Janne Heikkinen

Kunnioitettu puhemies! Mitä tapahtuu yhteiskunnalle, jossa rikoksesta seuraa rangaistus vasta kuukausien tai jopa yli vuoden kuluttua? Mitä viestiä se lähettää rikolliselle, ja mitä se kertoo uhrille tai lainkuuliaiselle kansalaiselle? Kun oikeus tulee hitaasti, se ei tunnu oikeudelta, se tuntuu heikkoudelta. Suomessa rikosasioiden käsittelyajat ovat pidentyneet merkittävästi viime vuosina. Tuomioistuimet ja syyttäjät ovat ruuhkautuneet. Järjestelmä käyttää aikaa selviin ja yksinkertaisiin sakkoasioihin samaan aikaan, kun vakavammat rikokset odottavat käsittelyä. Tämä ei ole hallinnollinen ongelma, se on turvallisuus- ja uskottavuuskysymys. Jos rikosvastuun toteutuminen viivästyy, pelotevaikutus heikkenee, ja kun pelote heikkenee, rikollisuus ei ainakaan vähene. Hallituksen esitys vastaa tähän ongelmaan järkevällä ja vastuullisella tavalla. Sen ajatus on kirkas: selvät ja yksinkertaiset rikokset pitää käsitellä nopeasti ilman raskasta tuomioistuinprosessia mutta oikeusturvaa vaarantamatta. Esityksen mukaan sakkomenettelyn soveltamisalaa laajennetaan. Jatkossa myös sellaisia rikoksia, joista enimmäisrangaistus on enintään kaksi vuotta vankeutta, voitaisiin käsitellä sakkomenettelyssä, jos asia on selvä ja yksinkertainen. Samalla henkeä ja terveyttä vakavasti koskettavat rikokset rajataan menettelyn ulkopuolelle. Tämä on tärkeä turvaraja. Poliisin toimivaltaa selkeytetään siten, että poliisi voisi ratkaista asiat, joista ankarin rangaistus on enintään sakkoa tai kuusi kuukautta vankeutta. Tämä tarkoittaa nopeampaa reagointia, selkeämpää vastuuta ja tehokkaampaa resurssien käyttöä. Lisäksi menettämisseuraamuksen yläraja nostetaan 5 000 euroon. Rikoshyötyä ei pidä jättää rikolliselle. Viestin on oltava yksiselitteinen: rikos ei kannata. Arvoisa puhemies! Hyvä järjestelmä on sellainen, jossa selkeät sakkoasiat ratkaistaan viivytyksettä. Rikoksesta seuraa nopeasti sanktio. Tuomioistuimet voivat keskittyä vakaviin rikoksiin, kuten esimerkiksi väkivaltaan tai järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Poliisin työ on tehokasta. Oikeusvaltio toimii määrätietoisesti. Vastakohtana on sellainen järjestelmä, jossa pienetkin asiat kiertävät raskaan prosessin kautta, jonot kasvavat ja käsittelyajat pitenevät. Se ei vahvista turvallisuutta, se ei vahvista lain kunnioitusta. Vahva oikeusvaltio ei tarkoita automaattisesti raskasta järjestelmää. Se tarkoittaa toimivaa järjestelmää. Turvallisuus ei synny byrokratiasta vaan siitä, että rikoksesta seuraa nopeasti ja johdonmukaisesti seuraamus. Jos haluamme turvallisemman Suomen, meidän on varmistettava, että oikeusjärjestelmä toimii tehokkaasti. Jos haluamme vahvistaa lain kunnioitusta, meidän on huolehdittava, että rikosvastuu toteutuu ilman aiheetonta viivästystä. Ja jos haluamme säilyttää kansalaisten luottamuksen, meidän on näytettävä, että järjestelmä kykenee uudistumaan. Tämä esitys on askel kohti tehokkaampaa, vastuullisempaa ja turvallisempaa Suomea.

Arvoisa puhemies! Tunnistan tässä maailmankuvallisen eron edustaja Lylyn kanssa siinä, että jos yrityksiä verotetaan vähemmän, niin minun maailmankuvassani se ei tarkoita sitä, että yrityksille olisi annettu rahaa, vaan minun maailmankuvassani se tarkoittaa sitä, että yrityksiltä on vähemmän otettu rahaa, ja tässä on varmasti jo semmoinen ajattelutavallinen ero. Mutta kun sanotte, että se Jutta Urpilaisen tekemä yhteisöveroalennus ei tuottanut sellaista buustia talouteen, mitä sillä haettiin, niin tarkoitatteko, että meidän tulisi sen sijaan nostaa yhteisöveroa nykyisestä 20 prosentista ylöspäin, jos todella on niin, että se oli hyödytön.

Arvoisa puhemies! Arvostan edustaja Lylyn kokemusta työmarkkina-asioissa, ja siitä voidaan olla samaa mieltä, että jos ja kun sellaisia puheenvuoroja on käytetty, että reformeilla saavutettaisiin 100 000 uutta työpaikkaa, niin pidän sitä aavistuksen harkitsemattomana, koska totuudenmukaista olisi ollut puhua 100 000:n uudesta työllisyysvaikutuksesta. Nämähän perustuivat STM:n ja VM:n virka-arvioihin siitä, mitä reformeille arvioidaan työvoiman lisäävää tarjontavaikutusta. Tämähän tietysti kansanomaisesti ilmaistuna on aika vaikeaa, mutta se olisi ollut totuudenmukaisempaa. Mitä tulee yhteisöveron alentamiseen vuoden 2027 alusta, niin sitä pidän kyllä varsin järkevänä. Se tulee parantamaan suomalaisten omistajayrittäjien halukkuutta investoida ja ottaa riskejä, ja toisaalta se parantaa Suomen kustannuskilpailukykyä. Yhteisövero, niin kuin kaikki verot, on yrityksille kustannus, ja jos Suomi päättää 2027 laskea yhteisöveron 20 prosentista 18 prosenttiin, niin esimerkiksi Saksaan verrattuna se parantaa Suomen kustannuskilpailukykyasemaa huomattavasti yhdistettynä edulliseen sähkönsaantiin teollisuudelle. Näillä on merkitystä myös duunareille, kun Suomeen saadaan uusia tehtaita ja teollisuutta ja työllistäviä yrityksiä, ja sen takia kannatan sitä lämpimästi. Näin teki myös aikanaan SDP:läinen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen, joka hyvin kaukaa viisaasti Kataisen hallituksessa oli valmis laskemaan yhteisöveroa ensin 26 prosentista 22 prosenttiin ja sitten myöhemmin vielä 20 prosenttiin. Kuten myöhempi historia opetti meille, tämä maksoi hänelle sittemmin SDP:n puheenjohtajapaikan, mutta kansantalous ja investoinnit ja työpaikat siitä kyllä kiittivät. — Kiitoksia.

Kunnioitettu puhemies! Helsingin Sanomien mukaan velkajarrutyöryhmä tulee esittämään sopeuttamistavoitteeksi noin 8—11:tä miljardia euroa. Jos kuuntelin tässä edustaja Lylyn puheenvuoroa oikein, niin arvostelitte hallituksen sopeuttamistavoitteen karkaamista siitä näkökulmasta, että sitä oli liiaksi laskettu reformien vaikutusten varaan, jotka eivät sitten nähtävästi ole toteutumassa ainakaan VTV:n arvion mukaan. Ymmärsinkö oikein teidän puheenvuoroanne, että tämä 8—11 miljardin euron sopeuttamistavoite tulisi jatkossa hakea pelkästään valtion meno- ja tulopuolen muutoksilla eikä laskea arvoa näille reformeille? Tähänkö SDP on sitoutumassa?

Kunnioitettu puhemies! Haluan esittää tässä yhteydessä kiitokset hallinto- ja turvallisuusjaoston jäsenille sekä sen puheenjohtajalle Jari Ronkaiselle erinomaisesta työstä ampumarataverkoston kehittämiseksi. Pidän hyvänä ja tärkeänä sitä, että tässä ajassa eduskunnan valtiovarainvaliokunnan tuella kohdennetaan pieniä alueellisia rahoituksia ampumaradoille. Juuri tällaiset lähiampumaradat mahdollistavat reserviläistaitojen ylläpitämisen ja tarjoavat paikallisille paikan harjaannuttaa metsästykseen vaadittavia taitoja sekä tukevat viranomaisia työssä vaadittavien kykyjen harjaannuttamisessa. Arvoisa puhemies! Jo viime vaalikaudella puolustusvaliokunta asetti tavoitteeksi palauttaa Suomeen tuhat ampumarataa, jotka jo kertaalleen päästettiin kuihtumaan. Tämän tavoitteen saavuttamisen edesauttamiseksi on mahtava asia, että saadaan tässäkin budjetissa 15 uutta alueellista pientä ampumarataa rahoituksen piiriin.

Arvoisa rouva puhemies! Modernissa valtavirran taloustieteessä lähdetään kai siitä, että kasvu perustuu pääasiallisesti osaamistason nostoon, pääomien kasvattamiseen ja teknologiainvestointien lisäämiseen, ja näitä kaikkia elementtejä löydän kyllä tuosta budjettikirjasta. Lisäksi tyypillisesti tarvitaan t&k-panoksia ja työvoiman liikkuvuutta. Näihin t&k-panoksiin olen henkilökohtaisesti suhtautunut terveen kriittisesti. En ajatuksen tasolla pidä siitä, että eduskunnassa on parlamentaarisesti sovittu menolisäyksistä, kun ei vastaavasti ole kyetty sopimaan parlamentaarisesti menojen vähennyksistä. Kysyisin näistä t&k-panoksista ministeri Puistolta. Löysin täältä talousarvioesityksestä tämmöisen kohdan kuin että Business Finlandin t&k-valtuuksia lisätään kymmenellä miljoonalla eurolla kohdennettuna ruuantuotannon uusien arvoketjujen kehittämiseen. Mitä tällä mahdetaan tavoitella, ja mitä sellaista uskotaan syntyvän, joka voitaisiin suojata niin, että innovaatio jää suomalaisten hyväksi?

Arvoisa puhemies! Nyt kun nuuskasta keskustellaan, niin on aiheellista ihmetellä, minkä takia aikuisten, kypsään ikään ehtineitten ihmisten ylähuuli ensinnäkään kuuluu valtiolle. En pysty ymmärtämään sitä, minkä takia Suomi aikanaan antoi EU:n kieltää nuuskan vähittäismyynnin Suomessa. Me ollaan nyt nähty jo nikotiinipussien osalta se kehitys, mitä se merkitsee valtion verotuottojen osalta, se, kuinka me päästään sääntelemään sitä paljon hallitummin. Se nuuskaralli, mitä tuolla Haaparannan vastaisella rajalla meillä pohjoisessa jatkuvasti saa todistaa, aiheuttaa paljon erilaisia vaaratilanteita ja vääristää markkinaa todella paljon. Mielestäni Suomen tulisi tehdä kaikkensa sen eteen, että nuuska palautettaisiin takaisin R-kioskeihin ja K-Marketeihin Suomessa, että päästäisiin kontrolloimaan sitä oman lainsäädännön keinoin ja saataisiin verotuotot jäämään myös haittojen torjuntaan Suomeen. Kysyisin ministeriltä: onko meillä julkisessa taloudessa yhtään veroeuroa liiaksi jättää tämmöisiä keinoja ulkopuolelle käyttämättä? Tässä toivoisin aktiivisuutta myös valtioneuvoston suunnalta. Totta kai on niin, että välittämisen, siis nuuskan välitystoiminnan, täytyy olla ankarasti kriminalisoitua. Alaikäiset täytyy saada pidettyä siitä erossa. Olen ehdottomasti valmis näitä rangaistuksia koventamaan, mutta mitä tulee aikuisten ihmisten omiin käyttäytymisvalintoihin, niin ei valtion niihin tulisi liiaksi puuttua. Suomihan on saavuttanut mitalisijoja hyvin kyseenalaisessa Nanny State Index ‑tutkimuksessa, jossa tutkitaan holhousvaltioita Euroopassa, ja Suomi oli tällä kertaa pronssisijalla siellä. Kyllä meillä tämä puoli osataan, mutta sitä, minkä takia nämä veroeurot on ihan pakko työntää sinne Ruotsiin, kun joka tapauksessa osa aikuisista ihmisistä näihin tuotteisiin haluaa turvautua, en pysty ymmärtämään.

Kunnioitettu puhemies! Laajalti maatiloja kiertäneenä olen kiinnittänyt siihen huomiota, että hallinnollinen taakka useimmiten tarkoittaa nimenomaisesti erilaisia raportointivelvollisuuksia ja käyntimääriä. Oma periaatteeni lähtee siitä, että kaikessa tällaisessa raportoinnissa pitäisi pyrkiä enemmänkin progressiivisuuteen elikkä siihen ajatukseen, että sellaisia yrityksiä, yhtiöitä, joissa havaitaan puutteita ja epäkelpoja käytänteitä, valvottaisiin ja vaadittaisiin raportoimaan useammin ja vastaavasti sellaisissa yhtiöissä, jotka toimivat nuhteettomasti, erilaisia tarkasteluvälejä tulisi pidentää ja hallinnollista taakkaa siten keventää. Tämä tällaisena perusperiaatteena. Elikkä holhotaan ja tarkkaillaan ja kontrolloidaan niitä, jotka sitä erityisesti tarvitsevat, ja niitä, jotka suoriutuvat tehtävistään loistavasti, voidaan sitten höllemmin käsitellä. No tämä tämmöisenä perusperiaatteena, minkä toivon ministerin ottavan huomioon. Toinen asia vastuullisuuteen liittyen, mitä valtioneuvoston pitäisi erityisesti ottaa näissä aina huomioon, on se, että valtion asettamat vastuullisuussäännöt olisivat sitä uskottavampia, mitä paremmin valtion itsensä omistamat yhtiöt niitä toteuttaisivat. Meillä pohjoisessa on paljon ikäviä kokemuksia Kemijoki Oy:n, Fortumin ja Stora Enson laiminlyönneistä, miten he ovat vastuullisuuttaan hoitaneet, ja olisi todella paljon uskottavampaa, jos valtioneuvosto antaisi näille erityistä ohjausta siihen suuntaan, että ympäristövastuu kuuluu myös heille.

Kunnioitettu puhemies! Kollegani ovat jo monin sanoin kuvanneet, mistä tässä hallituksen esityksessä on kyse, ja sen eri vaikutuksia kuvanneet. Reserviläisikää todella nostetaan 65 ikävuoteen, ja nähdäkseni esitys kertoo tästä ajasta, jossa me ja Suomi elämme. Kaikki puolustuksemme suorituskykyä parantavat toimet ovat joko harkinnassa tai jo tekeillä. Pelkästään toissa iltana jo kerrottiin, kuinka Puolustusvoimien puolustustarvikkeiden tilausvaltuutusta nostetaan vajaasta miljardista kuuteen miljardiin. Tämä on yksiselitteisesti hyytävän suuri summa, joka käytetään Maavoimien uudistamiseen, mikä oli alun perin ajoitettu tämän vuosikymmenen loppupuolelle. Vauhtia siis kiristetään. Kattoa totisesti paikataan ennen hirmuisen sademyrskyn uhkaa. Arvoisa puhemies! Reserviläisiän nosto 65 ikävuoteen parantaa Puolustusvoimien suorituskykyä. Aivan kuten työelämässäkin, konkareilla on paljon tarjottavaa myös tälläkin saralla. Työvuosien aikana opitut taidot ovat hyödyksi myös maamme puolustamisessa. Jokainen ymmärtää, että heille karttunut elämänkokemus on myös koko joukon eduksi. Ikärajan nosto ei tarkoita sitä, että konkarit löytävät itseänsä kaikissa tilanteissa eturivistä, Puolustusvoimissa ja sen joukko-osastoissa tiedetään kyllä aina parhaiten. Sotilaille osoitetaan paikat heidän suorituskykyjensä mukaan. Konkareille löytyy mitä erilaisimpia tehtäviä taustalta. Siellä he puolustavat isänmaata tukemalla eturivin tehtävissä olevia suomalaisia, maamme puolustajia. Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Meitä suomalaisia ei ole ylen määrin maan kamaralla. Suurempien valtojen katveessa pienempien on viisainta hyödyntää kaikki käytettävissä olevat voimavaransa. Tämä esitys onkin erittäin tervetullut. Jos katsoo määrättyjä NHL-jääkiekkoilijoita, niin voipi todeta, että ehkä se on vanhassa silti vara parempi.

Arvoisa puhemies! Kuten kaikki tiedämme, niin tupailloissa kauniilla lapsella on monta isää ja äitiä, mutta vaadittiin kokoomusjohtoinen hallitus ja erinomainen ministeri Leena Meri, joka vei tämän kauan odotetun uudistuksen vihdoin maaliin. Tätä uudistusta suomalaiset ovat odottaneet puoli vuosisataa, ja tämä on ollut siellä tekemättömien töiden listalla aina näihin päiviin saakka. Olen erityisen ylpeä, että nyt hallitus tarttuu tähän ja uudistaa sen teidän, arvoisa ministeri Meri, johdolla. Tätä arvostetaan erityisesti Pohjois-Suomessa, jossa puhtaan siirtymän osalta liian monet ovat joutuneet uhrin asemaan siinä, [Juho Eerolan välihuuto] että kunnat ovat lähteneet pakkolunastamaan tienestimielessä näitä maita, ja tämä on ollut vaiettu ongelma. Vihdoin ja viimein tähänkin asiaan tullaan puuttumaan oikeudenmukaisilla korvauksilla, ja haluan kiittää siitä teitä.

Arvoisa puhemies! Kotitalouksien ostovoima kohenee kestävästi vain talouskasvun, tuottavuuden vahvistamisen sekä matalamman verotuksen kautta. Siitä syystä Orpon hallitus keventää työssäkäyvien verotusta puolella miljardilla. Kaikkien alle 8 000 euroa tienaavien palkansaajien verotus kevenee. Kokonaisveroasteemme ei tällä hallituskaudella kiristy. Pitkäaikainen tavoitteemme on kokonaisveroasteen ja erityisesti työn verotuksen keventäminen. Tätä ahkeruuteen kannustavaa linjaa on jatkettava. Arvoisa ministeri Purra, millä kaikin tavoin hallituksen politiikka kohentaa ihmisten ostovoimaa ja keventää verotusta? [Välihuutoja vasemmalta]

Arvoisa rouva puhemies! Jotta edustaja Mikkoselle ei jäisi sellainen käsitys, että olisin itse ollut todella niin viisas, että olisin keksinyt nämä vaikutusarvioinnit eri tuloluokkiin: Tämä todellakin oli meillä valtiovarainvaliokunnan verojaoksessa, ja kun käsittelimme tätä ja saimme näitä asiantuntijalausuntoja, niin liikenne- ja viestintäministeriö omassa lausunnossaan — löydätte sen sieltä työtilasta kyllä — kertoi, että nimenomaisesti tämä veronkorotus kohdistuisi todennäköisesti suhteessa voimakkaammin suurituloisempiin kotitalouksiin, jotka omistavat yleensä uudempia ja vähäpäästöisempiä autoja. Elikkä näin todella meille jaoksessa kerrottiin, ja tähän arvioon toki ministeriön virkavastuulla luotan. Mitä tulee siihen, että ikään kuin pitäisi lähteä näitä polttomoottoriautoja nyt sitten verottamaan vielä samassa yhteydessä lisää, niin siitä olen eri mieltä, koska polttomoottoriautojen käytön kustannukset nousevat joka tapauksessa muun muassa jakeluvelvoitteen kiristyessä, ja lisäksi arvonlisäverokannan korotus tulee iskemään myös polttomoottoriautoihin. Tästä syystä en erikseen lähtisi vielä niitten verotusta kiristämään.

Arvoisa rouva puhemies! Näissä esitystä koskevissa asiantuntijalausunnoissa Suomen Yrittäjät korostivat sitä, että tämän veronkorotuksen vaikutukset ovat suuruudeltaan melko maltillisia ja vaikutuksiltaan pienehköjä. Tietysti aina kun autoilun verotusta kiristetään, se ei ainakaan henkilökohtaisesti minun mieltäni lämmitä, mutta tämän juurethan ovat itse asiassa aika kaukana, miksi tähän tilanteeseen on päädytty. Viime vuosikymmenen alkupuolellahan poliitikot lähtivät aktiivisesti valitsemaan teknologioita, joita toivottaisiin, että autokannassa suosittaisiin verotuksellisesti. Kyseessähän oli, kuten arvata saattaa — kaikki autoilijat varmasti sen sinänsä ymmärsivät — tämmöinen verotuksellinen hunaja-ansa, jossa houkutellaan käyttäjiä vähäpäästöisempään liikenteeseen, jotta voidaan huomata, että myöhemmin sitten näitä tullaan korottamaan. Tämän korotustrendinhän aloitti jo Rinteen—Marinin hallitus viime kaudella, jossa poistettiin uuden täyssähköauton autovero ja samassa suhteessa lähdettiin korottamaan sitten ajoneuvoverotusta. Nyt se saa sitten jatkoa Orpon hallituksen toimesta. No, asiantuntijalausunnoissa on myös esitetty vaihtoehtoisia rahoitusmekanismeja, jos ikään kuin tätä ajoneuvoverotusta ei nostettaisi tällä mallilla. Suomen ilmastopaneeli ehdotti vanhaa kunnon, viime vaalikaudellakin laajalti esillä pidettyä ja onneksi siellä kuopattuakin kaupunkikeskustojen ruuhkamaksua. Tämähän olisi toteutuessaan ollut työssäkäyntiin kohdistuva vero, joka olisi rankaissut erityisesti ahkeria ihmisiä, jotka asuvat kehyskunnissa ja käyvät sieltä käsin töissä. No, sitten täällä keskustelun aikana edustaja Räsänen kertoi, että he haastavat tätä hallituksen linjaa siksi, että he olisivat verottaneet vielä kovemmin myös polttomoottoriautoja tässä samassa linjassa. Asiantuntijalausunnoissa muistutetaan siitä, että tämä kohdentaminen nimenomaan vähäpäästöisiin täyssähköautoihin ja lataushybrideihin on sikäli hyvä, että sen vaikutukset kohdistuvat yhteiskunnan hyväosaisiin. Täällähän meitä aina muistetaan kyllä arvostella siitä, kuinka täällä väitetysti Orpon hallitus nyt sitten olisi hyväosaisten puolella ihan yksipuolisesti. Nimenomaan tämä on yksi sellainen kohdennettu keino, joka ei kohdennu niinkään siellä konepajassa siihen asentaja Ariin, joka aamulla polttomoottoriauton käynnistäessään lähtee töihin, vaan enemmänkin sinne toimitusjohtajan palkkaluokan ihmisiin.

Arvoisa rouva puhemies! Olen oppinut tuntemaan keskustan eduskuntaryhmän sellaisena tahona, joka suhtautuu vakavasti tähän vaihtoehtobudjetin laatimiseen ja myös sen tulopohjan pitävyyteen. Harmikseni kuitenkin huomasin, että täällä oli otettu käyttöön, varmaan ideoiden loppuessa, tulopuolella harmaan talouden kitkeminen, plus 100 miljoonaa euroa. Täällä tässä heidän läpyskässään esitetään, että 20 miljoonan euron panostuksilla saavutettaisiin 100 miljoonan euron tuotot. Arvioinpa niin, että jos todella tämmöinen satumainen tuotto olisi helposti saatavilla tällaisilla lisäpanostuksilla, niin eiköhän valtiovarainministeri Kulmuni, valtiovarainministeri Vanhanen, valtiovarainministeri Saarikko olisi jo tämän kirstun kyllä käynyt valtiolle tyhjentämässä. Suhtaudun tähän äärimmäisellä varauksella. Mutta tässähän ei sinänsä ollut vielä mitään uutta, vaan uutinenhan on siinä se, että he ovat laskeneet tänne tulopuolelle mukaan tämän pelaamisen lisenssimallin, 250 miljoonaa euroa. Tällä ilmeisesti halutaan rahoittaa esimerkiksi lupaus siitä, että he eivät korottaisi näitä alennettuja arvonlisäverokantoja tai jotain muuta vastaavaa hyvää täällä heidän vaihtoehtobudjetissaan. No mikä ongelma sitten on siinä, että lasketaan mukaan tämä pelaamisen lisenssimalli, 250 miljoonaa euroa? Hallitushan on todellakin tuomassa lisenssijärjestelmän Suomeen, ja hyvä niin, kannatan sitä. Mutta totta kai sen laatimiseen ja sen yksityiskohtiin ja käyttöönottoihin liittyy vielä edelleen merkittäviä yksityiskohtia ja niitten parantamisia. Sen takia valtion budjettiin ei ainakaan hallitus, Orpon hallitus, ole siitä laskenut tulopuolelle mitään saamisia eikä tulekaan. Eihän valtiontaloutta voi vastuullisesti suunnitella sillä tavalla, että ristitään kädet ja toivotaan, että jokin uudistus ikään kuin nyt ensi vuoden aikana jossain tietyn kuukauden aikana tulisi voimaan, ja sitten sille lasketaan automaattisesti jo tuloja. Elikkä tämäntyyppisissä tulopuolen ratkaisuissa olisin odottanut keskustalta parempaa harkintaa ja pidättäytyväisyyttä, mutta ilmeisesti oli kiire päästä käyttämään nämäkin rahat ennen kuin ne on edes varmuudella lainsäädäntöuudistuksilla tienattu. [Aki Lindén: Sehän on Wallinheimolla jo valmiina se laki!]

Arvoisa puhemies! Täällä keskustan vaihtoehdossa on myös joitain sellaisia samansuuntaisia ideoita, mitä Orponkin hallitus on ollut valmis edistämään, ja koen, että nämä yhdistävät meitä suhteessa keskustaan. Tarkoitan tällä esimerkiksi linjausta, joka heiltä löytyy täältä, että biokaasuedellytyksiä tulee Suomessa parantaa. Ministeri Mykkänenhän on ottanut sydämenasiakseen edistää Suomessa biokaasuhankkeita. Meillä tuolla pohjoisessa, esimerkiksi Ranualla tai Puolangalla, ollaan päästy näitten Orpon hallituksen investointitukien avulla eteenpäin. Tämä on todella tärkeää Suomen lannoiteomavaraisuuden näkökulmasta tai toisaalta myös liikennepolttoaineiden hajautetun jakelun näkökulmasta, että biokaasu pidetään edelleen tulevaisuudessa meidän energiapaletissa vahvasti mukana, mielellään kasvavassakin roolissa. Uskon, että teknis-taloudellinen potentiaali on edelleen ainakin viisin- tai jopa seitsenkertaistaa sitä. Tämän takia olisin varovainen siinä, että poliitikot liiaksi lähtisivät valikoimaan niitä teknologioita, mitkä voittavat tai häviävät. Suomella ja erityisesti Pohjois-Suomella nurmivaltaisena kotitalouseläimiä omaavana vyöhykkeenä voi olla paljon annettavaa Suomen biokaasutuotannolle. Siellä sen edistämisen haasteet nähdäkseni liittyvät ennen kaikkea normeihin ja siihen, että biokaasu haastaa olemassa olevia energiamuotoja ja sitä ei välttämättä aina lainsäädännössä tai verotusjärjestelmissä vielä riittävällä tavalla tasavertaisena vaihtoehtona tunnisteta. Tähänhän Orpon hallitus on myös sitoutunut, että lähdetään näitä normeja purkamaan, ja siinä aina tietysti toivon, että biokaasunkin toimintaedellytyksiä päästäisiin parantamaan.

Arvoisa puhemies! Keskustan vaihtoehtobudjetissa on mielenkiintoinen ulottuvuus liittyen alueelliseen kuljetustukeen. He esittävät siinä, että olisivat valmiita kasvattamaan alueellisen kuljetustuen pottia. Tämä tietysti lämmittää mieltä. Kun puolustan aina mielelläni esimerkiksi Koillismaan ja Kainuun saavutettavuutta ja heidän yritysten kykyä saavuttaa esimerkiksi meidän satamat, niin tämä ehdotus on sinänsä varsin kannatettava. Hallitushan on lähestynyt samaa aihetta tavoittelemalla ammattidieselin käyttöönottoa, ja uskon, että sillä on kykyä pitkien välimatkojen Suomessa järkevöittää rahtikustannuksia. En kuitenkaan malta olla korostamatta, että kun tässä samassa salissa tänään aikaisemmin keskustelussa keskustan eduskuntaryhmästä edustaja Kosonen kertoi niistä lämpimistä väleistä, mitkä keskustan ja vihreiden välillä on, niin tässä kai nyt on hieman sitten ryppy löytynyt rakkauteen, koska nimenomaan alueellinen kuljetustukihan on mitä suurimmissa määrin tällainen ympäristölle vahingollinen yritystuki, mitä vihreät aina muistavat puheissaan vastustaa, mutta hallituksessa ollessaan eivät sitten muista niitä kuitenkaan leikata.

Arvoisa puhemies! Tässä edustaja Siponen kertoi, että hallituksen merkittävin epäonnistuminen liittyisi puutteellisiin kasvutekoihin, ja selitti sillä, että velkaantuminen olisi ollut niin kovaa. On totta, että Suomi velkaantuu hurjaa vauhtia, ja tämäkin hallitus ottaa ensi vuonna 12,4 miljardia euroa velkaa, mikä on henkilökohtaisesti minulle valtava pettymys. En nauti enkä pidä siitä laisinkaan. Jos katsotaan niitä syitä, mitkä ovat merkittävimpiä kulueriä, jotka tätä velkaantumista selittävät, niin ehkä ymmärrämme asiaa himpun paremmin. Siellähän on seitsemän suurimman syyn joukossa sosiaali‑ ja terveydenhuollon palveluitten tarpeen kasvu ja toisaalta kustannusten kasvu mutta sitten on myös monia muita asioita, kuten esimerkiksi Suomen merkittävä tuki Ukrainalle — hyvä niin — tai Suomen hävittäjähankinta — hyvä niin. Jos katsotaan muita merkittäviä velkaantumisen syitä siellä, niin siellähän valtion lainanhoitomenojen korkomenot ovat yksi merkittävä kuluerä, ja tämä on tietenkin kansallisesti meille suuri tappio, ja siitä en voi pitää. Yksi vähemmän huomiota saanut kuluerä, johon olemme parlamentaarisesti täällä yhteisesti sitoutuneet, on tietenkin tutkimus‑ ja kehittämistoiminnan menot. Nehän ovat itse asiassa aika velkavetoisia meillä, mitä lähdemme tekemään, ja tässähän nimenomaisesti tavoitellaan sitä huomisen kasvua. Aika paljon olen kantanut huolta siitä, että näissä t&k-menoissa, mihin kaikki täällä laajasti sinänsä uskomme, on se, miten me niitten mahdollisesti onnistuessa tuottamaan jotain sellaista parantavaa vaikutusta talouden tuottavuuteen ja kasvuun onnistumme ne suojaamaan ja patentoimaan siten, että se pysyvä hyöty myös jää meille suomalaisille. Mutta tässä, puhemies, joitain sellaisia merkittäviä menopuolen tekijöitä, jotka selittävät tätä voimakasta velkaantumista, joka on kieltämättä myös minulle valtava pettymys.

Arvoisa puhemies! Täysistuntokeskustelujen hieno piirre on se, että niissä voi parhaimmillaan päästä hieman lähemmäs toisiaan, ja jos nyt ymmärsin tässä edustaja Kiurun puheenvuoroa oikein, niin olemme samaa mieltä siitä, että ruokaa tuottavasta maataloudesta ei tule leikata, mutta edustaja Kiuru on sitä mieltä, että maa‑ ja metsätalousministeriön pääluokasta tulisi etsiä lisää säästöjä. Näitä säästöjä voimme joutua etsimään jo ensi keväänä. Sen olen täällä jo aikaisemminkin todennut, että mikäli taloustilanne tästä ei lähde kohenemaan, niin pidän hyvin todennäköisenä, että lisäsäästöjen tarvetta tulee olemaan, joten, edustaja Kiuru, jos haluatte auttaa minua pääsemään maaliin tässä keskustelussa, niin annatteko vaikka reppuun pari kolme ehdotusta, mitä sieltä maa‑ ja metsätaloussektorin pääluokasta voidaan leikata ilman, että se vaarantaa Suomen EU-saantoa kesken CAP-kauden.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelun aikana edustaja Kiuru kertoi, että hän haluaa palata mieliaiheeseensa eli maatalouden tukileikkauksiin, ja vastakkainasetteli puheenvuorossaan heikompiosaiset ja maanviljelijät. [Krista Kiuru: En mä puhunut maanviljelijöistä mitään!] Minä voin luvata teille, edustaja Kiuru, että maanviljelijät ovat ahkeria. Se on kovaa työtä, se on raskasta työtä, se on rehellistä työtä. Mutta se ei aina ole mitenkään kovinkaan leveäleipäistä työtä, vaan tämän päivän maanviljely on hyvin riskialtista. Siellä jos missä tiedetään, että joudutaan ihan aidostikin tekemään kaikkensa, että maatilat saadaan kannattamaan. Ja sitä ei todellakaan helpottaisi se, jos ruokaa tuottavasta maataloudesta leikattaisiin ikään kuin vastakkainasettelemalla se joihinkin muihin meidän täysin fundamentaaleihin palveluihin yhteiskunnassa. Tässä maailmanajassa, missä elämme — me elämme vaarallisemmassa ajassa kuin kertaakaan omana elinaikanani — olisi äärimmäisen vaarallinen tie, jos me lähdettäisiin leikkaamaan ruokaa tuottavasta maataloudesta. Semmoista minä en voi sallia. Ja siksi olen kyllä ylpeä siitä, että ruokaa tuottavasta maataloudesta ei leikata ja suomalaisesta ruokaturvasta pidetään huolta, koska nimenomaan rauhan aikana rakennetaan niitä kyvykkyyksiä, joilla me pystymme sitten kriisin aikana elämään. Elikkä meillä täytyy olla nyt esimerkiksi riittävä kapasiteetti ruuantuotannossa, jotta sitten mahdollisen kriisin hetkellä meillä riittää kaikille takuulla ruokaturvaa. Tämä on prioriteetti, josta haluan pitää kiinni. Se ei aivan minun mielestäni pidä paikkaansa, etteikö maa‑ ja metsätalousministeriön pääluokasta olisi joitakin säästöjäkin etsitty. Myös esimerkiksi maatalouden tukipalveluista on jouduttu hakemaan säästöjä mutta ei suoraan ruokaa tuottavasta maataloudesta — ja se jos mikä on hienoa. Se on suomalaisten etu, mutta se on ennen kaikkea satakuntalaisten etu, jotka ovat brändänneet itsensä ruokamaakunnaksi. Täälläkin aina hienosti kerrotaan, kuinka Satakunta ruokkii suomalaisia. Siitä minä olen kiitollinen satakuntalaisille.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelun aikana keskustan edustaja Siponen kunnioitti totuutta niin paljon, että käytti sitä hyvin säästeliäästi väittäessään, että hallitus ei olisi tehnyt ensimmäistäkään tekoa maatalouden hyväksi tällä vaalikaudella. Viime vaalikaudella keskusta, jolla oli maa‑ ja metsätalousministerin salkku, perusti parlamentaarisen työryhmän pohtimaan maatalouden kehitysnäkymiä. Tuo kyseinen parlamentaarinen työryhmä päätyi esittämään, että maatalouden tasausvarausta tulisi paitsi korottaa myös laajentaa, ja tämä hallitus reagoi tähän ehdotukseen heti ensi töikseen ja lähes tuplasi tämän tasausvarauksen osuuden, mikä on tärkeää investoivalle maataloudelle. Sitä totta kai voitaisiin edelleenkin laajentaa, jos julkinen talous siihen mahdollisuuden antaisi, mutta kuten kaikki tiedämme, niin nyt on sen verran vaikeat ajat, että sen vaihtoehdon käyttämisessä täytyy olla erityisen tarkka. Sen sijaan olen äärimmäisen ylpeä siitä, että kokoomusjohtoinen hallitus tässä niukkuuden ajassa arvostaa suomalaista ruuantuotantoa niin korkealle, että on käytännöllisesti katsoen säästänyt sen ulos näistä säästöpäätöksistä elikkä ei ole koskenut suoraan ruuantuotantoon tuleviin maatalouden tukiin. On toki maatalouden oheispalveluista jouduttu säästämään, mutta itse ruokaa tuottavasta maataloudesta ei olla säästetty, ja tämä on asia, josta voin olla ylpeä, koska kun katsomme maailmalle nyt, katsotaan Gazaan, Ukrainaan ja niin edelleen, niin ensimmäisenä hätä on puhtaasta vedestä, puhtaasta ruuasta. On ehkä meillä kaikilla syytä ottaa siitä nyt oppia, että suomalaisesta ruokaturvasta on huolehdittava, ja tästä annan kyllä pisteet Orpon hallitukselle. Pahoin pelkään, että tämä edustaja Siposen sinänsä hyvä tupailtapuhe taisi mennä sekaisin täysistuntopuheen kanssa.