Pia Lohikoski

Arvoisa puhemies! Suomessa on yli 137 000 köyhyydessä elävää lasta. Moni näistä lapsista elää esimerkiksi yksinhuoltajaperheessä, jossa vanhempi on työtön tai tekee pätkätöitä. Ihmettelen, pääministeri Orpo, väitettänne, että työnteko kannattaa aina, vaikka hallitus on poistanut suojaosat. Tekemänne leikkaukset asumistukeen tiputtivat ensin perheitä toimeentulotuelle, ja tämän vuoden helmikuussa te poistitte suojaosan siitäkin. Samalla tuhositte keikka- ja osa-aikatyön taloudellisen kannattavuuden, [Oikealta: Ei pidä paikkaansa!] koska toimeentulotuessa sata prosenttia vähennetään siitä palkkatulosta, jos olet toimeentulotuen asiakas, euro eurosta, ja kun päälle lasketaan matkakulut töihin, työn vastaanottaminen menee miinukselle. Lopettakaa siis juhlapuheet. Te ette pura kannustinloukkuja, vaan te pahennatte niitä. Sen sijaan suojaosien palauttaminen tekisi työnteosta jälleen kannattavaa. Pääministeri Orpo, [Puhemies koputtaa] oletteko tähän valmis?

Kiitos! Ja kiitos, että sain puheenvuoron ennen kuin pääministeri lähtee salista, koska olen odottanut nyt kaksi ja puoli tuntia, että pääsisin hänelle tämän asiani kertomaan. Suomessa on 137 000 köyhyydessä elävää lasta. Moni näistä lapsista elää pienituloisissa yksinhuoltajaperheissä, arvoisa pääministeri, joissa vanhempi on työtön tai pätkätöissä. Ihmettelen, pääministeri Orpo, kun te tv-tentissä viime viikolla väititte, että työnteko kannattaa aina, vaikka hallitus on poistanut suojaosat. Näinhän se ei ole. Te unohditte huomioida kriittisen palasen — ei naurata yhtään —, toimeentulotuen. Ensin te leikkasitte asumistukea, jolloin viimesijaisesta toimeentulotuesta tuli välttämätön monelle. Sitten te poistitte toimeentulotuen suojaosan ja pienimuotoiselta työnteolta katosi täysin pohja. Tuloksena on, pääministeri, euro eurosta -periaate, jossa palkka leikkautuu sataprosenttisesti toimeentulotuen saajalta. Tarkistakaa, pääministeri, tämä asia Kelasta, jos ette minua usko. Tämä satunnainen keikkatyö olisi mahdollista, jos te palauttaisitte suojaosat. Työ on arvokasta, ja sitä työkokemusta [Puhemies koputtaa] moni nuorikin kaipaisi. [Puhemies: Aika!] Olisi hienoa, jos he voisivat ottaa vastaan keikkatyötä, joka ei leikkaisi jopa miinukselle budjettia. [Puhemies koputtaa] Jos pitää maksaa matkakuluja ja [Puhemies: Aika on kulunut!] bussilippuja, niin miinukselle menee työ.

Arvoisa puhemies! Hallituksen koulutuspolitiikka nojaa leikkaamiseen ja rajaamiseen. Koulutustaso ei kuitenkaan nouse rajaamalla mahdollisuuksia, vaan se nousee lisäämällä mahdollisuuksia. Nuoruuteen kuuluu oman polun etsiminen. Harva löytää suuntaansa heti, eikä se opiskeluala välttämättä olekaan aina yhdellä kerralla tai ensimmäisellä kierroksella se oikea, saati sitten lopullinen. Tällä lakimuutoksella nuorten paineita valita ala oikein ensimmäisellä kerralla kuitenkin lisätään. Se voi nostaa kynnystä, ja nuori ei välttämättä uskallakaan hakea yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Samalla rajataan oikeutta kouluttautua ja kehittää itseään. Yhden opiskeluoikeuden sääntö ei ratkaise korkeakoulutuksen todellisia ongelmia. Lakimuutoksella puututaan ilmiöön, joka koskee vain hyvin pientä joukkoa opiskelijoita, eikä tämä esitys kuitenkaan valitettavasti tuo yhtään lisää opiskelupaikkoja tai korkeakoulujen perusrahoitusta. Samaan aikaan opintolainataakan kasvu pelottaa monia nuoria ja muodostaa todellisen esteen kouluttautumiselle. Jos me haluamme nostaa koulutustasoa, katse on suunnattava sinne, missä potentiaali on suurin. Ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluihin siirtyminen on avainasemassa, ja se vaatii parempaa oppimisen tukea, vahvempia yleissivistäviä opintoja sekä riittäviä opetusresursseja ja täysiä kouluviikkoja. Me vasemmistossa haluamme edistää jokaisen mahdollisuutta valita ja myös muuttaa koulutuspolkuansa vapaasti. Siksi nämä lakiehdotukset tulisi hylätä, ja kannatan siten edustaja Elon esitystä.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin kannatan edustaja Yrttiahon tekemää hylkäysehdotusta. Tässä on kyseessä hallituksen esitys, joka mahdollistaa poikkeamisen tuotantolaitoksen lupa- ja ilmoitusmenettelystä, vaikka kyseessä on kuitenkin vaarallisia kemikaaleja tai räjähteitä valmisteleva, käsittelevä tai varastoiva tuotantolaitos. Tämä on merkittävä asia. Erikoiseksi tämän hallituksen esityksen valmistelun tekee — tässä vedotaan toki maanpuolustukselle tärkeään asiaan, ja tämän perusteen sinänsä ymmärrän — tämä kiireellisyys, mitä tässä on pidetty, ja lausuntoaikaakin on annettu lausujille harvinaisen vähän. Yleensä normaalisti 6—8 viikkoa on tällainen kuulemisaika, ja nyt tässä esityksessä oli varattu vain vajaa kolme viikkoa. Kyllä näen, että tässä on kunnallisen demokratian kannalta ongelma, ja sen takia tätä on vaikea kannattaa. Tässä on edustaja Kivelä tehnyt ympäristövaliokunnassa mietintöön perustellut hylkäysehdotukset. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! En ole ihan kaikkia kohtia ehtinyt tästä lukea, mutta tästä kohdasta haluan antaa palautetta, ministeri, kun esittelitte, että 14 vuorokaudessa tulee sitten tämä aika, jolloin vakuus täytyy palauttaa tai siitä vähintään ilmoittaa. Kiitän tästä, koska olen työskennellyt yhdeksän vuotta neuvomassa vuokralaisia, ja se on erittäin yleinen ongelma, että vuokranantaja tahallaan tai vahingossa viivyttelee sen kanssa tai jättää jopa kokonaan palauttamatta. Valitettavan usein siellä on kyllä... Kun täällä mainittiin eräässä edellisessä puheenvuorossa kauhuvuokralaiset, niin on kyllä olemassa kauhuvuokranantajiakin, jotka haluavat pidättää sen rahan itsellään, vaikka mitään todellista perustetta ei ole, ja tämä on hyvä muutos. Kaikkiin muihin kohtiin en osaa vielä ottaa kantaa, ennen kuin perehdyn. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Minna Canthin ja tasa-arvon päivää vietetään ristiriitaisissa tunnelmissa, kun oikeistohallitus askel askeleelta murentaa tasa-arvoa tässä maassa. Pienituloisten, lapsiperheiden ja erityisesti yksinhuoltajien toimeentuloa on leikattu rajusti, työttömiltä ja koulutuksesta on leikattu, hoitajia on irtisanottu tuhansittain ja naisten työmarkkina-asemaa huononnetaan edelleen. Ministeri Marttinen, teidän esittämänne pätkätyölaki heikentäisi työntekijöiden asemaa ja kasvattaisi raskaus- ja perhevapaasyrjinnän riskiä. Tätä vasemmistoliitto ei voi hyväksyä, eivätkä sitä hyväksy myöskään naisjärjestöt, eivät edes hallituspuolueiden naisjärjestöt. Tämän esityksen perusteluteksti myös paljastaa, että tämä ei lisää työpaikkoja eikä työllisyyttä. Arvoisa hallitus, kun nyt näyttää siltä, että tämä pätkätyölaki ei edes viilaamalla parane, niin eikö olisi järkevintä vetää esitys kokonaan pois?

Arvoisa puhemies! Tämänhetkinen tilanne on oikeusvaltiolle häpeäksi. Tähän saakka hallituksen useat esitykset työnantajan vallan lisäämiseksi ja työntekijöiden oikeuksien heikentämiseksi ovat horjuttaneet ay-liikkeen keinoja puuttua näihin hyväksikäyttötapauksiin, [Ben Zyskowicz: Millä tavoin?] mutta on todella hyvä, että hallitus nyt reagoi työperäisen hyväksikäytön laajuuteen ja vakavuuteen rikoslain muutoksella, kiitos siitä. [Miko Bergbomin välihuuto] Tätä uudistusta voi kannattaa, mutta tämä ei saa olla ainoa asia, mitä nyt tehdään. Olisi tärkeää huolehtia, että rikoslain muutos ei johda esimerkiksi ihmiskauppapykälien soveltamisalan kaventumiseen, ja vakavimmat hyväksikäyttötapaukset on jatkossakin käsiteltävä ihmiskauppana. Tämä uudistus on hyvä alku, mutta toivottavasti ministeri voisi edistää myös muuta työperäisen hyväksikäytön kitkentää. Olemme vasemmistossa pitkään peräänkuuluttaneet muun muassa alipalkkauksen kriminalisointia ja ay-liikkeen kanneoikeutta. Toivottavasti, ministeri, edistäisitte myös näitä.

Arvoisa puhemies! Hyvien yhteyksien avulla koko Suomi pidetään elinvoimaisena ja mahdollistetaan sujuva työ- ja vapaa-ajan liikenne kaikille. Liikennejärjestelmän jatkuvalla kehittämisellä on myös tiivis yhteys ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Suomen kokoisessa maassa liikenteellä on valtava merkitys ilmastonmuutoksen torjunnan onnistumisessa tai epäonnistumisessa. On selvää, että ilmastonmuutoksen hillitsemisen välttämättömän aikataulun takia täytyisi ensin tehdä nopeat ja vaikuttavat toimet, mutta Orpon hallitus on tehnyt juuri päinvastoin. Jakeluvelvoitteen heikennys ja veromuutokset ovat lisänneet liikenteen ilmastopäästöjä. Tämän suunnitelman keskiössä on sotilaallinen liikkuvuus. Se on ymmärrettävää ja kertoo paljon ajasta, jossa nyt elämme, mutta liikenteen isoa kuvaa ja ilmastotoimia ei saa silti unohtaa.

Arvoisa puhemies! Sujuva liikenne tarkoittaa elinvoimaa, työllisyyttä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ilmastokestävyyttä. Meillä on alueita, joilla auto on välttämätön, ja on alueita, jonne autoja ei kaivata lisää. Sekä maaseudun että kaupunkien asukkaiden liikkumisen tarpeisiin on vastattava pitkäjänteisyydellä. Toimiva liikenne on koko Suomen asia ja meidän yhteinen vastuumme. Tänään meillä on käsissämme Orpon hallituksen laatima suunnitelma, joka ei valitettavasti ole aito parlamentaarinen näkemys. Työryhmän jäsenillä ei ollut yhtä vaikuttavaa roolia suunnitelman laadinnassa kuin viime kerralla. Arvoisa puhemies! Olemme vasemmistoliitossa pettyneitä sekä suunnitelman laadintaan että sen sisältöön. Suunnitelman suurin laiminlyönti on kaupungistumisen ohittaminen. Suunnitelma ei huomioi olemassa olevaa kehitystä, vaan siinä on valittu jättää tekemättä panostukset kasvavien kaupunkiseutujen tarpeisiin. Keskeisin työkalu olisi MAL-sopimusten riittävä ja ennakoiva rahoitus. Esimerkiksi kävelyn ja pyöräilyn panostukset maksaisivat itsensä takaisin ihmisten terveytenä ja vähenevinä ilmastopäästöinä, mutta hallitus on ajanut investointiohjelman rahoituksen alas, eikä tämä suunnitelma lupaa parempaa. Joukkoliikenteen osalta pitäisi huomioida palvelutarpeen merkittävä kasvu ja työssäkäyntialueiden laajentuminen. Esimerkiksi liityntäpysäköinteihin on järkevää panostaa. Maamme kaupungeissa voidaan alentaa liikennepäästöjä kustannustehokkaasti kohti kestävämpiä kulkumuotoja, mutta hallitus jarruttaa tätä kehitystä. Eivätkä nämä ole pelkkiä kaupunkien kysymyksiä, vaan myös maaseudulla tarvitaan toimivaa joukkoliikennettä ja turvallisia pyöräteitä. Alueiden keskuskaupungit ja harvemmin asutetut alueet voitaisiin sitoa yhteen toimivalla lähijunaliikenneverkolla, mutta tämä ei ole hallitukselle kelvannut. Hallituksen olisi syytä ymmärtää, että mitä vähäpäästöisemmäksi liikennejärjestelmät kaupunkiseuduilla muodostuvat, [Sheikki Laakso: Tyhjät junat!] sitä vähemmän päästövähennystoimia jäisi kohdistettavaksi harvemmin asutuille alueille. Ideologian ei pitäisi antaa sumentaa järkeviä tavoitteita. [Juha Mäenpää: Nyt oli hyvin sanottu!] Arvoisa puhemies! Liikennettä sähköistämällä vähennämme liikennesektorin päästöjä. Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa on myös selvää, että liikkumisen tapojen kestävä muutos on välttämätön. Energiaomavaraisuudella voimme lisätä huoltovarmuutta, vähentää riippuvuuksia öljydiktaattoreista ja vahvistaa kansallista turvallisuutta. Sitten tämä korjausvelka. Joku voisi sanoa, että Liikenne 12 ‑suunnitelman koko idea oli kuroa korjausvelkaa kiinni, mutta nyt korjausvelka vain kasvaa niin teillä kuin raiteilla. Tämä tulee johtamaan huonokuntoisiin teihin. Rataverkon heikko kunto taas vaikeuttaa tulevaisuudessa junaliikenteen kehittämistä myös elinkeinoelämän näkökulmasta. Me vasemmistossa painotamme, että koko maan saavutettavuudesta on huolehdittava ja se on tehtävä mahdollisimman kestävästi. Arvoisa puhemies! Hallitus on valinnut liikennepolitiikalleen suunnan, joka ei ole kestävä. Se ei ole kestävä ekologisesti. Hallitus on saanut toimillaan liikennepäästöt pitkän tauon jälkeen kasvuun, [Miko Bergbom: Millä toimilla?] mutta ei aio sitä tässä suunnitelmassa kuroa kiinni. Tuleva hallitus löytää tämän edestään, koska ilmastotavoitteet ja ‑velvoitteet eivät ole kadonneet minnekään. [Miko Bergbom: On ne!] Se ei ole kestävä myöskään sosiaalisesti, kun joukkoliikenteen rahoitusta ei vahvisteta. Tämä johtaa sekä palvelutarjonnan heikkenemiseen että hintojen nousuun. Ei liikenneköyhyyttä korjata muutaman sentin bensa-alella vaan huomioimalla liikennejärjestelmä kokonaisuutena ja kohdistamalla toimia tarkoituksenmukaisesti. Mutta eihän tämä ole kestävä edes taloudellisesti. Suunnitelmaa leimaa passiivisuus. Se tyytyy nykyiseen menoon, ja ideologiset paineet estävät kunnianhimon. Yksityisautoilun ja maanteiden ohella tarvitaan panostuksia myös muille sektoreille, jotka ovat keskeisiä tulevaisuuden kestävyyden kannalta. Mutta näitä matalalla roikkuvia hedelmiä hallitus ei halua poimia, ei ohjelmassaan eikä tässä suunnitelmassa. Arvoisa puhemies! Lopuksi: On tärkeää tehdä analyysiä liikenteemme tilasta ja tulevaisuudesta. Valitettavasti tämä suunnitelma ei kuitenkaan tarjoa kestäviä ratkaisuja tunnistettuihin ongelmiin. Taloustilanteen vuoksi priorisointia on edessä, mutta se kannattaisi tehdä ideologian sijasta järkeen ja tietoon nojaten.

Arvoisa puhemies! Tekoälyjätit ovat rosvonneet kulttuuri- ja taidealan tekijöiden työt myllyihinsä. Luovan alan tuottamaa arvoa siirtyy yhä enemmän yhdysvaltalaisille teknologiayhtiöille, jotka maksavat Eurooppaan käytännössä hiluja veroina. Teknologiajätit ovat päässeet jo niskan päälle. Tarvitaan siis kattavampaa sääntelyä, jotta voidaan suojata esimerkiksi esiintyvien taiteilijoiden ääntä, jopa kasvoja tekijänoikeuslainsäädännöllä. Deepfake-tekoälyväärennösten estäminen on tällä hetkellä kilpajuoksua tekniikan ja sääntelyn välillä. Euroopan parlamentti on tuoreessa kannanotossaan korostanut tekijöille maksettavaa korvausta generatiivisen tekoälyn markkinoilla, mutta teknologinen murros vaatii lisäksi sosiaaliturvan uudistamista. Vasemmistoliitto esittää kattavan perustulon asteittaista käyttöönottoa työn murrokseen vastaamiseksi, ja digitalouden tuottama arvo tulisi ohjata oikeudenmukaisemmin yhteiskunnan käyttöön. Siksi kannatamme [Puhemies koputtaa] EU:n laajuisen digiveron käyttöönottoa.

Arvoisa puhemies! Nuorisobarometrista uutisoitiin tänään, että nuorten tulevaisuususko on romahtanut, mutta nuoret uskovat sentään vielä koulutukseen. Minua huolestuttaa koulutusjärjestelmämme tulevaisuus, kun syntyvyys alenee ja ikäluokat pienenevät. On tärkeää huolehtia koulutuksen saatavuudesta siten, että sillä vastataan myös maaseudulla asuvien nuorten koulutustarpeisiin. Syntyvyyden voimakas lasku vaikuttaa jo aivan lähivuosina perusopetukseen, ja tästä jo puhutaan, mutta useimmilla alueilla myös 16—18-vuotiaiden ikäluokka on jo pienentynyt. Kiihtyvä väestömuutos haastaa siis myös toisen asteen koulutuksen. Amis-leikkaukset ovat vaikuttaneet nuoriin, vaikka hallitus muuta lupasikin, mutta mitenkä jatkossa? Onko meillä, arvoisa ministeri, varaa Suomen laajuisesti erilliseen ammatilliseen koulutukseen ja lukiokoulutukseen, kun pienemmät ikäluokat tulevat tähän ikään? Tästä olisi mielenkiintoista kuulla.

Arvoisa puhemies! Hallituksen leikkauspolitiikka näkyy konkreettisesti. Sotealalta on irtisanottu tuhansia työntekijöitä samaan aikaan, kun palveluiden tarve on kasvanut, ja nyt vanhuspalveluista ollaan vähentämässä jälleen satoja hoivatyöntekijöitä esityksessä, jonka hallitus on tuonut tänne eduskuntaan. Hoitajamitoitusta on heikennetty, vaikka jo monessa paikassa kamppaillaan potilasturvallisuuden kanssa. Kun sotepalveluista leikataan, seuraukset osuvat naisvaltaisille aloille, työpaikkoja katoaa ja samaan aikaan hoivataakka siirtyy entistä enemmän kotitalouksille, käytännössä siis naisten harteille. Vaikka te leikkaatte rahoitusta, hoivan tarve ei kuitenkaan katoa minnekään, ja kysynkin hallitukselta nyt näin naistenpäiväviikolla: mitä hyvää teillä on tarjota Suomen naisille? Luulenpa, että vastaus on ”ei mitään”.

Arvoisa puhemies! Tutkitusti niin sanottuja naisten vaivoja alihoidetaan terveydenhuollossa kautta linjan, ja synnyttäjille tarjottava fysioterapia olisi matalan kynnyksen toimenpide kohti parempaa. Kiitos aloitteesta edustaja Jokelaiselle. Kyse ei ole vain taloudesta vaan tasa-arvosta. Neuvolajärjestelmähän on Suomessa ylpeyden aihe, mutta yksi kehityskohde voisi todellakin olla fysioterapia synnytyksen jälkeen. Omakin kokemukseni kahden lapsen äitinä on se, että neuvola-aikana kyllä hyvin seurataan raskautta, ja synnytyksen jälkeen hyvin seurataan vauvaa, mutta se äidin saama apu mahdollisissa vaivoissa ei ole lainkaan sillä tasolla, millä se voisi olla, ja tässä tämä aloite olisi ihan hyvä apu asiaan. Suurella osalla toki menee kaikki raskaudessa ja synnytyksessä hyvin, mutta on paljon heitä, joilla on jäänyt raskauden jälkeen tai synnytyksestä pitkäaikaisia vaurioita ja jopa pysyviä rajoitteita. Mainitut vatsalihasten erkaumat, virtsankarkailu ja krooniset kivut ovat osa liian monen naisen elämää ja jääneet osaksi arkea. Edustaja Jokelaisen mukaan oikea-aikainen pääsy fysioterapiaan tehostaisi hoitoa ja vähentäisi synnyttäneiden tarvetta hakeutua myöhemmin lääkäriin tai erikoissairaanhoitoon tuki- ja liikuntaelinvaivojen vuoksi. Synnyttäjien ei pitäisi joutua jäämään ongelmien kanssa yksin, vaan meidän on tarjottava niiden hoitamiseksi selkeä, yhtenäinen, maksuton polku neuvolasta fysioterapiaan. Myös synnyttäjien kohdalla näkyy se, että näihin niin kutsuttuihin naisten vaivoihin saa tarpeeksi kattavia palveluita vain silloin, jos on varaa maksaa niistä itse. Näin ei saa olla, ja siksi kannatan edustaja Jokelaisen aloitetta.

Arvoisa puhemies! Moni suomalainen on alkanut pelätä vanhuutta. Minulle kirjoitti eilen eräs vanhustenhoitaja näin: ”On helppo sanoa, että mitoitukset ovat kunnossa paperilla. On vaikeampi katsoa arkea silmiin. Kun yksi hoitaja vastaa yhdeksästä hoidettavasta vanhuksesta aamuvuorossa yksin, kyse ei ole työntekijän osaamisesta. Jokainen hoivapalveluissa asuvista tarvitsee apua perushoidossa — lääkityksessä, hygieniassa, ravitsemuksessa ja siirtymissä.” Hallitus on leikannut hoitajamitoitusta, jolla turvataan riittävän henkilöstön määrä vanhustenhoivassa. Kyse on tuhansien hoitajien siirtämisestä työttömyyskortistoon. Tammikuussa ministeri Juuso paheksui hyvinvointialueita niiden noudattaessa hallituksen heikentämää hoitajamitoitusta. Nyt ministeriksi vaihduitte te, arvoisa ministeri Rydman, ja kerroitte, että ei ole ongelma leikata lisää sotepalveluista. Kysynkin: aiotteko te jättää vanhushoivan rauhaan?

Arvoisa puhemies! Alkuvuodesta kuultiin järkyttäviä uutisia vanhustenhuollosta. Poliisi tutki ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä tapahtuneita kuolemantapauksia. Ensin ministeri Juuso paheksui hyvinvointialueita niiden noudattaessa hallituksen heikentämää hoitajamitoitusta, ja sitten ministeriksi vaihtui Rydman, joka kertoi, että ei ole mikään ongelma leikata lisää sotepalveluista. Hallitus on heikentänyt kahdesti lakisääteistä hoitajamitoitusta, jolla turvataan riittävä henkilöstön määrä vanhustenhoivassa. Ensin mitoitus pienennettiin 0,7:stä 0,65:een ja sen jälkeen 0,6:een. Kyse on tuhansien hoitajien heittämisestä työttömyyskortistoon. Nyt hallitus suunnittelee uusia leikkauksia. Suomen pitäisi olla maa, jossa vanhenemista ei tarvitse pelätä ja jokaiselle taataan arvokas vanhuus. Miten te kehtaatte leikata vielä vanhustenhoidosta ja hyvinvointialueilta?

Arvoisa puhemies! Työttömyys on ollut viimeksi näin korkealla 90-luvun lamassa, vaikka väliin mahtuu finanssikriisi, eurokriisi ja koronakriisi. Tämä työttömyyshallitus päästi rakennusalan vapaaseen pudotukseen. Miksi te ette elvytä korjausrakentamista ja kohtuuhintaisten, vaikkapa opiskelija-asuntojen rakentamista? Leikkauspolitiikka on aiheuttanut syöksykierteen kotimaiselle kulutuskysynnälle. Hallitus leikkasi koulutuksesta, työllisyystoimista ja suojaosista. Korkeaan nuorisotyöttömyyteen te vastaatte työllisyyssetelillä, joka on hyvä, mutta riittämätön. Se on kuin murtuneen jalan hoitamista laastarilla. Hallituksen riveistä on huudettu työttömille: menkää töihin, vaikka työpaikkoja ei ole. Hallituksen riveistä on ehdotettu myös velvoitetöitä ja risusavottaa. Tanskan mallia on väläytetty, mutta unohdettu, että se perustuu korkeaan työttömyysturvaan ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin, ja juuri niistähän te olette leikanneet.

Arvoisa rouva puhemies! Lapsiasiavaltuutetun kertomus on tärkeää mutta karua luettavaa. Suomeen on rakentumassa lasten luokkayhteiskunta. Sitä tuotetaan lisäämällä ylisukupolvista köyhyyttä poliittisilla ratkaisuilla, siis leikkauspolitiikalla. Köyhyys periytyy, tästä on tutkittua tietoa. Nyt hallitus on päätöksillään luomassa yli 30 000:n uuden köyhän lapsen sukupolvea, joiden elämänpolku tulee olemaan vaikeampi hallituksen valitsemien prioriteettien vuoksi. Tällä on kauaskantoiset vaikutukset. Surullista on myös lastensuojelun sijaishuollon tarpeen kasvu. Lastensuojelu on ottanut koppia esimerkiksi psyykkisesti sairaista lapsista, kun mielenterveyspalvelut eivät toimi. Näin ei voi olla. Lyhytnäköiset säästöt tulevat pidemmällä aikavälillä erittäin kalliiksi. Arvoisa puhemies! Lapsiasiavaltuutetun kertomus on hätähuuto suomalaisen lapsuuden puolesta. Kertomus osoittaa hätkähdyttävän kehityskulun, jota hallituksen päätökset vauhdittavat. Lapsiperheköyhyys on voimakkaassa kasvussa, ja köyhyys kaventaa monella eri tavalla lasten mahdollisuuksia. Oppimistuloksetkin riippuvat yhä enenevissä määrin vanhempien lompakosta. Lapsen terveys ja tuki riippuvat liian usein asuinpaikasta. Katsotaan vaikka ADHD-diagnoosien voimakasta alueellista vaihtelua, joka raportissa nostettiin esiin — se herättää kysymyksiä palveluiden toimivuudesta. Tai katsotaan koululaisten terveystarkastuksia: Miten on mahdollista, että lähes puolet viidennen luokan laajoista terveystarkastuksista jää tekemättä? Uhkana on, että puolet ikäluokasta jää ilman varhaista puuttumista, jos ja kun apua tarvittaisiin. Arvoisa puhemies! Lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa nostetaan esiin, että lastensuojelun sijaishuollon tarve kasvaa riippumatta talouden suhdanteista ja yhteiskunnallisista kriiseistä. Tämä on erikoista. Huolta herättävät erityisesti psyykkisesti sairaat lapset, joita pallotellaan luukulta toiselle. Riittämättömien palveluiden sekä perus- ja erityistason palveluiden epäselvän työnjaon vuoksi psyykkisesti sairaita lapsia sijoitetaan lastensuojelulaitoksiin eivätkä lapset saa tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa. Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut on saatava kuntoon. Hallitus sanoo, että ajat ovat vaikeat, mutta edelliset sukupolvet kuitenkin rakensivat meille Suomeen neuvolat ja peruskoulut keskellä paljon suurempaa niukkuutta. Sen sijaan hallitus on priorisoinut rikkaiden veroalet ja kasvattaa nyt lapsiperheköyhyyttä. Täytyykin kysyä hallituspuolueiden edustajilta, milloin lapsen etu nousee teidän tärkeysjärjestyksessänne korkeammalle kuin eriarvoisuuden kasvattaminen. Lopuksi haluan nostaa esiin lasten terveiset eduskunnalle. Lapset ovat lähettäneet tämän lapsiasiavaltuutetun kertomuksen kautta meille terveisiä, ja lapset sanovat: ”Turvatkaa jokaiselle lapselle turvallinen ja hyvä arki. Huolehtikaa siitä, että perheiden ja lasten perustarpeet toteutuvat. Kun perheet voivat hyvin, lapset voivat hyvin.” ”Uudistakaa koulua lapsia kuunnellen ja ymmärtäen koulun monet merkitykset lapsille.” ”Puuttukaa kiusaamiseen nykyistä tehokkaammin.” ”Vahvistakaa resursseja, joiden avulla palvelut voidaan viedä lähelle lapsia, palveluja voidaan kehittää ja seurata lasten näkökulmasta ja niistä voidaan viestiä lapsille.” ”Selvittäkää useammin lasten mielipiteitä ja huomioikaa ne päätöksenteossa, kaikissa suoraan tai välillisesti lapsiin liittyvissä asioissa.” Ja lopuksi he sanovat: ”Ymmärtäkää, että lapsuus on tärkeä elämänvaihe sellaisenaan. Hyvinvoivat lapset ovat investointi tulevaisuuteen.” Suosittelen tämän lapsiasiavaltuutetun kertomuksen lukemista meille kaikille.

Kiitos, arvoisa puhemies! Täytyy tässä ihmetellä sitä, että kun kuitenkin opiskelijajärjestöt omissa lausunnoissaan hallituksen esitykselle ovat todenneet, että tämä lisää epävarmuutta opiskelijoille, niin ikään kuin se epävarmuus olisi täällä opposition keksimä, kun opiskelijajärjestöt itse ihmettelevät sitä, että tämähän ei tuo yhtään uutta opiskelupaikkaa. Tämä ainoastaan asettaa monen opiskelijan epävarmaan tilanteeseen, luo heille tilanteen, jossa on mahdollista, että aiemmin aloitetut opinnot alalla, joka oli ehkä se kakkosvaihtoehto, menevät hukkaan, jos sitten seuraavana vuonna tai tulevana vuonna pääsee sinne enemmän haluamaansa opiskelupaikkaan. Nyt tämä hallituksen esitys ei tuo yhtään uutta opiskelupaikkaa näille nuorille, jotka päinvastoin menettävät sen aiemmin tekemänsä opiskelun. En usko, että tämä esitys tästä paranee, vaikka kuinka oppositio nyt pakittaisi kannoissaan. Toivotaan sieltä hallituksen riveistä vähän tsemppaamista tähän sisältöön. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys yhden opiskeluoikeuden säännöstä on merkittävä muutos. Esityksen mukaan opiskelijan ottaessa vastaan uuden opiskeluoikeuden hänen aiemmat saman- tai alemmantasoiset voimassa olevat opiskeluoikeutensa päättyisivät. Tavoitteena on suunnata aloituspaikkoja niille, joilla ei vielä ole korkeakoulututkintoa tai opiskelupaikkaa, sekä nostaa koulutustasoa. Tavoite on oikea, ja se on tärkeä. On välttämätöntä, että yhä useampi pääsee korkeakouluun ja että koulutustaso Suomessa nousee. Mutta koulutustaso ei nouse rajaamalla mahdollisuuksia, se nousee lisäämällä mahdollisuuksia. Vaikuttava teko hallitukselta olisi jo tekemiensä koulutusleikkausten peruminen Jos haluamme aidosti parantaa korkeakoulutuksen saavutettavuutta, meidän tulee lisätä aloituspaikkoja ja varmistaa korkeakouluille riittävä ja vakaa perusrahoitus. Rajaaminen ei luo uusia opiskelupaikkoja. Se ei myöskään poista niitä esteitä, jotka estävät monia nuoria hakeutumasta korkeakouluun alun perinkään. Arvoisa puhemies! On tärkeää ymmärtää, että useamman opiskeluoikeuden samanaikaisesti omaavat opiskelijat ovat pieni vähemmistö. Heidän tilanteensa taustalla on usein epävarmuutta omasta suunnasta, huolta työllistymisestä tai opintoihin liittyviä haasteita. Nuoruuteen kuuluu aivan olennaisesti oman polun etsiminen. Kaikki eivät löydä suuntaansa heti, eikä heidän paineitaan pidä lisätä. Tämä esitys tekee juuri niin. Se lisää nuorten paineita valita ala oikein ensimmäisellä kerralla. Se voi nostaa kynnystä kokonaan aloittaa opinnot, ehkä ei uskallakaan, ja samalla se rajaa sivistyksellisiä perusoikeuksia: oikeutta kouluttautua ja kehittää itseään. Korkeakoulut ovat jo kehittäneet itse ratkaisuja, jotka helpottavat alan vaihtamista ilman tarvetta useisiin opiskeluoikeuksiin. Hallituksen esitys pyrkiikin nyt ratkaisemaan varsin marginaalista ongelmaa, mutta se voi samalla lisätä korkeakoulujen hallinnollista taakkaa ja opiskelijoiden epävarmuutta. Hyödyt koulutustason noston kannalta ovat hyvin rajallisia, mutta haitat voivat olla merkittäviä. Arvoisa puhemies! Jos haluamme nostaa koulutustasoa, meidän on katsottava sinne, missä suurin potentiaali on. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden siirtyminen korkeakoulutukseen on avainasemassa. Se edellyttää parempaa oppimisen tukea, vahvempaa yleissivistävää opetusta ja riittäviä resursseja. Samalla meidän on tunnistettava ne todelliset esteet, jotka estävät nuoria hakeutumasta koulutukseen. Hallitus on esimerkiksi lisännyt opintotuen lainapainotteisuutta tilanteessa, jossa opintolainat ovat nousseet hurjaa tahtia. Samoin opiskelijat siirrettiin takaisin opintojen asumistuelle, pois yleiseltä asumistuelta. Isot lainat huolestuttavat varsinkin taloudellisesti vaikeasta asemasta tulevia nuoria, ja velkaantuminen on yksi suuri este opiskelulle. Suomen vahvuus on ollut tasa-arvo ja usko koulutukseen. Näistä arvoista meidän pitää pitää kiinni myös nyt. Nuoret tarvitsisivat tulevaisuudenuskoa, mutta tämä esitys ei valitettavasti sitä lisää. [Heikki Autto pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston energia- ja ilmastostrategia ei tuo mitään uutta nykyisen ilmastopolitiikan keskeisimpien ongelmien ratkaisemiseksi. Tärkeimmät ilmastopoliittiset toimet, kuten taloudelliset ohjauskeinot esimerkiksi kestävään metsänhoitoon kannustamiseksi, loistavat poissaolollaan. Missä ovat uudet toimet, missä riittävät toimet? Hallitus ei edes yritä näyttäytyä ilmastopoliittisesti uskottavana. Sen sijaan näytätte siltä, että laskette EU-maiden kollektiivisen epäonnistumisen varaan. Hakkuiden hillitseminen on tutkitusti vaikuttavin ja varmin keino kasvattaa Suomen hiilinieluja, mutta hallitus on kannustanut entistä suurempiin hakkuisiin. Hallitus on päättänyt olla linjaamatta uusista veromuutoksista, joilla voitaisiin parantaa verotuksen ympäristöohjaavuutta. Sen sijaan olette keventäneet fossiilitalouden verotusta sadoilla miljoonilla. Ihmisten ja planeetan hyvinvoinnin turvaamiseksi ilmasto- ja ympäristöpolitiikka tulisi asettaa politiikanteon keskiöön.