Hanna Holopainen

Arvoisa puhemies! Alkuun totean, että kannatan edustaja Harjanteen edellä esittämiä lausumaehdotuksia. Myös minä haluan kiittää kansalaisaloitteen tekijöitä ja kaikkia aloitteen allekirjoittaneita. Kansalaisaloitejärjestelmä on tärkeä osa suomalaista demokratiaa, ja se antaa kansalaisille mahdollisuuden nostaa eduskunnan käsiteltäväksi tärkeitä kysymyksiä. Tämä aloite koskee puolustushankintoja, päätöksiä, jotka liittyvät suoraan Suomen puolustuskykyyn ja kansalliseen turvallisuuteen. On erittäin tärkeää, että myös näistä kysymyksistä käydään avointa ja demokraattista keskustelua. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että tämän kansalaisaloite on jo osaltaan lisännyt keskustelua puolustushankintojen periaatteista sekä niiden suhteesta kansainväliseen oikeuteen ja Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisiin tavoitteisiin. Myös puolustusvaliokunnan mietintö tunnistaa osaltaan aloitteen ansiot toteamalla seuraavasti: ”Puolustusvaliokunta huomauttaa, että kansalaisaloite kytkeytyy myös laajempaan huoleen huoltovarmuudesta ja riippuvuudesta. Valiokunta katsoo, että erityisen tärkeää on arvioida kriittisesti tilanteita, joissa syntyy materiaaliriippuvuutta vain yhdestä toimijasta. Tällaisia riippuvuuksia on tarkasteltava koko hankintojen elinkaaren ajan käytön, ylläpidon ja mahdollisten kriisitilanteiden näkökulmasta. Valiokunnan mielestä on myönteistä, että kansalaiset ottavat kantaa myös tähän ulottuvuuteen ja kantavat huolta Suomen puolustuksen kestävyydestä pitkällä aikavälillä.” Arvoisa puhemies! Tietyissä kehittyneissä asejärjestelmissä Suomi on todellakin tällä hetkellä väistämättä riippuvainen vain muutamasta toimittajamaasta ja muutamasta järjestelmästä. Pitkäkestoiset riippuvuudet yksittäisistä toimittajamaista on tärkeää tunnistaa jo hankintojen valmisteluvaiheessa. Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä pidän tärkeänä nostaa esiin myös kotimaisen eurooppalaisen puolustusteollisuuden vahvistamisen. Tulevaisuudessa eurooppalaisten Nato-maiden merkittävät panostukset puolustukseen ja uusien asejärjestelmien kehittämiseen tulevat toivottavasti avaamaan Puolustusvoimille uusia hankintakanavia ja tuovat tarjolle lisää suorituskykyisiä eurooppalaisia asejärjestelmävaihtoehtoja. Arvoisa puhemies! Kuten täällä edustaja Harjanne aiemmin esitti näitä lausumia, niin myös itse esitin niitä valiokunnassa, mutta valiokunnan enemmistö ei niitä kannattanut, valitettavasti. Esitin näitä lausumia, koska katsoin ja katson edelleen, että kansalaisaloitteessa esiin nostetut näkökulmat ansaitsevat eduskunnalta myös selkeän parlamentaarisen ohjausviestin tulevia hankintoja silmällä pitäen. Lausumien tavoitteena on vahvistaa hankintoihin liittyvän päätöksenteon tietopohjaa ja pitkäjänteistä kokonaisarviointia ja mahdollisten riskien tunnistamista. Puolustushankinnat eivät useinkaan ole vain yksittäisiä pistemäisiä päätöksiä vaan mahdollisesti jopa vuosikymmeniksi ulottuvia sitoumuksia. Niihin liittyy hankittavan suorituskyvyn lisäksi riippuvuuksia, toimitusketjuja, huoltoa, koulutusta ja teknistä ylläpitoa. Siksi on mielestäni tärkeää varmistaa, että ihmisoikeus- ja humanitäärisen oikeuden näkökulmia, ulko- ja turvallisuuspoliittisia vaikutuksia sekä huoltovarmuuteen liittyviä riskejä tarkasteltaisiin nykyistä laajemmin ja järjestelmällisemmin osana hankintojen valmistelua. Luen vielä nuo lausumat, joita edellä on esitetty ja joita kannatan, ja toivon kollegoilta tietenkin tukea tulevassa äänestyksessä näille lausumille. Lausumia on kolme kappaletta: Lausumaehdotus 1: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää puolustushankintojen valmistelua koskevien käytäntöjen kehittämistä siten, että hankintoihin liittyvät kansainvälisen humanitaarisen oikeuden näkökohdat, ihmisoikeusvaikutukset, ulko- ja turvallisuuspoliittiset vaikutukset sekä huoltovarmuuteen ja toimitusketjuihin liittyvät riskit arvioidaan nykyistä järjestelmällisemmin osana päätöksenteon tietopohjaa.” Lausumaehdotus 2: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus arvioi puolustushankintojen pitkäaikaisia vaikutuksia Suomen huoltovarmuuteen ja ulko- ja turvallisuuspoliittiseen liikkumatilaan, mukaan lukien tilanteisiin, joissa toimittajamaahan liittyvät poliittiset, oikeudelliset tai kansainväliset kriisit voivat vaikuttaa hankintojen elinkaaren aikaiseen toimitusvarmuuteen, ylläpitoon tai tekniseen tukeen.” Lausumaehdotus 3: Eduskunta edellyttää, että hallitus ottaa puolustushankintojen valmistelussa huomioon sen, että tiettyjen kehittyneiden asejärjestelmien osalta riippuvuus vain muutamasta toimittajamaasta voi olla merkittävää. Liiallisten toimittajariippuvuuksien huoltovarmuutta heikentävät vaikutukset on huomioitava arvioitaessa hankintakilpailuun kutsuttavien maiden ja yritysten asejärjestelmiä.”

Arvoisa puhemies! Puolustushankinnat eivät useinkaan ole vain yksittäisiä pistemäisiä päätöksiä vaan mahdollisesti jopa vuosikymmeniksi ulottuvia sitoumuksia. Niihin liittyy hankittavan suorituskyvyn lisäksi riippuvuuksia, toimitusketjuja, huoltoa, koulutusta ja teknistä ylläpitoa. Siksi olisi mielestäni tärkeää varmistaa, että ihmisoikeus- ja humanitäärisen oikeuden näkökulmia, ulko- ja turvallisuuspoliittisia vaikutuksia sekä huoltovarmuuteen liittyviä riskejä tarkasteltaisiin nykyistä laajemmin ja järjestelmällisemmin osana hankintojen valmistelua. Siksi olen osana valiokuntakäsittelyä esittänyt tähän valiokunnan mietintöön lausumia, joiden tavoitteena olisi vahvistaa hankintoihin liittyvän päätöksenteon tietopohjaa ja pitkäjänteistä kokonaisarviointia. Näiden lausumien avulla eduskunta voisi lähettää vahvan ja vastuullisen ohjausviestin tuleville hallituksille.

Arvoisa puhemies! Kuten täällä tänään on monessa puheenvuorossa todettu, niin fakta on se, että hallituksen tietoiset poliittiset päätökset ovat lisänneet merkittävästi köyhyyttä Suomessa. Orpon hallituksen taloustalkoot ovat siis kohdistuneet kovin epätasaisesti. Leikkausten vaikutukset kasaantuvat samoille ryhmille: lapsiperheille, yksinhuoltajille, pienituloisille eläkeläisille, opiskelijoille ja nuorille sekä työssäkäyville köyhille. Näillä ihmisillä ei ole taloudellisia puskureita, ja heidän kohdallaan pienikin heikennys johtaa nopeasti arjen kriisiytymiseen. Erityisen kipeästi leikkaukset ovat koskettaneet erityislasten perheitä. Tämä ryhmä joutuu jo muutenkin liian usein kamppailemaan sen kanssa, kuinka palvelujärjestelmän viidakossa löytyisi tukea, ja liian usein järjestelmä pikemminkin kuormittaa kuin kannattelee. Aika moni vanhempi on esimerkiksi tehnyt päätöksen, että jättäytyy joko osittain tai kokonaan pois työelämästä voidakseen tukea lastaan arjessa ja koulunkäynnissä. Tällä ryhmällä ei ole vaihtoehtoja, joilla he voisivat omaan toimeentuloonsa näitten leikkausten alla vaikuttaa. Yhä enemmän on myös pitkäaikaissairaita, joilla rahat eivät riitä välttämättömiin lääkkeisiin tai terveydenhuollon nousseisiin asiakasmaksuihin, ja heidän hyvinvointiinsa hallituksen toimet vaikuttavat välittömästi. Arvoisa puhemies! Kun köyhyyttä lisätään tällä tavoin, vaikutukset eivät jää hetkellisiksi. Pitkittyessään köyhyys heikentää terveyttä ja mielenterveyttä, vaikeuttaa kouluttautumista ja työllistymistä sekä lisää eriarvoisuutta. Lapsiköyhyys näkyy vuosien ja jopa sukupolvien päähän inhimillisinä seurauksina ja kasvavina yhteiskunnallisina kustannuksina. Juuri siksi köyhyyden vähentäminen ei ole talousvastuun vastakohta, vaan se on myös taloudellisesti kestävää politiikkaa. Arvoisa puhemies! Me elämme ajassa, jossa yhteiskunnan ja yksilöiden kyky varautua, sopeutua ja selviytyä muutoksista on entistä tärkeämpää. Kun köyhyyttä tietoisilla päätöksillä lisätään, heikennetään suoraan myös ihmisten resilienssiä. Taloudelliset puskurit katoavat, arjesta tulee epävarmaa, ja kyky selvitä yllättävistä tilanteista murenee. Ihmiset joutuvat elämään kädestä suuhun juuri silloin, kun ennakointi ja turva olisivat kaikkein tärkeimpiä. Kriisinkestävyys syntyy perusturvasta, luottamuksesta ja siitä, että tulevaisuutta voi suunnitella. Jos me haluamme Suomen olevan vahva ja kestävä tässä monien myllerrysten maailmanajassa, emme voi rakentaa yhteiskuntaa yhä lisääntyvän köyhyyden varaan. Emme ole toistaiseksi saaneet ministereiltä vastausta siihen, tunnistaako hallitus, että köyhyyttä lisäävä politiikka heikentää myös koko yhteiskunnan kriisinsietokykyä. Arvoisa puhemies! Lopulta kaikki kiteytyy pohdintaan siitä, millaisia valintoja me pidämme hyväksyttävinä, sillä tässä keskustelussa ei ole kyse vain yksittäisistä säästöistä tai leikkauksista. Kyse on arvovalinnoista ja siitä, millaista yhteiskuntasopimusta me Suomessa haluamme pitää yllä. Suomalainen hyvinvointivaltio on rakentunut ajatukselle, että jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään ja että vaikeuksiin joutuminen ei saa johtaa pysyvään syrjäytymiseen. Vastineeksi ihmiset tekevät työtä, kantavat vastuuta ja luottavat siihen, että yhteiskunta on tukena silloin, kun elämä horjuu. Kun köyhyyttä nyt lisätään tiedossa olevista vaikutuksista huolimatta, murennamme tätä yhteiskuntasopimusta — annetaan viesti, että turva ei koske kaikkia ja että riskit siirretään yhä useammin yksilöiden kannettaviksi. Hyvinvointivaltio ei ole vain tulonsiirtoja tai menokohteita. Se on luottamusta, oikeudenmukaisuuden kokemusta ja yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta. Hyvinvointivaltio elää luottamuksesta, ja köyhyyttä tietoisesti lisäävä politiikka murentaa sitä pala palalta. Siksipä tässä tulevassa luottamusäänestyksessä on kysymys myös hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Me elämme ajassa, jossa yhteiskunnan ja yksilöiden kyky varautua, sopeutua ja selviytyä muutoksista on entistä tärkeämpää. Kun nyt köyhyyttä tietoisilla päätöksillä lisätään, heikennetään suoraan myös ihmisten resilienssiä. Taloudelliset puskurit katoavat, arjesta tulee epävarmaa, ja kyky selvitä yllättävistä tilanteista murenee. Ihmiset joutuvat elämään kädestä suuhun juuri silloin, kun ennakointi ja turva olisivat kaikkein tärkeimpiä. Jos me haluamme Suomen olevan vahva ja kestävä tässä monien myllerrysten maailmanajassa, me emme voi rakentaa yhteiskuntaa yhä lisääntyvän köyhyyden varaan. Kysynkin: tunnistaako hallitus, että köyhyyttä lisäävä politiikka heikentää samalla myös koko yhteiskunnan kriisinkestävyyttä?

Arvoisa puhemies! Kuten monissa puheenvuoroissa on kuultu, talouskasvun ja elinvoiman vahvistamisen osalta hallituksella riittää kyllä vielä paljon lupauksia lunastettavaksi. Huomattavan suuri kuilu lupausten ja tekojen välillä on itäisen Suomen osalta. Erityisesti omassa kotimaakunnassani Etelä-Karjalassa on moni eri asia kasaantunut, ja siellä kärsitään kohta 18 prosentin työttömyysasteesta, ja näitä toimia edelleenkin maakunnassa odotetaan. Erityisedustaja Harri Broman on esittänyt erityistalousaluekokeilua, mutta viime viikolla saimme kylmän suihkun niskaan, kun valtiovarainministeri Purra sanoi, että toimia ei ole valmisteilla. Nyt onkin suuri epävarmuus sitten tuolla raja-alueella, Imatran seudulla, onko hallitus valmistelemassa näitä toimia. Kysyisinkin pääministeri Orpolta: voisimmeko saada vastauksen siihen, onko nyt olemassa valmistelua liittyen tähän erityistalousaluekokeiluun Imatran seudun ja Kajaanin seudun osalta vai eikö?

Arvoisa puhemies! Saimaannorppa on ainutlaatuinen suomalainen laji, jonka suojelun parantamisella on kansan suuri tuki. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Hallitus antoi eilen luonnoksen asetuksesta koskien kalastusrajoituksia norpan elinalueelle. Se oli suuri pettymys. Lisäsuojelua ei ole luvassa. Eilen te juhlitte, että norpansuojelu vahvistuu, kun verkkokalastuskieltoalue laajenee, mutta kansalaisten on tärkeää tietää, että te ette todellisuudessa tee mitään lisää. Nämä alueet ovat jo nyt sopimuksin osa tätä kieltoaluetta. Tutkimustieto osoittaa, että tärkein suojelutoimi olisi verkkokalastuskiellon pidentäminen. Viime kaudella oppositiossa kokoomus Petteri Orpoa myöten äänesti verkkokalastuskiellon pidentämisen puolesta. Onkin hyvä, että ministeri Multala kertoi eilen, että verkkokalastuskieltoa tulisi pidentää. Ministeri Essayah puolestaan totesi, ettei kannata pidennystä. Kysynkin ministeri Essayahilta: mikä on hallituksen linja verkkokalastuskiellon pidentämiseen ja norpansuojeluun, ja miten te perustelette toimettomuuttanne, mikäli ette aio kieltoa pidentää?

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on todettu, niin joitakin alueita tämä nyt esittelyssä oleva lakimuutos auttaa, mutta sitten joitakin, kuten omaa aluettani Etelä-Karjalaa, tämä ei auta. Meillä on jo nyt irtisanottu satoja ihmisiä. Saan jatkuvasti yhteydenottoja näiltä sairaanhoitajilta, jotka ovat aivan epätoivoisia maakunnassa, jossa on jo 15 prosentin työttömyysaste muutenkin. He ihmettelevät, miten voi olla tilanne, että he eivät saa töitä. Samanaikaisesti Etelä-Karjalassa on tehty hyviä uusia toimintamalleja vuosikymmenen ajan, ja nyt niitä puretaan. Irtisanotaan muistihoitajia, jotka ovat esimerkiksi olleet ihan valtavan arvokkaita siinä, että ikääntyneiden hoitomallia on kehitetty. Nyt kun vaalitaan tätä alijäämien kattamista, se tulee tarkoittamaan satojen lisähenkilöitten irtisanomista Etelä-Karjalassa. Miten, ministeri, vastaatte, kun meillä on tiedossa, että nämä rahoitusmallin ongelmat ovat tuottaneet tätä vääristynyttä ja puutteellista diagnoositietoa, tarveperusteista tietoa, sinne pohjalle ja Etelä-Karjalassa nimenomaan pystytään osoittamaan, että se on vääristänyt tätä rahoitusta? Voitteko sitoutua siihen, että sanotte, [Puhemies koputtaa] että tämä korjataan myös takautuvasti niin, että tämmöinen vääryys oikaistaan? Se on todella kestämätöntä, [Puhemies koputtaa] että tällaista voi tapahtua.

Arvoisa puhemies! Suomi on Naton jäsen, mutta yhäkin Suomen puolustamisen pohja on suorituskykyinen ja vahva reservi. Lainsäädännöllisesti meillä on maanpuolustusvelvollisuus, joka koskee kaikkia, mutta vain miehiä koskeva asevelvollisuus. Nuorten ikäluokkien pienentyessä olemme kuitenkin uuden haasteen edessä, ja myös Puolustusvoimain komentaja Jaakkola on tässä muutama viikko sitten ottanut kantaa siihen, että täytyisi käydä yhteiskunnallista keskustelua siitä, kuinka tähän haasteeseen pystymme vastaamaan. Meillä oli tuossa viime kaudella Ilkka Kanervan vetämä parlamentaarinen komitea, joka toisaalta silloin antoi ehdotuksia siitä, kuinka asevelvollisuusjärjestelmää tulisi kehittää. Kysyisin siitä, kuinka nämä ehdotukset etenevät. Siinä oli muun muassa tämä kutsuntojen laajentaminen koskemaan koko ikäluokkaa, ja siviilipalveluksen kehittämistäkin ehdotettiin siinä. Kysyisin ministeriltä: näkisittekö tarvetta sille, että tämmöistä parlamentaarista työtä olisi syytä nyt jatkaa, kun meillä on todellakin tämä uusi haaste, jossa sitten tätä tulevaisuuden reservin turvaamista joudumme yhdessä pohtimaan?

Arvoisa puhemies! On paljon puhuttu siitä, että neurokirjolla olevien henkilöiden palveluissa on paljon hyvinvointialuekohtaisia eroja. Kun hallitusohjelmassakin on ainakin linjattu, että kiinnitettäisiin huomiota siihen, että neurokirjolla oleville henkilöille — kaikenikäisille henkilöille, ei siis pelkästään lapsille ja nuorille, tämä koskee myös aikuisia — olisi oikea-aikaisia, monialaisia palveluita ja selkeät palveluketjut tarjolla, niin kuinka tämä edistyy? Valitettavasti nyt tätä kansallista neurokirjon toimenpideohjelmaa ei ole tällä kaudella toteutettu, mutta tämä olisi äärimmäisen tärkeää, kun tosiaan THL:nkin selvityksen mukaan hyvinvointialueet hoitavat tätä asiaa hyvin eri tavoin ja monessa paikassa sitten meillä on ongelma, että neurokirjon henkilöiden tilanne kuormittuu, koska he eivät saa apua ja tukea ajoissa, ja sitten se voi johtaa kalliimpiin palveluihin, esimerkiksi pahentuviin mielenterveyshäiriöihin tai lasten kohdalla sinne lastensuojelupalveluihin, jotka voitaisiin välttää, mikäli näitten henkilöitten tarpeita voitaisiin ajoissa hoitaa. Miten tämä kokonaisuus edistyy tällä hetkellä?

Arvoisa puhemies! Minäkin olen huolestunut näistä sosiaaliturvaleikkauksista, joita hallitus kohdistaa... Erityisesti olen huolestunut yksinhuoltajiin ja lapsiperheisiin kohdistuvista leikkauksista. Meillä on paljon sekä kokemusperäistä että tutkittua tietoa siitä, miten 90-luvun lama jätti jälkensä niihin lapsiin ja nuoriin, jotka silloin lapsuuttaan ja nuoruuttaan viettivät. Tutkimukset ovat osoittaneet, että silloin hankala kansantalouden tilanne on jättänyt jälkensä näitten henkilöitten myöhempään kehitykseen. Siellä on paljon näyttöä siitä, että se on vaikuttanut kouluttautumiseen, työllistymiseen ja hyvinvointiin. Niinpä onkin nähtävissä, että myös näillä nyt toteutettavilla leikkauksilla tulee olemaan pitkävaikutteinen jälki, ja ne todellakin tulevat myös kansantaloudelle kalliiksi. Oletteko te valmiit tutustumaan näihin 90-luvun laman oppeihin, ja valmisteletteko toimia, joilla voitaisiin välttää ne virheet, joita silloin on tehty?

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Elon edellä tekemiä lausumaehdotuksia.

Arvoisa puhemies! Myös minä kannan huolta tämän rahapeliuudistuksen vaikutuksesta pelihaittoihin, ja siitä syystä kannatan näitä edustaja Elon edellä tekemiä lausumaehdotuksia.

Arvoisa puhemies! Heti alkuun totean, että kannatan näitä edustaja Elon äskeisessä puheenvuorossa tekemiä esityksiä. Tämä hallituksen esitys on todellakin herättänyt huolen apteekkiverkostosta. Tämän uudistuksen yhteisvaikutukset aiheuttavat merkittävän riskin pienten apteekkien ja sivuapteekkien toimintaedellytysten heikkenemisestä. Esimerkiksi hyvinvointialueiden näkökulmasta kattava apteekkiverkosto ja erityisesti sivuapteekit ovat lääkitysturvallisuuden ja neuvonnan kokonaisuuden kannalta välttämättömiä. Apteekkiverkosto on jo nyt monissa kunnissa viimeinen lähipalvelu, kun hyvinvointialueet karsivat säästöpaineissa terveysasemaverkkoa. Apteekkeja tulisikin hyödyntää nykyistä laajemmin osana sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukokonaisuutta erityisesti matalan kynnyksen palveluissa, kuten rokotuksissa ja hoidon tukipalveluissa. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että apteekit voivat turvallisesti ja kustannustehokkaasti täydentää terveydenhuoltoa muun muassa neuvonnassa, mittauksissa ja riskiryhmien palveluissa. Nyt kuitenkin tämän hallituksen esityksen kokonaisvaikutuksia tulisi arvioida myös tästä näkökulmasta, sillä apteekkiverkoston heikentäminen kaventaa mahdollisuuksia hyödyntää apteekkeja osana hyvinvointialueiden palveluketjuja. Voisin tässä nyt vielä lukea nämä vihreitten vastalauseen lausumaehdotukset, joita edustaja Elo tuossa edellä esitti ja joita itse kannatan. Lausumat kuuluvat näin: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa apteekkitalouden uudistuksen sekä lääketaksaan ja apteekkiveroon tehtyjen muutosten yhteisvaikutuksia apteekkiverkoston maantieteelliseen kattavuuteen, sivuapteekkien toimintaedellytyksiin ja lääkkeiden yhdenvertaiseen saatavuuteen erityisesti harvaan asutuilla alueilla.” ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa itsehoitolääkkeiden rajatun valikoiman apteekkien ulkopuolisen myynnin vaikutuksia apteekkitalouteen, lääkeneuvonnan saatavuuteen, lääkitysturvallisuuteen, ihmisten terveyteen, lääkkeiden hintoihin ja lääkehävikkiin sekä raportoi vaikutuksista eduskunnalle ennen kuin valikoimaa, myyntipaikkoja tai myyntioikeuksia laajennetaan.” Sekä myöskin: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto arvioi apteekkien roolin ja palveluvalikoiman laajentamista osana sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää, erityisesti rokotus- ja muiden matalan kynnyksen terveyspalvelujen osalta, ja ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin, rahoituksellisiin ja toiminnallisiin toimenpiteisiin laajentamisen mahdollistamiseksi.”

Arvoisa puhemies! Toimeentulotuki on viimesijainen turva. Se on verkko, joka estää ihmisiä putoamasta köyhyyteen ja syrjäytymiseen. Hallitus kuitenkin esittää nyt leikkauksia ja kiristyksiä, jotka käytännössä tarkoittavat, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat joutuvat entistä tiukemmalle. Kun perusosaa pienennetään ja harkintaa kiristetään, seurauksena ei tässä työllisyystilanteessa monenkaan kohdalla ole työllistyminen vaan lisääntyvä köyhyys. Arvoisa puhemies! Työttömiä kyykyttämällä ei työpaikkoja synny. Tämä ei ole kannustamista, tämä on köyhyyden syventämistä. Me tiedämme, että jo nyt tuhannet suomalaiset turvautuvat ruokajonoihin. Tiedämme, että jo aiemmin tällä Petteri Orpon hallituksen kaudella häädöt ja ulosotot ovat lisääntyneet. Kun hallitus heikentää toimeentulotukea, se iskee erityisesti suoraan lapsiperheisiin ja yksinhuoltajiin. Hallitus toimillaan lisää epävarmuutta ja ahdistusta, ja mikä pahinta, tämä toiminta lisää kustannuksia pitkällä aikavälillä erityisesti. Kun ihmiset jäävät ilman turvaa, ongelmat kasaantuvat, terveydenhuollon menot kasvavat, lastensuojelun tarve lisääntyy ja syrjäytyminen syvenee. Tämä on todella lyhytnäköistä politiikkaa. Meillä on paljon sekä kokemusperäistä että tutkittua tietoa 90-luvun lama-ajan vaikutuksista. Monet 90-luvun lapset ovat kuvanneet, kuinka lapsuuden perusvarmuus mureni. Vanhempien taloudellinen epävarmuus ja huoli konkretisoituivat lasten omana pelkona ja epäluottamuksena tulevaisuutta kohtaan. Seurantatutkimukset ovat osoittaneet, että lama vaikutti lasten ja nuorten koulutukseen ja myöhempään työllistymiseen. Lapsuudessa koettu talouden epävarmuus on myös yhdistetty myöhempään heikompaan psyykkiseen hyvinvointiin, pidempiin työttömyysjaksoihin ja kohonneeseen rikollisuusriskiin. Arvoisa puhemies! Meillä olisi mahdollisuus ottaa oppia 90-luvun virheistä ja toimia toisin. Mutta näin ei nyt tehdä, vaan samat virheet ollaan nyt toistamassa. Hallitus puhuu kannustavuudesta, mutta todellisuudessa se lisää ihmisten ahdinkoa. Hallituksen tietoinen valinta on lisätä eriarvoisuutta ja heikentää luottamusta yhteiskuntaan. Tätä hallituksen linjaa on mahdotonta hyväksyä. Tämä on kylmä ja epäoikeudenmukainen linja. Tälle kaikelle olisi myös vaihtoehtoja.

Arvoisa puhemies! Hallituksen toiminnasta päällimmäinen vaikutelma on lupausten pettäminen, ainakin mitä itäiseen Suomeen tulee. Meillä on tilanne, että paljon on luvattu mutta vähän on saatu. Omassa kotimaakunnassani Etelä-Karjalassa on tulossa synkät ajat: jopa 18 prosentin työttömyysastetta on ennustettu. Etelä-Karjala on maakunta, joka on kiistatta kärsinyt kaikkein eniten tästä geopoliittisesta tilanteesta, ja nyt sitten hallituksen lupaukset ovat näyttäytyneet lähinnä negatiivisina. Aluekehitysrahat on viety muualle ja vain pieni osa niistä sitten palautettu. Karjalan radan kaksoisraideinvestointi on ollut jopa hallitusohjelmassa, mutta silti sitä ei olla toteuttamassa, ja nyt viimeisimmäksi sitten hyvinvointialueemme kärsii kaikkein eniten tästä soterahoitusmallin sekavuudesta. Nyt todellakin vihdoin kaivattaisiin tulevaisuudenuskoa ja toivoa myös Etelä-Karjalaan ja koko itäiseen Suomeen. On esitetty muun muassa tätä erityistalousaluepilottia, ja olisi tärkeää kuulla nyt näitä konkreettisia toimia: ollaanko tätä pilottia toteuttamassa tämän hallituskauden aikana, ja onko näitä aiemmin jo luvattuja investointirahoja [Puhemies koputtaa] muun muassa Karjalan raiteeseen tulossa?

Arvoisa puhemies! Kun Petteri Orpon hallitus aloitti kaksi ja puoli vuotta sitten, he kertoivat julkisen talouden tasapainottamisen tavoitteesta, mutta silloin luvattiin, että koulutus olisi tällaisessa erityissuojeluksessa ja koulutuksesta ei pitäisi leikata. No, on tehty koulutuksesta leikkauksia, mutta kaikkein salakavalimpia ovat nämä leikkaukset, jotka kohdistuvat kuntiin. Kun tiedetään, että koulutuksen, perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen, järjestäminen vie tällä hetkellä valtaosan kuntien budjetista, niin nämä leikkaukset, mitä kohdistuu kuntiin, väistämättä ovat nimenomaan koulutusleikkauksia käytännössä hyvin pitkälti. Vuonna 2026 kuntien tehtävät laajentuvat. Arvion mukaan ne sisältävät yli 70 miljoonan euron edestä uusia sivistystoimen tehtäviä mukaan lukien oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistuksen, joka jo yksinään on noin 53,5 miljoonaa euroa. Samaan aikaan nyt sitten tehdään noin 75 miljoonan euron leikkaus. Tästä seuraa — kun sitten vielä erikseen on tehty tämä valtionosuusleikkaus ja siihen yhteenlaskettuna vielä aiemmin tehty indeksikorotukseen toteutettava vähennys vuosille 2024—2027 — että tällä hallituskaudella tänne kuntien puolelle tulee yhteensä noin 200 miljoonan euron leikkaukset. On todellakin huolestuttavaa, että hallitus ei ole millään tavoin halunnut huomioida, mitkä ovat leikkausten vaikutukset varhaiskasvatus- ja koulutuspalveluitten resursseihin ja laatuun. On hyvin todennäköistä, että tämä leikkaus vaarantaa oppimisen tuen uudistuksen ylipäänsä ja voi johtaa siihen, että kunnilla ei ole riittäviä resursseja toteuttaa lakisääteisiä velvoitteita lasten ja nuorten palveluissa. Esimerkiksi Kuntaliitto on arvioinut, että samaan aikaan tehtävät leikkaukset myöskin näihin kotoutumispalveluihin saattavat kunnissa kohdistua myöskin sivistyspalveluihin, kun ne tässä samanaikaisesti toteutuvat. Kyllä on todella valitettavaa, että tällä tavalla kuntien mahdollisuuksia heikennetään. Ja vielä on valitettavaa, että sitten kuntapäättäjien pöydälle asetetaan näin isoja haasteita ja kuntapäättäjät asetetaan todella mahdottoman tilanteen eteen. Eivät hekään varmasti sieltä koulutuksesta haluaisi leikata, mutta heidät käytännössä siihen pakotetaan.

Arvoisa puhemies! Totean ensin tähän alkuun, että esitän, että mietinnön perusteluita muutetaan vastalauseen mukaisesti. Ja sitten perusteluita sille: Minä olen huolestunut siitä, että tässä ollaan aikeissa käynnistää uusi ja suomalaisen teknologiaekosysteemin kannalta tärkeä tekoälyn valvonta- ja neuvontatoiminta, mutta kuitenkaan sille ei myönnetä tarvittavia resursseja. Liikenne- ja viestintävirasto on tämän asian käsittelyssä korostanut omassa lausunnossaan, että mikäli tämä toiminta käynnistetään ilman lisäresursseja, siitä aiheutuu merkittäviä riskejä. Kun sitten otetaan huomioon, että jo aiemmin Liikenne- ja viestintävirasto on joutunut ottamaan haltuun useita uusia tehtäväkokonaisuuksia nykyisen henkilöstön ja resurssien puitteissa, niin tilanne on todella haastava, ja kun vielä sitten lisäksi tälle virastolle on osoitettu julkisen talouden sopeuttamistoimissa tuottavuustoimenpiteillä noin 14 miljoonan euron vuosittainen vähennys, niin herää kyllä kysymys, miten voidaan asettaa heidät näin mahdottoman tilanteen eteen. Täällä liikenne- ja viestintävaliokunnan lausunnossakin lukee, että kuulemisten mukaan ilman lisäresursseja on olemassa riski, etteivät tekoälyasetuksen mukaiset tavoitteet, erityisesti innovaatioiden tukeminen ja oikeudellisen ennakoitavuuden varmistaminen, toteudu. Vielä enemmän huolta herättää se, että täällä liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa myös, että Liikenne- ja viestintäviraston resurssitilanne johtaa siihen, että virasto ei kykene hoitamaan kyberturvallisuuteen liittyviä tehtäviä vaadittavalla tasolla. Siellä valiokunnassa on tuotu esiin, että tästä voi aiheutua vakavaa uhkaa kansalliselle kokonaisturvallisuudelle. On todellakin siis vastuutonta, että tässä nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa emme huolehtisi siitä, että resurssein ja muutoin kyberturvallisuus ja kansallinen kokonaisturvallisuus on varmistettu. Sikäli on tärkeää nyt nostaa esiin se, että tätä tärkeää lisätehtävää ollaan todellakin toteuttamassa ilman resursseja. Se on kyllä äärimmäisen lyhytnäköistä, ja toivon, että näin ei tehdä.

Arvoisa puhemies! Suomen menestys on aina nojannut koulutukseen ja osaamiseen. On vaikea ymmärtää, miksi Petteri Orpon hallitus on valinnut täysin eri tien. Nämä esitykset, joita tänne on tuotu, vaikeuttavat osaamisvajetta työpaikoilla. Aikuiskoulutustuen poisto, koulutusvähennyksen poisto yksityisiltä työnantajilta ja nyt koulutuskorvauksen poisto julkisen sektorin työnantajilta todellakin vaikeuttavat Suomessa kouluttautumista ja osaamista. Tämä koulutuskorvauksen lakkauttaminen heikentää kuntien ja hyvinvointialueitten mahdollisuutta tukea sote-, kasvatus- ja opetusaloilla työskentelevien osaamisen kehittämistä. Tätä perustellaan säästöillä, mutta kun tämä on ollut äärimmäisen tärkeä keino ja kun tämä nyt myöskin kohdentuu näille samoille julkisille naisvaltaisille aloille, jotka jo aikaisemmin ovat todellakin kärsineet, niin tämä heikentää myös näitten alojen veto- ja pitovoimaa. Tässä tilanteessa, jossa meillä ei ole siihen varaa, että meillä ei ole jatkossa saatavilla osaavaa työvoimaa sote- ja kasvatusaloille, on todella vaikea ymmärtää, miksi hallitus toimii näin lyhytnäköisesti kuin se tässä on toimimassa. Tässä on edellä esitetty, että lakiehdotus hylätään, ja todellakin on vaikea nähdä, miksi tätä lakiehdotusta pitäisi viedä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Suomi on tällä hetkellä todella vaikeassa työllisyystilanteessa, ja on todella surullista, että hallitus tekee työllisyystoimia sillä periaatteella, että kyykytetään työttömiä työnhakijoita ikään kuin sillä syntyisi uusia työpaikkoja. Täällähän vain ajetaan ihmisiä ahdinkoon. Kun näitä muutoksia on tuotu monella tapaa tässä perä perään ja kokonaisvaikutuksia on ollut vaikea arvioida, niin uskon, että myös työnhakijoiden on vaikea pysyä perässä, mitä heiltä hallinnollisesti edellytetään minkäkin palvelu- ja tukimuodon saamiseksi. Nyt tässä käsittelyssä olevalla hallituksen esityksellä säästöt saadaan suurimmilta osin työnhakijoiden sanktioita kiristämällä, eli nyt jatkossa sitten jo ensimmäisestä työnhakuvelvoitteen laiminlyönnistä seuraisi heti seitsemän päivän karenssi työttömyysturvaan. Koen, että näin kovien sanktioiden lisääminen on täysin kohtuutonta työnhakijan rankaisemista. Valiokunnassakin on kuulemma ollut asiantuntijalausuntoja, joiden mukaan 60 prosenttia työnhakijoista korjaa toimintaansa jo nykyisen, ensimmäisestä laiminlyönnistä annettavan huomautuksen perusteella, ja nyt moitittavasta toiminnasta seuraisi siis suoraan rangaistus. Kun sitten otetaan huomioon nämä henkilöt, joita työttöminä on, näistä työnhakuvelvoitteen laiminlyönnistä johtuvista velvoitteista ja sanktioista kaikkein kovimmille joutuvilla on muitakin elämänhallinnallisia ongelmia, jolloin lisärangaistuksen asettaminen johtaa entistä pahempaan tilanteeseen heidän osaltaan. Voi olla, että he eivät yksinkertaisesti enää välitä niistä, koska eivät kasaantuneiden ongelmien vuoksi pysty selviytymään näistä annetuista tehtävistä. Yhteiskunnan kannalta se ei ole järkevää toimintaa, sillä jokaista työtöntä työnhakijaa on kohdeltava ihmisarvoisesti. Tämä on todella hankala tilanne, ja toivottavasti tässä nyt sitten, kun tästä asiasta äänestetään, myöskin hallituspuolelta löytyisi vielä kykyä tuntea sympatiaa työttömiä työnhakijoita kohtaan ja ei tehtäisi työnhakuvelvoitteista tulevia sanktiota, näitä epäoikeudenmukaisia ja täysin käsittämättömiä ja kestämättömiä muutoksia.

Arvoisa puhemies! Orpon hallituskaudella asunnottomuus on kääntynyt kasvuun vuosia kestäneen hyvän kehityksen jälkeen, ja myös Ulosottolaitoksen häätötilastot kertovat huomattavasta häätöjen kasvusta. No, sen sijaan, että hallitus lähtisi ratkaisemaan tätä ongelmaa, tehdään toimia, jotka vievät päinvastaiseen suuntaan. Ihmisarvoisen elämän edellytys on oikeus asumiseen kohtuullisin kustannuksin. Valtion asuntorahastoa on käytetty keskeisenä asuntopolitiikan toteuttamisen ja sitä kautta asumisen perusoikeuden turvaamisen välineenä. Pidän ratkaisua lakkauttaa Valtion asuntorahasto lyhytnäköisenä. Kielteisten vaikutusten on arvioitu kohdistuvan erityisesti kaikista heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten lapsiperheisiin, ja niin sanottuihin erityisryhmiin, kuten vammaisiin ja ikääntyneisiin. Nyt käsittelyssä olevien muutosten jälkeen ei ole selvää, miten jatkossa varmistetaan kohtuuhintaisen asuntotuotannon pitkäjänteinen rahoitus, valtion asuntopoliittisten tavoitteiden toteutuminen ja vastasyklisyys yli hallituskausien. Jatkossa asuntorahoituksen tuet ovat aiempaa vahvemmin poliittisen harkinnan kohteena, mikä heikentää asuntorahoituksen ja siten asuntotuotannon pitkäjänteisyyttä. On todennäköistä, että paine vähentää asuntotuotantoa tukevia määrärahoja kasvaa, millä on heikentävä vaikutus asuntotuotantoon. Mikäli näin käy, asuntoja ei rakenneta riittävästi ja asumisen hinta nousee. Nämä vaikutukset näkyisivät erityisesti kasvukeskuksissa. Kasvukeskusten ulkopuolella tuen määrän lasku vaikuttaisi tarpeellisten erityisryhmien kohteiden toteutumiseen. Asuntojen tarjonnan vähenemisellä voi olla vaikutuksia esimerkiksi työvoiman liikkuvuuteen ja siten alueiden elinvoimaan. Todellakin tämä hallituksen esitys on äärimmäisen lyhytnäköinen, ja en sitä missään tapauksessa kannata.