Ville Skinnari

Arvoisa puhemies! Aivan oikein molemmat teistä nostivat esille EU:n ja Euroopan merkityksen kansainvälisesti. Samaan aikaan kuitenkin maailmassa ajetaan viiden suuren, G5:n, yhteistyötä: Yhdysvallat, Kiina, Venäjä, Intia, ehkä Saudit, ehkä Japani. Samaan aikaan kysymys kuuluu, miten EU sitten voisi olla vahvempi, ja tämä on kysymykseni teille molemmille: mitä Euroopan unionin tulisi pitkällä aikavälillä tehdä, jotta meidän roolimme olisi vahvempi, tehokkaampi ja kaiken kaikkiaan kestävämpi? Toinen kysymykseni liittyy toki pienten ja keskisuurten maiden yhteistyöhön laajemmin tässä maailmanjärjestyksen muutoksessa, koska se on jo tapahtunut, se ei ole tulossa. Miten tätä tulisi Suomen viedä eteenpäin? Ja kolmanneksi lähetystöverkko ja YK:n turvaneuvoston jäsenyys: Pakistan, Egypti ja Indonesia ovat ne gatekeeperit, [Puhemies koputtaa] jotka tulevat tekemään isoa roolia. Miksi te poukkoilette ja lopetatte Islamabadin, kun se on juuri avattu?

Arvoisa puhemies! Kun täällä kysyttiin ratkaisuja ja ideoita, niin tässä nyt kolme sellaista: Taustaksi se, että jos katsoo eurooppalaista pankkijärjestelmää, Yhdysvaltoja, Kiinaa ja koko maailmaa, niin kyllähän meidän pankkijärjestelmä on jäänyt vähän sinne viime vuosisadalle, ja muualla tehdään joukkovelkakirja-, bond-tyyppisiä, ratkaisuja aivan eri tavalla. Dynamiikka on aivan erilaista. Mekin voimme sen tehdä. Talousvaliokunta voisi vaikka pyytää OECD:n asiantuntijat kertomaan, miten se tehdään. Arvoisa puhemies! Toinen asia on tietysti oma pääoma. Miten saadaan se oma pääoma ja vieras pääoma sillä tavalla kasaan? Silloin tietysti pitäisi olla Finnveralla niitä työkaluja, jos ja kun halutaan tehdä lainakelpoisia päätöksiä, ja sitten sitä ammattiapua niille maatalousyrittäjille, ja kaikille yrittäjille, jotta on sellainen kestävä rahoitussuunnitelma, joka kelpaa. Ja kolmanneksi tietysti kilpailu: halutaan tänne norjalaisia, ruotsalaisia, tanskalaisia. Kyllä pankkialallekin pitää saada kilpailua. [Puhemies koputtaa] Kyllä tässä nyt on finanssialakin mennyt samoilla sävelillä sieltä 90-luvulta saakka.

Arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Eestilälle. Tämä on ollut todella hyvää keskustelua. Tietysti pitää muistaa, että pankit ovat liikelaitoksia, totta kai miettivät riskejä, ja niinhän valtiollistenkin toimijoiden pitää tehdä, mutta kuitenkin siinä huomata se heidän erityistehtävänsä. Vähän ehkä oudoksun sitä, jos tähän tuodaan yksityinen sektori ja markkinakapeikot samaan keskusteluun. Silloin tietysti pitää viisaasti katsoa, millaisia rahastoja tehdään. Kysymykseni kuuluukin ehkä laajemmin tähän suomalaiseen yritysrahoitukseen. Oma huomioni maailmaltakin on ollut se, että suomalaisen yrityksen on vaikea saada vientirahoitusta Finnveralta, toisin kuin vaikka saksalaisen, brittiläisen tai ranskalaisen. Tässä on usein kyse kymmenen vuoden, jopa 20 vuoden miljardikaupoista, ja silloin puhutaan kriittisistä mineraaleista, kriittisistä teknologioista. Miksi tämä on meillä niin vaikeaa? Vastaus on usein ollut, että no kun siellä maailmalla on riskejä. [Puhemies koputtaa] Kyllä, maailmalla on riskejä, mutta meidän tehtävä on hallita niitä riskejä.

Puhemies! Finnvera ja tietysti muutkin erityisrahoitusyhtiöt ovat olleet keskeisessä roolissa. Jos mennään vähän sinne 90-luvulle, niin kyllähän silloin Kera ja muut yhdessä nostivat Suomen, tekivät juuri sitä, mistä kollegat puhuvat eli täydensivät markkinakapeikkoja. Mutta miksi Finnvera nykyisin käyttäytyy kuin liikepankki? Se odottaa liikepankin päätöstä ja seuraa sitten vasta, jos liikepankki etenee. Ei se näin ennen ollut. Tosin Teollisuussijoitus on aivan samanlainen toimija. Ja sitten me täällä ihmettelemme, miksi maakunnat seisovat, kyntävät ja ovat syvällä suossa. Joten, arvoisa puhemies, kyllä tämä ongelma tiedetään, mutta olen ihmetellyt jo pitkään, miksi toiminta ei muutu — valitettavasti vastuuministeri ei ole paikalla — mutta se on aika yksinkertaista muuttaa. [Puhemies koputtaa] Oman pääoman ehtoinen juniorilainatuote tehtiin jo Sipilän hallituskaudella talousvaliokunnan myötävaikutuksella. Keinoja kyllä on.

Arvoisa puhemies! Arvoisa edustaja, kaikki tämä kuulostaa tietysti erittäin kauniilta, että pilotoidaan, kokeillaan, viedään käytäntöön hyvinvointialueille, mennään yritysten kanssa ja mennään tekemään yhteisiä innovaatioita, mutta miksi tämä systeemi ei ole toiminut viimeisen kymmenen vuoden aikana, tai 20 vuoden aikana? Tämä on 90-luvulla toiminut, ja me eletään vieläkin sitä 90-luvun maailmaa näissä meidän järjestelmissä. Tämä on paljon isompi remontti, mikä tarvitaan — ja tämä ei ole Sitran vika — koko meidän ajattelutavassa, jotta syntyy jotain tuloksia. Jos me katsotaan meidän kärkiyrityksiä, paljonko ne käyttävät rahaa tutkimukseen ja kehitykseen verrattuna vaikka ruotsalaiseen Spotifyhin, joka käyttää puolet liikevaihdosta tutkimukseen ja kehitykseen, niin miten me voidaan kilpailla tai puhua teknologian ja tekoälyn hyödyntämisestä, jos meidän panokset ovat murusia? Miten Sitra vaikuttaa siihen, että Suomessa lopetetaan investointi seiniin ja aletaan investoimaan oikeasti osaamiseen? Nämä ovat niitä isoja systeemitason kysymyksiä — jotka lähtevät muuten myös sieltä hyvinvointialueilta. Mutta kaikkea tätä on tehty viimeiset vuodet, ja nyt ihmetellään, kun tuottavuus ei ole kasvanut, vienti ei vedä, talous ei kasva ja työttömyys on ennätyslukemissa. On hyvä, jos Sitra ottaa tästä kaikesta kopin, mutta myös maan hallitus voisi tunnustaa nämä tosiasiat ja tehdä nyt tällä hallituskaudella jo ne muutokset siellä TEMin alaisissa toimijoissa, niitäkin on aika monta, joilla kaikilla on eri tavoitteet. Jos kaikilla on eri tavoitteet, miten voi syntyä yhteistä tekemistä? Kuinka kauan Suomella tähän on varaa? Hyvä, että Sitra näyttää esimerkkiä — kiitos siitä.

Arvoisa puhemies! Sitra on meille suomalaisille iso asia, ja kuten kollegat tässä totesivat, paljon hyvää on tehty. Ehkä tässä nyt tänään selkein viesti on, että palataan sinne perusasioiden äärelle, niin kuin oikeastaan kaikessa nyt pitää ajatella perusasioiden kautta. Haluan kuitenkin korostaa sitä tosiasiaa, että kyllähän Sitran ja kaikkien tällaisten ajatushautomoiden rooli on nyt erittäin haastava. Maailma on muuttunut valtavasti. Tässäkin puhutaan kauniita sanoja skaalaamisesta ja kehittämisestä, mutta mikä se todellisuus maailmassa on, ja mitkä ne meidänkin luvut ovat talouskasvun tai skaalaamisen osalta viime vuosina tai vuosikymmenenä? Ne ovat erittäin erittäin huonot. Ne ovat käytännössä nolla. Eli siinä mielessä haastan kyllä meitä kaikkia, että Sitrakin tekee valintoja niin, että syntyy oikeasti jotain skaalattavaa ja syntyy oikeasti jotain konkreettista, ja tekee sitä perustehtävää, mihin se on aikanaan perustettu. Eikä tämä koske vain Sitraa, vaan tämä koskee kaikkia muitakin eri ministeriöiden alaisia toimijoita ja eduskunnan alaisia toimijoita. Nyt viimeistään tämän laman keskellä on kaikkien syytä katsoa totuutta silmiin: jos ei tuloksia tule, pitää tehdä muutoksia ja sitten käydä läpi ne muutokset, tuovatko ne tuloksia. Siinäkin mielessä tämä data- ja tekoälykeskustelu kaikkiaan vaatii vähän laajemman keskustelun siitä, kenellä se todellinen valta on, mihin se maailma on menossa ja missä Suomi todella luo arvoa. Eli toivotan kaiken tämän tervetulleeksi, mutta haluan myös käydä sitä keskustelua tässäkin salissa, miten Suomi tästä suosta nousee.

Arvoisa puhemies! Suomi on aina nojannut kansainväliseen oikeuteen, monenkeskiseen järjestelmään ja ihmisoikeuksiin, ja siksi välillä meidän ehkä pitää kysyä, mitä meistä nyt puhutaan maailmalla, kun me käyttäydymme hallituksen toimesta niin kuin me käyttäydymme. Aika moni kollega kysyy kauempaa ja lähempää, että miksi Suomi on kaksoisstandardien maa. Me tuomitsemme yhtäältä muualla mutta emme toisaalla. Tämä näkyy meidän kansainvälisessä maineessa, ja kyllä te, arvoisa hallitus, aika kovassa paikassa olette siellä YK:n yleiskokouksessa, koska Suomen pitkä linja on aina ollut kansainvälinen oikeus ja sen tunnustaminen. Arvoisa pääministeri, Suomen hallituksen lisäksi te johdatte myös Suomen EU-politiikkaa. Ja jos joku tässä on ollut hampaaton, niin se on Euroopan unioni. Nimittäin sieltä työkalupakista löytyy paljon enemmän kuin mistä te nyt edes puhutte: kaupasta, pakotteista, yhteistyösopimuksista. Mitä te oikeasti aiotte tehdä EU-tasolla ja koska, jotta tämä saadaan päätökseen?

Arvoisa puhemies! Edustaja Lyly puhuu aivan oikein tuottavuudesta, mutta jos nyt katsotaan sitä tuottavuuskehitystä, missä Suomi on ollut jo pidemmän aikaa, ja niitä syitä, mitä sen takana on verrattuna ihan vaikka länsinaapuriin Ruotsiin, niin kyllähän meillä on panostettu seiniin, kun muualla on panostettu osaamiseen. Ja se, mitä politiikkatoimia sille voi tehdä edes parlamentaarisesti, on äärettömän hyvä kysymys, jos meidän asenne ei ole sellainen, että me oikeasti uskallamme luoda uutta. Minun mielestäni tämä kauppasopimuksen tilanne tavallaan heijastaa sitä meidän henkistä ilmapiiriä. Tämähän on pitkälle ilmapiiriongelma. Sen sanottuani tietysti on pakko todeta se, että suomalaiset yritykset käyttävät suhteessa paljon vähemmän tutkimus- ja kehityspanostuksia kuin verrokit, puhumattakaan globaalista kilpailusta, missä jotkut käyttävät jopa puolet liikevaihdosta tutkimukseen ja kehitykseen. Ei tarvitse kuin mennä katsomaan ruotsalaista alustayhtiötä, puhumattakaan kiinalaisista teknologiayhtiöistä. Arvoisa puhemies! Olisi kaivattavaa, että tässäkin salissa joskus puhuttaisiin tästä kokonaisuutena. Me puhumme nyt ihan oikein turvallisuudesta, me puhumme taloudesta, sitten me puhumme välillä jopa kauppapolitiikasta ja tutkimuksesta ja kehityksestä, mutta kyllähän tämän päivän maailmassa näitä asioita viedään kokonaisuuksina eteenpäin. Jos me jatkamme tätä siilomaista lähestymistä, että me yritämme ratkaista ongelmia — turvallisuuden, talouden tai kaupan ongelmia — siellä yhdessä poterossa, niin me emme koskaan pääse maaliin. Ja eniten huolissani minä olen Suomen panostuksista uusiin teknologioihin, koska tämä on viimeinen hetki herätä Brysselissä tai Helsingissä siihen, että me ollaan jo rengin roolissa eikä niin että me oltaisiin tulossa rengin rooliin. Eli kun täälläkin puhutaan soterahoista ja koulutuksesta, niin kannattaisi mieluummin olla isäntä kuin renki, kun käytämme niitä yhdysvaltalaisia tai muunmaalaisia ohjelmistoja.

Arvoisa puhemies! Tästä on oikeastaan hyvä jatkaa, koska jos nyt katsoo tätä Chilen tilannetta ja kauppaamme siellä, niin tämän sopimuksen myötä odotetaan, että EU:n vienti Chileen lisääntyisi jopa neljällä ja puolella miljardilla eurolla. Kun otetaan sitten tämä isompaan kontekstiin — Mercosur-maat, eli Brasilia siellä suurimpana ja muun muassa Argentiina, otetaan Intia, katsotaan vaikka Afrikan manteretta, Lähi-itää tai Persianlahden aluetta — niin kyllä meidän kilpailevat kauppakumppanit, Yhdysvallat etukenossa ja Iso-Britannia, tekevät nyt täysillä töitä, että he tekevät kahdenvälisiä järjestelyitä. Niin että kyllä meillä on suomalaisina oikeus odottaa Euroopan unionilta enemmän, ja sanon tietysti entisenä vastuuministerinä sen, että kyllä meillä on osaava joukkue Brysselissä tekemään näitä sopimuksia, mutta hekin tarvitsevat poliittista mandaattia ja poliittista ohjausta. Sitten kun katsotaan Japania ja Koreaa, niin ne ovat sinänsä menestystarinoita, Australia on tullut mukaan, ja Uusi-Seelanti on olemassa. Tämä peli on nyt tosi kovaa, ja en tiedä, ymmärretäänkö me, miten kovaa se on. Siinä mielessä edustaja Lyly oli aivan oikeassa, että se on hyvä, että me seuraamme Yhdysvaltoja ja me puhumme Yhdysvalloista, mutta katsokaa meidän kaupan lukuja tällä hetkellä Yhdysvaltojen kanssa: siellä on, kuulkaa, ihan iso miinus, ja tämä kaikki alkoi jo ennen Trumpia. Eli kaikesta tästä jäänmurtajahypetyksestä ja muusta meidän pitäisi tulla nyt todellisuuteen ja rakentaa suomalaisille jotain sellaista, mikä on oikeasti uskottavaa ja konkreettista ja uskaltaa mennä vähän kauemmaskin uusille markkinoille, koska muuten se pääministeri Orpon tulostaulu näyttää nollaa vielä seuraavanakin vuonna, kuten se tulee tämänkin vuoden näyttämään.

Arvoisa puhemies! Kauppapolitiikka on ollut paljon otsikoissa ja syystäkin, ja siksi ehkä hieman huolissani katson tätä puhujalistaa, puhumattakaan asian esittelystä, että taidan olla ainoa puheenvuoron pyytänyt henkilö. Mutta hyvä näin. Kun puhutaan Euroopan unionista, niin tietysti kauppapolitiikka ja ylipäätään yhteistyösopimukset eri puolilla maailmaa ovat olleet keskeinen osa eurooppalaista, kansainvälistä yhteistyötä, ja niin se on nyt Chilenkin osalta. Eli tämä laajennettu puitesopimus on sinänsä hieno asia, ja on hyvä asia, että se etenee. Mutta, arvoisa puhemies, ehkä Suomi ja Euroopan unioni kaipaisivat enemmänkin keskustelua siitä, mitä me nyt tässä maailmantilanteessa tavoittelemme, miten muuten me käyttäydymme kauppasopimusten osalta, mitä me haluamme, mikä meidän kunnianhimon taso on. Eli jos nyt katsoo globaalia taloutta, kasvua, niin kyllähän tässäkin salissa toivoisi, että me keskustelisimme esimerkiksi Intiasta, Intian kauppasopimuksesta, Mercosurista, jota itsekin olin ajamassa ministeriaikana, mutta se törmäsi kahteen kolmeen eurooppalaiseen pääkaupunkiin. Eli kaiken kaikkiaan kyllähän Euroopan unioni on menettänyt sen, missä me joskus olimme maailman parhaita, eli tekemään sopimuksia, edistämään sopimuspohjaista maailmaa. Samaan aikaan ehkä tämä meidän tapamme tehdä näitä sopimuksia on vähän jäänyt sinne viime vuosituhannelle. Käytän nyt vaikka sitä Intiaa esimerkkinä, että jos ja kun me teemme vain perinteistä kauppapolitiikkaa Brysselistä käsin, jonka mandaatti se on, niin entä sitten se eurooppalainen huoltovarmuus, strateginen autonomia. Ajatellaan nyt vaikka lääketeollisuutta: kuinka monta lääketehdasta meillä on Euroopassa, jotka pystyvät vastaamaan vaikka kriiseihin tai edes normaaliolojen vaateisiin? Viittaan vähän tuohon äskeiseenkin keskusteluun. Tätä keskustelua käydään todella vähän. Miten EU:n tulisi sitten muuttua, kehittyä? Tällaista keskustelua tietysti toivoisin Orpon hallitukselta, vastuuministereiltä, mutta laajemminkin suomalaiselta yhteiskunnalta, koska ennen me Pohjoismaat näytimme tietä ja meillä oli ajatuksia, edelläkävijyyttä, oli kyse sitten hyvinvointivaltiosta, työmarkkinoista tai ylipäätään kestävästä kauppapolitiikasta globaalisti. Toinen esimerkki on Mercosur-maat. Tätäkin on vuosikymmeniä tehty, ja aina se on jäänyt jostain kiinni, ja nyt tietysti iloksemme tämä taas kerran näyttää etenevän, toivottavasti näin, koska jollei EU saa uusia markkinoita, niin me käperrymme, supistumme, aivan kuten Suomen talous tällä hetkellä. Arvoisa puhemies! Petteri Orpon hallitus puhuu paljon taloudesta, puhuu paljon talouskasvusta, mutta tietysti tarvitaan aika paljon faktojen tarkistusta, jos lähdetään nyt katsomaan, mistä se kasvu on tulossa tai mistä se olisi tulossa. Siksi Suomen pitäisi yhdessä kumppaneidensa kanssa ihan uudella tavalla katsoa näitä eurooppalaisia kumppanuuksia, EU:n kumppanuuksia. Ei riitä enää se, että me odotamme täällä reaktiivisesti, että voi kun se Bryssel nyt tekisi jotain. Ursula von der Leyenin johtama komissio matkusti muun muassa Intiaan kokonaisuudessaan, joten olettaisi, että sieltä on jotain tuliaisia tuotavana, muuta kuin se, että sopimuksia pitäisi saada aikaan. Samalla Euroopan unioni voisi viestittää Yhdysvalloille, että hei, me teemme itse, meillä on visio, me olemme globaali toimija ja meidän kanssamme kannattaa neuvotella, koska me aiomme kasvaa ja vahvistua. Tällaista aika vähän kuulee, valitettavasti, täällä Suomessa tai muuallakaan Euroopassa. Arvoisa puhemies! Tietysti se, että meitä on täällä nyt näin vähän paikalla — ja en tiedä, aikooko joku muu edustaja tästä puhua — ehkä viestittää myös siitä, että samaan aikaan kun me puhumme kansainvälisen kaupan ja kasvun merkityksestä, niin ehkä nyt ainakin substanssivaliokunnan, talousvaliokunnan, ja suuren valiokunnan kannattaisi harkita näiden asioiden käsittelemistä vaikka omana asiana. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, Suomi on oikeusvaltio, ja meidän jos kenen tulee pitää kiinni sopimuksista, kansainvälisistä sopimuksista ja kansainvälisestä oikeudesta. Se on aina pienen maan etu. Pohjoismaista Norja on edennyt ja tunnustanut Palestiinan, kuten myös Ruotsi, meidän lähimmät kumppanit, joten kysyn vielä teiltä: miksi Suomi ei voisi edetä? Lisäksi kysyn: Miten Suomen humanitäärinen apu? Oletteko te valmis lisäämään sitä tässä tilanteessa, kun tarve on suunnaton? Onko hallitus valmis kutsumaan niitä lapsia tänne sairaalaan? Tätä esitin jo aiemmin, en ole saanut vastausta. Aiotteko te toimia? Ja, arvoisa pääministeri, te olette eurooppalainen päämies. EU:lla on paljon työkaluja: kaupan työkaluja, kehityspolitiikan työkaluja, humanitäärisiä työkaluja, diplomatian työkaluja. Mikä teidän viesti on teidän eurooppalaisille kollegoille? Millaisen ratkaisun te haluatte?

Arvoisa puhemies, ärade talman! Maailma on tosiaan muuttunut, ja tämä uusi maailma vaatii myös meiltä täällä eduskunnassa ehkä uudenlaisia tapoja tehdä asioita. Sen takia minä olen ehkä vähän kyseenalaistanutkin tätä selontekokulttuuria kaiken kaikkiaan — eikä se liity vain tähän teollisuuspoliittiseen selontekoon — koska ne eivät mitenkään edes voi elää tässä ajassa. Arvoisa puhemies! Kuten tänään on puhuttu, niin positiivinen pitää olla. Nytkin eilen iloittiin, että vienti on lähtenyt kasvuun, ja minä oikein pysähdyin, että mistäköhän se tulee, koska minä en nähnyt sille mitään syytä, mutta sitten minä ymmärsin, että tasan vuosi sitten olivatkin muuten nuo lakot, eli tietysti nollasta on tultu ylöspäin. Tämäkin kertoo sen, että joskus on pakko katsoa niitten uutisten taakse, missä me oikeasti olemme. Me Suomessa puhutaan paljon valtiontaloudesta mutta aika vähän kansantaloudesta, ja minusta tämä on tänään hyvä keskustelu, niin kuin edellä puhunutkin sanoi, että yritetään kasvattaa sitä bkt:tä. Minäkin toivotan datakeskukset aina tervetulleiksi, jos niistä oikeasti syntyy jotain lisäarvoa, mutta toistaiseksi sitä ei ole pystytty näyttämään. Tähän liittyen, kun puhutaan nyt geopolitiikkaa ja logistiikkaa, minä mainitsin tuossa jo äsken, että on vain lisätty näitä logistiikan ja satamien ja väylien kustannuksia, ja se on pois kilpailukyvystä. Samaan aikaan tämä selvitys ei mitenkään tuo esille esimerkiksi itä—länsi-liikennettä Ruotsiin ja Norjaan, sitä, miten tulee joitain isoja strategisia avauksia, jotka kiinnostaisivat globaalia teollisuutta, miten Eurooppaan pääsee, vaikka selvitys tosin mainitsee sanan logistiikka. Miten tämä selvitys liittyy vaikka Risto Murron työryhmään, jota odotettiin pitkään ja paljon? Tuleeko tästä joitain yhteisiä toimenpiteitä? Kello käy. Milloin tämän kauppasodan keskellä TEMin ja UM:n yhteinen Team Finland ‑malli alkaa toimia, ja miten se noteeraa tämän maailman muutoksen? Eli se, miten tästä syntyy konkretiaa, on oikeastaan minun kysymykseni, koska jos on strategia, selonteko, niin siihen kuuluvat myös toimenpiteet ja tavoitteet. Ja edelleen toistan sen, että minun mielestäni tämä on varmaan edunvalvojien tekemä paperi, mutta jos ajattelee suomalaisia suuria yrityksiä, keskisuuria, pienempiäkin, niin jos minä katson nyky-Nokiaa, se on edelleen puolet meidän tki:stä, työllistää tuhansia ihmisiä. Sen voisi tuplata. Mutta kuinka paljon esimerkiksi nyt Oulun tai Tampereen osalta tällä selonteolla todetaan, että hei, nyt meidän pitää panostaa, jotta me ollaan edelleen maailman johtavia? Kysymyksessä on kuitenkin meidän ainoa systeemitason globaali menestyjä, joka pelaa ihan omassa kokoluokassaan edelleen. Ja sitten tämä Teollisuussijoituksen ja Finnveran roolien toistaminen: kyllä se pk-yrittäjä Seinäjoella miettii, mitä mä sillä Teollisuussijoituksella teen, en mä oo myymässä mun firmaa vaan tarviin pankista rahaa, lainaa. Kun pääomasijoittaja edellä mennään sanomaan, että hei, me muutetaan ja kehitetään Suomen teollisuuspolitiikkaa, niin näillä skaalautumisluvuilla per vuosi kyllä aikamoisen loikan saa Tesi tehdä yhdessä yksityisen sektorin kanssa. Ja Finnverankin pitäisi ymmärtää se oma roolinsa erityisyhtiönä eikä liikepankkina. Se palaute on aika julmaa, mitä tulee vientitakuista tai ylipäätään siitä, että nyt tarvittaisiin kumppania, joka auttaisi. Edelleen Suomi yrittää kasvaa organisaatiot edellä, ei ratkaisut edellä. Arvoisa puhemies! Koronan keskellä me perustettiin ulkoministeriössä vientinyrkki, joka me tehtiin vain ja ainoastaan yhdessä yritysten kanssa. Mentiin sinne, missä on kasvua, luottamusta, kauppaa ja erityisesti luottamusta, ja sitähän maailma nyt kysyy. Ei sitä tehty selvityksillä tai työryhmillä vaan sillä, mitä yritykset halusivat, että nyt tehdään. Ja puhemies, pohjoismainen yhteistyö puuttuu tästä täysin. Yhteiset investoinnit, yhteinen energiainfra, verkot, Nokian ja Ericssonin mahdollinen yhteinen tki — sillä on globaalistikin merkitystä. Esimerkiksi minä matkustin paljon pohjoismaisten ministereiden kanssa. Miksi? Me ollaan yhdessä maailman kymmenenneksi suurin talous, ja meillä jos kenellä on luottamusta. Eli kyllä tässä pitäisi hakea nyt sitä luottamuksen koalitiota, ottaa G7-maista Japani, Korea, Kanada — ne ovat meidän todellisia ystäviämme, joihin voidaan luottaa. Eli puhemies, näihin kysymyksiin tämä ei vastaa. Mutta toivoa on. Saksa alkaa nousta, luottamus kasvaa. Minä toivon, että nyt ulkoministeriö ja TEM laittavat ihmiset maailmalle sinne, missä sitä luottamusta ja kasvua on. Niin teki Tanska ja niin teki Irlanti meidän kokoluokassa, ja katsokaa heidän talouslukujaan, katsokaa heidän ilmapiiriään ja yritysyhteistyötään.

Arvoisa puhemies! Ministeri, kyllä te olette kuunnelleet edunvalvojia mutta ette yrityksiä, ja se näkyy kyllä tästä paperista, koska samaan aikaan olette lisänneet väylämaksuja, kustannuksia, tuotte ratkaisuna Teollisuussijoituksen. Eiväthän nämä yritykset tarvitse Teollisuussijoitusta, se on pääomasijoittaja. Finnvera: palaute siitä, että ei tule vakuuksia, takuita ottaa viennin riskejä — kaikki tämä on palautetta suomalaisilta yrityksiltä, ja toivon, että otatte sen vakavasti, koska edelleenkin Suomen talouskasvu oli miinus 0,2 prosenttia vuonna 24. Ja viennin edistäminen: Edellinen hallitus perusti keskellä koronaa vientinyrkin, otti muut Pohjoismaat mukaan. Nyt te olette kaksi vuotta pohtineet, millainenkohan järjestelmä Suomella tulisi olla. Eihän millään muulla maalla olisi varaa tähän kaikkeen, [Puhemies koputtaa] mutta teillä ilmeisesti on.

Arvoisa puhemies! Teollisuuspolitiikka, ajankohtainen aihe. Tietysti kun katsoo Suomea, niin kymmeneen vuoteen meidän 20 suurinta yritystä eivät ole kasvaneet ollenkaan, ja kun inflaation ottaa mukaan, ne ovat supistuneet. Tämä on todellisuutta. Investointeja toki on, mutta ne on tehty seiniin, ei osaamiseen, ei siihen arvonmuodostukseen niin kuin muualla Suomessa. Tähän minusta kannattaa pysähtyä, ja valitettavasti tämäkään selonteko ei minun mielestäni tunnista tosiasioita. Jos Teollisuussijoitus on se tapa tehdä teollisuuspolitiikkaa, niin me ollaan pilkun väärällä puolella. Me puhutaan kymppimiljoonista, muutamista sadoista, kun muut tekevät miljardeilla. Arvoisa ministeri, miten tästä nyt saisi niin sanotusti kalun, että tällä pääsisi eteenpäin? Miksi te ette kysynyt yrityksiltä — niiltä 20 suurimmalta, pk-yrityksiltä, pieniltä kasvuyrityksiltä — koska minä uskon, että silloin tämä selonteko olisi ollut aivan erinäköinen? Miksi te ette tehnyt niin?

Arvoisa puhemies! Pääministeri, te olette aitiopaikalla Euroopan unionissa Suomen pääministerinä katsomassa sitä, miten Eurooppa suuntautuu tässä tilanteessa muualle maailmaan. Minä odotin vähän enemmän teidän ilmoitukseltanne, miten Intia-kauppasopimus etenee, Mercosur, miten me syvennetään olemassa olevaa Japania, Koreaa, ja se on mielestäni teidän asia, koska nyt kauppa, turvallisuus, talous, teknologiat, kaikki, nivoutuvat yhteen tässä uudessa maailmassa ja paluuta vanhaan ei ole. Ehkä teidän positiivisuudestanne myös kotimaan osalta, kun sanoitte, että Suomeen syntyy nyt teollisuutta, korkean jalostusarvon työpaikkoja kymmeniätuhansia: ehkä tässä katsomme maailmaa vähän eri tavalla, mutta minun mielestäni datakeskukset, tuulipuistot, vetypuistot eivät ole korkean jalostusarvon teollisia kokonaisuuksia. Esimerkiksi Ruotsi ei tee niitä, koska heillä on teollisuutta. Miten te, pääministeri, jatkatte sitä niin, että Suomeen aidosti syntyy korkean teollisuuden työpaikkoja, niitä kymmeniätuhansia työpaikkoja, [Puhemies koputtaa] koska nyt näin ei käy?

Puhemies! Iso uudistus, jättimäinen paketti, ja edustaja Heinonenkin piti niin hyvän vastuullisuuspuheen — erittäin sosiaalidemokraattisen sellaisen — että en enää puhu vastuullisuudesta, mutta puhun siitä, mikä tässä on sitten Suomen etu pitkällä aikavälillä. Arvoisa ministeri, tietysti tässä on ollut vaikeuksia: muun muassa lupamenettelyt ovat kestäneet Suomessa niin kauan, että me olemme menettäneet tuloja. Ja omistaja-arvosta me olemme tänään aika vähän täällä jostain syystä puhuneet, koska siitäkin on kysymys, miten suomalainen voittaa myös omistajana jatkoa ajatellen. Miten edunsaajat, liikunta, urheilu, kulttuuri, järjestöt tänä leikkausten aikakautena — miten tämä uudistus turvaa ne kunnissa ja alueilla? Miten hevosurheilu, miten ravi-infra maakunnissa? Miten Suomi valmistautuu siihen, että koko Suomi pysyy pystyssä? Ja miten tässä laskevassa markkinassa sitten tehdään mahdollisimman hyvää tulosta myös suomalaisella osaamisella, niin että suomalaisetkin peliyhtiöt menestyvät?

Arvoisa puhemies! Vaikka monenkeskinen maailma on kriisissä ja ehkä kuilun partaalla ja sitä ovat myös ehkä kehitysyhteistyö- ja humanitäärinen rahoitus, niin ei Suomen eikä EU:n missään nimessä pidä luovuttaa vaan hakea niitä ratkaisuja. Kysyin teiltä, arvoisa ministeri, sitä, miten te aiotte tätä pääomaa nyt kasvattaa taloudellisesti mutta samalla myös vaikutusvallan näkökulmasta, ja miten te suhtaudutte tulevaan YK:n turvaneuvostokampanjaan, koska siinä jos missä mitataan Suomen globaali — huom. globaali — kannatus. Mielestäni sitä on nyt jo pohdittava, vaikka siihen on aikaa. Toinen kysymykseni liittyy Suomen talouteen. Tulostaulu näyttää nyt miinus 0,2:ta viime vuodelta. Tämäkään vuosi ei kovin hyvältä näytä. Mistä päin maailmaa te haette sen kasvun? Kun Eurooppa on kriisissä, Yhdysvallat on monella tavalla erilainen kuin ennen, niin kehitysyhteistyö luo sen kahdenvälisen suhteen, [Puhemies koputtaa] jonne te tuotte sen kaupan. Mitkä maat te nyt aiotte hoitaa, arvoisa ministeri?

Arvoisa puhemies, ärade talman! Kansainväliset taloussuhteet ja kehitysyhteistyö ovat keskeinen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Ne ovat ulkopoliittisia vaikutuskanavia ja samanaikaisesti kytkeytyvät kansainväliseen vakauteen ja turvallisuuteen. Kansainväliset taloussuhteet ja kehitysyhteistyö luovat kahdenvälistä ja monenkeskistä yhteistyötä, vahvistavat Suomen ulkopoliittista pääomaa. Samalla se kytkee Suomen kansainväliseen vakauteen ja turvallisuuteen sekä mahdollistaa Suomen talouskasvun. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan sanaparista ulkopolitiikan tekemisen tarve ei ole turvallisuustilanteen muuttuessa kadonnut minnekään vaan päinvastoin. Kansainväliset taloussuhteet ja kehitysyhteistyö ovat osoitus monenkeskisen järjestelmän kestävyydestä ajassa, jossa kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää, demokratiaa ja ihmisoikeuksia kyseenalaistetaan. Kansainvälisissä taloussuhteissa ja kehitysyhteistyössä on pyrittävä pitkäaikaisiin linjauksiin ja etenkin ennustettavuuteen. Näin tehdään Suomen globaalia vaikuttavuutta ja kehitysapua tekevien järjestöjen toiminnan jatkuvuutta. Samalla voidaan luoda luottamusta Suomen sitoutumisesta kehitysyhteistyöhön. Venäjän käynnistämän hyökkäyssodan lisäksi maailma on täynnä sotia ja kriisejä, epävakautta, köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Kansakuntien perustavanlaatuisia, rajat ylittäviä uhkia ovat ilmastonmuutos ja luontokato. Samaan aikaan rahaa on maailmassa enemmän kuin koskaan, mutta miten se jakautuu? Arvoisa puhemies! Kansainvälisiin taloussuhteisiin ja kehitysyhteistyöhön perustuvilla kumppanuuksilla vahvistetaan kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää. Sitä maailma tarvitsee juuri nyt. Suomen tulee olla kansainvälisissä taloussuhteissa ja kehitysyhteistyössä globaali toimija. Jotta voimme torjua ilmastonmuutoksen kaltaisia merkittäviä rajat ylittäviä uhkia tai oli kyse sitten kansainvälisestä rauhasta tai vakaudesta, tarvitsemme yhteistyötä ja vuoropuhelua muun muassa Kiinan ja muiden BRICS-maiden kanssa — Afrikan, Keski-Aasian, Etelä-Amerikan merkitys tulee kasvamaan. Suomen kehityspolitiikan keskeisinä päämäärinä tulee edelleen olla köyhyyden poistaminen, eriarvoisuuden vähentäminen sekä YK:n Agenda 2030:n, kestävän kehityksen ohjelman, toteuttaminen ja ihmisoikeuksien tukeminen. Se edellyttää aitoa yhteistyötä yksityisen sektorin sitoutumisesta. Tämä ei sivuuta julkista kehitysapua vaan täydentää perinteistä lahjamuotoista kehitysapua. Suomalaiset yritykset tuleekin saattaa vahvemmin mukaan kehitysyhteistyösektorin hankkeisiin. Taloudellinen turvallisuus edellyttää monipuolisia kumppanuuksia haavoittuvuuksien vähentämiseksi. Miten, arvoisa hallitus, te tulette tätä tavoitetta edistämään? Tarvitaan konkreettisia ratkaisuja nopeasti. Meillä ei ole aikaa odottaa. Team Finland ‑uudistus on kestänyt liian kauan. EU:n Global Gateway ei saa jäädä suunnitteluksi. Tuloksia pitää saada aikaan. De nordiska ländernas långsiktiga arbete för globala lösningar måste fortsätta. Vårt exempel behövs nu mer än någonsin. On selvää, että kehitysyhteistyösektorilla toimivien yritysten tulee noudattaa ihmisoikeuksia ja huomioida ympäristövaikutukset. Tätä vastuuta ei poista se, että investoinnit toteutetaan kehittyvissä maissa. Työelämän perusoikeuksia ja ihmisarvoisen työn merkitystä osana kansainvälisiä taloussuhteita ja kehitysyhteistyötä on edistettävä. Ulkoasiainvaliokunnan mietinnön mukaisesti työelämä, parempi sellainen, ja riittävä toimeentulo vahvistavat ihmisten hyvinvointia. Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyöllä ja kaupallistaloudellisilla suhteilla luodaan ulkopoliittista pääomaa sekä Suomen talouden kansainvälistä kasvua. Molempia Suomi tarvitsee ollakseen globaalissa maailmassa kokoaan suurempi ja kasvattaakseen kansainvälisen kaupan kakkua ja menestyäkseen esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvostokampanjassa. Miksi te, arvoisa hallitus, syötte tätä kakkua ettekä kasvata sitä? Lyhytnäköiset leikkaukset eivät tue Suomen kasvua vaan päinvastoin.

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, te aivan oikein puhutte yhteisestä Euroopasta. Olette aivan oikein puhunut yhteisistä investoinneista, tehnyt hyvää työtä koko Euroopan alueella, mutta toki on pakko olla rehellinen: vaikka tekisimme nyt mitä, se vie aikaa, mittasuhteet ovat Euroopalle aivan valtavat. Totesitte myös aivan oikein, että pitää tiivistää yhteistyötä Pohjoismaiden kanssa entisestään. Iso-Britannia on keskeinen kumppani, kuten kaikki muutkin todelliset ystävämme, ja niitä kyllä Suomella on. Mutta pitkässä juoksussa toki meidän pitää pystyä kehittämään omaa talouttamme, olla teknologisesti edelläkävijä, jotta me voimme investoida, jotta me voimme vahvistaa eurooppalaista, pohjoismaista ja omaakin turvallisuuttamme. Miten te aiotte nyt Euroopan unionin tasolla vahvistaa tätä taloudellista, teknologista ja turvallisuuden kokonaisuutta, [Puhemies koputtaa] ja millä konkreettisilla tavoilla me saamme sadat miljardit nyt liikkeelle, [Puhemies koputtaa] jotta me pystymme olemaan kilpailukykyisiä?

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, Suomi on pitkään ollut se lääkäri, sairaanhoitaja tai insinööri maailmalla, ei ehkä se tuomari, ja hyvä niin, niin kuin edustaja Hoskonenkin täällä viisaasti totesi. Kysyin jo aikaisemmin tästä Etyj-puheenjohtajuudesta ja oikeastaan toistan sen kysymyksen, koska se on erittäin iso asia meille ja maailmalle, millä kärjillä Suomi lähtee ja miten ja millaisen alustan me pystymme tässä vaikeassa tilanteessa luomaan. Toinen kysymys liittyy sitten laajemmin tähän kehityspolitiikkaan, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja Suomen rooliin YK:ssa ja tulevaan turvaneuvostokampanjaan, mahdolliseen sellaiseen. Näen nimittäin huolestuttavana sen, että kun vähiten kehittyneiden maiden, niin sanottujen LDC-maiden, kanssa tehtävä yhteistyö ohenee, niin miten Suomi siinä tilanteessa rakentaa sitä globaalia tukea itselleen ja millä me sitten profiloidumme siinä itse turvaneuvostokampanjassa, koska siitä meillä on aika negatiivisiakin kokemuksia, että se kampanja ei yksin riitä, jollei pohjakunto ole kunnossa. Meillä on hyvät pohjat nyt menestyä, ja niitä pohjia ei pidä missään nimessä tuhota, ja sitä pitää nyt sitten pohtia, millaiset plussat ja miinukset tässä ovat todellakin pöydässä. Tästä tulen, arvoisa puhemies, tähän kolmanteen asiaan eli kansainvälisiin kumppanuuksiin. Tässä äsken puhuttiin jo globaalista etelästä, kahdenvälisten kumppanuuksien syventämisestä, mutta aika paradoksaalista on, että samaan aikaan Suomi leikkaa näistä kriittisistä kahdenvälisistä kumppanuuksista kehityspolitiikan keinoin. Nyt kysymys kuuluu, millä keinoin Suomi sitten syventää näitä kumppanuuksia. Kaupalla — no, se kaupallinen yhteistyö on valitettavan ohutta. Kahdenväliset suhteet ovat suhteellisen ohuita, joten nyt pitää löytyä niitä ratkaisuja, jotka kiinnostavat kahdenvälisesti etenkin globaalia etelää, ja tässä haastan tietysti suomalaiset ja eurooppalaisetkin yritykset. Emme me voi täällä vain keskenämme pohtia ja tehdä suunnitelmia, jollemme ole itse läsnä siellä yrityksinä. Ja nyt, päinvastoin kuin täälläkin sanotaan, että nyt yksityinen sektori tulisi tiiviimmin mukaan, viime aikoina yksityinen sektori on liputtanut itseään ulos riskienhallinnan ja muista syistä. Ja kyllä se valitettavasti näkyy Suomen talouskasvussa pitkällä aikavälillä, jos meidän yrityksemme eivät ole globaalisti aktiivisia. Eli kumppanuuksia, mutta mihin? Arvoisa puhemies! Tästä nyt sitten aasinsiltana tähän oikeastaan isompaan kokonaisuuteen. Selonteossakin kiinnitin edelleen huomiota siihen, että kun nykyisin turvallisuuden ohessa kulkevat myös talous ja teknologia, niin edelleenkin meillä se talous ja teknologia jäävät liian vähälle huomiolle. Suomen kaltaisella maalla ja Euroopan unionilla tulisi olla etenkin teknologinen edelläkävijyys tavoitteena ja niitä kärkiä, joita me tarvitsemme, ja se taloudellinen toimintakyky ja suorituskyky, koska ilman sitä meillä ei pitkällä aikavälillä ole turvallisuuttakaan. Olisin toivonut, että olisimme lähestyneet näitä kokonaisuuksia kumppanuuksien kautta tunnustamalla sen tosiasian, että meillä on kumppanuuksia myös sellaisten maiden kanssa, joiden kanssa emme ole kaikissa asioissa samanmielisiä. Muun muassa tasavallan presidentin Kiinan vierailun yhteydessä ja sen jälkeen olemme tehneet tämän yhteisen kumppanuussopimuksen. Sielläkin on kumppanuus. Meillä on monen BRICS-maan kanssa eri tasoisia kumppanuuksia, joten meidän pitää katsoa sitä, miten me näitä kumppanuuksia teemme, ja silloin kehityspolitiikka, ilmastoratkaisut, teknologia, tasa-arvotyö, kaikki nämä, nousevat keskiöön, joten, puhemies, toivon, että Suomi profiloituu ratkaisujen toimittajana, ratkaisujen tuottajana ja että Suomi myös tulisi esiin sillä, mikä on se meidän wau, millä me nyt herätämme kansainvälisen huomion. Nyt en puhu edes pelkästään Euroopasta. Siihen ei riitä maailman onnellisin maa, eikä siihen riitä oikeastaan mikään nyt olemassa oleva maakuvallinen tarina. Me tarvitsemme Suomelle nyt jotain uutta, jotta se talouskasvu olisi totta myös Suomessa, ja nyt kun kuulee joulumyynnistäkin uutisia, että hiljaista on kotimaassa, niin sitäkin tärkeämpää on näkyä maailmalla ja tehdä tuloksellista yhteistyötä.