Kim Berg

Arvoisa puhemies! Työskentelin itse aiemmin naisvaltaisella alalla yli kaksikymmentä vuotta, josta yli kymmenen henkilöstön edustajana. Pääluottamusmiehenä olin mukana voittamassa useita oikeustapauksia, joissa työnantajan todettiin syyllistyneen raskaussyrjintään. Olen siis nähnyt varsin hyvin, että etenkin naisvaltaisella alalla määräaikaisiin työsuhteisiin liittyy valitettavan paljon syrjintää, eli kyse ei ole mistään marginaali-ilmiöstä. Hallituksen esitykseen laillistaa perusteettomat määräaikaisuudet liittyy nyt suuri riski, että tämä tilanne pahenee entisestään. Esitys tulee lisäämään naisten epävarmuutta työelämässä ja heikentää valitettavasti entisestään uskoa tulevaisuuteen. Ministeri Marttinen, pääministeri Orpo on puhunut paljon luottamuksen kasvattamisesta: eikö tämä esitys taas päinvastoin vähennä varsinkin nuorten naisten luottamusta tulevaisuuteen?

Arvoisa puhemies! Hallituksen suunnitelmissa on leikata hyvinvointialueilta reilun 600 miljoonan euron lisäksi vielä 390 miljoonaa euroa. [Ben Zyskowicz: Paljonko ensi vuonna?] Tämä veisi alueet todella vaikeisiin tilanteisiin ja vaarantaisi aidosti suoraan ihmisten tarvitsemien sotepalveluiden järjestämisen. Alueilla joudutaan jo pohtimaan, ovatko tällaiset lisäsäästöt enää edes mahdollisia perustuslain puitteissa. Leikkaukset näkyvät jo tavallisten ihmisten arjessa: hoitoonpääsy pitkittyy, vanhustenhoito heikkenee ja sosiaalipalveluja karsitaan. Elintärkeää henkilöstöä on jo nyt jouduttu irtisanomaan tuhansia, ja lähes 400 miljoonan lisäleikkaukset tarkoittaisivat todennäköisesti vielä uusia irtisanomisia. Pääministeri Orpo, myös teidän oman hallituspuolueenne edustajat ovat kritisoineet tätä esitystä. Voisiko hallitus nyt vielä perua nämä lisäleikkaukset ja etsiä säästöt esimerkiksi 800 miljoonan euron yhteisöveron alennuksesta?

Arvoisa puhemies! Eduskunta on yksimielisesti hyväksynyt lausuman, jossa valtioneuvoston tulee huolellisesti seurata ympärivuorokautisen hoivan tilaa ja huolehtia, että asiakkaiden yksilöllisiin palvelutarpeisiin vastataan. Eduskunta edellytti, että valtioneuvosto ryhtyy tarvittaessa korjaustoimiin. Eduskunnan aiemmin ilmaisema jaettu huoli vanhustenhoivan tilasta on nyt käynyt todeksi valitettavan surullisin tavoin. Asiantuntijatkin ovat nostaneet esiin hoitohenkilöstön kutistuvan määrän turvallisuushuolena. Sosiaali- ja terveysministeri Rydman, miten te aiotte varmistaa, että eduskunnan tahtotila toteutuu, etenkin kun näitä traagisia kuolemantapauksia on jo sattunut?

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys alijäämien kattamisajan pidentämisestä on tosiaan tervetullut, mutta tosiaan valitettavan myöhässä se tulee ja koskee vain pientä joukkoa hyvinvointialueita jättäen tosiaan ulkopuolelle alueita, jotka lisäaikaa ehkä kipeimmin tarvitsisivat tässä vaiheessa. Täällä on tullut esille, että oppositio on vaatinut alijäämien kattamisvelvollisuusajan pidentämistä jo usean vuoden ajan, ja sen takia on valitettavaa, että hallitus on reagoinut tähän asiaan vasta nyt, kun hyvinvointialueet ovat joutuneet vetämään vyötään todella kireälle, jotta ne pystyvät sopeutumaan lain vaatimuksiin. Jos tämä lakiesitys olisi annettu hieman aikaisemmin, niin kaikkia leikkauksia ei olisi välttämättä tarvinnut tehdä ja hyvinvointialueet olisivat pystyneet kehittämään toimintaansa pitkäjänteisemmin pidemmällä aikajanalla. Myös ihmisten terveyshuoliin ja tarpeisiin olisi tällöin pystytty paremmin vastaamaan.

Arvoisa puhemies! Kun en saanut ministeri Grahn-Laasoselta vastausta tähän opiskelijoiden tilanteeseen, niin ajattelin ottaa sen uudestaan esiin, koska olen tätä yrittänyt nyt tässä toista kuukautta selvittää ja mielelläni siihen vastauksen kuulisin. Eli jos nyt rautalangasta väännetään, niin opiskelijathan eivät saa enää asumistukea, koska heidät on siirretty asumislisälle, ja asumislisää ei makseta kesällä, kun opintotukea ei makseta. Jos kesätöitä ei saa, joutuisi keskeyttämään opinnot ja hakeutumaan kokoaikatyöntekijäksi, jotta toimeentulotukea ei puolitettaisi. No, jos se tuki puolitetaan, se tarkoittaa alle 300:aa euroa kuukaudessa, ja mitään muuta siihen ei päälle tule. Me kaikki tiedämme, että missään päin Suomea opiskelija ei saa edes vuokraa maksettua alle 300 eurolla kuukaudessa — sellaisia vuokra-asuntoja ei löydy. Jos ei hän tätä tee, hän joutuu irtisanomaan opiskelija-asunnon joka vuosi ennen kesää, hakemaan uutta asuntoa syksyllä uudestaan, ja minkälainen rumba siitä sitten lähtisi tulemaan? Toivon todellakin, että tähän nyt jotain valaistusta tuodaan, ja toivoisin, että ainakin tästä luovuttaisiin toimeentulotukiesityksen osalta.

Arvoisa puhemies! Toimeentulotuen leikkaukset vaikeuttavat entisestään jo valmiiksi ahdingossa elävien ihmisten arkea. Pahimmassa tapauksessa hallituksen muutosten johdosta toimeentulotuki voidaan tosiaan jopa puolittaa, jolloin elämisen kuluista pitää selvitä alle 300 eurolla kuussa. Avoimeksi kysymykseksi toimeentulotuen heikennyksissä on edelleen jäänyt ainakin minulle opiskelijoiden tilanne, sillä velvoite hakea ja ottaa vastaan kokoaikatyötä koskee myös opiskelijoita. Tämä voi tarkoittaa sitä, että opinnot pitää keskeyttää toimeentulotuen turvaamiseksi esimerkiksi kesäaikaan. Suomen tulevan kasvun kannalta pidän tätä hyvin erikoisena linjauksena hallitukselta. Siksi kysyisinkin ministeri Grahn-Laasoselta: onko hallitus edelleen aidosti rankaisemassa toimeentulotuen puolittamisella myös niitä opiskelijoita, jotka eivät vain kesätöitä saa, vaikka niitä hakevat? [Vasemmalta: Tämä on tärkeä kysymys! — Krista Kiuru: Mutta jäi hoitamatta!]

Arvoisa puhemies! Orpon hallituksella oli monta lupausta ennen vaaleja. Työllisyyden piti kasvaa sadallatuhannella, velkaantumisen suunta piti kääntää ja suomalaisten tulla ensin. Tulostaulu ei kuitenkaan näytä kovin hyvältä, vaikka hallituskaudesta on jo reilusti yli puolet ohitse. Muualla Euroopassa talous kyllä kasvaa, mutta Suomi hiihtää vain perässä. Kasvaneen työllisyyden sijasta Orpon—Purran vahtivuorolla työttömyys on noussut korkeimmilleen lähes 30 vuoteen. Ennätystyöllisyydestä on pudottu vauhdilla alas, eivätkä hallituksen työntekijöitä kurittavat keinot ole toimineet. Ne ovat tuoneet lisätyöllisiä vain paperilla. Orpon—Purran huono taloudenhoito on puolestaan johtanut siihen, että Suomi on päätymässä EU:n tarkkailuluokalle. Valitettavasti kirjanpitokikkailulla ei tarkkailuluokkia estetä, vaan siihen tarvitaan panostamista kasvuun ja tulevaisuuteen. Ei ole mikään ihme, ettei talouden suunta ole kääntynyt, kun hallitus on syönyt suomalaisten uskon tulevaan. Pienituloiset ja kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevat on laitettu laskun maksajiksi samaan aikaan, kun suurituloisille on syydetty rahaa veronkevennyksillä. Keskituloisilta hallitus on toisella kädellä leikkaamassa pois sen, mitä ensimmäisellä on antanut, sillä ay-liikkeen verovähennysoikeuden poisto ja muut muutokset syövät keskituloisilla kevennyksen tuoman edun pois kukkarosta. Arvoisa puhemies! Jos luottamus on syöty taloudessa, se on syöty myös työmarkkinoilla. Ihmiset eivät luota työpaikkojensa pysyvyyteen, ja siksi monet isot hankinnat jäävät tekemättä ja asuntokauppa on jumissa. Orpon—Purran yksipuoliset toimet ovat syöneet lähes kaiken työmarkkinatasapainon ja lisänneet punnuksia yksinomaan työnantajien puolelle. Hallituksen heikennysten lista on tavattoman pitkä. Hallituksen toimilla muun muassa lakko-oikeutta on rajoitettu, aikuiskoulutustuki on lakkautettu, paikallinen sopiminen on viety läpi ja vientivetoinen palkkamalli on astunut voimaan. Tämän kaiken päälle hallitus on nyt helpottamassa irtisanomista, toki niin, ettei tasapainoa edes pyritä hakemaan millään muilla toimilla. On turha puhua esimerkiksi Tanskan mallista, jos siitä ottaa vain yhden ainoan elementin mukaan ja pudottaa kaiken muun pois eli työntekijän vahvemman työttömyysturvan ja panostukset palveluihin. Kummastakin näistä hallitus on muuten myös leikannut viimeisten vuosien aikana. Ja mitä työntekijät ovat saaneet vastalahjaksi? Hallituksen omaa kehua ostovoiman parantumisesta, joka perustuu siihen, mitä liitoissa on neuvoteltu palkankorotuksiksi. Arvoisa puhemies! Suomalaiset ovat huolissaan terveydenhuollon tilanteesta, mutta hallitus ei ole tähän huoleen vastannut, vaikka nopeampi perusterveydenhuollon hoitoonpääsy voisi myös tuoda säästöjä. Soteuudistusta on helppo pitää surkeasti tehtynä, jos on itse leikannut hyvinvointialueilta yli 750 miljoonaa euroa ja siirtänyt samaa rahaa Kela-korvausten kautta yksityisten terveysjättien kassoihin. Samanaikaisesti julkisella puolella hoitoonpääsyn määräaikaa on pidennetty kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen. Lisäksi hallitus on taas vaikeuttamassa pienituloisten asemaa ensi vuoden budjetissa. Orpon hallituskauden aikana tehtyjen sosiaaliturvaleikkausten kohtuuttomuuden kruunu on etenemässä, kun toimeentulotuesta, yhteiskunnan turvaverkon viimeisestä lenkistä, leikataan. Toimeentulotukeen tehtävien muutosten seurauksena jo valmiiksi pienestä tuesta voidaan leikata jopa 50 prosenttia kuukaudeksi kerrallaan määrittelemättömäksi ajaksi. Tämä tekee vain alle 300 euroa kuukaudessa elämiseen. Tällä leikkauksella tullaan viemään viimeisetkin toivon rippeet ja luottamus yhteiskuntamme kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevilta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on sudenmetsästyksen näkökulmasta kannatettava ja tarpeellinen. EU:n luontodirektiivimuutoksen myötä suden suojelustatus on siirtynyt liitteestä IV liitteeseen V, ja on oikein, että myös kansallinen lainsäädäntö päivitetään tätä vastaavaksi. Tämä luo aiempaa selkeämmät ja toimivammat edellytykset suden kannanhoidolliselle metsästykselle sekä konfliktien hallinnalle alueilla, joilla sudet aiheuttavat todellisia haittoja ja turvattomuuden tunnetta. Samalla on kuitenkin syytä korostaa, että sudenmetsästyksen mahdollistaminen ei tarkoita vastuutonta tai hallitsematonta metsästystä. Vaikka suden asema luontodirektiivissä on muuttunut, velvoite turvata lajin suotuisa suojelutaso säilyy. Päätösten on jatkossakin perustuttava ajantasaiseen tieteelliseen tietoon suden populaatioiden koosta, rakenteesta ja alueellisista eroista. Tässä mielessä hallituksen esitys antaa oikean kehyksen: rauhoitusajasta säädetään asetuksella ja kiintiöstä ministeriön asetuksella, jolloin päätöksenteko voidaan perustaa viimeisimpään tutkimustietoon. Arvoisa puhemies! SDP kannattaa hallituksen esitystä juuri tästä syystä. Se parantaa suden kannanhoidon ennakoitavuutta ja hyväksyttävyyttä mutta säilyttää samalla EU-oikeuden edellyttämän vastuun suojelutason turvaamisesta. On kuitenkin todettava, että alkuperäisen esityksen lainvalmistelu ja vaikutusarviot olivat puutteellisia, kuten lainsäädännön arviointineuvosto on todennut. Tämä korostaa entisestään sitä, että esitystä ei pidä laajentaa kiireellä uusiin ja sisällöllisesti merkittäviin kysymyksiin. Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä valiokunnan esitys karhun ja ilveksen lisäämisestä kiintiömetsästyksen piiriin valiokunnassa tehdyillä pykälämuutoksilla ei ole hyväksyttävä. Karhun ja ilveksen suojelustatus EU:n luontodirektiivissä ei ole muuttunut. Ne ovat edelleen tiukasti suojeltuja lajeja, ja niiden metsästys perustuu poikkeusmenettelyyn. Tämä poikkeaa olennaisesti suden tilanteesta. Kyse ei ole teknisestä täsmennyksestä vaan merkittävästä sisällöllisestä muutoksesta, joka ylittää hallituksen esityksen rajat. Valiokuntakäsittelyssä tehty lisäys ei perustu asianmukaiseen valmisteluun, riittäviin lausuntoihin eikä kattaviin vaikutusarvioihin. Valiokunnalla ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta varmistua muutoksen EU-oikeuden mukaisuudesta tai sen vaikutuksesta esimerkiksi nykyisiin käytäntöihin poronhoitoalueella. Myös maa- ja metsätalousministeriö on suhtautunut tällaisen, kiireellä tehdyn laajennuksen riskeihin varauksellisesti. Arvoisa puhemies! On tärkeää, että suden osalta edetään nyt oikeaan suuntaan ja luodaan toimiva lainsäädäntö kannanhoidolliselle metsästykselle. Samalla on pidettävä kiinni hyvän lainvalmistelun periaatteista. Karhun ja ilveksen kiintiömetsästystä koskevat ratkaisut ovat liian merkittäviä tehtäviksi valiokuntavaiheessa sivulauseessa. Siksi SDP katsoo, että lakiehdotus tulee hyväksyä hallituksen esityksen mukaisena suden osalta mutta valiokunnan lisäämiä pykälämuutoksia karhun ja ilveksen kiintiömetsästyksestä ei tule hyväksyä. Nämä kysymykset on valmisteltava erillisenä hallituksen esityksenä huolellisesti ja avoimesti ja tuotava eduskunnan käsiteltäväksi myöhemmin. Näin toimien edistämme suden kannanhoitoa, vahvistamme lainsäädännön legitimiteettiä ja pidämme kiinni oikeusvaltion ja hyvän lainvalmistelun periaatteista.

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää datakeskuksiin kohdistuvan sähköveron korottamista jopa 44-kertaiseksi. SDP:n mielestä kyse on kokonaistaloudellisesti haitallisesta ja lyhytnäköisestä ratkaisusta, joka heikentää Suomen investointiympäristöä ja kilpailukykyä. Datakeskukset ovat suuria ja pitkäikäisiä investointeja, jotka kytkeytyvät koko digitaalisen talouden kehitykseen, pilvipalveluihin, tekoälyyn ja teolliseen dataan. Näihin vaikuttavaa verotusta ei tule muuttaa äkillisesti ja ilman kokonaisarviota, sillä epävarmuus ohjaa investointeja muualle. Arvoisa puhemies! Verotuksella voidaan ja pitää ohjata toimintaa oikeaan suuntaan. Alempaan sähköveroluokkaan on perusteltua liittää ehtoja, jotka tukevat energiajärjestelmän toimivuutta, energiatehokkuutta, hukkalämmön hyödyntämistä, kysyntäjoustoa sekä tutkimus- ja kehitystoimintaa. Näin datakeskukset voivat tukea sähköjärjestelmän tasapainoa ja alueellista talouskasvua sen sijaan, että niitä ajetaan pois Suomesta. Hallituksen esittämä raju veronkorotus ei edistä näitä tavoitteita, vaan heikentää sähköistyvien ja digitalisaatiota edistävien investointien kannattavuutta. Siksi SDP katsoo, ettei datakeskuksiin kohdistuvaa sähköveron korotusta tule toteuttaa. Lakiehdotus tulee hylätä, ja hallituksen on tuotava eduskunnalle kokonaisarvio datakeskusten verokohtelusta, jossa alempi sähköveroluokka kytketään selkeisiin energiatehokkuus-, hukkalämpö-, kysyntäjousto- ja tki-ehtoihin.

Arvoisa puhemies! SDP:n valiokuntaryhmä katsoi rahapelilain kevään valiokuntakäsittelyssä tarpeelliseksi liittää valiokunnan lausuntoon eriävän mielipiteen. Tällä halusimme tuoda esiin vakavia huolia ja riskejä, jotka asiantuntijakuulemisissa nousivat toistuvasti esille ja joita ei mielestämme oltu hallituksen esityksessä riittävästi huomioitu. Hallitusohjelmassa rahapelijärjestelmäuudistuksen keskeiseksi tavoitteeksi asetetaan pelaamisesta aiheutuvien terveydellisten, sosiaalisten ja taloudellisten haittojen ehkäisy ja vähentäminen. Valiokunnan kuulemien sosiaali‑ ja terveyspoliittisten asiantuntijoiden mukaan on kuitenkin olemassa todellinen riski, että esityksen keinovalikoima ei vastaa tätä tavoitetta riittävällä tavalla. Useat asiantuntijat mukaan lukien Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ovat arvioineet, että rahapelien saatavuuden ja markkinoiden lisääntyminen voi johtaa pelihaittojen kasvuun ja niiden vakavoitumiseen. Tämä tarkoittaisi paitsi inhimillistä kärsimystä myös kasvavia kustannuksia hyvinvointialueille. On syytä ottaa vakavasti huoli siitä, että kanavointiasteen korottaminen näyttää painottuvan esityksessä enemmän kuin haittojen ehkäisy. Arvoisa puhemies! Erityinen huoli koskee nuoria aikuisia. Sosiaali‑ ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa esitettiin painavia perusteita ikärajojen korottamiselle ja nuorille aikuisille kohdennettaville erityisille suojatoimille. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että tällaiset ratkaisut ovat mahdollisia ja toimivia. On tärkeää, että lain toimeenpanossa ja jatkovalmistelussa varmistetaan, ettei nuorten asemaa jätetä liian heikoksi. Myös markkinointia koskevat säännökset herättävät perusteltua huolta. Asiantuntijoiden ja ministeriöiden arvioiden mukaan markkinoinnin säätely on kokonaisuutena varsin väljä ja sillä voi olla merkittävä vaikutus pelihaittojen kasvuun. Erityisen ongelmallisena on pidetty sitä, että myös kaikkein haitallisimpien rahapelien markkinointi voi tulla sallituksi. On välttämätöntä huolehtia siitä, ettei markkinointi kohdistu lapsiin ja nuoriin ja että haittavaikutukset ovat selkeästi esillä. Arvoisa puhemies! Pelihaittojen ehkäisy ja hoito edellyttävät riittävää ja vakaata rahoitusta. Sosiaali‑ ja terveysvaliokunnassa esiin tuodut tiedot rahoituksen tasosta ovat huolestuttavia. Jos rahoitus jää selvästi alle asiantuntijoiden arvioiman tarpeen, vaarana on, että nykyinen ehkäisevä ja korjaava työ heikkenee samaan aikaan, kun järjestelmämuutos lisää haittojen riskiä. Tämä olisi kestämätön yhtälö. Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota huolenpitovelvoitteen selkeyteen, kulutusrajojen todelliseen vaikuttavuuteen sekä bonusten ja muiden pelaamista lisäävien kannustimien vaikutuksiin. Asiantuntijat ovat toistuvasti korostaneet, että ilman yksilötason kokonaiskuvaa rahapelaamisesta haittojen ehkäisy jää puutteelliseksi. Arvoisa puhemies! On selvää, että rahapelijärjestelmän uudistaminen on laaja ja vaativa kokonaisuus. Juuri siksi on tärkeää, että tunnistamme esitykseen liittyvät riskit ajoissa ja seuraamme uudistuksen vaikutuksia tarkasti. Sosiaali‑ ja terveysvaliokunnassa jättämämme eriävä mielipide on tarkoitettu vakavaksi varoitukseksi ja muistutukseksi siitä, että haittojen ehkäisy ei saa jäädä toissijaiseksi. Eduskunnan vastuulla on varmistaa, että uudistuksen toimeenpano, jatkosääntely ja rahoitusratkaisut tukevat aidosti hallitusohjelman tavoitteita ja suojelevat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia. Tämä työ ei pääty tähän käsittelyyn.

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen käsittely sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on ollut poikkeuksellinen vyyhti, eikä tätä kyllä olisi pitänyt päästää tässä muodossa valiokunnasta eteenpäin. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa kyseenalaistettiin laajasti hallituksen esityksen vaikutusarviointia ja taloudellisia laskelmia, jotka voivat johtaa ennakoimattomiin muutoksiin apteekkialalla. Koska apteekit ovat osa terveydenhuoltojärjestelmäämme ja huoltovarmuusketjua, olisi tärkeää arvioida vaikutuksia mahdollisimman perusteellisesti ja välttää sellaisia muutoksia, joiden vaikutuksia ei tiedetä tai jotka ovat epätoivottuja. Esityksessä on myös edelleen perustuslaillisia ongelmia omaisuudensuojassa ja elinkeinovapaudessa. Tämän takia nykyinen versio, jossa niin sanotun apteekkiveron nollarajaa on korotettu 200 000 eurosta 250 000 euroon, olisi pitänyt käyttää vielä perustuslakivaliokunnassa uudelleen arvioitavana. Menettely olisi ollut myös eduskunnan työjärjestyksen mukainen. Valiokunta kuitenkin päätyi hallituspuolueiden äänin viemään esityksen eteenpäin muutettuna ilman perustuslakivaliokunnan uutta arviota. Arvoisa puhemies! Esitys sisältää tosiaan edelleen riskin maanlaajuiselle apteekkiverkostolle ja huoltovarmuudelle. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on arvioitu, että useita sivuapteekkeja tullaan lopettamaan. Tämä vaikuttaa erityisesti harvaan asuttujen seutujen palveluihin. Jokainen varmasti ymmärtää, miksi maanlaajuinen apteekkiverkosto on tärkeä. Se, että apteekkeja on kattavasti ympäri Suomen, on kiinteä osa toimivaa terveydenhuoltoa ja lääkkeiden saavutettavuutta. Apteekeilla on varastointivelvoite, eli niiden täytyy huolehtia lääkkeiden alueellisesta huoltovarmuudesta. Fimean mukaan pahimmillaan tilanne voi johtaa siihen, että valtio joutuu erilaisin tukitoimin turvaamaan apteekkipalveluita osassa maata. Kattava apteekkiverkosto on merkityksellinen myös vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Ihmisten olisi myös tärkeää saada kohtuullisen välimatkan päässä neuvontaa lääkkeiden turvallisesta ja käyttötarkoitukseen sopivasta käytöstä. Farmaseuttien antama neuvonta voi myös edistää hoitoon hakeutumista, jolloin vaivat eivät pääse pitkittymään ja hoitaminen on halvempaa. Monella harvaan asuttujen seutujen paikkakunnalla apteekki on ainoa terveydenhuollon toimipiste, mikä korostaa niiden merkitystä ja puoltaa niiden toimintamahdollisuuksien varmistamista. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen seurauksena tappiollisten apteekkien määrä tulisi kasvamaan. Suomessa on nykyisin 833 apteekkitoimipistettä, joista Fimean viimeisimpien tietojen mukaan 19 on tappiollista. Alkuperäisen esityksen seurauksena tappiollisten apteekkien määrä olisi kasvanut 26 uudella apteekilla, joiden tulos olisi ollut alle nolla euroa. Hallituksen esityksen muutosten seurauksena, joissa veromallin nollarajaa nostetaan, tappiollisten apteekkien määrä kasvaisi edelleen 20:llä. Tappiollisten apteekkien määrän lisääntymisen ohella tarkastelun olisi pitänyt sisältää myös ne apteekit, jotka jo tällä hetkellä ovat tappiollisia, sekä ne liiketulokseltaan pienimmät apteekit, joiden tulos on nollan ja 100 000 euron välillä. Tällöin apteekkarille ei käytännössä jää maksettavaksi palkkaa itselleen. Esitetyt muutokset lisäävät tällaisten apteekkien määrää 19 apteekilla aiemman 70 apteekin päälle. Yhteensä tappiollisia, liiketulokseltaan pienimpiä apteekkeja on siis 134 apteekkia — tai 93 apteekkia, jos muu kuin varsinainen apteekkitoiminta huomioidaan. Apteekin on vaikea sopeuttaa toimintaansa, koska toiminta on tiukasti säänneltyä ja edelliset apteekkeihin suunnatut leikkaukset ovat jo käytännössä kuluttaneet sopeutusvaran. Etenkin pienimmillä apteekeilla ainoat vaihtoehdot vaikuttavat lääkkeiden saavutettavuuteen, sillä niitä ovat henkilöstön vähentäminen, aukioloaikojen supistaminen tai sijainnin vaihtaminen. Arvoisa puhemies! Apteekkien toimintaedellytyksiin kohdistuvien vaikutusten lisäksi hallituksen esitys sisältää myös muita muutoksia, jotka vaikuttavat lääkkeisiin ja niiden ostamiseen. Esityksessä alennetaan lääketaksaa, jonka on arvioitu parantavan asiakkaiden asemaa hintojen laskun myötä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa reseptilääkkeiden lääketaksan leikkausta kuitenkin vastustettiin, koska se heikentäisi myynnistä saatavaa katetta entisestään ja johtaisi apteekkipalvelujen laadun, määrän ja saavutettavuuden heikkenemiseen. Ruotsissa apteekkiuudistuksen seuraukset eivät ole olleet asiakkaiden kannalta parhaat mahdolliset, sillä lääkkeiden saatavuus on heikentynyt ja asiakkaat joutuvat tekemään useita käyntejä, koska heidän tarvitsemiaan lääkkeitä ei ole saatavilla. Lisäksi hallituksen esityksessä laajennetaan itsehoitolääkkeiden myyntikanavia. Emme kannata tätä, koska itsehoitolääkkeiden myynti muualta kuin apteekista voi lisätä niiden käyttöä ja mahdollisia lääkehaittoja, mikä puolestaan lisää kuormitusta terveyspalveluille. Myös ympäristökuorma voi kasvaa itsehoitolääkkeiden myynnin kasvun seurauksena. Suomessa käytetään jo toiseksi eniten itsehoitolääkkeitä Euroopassa, joten niiden saatavuus ei ole selkeästikään ongelma. Myyntikanavan laajentaminen ei siis toisi asiakkaille hyötyjä mutta lisäisi sen sijaan haittoja sekä yksilöille että koko yhteiskunnalle.

Arvoisa puhemies! Tässä kolmannessa puheenvuorossa ajattelin vielä käsitellä vähän tämänhetkistä lapsiperheköyhyyttä ja sitä, minkälaisia vaikutuksia tällä toimeentulotuen alentamisella on lapsiperheille. Lapsiperheiden köyhyys ja toimeentulovaikeudet ovat jo tällä hetkellä kasvaneet paljon. Lapsiperheköyhyyttä koskevat ministeriön omat arviot ovat tarkentuneet, ja niiden lasten määrä, jotka ovat vajoamassa köyhyyteen, on noussut 31 000 lapseen. Nytkin vanhempien toimeentulotukeen tehtävät heikennykset vaikuttavat tietysti myös lasten tilanteeseen. Erilaiset tutkimukset, kyselyt ja järjestöjen tiedot kertovat lasten kasvavasta ahdingosta. Pelastakaa Lapset ry:n Lapsen ääni -kyselyssä kysyttiin perheen taloudellisen tilanteen muutoksista viime vuonna. Jopa 57 prosenttia heikosti toimeentulevista vastaajista oli kokenut perheensä heikentyneen taloudellisesti paljon viime vuosina. Lapsista 54 prosenttia oli myös ollut huolissaan perheen taloudellisesta tilanteesta. Kysely, sen tulokset ja avovastaukset kertovat karusti tavallisesta arjesta ja siinä tehtävistä valinnoista, jotka eivät tarpeeksi näy julkisuudessa ja joihin hallituksen toimet ovat ajaneet lapsia ja nuoria ja heidän perheitään. Köyhyys synnyttää ulkopuolisuuden tunnetta, kun monista asioista joutuu jäämään pois rahojen puuttumisen takia. Usein joudutaan tinkimään osallistumisesta erilaisiin tapahtumiin, mikä haittaa sosiaalisten suhteiden luomista muiden lasten ja nuorten kanssa. Myös kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisille tehtävän kouluterveyskyselyn tuloksista tiedämme, että huonossa taloudellisessa tilanteessa eläville nuorille kasautuu monella alueella ongelmia terveydessä, sosiaalisissa suhteissa ja osallisuudessa. Se osoittaa, että taloudellinen tilanne voi vaikuttaa paljon lasten ja nuorten elämään ja heidän mahdollisuuksiinsa. Lapsena ja nuorena koettu köyhyys voi näkyä elämässä aikuistuttuakin. Siksi lapsiperheköyhyyttä olisi tärkeää ennaltaehkäistä ja olla tekemättä sellaisia päätöksiä, jotka köyhyyttä lisäävät. Ongelmien korjaaminen jälkikäteen on myös kalliimpaa kuin ennaltaehkäisy, mutta valitettavasti hallitus ei ole pystynyt tai halunnut laskea tälle hintaa. Ehkä se olisi estänyt heitä tekemästä näitä lasten asemaa heikentäviä päätöksiä. Arvoisa puhemies! Viimeisen puheenvuoron lopuksi haluaisin vielä nostaa esille asian, mitä käsittelimme paljon sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja mikä koskettaa juuri opiskelijoita ja varsinkin opiskelijoiden kesäajan tilannetta. Mikäli opiskelija ei saa kesätöitä kesäaikana, mikä viime vuosina on ollut haasteellista ja vaikeaa, niin jotta tällaisessa tilanteessa opiskelija saa kesäaikana maksettua vuokran — koska hän ei saa asumislisää eikä opintotukea — hänen ainut mahdollisuutensa on ollut turvautua toimeentulotukeen. No, tämän esityksen mukaan opiskelijalla toimeentulotuki tippuisi siihen alle 300 euroon kuukaudessa. Me kaikki tiedämme, että missään päin Suomea tällä hetkellä ei vuokraa makseta alle 300 eurolla kuukaudessa. Tämähän johtaisi sitten siihen tilanteeseen, että jatkossa kaikki opiskelijat, jotka eivät kesätöitä saa, joutuisivat irtisanomaan asuntonsa kesäajaksi aina ennen kesää ja sitten joutuisivat hakemaan uutta vuokra-asuntoa syksyllä uudestaan. No, tällainen rumba olisi ihan mahdoton, ja me kaikki tiedämme, että varsinkin isommissa kaupungeissa — kuten nyt esimerkkinä mainitsen Helsingin ja Turun, mitkä tunnen omien tyttärieni kautta — on aika vaikeata löytää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Jos tilanne ajautuu siihen, että kun olet löytänyt vihdoin sen kohtuuhintaisen vuokra-asunnon opiskelijana, mutta et mahdollisesti saa kesäaikana kesätöitä, mikä tällä hetkellä on vaikeata, niin joudut irtisanomaan sen vuokra-asunnon kesäksi, ja silloin me olemme aikamoisessa oravanpyörässä tässä yhteiskunnassa myös vuokramarkkinoiden osalta. Tätä yritimme selvittää useampaan otteeseen valiokunnassa, mutta valitettavasti nyt näyttää siltä, että on täysin mahdollista, että myös opiskelijat joutuvat kärsimään tästä esityksestä, mikä ei missään nimessä oman näkemykseni mukaan ole järkevää. Ei tässä todellakaan opiskelijoiden osalta ole kyse siitä, että nämä olisivat laiskoja ihmisiä, jotka eivät haluaisi tehdä töitä. On täysin kohtuutonta, että opiskelija joutuisi luopumaan opiskelijastatuksestaan ja hakeutumaan kokopäivätyön hakijaksi, jotta hän saisi sitten mahdollisesti sen täyden toimeentulotuen kesäaikana. En uskonut valiokuntakäsittelyn aikana, että hallitus aidosti tällaista olisi halunnut ja hakenut, vaan tässä olisi käynyt jonkinlainen virhe, jota ei ole huomattu, ja tämä todennäköisesti korjattaisiin. Mutta kun nytten olemme toisessa käsittelyssä käsittelemässä tätä asiaa, täytyy kai todeta, että tämä ei ollut virhe, vaan tällä lailla halutaan myös opiskelijat ajaa täysin kohtuuttomaan tilanteeseen tämän lakiesityksen osalta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Jatkan edellisessä puheenvuorossa kesken jäänyttä puheenvuoroani. Hallituksen esityksessä tehtäisiin myös muutos terveydenhuoltomenojen arviointiin, ja muina terveysmenoina voitaisiin jatkossa huomioida vain välttämättömät terveysmenot, mikä rajaa toimeentulotukiasiakkaiden tarpeelliseksi arvioidun hoidon toteutumisen mahdollisuuksia. Muutos on huolestuttava, sillä harkintavalta pitäisi olla lääkitystä koskevissa asioissa lääkärillä. Emme tiedä kunnolla, miten muutos tulisi vaikuttamaan, koska esityksen arviot ovat tältäkin osin puutteelliset. Muutos tulee kuitenkin lisäämään jo entisestäänkin isoja terveyseroja eri väestöryhmien välillä etenkin, jos toimeentulotuen asiakkailta jää saamatta sellainen lääkitys, jonka lääkäri on katsonut tarpeelliseksi. Arvoisa puhemies! Sinänsä on hyvä, että ensisijaisten etuuksien hakemiseen etsitään keinoja, jottei toimeentulotuesta muodostuisi pitkäkestoista turvaa, jos henkilöllä olisi mahdollisuus muihinkin tukiin. Valitettavasti toimeentulotukeen tehtävät muutokset eivät todellisuudessa auta ensisijaisten etuuksien hakemisessa. Sen sijaan ne aiheuttavat ongelmia ja lisäävät köyhyyttä. Esitys on ongelmallinen erityisesti sellaisten tosiasiallisesti työkyvyttömien osalta, joilla ei kuitenkaan ole oikeutta työkyvyttömyysetuuksiin mutta jotka silti joutuisivat jatkossa ilmoittautumaan työttömiksi työnhakijoiksi, ettei toimeentulotuen perusosaa leikattaisi 50 prosentilla. Tutkimusten mukaan jo nykyisin toimeentulotuella olevat siirtyvät ensisijaisille etuuksille muutamassa kuukaudessa — siis ongelma, jota yritetään ratkaista rajujen sanktioiden kautta, ei olekaan niin suuri kuin hallitus antaa ymmärtää. On myös huomioitava, että toimeentulotuen saajilla on usein matala koulutus ja muitakin työllistymisen esteitä, joihin pitäisi ensisijaisesti puuttua, eikä pitäisi käyttää pelkkää keppiä, kun työllistyminen ei tosiasiallisesti ole mahdollista ennen muunlaisia interventioita ja tukea. Vaikka työhaluja olisikin, monella on vaikeuksia löytää omaa toimintakykyä vastaavaa työtä. Tähän tarvitaan asennemuutosta myös työnantajilta. Arvoisa puhemies! Kannan huolta myös Kelan työntekijöistä, jotka joutuvat tekemään päätöksiä tuen alentamisesta ilman kokonaisvaltaista tietoa asiakkaiden tilanteesta. Perusosan alentamisia arvioidaan tehtäviksi vuodessa 150 000. Perusosan alentaminen ei ole tavanomaista etuuskäsittelyä vaan edellyttää myös toisenlaista, sosiaalista harkintaa. Kelan ratkaisutyö perustuu kirjallisiin tietoihin, ja sosiaalialan ammattilaisten rooli on vähäinen, mikä lisää riskiä kaavamaisista päätöksistä. Perälautasäännös ei tuota riittävää suojaa ihmisarvoisen elämänturvan vaarantavien tilanteiden varalta, vaan alentamista pitäisi aina edeltää henkilökohtainen tapaaminen. Ilman henkilökohtaista tapaamista tehtävä viimesijaisen turvan alentamisharkinta on myös poikkeuksellinen kansainvälisessä käytännössä. Tämä ei tietenkään ole Kelan työntekijöiden vika, vaan vika on kohtuuttomassa lainsäädännössä. Kansaneläkelaitos on myös omassa lausunnossaan tuonut esille, että lain toimeenpano lisää Kelassa kustannuksia mutta näihin ei ole annettu lisärahoitusta, mikä heikentää mahdollisuuksia hyvään toimeenpanoon toimeentulotuessa ja voi aiheuttaa ruuhkaa muiden tukien käsittelyssä. Lakiesitys lisää painetta myös työllisyysalueille, sillä työttömäksi työnhakijaksi hakeutumaan ohjataan entistä enemmän asiakkaita, jotka eivät todellisuudessa kuitenkaan pysty työllistymään, eivätkä työllisyyspalvelut pysty siten tarjoamaan heille tarpeellista tukea, kuten sosiaali‑ ja terveydenhuollon palveluita ja kuntoutusta. Tällainen toiminta on silkkaa resurssihukkaa, ja tähän käytetty aika on pois myös niiltä asiakkailta, joille työllistyminen on mahdollista. Arvoisa puhemies! Kun aiemmin hallitus on poistanut asumistuen ja työttömyysturvan suojaosat, nyt se on käynyt myös toimeentulotuen suojaosan kimppuun. Tämän seurauksena toimeentulotuesta poistetaan 150 euron ansiotulovähennys, joka on kannustanut ottamaan vastaan esimerkiksi sellaisia keikkatöitä, jotka ovat olleet vähänkin työkykyisten ulottuvilla. Ansiotulovähennys on auttanut pysymään kiinni vähäisestikin työn syrjässä ja toisaalta saamaan työkokemusta. Se on ollut erityisen tärkeä nuorille ja osa‑ ja täsmätyökykyisille. Vaikka tutkimuksissa ei ole havaittu ansiotulovähennyksen lisäävän työssäkäyntiä, on sillä ollut muita myönteisiä vaikutuksia. Esimerkiksi sosiaalityöntekijät ovat kertoneet voivansa motivoida asiakkaita ottamaan vastaan ansiotöitä sen avulla. Myös toimeentulotukiasiakkaiden oikeudenmukaisempi kohtelu ja kannustavuuden lisääntyminen ovat tukeneet ansiotulovähennyksen paikallaan pitämistä. Arvoisa puhemies! Pelkään pahoin, että esitys toimeentulotuen leikkaamisesta tulee kääntymään itseään vastaan. [Vasemmistoliiton ryhmästä: Kyllä!] Töihin hakeutumisen tai muun kannustamisen sijasta toimeentulotuen leikkaaminen johtaa kasvaviin ongelmiin, syrjäytymiseen ja katoamiseen avun piiristä ja palveluista. Tämä ei tee yhteiskunnallemme hyvää vaan kasvattaa eriarvoisuutta vielä entisestään ja painaa vain alaspäin heitä, joilla on jo muutenkin vaikeaa. Lakiesitys onkin todellisuudessa vain säästö‑ ja rankaisulaki. [Mika Karin välihuuto — Aino-Kaisa Pekonen: Hyvä puheenvuoro!]

Arvoisa puhemies! Hallitus lupasi sosiaaliturvaleikkausten yhteydessä, että toimeentulotuki ottaa kopin siten, ettei kohtuuttomia tilanteita pääse syntymään. Nyt hallitus on kuitenkin leikkaamassa tästä viimesijaisesta turvasta ja varmistaa sen, että kohtuuttomuuksia todella tulee syntymään. Esitys on julma joululahja lukuisille toimeentulotuen saajille, joita oli lokakuussa yli 141 000. Hallituksen esityksellä jo ennestään pientä toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa jopa puoleen normaalista. Perusosan alentamista arvioidaan tehtävän vuodessa noin 150 000 kertaa. Perusosaa alennettaessa pitää selvitä 290 eurolla kuukausi kerrallaan ilman tietoa siitä, missä vaiheessa oma tilanne voi parantua. 290 euroa on todella pieni raha, kun sillä pitäisi kattaa muun muassa ruuat, vaatteet, itsehoitolääkkeet, oma ja kodin puhtaus, bussikortit ja puhelinlaskut. Jos noin pienellä rahalla eläminen pitkittyy, se haittaa huomattavasti koko elämää, kun esimerkiksi rikki menneen tilalle ei voi ostaa uutta tai kun voi joutua valitsemaan lääkkeiden ja ruuan välillä. Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa ei saisi tulla eteen tilannetta, jossa ihmiset joutuvat säästämään ruuasta ja näkemään suoranaista nälkää. Ihmisten hätä näkyy kasvaneissa ruokajonoissa, joissa joudutaan toteamaan, ettei apu riitä kaikille. Ruoka-avusta on tullut liian monelle välttämätön osa arjessa selviytymiseen, ja ruokajonoissa on nyt enemmän ensi kertaa ruokaa hakevia kuin aiemmin. Arvoisa puhemies! Toimeentulotukeen tulossa olevat muutokset uhkaavatkin perustuslain 19 §:ää ja ihmisarvoisen elämän turvaa. Uhka tähän on olemassa etenkin haavoittuvassa asemassa olevien, kuten lasten, nuorten, vammaisten, mielenterveysongelmaisten ja iäkkäiden, osalta. Perusosan alentamista koskeva menettely ei sisällä riittäviä suojamekanismeja, jotta voitaisiin suojella perustuslain takaamaa ihmisarvoista elämää. Sosiaali‑ ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa nousi esille, ettei toimeentulotuen perusosa kata jatkossa yhdenkään perhetyypin ihmisarvoisen elämän edellytyksiä — ei kata jatkossa yhdenkään perhetyypin ihmisarvoisen elämän edellytyksiä, suoraan asiantuntijoilta. Hallitus alentaa kaavamaisesti toimeentulotuen perusosaa, eikä leikkausten kohteeksi joutumiselta pysty välttymään. Kaavamainen leikkaus tulee koskemaan myös heitä, jotka eivät itse voi vaikuttaa tilanteeseensa esimerkiksi sairauden tai työkyvyttömyyden takia. Toimeentulotuen perusosan tasoa leikattaisiin 18 vuotta täyttäneiden yksin asuvien henkilöiden ja vanhempansa luona asuvien 18 vuotta täyttäneiden osalta kolme prosenttia sekä muiden 18 vuotta täyttäneiden henkilöiden osalta noin kaksi prosenttia. Rahallisesti prosenttileikkaukset pienentävät yhden hengen kotitaloudessa kuukausituloja noin 18 eurolla ja yksinhuoltajilla noin 15 eurolla. Yliedustettuina toimeentulotuessa on tällä hetkellä nuorten ikäryhmä 18—24-vuotiaat. Leikkaukset nuorten toimeentuloon heikentävät heidän mahdollisuuksiaan selviytyä itsenäisesti arjesta. Nuoruudessa rakennetaan pohjaa aikuisuudelle, ja siksi pitäisi olla selvää, että nuorten osallisuutta vahvistetaan kaikin mahdollisin keinoin. Arjessa pärjäämisen taitoja ei ylipäätään rakenneta sillä, että elää kädestä suuhun ja joutuu jatkuvasti olemaan huolissaan rahojen riittävyydestä. Toimeentulotuki ei nykyiselläänkään, saati sitten hallituksen muutosten jälkeen mahdollista esimerkiksi säästämisen harjoittelua, joka olisi tärkeä askel kestävän talousosaamisen rakentamisessa. Arvoisa puhemies! Yhdeksi isoksi kysymysmerkiksi esityksessä jää opiskelijoiden tilanne, jos he joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen esimerkiksi kesällä opintojen ollessa tauolla. Velvoite hakea ja ottaa vastaan kokoaikatyötä koskisi siis myös opiskelijoita, vaikka se tarkoittaisi opintojen keskeyttämistä. Ei ole oikein vaatia opiskelijoilta opintojen keskeyttämistä toimeentulotuen varmistamiseksi. Tämä on epäreilua paitsi opiskelijan itsensä kannalta myös Suomen kasvua silmällä pitäen. Vaade opintojen keskeyttämisestä heikentää jatkossa osaavan työvoiman saamista, lisää koulutusresurssien hukkakäyttöä ja pitkittää tukien käyttöä, kun opiskelijan työllistymismahdollisuudet heikkenevät opintojen keskeyttämisen vuoksi. Esitämmekin vastalauseessamme, että valtioneuvoston on seurattava ja arvioitava uudistuksen vaikutuksia muun muassa opiskelijoiden asemaan ja opintojen keskeytymiseen sekä tämän laajempia työmarkkinavaikutuksia. Arvoisa puhemies! Kannatan tässä vaiheessa edustaja Pekosen esittämiä vastalauseen 1 mukaisia hylkäys‑ ja lausumaehdotuksia, ettei aika lopu kesken. Jatkan puheenvuoroa seuraavassa puheenvuorossa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Saimme muutama viikko sitten sosiaali- ja terveysvaliokunnassa valmiiksi mietinnön yleistuesta, joka korvaa työttömyysturvan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen. Yleistuen on myös tarkoitus toimia pohjana sosiaaliturvajärjestelmän jatkokehittämiselle, jossa suunnataan kohti yhtä etuutta erilaisine osioineen. Tavoite järjestelmän selkeyttämisestä on tervetullut, sillä nykyinen järjestelmä on sekava erilaisine osioineen, eivätkä ihmiset välttämättä tiedä, mihin tukiin he ovat oikeutettuja. Valitettavasti hallituksen esitys ei kuitenkaan vastaa näihin tavoitteisiin, ja se sisältää useita muitakin epäkohtia. Siksi jätimme valiokunnan mietintöön vastalauseen yhdessä vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa. Yhdessä asiassa hallituksen esitystä voi kuitenkin kehua. Yleistuessa vanhempien tulorajaa nostetaan reilusti, 2 500 euroon. Sitä ei ole korotettu yli 20 vuoteen, joten korotus on hyvin tärkeä. Arvoisa puhemies! Viimeisten vuosien aikana Orpon hallitus on tehnyt useita heikennyksiä sosiaaliturvaan, mikä on heikentänyt monen tuensaajan ja perheen toimeentuloa. Yhä useampi on joutunut turvautumaan viimesijaiseen turvaan, toimeentulotukeen, jota hallitus nyt myös suunnittelee heikennettäväksi. On huolestuttavaa, että yleistukeen siirtyminen voi pienentää aikaisemmin käytettävissä ollutta rahamäärää. Vaikka suurimmalla osalla etuuden määrä ei muutu, noin 12 200 kotitaloudella toimeentulon odotetaan vähentyvän. Iso osa heikennyksistä kohdistuu pariskuntiin tarveharkinnan muutoksista ja huoltovelvollisuudesta johtuen. Tuki pienentyy keskimäärin 1 166 euroa vuodessa. Noin sadan euron leikkaus kuukaudessa jo valmiiksi pieniin tuloihin on karua todellisuutta tuhansissa kotitalouksissa ensi vuonna. Arvoisa puhemies! Nyt vaikuttaa siltä, että yleistukeen on poimittu kummankin aiemman tuen niin sanotut heikoimmat osat. Yleistuesta poistetaan esimerkiksi työmarkkinatuessa olleet lapsiperheisiin kohdistuvat tarveharkinnan kevennykset. Kotitalouksien, joissa on alle 18-vuotiaita lapsia, tulot pienenevät uudistuksessa huomattavasti useammin kuin kasvavat. Hallituksen politiikka on sysännyt vielä useamman lapsen köyhyysrajan alapuolelle kuin vielä aluksi arvioitiin. Aiemmin arvioitiin hallituksen leikkauksen tekevän 11 000—13 000 köyhää lasta enemmän, mutta nyt arvio on tarkentunut ja yli tuplaantunut 31 000 lapseen. Myös usea muu mittari kertoo siitä, miten lapsilla menee aiempaa huonommin. Esimerkiksi aineellista puutetta kokevien lasten määrä, eli heidän, joilla on merkittäviä puutteita perustarpeissa kotitalouden varattomuuden vuoksi, on kasvanut edellisestä tutkimuskerrasta, ja kasvu on ollut muuta Eurooppaa nopeampaa. Vuodesta 2021 aineellista puutetta kokevien lasten määrä on lähes kolminkertaistunut 3,7 prosentista kymmeneen prosenttiin. Lapsiköyhyyden kasvattaminen on raju arvovalinta, jolla on pitkiä seurauksia aikuisuuteen asti. Köyhien lasten määrää lisäämällä syömme tulevaisuuden kuormasta, sillä myös esimerkiksi syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle. Hallituksen olisi syytä selvittää näitä kustannuksia ja kauaskantoisimpia vaikutuksia pelkkien yhden hetken numeraalisten säästöjen lisänä. Arvoisa puhemies! Nuorille yleistuen esityksessä on omat erityispiirteensä, jotka eivät ole positiivisia. Kaikille vailla tutkintoa oleville asetetaan viiden kuukauden odotusaika, jonka aikana yleistukea ei makseta. Tämä koskee myös nuoria, jotka ovat hakeneet koulutukseen mutta jotka eivät ole saaneet paikkaa. Nuoria siis rangaistaan siinäkin tilanteessa, jossa he ovat olleet aktiivisia ja yrittäneet päästä kouluttautumaan ja rakentamaan osaamista. Pitkä odotusaika ei enää vastaa tarkoitustaan vaan toimii turhana sanktiona nuorille ja lisää viranomaisten työtaakkaa tarpeettomasti. Odotusajan seurauksena moni nuori tippuu toimeentulotuelle, joka on passivoivampi tuki ja joka ei tue nuorten omatoimisuutta. Arvoisa puhemies! Ylipäätään tarveharkinta kasvaa yleistuessa aiempaan verrattuna. Aikaisemmin peruspäivärahan saajilla ei ollut tarveharkintaa, mutta nyt yleistukeen siirryttäessä tarveharkinta laajenee koskemaan myös heitä. Samalla tarveharkintaa laajentavat yhden tulorajan käyttö, yhtenäinen vähenemisaste ja 55 vuoden ikärajan poistaminen. 55 vuotta täyttäneiden erityissääntelyn poistaminen on valitettavaa, sillä moni yli 55-vuotias ei kovasta yrityksestä huolimatta löydä töitä ennen eläkkeelle pääsyä. Suomessa esiintyy muita Pohjoismaita enemmän ikäsyrjintää, joka vaikuttaa töiden löytymiseen tässä ikäluokassa. Erityissääntely on lisätty lakiin, ja se on pysynyt siellä hyvästä syystä. Vasta sen jälkeen, kun ikäsyrjintä olisi Suomessa historiaa, erityissääntelyä voitaisiin harkita poistettavaksi. Jos hallitus haluaisi todellisuudessa tukea työuraansa pitkään tehneiden työllisyyttä, se etsisi keinoja puuttua ikäsyrjintään. Yli 55-vuotiailla on hienoa elämänkokemusta ja uraa takana, mitä pitäisi osata hyödyntää nykyistä enemmän. Pitkä kokemus pitäisi nähdä vahvuutena, ei heikkoutena, ja tämän näkeminen vaatii myös vanhentuneisiin asenteisiin puuttumista.

Arvoisa puhemies! Suomi elää keskellä työttömyyskriisiä. Viimeisimpien tilastojen mukaan työttömyysaste on noussut vuonna 2009 alkaneen nykyisen tilastoinnin korkeimmaksi, 10,3 prosenttiin. Myös työllisyysaste on laskenut nykyisen hallituksen vallassaolon aikana. Työttömyystilanteen ollessa erityisen karu on Orpon hallitus päättänyt kuitenkin vähentää työllistymistä tukevia työkaluja ja vähentää rahoitusta eri keinojen käyttämiseen. Nyt käsittelyssä olevan esityksen tavoitteet byrokratian keventämisestä ja päällekkäisyyksien vähentämisestä ovat kannattavia, mutta valitettavasti tämän esityksen avulla ei niihin päästä. Esityksessä ehdotetaan, että aktivointisuunnitelma laadittaisiin jatkossa vain työttömyyden perusteella toimeentulotukea saavalle henkilölle. Esitykseen sisältyy myös 1,6 miljoonan euron rahoitusleikkaus hyvinvointialueilla, mikä on tässä tilanteessa täysin käsittämätön. Ehdotamme vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa tekemässämme vastalauseessa siksi esityksen hylkäämistä. Arvoisa puhemies Esityksen taustalla oleva tietopohja, jolle arviot rahoitustarpeen vähenemisestä ja tavoitteiden asettaminen ovat perustuneet, on puutteellinen ja hyvin epävarma. Myös useat asiantuntijat nostivat tämän esille valiokuntamme kuulemisissa, ja esimerkiksi THL katsoi, että lakimuutos tulee kokonaisuudessaan lisäämään viranomaisten ja palvelujärjestelmän kustannuksia. Samoin hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy arvioi, että kuntouttavan työtoiminnan lainsäädännön ja TYM-lain toimeenpanon myötä tehtävät pikemminkin kasvavat kuin vähenevät, ja tällöin rahoitusta tarvitaan. Sen sijaan etenkin työttömyyden ollessa näin korkeana olisi tärkeää varmistaa, että vaikeassa työmarkkina-asemassa olevat saavat tarvitsemansa palvelut ja tuen työllistymiseen. Oikea-aikaisuus ja laadukkaat palvelut ovat avainasemassa etenkin heidän kohdallaan, joiden työttömyys uhkaa pitkittyä tai on jo pitkittynyt. Nyt käsittelyssä olevaan esitykseen sisältyy uhka siitä, että henkilöt, jotka eivät saa toimeentulotukea mutta joilla on kuitenkin työ- ja toimintakyvyn rajoitteita, jäävät palvelujen ulkopuolelle. Työttömyysetuutta saavien kohdalla esitys lisää työllisyysviranomaisten vastuuta ohjaamisesta oikeiden palveluiden piiriin, ja jos he eivät tunnista tarvetta, niin kuntouttavasta työtoiminnasta hyötyviä henkilöitä voi jäädä niiden ulkopuolelle. Arvoisa puhemies! Tämä esitys on osa suurempaa ongelmaa siitä, että hallitus tuo eduskuntaan useita yksittäisiä mutta silti samaan laajaan kokonaisuuteen kytkeytyviä esityksiä. Näin toimiminen vaikeuttaa esitysten yhteisvaikutusten arviointia, jollaisia varmasti kuitenkin tässäkin esityksessä on. Hallitus on tekemässä laajempaa uudistusta sosiaalihuollon palveluvalikoimaan, johon liittyy myös yli 10 miljoonan euron säästötavoite. Lisäksi eduskunnan käsittelyssä ovat jo tällä hetkellä esitykset yleistuesta, toimeentulotuesta ja kuntouttavasta työtoiminnasta sekä työnhakijan palveluprosessin ja työnvälityksen kehittämisestä. Nämä kaikki lakiesitykset kytkeytyvät osaltaan yhteen ja vaikuttavat työttömien mahdollisuuksiin saada palveluita ja tukia. Tästä huolimatta esitysten yhteisvaikutuksia ei ole arvioitu riittävästi. Arvoisa puhemies! Yhteiskunnallisesti haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille tulisi löytää oikeaan aikaan oikeanlaista tukea, sillä ilman sopivia palveluita ja tukea syrjäytymisriski kasvaa huomattavasti. Suomen nykyisessä tilanteessa, jossa työttömyys on kivunnut äärettömän korkealle ja hyvinvointialueilla on jatkuva säästöpaine, tehtävien muutosten taustalla tulee olla vahva tietopohja. Näin ei kuitenkaan tämän esityksen osalta ole, mikä voi johtaa negatiivisten yhteiskunnallisten vaikutusten kasvuun ja epätoivottuihin seurauksiin. Kaikista suurin taakka epäonnistumisesta osuu kuitenkin niihin ihmisiin, jotka sitä kaikista vähiten ansaitsisivat, jo valmiiksi vaikeimmassa asemassa oleviin työttömiin.

Arvoisa puhemies! Vammaispalvelulakia on muutettu viimeisten vuosien aikana useamman kerran, vaikka itse lakikaan ei ole ehtinyt olla hyväksyttynä kovinkaan paljon kauemmin. Marinin hallituskaudella saimme juuri ennen vaaleja valmiiksi suuren uudistuksen vammaispalvelulakiin, joka oli sitä ennen auttamatta vanhentunut eikä vastannut Suomen hyväksymää YK:n vammaispalvelusopimusta. Uudistuksen myötä palveluja myönnetään yksilölliseen tarpeen, ei diagnoosin pohjalta. Kuitenkin vain reilut puoli vuotta sen jälkeen, kun vammaispalvelulaki oli saatu hyväksyttyä nykyisten hallituspuolueiden tuella syksyllä 2023, Orpon hallitus toi eduskuntaan esityksen uuden vammaispalvelulain voimaantulon siirtämisestä. Tällöin perustuslakiin kytkeytyvät syyt olisivat puoltaneet vammaispalvelulain voimaantuloa alkuperäisen aikataulun mukaisesti myös perustuslakivaliokunnan mielestä. Silti hallituspuolueet jyräsivät siirtoesityksen voimaan. Arvoisa puhemies! Kun vammaispalvelulain voimaantulon siirtoa käsiteltiin syksyllä 2023, arvelin pitämässäni puheenvuorossa, että Orpon hallituksen tosiasiallinen tavoite on tuoda ikääntymisrajaus myöhemmin takaisin lakiin. Ja näin on käynytkin, sillä nyt käsiteltävässä mietinnössä ikääntymisrajaus, tosin laajennettuna elämänvaiherajauksena, on mukana. Elämänvaiherajauksen tarkoituksena on erottaa eri elämänvaiheisiin, kuten ikääntymiseen, tavanomaisesti kuuluva avun ja tuen tarve vamman tai sairauden aiheuttamasta avun ja tuen tarpeesta, johon vammaispalvelulain mukaisilla palveluilla on tarkoitus vastata. Vammaispalveluiden on tarkoitus olla erityispalveluita, jotka otetaan käyttöön silloin, kun muut palvelut eivät vastaa tarpeeseen. Valitettavasti elämäntaparajauksen tuoma lisäarvo jää epäselväksi ja koko käsite epämääräiseksi, kuten nostamme esille vastalauseessamme. Esitys voi jopa hämärtää entisestään rajanvetoa sen välillä, mikä kuuluu tavanomaisesti eri elämänvaiheisiin ja mikä taas on vammasta aiheutuvaa tuen tarvetta. Epäselvyys voi vaarantaa vammaisten oikeuden heille kuuluviin palveluihin ja johtaa siihen, että oikeus palveluihin vaihtelee hyvinvointialueelta toiselle. Riski on olemassa kaikenikäisten vammaisten kohdalla, mutta erityisesti se koskee ikääntyneitä vammaisia. Myös lapsuus ja nuoruus on ehdotettu omiksi elämänvaiheikseen lakiesityksessä. Lapsuudessa ja nuoruudessa rakennetaan pohjaa aikuisuudelle, jolloin on erityisen tärkeää, että palvelulla pystytään vastaamaan vammaisten lasten ja nuorten tarpeisiin. Erityispalveluilla mahdollistetaan yhdenvertaisuus ikätovereiden kanssa. Hallituksen esittämä tapa uhkaa kuitenkin kääntyä lasten ja nuorten osallisuutta ja itsenäistymistä vastaan. Arvoisa puhemies! Kaikista huolestunein olen siitä, että tämä laki on myös leikkauslaki, jolla pyritään säästämään valtiontalouden menoista. Se, että esitykseen on yhdistetty 20 miljoonan euron vähennys ensi vuoden talousarviossa, herättää vakavia epäilyksiä siitä, että lakia on lähdetty muuttamaan nimenomaan säästötavoite edellä. Ei ole oikein eikä etenkään perus- ja ihmisoikeussopimusten mukaista, jos oikeutta vammaispalveluihin arvioidaan ensisijaisesti talouskulma edellä. Jos vammaispalvelulakia olisi tosiasiallisesti haluttu korjata järkevästi, olisi se pitänyt tehdä ilman säästötavoitetta. Suurissa uudistuksissa löytyy lähes aina jotain korjattavaa, ja sen takia niitä pitää seurata tarkalla silmällä ja kerryttää kokemusta siitä, mitkä ovat muutosten tosiasialliset vaikutukset. Näin pystytään erottamaan muutosvaiheesta ja uutuudesta johtuvat vaikeudet lain sisällöstä johtuvista epäselvyyksistä. Uusi vammaispalvelulaki astui voimaan vasta tämän vuoden alusta, joten olisi tarvittu enemmän aikaa nähdä, miten laki käytännössä vaikuttaa, ja lähteä korjaamaan lakia tarvittaessa vasta kertyneiden kokemusten pohjalta.

Arvoisa puhemies! Olemme oppositiossa tosiaan tarjonneet hallitukselle yhteistyön kättä sotealan tilanteeseen vastaamiseksi. Pääministeri Orpo, työnsitte kuitenkin kylmästi pois tämän annetun käden ja totesitte samalla hallituksen jatkavan soten uudistustyötä tällä vaalikaudella. Opposition yhteistyön torjuminen herättää epäilyksiä uusista leikkauksista, koska tähän mennessä hallituksen saldo on pelkästään negatiivinen ihmisten sotepalveluiden luottamuksen vaalimisessa. Hallitus on keskittynyt vain leikkaamaan, heikentämään ihmisten hoitoonpääsyä ja sotealan ammattilaisten työoloja. Tehdyt leikkaukset ylittävät jo 750 miljoonaa euroa tällä kaudella. Pääministeri Orpo, voitteko luvata, ettei teidän uudistustyönne tarkoita lisäleikkauksia ihmisten julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin vaan haette aidosti ratkaisuja hyvinvointialueiden vaikeaan tilanteeseen?

Arvoisa puhemies! Käsittelemme tänään lakiesitystä, jonka tarkoituksena on rajoittaa ulkomaalaislain vastaisesti maassa oleskelevien henkilöiden oikeutta välttämättömään hoitoon. Hallituksen alkuperäinen esitys olisi kaventanut tätä oikeutta huomattavasti, niin paljon, että sen perus- ja ihmisoikeudelliset ongelmat nousivat näkyviin välittömästi lausuntokierroksella ja valiokunnissa. On tärkeää todeta, että lausuntopalautteen jälkeen esitystä on muutettu. Raskaana olevien oikeus on laajennettu koskemaan myös synnytyksen jälkihoitoa, ja vammaisten henkilöiden oikeus välttämättömään kiireettömään hoitoon lisättiin lakiin perustuslakivaliokunnan vaatimuksesta. Pidämme näitä muutoksia perusteltuina, mutta ne eivät kuitenkaan korjaa esityksen kokonaisongelmaa. Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen ympärille on muodostunut kokonaisuus, joka on niin epäselvä, ettei edes sosiaali- ja terveysvaliokunta saanut ministeriöltä vastausta siihen, ketkä lopulta jäisivät hoidon ulkopuolelle nykytilaan verrattuna. Kun edes lainsäätäjä ei tiedä, ketä laki koskee, voidaan kysyä, miten sen toimeenpano voisi onnistua. [Aino-Kaisa Pekonen: Juuri näin!] Tässä tilanteessa esityksen käytännön vastuu jää hoitohenkilökunnalle ja hyvinvointialueille. Olemme jo kuulleet, että osa suurista kaupungeista ei aio rajata palveluita hallituksen tarkoittamalla tavalla. Samalla esityksen taloudelliset perusteet ovat romahtaneet. Arvio säästöistä oli alun perin 560 000 euroa. Nyt tiedämme, että tämä arvio on ylimitoitettu ja käytännössä epäuskottava. Jos suurin osa paperittomista on edelleen hoito-oikeuden piirissä, herää perusteltu kysymys, keneltä hoito aiotaan evätä ja millä tavoin esitetyt säästöt muka toteutuvat. Arvoisa puhemies! Hallituksen pääasiallinen perustelu tälle esitykselle on tarve vähentää laittomasti maassa oleskelua, mutta esitys ei tuo esiin minkäänlaista näyttöä siitä, että nykyinen sääntely olisi johtanut ongelmiin. Päinvastoin asiantuntijat ovat todenneet, että oikeus saada ajoissa hoitoa vähentää päivystysten kuormitusta ja säästää sekä rahaa että inhimillistä kärsimystä. Tämä ei ole vain yksilön oikeuksista kiinni. Kyse on koko väestön terveydestä. Jos ihmiset pelkäävät hakeutua hoitoon tartuntatautien tai vammojen kanssa siksi, että he pelkäävät viranomaiskontakteja tai kustannuksia, se altistaa meistä jokaisen. Tässä tilanteessa julkisen vallan velvollisuus on suojella väestön terveyttä, ei heikentää sitä. Arvoisa puhemies! Erityisen vakavaa on se, että hallitus sysää soteammattilaisille tehtäviä, jotka eivät kuulu heidän ammattirooliinsa. Lain toimeenpanossa lääkäreiden ja sairaanhoitajien pitäisi arvioida paitsi hoidon tarve myös henkilön maassa oleskelun kesto ja tehdä tulkintoja kohtuuttomuudesta ja ilmeisestä kohtuuttomuudesta, käsitteistä, joita edes ministeriö ei ole pystynyt selkeästi määrittelemään. Tämä asettaa terveydenhuollon henkilöstön kohtuuttomaan tilanteeseen ja on suorassa ristiriidassa heidän ammattieettisten velvoitteidensa kanssa. Lääkärin tehtävä ei ole selvittää ulkomaalaisoikeudellisia kysymyksiä eikä motivoida ketään palaamaan kotimaahansa. Lääkärin tehtävä on hoitaa potilasta. Arvoisa puhemies! Kun säätely on epäselvää ja ihmisoikeusvaikutukset arvioimatta, kustannusarviot ovat ristiriitaisia ja toimeenpanijoille sälytetään tehtäviä, joihin heillä ei ole osaamista tai oikeudellisia välineitä, on esityksen tarkoituksenmukaisuus kyseenalainen kaikilla mittareilla. Pidämme esitystä epäonnen yhdistelmänä. Se on epäselvä ja epätarkoituksenmukainen ja se heikentää sekä potilaiden oikeuksia että terveydenhuollon toimintaedellytyksiä. Siksi vastustamme hallituksen esitystä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että käyttämättä ja peruuttamatta jätetystä vastaanottoajasta perittävä enimmäismaksu korotettaisiin 56,7 eurosta 73,7 euroon, lähes kolmanneksella. Samalla hyvinvointialueiden valtionrahoitusta vähennetään 1,5 miljoonalla eurolla vuodesta 26 alkaen. Toisin sanoen hallitus ottaa toisella kädellä pois sen, mitä väittää toisella kädellä antavansa. Kyse ei ole aidosta säästöstä vaan lisälaskusta ihmisille, joista monet ovat jo nyt taloudellisesti ahtaalla. Arvoisa puhemies! Sosiaalidemokraatit eivät voi hyväksyä tätä esitystä, ja olemme jättäneet siihen vastalauseen yhdessä vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa. Korotus on kohtuuton, epäoikeudenmukainen ja täysin väärä lääke todelliseen ongelmaan. Hallitus sanoo haluavansa vähentää peruuttamattomia vastaanottoaikoja, mutta sen valitsema keino on rankaista ihmisiä, ei ratkaista ongelmaa. Tosiasiassa moni jättää ajan käyttämättä syistä, joihin ei itse voi vaikuttaa: sairauden, muistiongelmien, toimintakyvyn rajoitteiden tai elämäntilanteen kuormittavuuden vuoksi. Kyse ei ole välinpitämättömyydestä vaan inhimillisistä rajoista. Tällöin maksu ei ohjaa vaan rankaisee. Maksun perimiselle esitetyt rajoitukset eivät riittävästi suojaa asiakkaita kohtuuttomilta tilanteilta. Hallitus näyttää unohtaneen, että kyse ei ole vain euroista vaan ihmisistä. Arvoisa puhemies! On toki totta, että peruuttamattomat ajat aiheuttavat hyvinvointialueille kustannuksia ja resurssihukkaa, mutta ongelmaa ei ratkaista maksua korottamalla. Se ei lyhennä jonoja, se ei paranna palvelua, se vain lisää pelkoa ja epätasa-arvoa. Sen sijaan meidän pitäisi panostaa muistutus- ja peruutusjärjestelmiin, jotka tekevät ajan perumisesta helppoa ja saavutettavaa. Monilla hyvinvointialueilla sähköiset järjestelmät eivät toimi kaikille. Kaikki eivät käytä digipalveluja, eikä kaikilla ole älypuhelimia. Siksi on tärkeää, että vastaanottoaikoja voi varata ja perua myös puhelimitse tai muulla helpolla tavalla. Jokaisen pitää saada selkeä tieto varatusta ajasta ja mahdollisuudesta myös perua se ilman byrokratiaa. Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä yhdistyvät kaksi hallituksen tuttua piirrettä: säästöt hyvinvointialueilta ja maksujen korotukset tavallisille ihmisille. Hallitus samaan aikaan leikkaa sosiaaliturvaa ja heikentää palveluiden saavutettavuutta. Näin se tekee suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta entistä ohuemman ja samalla entistä eriarvoisemman. Sotemaksujen korotukset eivät rakenna kestävää järjestelmää vaan kasvattavat kuilua niiden välillä, joilla on varaa sairastaa, ja niiden, joilla ei ole. Hallituksen tulisi helpottaa ihmisten pääsyä palveluihin, ei vaikeuttaa sitä. Arvoisa puhemies Tämä esitys on epäinhimillinen, epäoikeudenmukainen ja etäällä tavallisten ihmisten arjesta. On väärin, että hallitus rankaisee ihmisiä sairastamisesta ja heikosta toimintakyvystä, kun sen pitäisi tukea heitä. Sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä ei voi hyväksyä tällaista suuntaa. Me tarvitsemme oikeudenmukaista sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, ei uusia esteitä ja rangaistusmaksuja niille, jotka tarvitsevat apua eniten.