Mari Holopainen

Arvoisa rouva puhemies! Kiinnitinpä minäkin huomiota edustaja Kauniston yhteen huomioon puheenvuorossaan, jossa hän kiinnitti huomiota puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Auton puheenvuorossa kohtaan, jossa oli suunnilleen näin — voitte korjata, jos olen väärässä — että on aika vaikea ennustaa näitä pitkäaikaisia vaikutuksia ja että demokratioissakin valta ehtii vaihtua aika usein. Näin se toki on, mutta on tärkeätä, ettei tätä tulkita niin, ettei tällaista arviointia pitäisi systemaattisemmin ja paremmin tehdä kuin on tehty tähän asti. Totta kai voidaan tehdä erilaisia skenaarioarviointeja. Emme me tiedä tietenkään tarkalleen, ja yllätyksiä voi tulla, mutta kyllä minä alleviivaisin sen merkitystä, että meidän täytyy paremmin huomioida nämä geopoliittiset riskit, vaikka se onkin vaikeaa.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on pyritty löytämään yleensä mahdollisimman laaja yhteisymmärrys, ja täällä onkin käytetty useita hyviä puheenvuoroja. Kuitenkin tässä keskustelussa minulle jää hieman epäselväksi, onko arvioitu, että tämä turvallisuuspoliittinen ympäristö on oikeasti muuttunut aika merkittävästi tässä viime vuosina. Joistain puheenvuoroista se ei käynyt ilmi. Osa tätä turvallisuutta on myös geopoliittisten riskien ottaminen vakavasti, ei pelkästään suorituskyky. Eduskunta näiden lausumien pohjalta, jos ne hyväksytään, edellyttäisi minusta varsin järkeviä toimia, jotka liittyvät siihen, että niin ihmisoikeusvaikutukset, ulko- ja turvallisuuspoliittiset vaikutukset kuin sitten tämän järjestelmän päätöksenteon tietopohja arvioitaisiin paremmin. On varmaan syytä todeta, ja eivätköhän siitä kaikki ole samaa mieltä, että jo muutamia vuosia sitten olisi ollut hyvä, jos nämä geopoliittiset riskit ja ihmisoikeuskysymykset olisi otettu hieman vakavammin. Näin ei ehkä silloin vielä osattu tehdä. Osasyy voi olla se, että puolustuksesta ja ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ei ole käyty aina laajaa keskustelua, joka todella nyt sitten osin tämän kansalaisaloitteen ansiosta voidaan käydä. Ehkä tässäkään nämä muotoseikat eivät ole niin tärkeitä kuin se, etenevätkö nämä itse asiat. Itse totesin omassa puheenvuorossani, että kannatan kansalaisaloitteen hyväksymistä, mutta mielestäni nämä lausumaehdotukset, joita esimerkiksi edustaja Holopainen on kannattanut ja Harjanne tehnyt tässä salissa tänään, ovat erittäin kannatettavia. Ja tietysti toivoisi, että tässä salissa voisi nähdä niille vähän laajemmankin kannatuksen myös sieltä hallituspuolueiden piiristä. On selvää, että niin digitaalinen huoltovarmuus kuin sitten nämä selkeämmin suorat puolustushankinnat on asioita, jotka täytyy arvioida aivan eri tavalla näiden nykyisten riskien valossa.

Arvoisa rouva puhemies! Laki Särmään -kansalaisaloite on arvokas keskustelunavaus. Se on tuonut julkiseen keskusteluun tähän asti pitkälti asiantuntijapiireihin rajautuneen kysymyksen puolustushankintojen geopoliittisista ulottuvuuksista. Ei voi olla niin, että aseita hankitaan ihmisoikeuksista tai kansainvälisestä oikeudesta piittaamatta sieltä, mistä niitä helpoiten saadaan. Suomen on pystyttävä tässä parempaan. On selvää, että geopoliittisten riskien merkitys korostuu puolustushankintojen arvioinnissa joka tapauksessa. Arvoisa rouva puhemies! Suomi on sitoutunut kansainväliseen oikeuteen ja ihmisoikeuksien edistämiseen, ja tämän tulee myös heijastua siihen, millaisiin hankintaketjuihin ja toimittajiin sitoudumme. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että puolustushankintojen vaikutuksia arvioidaan nykyistä järjestelmällisemmin osana päätöksenteon tietopohjaa ja että tämä arviointi todella painaa hankintoja tehtäessä. On todennäköistä, että joka tapauksessa sääntely tulee edellyttämään jatkossa laajempaa kestävyyteen, vastuullisuuteen ja riskienhallintaan liittyvää arviointia kuin mitä Suomessa tällä hetkellä on tehty. Kansalaisaloite olisi tarjonnut Suomelle mahdollisuuden mukautua tähän kehitykseen ennakoivasti ja vielä enemmän kansallisin ehdoin. Arvoisa rouva puhemies! Meidän on vahvistettava päätöksenteon tietopohjaa myös puolustushankintojen osalta ja tehtävä arvioinnista nykyistä systemaattisempaa. Puolustushankintojen valmistelua tulee kehittää niin, että kansainvälisen humanitäärisen oikeuden näkökohdat, ihmisoikeusvaikutukset, ulko- ja turvallisuuspoliittiset vaikutukset sekä huoltovarmuuteen ja toimitusketjuihin liittyvät riskit arvioidaan nykyistä järjestelmällisemmin osana päätöksentekoa. Lisäksi on tarpeen arvioida hankintojen pitkäaikaisia vaikutuksia Suomen huoltovarmuuteen ja ulko- ja turvallisuuspoliittiseen liikkumatilaan. Erityisesti tilanteissa, joissa toimittajamaahan liittyvät poliittiset, oikeudelliset tai kansainväliset kriisit voivat vaikuttaa toimitusvarmuuteen, ylläpitoon tai tekniseen tukeen, tulee näiden riskien ymmärtäminen olla keskeistä. Kolmanneksi on kiinnitettävä huomiota toimittajariippuvuuksiin. Tiettyjen kehittyneiden asejärjestelmien osalta riippuvuus vain muutamasta toimittajamaasta voi meille olla riski. Arvoisa rouva puhemies! Kansalaisaloite on tehnyt näkyväksi tarpeen tarkastella puolustushankintoja entistä kokonaisvaltaisemmin — kiitos siitä. Meidän tehtävämme on vastata tähän tarpeeseen tavalla, joka vahvistaa sekä ihmisoikeuksia, Suomen turvallisuutta että päätöksenteon laatua. Kannatan kansalaisaloitteen hyväksymistä.

Arvoisa rouva puhemies! ”Kerrankin lapset saivat kertoa kavereilleen, että hekin pääsivät hiihtolomalla lomalle.” Näin kertoi eräs helsinkiläinen pienyrittäjä ja kahden teini-ikäisen lapsen äiti juuri Helsingin Sanomissa. He pääsivätkin viimeisille tuetuille lomille, jotka on tarkoitettu vähävaraisille perheille, ja viettivät kuusi päivää Imatran kylpylässä. No, tämäkin loppuu hallituksen toimien seurauksena, toimi, joka on myös työllistänyt esimerkiksi hotelliyrittäjiä seuduilla sesonkien ulkopuolella ja todellakin tarjonnut niille lapsille, jotka eivät ole vuosiin päässeet pois kotoa, näkymän siihen, että hekin saavat nauttia lomasta jossain muualla kuin kotona. Kuinka kauan hallitus voi sanoa, että te todella puolustatte hyvinvointiyhteiskuntaa, kun te nakerratte kaikesta? Ja kuinka kauan te aiotte sanoa, että te luotte työllisyyttä, kun Suomen työttömyys on EU:n heikointa?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Todellakin tämä opintoaikahan on sitten kysymys, jota on jo rajattu aiemmin. Ihan vain tästä pitkästä saavutusten listasta nyt nostan esiin tämän Suomen harrastamisen mallin, joka ei ollut tämän hallituskauden saavutus, vaan tämä lainsäädäntö tehtiin kyllä viime kaudella, [Jaana Strandmanin välihuuto] kun Sanna Marin toimi pääministerinä, ja silloin luotiin tämä malli. Voi olla, että tämä hallitus, joka on leikannut lapsilta ja nuorilta kovalla kädellä, ei välttämättä olisi tällaista uutta harrastamisen mallia tällä kaudella saanut aikaan. [Jaana Strandman: 19,1 miljoonaa harrastamisen Suomen malliin tällä kaudella!]

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin, monet uudistukset, jotka nyt vaikuttavat opiskelijoiden elämässä, ovat sellaisia, joita moni meistä ei taas ole opintojen aikana vielä elänyt, joten ne mielikuvat saattavat olla nyt hieman vanhentuneita. Nythän on hyvin vahvasti jo painotettu ensikertalaisuuskiintiöitä. Opinto-oikeuksiin on tullut tietyt aikarajat, ja monet opiskelijat myös joutuvat hyvin lainapainotteisesti opiskelemaan, ja tietysti tiedämme, että on myös hyvin vaikea saada kesätöitä tällä hetkellä ja rahoittaa niitä opintoja. Nyt tämä muutos vielä tähän päälle, niin todellakin tällä voi olla opintoja pidentävä vaikutus eli aika lailla päinvastaisia vaikutuksia kuin mitä hallitus on ehkä tavoitellut. Opiskelijat joutuvat entistä tarkemmin miettimään, mihin hakevat, ja siitähän Suomessa itse asiassa ollaan haluttu päästä eroon, jotta ei tulisi näitä välivuosia ihan näin paljon. Nyt näyttää myös siltä, että hallitus on tuomassa maksullisen kaistan korkeakouluihin myöhemmin avoimen korkeakoulun kautta. Tietysti sitten on kysymys, mikä siitä tekee enää avoimen korkeakoulun, jos puhutaan, että täyden tutkinto-oikeuden voi tehdä maksullisesti. Se varmasti vastaisi pitkälti sitä tutkinto-oikeutta, joka nyt siellä korkeakoulujen puolella on maksuttomana. Tietysti tämänkaltaiset uudistukset vievät myös sitä maailmaa kohti. Me vihreissä ei kannateta sitä, että tehdään korkeakoulutuksesta maksullista. Me tiedetään, että on hyvin suuret vaikutukset sillä, miten tasa-arvoiset mahdollisuudet nuorilla on päästä etenemään juuri osaamisen perusteella, eikä haluta sellaista maailmaa, että tähän tulisi muutos, jossa raha ratkaisee. On totta, että meillä on pienenevät ikäluokat, mutta meillähän on myös semmoisia paikkoja, joihin halutaan, ja sitten on toisia opiskelupaikkoja, joista ei ole ihan niin paljon kysyntää. Kuten nuorisobarometri osoittaa, nuoret haluavat opiskella — se on hieno juttu — ja meidän kuulemisten mukaan näyttää siltä, että tämä kysyntä kohdistuu aika paljon yliopistoihin painotetusti, joten tätäkin varmasti tässä kannattaa miettiä, että meillä korkeakouluilla todella olisi sitten varaa myös avata uusia opiskelupaikkoja.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä todellakin ehdotetaan muutettavaksi yliopistolakia ja ammattikorkeakoululakia niin, että opiskeluoikeus päättyisi tilanteessa, jossa opiskelija ottaa vastaan uuden tutkintoon johtavan opiskeluoikeuden. Hallitus perustelee esitystä sillä, että se vähentäisi koulutuksen kasautumista ja nostaisi korkeakoulutettujen nuorten osuutta. Tämä ei kuitenkaan näytä toteutuvan lausunnonantajien tietojen perusteella. Emme todellakaan kaikkia hallituksen esityksiä vastusta, vaan arvioimme niitä aina sisällön perusteella. Tässä kohtaa tiedämme, että työttömyystilanne on erittäin huolestuttava ja myöskin muun muassa tekoäly tulee muuttamaan työmarkkinoita niin, että yhä useammat nuoret, mutta monet muutkin meistä, joutuvat hakeutumaan uusille aloille. Tässä tilanteessa tietysti olisi toivottavaa, että opiskelusta ja alanvaihdosta tehdään mahdollisimman helppoa. Näin ei kuitenkaan hallitus ole päättänyt tehdä, vaan nyt tässä tilanteessa todellakin alanvaihtoa hankaloitetaan. Näissä tilanteissa, joissa opiskelija todella haluaa suorittaa kaksi tutkintoa, joutuu hän hallituksen mallissa opiskelemaan ne peräjälkeen. On vaikea ymmärtää, mitä lisähyötyä saavutetaan sillä, ettei opintoja pysty suorittamaan lainkaan limittäin. Tämä voikin saamiemme tietojen mukaan johtaa siihen, että tutkintojen suorittamisen aika pidentyy, koska useampia tutkintoja todellakin voi opiskella vain peräkkäin. Tämä tuo myös hyvin paljon lisää tarpeetonta hallinnollista työtä. Aloituspaikkojen lisääminen ja niiden täysimääräinen resursointi korkeakouluille olisi todellinen keino koulutusasteen nostamiseksi. Suomi hyötyy siitä, että opiskelijat voivat tavoitella intohimojaan ja rakentaa itselleen opintokokonaisuuksia. Onkin erikoista, kuten täällä tuotiin esiin, että tämä pätee hallituksen mielestä ainoastaan Maanpuolustuskorkeakouluun ja Poliisiammattikorkeakouluun. Totta kai tunnistamme tämän tarpeen myös näissä opinahjoissa, mutta emme olisi kieltämässä myöskään muilta aloilta monialaista osaamista. Koulujärjestelmää on syytäkin kehittää, ja on toivottavaa, että lisätään erilaisia mahdollisuuksia opiskella sivuaineita nykyistä joustavammin. Tämä kulttuurimuutos olisi kuitenkin syytä saada aikaan porkkanan eikä kepin kautta. Myöskin ennakoitavuus puuttuu jälleen kerran tästä hallituksen esityksestä. Kannamme huolta myös lain valmistelun ja voimaansaattamisen nopeudesta. Tämä voi valitettavasti tulla yllätyksenä monelle. Ihmiset usein kuitenkin myös suunnittelevat tulevaisuuttaan aika pitkälle. Opinto-oikeuksien rajoittaminen vaikuttaa nuorten tulevaisuudensuunnitelmiin, ja olisi hyvä, että he tietäisivät jo hyvissä ajoin, mitä seurauksia heidän opintopaikkansa valinnoilla on. Jos laki tulee voimaan jo syksyllä ja koskee jo näitä tulevia opiskelijavalintoja, ei nuorilla tosiasiassa ole juurikaan aikaa varautua näihin seurauksiin. Näistä ja muista syistä, joita en kaikkia tässä ole luetellut, mutta ne ovat löydettävissä myös täältä meidän vastalauseesta, olemme vihreissä päätyneet siihen, että emme kannata tätä hallituksen esitystä. Tulemme myöskin esittämään sivistysvaliokunnassa esittämämme mukaisen vastalauseen, jota sivistysvaliokunnassa myös vasemmisto tuki. Valitettavasti tällä kertaa demarit ja keskusta eivät olleet oppositiorintamassa opiskelijoiden joustavien opinto-oikeuksien puolella. Pidän tätä lausumaa, joka tuotiin mietintöön, varsin vähäpätöisenä. Suoraan sanoen se, että vaaditaan tekemään selvitys tämän uudistuksen vaikutuksista, on minusta kyllä ihan tavanomaista lainvalmistelua, eli toivottavasti lainvalmistelun vaikutuksia selvitetään muutenkin kuin tällaisen ponnen avulla. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Viime kaudella tehtiin tasa-arvoa edistäviä tekoja, uudistettiin perhevapaat. Nyt hallitus lisää perusteettomia määräaikaisuuksia, joista ei ole mitään hyötyä työmarkkinoille, mutta ne lisäävät määräaikaisia työsuhteita ja vastaavasti siirtävät työsuhteita pois toistaiseksi voimassa olevista. On tärkeää huomata, että raskaussyrjintä on usein tiedostamatonta ja myös piilevää, ja se ilmenee myös niin, että naiset eivät etene perusteetta esimerkiksi johtotehtäviin yhtä paljon kuin miehet. On tärkeää, että tasa-arvolain pykälät todellakin työpaikoilla tulevat käyttöön. Valitettavasti monella työpaikalla ne ovat olleet tämmöinen lain kuollut kirjain, ja nyt toivoa sopii, että tässä toimitaan yhdessä puolueesta riippumatta ja tehdään todella töitä sen eteen. Samalla tietysti on syytä toivoa, että hallitus myös vetää tämän määräaikaisten työsopimusten perusteettoman lisäämisen pois. Tästä olisi tietysti [Puhemies koputtaa] hienoa kuulla myös ministeriltä.

Arvoisa rouva puhemies! Tasa-arvolain täsmentäminen raskaussyrjinnän ja perhevapaasyrjinnän ehkäisemiseksi on äärimmäisen tärkeää, mutta valitettavasti, kuten moni on täällä todennut, hallitus samaan aikaan lisää raskaussyrjintää. Raskaussyrjintä on yleistä työelämässä, mutta on myös yleistä se, että ihminen ei etene työelämässä sen takia, että häneen suhtaudutaan syrjivästi perhetilanteen vuoksi tai raskauden vuoksi. Hallitus sanoo puuttuvansa raskaus- ja perhevapaasyrjintään, mutta todellisuudessa se helpottaa määräaikaisten työsopimusten solmimista ilman perustetta, ja tämä on se tilanne, jossa syrjintää tapahtuu eniten.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Päästökauppa on ollut osa tärkeää EU:n ilmastopolitiikkaa, ja on todella keskeistä, että siitä pidetään kiinni. Olisi myös toivottavaa, että saataisiin luotua tämänkaltainen mekanismi laajemminkin luonnonvarojen käyttöön. Tällä hetkellä Suomi pärjää kohtuullisen hyvin siltä osin, että emme ole niin riippuvaisia fossiilisista polttoaineista kuin jotkut muut EU-maat. [Ben Zyskowicz: Eikös meillä ole ydinvoimaa, jota te vastustatte?] Kuitenkin nyt EU:n piirissä käydään keskustelua siitä, miten tähän tilanteeseen, sotatilanteeseen, ja sen aiheuttamaan energian hinnannousuun reagoidaan. Tähän liittyen olisinkin kysynyt ministeri Multalalta: Millaisia toimenpiteitä Suomi on valmis edistämään? Pöydällä on ollut esimerkiksi nopeusrajoitusten rajoittamista yhtenä osana muiden energiansäästötoimien valikoimaa. Eikö kuitenkin olisi kannattavampaa Suomenkin kannalta, että tällaisiin energiansäästötoimiin ennemmin suhtauduttaisiin myönteisemmin kuin että lisättäisiin riippuvuutta esimerkiksi Venäjästä tai sitten tehtäisiin hyvin kalliita tukipaketteja. Suomen näkökulmasta tällainen lähestymistapa, jossa myöskin sitten edelleen pystyttäisiin myös ilmaston kannalta kohtuullisen kestävästi toimimaan tässä poikkeustilanteessa, kuulostaisi siinä mielessä järkevältä.

Arvoisa rouva puhemies! On äärimmäisen tärkeää ja hienoa, että on laaja poliittinen yhteisymmärrys siitä, että digirajoituksia tarvitaan meidän nuortemme ja myös aikuisten tueksi. Yksi näkökulma, josta emme ole täällä vielä laajasti keskustelleet tänään, on se, että algoritmeilla, puhelinten käytöllä, sillä, että nuoret viettävät erittäin paljon aikaa somessa keskimäärin ja hakevat sieltä myös uutisia, on myös laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia ajatteluun. Me nähdään jo nyt ja ollaan nähty jonkin aikaa, että nuorten asenteet ja arvot eriytyvät niin, että nuoret naiset ovat arvoiltaan yhä enemmän liberaaleja ja nuoret miehet yhä konservatiivisempia, ei pelkästään Suomessa vaan laajemminkin. On tietysti hienoa, että nuoret pääsevät erilaisen tiedon äärelle ja he pystyvät itsekin tuottamaan tietoa — tämä on tervetullut muutos — mutta taustalla on kuitenkin tunnistettava se, että nämä somejätit, teknologiayhtiöt, hyvin epäavoimesti ohjaavat hyvin laajasti sitä, miten ja millaista sisältöä me nähdään. Tällä on eittämättä vaikutus myös nuorten ajatteluun. Tämä ei ole pelkästään hyvä ilmiö, että arvot eriytyvät niin vahvasti, vaan me tarvitaan niiden sosiaalisten kuplien lisäksi myös sellaista yhteistä keskustelukulttuuria, jossa nämä ajatukset kohtaavat ilman, että sinne tuodaan myöskin väärää tietoa, ihan selvästi myös disinformaatiota. Ja ennen kaikkea on tunnistettava, että me ei olla itse vastuussa siitä käyttäjinä vaan meitä ohjaillaan ja meidän ajankäyttöä ja sitä sisältöä ohjaillaan jostain muualta hyvin vahvasti somen kautta. Tämä ongelma me toki tiedetään, mutta me tarvitaan siihen myös ratkaisuja. Ruutuajan rajoitukset ovat tietysti yksi, samoin se, että nuoret käyttäisivät enemmän aikaa erilaisten lähteiden ääressä, eivät pelkästään siellä somessa ja niiden algoritmien ohjaamina. Mutta kyllä me tarvitaan myös enemmän omavaraisuutta ja enemmän niitä eurooppalaisia pelisääntöjä meille digiajankäyttöön, jotta me emme ole sitten jonkun muun ohjattavissa. Ihan loppuun haluaisin vielä tuoda esiin sen, että kun olen itsekin puhunut paljon kännykkärajoituksista ja siitä, että me niitä tarvitaan enemmän, niin aina tulee palaute joltain nuorelta, joka sanoo, että me tarvitaan näitä puhelimia, minä olen yksin, me ollaan yksinäisiä, ja se puhelin ja se some ja sinne uppoutuminen on keino paeta siitä yksinäisyydestä koulupäivän tai välitunnin aikana. Minun mielestäni tämä hätä pitää kuulla. Se ratkaisu ei varmasti ole kestävä, että tälle nuorelle tarjotaan mahdollisuus paeta sinne someen eikä mitään muuta apua. [Puhemies koputtaa] Myös tämä meidän täytyy huomioida ja auttaa nuoria saamaan ystäviä ja olla osa yhteisöä.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on sukupolvi, jonka osalta emme ole osanneet toimia ja joka on jäänyt ikään kuin heitteille digilaitteiden käytön osalta, kun aikuiset eivät ole osanneet antaa rajoituksia — eivät itselleen eivätkä nuorillekaan. On hyvä, että asiaan on nyt vihdoin herätty. Laaja tutkimusnäyttö myöskin puoltaa sitä, että älypuhelimien liiallinen käyttö heikentää keskittymistä ja lisää nuorten kuormitusta. Nuoret ovat itse tuoneet tämän esiin myös tuoreessa nuorisobarometrissa. Sosiaalisen median paineet oli yksi nuoria kuormittavista asioista, jonka he vahvasti nostivat esiin. Nämä algoritmit ja muut laitteet on tietysti suunniteltu parhaalla mahdollisella tavalla koukuttamaan meitä kaikkia. Siellä on parhaat tutkijat taustalla testaamassa, mikä saa meidät viettämään kaikkein eniten aikaa kyseisen palvelun parissa. Itsesäätely on todella vaikeaa, ja erityisesti se on vaikeaa nuorille. Tämä me tiedetään. Nämä rajoitukset parantavat oppimistuloksia, ja erityisesti vaikutukset nähdään niillä oppilailla, jotka ovat suoriutuneet heikommin. Tämä on tietysti keskeinen asia, kun me pohditaan, miten oppimiseroja voidaan kaventaa. Kyse ei ole pelkästään yksilön valinnasta eikä yksilövaikutuksista, vaan kyse on semmoisesta ympäristöstä, joka me luodaan, myös kulttuurisesta ja sosiaalisesta ympäristöstä, jonka perusteella me kaikki tietysti toimemme asetamme, ja tietysti nuoret elävät vahvasti siinä ympäristössä siten kuin muutkin nuoret tekevät. Ja kyse ei ole myöskään edes yksilöhaitoista vaan haitoista meidän koko yhteiskunnalle, jos me emme pysty toimimaan riittävästi ja asettamaan niitä järkeviä reunaehtoja digilaitteiden liialliselle käytölle. Mehän tiedetään, että monessa maassa käyttö on aivan erilaista. Nuorille ei edes hankita kännyköitä monessa Euroopan maassa ennen kuin he ovat todellakin esimerkiksi yläasteikäisiä. Suomessa on ollut aivan erilainen kulttuuri kännykkämaana. Nyt tämä on muuttumassa, ekaluokkalaisille hankitaan esimerkiksi älykelloja hyvin laajasti, mutta kuten puheen alussa totesin, meillä on kyllä tietyllä tavalla tämän osalta myös semmoinen sukupolvi, jolle me ei olla osattu olla aikuisia. Me ollaan tuettu kännykkärajoituksia myös kunnissa. Me ollaan tehty paljon ja laajasti töitä poliittisesti sen eteen, että me ollaan saatu tämä nykyinen lainsäädäntö. Siinä valitettavasti on ihan selkeitä aukkoja. Siellä ei ole välituntien osalta riittävää selkänojaa, ja nämä käytännöt ovat erilaisia kouluissa. Tätähän myös vastalauseessa, kun tämä lainsäädäntö oli käsittelyssä, muun muassa vihreät kannattivat, elikkä oltaisiin haluttu laajentaa kännykkärajoitukset myös välitunneille, mutta se ei silloin menestynyt. Näen tämän edustaja Siposen esityksen erittäin hyvänä, ja toivon, että se etenee, kun me sitä päästään käsittelemään. On tärkeätä, että me luodaan niitä pelisääntöjä ja digirauhaa myös toiselle asteelle. Tätä ovat opiskelijat itsekin toivoneet. Meillä Helsingissä on paljon nuoria ja lapsia, ja esimerkiksi lukiolaiset ovat esittäneet huolensa siitä, että meillä on aivan liian paljon digimateriaalia lukioissa käytössä. Me toivotaan ja ollaan tehty töitä sen eteen jo, että saadaan sinne lisää oppikirjoja, koska nimenomaan nuoret ovat myös itse tätä toivoneet. On myös niin, että nyt kun tälle esitykselle laajentaa kännykkäkieltoa toiselle asteelle on yhä enemmän tukea, niin on aivan selvää, että se palaute koskee myös ammatillista oppimista, ja siellä myöskin nämä keskittymisongelmat, somekuormitus ja unihäiriöt, näkyvät. Toivon todella — koska tälle asialle on ollut laaja poliittinen yhteisymmärrys ja näkemys siitä, että me tarvitaan digirauhaa nuorille — että tämä lakialoite etenee, ja ainakin itse aion tehdä töitä sen eteen. Me pystytään tarjoamaan parempaa arkea nuorille ja lapsille. Me nähdään se jo nyt kouluissa. Välitunneilla on enemmän vuorovaikutusta: siellä pelataan, siellä urheillaan enemmän sen sijaan, että kaikki ovat tämän laitteen äärellä, vaikkakin vierekkäin. Mutta kuten vastalauseessa hyvin todettiin tämän lain käsittelyssä kännykkärajoituksista, niin kyseessä on kyllä valitettavasti usein myös epäsosiaalinen media. Meillä aikuisilla on vastuu tehdä tutkittuun tietoon pohjautuvia päätöksiä, jotka antavat lapsille ja nuorille aikaa tehdä muutakin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! On selvää, että keskeiset tieliikennehankkeet ovat tärkeitä, mutta hämmentävää kyllä tässä keskustelussa ja ryhmäpuheenvuoroissa on, että oikeastaan mitään muuta liikennehanketta ei nähty tärkeänä. Lähes kaikki muu sivuutettiin, etenkin hallituspuolueiden toimesta. Samaan aikaan on aivan selvää, että talous ei toimi vain raskaan liikenteen varassa. Niin palvelualat, Suomen talouden kannalta elintärkeät sellaiset, kuin esimerkiksi tietointensiiviset alat, monet Suomen johtavista yrityksistä, ovat täysin riippuvaisia toimivasta joukkoliikenteestä, samoin sairaalat, koulut ja niin edelleen. Kuvaavaa on, että ministeri Ranne sanoi suoraan, että ilmastotavoitteet eivät ole hallituksen prioriteetti. Tämä lisää suomalaisten kustannuksia ja riippuvuutta tuontipolttoaineista sekä sivuuttaa ilmastokriisin. Samoin sivuutettiin monien suomalaisten, etenkin keski- ja pienituloisten, huoli siitä, että joukkoliikenteen lipunhinnat uhkaavat karata käsistä.

Arvoisa puhemies! Öljyn hinta on tällä hetkellä poikkeuksellisen korkealla. Kansainvälinen energiajärjestö IEA puhuu jopa historian pahimmasta öljymarkkinoiden häiriöstä. Myös Suomessa riski fossiilisten tuontipolttoaineiden hinnannousulle on todellinen. Mitä tekee hallitus? Vahvistaa entisestään liikennejärjestelmämme fossiiliriippuvuutta ja altistaa suomalaiset polttoaineiden hinnan heilahtelulle epävarmuuden vallitessa. Hallituksen selonteossa luetellaankin useita toimenpiteitä, joilla se on lisännyt liikenteen päästöjä. Liikenteessä tarvitaan pikaisesti kestävyysmurrosta. Päästöt on saatava alas. Silti hallituksen antamassa selonteossa tämä aihe sivuutetaan lähes täysin. Termi ”fossiiliset polttoaineet” mainitaan koko dokumentissa vain kaksi kertaa — siitäkin huolimatta, että juuri fossiiliriippuvuus on liikennejärjestelmämme keskeisimpiä ongelmakohtia ja liikenteen osalta päästövähennystyö sakkaa pahemman kerran. Fossiiliton liikenne on paitsi välttämätöntä ilmastokriisin torjumiseksi myös osa viisasta huoltovarmuutta, kriisinkestävää taloutta ja helpotus suomalaisille liikennevälineiden käyttäjille. Arvoisa puhemies! Tämä paperi tuntuukin olevan askel historiaan. Sen sijaan, että katsottaisiin rohkeasti tulevaan, vauhditettaisiin liikenteen sähköistymistä, hyödynnettäisiin digitalisaatiota ja tietoa eri liikennemuodoissa, panostettaisiin olemassa olevien raideyhteyksien parantamiseen ja huomioitaisiin myös kasvavien kaupunkien tarpeet esimerkiksi joukkoliikenteen sekä kävely- ja pyöräilyinfran osalta, katse on tiukasti peruutuspeilissä. Monessa eurooppalaisessa suurkaupungissa kävely, pyöräily ja joukkoliikenne ovat pääasiallisia liikennemuotoja. Samoin Suomen suurimmilla kaupunkialueilla ne muodostavat liikkumisen selkärangan. Myös kaupunkialueilla henkilöautoilu on toki osa liikennejärjestelmää, mutta joukkoliikenneinvestoinnit ovat joukkojen liikkumisen edellytys sekä ihmisten että yritysten kannalta. Viihtyisät keskusta-alueet, joissa on kävelykatuja, alkavat olla monessa maassa jo normi eikä poikkeus. Lyhyillä matkoilla etenkin paremmat kävely- ja pyöräilyreitit lisäävät päästötöntä liikkumista ja arkiliikuntaa ja tukevat suomalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Vihreät panostaisi kävelyyn ja pyöräilyyn sekä valjastaisi MAL-sopimukset vahvemmin osaksi tätä työtä. Vaikka hallitus on linjannut kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmasta, on siihen kohdistuva rahoitus vain vähentynyt. Vihreät on pitkään esittänyt ruuhkamaksujen mahdollistamista niille kaupunkialueille, joissa ne halutaan ottaa käyttöön tehostamaan kestävän kaupunkiliikenteen rahoitusta. [Juha Mäenpää: Ruuhkamaksut kävelijöille!] Tuloja voitaisiin ohjata kaupungeissa tukemaan parempaa joukkoliikennettä, esimerkiksi laskemaan joukkoliikennelippujen hintoja. Joukkoliikenteessä käyttäjät maksavat kohonneina lipunhintoina infrainvestointeja. Myös joukkoliikenteen rahoittamiseen on löydettävä malleja, joissa käyttäjille ei ohjata näin merkittäviä hinnankorotuksia. [Miko Bergbom: Autoilijoille vaan!] Arvoisa puhemies! On selvää, että liikennejärjestelmämme tulee olemaan myös tulevina vuosina merkittävien investointien kohteena. Selonteon liitteenä olevasta rahoitussuunnitelmasta huomataan, että vuosittainen panostustarve on miljardiluokassa. Tiedämme samalla, että tulevina vuosina jokainen käytettävä veroeuro on punnittava tarkoin. Siksi on kiinnitettävä huomiota siihen, että julkinen raha ohjautuu liikennejärjestelmän kehittämiseen kestävällä tavalla. Valtion rahoja ei ole varaa hukata tarpeettomasti päästöintensiiviseen liikkumiseen. Suomi ei saa jäädä syrjäisestä sijainnistaan huolimatta syrjään, kun maata pitkin liikutaan yhä enemmän Euroopan sisällä. Hallituksen tulisi määrätietoisemmin kehittää junaliikennettä niin maan sisällä kuin täältä muualle Eurooppaan. Tilanteessa, jossa rahasta on tiukkaa, hallitus haluaa tukea myös kannattamattomia sisäisiä lentoja kalliisti. Selonteossa todetaan, että nykyinen lentoasemaverkosto on tappiollinen ja näkymää tilanteen merkittävästä muuttumisesta ei ole. Vähän käytössä olevien kenttien kallis ylläpito verovaroin etenkin siellä, missä toimiva raideliikenne on aivan vieressä, on valinta jostain muusta pois. Onkin syytä kysyä hallitukselta, eikö nyt olisi aika tehdä johtopäätökset ja keskittyä vaikuttaviin liikenneinvestointeihin, kuten raideliikenteen kustannustehokkaaseen kehittämiseen eri puolilla Suomea. Tarpeita on niin pohjoisessa, etelässä, idässä kuin lännessäkin. Arvoisa puhemies! Vihreiden suunta liikennejärjestelmämme kehittämiseen on selvä. Hiilelle on asetettava hinta ja ohjattava määrätietoisesti kaikkea liikkumista vähäpäästöisempään suuntaan. Kuten selonteossa todetaan, Suomen autokanta on jo sähköistynyt arvioitua nopeammin. Menneisyyteen kiinnittymällä ja vanhan ajan liikennejärjestelmästä kiinni pitämällä emme pääse pitkälle.

Arvoisa puhemies! Tekoäly voi olla mahdollisuus vain, jos sen käyttö perustuu reiluihin sopimuksiin, läpinäkyvyyteen ja asianmukaisiin korvauksiin luovalla alalla. Näinhän ei nyt ole, eikä tämä ole mahdollista, mikäli omistajuus on jossain ihan muualla kuin Euroopassa, kuten tällä hetkellä pääasiassa on. Silloin ei ole mahdollista vaikuttaa regulaatioon riittävästi. Olisikin tärkeää, että hallitus tekee töitä sen eteen, että myös Suomessa huomioidaan digitaalisen itsenäisyyden tarve — tästä onkin kansalaisaloite tekeillä ja toivottavasti pian eduskunnan käsittelyssä. Samalla tämä tuo meille liiketoimintamahdollisuuksia myös luoville aloille, jotka ovat tärkeitä viennin kannalta. Tekoäly on yksi suurimpia murroksia työelämässä, ei tietenkään ensimmäinen, mutta se vaikuttaa todennäköisesti eri tavalla kuin jotkut aiemmat murrokset. Asiantuntijatyö erityisesti tulee muuttumaan, sen sijaan ihmisten välinen vuorovaikutus todennäköisesti vähemmän. On äärimmäisen tärkeää, että toimimme tässä etulinjassa ja myöskin tuemme yrityksiä, jotka toimivat tekoälymarkkinoilla Euroopassa.

Arvoisa puhemies! Nuorisobarometrin luvut ovat todellakin hälyttäviä. Vain alle viidennes nuorista suhtautui maailman tulevaisuuteen optimistisesti. Jopa 70 prosenttia nuorista kokee paineita työn saamisesta, ja syystä. Yli joka viides nuori on työtön. Yksittäisiin kesätyöhakuihin on tullut jopa 10 000 hakemusta. Nyt hallitus lisää määräaikaisuuksia, ja ne tulevat heikentämään aivan erityisesti nuorten ja naisten asemaa. Hallitus on ottanut käyttöön nuorten työllistymissetelin, mutta se ei riitä. Samaan aikaan hallitus lisää epävarmuuksia työmarkkinoilla sekä leikkaa koulutuksesta, nuorisotyöstä ja nuorten toimeentulosta. Arvoisa työministeri Marttinen, miten hallitus aikoo muuttaa politiikkaansa, jotta nuoret voivat siirtyä työmarkkinoille, jotka toimivat ja ovat reilut sekä sukupolvien että sukupuolien näkökulmasta?

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Puheoikeus tässä salissa on harvinaista ja äänestäjiltä saatu suuri luottamus, ja mikä olisikaan tärkeämpi aihe pitää ensimmäinen puheenvuoro ensimmäisenä päivänä kansanedustajana tällä kaudella kuin kirjallisuus. Suuri kiitos tästä mahdollisuudesta. Kotimaista kirjallisuutta ei synny ilman tekijöitä, eikä Suomella ole sellaiseen köyhtymiseen varaa. Hallituksen päätös korottaa kirjojen arvonlisäveroa 10 prosentista 14 prosenttiin on kohtuuton kirjailijoiden kannalta ja uhkaa erityisesti lasten ja nuorten lukutaitoa. Tanska on luopunut kirjojen myyntiverotuksesta kokonaan, ja näin Suomi on kovimmin kirjojen myyntiä verottava maa Euroopassa. Jo vuonna 2022 EU:n arvonlisäverodirektiivin mukaisesti jäsenmaat ovat voineet laskea kirjojen veron nollaan. Nostin asiaa tällöin esiin, ja tavoite kuuluu myös vihreiden vaihtoehtobudjettiin. Orpon hallitus vei kuitenkin Suomea toiseen suuntaan nostaen verotuksen huippuunsa samalla, kun työttömyysluvut uhkaavat olla myös Euroopan kärkisijoilla. Jokainen hallitus jättää jälkensä tähän maahan, tekee valintansa. Erityisen huolestuttavaa on, jos ei uskota siihen, että kaikilla pitää olla mahdollisuus oppia ja sivistyä. Olemme kuulleet valtiovarainministeriön toiveista karsia ammatillisen koulutuksen yleissivistäviä opintoja. Mihin katosi ajatus siitä, että Suomessa pärjätään vain laajalla kansansivistyksellä työn murroksessa? Alustatalous on vienyt kirjailijoiden tulot minimiin. On syytä tukea sellaisia eurooppalaisia alustoja, jotka myös antavat kirjailijoille toimeentulon ja tukevat heidän omaa työtään heidän omilla ehdoillaan. On muistettava myös, että vaativa kirjallisuuden kääntäminen on taidetta. Pienet valinnat, puhetyylit ja murteet muokkaavat kokonaisuuden, ja tämä taito ja osaaminen ei saa kadota Suomesta. Lukeminen on ajattelun väline. Jo puolen tunnin päivittäinen lukeminen parantaa merkittävästi lukutaitoa ja ymmärrystä. Teemme yhteiskuntana väärin, jos sitä ei anneta kaikille lapsille ja nuorille. Tämä ei ole vain yksilökysymys, sillä sillä on vaikutusta siihen, miten yhteiskuntana pärjäämme. Kriittinen ajattelu on yhä keskeisempää, kun yksinkertaiset tehtävät automatisoituvat tekoälyn tai sen seuraajien myötä. Olenkin iloinen, että kouluissa on ryhdytty määrätietoisesti edistämään lukemista. Kirjallisuuden avulla voi matkustaa maailman ääriin mistä tahansa. Kirjastot ovat tässä työssä keskeisiä. Ne mahdollistavat kaikille pääsyn kirjoihin, tietoon ja mielikuvitukseen taustasta riippumatta. Kielitaidon herkkyysvaihe on jo varhain, ja siksi varhaiskasvatukseen panostaminen on myös sijoitus tulevaisuuteen ja tulevaan lukutaitoon. Edustaja Hopsun aloite kirjojen arvonlisäveron laskemisesta nollaan on erittäin kannatettava. Tänä päivänä sosiaalinen media vie ajankäyttöä monilta ja tekee keskittymisen vaikeaksi myös päättäjillä. Lukeminen sen sijaan antaa tilaa uusille ajatuksille ja syvällisemmälle pohdinnalle, toivottavasti myös täällä eduskunnassa. Aina välillä tulee mieleen nykykeskustelussa isoäitini isoisä Juho Pöksyläinen, joka 1800-luvulla syntyi, kävi ainoastaan kiertokoulun mutta perusti yli 700 niteen kotikirjaston. Köyhässä Suomessa uskottiin lukemiseen ja lukutaitoon. Tämä on yksi esimerkki, joka muistuttaa minua siitä, miten tärkeää on mahdollistaa kirjallisuus, tieto ja oppiminen kaikille ja miten olemme uskoneet Suomessa, että tämän avulla me pärjäämme tulevaisuudessakin. Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Lukeminen ja kirjallisuus eivät ole vain kulttuuria, ne ovat demokratian, sivistyksen ja kestävän tulevaisuuden perusta. Se määrittää, millaisessa yhteiskunnassa myös lapsemme ja lapsenlapsemme tulevat elämään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kaikkein merkittävin erä muodostuu hyvinvointialueiden tuesta ja sähkön hinnan nousun johdosta maksettavista tuista, jotka ovat varsin poikkeuksellisia. Energiakriisi on pakottanut Euroopan maat avaamaan valtion rahahanoja myöskin kansalaisten tukemiseen ihan perustellusti. On tärkeää, että ihmiset saavat apua kohonneisiin sähkön hinnan nousupaineisiin silloin, kun hätä on todellinen. On tietenkin vaikeata tällaisella nopealla aikataululla saada tuet kohdistumaan juuri oikein, ja varmasti tässäkin haasteita riittää edelleen. On tärkeää huomioida, että nämä tuet on tarkoitettu määräaikaisiksi ja energiakriisiin täytyy löytää pysyviä ratkaisuja. Hyvinvointialueiden budjetointi ei tässä sote-mallissa ole ollut leikkauspainotteinen. On tärkeää varmistaa, että ihmiset saavat ne palvelut, joita he tarvitsevat. Nyt hyvinvointialueiden rahoitusta ehdotetaan vahvistettavaksi 500 miljoonalla eurolla. Tästä merkittävä kohdennus, 350 miljoonaa euroa, menee valtionavustuksena toiminnan vakiinnuttamiseen ja kehittämiseen. On tärkeää varmistaa, että tällainen merkittävä toiminnan uudelleenorganisointi, Suomen historian yksi suurimmista hallintouudistuksista, tehdään kunnolla. Tällä hetkellä tietysti tiedetään ne haasteet, jotka ovat sote-sektorille syntyneet jo vuosikymmenien kuluessa: naisvaltaisten alojen palkkakuoppia ei ole ratkaistu ajoissa, työvoimapula koettelee hoitoalaa. Ja loppupeleissä muita pitkäaikaisia ratkaisuja ei ole kuin hoitaa ne palkkakuopat kuntoon. Meidän täytyy varmistaa myös, että korkealaatuinen tutkimustoiminta yliopistosairaaloissa saa riittävän rahoituksen. Sillä on merkitystä koko maan kannalta. Vaikeita sairauksia, harvinaisia sairauksia hoidetaan keskitetysti, ja on varmistettava, että siellä osaava henkilöstö myös pysyy. Jos tuodaan epävarmuutta alueelle, jos alueella ei ole näkymää riittävästä rahoituksesta ja jos yliopistosairaaloissa ei voi tehdä tutkimusta riittävin resurssein, niin silloin on myös todellinen aivovuodon vaara. Lääketieteen, terveystieteen osaajille löytyy kyllä kysyntää ja varmasti vaihtoehtoja myös Suomen ulkopuolelta. Ja on todella tärkeätä, että me pysytään Suomessa edelleen myöskin kärjessä ja pystytään kehittämään uusia hoitomuotoja ja pystytään tarjoamaan esimerkiksi niitä uusimpia syöpähoitoja. Meillä on todella paljon tehtävää tässä vielä, ja nytkään ei tulla täysin kattamaan hyvinvointialueiden rahoitusvajetta, erityisesti erikoissairaanhoidon ja yliopistosairaaloiden vaikeaa rahoitusvajetta, vaikka sitä osin onkin katettu. Edelleen jää tehtävää, mihin toivon, että koko eduskunta on sitoutunut, vaikka ei juuri omalla alueella olisikaan sitä yliopistosairaalaa. Tällä on myös ihan taloudellinen merkitys Suomelle. Terveystiede, terveysteknologia ovat sellaisia kestävän kasvun aloja, joihin moni maa panostaa jo nyt. Meillä ei ole varaa jäädä tässä jälkeen. On ihan selvää, että alueilla tulisi panostaa enemmän tiedolla johtamiseen ja tutkimustiedon hyödyntämiseen ja tutkimustietoon investoimiseen. Kuitenkin on todellakin tärkeätä, että tämä uudistus on tehty niin, että rahoitusta on pyritty turvaamaan hyvinvointialueille näistä haasteista huolimatta. Sehän ei ollut viime hallituksen sote-malli lainkaan. Siellä olisi aiheutunut kovia leikkauksia sote-alalle, ja nyt nähdään, että siihen ei todellakaan ole mahdollisuuksia Suomessa, kun tälläkin hetkellä haasteita riittää. On tärkeätä, että tukea Ukrainalle jatketaan, ja erittäin merkittävä päätös myös valtion metsien suojelusta on tehty tämän budjetin yhteydessä ja hallituksen neuvotteluissa. Lisäksi nuorisorikollisuuden ehkäisemiseen ja torjuntaan ehdotetaan lisämäärärahoja, jotka ovat todellakin tarpeen. Ja on hienoa, että kun tässä salissa se huoli on usein noussut, niin myöskin sitten pyritään tuomaan oikeita keinoja [Puhemies koputtaa] niiden ongelmien ratkaisemiseen ja pyritään ennaltaehkäisemään ongelmien syntymistä, pitämään huolta meidän lapsista ja nuorista.

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty monia hyviä puheenvuoroja. Harmi, että paikalla on hyvin vähän muita kuin tulevaisuusvaliokunnan jäseniä, koska tulevaisuusvaliokunnan työtä soisi hyödynnettävän paljon enemmän tässä talossa. Tämä on haaste myös muissa maissa kuin Suomessa. Ja me nähdään, että vaikka meillä on tämmöinen hyvin edistyksellinen, ikään kuin eduskunnan sisäinen ajatushautomo, niin sen työ valitettavasti ei riittävästi välity muihin valiokuntiin ja eduskunnan työhön. Minun mielestäni tässä työssä ja lausumissa on yksi tärkeä huomio. Nyt, kun siirrytään vaalikauden loppua kohti ja tulevat hallitusneuvottelut ovat pian edessä, olisi äärimmäisen tärkeätä hyödyntää tätä tietopohjaa ja ennakoivaa asennetta myös seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Kuitenkin varsin edistyksellisiä selvityksiä ja hankkeita on tehty tälläkin hallituskaudella — ei pelkästään tulevaisuusvaliokunnassa, vaan esimerkiksi kestävän kehityksen toimikunnassa ja monessa muussakin yhteydessä — eli meillä kyllä tietoa on melko hyvin saatavilla. Meillä on tietoa siitä, että me tarvitaan kestävämpää taloutta, me tarvitaan sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, meidän täytyy investoida koulutukseen ja osaamiseen. Ja jos me ei tätä pohjaa vahvisteta, me ei olla yhtä vahva kansakunta kuin mitä me ollaan oltu tähän asti. Suomi on pärjännyt hyvin. Meillä huolimatta syrjäisestä sijainnista ja vähäisistä, niin arvokkaista luonnonvaroista, että niiden pohjaan voisi rakentaa meidän taloudellista menestystämme, on varsin loistava menneisyys takana, ja toivotaan, että on myös loistava tulevaisuus siitä huolimatta, että me ollaan käyty ja ollaan jo jouduttu käymään keskustelua jatkuvasti muun muassa koulutuksen resursseista. Me ollaan kansakuntana uskottu aiemmin siihen, että investoimalla osaamiseen Suomi pärjää, ja tällä kaudella mielestäni tähän keskusteluun on palattu aika hyvin. Toivon, että se ei kuukauden päästä unohdu ja pöydällä ole koulutusleikkauksia minkään puolueen taholta. Täällä selonteossa todetaan, että osaavat ja luovat ihmiset ovat Suomen tärkein voimavara — Suomen tärkein voimavara. ”Sivistysperusta rakentuu laadukkaan kasvatuksen, koulutuksen, tutkimuksen ja kulttuurin pohjalle. Suomen kilpailukyky ja hyvinvointi rakentuvat osaamiselle, korkeatasoiselle tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnalle sekä niiden soveltamiselle.” Jos jotain, niin tämän toivon muistuvan mieleen myös tulevissa neuvotteluissa tästä ohjelmasta. Täällä on totta kai käyty myös hyvää analyysiä geopoliittisesta tilanteesta, joka on huomioitava ja joka on tullut tällä kaudella meidän silmillemme hyvin konkreettisesti. Euroopassa soditaan. Tulevaisuusvaliokunta todellakin teki aikoinaan ansiokkaan skenaariotyön Venäjän kehityssuunnista, joista kaikkein synkin skenaario — johon harva uskoi — näyttäytyi toteutuvan varsin valitettavan hyvin tässä maailmanajassa. Siitä näkökulmasta voisi ajatella, että tässäkin selonteossa on sellaista, joka todellakin kannattaa ottaa huomioon. Skenaariot eivät tarkoita sitä, että ne toteutuvat välttämättä sellaisenaan — se on epätodennäköistä — mutta siellä on tunnistettu semmoisia kehityskulkuja, jotka kannattaa huomioida ja joista ainakin mahdollisuus kannattaa huomioida. Kuten täällä on moni todennut, meidän täytyy varautua paremmin. Pandemia osoitti sen, että emme olleet valmiita. Myös varautuminen on viisautta, vaikka pahin skenaario ei koskaan toteutuisikaan. Lopuksi haluan todeta, että täällä on myös erittäin vahvasti huomioitu ilmastokriisiin varautuminen, luontokadon ratkaiseminen, kestävä kehitys, ja nekään eivät valitettavasti ihan aina ole jaettuja huolia tässä salissa. Toivottavasti kuitenkin vahva enemmistö pitää huolen siitä, että Suomi edelleenkin pitää kiinni hiilineutraalisuustavoitteistaan ja jopa lisää kunnianhimoa. Se myös tuo meille sitä paljon puhuttua liiketoimintaa, [Puhemies koputtaa] joka sitten myös toimii vaurauden ja hyvinvoinnin lähteenä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä varmasti tulee esiin esimerkiksi kokoomuksen ja vihreiden eroja. Edustaja Zyskowiczia ei häiritse se, että kun täällä kokoomus sorvasi sote-uudistusta, jopa teidän omat kansanedustajat ja toimijat tämän talon ulkopuolella, siis kokoomuslaiset, olivat äärimmäisen huolissaan siitä, kuinka suoraan oli otettu ohjeita vastaan yksityisiltä toimijoilta siitä huolimatta, että täällä vahvan tutkijoiden, asiantuntijoiden näkemyksen kuitenkin pitäisi myös painaa. Ja kyllä minä ajattelen, että se viime kauden esimerkki oli loistava siitä, mihin olisi tarvittu tätä avoimuusrekisterilakia. Me oltaisiin tarvittu tietoa siitä, kuinka usein kokoomuslaiset tapasivat ketäkin tai mitä muut puolueet tapasivat kaiken tämän päätöksenteon valmistelun ulkopuolella. Itse asiassa se on oikein malliesimerkki semmoisesta isosta prosessista, mihin liittyy erittäin suuria taloudellisiakin intressejä, ja siinä olisi tarvittu tätä nykyistä lainsäädäntöä, joka nyt onneksi tämän Sanna Marinin hallituksen ansiosta astuu voimaan. Toki kiitän myös koko parlamentaarista työryhmää, jossa sitten saimme tämän lain myös etenemään yksituumaisesti. Nyt sitten jatkossa tiedämme paremmin, keitä kaikkia päätöksenteossa kuullaan myös näiden virallisten prosessien ulkopuolella.