeriajan kannasta? [Juho Eerola: Siellä on uusia kokoomuslaisia!]