Sari Tanus

Arvoisa puhemies! Kaoottinen maailmantilanne ei helpota Suomen talouskasvun odotuksia. Tässä tilanteessa kuulimme juuri, että Elinkeinoelämän keskusliitto haluaa Suomeen vuosittain jopa 45 000 työperäistä maahanmuuttajaa — tämä samanaikaisesti, kun Suomen työttömyysluvut ovat ennätyksellisen korkealla tasolla. Jo nyt ulkomaalaistaustaisten työttömyysaste on Suomessa 20 prosenttia eli kaksinkertainen kantaväestöön verrattuna. Pääkaupunkiseudulla vieraskielisten osuus työttömistä on jo noin 40 prosenttia. Arvoisa ministeri, olisiko nyt viisasta painaa hieman maahanmuuttojarrua ja keskittyä nykyisten työttömien työnsaantiin? Pitäisikö ensin löytää töitä 350 000 työttömälle ja vasta sen jälkeen pyrkiä saamaan Suomeen uusia työnhakijoita? Työllisyystilanteen muuttuessa voidaan työvoiman tarvetta varmasti tarkastella myöhemmin uudelleen. Kysyisinkin, arvoisa ministeri, myös sitä, mikä on teidän arvionne nykyisestä ja tulevien vuosien työperäisen maahanmuuton tarpeesta.

Arvoisa puhemies! Kiitokset ministerille ja tässä aivan erityiset kiitokset harvaan asuttujen alueiden parlamentaarisen ryhmän, HARVAn aktiivisille jäsenille, joita tosissaan salissa on useita. Tuo ryhmä on kokoontunut yli kahden vuoden ajan aktiivisesti, säännöllisesti, ja joka kokouksessa tämä maaseutupoliittinen selonteko on ollut yhtenä aiheena. Kiitokset myös sinne ministeriöön päin, että meitä on hyvin kuultu ja meidän ehdotuksiimme reagoitu ja että nyt niitä löytyy täältä selonteosta. Maaseudulla on todellakin monia mahdollisuuksia, mutta niitä haasteita löytyy. Yksi haaste on, että monet rakennukset, talot rapistuvat ja menettävät arvoaan. Ihmiset eivät pysty korjaamaan eivätkä kunnostamaan kiinteistöjä, koska vakuusarvot eivät riitä, ja toisaalta pankkien kiristynyt lainapolitiikka haittaa paitsi tätä korjaamista myös maatilojen ja alueiden yritystoimintaa. Tiedän, että tämä haaste ei ole yksin ministerin tai hallituksen päätettävissä, mutta kysyisin, onko tästä haasteesta käyty minkälaisia keskusteluja ja olisiko mitä ratkaisuja löydettävissä tähän.

Arvoisa puhemies! Hyvä ministeri! Alkuun haluan kiittää maaseutupoliittisen selonteon tekijöitä erittäin laajasta ja kattavasta selonteosta. Selonteko antaa hyvän kokonaiskuvan suomalaisen maaseudun tilanteesta, haasteista ja mahdollisuuksista. Edelleen yli puolet suomalaisista elää maaseudulla vähintään osa-aikaisesti. Myös harvaan asuttujen alueiden parlamentaarinen ryhmä on osallistunut selonteon valmisteluun. HARVA-ryhmän puheenjohtajana olen erittäin tyytyväinen siihen, että nyt valmistuneesta selonteosta löytyy monia konkreettisia ratkaisumalleja harvaan asutun maaseudun haasteisiin. Eduskunta edellytti jo vuonna 2009 toisen maaseutupoliittisen selonteon yhteydessä hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin, joilla maaseutuvaikutusten arviointia tehtäisiin ennakkotoimena kaikessa kansallisessa päätöksenteossa, jolla on alueellisia vaikutuksia. Suosituksessa korostettiin maaseutututkimuksen ja -opetuksen vahvistamista. Elävän maaseudun kehittämiseen tarvitaan tutkittua tietoa, mutta ennen kaikkea siihen tarvitaan vahvaa tahtoa ja ymmärrystä maaseudun merkityksestä koko Suomen tulevaisuuden kannalta. Väestön muuttamista kaupunkeihin ja taajamiin pidetään usein annettuna tekijänä ja aikaan kuuluvana ilmiönä. Ulkoistamme vastuun pois itseltämme ajatellen, ettei ilmiölle ole mitään tehtävissä. Näin ei suinkaan ole. Voimme itse ja vain itse vaikuttaa siihen, millainen suomalaisen maaseudun tulevaisuus on. Maaseutuun liittyvissä kysymyksissä on usein kyse arvovalinnoista. Esimerkiksi maaseudun kattava kouluverkko on lasten hyvinvointia ja maaseudun elinvoimaa vahvistava tekijä. Kun kunnassa haetaan nopeita säästöjä kyläkouluja lopettamalla ja kouluverkkoa supistamalla, unohdetaan helposti laajemmat vaikutukset, joita kyläkoulun lopettaminen alueelle aiheuttaa. Kyläkoulu on saattanut olla alueen ainoa julkinen palvelu. Koulun myötä katoavat monesti myös kylän viimeisetkin lapsiperheet. Nuorten Akatemia toteutti ministeriön toimeksiantona maaseutualueiden lasten ja nuorten kuulemisen osana osallistavaa prosessia. Suurin osa maaseutualeiden lapsista ja nuorista haluaa myös tulevaisuudessa asua maaseudulla. Arvoisa puhemies! Kun puhumme maaseudun yrityksistä, puhumme yli kolmasosasta suomalaisista yrityksistä, vaikka maatilayrityksiä ei edes laskettaisi mukaan. Ellemme ota tosissamme maaseutualueen väestökehitystä ja tartu tässä selonteossa esitettyihin ongelmiin, maaseutualueet voivat seuraavan 15 vuoden kuluessa menettää yli 130 000 työikäistä ja yli 40 000 työpaikkaa. Maaseudun tulee jatkossakin olla osa elävää suomalaista yhteiskuntaa, ei vain silloin tällöin auki oleva kotiseutumuseo. Maaseudulla tarvitaan kauppoja, liikenneyhteyksiä, tietoverkkoja, palveluja ja tietysti työpaikkoja. Suomalaisen maatalouden elämisen edellytykset tulee turvata. Metsäteollisuuden työpaikat tulee säilyttää Suomessa, maassa, jonka vauraus rakennettiin puusta. Myös huoltovarmuus ja ruokaturva edellyttää elävää maaseutua. Emme voi ulkoistaa ruoantuotantoamme emmekä huoltovarmuuttamme. Korona-aikana tapahtunut etätyömahdollisuuksien kehittyminen loi monille edellytykset muuttaa maaseudulle. Nopeammat tietoliikenneyhteydet mahdollistavat yhä useammalle työn tekemisen muuallakin kuin yrityksen tai viraston tiloissa kaupungissa. Tätä mahdollisuutta tulisi hyödyntää nykyistä paremmin. Ratkaisuna voisi olla kaksoiskuntalaisuuden voimakkaampi edistäminen, mikä mahdollistaisi yhä useammalle asumisen osa-aikaisesti harvaan asutuilla alueilla. Harvaan asuttujen alueiden parlamentaarinen ryhmä on nostanut esiin useita ratkaisumalleja, joiden avulla olisi mahdollista saada nuoria muuttamaan maaseudulle. Yksi konkreettinen hanke on opintolainahyvityskokeilu. Kokeiluun on osoitettu jo nyt suurta kiinnostusta, ja hankkeesta toivotaan saatavan vetoapua ikääntyvillä harvaan asutuilla alueilla. Arvoisa puhemies! Maaseudun ongelmiin ja haasteisiin tulee tarttua nyt. Ympäri Suomen kymmenettuhannet talot rapistuvat ja menettävät arvoaan. Ihmiset eivät pysty korjaamaan ja kunnostamaan kiinteistöjään, koska talojen vakuusarvot eivät ole riittäviä korjauslainojen saamiseksi. Pankkien kiristynyt lainapolitiikka haittaa myös maatiloja ja alueiden yritystoimintaa. Suomalainen maaseutu tarvitsee toimivan rahoitussektorin. Ilman rahaa ja investointeja alueet kuihtuvat ja kuolevat. Ihmisillä tulee olla oikeus rakentaa elämäänsä kaikkialla Suomessa, myös maaseudulla.

Arvoisa puhemies! Venäjän brutaali hyökkäyssota Ukrainaan on jatkunut jo neljä vuotta. Venäjä on tuhonnut ukrainalaisten asuntoja, sairaaloita, kouluja ja päiväkoteja, myös kaukana rintamalinjoista. Energiainfrastruktuuria on tuhottu myös Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa. Alueella on ollut raju pakkaskausi, ja kiovalaiset ovat kärvistelleet pitkiä jaksoja ilman sähköä ja lämmitystä. Viranomaiset ovat pystyttäneet alueille telttoja, niin sanottuja resilienssipisteitä, joissa ihmisillä on ollut mahdollisuus lämmitellä ja käyttää sähköä. Suomesta on näiden vuosien aikana eri tavoin autettu paljon. Myös monet järjestöt ja yksityiset henkilöt ovat keränneet apua Ukrainaan. Nytkin lauantaina järjestetään Ukrainan hyväntekeväisyyskonsertti Temppeliaukion kirkossa. Avun tarve on edelleen suurta niin rintamalla kuin siviilien keskuudessa. Kysyisinkin asianosaiselta ministeriltä: mikä on Suomesta jo annetun ja nyt talven paukkuessa meiltä Ukrainaan lähtevän avustamisen tilanne?

Arvoisa rouva puhemies! Sähkön tarve kasvaa jatkuvasti: liikenne sähköistyy, ja välimatkat ovat pitkiä, pakkanen paukkuu, ja lämmitykseen kuluu sähköä. Viime viikkoina monessa kotitaloudessa sähkön hinta on noussut kipurajalle ja sen yli. Tarvitsemme eri teollisuudenaloja, joissa käytetään paljon sähköä, ja myös paljon sähköä kuluttavia datakeskuksia on tulossa. Ei kuitenkaan voi olla niin, että kotitaloudet joutuvat maksumiehiksi. Ei voi olla niin, että kotitalouksien harteille tulevat kalliit sähkölaskut. Kysyisinkin ministeriltä: Miten kohtuuhintainen sähkö varmistetaan niin kotitalouksille kuin yrityksille? Voisitteko vielä kertoa, miten sähköntuotantoa aiotaan vahvistaa, ja myös siitä aikataulusta tarkemmin?

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta on Orpon hallituksen tärkein energia- ja ilmastopoliittinen asiakirja. Se vaikuttaa oleellisesti koko Suomen tulevaisuuteen. Strategia korostaa muun muassa pitkäjänteisyyttä, johdonmukaisuutta, investointeja ja varautumista. Tämän hetken energiapolitiikan kolme tärkeintä kysymystä ovat resilienssi, resilienssi ja resilienssi. Olemme sivilisaationa tehneet itsestämme täysin riippuvaisia sähkö- ja tietoliikenneverkon toimivuudesta. Ukrainasta näemme, että hyökkäyssota on sotaa energiainfrastruktuuria vastaan. Kaupungin autioittamiseen ei tarvita massapommituksia tai strategisia ydinaseita vaan kyberisku ja muutama halpa drooni, tai ehkä pelkkä ohjelmointivirhe. Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan energiaverkkoja vastaan tehdyt kyberiskut ovat globaalisti kolminkertaistuneet neljässä vuodessa. Myös muuttuva ilmasto lisää paineita energiaverkoille. Energiapolitiikan elämän ja kuoleman kysymys on, olemmeko tehneet kaiken voitavamme varautumisessa. Energiaturvallisuus, huoltovarmuus ja puolustuskykymme ovat saman kolikon kaksi puolta. Tasapainoinen energiapolitiikka tukee sekä turvallisuutta että kilpailukykyä. Arvoisa puhemies! Lenkkeillessä Töölönlahden ympäri törmää Linnunlaulun luona seisovaan muistomerkkiin, häpeäpaaluksikin nimettyyn paateen. Siihen on kaiverrettu ydinvoiman puolesta äänestäneiden silloisten kansanedustajien nimet. Taitaa siinä olla myös kovasti arvostamamme kansanedustaja Ben Zyskowiczin nimi. Olisikohan jo aika poistaa tämä suomalaista demokratiaa halventava muistomerkki, varsinkin kun ymmärtääksemme myös vihreät ovat kääntyneet kannattamaan ydinvoiman rakentamista juuri sen ympäristöystävällisyyden vuoksi? Tämä esimerkki kuvaa hyvin sitä ongelmaa, joka energia- ja ilmastokysymyksiä vaivaa. Ei ole olemassa energiamuotoa, johon ei sisältyisi joitain ongelmia, haittoja tai riskejä. Kukaan ei halua takapihalleen tuulimyllyä, sähkötolppaa, kaivosta, alumiinisulattoa, ydinvoimalaa tai valtavaa vesiallasta. Puhdas luonto ja seesteinen maisema ovat suomalaisille luovuttamattomia asioita. Hallitus on etsinyt tasapainoa koetun haitan sekä energiaturvallisuuden ja kilpailukyvyn välillä. Prosessi on ollut vaikea, eivätkä nämä kysymykset ole helppoja tulevaisuudessakaan. Arvoisa puhemies! Energia- ja ilmastopolitiikan ratkaisuissa ei ole kyse vain ilmastotavoitteista, vaan samalla on turvattava pitkän aikavälin kilpailukyky, energiajärjestelmän toimintavarmuus sekä ihmisten perustarpeisiin vastaavan alkutuotannon ja biotalouden kehitys ja terveysturvallisuus muuttuvassa toimintaympäristössä. Tarvitaan myös toimia, joilla turvataan kohtuuhintainen sähkö niin kotitalouksille kuin yrityksille, etenkin kun sähköntarve jatkuvasti kasvaa. Hallituksen tavoitteena on nostaa Suomi puhtaan energian edelläkävijäksi Euroopassa. Keskeistä on teollisuuden energiasiirtymän ja investointien edistäminen. Suomi on usein nimetty EU:n mallioppilaaksi erilaisten asetusten ja säädösten noudattamisessa. Tässä maailmantilanteessa myös kansallisen edun ajaminen on kuitenkin erityisen tärkeää. Ei voi olla niin, että kilpailijamaidemme mittausmenetelmät esimerkiksi hiilipäästöjen suhteen eroavat merkittävästi omistamme. Kristillisdemokraatit pitää hyvänä, että hallitusohjelman mukaisesti huolehditaan metsien kasvusta ja hiilinieluista pitkäjänteisesti, huomioiden vaikutusten osittain hidas realisoituminen, että huolehditaan teollisuuden puun saatavuudesta ja ettei metsien käyttöä rajoiteta. Arvoisa puhemies! Globaali ilmastopolitiikka on synnyttänyt uusia teollisuudenaloja, joiden arvoketjut tuovat kansantalouksiin merkittävää lisäarvoa. On tärkeää, että Suomi panostaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Aktiivisella teollisuuspolitiikalla voimme edelleen vahvistaa kilpailukykyämme ja kasvattaa vientiä. Kansainvälisen ilmastohyödyn eli hiilikädenjäljen kasvattaminen tulee asettaa Suomen ilmastopolitiikan tavoitteeksi päästöjen vähentämisen ohella. Etusija tulisi antaa toimille, jotka auttavat tuottamaan maailmalle uusia kilpailukykyisiä ratkaisuja ja joiden mahdollisuudet maailmanlaajuisesti ovat erityisen suuria.

Arvoisa puhemies! Kiitokset ministereille hyvistä alustuksista. Kaksi vuotta esiopetuksen pilottia meillä oli jo käynnissä, ja siihen liittyi myös näiden oppilaiden seuranta kolmannella ja viidennellä luokalla. Kysyisin: ollaanko sitä toteuttamassa? Nuo oppilaat alkavat olla jo siinä iässä, että seuranta olisi käsillä. Ikäluokat pienenevät, pätevistä opettajista on pulaa, mutta meillä ei oikein ole tietoa siitä, ketkä meidän lapsia opettavat. Se on hyvin tällä tavalla hajanaista se tieto tuolla kunnissa. Opettajarekisteri olisi yksi ratkaisu tähän asiaan, ja kysyisinkin, olisiko se tulossa. Sitten näin joulun alla on pakko kysyä: On tärkeää, että yleissivistyksellisesti kouluissa opetetaan myös joulun ja juhlinnan perimmäinen alku ja syy ja että se saa ja sen tulee näkyä myös joulujuhlissa, muuten nuo juhlat jäävät aika torsoiksi. Monissa kouluissa kuitenkin arkaillaan, ja kysyisinkin: onko kouluihin selkeytetty, että koko joulun skaala, myös joulun sanoma, saa näkyä ja sen tulee näkyä myös joulujuhlissa?

Arvoisa rouva puhemies! Meille kristillisdemokraateille on tärkeää, että asuinpaikasta riippumatta kaikille turvataan laadukkaat ja helposti saavutettavat sosiaali- ja terveyspalvelut. [Välihuutoja vasemmalta] Tämän tavoitteen tulee jatkossakin ohjata päätöksentekoa. Tällä viikolla julkaistiin tuo hyvinvointialueuudistuksen väliarviointi, johon täällä jo aiemmin viitattiin. Sen laati siis kymmenen alan kokenutta asiantuntijaa alivaltiosihteeri Erholan johdolla. Raportissa esitetään seitsemän lyhyen aikavälin ja neljä pitkän aikavälin suositusta. Tällaisia ovat muun muassa: vahvistetaan yli vaalikausien kestävää suunnitelmallisuutta palvelujärjestelmän uudistamiseksi, arvioidaan kansallisesti hyvinvointialuerakenne ja myös alueiden määrä ja jatketaan julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman määrittämistä. Kysyisinkin asianomaiselta ministeriltä: kertoisitteko vielä, miten hallitus on tähän mennessä edistynyt näissä teemoissa ja kuinka tästä eteenpäin?

Arvoisa rouva puhemies! Vuonna 2018 voimaan tulleen ajokorttiuudistuksen jälkeen liikenteessä on kuollut useita kymmeniä nuoria. Lähes joka viikko luemme mediasta vakavista, usein useampiakin ihmishenkiä vaatineista onnettomuuksista. Nuorten liikenneonnettomuuksissa toistuu sama kaava: Usein illalla tai yöllä kovilla nopeuksilla tapahtuneita onnettomuuksia, joissa auton kyydissä on ollut useita nuoria. Monesti kuljettaja on nuori, jolle on kertynyt vain vähän ajokokemusta ja joka on juuri saanut ajokortin, ehkä poikkeusluvalla. Edellisen ajokorttiuudistuksen seurauksena yhä suurempi osuus nuorista saa ajokortin niin sanotulla poikkeusluvalla jo 17-vuotiaana. Näin ei varmaankaan alun perin ollut tarkoitus. On selvää, että näille asioille pitää tehdä jotakin. Nyt, kun ajokorttilakia ollaan jälleen uudistamassa, kysyisinkin ministeriltä: mihin toimiin hallitus ryhtyy vähentääkseen näitä erittäin vakavia onnettomuuksia?

Arvoisa rouva puhemies! Aika on todella haastava, talous tiukoilla ja valitettavasti monilta sektoreilta on jouduttu ja joudutaan leikkaamaan. Kaiken tämän keskellä kuitenkin meidän ministeri on tehnyt mielestämme todella hyvää työtä. Kesällähän julkaistiin jo luovien alojen kasvustrategia, ja nyt tämän kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpano-ohjelmaa ollaan käynnistämässä jo heti ensi viikolla. Todellakin näistä yritystuista tämä 7,8 miljoonan euron leikkaus elokuva-alalle on nyt kokonaisuudessaan peruttu. Tässä kävimme todellakin keskustelua laajalti elokuva-alan toimijoiden kanssa, ja kävimme keskustelua ministerin kanssa ja nelikonkin kanssa. Ja jos me ajatellaan ja kun me tiedämme, että elokuva-ala tarvitsee tukea, niin se voi saada kansainvälistä tukea ja yksityistä rahoitusta, mutta tämä julkinen tuki on siellä pohjalla välttämätön. Sen takia olemme todella kiitollisia ja toivon, että me kaikki ymmärrämme olla kiitollisia siitä uutisesta, [Puhemies koputtaa] minkä ministeri tänään toi, että elokuva-alan leikkaukset peruttiin. Se on todella iso asia.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministerille. Sanoitte: ”Kulttuuri on investointi tulevaisuuteen. Se lisää hyvinvointia. Se on kansakuntamme sykkivä sydän.” Todellakin, vahva kulttuuri-identiteetti on pohja terveelle itsetunnolle ja henkiselle kriisinkestävyydelle. Meillä kristillinen kulttuuriperimä on vahva. Kristillinen kasvatus ja kulttuuri ovat muodostaneet ja muodostavat pohjan koko suomalaiselle sivistykselle. Tässä ajassa on kuitenkin monenlaisia virtauksia. Kysyisinkin ministeriltä: Miten turvataan lasten ja nuorten oikeus kristillisen kulttuuriperinnön tuntemiseen? Ja toisaalta, miten, ministeri näette, millä keinoilla taataan harvaan asuttujen alueiden kulttuuripalvelut?

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä oleva selonteko ja mietintö osoittavat, että kulttuuriin suhtaudutaan Suomessa sen ansaitsemalla vakavuudella. Pelkästään lausunnonantajien valtava määrä ja kirjo osoittavat, että suomalainen kulttuuri rakentuu hyvin erilaisista osa-alueista ja hyvin erilaisista toimijoista. Mietinnössä nostetaan esiin monia tärkeitä huomioita ja kehittämiskohteita. On hyvä muistaa, että kulttuuri on paljon, paljon enemmän kuin vain toimet, jotka valtion budjetissa kyseisessä menokohdassa mainitaan. Ylivoimaisesti suurin osa suomalaisesta kulttuurista tehdään yksilöiden, eri yhteisöjen ja toimijoiden taholta, ilman minkäänlaista julkista tukea. Kulttuuri syntyy joka päivä arjessa kouluissa, kirkoissa ja työväentaloilla. Taide ja kulttuuri ovat osa sivistystämme ja perintöämme edellisiltä sukupolvilta tuleville sukupolville. Vahva kulttuuri-identiteetti on pohja terveelle itsetunnolle ja henkiselle kriisinkestävyydelle. Se auttaa meitä ymmärtämään itseämme osana maailmaa. Varsinkin näinä erittäin epävakaina aikoina suomalaisen kulttuurin merkitys korostuu entisestään. Tästä puhujapöntöstä mitattuna yhden kilometrin säteellä harjoittelee useampi sinfoniaorkesteri, annetaan korkeatasoista musiikin opetusta, esitetään oopperaa. Alueella toimii useita teattereita, elokuvateattereita ja lukuisa määrä erilaisia museoita, ja niitä rakennetaan lisää. Täältä katsottuna voisi päätyä lopputulokseen, että suomalainen kulttuuri voi hyvin ja sitä on tarjolla vähintäänkin riittävästi. Se ei kuitenkaan ole koko totuus koko maassa. Selonteko tuo esille myös suomalaisen kulttuurin toisen puolen. Suurin osa suomalaisista asuu muualla kuin pääkaupunkiseudulla, alueilla, joilla ei ole samanlaista kulttuuritarjontaa. Kulttuurin saavutettavuudesta tuleekin huolehtia koko maassa kattavasti. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota harvaan asuttuihin alueisiin, joilla taiteen ja kulttuurin tekijöiden toiminta- ja työllistymismahdollisuudet, ja niiden myötä yleisön pääsy kulttuuripalveluiden äärelle, ovat rajalliset. Maaseudun kulttuuritoiminnan kehittämisessä merkittävässä asemassa ovat yhdistykset ja monipuolinen kansalaistoiminta. Erityisesti lasten ja nuorten oikeudesta päästä kulttuurin pariin on huolehdittava. Harrastamisen Suomen malli takaa valtaosassa Suomen kuntia peruskoululaisille mahdollisuuden päästä kulttuuriharrastuksen piiriin maksutta. Tätä täydentää kansainvälisestikin poikkeuksellisen laadukas taiteen perusopetusjärjestelmä, jota koskevaa lainsäädäntöä hallitus nyt päivittää. Arvoisa rouva puhemies! Mietinnössä, monessa eri kohdin, tuli esiin tarve lisärahoitukselle. Tilanteessa, missä valtio velkaantuu yli kymmenen miljardin euron vuosivauhtia, tulee kulttuuriin suunnatut eurot kohdentaa entistäkin tarkemmin ja tasapuolisemmin. On hyvä huomata, että laadukasta kulttuuria voidaan saada ja saadaan aikaiseksi monin eri tavoin, myös vapaaehtoisvoimin. Maailman kuuluisimmat taideteokset ja maailman parhaimmat näytelmät ovat syntyneet pitkälti ilman valtion myöntämiä kulttuuritukia. Suomalaista kulttuuria tulee tarkastella myös sen tarjoamien vientitulojen kannalta. Perinteinen ajattelu, jossa kulttuuri ja yritystoiminta pidettiin visusti erillään, voidaan jo unohtaa ja nähdä kulttuurialan mahdollisuudet myös merkittävänä työllistäjänä ja suomalaisena vientituotteena. Suomalainen musiikki ja elokuva ovat aloja, joissa markkina-alueena on koko maailma. Maan rajat eivät enää muodosta estettä menestyvälle globaalille liiketoiminnalle, niin kuin esimerkiksi peliteollisuus on jo osoittanut. Meille kristillisdemokraateille tärkeä osa kulttuuriperintöämme on kristinusko. Kristillinen kasvatus ja kulttuuri muodostavat pohjan koko suomalaiselle sivistykselle. Kristinusko näkyy lähes kaikilla kulttuurin osa-alueilla, niin musiikissa kuin kuvataiteessakin. Siksi onkin tärkeää pitää kiinni kristillisestä historiastamme ja säilyttää kestävinä suomalaisen kulttuurin perustukset myös tuleville sukupolville. Kansallisrunoilija Eino Leinon sanoin: ”Sua kiitän mä Luojani armollinen, / kun annoit sa kodin hyvän, / soit äidin niin hellän ja herttaisen / ja taaton niin tarmoa syvän, / kun annoit sa myös pari ystävää / ja ne hyvää, en pyydä ma enempää, / ja annoit sa armahan isäinmaan, / jota kyntää ja rakastaa.” Ja vielä, arvoisa ministeri, iso, iso kiitos elokuva-alan leikkausten perumisesta. Se on todella, todella tärkeä päätös. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomessa työttömyys on valitettavasti kasvanut nopeasti, ja viikoittain saamme kuulla uusista irtisanomisista. Tämä horjuttaa ihmisten uskoa tulevaisuuteen ja toimii sitä kautta jarruna myös talouden kasvulle. Vaikeina aikoina, jos koskaan, tarvitaan luovia aloja ja kulttuuria. Korona-aika oli jo kova isku tälle sektorille, ja haasteita on nytkin. Luovat alat kulttuuri- ja elokuva-ala työllistävät Suomessa suuren joukon koulutettuja ammatti-ihmisiä. Tällä sektorilla julkinen tuki on tuotantojen perusta, joka mahdollistaa myös kansainvälisen ja muun yksityisen rahoituksen saamisen, ja tästä iso osa palautuu valtion kassaan. Arvoisa tiede- ja kulttuuriministeri, tiedän, että rakastatte suomalaista kulttuuria ja teette paljon tämän sektorin eteen. Kysyisinkin, arvon ministeri: kuinka arvioisitte luovien alojen kulttuuri- ja elokuva-alan mahdollisuuksia, työllisyysnäkymiä ja toiminta- ja kasvuedellytyksiä tänä aikana? [Välihuutoja vasemmalta — Puhemies koputtaa]

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että se ei todellakaan ole täysin eri linja. Me olemme koko ajan puhuneet siitä, että Hamas täytyy saada riisuttua aseista, Hamas täytyy saada poistettua kaikin tavoin valtaa pitävien joukosta ja myös sillä tavalla, että kun siellä vaaleja tulevaisuudessa järjestetään, niin nämä Hamasin terroristiaktivistit eivät myöskään mitään kautta pääse sinne hallintoon. Tällä hetkellähän Hamas hallitsee Gazassa. Vuonna 2006 vaaleilla he saivat siellä voiton. Ja me tiedämme, mikä tuo 20 vuoden aikainen historiikki on. Tunnustamisesta puhutaan, Länsirannan palestiinalaishallinnon tunnustamisesta: Siellä Fatah on joukoissa, mutta niin kuin on tullut esille tässä illan aikana, Hamasin kannatus on myös Länsirannalla kovasti paljon kasvanut erityisesti tämän terroristi-iskun jälkeen. Ja sanottakoon, että tämä hallinto siellä myös tutkitusti — ainakin näin väitetään ja sanotaan — on yksi korruptoituneista. Tiedetään, että Palestiinan hallinto esimerkiksi maksaa edelleenkin maksuja heille, jotka ovat surmanneet, tappaneet juutalaisia, ja maksut ovat sen mukaan, paljonko siellä on saatu juutalaisia poistettua elävien kirjoilta. Tämä tulevaisuus, miltä tilanne siellä näyttää: Eivät tainneet kummatkaan arvon herroista olla täällä, kun pidin oman puheenvuoroni, mutta päätin sen siihen, että toiveemme ja tavoitteemme on, että jokainen riippumatta kansalaisuudesta, uskonnosta tai etnisestä taustasta voisi koko tuolla Lähi-idän alueellakin elää, perustaa perheen, tehdä työtä ja kasvattaa lapsia ja että tämä voisi tapahtua rauhassa, ilman pelkoa ja ilman terrorismin uhkaa. Ja nimenomaan päätin tuon puheenvuoroni siihen, että toivottavasti tämä pian toteutuu. Gazassa asuu noin 2,1 miljoonaa henkeä, ja todellakaan siellä elinolosuhteita ei ole tällä hetkellä tai ne ovat karmeat, ja sen takia sinne tarvitaan myös pikaisesti nopeaa, hyvää jälleenrakentamista ja niin edelleen. Täytyy muistaa, että myös Israelin puolella asuu noin kaksi miljoonaa arabia, niin muslimeja kuin kristittyjäkin. Jos PLO:n määritelmää siitä, kuka on palestiinalainen, mietitään, niin he ovat aikanaan määritelleet, että palestiinalainen on se, joka on alueella asunut vähintään vuoteen 47 asti ja niin edelleen. Elikkä rajojen molemmilla puolilla asuu paljon sukulaisia, paljon tavan ihmisiä, tavan perheitä, jotka todellisuudessa — niin kuin olen sanonut — haluavat ja toivovat rauhaa, jotta voivat rauhassa elää, kasvattaa lapsia ja rauhassa nimenomaan ilman terrorismin uhkaa ja pelkoa. Tämä on varmaan, uskoisin, meidän kaikkien yhteinen toive.

Arvoisa herra puhemies! Minun täytyi pyytää vielä tämä uusi puheenvuoro ihan kollega Lindénille korjatakseni, että jos hän kuunteli edellistä puheenvuoroani, niin siinä nimenomaan sanoin, että on hyvin vaikea todellisuudessa tietää, paljonko niitä kuolleita tämän kahden vuoden aikana siellä Gazan alueella on ollut. On arvioitu, että sotilaita, näitä Hamasin taistelijoita, siellä olisi arvioiden mukaan noin 18 000—20 000 kuollut, mutta siitä, mikä on kokonaismäärä, kuinka moni Gazan alueella on kahden vuoden aikana kuollut, arviot vaihtelevat. Nimenomaan nostin esiin sen, että olisi hyvä jossakin vaiheessa tutkia tämäkin asia tarkemmin ja päästä selvyyteen. Tosiasia joka tapauksessa on, että Gazan alueella, niin kuin millä tahansa muullakin alueella, missä tahansa muussakin maassa, joka päivä kuolee ihmisiä ihan vanhuuttaan, sairauksiin ja niin edelleen. Mikä määrä on niitä, jotka ovat näin poistuneet keskuudestamme, ja mikä määrä on niitä ihmisiä, jotka on tapettu, ammuttu tai muulla tavalla tarkoituksellisesti tai sotatoimien aiheuttamana saanut surmansa, tietysti vaihtelee. Siinä mielessä en millään muotoa sanonut, että kaikki 65 000, tai mikä se määrä nyt onkaan, olisivat vain kuolleet siellä ihan vanhuuttaan. Nämä luvut, mitä sieltä Gazan terveysviranomaisten, mitkä ovat todellisuudessa Hamasin alaisia toimijoita, toimesta ilmoitetaan: mikä on niiden todellinen totuusarvo ja mikä totuus todellisuudessa on, toivottavasti jossakin vaiheessa saadaan sekin tietää. Joka tapauksessa jokainen surmaaminen tämmöisissä sotatoimissa, taisteluissa, surmansa saanut, on liikaa. Sen vuoksi toistan vielä kertaalleen, että tämä hallitus on nähnyt ja myös kristillisdemokraatit moneen kertaan ovat sitä nostaneet esiin ja painottaneet, että akuuteimpiin, tärkeimpiin asioihin pitää ensin keskittyä, ja ne ovat nimenomaan sen inhimillisen kärsimyksen lievittäminen, tappamisen lopettaminen, panttivankien vapauttaminen. Tokihan Israel on myös ottanut Gazan alueelta panttivangeikseen paljon ihmisiä. Onko siellä todellista syytä heitä ottaa, vai onko niitä sotatoimissa vain otettu, mutta sekin, että heitäkin luovutettaisiin sieltä vankiloista, on tärkeää. Tämä inhimillisen kärsimyksen lievittäminen, ruuan ja muiden tarvikkeiden perille saattaminen, kaikki tämä, on sitä akuuttia ja tärkeintä. Palestiinan tunnustaminen siinä vaiheessa, jos kriteerit täyttyvät, ja missä vaiheessa se tehdään: Suomen hallitus arvioi sitä ja tekee sitten siitä päätöksensä, mutta sen aika ei ole ollut nyt, koska kriteerit eivät millään muotoa täyty.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksessa todellakin on linja. Se on kriittisesti keskusteltu läpi useamman päivän, ehkä viikonkin aikana, mutta hallituksessa on johtajuutta, ja hallituksessa on selkeä linja. Hallitus näkee, että on akuutteja asioita, kuten esimerkiksi tappamisen ja inhimillisen kärsimyksen lopettaminen, Hamasin aseista riisuminen, panttivankien vapauttaminen ja tämän humanitäärisen avun paremman perillepääsyn takaaminen. Nämä ovat asioita, mitkä ovat käsillä olevia, akuutteja ja tärkeitä tehdä nyt. Tunnustamisen suhteen on todettu, niin kuin tässä on tullut esille niin pääministerin puheessa kuin omassa puheessanikin tuolta puhujapöntöstä, että monetkaan kansainväliset kriteerit tunnustamiselle eivät tässä vaiheessa täyty. Aika sille ei ole nyt. Mutta se, minkä takia alun perin pyysin tätä toista puheenvuoroa, oli se, kun tässä oli, että minkä verran siellä Gazassa on kuollut näitä ihmisiä. Tietysti jokainen kuolema, varsinkin siviilien kuolema on liikaa, ja se kärsimys on hirvittävä. Luvut vaihtelevat. Onko kuolleita sitten 65 000, onko niitä 80 000 tai paljonko niitä on — on tietysti vaikea tietää, mitkä ovat todelliset ja oikeat luvut. Joka tapauksessa on arvioitu, että taistelijoita olisi kuollut noin 18 000—20 000. Lapsia siellä on myös mennyt, niin taistelujoukoissa olevia kuin tietysti muitakin, näissä sotatoimissa täysin viattomia siviileitä on valitettavasti kuollut. Useastihan puhutaan, että sodassa on kuollut näin ja näin paljon ihmisiä — onko se sitten 65 000 tai 80 000. Useasti puhe tai kirjoitus kääntyy sitten vielä kriittisemmäksi Israelin suhteen, että Israel on tappanut sen 65 000. Mutta kun me katsotaan näitä kirjoituksia ja tutkimuksia, niin sieltä on nostettu myös esiin, että ovatko todellisuudessa nämä luvut sellaisia, että kahden vuoden aikana on Gazassa kuollut näin ja näin paljon ihmisiä. Toisin sanoen siellä on näitä sotilaita, taistelijoita, joita on kuollut, mutta joka maassa vuosittain myös kuolee ihmisiä tauteihin, vanhuuteen ja niin edelleen. Yleensä kai on pidetty noin yhden prosentin keskivertomäärää väestöstä, mikä vuosittain kuolee, siis ilman mitään sotatoimia tai tämmöisiä konfliktejakin. Jos me ajatellaan, että Gazassa on noin 2,1 miljoonaa ihmistä, niin eikö kahden vuoden aikana olisi sitten jo tavallaan ikään kuin normioloissakin kuollut noin 42 000 ihmistä? Siihen kun tulevat nämä taistelijat ja sitten se, minkä verran lisää, niin ehkä se oikeampi luku olisi kuitenkin, että siellä on mennyt tuhansia paremminkin kuin kymmeniätuhansia viattomia siviilejä. Toivoisin, että tämäkin jossakin vaiheessa selvitettäisiin, että päästäisiin todellakin tietämään, mikä tilanne siellä on kahden vuoden aikana ollut. Mutta tärkeintä on saada sota ja tappaminen loppumaan.

Arvoisa puhemies! Kärsimystä on paljon Gazan alueella, kärsimystä on Israelin alueella, koko Lähi-idän alueella, mutta kun tätä keskustelua on kuunnellut ja myös mediaa ja kansainvälisten järjestöjen ulostuloja on kuunnellut, myös YK:n alaisten järjestöjen määritelmiä kun on kuunnellut, niin on hämmästyttänyt kyllä moni asia. On puhuttu nälkiinnyttämisestä, on puhuttu nälänhädästä. Niin kuin tässä aiemmin todettiin, elokuussa YK:n alainen järjestö olisi todennut, että siellä Gazassa on nälänhätää. Tähän todettakoon, että varmasti siellä nälkää ja kärsimystä on, mutta jos ruvetaan katsomaan, minkälaisia kriteereitä on aiemmin käytetty silloin, kun puhutaan jonkin alueen nälänhädästä, ja minkälaiset kriteerit olivat käytössä elokuussa, niin ne ovat kyllä aika lailla erilaiset ja huomattavasti lievennetyt kriteerit. Hämmästelen, minkä takia tämäntyyppiseen toimintaan on YK:n alaisten järjestöjen pitänyt lähteä. Vielä suurempi hämmästykseni on ollut, kun puhutaan kansanmurhasta. Tänäkin iltana tässä salissa on moneen moneen kertaan nostettu esiin ja syytetty Israelia kansanmurhasta. Me tiedetään, jos me katsotaan historiaa taaksepäin, että siellä on tunnettuja karmeita kansanmurhia: natsi-Saksan aikana kaksi kolmasosaa juutalaisista tapettiin tai Ruandan kansanmurhassa sadan päivän aikana 800 000 tutsia tapettiin. On sanottu, että ehkä jopa 70 prosenttia tutseista tapettiin. Tämä YK:n alainen niin sanottu riippumaton tutkijaryhmä, joka nyt syyskuussa on antanut päätelmänsä, että Gazassakin Israelin toimesta toteutettaisiin kansanmurhaa, on sellainen, johon voi kuka tahansa liittyä. Tälle alustalle, joka kerää niin sanottuja tutkijoita, kuka tahansa voi liittyä, ja vain pieni osa tähän ryhmään liittyneistä on tullut mukaan tähän lausuntoon, jonka ryhmä on antanut. Lausunnon sisältö: Historiassa kautta vuosikymmenten kansanmurhalla me on ymmärretty tilannetta, jolloin jotakin kansaa tai etnistä kansanryhmän osaa tarkoituksellisesti, määrätietoisesti, massamaisesti murhataan, mutta tämä määritelmä on tämän niin sanotun riippumattoman tutkijaryhmän toimesta muutettu. Sieltä on tämmöinen massamainen, tarkoituksellinen, määrätietoinen jonkun kansan tai kansanosan murhaaminen jätetty pois, ja riittää, että tapetaan, ja sitten muutama muu kriteeri. Kun kuuntelin viime viikon keskiviikkona A-studiossa keskustelua näistä tämän ryhmän kriteereistä, niin mietin, että jos näillä kriteereillä mennään eteenpäin, niin mikä aseellinen selkkaus, missä tulee ihmisuhreja, missä joitakin tapetaan, voidaan jättää kansanmurhakriteerin ulkopuolelle. [Aki Lindén: Sittenhän siellä on kaikki hyvin!] Ajattelen niin, että kun kansanmurhia on tehty, niin mielestäni se on niin raakalaismaista ja massamaista, että sen kriteerin tai tämmöisen nimityksen käyttämisessä pitäisi olla todellakin kriittinen. Jos ja kun Israel pyrkii eliminoimaan terroristijärjestöä ja sen jäseniä Gazasta, niitä jäseniä, jotka siellä kahlitsivat omia kansalaisiakin, niin ei tällainen toiminta täytä millään muotoa kansanmurhan kriteerejä, ei ainakaan niitä, mitkä ovat vuosikymmenten aikana olleet käytössä. [Aki Lindén: Eli 65 000 terroristia on tapettu siellä?]

Arvoisa rouva puhemies! Valtavasti inhimillistä kärsimystä, viattomien kuolemia. Hamas hyökkäsi kaksi vuotta sitten lokakuun 7. päivä Israeliin, tappoi yli 1 200 ja vei Israelista panttivangeiksi 250 henkilöä. Sen jälkeen raketteja ja ohjuksia on lentänyt suunnalta ja toiseltakin. Sotaa on käyty Gazassa, jossa Israel raskain toimin yrittää eliminoida Hamas-taistelijoita ja saada viimeiset 48 panttivankia takaisin kotiin. Hamas taistelee siviilien keskuudessa, käyttää sairaaloita, kouluja, tavallisia asutuksia ja valtavaa tunneliverkostoa tukikohtinaan, käyttää häikäilemättömästi siviilejä kilpinään ja rekrytoi nuoria, jopa lapsia taisteluihin. Valtava tragedia. Palestiinan tunnustamisen sijasta nyt tuleekin keskittyä ponnisteluihin välittömän tulitauon saavuttamiseksi, panttivankien vapauttamiseksi ja humanitaarisen avun tehokkaammaksi perille saattamiseksi. Hamas on saatava riisuttua aseista, ja neuvotteluja tilanteen rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi tulee edistää. Gazassa on valtava, raastava tragedia. Sen me kaikki tiedämme, mutta kuinka moni on ymmärtänyt, että Gazan tragedia on Hamasin strategia? Hamasilla ei ole ollut tarkoituskaan laskea aseita, eivätkä Gazassa asuvien vetoomukset taisteluiden lopettamiseksi, inhimillisen kärsimyksen lopettamiseksi ole vaikuttaneet Hamasin johtoon. Tämän olisi pitänyt käydä kaikille selväksi viimeistään viime päivien aikana, kun CNN:n tekemä Hamasin johtaja Ghazi Hamadin haastattelu on levinnyt mediassa. Siitähän myös Helsingin Sanomat kirjoitti viime perjantaina. Tuon johtaja Hamadin mukaan kahden vuoden takainen terrori-isku on avannut kultaisen momentumin, jolla heidän 77 vuoden pituinen tavoitteensa saada maailman maat kääntymään Israelia vastaan on saatu toteutettua. Emme laske aseita, ja terrori-iskuja voidaan tehdä uudelleen ja uudelleen, tuo johtaja on sanonut. Hamasin ja laajemmin muslimiveljeskunnan tavoitteena ei ole kahden valtion malli vaan yhden valtion malli, jossa Israel hävitetään ja juutalaiset tuhotaan tai ajetaan ikiaikaisilta asuinalueiltaan kokonaan pois. [Anne Rintamäki: Juuri näin!] Monet arabimaat eivät alkuaankaan hyväksyneet vuonna 48 perustettua juutalaisvaltiota alueelle, eivätkä ne edelleenkään sitä hyväksy. Vain kuusi arabivaltiota on tunnustanut Israelin, tosin neuvottelut useampien muiden Arabivaltioiden kanssa jatkuvat. Emme halua antaa minkäänlaista tukea sille, että brutaalin terrori-iskun ja viattomien tarkoituksellisen tappamisen ja vangeiksi ottamisen kautta voidaan viedä minkään maan, ei myöskään Palestiinan tunnustamista eteenpäin. Jo vuosikymmeniä sitten kansainvälisesti on sovittu Montevideon kriteerit, joiden perusteella voidaan tunnustaa valtio. Nämä kriteerit eivät toteudu. Samoin koko eduskunnan hyväksymässä ulko‑ ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa linjataan, että ratkaisun täytyy perustua kansainvälisten linjausten mukaiseen ja molempien osapuolten neuvottelutulokseen. Gazassa on valtavasti inhimillistä kärsimystä. Alueille on toimitettu paljon humanitaarista apua. Väkilukuun nähden apua on toimitettu sinne moninkertainen määrä esimerkiksi Sudaniin annettuun apuun verrattuna. On traagista, että Hamas on varastanut YK:n raportoinnin mukaan suuren osan tuosta avusta ja myynyt tuotteita korkealla hinnalla. Monella tapaa Hamas lisää Gazan ihmisten kärsimystä. Niin kuin on moneen kertaan sanottu, Hamas on riisuttava aseista ja valtaa pitävien joukosta kokonaan. Monet Gazassa ovat kritisoineet Hamasia ja vedonneet Hamasin johtoon taistelujen ja kärsimysten lopettamiseksi. Mielenosoituksiakin Gazassa on järjestetty. Hamasin kritisointi ja vastustaminen on kuitenkin suuri riski. Hiljakkoin julkisuuteen tuli, kuinka Hamas toteutti julkisen teloituksen. Israelin puolella on myös paljon mielenosoituksia, myös kritiikkiä omaa hallitusta ja sen toimia kohtaan. Vaaditaan kaikkien panttivankien kotiuttamista, tulitaukoa ja myös Gazassa asuvien kärsimysten lopettamista. Lähi-idän ainoassa demokratiassa Israelissa kansalaisten mielenosoitukset ja oman hallituksen tiukkakin kritisointi ovat mahdollisia. Arvoisa puhemies! Rauha syntyy, kun inhimillisyys voittaa vihollisuuden. Jo vuosikymmeniä sitten Golda Meir totesi: ”Rauha tulee, kun arabit rakastavat lapsiaan enemmän kuin vihaavat meitä.” Toiveemme ja tavoitteemme on, että jokainen — [Puhemies koputtaa] jokainen riippumatta kansalaisuudesta, uskonnosta tai etnisestä taustasta — [Puhemies koputtaa] voi koko Lähi-idän alueellakin elää, perustaa perheen, kasvattaa lapsia ja tehdä työtä rauhassa, [Puhemies koputtaa] rauhassa ilman pelkoa ja ilman terrorismin uhkaa. Toivottavasti tämä toteutuu pian.

Arvoisa rouva puhemies! Gazassa on valtavasti inhimillistä kärsimystä. Viattomia ihmisiä kuolee ja kärsii tuolla alueella. Kärsimystä on myös Israelin puolella. Tämän inhimillisen kärsimyksen, siis inhimillisen kärsimyksen, lievittämisen ja tappamisen lopettamisen pitäisi olla kaiken toiminnan kärjessä. Tähän olisi panostettava. Sen sijaan täällä käytetään aikaa ja toistetaan ja toistetaan jonkun muodollisen Palestiinan tunnustamisen perään. Kyllä, kaikelle on aikansa, mutta tässä vaiheessa akuutti tarve on inhimillisen kärsimyksen ja tappamisen lopettaminen. Palestiinan on tunnustanut jo yli 150 maata. Tunnustaminen ei kuitenkaan ole lievittänyt sitä inhimillistä kärsimystä alueella. Se ei ole tuonut sitä tarvittavaa humanitaarista apua kaikille sitä tarvitseville. Se ei ole tuonut myöskään edellytyksiä esimerkiksi kollegoille, lääkäreille, heidän normaaliin toimintaansa alueella. Minä toivon, että me etenemme siinä järjestyksessä kuin kaikista akuuteinta on. [Puhemies koputtaa] Inhimillisen kärsimyksen ja tappamisen lopettaminen on se asia.

Arvoisa rouva puhemies! Olemme tänään tekemässä tärkeän päätöksen Ottawan sopimuksesta irtaantumisesta. Kannatamme sitä. Se on vastuullinen ja oikea päätös, jotta saamme jatkossa puolustusarsenaaliimme tärkeän lisän, jalkaväkimiinat tarvittaessa käyttöömme. Meillä on todella 1 340 kilometriä yhteistä rajaa aggressiivisesti toimivan naapurin kanssa. Tässä salissa on jo useaan kertaan toistettu sitä, että jalkaväkimiinat ovat nimenomaan puolustusase, jota käytetään vain sotilaallisessa kriisissä ja tarkoin määritellyllä ja huolellisesti merkityllä alueella, jolla siviilit eivät liiku. Puolustusvoimat eivät koskaan kannattaneet jalkaväkimiinoista luopumista. Puolustusvoimat kannattaa Ottawan sopimuksesta nyt irtaantumista ja jalkaväkimiinojen sodan aikaista vastuullista käyttöä. Uskon, että meidän kaikkien syvä toive, harras pyyntö ja rukous on se, että jalkaväkimiinoja ei todellisuudessa, käytännössä tarvitsisi koskaan käyttää vaan rauha ja rauhanomainen elo säilyisivät myös meidän rajoillamme. Uskomme ja toivomme, että jokainen meistä osaltamme teemme vahvasti työtä sen puolesta, että rauha todella säilyy meidän rajoillamme ja että rauha tulee sinnekin, niihinkin pesäkkeisiin, missä sotaa tällä hetkellä käydään. On tärkeää myös alleviivata sitä, että Suomi todella haluaa ja jatkaa myös kansainvälistä humanitaarista työtä, myös tärkeää miinanraivaustyötä. Kannatamme Ottawan sopimuksesta irtaantumista. Se on vastuullinen päätös.