Veronika Honkasalo

Arvoisa puhemies! Olisin vielä tarttunut joihinkin argumentteihin, mitä täällä on esitetty. Monet ovat puheenvuoroissa korostaneet, että eivät kannata tämän kansalaisaloitteen hyväksymistä, koska kansallinen turvallisuus on kaikki kaikessa, ja että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkein tehtävä on Suomen itsenäisyyden puolustaminen. Itse näen niin, että toki nämä ovat erittäin tärkeitä periaatteita, mutta eivät ne ole riippumattomia ihmisoikeuksista ja kansainvälisen oikeuden noudattamisesta. Tässä geopoliittisesti herkässä ajassa nimenomaan ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset nivoutuvat monesti yhteen. Olen nähnyt myös vähän semmoista tendenssiä tuolla ulkoasiainvaliokunnassa, että valiokunta on muuttunut: ikään kuin puolustuspolitiikka on ottanut siellä valtaa ja se ulkopoliittinen arviointi on jäänyt vähemmälle. Jos me tarkastellaan niitä geopoliittisia konflikteja ja kriisejä, joiden keskellä me nyt esimerkiksi tällä hetkellä eletään, niin todellakaan ei ole Suomen kansallisen turvallisuuden etu, että me sidotaan valtavien puolustushankintojen ja asekaupan kautta itsemme valtioon, joka polkee systemaattisesti ihmisoikeuksia. Se on itse asiassa riski Suomen kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Ihan samalla tavalla kuin se, että kun Israel tällä hetkellä Yhdysvaltojen kanssa käy laitonta hyökkäyssotaa Iranissa, ei ole Suomen kansallisen turvallisuuden näkökulmasta järkevää, että Suomi näihin sotatoimiin millään tavalla sekaantuisi. Sen takia ajattelen, että kaikkia operaatioita, jotka liittyvät nyt esimerkiksi Hormuzinsalmen tilanteen turvaamiseen, pitää arvioida myös Suomen kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. On todella tärkeää, että Suomi pysyy etäällä tämmöisistä toimenpiteistä ja sotilaallisesta toiminnasta varsinkin silloin, kun sotatilanne on päällä. Eli tässä puheenvuorossa haluan korostaa sitä, että kansallinen turvallisuus ei ole mikään erillinen entiteetti, joka ei liittyisi ihmisoikeuksiin, sääntöpohjaiseen järjestelmään ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen ilman kaksoisstandardeja.

Arvoisa puhemies! Ehkä kertaan tässä vielä joitakin argumentteja, mitä tässä keskustelussa on esitetty, ja tartun niihin. Täällä monet edustajat, jotka eivät ole kannattaneet kansalaisaloitetta, ovat sanoneet, että he luottavat siihen, että hankintoja tehdään jo nyt vastuullisesti. Samaan aikaan me tiedetään, että ainoastaan kerran vuosina 2001—2025 ulkoministeriöltä tämmöinen arviointi on pyydetty, enkä itse ihan ymmärrä, miksi sitten vastustettaisiin, että vastaavanlainen arviointi tehtäisiin, niin kuin tehdään myös silloin, kun aseita viedään. Ajattelen itse tosiaan niin, että tämän arvioinnin pitäisi koskea myös puolustusyhteistyötä. Me tiedetään tällä hetkellä, että Suomi on tiivistänyt puolustusyhteistyötä myös Israelin kanssa, mikä liittyy koulutukseen ja tutkimus- ja kehitystoimintaan, ja tästä pitäisi minusta puhua paljon enemmän. Sitten täällä on viitattu Israeliin demokraattisena valtiona. Mikä se sellainen demokraattinen valtio on, joka sortaa yhden ihmisryhmän kansalaisoikeuksia jatkuvasti? Mikä se sellainen demokraattinen valtio on, joka mahdollistaa kuolemantuomion palestiinalaisille sekä Israelissa että Länsirannalla, joka suorittaa kansanmurhaa Gazassa ja harjoittaa silmitöntä väkivaltaa näissä siirtokunnissa? Eli minusta kyllä voi kyseenalaistaa sen, onko kyseessä demokraattinen valtio lainkaan. Minusta tällaiset piirteet eivät demokratiaan kuulu lainkaan. Vähän ihmettelen myös näitä lausumia, joita täällä on esitetty. Ne ovat siis toki kannatettavia, mutta en ihan ymmärrä sitten sitä, että jos vastustaa tätä kansalaisaloitetta mutta kannattaa lausumia, niin miksi ei voisi sitten kannattaa myös tätä kansalaisaloitetta. Varsinkin vihreiden kohdalla jää nyt minusta auki se, miten heidän ryhmänsä tähän kansalaisaloitteeseen suhtautuu, eli kannattaako koko vihreiden eduskuntaryhmä tätä kansalaisaloitteen hyväksymistä, koska minusta oli tulkittavissa joistakin puheenvuoroista, että he kannattavat osittain kansalaisaloitetta, ja sitten ei käynyt kaikkien osalta selväksi, kannattavatko he vain näitä lausumia vai myös kansalaisaloitteen hyväksymistä. Ehkä siihen olisi hyvä saada myös selkoa. Mutta pidän erittäin tärkeänä sitä, että tästä kansalaisaloitteesta keskustellaan. Kiitän myös kansalaisaloitteen tekijöitä. Tätä aktiivista keskustelua on täällä eduskunnassa käyty, ja nämä asiantuntijakuulemiset ovat olleet myös valiokunnissa. Toivon, että tämä keskustelu myös jatkuu nyt aktiivisena tämän jälkeen, koska tässä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa tilanteessa sille todellakin on tarvetta tällä hetkellä.

Arvoisa puhemies! Minusta on nyt melko naurettavaa saivartelua tämmöinen. Te tiedätte hyvin, että vasemmistoliitto ainoana puolueena vastusti tämän ilmatorjuntajärjestelmän hankkimista, [Jari Ronkainen: Mutta te olitte hallituksessa!] ja kuvasin tässä yksityiskohtaisesti myös sitä prosessia, miten tämä meni, ja sitä, että niitä demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia nimenomaan ei tässä prosessissa ollut ja että tämä varsinainen päätös tehtiin sitten vaalien jälkeen. Minusta tämä on kummallista: Kun yksi puolue on koherentisti ja systemaattisesti vuosikausia vastustanut asekauppaa Israelin kanssa, niin mikä siinä on niin pelottavaa, että demokraattisessa järjestelmässä meillä on näin, kun enemmistö sitten ajaa sitä, että niitä aseita voidaan jatkossakin hankkia kansanmurhaa harjoittavasta valtiosta? Miksi ihmeessä pitää näin saivarrellen tarttua sitten tähän prosessiin, jonka juuri kuvasin?

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton mielestä ihmisoikeusarvioinnin ja humanitäärisen oikeuden tavoitteiden huomioimisen tulisi olla osa kaikkea asekauppaa, ei vain asevientiä. Kansalaisaloite puolustushankintojen sääntelystä tulisi meidän mielestämme hyväksyä, ja koko ryhmä on tämän takana. Kansalaisaloitteen viesti on selkeä ja kannatettava. Meidän on luotava lainsäädäntö, jossa kaikki puolustustarvikehankinnat arvioidaan ihmisoikeuksien ja humanitäärisen oikeuden toteutumisen näkökulmasta. Arviointi vahvistaisi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden toteutumista. Muutos tukisi siirtymää kohti tulevaisuuteen katsovaa riskiperustaista, tehokasta ja yhdenvertaista puolustushankintojen lupahallintoa sekä vahvistaisi Suomen turvallisuutta ja kansainvälistä uskottavuutta. Aloitteen edistäminen eduskunnassa olisi tärkeää tässä ajassa, kun kansainvälisen oikeuden puolustajia on yhä vähenevissä määrin. Arvoisa puhemies! Aloitteen tekijät painottavat, että Suomen puolustuksen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että Suomella on käytössään paras mahdollinen materiaalinen puolustus. Teknisen suorituskyvyn lisäksi puolustushankinnoissa on näin ollen arvioitava monialaisesti toimittajien luotettavuutta, hankintojen kautta syntyviä riippuvuuksia ja niiden ulko- ja turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia. Lisäksi hankintamenettelyn on tarkasteltava puolustushankintojen ihmisoikeusvaikutuksia, jottei Suomen turvallisuus enää vastaisuudessa nojaa epävakaisiin ja kansainvälisistä sopimuksista piittaamattomiin toimijoihin. Puolustushankinnat sitovat Suomen turvallisuuden toimittajamaihin jopa vuosikymmeniksi eteenpäin. Tällaisen riippuvuussuhteen luominen esimerkiksi Israeliin on täysin kestämätöntä. Kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien näkökulmasta Israelin valtio on syyllistynyt laajaan joukkoon systemaattisia rikkomuksia, ja sen johtajista on annettu kansainvälisen rikostuomioistuimen pidätysmääräys. Näistä tosiasioista huolimatta Suomi on 2000-luvulla hankkinut aseita ja puolustustarvikkeita Israelista jo yli miljardin euron arvosta. Tämä alleviivaa sitä ongelmaa, joka syntyy, kun Suomen puolustuksen kannalta olennaisia ratkaisuja tehdään nojaten epävakaisiin, aggressiivisiin ja kansainvälisistä sopimuksista piittaamattomiin valtioihin. Arvoisa puhemies! Nykytilanne puolustushankinnoissa on kestämätön sekä Suomen turvallisuuden ja huoltovarmuuden kannalta että ulkopoliittisen linjamme kannalta. Siksi kannatankin edustaja Furuholmin tekemiä ehdotuksia. Sitten edustaja Heinonen täällä väitti, että kaikki puolueet olisivat Marinin hallituksen aikana hyväksyneet tämän ilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankinnan Israelista, ja nyt haluan korjata tämän virheellisen tiedon, joka täällä on esitetty. Vasemmistoliitto ainoana puolueena ei hyväksynyt tätä hankintaa. Ongelmana tässä prosessissa oli nimenomaan se, että tämä ei tullut demokraattiseen päätöksentekoon, jolloin myös mahdollisuus esittää kirjallisesti se, että vastustaa tätä hankintaa, oli rajallinen, ja se osoittaa laajemmin, mitä ongelmia meillä on asekauppaan liittyen. Tosiaan tämä valmistelu ilmatorjuntajärjestelmän suhteen aloitettiin puolustusministeriössä 2017 alkaen, ja prosessi eteni puolustusministeriön hankkeena ja ministeriön toimivallassa. Lokakuussa Puolustusvoimien logistiikkalaitos lähetti tarjouspyynnöt viidelle yritykselle: saksalaiselle, kahdelle israelilaiselle, norjalaiselle ja sitten isobritannialaiselle. Toukokuussa 2021 vanhempainvapaalla ollut opetusministeri ja puolueemme varapuheenjohtaja Li Andersson vaati edelleen — on vaadittu jo vuosikausia — Suomea lopettamaan asekaupan Israelin kanssa, ja tämä linja toistettiin. Sen jälkeen alustavat tarjoukset saatiin marraskuussa 2021, ja tuolloin puolustusministeri Kaikkonen kertoi ilmatorjuntajärjestelmän hankinnan siirtyvän vuodelle 2023 muun muassa koronapandemian takia. Maaliskuussa 2022 Kaikkonen sitten ilmoitti, että tämä valinta tapahtuisi kahden israelilaisen järjestelmän välillä, ja asiaa ei tuolloinkaan käsitelty valtioneuvoston yleisistunnossa tai muulla poliittisella päätöksentekofoorumilla. Lopulta tämä valinta tosiaan kohdistui Rafael-yhtiön israelilais- ja yhdysvaltalaisyhteistyön tuloksena syntyneeseen Daavidin linkoon. Lopulta valtioneuvoston raha-asiainvaliokunta puolsi rahoituksen myöntämistä tälle kaupalle istunnossaan 5.4.2023, ja tuossa istunnossa vasemmistoliiton ministerit eivät olleet paikalla. Huomionarvoista on myös se, että tämä istunto pidettiin eduskuntavaalien jälkeen, jolloin Marinin hallitus ei enää saanut tehdä mitään uusia poliittisia linjauksia. Tässä on nyt lyhyesti kuvattu se prosessi, miten tämä meni, ja halusin myös pöytäkirjoihin, arvoisa puhemies, korjata tämän väärän tiedon, mitä täällä levitettiin. Vasemmistoliitto tosiaan ei missään vaiheessa ole hyväksynyt tämän israelilaisen ilmatorjuntajärjestelmän puoltamista. Sitten vielä ehkä lyhyesti tästä prosessista, kun istun itse ulkoasiainvaliokunnassa. Arvostan myös sitä, että tämä keskustelu täällä salissa on ollut pääosin rakentavaa ja ihan arvokasta, mutta kyllä minusta asian kokoon nähden ja periaatteellisuuteen nähden oli ulkoasiainvaliokunnassa varsin suppea se tapa, miten näitä kuulemisia myös kiirehdittiin ja millä tavalla myös pyrittiin suoraan vaikuttamaan siihen, että esimerkiksi akateemisia tutkijoita ei kuultaisi tässä kysymyksessä. Se oli minusta melko yllättävää. Oli myös melko yllättävää se prosessi, jolla tätä ulkoasiainvaliokunnan lausuntoa muokattiin ja kirjoitettiin. Tässä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ajassa tuntuu, että jos mainitsee kansainvälisen oikeuden tai ihmisoikeusarvioinnin, niin se heti ikään kuin koetaan riskinä kansalliselle turvallisuudelle. Tällainen puhetapa, arvoisa puhemies, myös kaventaa sitä liikkumatilaa, jossa me voimme ylipäätään käydä keskustelua ihmisoikeuksista. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan puolustushankinnoista ja kun puhutaan myös puolustusyhteistyöstä, niin on selvää, että esimerkiksi Israelin kohdalla kyse on myös aseteknologian kehittämisestä, tutkimustoiminnasta, jota myös Suomi näillä asehankinnoillaan vahvistaa. Me tiedetään myös näiden asiantuntijalausuntojen pohjalta, joita ulkoasiainvaliokunta sai, että näitä aseita ja tätä aseteknologiaa myös testataan toistuvasti ja on testattu pitkään esimerkiksi Gazassa. Olen täysin samaa mieltä siitä, että jos meidän ulkopoliittinen johto korostaa, että pienen maan etu on sääntöpohjaisen järjestelmän noudattaminen, kansainvälisen oikeuden noudattaminen, niin sitä ei voida tehdä valikoiden. Suomi on nimenomaan viime vuosina kasvattanut ja tiivistänyt riippuvuutta Israelista, ja tämä on myös Suomen oman edun näkökulmasta täysin kestämätöntä. [Timo Heinonen: Sehän tapahtui juuri, kun te olitte vallassa!]

Arvoisa puhemies! Täällä on nyt laajasti tuotu esille, että tätä arviointia tehdään jo nyt, mutta tämä ei puolustushankintojen osalta pidä paikkaansa. Ulkoasiainvaliokunta sai esimerkiksi asiantuntijalausunnon, jossa tuotiin esille, että 2001—2025 vain yhden kerran on ulkoministeriöltä pyydetty ulko- ja turvallisuuspoliittista arviointia puolustushankinnoista. Itse asiassa tämä kansalaisaloitteen esitys ei edes ole kovin radikaali. Siinä esitetään, että kaikkea asekauppaa, mitä Suomi käy, koskisi sama velvoite kuin mikä koskee tällä hetkellä asevientiä. Sinänsä tämä kansalaisaloite ei tähtää siihen, että se eksplisiittisesti määrittelisi, että jonkun tietyn maan kanssa ei sitä asekauppaa tule tehdä. On täysin selvää, että nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa ulko- ja turvallisuuspolitiikka nivoutuu tiiviisti toisiinsa, ja sen takia tämmöinen ihmisoikeusarviointi olisi ensiarvoisen tärkeätä myös silloin, kun tehdään puolustushankintoja ja myös puolustusyhteistyötä.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2025 nuorisobarometrin tulokset olivat hälytyssignaali. Nuoret on lannistettu. Ensimmäistä kertaa nuorisobarometrin historiassa puolet nuorista suhtautui pessimistisesti tai erittäin pessimistisesti maailman tulevaisuuteen. Noin puolet nuorista koki erittäin paljon tai melko paljon epävarmuutta ja turvattomuutta yhteiskunnassa vallitsevista arvoista ja asenteista, maailmanpoliittisesta tilanteesta ja työllisyydestä. Avoimissa vastauksissa yleisimmin toistuva teema oli, että nuorten kokemia paineita tunnutaan aliarvioivan. Toiseksi yleisin teema oli työllisyydestä aiheutuvat huolet. Vastauksissa nuoret toivat esille ensimmäisen työpaikan saamisen vaikeudet sekä sen, miten tutkinto ei enää takaa työpaikkaa. Huoli on täysin perusteltu. Nuorten työttömyys on suurempaa kuin koko väestön. 15—24-vuotiaiden työttömyysasteen trendiluku oli helmikuussa karmeat 22,9 prosenttia. Tätä taustaa vasten on tolkuttoman julmaa, että Orpon hallituksen leikkauspolitiikasta kärsivät ennen kaikkea 18—24-vuotiaat nuoret ja erityisesti opiskelijat erityisenä ryhmänä. Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksenkin mukaan nuorten kokemat taloudelliset huolet ovat lisääntyneet 2020-luvulla. Taloushuolet vievät voimia, nuorten elämänpiiri kaventuu tai pahimmillaan perustarpeet eivät tule katetuiksi. Tämän päälle vielä massiiviset koulutusleikkaukset, opiskelijoiden pakottaminen ottamaan lainaa opintojen rahoittamiseksi sekä ilmastotoimien tekemättä jättäminen. Minusta voi suoraan sanoa: Orpon hallitus, te olette pettäneet nuoret totaalisesti. Ei ole ihme, että nuoret eivät enää usko siihen pajunköyteen, mitä heille syötetään. Miksi ihmeessä nuorten pitäisi uskoa, kun oikeisto väittää tekevänsä kipeitä päätöksiä turvatakseen lasten ja nuorten tulevaisuuden? Arvoisa puhemies! Hallituksen eriarvoistava ja köyhyyttä lisäävä politiikka on erityisen julmaa sekä nuorten että lasten näkökulmasta. 31 000 uutta köyhää lasta joutuu kärsimään suomalaisen oikeiston eriarvoistavasta poliittisesta projektista. Muistutan jokaista hallituspuolueessa istuvaa: Te voisitte jättää rikkaiden ja yhteisöveron alennukset tekemättä. Te voisitte huolehtia nuorten ja lasten toimeentulosta. Te voisitte olla leikkaamatta toimeentulotuesta. Te voisitte resursoida mielenterveys- ja työllisyyspalvelut kunnissa ja hyvinvointialueilla. Te voisitte olla leikkaamatta koulutuksesta. Teidän päätöstenne vuoksi Suomessa tullaan näkemään lisääntyvää ylisukupolvista köyhyyttä. Teidän päätöksenne lisäävät osattomuutta. Lapsen etu tulisi olla ensisijaista. Arvoisa puhemies! Köyhyydellä on välittömiä vaikutuksia lapsuuteen. Jo lähes 15 vuotta sitten Kelan teettämä tutkimus osoitti, että lapset kokevat vahvasti taloudellisen eriarvoisuuden ja lapset liittävät köyhyyteen jopa yhteiskunnallista stigmaa. Tämä näkyy esimerkiksi niin, että taloudellisesti heikommassa asemassa olevat lapset eivät voi esimerkiksi viettää vapaa-aikaansa samoin kuin muut ikätoverit. Köyhyys uhkaa jo lapsuudessa sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja sulkee lapsia yhteisön ulkopuolelle. On selvää, että ulkopuolisuuden ja osattomuuden tunne uhkaa jatkua lapsuudesta aina nuoruuteen ja aikuisuuteen asti. Arvoisa puhemies! Perusturvaleikkausten yhteydessä keräsimme kansalaisten kokemuksia leikkauspolitiikan vaikutuksista. Luenkin nyt yhden kansalaisen lähettämän viestin: ”Pelkään tulevaisuuttani. Olen sairas, osatyökykyinen, enkä ilman ihmettä voi ikinä työskennellä kestävästi 50:tä prosenttia suuremmalla työajalla. Pelkään, että terveydentilani huononee ja että tulevaisuudessa ei ole enää edes pahimmassa tilanteessa toimeentulotukea, johon olen aikaisemmin joutunut tukeutumaan. Olen nuori ja koko aikuiselämäni joutunut laskemaan jokaisen euron. En usko, että pystyn elämään tässä jatkuvassa rahastressissä koko loppuelämääni, mutta ei taida paljon muitakaan vaihtoehtoja olla kuin olla tuomittu köyhyyteen sen takia, koska olen ollut lapsesta asti sairas.”

Arvoisa puhemies! Sosiaaliturvan alikäyttö on valtava ongelma Suomessa, ja tämä tarkoittaa sitä, että moni ei hae sitä tukea, johon he ovat oikeutettuja. Arvioidaan tällä hetkellä, että tämä koskee jopa 20—50:tä prosenttia etuuksiin oikeutetuista. Mikä on se syy siellä taustalla, miksi sitä tukea ei haeta? Se johtuu muun muassa siitä, että yhteiskunnallisessa keskustelussa leimataan työttömiä ihmisiä tai niitä, jotka joutuvat turvautumaan tukeen, ja moni ei tiedä, miten tukea haetaan, tai ei ole jaksamista ja resursseja hakea. Tässä kontekstissa näen erittäin raskauttavana nimenomaan sen, että työttömiin viitataan sieltä ministeriaitiosta käsin nukkuvina naapureina. Työttömät ihmiset kokevat jo ihan tarpeeksi stigmaa ja häpeää, ja itse asiassa monesti ne lapset, jotka elävät perheissä, kokevat sitä häpeää, stigmaa myös. Se, että hallitus tietoisesti kasvattaa köyhien lasten määrää, on erityisen julmaa siitä näkökulmasta, että lapset eivät valitse sitä perhettä, johon he syntyvät, ja heitä ei voi syyllistää [Puhemies koputtaa] niistä vaikeuksista, mitä perheet kohtaavat.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo, te lupasitte 100 000 uutta työpaikkaa ennen vaaleja, ja nyt kun te päätöksillänne lisäätte työttömien määrää ja köyhien määrää valtavilla määrillä, niin yhtäkkiä te syyllistätte työttömiä ihmisiä tästä katastrofaalisesta politiikasta, mitä te teette. [Oikealta: Eikä syytetä!] Kävin läpi vielä uudestaan ministerin vastauksen. Siellä tosiaan yhden kerran viitataan suoraan työttömään ihmiseen, ja tämä tapahtuu sillä tavoin, että viitataan häneen nukkuvana naapurina. On tosiasioiden vääristelyä, että te sanotte, että te panostatte lapsiin ja nuoriin, kun tosiasiassa te leikkaatte 18—24-vuotiailta nuorilta kaikkein eniten ja te kasvatatte nuorten hyvinvointivelkaa tulevaisuudessa. On ihmisiä, jotka eivät kykene tekemään töitä, ja on ihmisiä, jotka eivät saa töitä, vaikka he kuinka hakisivat niitä töitä, [Puhemies koputtaa] ja on työssäkäyviä ihmisiä, jotka elävät syvässä köyhyydessä, ministeri Grahn-Laasonen. [Puhemies koputtaa]

Arvoisa puhemies! Suomi voisi olla niin kuin Tanska, joka pyrkii maailman johtavaksi kasvisruuan ja vihreän proteiinin tuottajaksi. Maa on kanavoinut yhteensä noin 170 miljoonaa euroa kasvipohjaiseen ruokamuutokseen. Tällä tuetaan muun muassa viljelyitä ja investoidaan tutkimukseen ja kehitykseen. Nykyinen, pääasiassa eläintuotantoon perustuva Suomen ruokajärjestelmä ei ole tulevaisuudenkestävä. Se myötävaikuttaa merkittävästi ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden hupenemiseen, ja se heikentää myös ruuantuotannon ja maanviljelijöiden omia pitkän aikavälin toimintaedellytyksiä. Ministeri Essayah, voisiko Suomi ottaa esimerkkiä Tanskasta, jolla kasvispohjaiseen ruokajärjestelmään siirtyminen oli myös puheenjohtajamaan päätavoitteita?

Arvoisa puhemies! Kansallinen ruokastrategia ja sitä koskeva ruokapoliittinen selonteko ovat tärkeitä asiakirjoja. Ruokajärjestelmän kestävyysmurros on yksi kokonaisvaltaisimpia siirtymiä, joka meidän tulee tehdä ilmastonmuutoksen etenemisen torjumiseksi ja planeettamme suojelemiseksi. Käydään läpi ruokastrategian tavoitteet. Ne ovat ruokajärjestelmän kannattavuuden ja reiluuden parantaminen, huoltovarmuuden lisääminen, luonnon kantokyvyn vahvistaminen ja elinvoimaisen ruokakulttuurin vahvistaminen, joka edistää terveyttä ja hyvinvointia. Mieleen tulee heti keino, joka edistää tehokkaasti näistä aivan jokaisen saavuttamista: nimittäin kasvipohjaisen ruuantuotannon vahvistaminen ja tehoeläintuotannosta pois siirtyminen asteittain siirtymäajan jälkeen. Kasvipohjaiseen ruuantuotantoon siirtyminen on suurin yksittäinen teko, ja itse asiassa välttämätön sellainen, jos haluamme saavuttaa tulevaisuudenkestävän ruokajärjestelmän. Tulevaisuudenkestävä ruokajärjestelmä on sellainen, joka toimii planeetan kantokyvyn rajoissa, joka ei myötävaikuta ilmaston kuumenemiseen ja ympäristön tuhoutumiseen, ja jolla on edellytykset toimia ja tuottaa ruokaa kasvavalle väestölle myös pitkällä aikavälillä. Tulevaisuudenkestävä ruokajärjestelmä turvaa maanviljelijöiden toimintaedellytykset maailmassa, joka muuttuu jo nyt ilmaston kuumenemisen takia. Se tarjoaa maanviljelijöille reilun palkkion työstään ja kompensaation siirtymästä. Tulevaisuudenkestävä ruokajärjestelmä tukee kansanterveyttä. Se mahdollistaa ihmisille kotimaiset, terveelliset ja turvalliset ruokavalinnat. Arvoisa puhemies! Strategian visiona on tehdä Suomesta kestävien ruokajärjestelmien johtava kehittäjä vuoteen 2040 mennessä. Silti strategiassa mainitaan kasvipohjainen ruoka vain kolmeen otteeseen, tässä selonteossa neljään otteeseen. Kasvipohjaisuutta ei edelleenkään nähdä ruokajärjestelmän muutoksen lähtökohtana, vaan se nähdään yhtenä pienenä osasena nykyisen, tehoeläintuotannon varaan rakentuvan järjestelmän sisällä. Kansallinen ruokastrategia jättää siten Suomen kauas kestävien ruokajärjestelmien ”johtavasta kehittämisestä”. Tätä varten tarvitsisimme hallitukselta paljon nykyistä murroksellisempaa ajattelua. Kasvipohjaisen siirtymän olisi pitänyt olla strategian olennaisin pilari, jonka varaan kaikki muu rakentuu. Nyt sitä lähinnä sivutaan. Siirtymä ei tarkoita kaiken eläintuotannon kieltoa, mutta johtaisi laajoihin muutoksiin. Lihantuotantoa perustellaan usein huoltovarmuudella, ruokaturvalla ja omavaraisuudella. Samalla sivuutetaan se tosiasia, että lihantuotantomme on monilta osin riippuvaista ulkomaisista tuotantopanoksista, kuten lannoitteista, rehusta ja fossiilienergiasta. Myös ruokaturvan näkökulmasta tehoeläintuotanto on itse asiassa tehotonta, sillä eläinten kasvattaminen vaatii tuotettuihin kaloreihin nähden erittäin paljon resursseja. Jos oikeasti halutaan saavuttaa ruokajärjestelmän huoltovarmuus, omavaraisuus ja ruokaturva, katse tulee kääntää kasviproteiineihin. Sitran ja Luken selvityksen mukaan Suomen on mahdollista saavuttaa proteiiniomavaraisuus kokonaan kasvisperäisesti vuoteen 2040 mennessä niin, että myös ravitsemussuositukset täyttyvät. Jos taas mietitään taloudellista kuvaa, niin ruokasektorin kasvupotentiaalista jopa 53 prosentin arvioidaan tulevan kasvisproteiineista, solumaataloudesta ja kasvimeijerituotteista. Kasvipohjainen sektori pitää sisällään aivan valtavasti innovaatiomahdollisuuksia ja kestävän talouskasvun siemeniä. Siihen panostaminen on miljardiluokan mahdollisuus kasvattaa vientiä, luoda uutta työtä ja vahvistaa kansantaloutta. Arvoisa puhemies! Kasvipohjaisen siirtymän puolesta puhumisessa ei ole mitään ideologista. Kasvipohjainen siirtymä on tieteellisen tutkimuksen valossa välttämätön ratkaisu, jolla vastataan ruokajärjestelmämme kohtaamiin haasteihin. Kaikkien näiden luettelemieni faktojen sekä myös jo muuttuvien kulutustottumusten edessä ideologiselta minusta vaikuttaa ennen kaikkea joidenkin pakonomainen pyrkimys pitää tehotuotettu liha ihmisten lautasilla hinnalla millä hyvänsä ja jopa havitella ulkomaalaista lihantuotantoa Suomeen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Yli kolmen vuoden ajan me ollaan täällä nähty, että tavallisten suomalaisten etu ja Suomen etu ei todellakaan ole se, että perussuomalaiset istuvat hallitusvastuussa ja leikkaavat sekä sote-palveluista että ihmisten toimeentulosta ja ajavat tuhansia ihmisiä köyhyyteen, [Jaana Strandman: Höpö höpö!] yli 30 000 lasta köyhyyteen, [Välihuutoja — Puhemies koputtaa] ovat pettäneet kaikki vaalilupaukset, joita tehtiin ennen eduskuntavaaleja 2023. [Miko Bergbom: Ei pidä paikkaansa!] Ymmärrän, että nyt sattuu kovasti ja täällä pitää sitten huutaa maahanmuutosta niin paljon kuin sielu sietää. Pitäisi sen verran olla sitä paksua nahkaa, että kestää sen, kun teidän hallituksenne lakiesityksiä ja niiden seurauksia kritisoidaan monesta eri näkökulmasta. Hyvät perussuomalaiset, tämä kuuluu demokratiaan ja tämä kuuluu oikeusvaltioperiaatteeseen, että näitä lakiesityksiä tosiaan voidaan arvioida monesta eri näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Yhdenvertaisuusvaltuutetun toiminnan ja tehtävien näkökulmasta yksi ongelma on se, että resurssit ovat rajalliset ja pienet suhteessa siihen, kuinka paljon tehtäviä tällä virkamiehellä ja tällä toimistolla on, ja nyt ne tehtävät ja valvontatehtävät kasvavat koko ajan myös tämän muuttuvan EU-lainsäädännön myötä. Samalla tavalla ajattelen, niin kuin täällä edelliset edustajat ovat nostaneet esille, että oikeusvaltion ja demokratian näkökulmasta on erittäin vaarallinen sellainen kehitys, että hyökätään avoimesti rienaamalla meidän riippumattomia viranomaisia kohtaan. Yhdenvertaisuusvaltuutettu avaa näitä tehtäviään myös tässä vuosikertomuksessa erittäin laajasti, ja se tehtäväkenttä on erittäin monimutkainen. Siellä yhtenä aihealueena on esimerkiksi työperäinen hyväksikäyttö ja ihmiskauppa, ja esimerkiksi tässä tematiikassa luulisi, että siellä laitaoikeistoakin kiinnostaisi se, että tällaiset ilmiöt saadaan Suomesta kitkettyä.

Arvoisa puhemies! Suomessa kastroidaan noin miljoona porsasta joka vuosi. Kastraatiokiellon peruminen tarkoittaa sitä, että miljoonien älykkäiden ja tuntevien eläinten kipu ja kärsimys tulee nyt jatkumaan. Kirurgiselle kastraatiolle on olemassa vaihtoehtoja, joita on onnistuneesti toimeenpantu useissa Euroopan maissa, mutta hallitus ei näytä näistä piittaavan. Kaiken lisäksi kastraatiokiellon toimeenpanoon myönnetty pitkä siirtymäaika on erittäin antelias. Lihateollisuudelle annettiin aikaa sopeutua vuoteen 2035 asti. Nyt kysyisin ministeriltä: Miksi hallitus ei edistä kastraatiolle vaihtoehtoisten menetelmien käyttöönottoa, vaikka näitä on olemassa, vaan ottaa mieluummin valtavan askel taaksepäin eläinten hyvinvoinnin edistämisessä? Onko niin, että eläinten hyvinvointia tärkeämpää hallitukselle on lihatalojen Kiinan viennin edistäminen?

Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo, hallituksenne politiikan takia Suomessa kasvaa joukko ihmisiä, jotka eivät saa tarvitsemaansa apua ajoissa tai riittävästi, vaikka tarvetta olisi. Ikäihmiset jäävät liian usein ilman ympärivuorokautista hoivaa, kotihoitoa vähennetään ja omaishoidon tukea kiristetään, kun hoidettavien määrä kasvaa. Kun palveluita ja toimeentuloa leikataan, siirtyy vastuu yhä useammin omaisille, useimmiten naisille. Hoivasta on tulossa yhä useammin kysymys siitä, onko ihmisellä läheisiä, aikaa, rahaa ja jaksamista. Rikkaat maksavat hoivasta, köyhät sinnittelevät. Kaiken huipuksi hallitus kaavailee nyt uusia asiakasmaksukorotuksia vanhuspalveluihin. Kysyn, pääministeri Orpo, teiltä: oletteko todella sitä mieltä, että hoivaköyhyyttä tulee Suomessa lisätä ja naisten hoivataakkaa edelleen kasvattaa?

Arvoisa puhemies! On tosiaan tärkeää, että alkutuottajien ja tavarantoimittajien neuvotteluasemaa parannetaan nykyisestä. Suomen päivittäistavaramarkkinat ovat eurooppalaisessakin mittakaavassa poikkeuksellisen pienet ja keskittyneet, ja toimitusketjussa toimivat yritykset ovat siten erittäin riippuvaisia kaupan alan suurista toimijoista. Tämä asettaa erityisesti alkutuottajat haavoittuvaiseen asemaan. Ajattelisin, että tässä on erittäin tärkeätä, että valiokunta tekee nyt erittäin huolellista työtä. Ajattelisin myös niin, että valiokunnan puheenjohtajan huolet tulee ottaa todesta mutta luoda valiokunnassa luottamuksellinen ilmapiiri niin, että luottamuksellisesti voidaan tuottajia ja heidän huoliaan sitten kuulla. Samaan aikaan ei päästä pois siitä kysymyksestä lainkaan, että hallituksen politiikka on nimenomaan lisännyt työttömyyttä. Köyhyys lisääntyy, ja moni pelkää sitä, että ruuan hinta nousee. Se, mitä Lähi-idässä tällä hetkellä tapahtuu, Hormuzinsalmen tilanne, entisestään lisää painetta siihen, että ruuan hinta nousee. Kyllä on tärkeätä arvioida, että tämän lakiesityksen myötä emme sitten ajaudu sellaiseen tilanteeseen, että ruuan hinta nousisi. Pidän myös erittäin valitettavana, [Puhemies koputtaa] että kauppa tätä argumenttia käyttää.

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin tärkeää tarkastella Orpon hallituksen politiikkaa nimenomaan kokonaisuutena, mitä se tekee sukupuolten tasa-arvolle. Pidin sinänsä arvokkaana esimerkiksi edustaja Biaudet’n puheenvuoroa, mutta se näyttäytyy ristiriitaiselta, kun me tiedetään, että näillä sosiaaliturvaleikkauksilla on sukupuolivaikutuksia, todella merkittäviä, erityisesti pienituloisiin naisiin, ja me tiedetään myös tutkimuksista, että nimenomaan pienituloisten naisten perhehaaveet eivät toteudu niin kuin niiden pitäisi. Sitten meillä on nämä työelämäheikennykset, joita on lukuisia ja jotka nimenomaan osuvat naisten työmarkkina-asemaan. Nyt kysyisinkin ministeri Grahn-Laasoselta: oletteko tehneet oman hallituksenne politiikasta sukupuolivaikutusten arviointia myös näistä sosiaaliturvaleikkauksista yhdistettynä sitten näihin kaikkiin muihin, muun muassa sote-palveluiden leikkausesityksiin, koska nämä kaikki vaikuttavat heikentävästi sukupuolten tasa-arvon toteutumiseen ja nimenomaan nuorten naisten asemaan?

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävä tasa-arvolain muutos on tosiaan floppi, joka ei tuo tosiasiallisia uusia keinoja raskaus- ja perhevapaasyrjinnän kitkemiseen. Työnantajan kirjallinen selvitysvelvollisuus määräaikaisuuksien päättymisen yhteydessä, joka on vapaamuotoinen, on säädetty aivan liian löyhästi, ja muuten esitykseen sisältyvät muutosehdotukset ovat pitkälti kosmeettisia. Eduskunnan samaan aikaan käsittelemä perusteettomien määräaikaisuuksien laillistaminen tulee lisäämään perhe- ja raskausvapaasyrjintää, eikä tasa-arvolain kosmeettisilla muutoksilla pystytä välttämään tätä kehitystä. Mikäli hallitus pyrkisi aidosti ohjelmansa mukaisesti puuttumaan syrjintään, vetäisi se pätkätyölain pois. Huomionarvoista on myös se, niin kuin täällä ovat edeltävät puhujat tuoneet esille, että hallitus on tosiaan tehnyt erittäin paljon työelämäheikennyksiä tähän asti, ja lisäksi hallituksen leikkaukset nimenomaan osuvat nuoreen ikäpolveen ja nimenomaan nuoriin naisiin. Vaikka ministeri täällä sanoi, että tämä ikään kuin lisää niitä perhehaaveita, niin tässähän käy aivan toisinpäin. [Puhemies koputtaa] Eivät ihmiset, nuoret naiset, uskalla toteuttaa perhehaaveitaan, koska tulevaisuus on niin epävarma.

Arvoisa puhemies! Täällä on ollut mielestäni tosi hyvää ja tasapainoista keskustelua ja myös keskustelua hatkanuorten tilanteesta. Itse näen, että on tosi tärkeätä myös, että meillä on tutkimustietoa hatkaavista nuorista. Esimerkiksi Pesäpuu-järjestö teki kolmevuotisen tutkimushankkeen, jossa yksi tulos oli se, että nuoret olivat hatkassa sen takia, koska ei ollut turvallisia aikuisia, joihin luottaa, kun ammattilaiset myös resurssipulan vuoksi vaihtuvat niin tosi usein. Me tiedetään myös, että hatkaavat nuoret ovat erittäin haavoittuvassa asemassa. He ovat alttiita väkivallalle ja hyväksikäytölle, ja heillä myös teetetään rikoksia aikuisten nuorten toimesta, joten on tosi tärkeätä, että heidän tilanteeseensa nyt kiinnitetään huomiota. Edustaja Niemi nosti täällä erittäin hyvän esimerkin poliisin ja sosiaalitoimen yhteistyöstä, ja Helsingin poliisissakin tätä työtä on pitkään tehty nuorisoryhmien muodossa. Nyt kun ministeri Meri on täällä paikalla ja olen siinä käsityksessä, että nuorisoryhmien työtä on itse asiassa ajettu valtakunnallisesti alas, kun sen suunnan pitäisi olla ihan eri, [Puhemies koputtaa] niin jos voitte vähän avata sitä tilannetta, miten tällä hetkellä toimivat nämä poliisin nuorisoryhmät.

Arvoisa puhemies! Niin sanotulla grooming-ilmiöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa aikuinen valmistelee lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä luomalla lapseen luottamussuhdetta. Tämä voi lähteä esimerkiksi lapsen kehumisesta ja huomion antamisesta. Tekijät ovat usein hyvin taitavia manipuloinnissa, ja tästä syystä alaikäinen voi olla vapaaehtoisesti mukana luomassa suhdetta. Grooming ei ole uusi ilmiö, mutta erityisesti sosiaalisen median kautta se uhkaa yhä useampia nuoria. Siksi tähän ilmiöön on puututtava määrätietoisesti. Esimerkiksi lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten tietoa groomingin yleisyydestä tulee lisätä ja vahvistaa seksuaaliväkivallan puheeksiottoa esimerkiksi kouluissa ja sosiaali- ja terveyspalveluissa. Myös tietoisuutta netissä olevista matalan kynnyksen ilmoituskanavista tulee lisätä laajasti sekä lasten että aikuisten keskuudessa. Ministeri Rydman, tunnistaako hallitus grooming-ilmiön vaarallisuuden, ja mitä toimenpiteitä hallitus on valmis tekemään lasten suojelemiseksi? [Puhemies koputtaa] Usein on myös niin, että monet nuoret voivat olla toisten nuorten [Puhemies koputtaa] hyväksikäytön kohteena.