Paula Werning

Kiitos, arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva kansalaisaloite puolustushankintojen säätelystä on herättänyt tärkeän keskustelun. Valiokunnassa pidimme aloitetta arvokkaana ja pidän itsekin. Se on tuonut julkiseen keskusteluun aihepiirin, joka on perinteisesti ollut varsin asiantuntijavetoista. On demokratian voimavara, että kymmenettuhannet kansalaiset kantavat huolta Suomen puolustuksen kestävyydestä ja eettisistä perusteista. Kuitenkin, arvoisa puhemies, tarkastellessamme aloitetta Suomen kokonaisturvallisuuden ja uskottavan puolustuskyvyn kannalta johtopäätös on selvä: ehdotettu lainsäädäntömuutos ei ole tässä ajassa perusteltu. Olen perehtynyt kansalaisaloitteeseen ja asian käsittelyyn varsin perusteellisesti puolustusvaliokunnassa, ja näihin käsittelyihin pohjautuen perustelen kantaani seuraavasti. Ensiksikin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkein päämäärä on turvata itsenäisyytemme, alueellinen koskemattomuus ja estää Suomen joutuminen aseelliseen konfliktiin. Tämän tavoitteen saavuttaminen vaatii, että voimme kehittää ja ylläpitää suorituskykyistä puolustusta. Hankintojen on perustuttava ensisijaisesti suorituskykyyn, huoltovarmuuteen ja elinkaaren hallintaan. Toiseksi on huomioitava kansainvälinen konteksti. Vastaavaa sääntelyä ei ole missään verrokkimaassamme, ei muissa Pohjoismaissa eikä EU-alueella. Erillinen kansallinen sääntely voisi lisätä kaupan esteitä, nostaa kustannuksia ja johtaa sotilaallisesti heikompiin ratkaisuihin. Se voisi jopa vaarantaa kriittisten suorituskykyjen käyttöönoton nopeassa aikataulussa. Arvoisa puhemies! Lisäksi on tärkeää korostaa, ettei puolustushankintoja tehdä tyhjiössä. Suomi noudattaa jo nyt kansainvälistä oikeutta, pakotteita ja EU:n sitovia päätöksiä. Nykyinen lainsäädäntö ja EU-direktiivi tarjoavat riittävät puitteet huomioida turvallisuus- ja ulkopolitiikan kannalta keskeiset seikat tapauskohtaisesti. Suuret hankinnat arvioidaan aina osana valtion kokonaisvaltaista turvallisuuspolitiikkaa. Puhemies! Yhdyn kuitenkin siihen huoleen, joka liittyy riippuvuuksiin. Meidän on vahvistettava kotimaista ja eurooppalaista puolustusteollisuutta ja sen pohjaa, jotta kriittisiä riippuvuuksia syntyy mahdollisimman vähän. Riippuvuuksia on hallittava koko järjestelmän elinkaaren ajan. Vaikka en kannata lainsäädännön muuttamista, tunnistan tarpeen kehittää hankintaprosessin tietopohjaa. Voimme edistää aloitteen tavoitteita kehittämällä käytäntöjä nykyisen sääntelyn puitteissa siten, että humanitaarisen oikeuden näkökohdat ja maariskit tulevat arvioiduiksi entistä järjestelmällisemmin. Näillä esittämilläni perusteilla, arvoisa puhemies, olen täysin puolustusvaliokunnassa tekemämme kannan takana. Kannatan kansalaisaloitteen hylkäämistä, mutta painotan kuitenkin samalla sitä, että hankintaprosessien jatkuvaa kehittämistä ja huoltovarmuuden varmistamista tulee jatkossakin kehittää.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän myös aloitteentekijöitä, mutta katson, että on tärkeää oikaista mielikuva, että puolustushankinnat olisivat säätelemätöntä aluetta. Päinvastoin ne perustuvat tiukkaan kansalliseen lakiin ja EU-direktiiviin. Suomi on sitoutunut kansainväliseen oikeuteen ja asekauppasopimuksiin. Kuten on todettu, nykyinen sääntely ei estä ulko- ja turvallisuuspoliittisten näkökohtien huomioimista. Päätökset strategisista hankinnoista tehdään valtioneuvoston tasolla ja niissä katsotaan kokonaisuutta, ei ainoastaan teknisiä ominaisuuksia. Emme tarvitse uutta byrokraattista kerrosta, joka voisi päinvastoin vaikeuttaa EU-tason yhteishankintoja, joita pyrimme parhaillaan helpottamaan. Näillä perusteilla ja salissa nousseilla perusteilla en pysty kannattamaan kansalaisaloitteen hyväksymistä.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tänään täällä on puhuttu numeroista, prosenteista ja tilastoista, olemme käsitelleet köyhyyttä koskettavaa välikysymystä. Mutta sadoilletuhansille suomalaisille nämä ovat sitä jokapäiväistä elettävää arkea, ne ovat jokapäiväistä selviytymistaistelua. Itsekin tiedän hyvin omasta menneisyydestäni, mitä tiukalla eläminen on. Tiedän hyvin, miltä tuntuu laskea senttejä ruokakaupan kassalla ja toivoa, että kortti ei hylkää, koska ei ole katetta. Tiedän sen kalvavan tunteen, kun joutuu valitsemaan lapsen talvihaalarin ja leivän välillä. Juuri tästä omasta kokemuksestanikin katsoen minun on todella vaikea hyväksyä tätä Orpon—Purran hallituksen linjaa, joka potkii jo valmiiksi maassa makaavia. Arvoisa puhemies! Hallitus puhuu kauniisti kannustamisesta, mutta todellisuudessa tämä hallituksen politiikka on puhdasta kurjistamista. Te olette leikanneet työttömyysturvan lapsikorotukset, vieneet asumistuen suojaosan ja lopulta jopa toimeentulotuen vähäisen ansiovähennyksen. Te olette poistaneet kannustimet vähäisellekin työnteolle tilanteessa, jossa työttömyys on Euroopan korkeimpia ja leivän perässä juokseminen on monelle arkipäivää. Katsokaa sieltä ministeriaitiosta ympärille: miljoona suomalaista on köyhyys- ja syrjäytymisriskissä. Se on joka kuudes meistä. Samaan aikaan kun tavalliset perheet, yksinhuoltajat, eläkeläiset tinkivät kaikesta, te annatte yli kymppitonnin kuussa tienaaville tonnien verohelpotukset. Te annatte suuryrityksille veronkevennyksiä velkarahalla, vaikka ennen vaaleja huusitte kurkku suorana velkaantumisen lopettamisesta. Tosiasiassa te siellä ministeriaitiossa otatte velkaa enemmän kuin kukaan ennen teitä, mutta ette käytä sitä ihmisten arjen turvaamiseen vaan rikkaimpien taskujen täyttämiseen. Arvoisa puhemies! Karua on myös teidän harrastama asuntopolitiikka. Hallitus on tietoisella päätöksellään romuttanut kohtuuhintaisen asuntotuotannon. Valtion asuntorahasto on lakkautettu, aso-asunnot lopetettu ja rakennusala ajettu syvään taantumaan. Tulos näkyy kyllä kadulla. Asunnottomuus on noussut 20 prosenttia, ja pitkäaikaisasunnottomuus kasvaa ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Kela käskee tuhansia ihmisiä muutamaan halvempaan asuntoon, mutta kun niitä ei ole. Te ette leikkaa vain seinistä, te leikkaatte ihmisten turvallisuudesta ja itsekunnioituksesta. Ja hallitus vastaa tähän kaikkeen mantralla: veronalennukset tuovat kasvua. Mutta, arvoisa herra puhemies, tutkimustieto sanoo aivan muuta. Ne eivät tuo kasvua, ne tuovat tuloeroja. Ne hyödyttävät eniten suurituloisia, suurituloista miestä esimerkiksi Espoossa, kun taas Kainuun ja Pohjois-Karjalan lapsiperhe maksaa laskun. Onko tämä reilua? — Ministerit, ymmärrän, että on tärkeämpääkin tekemistä, kuiskutella keskenään, mutta myös täällä on tärkeitä asioita. [Sari Multala: Puhuttiin nimenomaisesti tästä asiasta!] — Hyvä, ja kuunnelkaa myös. Arvoisa puhemies! Hallituksen suurin ongelma on se, että ette selvästikään tunnista päätöksenne seurauksia tavallisen ihmisen arjessa. Kun inflaatio laukkaa ja sähkön, dieselin sekä ruuan hinta nousee, te lisäätte taakkaa poistamalla ay-jäsenmaksun verovähennyksen ja nostamalla maksuja. Työssäkäyvänkin perhe on teidän politiikallanne ja veropolitiikallanne monesti siellä pakkasen puolella. Minä en voi hyväksyä tätä. Sosiaalidemokraatit palauttaisivat suojaosat, jotta työnteko aina kannattaisi. Me rakentaisimme tukipaketin rakennusalalle ja turvaisimme kohtuuhintaisen asumisen. Me haluamme rakentaa luottamusta, emme repiä yhteiskuntaa kahtia. Hallitus, onko teille todella tärkeämpää suojella suurituloisia kuin varmistaa, että jokaisella suomalaisella lapsella on ruokaa pöydässä, puhtaat vaatteet, lämmin koti ja jokaisella eläkkeensaajalla on varaa lääkkeisiinsä?

Arvoisa rouva puhemies! Suomen Nato-jäsenyys tarkoittaa turvallisuutta, mutta se tarkoittaa myös vastuuta. Tämä selonteko koskee sitä, miten Suomi kantaa oman osuutensa liittokunnan yhteisestä puolustuksesta vuonna 2025. Kyse on Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtävistä, siis siitä toiminnasta, joka on osa liittokunnan normaalia arkea. Näihin tehtäviin osallistumalla liittolaiset osoittavat käytännössä sitoutumisensa yhteiseen pelotteeseen ja yhteiseen puolustukseen. Suomelle on tärkeää osoittaa tämä sitoutuminen konkreettisesti. Suomi osallistuu vuonna 2027 erityisesti Naton merellisiin tehtäviin, pysyviin laivasto- ja miinantorjuntaosastoihin. Toiminta painottuu Itämerelle, Pohjanmerelle ja Pohjois-Atlantille, mutta samalla Suomi toimii osana Naton 360 asteen turvallisuusajattelua koko liittokunnan alueella. Tämä on Suomen kokoon nähden merkittävä ja tarkoituksenmukainen panos. Arvoisa puhemies! Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut Venäjän hyökkäyssodan seurauksena. Samalla Itämeren alueen merkitys on korostunut entisestään. Alueella näkyvät yhä vahvemmin erilaiset hybridiuhat, kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat riskit, tiedustelu ja varjolaivaston toiminta. Näihin uhkiin vastaaminen edellyttää liittolaisilta läsnäoloa, yhteistyötä ja valmiutta toimia yhdessä. Suomen osallistuminen Naton merivoimaosastoihin on konkreettinen tapa vahvistaa Itämeren turvallisuutta. Samalla Suomi kantaa vastuuta myös Naton pohjoisen ulottuvuuden vakaudesta. On tärkeää nähdä, että tämä osallistuminen ei ole irrallinen toimi, vaan se on tätä meidän Nato-jäsenyyden toiminnan aikaista jatkumoa. Suomi on jo osallistunut Naton tehtäviin vuodesta 2024 lähtien, ja toiminnasta on tullut osa Puolustusvoimien täysin normaalia toimintaa. Arvoisa puhemies! Selonteossa esitetty osallistuminen on mitoitettu oikein. Se vahvistaa Suomen asemaa luotettavana liittolaisena ja lisää yhteensopivuutta muiden Nato-maiden kanssa. Samalla osallistuminen sovitetaan yhteen kansallisen puolustuksen tarpeiden kanssa, ja tämä on äärettömän välttämätöntä. Suomi on Naton itäistä sivustaa, ja meidän roolimme on alueemme turvallisuuden tuottajana keskeinen koko liittokunnalle. Puhemies! Naton uskottavuus rakentuu siitä, että jokainen jäsen osallistuu. Yhteinen puolustus ei ole vain sopimus paperilla, vaan se on juurikin sitä käytännön toimintaa, harjoittelua ja läsnäoloa. Tämä selonteko on osa tätä kokonaisuutta. Suomi toimii vastuullisesti, ennakoivasti ja yhdessä liittolaisten kanssa. Se on paras tapa vahvistaa sekä omaa että myös koko Euroopan ja Naton turvallisuutta.

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin pääministeri Orpoa, mietin, puhummeko me samasta Suomesta. Te maalaatte kuvan hallituksen sotetoimista, joissa sumu hälvenee ja majakka loistaa. Tiedättekö, monen suomalaisen arjessa majakanvalo on sammunut ja sumu sen kuin sakenee. Hallituksen juhliessa 600 miljoonan ylijäämää on syytä kertoa, millä hinnalla se on tehty. Se on tehty palveluverkkoa karsimalla, ammattilaisia irtisanomalla sekä siirtämällä vastuuta alueille ilman riittäviä resursseja. Pääministeri, sanoitte, että ongelma on mielikuvissa. — Ei ole. Ongelma on siinä, ettei lapsi pääse terapiaan, ettei ikäihminen saa hoitoa ajallaan ja ettei hoitaja jaksa enää yhtään ylimääräistä vuoroa. Siinä ovat mielikuvat kaukana. Hyvinvointialueiden tehtävä ei ole tehdä ylijäämää, vaan turvata ihmisille hoito silloin, kun sitä tarvitaan. Hyvinvointivaltio on lupaus, että jokaisesta pidetään huolta. Pääministeri Petteri Orpo, ymmärrättekö te, että teidän toimenne romuttavat tämän lupauksen?

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitän ministeriä selkeästä esityksestä. Nuorten rikollisuuteen pitää puuttua, ja uskon, että me olemme tässä salissa kaikki siitä samaa mieltä. Kysymys kuuluukin: puutummeko siihen tavalla, joka oikeasti katkaisee rikoskierteen, vai tavalla, joka näyttää kovalta mutta jolla tulokset eivät ole toivottuja? Hallituksen esityksessä nuorisorangaistuksen enimmäiskestoa pidennetään yhdestä vuodesta kahteen vuoteen. Lisäksi rikoksen vakavuus nostetaan selkeämmin perusteeksi tuomita nuorisorangaistus. Tavoitteena on lisätä sen käyttöä. Tässä kohtaa on hyvä pysähtyä yhden faktan äärellä ja miettiä sitä, että nuorisorangaistusta tuomitaan tällä hetkellä vain noin 5—10 nuorelle vuodessa, ja se on varsin vähän. Tästä syystä ensimmäinen kysymys kuuluu: mistä tämä johtuu, onko ongelma rangaistuksen pituus vai se, että seuraamus ei ole riittävän toimiva, resursoitu tai tarkoituksenmukainen? Puhemies! Pelkkä rangaistuksen pidentäminen ei vielä katkaise rikoskierrettä. Nuorten kohdalla vaikuttavuus syntyy siitä, että seuraamus on samaan aikaan velvoittava ja kuntouttava. Sen pitää ohjata kouluun, hoitoon ja arkeen kiinni. Jos nuorella on päihdeongelma tai mielenterveyden haasteita, ratkaisevaa ei ole se, lukeeko laissa mahdollisuus hoitoon, vaan se, pääseekö nuori hoitoon. Tässä esityksessä on äärettömän hyviä elementtejä: opintoihin ohjaamisen vahvistaminen on tismalleen oikea suunta, päihdehoidon mahdollistaminen osana seuraamusta on erittäin tärkeää. Mutta toivon, että nämä eivät jää pelkästään paperille. Jos seuraamuksen sisältö ei oikeasti vahvistu, jos resursseja ei ole riittävästi, käy helposti niin, että rangaistus kovenee muodollisesti mutta nuoren tuki ei silti parane. Silloin emme lisää turvallisuutta, silloin ongelma vain siirtyy eteenpäin. On myös olemassa riski niin sanotusta seuraamusjärjestelmän laajenemisesta. Kun enimmäiskesto pitenee ja tuomitsemisen perusteita väljennetään, nuorisorangaistus voi alkaa koskea myös sellaisia tapauksia, joissa aiemmin olisi riittänyt kevyempi seuraamus. Emme saa siis rakentaa järjestelmää, jossa kontrolli laajenee mutta vaikuttavuus ei. Arvoisa puhemies! Nuorten rikollisuus ei ole vain oikeudenhoidollinen kysymys. Siinä on kyse myös koulutuspolitiikasta, sosiaalipolitiikasta ja myös terveyspolitiikasta. Se on sitä, pääseekö nuori ajoissa tukeen, onko koulussa aikuisia, jotka huomaavat, onko perheillä riittävästi apua, onko päihdehoitoa tarjolla silloin, kun sitä tarvitaan. Jos samaan aikaan kiristämme seuraamuksia ja heikennämme arjen palveluita, syntyy siitä ristiriitaa: vaaditaan enemmän, mutta annetaan vähemmän. Tavoiteltavaa on, että seuraamusjärjestelmä on sellainen, joka ei ainoastaan rankaise vaan aidosti vähentää uusintarikollisuutta, sellainen, joka tuo nuoren takaisin koulutukseen, hoitoon ja kiinni arkeen. Jos tavoitteena on, että nuorisorangaistus toimii väliportaana ehdollisen vankeuden ja kevyempien seuraamusten välissä, sen pitää olla sisällöltään vahva ja tasalaatuinen koko maassa, ei niin, että yhdessä maakunnassa on toimiva hoitopolku ja toisessa ei. Turvallisuus syntyy siitä, että rikoskierre katkeaa, ei siitä, että rangaistus kestää pidempään. Ministeri Meri, tässä esityksessä on paljon hyvää ja kannatettavaa, mutta pohdin vielä seuraavia asioita, jotka ovat: Onko meillä resursseja aidosti riittävästi? Onko mahdollisuus hoitoonpääsyyn todellista? Estetäänkö seuraamuksen laajeneminen vääriin tapauksiin? Ja pohdin vielä sitäkin, vähentääkö tämä aidosti uusintarikollisuutta. Näihin kysymyksiin varmasti palaamme näissä salikeskusteluissa ja valiokuntatyöskentelyssä myöhemmin. — Kiitos. [Juho Eerola pyytää vastauspuheenvuoroa]

Rouva puhemies! 43 000 alle 25-vuotiasta nuorta on tänään työttömänä. Itse olen seurannut tätä varsin läheltä. Oma 22-vuotias poikani kouluttautui levyseppähitsaajaksi, kävi armeijan, haki töitä — tuloksetta. Hän halusi päästä töihin täällä Suomessa, mutta mahdollisuutta riittävään toimeentuloon ei tullut. Hän muutti marraskuun alussa Espanjaan, tekee töitä siellä ja maksaa veronsa ja sanoi tässä viimeksi, kun soiteltiin, että ”äiti, ihan huipputyö” ja ”hei, minä pärjään”. Äitinä olen ylpeä, päättäjänä huolissani. Petteri Orpon hallitus lupasi satatuhatta työpaikkaa. Nuorille on tarjolla työllistymisseteli, mutta tämä auttaa vain murto-osaa: 94 prosenttia jää ilman. Kysyn, pääministeri Orpo, teiltä: onko meillä oikeasti varaa kouluttaa näitä nuoria osaajia ja päästä heidät sitten maailmalle, ja monenko nuoren pitää lähteä ennen kuin suunta muuttuu?

Arvoisa puhemies! Suomen liityttyä Natoon itäisen Suomen strateginen merkitys on kasvanut pysyvästi. Nato-raja kulkee nyt itäisessä Suomessa alueen etulinjassa koko liittokunnan näkökulmasta. Turvallisuus ei ole pelkästään sotilaallista suorituskykyä. Maanpuolustustahto rakentuu siitä, että ihmisellä on jotain, mitä puolustaa — työtä, yrityksiä, palveluita — ja uskoa tulevaisuuteen. Jos itäisen Suomen elinvoima heikkenee, heikkenevät samalla myös henkinen kriisinkestävyys ja kokonaisturvallisuus. Kysyn puolustusministeri Häkkäseltä: mikä vaikutus teidän mielestänne on itäisen Suomen elinvoimalla, saavutettavuudella ja Nato-rajan alueen asuttuna pysymisellä Suomen turvallisuudelle ja maanpuolustustahdolle pitkällä aikavälillä?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tänään käsittelyssä oleva hallituksen esitys on jälleen jatkumoa sille, kuinka hallitus kurmuttaa työntekijöitä. Tämä on esitys, joka koskee ihmisten arkea ja heidän turvallisuudentunnettaan ja sitä, uskaltavatko he suunnitella elämäänsä eteenpäin. Käsittelyssä olevassa esityksessä sallittaisiin määräaikainen työsopimus joka vuodeksi ilman perusteltua syytä. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että yhä useampi suomalainen elää jatkossa työelämässä, jossa mikään ei ole muuta kuin epävarmaa: ei seuraava kuukausi, ei seuraava vuosi, ei toinenkaan päivä, vaan jatkuvaa epävarmaa oloa omasta toimeentulosta. Itse olen taustaltani sairaanhoitaja, ja olen tehnyt 20 vuotta töitä naisvaltaisella alalla, jossa määräaikaisuudet ovat arkipäivää ja ovat sitä yhä. Tiedän todellakin, mitä epävarmuus on työelämässä ja miltä se tuntuu. Tiedän, mitä tapahtuu työyhteisössä, jossa työsuhde on katkolla koko ajan. Raskaudesta ei uskalla kertoa. Perheen perustaminen lykkääntyy. Elämää eletään varsin varovasti, koko ajan vähän niin kuin jarru päällä. Itsellenikin on 20 vuoden aikana kertynyt melkoinen pino määräaikaisia työsuhteita, kun tarkastelen mennyttä aikaa, ja uskallan sanoa, että tiedän tasan tarkkaan, mistä puhun, kun puhun työelämästä naisvaltaisella alalla. Hallitus myöntää itse esityksensä perusteluissa, että määräaikaisuuksien lisääminen kasvattaa syrjinnän riskiä, erityisesti raskaus- ja perhevapaasyrjinnän riskiä. Tästä huolimatta hallitus tuo tällaisen katalan esityksen. Se on täysin vastuutonta. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan lähes 44 prosenttia määräaikaisissa työsuhteissa olevista on kokenut raskaussyrjintää. Ei tämä ole mitään arvailua, tämä on tutkittua tietoa. Tämä syrjintä kohdistuu juuri niille aloille, joilla yhteiskuntamme arki lepää: sosiaali- ja terveydenhuoltoon, varhaiskasvatukseen, julkiselle sektorille — niille naisvaltaisille aloille. Arvoisa rouva puhemies! Ei tämä esitys ole mitenkään irrallinen. Se on osa sitä kokonaisuutta, jossa työntekijöiden turvaa heikennetään pala palalta, lomautusilmoitusaikaa lyhennetään, takaisinottovelvollisuus poistetaan pieniltä yrityksiltä. Yhä useammin riski siirretään työnantajalta työntekijälle. Kun lomautuksesta voidaan ilmoittaa vain viikkoa ennen ja irtisanottu ei enää tiedä, onko paluuta työhön, niin epävarmuus ei ole vain teoreettinen asia. Se on unettomia öitä, stressiä ja huolta siitä, millä ihmeellä seuraavassa kuussa selvitään. Hallitusohjelmassa luvataan puuttua raskaus- ja perhevapaasyrjintään sekä vahvistaa tasa-arvoa työelämässä. Tämä lakiesitys vie tismalleen vastakkaiseen suuntaan. Syrjinnästä tulee helpompaa ja sen todistamisesta entistäkin vaikeampaa. Samaan aikaan ihmetellään syntyvyyden laskua, mutta miten ihmeessä nuoret perheet uskaltavat perustaa yhteisen arjen ja hankkia lapsia, jos työelämä on jatkuvaa epävarmuutta ja varuillaan oloa? Raskauden alkuajan pitäisi olla sitä onnellisinta aikaa, ja ihmettelen kahden lapsen äitinä, miten se odottava äiti voi siitä onnen tunteesta täysillä nauttia, kun jatkuvasti takaraivossa piilee pelko siitä, että entäpä jos raskaus työarjessa ja työpaikalla paljastuu. Työllisyyttä ei rakenneta heikentämällä työntekijöiden turvaa. Suomea ei rakenneta pätkätöillä eikä pelolla vaan luottamuksella, vakaudella ja sillä, että ihmiset uskaltavat sitoutua työhönsä ja sitoutua elämään, rakentaa tulevaisuutta, uskoa. Tämä hallituksen esitys lisää epävarmuutta suomalaisten arjessa. Tätä hallituksen esitystä on mahdoton kannattaa.

Arvoisa herra puhemies! Olen itse sairaanhoitaja ja tiedän 20 vuoden sairaanhoitajakokemuksella, mitä määräaikaiset työsuhteet ovat, sillä minullakin on niitä kertynyt melkoinen pumaska. Se tarkoittaa työelämässä käytännössä sitä, että raskaudesta ei uskalleta kertoa, tulevaisuutta ei uskalleta suunnitella eikä omaan työhön uskalleta sitoutua. Elämää eletään koko ajan varsin varuillaan. Hallitus myöntää itse, että määräaikaisuuksien lisääminen kasvattaa syrjinnän riskiä erityisesti raskaus- ja perhevapaasyrjinnän osalta. Silti tämä esitys tuodaan tänne eduskuntaan. Esitys on osa laajempaa kokonaisuutta, jossa työntekijöiden turvaa heikennetään pala palalta, jälleen kerran. Riski siirretään työntekijälle, ja se näkyy valitettavasti työntekijän arjessa stressinä, epävarmuutena ja taloudellisena huolena. Työllisyyttä ei paranneta heikentämällä työntekijöiden turvaa. Valitettavasti tätä esitystä ei voi kannattaa.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan tuoda tähän palautekeskusteluun yksittäisen puolustusvaliokunnan jäsenen ajatuksia Suomen puolustuksen tilanteesta. Minusta kyse ei ole ainoastaan ensi vuoden määrärahoista vaan siitä, miten me täällä varmistamme puolustuskyvyn pitkäjänteisen rakentamisen tuleville vuosille. Suomen turvallisuusympäristö on varsin haastava. Venäjä on siirtynyt avoimeen ja pitkäkestoiseen vastakkainasetteluun lännen kanssa ja käyttää sotilaallisten keinojen lisäksi hybridivaikuttamista. Suomi on Naton jäsenenä sitoutunut ylläpitämään uskottavaa puolustuskykyä kaikissa olosuhteissa ja tukemaan liittolaisia tarvittaessa. Tässä tilanteessa meidän on huolehdittava siitä, että puolustuskyky vastaa toimintaympäristön vaatimuksia. Yhtenä keskeisenä elementtinä on reservi ja vapaaehtoinen maanpuolustus. Puolustusvaliokunnassa saamiemme selvityksien mukaan Puolustusvoimat pystyy nykyisellä henkilöstömäärällä kouluttamaan noin 25 000 reserviläistä vuodessa, mutta todellinen tarve on vähintään 30 000. Tämä tarkoittaa sitä, että vapaaehtoisella maanpuolustuksella ja erityisesti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä MPK:lla on ratkaiseva rooli. MPK tuottaa valtakunnallisesti 125 000 koulutusvuorokautta vuodessa erittäin kustannustehokkaasti ja mahdollistaa reserviläisten omaehtoisen koulutuksen. Tämä tarve koulutukselle on jatkuvasti kasvava. Silti MPK:n rahoitus on jatkuvasti epävarma. Vuodelle 2026 esitetty 8,6 miljoonan euron valtionapu on noin kaksi miljoonaa euroa alle sen, mitä MPK arvioi tarvitsevansa toiminnan turvaamiseen. Tämä epävarma rahoitus vaikeuttaa pitkäjänteistä suunnittelua ja heikentää koulutuksen vaikuttavuutta. Puolustusvaliokunnassa todettiin tämä tilanne kestämättömäksi. Vapaaehtoista maanpuolustusta ei voi johtaa vuosittaisilla viime hetken budjettikorjauksilla. Rahoituksen on oltava ennustettavaa ja pitkäjänteistä. Toinen keskeinen kysymys on tietenkin henkilöstö. Puolustusvoimien palkattu henkilöstö on vähentynyt viime vuosikymmeninä, vaikka tehtävät ovat nyt Nato-jäsenyyden myötä laajentuneet. Nykyinen henkilöstömitoitus ei riitä, ja jaksamisen haasteet ovat todellisia. Henkilöstön riittävyys ja hyvinvointi ovat suorassa yhteydessä Suomen puolustuskyvyn uskottavuuteen. Varusmiesten palvelusolosuhteet ovat myös yksi kriittinen alue. Osassa kasarmeista on edelleen vakavia sisäilmaongelmia, ja tässä asiassa vaaditaan välittömiä peruskorjauksia tai asianmukaisia väistötiloja. Varusmiesten terveyden ja turvallisuuden on oltava etusijalla, eikä tämä ole mikään neuvottelukysymys. Lisäksi varusmiesten päivärahat ovat jääneet jälkeen elinkustannusten kehityksestä. Palveluksen aikana nuorten on pystyttävä hoitamaan arjen perusmenot ilman kohtuutonta taloudellista painetta. Päivärahojen merkittävä korotus on perusteltua sekä oikeudenmukaisuuden että puolustuskyvyn näkökulmasta. Arvoisa rouva puhemies! Materiaalihankinnat, kuten F-35-hävittäjät ja Laivue 2020 ‑alukset, ovat äärettömän tärkeitä, mutta puolustuskyky ei synny pelkästään kalustosta. Se rakentuu koulutetuista reserviläisistä, motivoituneista vapaaehtoisista, jaksavasta henkilöstöstä ja terveistä palvelusolosuhteista. Arvoisa puhemies! Tämä on yksittäisen puolustusvaliokunnan jäsenen puheenvuoro, mutta uskon, että nämä ajatukset voidaan yhdessä jakaa laajalla rintamalla. [Keskeltä: Kyllä!] — Kyllä. — Nämä kiteyttävät ne keskeiset haasteet ja painopisteet, joita Suomen turvallisuus ja puolustuskyky tänä vaikeana aikana tarvitsevat. Haluan kiittää valiokuntaa erittäin hyvästä hengestä ja toivottaa kaikille hyvää joulua. [Eduskunnasta: Hyvää joulua!]

Arvoisa puhemies! Toisena asiana haluan nostaa esiin puolustuskyvyn inhimillisen perustan. Valiokunta on todennut, että Puolustusvoimien henkilöstömäärä ei vastaa Nato-jäsenyyden myötä laajentuneita tehtäviä ja että henkilöstön jaksaminen on koetuksella. En voi olla myöskään kiinnittämättä huomiota kasarmien vakaviin sisäilmaongelmiin. Tähän tilanteeseen puolustusvaliokunta on myös edellyttänyt välittömiä korjauksia tai väistötiloja. Lisäksi on todettava, että varusmiesten päivärahojen taso on jäänyt auttamattomasti jälkeen kustannuskehityksestä ja vaatii merkittävää korotusta. Kysyisin puolustusministeri Häkkäseltä: miten hallitus aikoo käytännössä vahvistaa Puolustusvoimien henkilöstöä, ratkaista kasarmien sisäilmaongelmat ripeästi ja toteuttaa varusmiesten päivärahojen korotuksen tulevalla budjettikaudella?

Kiitos, arvoisa puhemies! En voi olla korostamatta, että koulutettu reservi ja vapaaehtoinen maanpuolustus ovat Suomen puolustuskyvyn ydintä myös Nato-jäsenenä. Puolustusvaliokunta on myös todennut, ettei Puolustusvoimien nykyinen koulutuskapasiteetti riitä vastaamaan kasvaviin tarpeisiin. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä eli MPK:lla rooli on varsin korvaamaton tässä tilanteessa. Tästä huolimatta MPK:n rahoitus on edelleen vuosittain epävarmalla pohjalla, vaikka tarve koulutukselle on kasvava edelleen. Vuodelle 2026 esitetty rahoitus jää noin kaksi miljoonaa euroa alle todellisen tarpeen, mikä vaikeuttaa toiminnan suunnittelua ja heikentää koulutuksen vaikuttavuutta. Myös puolustusvaliokunta on pitänyt tätä asetelmaa kestämättömänä ja edellyttänyt ennustettavaa pitkäjänteistä rahoitusta. Kysyisin puolustusministeri Häkkäseltä: miten hallitus varmistaa, että MPK:n rahoitus mitoitetaan jo budjettiesittelyvaiheessa todellisiin tarpeisiin vastaavaksi ja sidotaan pitkäjänteiseen rahoituskehykseen?

Arvoisa puhemies! Tässä budjetin palautekeskustelussa on paljolti kyse siitä, millä tavalla hallitus kantaa vastuutaan. Valtionosuusuudistus kirjattiin hallitusohjelmaan ja luvattiin toteuttaa, mutta uudistus karahti karille ja jätettiin tekemättä. Nyt sen seuraukset tulevat näkymään kunnissa ja kuntalaisten arjessa. Kysyisin ministeri Ikoselta: Milloin hallitus aikoo tuoda eduskuntaan esityksen, joka korjaa valtionosuusjärjestelmän puutteet? Tapahtuuko tämä esitys parlamentaarisen työryhmän työn jälkeen, vai jätättekö vastuun kylmästi ja tietoisesti seuraavalle hallitukselle?

Arvoisa puhemies! Hallitus lupasi turvata sopimuspalokuntien aseman ja toimintakyvyn. Näin lukee hallitusohjelmassa, näin todetaan sisäisen turvallisuuden selonteossa, ja, ministeri Rantanen, te olette myös todennut tämän useaan otteeseen tässä salissa. Todellisuus on toinen. Varsinais-Suomessa ja Etelä-Karjalassa sopimuspalokuntien sopimuksia irtisanotaan, ja säästöpaineet leviävät muualle maahan. Kyse on rahallisesti varsin pienistä säästöistä mutta turvallisuuden kannalta valtavista riskeistä. Sopimuspalokunnat ovat monella paikkakunnalla se ratkaiseva tekijä, joka varmistaa avun nopean perille pääsyn. Hallitus ei voi samaan aikaan puhua turvallisuudesta ja ajaa alas sen kivijalkaa. Nyt tulee valita, pidetäänkö kiinni hallituksen linjauksista vai jatketaanko juhlapuheita samalla, kun sopimuspalokuntien toimintaedellytyksiä murennetaan.

Arvoisa puhemies! On pysäyttävää, että joulun alla me täällä salissa käymme keskustelua siitä, kuinka heikommassa asemassa olevilta suomalaisilta voidaan vielä ottaa vähän pois — ei lisätä tukea, ei vahvistaa turvaa, vaan viedä pois — ihan tavallisten ihmisten arjesta, niiltä, jotka jo nyt laskevat jokaisen sentin ja miettivät, riittääkö ruoka, riittävätkö lääkkeet, riittääkö voima. Hallituksen esitys ei ole uudistus. Se on kylmä ja mekaaninen leikkauslista. Lista, joka ei tunne ihmistä. Lista, joka ei tunne sairautta, uupumusta, yksinhuoltajan huolia, mielenterveyden haavoja tai nuoren epävarmuutta. Lista, joka katsoo vain numeroita, ei yhtäkään ihmistä niiden takana. Puhemies! Kun hallitus leikkaa toimeentulotuen perusosaa, se ei leikkaa kustannuksia. Se leikkaa ruokapöydistä, se leikkaa lääkkeistä, se leikkaa turvasta. Se vie sen viimeisen varmuuden, jonka varassa moni vielä pysyy pinnalla, ja se tekee sen ihmisille, joilla ei ole mitään mahdollisuutta välttää näitä leikkauksia — ei sairautensa vuoksi, ei elämäntilanteensa vuoksi, ei siksi, että he eivät jaksa tai he eivät pysty. On lohdutonta, että hallituksen mielestä 15 tai 18 euron leikkaus kuukaudessa on pieni muutos, mutta ei se ole pieni niille ihmisille, jotka valitsevat kuukaudessa vain toisen: maksaako sähkölaskun vai ostaako lapselle talvikengät. Ei se ole pieni muutos. Se on se hetki, jolloin kädet valahtavat alas syliin ja ihminen kokee, että ei tätä millään jaksa. Arvoisa puhemies! Hallituksen epäinhimillisin päätös on silti sanktioiden kiristäminen. Se, että sairasta ihmistä voidaan rangaista köyhyydellä, että uupunutta rangaistaan uupumuksen syventämisellä, että ihmistä, joka ei kykene työmarkkinoille, rangaistaan kuin hän olisi valinnut itse sairautensa. Ei tämä ole sosiaalipolitiikkaa. Tämä on järjestelmä, joka sanoo: ”Kato, jos et jaksa niin se on sun syy, tsemppiä.” Tämä on tosi häpeällistä. Ja kun hallitus tietoisesti rakentaa järjestelmän, jossa yksikin virhe voi tarkoittaa työttömyysturvan katkeamista ja samaan aikaan toimeentulotuen leikkausta, se sysää ihmisiä kohti epätoivoa. Moni ei uskalla enää mennä tapaamisiin, moni ei uskalla soittaa palveluihin, moni katoaa järjestelmästä kokonaan. Tämä ei ole kannustamista, tämä on ihmisten hylkäämistä. Arvoisa puhemies! Erityisen julma on esitys, jonka mukaan jopa pienet lahjarahat, vaikka mummon antama muutaman kympin joululahjaraha vähentäisi perheen toimeentulotukea. Tätä ei voi selittää taloudella. Tämän voi selittää vain sillä, että heikompien ihmisarvoa ei nähdä eikä sitä itse asiassa haluta edes nähdä. Hallituksen viesti on täysin selvä: sinun köyhyytesi on sinun ongelmasi, mutta sinun hyvinvointisi ei ole meidän asiamme. Arvoisa puhemies! Perustuslaki sanoo, että jokaisella on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Tämä on ihmisarvon ydintä, mutta hallitus ei kyllä tätä ydintä arvosta. Se kohtelee köyhyyttä moraalisena epäonnistumisena, ei yhteiskunnallisena haasteena. Se kohtelee moniongelmaisuutta laiskuutena. Se kohtelee sairautta vapaaehtoisena valintana. Se on hyvin kaukana siitä inhimillisyydestä, jonka varaan suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu. Sen sijaan, että hallitus ojentaisi kätensä, hallitus kääntää selkänsä. Sen sijaan, että se vahvistaisi palveluita, se leikkaa niitä. Sen sijaan, että se rakentaisi luottamusta, se rakentaa pelkoa ja epätoivoa. Tässä esityksessä ei ole myötätuntoa, ei ymmärrystä eikä inhimillisyyttä. Siksi vastustan tätä hallituksen esitystä, en vain poliittisesti vaan ihan jo inhimillisistä syistä, koska tämän maan ei pidä olla sellainen, jossa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat jätetään yksin, syyllistetään ja rangaistaan. Suomen kuuluu olla maa, jossa ihminen kohdataan ihmisenä, ei kulueränä, ja jossa heikoimmasta pidetään huolta eikä heikoimmassa asemassa olevaa lyödä. Lyötyä ei pidä lyödä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kun katsoo tämän päivän Suomea, moni asia huolestuttaa tavallisia ihmisiä. Kaupassa kaikki maksaa enemmän, palkka ei veny yhtä pitkälle kuin ennen, ja uutiset taloudesta ovat viikosta toiseen äärettömän huolestuttavia. Yhä useampi miettii arjessaan, miten siitä selviää ja mitä tapahtuu, jos työpaikka katoaa tai perheen lapsi joutuu jonottamaan hoitoon kuukausia. Näiden ihmisten ääntä ei saa tämän salin seinien sisällä hukata. Siksi SDP on tehnyt vaihtoehtobudjetin, joka lähtee tavallisen suomalaisen arjesta. Me emme usko, että heikentämällä pienituloisten toimeentuloa tai leikkaamalla koulutuksesta Suomi nousisi. Me uskomme siihen, että Suomi nousee, kun ihmisillä on luottamus siihen, että pärjää; kun yrityksillä on luottamus siihen, että kysyntää ja vakautta riittää. Rouva puhemies! Meidän vaihtoehtomme on tasapainottaa valtiontaloutta yli 460 miljoonalla eurolla, ja se tehdään tavalla, joka on reilu ja joka on harkittu. Me emme leikkaa opetuksesta, me emme heikennä hoitoonpääsyä emmekä heitä lisää laskuja pienituloisten maksettaviksi. Sen sijaan karsimme tehottomia tukia, puutumme veronkierron porsaanreikiin ja kohdennamme verotuksen niin, että suurituloiset kantavat jatkossa hieman enemmän vastuuta kuin ne, jotka nyt elävät kädestä suuhun. Ei tämä ole radikaalia, tämä on oikeudenmukaisuutta. Arvoisa puhemies! Monelle suomalaiselle juuri nyt kaikkein tärkein asia on ostovoima, se, että palkasta jää käteen edes sen verran, että elämä ei ole joka kuun lopussa taistelua. Me kevennämme pieni‑ ja keskituloisten työn verotusta, koska se on taloudellisesti järkevää ja sosiaalisesti oikein. Jokainen euro, joka menee tavallisen ihmisen tilille, menee takaisin kauppoihin, palveluihin ja yrityksille, ja sitä kautta talouden rattaat alkavat pyörimään. Hallituksen linja on toisenlainen. Kevennykset osuvat pääosin niille, joille ne eivät ole välttämättömyys, ja leikkaukset taas niille, joiden arki on jo valmiiksi tiukalla. Tämä ei lisää luottamusta eikä myöskään kasvua. Arvoisa puhemies! Me puhumme paljon tulevaisuudesta, mutta tulevaisuutta ei synny ilman koulutusta. SDP ei hyväksy leikkauksia koulutukseen. Me tiedämme, mitä siitä seuraa. Se näkyy työvoimapulana, heikompana kilpailukykynä ja nuorten kaventuneina mahdollisuuksina. Me panostamme koulutukseen, osaamiseen ja tutkimukseen — niihin asioihin, jotka tuottavat kasvua ja tuottavat sitä pitkäjänteisesti. Me panostamme myös Itä-Suomeen, sinne, missä kriisi on ollut syvin ja missä ihmiset ovat jääneet liian usein yksin. Itä-Suomi ei kaipaa myötätuntoa vaan konkreettisia toimia, parempaa saavutettavuutta, investointeja, työpaikkoja ja alueen turvallisuuden vahvistamista. Nämä vaihtoehdot löytyvät SDP:ltä. Ja kun puhutaan turvallisuudesta, puhutaan siitä arjen turvallisuudesta: siitä, että poliisi ehtii paikalle; siitä, että Tulli pystyy valvomaan rajat ylittävää liikennettä; siitä, että rajaturvallisuus toimii. Turvallisuus ei synny siis säästöillä. Se syntyy siitä, että viranomaisilla on resurssit tehdä työnsä kunnolla. Arvoisa puhemies! Koko SDP:n vaihtoehtobudjetin ydin on luottamus: luottamus siihen, että Suomi voi kääntää suunnan; luottamus siihen, että talous voi kasvaa, mutta kasvun täytyy tuntua ihmisten arjessa, ei vain tilastoissa; luottamus siihen, että Suomi voi olla maa, jossa jokainen pärjää ja jossa huolehditaan heistä, jotka eivät ääneen huuda. Tämä vaihtoehto ei lupaa ihmeitä. Se lupaa reiluutta, järkeä ja tulevaisuudenuskoa. Se lupaa suunnan, jossa Suomi ei taannu vaan Suomi nousee.

Arvoisa rouva puhemies! Kannatan edustaja Viitalan juuri tekemiä muutosehdotuksia.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tuoreen oikeuden päätöksen mukaan hyvinvointialueet on ajettu mahdottomaan tilanteeseen, jos alijäämät on katettava heti. Hallitus, te olette hankaloittaneet hyvinvointialueiden toimintaedellytyksiä kohtuuttomasti, ja tässä ne seuraukset näkyvät ihan joka puolella maata. Alueet ovat pulassa, henkilöstöä vähennetään ja palvelut heikkenevät. Suoraan sanottuna alueet ovat todellakin lirissä teidän ansiostanne. Hyvä hallitus, miten ajattelette, että kymmenen alijäämäistä hyvinvointialuetta, Kymenlaakso mukaan lukien, voivat kattaa alijäämänsä ilman, että ne rikkovat lakia ja ilman, että alueiden ihmisiltä viedään mahdollisuus lakisääteisiin palveluihin? Hallitus, kyllä ne hyvinvointialueet ovat sopeuttaneet. Kyllä siellä on digitalisaatio käytössä. Kyllä ne ovat tehneet parhaansa, että ne siellä pystyvät tekemään laillisen budjetin, mutta kun se ei vain ole mahdollista. Ministeri Juuso, sinä sairaanhoitajana, samalla lailla kuin minä, kyllä sinä tiedät, mistä hyvinvointialueilla [Puhemies koputtaa] leikataan, kun haetaan säästöjä: henkilöstöstä. [Puhemies koputtaa] Oletteko samaa mieltä kanssani siitä, että henkilöstön vähentäminen on teidän hallituksenne aikaansaannosta?

Kiitos, arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko Puolustusvoimien osallistumisesta Naton rauhanajan tehtäviin vuonna 2026 on varsin ajankohtainen. Suomi osoittaa tällä sitoutumisensa liittokunnan yhteiseen pelotteeseen ja puolustukseen aikana, jolloin Euroopan turvallisuusympäristö on muuttunut Venäjän hyökkäyssodan seurauksena. On syytä myös korostaa, että Suomi kantaa tässä vastuunsa. Naton perusajatus on selkeä: liittolaiset tukevat toisiaan, jotta rauha ja turvallisuus säilyisivät. Suomelle tämä tarkoittaa siis sitä, että saamme turvaa mutta me olemme myös valmiita sitä antamaan. Vuonna 2026 Suomi osallistuu laivasto- ja miinantorjuntaosastoihin Itämerellä ja Pohjois-Atlantilla. Tämä on täysin perusteltua. Se vahvistaa lähialueen turvallisuutta, kehittää Nato-yhteensopivuuttamme ja osoittaa solidaarisuutta liittolaisille. Maavoimien toiminta keskitetään kotimaahan, ja Ilmavoimien osalta F-35-kaluston käyttöönotto mahdollistaa tulevat sitoumukset. Osallistumisessa on aina säilytettävä mahdollisuus myös vetäytyä, jos kansallinen puolustus sitä vaatii. Kustannukset ovat myös hallittavia, noin 3—5 miljoonaa euroa per osallistuminen, ja tämä tulee huolehtia siten, että kotimaisen puolustuksen kehittäminen ei kärsi eikä siitä tingitä. Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että tähän selontekoon on varsin helppo suhtautua myönteisesti. Tämä on harkittu ja perusteltu ratkaisu, joka lisää vakautta Itämerellä ja vahvistaa Suomen asemaa liittokunnassa.