Bella Forsgrén

Arvoisa puhemies! Suomessa köyhyys ei ole enää marginaali-ilmiö. Se on karu todellisuus monelle suomalaiselle. Ne ovat perheitä, joissa mietitään, riittääkö ruokaan rahaa kuun lopussa. Ne ovat yksinhuoltajia, joista jo lähes joka neljäs kamppailee toimeentulon kanssa. Ne ovat lapsia, joista lähes joka viides kertoo, ettei saa kotona riittävästi ruokaa. Ruoka-avun tarve on kasvanut. Samaan aikaan ylivelkaantuminen on lisääntynyt sekä asunnottomuus on kääntynyt kasvuun ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Erityisesti raskasta on katsoa lapsiperheiden tilannetta. Leikkausten seurauksena kymmenettuhannet lapset ovat ajautuneet köyhyyteen, ja samaan aikaan pienituloisilta kun leikataan, hallitus on tehnyt miljardiluokan veronkevennyksiä, jotka ovat hyödyttäneet erityisesti suurituloisia yrityksiä. Olisin kysynyt, pääministeri Orpo, teiltä: Te lupasitte hallituskauden alkuvaiheessa useaan otteeseen, että hallituksen säästöistä huolimatta keneltäkään ei vaadita kohtuuttomuuksia. Oletteko omasta mielestänne pitänyt tämän lupauksen?

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa köyhyys ei ole enää marginaalinen ilmiö, se ei ole poikkeus. Se on karu todellisuus sadoilletuhansille ihmisille, ja viime vuosien päätökset ovat tosiaan syventäneet tilannetta entisestään. Tilastot kertovat selvästi: lähes miljoona suomalaista elää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. Toimeentulon vaikeudet ovat lisääntyneet erityisesti lapsiperheissä ja yksinhuoltajilla. Mutta vielä tärkeämpää kuin luvut ovat se, mitä niiden takana on. Ne ovat perheitä, joissa rahat loppuvat kesken kuukauden. Ne ovat vanhempia, jotka jättävät itse syömättä, jotta lapsi saisi ruokaa. Ne ovat lapsia, joista lähes joka viides kertoo, että ei saa kotona riittävästi ruokaa. Tämä on seurausta tehdyistä päätöksistä, myös hallituksen päätöksistä. Arvoisa puhemies! Viime vuosien leikkaukset asumistukeen, työttömyysturvaan ja toimeentulotukeen ovat osuneet juuri niihin ihmisiin, joilla on jo vähiten, ja niiden vaikutukset ovat olleet karuja. Monille kotitalouksille leikkaukset eivät ole tulleet vain yhdestä, vaan useasta suunnasta yhtä aikaa. Tämä näkyy siinä, että ruoka-avun tarve on kasvanut, ylivelkaantuminen on lisääntynyt sekä asunnottomuus on kääntynyt kasvuun ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Ja ehkä kaikkein huolestuttavinta: yhä useampi työssäkäyvä ihminen ei enää tule toimeen palkallaan. Arvoisa puhemies! Hallitus on perustellut leikkauksia työllisyydellä, mutta samaan aikaan työttömyys on noussut yli kymmeneen prosenttiin, korkeimmalle tasolle vuosikymmeniin. Myös nuorten tilanne on heikentynyt. Epävarmuus tulevaisuudesta on kasvanut, ja yhä useampi kokee, ettei pääse kiinni työelämään. Tehdyt päätökset, kuten työttömyysturvan suojaosan poistaminen, eivät ole lisänneet työn vastaanottamista. Ne ovat tehneet siitä jopa vaikeampaa. Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa on pakko kysyä, mitä hallitus ajatteli. Kun leikattiin asumistukea, tiedettiin, että asumismenot eivät laske. Kun poistettiin lapsikorotuksia, tiedettiin, että lapsiperheköyhyys kasvaa. Kun heikennettiin perusturvaa, tiedettiin, että toimeentulon vaikeudet lisääntyvät. Ja näin myös siis tapahtui. Tämä ei ole sattumaa. Tämä on seurausta tietoisista arvovalinnoista, poliittisista päätöksistä. Arvoisa rouva puhemies! Tämä keskustelu paljastaa syvän eron ihmiskuvassa. Hallituksen politiikka rakentuu ajatukselle, että jokainen pärjää kyllä, kunhan yrittää tarpeeksi, että turvaa voidaan heikentää, koska ihmiset kyllä sopeutuvat. Mutta todellisuus on toinen. Kaikki eivät lähde samalta viivalta. Kaikilla ei ole puskuria, johon nojata. Kaikilla ei ole mahdollisuuksia joustaa loputtomiin. Vihreiden ihmiskuva lähtee siitä, että jokaisen ihmisarvo on yhtä suuri, yhtä merkittävä, yhtä tärkeä ja että yhteiskunnan tehtävä on kantaa silloin, kun yksilö ei yksin jaksa. Arvoisa rouva puhemies! Erityisesti raskasta on katsoa lapsiperheiden tilannetta. Leikkausten seurauksena kymmenentuhannet lapset ovat ajautuneet pienituloisuuteen. Tämä näkyy arjessa heikompana osallisuutena ja oppimistuloksina sekä pahimmillaan ravinnon puutteena. Samalla kasvaa riski ylisukupolvisesta syrjäytymisestä. Tämä ei ole vain tämän päivän kriisi, tämä on tulevaisuuden kriisi. Samaan aikaan, kun pienituloisilta on leikattu, on tehty veronkevennyksiä suurituloisille ja käytetty satoja miljoonia euroja tehottomiin yritysveron alennuksiin. Tämä on valinta, hallituksen arvovalinta, valinta, joka lisää eriarvoisuutta, valinta, joka heikentää luottamusta yhteiskuntaan, valinta, joka murentaa sitä ajatusta, että olemme samassa veneessä. Köyhyyden kasvu ei ole välttämätöntä, se on seurausta politiikasta, ja siksi se voidaan myös korjata politiikalla. Meidän pitäisi nyt tehdä toisenlaisia valintoja: vahvistaa perusturvaa, tukea lapsiperheitä, panostaa työllisyyteen tavalla, joka oikeasti auttaa ihmisiä kiinni työhön. Ennen kaikkea meidän pitäisi palauttaa ajatus siitä, että ketään ei jätetä yksin. Arvoisa rouva puhemies! Kysymys kuuluu: Millaisen Suomen me haluamme? Sellaisen, jossa ihmiset joutuvat selviytymään yksin yhä kovemmassa arjessa ja maailmassa, vai sellaisen, jossa yhteiskunta pitää huolta kaikista myös silloin, kun elämä horjuu? Nykyinen suunta on ollut väärä. Se on lisännyt köyhyyttä, epävarmuutta ja eriarvoisuutta, ja siksi suunta on nyt muutettava. Meidän vihreiden vastaus onkin selvä: Suomi, jossa ketään ei jätetä yksin.

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ministerin puheenvuoroista ja varsinkin pääministerin puheenvuoroista nousee ideologia, jossa on ajatus, että jokainen on oman onnensa seppä. Se korostaa yksilön vastuuta omasta menestyksestään, ahkeruudestaan ja elämänvalinnoistaan, vaikka todellisuudessa kaikilla ei ole samoja lähtökohtia. Haluaisin myös puuttua siihen, että täällä on hallituksen toimesta nostettu esille, että hallitus on tehnyt sosiaaliturvaan uudistuksia, mitkä helpottaisivat työllistymistä ja poistaisivat kannustusloukkuja, mutta näinhän ei siis teknisesti ole. Teidän omassa hallitusohjelmassa sanotaan tavoitteeksi, että pitäisi vähentää toimeentulotuen riippuvuutta, mutta tehän olette omilla toimillanne juuri tehneet päinvastaisesti. Tällä hetkellä Kelalta tulee tietoa, että hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset ovat johtaneet siihen, että yhä useammat ovat tippuneet toimeentulotuen piiriin, ja se tuen määrä on myös lisääntynyt, mikä on tällä hetkellä meidän sosiaaliturvajärjestelmässä se kaikkein isoin kannustusloukku. Haluankin muistuttaa, että ehkä pitäisikin tarkastella omien politiikan tekemisten seurauksia, koska nyt näyttää siltä, että hallitus ei ole itsekään tietoinen siitä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on lisännyt köyhyyttä omilla toimillaan. Olenkin hämmentynyt tästä keskustelusta, koska kun olen kuunnellut pääministerin ja muitten ministereitten puheenvuoroja, niin näyttää siltä, että se on jollain tasolla tullut teille yllätyksenä. Kun me ollaan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käsitelty niin asumistuen leikkauksia, työttömien lapsikorotuksen leikkauksia kuin suojaosia, asiantuntijalausunnot ovat olleet hyvin selkeitä: hallituksen toimet tulevat lisäämään köyhyyttä. Se on ollut ihan itsestäänselvä lopputulos tälle teidän tekemällenne politiikalle, ja yhtäkkiä te olettekin ymmällänne siitä. Samaan aikaan asiantuntijat ovat nostaneet esille, että kun tehdään näitä kokoomuksen esittämiä kannusteita vaikka hakeutua työmarkkinoille, niin ei ole tällä hetkellä työmarkkinoita, jotka vetäisivät niitä työttömiä, eli ei ole niitä mahdollisuuksia täyttää niitä velvoitteita, mitä hallitus näiltä työttömiltä vaatii. Sen takia tämä keskustelu ihan rehellisyyden nimissä tuntuu todella hämmentävältä — hämmentävältä, koska tässä on tilanne, missä hallitus ei edes itse tunnista ääneen sitä, että teidän tekemällänne politiikalla oli alun perinkin tarkoitus [Puhemies koputtaa] heikentää yksittäisten ihmisten taloudellista tilannetta. [Tere Sammallahti: Eikä ollut!]

Arvoisa herra puhemies! Viime aikoina olemme lukeneet medioista surullisia uutisia lasten ja nuorten todella vääristä kohtaloista, tarinoita siitä, mitenkä apu ei tullut ajoissa tai ei lainkaan. Nämä eivät ole yksittäisiä kohtaloita, vaan ne ovat seurausta järjestelmästä, jossa liian moni putoaa väliin. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa siihen, ei inhimillisesti eikä yhteiskunnallisesti. Jokainen lapsi, joka jää ilman oikea-aikaista tukea, näkyy kärsimyksenä, menetettynä luottamuksena ja kasvavina kustannuksina, mutta ennen kaikkea kyse on oikeudesta lapsuuteen, joka ei saa rakentua pelkästään selviytymiseen. Arvoisa puhemies! Lastensuojelun kuormitus kertoo yhdestä asiasta: apu tulee tällä hetkellä liian myöhään. Lastensuojelun kriisi ei ala huostaanotosta, se alkaa paljon aiemmin: silloin, kun perhe jää yksin, kun lapsen oireilu jää tunnistamatta, kun palvelut ovat liian hitaita tai liian kapeita. Lastensuojelu ei voi korjata sitä, mikä muualla jätetään tekemättä, ja sen takia olenkin erittäin huolissani hallituksen leikkauksista.

Arvoisa herra puhemies! Haluan myös kiittää hallitusta ja ministeriä erittäin tärkeästä lakiesityksestä. Usein nimenomaan ulkomaalaiseen työvoimaan kohdistunut työriisto on ollut suomalaisen yhteiskunnan ja oikeusjärjestyksen häpeäpilkku, ja tämä lakiesitys on siitäkin näkökulmasta erittäin tärkeä. Olemme joutuneet lukemaan viime aikoina mediasta näitä esimerkkitapauksia niin ravintola-alalta, siivousalalta kuin myös rakennusalalta, ja nämä esimerkit ovat olleet monella tavalla sydäntäsärkeviä. Haluankin siitä näkökulmasta olla iloinen, että tämä on koko eduskunnan asia ja tätä nyt kannatetaan kaikkien puolueitten toimesta. Haluan kuitenkin vähän kirittää hallitusta ja olisin kysynytkin ministeriltä: oletteko vielä miettineet seuraavassa paketissa mahdollisesti tämän alipalkkauksen kriminalisointia ja taikka sitten sitä, että annettaisiin viranomaisille lisää resursseja, jotta he pystyvät puuttumaan näihin haastaviin kysymyksiin? Ja viimeisenä myös tämä ammattiliittojen kanneoikeus on ollut puheissa.

Arvoisa puhemies! Alle 16-vuotias lapsi kuoli 24. tammikuuta sen jälkeen, kun hän oli poistunut luvatta lastensuojelun palveluyksiköstä — lapsi, jonka olisi pitänyt olla turvassa. Vammainen ihminen jätettiin vuodeksi ilman apua iltaisin wc-käynneillä — vammainen, jonka olisi pitänyt olla turvassa. Vanhus kuoli hoivakodissa tammikuussa sen jälkeen, kun oli hälyttänyt 11 kertaa apua hälytysrannekkeellaan — vanhus, jonka olisi pitänyt olla turvassa. Nämä eivät ole yksittäisiä uutisia, ne ovat hälytysmerkkejä. Ne kertovat siitä, mitä tapahtuu, kun sosiaalihuollon rakenteet eivät kanna, kun ennaltaehkäisevä tuki ei toimi ajoissa ja kun säästöpaineet ajavat ohi ihmisten tarpeista ja ihmisarvosta. Arvoisa puhemies! Suomessa noin 770 000 ihmistä tarvitsee sosiaalihuollon palveluita. Se on valtava joukko ihmisiä: lapsia, nuoria, perheitä, ikääntyneitä ja vammaisia. Puhutaan kriittisen tärkeistä palveluista, joilla on parhaimmillaan käänteentekevä vaikutus ihmisten elämissä. Se voi tarkoittaa sitä, että uupunut vanhempi saa perhetyöntekijältä tukea arkeen ja jaksaa taas olla läsnä lapselleen, sitä, että lastensuojelun avohuollon tukitoimien avulla nuori voi jatkaa kouluaan ja pystyy rakentamaan valoisampaa tulevaisuutta, tai sitä, että päihdekuntoutuja saa rinnalleen sosiaalityöntekijän, joka auttaa elämän järjestykseen saattamisessa. Ja nyt hallitus aikoo viedä surutta läpi 100 miljoonan euron lisäleikkaukset sosiaalihuoltoon juuri näistä palveluista, jotka turvaavat haavoittuvimmassa asemassa olevien elämää. Arvoisa puhemies! Sosiaalihuolto on usein se näkymätön voima, joka estää tilanteita kriisiytymästä. Se mahdollistaa ihmisarvoisen elämän silloin, kun omat voimavarat eivät riitä. Parhaimmillaan se ei vain paikkaa haavoja, se rakentaa tulevaisuutta. Siitä ei ole varaa leikata. [Sanna Antikainen: Jätitte lastensuojelulain kokonaisuudistuksen tekemättä!]

Arvoisa puhemies! Haluan myös osaltani kiittää tästä erittäin tärkeästä lakialoitteesta. Haluan kiittää myös sen takia, että vaikka tämä aihe on todella ajankohtainen kaikille niille naisille, ketkä ovat synnyttäneet, niin tämä on kuitenkin sellainen aihe, mistä ei julkisessa keskustelussa puhuta vielä tarpeeksi. Haluan ihan rehellisyyden nimissä myös tunnistaa sen itsessäni, että tiedän vaikka itse, että en tiedä tästä aiheesta myöskään itse henkilökohtaisesti tarpeeksi. Olenkin iloinen nyt siitä, kun minulle on tullut tällainen aikuisten naisten ystäväryhmä, missä minä olen kolmekymppisenä, 34-vuotiaana, vielä nuori ja muut ihanat naiset siinä ryhmässä ovat 50:tä ja 60:tä. Se on ehkä ollut ensimmäinen ryhmä, jossa pääsen keskustelemaan näistä erilaisista kysymyksistä naisten kehoon liittyen. Se on kyllä kertonut itselleni myös sen, kuinka vähän julkisessa keskustelussa ovat kaikki erilaiset nyanssit, yleisessä keskustelussa ylipäätänsä, eli tavallaan siihen naisen kehoon liittyvät terveyskysymykset ovat vielä yhteiskunnallisesti aika tabuja ja sellaisia aiheita, missä ei sitten kuitenkaan yleistietämys ole riittävä. Senkin takia pidän tätä erittäin tärkeänä, että olemme tämän aiheen äärellä niin poliittisesti kuin myös julkisessa keskustelussa, jotta tästä asiasta laajenee tietämys. Haluan myös nostaa esille, kun täällä on nostettu tosi hyvin se, että se tulotaso ei myöskään saa vaikuttaa siihen, mitenkä ihmiset pääsevät näitten palveluitten piiriin. Tällä hetkellähän on hienosti alkanut olemaan myös julkisessa keskustelussa palveluntuottajia. Esimerkiksi sosiaalisesta mediasta löytyy lantionpohjalihaksia vahvistavia fysioterapeutteja, ketkä tavallaan tuovat sitä tietoisuutta esille, mutta ne ovat usein yksityisen sektorin palveluita, jolloin sitten kaikilla ihmisillä ei ole varaa niihin. Tässä on tosi tärkeätä, että tulotaso ei saa olla tekijä siinä, pääseekö palveluitten piiriin. Eli julkisella sektorilla pitää olla myös nämä palvelut turvattuna. Haluan kiittää, todella tärkeä lakiesitys.

Arvoisa puhemies! Tuore sosiaali- ja terveysministeri Rydman, te olette tuoreeltaan todennut, että Suomessa liian moni saa tukia, vaikka ei niitä tarvitsisi. Puheenvuoronne on nostanut huolta monessa kansalaisessa, sillä todellisuus on monessa kodissa toinen. Köyhyys on nousussa, lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvussa, ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. Hallituksen leikkaukset toimeentulotukeen ja asumistukeen ovat jo nyt iskeneet kipeimmin pienituloisiin lapsiperheisiin ja niihin, joilla ei ole puskuria eikä vaihtoehtoja. Ja lisää on tulossa: Sosiaalihuollon kohdentamattomat säästöt tarkoittavat käytännössä leikkauksia palveluihin, jotka ovat viimeinen turvaverkko esim. vammaisille, lastensuojelun asiakkaille ja asunnottomille. Kun ennalta ehkäisevästä tuesta leikataan, ongelmat eivät katoa, vaan ne kasaantuvat ja tulevat yhteiskunnalle vieläkin kalliimmiksi. Arvoisa ministeri Rydman, te olette vastuussa myös lasten ja nuorten hyvinvoinnista, ja olisinkin kysynyt: oletteko valmiita perääntymään, [Puhemies koputtaa] jos käy ilmi, että hallituksen linja syventää köyhyyttä ja lisää lasten ja nuorten inhimillistä hätää?

Arvoisa rouva puhemies! Ajattelen, että yksi keskeinen ongelma on se, että hallituksen omat tavoitteet lakiesityksen osalta eivät toteudu. On nostettu hallituspuolueen edustajan suulla se, että osa asiantuntijoista näki tämän elämäntaparajauksen mahdollisena. Näin on. Se oli aika pieni joukko, mutta muutama. Mutta hekin nostivat esille sen, että se hallituksen tavoite ei toteudu johtuen siitä, että se lainsäädäntö on niin epätarkka ja monitulkintainen, mikä juuri johtaa siihen, että hyvinvointialueilla tullaan tulkitsemaan sitä lainsäädäntöä hyvin eri tavalla, mikä tulee nostamaan sitä riskiä, mikä tällä hetkellä on jo hyvinvointialueilla eli vammaisten ihmisten tasa-arvo ei alueellisesti toteudu. Elikkä tulee lisääntymään tilanteet, missä ihan samalla tavalla vammautunut ihminen saa toiselta hyvinvointialueelta paljon paremmat palvelut kuin toiselta hyvinvointialueelta, josta ei luultavasti tule saamaan vammaispalvelulain piirissä olevia palveluita ollenkaan, ja tämä johtuu siitä, että meillä hyvinvointialueet ovat hyvin erilaisessa taloustilanteessa ja tässä hallituksen esityksessä, joka tuli tämän vuoden alusta voimaan, näitä vammaisten ihmisten subjektiivisia oikeuksia ei ole kirjattu tarpeeksi tarkasti lainsäädäntöön, mikä mahdollistaa sitten hyvinvointialueille liian laajaa tulkintaa. Tämä tulee johtamaan myös siihen, että me tullaan näkemään seuraavan kymmenen vuoden aikana sellaiset oikeustaistelut meidän hallinto-oikeudessa, missä me tullaan näkemään, mikä on sitten se vammaisten ihmisten oikeus tietynlaiseen palvelutasoon. Tämä on todella epäreilua, että yksittäiset vammaiset ihmiset joutuvat haastamaan hyvinvointialueita oikeuteen, jotta he pystyvät varmistamaan heille kuuluvat oikeudet. Tämä on erittäin huolestuttava suunta, koska YK:n vammaissopimus lähtee juuri siitä ajatuksesta, että ne vammaisten ihmisten oikeudet ovat subjektiivisia eli yksilöllisiä. Heillä pitää olla lainsäädännön tasolla oikeus niihin vammaisille kuuluviin palveluihin, ja nyt hallitus kaventaa lainsäädännön nojalla tätä oikeutta ja vielä tekee siitä lainsäädännöstä epäselvempää, mikä johtaa siihen, että on myös epävarmempaa, miten se oikeus tosiasiallisesti toteutuu. Erittäin huolestuttava suunta.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä täsmentää, minkä takia tämä hallituksen esitys on juuri tässä ajassa hyvin ongelmallinen. Hallitus teki jo ensimmäiset muutokset tämän vuoden alussa voimaan tulleeseen vammaispalvelulakiin, jolla ohjattiin ensisijaisesti vammaisia sosiaalihuoltolain piiriin. Mitä tarkoittaa sosiaalihuoltolain piiri? Se tarkoittaa niitten palveluitten piiriä, missä me kaikki muutkin ihmiset olemme, ja mitkä maksavat. Nyt aikaisemmin siinä Marinin hallituksen esityksessä oli vahvemmin subjektiiviset oikeudet elikkä vammaispalvelulain piirissä olevat palvelut. Ja mikä ero näillä sitten on? Nämä palvelut ovat vammaisille lähtökohtaisesti ilmaisia. Tämä nyanssi on johtanut siihen, että hyvinvointialueet ovat alkaneet soveltaa lakia niin, että aika monia vammaisia, ketkä ennen ovat olleet siellä vammaispalvelulain piirissä, on yhtäkkiä alettukin siirtämään sinne sosiaalihuoltolain piiriin. Heidän palveluitaan on heikennetty. Tästä lähtökohdasta nyt, kun hallitus tekee vielä tämän elämänvaiherajauksen, se vielä entisestään siirtää ihmisiä ja erityisesti ikäihmisiä sinne sosiaalihuoltolain piiriin. Sieltä nousee se aito huoli, että jos olet vammainen, joka on ikääntynyt, niin toteutuvatko sinun vammaispalveluihisi liittyvät oikeudet. Tähän kysymykseen en ole saanut missään vaiheessa vastausta. Ihan täällä valiokunnan mietinnössä nostetaan tämä ihan sama huoli, minkä itse nostin esille. Sivulla 7 nostetaan esille: ”Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa nostettiin esille erilaisia huolia uuden jo voimaan tulleen vammaispalvelulain toimeenpanoon liittyen. Tuotiin muun muassa esille, että lain voimaantulon myötä hyvinvointialueet painottavat vahvasti sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden ensisijaisuutta.” Sivulla 8 sitten valiokunta itse päätyi toteamaan, että ”sosiaali- ja terveysvaliokunta viittaa edellä todettuihin eduskunnan antamiin lausuntoihin sekä aiempaan mietintöönsä ja korostaa, että sekä voimassa olevan lainsäädännön että nyt käsiteltävänä olevan lainmuutoksen toimeenpanoa tulee ohjata niin, että vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeudet ja oikeus palveluihin tosiasiallisesti toteutuvat”. Ajattelenkin, että se, mikä tässä on kriittisintä, on se, että vaikka valiokunta tiesi, kuinka vaikea tilanne tällä hetkellä tämän voimassa olevan lain osalta on jo toimeenpanossa, niin silti lähdettiin tekemään uudenlaista soveltamisalaa, joka kaventaa vammaisten ihmisten oikeuksia entisestään. Tämä on erittäin väärä suunta.

Arvoisa rouva puhemies! Me olemme erittäin tärkeän asian äärellä tänään vammaisten ihmisten oikeuksia käsittelemässä. Erityisen surullinen olen siitä, että tätä käsittelyä on tehty samasta aiheesta nyt kolmatta kierrosta ja silti lakiesitystä ei ole tehty vammaisten ihmisten oikeuksia turvaten. Hallituksen esitystä vammaispalvelulain soveltamisalan täsmentämisestä tulee tarkastella erityisesti niiden vaikutusten kautta, joita esityksellä on vammaisten henkilöiden perus- ja ihmisoikeuksien sekä yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Siksi jokainen muutos, joka koskee lain soveltamisalaa, on arvioitava tämän lähtökohdan kautta. Esityksen keskeinen muutos on elämänvaihetta koskevan säännöksen lisääminen lain 2 §:ään. Esityksen mukaan elämänvaiherajauksen tarkoituksena on erottaa elämänvaiheeseen tavanomaisesti kuuluvan avun ja tuen tarve siitä vamman tai sairauden aiheuttamasta välttämättömästä avun ja tuen tarpeesta, johon tulee vastata vammaispalvelulain mukaisilla palveluilla. Arvoisa rouva puhemies! Juuri tämä rajaus on erityisen ongelmallinen hallituksen esityksessä. Ensinnäkin säännöksen konkreettinen lisäarvo jää epäselväksi. Se on epämääräisesti kirjoitettu, ja vaarana on, että se hämärtää entisestään vammaisten oikeuksia. Erityisesti iäkkäiden vammaisten kohdalla riski väärintulkintoihin on ilmeinen. Vaikka yksilöllisen arvioinnin perusteita on valiokuntakäsittelyssä täsmennetty, elämänvaiheen käsite jää edelleen tulkinnanvaraiseksi. Lainsäädännön ei tule nojata tulkinnanvaraisiin perusteluihin tai hyvinvointialueiden vaihteleviin linjauksiin. Vammaisten henkilöiden oikeuden palveluihin tulee olla selkeä ja yhdenvertainen. Arvoisa rouva puhemies! Kokonaisuutena esitys sisältää merkittävän riskin vammaispalveluiden kaventumisesta. Palveluihin pääsy voi heikentyä niin iäkkäillä kuin muissakin elämänvaiheissa olevilla vammaisilla ihmisillä. Asiantuntijoiden mukaan rajaus ei ole oikeasuhtainen eikä perus- ja ihmisoikeusmyönteinen keino. Sen sijaan se voi lisätä alueellisia eroja ja kasvattaa väliinputoajien määrää. On myös tärkeää todeta, ettei esitys vastaa siihen todelliseen tarpeeseen, joka vammaispalveluiden kehittämisessä on tunnistettu. Esimerkiksi vammaisten lasten itsenäisen elämän tukemiseksi olisi tarpeen säätää lapsen henkilökohtaisesta avusta omana erityispalvelunaan, ei kaventaa palveluja elämänvaihesääntelyllä, joka ei ratkaise nykyisiä ongelmia. Halusin erityisesti ottaa lapset ja nuoret tähän esimerkiksi, koska, niin kuin on hyvä, tämän lain käsittelyn yhteydessä on puhuttu oikeutetusti ikäihmisten palveluista ja tämän riskistä siitä, että heidän osaltaan palvelut heikentyvät, mutta myös on ongelmia lasten ja nuorten palveluitten osalta. YK:n vammaissopimus velvoittaa meitä turvaamaan oikeuden itsenäiseen elämään sekä välttämättömiin tukipalveluihin koko elämänkaaren ajan. Näiden velvoitteiden tulisi olla lain kehittämisen lähtökohta. Vammaisten oikeuksien komitea ilmaisi Suomelle syyskuussa 2025 eli muutama kuukausi sitten vakavan huolensa siitä, että nyt käsittelyssä oleva muutos voi sulkea monet vammaiset henkilöt pois sopimuksen edellyttämistä palveluista. Komitea suositti nimenomaisesti pidättäytymään elämänvaiheisiin perustuvista rajoitteista ja varmistamaan, että palvelut kehittyvät ilman ikärajoja. Arvoisa rouva puhemies! Käytännön toimeenpanosta on jo nyt nähtävissä hälyttäviä esimerkkejä. Useilla hyvinvointialueilla on alettu korvata vammaispalvelulain mukaisia subjektiivisia oikeuksia, kuten henkilökohtaista apua, sosiaalihuoltolain tai terveydenhuoltolain mukaisilla palveluilla. Tämä kehitys heikentää vammaisten ihmisten mahdollisuuksia elää itsenäisesti ja osallistua yhdenvertaisesti yhteiskuntaan. Samanaikaisesti liikkumisen tuen palveluita on harmonisoitu tavalla, joka on alentanut vammaispalvelulain mukaista palvelutasoa minimiin. Kun yksilölliset palvelut on sidottu hyvinvointialueiden itse kehittämiin, usein monimutkaisiin hakumenetelmiin, on sosiaalinen pääsy subjektiivisiin oikeuksiin riippunut alueen taloudellisesta tilanteesta, ei yksilön tuen tarpeesta. Tämä on erittäin huolestuttava suunta. On myös huomattava, että vammaispalvelulain toimeenpanosta ei ole vielä riittävää kokemusta. Laki tuli voimaan vasta tämän vuoden alusta. Tässä tilanteessa pikaiset muutokset lisäävät alueellista vaihtelua, vaikeuttavat toimeenpanoa ja heikentävät oikeusvarmuutta. Se, ettei vaikutustietoa vielä ole, on jo itsessään painava peruste sille, ettei soveltamisalaa tule kaventaa tulkinnanvaraisilla kriteereillä. Arvoisa rouva puhemies! Yhtä lailla hälyttävää on se, että hallituksen esityksen talousvaikutuksiin sisältyy suoraan 20,2 miljoonan euron säästötavoite vuodesta 2026 alkaen. Kun lain tarkoitus on turvata yhdenvertaiset oikeudet, vaarantaa tämä asetelma jo itsessään luottamuksen siihen, että sääntelyä ohjaisivat perusihmisoikeudet eikä taloudellinen näkökulma. Hyvinvointialueiden säästöpaineet ovat todellisia, mutta niiden ei tule ohjata lakia tavalla, joka kaventaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten oikeuksia. Juuri näissä olosuhteissa tarvitsemme lainsäädäntöä, joka vahvistaa oikeusturvaa, ei luo lisää tulkinnanvaraisuutta tai heikennä sitä. Arvoisa rouva puhemies! Vammaispalvelulain tulee olla väline yhdenvertaisuuden toteutumiseen, ei sen kaventamiseen. Esityksen elämänvaiherajaus ei lisää lain selkeyttä eikä paranna palveluiden kohdentumista. Sen sijaan se kasvattaa riskiä, että vammaisten henkilöiden oikeudet heikkenevät ja alueelliset erot syvenevät. Eduskunnan tehtävänä on varmistaa, että Suomi pysyy vammaisten henkilöiden perus- ja ihmisoikeuksien edelläkävijänä, ei etene suuntaan, josta YK on jo varoittanut. Tässä tilanteessa oikea ratkaisu on pidättäytyä esitetystä muutoksesta ja keskittää energia siihen, että jo voimassa olevan lain toimeenpano saadaan toimivaksi ja yhdenvertaiseksi koko maassa. Edellä olevan perusteella ehdotan, että lakiesitys hylätään ja että hyväksytään vastalauseen 1 mukaiset kaksi lausumaa.

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys apteekkitalouden uudistamisesta sisältää samanaikaisesti merkittäviä muutoksia lääketaksaan, apteekkiverotukseen, sivuapteekkivähennykseen ja itsehoitolääkkeiden myyntikanavaan. Kokonaisuus vaikuttaa apteekkien kannattavuuteen, apteekkiverkoston rakenteeseen sekä lääkkeiden saatavuuteen ja lääketurvallisuuteen. Uudistuksen tavoitteet, lääkkeiden hintojen hillitseminen ja järjestelmän kustannustehokkuuden parantaminen ovat sinänsä perusteltuja. Esityksen keinovalikoima ja erityisesti muutosten yhteisvaikutukset ovat kuitenkin ongelmallisia maanlaajuisen apteekkiverkoston ja lääketurvallisuuden näkökulmasta. Arvoisa rouva puhemies! Apteekkiveron nollarajaa korotettaisiin hallituksen alkuperäisessä esityksessä 200 000 euroon, mutta perustuslakivaliokunnan käsittelyn jälkeen hallitus nostaa sitä 250 000 euroon, mikä on kyllä oikea askel. Muutos vähentää laskennallisesti tappiollisiksi tulevien apteekkien määrää varsinkin pienempien apteekkien osalta. Demarit, keskusta, vihreät ja vasemmisto kuitenkin esittivät valiokunnassa, että nollarajan nostaminen tulisi tehdä 300 000 euroon, mikä laajentaisi verottoman voittomarginaalin osuutta edelleen ja suojaisi siten tehokkaammin kaikkein pienimpiä ja heikosti kannattavia apteekkeja uudistuksen yhteisvaikutuksilta. Nollarajan korotus on siis hyvä korjaus, mutta se ei yksin riitä poistamaan esityksen ongelmia. Perustuslakivaliokunta edellytti, että sääntelyä on muutettava niin, että se turvaa mahdollisuudet kannattavan liiketoiminnan harjoittamiseen myös niille apteekeille, joille ehdotettu kokonaisuus muuten merkitsisi toiminnan muuttumista kannattamattomaksi ja useiden apteekkien osalta sen lisäksi tappiolliseksi. Asiantuntijalausunnoissa on todettu, että nollarajan korotuksen jälkeenkin osa apteekeista jää taloudellisesti erittäin heikkoon asemaan. Professori Katri Hämeen-Anttilan mukaan nollarajan nosto on kannatettava mutta kokonaisuus muodostaa edelleen merkittävän leikkauksen, joka lisää apteekkiverkossa supistumisen riskiä ja voi johtaa sopeutukseen, kuten sivuapteekkien lopettamiseen, aukiolojen supistamiseen ja farmaseuttisen henkilöstön vähentämiseen. Kannattamattoman apteekin määritelmä jää esityksessä epäselväksi. Asiantuntija-arviossa on pidetty käytännössä kannattamattomina myös apteekkeja, joiden liiketulos jää 0— 100 000 euron väliin, vaikka hallituksen vaikutusarvioiden tiukin tarkastelu keskittyy tappiollisiin apteekkeihin. Hämeen-Anttilan mukaan vaikutukset kohdistuvat laajasti myös tähän matalakatteisten apteekkien joukkoon, eivät vain laskennallisesti uusiksi tappiollisiksi tuleviin apteekkeihin. Maanlaajuisen apteekkiverkoston merkitys lääkkeiden yhdenvertaiselle saatavuudelle ja huoltovarmuudelle on keskeinen. Kattava apteekkiverkosto turvaa lääkkeiden saatavuuden ja turvallisen jakelun sekä terveydenhuollon toimintakyvyn häiriötilanteissa. Esityksen mukaan rajoitettuun itsehoitolääkevalikoimaan kuuluvia valmisteita voitaisiin myydä myös apteekkien ulkopuolella myyntiluvanhaltijan hakemuksesta. Vihreä eduskuntaryhmä suhtautuu kriittisesti myyntikanavan vapauttamiseen. Asiantuntijakuulemisissa on nostettu esiin lääketurvallisuuden riskit. Farmaseuttiliiton mukaan itsehoitolääkkeiden myynnin osittainen vapauttaminen ei tue rationaalisen lääkehoidon toteutumista ja lisää riskiä tarpeettomaan käyttöön, väärinkäyttöön, haittavaikutuksiin sekä hoitoon ohjautumisen viivästymiseen. Liitto myös huomauttaa, ettei uudistus tuota julkisen talouden säästöjä, koska itsehoitolääkkeet ovat korvausjärjestelmän ulkopuolella mutta voivat lisätä kustannuksia muualla terveydenhuollossa. Keskeinen ongelma on, että apteekkien ulkopuolisessa myynnissä farmaseuttista neuvontaa ei saa antaa, vaikka kansalaiset pitävät neuvontaa tärkeänä ja itsehoitoneuvonta on merkittävä osa rationaalisen lääkehoidon turvaa. Lisäksi useat lausunnonantajat ovat todenneet, että myyntikanavan laajuus voi heikentää apteekkitaloutta ja epäsuorasti apteekkiverkostoa. Esimerkiksi hyvinvointialueiden näkökulmasta kattava apteekkiverkosto ja erityisesti sivuapteekit ovat lääketurvallisuuden ja neuvonnan kokonaisuuden kannalta välttämättömiä. Apteekkiverkosto on jo nyt monissa kunnissa viimeinen lähipalvelu, ja kun hyvinvointialueet karsivat säästöpaineissaan terveysverkkoa, tilanne vain vaikeutuu. Apteekkeja tulisikin hyödyntää nykyistä laajemmin osana sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukokonaisuutta erityisesti matalan kynnyksen palveluissa, kuten rokotuksissa ja hoidon tukipalveluissa. Kansainvälisetkin esimerkit osoittavat, että apteekit voivat turvallisesti ja kustannustehokkaasti täydentää terveydenhuoltoa muun muassa neuvonnoissa, mittauksissa ja riskiryhmien palveluissa. Hallituksen esityksen kokonaisvaikutuksia on arvioitava myös tästä näkökulmasta. Apteekkiverkoston heikentäminen kaventaisi mahdollisuuksia hyödyntää apteekkeja osana hyvinvointialueiden palveluketjua ja säästöjen etsimistä turvallisilla tavoilla. Hallituksen esitys ei riittävästi turvaa apteekkitalouden kestävyyttä ja maanlaajuista apteekkiverkkoa eikä sisällä riittäviä lääketurvallisuuden takeita itsehoitolääkkeiden myyntikanavan vapauttamisessa. Nollarajan korotus on välttämätön parannus, mutta se ei ole riittävä, ja uudistuksen yhteisvaikutukset jättävät edelleen merkittävän riskin pienten apteekkien ja sivuapteekkien toimintaedellytysten heikentämisen takia. Sen takia en voikaan tätä hallituksen esitystä kannattaa.

Arvoisa herra puhemies! Ehkä keskeisintä tässä lakiesityksessä ja sen kritiikissä ainakin minun osaltani on se, että vaaditaan ihmisiltä sellaisia asioita, mitä he eivät pysty täyttämään. Hallituksen esityksessä tosiaan ehdotetaan uutena säännöksenä perustoimeentulotuen perusosan määrän alentamista 50 prosentilla, jos toimeentulotuen hakija ei ole hänelle annetusta kehotuksesta huolimatta yhden kuukauden määräajassa hakenut kokoaikatyötä tai ensisijaista etuutta. Tässä valiokunnan mietinnössä vielä nostetaan esille, että perusosan alentaminen jatkuu esityksen mukaan näissä tilanteissa alentamisen edellytyksen täyttyessä niin kauan, kunnes hakija on tehnyt häneltä vaaditut toimet. Sitten kun puhutaan, minkälaisesta rahasummasta on kysymys, niin tässä mietinnössä nostetaan tosi selkeästi esille, että yksittäistapauksessa etuuskäsittelijän tulee siten arvioida, riittääkö esimerkiksi yksinasuvalle henkilölle 50 prosentin alentamistilanteissa 289,2 euroa kuukaudessa eli 9,5 euroa päivässä ruokaan, matkakuluihin, puhelin- ja tietoliikenneyhteyksiin ja muihin perusosalla katettaviin menoihin ilman, että hakijan ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukainen välttämätön toimeentulo vaarantuu. Se, missä me ollaan menty ihan pahasti vikaan, on se, että meillä on joku kysymys tässä tilanteessa. Onko hallitus oikeasti sitä mieltä, että Helsingissä pystyy elämään perusosan puolikkaalla, joka on 289,20 euroa? Tämä on se järjettömyyden huippu. Tässä ollaan jo tilanteessa, että tämä ei ole ihmisarvoista elämää. [Krista Kiuru: Ei ainakaan THL:n mukaan ole!] — Juuri näin, asiantuntijat nostivat tämän esille, että tämä on tämän hallituksen esityksen ihan peruslähtökohdan ongelma, eli ylipäätänsä tämä kokonaisuus. Sitten kun aletaan selvittämään sitä, millä keinoilla voi päästä tämän yksilöllisen harkinnan piiriin, jolla tätä 50 prosentin osaa ei leikattaisi, niin sielläkin oli aikamoisia varauksia, koska siellä oli kuitenkin ajatuksena juuri se, että pitäisi hakea sitä kokoaikatyötä, vaikka ihminen ei kykene kokoaikatyöhön. Eli tässä on monia sellaisia elementtejä, että vaaditaan ihmisryhmiltä sellaisia asioita, joita velvoitteita heillä ei ole mahdollisuutta täyttää. Valiokunnan mietinnössä nostetaan tämä asia esille sivulla 8: ”Valiokunta yhtyy työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan huoleen siitä, että monien pitkäaikaistyöttömien tosiasialliset työllistymisen esteet liittyvät sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin eikä heidän työkykyongelmiansa pystytä ratkaisemaan yksin työllisyyspalveluissa.” Eli tämä hallituksen esitys pakottaa nämä ihmiset, keillä ei ole työkykyä, menemään työllisyyspalveluitten piiriin, vaikka tosiasiallisesti heidän pitäisi päästä sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin. Tässä mietinnössä nostetaan vielä esille, että vaikka tällä yksittäisellä ihmisellä olisi lääkärintodistus siitä, että hän ei ole työkykyinen, niin se ei riitä, vaan tämän ihmisen silti pitää mennä näiden työllisyyspalveluiden piiriin, jossa tehdään tämä palvelutarpeen arviointi, eli ihan väärässä palvelujärjestelmän piirissä. Ja mikä hämmentävintä, meille selvisi Kelan lausunnosta, että tämä velvoite hakea kokoaikatyötä koskee myös päätoimisia opiskelijoita, jotka eivät saa opintotukietuutta. Välttääkseen toimeentulotuen perusosan alentamisen opiskelijan tulee käytännössä keskeyttää opintonsa — keskeyttää tai hakeutua kokoaikatyötä hakevaksi työttömäksi työnhakijaksi — ja hakea työttömyysetuutta kuukauden määräajassa. Tässähän ei ole mitään järkeä, koska kyllähän meidän pitäisi miettiä, olisiko sen opiskelijan järkevämpää opiskella sitä kyseistä alaa, jotta hän voisi tulevaisuudessa työllistyä paremmin. Tässä oli muutamia keinoja, millä opiskelija voi tältä välttyä, mutta se osui hyvin pieneen ihmisryhmään. Ehkä tähän lopuksi haluan nostaa esille, että jos on niin, että hallitus olisi oikeasti halunnut luoda toimeentulotukeen sellaisia kannusteita, taikka enemmänkin tällaisia järjestelmiä, joilla voidaan tukea vaikka sen pitkäaikaistyöttömän palvelupolkua paremmaksi, niin hehän olisivat resursoineet paljon paremmin vaikka niitä sosiaali- ja terveyspalveluita, mihin näiden ihmisten pitäisi oikeasti siirtyä, mutta eihän näin tapahdu. Rahoitusta ei ole menossa hyvinvointialueille näitten ihmisten palveluiden parantamiseen. Tai sitten jos olisi haluttu luoda jonkinlaista parempaa palvelupolkua siitä näkökulmasta, että niitä ihmisiä ei ole siellä toimeentulotuella pitkäaikaisesti vuosia ja vuosia, niin heille olisi rakennettu parempi etuusjärjestelmän polku, jossa saisi vaikka tietyn lisäosan sillä, että tekee vaikka niitä haluttuja toimia palvelujärjestelmän näkökulmasta. Mutta näinkään ei toimittu, vaan tässä luodaan sellaisia vaatimuksia ja sellaisia menetelmiä, mitkä ovat rankaisu tilanteessa, missä ihminen ei tosiasiallisesti pysty niitä velvoitteita täyttämään. Tämä kertookin siitä suunnasta, mikä ei ole mielestäni oikea. Ihmisiltä ei pidä viedä perustoimeentuloa, jos he eivät voi tosiasiallisesti sillä elää ja myöskään nostaa riittävästi tukia oman elämänsä tueksi. Tässä karuinta oli totta kai tämä lapsiperheköyhyys, mikä meidän valiokunnassa nostettiin useasti esille. Minä en muista yhden ainuttakaan hallituksen esitykseen tullutta lausuntoa, joka olisi kannattanut tätä kyseistä esitystä. Minä en ole ikinä nähnyt näin murskaavaa kritiikkiä lakiesitykselle, ja pidän tätä todella, todella huolestuttavana suuntana.

Arvoisa herra puhemies! On pakko sanoa, että en ole mistään hallituksen esityksestä ollut niin pettynyt ja surullinen kuin tästä kyseisestä esityksestä. On pakko tunnustaa, että en osannut odottaa tätä ja ehkä en osannut tunnistaa, millä ehdoilla hallitus on valmis Suomen taloutta tosiasiallisesti lyömään, tai halutaan sanoa näin, että kuka siitä maksaa, että Suomen taloutta tasapainotetaan. Minä jotenkin ajattelin niin, että tässä salissa olisi löytynyt sellainen tahtotila, niin kuin pääministeri Petteri Orpo kautensa alussa sanoi, että joku osa-alue ihmisryhmistä oltaisiin jätetty leikkauksien ulkopuolelle. Ja jos jonkun ihmisryhmän, jonkun sosiaaliturvaetuuden piirissä olevan ryhmän, sen olisi pitänyt olla, niin se on toimeentulotuella olevat ihmiset. Tämä on ihmisryhmä, joka voi tässä yhteiskunnassa usein kaikkein huonoiten. He ovat kaikkein pienituloisimpia, ihmisiä, joilla on monesti monisairauksia, ihmisiä, joilla on monenlaisia ongelmia yhtä aikaa. Onko niin tosiasiallisesti, että tältä ryhmältä hallitus haluaa leikata, tältä ryhmältä, joka on tässä meidän yhteiskunnassa kaikkein vaikeimmassa asemassa? Minua häiritsee huomattavasti, että kun hallitus tekee näin mittavat leikkaukset toimeentulotukeen, niin täällä on vain yksi hallituksen puolueiden edustaja salissa. Onnittelut hänelle, että on urhoollisesti paikalla. Mutta mitä tämä kertoo hallituksen selkärangasta? Jos mennään leikkaamaan kaikkein pienituloisimmilta ihmisiltä, niin pitäisi olla edes selkärankaa olla esittämässä ja puolustamassa sitä esitystä täällä. Olen tämän syksyn aikana käynyt useissa tilaisuuksissa, missä järjestöt ovat tuottaneet palveluita juuri näille ihmisille, keiltä nyt leikataan. Olen käynyt kahdessa eri ruokajonoa tarjoavassa järjestössä ja jututtanut näitä ihmisiä. Totta kai jokainen ihminen on yksilö, ja siellä on jokaisella ihmisellä oma tarinansa. Siellä on aika surullisia tarinoita siitä, että tosi moni on saattanut olla ihan normaalissa elämässä kiinni, ollut yrittäjä, on ollut perheyrityksiä, on ollut erilaisia elämäntilanteita, ja monien sattumuksien, surullisten tarinoitten johdosta on joutunut tai päätynyt käyttämään toimeentulotukea pitkäaikaisesti. Mutta kun katsoo niitä ruokajonossa olevia ihmisiä ja heidän tarinoitaan, mistä olen päässyt juttelemaan, niin se kertoo aika karua kieltä. Monet ihmiset ovat tulleet kertomaan, että he ovat ruokajonossa sen takia, että siitä perustoimeentulotuesta, joka on jo nykyisellään tosi pienellä tasolla, ei heillä riitä rahaa lääkkeisiin, ja sen takia he ovat täällä ruokajonossa, että tavallaan ne pienet rahat saisivat riittämään. Samaan aikaan meillä ruokajonojen ruokamäärät ovat vähentyneet. On monia tekijöitä, minkä takia ei ole enää samalla tavalla siellä sitä monipuolista ruokaa tarjolla. Ja kun itse katsoin niitä, niin olin kyllä huolissani myös siitä, minkälaista laatua nämä kaikkein köyhimmät ihmiset sieltä ruokajonoista saavat. Ei se ollut mikään lautasmallin mukainen kokonaisuus. Eduskunnan köyhyysryhmä järjesti tilaisuuden yhdessä muitten järjestöjen kanssa, että kuka kuuntelee köyhää, ja siellä oli tosi tärkeitä puheenvuoroja. Mutta yksi puheenvuoro jäi minulle tosi vahvasti mieleen, missä tällainen keski-ikäinen nainen nosti esille sen, että hänen kokemuksensa ei ole se, että hän on syrjäytynyt, vaan että yhteiskunta on syrjäyttänyt hänet. Tämä kertoo siitä, että meidän järjestelmä nykyiselläänkään ei toimi riittävän hyvin. Ihmiset hakevat apua mutta eivät saa sitä riittävän ajoissa. Ihmisten ongelmat moninkertaistuvat, ja heille saattaa tulla tilanne, missä he joutuvat pitkäaikaisesti toimeentulotuen piiriin, ja tätä vähäistä toimeentulotukea hallitus nyt siis aikoo leikata. Yksi, mistä olen itsekin hämmentynyt: Tämä samainen nainen siellä tilaisuudessa nosti esille, että hän oli ensimmäistä kertaa äänestänyt perussuomalaisia, koska perussuomalaiset olivat luvanneet, että köyhiltä ei leikata. Hän oli niin pettynyt, hän tuli sanomaan, että hän ei ole koskaan ollut niin pettynyt omasta äänestyksestään ja siitä, että se lupaus ei pitänyt paikkaansa, ja minä ajattelenkin, että perussuomalaiset puolueena on muuttunut. Kyllä minä ajattelen, että vielä 20, 10:kin vuotta sitten siellä oli sitä maalaisliiton vanhaa perää, missä puolustettiin myös sitä tavallista kansaa, mutta nykyään vaikuttaa kiinnostavan vain maahanmuuttajien syrjintä taikka kepillä mahdollistaminen. Siellä ovat unohtuneet aika monet muut heille ennen tärkeät arvot. Tässä hallitus tosiaan ehdottaa toimeentuloon useita heikennyksiä, ja näitä sanotaan tosiaan kokonaisuudistukseksi, ja sehän nyt tässä onkin aikamoista: perustoimeentulon perusosan tason yleinen alentaminen, perustoimeentulotukeen vaikuttavien muiden kuin perusosan sisältämien terveydenhuoltomenojen rajoittaminen välttämättömiin menoihin, perustoimeentulolla korvattavien asiakasmenojen määrittelyn muuttaminen ja sanktioluonteisten leikkausten merkittävä kiristys sekä 150 euron suojaosan poisto 18 vuotta täyttäneeltä. Ehkä kaikkein eniten minua häiritsee kaksi elementtiä tässä: 150 euron suojan poisto on meidän rahassa tosi pieni, mutta se on heille, ketkä ovat tässä toimeentulotuella, todella merkittävä rahasumma, ja edes sitä ei heidän anneta nyt tienata sen kokonaisuuden äärellä. Sitten toinen on se, että jos me katsotaan niitä ihmisjoukkoja, ketkä siellä toimeentulotuella ovat pitkäaikaisesti, niin suurin osa niistä, ketkä sitä käyttävät pitkäaikaisesti, ei ole kokoaikatyökykyisiä, ja silti heille tulee velvollisuus hakea kokoaikatyötä. Tämä kertoo siitä, että hallituksella ei ole edes pyrkimystä laittaa näitä ihmisiä oikea-aikaisiin palveluihin tai oikeaan suuntaan, vaan tässä on pyrkimys luoda järjestelmä, joka kyykyttää heitä entistä enemmän. Ehkä viimeisenä se, että jotenkin toivoisin, että sosiaaliturvaa tarkasteltaisiin samalla tavalla kuin muita, vaikka verotusjärjestelmiä. Jos vaikka miettii, miten meidän verotusjärjestelmä toimii, niin sehän perustuu luottamukseen. Mehän ilmoitetaan meidän tulot etukäteen, ja meillä on taipumus luottaa meidän esittämiin tuloihin, ja niitä jälkikäteen voi korjata. Ei kukaan epäile minun sanomistani etukäteen, mutta sitten jos sinä oletkin toimeentulotuella oleva ihminen, sinä et ole yhtäkkiä minkään järjestelmän luottamuksen arvoinen, ja se kertoo tästä yhteiskunnasta jotain todella karua. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan rehellisesti sanoa, että tämä hallituksen lakiesitys on minulle suuri pettymys — pettymys sen takia, koska itse istuin ja istun edelleen sosiaaliturvakomiteassa, joka tätä yleistukea aikanaan esitti parlamentaarisesti, mutta tämä hallituksen esitys on aika erilainen kuin mitä me siellä komiteassa pohdimme. Minusta onkin tosi tärkeää nyt tulla kertomaan, miksi tulen äänestämään tätä vastaan, vaikka teknisesti siis kannatan yleistukea. Hallitus on kauden alussa leikannut huomattavasti sosiaaliturvaa käyttäviltä ihmisiltä. On tehty asumistukileikkauksia, on leikattu suojaosia, on leikattu lapsikorotuksia tukijärjestelmistä, eli sosiaaliturvan taso on ihan eri tasolla kuin silloin komiteassa käsitellessä. Siinä vaiheessa kun sosiaaliturvakomitea käsitteli tätä yleistukea, me ajateltiin, että tämä on malli, joka yksinkertaistaa järjestelmää. Esityksenähän siellä tosiaan oli, että yhdistettäisiin työmarkkinatuki, peruspäiväraha, sairauspäiväraha, Kelan kuntoutusraha ja vanhempainraha tällaiseksi yleistukimalliksi, mutta nyt hallitus on esittämässä vain työmarkkinatuen ja peruspäivärahan yhdistämistä, mikä teknisesti tarkoittaa uutta työttömien tukimallia. Se ei ole se komitean ajatus uudesta yleisturvasta — on ehkä kyseenalaista, voiko tätä edes sanoa yleistueksi ylipäätänsä. Se ajatus lähti siis sieltä, että sosiaaliturvajärjestelmää yksinkertaistetaan, jotta ihmisille tulee ymmärrys siitä, mihin kaikkiin turviin heillä on ylipäätänsä mahdollisuus ja oikeus päästä. Nyt hallitus on tosiaan tehnyt aika merkittäviä sosiaaliturvan leikkauksia, ja nyt kun he yhdistävät nämä kaksi tukea, niin he myös lisäävät velvoittavuutta. Tämä on se suunta, mikä ei kyllä saa minulta kannatusta. Jos mietitään sitä, mikä on meidän järjestelmämme yksi keskeisimpiä ongelmia tällä hetkellä, niin se ei ole se, että ihmisiä olisi liian paljon turvan piirissä, vaan se, että aika monet ihmiset, ketkä ovat köyhyysrajan alapuolella, eivät tiedä nytkään, mihinkä tukiin heillä olisi mahdollisuus. Nyt hallitus on tällä yhdistelmällä yhdessä lisäämässä velvoittavuuksia, ja ajattelen, että se on väärä suunta. Pitää ottaa huomioon, että asiantuntijakuulemisessa valiokunnassa nousi tosi iso huoli tästä tuen tasosta. Eli ei voi ottaa sitä tukitasoa yhdistelemällä näitä kahta, kun ei olla otettu huomioon sitä, että samaan aikaan on tehty merkittäviä leikkauksia. THL:n keväällä 2025 julkaiseman perusturvan riittävyyden väliarvioinnin mukaan perusturvan taso onkin heikentynyt useimmissa elämäntilanteissa sosiaaliturvaetuuksien leikkausten seurauksena. Tuo kokonaisuus kannattaa kyllä hallituksen toimesta lukea, koska se on aika surullista kuultavaa. Ehkä ajattelisinkin, että hallituspuolueiden edustajien on hyvä päivittää oma tietotaso siitä, mitkä heidän omien lakiesityksiensä vaikutukset ovat tosiasiallisesti köyhille ihmisille tällä hetkellä olleet. Hallitus tosiaan lisää odotusaikaa, elikkä yleistukeen asetetaan 21 viikon odotusaika, mikäli hakijalla ei ole peruskoulun tai lukion jälkeistä tutkintoon johtavaa tai ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta. Ajattelen, että tämä on kyllä väärä suunta. Tämän odotusajan tarkoituksena on ohjata nuoria koulutuksen piiriin, mikä on ollut aikanaan ihan järkevää. Kuitenkin nuorilla on nykyisin koulutukseen hakuvelvollisuus, joten työttömyysturvan ehtona tämä odotusaika siis ei tule enää vastaamaan sitä tarkoitustaan vaan on pelkkä tulonmenetys työttömiksi jääville henkilöille, kenellä ei ole vahvaa koulutustaustaa. Ajattelenkin, että tämä on vain kiusaamista. Sitten kun miettii tätä lapsiperheiden tilannetta, niin se, mistä minä olin kaikkein eniten huolissani siinä asiantuntijakuulemisessa, oli se, että siellä kerrottiin, että lapsiperheiden tilanne tulee huonontumaan ja lapsiperheköyhyys tulee lisääntymään johtuen juuri siitä, että nämä kiristykset johtavat siihen, että kahden perheen vanhemmat, jotka ovat kummatkin tuella, tulevat menettämään niitä tukimääriä. Nyt hallitus on sanonut, että tässä tulee toinen paketti ensi keväänä, ja ministerin suulla on sanottu, että uudistus ei tähän jää. Toivoisin kovasti, että lapsiperheköyhyys otettaisiin nyt seuraavassa vaiheessa oikeasti huomioon, koska tämä on sellainen asia, mistä minä toivoisin, että tässä salissa olisi yksimielisyyttä. Suomalaisessa yhteiskunnassa ainakin ennen on ollut jaettu arvo se, että me halutaan tukea sellaista ajattelua, että riippumatta siitä, mistä tulotasosta perhe tulee, lapsella olisi mahdollisuuksia tässä yhteiskunnassa. Mutta nyt tässä pitkän aikavälin suunnassa, mikä näyttäytyy, meillä lisääntyy lapsiperheköyhyys ja ne lapset, joilla on oikeasti aika näköalaton tilanne, ja meillä koulutus periytyy entistä enemmän. Nämä ovat ne syyt, minkä takia itse tulen äänestämään tätä esitystä vastaan, vaikka itse kannatankin isolla suunnalla tätä yleistukea, koska vihreät ovat ajatelleet, että kun järjestelmää yhdenmukaistetaan ja saadaan sitä tavallaan ymmärrettävämpään suuntaan, niin ihmisten oikeudet oikea-aikaisiin sosiaaliturvaetuuksiin paranevat. Kiitoksia hyvästä keskustelusta asian tiimoilta. Toivon vielä sitä, että hallitus tosiaan vähän kehittäisi omaa toimintaansa tässä kakkospaketissa, koska siinä olisi vielä mahdollisuus korjata kokonaisuuksia.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä keskustelu tässä salissa on kyllä osoittanut sen, että salissa vasemmalla puolellani olevat edustajat kaikki eivät tiedä, mistä tässä hallituksen esityksessä on tosiasiallisesti kyse. Tämä näkyy ihan selvästi siinä, että väitetään asioita ihan muuksi kuin mitä ne ovat. Itselleni jotenkin kaikkein surullisinta tässä kokonaisuudessa on se, että on jotenkin tarve saada viestiä vihamielisesti joitain ihmisryhmiä kohtaan, vaikka lakiesityksen tosiasialliset vaikutukset ovat aika mitättömät. No, itsehän olen totta kai onnellinen siitä, että ymmärtääkseni RKP on tätä lakiesitystä käsittelyn aikana saanut parempaan suuntaan, mutta ihmettelen samaan aikaan sitä, miksi RKP ylipäätänsä missään vaiheessa mahdollisti tämän kyseisen lakiehdotuksen. Mitä tulee näihin rahasummiin, mitä täällä nyt on nostettu esille: Täällä on sanottu isoeleisesti, että paperittomille ei pitäisi antaa terveydenhuoltopalveluita ja pitäisi suomalaisten palveluita parantaa. No, mitä hallitus on tehnyt? Hallitus on leikannut mittavasti rahoitusta hyvinvointialueilta. Jos miettii sitä, minkälaisessa kriisissä todella monet hyvinvointialueet ovat, niin pidän tätä puhetta todella härskinä, kun tässä kyseisessä lakiesityksessä on kysymys alle miljoonasta eurosta ja tässä leikkauksia oltaisiin tekemässä sitten se puoli miljoonaa. Ja tämä puoli miljoonaa ei hyvinvointialueilla tulisi tosiasiallisesti toteutumaan, koska kuten täällä on aikaisemmin nostettu esille, suurin osa isoista kaupungeista on jo kertonut, että eivät tätä epäeettistä lakia aio tulla noudattamaan. Tämä on hyvä esimerkki siitä, minkä takia joillakin puolueilla niitten aitojen asioitten edistämisen sijaan on tarvetta viestiä vihamielisesti.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä puheenvuoro oli esimerkki siitä, että puhutaan viestinnästä eikä tosiasioista. Valiokunnassa kävi ilmeisen selväksi se, että asiantuntijat näkivät tämän lakiesityksen erityisen ongelmallisena resurssien näkökulmasta, kun täällä nyt nostettiin puheenvuoroja siitä, että pitäisi resurssit käyttää kansalaisten palveluihin eikä paperittomien. Täällä on nostettu juuri esille, että ammattihenkilöstön aikaa tulee nyt menemään huomattavasti aikaisempaa enemmän lainsäädännön epäselvyyksien takia siihen, että arvioidaan yksittäisessä tapauksessa, kuuluuko hän tämän palvelun piiriin vai ei, ja aika isossa osassa tapauksista kuuluu, vaikka hallitus nyt jotain muuta täällä viestii. Tämä tulee tarkoittamaan sitä, että ammattihenkilökunnalla on vähemmän aikaa juuri niiden hyvinvointialueiden palveluiden järjestämiseen ja asiakkaitten palvelemiseen. Sitten täällä on nostettu hyvin esille, että myös resurssien näkökulmasta on todella lyhytnäköistä hoitaa niin, että ei palvella saman tien, kun se ongelma tulee, vaan annetaan sen kyteä, verrattuna siihen, että hoidettaisiin se saman tien, kun se ongelma esiintyy. Tämä on ihan perusmatematiikkaa, mitä me muutenkin tiedetään. Eli tämä tulee myös lisäämään resurssitarvetta niitten osalta, ketkä sitten tämän lain piiriin eivät tulisi pääsemään. No, sitten haluan nostaa esille sen kysymyksen, niin kuin aikaisemmassa, pidemmässä puheenvuorossa nostin esille, että kun tämä hallituksen esitys on niin epäselvä, niin milloin hoidon epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta ja miten tämä eroaa tilanteesta, jossa hoidon epääminen olisi vain kohtuutonta. Tämä oli se asian ydin valiokunnassa, ja kun me ministeriöltä tätä kysyttiin, me ei saatu yhden ainuttakaan selvää vastausta, mikä näiden kahden määritelmän ero on. Eli nyt kun täällä kovasti julistetaan, että tämä hallituksen esitys johtaa tiettyihin lopputuloksiin, niin minä en tiedä, mihin tämä hallituksen esitys johtaa, eivätkä nyt tienneet myöskään ministeriön edustajat, kun sitä heiltä kysyttiin. Eli nyt täällä perussuomalaisten taholta aika paljon kansalaisille luvataan asioita, mitkä eivät pidä paikkaansa. Haluan myös korjata tämän puheenvuoron siltä osin, että me kysyttiin erikseen THL:ltä siitä, onko tällaisia vetovoimatekijöitä liittyen paperittomien terveydenhoitoon ja liittyen myös siihen maahanmuuton näkökulmaan, ja he kyllä nostivat esille, että ei ole mitään tutkimustietoa, joka tällaista tukisi. Elikkä vähän vastuullisempia puheenvuoroja, kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät kollegat! Ajattelen, että hallituksen kaikista esityksistä tämä on kyllä rajuin viestinnällisesti. Nyt on kyse tosiaan siitä, että hallitus rajoittaa paperittomien terveydenhoitoa tai oikeutta siihen. Hallitus perustelee lakiesitystä tarpeella vähentää laittomasti maassa oleskelua, mutta esityksessä ei esitetä mitään näyttöä siitä, että nykyinen sääntely olisi johtanut ongelmiin. Päinvastoin asiantuntijalausunnoissa on korostettu, että oikeus ajoissa saatuun hoitoon on vähentänyt päivystysten kuormitusta ja säästänyt resursseja. Esityksellä voi olla vaikutuksia koko yhteiskuntaan. Jos ihmiset, joilla on esimerkiksi tartuntatauti, pelkäävät hakeutua hoitoon viranomaiskontaktien tai kustannuksien vuoksi, se altistaa meidät kaikki. Kyse ei ole vain yksilön oikeudesta vaan väestön terveydestä ja julkisen vallan vastuusta sen suojelemisessa. Hyvä kollegajoukko, hallituksen alkuperäinen esitys oli vielä katalampi ja hirveämpi omasta mielestäni, mutta siihen tuli merkittäviä kavennuksia ulkomaalaislaissa tarkoitetusti laittomasti maassa olevien kolmansien maiden kansalaisten oikeutta välttämättömään hoitoon. Lausuntokierroksen ja valiokuntakäsittelyn jälkeen esitystä on tosiaan muutettu ja siis hyvään suuntaan. Raskaana olevien oikeus laajennettiin kattamaan paitsi raskauden aikainen hoito ja synnytys myös synnytyksen jälkihoito. Ja sitten tässä seuraavassa vaiheessa perustuslakivaliokunnan vaatimuksesta vammaisten henkilöiden oikeus välttämättömään ja kiireettömään hoitoon vammaisuuden vuoksi lisättiin lakiin. Nämä ovat hyviä asioita, mutta tämä kokonaisuus on hyvin epäselvä. Kokonaisuudesta on tosiaan tullut asiantuntijoittenkin mielestä niin epäselvä, että edes sosiaali- ja terveysvaliokunta ei saanut ministeriöstä vastausta siihen, ketkä jäisivät hoidon ulkopuolelle aikaisempaan lainsäädäntöön verrattuna. Käytännössä esityksen toimeenpano jää kentän vastuulle, ja esimerkiksi osa suurista kaupungeista on jo ilmoittanut, että ei aio rajoittaa palveluita hallituksen toivomalla tavalla. Tämähän on siis hyvä uutinen mutta samalla nostaa kysymyksen siitä, että esityksen arvioidut säästöt supistuivat merkittävästi alkuperäisestä 560 000 eurosta. Hallituksen esitys sai laajasti kritiikkiä valiokunnan asiantuntijoilta perus- ja ihmisoikeuksien osalta. Perustusvaliokunta ei pitänyt tosiaan esitystä ongelmallisena perustuslain näkökulmasta mutta vaati vammaisten ihmisten oikeuksien osalta lainsäädäntöön täsmentämistä. Tämän lisäksi kansainväliset ihmisoikeussopimukset, erityisesti taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen sopimus ja sen artiklat 2 ja 12, edellyttävät oikeutta terveyteen ilman syrjintää. Suomea on jo aiemmin kritisoitu siitä, että se ei ole taannut ulkomaalaislain vastaisesti Suomessa oleskeleville riittävää oikeutta hoitoon. Nyt hallitus vie sääntelyä suuntaan, josta olemme aiemmin saaneet kansainvälistä moitetta. Asiantuntijalausunnoissa nousi myös kaksi eri kokonaisuutta, mitä itsekään en osannut vielä etukäteen arvioida, elikkä asiantuntijakuulemisissa on käynyt ilmi, että lakiehdotuksella voi olla kielteisiä vaikutuksia myös ihmiskaupan sekä työperäisen hyväksikäytön ehkäisyn osalta, esimerkiksi henkilöiden toteamisessa ja ongelmien tunnistamisessa. Yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunnossa nousi esille, että myös naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisen Istanbulin sopimuksen mukaan uhreilla tulisi olla saatavilla terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluita osana väkivallan uhreille tarjottavia yleisiä tukipalveluita. Hallituksen esityksessä ei olla huomioitu Istanbulin sopimuksesta johtuvia velvoitteita tai arvioitu esityksen vaikutuksia tästä näkökulmasta ollenkaan. No, mitä tulee sitten tähän toimeenpanoon, asiantuntijalausunnoissa nousi laajaa kritiikkiä siitä, että hallituksen esitys asettaa terveydenhuollon ja sairaanhoidon henkilöstön erittäin vaikeiden ammattieettisten ratkaisujen eteen ja henkilöstö joutuu arvioimaan ulkomaalaisoikeudellisia kysymyksiä henkilön maassa oleskelun kestoa koskien arvioidessaan välttämättömän kiireettömän hoidon tarjoamista. Käytännössä ehdotetulla lain muutoksella siirrettäisiin paperittomien osalta hoidon tarvearvion tekeminen pääsääntöisesti lääkäreiden tehtäväksi, ei ”viime kädessä lääkäreille”, kuten esityksessä todetaan. Terveydenhuollon ammattihenkilöille ehdotuksessa säilytettäisiin paperittomien oikeuksien uudenlainen selvittäminen, josta ei valtaosassa terveydenhuollon toimintayksiköistä ole kokemusta. Tähän valvontatehtävään kulutettaisiin henkilöstön aikaa, joka olisi pois kyseisen tai muiden potilaiden hoitamisesta, ja tämä on myös resurssikysymys. No, sitten mennäänkin siihen kysymykseen, että on tämä epäselvä kohtuuttomuuden arviointi ja taloudellisten vaikutusten ristiriita. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pyysi sosiaali- ja terveysministeriöstä selvitystä siitä, miten terveydenhuollon ammattihenkilö arvioi yksittäistapauksessa, milloin hoidon epääminen olisi ”ilmeisen kohtuutonta”, ja miten tämä eroaa tilanteesta, jossa hoidon epääminen olisi vain ”kohtuutonta”. Ministeriön vastauksessa ei kuitenkaan annettu yksiselitteistä määritelmää näille käsitteille. Näin ollen arviointiperusteet jäävät epäselviksi sekä lain soveltajien että potilaiden näkökulmasta. Tämä lisää epävarmuutta, joka voi heikentää oikeusturvaa ja johtaa epäyhdenvertaiseen kohteluun hoidon saavutettavuudessa. Epäselvyys arviointikriteereissä kytkeytyy myös lakiesityksen taloudellisiin vaikutuksiin. Hallituksen esityksessä arvioidaan vuodesta 2026 alkaen vähennettävän hyvinvointialueille maksettavia valtionkorvauksia noin 560 000 euroa verrattuna valtion vuoden 2023 talousarvioon, jossa tämä arvio on ollut noin miljoona euroa, eli noin puolet leikataan pois. Samalla kuitenkin arvioidaan, että suurin osa ulkomaalaislain vastaisesti Suomessa olevista henkilöistä säilyy edelleen hoito-oikeuden piirissä, esimerkiksi alaikäiset, raskaana olevat ja vammaiset. Jos suurin osa paperittomista säilyy palvelujen piirissä, mikä siis poliittisesti on omasta mielestäni kannatettavaa, niin kuitenkin herää se kysymys, keneltä hoito tarkalleen ottaen jatkossa evätään ja millä tavoin esityksessä esitetyt säästöt toteutuvat. Varsinkin kun ottaa huomioon, että isot kaupungit, kuten Helsinki, Tampere ja Turku, ovat jo ottaneet kantaa sen osalta, että eivät aio näitä palveluita rajoittaa, niin kuitenkin tämä rahoitusosuus ollaan hyvinvointialueilta viemässä. Näistä edellä olevista perustelluista syistä ehdotan, että lakiehdotus hylätään.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä jokaisella on varmasti sukulaisia ja ystäviä taikka perheenjäseniä, jotka toimivat omaishoitajina, ja me tiedämme, kuinka tärkeästä työstä on kysymys, ja hyvin raskaasta sellaisesta. Haluankin kiittää omalta osaltani hallituksen esitystä siltä osin, että tämä nyt on pieni mutta tärkeä askel alan vaikean tilanteen helpottamiseksi. Hienoahan tässä hallituksen esityksessä on juuri tämä lisärahoituksen saaminen näihin vähimmäispalkkioihin, ja tämä on hieno uutinen. Itse erityisesti olen huolissani siitä, miten hyvinvointialueet nyt tätä lisärahoitusta mahtavat käyttää. Niin kuin näissä aikaisemmissa puheenvuoroissa on nostettu esille, meidän rahoituslaissa on sellainen kokonaisuus, että tätä määrärahaa ei ole sidottu tähän kyseiseen kokonaisuuteen, ja ajattelenkin, että tätä tulevaisuudessa pitäisi korjata. Tämä tarkoittaa siis sitä, että vaikka rahoitusta lisätään, niin hyvinvointialueilla ei teknisesti ole välttämättömyyttä käyttää sitä lisärahoitusta juuri kyseiseen palveluun. Tämähän on totta kai huono tilanne, koska totta kai lisärahoitus pitää käyttää juuri omaishoitajien tilan parantamiseen ja juuri niiden palkkakustannuksien nousuun. Me tiedetään aika monestakin hyvinvointialueesta, että kun määrärahat ovat loppuneet, niin alue on saattanut kokonaan lopettaa omaishoidon tuen antamisen. Tämähän kertoo siitä, että alueilla on aika erilaisia toimintatapoja ja aika monet omaishoitajat riippuen siitä, missä kaupungissa ja missä alueella toimivat ja asuvat, saattavat olla hyvin erilaisessa asemassa. Alueellinen tasa-arvo ja ihmisten välinen tasa-arvo eivät tällä hetkellä toteudu. Täällä on hyvin nostettu myös esille, että muutkaan omaishoidon palvelut eivät valitettavasti tällä hetkellä ole ihan priimaa. Sen takia ajattelenkin, että kun valiokunta yksimielisesti tämän hallituksen esityksen hyväksyi, niin nämä seurantalausumat ovat erittäin tärkeitä. Siellä oli kolme lausumaa, missä monella eri tavalla pyritään seuraamaan hallituksen esityksen vaikutuksia erityisesti tähän rahoitukseen, mutta me lausuimme myös siitä, että tätä omaishoidon kokonaisuutta pitää kehittää ja luoda tulevia hallituksen esityksiä, jotta sitten tämä omaishoitajien tilanne paranisi, koska sitä se kyllä tarvitsee. Omalta osaltani haluan myös kiittää tärkeästä työstä ja raskaasta työstä. Se on myös yhteiskunnallisesti hyvin merkittävää.