Hanna Sarkkinen

Arvoisa puhemies! Usein alkutuottajien ahdingosta puhuttaessa syyttävä sormi kohdistuu keskittyneeseen päivittäistavarakauppaan ja sen määräävään markkina-asemaan suhteessa elintarvikeketjuun, ja varmaan ihan syystäkin, ja se on myös tämän esityksen taustalla. Tässä talous- ja työllisyystilanteessa on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että ruuan hinta ei nouse kohtuuttomasti. Samaan aikaan on kuitenkin tärkeää, että alkutuottajien ja tavarantoimittajien neuvotteluasemaa parannetaan nykyisestä. Suomen päivittäistavaramarkkina on poikkeuksellisen keskittynyt, ja toimitusketjussa toimivat yritykset ovat sitten erittäin riippuvaisia alan suurista toimijoista. Suurten kauppaketjujen markkina-aseman mahdollista väärinkäyttöä tuleekin ehkäistä toimivammalla lainsäädännöllä. Kuitenkin lakiesityksen yksityiskohdat ja vaikutusarviot ansaitsevat huolellisen ja harkitun, tietoon perustuvan eduskuntakäsittelyn, ja toivottavasti valiokunta pystyy tekemään työtä tästä hyvin intensiivisestä lobbauksesta huolimatta tietoperusteisesti.

Arvoisa puhemies! Suomen työeläkejärjestelmä on eri arvioiden mukaan suhteellisen hyvässä kunnossa, vaikka muuta voisi ehkä julkisen keskustelun pohjalta luulla. Suomen haasteena on kuitenkin epäedullinen väestörakenne ja heikko syntyvyys, jotka luovat paineita niin valtiontaloudelle kuin eläkejärjestelmällekin. Työeläkejärjestelmä on kuitenkin valtiontaloutta paremmin varautunut haasteisiin, ja tämä uudistus parantaa varautumista osaltaan. Arvoisa puhemies! Esitykseen sisältyvää sijoitusriskin kasvattamista on pidetty laajasti kannatettavana. Muutokset kasvattavat sijoitustuottojen heiluntaa, mutta pitkä sijoitushorisontti tekee kuitenkin sijoitusriskin lisäämisestä todennäköisesti kannattavaa, ja vahva vakavaraisuus puskuroi heikkojen tuottojen jaksoja. Osakkeet ovat historiallisesti tuottaneet muita sijoituksia paremmin, ja siksi tarve eläkemaksujen korottamiselle tai etuuksien leikkaamiselle oletettavasti vähenee. Samalla rahastoinnin kasvattaminen auttaa sijoitusriskin hallinnassa. Ehdotetut muutokset pienentäisivät julkisen talouden kestävyysvajetta arviolta noin 0,8 prosenttiyksikköä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Sijoitustuottojen kasvattamisen onnistuessa nuorten sukupolvien työeläkemaksun korotuspaine siis helpottuu ja nykyinen maksutaso riittänee myös tulevaisuudessa. Riskejä tämä esitys kuitenkin lisää. Siitä emme pääse mihinkään. Esitykseen sisältyvä indeksirajoitin pienentäisi työeläkkeiden kasvua vuosien 2023 ja 24 kaltaisessa korkean inflaation ja matalien palkankorotusten tilanteessa. Esitys ei ole ongelmaton, vaikkakin tämänkaltaisia tilanteita osuu harvoin eteen. Esitystä voi kuitenkin pitää oikeudenmukaisempana tapana sopeuttaa eläkejärjestelmää kuin monia muita julkisuudessa esillä olleita keinoja. Indeksirajoittimen tullessa joskus mahdollisesti käyttöön olisi syytä kiinnittää huomiota pientä työeläkettä saavien toimeentuloon ja siinä tilanteessa harkita esimerkiksi korotusta kansaneläkkeeseen. Arvoisa puhemies! On annettava arvoa sille, että työmarkkinaosapuolet ovat jälleen kyenneet sopimaan työeläkejärjestelmää vakauttavasta uudistuksesta. Sopimisen kulttuuri työeläkeasioissa on ollut tuloksekasta ja vakautta lisäävää. Vaikka työeläkejärjestelmän peruspalikat ovatkin kunnossa ja sopimisen kulttuuri toimii, ei poliittista keskustelua työeläkkeiden ympärillä voi kuitenkaan välttää, koska kyseessä on niin merkittävä osa kansantaloutta ja ihmisten toimeentuloa. Vasemmistoliitto on esittänyt, että työeläkkeissä otettaisiin käyttöön ainakin osittain progressiivinen indeksi, jossa ainakin osa indeksikorotuksista määräytyisi euromääräisesti. Tämä voisi tukea pienten työeläkkeiden ostovoiman kehitystä ja hillitä puolestaan suurten työeläkkeiden korotuksia. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ymmärrykseni mukaan ainakin Ruotsissa on käytössä tällainen kaikille yhteinen, ei-tunnustuksellinen katsomusaine, jossa esitellään maailmanuskontoja ja elämänkatsomuksia, eli siellä ei segregoida lapsia ja nuoria perustuen heidän uskonnolliseen taustaansa. Muista Pohjoismaista en valitettavasti osaa sanoa. Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää nyt muistaa, että eihän koulujen uskonnonopetus, ei evankelis-luterilainen eikä muukaan uskonnonopetus, ole tunnustuksellista nytkään. Se siis ei ole tunnustuksellista nytkään. Tunnustuksellinen opetus järjestetään nykyiselläänkin koulujen ulkopuolella, eikä sitä ole jatkossa kukaan estämässä tai kieltämässä. Minusta peruskysymys on se, miksi me oikeastaan haluamme jakaa lapset eri opetusryhmiin heidän ja heidän perheidensä katsomusten ja uskontojen perusteella. Mikä on kestävä peruste tälle lasten jaottelulle? Miten perustellaan sitä, että joidenkin lasten uskonnonopetus voidaan toteuttaa kokonaan koulun ja kokonaan koulun valvonnan ulkopuolella? Miten se voi olla kestävää ja perusteltua? On myös kysyttävä, miten perustellaan sitä, että eri lapsilla ja eri perheillä on erilaiset valinnan mahdollisuudet, niin että jos perhe ei kuulu ev.-lut. kirkkoon, niin sitten voi valita ev.-lut. uskonnon tai elämänkatsomustiedon, mutta jos kuuluu ev.-lut. kirkkoon, niin ei voi valita mitään vaan menee ev.-lutiin ja ei voi valita elämänkatsomustietoa. Miten on perusteltavissa tämä nykyinen lainsäädännöllinen tila? Arvoisa puhemies! Kulttuuriperintöähän voidaan välittää niin yhteisen katsomusaineen kuin muunkin koulussa tapahtuvan opetuksen välityksellä, kunhan se ei ole tunnustuksellista, ja sehän ei saa olla tunnustuksellista nytkään. Ja eikö se kuitenkin ole niin, että sitä kulttuuriperintöä tulisi esitellä kaikille eikä vain ev.-lut. oppilaille? Eli jos me ajatellaan, että se on yhteistä kulttuuriperintöä ja se ei ole tunnustuksellista, niin sitä pitäisi ja voisi kaikille opettaa, eikä vain sille osalle lapsista ja nuorista, pienenevälle osalle, joka osallistuu evankelis-luterilaiseen uskonnonopetukseen. Miksi me haluamme tässäkin mielessä segregoida lapsia, kelle välitetään kulttuuriperintöä ja kelle ei? Arvoisa puhemies! Ehkä tärkein asia: Tässä ajassa, jossa ihmiset segregoituvat, jossa Suomi monimuotoistuu ja missä erilainen vihamielisyys ja vastakkainasettelu lisääntyvät, eikö meidän pitäisi edistää vuoropuhelua, toistemme ymmärtämistä ja eri tavalla ajattelevien ihmisten kohtaamista, eikä jakaa lapsia uskontojen ja katsomusten perusteella erilaisiin ryhmiin? Pidän surullisena sitä, että täällä myös on demonisoitu meitä aloitteen esittäjiä ja kyseenalaistettu meidän ikään kuin motiiveja ja puhuttu ikään kuin pahuuden edistämisestä, kun pyritään nimenomaan edistämään dialogia, yhteisymmärrystä ja kohtaamista. [Puhemies koputtaa] Arvoisa puhemies! Olen varma, että keskustelu tästä jatkuu ja on vain ajan kysymys, milloin Suomessa yhteinen katsomusaine säädetään.

Arvoisa puhemies! Aloitteessa esitetään peruskoulun ja lukion uskonnon- ja elämänkatsomustiedon opetuksen korvaamista kaikille oppilaille yhteisellä katsomusaineella, jonka nimi olisi katsomusoppi. Katsomusoppi olisi kaikille oppilaille uskontokuntaan kuulumisesta riippumatta pakollinen aine, eikä opetukseen osallistumisesta voitaisi enää myöntää vapautusta koulun ulkopuolella tapahtuvan uskonnonopetuksen perusteella. Ehdotuksen tavoitteena on parantaa oppilaiden yhdenvertaisuutta, edistää sivistyksellisten oikeuksien, lapsen edun ja uskonnon ja omantunnon vapauden toteutumista sekä lisätä ymmärrystä uskonnoista, kulttuureista ja vakaumuksista osana opetusta. Tavoitteena on torjua eriytymistä ja lisätä yhteisymmärrystä eri uskontokuntiin kuuluvien ja kuulumattomien ja eri tavalla ajattelevien ihmisten välillä. Tavoitteena on myös opetuksen laadun ja saatavuuden varmistaminen oppilaan uskontokuntaan kuulumisesta riippumatta. Esitys helpottaisi ja yksinkertaistaisi opetuksen järjestäjien tilannetta ja vähentäisi kustannuksia, kun nykyisten eriytettyjen opetusjärjestelyiden sijaan kaikki oppilaat osallistuisivat yhtäläiseen opetukseen. Uutta oppiainetta kehitettäessä on ratkaistava esimerkiksi opettajien kelpoisuuteen ja koulutukseen liittyvät kysymykset. Kyseessä on rakenteellisesti iso muutos, joka vaatii myös lainsäädännön uudistamista. Tarkemmin uuden oppiaineen sisällöt ja tavoitteet tulee määritellä kasvatuksen ja koulutuksen asiantuntijoiden toimesta. Olen iloinen, että opetusministeri Adlercreutz on ilmaissut tukensa yhteiselle katsomusaineelle. Arvoisa puhemies! Dialogi ja ymmärrys erilaisten katsomusten välillä on keskeinen osa yleissivistystä ja hyvin tärkeää vastakkainasetteluja korostavassa maailmassa. Kouluilla on merkittävä tehtävä toimia eri taustoista tulevien lasten yhteisenä paikkana, jossa on mahdollista oppia ymmärtämään sekä omaa että muiden katsomuksia ja oppia tunnistamaan katsomuksia yhdistäviä arvoja. Siirtyminen kaikille yhteiseen katsomusaineeseen edistäisi yhteistä ja yhdenvertaista yleissivistystä. Tällä hetkellä uskonnon oppiaineessa on useita eri oppimääriä. Oppilasmäärältään suurimpia oppilasmääriä ovat evankelis-luterilainen uskonto, ortodoksinen uskonto ja islam. Uskonnonopetus on tunnustuksetonta. Elämänkatsomustiedon opiskelu on tarkoitettu uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomille oppilaille. Sen opetukseen voi huoltajan pyynnöstä osallistua myös oppilas, jonka omaa uskontoa ei opeteta. Perusopetuslaki ei kuitenkaan salli evankelis-luterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan jäsenten osallistumista elämänkatsomustiedon opiskeluun. Kaikille yhteinen katsomusaine edistäisi lasten ja perheiden yhdenvertaisuutta myös siten, että oppijat ja huoltajat eivät nykyiseen tapaan olisi enää eriarvoisessa valintatilanteessa katsomusaineiden opetuksen suhteen. Perusopetuslaki mahdollistaa nykyisin huoltajan hakemuksesta myös vapautuksen koulun uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetuksesta ja opetuksen korvaamisen koulun ulkopuolella tapahtuvalla uskonnollisen yhdyskunnan tarjoamalla toiminnalla. Siinä, missä kouluissa tapahtuva uskonnonopetus on opetussuunnitelman mukaista ja opetusta myös valvotaan, valvonta ei ulotu koulujen ulkopuolella tapahtuvaan uskonnonopetukseen, vaikka opetus korvaisi koulujen uskonnonopetusta. Tämä on herättänyt myös huolta opetuksen sisällöstä ja lapsille annettavista vaikutteista, jopa radikalisaation uhasta. Yhteinen katsomusaine poistaisi tämän ongelman. Kyse olisi kaikille oppilaille pakollisesta yhteisestä oppiaineesta, jolle osallistumisesta ei voisi hakea vapautusta ja jota ei voisi korvata koulun ulkopuolella tapahtuvalla uskonnollisen yhdyskunnan tarjoamalla opetuksella. Arvoisa puhemies! Yhteinen katsomusaine ei kavenna uskonnonvapautta. Perheissä mahdollinen uskontoon liittyvä kasvatus voidaan toteuttaa perheiden itse parhaaksi katsomalla tavalla jatkossakin. Erillisten uskontoaineiden opetuksen lopettaminen ei vaikuta lasten ja perheiden oman uskonnon harjoittamiseen koulun ulkopuolella. Koulun uskonnonopetusta ei ole nykyisinkään tarkoitettu tunnustukselliseksi. Arvoisa puhemies! Helsingissä syntyvistä lapsista jo pidempään enää alle puolet on liitetty evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Vaikka erot katsomusaineiden opiskelussa ovat maakuntien välillä huomattavia, valtakunnallisesti elämänkatsomustiedon ja islamin opiskelu on kasvussa ja evankelis-luterilaisen uskonnon opiskelu on laskussa. Myös tämän vuoksi koulujen opetusta ja katsomusaineita on tärkeää kehittää vastaamaan tämän päivän katsomuksellista todellisuutta Suomessa. Kaikille yhteinen katsomusaine helpottaisi myös koulutuksen järjestäjien tilannetta. Pienten ryhmien opetus ja pirstaloitunut katsomusaineiden opetus on kallista ja hankalaa. Useiden eri uskontojen opetuksessa käytännön haasteita tuovat nykyisellään myös opettajien rekrytointi ja lukujärjestyksen suunnittelu. Yhteisen katsomusaineen myötä myös katsomusaineiden opetussuunnitelmien laatiminen selkeytyisi, koska niitä tarvittaisiin lukuisten suunnitelmien sijasta vain yksi. Yhteiseen katsomusaineeseen siirtyminen todennäköisesti säästäisi opetuksen järjestäjien pysyviä kustannuksia, kun opetuksen järjestäminen yksinkertaistuisi. Kuitenkin alkuvaiheeseen liittyisi kertaluonteisia lisäkustannuksia esimerkiksi opettajien täydennyskoulutukseen ja uuteen oppiaineeseen siirtymiseen liittyen. Arvoisa puhemies! Katsomusaineiden opetuksen järjestämiselle kaikille oppilaille yhteisen katsomusaineen muodossa nykyisten erillisten uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetuksen sijaan ei ole perustuslaista tai ihmisoikeussopimuksista johtuvia esteitä. Sen sijaan yhteinen katsomusaine turvaisi ja edistäisi oppilaiden yhdenvertaista kohtelua, lisäisi dialogia, torjuisi eriytymistä ja helpottaisi opetuksen järjestäjien tilannetta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ydinenergialain muutoksesta on valmisteltu huolellisesti, ja lausuntopalautetta on huomioitu melko kattavasti, ja hyvä näin. Tämä esitys ei käsittele ydinaseita. Ydinräjähteitä koskevat pykälät ovat tässä esityksessä ennallaan. Ministeri Multala on väläyttänyt mahdollisuutta yhdistää tämä esitys ja myöhemmin annettava ydinräjähteitä koskeva esitys. Pidän tätä erittäin huonona ideana, ja on tämän esityksen kannalta harmillista, mikäli se yhdistetään ydinräjähdeasiaan eduskuntakäsittelyssä. Se toinen esitys on ytimeltään ja luonteeltaan aivan erilainen asia, ja se jakaa eduskuntaa voimakkaasti, eli toivon ja oikeastaan pyydänkin, että esitysten käsittelyä ei eduskunnassa yhdistetä. Arvoisa puhemies! Pienydinvoimalat ovat kehittyvää teknologiaa, johon liittyy paljon toiveita ja odotuksia sähköntuotannon ja kaukolämmön tuotannon näkökulmasta. Aika näyttää, missä määrin nämä odotukset toteutuvat. On hyvä, että tällä lakimuutoksella virtaviivaistetaan ja mahdollistetaan pienydinvoimaloiden arviointia ja luvitusta. Pienydinvoimalat ovat erilaisia kuin suuren mittakaavan voimalat, joten on perusteltua, että ne huomioidaan laissa selkeästi erikseen. Ydinvoiman etu on tietenkin sen päästöttömyys. Haasteena taas ovat potentiaaliset turvallisuusriskit. Pidän itse pienydinvoimaloita lupaavana teknologiana, kunhan turvallisuus- ja vastuullisuuskysymykset otetaan hyvin ja kattavasti huomioon. Siksi on hyvä, että pienydinvoimaloiden luvitusta kehitetään mahdollistamaan tekniikan käyttöönottoa turvallisuus tietenkin huomioiden. Vaikka en siis vastusta ydinvoimaa, niin suhtaudun skeptisesti suurten ydinvoimaloiden lisärakennusedellytyksiin Suomessa, sillä vaikuttaa epätodennäköiseltä, että suuren mittaluokan uudet ydinvoimalat olisivat taloudellisesti kannattavia ilman valtiontukea, enkä näe perustelluksi pumpata verorahoja suuriin ydinvoimahankkeisiin. Katseet kääntyvät siis erityisesti pienvoimaloihin erityisesti niiden kaukolämmön tuotantopotentiaalin vuoksi. Arvoisa puhemies! Toivon, että eduskunta käsittelee esityksen huolellisesti ja tekee tarvittaessa viilauksia esitykseen. Näen, että isojen ydinvoimaloiden periaatepäätösten olisi perusteltua pysyä eduskunnan päätösvallassa, jotta yhteiskunnan kokonaisetu tulee arvioitua riittävän laajasti. Vaikka luvitusprosesseja voi olla perustellusti tarvetta kehittää, niin lupaprosessien joustavoittamisen ja keventämisen kanssa täytyy aina olla tarkkana, koska ydinvoimalla on aina merkittäviä vaikutuksia koko elinkaarensa aikana. Kiitos ministerille tämän esityksen huolellisesta valmistelusta. Toivon lakiesitykselle laadukasta eduskuntakäsittelyä.

Arvoisa puhemies! Suomen Nato-jäsenyys on ja sen tulee olla puolustuksellinen ratkaisu. Me myös tarvittaessa tuemme liittolaisiemme puolustautumista, mutta meidän ei tule tukea kansainvälisen oikeuden vastaisia toimia tai hyökkäysoperaatioita. Trumpin hallinto ei ole hakenut kansainvälisten elinten hyväksyntää hyökkäykselleen Iraniin, ja on selvää, että operaatio on kansainvälisen oikeuden vastainen. Iranin sortohallinto ei ansaitse mitään tukea, mutta se ei oikeuta sotatoimia. Nyt kun Trumpin hallinnon suunnitelmat Iranissa ovat menneet pieleen, öljyn hinta nousee ja kriisi on vaarassa laajeta ja pitkittyä, niin Trump vaatii Nato-liittolaisia osallistumaan sotkun siivoamiseen. Euroopan unionin tai Suomen ei tule sotkeutua Trumpin kansainvälisen oikeuden vastaiseen ja huonosti harkittuun sotaan Iranissa, ja se ei ole myöskään Naton asia.

Arvoisa puhemies! Hallitus on epäonnistunut tavoitteessaan velkasuhteen taittamisesta. Valtion velkasuhteeseenhan vaikuttavat tulot, menot ja talouskasvu. Hallituksen talouspolitiikka on epäonnistunut täydellisesti, kun tulopohja ja kasvu ovat heikentyneet ja työttömyys kasvanut. Hallituksen pienituloisiin kohdistamat leikkaukset ovat leikanneet suomalaista kotimarkkinakysyntää, julkisten palveluiden leikkaukset ovat johtaneet työntekijöiden irtisanomisiin, ja nekään, joilla olisi varaa, eivät uskalla kuluttaa, kun työ ja toimeentulo tuntuvat epävarmoilta. Lopputuloksena on kasvun hyytyminen, verotulojen sakkaaminen ja velka-asteen kasvu. Silti tässäkin tilanteessa hallitus suunnittelee veropohjaa heikentävää yhteisöveron alennusta. Rahat eivät ole loppu, kun suuryhtiöille pitää saada veronalennus. Arvoisa valtiovarainministeri, onko veropohjan murentaminen nähdäksenne vastuullista talouspolitiikkaa? Ja miksi hallitus systemaattisesti tälläkin kyselytunnilla [Puhemies koputtaa] vähättelee verotulojen merkitystä julkisen talouden kestävyydelle?

Arvoisa puhemies! Hallituksen hyvinvointialueille kohdistamat leikkaukset kohdistuvat pitkälti suomalaisiin ikäihmisiin, sillä ikäihmiset tarvitsevat ja käyttävät paljon julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita. Kun hallitus leikkaa hyvinvointialueilta, se leikkaa ikäihmisten palveluista. Perusterveydenhuollon hoitotakuun leikkaus ja pidennys — sekin oli leikkaus ikäihmisiltä. Sen lisäksi hallitus on leikannut kohdistetusti vanhuspalveluista, ja uusia leikkauksia on pöydällä. Leikkaukset merkitsevät tuhansien hoitajien vähennystä vanhuspalveluista. Mitä enemmän vanhuspalveluista leikataan, sitä useammin me joudumme lukemaan niitä surullisia uutisia vanhuspalveluiden puutteista. Samalla kun hallitus leikkaa vanhuspalveluista ja laittaa hoitajia kilometritehtaalle, on hallituksella kuitenkin varaa tehtailla veronalennuksia suurituloisille ja suuryhtiöille. Arvoisa pääministeri, haluan kysyä teiltä: mitä se kertoo teidän hallituksenne arvoista, että kun samalla te leikkaatte ikäihmisiltä vanhuspalveluista, teillä on kuitenkin varaa suunnitella ja edistää yhteisöveron miljardiluokan alennusta?

Arvoisa puhemies! Kauniista tavoitteista huolimatta tämä hallituksen esitys on epäonnistunut. Lain kiistanalaisin kohta liittyy in-house-yhtiöiden kymmenen prosentin vähimmäisomistusosuuteen. Julkiset toimijat voivat nykyisellään tehdä in-house-hankintoja eli hankintoja sidosyksiköiltään kilpailuttamatta. Esimerkiksi kunnat ostavat omilta in-house-yhtiöiltään muun muassa tietotekniikka-, siivous-, ruoka- ja henkilöstöpalveluita. Hallitus esittää, että kunnan tai hyvinvointialueen on omistettava tällaisesta in-house-yhtiöstä vähintään kymmenen prosenttia, jotta se voi ostaa siltä palveluita ja välttää kilpailutuksen. Kuntien mukaan lakimuutos aiheuttaisi merkittäviä lisäkustannuksia, ja omistusraja on iso ongelma etenkin pienille kunnille. Kyse on kuntien kannalta hyvin vakavasta asiasta. Kun kunnat ovat nyt voineet järjestää hankintansa tarpeidensa mukaisesti osaamista keskittäen ja kustannussäästöjä tavoitellen, yhteistyötä tehden, tämä ei jatkossa olisi enää samalla tavalla mahdollista. Toteutuessaan esitys vaikuttaisi merkittävästi kuntien palvelurakenteisiin, kustannuksiin, palveluiden järjestämisen tapoihin ja kuntien väliseen yhteistyöhön. Lakimuutos merkitsisi monille kunnille laajoja ja kalliita rakennejärjestelyitä muun muassa ateria- ja ict-palveluissa sekä taloushallinnon ja kehitysyhtiöiden palveluissa. Lakiesitys saikin ymmärrettävästi erityisesti kunnilta murska-arvion lausuntokierroksella, koska muutos aiheuttaisi valtavan hallinnollisen taakan varsinkin pienille kunnille, kun pitäisi purkaa nykyiset yhteistyökuviot ja rakentaa omaa osaamista hankintojen tekemiseen. Rajuimmin tämä esitys iskee siis juuri pieniin kuntiin, kun toimivista in-house-ratkaisuista joudutaan luopumaan eikä toimivia markkinoita käytännössä ole. On huomattava, että in-house-yhtiöt ovat itse merkittäviä hankkijoita, eli in-house-yhtiöt ovat usein osa paikallista yritysverkostoa ja ostavat paljon paikallisilta yrityksiltä palveluita. Mekaaninen kymmenen prosentin omistusraja ei itsessään lisää kilpailua vaan pikemminkin hajottaa tehokkaita yhteistyörakenteita. In-house-järjestelyillä on aiemmin saatu osaamista hankintoihin ja volyymietua kilpailutuksiin ja siten myös kustannustehokkuutta. Etenkin pienet kunnat joutuvat hyvin vaikeaan tilanteeseen sekä osaajapulan että heikon markkinatilanteen vuoksi. Pitkällinen ja pitkäjänteinen seudullinen yhteistyö on vaarassa kadota. Arvoisa puhemies! Kuntien ja hyvinvointialueiden kustannukset siis kasvavat, eikä valtio kompensoi menetyksiä. Säästetäänkö rahat sitten terveyskeskuksista, kouluista vai päiväkodeista? Sitä esitys ei kerro. Se jää ilmeisesti kunta- ja aluepäättäjien murheeksi. Arvoisa puhemies! Toivon, että eduskunta käsittelee tämän esityksen huolellisesti ja aidosti ja käyttää sitä valtaa, joka eduskunnalla perustuslain mukaan on, ja puuttuu niihin selkeisiin epäkohtiin, mitä tämä esitys pitää sisällään. Toivon, että hallituspuolueiden kansanedustajat, joita valitettavasti ei nyt ole salissa, ovat aktiivisia ja rohkeita käsittelyn aikana ja tekevät tarvittaessa muutoksia tähän esitykseen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kilpailu on kova, mutta silti arvioin, että tämä hankintalain muutosesitys ansaitsee paikkansa hallituksen huonoimpien esitysten top kympissä. Esityksellä on kyllä kauniit tavoitteet, niin kuin täällä yhteisesti on todettu, mutta toimet ovat vähemmän kauniit. Lain pääongelma, kuten täällä on todettu, on in-house-yhtiöiden kymmenen prosentin vähimmäisomistusvaatimus. Se tulee hankaloittamaan kuntien ja hyvinvointialueiden palveluiden järjestämistä, nostamaan kustannuksia ja rikkomaan toimivia yhteistyörakenteita. Erityisen ongelmallinen esitys on pienille kunnille. Kuntien kustannukset kasvavat, eikä hallitus kompensoi tätä kunnille. Se tarkoittaa, että tämän lain myötä kasvavat kustannukset joudutaan sitten leikkaamaan jostain muualta, joten on pakko kysyä: onko tässä mitään järkeä? Ja jos vastaus on, että ei, niin silloin eduskunnan pitää ottaa käyttöön se valta, mikä tässä talossa on, ja muuttaa nämä esityksen ongelmakohdat.

Arvoisa puhemies! Orpon hallituksen sosiaali- ja terveyspolitiikka on alusta asti perustunut realiteettien kieltämiselle. Miljardisäästöjen piti onnistua palveluita heikentämättä, kuten pääministeri Orpo lupasi. Tämä realiteettien kieltäminen näkyy myös siinä, kuinka myöhään tämä esitys on eduskuntaan saatu ja kuinka puutteellinen se edelleen on. On tietenkin parempi saada esitys myöhään kuin ei milloinkaan, puutteellinenkin esitys on toki tyhjää parempi. On silti ilmeistä, että esitys on annettu liian myöhään ja se on puutteellinen. Esitys ei tuo kaikille alueille pitkään toivottua selkeyttä ja ennakoitavuutta rahankäytön suunnitteluun, ei varsinkaan, kun samalla hallitus valmistelee jo jälleen uusia soteleikkauksia. Arvoisa puhemies! Sotepalveluissa kaikki ei toki ole mennyt huonompaan suuntaan, ja hallituskin täällä säännöllisesti nostaa esiin soteuudistuksen myötä tapahtunutta toiminnan kehittämistä. Liian moni asia on kuitenkin menossa huonoon suuntaan kovien talouspaineiden takia. Lääkärille ei pääse riittävän ajoissa, kun hoitotakuuta on heikennetty. Vanhuspalveluista on leikattu toistuvasti, ja se näkyy niin hoidon laadussa kuin hoitoonpääsyn vaikeudessa. Liian monet sotetyöntekijät ovat jaksamisensa äärirajoilla, ja samalla hallitus tuo saliin liukuhihnalta esityksiä, joiden säästötavoitteet perustuvat hoitohenkilöstön vähentämiseen. Rahoitusmallissa on korjaustarpeita, mutta rahoituksen yksisilmäinen leikkaus ei ole rahoituksen korjaamista. Arvoisa puhemies! Vaikka osa alueista saa nyt vihdoin lisäaikaa alijäämien kattamiseen, niin hallitus valmistelee yhä uusia leikkauksia soterahoitukseen. Hallituksen suunnittelemista 390 miljoonan euron säästöistä omalle alueelleni Pohjois-Pohjanmaalle kohdistuisi noin 34 miljoonan euron leikkaus, mikä on 80 euroa per asukas, yksi maan korkeimmista summista valmistelussa olevassa leikkauslaissa. Kysymys kuuluu, miten me tämän leikkauksen toteutamme, kun kaikesta on jo höylätty ja hoitotakuuajat paukkuvat. Tämäkö on se hallituksen kiitos todella vaikeista säästötoimista, jotka alueet on pakotettu tekemään? Tuntuu, että juuri kun alueet ovat saamassa nenää pinnalle, hallitus polkaisee pään takaisin veden alle. Nyt kun valmisteltava soteleikkausesitys jossain vaiheessa tänne saliin tuodaan, niin toivon, että hallitus kertoo rehellisesti, mistä on kyse. Kyse ei ole mistään paremmin tekemisestä tai tehostamisesta, vaan siitä, että hallitus ajaa hyvinvointialueet jatkamaan yt-kierteitä ja hoitohenkilöstön irtisanomisia ympäri Suomea. Sen seuraukset tulevat konkreettisesti näkymään sairastuneiden ihmisten, ikäihmisten ja tukea tarvitsevien lasten ja perheiden arjessa ja palveluissa. Arvoisa puhemies! Samaan aikaan, kun saamme eduskuntaan kerta toisensa jälkeen esityksiä, joissa hyvinvointialueiden rahoitusta leikataan ja palveluista säästetään, suuryritysten tarpeet huomioidaan kyllä avokätisesti, kun yhteisöveroa ollaan ensi vuonna alentamassa yli 800 miljoonalla eurolla. Rahaa siis on toisille, toisille ei. Tätä arvovalintaa minun on hyvin vaikea ymmärtää, sillä sotepalvelut ovat hyvinvointivaltion ytimessä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Reagoimattomuus rakennusalan kriisiin on tullut hyvin kalliiksi kansantaloudelle ja myös julkiselle taloudelle. Hallituksen olisi tullut jo aikoja sitten reagoida rakennusalan heikkoon tilanteeseen, joka on vetänyt koko suhdannetta ja koko taloutta alaspäin. Me olemme ehdottaneet esimerkiksi rakennusalan suhdannekannustinpakettia, jolla voitaisiin vivuttaa liikkeelle esimerkiksi homekoulukorjauksia ja tällaisia taloyhtiöiden perusparannushankkeita, joita täytyisi kuitenkin tehdä. Vipurahoitus maksaisi todennäköisesti itsensä hyvin nopeasti takaisin. Arvoisa puhemies! Haluan myös kiittää. Lisätalousarviossa on hyvääkin. Kantaverkkoyhtiö Fingridin osakkeiden osto on oikea teko. Perusinfran on syytä olla julkisessa omistuksessa, eikä sitä ainakaan tule myydä ulkomaille. Mutta on olennaista, että valtio myös käyttää omistajan ääntä Fingridissä, sillä kantaverkon pullonkaulat estävät teollisia investointeja eri puolilla Suomea. Eli kun omistusta on jatkossa yhä enemmän, omistajan ääntä tulee käyttää aktiivisen alue- ja teollisuuspolitiikan tekemiseksi.

Arvoisa puhemies! Lisätalousarvio kertoo ennen kaikkea Suomen talouden heikosta tilanteesta ja hallituksen talouspolitiikan umpikujasta. Jälleen kerran verotuloarviota hilataan alaspäin ja velanottoa ylöspäin. Pienituloisilta suomalaisilta leikkaaminen ja suurituloisten veroalet ovat olleet resepti, jolla kysyntää on hyydytetty ja alijäämä sen kuin paisuu. Silti te näette, että tässäkin tilanteessa on varaa miljardiluokan yhteisöveroalennukseen. Ei voi kuin ihmetellä. Arvoisa puhemies! Suomessa on massatyöttömyys, joten on syytä myös kysyä, mitä tässä lisätalousarviossa ei ole. Täällä ei ole uusia välineitä työllisyyden hoitoon, vaikka nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys ovat järkyttävissä lukemissa. Nuorten työllistymisseteli oli hyvä avaus, mutta se ei riitä. Me täällä eduskunnassa odotamme ja suomalaiset työttömät odottavat nyt hallitukselta lisää toimenpiteitä akuutin työttömyyskriisin selättämiseksi.

Arvoisa puhemies! Kyllä se nyt on niin, että hallituksen työllisyyspolitiikka on täysin epäonnistunutta. Oikeistohallitus on tehnyt isot leikkaukset työttömyysturvaan ja asumistukeen ja samalla upottanut Suomen työllisyyskehityksen Euroopan pohjamutiin. Erityisen paha on nuorisotyöttömyyden tilanne. Tämän kaiken seurauksena toimeentulotuen menot ovat kääntyneet kasvuun. Yhä useampi suomalainen joutuu nostamaan toimeentulotukea, koska töitä ei ole. Miten hallitus tähän sitten reagoi? Helmikuun alusta lähtien toimeentulotukea on leikattu ja sen saamisen ehtoja kiristetty. Näin kaikkein köyhimmät suomalaiset maksavat hinnan hallituksen epäonnistuneesta politiikasta. Nyt on tullut ilmi, että myös lastensuojelutaustaisten nuorten asemaa heikennetään, kun heidän on jatkossa nostettava opintolainaa ja itsenäistymisvarat leikataan toimeentulotuesta. Arvoisa hallitus, meneekö tämä nyt oikein? Miksi lastensuojelun jälkihuollon nuoret laitetaan kärsimään? Eikö meidän päinvastoin pitäisi kaikin keinoin tukea heidän kiinnittymistään tähän yhteiskuntaan ja myös työmarkkinoille?

Arvoisa puhemies! Ajattelen, että tämä esitys on yksi hallituksen haitallisimmista esityksistä, jolla tulee olemaan pitkät ja syvälliset vaikutukset yhteiskuntaan, sillä tämä leikkaus osuu kaikista pienituloisimpiin suomalaisiin. Arvoisa puhemies! Erityisen törkeä tämä esitys on tilanteessa, jossa samaan aikaan annetaan suuria veronkevennyksiä suurituloisille suomalaisille. Ei siis ole lainkaan uskottavaa, että tämä toimeentulotuen leikkaus, pienituloisimmilta leikkaus, olisi pakko tehdä taloudellisista syistä, jos samaan aikaan on varaa antaa paljon suurempiakin veronkevennyksiä suurituloisille. Arvoisa puhemies! Puhuin tästä asiasta laajemmin jo ykköskäsittelyssä, joten käytän nyt puheenvuoroni siihen, että luen ihmisten tarinoita: ”Olen pitkäaikaistyötön ja joudun hakemaan toimeentulotukea joka kuukausi. En työllisty, koska ikää on jo 56 vuotta. Lisäksi olen monisairas. Nytkään ei tulot riitä ruokaan koko kuukaudeksi. Syön yleensä vain kaurapuuroa loppukuun. Miten jatkossa, jos vielä tukea pienennetään? Elämänhalu alkaa olla lopussa.” ”On jo nyt vaikeaa, enkä voisi kuvitella vähemmällä tulevani toimeen. Aina yksi kuukausi kerrallaan eletään, enkä haluaisi nyt enemmän murheita elämään. Voin sanoa, että leikkaukset vaikuttavat mielenterveyteeni negatiivisesti.” ”Olen vaikeasti työllistyvä mielenterveyskuntoutuja ja autismikirjon koululaisen yksinhuoltaja. Toimeentulotuki tuntuu yleensä riittävältä tammikuussa, ja vuoden edetessä alkaa tuntua riittämättömältä. Joulut ovat vaikeaa aikaa. Kolmen prosentin leikkaus vastaa sitä, että tilanne on tammikuussa valmiiksi loppuvuoden kaltainen, mutta sitä en uskalla ajatellakaan, miltä se loppuvuosi sitten tuntuu.” ”Teen satunnaisia keikkoja kokemusasiantuntijana. Ansiot yleensä mahtuvat toimeentulotuen ansiotulovähennykseen, vaikka Kela usein yrittääkin keksiä tekosyitä jättää se huomioimatta. Ansiotulovähennyksen poistolla menisi se vähäkin järki tehdä tuollaisia hommia, joilla harva työllistyy kokopäiväisesti, mutta yhteiskunnallisesti on merkittävää ja itselleni lisää osallisuuden kokemuksia.” ”Olen itse työkyvytön työtön ja olen elänyt jo seitsemän vuotta toimeentulotuella. Tiedän omakohtaisesti, että toimeentulotuki ei ole mikään helppo tie vaan viimesijainen turvaverkko, joka mahdollistaa selviytymisen arjessa. Kun hallitus leikkaa jo valmiiksi niukasta perusosasta ja poistaa suojaosan, se ei vähennä kenenkään köyhyyttä. Se syventää sitä. Sanktioiden kiristäminen tuntuu erityisen kohtuuttomalta meille, jotka olemme täysin riippuvaisia tästä tuesta. Jo nyt jokainen euro menee asumiseen, lääkkeisiin ja ruokaan. Kun tästä viedään vielä lisää, ollaan tilanteessa, jossa ihmiset joutuvat valitsemaan, syövätkö vai maksavatko laskunsa. Toimeentulotuen pitäisi olla turva niille, jotka eivät syystä tai toisesta voi elättää itseään. Nyt siitä ollaan tekemässä rangaistusta. Köyhyys ei katoa sanktioimalla. Se vain lisää epätoivoa ja syrjäytymistä.” ”Elän pienellä kuntoutustuella fyysisen sairauden vuoksi. Toiveita kuntoutumisesta työkykyiseksi ei ole vielä näköpiirissä. Kuntoutumiseeni tarvitsen kodin läheltä palveluja ja hyviä liikenneyhteyksiä, kuten fysioterapiaa, apteekkia, kauppaa ja terveyskeskusta. Halvempaa asuntoa läheltä ei ole saatavilla. Jo nyt julkinen liikenne on aivan liian kallista. Se pitää jo nyt maksaa perusosasta. Osa välttämättömistä lääkkeistä ei kuulu perusturvaan, kuten välttämättömät vitamiinit, joita tarvitsen lopun elämääni. Keliaakikon keliakiakorvaus ei riitä kattamaan ruokamenoja. Jo kolmen prosentin leikkaus vie mahdollisuuteni toipua työkuntoiseksi entistä heikommiksi. En näe tässä mitään järkeä. Olen 58-vuotias korkeasti koulutettu nainen, joka on menettänyt jo työnsä työkyvyn menetyksen vuoksi. Hallitus vie vielä toivonkin.” ”Tunnen lähipiirissä ihmisen, jolla on osa-aikatyö ja Kelan työmarkkinatuki. Toimeentulotukea ei saa, vaikka tarve olisi. Saamisen esteenä on ränsistynyt perintötalo pienellä tontilla, jota ei kukaan osta. Ilman ulkopuolista tukea ja apua hänen elämänsä olisi erittäin vaikeaa. Itse autan häntä viemällä ruokaa, kun ruuanteko on mulle rakas harrastus. Hän ei ole yksin. Leikkaukset lisäävät ihmisten ahdinkoa koko ajan lisää. Leikkaukset suistavat yhden sukupolven köyhyyteen, josta ei nousta. Itsemurhat, masennus, erilaiset sairaudet lisääntyvät leikkausten lieveilmiönä. Itse näen oman vanhuuden pelottavana tulevaisuutena. Toivottavasti lähden saappaat jalassa.” Arvoisa puhemies! Nämä tarinat, joita olemme kansalaisilta saaneet — kiitos niistä — kertovat siitä, millaista elämä köyhänä Suomessa on, ja ne kertovat siitä, että toimeentulotuella ei nykyisinkään leveästi elellä. Ja ne kertovat siitä, että ihmiset ovat todella huolissaan ja peloissaan siitä, miten heidän arkensa näiden nyt käsiteltävien leikkausten jälkeen järjestyy. Näistä tarinoista heijastuu se, että ihmiset eivät vapaaehtoisesti ole toimeentulotuella. Hyvin monella on erilaisia terveydellisiä haasteita. Arvoisa puhemies! On täysin perusteltu tavoite se, että pitkäaikainen toimeentulotuen tarve saataisiin tässä maassa vähenemään. Olen siitä aivan samaa mieltä. Mutta se, että sitä tehdään leikkaamalla ja lisäämällä sanktioita tilanteessa, jossa työpaikkoja ei ole, tilanteessa, jossa ihmiset ovat työkyvyttömiä, tilanteessa, jossa palveluita ei useinkaan ole saatavilla, tuntuu täysin kohtuuttomalta ja nurinkuriselta ja toimimattomalta politiikalta. Arvoisa puhemies! Toivon todellakin, että tämä lakiesitys hylätään.

Arvoisa puhemies! Katsaus Suomen yhteiskunnan tilaan: Työttömyys on nousussa. Köyhyys on nousussa. Asunnottomuus on nousussa. Julkinen velka on nousussa. Talous ei ole nousussa. Olisi todellakin mukavaa, jos meidän ei tarvitsisi tänään puhua näistä synkistä luvuista. Olisi todellakin hienoa, jos myönteinen talouskehitys olisi vihdoin alkamassa. Mutta tässä sitä ollaan. Hallitus on epäonnistunut työllisyys- ja taloustavoitteissaan. Pienituloisilta suomalaisilta ja julkisista palveluista leikkaaminen ei ole kääntänyt julkista velkasuhdetta laskuun. Leikkaukset ovat syöneet pienituloisten ostovoimaa, työttömyyden kasvu leikkaa kysyntää, ja heikko tilanne saa kuluttajat ja yritykset varovaisiksi. Pienituloiset käyttävät rahat kotimaan kulutukseen, joten pienituloisilta leikkaaminen on myös omiaan syömään ostovoimaa. Kysynnän puute on yritysten keskeisin kasvun este tällä hetkellä Suomessa. Nekään, joilla olisi varaa, eivät uskalla kuluttaa, vaan he varautuvat ja säästävät. On totta, että myös kansainväliset suhdanteet vaikuttavat talouteen, mutta kyllä tilanteessamme on paljon kotikutoisia ongelmia. Muualla Euroopassa, myös rajavaltioissa, talous kasvaa ja työllisyys paranee. Meillä tilanne on valitettavasti toinen. Suomen talouden tilanne on tämän hallituskauden aikana eriytynyt muun Euroopan kehityksestä. Silti hallitus jatkaa pienituloisilta leikkaamista ensi vuoden budjetissaan. Samalla suurituloisimmille annetaan mojova veroale. Tämä on paitsi raaka arvovalinta myös huonoa talouspolitiikkaa. Pienituloisilta leikattavat eurot ovat pois kotimaan kulutuksesta. Suurituloisten saamat lisäeurot taas käytetään usein säästämiseen tai esimerkiksi ulkomaanmatkailuun. Pienituloisilta leikkaamista perustellaan taloudellisella pakolla. Perustelu ei kestä vettä, kun samalla suurituloisille on varaa antaa veronalennuksia ja yhteisöveron laskua valmistellaan. Olisi perusteltua, että hallitus nyt uudelleen tarkastelisi päätöstään yhteisöveron alennuksesta, jonka on määrä tulla voimaan vuonna 2027. Yhteisöveron alennuksessa ei ole talouspoliittista järkeä, sillä sen ei uskota juurikaan vaikuttavan kasvuun, mutta se luo pysyvän aukon julkiseen talouteen ja lisää velkaantumisen tarvetta. Jos hallitus tuntee minkäänlaista vastuuta julkisen talouden tilasta, se peruu aikeensa yhteisöveron alennuksesta. Vielä on aikaa. Arvoisa puhemies! Julkisen talouden velkaantuminen on saatava taittumaan. Se on selvää. Mutta se ei onnistu pelkillä sopeutuksilla, vaan tarvitaan kasvua. Sopeutuksiakin on tehtävä, mutta ne on tehtävä tavalla, joka ei leikkaa kasvua, lisää köyhyyttä tai tuhoa hyvinvointivaltion perustuksia. Sopeutuksia ei kannata tehdä keskellä matalasuhdannetta, sillä sopeutukset taantumassa leikkaavat kasvua ja kasvattavat näin sopeutustarpeita. Julkiset sopeutukset on myös kohdistettava oikein. Vasemmistoliitto ei sopeuttaisi leikkaamalla pienituloisilta, vaan me suuntaisimme sopeutukset sinne, missä rahaa on. 2000-luvulla yritykset ovat saaneet isot vero- ja maksualet, kun yhteisöveroa on laskettu ja lasketaan lisää ja kun sivukuluvastuita on siirretty pois yrityksiltä. Tämä ei ole kuitenkaan uudistanut tai vahvistanut taloutta. Päinvastoin pääomia pumpataan ulos yrityksistä ja investointiasteet ovat liian matalalla. Myös suurituloiset ovat saaneet Orpon hallitukselta mittavat veroalet. Ikääntyvällä maalla ei oikein olisi tähän varaa. Vasemmistoliitto on esittänyt paremman vaihtoehdon omassa vaihtoehtobudjetissamme. Me sopeuttaisimme esimerkiksi säätämällä suurten omaisuuksien miljonääriveron, korjaamalla listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen ja leikkaamalla yritysten verotukia. Arvoisa puhemies! Suomen julkinen talous ei ole huonossa kunnossa sen takia, että päättäjät olisivat holtittomasti lisänneet julkisia menoja. Ongelmien ja talouspaineiden taustalla ovat väestön ikääntyminen, talouden rakenneongelmat ja heikko kasvu sekä kasvavat korko- ja puolustusmenot. Veropohjan rapautuminen ja rapauttaminen ovat lisänneet ongelmia. Ongelmat eivät siis myöskään ratkea leikkaamalla hyvinvointivaltion peruspilareja. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Jokelaisen tekemiä muutosehdotuksia, lausumaehdotuksia ja epäluottamusehdotusta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen linja tulee kyllä tässä ensi vuoden talousarviossa aivan kristallinkirkkaaksi: pienituloisilta suomalaisilta, kaikista köyhimmiltä leikataan, ja samalla kaikista suurituloisimmat saavat mojovan veronalennuksen. Tässä kiteytyy hallituksen poliittinen arvovalinta. Arvoisa puhemies! Pienituloisilta leikkaamista perustellaan tietysti taloudellisella pakolla. Perustelu ei kuitenkaan kestä vettä, kun samaan aikaan kaikista suurituloisimmille annetaan suuret veronalennukset ja yhteisöveron alennusta kaavaillaan vuodelle 27. Pienituloisilta ja julkisista palveluista leikkaaminen ei myöskään ole oikaissut julkista taloutta, joka uppoaa yhä vain syvemmälle. Leikkaukset ovat vähentäneet ostovoimaa ja kysyntää ja synkentäneet tunnelmia, ja nämä ovat osaltaan pitkittäneet taantumaa ja nujertaneet kasvua. Arvoisa puhemies! Vaikuttaa siltä, että uusimmilla rasistisilla tempauksilla perussuomalaiset yrittävät kääntää huomiota pois pienituloisilta leikkaamisesta ja hallituksen talouspolitiikan täydellisestä epäonnistumisesta.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Kallion tekemää esitystä.

Arvoisa puhemies! Datakeskukset ovat nähdäkseni tervetulleita investointeja Suomeen, mikäli ne hyödyttävät yhteiskuntaa maksettujen verojen ja hyödynnettyjen hukkalämpöjen kautta. Erityisen tervetulleita ovat investoinnit, joiden ympärille kehittyy laajempaa ja korkeamman arvonlisään työllistävää toimintaa. Kuitenkaan kaikki Suomeen suunnitellut datakeskukset tuskin voivat toteutua, tai mikäli ne toteutuisivat, voisi sillä olla merkittävä sähköjärjestelmää kuormittava vaikutus. Datakeskukset ovat eri asia kuin datatalous, eivätkä datakeskukset synnytä rakennusvaiheen jälkeen juurikaan työtä Suomeen. Datakeskusten kasvava sähkönkäyttö lisää sähkön kysyntää, luo tarvetta sähköverkkoinvestoinneille ja sähköntuotannon fossiilittoman jouston lisäämiselle. Tämä kaikki luo kuluja ja voi nostaa sähkön hintaa. Datakeskusten lisääntyminen luo tarvetta uudelle energiantuotannolle, ja kaikkeen energiantuotantoon, myös fossiilittomaan, liittyy aina joitain haittoja. Näin ollen on perusteltua, että datakeskukset hyödyttävät yhteiskuntaa verojen kautta ja maksavat nykyistä enemmän veroja. Nykyiselle konesalien verotuelle ei ole perusteita, ja tuemme hallituksen esitystä verotuen poistosta. Kasvava kiinnostus konesali-investointeihin Suomeen selittyy suurimmaksi osaksi Suomessa tarjolla olevasta edullisesta ja puhtaasta sähköstä, vakaasta sähköverkosta, puhtaasta vedestä ja viileästä ilmastosta. Hukkalämmön hyödyntämismahdollisuudet kaukolämmön tuotannossa tai muussa toiminnassa tarjoavat konesaleille liiketoimintamahdollisuuksia konesalitoiminnan lisäksi. Veronkorotuksen jälkeenkin Suomen sähkön hinta on toimijoille kilpailukykyinen ottaen huomioon muut Suomen vetovoimatekijät. On arvioitu, että konesalien tarve on kasvamassa globaalisti merkittävästi, ja Pohjoismaiden kilpailukyky konesalien sijaintimaina on niin hyvä, että ennen pitkää konesali-investointien määrää Pohjoismaihin tulevat rajoittamaan niiden vaikutukset sähköverkkoihin. Emme näe tarpeelliseksi hallituksen esittämää verotuen poistoa kompensoivaa konesalien uutta tukimallia, johon valiokunnan mietinnössä viitataan. Konesalien tulevaan sähkönkulutuksen määrään liittyy jonkin verran epävarmuuksia. Mikäli kuitenkin verotuki pysyisi voimassa, voisi se tarkoittaa jopa noin 380 miljoonan euron lisäystä vuotuisessa sähköverotuessa konesaleille. Vaikka Suomeen mahtuu datakeskuksia, on selvää, että jos kaikki suunnitellut hankkeet toteutuisivat, olisi sillä isoja energiajärjestelmäämme haastavia ja sähkön hintaa nostavia vaikutuksia ja verotuen määrä nousisi kestämättömän suureksi. Arvoisa puhemies! Datakeskusten heikko työllisyysvaikutus ja niiden yhteiskunnalle luomat kulut ja muut vaikutukset perustelevat sitä, että datakeskuksia verotetaan nykyistä enemmän. Näin voidaan varmistaa, että yhteiskunta saa toiminnoista hyötyä ja vastapainoa syntyneille kuluille ja vaikutuksille. Vaikka veroa korotetaan yhteiskunnan saaman hyödyn varmistamiseksi, on datakeskusten tarve globaalisti niin suuressa kasvussa ja Suomella niin paljon suotuisia ominaisuuksia, että on todennäköistä, että datakeskuksia Suomeen rakennetaan jatkossakin myös ilman kompensoivia tukimalleja. Tilanteessa, jossa valtiontalous on raskaasti alijäämäinen, täytyy kaikkia yritystukia tarkastella kriittisesti. Siksi puollamme sähköverotuen poistoa, emmekä kannata uusille datakeskuksille suunnatun yritystuen luomista. Lisäksi esitämme, että datakeskusten verotuki poistettaisiin jo 1.1.2026 alkaen. Tällä olisi vuoden 26 osalta 23 miljoonan euron verotuloja lisäävä vaikutus. Edellä olevalla perusteella ehdotan, että eduskunta hyväksyy vastalauseen 3 mukaisen pykälämuutoksen.

Arvoisa puhemies! Finnvera-lain uudistus on sinänsä tarpeellinen. Kuitenkin eduskunnalla tulisi olla riittävän täsmällinen valta päättää valtion varoista, ja sen tulisi saada kattavasti tiedot vastuista ja niiden kehityksestä. On aivan perusteltu ajatus, että valtion erityisrahoituksen piirissä toimivat yhtiöt laivanrakennusteollisuudessa ja muilla toimialoilla noudattavat Suomen lakeja ja työehtosopimuksia alihankintaketjuissaan ja että sitä voidaan niiltä myös edellyttää. Tällä perusteella kannatan edustaja Yrttiahon tekemiä pykälämuutosesityksiä.