Niina Malm

Arvoisa puhemies! Lastensuojelun Keskusliitto ja 36 muuta järjestöä ovat erittäin huolissaan sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän ehdottamien uudistusten vaikutuksista lastensuojelun avo- ja jälkihuoltoon. Järjestöt ovat toimittaneet meille edustajille ja myös sinne ministeriöön muistion, jossa pyydetään, ettei sosiaalihuoltolain muutoksia tehtäisi kiireessä vaan kokonaisuutena ja huolellisesti. Oletteko te, ministeri, valmis huolelliseen valmisteluun ja myöskin kokonaisuuden tarkasteluun? Lapsi- ja perhejärjestöt näkevät uudistuksessa merkittäviä riskejä lastensuojelun avo- ja jälkihuollolle eivätkä näe, että kuvattuja säästöjä olisi ehdotetulla tavalla mahdollista saavuttaa. Jos lasten, nuorten ja perheiden varhaista tukea heikennetään, se siirtää ongelmia eteenpäin ja kasvattaa lastensuojelun kustannuksia entisestään. Lapsilla ja nuorilla on erityinen oikeus yhteiskunnan resursseihin ja tukeen, eikä sitä saa harkitsemattomasti heikentää.

Puhemies! Ministeri Marttinen, te sanoitte, että vastuu on siirtynyt kunnille. Kyllä, mutta kun kunnissa ei ole sitä työtä, mitä hakea, työpaikkoja ei ole. 45-vuotias prosessityöntekijä sai yt-lapun isoissa yt-neuvotteluissa, ja lopputili tuli. Hän hakee aktiivisesti töitä, mutta kun niitä töitä ei yksinkertaisesti ole. Hän yrittää päästä uudelleenkoulutukseen, mutta sekin mahdollisuus on kaatunut hallituksen toimien takia. Tämä on kohtuutonta ja tehotonta politiikkaa. Te sanotte, ministeri, että voi opiskella työttömyyden aikana. Tämä ei päde sellaiseen ihmiseen, joka haluaa opiskella vaikka toisen asteen uuden tutkinnon. Hän voi aloittaa niitä opintoja, tai hän voi suorittaa niitä loppuun, jos ne on aiemmin aloitettu, mutta hän ei voi opiskella kokonaan uutta ammattia tässä ajassa. Eikö nyt, ministeri Marttinen, olisi oikea aika opiskella, kun työtä ei ole, ja valmistautua siihen, kun sitä työtä tulevaisuudessa on, vai haluatteko te, että tämä pitkäaikaistyöttömyys rakenteellistuu entistä enemmän, kun ihmisillä ei ole mitään mahdollisuuksia tehdä yhtään mitään? [Ben Zyskowicz: Kyllä, sitä se Marttinen haluaa!]

Arvoisa puhemies! Maija Määräaikainen on 29-vuotias nainen. Hän on hyvä työssään. Hän hoitaa, opettaa ja pysyy kartalla silloinkin, kun karttaa ei ole. Hän on ollut viidessä peräkkäisessä määräaikaisessa työsuhteessa 3—6 kuukautta peräjälkeen. Määräaikaisuudesta on tullut instituutio, jonka ympärille rakennetaan käytäntöjä, perusteluja ja myös itsepetosta. Ongelma on, että määräaikaisuudesta on tullut oletus aloilla, joissa työn luonne ei ole tilapäinen vaan pysyvä — vain Maijat vaihtuvat. Kun elämä kapenee, Maija ja koko yhteiskunta menettävät tulevaisuudenuskoansa. Tutkimusten mukaan työn epävarmuus vähentää suuria hankintoja ja hidastaa taloudellista itsenäistymistä. Arvoisa ministeri Marttinen, miksi te olette valmiit laillistamaan perusteettomat määräaikaisuudet ettekä kuuntele Maijaa ja muita naisia?

Puhemies! Kiitos myös minun puolestani ministereille, että jaksatte täällä istua. Kuten tuossa aikaisemmin jo debattivaiheessa totesin, tässä työllisyystilanteessa ei voi välttyä siltä ajatukselta, kuka tekee, mitä tekee ja missä tekee, sillä työ ja sen myötä tulevat mahdollisuudet eivät jakaudu Suomessa tasaisesti. Jotkut alueet kasvavat, kun taas toiset joutuvat kamppailemaan työpaikkojen ja väestön vähenemisen myötä. Tämä ei ole vain alueellinen haaste, tämä on koko Suomen elinvoimakysymys. Tarvitsemme ratkaisuja, jotka tukevat työtä kaikkialla Suomessa: toimivat yhteydet, koulutusmahdollisuudet ja yritysten tasapuoliset edellytykset toimia. Kun nämä jakautuvat tasaisemmin, jokaisella alueella on mahdollisuus menestyä omilla vahvuuksillaan. Tasapainoinen, tasa-arvoinen Suomi on vahvempi. Siksi minäkin olen tänään hiukan ihmeissäni kuunnellut näitä puheenvuoroja maahanmuuttajista. En ole saanut selkoa siihen, onko hallituksen tavoitteena, että maahanmuuttajat tekevät jatkossa kaikki matalapalkka-alan työt ja kantasuomalaiset jäävät työttömiksi tai pahimmillaan päätyvät keräämään risuja ja leikisti siivoamaan ilman palkkaa, varsinkin kun tänään moneen kertaan täällä salissa on todettu, että maahanmuuttajista suurin osa on ukrainalaisia. Varsinkin juuri tänään tämä keskustelu on tuntunut aika hirvittävältä. Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri on todennut, että hallitusaitio on raskas paikka. No, tätä en epäile yhtään. On hyvä muistaa kuitenkin, että hallitusvastuu on yksi demokraattisen järjestelmämme vaativimmista tehtävistä. Se tarkoittaa päätösten tekemistä myös silloin, kun vaihtoehdot ovat vaikeita eikä täydellistä ratkaisua ole. Hallituksen on jatkuvasti tasapainoteltava talouden realiteettien, ihmisten arjen ja nopeasti muuttuvien maailmantilanteiden välillä. Valitettavasti työttömyyden voimakas kasvu on Suomessa nyt arkipäivää. Tässä tilanteessa varmasti on raskasta, jos hallitus molempia polkimia painaa samaan aikaan, kuten edustaja Riipi täällä totesi. Tai toisaalta, jos ei sitä vasemman jalan jarrutusta osaa tai vahingossa painaakin kaasun sijasta jarrua, niin kyllä siitä vaikeaa tulee. Nyt on painettu kaasua sosiaaliturvan leikkauksille ja jarrua kasvulle. Vastuu tarkoittaa myös sitä, että päätöksiä on tehtävä paineen alla, julkisen keskustelun, kritiikin ja epämukavuudenkin keskellä. Kuitenkin valtiovarainministeri totesi viime viikolla, että hallitusaitiossa on vaikeaa. En pysty nyt ymmärtämään sitä, onko vaikeaa tehdä näitä hallituksen päätöksiä vai onko vaikeaa muuten vain. Vaikeudestaan huolimatta vastuun kantaminen on välttämätöntä. On surullista, että tätä vastuuta on nyt kannettu niin, että meillä on kasvava lapsiperheköyhyys, kasvavat työttömyyslukemat ja kasvavat irtisanomismäärät, kasvava velka ja kasvavat konkurssit. Tällä hetkellä Suomessa eletään monien totuuksien arjessa. Tästä viimeisin näyttö tuli viime viikolla, kun julkaistiin tänäänkin mainittu tieto valtiovarainministeriön hallinnoimasta hankkeesta, jossa Suomen kunnat listattiin ensi kertaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden mukaan. Itäisen ja läntisen Suomen välillä ammottaa iso kuilu: kuilu hyvinvoivan ja valitettavasti pahoinvoivan Suomen välillä. Tämä ei itäsuomalaista päättäjää yllättänyt, kyllähän tämä kuilu näkyy katukuvassa ja kuuluu asiakkaiden ja myös asukkaiden tarinoissa monella tapaa. Mutta järkytyin siitä, että tätä kuilua ei ole alettu luoda umpeen. Hallituksella olisi ollut aikaa pistää rattaat pyörimään. Onhan tätä asiaa tutkittu jo erillisten selvityshenkilöidenkin toimesta, ja viimeisin on antanut toimenpide-ehdotuksensa jo aikaa sitten. Ennen kaikkea on kuitenkin kyse siitä, miten sosiaalinen oikeudenmukaisuus ilmenee. Onko kuntalaisten terveys hyvällä mallilla, työttömiä vähän ja kunnassa turvallista? Myös kulttuurin ja liikunnan edistämisestä sai selvityksessä hyvät pisteet. Kun katson kotikuntani Imatran tilannetta, niin irtisanomiset hyvinvointialueella ja teollisuudessa, isot työttömyysluvut ja niiden alkuvuoden kasvu 18 prosenttiin, rajakaupan loppuminen ja yrittäjien ahdinko sekä turvallisuustilanteen hiipuminen eivät luo uskoa tulevaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Siinä eivät hyvät liikunta- tai kulttuuripalvelut pelkästään auta, vaan nyt tarvitaan todellisia keinoja peruspalveluiden, kuten työttömyyden, hoitoon.

Arvoisa puhemies! Tässä työllisyystilanteessa ei voi kyllä välttyä ajatukselta, että kuka tekee, mitä tekee ja missä tekee. Työ ja sen myötä tulevat mahdollisuudet eivät jakaudu Suomessa tasaisesti. [Perussuomalaisten ryhmästä: Demarit ei tee mitään!] Sen sijaan kyllä minuakin hiukan kummastuttaa tämä työministeri Marttisen puheenvuoro siitä, että meidän täältä täytyisi tukea näitä hallituksen toimia, siis tukea toimia, joissa matalapalkka-alojen junat täyttyvät määräaikaisilla työntekijöillä ja joissa iso osa jää asemalle odottamaan käskyä risujen keräämisestä. Tämän esityksen mukaan siitähän ei edes maksettaisi mitään. Tällä hetkellä meillä on kuitenkin ihmisiä, jotka toimivat siistijöinä, tekevät töitä ulkoalueiden kunnossapidossa, ja heille maksetaan siitä työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Sen sijaan hallitus on nyt esittänyt ilmeisesti, että nämä työt loppuvat ja siirretään sitten ihmiset kortistoon, jotta he voivat tulla tekemään näitä samoja töitä ilman palkkaa. Tätäkö meidän pitäisi tukea? [Arto Satonen: Voi hyvä tavaton, mitä juttuja!]

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Purra, te totesitte, että toivottomuutta on täällä kyselytunnilla, ei itäisessä Suomessa. Nyt on kyllä sellainen tilanne, että miljoona euroa per päivä ollaan Etelä-Karjalassa menetetty Venäjän hyökkäyssodan takia. Siellä ministeriaitiossa on saatu veronkevennykset, ei varmasti ole hätää siellä eikä toivottomuutta. Toisaalta tästä keskustelusta jää kyllä hiukan sekava olo, kun yhdelle ministerille, Häkkäselle, yhteydet ovat tärkeitä, mutta ministeri Ranne taas huomauttaa, että huomattavasti tärkeämpiä hankkeita on muualla Suomessa. Tämä kertoo kyllä siitä, miltä tämä keskustelu kuulostaakin. Hallituskautta on vuosi jäljellä, ja viimeinen kehysriihi lähestyy. Itä-Suomessa on jo vuosia, siis vuosia, odotettu tukea, että rajojemme sisäpuolelle saataisiin arki ja turvallisuus turvattua. Ministeri Purra: onko tänä keväänä vihdoin itäisen Suomen vuoro, vai jatkuuko tämä selfieiden ottaminen raja-aidalla [Puhemies koputtaa] ja lainan hankkiminen?

Arvoisa puhemies! Niin, itäinen Suomihan ei ole erillään tästä vaikeasta taloudellisesta tilanteesta, ja on aivan selvää, että Venäjän hyökkäyssota ja sen taloudelliset seuraukset ovat iskeneet kipeästi itäiseen Suomeen. Valitettavasti näyttää siltä, että hallitus on hylännyt kaiken alueellisen potentiaalin. Suomi jakautuu hyvinvoivaan länteen ja ongelmien kanssa räpiköivään itään. Asuntokauppa on hidasta, työpaikat vähenevät, yritykset kipuilevat konkurssien kanssa ja työttömyys kasvaa. Tilanne on heikko koko Suomessa, sitä emme kiellä, mutta itäinen Suomi on poikkeuksellisen ahtaalla. Miten on mahdollista, että edes tässä tilanteessa, jossa me jaamme Euroopan pisimmän ulkorajan Venäjän kanssa, hallitus ei ole onnistunut turvaamaan minkäänlaista EU-tukea itäiseen Suomeen, ainoastaan laina- ja velkarahaa? Piti tulla EU-rahaa, saatiinkin EU-velkaa. Ministeri Purra, pidättekö tätä ihan tavallisena epäonnistumisena vai emämokana?

Arvoisa puhemies! EU-komissaarit ovat kyllä ilolla ottaneet kuvia itärajalla, mutta kun päätösten aika on tullut, on lopputulos ollut valtava pettymys. Pääministeri on lupaillut, että hallitus edistää itäisen Suomen asiaa EU:ssa ja tekee kaikkensa, että tukea saataisiin. Nyt näyttää huolestuttavasti siltä, että hallituksen lupaukset eivät ole toteutuneet. Olemme saaneet ainoastaan laihan lupauksen EU-lainasta. Itäinen Suomi pitäisi turvata siis lainarahalla, mutta rahan lainaaminen on kuin häät ja takaisin maksaminen kuin suruaika, ja suruaikaa itäisessä Suomessa on vietetty usean vuoden ajan. Arvoisa puhemies! Varapääministeri Purra, te olette puhunut paljon velasta. Aiotteko te tulevaisuudessakin ratkoa kaikki itäisen Suomen ongelmat velalla nyt, kun Orpon lupaamaa EU-rahaa ei ole saatu?

Puhemies! Vielä tähän tasa-arvokulmaan sen verran, että onhan tämä hiukan ironista, että tällä hetkellä, kun muun muassa edustaja Partanen täällä puhuu tasa-arvolain muutoksista ja siitä, kuinka sitä kautta parannetaan tätä lakia, joka itsessään tulee lisäämään raskaussyrjintää, niin samaan aikaan hallitus joka tapauksessa leikkaa muun muassa aluehallintovirastoilta ja vaikeuttaa liittoon liittymistä ja liitossa pysymistä. Eli kukaan ei käytännössä tulevaisuudessa pysty edes valvomaan näitä teidän sinne tasa-arvolakiin esittämiänne toimia. Puhemies! Toinen kysymys on sitten se, että, ministeri Marttinen, te totesitte, että tämä on täsmätoimi. Tämä on täsmätoimi, jolla ei ole työllisyysvaikutusta, ja talouteenkin vaikutukset ovat vähäisiä. Eli muutoksen vaikutus tuottavuuteen ja sitä kautta talouskasvuun on siis tutkimuskirjallisuuden valossa epäselvää. On aivan käsittämätöntä, että hallitus tuo näin ristiriitaista lainsäädäntöä saliin.

Puhemies! Orpon—Purran hallituksen johdonmukainen linja on ollut palkansaajan aseman järjestelmällinen heikentäminen. Työsuhdeturvaa on saksittu, neuvotteluvoimaa on poljettu, ja määräaikaisista työsopimuksista ollaan kovaa vauhtia tekemässä uusi normi työpaikoilla. Hallituksen sanelupolitiikka on täysin epäoikeudenmukaista, eikä se vahvista työllisyyttä, kuten lukuisat asiantuntijat ovat varoittaneet ja kuten olemme nyt nähneet. Nyt tarvitaan luottamusta Suomeen ja sopimista — ei sanelua ja epävarmuuksien lietsomista, ei lisää pitkäaikaistyöttömiä. Arvoisa pääministeri! Tätä maata on vuosikymmenet rakennettu yhteistyöllä ja sopien. Löytyykö teiltä nyt nöyryyttä myöntää, että sanelupolitiikka ei käännä työllisyyttä nousuun, ja palata yhteiseen pöytään etsimään oikeasti vaikuttavia keinoja talouden ja työllisyyden suunnan muuttamiseksi?

Arvoisa rouva puhemies! Tuohon edustaja Partasen puheenvuoroon täytyy kyllä sen verran tarttua, että muissa Venäjän rajanaapurimaissa tällä hetkellä työllisyys kasvaa ja talous kasvaa mutta ei Suomessa, ja sen takia minusta tämä yksi hänen perusteistaan ei kyllä nyt kestä päivänvaloa. No, sitten kun tässä haettiin jälleen syyllisiä sieltä edellisestä hallituksesta, niin täytyy kyllä sanoa, että kun tässä on nyt yli kaksi ja puoli vuotta odotettu niitä toimia Itä-Suomen osalta, niin kaikenlaista komissaaria ja dirikkaa siellä rajalla on käynyt vierailemassa ja katsomassa, miltä se itäraja näyttää, mutta yhtään ei ole näitä edunvalvontatoimia EU-pöytiin Suomesta tainnut mennä. Ja kun tässä samassa yhteydessä vielä Partanen totesi, että Suomella ei ole varaa jatkaa näin — viitaten ymmärtääkseni tähän talouskasvun mataamiseen — niin täytyy nyt todeta sekin, että kokoomuksella kuitenkin, vaikka näin ei voida heidän mielestään jatkaa, eväät ovat ne, että elvytetään antamalla veronkevennyksiä rikkaille. No, puhemies! Toiseksi, täytyy minunkin tähän Laboren esitykseen todeta sen verran, että kun hyvinkin selvästi siellä valiokunnan kuulemisissa — ja ne ovat edelleen myös luettavissa — on luettavissa se, että työsuhdeturva ei ole Suomessa erityisen tiukka vaan keskitasoa OECD-maiden kanssa, niin samassa selvityksessä todetaan myös se, että EU-vertailussa tämä Suomen tilanne on keskitasossa. Eli siis hallitus on tässä omassa perustelussaan käyttänyt vain yhtä alaindikaattoria eikä useita indikaattoreita, kuten esimerkiksi tästä Laboren lausunnosta on luettavissa. No sitten vielä ihan viimeiseksi tähän itse irtisanomiseen ja sen helpottamiseen. Täällä on kuultu muun muassa, että ”jos ei suoriudu töistä” tai ”jos on vääränlainen rekrytointi”. No esimerkiksi tähän rekrytointiin: hallitus on jo ratkaissut asiaa niin, että koeaikaa on pidennetty reilusti. Jos ei suoriudu töistään, niin sitten voidaan etsiä niitä vaihtoehtoja, tai jos on selvästi taustalla sellaista syytä, mikä edellyttää irtisanomista, niin sekin on ihan ymmärrettävää, ja siihenkin on olemassa jo tällä hetkellä prosessi, kuinka toimitaan. Ehkä se, mikä tässä nyt sitten jää arvailujen varaan, on esimerkiksi se, että jos lauantai-iltana tai sunnuntaiaamun pikkutunneilla läpällä sosiaaliseen mediaan kirjoittelee jotakin epäasiallista, niin onko se esimerkiksi syy irtisanomiselle. No se selviää meille vasta vuosien päästä, kun oikeuskäytäntö on katsottu läpi. Eli tässä kohtaa, kuten edustaja Lyly ensimmäisessä puheenvuorossaan esitti, kannatan hylkäysesitystä.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Partaselle ihan ensimmäiseksi tästä Työkanavasta, kun siitä niin mielellään puhutte: Työkanavahan nimenomaan oli tehty sitä varten, että saadaan vajaa- ja osatyökykyiset työllistymään. No, nyt ei keretty tekemään yhtään mitään, kun te sen jo puritte, ja tältä osin täytyy kyllä todeta, että tällä hetkellä hallituksen toimet eivät palvele näitä ihmisiä, jotka haluaisivat hiukan tehdä elämässään töitä ja pysyä siinä arjessa kiinni. Osatyökykyisen työelämä tällä hetkellä on varsin haastavaa. Jos esimerkiksi elämässä on pitkäaikaissairaus, krooninen sairaus, niin että on niitä hyviä vaiheita siinä työelämässä, ja sitten tulee se takapakki sairauden kanssa, niin voisi olla tarvetta sille, että saisi tehtyä osa-aikaista tai kevennettyä työtä. Mutta hallituksen kaikilla toimilla, muun muassa tälläkin, on vaikutus tasa-arvoon ja siihen, että ei ole mahdollista tehdä sellaisia töitä, joissa tämä osa-aikaisuus otettaisiin huomioon. Ja se on sangen surullista. Kun tässä salissa kuitenkin niin suureen ääneen aina puhutaan siitä, että jokaisella täytyy olla mahdollisuus osallistua työelämään ja työ on parasta sosiaaliturvaa, mutta sitten meillä tässä maassa onkin näitä kahden kerroksen työmarkkinoita. Osa on kelvollisia työelämään, mutta kun osa sitten vaikkapa sairauden tai vamman tai työn aiheuttaman kuormituksen takia tarvitsisi kevennyksiä, heille hallitus ei ole antamassa minkään maailman tukea. Tämä on tasa-arvon näkökulmasta surullista. No, me olemme tottuneet työ- ja tasa-arvovaliokunnassa siihen, että tämänkään osalta tasa-arvovaikutuksia tai yleensäkään kaikkien vaikutusten yhteensovittamista ei ole katsottu. Sinänsä se ehkä nyt kertoo itse asiassa tästä tämänhetkisestä ajankuvasta, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ole niitä asioita, joita hallitus haluaa ainakaan työmarkkinoilla mutta ilmeisesti missään muussakaan politiikassaan edistää. Varsinkin kun tämä irtisanomisen helpottaminen itsessään jo koskee tietenkin kaikkia palkansaajia mutta erityisesti nuoria, naisia ja matalasti palkatuilla aloilla työskenteleviä ja kun lain pitäisi aina olla heikomman turvana, niin tästäkään näkökulmasta laki ei turvaa nyt yhtään heidän asemaansa enempää, vaan sitäkin murennetaan, eli jos sinä olet jo lähtökohtaisesti altavasteisessa asemassa työmarkkinoilla, niin tulet sitä olemaan tulevaisuudessa vielä enemmän. Eli siis tässä vain heikennetään ja murennetaan sitä turvaa, joka palkansaajalla kuuluisi olla lainsäädännön mukaan. Mutta emmepä me sosiaalidemokraatit ole siitä yllättyneitä, että tämä on kokoomuksen johtovuorolla tehty esitys, kun se nyt on käynyt vähintäänkin selväksi, että kokoomus ja koko maan hallitus haluaa helpottaa irtisanomista, kun SDP taas haluaa palkata ja helpottaa palkkaamista.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä voi samaan hengenvetoon sitten kysyä sitä, että koska tilanne olisi niin hyvä, että työaika on riittävä ja palkankorotukset on ansaittu? Sitä ollaan odotettu myös täällä sosiaalidemokraattien leirissä, että milloin tulee se hetki, kun oikeisto esittää palkankorotuksia ja esittää sitä, että työaika on riittävä. [Välihuutoja kokoomuksen ryhmästä] Kun tässä on nyt niin monta kertaa puhuttu siitä, kuinka hallitus aikoo reagoida tähän Teittisen kirjan esiin tuomiin työperäisen maahanmuuton hyväksikäytöstä, niin juuri on tullut jälleen uusi uutinen. Se on nyt Hanhikivestä. Toivon todella, että ministeri Marttinen nyt vastaa näihin kysymyksiin, kuinka nämä koijariyritykset Suomessa saadaan kuriin. Kun määräaikaisia työsuhteita pidennetään, kun irtisanomista heikennetään, lopputulos on luottamuspula. Lopputulos on se, että omasta tulevaisuudesta on epävarmuutta, ja tämän te, hyvä hallitus, olette itse saaneet aikaan omilla toimillanne.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy itsekin tarttua tähän Teittisen kirjaan ja tähän hyväksikäyttöön. Täällä on ollut hyviä puheenvuoroja siitä, kuinka nuoret ovat epävarmassa asemassa työmarkkinoilla ja kuinka myös ulkomailta tulevat työntekijät ovat joutuneet Suomessa hyväksikäytön uhreiksi. Räikeimpiä tapauksia on muun muassa on se, että telakalla toiminut yritys on vaihtanut nimensä, vaikka se on jo jäänyt kiinni, ja siirtynyt sitten vaikka Haminaan mediatietojen mukaan datakeskustyömaalle. Tällaista ei Suomessa saa tapahtua. Sille, että tällaisesta hyväksikäytöstä on tullut maan tapa, täytyy todellakin tehdä jotain. Siksi me SDP:ssä olemme esittäneet muun muassa kanneoikeutta ammattiliitoille, alipalkkauksen kriminalisointia, kuten palkkavarkauden kriminalisointia, ja myöskin tilaajavastuulain vahvistamista. Haluaisimmekin nyt sosiaalidemokraatteina kuulla, mitä ministeri vastaa näihin esityksiin, jotta tämä törkeä työmarkkinarikollisuus saadaan kuriin ja jotta nämä koijariyritykset saadaan Suomesta ulos.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä minäkin haluan puuttua tähän ammatillisen koulutuksen tulevaisuuteen ja siihen, kuinka meillä tulevaisuudessa sitä ammatillista koulutusta on mahdollista saada ympäri Suomen. Valitettavasti jo 2000-luvun alusta on lähtenyt liikkeelle sellainen linko, jossa ammatillista koulutusta on ajettu alas. Muun muassa teollisuudessa on useita aloja, joita on manattu niin sanotusti auringonlaskun aloiksi. Kun kuitenkin tulevaisuudesta tiedetään, että juuri teollisuudesta ne uudet investoinnit lähtevät, ja vaikka tulisi automatisaatiota, vaikka tulisi tekoälyä, niin tarvitaan joka tapauksessa ihmisiä, jotka pystyvät tekemään käsillä. Näiden nuorten, varsinkin nuorten, hätä on tällä hetkellä suuri. Ammatillisesta koulutuksesta on leikattu, lähiopetusta ei ole saatavilla, ja myös alueelliset erot ovat valtavan suuria. Onhan se aivan selvää, että ei sitä sorvaamista voi Teamsissa opetella tai ei hiusten leikkaamista voi etänä opiskella. Siksi kysynkin ministeriltä: kuinka te aiotte panostaa ammatilliseen koulutukseen sen sijaan, että jatkuvasti leikkaatte siitä?

herra puhemies! Täällä kun tätä lainsäädäntöä on nyt käyty tarkkaan ja seikkaperäisesti läpi, on ollut puhetta myös näistä hallituksen jo tehdyistä työmarkkinaheikennyksistä, ja yksi teema, johon täällä tartuttiin, oli tämä työrauhalainsäädäntö elikkä lakko. Edustaja Vuornos tätä perusteli tasapainolla, sillä, että täytyy tasapainottaa työnantajan ja työntekijän välistä suhdetta. No, lakko-oikeushan on se viimesijainen keino, millä työntekijä on voinut oman mielipiteensä kertoa, ja kukaan ei varmasti lakkoon kevyin perustein mene. Mutta hallituksen käsitys tasapainotuksesta oli se, että työntekijöille tuli lakko-oikeuden rajaamisen myötä myös raskaammat sanktiot, eikä suinkaan se, että ne olisivat työnantajan ja työntekijän kanssa samassa suhteessa. Eli tässäkin hallituksen esityksessä työntekijät jäivät siihen kuuluisaan altavastaiseen asemaan. Kun lähtökohtaisesti lainsäädäntö kuitenkin lähtee Suomessa siitä, että työnantajalla on direktio-oikeus eli määräysvalta, niin tämähän ei ole tasapainotusta. No, jos sitten palataan tähän toiseen isoon kysymykseen, mistä tänään on täällä puhuttu tässä yhteydessä tasapainotuksen lisäksi ja direktio-oikeuden lisäksi, niin se on tasavertaisuus. Ja kyllä valitettavasti on niin, että ei tässä sitä tasavertaisuutta ole, ei tässä käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä mutta ei myöskään missään muissa, mitkä hallituksen esityksistä liittyvät työmarkkinoihin, ja niitähän tällä kaudella on pitkä lista. Sitten täällä oli puhetta syntyvyydestä, ja tätä on täällä spekuloitu monesta eri kulmasta, mutta ehkä hiukan yllätyin tästä edustaja Vuornoksen puheenvuorossa esitetystä ajatuksesta, että syntyvyys on suuri maissa, joissa ei ole työlainsäädäntöä — olin kuulevinani, että näin edustaja sanoi. Onko tämä nyt sitten se hallituksen seuraava askel, mihin suuntaan Suomea halutaan viedä, [Henrik Vuornos: Ei tietenkään! — Krista Kiuru: No miksi sitten täällä sitä kehuttiin?] että meillä ei sitten ole työmarkkinoita, ei työmarkkinalainsäädäntöä ja sitten on syntyvyys, joka voi olla jopa hallitsematonta, mikä yleensä sitten myös johtuu siitä, että esimerkiksi ehkäisy tai naisten oikeudet eivät ole ajan tasalla? No sitten se kolmas asia, mihin haluan vielä tässä puheenvuorossa tarttua, oli tämä vanhanaikainen keskustelu. Täytyy kyllä sanoa, että minä olen siitä ihan samaa mieltä. Tämä keskustelu on todella vanhanaikaista, ja siihen kyllä hallitus on ihan itse syypää. Hallitus on rakentamassa Suomeen työmarkkinoille lainsäädäntöä, joka on kuin menneestä ajasta, lainsäädäntöä, jossa työntekijällä ei ole mitään oikeuksia mutta työnantajalla on. Ja jos tällaista tarpeeksi kauan jatkuu, niin mehän olemme tilanteessa, jossa sitten miehet ja naiset seisovat tehtaan portilla aamuisin ja odottavat, kuka heidät töihin valitsee. Kyllä todella tämä jos mikä on vanhanaikaista: kulkea koko tästä suomalaisesta kehityksestä, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa on yhdessä tehty — neuvottelemalla, sopimalla — siihen lähtöpisteeseen, missä olemme olleet, kun teollistuminen on alkanut. Puhemies! Täällä on puhuttu myös näistä terveysvaikutuksista. Muun muassa Työterveyslaitoksen lisäselvityksessä tuodaan esiin se, että irtisanomisiin liittyvät työterveyskysymykset ovat harvaan tutkittu alue, ja kun tätä tutkimusta on vähän, niin se on keskittynyt tietenkin Suomen tapauksessa näihin joukkoirtisanomisiin. Yhteistoimintalakiin perustuvissa irtisanomisissa on havaittu mielenterveyden häiriöiden lisänneen irtisanomisen todennäköisyyttä henkilöstön vähentämisen yhteydessä. Tässä kohtaa on tietenkin hyvä pysähtyä miettimään sitä, että kun tällä hetkellä meillä on valtava ongelma mielenterveyden häiriöiden kanssa ja näyttää siltä, että ainakaan näillä hallituksen toimilla tätäkään osa-aluetta ei saada hallintaan, niin tämä ongelma tulee vain entisestään paisumaan. Ja kun se entisestään paisuu, niin totta kai se samalla luo epävarmuutta. Pitkittyneen sairauden ja työn menetyksen yhdistelmä on kohtalokas ja brutaali yhdistelmä. Tässä samassa lisälausunnossa myös sanotaan, että sairauksien voidaan todeta myös heikentävän työllistymisen mahdollisuutta. No, herää kysymys siitä, että jos hallitus säätää lainsäädäntöä, joka jo ennestään edesauttaa sitä, että mielenterveyden ongelmiin sairastuminen on mahdollista, niin miksi vielä enemmän tämänkaltaista lainsäädäntöä halutaan tehdä. Lausunnossa todetaan: ”Vaikka irtisanomisen vaikutukset työvoiman liikkuvuuteen ja yritysten tuottavuuteen saattavat olla myönteisiä” — huom.: saattavat olla myönteisiä — ”työttömäksi joutumisen vaikutukset kohdistuvat eri tavoin terveydentilan ja sen työkyvyn mukaan.” Eli siis tässä Työterveyslaitoksen lisälausunnossa on annettu se mahdollisuus, että itse asiassa tämä liikkuvuuden ja yritysten tuottavuuden lähtökohta ei edes tule toteutumaan. No, kun meillä on tämä mielenterveyshaaste ja sairastumisen haaste Suomessa, niin kyllä tähän täytyy myös näissä lainsäädäntöesityksissä käyttää aikaa ja miettiä, edesauttavatko ne sairastumista vai eivät. Ei Suomessa ole turhaan tehty työtä sen eteen, että esimerkiksi tuki- ja liikuntalihaisten heikentyminen syynä myöskin työterveyden heikentymiseen on saatu laskemaan — tai no, en tiedä, onko sitä sitten loppupeleissä saatu laskemaan, jos meillä on tämänkaltainen mielenterveysongelma, joka sitten pesee myöskin nämä perinteiset selkäsairaudet alleen. Mutta surullista on se, että hallitus tuo kerta toisensa jälkeen tänne esityksiä, joista kokonaisvaikutusten arviointi puuttuu ja tässä tapauksessa myös inhimillinen näkökulma kokonaan.

Arvoisa herra puhemies! Kuten edustaja Ojala-Niemelä edellä lopetti, luottamuksesta on myös hyvä aloittaa. Täällä on moneen otteeseen luottamuksesta puhuttu ja myöskin luottamuksen lukosta, ja emmehän me tätä kukaan kiistä. Myös edustaja Vuornos käytti kattavan puheenvuoron ja perusteli hallituksen esitystä, mutta siitä puheenvuorosta ei vieläkään selvinnyt se, että jos irtisanomista helpottaa, niin kuinka siitä yhdestä työpaikasta tulee useampi työpaikka, kuinka se lisää työpaikkoja, kuinka tämä työllisyys tällä tavoin lisääntyy. On myöskin todistus siitä, että niin paljon kuin tänään tässä salissa on puhuttu, edelleen hallituspuolueiden puheenvuoroissa tulee esiin Tanska ja Tanskan malli. Ja vielä kerran nyt korostan sitä, että Tanskassa irtisanomissuojaa on laskettu mutta Tanskassa on myös nostettu työllisyyspalveluiden saatavuutta ja työttömyysturvasta ei ole kaikkien näiden vuosien aikana leikattu, ja myös se merkittävä asia, että Tanskassa järjestäytymisaste on korkeampi kuin Suomessa. Ja se jos mikä luo luottamusta niin työmarkkinoille kuin sitä kautta myös talouteen, kun ollaan järjestäytyneitä, voidaan keskustella, voidaan sopia asioista, mutta nyt valitettavasti tämä esitys on yksi niitä, jotka vain murentavat luottamusta työntekijäpuolella. Se on hyvä asia, että tästä laista jäi alisuoriutuminen pois ja hallitus on tältä osin tehnyt sisäisiä kompromissejaan, mutta kun puhutaan siitä, että jos vaikka on epäasiallista käytöstä ja siitä on saatu varoitus, niin sitten jos seuraava varoitus annetaankin jostain muusta asiasta, se hankaloittaa irtisanomista: No, jos on niin ongelmallinen työntekijä, niin varoituksia myös voi antaa useammasta asiasta vaikka kerralla. Siinä ei ole mitään rajaa. Siksi ajattelen edelleen niin, että jos varoituskäytäntöä ei haluta käyttää, niin se on ennemminkin joko osaamattomuutta tai sitten välinpitämättömyyttä. Vai onko se sitä, että kannattaa lähteä oikeuteen katsomaan, kuinka irtisanomisen voi tehdä, koska rangaistukset ovat kuitenkin niin pieniä, että ne eivät kosketa. No, näiltä osin tässäkin äsken esittämässäni näkökulmassa tästä esityksestä puuttuu tasapaino — tasapaino työnantajan ja työntekijän välillä. Kyllä minä ajattelen niin ja me SDP:ssä ajattelemme niin, että työmarkkinoilla niin työntekijällä kuin työnantajalla on vastuuta ja velvollisuutta, ja tässä esityksessä työnantajan vastuu ja velvollisuus loistaa poissaolollaan. Sitä ei näy missään. Senpä takia tässä nyt ehkä tulee vähän sellainen olo, että kun täällä on potkulaistakin mainittu, niin onko tämä tällainen potkulaki ”aloita päiväsi väärällä jalalla” -tyyppinen ratkaisu? Mutta kuka sen päivänsä väärällä jalalla sitten aloitti ja tämän lainsäädännön keksi? Tai miksi pelätä tuntematonta, kun voi pelätä kaikkea? Sehän tästä seuraa, kun luottamus uupuu. Täällä on myös puhuttu siitä, että yksi peruste on saada työvoima liikkumaan Suomessa. No, tämähän onkin sitten yhden puheenvuoron pituinen opponointi siitä, missä ovat ne hallituksen todelliset toimet työvoiman liikkuvuuden saavuttamiseksi. — Hiljaisuus riipii korvia. Työmatkavähennyksestä hallitus ei ole pystynyt edes keskustelemaan. Itäisen Suomen ohjelma on yksi suuri vitsi. Meillä on itäisessä Suomessa tällä hetkellä lukematon määrä arvottomia kiinteistöjä, jotka ihmiset omistavat, ja meillä on myös tällä hetkellä tilanne, jossa meillä on rajan pinnassa tuhansia irtisanottuja, ja kun se meidän elinkeinorakenne siellä on ollut aika tyypillisesti sellainen, että perheenjäsenistä toinen työskentelee tehtaalla ja toinen julkisissa palveluissa, niin valitettavasti tänä syksynä on liikaa niitä perheitä, joissa molemmille irtisanomislappu on tullut käteen. No, siinä se liikkuvuus sitten mitataan. Mitenkäs lähdet mihinkään, kun oma koti, jonka olet ostanut ehkä viisi tai kymmenen vuotta sitten, on menettänyt arvoaan prosenteissa 50, ehkä jopa enemmän. Asunnolla ei ole arvoa. Et pääse siitä asunnosta eroon, mutta kun ei ole työtäkään, kun tämä maa tällä hetkellä rypee tässä työttömien ennätyslukemissa, joka on jo 311 000, niillä paikkeilla. Kyllä minä olen huolestunut siitä, kuinka kevyin perustein hallitus tämänkin lain tähän saliin on tuonut epämääräisillä perusteluilla siitä, kuinka tällä on vaikutusta työllisyyteen tai kuinka tällä on vaikutusta talouteen tai kuinka tämä nyt helpottaa työllistämistä. Mutta eihän niin ole. Hallituksen tavoite on helpottaa irtisanomista, madaltaa kynnys niin alas, että irtisanominen on helppoa, leikata sosiaaliturva alas ja sitten puhua, että ollaan tässä Tanskan mallilla, vaikka ei ole pienintäkään näkymää siitä, että edes työllisyyspalveluita saataisiin hilattua ylöspäin. Eli se kokonaisuus, mikä Tanskassa ja Pohjoismaissa on se koko jutun ydin, on nämä kolme asiaa, ja niitä kaikkia hallitus on hallituskautensa aikana heikentänyt, unohtamatta tietenkään sitä, että vielä tulevaisuudessa nämä määräaikaisuudetkin ovat tulossa keväällä käsittelyyn.

Herra puhemies! Ensiksi nyt tähän viimeisimpään puheenvuoroon muutama kommentti — ehkä tämä debatoiminen voi sitten mennä tälleen pitemmän kaavan mukaan: Edustaja Bergbom tässä totesi, että TEM on selvittänyt yrityspaneelin kautta näitä pienten yrittäjien toiveita, ja se on hyvä, että TEM on tehnyt selvityksiä. Mutta työministeriö on myös tehnyt selvityksiä sellaisista muistakin asioista, esimerkiksi joustoturvan perusteet, osatekijät ja päätelmät Suomelle, ja jos näitä kahta raporttia vaikka peilaisi yhteen, niin lopputulos voisi olla vähän erilainen. Mutta meillehän tässä salissa oppositiossa ei ole mikään uusi juttu se, että yhteisvaikutusten arviointeja ei hallitukselta kannata odottaa, ei näköjään edes niiden omista raporteista. Sitten oli puhetta tästä koeajasta ja siitä, että koeaika ei vastaa tapahtumia, jotka tapahtuvat koeajan jälkeen vaikka viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. No, ei vastaa, se on ihan totta, mutta kyllä silti voi irtisanoa, jos niikseen tulee. Se on aivan mahdollista, ja kyllä, se on tänäkin päivänä helppoa. Se, mitä tässä nyt tapahtuu, on tietenkin se, että hallitus haluaa helpottaa irtisanomista, madaltaa kynnystä. [Arto Satonen: Kyllä!] Se kolmas asia, jota tässä ajattelin, on se, että totean tähän edustaja Bergbomin puheenvuoroon, että yksinyrittäjät esitettiin tässä puheenvuorossa euroina ja ansaintalogiikan mukaan, mutta ero on siinä, että kun hallitus haluaa helpottaa irtisanomista, niin SDP haluaa nimenomaan helpottaa sitä työllistymistä, sitä ensimmäisen työntekijän työllistämistä, ja se löytyy vaikkapa sieltä meidän vaihtoehtobudjetistamme, josta puhuttiin. [Arto Satonen: Velkarahalla!] — Valiokunnan arvoisa puheenjohtaja Satonen, te olette tänä vuonna ottamassa lähes yhtä paljon velkaa kuin otettiin koronavuonna. [Arto Satonen: Kyllä!] Te olette antamassa rikkaille veronkevennyksiä velkarahalla. Sitten edustaja Bergbomin puheenvuorossa olivat myös nämä viranomaiset ja viranomaisten valvonta. Tietenkin työmarkkinoilla, kun miettii tätä viranomaisvalvontaa ja sitä, kuinka viranomaiset voivat valvoa vaikkapa työsuhteiden ja työsopimusten noudattamisia tai työehtojen noudattamatta jättämisiä, työturvallisuutta, niin saanen nyt muistuttaa hallituksen edustajia siitä, että te olette myös leikanneet näiltä viranomaisilta, joten se valvontakin on tällä hetkellä vaikeaa. Eli te olette leikanneet myös viranomaisvalvonnasta. Senpä takia oli tämä ajatuskulku, jota edellisessä puheenvuorossani pohdiskelin, että onko lopputulos nyt se, että vaikka liikennerikkomuksistakin kannattaisi sitten säätää loivemmin, jos kerran lopputulos on se, että ei se kuitenkaan lisää rikkeitä, kun kerran tämän logiikan mukaan myöskään raskaussyrjintä ei tule lisääntymään. No, te, edustaja Satonen, valiokunnan puheenjohtaja, puhuitte MTV:n Uutisextrassa vielä ministerinä vuosi sitten, että tämä laki vie meitä kohti Tanskan mallia. [Arto Satonen: Joo!] No, tämähän ei pidä paikkaansa. [Arto Satonen: Kyllä!] Irtisanomisen tasoa lasketaan, se ei vie meitä kohti Tanskaa, se ei vie meitä kohti Pohjoismaita. Korkeintaan se vie meitä kohti Itä-Eurooppaa ja niitä työmarkkinoita. Tässä mallissa ei ole joustoturvaa millään tavoin, ja tiedämme, että sinne Tanskaan ja Tanskan malliin se joustoturva liittyy todella voimakkaasti. [Arto Satonen: Kyllä, mutta Tanskassa irtisanomissuoja on vielä pienempi!] Meillä on leikattu työllisyyspalveluista mutta myös työttömyysturvasta, ja nyt lasketaan myös irtisanomiskynnystä. Ja kun Tanskassahan kyse on siitä, että työllisyyspalveluihin panostetaan ja työttömyysturvasta ei ole leikattu, niin ei tämä ole mikään ”yksi kolmasosaa Tanskan malli”. Hallitus ei siis ole nostanut työttömyysturvaa eikä panostanut työllisyyspalveluihin, vaan hallitus on leikannut näistäkin. Eli kun nyt hallitus laskee irtisanomisen kynnystä, leikkaa työttömyysturvaa ja on pidentänyt karenssia, niin lopputulos on se, että nythän, kuka sitten tuleekin irtisanotuksi suuremmilla tai pienemmillä syillä, hänen tapauksessaan se tarkoittaa sitä, että siinä vaiheessa, kun hän jää työttömäksi, hänen karenssiaikaansa on pidennetty — eli aikaa, jolta hän ei saa työttömyysturvaa ollenkaan — ja sitten, kun hän sinne työttömyysturvalle pääsee, niin sekin on vielä pienempi kuin aiemmin. Ja tämä kaikki on tietenkin nyt tulevaisuudessa helpompaa sen takia, että tätä irtisanomisen tasoa halutaan laskea. Sen takia minusta ei ole korrektia verrata tätä mallia Tanskan malliin. Oletan, että työministerinä ollessaan valiokunnan puheenjohtaja Satonen on tutustunut näihin joustoturvan perusteisiin, osatekijöihin ja päätelmiin Suomelle ja sen lopputuloksiin. [Arto Satonen: Olen tilannut sen!] — Hyvä. — Siinä on todella mielenkiintoisia asioita. Esimerkiksi liitetiedostoista löytyy se käppyrä, josta ilmenee myös se, että Tanskassa on korkeampi järjestäytymisaste kuin Suomessa. Ja mitä tämä hallitus tekee tällä hetkellä järjestäytymisasteen nostamiseksi? Siinä, että täällä perustellaan, että mennään Tanskan malliin, en ole kyllä nähnyt yhtään tekoa enkä yhtään toimea enkä yhtään hallituksen esitystä, jossa olisi tehty jotain sen eteen, että Suomessa järjestäytymisaste nousisi ja voisi tätä kautta vaikkapa vakauttaa ja luoda luottamusta työmarkkinoilla, koska luottamustahan me tarvitsemme. Siitä luottamuksesta puhuttiin jo paljon vaihtoehtobudjettien yhteydessä, ja tämä hallituksen esitys on jälleen yksi esitys siitä, että luottamusta tällä ei lisätä, vaan luodaan epävarmuutta työntekijöille sillä, että irtisanominen on helpompaa, taso on laskenut ja kun irtisanomista pelätään, kun töissä vielä ollaan, niin jokainen euro laitetaan säästöön, ja nyt meillä kulutus sakkaa.

Arvoisa rouva puhemies! Näistä kolmikantaisista työryhmistä on tässä illan aikana keskusteltu useasti. Valiokunnan puheenjohtaja Satonen on niihin kommentoinut, että ei anneta veto-oikeutta sinne työryhmille, mutta täytyy kyllä tässä kohtaa heti aluksi todeta, että ei ainakaan työnantajapuoli ole tällä kaudella veto-oikeutta tarvinnutkaan, kun kaikki esitykset, joita on heidän puoleltaan tehty, ovat hallituksessa menneet läpi. No, sitten toinen asia, jota täytyy kommentoida myös tässä alussa, ettei unohdu: Edustaja Suhonen luki täällä sitaatin luottamusmiehen puheesta, ja se oli oikein hyvä. Se kuvasi juuri niitä tuntemuksia ja tunteita, joita itsekin olen kokenut ja joita edelleen minulle välitetään työpaikoilta. No, kun meillä on koeaika olemassa, kuten tässä luottamusmiehen viestissä todettiin, niin onhan tämä eriskummallista, jos työnantaja ei tämän koeajan puitteissa huomaa sitä, että työntekijä ei tehtävään sovellu, varsinkin nyt, kun tämä hallitus on jatkanut tätä koeaikaakin. Eli irtisanominen on käytännössä naurettavan helppoa hallituksen toimien takia ja nimenomaan siitä näkökulmasta, että mitään turvaa työntekijälle ei ole vastapainona annettu. Kyllä toivoisin, että tässäkin maassa lakia säädettäessä ajateltaisiin niin, että kansalaiset olisivat tasa-arvoisessa asemassa, ja jos ja kun joku on siinä altavastaajan asemassa, niin myös hänen tulevaisuuttaan, hänen selustaansa, joku turvaisi. Valitettavasti nyt ei näin ole. Minua häiritsee myös tässä lakiesityksessä ajatus siitä, että kun tätä lainsäädäntöä irtisanomisesta löysennetään, niin se jollain tavoin sitten pesee pois sen, että kun työmarkkinoilla on jo nyt kielletty vaikkapa raskaussyrjintä, niin todetaan kyllä, että sitä tehdään ja sitä täytyy seurata, mutta siitä huolimatta halutaan mahdollistaa sitä vielä enemmän. Jos tämä on hallituksen logiikka lainsäädännössä, niin ehkä me vielä sitten tämän vaalikauden aikana tulemme saamaan esimerkiksi esityksen siitä, että kun Suomessa kaikista eniten rikkomuksia ja rikoksia on kuitenkin liikenneturvallisuuden vaarantamisessa, niin ehkä sitten hallitus tuo meille tällä logiikalla esityksen, että täytyy poistaa liikenneturvallisuuteen liittyviä lakeja, koska ne ehkä sitten vähentävät rikkeitä ja rikoksia. Arvoisa rouva puhemies! Tämä lainsäädäntö ja tämä hallituksen logiikka on vaikeaselkoista, kuten sitä kuvasin, mutta se on myös kovin ideologista. Tämän lakiesityksen aikana on käyty paljon keskustelua muun muassa siitä, että työntekijä toimii väärin ja varoituksen antaminen on niin vaikeaa tai varoitukset, jos niitä annetaan useita, kokevat inflaation. Miten ihmeessä se varoitus voi kokea inflaation, kun sen on nimenomaan toimittava varoituksena? Kun riittää, että on yksi varoitus alla, niin voidaan jo irtisanoa sillä perusteella. Silloinhan sen pitäisi vain tehostaa logiikkaa siitä, että jos toimii väärin, voi vielä omaa toimintaansa korjata. Kun Suomessa on jo nyt helppo irtisanoa iso joukko väkeä, niin tästä eteenpäin, kun hallitus on tämänkin lain puskenut väkisin läpi, on helppo myös sanoa yksilöperusteisesti ihmisiä irti. Tämä ei vie meitä pohjoismaiseen suuntaan. Tämä ei vie meitä pohjoismaisen hyvinvointivaltion suuntaan millään tavoilla, koska meiltä puuttuu turva — ja apropoo, kappas kummaa: hallitushan on leikannut siitäkin. Eli tässä on puhuttu pohjoismaisesta mallista, on puhuttu Tanskan mallista, mutta meiltä puuttuu kokonaan se turva, jota muualla on. Käytännössä me emme ole menossa mihinkään pohjoismaiseen tai eurooppalaiseen suuntaan, vaan ehkä meitä lähempänä sitten tulevaisuuden työmarkkinoilla on Itä-Eurooppa tai Etelä-Eurooppa. Tästä syystä on todella harmillista, että näillä lakiesityksillä, joita hallitus tänne kerta toisensa jälkeen tuo, ei käytännössä työntekijää arvosteta ollenkaan.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllähän se vähän huolestuttavalta kuulostaa, että täällä valiokunnan puheenjohtaja toteaa, että perustuslakivaliokunnan piti kirjoittaa jotain, ”pakko kirjoittaa jotain” oli suora sitaatti. Kyllä se minusta myös kertoo siitä, kuinka täällä sitten asioita käsitellään, jos näin ajatellaan ja sitä vakavuutta salissa halutaan noudattaa. No, toinen oli sitten tämä kolmikantakeskustelu, että se ei toimi, että ei kannata lähettää. Hyvä hallitus ja valiokunnan puheenjohtaja, te ette edes yrittäneet, ja se kertoo siitä, miksi tässä maassa ei luoteta kehenkään tai mihinkään, koska te ette anna edes mahdollisuutta luottaa. Te ette antaneet työmarkkinaparteille mahdollisuutta neuvotella tästä, koska te ette luota heihin. Ja sitten viimeisenä tämä virkasuhdekysymys: kyllähän se on surullista, että suomalainen lainsäädäntö lähtee siitä, että pudotetaan kaikkien rimaa mahdollisimman alas, eikä suinkaan siitä, että niitä, jotka ovat alhaalla, nostettaisiin ylös.