Hanna-Leena Mattila

Arvoisa rouva puhemies! Me käymme täällä keskustelua numeroista, säästöistä ja rakenteista, mutta niiden takana on aina ihminen: lapsi, vanhempi, työtön, pienituloinen, eläkeläinen. Tänään liian moni heistä kokee, että tämä maa ei enää kanna. Hallituksen perusturvaan kohdistamat leikkaukset kasautuvat samoille ihmisille. Työttömyysturvaa leikataan, asumistukea heikennetään, toimeentulotukea kiristetään. Kun nämä osuvat samaan arkeen, seuraukset eivät ole pieniä, ne ovat musertavia. Silti näiden yhteisvaikutuksia ei ole arvioitu riittävästi. Asiantuntijoiden varoitukset on sivuutettu. Se ei ole vastuullista päätöksentekoa. On totta, että sosiaaliturvan tulee kannustaa työhön, siitä olemme samaa mieltä, mutta kannustavuus ei synny kurjistamalla. Se ei synny tilanteessa, jossa ihmisellä ei ole realistista mahdollisuutta työllistyä. Se ei synny, jos työpaikkoja ei ole tai jos elämäntilanne ei mahdollista kokopäivätyötä. Suomen Keskusta haluaa ratkaisun, jossa työn tekeminen kannattaa aidosti, ei niin, että turvaa heikennetään, vaan niin, että mahdollisuuksia lisätään. Arvoisa puhemies! Lapsiperheköyhyys kasvaa. Se on vakava viesti siitä, että olemme menossa väärään suuntaan. Yhä useampi perhe joutuu tinkimään arjen perusasioista: ruuasta, harrastuksista, turvallisuudentunteesta. Lapsen ei pitäisi koskaan joutua kantamaan huolta perheen toimeentulosta. Tutkimukset kertovat sen selvästi: Lapsuudessa koettu köyhyys jättää jäljen pitkälle aikuisuuteen. Se vaikuttaa terveyteen, koulutukseen ja mahdollisuuksiin elämässä. Kun annamme lapsiperheköyhyyden kasvaa, me emme säästä. Me siirrämme kustannukset tulevaisuuteen inhimillisinä ja taloudellisina menetyksinä. Suomen Keskusta haluaa inhimillisemmän suunnan, jossa lapsiperheistä pidetään huolta. Me olisimme suojanneet lapsiperheet leikkauksilta emmekä olisi poistaneet työttömyysturvan lapsikorotuksia. Samaan aikaan pienituloiset eläkeläiset joutuvat tilanteeseen, jossa eläkkeen ostovoima heikkenee mutta arjen kustannukset nousevat. Lääkkeet, asuminen, palvelut — kaikki kallistuu. Tämä ei ole hyvinvointiyhteiskunnan mitta. Inhimillisessä Suomessa myös ikäihmisillä on turvaa ja arvokas arki. Arvoisa puhemies! On sanottava suoraan: hallituspuolueiden kansanedustajat ovat joko vieraantuneet todellisuudesta tai sitten eivät välitä siitä, mitä Suomessa tapahtuu. Tämän hallituksen aikana lapsiperheköyhyys on kasvanut, työttömyys on kasvanut, asunnottomuus on lisääntynyt, konkurssit ovat lisääntyneet. Suomeen on syntynyt apatian ilmapiiri. Kun työtä ei ole, toimeentulo horjuu ja tulevaisuudenusko hiipuu. Ihminen väsyy. Se ei ole yksilön epäonnistuminen, se on yhteiskunnan epäonnistuminen. Suomen Keskusta haluaa palauttaa uskon tulevaan, Suomeen, jossa jokaisella on mahdollisuus työhön, turvaan ja parempaan huomiseen. Pelkät leikkaukset, sanktiot ja ehtojen kiristykset eivät luo yhtään uutta työpaikkaa. Tarvitsemme aktiivista työllisyys- ja elinkeinopolitiikkaa. Tarvitsemme tukea pk-yrityksille, jotka luovat työpaikkoja. Tarvitsemme joustavia ratkaisuja, joissa työn tekeminen eri muodoissa on aidosti mahdollista ilman kohtuutonta byrokratiaa tai turvan menettämistä. Suomen Keskusta haluaa rakentaa siltoja työn ja turvan välille, ei repiä niitä rikki. Kannatan edustaja Siposen aiemmin esittämää epäluottamuslausetta.

Arvoisa rouva puhemies! Me keskustassa kannatamme muilta osin hallituksen esitystä ja valiokunnan siihen tekemiä täydennyksiä, mutta ihmetystä herättää nimenomaan se, että kansallisen rokotusohjelman mukaiset rokotukset loistavat siellä poissaolollaan. Keskustan ja muun opposition kanta on selvä tämän asian suhteen. Ennakoivaan terveydenhuoltoon kuuluu olennaisesti kansallisen rokotusohjelman mukaiset rokotukset, ja ne tulisi lisätä lakiin. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa ei jäänyt epäselväksi rokotusten keskeinen rooli erilaisten sairauksien ehkäisemistyössä. Koko soteuudistuksen lähtökohtana on ollut painopisteen siirtäminen perusterveydenhuollon vahvistamiseen ja ennalta ehkäisevään työhön. Kannatan edustaja Lindénin edellä esittämää vastalausetta ja muutosesityksiä pykäliin.

Arvoisa herra puhemies! Keskusta suhtautuu tähän pientuottajia koskevaan alkoholilain uudistukseen harkiten ja vastuullisesti. Meille on tärkeää, että päätöksenteossa tunnistetaan samanaikaisesti sekä elinkeinopolitiikan mahdollisuudet että kansanterveyden reunaehdot. On selvää, että nyt käsiteltävä esitys pientuottajien ulosmyynnistä sisältää myönteisiä elementtejä. Se voi vahvistaa maatilatalouden sivuelinkeinoja, tukea pienpanimoita ja lisätä kotimaisen lähituotannon kilpailukykyä. Samalla se voi edistää matkailua ja alueellista elinvoimaa erityisesti maaseudulla, jossa jokainen uusi tulonlähde on merkityksellinen. Tässä mielessä esityksessä on piirteitä, joita keskusta voi lähtökohtaisesti kannattaa. Mutta, arvoisa puhemies, emme voi tarkastella tätä esitystä irrallisena kokonaisuutena. Se on osa laajempaa kehitystä, jossa hallitus on tällä vaalikaudella uudistanut alkoholilainsäädäntöä askel askeleelta yhteen suuntaan: kohti lisääntyvää saatavuutta ja liberalisaatiota. Kesällä 2024 voimaan tullut uudistus laajensi merkittävästi vähittäiskaupassa myytävien alkoholijuomien vahvuuksia. Sen jälkeen hallitus on edennyt etämyynnin ja toimituksen sallimiseen sekä markkinoinnin säätelyn keventämiseen. Jokainen näistä muutoksista on erikseen perusteltu, mutta yhdessä ne muodostavat selkeän linjan: alkoholin hankkiminen on tehty suomalaisille entistä helpommaksi. Nyt käsillä oleva esitys poikkeaa tästä jossain määrin. Se ei avaa uusia laajoja jakelukanavia vaan kohdistuu rajattuun joukkoon toimijoita ja tilanteita. Silti se on osa samaa kokonaisuutta, jatkumo, jossa sääntelyä kevennetään pala palalta. Arvoisa puhemies, juuri tästä syystä keskusta katsoo, että ennen lopullista kannanmuodostusta pientuottajia koskevaan alkoholilain muutokseen meidän on saatava selkeä vastaus kahteen keskeiseen kysymykseen. Ensinnäkin, miten nämä uudistukset yhdessä vaikuttavat alkoholin kokonaiskulutukseen? Hallitus on toistuvasti korostanut, että vaikutukset olisivat hallittuja. Samanaikaisesti on kuitenkin esitetty arvioita, joiden mukaan suomalaisten alkoholinkulutus on kasvanut. Valtiovarainministeriön Verianilla teettämän selvityksen mukaan kulutus on jopa 15 litraa puhdasta alkoholia henkeä kohden vuodessa, kun huomioidaan vähittäismyynti, verkkokauppa ja matkustajatuonti. Tämä ei ole vähäpätöinen luku, eikä sitä voida sivuuttaa poliittisessa päätöksenteossa. Toinen keskeinen kysymys liittyy lapsiin ja nuoriin. Millaisia vaikutuksia tällä esityksellä on lasten kasvuympäristöön, perheiden arkeen ja alkoholihaittojen periytymiseen? Aiemmissa uudistuksissa sosiaali- ja terveysviranomaisten sekä järjestöjen huolia ei ole kaikilta osin huomioitu. Tämä ei saa toistua. Lapsivaikutusten arvioinnin on oltava aidosti osa päätöksentekoa, ei pelkkä muodollisuus. Arvoisa puhemies! Keskusta on vahvasti yrittäjyyden puolella. Me haluamme luoda edellytyksiä paikalliselle yritystoiminnalle ja vahvistaa maaseudun elinvoimaa, mutta emme voi tehdä sitä hinnalla millä hyvänsä. Alkoholipolitiikassa jokaisella päätöksellä on seurauksia, jotka ulottuvat yksilöistä perheisiin ja koko yhteiskuntaan. Siksi meidän viestimme hallitukselle on selkeä: ennen kuin etenemme, tarvitaan rehellinen tilannekuva kokonaiskulutuksesta ja huolellinen arvio uudistusten sosiaalisista vaikutuksista. Vastuullinen alkoholipolitiikka ei synny yksittäisistä päätöksistä vaan kokonaisuuden hallinnasta, ja juuri siihen keskusta tässä keskustelussa pyrkii.

Arvoisa herra puhemies! Keskusta suhtautuu tähän pientuottajia koskevaan alkoholilain uudistukseen harkiten ja vastuullisesti. Meille on tärkeää, että päätöksenteossa tunnistetaan samanaikaisesti sekä elinkeinopolitiikan mahdollisuudet että kansanterveyden reunaehdot. On selvää, että nyt käsiteltävä esitys pientuottajien ulosmyynnistä sisältää myönteisiä elementtejä. Se voi vahvistaa maatilatalouden sivuelinkeinoja, tukea pienpanimoita ja lisätä kotimaisen lähituotannon kilpailukykyä. Samalla se voi edistää matkailua ja alueellista elinvoimaa erityisesti maaseudulla, jossa jokainen uusi tulonlähde on merkityksellinen. Tässä mielessä esityksessä on piirteitä, joita keskusta voi lähtökohtaisesti kannattaa. Mutta, arvoisa puhemies, emme voi tarkastella tätä esitystä irrallisena kokonaisuutena. Se on osa laajempaa kehitystä, jossa hallitus on tällä vaalikaudella uudistanut alkoholilainsäädäntöä askel askeleelta yhteen suuntaan: kohti lisääntyvää saatavuutta ja liberalisaatiota. Kesällä 2024 voimaan tullut uudistus laajensi merkittävästi vähittäiskaupassa myytävien alkoholijuomien vahvuuksia. Sen jälkeen hallitus on edennyt etämyynnin ja toimituksen sallimiseen sekä markkinoinnin säätelyn keventämiseen. Jokainen näistä muutoksista on erikseen perusteltu, mutta yhdessä ne muodostavat selkeän linjan: alkoholin hankkiminen on tehty suomalaisille entistä helpommaksi. Nyt käsillä oleva esitys poikkeaa tästä jossain määrin. Se ei avaa uusia laajoja jakelukanavia vaan kohdistuu rajattuun joukkoon toimijoita ja tilanteita. Silti se on osa samaa kokonaisuutta, jatkumo, jossa sääntelyä kevennetään pala palalta. Arvoisa puhemies, juuri tästä syystä keskusta katsoo, että ennen lopullista kannanmuodostusta pientuottajia koskevaan alkoholilain muutokseen meidän on saatava selkeä vastaus kahteen keskeiseen kysymykseen. Ensinnäkin, miten nämä uudistukset yhdessä vaikuttavat alkoholin kokonaiskulutukseen? Hallitus on toistuvasti korostanut, että vaikutukset olisivat hallittuja. Samanaikaisesti on kuitenkin esitetty arvioita, joiden mukaan suomalaisten alkoholinkulutus on kasvanut. Valtiovarainministeriön Verianilla teettämän selvityksen mukaan kulutus on jopa 15 litraa puhdasta alkoholia henkeä kohden vuodessa, kun huomioidaan vähittäismyynti, verkkokauppa ja matkustajatuonti. Tämä ei ole vähäpätöinen luku, eikä sitä voida sivuuttaa poliittisessa päätöksenteossa. Toinen keskeinen kysymys liittyy lapsiin ja nuoriin. Millaisia vaikutuksia tällä esityksellä on lasten kasvuympäristöön, perheiden arkeen ja alkoholihaittojen periytymiseen? Aiemmissa uudistuksissa sosiaali- ja terveysviranomaisten sekä järjestöjen huolia ei ole kaikilta osin huomioitu. Tämä ei saa toistua. Lapsivaikutusten arvioinnin on oltava aidosti osa päätöksentekoa, ei pelkkä muodollisuus. Arvoisa puhemies! Keskusta on vahvasti yrittäjyyden puolella. Me haluamme luoda edellytyksiä paikalliselle yritystoiminnalle ja vahvistaa maaseudun elinvoimaa, mutta emme voi tehdä sitä hinnalla millä hyvänsä. Alkoholipolitiikassa jokaisella päätöksellä on seurauksia, jotka ulottuvat yksilöistä perheisiin ja koko yhteiskuntaan. Siksi meidän viestimme hallitukselle on selkeä: ennen kuin etenemme, tarvitaan rehellinen tilannekuva kokonaiskulutuksesta ja huolellinen arvio uudistusten sosiaalisista vaikutuksista. Vastuullinen alkoholipolitiikka ei synny yksittäisistä päätöksistä vaan kokonaisuuden hallinnasta, ja juuri siihen keskusta tässä keskustelussa pyrkii.

Arvoisa puhemies! Päivän asialista eteni niin valtavaa vauhtia, että en ehtinyt ihan tähän ensimmäiseen puheenvuorooni, mutta nyt tosiaan haluan kiittää kaikkia 60 kansanedustajakollegaa, jotka allekirjoittivat tämän lakialoitteen: kaikki keskustalaiset, kaikki vasemmistoliiton, kaikki vihreitten kansanedustajat ja myös parisenkymmentä hallituspuolueen kansanedustajaa. Se kertoo, että tälle lakialoitteelle ja sen sisällölle ja tavoitteille on kyllä tosiaan kannatusta. Ajatus tästä lakialoitteesta oikeastaan juontuu noin parinkymmenen vuoden taakse ja siihen, kun isäni — joka oli ikänsä, vuosikymmeniä, ollut töissä ja kuului niihin suomalaisiin miehiin, jotka menevät vaikka sairaanakin töihin, ja oli hyväpalkkainen pankinjohtaja ja maksoi paljon veroja — sai kutsun tuonne seniorineuvolaan, senaikaiseen aikuisneuvolaan, ja hän oli niin otettu siitä, että ”kerrankin yhteiskunta on kiinnostunut minusta”. Aivan niin kuin pikkupoika hän innostuneesti kertoi, mitä kaikkea siellä oli tehty: oli käyty fyysinen, henkinen ja sosiaalinen elämänpiiri läpi, ja kun tosiaan jotakin tarkistettavaa oli, niin oli sitten ohjattu tämmöisiin elämäntapamuutoksiin. Silloin minä ymmärsin ja minun silmäni avautuivat tajuamaan sen, että tämä oikeasti on hyvä ja merkityksellinen toimintatapa, koska tavoitteena on tosiaan vahvistaa ikääntyvien ihmisten toimintakykyä ja hyvinvointia niin, että he pystyisivät asumaan itsellisesti ja elämään laadukasta elämää mahdollisimman pitkään, niin että ympärivuorokautisen hoidon tarve jäisi mahdollisimman lyhyeksi sitten siellä elämän loppupäässä. Tosiaan silloin parisenkymmentä vuotta sitten tämä aikuisneuvolatoiminta oli sen sorttista, että koko ikäluokalle tuli tämä kutsu, ja isäni, joka oli vuonna 42 syntynyt, sai 65-vuotiaana tämän kutsun. Tämä neuvola oli jo sen verran juurruttanut toimintaansa, etenkin sitten seuraavien vuosien aikana, että peräti yhdeksän kymmenestä kutsutusta tuli paikalle, elikkä tämä kattavuus oli melkein 90 prosenttia. Tosiaan tämä toimi Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän aikana, joka kattoi noin 35 000 asukkaan kokonaisuuden. Nyt tänä päivänä voi sanoa, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Tämä on muuttunut nyt tämän hyvinvointialueen aikana digitaaliseksi, mikä tarkoittaa sitä, että se tavoittaa ainoastaan niitä ihmisiä, jotka ovat digitaitoisia. Yli 65-vuotiaista 40 prosenttia on digitaidottomia. Valitettavasti tämmöinen alennustila on olemassa. Mutta jo tämän 20 vuoden aikana, jolloin tätä Raahen alueella kerettiin tekemään, pystyi data osoittamaan sen, että tämmöisessä korkean sairastavuuden maakunnassa, niin kuin Pohjois-Pohjanmaa on, Raahen seutukunnan ikääntyneet olivat terveempiä. Eli tällä oli selvä hyötyvaikutus ja toki myös sitten näihin sotekuluihin ihan selvä vaikutus. Yksi semmoinen ihan merkittävä löytö oli se, että joka kolmannelta kävijältä löydettiin piilevä kakkostyypin diabetes, jonka puhkeamiseen pystyttiin sitten puuttumaan näillä elämäntaparesepteillä eli liikuntaa ja terveellisempää syömistä ja vähemmän alkoholinkulutusta ja niin poispäin. Tämä on sillä tavalla saanut minut vakuuttumaan ja ikään kuin tämmöiseksi lähetyssaarnaajaksi tässä asiassa, koska minä olen niin vakuuttunut siitä ja tästä on dataakin olemassa, että tämä on aidosti hyvä asia, koska tämmöisenä aikana, kun sotekulut ovat tosi kovat, tämä on mitä parhain ja miellyttävin tapa löytää niitä säästöjä sinne sotesektorille. Raahen seutukunnassa terveydenhoitajat tekivät näitä tarkastuksia, elikkä nämä ikääntyneet kävivät verikokeissa ennen tätä terveydenhoitajan tapaamista. Se oli oikein laaja verenkuva, josta pystyttiin sitten aika monenlaisia asioita päättelemään. Tällä hoitajan vastaanotolla — jota tehtiin kesäaikana, koska talvella tietenkin terveydenhoitajat tarkastivat koululaisia ja kesällä sitten näitä ikääntyneitä — ei ollut tämmöistä henkilöstökustannusvaikutusta. Viimeisimmät tiedot näistä varsinaisista kustannuksista ovat noin neljän vuoden takaa, kun elettiin vielä sitä hyvinvointikuntayhtymän aikaa: Sata euroa olivat ne laboratoriokustannukset. Koska kiinteistökustannukset olivat joka tapauksessa olemassa ja henkilöstökustannukset olivat ne samat, niin ainoastaan näistä laboratoriokustannuksista tuli se ylimääräinen sata euroa per henkilö. Mutta kun on jo osoittaa 20 vuoden ajalta dataa, että nämä ihmiset ovat seutukunnan alueella terveempiä kuin keskimäärin Pohjois-Pohjanmaan alueella, niin tämä terveyshyöty on ihan ilmeinen. Mutta suurin kanto kaskessa on se, että me päättäjät haetaan varsinkin tässä ajassa tämmöisiä lyhytaikaisia säästöjä, ja niin kävi Pohteellakin. Eli kun siellä eivät olleet ihan samat ihmiset näitä asioita päättämässä viranhaltijoitten joukossa eikä tätä tietämystä ollut päättäjienkään keskuudessa, niin tämä nykyinen alennustila oli mahdollinen. Eli meillä päättäjillä pitäisi aidosti olla enemmän uskoa siihen, että tämmöisillä ennaltaehkäisevillä toimilla saadaan pitkän ajan jänteellä niitä säästöjä ja laadukasta elämää meidän ikääntyville, jotka totisesti sen ansaitsevat. Haluan mainita uraauurtavaa työtä tehneen geriatrin nimeltä, elikkä Marja-Liisa Karjulan, joka tiimeineen teki Raahen seutukunnan alueella tätä työtä ja on toki tullut ihan kansallisestikin tunnetuksi ja palkituksi. Se, minkä vuoksi tämä seniorineuvolatoiminta nimenomaan pitäisi tehdä kansalliseksi, on se, että tälläkin hetkellä on tehty tätä aikuisneuvolatoimintaa, seniorineuvolatoimintaa, varsin kirjavalla tavalla eri puolilla Suomea. Sen vuoksi olisi ihan oikeudenmukaisuuskysymyskin, että kaikki ikääntyneet saisivat ihan tällä samalla tavalla tämän terveyshyödyn, mikä on jo osoitettu aikaisemmin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Nyt puhumme ihmisistä, jotka tulevat paikalle silloin, kun meillä on hätä. Poliisit, pelastajat ja ensihoitajat ovat usein ensimmäisinä paikalla tilanteissa, joissa joku on loukkaantunut, peloissaan ja vaarassa. He tekevät työtänsä muiden auttamiseksi usein kiireessä ja vaikeissa oloissa. Siksi tuntuu väärältä ja suorastaan käsittämättömältä, että juuri he joutuvat työssään kohtaamaan väkivaltaa, uhkailua ja häirintää. Kyse ei ole yksittäisistä tapauksista vaan ilmiöstä, joka on valitettavasti lisääntynyt. Se ei saa olla osa kenenkään työpäivää. Hallitus esittää, että rikoslakiin lisätään säännökset poliisi- ja hälytystoiminnan vaikeuttamisesta ja haittaamisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vakavammat teot, kuten väkivalta ja uhkailu viranomaisia kohtaan, tunnistetaan selkeästi rikokseksi. Myös lievempi häirintä otetaan paremmin huomioon omana tekonaan. Tämä on ihan oikein, ja kannatankin lämpimästi hallituksen esitystä. Hallituksen esitys on tärkeä kahdesta syystä: ensinnäkin siksi, että jokaisella on oikeus tehdä työnsä ilman pelkoa, toiseksi sen vuoksi, että kun viranomaisia häiritään, apu voi viivästyä ja silloin vaarantuu jonkun toisen terveys tai jopa henki. On hyvä, että lainsäädäntöä päivitetään vastaamaan tätä tilannetta. Muissa Pohjoismaissa, kuten Ruotsissa, vastaavia ratkaisuja on jo tehty. On perusteltua, että myös Suomessa pidetään huolta siitä, että suojelu on kestävää ja riittävää. Kuten oikeusministeri Leena Meri on todennut, kyse on myös siitä, että poliisi- ja hälytystoimintaa päästään hoitamaan ilman häiriötä. Se on kaikkien etu. Arvoisa puhemies! Lakimuutos on siis tarpeellinen, mutta mielestäni on vielä tärkeämpää, minkälaisen viestin annamme yhteiskuntana. On sanottava selkeästi, että me emme hyväksy sitä, että auttajia häiritään tai uhataan. He ovat paikalla meitä varten.

Arvoisa puhemies! Yhä pidempiä hoitojonoja, lakkautettuja terveysasemia, lopetettavia päivystyksiä, lomautettuja ja irtisanottuja hoitajia ja lääkäreitä — hallituksen politiikka on ollut tuhoisaa suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluille. Keskusta on erityisen huolissaan vanhustenhoidosta. Hallituksen politiikalla yhä useampi ikäihminen joutuu entistä kauemmas kodistaan ja läheisistään. [Juho Eerola: Omilla hyvinvointialueilla!] Suuntaa pitää muuttaa. On myönteistä, että hallitus viimein tarttui keskustan ehdotukseen parlamentaarisesta yhteistyöstä. Nämä asiat koskettavat jokaista suomalaista ja koko maata. Mutta, arvoisa pääministeri, ei meillä ole varaa odotella ensi vaalikauteen. Hoivakodit, terveysasemat ja ihmisten lähipalvelut pitää pelastaa tässä ja nyt. Kuulkaa viimeinkin ihmisten hätä ja huoli. Lopettakaa hyvinvointialueitten päättäjien syyllistäminen lähipalveluitten alasajosta. Vastuu on hallituksella ja vain hallituksella. Hoitoon pitää päästä nykyistä nopeammin. Siksi keskusta esittää omalääkäriä jokaiselle. Suomen pitää olla maa, jossa vanheneminen on turvallista. [Välihuutoja oikealta] Jokainen ikäihminen ansaitsee hyvän ja inhimillisen hoidon lähellä kotiaan. Hoitajista, lääkäreistä ja muista ammattilaisista tämä ei jää kiinni. He ansaitsevat parempaa kuin lomautus- tai irtisanomislapun käteen. Pääministeri Orpo, kertokaa: miten te varmistatte, että jokainen suomalainen voi luottaa siihen, että apua saa silloin kuin tarvitsee ja että ikäihmiset ja heidän läheisensä voivat olla varmoja, että Suomessa on turvallista ikääntyä? Ihmisten palvelut pitää pelastaa. On vastuunkannon aika. [Ben Zyskowicz: Pelastaa kepun sotelta!]

Arvoisa herra puhemies! Sain tänä aamuna puhelun Yliveskasta jo vähän varttuneemmalta naiselta, jonka aviopuoliso oli ollut Oulun yliopistollisessa sairaalassa lonkkaleikkauksessa. Tämä mies joutui yöpymään henkilökunnan kahvihuoneessa, koska ei ollut tilaa sairaalassa. Yöllä, kun tämän miehen olisi pitänyt päästä vessaan — tälle miehelle oli annettu joku kilikilikello, jolla olisi voinut hälyttää — hoitaja ei kuullut tätä, ja mies jäi yksin asiansa kanssa. Arvoisa ministeri Rydman, Ylivieskassa nyt toivotaan, että kun ministeri on vaihtunut, niin myös tyyli ja suhtautuminen hyvinvointialueisiin ja niiden palveluita tarvitseviin ihmisiin olisi muuttunut. Minä tiedän, että nämä Ylivieskan ihmiset kuuntelevat tätä keskustelua. Mitä te vastaatte heille? Onko tulossa hyvinvointialueille riittävästi hoitajia ja myös hoitopaikkoja?

Arvoisa herra puhemies! Sosiaalipalveluihin kohdistuvat leikkaukset rasittavat myös alan ammattilaisia. Tämän hallituksen aikana on tehty semmoisia leikkauksia sosiaalimenoihin, että asiakkaitten määrä on kasvanut, ja samalla kertaa, kun näitten asiakkaitten määrä on kasvanut, niin ne ovat yhä vaikeammin ratkottavia tapauksia. Työntekijöitten viesti on, että nyt alkavat voimavarat olemaan loppu ja alanvaihtohaaveet ovat yhä useammalla mielessä. Olisin kohdistanut tämän kysymykseni ministeri Rydmanille, mutta ehkä te, pääministeri, pystytte vastaamaan liittyen kevään riiheen: mitä hyvää teillä on kerrottavana sosiaalihuollon ammattilaisille, ja tuleeko näille loputtomille leikkauksille loppu?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tekisi mieli kommentoida tuohon Rintamäen puheenvuoroon, mutta tässä omassa puheenvuorossani oikeastaan lupasin välittää tämmöisen kitkerän palautteen siikajokiselta maitotilalliselta. Hän on kyllä tästä työttömyysturvan suojaosasta eri mieltä kuin ministeri Grahn-Laasonen. Hänen mielestään se on ollut suuri virhe, että se on poistettu. Tällä maitotilalla tarvitaan aika ajoin ekstratyövoimaa, mutta kun tämä suojaosa poistettiin, niin tilanne on muuttunut ihan merkittävästi. Ne, joita hän on aikaisemmin pyytänyt töihin, kertovat sen, että nyt ei enää kannata tulla töihin. Kysyisinkin työministeriltä, miten tässä näin pääsi käymään. Kun teidän varmaan hyvä tavoite, niin kuin meidän kaikkien tavoite, on se, että työn vastaanottaminen olisi aina kannattavaa, niin kuulisin mielelläni ministeriltä sen, mitä te vastaatte tälle maitotilalliselle ja myös tälle henkilölle, joka kieltäytyy ottamasta edes tätä satunnaista työtä vastaan, koska on kannattavampaa jäädä kotiin.

Arvoisa herra puhemies! Täytyy kyllä vilpittömästi ihmetellä tämän hallituksen intoa edistää alkoholin saatavuutta Suomessa. Jos tämä sama tarmo olisi laitettu hyvinvointialueitten tai vaikka työllisyyden hoitoon, Suomi voisi olla aika lailla toisen näköinen. Vuosi sitten toitte väkisin kahdeksanprosenttiset alkoholijuomat kauppoihin, ja nyt seuraavaksi haluatte, että wolttikuskit tuovat alkoholia ihan sinne kotiovelle saakka. [Juha Mäenpää: Joku tavoitehan oli, että ei saa kaupasta keskiolutta!] Valtiovarainministeriön Verianilla teetättämän selvityksen mukaan suomalaiset kuluttavat 15 litraa puhdasta alkoholia vuodessa. Tässä yhteydessä täytyy sanoa, että alkoholihan on jo tällä hetkellä monissa suomalaisissa perheissä valtavan suuri ongelma. Siksi kysynkin alkoholiasioista vastaavalta ministeriltä: miksi tälle hallitukselle alkoholipolitiikka on ennen kaikkea talous- ja elinkeinopolitiikkaa eikä sosiaali- ja terveyspolitiikkaa?

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelu kannabiksen vapauttamisesta herättää vahvoja tunteita. Olen kansanedustajavuosien aikana osallistunut kannabiskeskusteluihin muutaman kerran ja ilmaissut niissä selkeästi kielteisen suhtautumiseni kannabiksen käytön vapauttamiseen. Olen saanut osakseni pääasiassa ymmärrystä mutta myös pieneltä sinnikkäältä joukolta varsin käsittämätöntä palautetta. Myönnän reilusti, että huumeiden vastainen asenteeni kumpuaa lapsuuden perhettäni kohdanneista järkyttävistä kokemuksista. Huumeet tuhosivat veljeni elämän ja sen myötä myös vanhempieni elämän. Tiedän siten omakohtaisesti, että huumeiden käyttäminen ja sen seuraamukset eivät rajoitu pelkästään käyttäjiin itseensä vaan myös heidän läheisiinsä. Kavahdan siksi ajatusta edistää millään tasolla huumeiden tai muiden päihteiden käyttöä Suomessa. Haluan kuitenkin kiittää kansalaisaloitteen tekijöitä heidän laatimastaan aloitteesta, koska on hyvä, että aika ajoin käydään läpi tämä keskustelu, toimiiko nykyinen huume- ja päihdepolitiikka ylipäätänsä Suomessa. Moni haluaa aidosti vähentää haittoja ja auttaa ihmisiä, jotka kamppailevat päihteiden kanssa. Se tavoite on yhteinen, ja juuri siksi on katsottava kokonaisuutta rauhallisesti ja rehellisesti. Arvoisa puhemies! Niissä maissa, joissa kannabis on laillistettu, se ei ole korvannut alkoholia. Se ei ole vähentänyt juomista vaan tullut sen rinnalle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhä useampi käyttää useampaa päihdettä. Suomessa päihdehaittojen hoitoon kuluu jo nyt useita miljardeja euroja vuodessa. Nämä rahat ovat pois muusta terveydenhuollosta, vanhuspalveluista ja lasten tuesta. Jos lisäämme yhden laillisen päihteen lisää, emme poista vanhoja ongelmia vaan lisäämme uuden niiden päälle. On myös tärkeää sanoa ääneen, että ei ole olemassa vaarattomia huumausaineita. Jokainen niistä voi aiheuttaa riippuvuutta, mielenterveysongelmia, syrjäytymistä ja rikoksia. Kaikki eivät tietenkään ajaudu ongelmiin, mutta lainsäädäntöä ei pidä tehdä niiden varaan, joilla menee hyvin. Se pitää tehdä niiden suojelemiseksi, jotka ovat haavoittuvimmassa asemassa, eli nuorten, mielenterveysongelmista kärsivien ja niiden, joiden elämäntilanne on muutenkin vaikea. Olen erityisen huolissani siitä, miten asenteet ovat muuttuneet. Mediassa puhutaan huumeiden viihdekäytöstä kuin kyse olisi harmittomasta kokeilusta tai se olisi jopa trendikästä. Rikollisista tehdään tarinoita, joissa huumekauppa näyttäytyy jännittävänä elämäntapana. Samaan aikaan näemme, että yhä nuoremmat ajautuvat rikoksiin helpon rahan houkuttelemina. Pahimmillaan aikuiset rikolliset käyttävät alaikäisiä hyväkseen. Tätä kehitystä ei voi katsoa sivusta. Kannabiksen vapauttamista perustellaan usein sillä, että rangaistavuus estää hoitoon hakeutumista. Todellisuudessa suurin este avun saamiselle on usein syvä riippuvuus, häpeä tai se, ettei ihminen koe vielä tarvitsevansa apua. Laillistaminen ei poista näitä inhimillisiä esteitä. Sen sijaan se voi madaltaa kynnystä kokeilla myös niitten nuorten kohdalla, jotka ovat tähän asti pysyneet erossa huumeista juuri siksi, että ne ovat laittomia. Arvoisa puhemies! Lainsäädäntö ei ole vain tekninen sääntökokoelma, vaan se on myös viesti. Kun jokin kielletään, yhteiskunta sanoo, että tämä ei ole riskitöntä, tämä ei ole suositeltavaa. Jos kannabis vapautettaisiin, viestittäisiin väistämättä, että sen käyttö on hyväksyttävää. Se vaikuttaisi asenteisiin, ja asenteet vaikuttaisivat tekoihin. On esitetty, että käyttörikoksesta tuleva poliisin merkintä sulkee nuorilta ovia. On totta, että nuorten tulevaisuus on turvattava, mutta joskus poliisin puuttuminen voi olla myös pysäyttävä hetki, herätys, joka estää vakavammat ongelmat myöhemmin. Lievästä käyttörikoksesta ei seuraa rikosrekisteriä, eikä poliisin tietojärjestelmä ole mikään huumerekisteri vaan osa normaalia rikosasioiden käsittelyä. Väite siitä, että laillistaminen lopettaisi huumausainerikollisuuden, kuulostaa houkuttelevalta. Todellisuudessa rikollisuus harvoin katoaa näin yksinkertaisesti. Alkuvaiheessa kysyntä todennäköisesti kasvaisi, kun uutuudenviehätys houkuttelisi kokeilemaan. Se toisi hyötyä myös katumarkkinoille. Ammattirikollisille huumekauppa on liiketoimintaa, ja he etsivät aina uusia tapoja tehdä voittoa. Arvoisa puhemies! Kiitän hallitusta, että se on tehnyt panostuksia ennaltaehkäisyyn erityisesti lasten ja nuorten kohdalla. Panostuksia tarvitaan mielenterveyspalveluihin, kouluihin, nuorisotyöhön ja myös verkkoon ja someen, missä nuoret viettävät aikaansa. Myötätuntoinen ja ennaltaehkäisevään toimintaan panostava päihdepolitiikka tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että tuemme ihmisiä ajoissa, puutumme ongelmiin varhain ja suojelemme nuoria siltä, mikä voi viedä heiltä tulevaisuuden. Siksi katson, että kannabista ei tule vapauttaa Suomessa. Meidän tehtävämme on rakentaa yhteiskuntaa, jossa mahdollisimman harva ajautuu päihdeongelmiin, ei sellaista, jossa riskejä lisätään. [Perussuomalaisten ryhmästä: Hyvä puhe!]

Arvoisa puhemies! Arvoisa kuntaministeri, kun te kerrotte, että jotkut hyvinvointialueet ovat pääsemässä parempaan tulokseen, niin voin kertoa teille oman maakuntani, Pohjois-Pohjanmaan, hyvinvointialueen tilanteesta aika tarkkaankin — koska toimin aluevaltuutettuna viime kaudella — että tämä hinta on ollut tosi kova. Palveluja on leikattu ja toimipisteitä on lopetettu ja on todellakin tehty semmoisia lyhytnäköisiä ratkaisuja, koska on hinnalla millä hyvänsä yritetty saada nämä säästöt kasaan — lyhytnäköistä toimintaa. Me olemme keskustassa, kuten myös muut puolueet täällä, esittäneet tätä alijäämien kattamisaikaa yli kaksi vuotta. Hienoa, että nyt se on tulossa, mutta hullunkurista on tosiaan se, että se on tulossa niille alueille, jotka ovat tehneet näitä suorastaan väkivaltaisia ratkaisuja. Keskusta on esittänyt korjaussarjaa. Aiotteko tutustua tähän ja esimerkiksi velkasaneeraukseen myös niille alueille, jotka eivät ole pärjänneet näissä säästötalkoissa?

Arvoisa rouva puhemies! On tärkeää, että tulee korotuksia omaishoitajien alimpiin palkkioihin, mutta vielä tärkeämpää on se, että omaishoitajat pääsevät viettämään näitä lakisääteisiä vapaapäiviään. Tähän on perhehoito ollut aivan ihana, inhimillinen ja edullinen vaihtoehto. Täytyy vain sanoa, että yllättävän vähän tätä perhehoitoa tunnetaan hyvinvointialueilla, ja tiedän sen esimerkiksi omasta maakunnastani Pohjois-Pohjanmaalta, tämän tilanteen. Tuossa edellisessä ministerin vastauksessa kerroitte, että perhehoitajuuteen on jotakin tulossa vielä tämän hallituskauden aikana, ja siksi vielä palaan tähän kysymykseen: minkälaisia toimenpiteitä olisi vielä tulossa, jotta pystyttäisiin tätä ihanaa ja tärkeää perhehoidon vaihtoehtoa edistämään hyvinvointialueilla?

Kiitos, puhemies! Kiitoksia ministereille esittelystä. Tässä on tosiaan ollut kuluneen viikon aikana niin ikäviä lakeja täällä meillä eduskunnassa käsiteltävänä, että nyt tänään en niistä puhu, vaan ajattelin puhua omaishoitajista ja esittää kiitoksen, että olette panostamassa näihin alimpiin palkkioihin. Omaishoitajat tekevät todella arvokasta työtä. Me varmaan kaikki jaamme tämän saman käsityksen ja ymmärrämme sen, että Suomi on suorastaan riippuvainen omaishoitajista. Siksi on tärkeää, että pystymme näitten juhlapuheitten lisäksi ihan konkreettisestikin auttamaan heitä, kannustamaan tässä arvokkaassa työssä. Olemme myös tyytyväisiä keskustassa siihen, että tämä työhuonevähennysoikeus säilyy. Me olisimme toki muillakin verovelvollisilla halunneet tämän säilyttää, mutta hienoa, että tälläkin tavalla osoitetaan tukea. Olemme edelleen kiinnostuneita siitä omaishoidon kokonaisuudistuksesta. Miten esimerkiksi pystytään työssäkäyviä tai yrittäviä ihmisiä paremmin kannustamaan olemaan omaishoitajia? Myös haluaisimme tietää sen, [Puhemies koputtaa] miten voitaisiin saada nämä yhtenäiset kriteerit hyvinvointialueille omaishoitajien statukseksi.

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys apteekkijärjestelmän muuttamiseksi on vakava uhka koko maan kattavalle apteekkiverkostolle. Erityisesti se on uhka maaseudun ihmisille. Jos harvaan asutun alueen kunnan ainoa apteekki joutuu sulkemaan ovensa, seuraavaan apteekkiin voi olla matkaa useita kymmeniä kilometrejä. Omassa maakunnassani Pohjois-Pohjanmaalla tulee olemaan lopettamisvaarassa yhdeksän apteekkia. Miten ikääntyvä ihminen, jolla ei ole autoa tai toimivaa joukkoliikennettä, pääsee hakemaan elintärkeät lääkkeensä? Keskusta vastustaa lääketaksaleikkausta ja esitettyä apteekkiveromallia juuri tästä syystä. Hallitus perussuomalaiset mukaan lukien lupasi turvata maanlaajuisen apteekkiverkoston. Nyt nuo lupaukset on petetty. Esitys suosii suuria apteekkeja ja kaupunkikeskuksia mutta sysää pienet apteekit ja sivuapteekit ahdinkoon. Vaikeuksia ei ole arvioitu riittävästi, ja riskit kaatuvat niille, joilla on vähiten mahdollisuuksia sopeutua. Perussuomalaisten on turha esittää silmänvääntelytemppuja ja yrittää siirtää huomiota muualle. Todellisuudessa he ovat mukana heikentämässä juuri niitä palveluja, joita he vielä vaalien alla lupasivat puolustaa. Maaseudun ihmiset unohtuvat, kun säästöjä haetaan nopeilla ja harkitsemattomilla leikkauksilla. Apteekit eivät ole vain lääkkeiden jakelupisteitä, ne ovat monin paikoin viimeisiä terveydenhuollon lähipalveluja. Niissä saa neuvontaa, turvaa ja inhimillistä kohtaamista. Itsehoitolääkkeiden myynnin vapauttaminen kauppoihin ei korvaa tätä vaan päinvastoin heikentää apteekkien taloutta ja kiihdyttää verkoston harvenemista. Keskusta esittää vaihtoehdon: kohtuullistetaan lääketaksaleikkausta, nostetaan apteekkiveron nollaraja 300 000 euroon ja varmistetaan oikeudenmukainen progressio, joka todella tukee pieniä apteekkeja. Näin turvataan palvelut koko Suomessa, ei vain siellä, missä markkinat muutenkin toimivat. Arvoisa puhemies! Maaseudun ihmiset tarvitsevat apteekkia lähelle, eivät lisää lähipalvelujen romuttamista, kuten tämän hallituksen aikana on tapahtunut. Toivon, että eduskunta vielä ymmärtää, mistä tässä todella on kysymys: ihmisten terveydestä, arjesta ja yhdenvertaisesta Suomesta. Edellä olevan perusteella esitämme, että lakiehdotus hylätään ja että hyväksytään vastalauseen kaksi lausumaa.

Arvoisa herra puhemies! Orpon—Purran hallituksen politiikkaa yhdistää yksi piirre yli muiden: säälimättömyys huonompiosaisia kohtaan. Kun valtiontaloutta tasapainotetaan, katse ei kohdistu vahvoihin harteisiin vaan niihin, joiden arki on jo valmiiksi selviytymistä. Tämä hallitus lyö lyötyä ja tekee sen tietoisesti. Erityisen räikeä on perussuomalaisten rooli. Puolue, joka vaaleissa lupasi olla pienten ihmisten puolella ja puolustaa heikompia, on nyt mukana hallituksessa, joka vie pienituloisilta, lapsiperheiltä, sairailta ja työttömiltä. Vältelläkseen kritiikkiä ja katkeraa palautetta petetyistä lupauksista perussuomalaiset loihtivat silmänvääntelyistä ja muista kohuotsikoista savuverhoja. Keskustelu yritetään viedä sivuraiteille, jotta huomio ei kiinnittyisi siihen, että leikkauspolitiikka osuu kipeimmin juuri niihin ihmisiin, jotka heitä äänestivät ja joille he lupasivat turvaa. [Aino-Kaisa Pekonen: Juuri näin!] Toimeentulotuen suojaosien poisto on tästä karu esimerkki. Vähäinenkin osa-aikatyö tehdään kannattamattomaksi, vaikka sama hallitus puhuu työntekoon kannustamisesta. Parinkympin syntymäpäivälahja tai satunnainen työkeikka vähentää jatkossa suoraan toimeentulotukea. Tämä ei ole kannustamista, tämä on näpäyttämistä köyhälle siitä, että yritit. Perustoimeentulotuen alentamisesta ollaan tekemässä lähes automaattista rangaistusjärjestelmää. Sanktiot kiristyvät, harkinta vähenee, ja inhimillisyys katoaa. Ihmiset, joiden työkyky on heikko tai jotka kamppailevat terveysongelmien kanssa, ajetaan järjestelmässä eteenpäin uhalla, ei tuella. Hallitus tietää itsekin, etteivät nämä toimet ratkaise työllistymisen esteitä, mutta siitä huolimatta se jatkaa. Lapsiperheiden kohdalla tämä politiikka on erityisen vastuutonta. Köyhyys kasvaa, ja yhä useampi lapsi maksaa hallituksen ideologisista valinnoista hinnan, joka näkyy koko elämän ajan. Kunnille sysätään lisää vastuuta ilman realistista rahoitusta, ja nuorten ongelmat jäävät pompoteltaviksi hallinnon tasolta toiselle. Keskusta ei hyväksy tätä linjaa. Yhteiskunnan tehtävä ei ole kurittaa huono-osaisia vaan tukea heitä takaisin jaloilleen. Edellä olevan johdosta esitämme lakiehdotuksen hylkäämistä ja seuraavien vastalauseen lausumaehdotusten hyväksymistä: ”1. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa lakimuutoksen vaikutuksia lapsiperheköyhyyden kehitykseen ja ryhtyy viipymättä valmistelemaan tarvittavia muutoksia lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi.” ”2. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto valmistelee vastalauseessa kuvatun mukaisen esityksen toimeentulotukilain muuttamiseksi.” ”3. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa kuntien kykyä rahoittaa perustoimeentulotuen kustannuksia täysimääräisesti sekä siirron ohjausvaikutusta.”

Arvoisa rouva puhemies! Orpon ja Purran hallituksen politiikka piirtää Suomesta yhä kylmemmän kuvan, kuvan, jossa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset nähdään ennen kaikkea menoeränä, ei ihmisinä. Tämä hallitus lisää säälimättömyydellään hädänalaisten ihmisten määrää maassamme ja tekee sen tietoisesti leikkaus leikkaukselta. Nyt käsiteltävänä oleva esitys kuntouttavaa työtoimintaa koskevan lain muuttamisesta on tästä surullinen esimerkki. Keskusta kannattaa byrokratian purkamista ja päällekkäisyyksien vähentämistä. Tämä esitys ei ole kuitenkaan hallinnon keventämistä ihmistä varten, tämä on hallinnon keventämistä budjettia varten ihmisten kustannuksella. Hallituksen esityksen ajoitus on onneton. Hyvinvointialueet kamppailevat jo nyt hallituksen niille asettamien leikkausten ja epärealistisen alijäämien kattamisaikataulun kanssa. Toimipisteitä suljetaan, henkilöstöä irtisanotaan ja palveluja karsitaan. Samaan aikaan hallitus leikkaa 1,6 miljoonaa euroa lisää ja tavoittelee vielä 100 miljoonan euron säästöjä sosiaalihuollosta. Tämä ei ole sattumaa. Tämä on linja. Työllisyyspalvelut ovat juuri siirtyneet kuntien vastuulle. Yhteistyörakenteet ovat kesken, lainsäädäntöä uudistetaan samaan aikaan usealla rintamalla ja vaikutukset kohdistuvat samoihin ihmisiin. Silti hallitus vie eteenpäin esitystä, jonka vaikutusarviot ovat puutteellisia ja epävarmoja. Jopa asiantuntijalausunnot toteavat, ettei ole mitään varmuutta siitä, että esitys tuottaa säästöjä. Päinvastoin kustannukset ja viranomaisten työmäärä voivat kasvaa. Erityisen vakavaa on väliinputoamisen riskin kasvu. Aktivointisuunnitelman rajaaminen vain toimeentulotukea saaviin sulkee ulkopuolelle ihmisiä, joilla on todellinen palvelutarve mutta ei oikeutta toimeentulotukeen, ihmisiä, jotka eivät jaksa, eivät kykene eivätkä pärjää yksin. Hallitus myöntää itsekin tämän riskin ja silti etenee. Keskustalle tämä ei käy. Meille jokainen ihminen on arvokas. Palvelujen tulee perustua yksilöllisen tarpeen arviointiin, ei hallinnollisiin raja-aitoihin. Kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu niille, jotka siitä hyötyvät, ei säästökohteeksi eikä tilastoharjoitukseksi Tämä esitys ei vahvista työllisyyttä, ei sujuvoita palveluja eikä tuo varmuudella säästöjä. Sen sijaan se lisää epävarmuutta, heikentää palveluohjausta ja kasvattaa köyhyyttä. Edellä olevan johdosta keskusta esittää lakiehdotuksen hylkäämistä ja seuraavan vastalauseen lausumaehdotuksen hyväksymistä: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa lakimuutoksen vaikutuksia ja tuo tarvittaessa viipymättä eduskunnan käsittelyyn esityksen, jolla se palauttaa aktivointisuunnitelman laajempaan käyttöön.”

Arvoisa rouva puhemies! Vammaisten ihmisten arvoa ja oikeuksia ei saisi koskaan laittaa säästöjen puntariin. Heidän elämänsä, osallisuutensa ja ihmisarvonsa eivät ole kuluerä vaan mittari sille, kuinka sivistynyt yhteiskuntamme todella on. Orpon ja Purran hallitus esittää muutoksia vammaispalvelulakiin samaan aikaan, kun se tavoittelee yli 20 miljoonan euron leikkauksia hyvinvointialueilta — leikkauksia, jotka osuvat juuri niihin, joiden elämä jo valmiiksi rakentuu taistelun varaan, leikkauksia, jotka uhkaavat kaventaa palveluita ja sysätä vammaiset ihmiset yleislakien piiriin, vaikka niiden palvelut eivät vastaa yksilöllisiin tarpeisiin. Näin ei voi eikä saa toimia. Vammaispalvelulaki on tarkoitettu turvaamaan yhdenvertaisuus ja itsemääräämisoikeus, ei rajaamaan niitä. Silti hallitus vie läpi muutoksia, joista edes asiantuntijat eivät ole yksimielisiä, ja vielä tilanteessa, jossa laki on ollut voimassa alle vuoden eikä sen vaikutuksista ole riittävää tietoa. Tämä ei ole hyvää lainvalmistelua. Keskusta seisoo vammaisten ihmisten rinnalla. Keskustan mielestä palveluiden rahoitus on turvattava, palveluiden jatkuvuus on taattava ja jokaisen vammaisen henkilön yksilöllinen tilanne on arvioitava oikeudenmukaisesti asuinpaikasta ja elämänvaiheesta riippumatta. Ehdotamme, että hallituksen esitys hylätään. Vaadimme seurantaa, riittäviä resursseja ja varmistusta siitä, että myös autismi- ja neurokirjon ihmiset saavat lain heille lupaamat palvelut. Kannatan edustaja Kempin jo aiemmin tekemää esitystä lain hylkäämisestä, vastalausetta ja lausumia.

Arvoisa rouva puhemies! Olen metsästäjän vaimo, jonka tuttaviin kuuluu niin lammastilallisia kuin muitakin maaseudulla asuvia ihmisiä, joidenka elämänpiiriin sudet vaikuttavat. Susi on osa suomalaista luontoa, ja se on uljas eläin, joka kuuluu erämaahan. Mutta yhtä tärkeää on sanoa ääneen se, mitä maaseudun ihmiset kokevat: susi ei kuulu perheiden pihoille, eikä se saa aiheuttaa pelkoa lasten koulutielle, kotipihoille tai tuotantoeläinten laidunmaille. Keskustassa me puolustamme sekä luontoa että ihmisten oikeutta turvalliseen arkeen. Tilanne on muuttunut nopeasti, sillä susikanta on kasvanut lyhyessä ajassa rajusti. Kotieläin- ja tuotantoeläinvahingot ovat nousseet tasolle, jota ei voi enää sivuuttaa. Lammastiloilla susien tappamien eläinten määrä ylitti viime vuonna 400, ja tapausten määrä kasvaa edelleen. Porotaloudessa vahingot ovat jo lähes 2 000 poron tasolla, ja tämä tarkoittaa lähes kolmen miljoonan euron tappioita. Metsästyskulttuuri puolestaan on alueilla romahtanut, kun koirien kanssa liikkuminen on käynyt mahdottomaksi. Tämä kaikki heikentää luottamusta hallintoon ja lisää turvattomuutta ihmisissä, jotka pitävät koko maan ruokaturvaa yllä. Siksi toimia on tehtävä, ja siksi keskusta tukee metsästyslain muutosta, jossa suden ympärivuotinen rauhoitus poistetaan ja rauhoitusajasta säädetään jatkossa metsästysasetuksella. Arvoisa puhemies! Tässä metsästyslain muutoksessa ei ole kyse susivihaisuudesta vaan järjen ja tasapainon palauttamisesta. Euroopan unionin luontodirektiivin muutos velvoittaa meitä päivittämään lainsäädäntöämme, ja tämä esitys saattaa Suomen viimein samalle viivalle muiden jäsenmaitten kanssa. Maa- ja metsätalousvaliokunta on esittänyt perustellusti, että myös karhun ja ilveksen kannanhoidollinen metsästys tulee mahdollistaa alueellisten kiintiöitten kautta, ja tämä on keskustan mielestä oikea ja vastuullinen linja. Kannanhoidollinen metsästys ei ole uhka luonnolle, päinvastoin. Se palauttaa petojen ihmisarkuutta, turvaa kotieläimet, mahdollistaa laidunnuksen ja varmistaa tärkeän metsästyskulttuurimme jatkumisen. Se on myös edellytys sosiaalisesti kestävälle suurpetopolitiikalle, jota Orpon hallitus on linjannut ja jota keskusta tukee. Me keskustassa haluamme Suomen, jossa susi elää erämaassa ja jossa ihminen voi elää kotipihallaan ilman pelkoa. Siksi tarvitaan tämä laki, tarvitaan selkeät kiintiöt ja tarvitaan ripeä toimeenpano. Näin turvaamme sekä luonnon monimuotoisuuden että maaseudun elinvoiman, elinkeinot ja perheiden arjen.