Marko Kilpi

Arvoisa rouva puhemies! Tämä päivä nyt on aika erikoinenkin, kun tässä tämän päivän aikana on ollut jo kaksi asiakohtaa, missä nyt käsitellään sellaisia asioita, joita on tullut edistettyä jo pitemmänkin aikaa, jo viime kaudellakin. Ensimmäinen oli tuo erityisen vakavan väkivaltamateriaalin hallussapito ja sitten lapsen seksuaalista kuvamateriaalia koskettava rangaistusmuoto, tai sanotaanko, törkeä tekomuoto, joka oli tänään toisessa käsittelyssä. Tästä tehtiin jo viime kaudella edustaja Pihla Keto-Huovisen kanssa lakialoite, joka sai yli sata allekirjoitusta. Se ei silloin edennyt, mutta nyt etenee. Ja nyt meillä sitten on käsittelyssä varmuusvankeus, ja tästäkin tuli tehtyä myöskin edustaja Pihla Keto-Huovisen kanssa lakialoite viime kaudella, vuonna 22. Nyt tämä sitten lähtee valiokuntiin työstettäväksi — erinomaisen hyvä asia. Tätä on odotettu, niin kuin tässä on todettukin, ja tällä on valtavia merkityksiä. Mikäli nyt joku tätä asiaa jollakin tavalla empii ja aprikoi, että mahtaakohan tässä olla nyt tapahtumassa jotain sellaista, mikä ei olisi hyväksi, niin kannattaa lukea oikeustoimittaja Rebekka Härkösen kirja Valmis tappamaan — tietokirja, joka kertoo suomalaisista vakavista henkirikoksista ja niiden tekijöistä. Siinä kirjassa käy hyvinkin esille se, että meillä on tässä yhteiskunnassa sellaisia ihmisiä, jotka toimivat varsin impulsiivisesti, väkivaltaisesti ja hyvin raa’alla tavalla, ja he eivät itsekään pysty sitä käyttäytymistään kontrolloimaan. Tällaisia ihmisiä on noin parisenkymmentä kaiken kaikkiaan. Norjassa, jossa tämä lainsäädäntö on jo käytössä, viimeisimmät tiedot, mitä tiedän, ovat, että on noin 15 sellaista ihmistä, joita tämä koskettaa, ja Suomessa noin 20. Esimerkiksi oikeuspsykiatrian professori Hannu Lauerma on todennut, että näitä on noin parikymmentä ja he ovat sellaisia, että heitä ei yksinkertaisesti voi päästää vapauteen. Suomessa rikosoikeus on sellaista, että meillä on todellakin elinkautinen vankeusrangaistus. Esimerkiksi rikos- ja prosessioikeuden emeritusprofessori Matti Tolvanen on aikoinaan itse asiassa selvittänytkin sitä, minkä takia elinkautisvankeudesta pitää aina vapautua, pitää vapauttaa. Sille itse asiassa ei löydy pitävää selitystä. Eli käytännössä voitaisiin myöskin elinkautisvankeudessa pitää samalla tavalla kuin nyt varmuusvankeudella tehdään, mutta meillä on muotoutunut semmoinen käytäntö, että tietyn ajan jälkeen nämä ihmiset sitten vapautetaan, ja on vain ihan yksittäisiä tapauksia, joissa vankeusrangaistus on kestänyt yli 20 vuotta. No, 22 vuotta taitaa tällä hetkellä olla se ennätystuomio, mitä on istuttu elinkautista tässä maassa, ja tämä henkilö, joka tämän tuomion on nyt sovittanut, vapautui viime joulukuussa. Hän on myöskin niitä harvoja, taitaa olla jopa ainoa ihminen, joka on kaksi kertaa tuomittu elinkautiseen. Hän itse on todennut, että hän ei tiedä, mitä tapahtuu, kun hän vapaudessa on ja hänellä ei ole kontrollia. Tämä kertoo kyllä siitä, että varmuusvankeustuomiolle todellakin on tarvetta ja on ihmisiä, joita yksinkertaisesti ei voida vapauteen laskea, ei tavallisten ihmisten joukkoon. Nyt esimerkiksi tämänkin tapauksen kohdalla, ikävä kyllä, kello käy, ja voi olla, että joku menettää taas henkensä. Edellinen henkirikos, minkä takia tämä henkilö toiseen elinkautiseen tuomioon tuomittiin, tapahtui itse asiassa minun kotikaupungissani Kuopiossa. Siinäkin mielessä tämä on aika tuttu tarina minulle noin niin kuin poliisitaustaisena kansanedustajana. Muistan kyllä tapauksen, ja tunsin jopa uhrinkin. Esimerkiksi Norjassa, kun tämä lainsäädäntö on käytössä, Breivik pysyy vankeudessa koko lopun ikänsä. Kun olimme esimerkiksi viime kaudella lakivaliokunnan kanssa vierailemassa juurikin Norjassa ja siellä tutustuimme vankeudenhoitoon, niin he olivat kovin tyytyväisiä, että tämmöinen lainsäädäntö on siellä käytössä. Kun on tässäkin käsittelyssä nyt tullut esille se, että pitäisi vankeustuomioiden ja ‑rangaistusten olla hoidollisiakin toimenpiteitä sillä tavalla, että niillä pyrittäisiin vähentämään rikollisuutta ja vähentämään sitä, että vankeuteen ihmisiä tuomittaisiin, niin tässähän ei todellakaan ole siitä kysymys, niin kuin edustaja Eerolakin tuossa äsken otti jo esille, vaan kysymys on todellakin siitä, että näiden ihmisten ajatusmaailma toimii sillä tavalla, että he ovat vaaraksi toisille ihmisille heidän henkensä ja terveytensä näkökulmasta. Eli tämä lainsäädäntö tulee vaikuttamaan loppujen lopuksi aika pieneen ihmisjoukkoon, niihin parikymmeneen ihmiseen, mikä tässä maassa olisi, mutta taas jos ajatellaan rikosoikeudellisesta näkökulmasta, niin tällaisen lainsäädännön ja muutoksen merkitys on todella suuri. Se on järisyttävä. Siinäkin mielessä tämä on erinomaisen hieno esimerkki siitä, millaisia muutoksia ja kehitystoimenpiteitä tämä hallitus tekee nyt tällä kaudella. Myöskin se edellinen lakialoite, mikä nyt oli tänään käsittelyssä, on osoitus siitä. Tämä on erittäin tarpeellinen ja toivottu muutos. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! On välttämätön pakko nostattaa vielä edustaja Satosen erinomaista retoriikkaa esille. Kyllähän ex-ministerin tausta näkyy hyvin ja talousopettajankin näkemykset ja niin erinomaisesti sanottuna, että kansa, joka ei pysty huolehtimaan itsestään, ei kyllä pysty huolehtimaan ilmastostakaan ja luonnosta. Näinhän se on. Meillä tahtoo olla sellainen vähän pahakin tapa, että me helposti oiomme mutkia ja revimme irti asioita kokonaisuudesta, mutta kylmä tosiasiahan on se, että kun ihan oikeasti asioista päätetään ja asioita hoidetaan, niin kyllähän niitä pitää hoitaa kokonaisuutena. Niitä ei pysty sieltä irrottamaan pois, ja niitä on vietävä kokonaisuutena. Se nähdään niin monessa asiassa, millä tavalla esimerkiksi turvallisuudesta pitää huolehtia ja niin terveydestä kuin koulutuksesta. Kaikki ne liittyvät yhteen, ja tietyllä tavalla siellä se yhteenliimaava on sitten myöskin talous, jonka pitää olla kunnossa, jotta näistä asioista voidaan oikealla tavalla huolehtia. Myöskin sitten toinen ex-ministeri, Savola, tässä otti erinomaisesti esimerkkinä Ukrainan ja sen, millä tavalla nyt siellä junat kulkevat ja millä tavalla autotkin kulkevat. Kyllä siellä polttomoottorit ja dieselmoottorit ovat niitä, mitä siellä käytetään. Sähköllä kulkevia on sangen vähän, kun oikein kunnon kriisi iskee, ja näinhän se tietysti on. Kyllä tämäkin todellisuus meidän on vain tunnustettava ja tunnistettava, että näin nämä asiat menevät. Eivät polttomoottoritkaan tule minnekään vähään aikaan katoamaan. Niissä on valtavasti vielä kehityspotentiaalia. Niitä voidaan tehdä tehokkaammiksi, niistä voidaan tehdä taloudellisempia, ja myöskin päästöjä voidaan niistä edelleenkin vähentää. Niistä löytyy kyllä potentiaalia valtavasti. Sitten tuo väliaikainen käyttövoimavero: On ihan selvää, että kun katsotaan nyt tulevaisuuteen, kun aiheemme on tällainen, niin kyllähän polttoaineisiin liittyy aikamoisia hinnankorotuspaineita. Yksi asia, millä voidaan hillitä niitä paineita, on väliaikaisen käyttövoimaveron poistaminen, ja todellakin sitten voitaisiin osoittaa, että se oli väliaikainen, ja dieselinkin hinta pitäisi sitten sillä tavalla saada edes jollain tavalla aisoihin. Tämä myöskin tulee olemaan ihan huoltovarmuusasia mitä suurimmassa määrin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä nyt pyöritään erinomaisen tärkeän asian ympärillä. Ne puheenvuorot, mitä tässä on asian tiimoilta käytetty, ovat erikoisen hyviä ja rakentavia. Yleisesti ottaen tämä nyt viittaa siihenkin, että kyllähän meillä suomalaisessa poliittisessa kentässä monesta asiasta on yhteisymmärrys, miten asioiden pitäisi olla. Enemmänkin on kysymys siitä, miten niitä sitten hoidetaan ja mitenkä asiat päätetään ja millä tavalla sinne maaliin viedään. Tässä on aika hyvä esimerkki siitä, että kyllä meillä semmoinen konsensus tässä vallitsee hyvinkin syvällisesti. Tietenkin kun puhutaan suunnitelmista, niin nykyaikanahan suunnitelmien teko tai tulevaisuuden näkeminen on erityisen haastavaa ja vaikeaa. Totta kai niitä on tehtävä ja pyrittävä myöskin toteuttamaan. Jos nyt katsotaan ihan lähihistoriaa, niin se, millä tavalla maailma on muuttunut ja millä tavalla oikeastaan ihan ilmasto‑ ja energiakentässä asiat ovat muuttuneet hyvinkin lyhyellä aikaa, on kyllä aika hämmentävääkin. Jos ajatellaan, että siellä lukitaan hyvinkin vahvasti tiettyjä asenteita ja tulokulmia asioihin, niin siinä saattaakin käydä niin, että hetken kuluttua tilanne onkin päinvastainen. Esimerkiksi turpeenkin kanssa on tällä tavalla kyllä, ikävä kyllä, käynyt. Tässä talossa on aikoinaan tehty päätös sillä perusteella, että kolikkoa on heitetty, että onko se nyt uusiutuva energiamuoto vai ei. [Mikko Savola: Harvinaisen huono arpaonni!] — Siinä on kyllä todellakin ollut huono arpaonni. — Jotenkin ehkä kuvastaa myös sitä, minkälaisiin tilanteisiin me saatetaan tässä talossa ylipäätään joutua, kun tehdään päätöksiä ja linjauksia, joilla on valtavan iso merkitys jatkoa ajatellen. Ehkä se on myöskin varoittava esimerkki ja pelottava esimerkki siitä, mihinkä pisteeseen saattavat jotkut tilanteet ajautua. Meillä on turpeessa enemmän varantoja kuin Norjalla öljyssä, ja nyt me olemme ajaneet tilanteeseen, pisteeseen, että me emme voi sitä hyödyntää. Ydinvoima on kanssa hyvin mielenkiintoisella tavalla ollut aikaisemmin energiakentän pelottava paha poika, josta on tullutkin pelastava enkeli. On isoja kansakuntia, suorastaan Euroopan talouden moottoreita, jotka ovat tehneet ydinvoimankin kanssa traagisia virheitä. Nyt ollaan sitten uskomattomissa ongelmissa, niin kuin esimerkiksi Saksa tällä hetkellä on. Jotenkin kuvastaa sitä haastavuutta, mikä suunnitelmien tekemisessä on, mikä on nimenomaan energiakentässä. On varmuudella niin, että energian tarvehan meillä ei vähene vaan päinvastoin se lisääntyy, ja meidän jatkuvasti pitää miettiä enemmän ja tarkemmin sitä, millä tavalla me sitä energiaa oikein tuotamme ja millä tavalla tätä asiaa viedään eteenpäin. Oma näkemykseni on se, että en tästä yhtään nuoremmaksi tule, ettekä tule tekään. Jatkuvasti ajattelen asioita enemmän siitä näkökulmasta, että kun tulen jättämään tässä asioita enemmän ja enemmän tuleville sukupolville, omalle sukupolvelle, joka siellä kotona ja kotikentässä odottaa, niin minkälainen se tulevaisuus ja maailma oikein on. Sikälikin tämä keskustelu on äärimmäisen tärkeätä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Otin vielä puheenvuoron liittyen tähän nuorisorangaistukseen, ja todellakin, niin kuin tuossa edustaja Immonenkin totesi, tässä on kysymys hyvin laaja-alaisestakin keinovalikoimasta, mitä nyt sitten nuoreen rikoksentekijään voidaan kohdistaa, joista läheskään kaikki eivät ole rangaistustyyppisiä, vaan tukityyppisiä toimintoja, jotka ovat äärimmäisen tarpeellisia ja kattavia, kun ajatellaan, että tuommoista nuorta ihmistä, joka syystä tai toisesta on joutunut häiriötilaan, voitaisiin siinä ohjata takaisin kaidalle polulle ja yhteiskuntakelpoisuuteen. Kyllä me tietysti kaikki ymmärretään se, että siinä vaiheessa, kun joudutaan jo rangaistuksia langettamaan, ollaan aika pitkällä ongelmien kanssa. Mutta harva kuitenkaan on toivoton tapaus. Tämä on erittäin hyvää lainsäädäntöä siinäkin mielessä, että se on juuri niin laaja-alaista ja moniviranomaistoimintaa mahdollistavaa. Mutta jos sitten katsotaan todellakin sitä vakavampaa päätä, sitä ääripäätä siellä, että puhutaan jo vankeusrangaistuksista, niin ikävä kyllä, niin kuin sanoin tuossa aikaisemmin, lasten ja nuorten tekemät rikokset ovat kyllä vakavoituneet, puhutaan ihan henkirikoksista, ja silloin rangaistuksena hyvinkin usein on ihan vankeusrangaistusta, ja ikävä kyllä tässä kehitys on ollut sellainen, että sellaisia rangaistuksia on jouduttu langettamaan. Olin juuri tuossa pari viikkoa sitten vierailemassa Oulun uudessa, nykyaikaisessa vankilassa, jossa oli myöskin alaikäisiä vankeja. Tai niitä nyt ei useita ole siellä, mutta yksikin on mielestäni liikaa. Niissä keskusteluissa kävi hyvin ilmi se, että kun tavalliseen vankilaan nyt sitten sijoitetaan alaikäinen vanki, niin sillä tilanteella on erinomaisen paljon työllistävä vaikutus, koska käytännössä se sitoo koko ajan vartijan, vähintään yhden vartijan siinä päivärytmissä. Oikeastaan missään tilanteessa ei voida toimia niin kuin normaalien vankien kanssa, koska on pidettävä huolta siitä, että alaikäinen vanki ei joudu minkäännäköisiin ongelmatilanteisiin tai haitallisen vaikutuksen piiriin siellä. Tämmöinenkin asia meidän on yhteiskuntana otettava huomioon, että joudumme langettamaan nuorille ihmisille vankeusrangaistuksia, mutta meidän on siitä huolimatta pidettävä huolta siitä, että se vankeusrangaistus toteutuu niin, että siinä ei tulisi lisävahinkoa eikä se johtaisi haitalliseen kehityskulkuun. Tämäkin asia on ollut hallituksella pöydällä ja kehittämisen alla, joten siinäkin on vahva usko, että eteenpäin mennään. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on nyt käsittelyssä nuorisorangaistuksen korjauspaketti, jos näin voidaan sanoa. Samalla tässä on hyvä esimerkki siitä, miten tämä hallitus kehittää ja uudistaa lainsäädäntöä ja vahvistaa turvallisuutta ja varsinkin tekee niitä uudistuksia erinomaisen tärkeillä alueilla, niin kuin tämäkin, joka käsittelee nuorisoa ja tietyiltä osin myöskin lapsia, koska niistä hyvin pian aina nuoria tulee. Muistan hyvin, kun nuorisorangaistus aikoinaan tuli voimaan. Sehän sai alkunsa siitä, että oli tarvetta luoda lainsäädäntöä ja keinovalikoimaa laajemminkin, koska nuorten keskuudessa rikollinen käyttäytyminen vähän lisääntyi ja tavanomaiset rangaistukset eivät olleet sopivia. Ne olivat joko liian isoja tai sitten liian mietoja, ja nuorisorangaistus lähti siitä. Sille huomattiinkin heti kyllä olevan tarvetta, ja nuorisorangaistuksia jaeltiinkin ihan tuntuvastikin. Mutta sittemmin määrät ovat lähteneet laskuun, kunnes niitä langetettiin vain muutamia vuodessa, ja tämä johtui käytännössä siitä, että lainsäädäntö ja käytännöt olivat liian epäselviä ja monimutkaisia, että niitä olisi voitu käyttää. Nyt tämäkin epäkohta tässä lainsäädännössä korjataan, ja nuorisorangaistuksen käyttöä sujuvoitetaan. Kyllähän se niin vain on, että lainsäädännön pitää elää ajassa, ja kun ajatellaan, millä tavalla nuorison tekemät rikoksetkin muuttuvat, niin pitää yhteiskunnankin muuttua siinä samalla. Kyllähän tilastot osoittavat, että lasten ja nuorten tekemät rikokset määrällisesti vähenevät mutta kuitenkin ne vakavoituvat samanaikaisesti. Tämä on semmoinen kehitys, joka on hyvin huolestuttava asia. Olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että tämä on äärimmäisen hyvä, tarpeellinen muutos-, kehitys- ja korjauspaketti, ja kannatan sitä hyvin vahvasti. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Otin vielä puheenvuoron tähän liittyen kommentoidakseni vielä sitä tietynlaista lisää, mitä tässä esityksessä on matkan varrella valiokuntakäsittelyssä tullut. Alkuperäinen lakialoite, mikä edustaja Pihla Keto-Huovisen kanssa tehtiin, ei sisällyttänyt eläimiä siihen, vaan kysymys oli lapsiin kohdistuvasta raa’asta väkivaltamateriaalista. On aivan selvä asia, että eläimiinkin liittyvä väkivaltamateriaali on äärimmäisen tuomittavaa ja siihenkin on puututtava, mutta mielestäni ne on kuitenkin pidettävä erillään toisistaan, vaikka kummatkin ovat äärimmäisen vakavia asioita. Nythän tässä seurauksena on se, että tämän raa’an väkivaltamateriaalin rangaistuksena on sakkorangaistus, ja se rajoittaa huomattavalla tavalla poliisin ja viranomaisen toimivaltuuksia, millä tavalla pystytään menemään esimerkiksi etsinnöille ja millä tavalla voidaan käyttää pakkokeinoja. Tämä ei ole sillä tavalla tarkoituksenmukaista, kun ajatellaan taas koko prosessia, eli jos se alkuperäinen ajattelu, mikä tässä aloitteessa oli, oli se, että kun poliisi kohtaa raakaa väkivaltamateriaalia, lapsiin kohdistuvaa raakaa väkivaltamateriaalia, niin se saa siitä toimivaltuuksia sitten tehdä lisäetsintöjä, jolloinka hyvin usein löytyy sitä CAM-materiaalia, child abuse ‑materiaalia. Se olisi ollut taas sitten siinä äärimmäisen tärkeää, ja se yhtenä johtoajatuksenakin oli tässä. No, mediassa myös nähdään sellaista materiaalia — siis ei puhuta pelkästään jostain sosiaalisesta mediasta, vaan perinteisessäkin mediassa, hyvin usein saattaa olla jopa uutisissa — joka sisältää eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa. Kohtasin tämmöisen viimeksi tällä viikolla — ihan kotimaista materiaalia, tuore tapaus — jossa varoituksena oli, että ei herkille katsojille eikä herkille lukijoille, ja siinä oli videomateriaalia, jossa koiraa pahoinpideltiin. Siinä nyt sitten heräsi ajatus, että missä kohtaa sitten menee se, onko se raakaa väkivaltaa vai mitä se oikein on. Kun nyt sitten jopa tämmöinen perinteinen mediakin levittää sellaista materiaalia, niin se materiaali on aika äkkiä aika monen hallussa. On hyvin mielenkiintoista nähdä, miten nyt tämä vaikuttaa siihen ja tuleeko nyt sitten tutkintoja ja tuleeko rikosilmoituksia sitten sellaisista tilanteista, jotka on mielletty perinteiseksi uutisoinniksi ja sananvapaudeksi. Olen tyytyväinen siihen, että valiokunta on lisännyt tuon seurantalausuman, jossa sitten katsotaan, onko tarpeen tähän säätää ihan erillinen vankeusrangaistus, joka liittyisi nimenomaan siihen lapsiin liittyvään raakaan väkivaltamateriaaliin. Oma käsitykseni on, että kyllä tarvitaan ja näin siinä tulee myöskin käymään. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässähän ihan vuodet vilisevät silmissä, kun tätä asiaa lähtee kelaamaan mielessään taaksepäin. On nimittäin kohta jo kuusi vuotta siitä, kun edustaja Pihla Keto-Huovisen kanssa jätimme lakialoitteen tästä asiasta eduskuntaan edellisen hallituksen aikaan. Sillä aloitteella oli itse asiassa yli sata allekirjoittajaa, mikä oli aika selkeä osoitus siitä, että tällaiselle lainsäädännölle on todellakin tarvetta ja sitä haluttaisiin edistää, mutta silloin se ei edennyt siitä sen pitemmälle, mutta nyt se etenee. Tämä on siinäkin mielessä hyvä hetki, vaikka aihe on ikävä. Hallitusohjelman mukaisestihan tämä etenee nyt sitten ihan lainsäädäntöön asti, ja kysymys on väkivaltaisen materiaalin hallussapidon kriminalisoinnista ja myöskin niin sanotun CAM-materiaalin elikkä lasta seksuaalisesti esittävän kuvamateriaalin hallussapidon törkeästä muodosta. Ensinnäkin on ymmärrettävä, mikä merkitys tällaisella erittäin väkivaltaisella materiaalilla on, jossa uhreina ja kohteina ovat lapset, jopa pienet vauvat, ja pahimmillaan se voi olla sitä, että siinä jopa tapahtuu henkirikoksia. Tämä on äärimmäisen vakavaa ja törkeää materiaalia, siis vahingoittavaa materiaalia, ja pelkästään sen näkeminen on vahingoittavaa ja vaurioittavaa, ja tämmöinen materiaali olennaisesti liittyy taas siihen CAM-materiaalin käyttöön. Aina käytännössä kun viranomaiset, poliisi, löytävät lasta seksuaalisesti esittävää kuvamateriaalia, niin sieltä löytyy myös tätä hyvin vakavaa väkivaltaa kuvaavaa materiaalia. Ne liittyvät erittäin olennaisesti yhteen, ja siitähän itse asiassa koko tämä aloitekin on alun perin lähtenyt, että kun tätä materiaalia on löydetty kotietsinnöillä / vastaavissa tilanteissa, niin sille väkivaltaiselle materiaalille ei ole voitu tehdä mitään. Se on pitänyt luovuttaa takaisin tekijöille. Siinäkin on tietynlainen ongelma ja aukko lainsäädännössä ollut, suorastaan niin sanotusti nolo tilanne. Kun tämä yhteys on pystytty osoittamaan, että nämä liittyvät toisiinsa, niin on suorastaan luonnollista, että se myöskin kriminalisoidaan ja siitä tulee rangaistava rikos. Miksi ne sitten liittyvät yhteen, niin yksi syy on se, että se on vaihdannan väline, elikkä sillä käydään kauppaa. Se on valuuttaa, millä sitten tuolla anonyymiverkoissa käydään näistä materiaaleista kauppaa. Siinäkin mielessä, kun tämä nyt tulee rangaistavaksi rikokseksi, pyritään myös puuttumaan siihen, että myöskin tämmöiseen vaihdannan välineenä käytettävään materiaaliin viranomaiset ja yhteiskunta pääsisivät sitten väliin. Tämä on hyvin merkittäväkin asia, vaikka vielä sinne muutamia valuvikojakin jäi lainsäädäntöön, muun muassa rangaistusasteikon osalta ja sekin, että tähän nyt otettiin mukaan myöskin eläimiä kuvaavat teot. Siitä ei niinkään selkeästi ole näyttöä, että näissä tilanteissa niitä eläimiä kuvaavia materiaaleja olisi ollut. Kyllä ne tahtovat olla käytännössä lapsia, mitä niissä väkivaltamateriaaleissa on silloin kun ne ovat tuon CAM-materiaalin mukana. Tässä kohtaa haluaisin esittää ison, ison kiitoksen edustaja Pihla Keto-Huoviselle erittäin hyvästä yhteistyöstä tärkeän asian kanssa, mutta samalla myös haluaisin kiittää keskusrikospoliisia, koska sieltä suunnasta ja niistä keskusteluista, joita sinne suuntaan on käyty, tämä alun pitäen on lähtenyt ja se tarve on tullut selkeämmin sieltä esille, että meillä on lainsäädännössä selkeä aukko hyvin vakavassa asiassa. Ja erityisesti haluaisin kiittää rikoskonstaapeli Mikko Veijalaista, jonka kanssa käydyissä keskusteluissa tämä asia on noussut esille, ja sitä kautta nyt olemme tässä tilanteessa. — Oikein paljon kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä keskusteluita kuunnellessa on käynyt hyvin ilmi, että osakaskuntien osalta saattaa olla aika riitaisaakin toimintaa ajoittain. Kyllähän tämä on tullut itsekin monta kertaa eri yhteyksissä todistettua, se, että näin on, että osakaskuntien osalta saattaa olla hyvin rajujakin ja riitaisia asioita, joita saatetaan aseellakin selvittää. Hyvin usein olen sitä ihmetellytkin, miksi on näin, että hyvin erikoisilta ja joskus jopa aika vähäpätöisiltäkin kuulostavia asioita käsitellään todella rajusti ja lopulta jopa oikeussalissa asti. Ehkä yhtenä syynä voi olla se, että lainsäädäntökin on ollut vähän epäselvempää tai estää sitä sujuvampaa käytäntöä näissä osakaskunnissa. Tietyllä tavalla myös se, jos on kovasti riitaisaa toimintaa, antaa viitettä siihen, että saattavat olla säännötkin epäselviä. Joten kannatan tätä lakiesitystä hyvin lämpimästi, ja toivotaan, että rauha siltä osin laskeutuu edes jonkin verran maahan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisa ministeri! Tartuin tässä nyt tuplakollega Lehtisen erinomaisen hyvään puheenvuoroon, jossa tuotiin jo selkeästi esille myöskin muunlaista näkemystä kuin mitä lainsäätäjän näkökulmasta voi olla, nimenomaan lainvalvojan näkökulmasta, millä tavalla tietosuojalainsäädäntö saattaa hankaloittaakin tehokasta viranomaistyötä, vaikkakin on kysymys äärimmäisen tärkeästä asiasta, millä tavalla me tietoa käsittelemme ja miten sitä suojellaankin. Meillä on ihan tuoreita, uunituoreita, tapauksia oikeuskäytännönkin kautta, miten esimerkiksi poliisitoiminnassa nyt on linjattukin sitä, miten voidaan tietoa käyttää ja millä tavalla poliisi esimerkiksi voi tietoa sitten hyödyntää. Sinä aikana, kun itse olen ollut poliisiorganisaatiossa, tässä on tapahtunut valtava muutos, ja kaikin puolin ei välttämättä ole menty parempaan suuntaan juuri sen takia, että tuntuu, että nykypäivänä on aina jollakin tavalla pahanteossa tai väärintekemässä, jos on tietoja käyttämässä tietojärjestelmistä, kun pitää ottaa huomioon myös se, että viranomaistoiminnassa varsinkin poliisin osalta tieto on enemmän kuin valtaa. Tiedon perusteellahan rikoksia ratkaistaan ja ennen kaikkea niitä myöskin ennalta estetään. Se olisi hyvä muistaa ja myöskin ottaa huomioon aina, kun tällaisia asioita käsitellään ja lainsäädäntöä näissä kehitetään. Itse näkisin niin, että tässä on paljon hyvääkin, mikä voi kyllä lisätä oikeusvarmuutta ja poistaa tulkintaepäselvyyksiä. Tämä ei ole millään tavalla helppo sektori, minkä kanssa liikutaan ja operoidaan, mutta aina kannattaa pitää mielessä myös sitten ne seuraukset, niin positiiviset kuin negatiivisetkin. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Sehän on tosiasia, että monella sektorilla, monella alalla on menossa mullistavia murroksia, ja yksi näistä on tietenkin tuo energiaverkko, energia-ala ylipäätään. Täällä jo aikaisemmin ansiokkaasti nostettiinkin esille kantaverkot ja niitten kehittäminen ja eteenpäinvieminen. Kysyisinkin nyt sitten arvon ministereiltä: Näissä verkkoasioissa hyvin usein otetaan Fingrid ja kantaverkko esille, mutta kun tilanne on, mikä on, murroksellinen, niin millä keinoin voitaisiin tätä vastuuta jakaa ja kehittää sähköverkkoa ja sitä toimintaa laaja-alaisemmin? Olisi laajemmat hartiat kantaa sitä vastuuta ja saada tuloksia aikaiseksi, eikä pelattaisi vain yksien korttien varassa. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Jatkan Business Finlandin tiellä: On erinomaisen hyvä ensinnäkin se, että tuotantokannustin edelleenkin on olemassa, ja sen pitää siellä ollakin. Ennemminkin pitää olla suunta se, että tuotantokannustimen summaa kasvatetaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Mutta se, mikä siellä tällä hetkellä on erityisen vaikea tilanne, on se, että kriteerit, millä tuotantokannustinta voidaan myöntää, ovat sellaisia, että ne sulkevat pois huomattavan paljon suomalaisiakin, kotimaisiakin tuotantoja, koska tuotantojen budjettikriteerit ovat niin suuria tai tv-sarjojen niin korkealla. Tämähän tarkoittaa sitä, että esimerkiksi nytkin, tänäkin vuonna todennäköisesti jää myöntämättä sitä tukea sen takia, että ei ole niin paljon niitä kriteereitä täyttäviä tuotantoja. Tämä olisi sellainen asia, joka ei vaadi budjetointia, ei minkäännäköistä resursointia. Tässä tehtäisiin vain päätös kriteereitten muuttamisesta, mikä taas olisi äärimmäisen hyvä asia alalle ja myös sen kasvun luomisessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Heti alkuun pitää tässä nyt kiittää vielä kerran siitä, että nuo elokuva-alan sopeutukset peruttiin. Se oli äärimmäisen hyvä, tarpeellinen ja perusteltu päätös ja alalle kriittinen asia. Kyllä se niin on, että suomalaiset haluavat nähdä suomalaisia elokuvia ja suomalaisia tarinoita ja suomalainen elokuva kiinnostaa, eli tämä oli erinomaisen tärkeätä. Tätä kautta menenkin sitten oikeastaan tuohon av-alaan: Siellähän on menossa valtavan iso murros. Käytännössä kaikki muuttuu — se, mitenkä tuotantoja rahoitetaan, miten niitä tuotetaan, miten niitä levitetään ja käytetään — ja tässä yhtä aikaa on olemassa mahdollisuuksia mutta myöskin uhkia. Haluaisinkin ministeriltä kysyä: onko nyt niin, että siinä roolissa, mikä yhteiskunnalla tässä asiassa on, asiat on otettu huomioon ja tämmöinen valtava murros on otettu huomioon niin, että meillä kaikki järjestelmät sieltä Business Finlandista asti koulutukseen ja rahoitusmekanismeihin asti ovat ajan tasalla, niin että voitaisiin nämä mahdollisuudet hyödyntää? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Meillä on tässä nyt käsittelyssä sisäministeriön hallinnonalan pääluokka, ja täytyy myöntää, että tätä paperia voi käsitellä ja käpistellä tässä tyytyväisyydellä. Nämä lisäykset ovat tällaisessa taloustilanteessa hyvinkin haastavia tehdä, mutta ne kuitenkin tehdään. Onhan se niin, että paras turva kriisiä vastaan on vahva julkinen talous, ja sitähän se ei tällä hetkellä ikävä kyllä ole. Se on enemmänkin surkea, mutta siitä huolimatta sisäiseen turvallisuuteenkin tehdään tällaisia panostuksia. Minusta se on osoitus siitä, että se ei ole pelkästään turvallisuusvalinta, vaan se on myöskin hyvin selkeä arvovalinta, mitä me näillä vähillä varoillamme teemme ja mihin me panostamme. Kun oikeastaan katsotaan jo tässä tätä poliisinkin osuutta, niin siellä on 43 miljoonaa euroa enemmän kuin vuonna 2025. Yksi asia, mikä varsinkin tässä nyt miellyttää, on se, että toimintamenoihin osoitetaan pysyvää lisäystä yhteensä noin 11 miljoonaa euroa. Kun ajatellaan tämmöistä taloustilannetta, missä me ollaan ja missä me eletään, niin kyllähän historia osoittaa sen — ja omasta poliisitaustanikin muistan kyllä — että aina kun valtiontaloudessa oli tiukat paikat, niin kyllä tahtoi olla niin, että poliisin toiminnasta nipistettiin. Joskus 70-luvulla aikalaiset kertoivat, että silloin ajettiin keikoille pakilla, kun oli säästötavoitteet myöskin polttoaineitten osalta. Mutta tämmöisessä tilanteessa nyt pelin henki on täysin toisenlainen. Kun katsotaan vielä, minkälaisia pysyviä lisäyksiä tänne on osoitettu, niin siellä on muun muassa koulupoliisitoimintaan 2 miljoonaa, siellä on harmaan talouden ehkäisyyn 3,5 miljoonaa, nuoriso- ja jengirikollisten torjuntaan 5 miljoonaa, ja valmiusyksikkökin saa suorituskyvyn nostoon 5,2 miljoonaa ja rahoitusta nostetaan 8 miljoonaan euroon kehyskauden aikana. Nämä ovat juuri oikeisiin kohteisiin meneviä lisäyksiä ja parannuksia, millä poliisitoimintaa nyt tämmöisessä hyvin haastavassa todellisuudessa ja ajassa tehdään. On myöskin merkille pantavaa, että tämä hallitus panostaa sisäiseen turvallisuuteen kattavasti kaikilla alueilla. Esimerkiksi nyt nostaisin esille PTR-yhteistoiminnan — poliisi, Tulli ja Raja — joka on äärimmäisen tehokasta ja valtava resurssi myöskin, kun pystytään yhdistämään voimia ja tekemään yhdessä asioita. Tämä on itse asiassa kansainvälisessä vertailussakin aika poikkeuksellista yhteistoimintaa. Myöskin pelastuspuolelle tulee lisäyksiä: siellä lisätään pelastajien määrää. [Puhemies koputtaa] Itse asiassa perjantaina, kun menen Pelastusopistolle valmistumistilaisuuteen, niin näitten terveisten kanssa on sinne ihan hyvä mennä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Heti alkuun pitää kiittää ministeriä ja hallitusta juuri oikeista asioista ja oikeista päätöksistä, mitä on tehty sisäisen turvallisuuden eteen ja sen kehittämiseksi. Nytkin katsotaan täällä tätä lukemaa, mikä meillä on viivan alla, 43 miljoonaa enemmän kuin edellisenä vuonna tähän budjettiin, ja näitä pysyviä lisäyksiä on myöskin suunnattu juuri sellaisiin asioihin, mitkä ovat juuri oikeita. Näin se pitää tehdäkin, kun tämmöisessä ajassa eletään, missä poliisi on se ensivasteviranomainen hybridivaikuttamisessa, eivätkä minnekään ne aikaisemmatkaan turvallisuusuhat ole hävinneet, niin kuin täälläkin näissä keskusteluissa on hyvin käynyt esille. Varsinainen kysymykseni kyllä liittyy sitten vähän toiseen asiaan. Edustaja Lehtinen nostikin hyvin esille sen, että ihmisillä on halu auttaa Ukrainaa, ja meillä on eduskunnassa sisällä erinomaisen ansiokas lakialoite, edustaja Jäntin tekemä lakialoite rahankeräyslaista, joka liittyy nimenomaan siihen, [Puhemies koputtaa] että kaikki voisivat osallistua Ukrainan tukemiseen. Rahankeräyslaki on hyvin monimutkainen ja epäselvä, [Puhemies koputtaa] ja tämä on siellä menossa. Onko tämän tilanne nyt mikä?

Arvoisa rouva puhemies! Palauttelen keskustelua vielä hetkeksi raiteille. Kuten tuossa edustaja Kopra hyvin ansiokkaasti jo esittelikin sen, että tämän Karjalan radan osalta on tuo 90 miljoonaa, joka sinne on osoitettu, ja se on selkeä osoitus siitä, että asia etenee ja hallitusohjelmaa noudatetaan. Edustaja Siposellekin muistuttaisin, että se Savon rata panostuksenakin on äärimmäisen tärkeä. Tuollahan on se pulska 40 miljoonaa myöskin kirjattuna, että näitä asioita viedään eteenpäin. Ja tämä hallitushan toteuttaa hankkeita ja vie niitä maaliin, ja sehän perustuu siihen, että hallitus myös noudattaa hallitusohjelmaa ja sitoutuu sen toteuttamiseen, ja näin niitä viedään sitten eteenpäin yhteisellä pelisuunnitelmalla ja pelikirjan mukaisesti. Haluaisinkin kiittää tässä kohtaa ministeriä yhteistyöstä ja samalla myös jaoston puheenjohtajaa ja myöskin valiokuntaa erinomaisen hyvästä, tuloksekkaasta yhteistyöstä. Meillä on siellä hyvä tekemisen meininki, ja asioita on saatu vietyä eteenpäin. Kaikki on tehty, mitä eteen on tuotu. Kiitoksia siitä.

Arvoisa puhemies! Tässä pitää heti kärkeen vähän puuttua edustaja Hoskosen todistukseen siitä, että Pohjois-Karjalaan ei ole tullut mitään. Se nyt ei välttämättä ihan pidä paikkaansa. Tilanne ei välttämättä ole ihan niin synkkä. Kyllähän sinne on tullut ja Pohjois-Karjalan eteen on töitä tehty, ja tietysti tuoreimpina asioina tällä sektorilla on esimerkiksi Lieksanjoen silta, maakuntalennot on sinne turvattu, ja on myöskin nuo jakovarat, mitä nyt juurikin tässä on päätetty. Sieltäkin on useita kohteita sinne saatu. Eli välttämättä se, että ei mitään, ei ihan täysin pidä paikkaansa. Ja tietenkin edustaja Harjanteellekin voin sanoa, että saavutettavuus on kuitenkin äärimmäisen tärkeä asia. Monesta näkökulmasta kyllä lentojenkin turvaaminen on äärimmäisen tärkeätä ja perusteltua nimenomaan esimerkiksi tuolla Kainuu—Pohjois-Karjala—Joensuu-sektorilla. Mutta liikennettä pitää kehittää laaja-alaisesti ja monipuolisesti. Täällä on jo nostettu esille tuo Karjalan rata. Länsirata on vienyt aika paljon ilmatilaa viime aikoina, mutta myös Karjalan rata on äärimmäisen tärkeä kehittämiskohde. Saimaan kanava on kiinni, ja valtavat tonnistot ovat siirtyneet sinne kumipyörille ja raiteillekin. Voisi olla ihan perusteltua tuodakin tässä kohtaa esille ministerin näkemys, mikä on Karjalan radan tilanne tällä hetkellä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Opposition vaihtoehtobudjetit ovat vähän niin kuin vaihtoehtoyhteiskuntia, ja niistä saadaan vähän maistiaisia ja onneksi ei yhtään sen enempää. Mikä nimittäin muuttuisi? Mikä muuttuisi tästä? Mikä muuttuisi siitä, mitä edellisellä kaudella tehtiin ja mikä maan talouden karille ajoi? Ja todisteitahan tästä alkaa tulla VTV:stä lähtien ja Hesari viimeisimpänä, ettekä tätä pääse mihinkään karkuun. Se on tosiasia. [Antti Kurvinen: Kilpi, tutustukaa tähän paperiin!] Edelleenkin näyttää olevan ruori irti ja kaasu hirttänyt pohjaan, vaikka kivillä ollaan jo. Ja ainoana lääkkeenä siellä on vero, vero, vero [Antti Kurvinen: Veron alennus on keskustan lääkkeenä!] ja vielä maastapoistumisvero, ja kun lasketaan yhteen, niin siitä tulee kasvunvero. Tätäkö ihan oikeasti halutaan? Jos joku nyt tarvitsee sitä tarkkailuluokkaa, niin kyllä se edustaja Eskelinen on. Sen verran pahasti olivat luvut pielessä, että matematiikasta tuli kyllä nyt ihan pyöreä hylsy.

Arvoisa puhemies! Tätä lakiuudistusta on odotettu pitkään. Lastensuojelussa on ajauduttu kriisiin sen takia, että siellä toimijat ovat olleet ilman toimivaltuuksia, työkalut on otettu pois, ja ihan perustason lasten kasvatuksellisista, lastensuojelullisista toimenpiteistä on tullut merkillisiä, monimutkaisia, byrokraattisia, hallinnollisia sekasotkuja. Jopa puhelimen käytön rajoittaminen on ollut hyvin monimutkainen hallinnollinen menettely, jossa pitää kuulla asianosaisia ja täyttää lomakkeet. Tämä ei ole millään tavalla lasten edun mukaista, ja tämä on hyvin laajamittainen ongelma. Nyt tämä ongelma korjataan tämän lastensuojelulain muutoksen osalta, ja se on vielä kaksiosainen, valtavan iso kokonaisuus. Haluan kiittää siitä, että tämä vihdoin ja viimein tulee tänne käsittelyyn, ja se todellakin noudattelee sitä tarvetta, mikä siellä kentällä on. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ihminen on siinä mielessä erikoinen ja outokin otus, että se tottuu melkeinpä mihin vain. Kyllähän tässä nyt ollaan saatu huomata, että se tottuu myös esimerkiksi sotaan, ja sehän on ollut meillä tässä jo pitkään, jatkuvasti, päivittäin läsnä. Jos olisin esimerkiksi siitä hetkestä, kun tulin eduskuntaan valituksi 2019, nyt yhtäkkiä joutunut tähän hetkeen — olisin silloin lukenut esimerkiksi otsikoita, mitä tänäkin päivänä lehdissä ja mediassa on — niin kyllähän järkytys ja jotenkin täydellinen epäusko olisivat olleet aivan varma asia. Kyllä siinä kohtaa olisin ollut aivan varma, että olenkin joutunut jonkinnäköiseen rinnakkaistodellisuuteen tai dystopiaan, että täällä on sota jatkuvasti läsnä ja siitä puhutaan hyvin rajullakin tavalla. Jos katsotaan esimerkiksi tämänkin päivän ihan tuoreita otsikoita, niin muun muassa Helsingin Sanomissakin otsikoidaan ja uutisoidaan, että ”EU varautuu sotaan viiden vuoden kuluessa”. Pelkästään nämä asiat ovat kyllä edelleenkin hyvin uskomattomia mutta täyttä totta. Mutta sekin on totta ja realismia, että tämän kehityksen myötä Suomi ei ole enää olematon, pieni maa jossain siellä maailman laidalla, kaukana siellä, vaan tämän rajun kehityksen myötä kyllä Suomi on siirtynyt maailman- ja turvallisuuspolitiikan ihan etulinjaan, jossa Suomen sana ja Suomen osaaminen todellakin painavat. Voidaan kyllä todeta, että Suomi on nimenomaan näissä asioissa kokoaan huomattavasti suurempi toimija. Me käsittelemme tällä hetkellä tässä istunnossa nyt Puolustusvoimien osallistumista Naton rauhanajan puolustuksen tehtäviin 2026, ja se on, puhemies, totta vieköön vähintäänkin yhtä tärkeää ja merkityksellistä kuin osallistuminen sodanajan yhteisiin puolustuksen tehtäviin. Tämä on äärimmäisen kannatettavaa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä on täysin rauhallista. — Näin kirjailijataustaisena edustajana minäkin tässä nyt nostattelen vähän näitä korvausasioita ja kirjallisuutta esille. Kyllähän se niin on — voin ihan omakohtaisestikin todistaa — että kirjailijoitten leipä on pieninä, pieninä murusina ympäri maata ja maailmaa ja jokainen murunen on äärimmäisen tärkeä. Kun tässä juuri aamulla tavattiin kirjailijoita kahvilla, niin siellä hyvin selkeästi nostettiin esille, että tuo lainauskorvaus on vähän ongelmissa, että mitä enemmän nämä lainausmäärät ovat kasvaneet, sitä enemmän korvaukset ovat pienentyneet. Se on vähän epälooginen tilanne ja huono tilanne, ja siihen olisi itse asiassa ihan ratkaisukin, kun siellä on siirtomäärärahaa se 450 000 olemassa, jonka voisi ihan niin kuin ensiapuna antaa kyllä laastariksi tähän ongelmaan ja haavaan. Ja sitten on se Celia-laina tosiaankin: jos ajatellaan, että siellä on 1,4 miljoonaa lainausta, niin yli miljoona lainausta jää korvaamatta, ja se on vain sen takia, että laki on toimimaton ja ajastaan jäänyt. [Puhemies: Aika!] Tekninen korjaus tässäkin olisi hyvä. — Kiitos.