Juha Mäenpää

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Lohikoski äsken nosti esiin liikenneköyhyyden, ja kyllä se on niin, että tämän autoilevan hallituksen syyttäminen liikenneköyhyydestä on järjen köyhyyttä. Minun mielestäni nyt on saanut ajaa ja huristella, ja pikkuisen on tuo polttoainekin ollut halvempaa. Se, mikä meillä on vielä iso ongelma tässä maassa — edustaja Heinonen sen otti esiin —, on se, että täällä on ilmastohörhöilyn jonkinlaisella ihmeellisellä ratkaisulla fanitettu junia, ja meidän teollisuus kärsii siitä, että meidän lentäminen on täällä maassa jotenkin ajettu alas. Minusta tuntuu, että siinä ovat Finnair ja Finavia, molemmat, olleet tässä kompuksessa mukana. Ihan ideologisista syistä on yksityisten lentotoimijoiden, yritysten investointihalukkuutta jarrutettu. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät naiset ja miehet! Puolustusvoimien vuoden 26 sotilastiedustelun julkisen katsauksen mukaan Venäjän ja lännen pitkään jännitteiset ja Venäjän hyökkäyssodan äärimmilleen kärjistämät suhteet jatkuvat erittäin heikkoina, ja Venäjä myös jatkaa laaja-alaista vaikuttamistaan Euroopassa. Vastakkainasettelu lännen kanssa näkyy yhä selvemmin Itämeren alueella, jossa jännitteet ovat lisääntyneet vuodesta 22 alkaen. Sotilastiedustelun julkisuuteen antamista tiedoista käy siis selvästi ilmi, että vaikeaan turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen ei ole luvassa nopeaa helpotusta. Venäjän hyökkäyssota ja sen johdosta Euroopan turvallisuustilanteessa tapahtunut muutos onkin korostanut Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtävien merkitystä, ja läsnäoloa on lisätty itäisen sivustan jäsenmaissa. Tähän liittyen käsittelemme valtioneuvoston selontekoa eduskunnalle Puolustusvoimien osallistumisesta Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin vuonna 27. Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtävien tavoitteena on osoittaa muun muassa valmiutta, puolustuskykyä ja yhtenäisyyttä. Pelotetta ylläpidetään, kehitetään ja osoitetaan säännöllisellä harjoittelulla, yhteisellä operoinnilla ja läsnäololla. Suomen puolustusvoimat on osallistunut Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin varsinaisesti vuodesta 24 lähtien lähinnä Ilmavoimien ja Merivoimien panostuksin. Vuoden 26 osalta Puolustusvoimat jatkaa osallistumista merivoimaosastojen toimintaan. Vuonna 27 Puolustusvoimien on tarkoitus osallistua Naton merellisellä vastuualueella pysyvän laivasto-osaston ja pysyvän miinantorjuntaosaston tehtäviin. Suomalaiset työskentelevät tehtävistä riippuen osastojen aluksilla, Katanpää-luokan miinanetsijäaluksella tai mahdollisesti Hamina-luokan ohjusveneellä. Näihin osallistuvien suomalaissotilaiden määrä olisi joitakin kymmeniä. Tehtäviä suorittavat Merivoimien alukset ovat aseistettuja. Osallistuminen on suunniteltu tehtäväksi palkatulla henkilöstöllä ja vapaaehtoisesti reservistä palkattavilla sopimussotilailla. Varusmiehiä ei siis tulla näissä tehtävissä näkemään. Asiasta kiinnostuville reserviläisille tehtävät tarjoavat mahdollisuuden kehittää omia sotilaallisia kykyjään. Sen sijaan Ilmavoimia tai Maavoimia ei ole tarkoitus ensi vuonna hyödyntää Suomen ulkopuolella Naton rauhan ajan tehtävissä. Maavoimien osalta tarkoituksenmukaista on kuitenkin etenkin nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa itäisen sivustan jäsenmaana keskittää toiminta Suomen alueelle. Suunta on pikemminkin Suomeen päin. Naton rauhan ajan tehtäviä toteuttavia eteentyönnettyjä maavoimajoukkoja hyödynnetään Suomessa. Hiljattain kerrottiin Naton FLF-joukkojen esikunnan perustamisesta Rovaniemelle. Varsinaiset joukot ovat läsnä Suomen alueella harjoitusperusteisesti tai turvallisuustilanteen edellyttämällä tavalla. Joukkojen toimintaan Suomessa ovat ilmoittaneet osallistuvansa kehysvaltio Ruotsin lisäksi Iso-Britannia, Italia, Ranska sekä muut Pohjoismaat, Tanska, Norja ja Islanti. Naton merivoimaosastoihin ei tällä hetkellä kohdistu niiden normaaliin toimintaan verrattuna poikkeavia uhkia. Turvallisuustilanteen muutokset ovat kuitenkin aina teoriassa mahdollisia. Silti ei ole mitään syytä liioitella uhkakuvia, vaan realistisesti tiedostaa ne. Arvoisa rouva puhemies! Lopuksi on hyvä ja syytä korostaa, että Puolustusvoimilla on mahdollisuus vetää joukko pois, mikäli kansallinen puolustus sitä edellyttäisi. Merivoimien osallistuminen kyseisiin Nato-tehtäviin ei siis vaaranna Suomen maanpuolustusta. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Heinonen esitti Kokolle kyllä hyvän kysymyksen, niin että olisi ihan mukavaa, että Kokko vastaisi kysymykseen. Tässä vihreiden ryhmäpuheenvuorossa edustaja Pitko nosti esiin, että saamelaisten oikeuksia olisi laiminlyöty Nato- ja DCA-prosessissa. Kyllä minun mielestäni aika kevyin perustein tämmöinen väite heitetään täällä salissa. Meillä on Lapista useita kansanedustajia, jotka edustavat sitä pohjoista aluetta siellä. Minun mielestäni on hyvä, että näissä turvallisuusasioissa varmaan otetaan myöskin saamelaiset huomioon, mutta ei se voi olla niin, että jos tämä eduskunta päättää jotain, niin tämä eduskunta kävelee saamelaisten ylitse jossakin. Kyllä saamelaiset ovat äänestäneet myöskin eduskuntavaaleissa ja valinneet edustajat tänne, niin että ei meidän kuulu ruveta nyt nöyristelemään tässä asiassa. — Kiitos.

En voi mennä ajassa taaksepäin. Ensi kerralla yritän pyytää aikaisemmin. — Edustaja Kontu nosti tuon ulkomaisen työvoiman, ja tämä on kyllä tosi kaksipiippuinen tilanne. Meillä on kasvinviljelytiloja ja marjatiloja, jotka pyörivät täysin ulkomaisen työvoiman varassa, ja se on todella surullista. Se on ihan sellaista perustyötä, mitä jokainen suomalainen pystyy tekemään ilman koulutusta, mutta jostakin syystä täällä yhteiskunnassa, mielestäni valitettavasti, jotkut pärjäävät kotona olemalla ehkä liian hyvin, ja sen takia sinne marjatiloille ei löydy työntekijöitä. Jos saat kotiin tietyn summan rahaa ja menemällä marjatilalle töihin se summa ei kasva omasta mielestä riittävästi — ollaan niin mukavuudenhaluisia — niin mielestäni tässä on jonkinlainen epäsuhta, joka jollakin tavalla pitäisi saada korjattua, niin että se työ olisi huomattavasti kannattavampaa kuin se joutenolo kotona. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt Lyly sai yllytettyä minut jatkamaan tätä puhetta vielä. — Hyvin usein sieltä teidän reunasta salia vaaditaan oikeastaan, että pääkaupunkiseudulle pitää saada edullista vuokra-asumista ja tänne pitää rakentaa tämmöistä yhteiskunnallista, tuettua asuintuotantoa, niin että saadaan edullista vuokra-asumista. Tämähän ei ole oikeasti edes mahdollista, että tänne pääkaupunkiseudulle saisi jotain rakennettua edullisesti. Täällä tontit maksavat ja työ maksaa, ja valitettavasti se vielä hyvin pitkälti tehdään ulkomaisella työvoimalla, niin että se rahakin sitten tuloutuu varmaan tuonne lahden toiselle puolelle. Mutta mitä oikeastansa halusin tuoda esille, on se, että tutkimuksissa puhutaan, että maaseudulle halutaan asumaan ja se nähdään semmoisena, että monet lapsiperheet haaveilevat siitä, että pääsisivät maalle. Nyt tässä markkinatilanteessa mielestäni olisi hyvä lähteä sinne maalle, koska nyt sinne pääsee mielestäni edullisesti. Täällä on keskustelussa noussut esiin se, että pankit eivät oikein rahoita ja on vaikea saada lainaa. Olen tämän itsekin todennut, kun minulla on jälkikasvua, joka on ollut talonhankintapuuhissa. Täytyy sanoa, että noin vuosi kaksi sitten tuntui ihan käsittämättömältä, kun pankkiin soitin, että hei, me tarvittaisiin pojalle pieni laina, ja luulin, että se hoituu puhelimessa, niin lopputilanne oli, että ei se hoitunut ollenkaan. Kiinteää vakuutta ne kaipasivat. Siellä ei vanhempien nimi painanut enää mitään, vaan aina pitää olla kiinteää vakuutta. Tämän vuoksi myös asuntomarkkinat ovat muuttuneet niin, että siellä maaseudulla on nyt kyllä halpoja asuntoja, koska lainaa ei saa, asuntoja on myynnissä ja ihmiset vanhenevat ja haluavat muuttaa ehkä enemmän keskustaan. Tämä on tosi ikävää niille iäkkäille ihmisille, jotka eivät saa siitä maapaikastansa tai talostansa enää yksiön tai kaksion hintaa kaupungista vaan käytännössä joutuvat myymään sen ehkä tavallansa puoleen hintaan ja sitten menemään vuokralle kaupunkiin. En tiedä, onko tässä yhteiskunnassa joku semmoinen viritelmä, joka ohjaa sinne vuokra-asumisen piiriin, mutta näin ne markkinat tällä hetkellä ohjaavat, ja mielestäni olisi hienoa, jos väki täältä pääkaupunkiseudulta menisi maalle asumaan, sinne raittiiseen ilmaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Mietin tuossa edustaja Lylyn puheen aikana sitä, miten maaseutu on muuttunut. Jollakin tavalla tässä, sanotaan, viimeisten ehkä 10—15 vuoden aikana on ollut semmoista vähän niin kuin alavireistä se meno siellä. Varmaan se ei ole enää ollut semmoista ihan perinteistä, että ennen aina vanhin poika jäi tai joku lapsista jäi sinne tilalleen, vaan nyt oikeasti mietitään sitä, onko taloudellisesti kannattavaa ja järkevää pitää niitä eläimiä tai lypsää lehmiä tai pitää niitä tuotantoeläiminä sillä tavalla, että niistä saadaan lihaa sitten Suomen kansalle. Kyllä tästä eläintilan pidosta minä vähän vielä huolta kannan sillä tavalla, että se on aika raskasta työtä, ja valitettavasti se on isossa muutoksessa. Nyt toki on myöskin hyviä esimerkkejä siitä, että nyt ne tavallansa... En pidä siitä, että tilakoot suurenevat, mutta onneksi ne suurenevat, koska tiloja on vähentynyt todella paljon. Kyllä meidän pitää antaa arvo niille maaseudulla toimiville meidän huoltovarmuuden rakentajille, jotka näitä eläimiä pitävät. Tuossa joku aika sitten oli uutisissa, että eräs tuottaja oli myynyt naudanlihaa ulkomaille, ja minun mielestäni se oli erittäin hyvä teko, että hän myi sitä ulkomaille. Siinä sattui ehkä vielä onnekas sattuma, että se rekka ajoi myös jonkinlaisen kolarin ja niitä eläimiä lähti vähän karkuteille, jolloin tuli julkiseksi ja julkisuuteen myös se tilanne, että Suomesta kannattaa myydä ulkomaille lihaa. Ymmärtääkseni tämän tapauksen jälkeen Suomessa lihan hinta lähti nousemaan ja ymmärrettiin se, että täälläkin pitää maksaa ihan riittävä hinta maataloustuottajalle siitä tuotteesta. Maaseudulla on totta tosiaan ratkaiseva rooli maamme huoltovarmuuden takaajana. Harjoitettu maaseutupolitiikka on tärkeää turvallisuuspoliittisista näkökulmista, ja elinvoimainen maaseutu on kaupunkilaisväestön etu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies ja arvoisa ministeri! Energiaomavaraisuuden näkökulmasta on hyödyllistä, että energiantuotantoa voidaan hajauttaa maantieteellisesti. Näin siellä selonteossa sanotaan. Tiedätte varmaan, että pikkasen olen kysellyt turvetuotannon perään. Tuolla puolustusvaliokunnassa ollessani meille Naton korkeasta johdosta tuotiin se viesti esille, että on yhtä tärkeää varautua puolustuspoliittisesti ja myös energiantuotannon osalta. Ja kun meillä on kotimaassa vielä sitä turvetuotantoa ollut käytössä, niin nyt tällä hetkellä suomalaiset yritykset, jotka ovat valmistaneet turvelaitteita, tekevät niitä Ukrainaan. Miten te hallituksessa aiotte varmistaa sen, että tämä käytössä vielä oleva turvetuotantokalusto ja turvetuotanto saadaan [Puhemies koputtaa] pidettyä elinvoimaisena?

Arvoisa puhemies! Elävä maaseutu vaatii elämistä tukevaa politiikkaa. Perussuomalaisten mielestä Suomen on maaseutupolitiikassa lähdettävä siitä, että maamme pidetään kauttaaltaan asumiskelpoisena. Tämän toteuttamiseksi tarvitaan toimivaa perustiestöä, terveyden- ja vanhustenhuoltoa, kauppoja, kouluja ja ennen kaikkea työtä. Maanviljelys, karja-, metsätalous sekä matkailu tuottavat hyvinvointia ja varmistavat maamme asuttuna pitämisen. Maaseutupolitiikan kärki tulisi pitää erityisesti nuorissa ja aktiiviviljelijöissä. Maa- ja metsätalous on saatava houkuttelevaksi vaihtoehdoksi suomalaisen nuorison keskuudessa. Nuorten ja alkutuottajien toimeentulo on varmistettava. Näin taataan kotimaista kriisinsietokykyä ja kokonaisturvallisuutta. Suomi on kokonaisuus. Sekä maaseudulle että kaupungeille on paikkansa tässä maassa. On tunnistettava ja myös tunnustettava molempien erityispiirteet. Pitää ymmärtää, kuinka erilainen toimintaympäristö on toisaalta keskellä Espoota ja toisaalta syvällä Sodankylässä. Arvoisa puhemies! Vuosien saatossa on useissa eri tutkimuksissa todettu, että suomalainen arvostaa suuresti sekä maaseutua että puhtaan, kotimaisen ja turvallisen ruuan tuotantoa. Maatalouden kannattavuus on huolestuttanut meitä hallituspuolueiden päättäjiä. Samanaikaisesti tuottajien harmiksi ruuantuotantoa haastavat eri tuotantosuuntien kannattavuuden vaihtelut vuosien välillä. Kotimainen maatalous on Suomelle elintärkeä asia. Kaikkien kansalaisten tulisi ymmärtää, että maataloustukien tarkoitus ei ole niinkään tukea viljelijää vaan alentaa ruuan hintaa tavallisille kansalaisille, myös kaupungissa asuville. Hallitus edistää huoltovarmuutta ja markkinoiden vakautta uudistamalla elintarvikemarkkinalakia. Kauan odotetut muutokset parantavat alkutuottajien ja elintarviketeollisuuden asemaa neuvotteluissa ja suojaavat kohtuuttomilta sopimusehdoilta. Uudistus vie elintarvikemarkkinaa kohti reilumpaa, läpinäkyvämpää ja tasapainoisempaa suuntaa. Selonteossa todetaan, että maaseudun toimijat ovat keskeisiä huoltovarmuuden kannalta kriittisten palveluiden ja infrastruktuurin ylläpidossa erityisesti pitkäkestoisissa häiriötilanteissa. Niin ikään muistutetaan, että elintarvikehuollon turvaaminen on osa huoltovarmuutta ja laajemmin kokonaisturvallisuutta. Me perussuomalaiset olemme huomauttaneet jo vuosia sitten, että maaseudulla on ratkaiseva rooli maamme huoltovarmuuden takaajana. Harjoitettu maaseutupolitiikka on siten keskiössä myös turvallisuuspoliittisista näkökulmista. Selonteon linjauksen mukaan energiaomavaraisuuden näkökulmasta on hyödyllistä, että energiantuotantoa voidaan hajauttaa maantieteellisesti ja eri teknologioiden välille välttäen riippuvuutta yhdestä tai muutamasta lähteestä. On selvää, ettei tällaisen kirjauksen täysimääräinen ja tarkoituksenmukainen toteuttaminen ole mahdollista ilman energiaturvetta, jota tuotetaan tuulen ja auringon avulla. Turve on ainoa kotimainen, huoltovarma, säävarma ja helposti varastoitava energiamuoto. [Anne Kalmari: Olisipa perussuomalaiset hallituksessa!] — Edustaja Kalmari tulee vaan itse hoitamaan tätä turveasiaa tänne, kun olette hiljaa ollut siellä hallituksessa, missä te olette olleet. [Naurua — Olga Oinas-Panuman välihuuto] Perussuomalaiset puolustavat hallitusohjelman hyviä turvekirjauksia. Kasvu- ja kuiviketurve ovat strategisesti tärkeitä raaka-aineita. Turvepeltoja käytetään jatkossakin huoltovarmuuden ja ruokaturvan varmistamiseksi. Energiahuoltovarmuutta vahvistetaan varmistamalla turpeen saatavuus ja vahvat toimitusketjut. Perussuomalaiset haluavat muistuttaa maaseutupoliittisen selonteon hengessä, että turpeennosto on nimenomaan maaseudulla tapahtuvaa työtä ja parantaa siten maaseudun elinvoimaa. Suomi elää metsistä, sanottiin ennen, ja niistä me elämme yhä edelleen. Maaseutumme metsät ovat olleet luomassa Suomen hyvinvointia, ja näin tulee olemaan jatkossakin, jos takaamme metsäteollisuutemme kehittymiselle suotuisat olosuhteet. Hyvin hoidettuina metsämme tuottavat ja ovat samalla lähde elämyksille. Maaseutu- ja metsäpolitiikkamme on oltava suomalaisten käsissä, ei Brysselin byrokraattien. Edelleen metsänomistajan päätösvaltaa metsien käytössä vahvistetaan. Hallitus panostaa EU:ssa ennakkovaikuttamiseen, jotta metsänomistajien asemaa, metsä- ja sahateollisuuden puun saatavuutta ja Suomen kustannuskilpailukykyä ei heikennetä. On muistettava se, että terve, [Puhemies koputtaa] uudistuva ja kasvava metsä vahvistaa hiilinieluja pitkäjänteisesti. Arvoisa puhemies! Suomalainen maaseutu on erottamaton osa Suomea [Puhemies koputtaa] ja suomalaista elämäntapaa. Me perussuomalaiset vaadimme, että maaseudun äänen on kuuluttava täällä eduskunnassa jatkossakin voimakkaana. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Minä päätin tänne tullessani, kun keskustelin myös muutamien keskustalaisten kanssa, että me emme toisiamme täällä parjaa, mutta hiukan henkilökohtaisesti loukkaannuin tästä, että edustaja Kettunen aloitti täällä tämmöisen lapsellisen puheen, jota edustaja Mehtälä jatkoi — hävetkää. Haluan kiittää keskustan Hoskosta ja Lintilää käytetyistä puheenvuoroista, joissa ymmärrettiin asian edellyttämällä tavalla, että me yritämme täällä yhdessä rakentaa sitä. Edustaja Savola ja Siponen kohtuullisesti ymmärsivät, mutta pakko oli kuittailla. Minä kuittaan nyt saman verran takaisin: Te jätitte tyhjän paperin hallitusneuvotteluissa. Teillä ei ollut siellä mitään. Me ehkä olisimme tarvinneet teitä siellä tämän asian edistämiseksi. Te saatatte tarvita jatkossa meitä. Muistakaa se. Vuonna 2000 tämä asia on päätetty eduskunnassa. Silloin maassamme oli presidenttinä Tarja Halonen, pääministerinä oli Lipponen, ulkoministerinä oli Tuomioja, ja varapuheenjohtajana valiokunnassa oli Kiljunen, joka esitti, että turve ei ole uusiutuvaa. Tätä kannatti Tuija Brax, ja siitä äänestettiin. Äänet menivät tasan. Siis äänestettiin biologisesta faktasta, ideologisesti. Äänten mennessä tasan arpa tai kolikko ratkaisi sen, että turve ei ole uusiutuvaa. [Perussuomalaisten ryhmästä: Karmeaa! — Uskomatonta!] Meidän pitää tämä korjata välittömästi. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Hyvät naiset ja miehet! Elämän perusedellytyksiä ovat lämpö, puhdas vesi ja ravinto. Turpeen avulla voimme tuottaa näitä kaikkia, myös kriisiaikana. Eduskunnan päätöksenteossa aina vedotaan tutkitun tiedon käyttämiseen. Turpeen osalta päätös on tehty poliittisesti. Turvetta kasvaa vuosittain lisää, turve siis lisääntyy, eli se on uusiutuvaa. Turve uusiutuu samoin kuin puu. Turvesuota hyödynnetään pääosin kerroksittain sen jakautuessa kuivike-, kasvu- ja energiaturpeeseen. Nostan turpeen osalta kolme merkittävää kohtaa. Kuiviketurve ja antibioottiresistenssi. Eilen käydessäni Helsingissä huomasin lihatiskillä paketissa tekstin: Itälehdon tila, Ilmajoki, kasvatettu ilman antibiootteja. [Puhuja näyttää etikettiä] Mutta miten kasvatus ilman antibiootteja tapahtuu? Untuvikot lasketaan kasvamaan turvepehkuun, jonka happamuuden ja antibakteeristen ominaisuuksien johdosta antibiooteille ei ole tarvetta. Turvetta käytetään myös kuivikkeena ja makuualustana maidontuotannossa parantaen utareterveyttä ja hyvinvointia sekä naudanlihan kasvatuksessa pitäen eläimet puhtaina ja terveinä. Onko kuiviketurve uusi keksintö? Ilmajoen Sammalkuivike-osuuskunnan jäsenluetteloon on otettu ensimmäisiä jäseniä 24.3.1919. Sitä en tosin tiedä, onko Itälehdon tila ollut tuossa mukana, mutta yli 100 vuotta tätä on jo harrastettu myös osuuskuntina. Turve turvaa terveyttämme ehkäisemällä maailmanlaajuista ongelmaa eli antibioottiresistenssiä, joka liittyy jopa 4,7 miljoonaan kuolemaan vuosittain. Turpeen käytölle on vaihtoehtoja, mutta käytännössä samalla alkaa myös antibioottien käyttö. Toisena kasvuturve ja vienti. Kotimaassa kasvuturpeessa kasvatetaan puuntaimet metsän uudistamiseen ja monet kasvissyöjien suosimat vihannekset. Kasvuturve on myös merkittävä vientituote Länsi-Eurooppaan, jonne sitä on viety jo 70-luvulta asti. Turpeen antibakteeriset ominaisuudet puoltavat turpeen käyttöä myös kasvituotannossa. Nyt ilmastonmuutoksen, väestönkasvun ja ruuan kysynnän kasvun johdosta on arvioitu merkittävää kasvuturpeen tarpeen kasvua tuleville vuosille Euroopassa. Suomella on nyt mahdollisuus nousta merkittäväksi strategisen raaka-aineen toimittajaksi Euroopan kasvaville markkinoille. Jos me emme turvaa turpeella osaltamme Euroopan ruuantuotantoa, sen tekee varmuudella joku muu, ja lopulta me tuomme sitä itsellemme. Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman liitteessä Huoltovarmuuskeskus muistuttaa, että ruuantuotannossa ja maataloudessa tärkeiden kasvu- ja kuiviketurpeen tuotanto on riippuvainen ja alisteinen energiaturpeen tuotannolle. Kolmantena energiaturve ja kriisinkestävyys. Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan on muuttanut eurooppalaisen turvallisuusarkkitehtuurin pysyvästi. Päätöksentekomme kärkeen on noussut turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, josta esimerkkinä Natoon liittyminen sekä syvän rauhan aikana tehdystä maailmaa halaavasta jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautuminen. Turvallisuuspoliittinen tilanteemme on vakava, ja kun katsomme karttaa, Suomi käytännössä sijaitsee saaressa, Venäjän kainalossa nyt ja tulevaisuudessa. Maamme on riippuvainen merikuljetuksista, ja fossiilisten polttoaineiden osuus Suomen energiankulutuksesta on noin 35 prosenttia, siis niiden, jotka tuodaan ulkomailta. Naton korkeimman johdon viesti meille puolustusvaliokunnan jäsenille on ollut, että sotilaallisen varautumisen rinnalla on yhtä tärkeää varautua energian osalta. Kriisin kohdatessa energiariippuvuutemme aiheuttaisi ongelmia. Käytännössä yksi meriteitse ulkomailta tullut rekka-autollinen öljyä voidaan korvata kahdella turverekalla tai neljällä rekkakuormalla puuhaketta. Turvallisuusympäristön heikentymisen vuoksi juuri nyt on otollinen hetki vaatia muutoksia turpeen kohtelulle myös Euroopan unionissa. Turpeen markkinaehtoista kannattavuutta on keinotekoisesti heikennetty EU:n päästökauppajärjestelmällä. Pitäisi kuitenkin ymmärtää, että piipun päästä mitattuna turpeenpolton hiilidioksidipäästöt ovat puunpolttoa pienemmät. [Puhemies koputtaa] Jos tässä maassa joku on huolissaan metsästä tai metsäteollisuudesta, tulisi hänen vaatia energiaturpeen käytön kasvattamista. Turpeen käyttöä on mahdollista edistää myös kansallisin päätöksin: turve määritellään hitaasti uusiutuvaksi, Suomi voi halutessaan muun muassa poistaa turpeen valmisteveron, voisimme päättää turpeella tuotetun energian SGEI-tuesta ja Suomi voi linjata, että päästökauppajärjestelmään eivät kuuluisi enää 20 megawatin tai sitä pienemmät kaukolämpöä tuottavat laitokset. Tässä muuttuneessa turvallisuustilanteessa turpeen tuotantokyvyn kannalta on elintärkeää, [Puhemies koputtaa] että toimitusketjut ja osaaminen säilytetään, luvitusta järkeistetään, varmistetaan, että turpeella on tarpeeksi kaupallista käyttöä. Riittävä turpeen tuotantokyky, koneet ja henkilöstö tulee turvata jo normaalioloissa. Poikkeusoloissa merkittävien turvehankkeiden toteuttaminen on vaikeaa ja myöhässä, [Puhemies koputtaa] nyt tällä hetkellä Ukraina on hankkimassa oppia ja kalustoa Suomesta. Muuttuneessa maailmantilanteessa pitää tarvittaessa korjata vanhat hölmöt päätökset. [Puhemies koputtaa] Suomi irtisanoi Ottawan jalkaväkimiinasopimuksen heinäkuussa 25. Meillä pitäisi olla samanlainen tahtotila myös turpeen käytön edistämisen suhteen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tuossa käsiini sattui tämmöinen vanha paperi 90 vuoden takaa, ja ajattelin, että minä siitä jonkun pienen palan lukisin, mutta nyt, kun keskustelu oli vilkasta ja näin loppumetreillä ollaan, minä ajattelin, että minä yhden lauseen otan. 90 vuotta sitten on käytetty tällaista fraasia täällä kuin ”tulevaisuus rakentuu nykyisyyteen”. ”Siksi on kiinnitettävä erikoista huomiota siihen, että lapset ja nuoriso saavat uskonnollis-isänmaallisen kasvatuksen.” Tämä tästä. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Hyvät naiset ja miehet! Meillä on käsittelyssä valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia‑ ja ilmastostrategiasta. Tuossa kun saliin kävelin ja kuuntelin siinä ensimmäisiä puheenvuoroja, niin kovasti fanitettiin datakeskuksia ja kaikenlaisia vetyjuttuja. Nämä pitää kyllä minun mielestäni panna jäähylle niin pitkäksi aikaa, että tiedetään, että meillä piisaa niihin sähköä. Tuossa viime kaudella jo, noin kolme neljä vuotta sitten, ensimmäisiä kertoja kyselin noilta asiantuntijoilta, että kun halutaan datakeskuksia ja ‑teollisuutta, niin onko meillä varaa ottaa niitä tänne elikkä tuottavatko datakeskukset yhteiskunnalle enemmän verotuloja kuin ne nostavat meidän kansalaisten yhteenlaskettua sähkölaskua. Silloin asiantuntijoilla oli kaikilla hyvin samanlainen vastaus. He sanoivat, että onpa erittäin hyvä kysymys. Se oli heidän vastauksensa. Arvoisa puhemies! Me Suomen kansalaiset asumme saaressa Venäjän kainalossa. Mitäs jos tulee kriisi? Naton korkeimman johdon viesti meille puolustusvaliokunnan jäsenille oli, että sotilaallisen varautumisen rinnalla on yhtä tärkeää varautua energian osalta. Kriisin kohdatessa energiariippuvuutemme aiheuttaisi ongelmia. Turpeessa on tähän ratkaisu, sillä se on ainoa kotimainen, huoltovarma, säävarma ja helposti varastoitava energiamuoto. On ymmärrettävä se, että turpeen puolustaminen on ennen kaikkea turvallisuus‑ ja huoltovarmuusteko. Naton energiapoliittinen huomautus on nyt juuri ajankohtainen, kun käsittelemme tätä ilmasto‑ ja energiastrategiaa. Siinä todetaan: ”Etenkin Venäjän aggressiivinen hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on luonut merkittävää taloudellista epävakautta maailmaan uhkaamalla energian luotettavaa ja edullista saatavuutta, minkä seurauksena EU on muuttanut ilmastopolitiikkaansa kulkemaan enemmän käsi kädessä eurooppalaisen kilpailukyvyn kanssa ja muuttanut energiapolitiikkansa painopisteitä huomioiden myös omavaraisuuden ja huoltovarmuuden.” Lisäksi selonteko huomauttaa: ”Ruuantuotannon kannalta tärkeää kasvu‑ ja kuiviketurvetta tuotetaan yhä pääsääntöisesti energiaturpeen noston yhteydessä.” Elikkä samalla kun me käytämme energiaturvetta, me tuemme suomalaisen puhtaan ruuan edullisuutta ja sen turvallisuutta — se suojaa meitä antibioottiresistenssin kehittymiseltä. Puolustusvoimien tuoreen, vuoden 2026 sotilastiedustelun julkisen katsauksen mukaan Venäjän ja lännen pitkään jännitteiset ja Venäjän hyökkäyssodan äärimmilleen kärjistämät suhteet jatkuvat erittäin heikkoina ja Venäjä myös jatkaa laaja-alaista vaikuttamistaan Euroopassa. Vastakkainasettelu lännen kanssa näkyy yhä selvemmin Itämeren alueella, jossa jännitteet ovat lisääntyneet selvästi vuodesta 22 alkaen. Sotilastiedustelun julkisuuteen antamista tiedoista käy siis selvästi ilmi, ettei vaikeaan turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen ole luvassa nopeaa helpotusta. Arvoisa puhemies! Keskellä maailman myrskyjä kansalaisten pitäisi voida luottaa siihen, että päättäjät tekevät kaikkensa paremman huomisen puolesta. Jonninjoutavuuksien ja suorastaan haitallisten ehdotusten sijaan poliitikkojen tulisi tarjota ratkaisuja. Jälkimmäisestä saatiin oiva esimerkki elinkeinoministeri Sakari Puiston vieraillessa vastikään Ylen Ykkösaamussa. Perussuomalainen ministeri arvioi, että turve parantaisi Suomen huoltovarmuutta ja antaisi säätövoimaa sähköntuotantoon. Voimassa oleva hallitusohjelma on turvemyönteinen. Siinä todetaan muun muassa, että kasvu‑ ja kuiviketurve määritellään strategisesti tärkeäksi raaka-aineeksi ja turvepeltoja käytetään jatkossakin huoltovarmuuden ja ruokaturvan varmistamiseksi ja että energiahuoltovarmuutta vahvistetaan varmistamalla kotimaisten polttoaineiden, kuten puupohjaisten polttoaineiden ja turpeen, saatavuus ja vahvat toimitusketjut. Arvoisa puhemies! Erityisen tärkeä on hallitusohjelman kohta, jossa vaaditaan seuraavaa: ”Turvataan huoltovarmuussyistä polttoturpeen saatavuus siirtymäkauden ajan Huoltovarmuuskeskuksen 17.5.2023 päivätyssä muistiossa arvioidun tarpeen mukaisesti.” Kyseisen muistion mukaan ”polttoturpeen käyttö yhdistetyssä lämmön‑ ja sähköntuotannossa olisi energian riittävyyden varmistamiseksi turvattava tulevalla hallituskaudella, koska korvaavia vaihtoehtoja ei ole vielä tarpeeksi”. Arvoisa puhemies! Tähän on talousvaliokunnassa Fingrid juuri samanlaisen kannan ilmoittanut. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Minä nyt haluan vain kantani sanoa tähän kannabiskeskusteluun, että en missään tapauksessa kannata tällaista lakia tai huumeasioiden lieventämistä, en kannabiksen enkä minkään muunkaan huumeen kohdalla. Niin kuin edustaja Lahdenperä äsken tuossa sanoi, jos laki ei ole täydellinen ja me ei sitä kieltoa pystytä valvomaan, niin ei meidän silti kannata sitä poistaa. Kannabista ei missään tapauksessa tule laillistaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt kyllä vety- ja datakeskuspuhe pitää laittaa jäähylle, jos ei sähkö meinaa nytkään riittää. Me Suomen kansalaiset asumme saaressa Venäjän kainalossa. Entä jos tulee kriisi? Naton korkeimman johdon viesti puolustusvaliokuntaan korosti, että sotilaallisen varautumisen rinnalla on yhtä tärkeää varautua energian osalta. Kriisin kohdatessa energiariippuvuutemme aiheuttaisi ongelmia. Turpeessa on tähän ratkaisu, sillä se on ainoa kotimainen huoltovarma, säävarma ja helposti varastoitava energiamuoto. Hallitusohjelmassa on liitteenä muistio, jossa todetaan, että polttoturpeen käyttö yhdistetyssä lämmön- ja sähköntuotannossa olisi energian riittävyyden varmistamiseksi turvattava tulevalla hallituskaudella. Tätä myös Fingrid on vaatinut. Polttoturpeen toimitus ja huoltovarmuus voidaan turvata ainoastaan siten, että se on normaalioloissa kilpailukykyinen energiatuotannon polttoaineena. Käytännössä kilpailukyvyn varmistaminen tarkoittaa energiakustannusten päästöoikeuden tai valmisteveron kompensointia. Arvoisa ministeri, kysyn: milloin nämä verot poistetaan, ja milloin helpottuvat soiden luvitukset?

Arvoisa herra puhemies! Puolustusvaliokunnan lokakuussa antamassa lausunnossa valtion ensi vuoden talousarvioon liittyen todetaan: ”Suomi varautuu laajamittaiseen, pitkäkestoiseen ja korkean intensiteetin sodankäyntiin.” Tämän ymmärtäminen on aivan keskeistä puolustukseen liittyviä ja mitä tahansa muita taloudellisia päätöksiä tehtäessä. Taannoinen Naton korkeimman johdon viesti Ukrainan sodan opeista eduskunnan puolustusvaliokuntaan korosti, että sotilaallisen varautumisen rinnalla on yhtä tärkeää varautua energian osalta. Mitä enemmän olemme energiassa omavaraisia, sitä vähemmän mahdollisen kriisin kohdatessa energiariippuvuutemme aiheuttaisi ongelmia. Arvoisa ministeri, miten Suomessa varaudutaan kotimaisen turpeen ja tämän energiakäytön osalta jatkossa?

Arvoisa rouva puhemies! Joulun kynnyksellä meillä on täällä jokavuotiseen tapaan käsittelyssä valtion talousarvio, ja vähän ehkä epätavanomaiseen tapaan ajattelin itse kuitenkin tuoda keskusteluun hieman hallituksen toimista riippumattomia mutta kuitenkin valtiontalouden kannalta oleellisia näkökulmia. Yksi asia, mihinkä minä itse en ole tyytyväinen hallituksen toimeenpanossa, koskee perintöveroa. Hallituksen esityksessä todetaan: ”Lisäksi verotuloja vähentävät perintö- ja lahjaveroon tehtävät muutokset: perintö- ja lahjaveron alarajoja nostetaan ja perintöveron viivästyskoron korkomarginaalia alennetaan. Verotuottoja laskevat myös jo vuoden 2024 alusta voimaan tulleet perintöveron viivästyskoron lasku ja maksuajan pidennys sekä lisäkauppahinnan verotuksen lykkääminen kaupan toteutumishetkeen.” Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallitus esittää perintö- ja lahjaverotuksen keventämistä, mikä on oikeansuuntainen päätös. Itse menisin kuitenkin vielä pidemmälle ja poistaisin perintöveron kokonaan. Ymmärrän toki, että se aluksi näyttäisi valtion vuosittaisessa budjettikirjassa suorastaan katastrofaaliselta. Uskon kuitenkin siihen, että nimenomaan pitemmällä aikavälillä tämä olisi valtiontaloudellekin erittäin kannattava ratkaisu. Kutsuin kevättalvella tänne erään pitkään yrittäjänä toimineen henkilön keskustelemaan juuri perintöverosta, ja hän oli sitä mieltä, että ei voida elää vain lyhyttä budjettiajattelua vaan pitäisi nähdä kokonaisvaikutus perintö- ja lahjaveron poiston suhteen. Suomen keskeinen ongelma on kyseisen yrittäjän mukaan se, että olemme pääomaköyhä valtio, ja sellaiseksi me jäämmekin, jos me emme tätä perintäveroa poista. Hän arvioi, että jos Suomesta poistettaisiin perintö- ja lahjavero, ulkomaille siirrettyjä varoja ja pääomia ja jopa henkilöitä palaisi maahamme takaisin. Hän nosti esiin perintöveron psykologisen vaikutuksen perheyrityksiin sekä sen, että kun perheyritys voisi ajoissa siirtää nuoremmille sitä yritystoimintaa, säilyisivät yritysten kasvuhalukkuus ja semmoinen kehittäminen jatkuvana. Hän kertoi esimerkin siitä, että hän on itse jo iällä ja että jos hän olisi pystynyt sen yritystoiminnan siirtämään lapsilleen, niin hän uskoo, että yritys olisi ollut kasvuhakuisempi ja sitä kautta se olisi tuonut myös tuloja tälle yhteiskunnalle. Sitten toisena ajattelin puhua pienistä muutoksista, mitä on tulossa. Perintöveron lisäksi ajattelin nostaa keskusteluun urheilija-apurahat tai pikemminkin niiden vähäisyyden. Sanomalehti Ilkka-Pohjalaisessa oli marraskuussa erään pitkän linjan urheiluvalmentajan haastattelu asiasta, ja siitä muutama huomio. Valtion tuki taiteelle ja kulttuurille on noin 545 miljoonaa euroa vuodessa. Urheilu saa kaikkiaan noin 155 miljoonaa, ja siinä on myös liikuntapaikkarakentaminen mukana. Taiteen edistämiskeskus jakaa vuodessa tukea 45 miljoonan edestä. Taiteilija-apurahalla työskentelee Taiteen edistämiskeskuksen mukaan tänä vuonna noin 600 henkilöä. Summa on noin 2 250 euroa kuukaudessa, ja sitä voi saada jopa 3—5 vuodeksi kerrallaan. Arvoisa puhemies! Jos sallitte, niin luen tämän loppuun. Tämä ei kauhean pitkä ole. Kiitos. — Urheilija-apurahoja jaettiin vuodelle 2025 talvilajeissa 101:lle ja kesälajeissa 162 urheilijalle. Kokoluokat ovat olleet 20 000, 10 000 ja 6 000 euroa vuodessa. Talvilajeissa 15 ja kesälajeissa 17 urheilijaa saa 20 000 euroa. Taiteilija-apurahaa saa pääsääntöisesti 27 000 euroa vuodessa, josta maksetaan eläkemaksut. Taiteilijaeläkkeitä tänä vuonna saa noin 1 100 henkilöä, kun täyttä urheilijaeläkettä voidaan vuosittain jakaa korkeintaan 16 henkilön eläkettä vastaava summa. Saajia on tällä hetkellä 28, joista vain kahdeksan saa täyttä eläkettä ja loput puolikasta. Urheilija-apurahoissa on ollut se ongelma, että ne katsotaan joka vuosi uudelleen eikä niiden jatkumisesta ole mitään taetta. Uusia urheilija-apurahoja voidaan myöntää nyt kahdeksi vuodeksi kerrallaan, mikä on erinomainen suuntaus. Taiteilija-apurahoja voi saada 3—5 vuodeksi kerrallaan, mutta urheilupuolella vastaava pitkäjänteisyys ei ole mahdollista. Edellä olevat luvut ovat suoraan Ilkka-Pohjalaisen jutusta. Haastateltu valmentaja ei halua asettaa urheilua ja kulttuuria vastakkain. Itse voin olla johtopäätöksessäni ehkä vähän suorempi: pidän taiteen ja kulttuurin sekä urheilun rahoituksellista epätasapainoa todella kummallisena yhteiskunnallisena valintana. Hyvä kunto, jota liikunta ja urheilu edistävät, on niin terveyden kuin maanpuolustuksen kannalta keskeinen tekijä. Arvoisa puhemies! Maamme huippu-urheilijat ansaitsevat enemmän arvostusta. Toivottavasti ministeriössä kiinnitetään tähän rahoituskuvioon tulevina vuosina enemmän huomiota, vaikka se järjestelmä muuttuu. Tulevaisuudessa tämän hetken tietojen mukaan voi saada vain kahta eri kokoista apurahaa, ja se vähentää nuorten urheilijoiden mahdollisuuksia saada minkäänlaista apurahaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Helsingin juutalainen seurakunta saa 90 000 euroa niin sanottuja joululahjarahoja turvallisuuden varmistamiseen. Mielestäni on nyt hyvä, että tällainenkin huomio siellä on tehty. Olette varmaan huomanneet, että jonkinlainen joukkoampuminen on tapahtunut Australiassa. Sillä lailla haluan muistuttaa, että meidänkin on otettava juutalaisen vähemmistön turvallisuus vakavasti. Äsken edustaja Holopainen sanoi, että soterahoitusmallin sekavuus on yksi ongelma siellä Itä-Suomessa. Satutteko muistamaan, kuka sen rahoitusmallin on tehnyt? Sillä lailla haluaisin huomauttaa. [Markus Lohi: Perussuomalaiset!] Ja sitten kun täällä joku puhuu jostakin naaman vääntämisestä tai ilveilystä, niin muistakaa nyt kuitenkin, että varmastikin — ainakin minä käsitän niin — ne, jotka ovat naamaa vääntäneet, ovat halunneet tukea sitä missiä, joka mielestäni aiheettomasti erotettiin omasta tehtävästään. [Vasemmistoliiton ryhmästä: Voi hyvää päivää! — Sellainen hallituskumppani!]

Arvoisa rouva puhemies! Viisi vuotta sitten kävin tässä salissa keskustelua samasta asiasta, ja silloin edellisen hallituksen maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä sanoi — lainaan pikkasen lehdestä juttua: ”Jari Leppä on sanonut kannattavansa susien kannanhoidollista metsästystä ja totesi tämän myös tänään eduskunnassa käydyssä keskustelussa. Hänen mukaansa metsästyksen on määrä alkaa syksyllä 2021.” Nyt me olemme vihdoin siinä tilanteessa. Aikaa on kulunut viisi vuotta. Silloin kun kävimme keskustelua, siinä Mäenpäältä taisi lipsahtaa joku ruma sana, kun kuuntelin vasemmiston puhetta. Silloin edustaja Mai Kivelä totesi uhanalaisten susien työllistävän muun muassa susiturismia ja luontokuvaajia. Mielestäni se oli jotenkin pöyristyttävää, ja minulta pääsi ruma sana, ja silloinen puhemies minua nuhteli täällä. Arvoisa puhemies! Voimassa olevassa hallitusohjelmassa todetaan: ”Suurpetopolitiikka on hoidettava tavalla, joka huomioi myös sosiaalisen kestokyvyn. Suurpetojen kannanhoidollinen metsästys turvataan lainsäädännöllä. Jo aloitettua työtä kannanhoidollisen sudenmetsästyksen mahdollistamiseksi jatketaan eduskunnan päätöksen mukaisesti.” Arvoisat kansalaiset, nyt on tarjolla hyviä uutisia. Edellä mainittua kirjausta pistetään käytäntöön. Hallitus muuttaa metsästyslakia. Esityksen mukaan laista poistettaisiin säännös suden ympärivuotisesta rauhoituksesta. Suden rauhoitusajasta sitten säädettäisiin metsästysasetuksessa. Lain tullessa voimaan susia saisi vastaisuudessa metsästää joko pyyntiluvalla tai alueellisen kiintiön perusteella. Voi sanoa, että nyt ollaan oikein demokratian eli kansanvallan ytimessä. Lokakuussa 24 toteutetussa suurpetokyselyssä jopa kaksi kolmasosaa suomalaisista kannatti suurpetojen kannanhoidollista metsästystä ja vain 14 prosenttia vastusti suurpetojen metsästämistä. Kansalaisten lisäksi esitys saa vahvaa tukea muun muassa järjestökentältä. Lausuntopalautteesta useat metsästäjäjärjestöt, maatalouden edustajat ja alueelliset toimijat kannattavat suden ympärivuotisen rauhoituksen poistamista ja kiintiömetsästyksen mahdollistamista. Eduskunnan saamien viestien mukaan suden aiheuttamat vahingot kotieläimille, erityisesti lampaille ja pihvikarjalle, ovat merkittäviä ja kasvussa. — Meidän vaimolla on lampaita, ja hän aika usein näyttää sitten ihan ympäri Suomea heidän jostain ryhmästään näitä kuvia, ja näitä lampaita on kyllä mennyt kauhea määrä tässä vuosien aikana niin sanotusti hukkaan tai suden suuhun. — Suden ihmisarkuus on vähentynyt, mikä aiheuttaa turvallisuusvajetta erityisesti maaseudulla. Kiintiömetsästys nähdään hallinnollisesti selkeänä ja tehokkaana tapana toteuttaa kannanhoitoa. Arvoisa puhemies! Poliittinen päätöksenteko on erityisesti demokraattisissa valtioissa välillä tuskallisen hidasta. Toki usein aivan syystäkin, sillä hätiköinnille ei ole tärkeiden asioiden suhteen varaa sen enempää lainopillisesti kuin moraalisesti. Siksi onkin erityisen mieluisaa, kun jokin aihe, josta itse olen ääntä pitänyt, alkaa lähestyä päätöksen tasolla maaliviivoja. Olen tästä suden kannanhoidollisesta metsästyksestä puhunut täällä eduskunnan istuntosalissa jo vuonna 20, ja silloin jouduin otsikoihin näistä rumista sanoista. Tuolloin susikeskustelussa tässä samassa salissa puhuttiin siitä, että ne työllistävät luontokuvaajia ja susiturismia, ja minun mielestäni tämä on ihan käsittämätöntä, kun nykyinen susimäärä on nimenomaan sellainen, että susia voi kompata ihan kotoa ikkunasta, niin että sehän tekee nimenomaan susikuvaajista, luontokuvaajista työttömiä. Arvoisa puhemies! Olen omalta osaltani kaikin mahdollisin tavoin pyrkinyt edistämään sitä, että Suomessa aloitetaan kannanhoidollinen metsästys. Siksi iloitsen tästä hallituksen esityksestä. Suurpedot eivät saa aiheuttaa haittaa asumiselle, ihmisten turvallisuudelle tai yrittämiselle. Karjatilaa kiertävä susi on painajainen niin omistajalle kuin kesyille vasikoille tai lampaille. Riistan ja petojen kaatoluvat eivät kaipaa sen enempää Helsingin kuin Brysselinkään ohjeita eivätkä erityisesti ohjeita vasemmistolta eivätkä vihreiltä. Susi kuuluu luontoon, ei pihapiiriin, ja kuten jo vuonna 20 totesin, kaikille pihaan tai pihan läheisyyteen tuleville susille tulisi mielestäni laittaa nappi otsaan. Tämä ei ehkä vielä täysin toteudu, mutta haluan, että lapsilla on turvallista kotona kotipihassa, taajamissa, niin että sinne eivät tule sudet meuhkaamaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Käymme susista keskustelua täällä salissa, ja minä olen erittäin tyytyväinen, että pitkän harkinnan jälkeen tämä kannanhoidollinen metsästys etenee. Nyt sitä on hieman säädetty vielä niin, että niitä lupia myönnettäisiin sadalle sudelle. Tämä on mielestäni ainakin hyvä alku ja oikeansuuntainen ratkaisu. Itse muistan, kun tuolla Etelä-Pohjanmaalla noin 10—15 vuotta sitten tulin yöllä moottoripyörällä, hiekkatiellä ajelin, niin näin siellä aivan valtavan kokoisen suden, ja täytyy kyllä sanoa, että siinä meinasi tulla pissu housuihin, oli se niin uskomattoman suuri eläin. Siinä oli sitten koiria muistaakseni. En muista, raateliko susi, mutta ainakin se pelotti niin, että semmoisesta entisestä räyhäkoirasta tuli kiltti kuin lammas, kun tämä iso susi siinä hetken pyöri. Siinä samalla seudulla olen käynyt katsomassa metsästyskoiria, joita on raadeltu. Osa on kuollut, ja osa on jäänyt henkiin. Tämä on hyvä asia nyt, että tämä etenee. Minun mielestäni on hienoa, että Riistakeskus hakee Etelä-Pohjanmaalle lupaa 12 suden metsästämiseen. Etelä-Pohjanmaalla metsästys kohdistetaan laumoihin Peurainnevalla ja Lauhanvuorella. Tämä Peurainneva liippaa omaa kotikuntaani. Minun mielestäni on tosi tärkeätä, että näitä laumoja rauhoitetaan. Tästä Peurainnevan alueesta: olisiko ollut noin neljä viisi vuotta sitten, kun todettiin, että Suomessa on 200 sutta ja niitä ei ole yhtään enempää, niin olihan se aika omituinen juttu, että sitten Jalasjärvellä tasan yksi prosentti Suomen susista jäi auton alle ihan muutaman viikon sisällä, elikkä 200:sta Suomessa olevasta sudesta kaksi jäi auton alle Jalasjärvellä. Sehän kertoo mielestäni siitä, että nämä luvut on arvioitu reilusti alakanttiin, ja minun mielestäni se vahvistaa sitä, että tämä on hyvä, että tämä kannanhoidollinen metsästys käynnistetään. Luotan tässä myös erään vanhan sotaveteraanin sanoihin, kun hän minulle sanoi, että meidän pitäisi eduskunnassa tätä asiaa edistää. Hän kertoi, että aikaisemmin, kun susia joskus päätettiin vähentää, periaate oli se, että kaikki, jotka ihmisten ilmoille tulevat, vähennetään. Hän pyysi minua tätä asiaa edistämään, ja omalta osaltani olen näin tehnyt. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Aivan hämäännyin tuosta Suhosen puheesta. En tiedä nyt ihan varmasti, käsitinkö minä oikein, mutta jos puhutaan perintö‑ ja lahjaveron keventämisestä ja siinä puhutaan Kalevi Sorsa ‑säätiöstä, niin kyllä täytyy sanoa, että kyllä maailma on sekaisin, ei voi muuta sanoa. [Timo Suhonen: Ymmärsit väärin!] Arvoisa puhemies! Kaikki eduskunnassa tehtävät päätökset eivät aina ole kaikkien kansalaisten mieleen, vaikka moni niiden tarpeellisuuden ymmärtäisikin. Nyt meillä on kuitenkin käsittelyssä esitys, joka on varmasti mieluisa valtaosalle suomalaisia. Hallitus nimittäin esittää perintö‑ ja lahjaverotuksen keventämistä. Tämä on siis oikeansuuntainen, vaikka itse koenkin, että kyllä tämä hallitus on mielestäni epäonnistunut siinä, että emme ole kyenneet poistamaan kokonaan tätä perintöveroa. Miksi emme ole kyenneet siihen? No, se on tietenkin se, että maamme taloudellinen tilanne on niin heikko, että se yhden vuoden budjetissa näyttäisi katastrofilta, kun se poistuisi, vaikka itse uskon siihen, että olisi oikein ja kannattavaa Suomen julkiselle taloudelle poistaa tämä vero. Minä uskon, että siitä olisi pitkässä juoksussa hyötyä ja se olisi tämän kansamme etu. Elinkeinoelämän valtuuskunta Evan vuoden 24 arvo‑ ja asennetutkimuksen mukaan perintöveron alentaminen saa tukea sekä hallitus‑ että oppositiopuolueiden äänestäjiltä. Hallituspuolueiden äänestäjistä kaksi kolmesta kannattaa perintöveron keventämistä, ja oppositiopuolueiden äänestäjistä useampi keventäisi perintöveroa kuin kiristäisi sitä lukuun ottamatta vasemmistoliiton äänestäjiä. Perintövero vaikuttaa siis olevan suomalaisten inhokkiveroja. Kun edustaja Kontula äsken puhui siitä, että hän tulee semmoisesta ryhmästä, jossa tätä veroa ei makseta, [Anna Kontula: Kaksi kolmasosaa suomalaisista!] niin siinä mielessä ymmärrän sen, että niille ihmisille, jotka eivät tätä veroa maksa, se on yhdentekevää, [Anna Kontula: Kaksi kolmasosaa suomalaisista!] poistetaanko tätä. Orpon—Purran hallituksen esityksessä verotettavan perintöosuuden alaraja korotettaisiin 20 000 eurosta 30 000 euroon. Verotettavan lahjan alaraja korotettaisiin 5 000 eurosta 7 500 euroon. Lisäksi korotettaisiin tavanomaisen koti-irtaimiston verovapaata määrää 4 000 eurosta 7 500 euroon. Veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain säännöksen mukaan maksamattomalle perintöverolle laskettavaa viivästyskorkoa alennettaisiin nykyisestä. Ehdotuksen mukaan viivästyskorko olisi Suomen Pankin korkolain nojalla vahvistama viitekorko lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä nykyisen kolmen ja puolen prosenttiyksikön lisäyksen sijasta. Koska perintöveron maksaminen aiheuttaa usein käytännön ongelmia, kokevat kansalaiset sen monesti epäreiluksi. Tämä tapahtuu erityisesti silloin, kun peritty omaisuus on esimerkiksi kiinteistöjä tai osakkeita eikä rahaa. Pahimmassa tapauksessa peritty omaisuus täytyy myydä perintö‑ ja lahjaveron maksamiseksi. Kyseessä on todellinen ongelma. Hallituksen päätökset ovat oikeansuuntaisia, ja luonnollisesti kannatan esitystä. Itse olisin kuitenkin ollut valmis menemään vielä pitemmälle. Meidän pitäisi aloittaa keskustelu, ja meidän pitäisi oikeasti poistaa perintövero kokonaan. Kutsuin kevättalvella tänne erään pitkään toimineen yrittäjän, jota voidaan ehkä tituleerata liikemieheksi, keskustelemaan juuri perintöverosta ja Suomen talouden tilasta ylipäätänsä. Hänellä oli paljon painavaa sanottavaa. Liikemies kannatti perintö‑ ja lahjaveron poistamista kokonaan. Hänen mukaansa ei voida elää vain lyhyttä budjettiajattelua, vaan pitäisi nähdä kokonaisvaikutus perintö‑ ja lahjaveron poiston suhteen. Hän korosti myös verotuksen psykologisia vaikutuksia — ja nämä usein kyllä jätetään huomiotta. Suomen keskeinen ongelma on liikemiehen mukaan se, että olemme pääomaköyhä valtio, ja hän arvioikin, että mikäli Suomesta poistettaisiin perintö‑ ja lahjavero, ulkomaille siirrettyjä varoja, pääomia, palaisi maahan takaisin, ja ne sitten auttaisivat hyödyttämään meidän talouttamme. Olen täysin samalla linjalla asiasta tämän liikemiehen kanssa. Se, mikä tässä on ongelma, on se, että jos perintö‑ ja lahjavero poistettaisiin, näyttäisi se tilastollisesti äkilliseltä veronpudotukselta. Uskon kuitenkin, että tämä muutos olisi pitkässä juoksussa hyödyksi. Tulkintani mukaan keskeisenä ongelmana maassamme on tietynlainen muutoshaluttomuus. Vaikka usein juhlapuheissa puhutaan rohkeudesta, käytännön päätöksistä se puuttuu tai sitä ei ole riittävästi. Arvoisa puhemies! Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että hallitus ottaa esityksellään askeleen oikeaan suuntaan. Esityksen lausuntopalautteessa tuotiin ansiokkaasti esiin se huomio, että alarajoihin ei useimpina vuosina ole tehty indeksitarkistusta. Perintö‑ ja lahjaveroasteikkojen keventämistä pidettiin näin ollen useissa lausunnoissa perusteltuna. Lakimuutos on selkeä parannus nykytilanteeseen. Nykyinen perintövero on mielestäni osasyy sille, että toimivia yrityksiä myydään tai joudutaan myymään. Tietenkin osa niistä sitten myydään ulkomaille, ja pahimmassa tapauksessa tuotanto ja työpaikat siirtyvät ulkomaille. Tämän takia mielestäni perintövero pitää poistaa, eikä kuunnella tässä nyt mitään Kalevi Sorsa ‑säätiötä, vaan käytetään ihan maalaisjärkeä ja näitten Suomen varakkaiden sanomaa. Niitä me tarvitaan tänne maahan lisää. — Kiitoksia.