Piritta Rantanen

Arvoisa puhemies! Joulukuun alussa vierailin Helsingin rautatieaseman panttilainaamossa ostamassa korvakoruja, ja edelläni oli perheenäiti kolmen lapsensa kanssa jättämässä korua sinne panttilainaamoon sen vuoksi, että hän oli ostamassa lapsille toppahaalareita. Minä väitän, että tässä salissa kaikki eivät todellakaan ymmärrä, missä tilanteessa meidän perheitämme tällä hetkellä on. Yli 28 prosenttia yhden aikuisen lapsiperheistä elää tällä hetkellä pienituloisen elämää, siis yli 20 prosenttia niistä, [Krista Kiuru: Miettikää!] joissa on vain yksi aikuinen ja lapset. Täällä huudeltiin nimenomaan sitä, kun oppositio esitteli omia vaihtoehtojaan, että mikä on hinta, mikä on se hinta. — Mikä on se hinta, minkä te olette aiheuttaneet 30 000 uudelle köyhälle lapselle, 300 000 työttömälle, joista 140 000 on pitkäaikaistyöttömiä? Minä kysyn nyt, hallitus, teiltä: mikä on se hinta? [Krista Kiuru: Mikä on sen sosiaalisen kestävyyden hinta? — Suna Kymäläinen: Mikä on hinta tulevaisuudesta?]

Herra puhemies! Kiitos ministerille tästä esittelystä. Tämä esityshän on paljon puhututtanut, erityisesti tämän lyhytaikaisvuokrauksen vuoksi. Siinä on varmasti paljon niitä plussia ja miinuksia, ja on puhuttu jopa Rovaniemi-laista. Itse tulen pienemmältä paikkakunnalta Jämsästä, ja minuunkin on muutama perinnöksi osakkeensa saanut omistaja ollut yhteydessä. Meillä on siellä iso hiihtokeskus Himos, ja lyhytaikaisvuokraus on monelle ainoa tapa saada edes vähän niistä yhtiövastikkeista rahaa takaisin. Useissa tilanteissa — tai voi sanoa, että myös valtaosassa — mitään ongelmia näitten lyhytaikaisvuokrausten kanssa ei kaikissa taloyhtiöissä ollenkaan ole. Kysyisin sellaista seikkaa, että onko tässä missään kohtaa pohdittu erityisesti näitten pienten, ei nykyään edes asumiskäyttöön soveltuvien asuntojen poissulkemista tästä, koska on olemassa tosi pieniä asuntoja, joissa ei voi aidosti [Puhemies koputtaa] pitkäaikaisesti asua.

Herra puhemies! On erittäin hyvä, että tätä ajantasaistetaan. Niin kuin ministeri tuossa kertoikin, meillä on paljon vuokranantajia ja vuokralaisia, joilleka nämä asiat eivät ole aivan päivänselviä, ja sen vuoksi tiedottaminen ja oikean tiedon jakaminen tämänkin jälkeen on erittäin tärkeää. Tästä vuokravakuuden palauttamisesta jo muutama puheenvuoro tulikin, ja varmasti moni meistäkin on joutunut vaikka omia nuoriaan tai läheisiään neuvomaan, kuinka toimia näissä tilanteissa, kun vuokranantaja ei olekaan palauttanut vuokravakuutta tai siitä on perusteetta otettu joitakin maksuja, mihinkä ei yksimielisyyttä ole löytynyt. Näistä ehkä olisin kysynyt ministeriltä: kuinka näissä tilanteissa toimitaan, jos siitä vuokravakuuden palauttamisesta ja summasta ei yksimielisyyteen päästä? Näitten irtisanomistilanteitten helpottamisesta: On kyllä monia tapauksia, joissa on aivan ymmärrettävää, että irtisanominen on tehtävä. Olisinkin kysynyt, oliko niin, että tästä on vielä jäänyt pois se, että jos poliisit joutuvat usein asunnossa vierailemaan, [Puhemies koputtaa] niin vuokranantaja ei siitä välttämättä tietoa edelleenkään saa.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä elintarvikemarkkinalain uudistushan on nimenomaan edellisen hallituskauden parlamentaarisen työn tulosta, ja kyllä minäkin haluan osoittaa kiitokseni ministerille siitä, että kaikesta vastustuksesta ja uhkailusta ja kiristyksestä huolimatta tämän lain olette tänne saanut. Se on erittäin tärkeää. Niin kuin tässä mainittiin ja kaikki varmasti tietävätkin, taustalla on nimenomaan se, että elintarvikemarkkinat eivät ole toimineet. Siellä on paljon tällaisia epäterveitä kauppatapoja ja epäreiluja sopimusehtoja, ja juuri niihin nyt halutaan tässä puuttua. Sillä on aivan suora vaikutus meidän elintarvikehuoltovarmuuteen. Jos me emme näitä toimia tee, niin ei meillä kohta ole kotimaista ruokaa, jota syödä. Se jos mikä on kaikkein vaarallisinta. Kauppa on tehnyt tulosta viime vuonnakin yli miljardin. On kyllä häpeällistä ja hävytöntä, että he uhkailevat sillä, että jos tämä laki menee maaliin, niin se tulee suoraan ruuan hintaan. Erityisesti se, että olette pystyrinnoin pystynyt tätä asiaa puolustamaan, on kyllä erinomaisen hieno asia — kiitos siitä.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Voin kyllä yhtyä moneen ajatukseen, mitä Eestilä tässä kertoi, ja jotenkin itseänikin hieman jännittää ottaa kantaa eläkeasioihin, koska se on juuri niin, että se on saanut omanlaisiaan väreitä etenkin sosiaalisessa mediassa ja tietysti mediassa yleisestikin. Itsekin haluaisin nimenomaan tarttua tähän järjestelmän toimivuuteen. Kannustankin kaikkia, että käyvät katsomassa sen oman työeläkeotteensa, joka jokaisen on helppo omilla pankkitunnuksilla käydä katsomassa ja tarkastamassa ja tehdä sitä suunnittelua siinä koko työuran aikana, nähdä sitä, kuinka se oma työeläke siellä karttuu. Tästä esityksestä pidän erityisen arvossaan sitä, että tämä on kolmikantaisesti saatu neuvoteltua ja jopa se asetettu tavoite on saatu tässä ylitettyä. Se luo uskoa siihen, että kyllä meiltä vielä löytyy niitä kolmikantaisen neuvottelun tuloksia, jos vain näin halutaan, ja itse toivon, että näin myös halutaan. Täällä pidettiin hyviä puheenvuoroja siitä, kuinka työurat ovat jo nytkin pidentyneet. En voi olla ottamatta silti kantaa samaan aikaan siihen, että meidän pitää ymmärtää, että samaan aikaan, kun työurat pitenevät ja yhä vanhempana eläkkeelle päästään, työhyvinvoinnin merkitys kasvaa äärimmäisen paljon. Eläkelaitokset tekevät tässä myös omaa hyvää työtään, mutta se vaatii tasapainottaakseen monia muitakin toimia, ja toivon, että niitä panostuksia siihen työhyvinvointiin voidaan tehdä monella eri taholla. Tässä itse esityksessä muutoksia tehdään siis esimerkiksi näihin rahastojen riskeihin, ja nimenomaan tämä rahastojen vahvistaminen on oikeudenmukaista etenkin niiden nuorten kannalta. Niin kuin tässä sanottiin, on jotenkin semmoinen erikoinen ajatus monella nuorella, että ei eläkettä koskaan tule saamaan, ja se on kyllä väärä mielikuva. Meidän eläkejärjestelmämme on erittäin kantokykyinen. Itse olen saanut lähemmin tutustua tuohon kuntien eläkevakuutukseen Kevan valtuutetun roolissa, ja siellä tämä päätös silloin 1988, että siirretään näihin rahastoihin, on ollut kyllä äärimmäisen tärkeä päätös, ja on erittäin hienoa, että silloin on jo osattu nähdä, kuinka tärkeä tämä rahasto on. Minunkin suuri viestini, minkä vuoksi tässä puheenvuoron halusin ottaa, nimenomaan kohdistuu niille nuorille, että uskokaa siihen, että kyllä, kun työtä teette, eläkettä myös tulevaisuudessa saatte. Puskurit ovat erinomaisen hyvällä tasolla, ja meidän eläkejärjestelmämme on toimiva, mutta se vaatii myös jatkossa sitä, että sitä kehitetään yhteistyössä kaikkien osapuolien kesken.

Arvoisa rouva puhemies! Raskaus- ja perhevapaasyrjintä on ollut jo vuosikymmeniä työelämän oikein pahamaineinen syöpä, ja kaikkein eniten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulee nimenomaan raskaus- ja perhevapaasyrjinnästä niitä kanteluita. Täällä viitataan siihen, että yritys munaa itsensä, jos se vie käräjille ja ei tuo vaikka selvitystä. Kyllä minä sanon, että tässä hallitus munaa aivan itse itsensä nimenomaan tuomalla laastaria avomurtuman päälle. Ensin te toisella kädellä lisäätte riskiä perhevapaa- ja raskaussyrjinnälle, aivan omakätisesti sen teette, ja sitten te poseeraatte oikein hyveposeeraamalla, että nyt me poistamme raskaus- ja perhevapaasyrjinnän. Kun minkään asiantuntijan mukaan tällä ei ole kuin vain kosmeettisia vaikutuksia, niin eikö nyt ole korkea aika herätä siihen, että toinen käsi ei tiedä, mitä toinen tekee? Perukaa nyt ihmeessä perusteettomat määräaikaiset työsuhteet, niin voitte saada edes jonkinlaista uskottavuutta tälle esitykselle.

Herra puhemies! Kiitos ministerille tästä esittelystä. Niin kuin tuossa esittelyssäkin totesitte, tarvitaan selkeää lainsäädäntöä. Se on kyllä varmasti tässä se kaiken a ja o, niin että jokainen metsänomistaja mutta myös hakkuita tekevä yhtiö tietää, mitkä alueet ovat niitä, joilleka tämä rajoitus nyt tulee. On kyse kuitenkin metsäkoneista, jotka ovat satojentuhansien eurojen arvoisia. Nyt kun vaikka omasta kotikunnastani tänne ajelin, niin kelirikkoaika alkaa olemaan käsillä ja tiet erittäin huonossa kunnossa, ja se tarkoittaa jo automaattisesti sitä, että metsäkoneet eivät tähän aikaan kulje eikä niitä puita sieltä metsästä saada. Nyt meillä tulee tämä lintudirektiivin mukainen aika, jolloinka taas osa metsistä on poissuljettu hoitotoimenpiteiltä ja hakkuilta. Kysyisin ministeriltä: Jos itselläni on metsä ja se viereinen metsä on sitten se, jota pitäisi hakata, niin saako sen ensimmäisen palan ohi mennä tekemään niitä hakkuita, [Puhemies koputtaa] jos se metsä on erilaista siellä toisella puolella? Varmistetaanko se tässä?

Herra puhemies! Tässä on paljon pidetty hyviä puheenvuoroja nimenomaan siitä, mitkä ovat niitä valtiota velvoittavia ja missä sitä joustomahdollisuutta on. Odotin tässä jo aiemmin edustaja Hoskosen puheenvuoroa, että löytyykö sieltä sanaa ”turve”, mutta ei löytynyt, ja nyt käytän sitä itse, koska mehän olemme joutuneet sellaisiin tilanteisiin — olen itse Neovan hallintoneuvoston jäsenenä —, on tullut useita esimerkkejä siitä, että on nimenomaan niin, että ylitulkitaan, että jos on edes tulossa jokin mahdollinen säännös, niin se jo estää rahoituksen saamisen, ja tämä on tullut esiin esimerkiksi turvepeltoja koskien maatiloilla. Mutta se ei ollut se itse asia, vaan nimenomaan se, kuinka se, että jotakin on jo valmisteilla, voi vaikuttaa siihen, mitenkä jo sovelletaan meillä. Hyvin tiukasti Suomessa yleensä halutaan tulkita näitä. Täällä käytettiin erittäin hyviä puheenvuoroja näistä taloyhtiölainoista ja kotitalouksien lainansaannista yleisesti. Kyllähän se asettaa alueet erittäin eriarvoiseen asemaan, että täällä pääkaupunkiseudulla, Helsingissä, voit vakuuden ostaa rahalla, että jos sinulla on olemassa semmoinen eurosumma, niin sinä voit sen vakuuden ostaa, ja sitten siellä maaseudulla tuntuu, että ei riitä mikään sen lainan saamiseen. Mitä olisi sellaisia keinoja, mitä hallitus voisi tämän... Uskon myös siihen, että tämä on aidosti yksi iso kasvun este ja esimerkiksi työntekijöitten liikkuvuuden este. Mitä keinoja voisimme tähän yhdessä löytää?

Herra puhemies! Myös oppositiosta haluan ehdottomasti kiittää ministeriä tämän lain tuomisesta tänne. Työperäinen hyväksikäyttö ja sen ilmiöt ovat jatkuva prosessi, ja myös nämä lait vaativat jatkuvaa tarkastelua. Palkan varastaminen on yksiselitteisesti väärin, ja on erittäin tärkeää, että tämä asia nyt tulee eduskuntaan. Työntekijöitten hyväksikäyttö on väärin tekemistä juuri suomalaisille yrittäjille ja suomalaisille työntekijöille, ja se on härskiä ja anteeksiantamatonta. Haasteena niihin puuttumisessa on kuitenkin ollut esimerkiksi rakennus-, majoitus- ja ravitsemusalalla se, että ne työsuhteet ovat erittäin lyhyitä, ja se, kun meidän prosessit ovat niin pitkiä, mikä saattaa olla esteenä sille, että sitä oikeutta ei saa ja työntekijät eivät sitten saakaan varastettuja palkkojaan takaisin. Kysyisin ministeriltä: mitä aiotte tälle tehdä? Mutta en voi olla vastaamatta edustaja Zyskowiczille siihen, mitkä ovat olleet niitä asioita, joita tämä hallitus on tehnyt edistääkseen harmaata taloutta: esimerkiksi paikallisen sopimisen lisääminen on yksi esimerkki siitä, [Puhemies koputtaa] ja se tulee lisäämään työsyrjintää.

Puhemies! Arvoisa ministeri, on se erikoista, että te täällä väitätte, että olisi tarjottava vakituista työtä, kun taitaa olla niin, että takaisinottovelvoitteessakaan ei ole pakkoa tarjota vakituista työtä. Mutta erittäin mielelläni korjaan mielipidettäni, jos näin on. Yhdessäkään asiantuntijakuulemisessa koko valiokunnassa asiaa ei näin esitetty. Olen erittäin iloinen, jos aiotte muuttaa tämän niin, että jokaista koskee se, että sen jälkeen on tarjottava vakituista työtä. Tässähän on kyse siitä, että vaikka nyt olisi tarve vakituiselle työlle, niin ei tarvitse ottaa vakituiseen työhön vaan voi ottaa perusteettomaan määräaikaiseen työsuhteeseen, ja että tämä halutaan tehdä sen vuoksi, että nuoret saataisiin paremmin työllistymään. Miksi ette ole sitten kohdentaneet tätä koskemaan vain niitä nuoria, vaan tämä koskee kaikkia julkisella ja yksityisellä puolella olevia kymmeniätuhansia, [Puhemies koputtaa] satojatuhansia naisia ja työntekijöitä yleisesti?

Herra puhemies! Meillä on vain yksi Suomi, ja se on kaupunkeja ja maaseutua. Maaseudulla asuvat ihmiset kokevat usein, että heidät on unohdettu ja että he eivät voi vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Kaikkea päätöksentekoa tulisi arvioida myös maaseudun asukkaiden näkökulmasta. Tämä luottamus maaseudun ihmisiin rakennetaan konkreettisin toimin. Niin kuin ministerikin tässä edellä sanoi, Suomen pinta-alasta on maaseutua 95 prosenttia. Tämä fakta on hyvä jokaisen muistaa. Maaseudulla ja sen asukkailla on merkittävä rooli huoltovarmuudessa ja turvallisuudessa sekä hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Suomalaisille rakkaat metsät ja järvet sijaitsevat pääosin maaseudulla, kuten myös luonnonvarat. Maaseutu on yllättävän lähellä, se on jokaisen lautasella, suomalaisen ruuan muodossa. Puhemies! Väestökehitys muuttaa Suomea syvällisesti. Maaseutualueilla 15—64-vuotiaiden määrä vähenee tulevan vuosikymmenen aikana 20 prosentilla nykytilanteesta, mikäli tämä vallitseva kehitys jatkuu. Tällä on vaikutusta kansalliseen huoltovarmuuteen ja etenkin alkutuotannosta juontaviin moniin arvoketjuihin. Siitäkin syystä maatalouden kannattavuudesta on huolehdittava. Väestön väheneminen tapahtuu erityisesti Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomessa. Mikäli trendi jatkuu, ydinmaaseudulta ja harvaan asutulta maaseudulta voi vähentyä yli 43 000 työpaikkaa vuoteen 2040 mennessä. Pysyvä negatiivinen kehitys voidaan kuitenkin kääntää, jos alueiden houkuttelevuus saadaan vahvistumaan. Puhemies! Kun väestö vähenee, on poliitikkojen väistämättä puhuttava vaikeista teemoista, kuten siitä, mitä tehdään, kun kaikkiin kouluihin ei riitä oppilaita. Tarvitsemme siis lisää kuntarajat ylittävää yhteistyötä ja digitalisaation hyödyntämistä. Jokaisella lapsella pitää olla oikeus käydä koulua laadukkaasti ja saada tavata koulukavereita. Kuntien, koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen välisellä yhteistyöllä tuleekin vahvistaa koulutuksen saavutettavuutta kaikilla koulutusasteilla. Asuntomarkkinoiden toimimattomuus ja eriytyminen heikentää ja jakaa Suomea tällä hetkellä voimakkaasti. Aiemmin maaseudulla perinnöksi saatu kotitalo oli rahallisesti arvokas, nyt se voi olla pelkkä rasite. Jos paikkakunnalla on yrityksiä ja työpaikkoja, siellä käyvät myös asunnot kaupaksi ja niitä kannattaa jopa rakentaa lisää. Tästä meillä on hyviä esimerkkejä Lapin kunnista. Minä toivon, että maaseudun asuntojen arvon lasku ja siitä aiheutuvat moninaiset vaikutukset suomalaisille ovat sellaisia asioita, joihin täällä eduskunnassa voisimme luoda yhteistä kantaa, näkemystä ja ennen kaikkea niitä ratkaisuvaihtoehtoja. Toivonkin, että valiokuntakäsittelyssä tähänkin asiaan voitaisiin tarkemmin puuttua. Herra puhemies! Hallituksen maaseutualueille kohdistama politiikka vaatii arviointia. SDP:n mielestä työmatkavähennystä ei olisi pitänyt leikata, kuten hallitus teki. Välttämätön omaan autoon perustuva työmatkaliikenne olisi pitänyt turvata. Lisäksi olisimme jatkaneet korotettua kotitalousvähennystä kotitalous- ja hoivatyöhön. Tälläkin olisi ollut vaikutuksensa maaseudun työpaikkoihin ja elinvoimaan. Raskaasti maaseudun kuntasektoria haittaava esitys on myös hankintalain uudistus. Se aiheuttaa paljon ongelmia ja kustannuksia kunnille, jotka sijaitsevat kaukana markkinoista ja väestökeskittymistä. Pienet kunnat arvioivat tämän lakiuudistuksen muutoskustannuksiksi keskimäärin lähes 500 euroa per asukas. SDP on esittänyt, että investointien verohyvityksen alarajan tulisi olla hallituksen esittämää matalampi, jotta maaseudun yritykset voisivat hyödyntää sitä paremmin. Erityisesti perheyrityksillä sekä pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on merkittävä rooli työllistäjinä ja alueiden elinvoiman rakentajina. Siksi on vaikea ymmärtää, miksi hallitus haluaa rajoittaa esimerkiksi vihreitä investointeja, tuuli- ja aurinkovoimarakentamista, sekä poukkoilua datakeskusten verokohtelun kanssa. Juuri näille sektoreille investoinnit nyt syntyvät, ja ne rakentuvat erityisesti maaseudulle. Emme voi jättää mitään kasvun aineksia nyt hyödyntämättä. Puhemies! ”Ei tartte auttaa”, näin luki minun abipaidassani 90-luvun lopussa. Maaseudun ihmiset ovat tottuneet tekemään asioita itse, mutta emme saa unohtaa maaseudulla asuvia ihmisiä. Maaseutu ei tarvitse kauniita juhlapuheita, vaan se tarvitsee konkretiaa, ja tarvittaessa kyllä pitää sitten pystyä myös auttamaan.

Arvoisa rouva puhemies! Tänään aloitimme erittäin arvokkaasti tämän istunnon osoittamalla tukea ukrainalaisille. Ei kyllä montaakaan hetkeä sitten mennyt, kun se tuki jo tuntuikin unohtuneen. On täysin ymmärrettävää, että perussuomalaiset haluavat siirtää tämän keskustelun maahanmuuttoon, koska halutaan peitellä ne asiat, jotka tosiasiassa tässä Suomenmaassa tapahtuvat. [Petri Honkonen: Paluulippu Ukrainan pakolaisille!] Meillä on tällä hetkellä 346 000 työtöntä työnhakijaa, joista 49 700 on ulkomaalaisia. Heistä yli 7 000 on ukrainalaisia, siis kaikista eniten ukrainalaisia. Toiseksi eniten siellä on virolaisia, 5 600, ja kolmanneksi eniten venäläisiä, 4 068. Minä haluan kysyä, kun pääministeri Orpo tässä sanoi — valitettavasti hän ei ole enää paikalla — että ”en pidä, että asioita vääristellään”. Edustaja, ministeri Marttinen, mitä te ajattelette näistä luvuista, että maahanmuuttajista suurin osa onkin ukrainalaisia, virolaisia ja venäläisiä, jotka ovat työttöminä työnhakijoina?

Herra puhemies! Kyllä minuakin kiinnostaa pääministerin vastaus siihen, aiotteko edelleen pitää kiinni tästä 100 000 uuden työllisen saamisesta. Ministeri Marttiselle kyllä haluaisin sanoa, että kun te tuossa omassa puheenvuorossanne halusitte kaivella suomalaisista sitä luottamusta, niin eikö nyt ole kuitenkin niin, että käskemällä se ei tule, käskemällä ei luottamus synny, vaan se syntyy teoista. Te olette jo ehkä huomanneet, että kun te olette täällä ehkä hieman käskevään sävyyn yrityksiäkin pyytäneet työllistämään, niin käskemällä sekään ei ole tapahtunut. Nyt me odotamme kyllä erittäin kovasti niitä uusia päätöksiä kevään kehysriihestä. Kuinka te aiotte nyt löytää niitä toimia, joilla te tätä luottamusta ihmisiin ja yrityksiin luotte, kun ne päätökset, joita olette aiemmin tehneet, ovat vain aiheuttaneet epäluottamusta? Mitkä ovat nyt niitä päätöksiä, joilla tätä luottamusta voidaan ruveta keräämään? Mikä on se suunnanmuutos?

Puhemies! Olen todella surullinen siitä, mihin tilanteeseen Orpon—Purran hallitus on Suomen ajanut. Olen todella surullinen jokaisen työttömän ihmisen ja työttömyyttä kohdanneen perheen puolesta. Olen erittäin surullinen siitä, että hallitus edelleen jääräpäisesti jatkaa toimiaan, jotka vain murentavat luottamusta ja pahentavat työttömyystilannetta. Tänään julkaistut luvut työttömyydestä kertovat hallituksen työllisyyspolitiikan heikkoudesta. Työttömyys on pahentunut. Työllisyys jatkaa heikentymistään. Viheliäin kaikista, pitkäaikaistyöttömyys, pahenee entisestään. Suomen työttömyys on Euroopan korkeimmalla tasolla, meillä on siis kaikkein huonoin tilanne. Orpon—Purran hallituksen työllisyyspolitiikka on ollut Suomelle ja suomalaisille katastrofi. Puhemies! Työttömäksi joutuminen on aina tragedia. Varmasti me kaikki saamme toivottomia viestejä työttömiltä ihmisiltä: huolestuneita viestejä siitä, kuinka oma koti uhkaa mennä alta tai on huoli ruoan hankkimisesta perheelle, lasten harrastuksista puhumattakaan. Työttömäksi joutuneelle asetetaan aiheetta julkinen leima työttömyydestä, ja työttömyyden takana on aina ihmisiä. Työttömyydellä on aina kasvot, ja nyt niitä kasvoja on aivan liian paljon. Me puhumme sadoista tuhansista ihmisistä, joiden elämää työttömäksi joutuminen muuttaa niin taloudellisesti kuin henkisesti. Herra puhemies! Sen sijaan, että oikeistohallitus helpottaisi työttömänä opiskelua tai parantaisi muun muassa osa-aikatyön vastaanottamista, se tarjoaakin työttömille risusavottaa työllisyystoimena. Aivan käsittämätöntä. Miltä tällainen puhe kuulostaa juuri työnsä menettäneen kansalaisen korvissa? Siltä, että oikeistohallitus vähät välittää tavallisista suomalaisista, jotka ovat jääneet ilman työtä. Tällaiset heitot osoittavat sen, että hallitus on heittänyt pyyhkeen kehään työllisyystavoitteidensa osalta. Näinhän hallituksesta on todettukin: emme tule saavuttamaan asetettua tavoitetta 100 000:sta uudesta työllisestä. Kun hallitus ei itsekään usko — siis ei itsekään usko — omiin tavoitteisiinsa, niin miten kukaan kansalainen, varsinkaan työtön työnhakija, voi uskoa hallituksen sanoihin? Ihmisten luottamus on rapautettu, ja se näkyy Suomen taloudessa ja työttömyydessä. Avoimia työpaikkoja on tällä hetkellä avoinna erittäin vähän. Esimerkiksi Keski-Suomessa tammikuussa 2026 työttömiä työnhakijoita oli vajaa 20 000 ja avoimia kokoaikaisia työ- tai virkasuhteisia työpaikkoja noin 200 — siis 20 000 työtöntä ja noin 200 kokoaikaista työtä auki. Tilanteen ollessa näin vakava luulisi hallituksen perustaneen jo kriisiryhmän ratkomaan työttömyyden surkeaa tilannetta, mutta ei. Härkäpäisesti te jatkatte samalla sosiaaliturvan leikkausten ja työntekijöiden oikeuksien polkemisen linjalla. Hallituksen linjan Suomen kuntoon laittamiseksi voisi tiivistää näin: leikkaa, pakota ja toivo parasta. Herra puhemies! Kotimarkkinat on hallituksen toimilla hyydytetty. Tarvitsemme talouskasvua. Sen aikaansaamiseksi SDP on esittänyt lukuisia keinoja. [Arto Satonen: No niin!] Työpaikkojen luomiseksi ja rekrytointien helpottamiseksi olemme esittäneet muun muassa ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen tukea ja yritysten alv-alarajan nostoa 30 000 euroon. Olemme esittäneet suojaosien palauttamista ja sitä, että työttömyysturvalla voisi opiskella nykyistä helpommin. Rakennusalan tukemiseen esitimme 100 miljoonan euron hätäpakettia. Hallitus on vastannut, ettei SDP ole esittänyt vaihtoehtoja. Ehkä nyt on kuitenkin tullut aika, kun oikeistohallitus kaivaa demareiden vaihtoehtobudjetit käsiinsä ja ottaa oikeudenmukaisemmat keinot käyttöön työllisyyden hoidossa. Tavallisten suomalaisten arkea heikentämällä Suomen talous ja työllisyys eivät tule kuntoon. Herra puhemies! Hallitus on epäonnistunut täysin talouden ja työllisyyden hoidossa. Hallituspuolueista on jo myönnetty, että usko hallituksen työllisyystavoitteeseen on loppunut. On selvää, että hallituksen työllisyyspolitiikalta on tippunut pohja pois. Tämän vuoksi SDP:n eduskuntaryhmä esittää, ettei valtioneuvosto nauti eduskunnan luottamusta.

Herra puhemies! Kyllähän teidän täytyy ymmärtää, että me olemme huolissamme siitä, että kun nyt juuri ollaan käymässä niitä ratkaisevia neuvotteluita siitä koko EU:n rahoituksesta ja tällainen suuri epäonnistuminen on tapahtunut, niin totta kai meillä herää huoli siitä, kuinka tämän koko rahoituksen tässä oikein on käymässä. Kun brexit tuli, saatiin aikaiseksi EU:n tukiapparaatti ja brexitin vaikutus alueille. Nyt tässä historiallisessa tilanteessa, jossa Suomi on, itäinen Suomi on kyllä jätetty erittäin vaikeaan tilanteeseen. Pari päivää sitten julkistettiin tällainen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kunnittainen tilasto, jossa on mitattu esimerkiksi terveyttä, tulotasoa, työttömyyttä ja turvallisuutta, ja heikoimmat kunnat tästä löytyivät nimenomaan itäisestä ja pohjoisesta Suomesta ja Keski-Suomesta. Kysyn pääministerin sijaiselta Purralta: miten on mahdollista, että edes tässä tilanteessa, jossa nyt Suomi, itäraja, nimenomaan on, emme ole EU:n pisimmän ulkorajan eteen saaneet EU-rahaa kotiutettua tänne?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! On helppo jatkaa tässä edustaja Lylyn jälkeen. Itse olisin myös toivonut, että tämä olisi oltu esittelemässä, jotta olisi varmasti tarkemmin ymmärtänyt, mistä juuri tässä lakiesityksessä on kyse. Olen tismalleen samaa mieltä, mitä täällä aiemmissa puheenvuoroissa jo sanottiin, että kaikki se työ, mitä teemme harmaan talouden estämiseksi, on tärkeää työtä, mutta aivan samaan hengenvetoon on kyllä todettava, että vaikuttaa pahasti siltä, että tämä lakiesitys jää vajaaksi ja työtä jää todella paljon vielä tämän jälkeen tehtäväksi. Reilujen työolojen ja reilun kaupan ja reilujen sopimusehtojen edellytys on se, että me kitkemme ja teemme mahdottomaksi harmaan talouden kaikilla osa-alueilla. En voi olla tässä kohtaa viittaamatta Paavo Teittisen Tieto-Finlandia-palkittuun kirjaan Pitkä vuoro, joka erittäin konkreettisesti pureutuu niihin ongelmiin, niihin todella moninaisiin tilanteisiin, mitä harmaa talous ja työntekijöitten hyväksikäyttö tässä maassa on. Kun sen kirjan lukee, niin siitä tulee ihan fyysisesti paha olo, kuinka pahasti me olemme tässä yhteiskunnassa epäonnistuneet niin pitämään huolta työntekijöistä kuin samalla pitämään huolta niistä rehellisesti toimivista suomalaisista ja muistakin yrityksistä, mutta siellä on niin paljon virheitä, joita meidän pitäisi pystyä korjaamaan, että en usko, että se onnistuu muuten kuin tämän salin erittäin laaja-alaisessa yhteistyössä. Toimet ovat siis todella riittämättömiä, ja meidän on yhdessä pystyttävä parempaan. On myös kysymys resursseista, poliisin resursseista, tässä on kysymys myös meidän valvonnan resursseista, ja tässä on kyllä todettava, että olen erittäin huolissani esimerkiksi siitä, mihinkä suuntaan tällä hallituskaudella valvonnan resurssit ovat menossa. Näyttää siltä, että meidän työsuojelu ei pysty tarttumaan kuin niihin aivan jäävuoren huipulla oleviin tapauksiin. Me olemme kuulleet, että tätä työntekijöitten hyväksikäyttöä tapahtuu erittäin laaja-alaisesti monilla sektoreilla, palvelusektoreilla — siivous- ja marja-ala olivat tästä erittäin hyvä esimerkki joku aika sitten — ravintola-alalla, ja ainakin itselläni iso huoli liittyy vielä siihen, että ne eivät ole kaikki vain siellä yksityisellä sektorilla tapahtuvaa vaan nimenomaan myös julkisella sektorilla. Tässä salissa tänään aiemmin käsiteltiin ja jatkuu vielä käsittely hankintalaista, jolla on myös yhteys siihen, kuinka jatkossa voimme estää esimerkiksi siivousalan firmoissa tapahtuvan työntekijöitten hyväksikäytön ja harmaan talouden. Näillä on kyllä aivan selvä yhteys, ja on harmillista, että hankintalaissa ei taida näitäkään korjaavia toimenpiteitä olla. Itseäni jäi kaikista eniten tätä kirjaa lukiessa mietityttämään se seikka, että siellä oli näitä, että vain erittäin harva tapaus saadaan vietyä käräjille ja vielä harvempi tapaus sitten loppujen lopuksi tulee päättymään niin, että niitä tuomioita tulee. Siellä oli esimerkkitapauksia näistä hyväksikäytetyistä työntekijöistä, että heille määrättiin maksettavaksi monen kymmenen tuhannen euron maksamattomia palkkoja — taisi räikeimmässä tapauksessa olla yli 100 000 euron palkka, joka olisi siis kuulunut sille työntekijälle jo alun perinkin maksaa — ja sitten siinä todettiin, että esimerkiksi tälle yhdelle työntekijälle korvauksia tuli alle 200 euroa loppujen lopuksi. Onhan tässä yhteiskunnassa jotakin aivan perustavaa laatua olevasti pielessä. Tältäkin kyseiseltä yritykseltä oli siis saatu kyllä perittyä rahoja jonkun verran takaisin, mutta ne olivatkin sitten menneet maksamattomien verojen maksuun. Kyllä me tarvitsemme jonkun systeemin siihen, että työntekijä, jolta palkat ovat näin törkeästi jääneet maksamatta, keinolla tai toisella ne myöhemmin sitten saisi. Kello käy, ja ehkä tässä totean vain, että meillä on siis olemassa mahdollisuuksia. Tässä edellä edustaja Lyly kertoi niistä, esimerkiksi tilaajavastuulain päivityksestä ja nimenomaan tästä palkkavarkauden elikkä alipalkkauksen kriminalisoinnista niin, että siitä olisi aina seurauksia, ja tästä Norjan mallista, että Norjassa on tämä malli, jossa on kirjaus rikoslakiin. Ja vielä tuntuu jotenkin hassulta, että esimerkiksi Virossa on siis tämä työsuhderekisteri, että jopa siellä maassa, josta meille paljon näitä hyväksikäyttötapauksia on ilmennyt, asiat on hoidettu paremmin. Työtä ja tehtävää kyllä tämän asian tiimoilta vielä riittää. — Kiitos.

Herra puhemies! Isot konsernit hyötyvät tästä yhteisöveron alennuksesta, pienet ja keskisuuret yritykset eivät siitä hyödy eivätkä ole sitä edes pyytäneet. Kymmenen suurimman verohyötyjän listalla kuudentena on K-ryhmä ja kahdeksantena on S-ryhmä. Heille tämä alennus on vajaat 30 miljoonaa euroa. Vuonna 2024 nämä yhtiöt pelkästään ovat tehneet yli miljardin — siis yli miljardin — tulosta. Nyt me ollaan tässä viime päivinä kuultu keskustelua ruuan hinnasta ja sen noususta. Ministeri Purra, kysyn teiltä: Onko teidän diili kauppojen kanssa epäonnistunut, kun kaupat nyt sanovatkin, että he aikovat viedä tämän reilujen kauppatapojen muutoksen suoraan hintoihin, vaikka te olette jo tehneet arvonlisäveroalennuksen? Mihinkä, ministeri Purra, nämä rahat valuvat tässä ketjussa? Minä kysyn tätä Purralta.

Herra puhemies! Ministeri Marttinen, kyllä se niin on, että tällä esityksellä te nimenomaan heikennätte työllisyystilannetta ja ihmisten luottamusta. Ehdotetut muutokset heikentävät merkittävästi työntekijän asemaa ja työsuhdeturvaa ilman tasapainottavia toimia, ja toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten ensisijaisuus työsuhdemuotona heikkenee, koska määräaikaisten työsopimusten käyttöä helpotetaan tässä merkittävästi. Määräaikaisuuksia koskeva lakimuutos voi, niin kuin täällä on jo monta kertaa sanottu, lisätä raskaus- ja perhevapaasyrjintää. STM:ssä on tehty 2024 Raskaussyrjintä Suomessa ‑selvitys, jonka johtopäätöksissä lukee nimenomaan niin, että ”raskaana olevista joka neljäs kokee työelämässä vähintään yhtä raskaussyrjinnän muotoa” ja ”raskaana olevista miltei puolet kokee työelämässä ainakin yhden raskautensa aikana raskaussyrjintää, pelkoa raskauden vaikutuksesta asemaan tai jotain muuta kielteistä”. Samaan aikaan te sanotte, että te teette täällä muita tasa-arvoa edistäviä muutoksia, mutta te heikennätte mahdollisuuksia niitä selvittää, [Puhemies koputtaa] koska haluatte heikentää ay-liikkeen asemaa tässä maassa.

Herra puhemies! Nyt kun puhumme nimenomaan hyvinvointi- ja kuntataloudesta, niin kerron esimerkin siitä, että täällä Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla voidaan järjestää nimenomaan omaishoitajille sellaisia tilaisuuksia, joissa katsotaan palveluverkko lävitse ja tarjotaan palveluita hyvin yksilöllisesti, mikä on erittäin hienoa. Tähän pitäisikin pyrkiä koko valtakunnassa, mutta omassa maakunnassani Keski-Suomessa emme pysty aina tarjoamaan edes niitä pakollisia vapaapäiviä omaishoitajille, joten tämä on yksi pieni esimerkki siitä, kuinka rahoituksen taso on eriytynyt. Kun mennään sitten vaikka sinne kuntapuolelle, niin tämä aivan sama ilmiö alkaa näkymään myös koulutuksessa ja meidän lastemme koulutustasossa. Juuri eilen saimme uutisia siitä, että koulutus on alkanut eriytymään kuntakohtaisesti, ja kyllä näiden pitäisi olla sellaisia hälytysmerkkejä, joihinka ministerinä ottaisitte myös kantaa. Mitenkä kommentoitte näitä?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Jotta nyt tässä salissa kaikille tulisi selväksi, niin kyllä, SDP:n vaihtoehtobudjetissa, jota — hienoa — on luettu tarkasti, 86 miljoonaa euroa ollaan leikkaamassa niiltä tiloilta, jotka eivät tuota, niin kuin Luken tutkimuksessa on ollut, viiteen vuoteen eivät ole myyneet mitään. Ja kyllä, tähän perustuu meidän vaihtoehtobudjettimme maatalouden leikkaus. Ja vielä lisäksi se liittyy siihen, että täällä on luotu uusi kannustejärjestelmä metsiin, jota emme olisi hyväksyneet.