Krista Mikkonen

Arvoisa puhemies! Ehkä ihan ensin siihen, kun tässä on aika monta kertaa tänään kerrottu, miten paljon hallitus on panostanut lapsiperheisiin, myös edustaja Garedew äsken siitä kertoi, ja minusta se on tosi hieno asia, minusta on hyvä asia, että hallitus on panostanut lapsiperheisiin, tehnyt sinne monille lapsiperheille arjen tuloissa näkyviä uudistuksia, koska on tietysti hyvä, että me saisimme lisää lapsiperheitä ja ihmiset uskaltaisivat tehdä lapsia. Mutta valitettavasti näissä puheenvuoroissa on aina jäänyt kertomatta se, että hallitus on myös leikannut lapsiperheiltä: työttömien lasten perheiltä. Hallitus on leikannut työttömyyskorvauksen lapsikorotuksen, joka tarkoittaa noin 150—285 euroa kuukaudessa tulonvähennystä työttömille lapsiperheille. Kun hallituksen leikkauksilla 31 000 uutta lasta joutuu köyhyyteen, niin olisin toivonut, että hallitus näistäkin lapsiperheistä pitäisi huolta, mutta todellakin lapsiperheidenkin osalta tilanne on sellainen, että ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat on unohdettu, mikä on minusta valitettavaa, vaikka sinänsä on hyvä, että lapsiperheisiin on panostettu, mutta todellakaan ei kaikkiin lapsiperheisiin. Alun perin minua uuden puheenvuoron kannusti ottamaan tuo sosiaaliministeri Grahn-Laasosen äskeinen puheenvuoro, joka vahvisti vain sitä, että hallitus todellakin on hyvin vieraantunut ihmisten arjesta eikä välitä päätöstensä vaikutuksista köyhiin. Ministeri puolusti suojaosan leikkaamista sillä, että hallitus haluaa kannustaa ihmisiä kokoaikatyöhön. Pakko kysyä, että eikö hallitus todellakaan ole huomannut, että niitä kokoaikaisia työpaikkoja ei ole tällä hetkellä tarjolla, hallituksen laskennalliset työpaikat kun ovat jääneet vain numeroiksi paperille. Sen sijaan suojaosan leikkaus ei tällä hetkellä kannusta ottamaan vastaan sitä lyhyttä työpätkää, joka olisi tarjolla. Kuten aiemmassa puheenvuorossa sanoin, niin tämä näkyy jo. Näin kertoi esimerkiksi Pohjois-Karjalan työllisyysalueen väki, kun tapasin heitä viime kuussa. Ministeri perusteli suojaosan poistoa myös sillä, että suojaosa luo kannusteloukun aina siihen kohtaan, mihin se sijoitetaan. Näin on, mutta ihmettelen kyllä sitä, eikö hallitus näe eroa siinä, sijoittuuko tuo kohta nollan vai 300 euron kohdalle, sillä vaikka ministerin tuloille 300 euroa kuulostaa vähäiseltä, niin köyhälle se on iso raha. Ministeri myös kertoi, että suojaosan poisto oli säästötoimi. Sitä hän ei kuitenkaan kertonut, miksi hallitus halusi säästää juuri siitä. Eikö tosiaan muita vaihtoehtoja ollut 56 miljoonalle, vaikkapa vähän pienempi veronalennus kaikkein hyvätuloisimmille? Niin — nämä ovat niitä arvovalintoja, joista hallitukset tunnetaan. Orpon hallituksen arvovalinnoissa köyhillä ei ole sijaa. Totta on se, mitä ministeri sanoi, että suojaosan palautus ei sinänsä tuo uusia työpaikkoja. Mutta se kannustaa työtöntä ottamaan pienenkin työn vastaan. Se vähentää köyhyyttä, kun työtön voi itse tienata edes vähäsen. Se pitää ihmisen työn syrjässä kiinni niin, että ehkä talouden piristyessä siitä voi syntyä kokopäiväinen työpaikka. — Ja suojaosan poisto lisää harmaata taloutta. Pahoin pelkäänkin, että tuo 50 miljoonan euron suojaosan säästö ei pitkällä tähtäimellä ole säästöä lainkaan.

Arvoisa puhemies! On sanottu, että mitä kauempaa työtöntä katsoo, sitä laiskemmalta hän näyttää. Tämän päivän keskustelu ja sosiaaliministerin vastauspuheenvuoro osoittavat erinomaisen konkreettisesti, että hallitus katsoo työtöntä hyvin kaukaa kertoessaan, kuinka pienipalkkaisten herätessä työhön työtön jää naapuriin nukkumaan. Hallitus on omilla päätöksillään sekä lisännyt että syventänyt köyhyyttä. En tiedä, eikö hallitus itse ymmärrä tekemiensä päätösten vaikutuksia vai eikö se vain välitä. Hallituksen rajut leikkaukset sosiaaliturvaan ovat kasautuneet samoille perheille, minkä vuoksi yli 30 000 uutta lasta tippuu köyhyyteen. Koska hallitus ei selvästikään ymmärrä, mitä köyhyys tarkoittaa, niin lainaan Pelastakaa Lapset ry:n keräämiä ajatuksia köyhyydessä eläviltä lapsilta ja nuorilta heidän omin sanoin: ”Ihan perseestä nähdä äiti murehtimassa joka päivä rahatilanteesta, ja usein ollaan yhdessä mietitty, mistä saataisiin lisää rahaa ruokaan, lääkkeisiin, yms. Mitään ei saa apua, vaikka ollaan yritetty.” ”Raha on tiukalla. Yllättävä, autohuolto maksoi yli 600 euroa. Siinä meni yli kuukauden rahat. Nyt säästetään milloin mistäkin. Äiti tehnyt parhaimmillaan kolmea työtä yhtä aikaa, jotta rahat riittää mun ja siskon harrastuksiin ja elämisiin.” ”Ahdistaa ja stressaa, pienestä asti miettinyt, miten auttaa vanhempaa.” ”Rahaa ei tunnu riittävän enää mihinkään. Jouduin lopettaa harrastukseni ja luovuttaa unelmasta uuden harrastuksen aloittamisesta. Opiskelijoihin liittyvien tukileikkauksien takia mun opintotukea myös vähennettiin usealla 10 eurolla, joka on vaikuttanut siihen, että ei ole varaa ostaa uusia vaatteita hajonneiden tilalle edes kirpputorilta.” ”Välillä jääkaapissa ei ole ruokaa, ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen, esim. uusiin vaatteisiin. Joskus ei ole edes varaa ostaa samppoota, hoitoainetta tai vartalosaippuaa.” ”Stressaa. En halua ostaa mitään itselle mukavia juttuja, esim. vaatteita, välipalaa koulun jälkeen, laadukkaampia hygieniatuotteita omalla rahallani, koska en ikinä tiedä, milloin saatan joutua tarvitsemaan rahaa johonkin muuhun, tai jos äitin tarvitsee lainata rahaa, niin ruokaostoksiin. Minun rahat koostuu siis opintotuesta. Ihan syvältähän se on elää tällä tavalla.” ”Olen vasta teini-ikäinen. Minun ei kuuluisi joutua miettimään sitä, onko minulla varaa ostaa lääkkeitä tässä kuussa.” Arvoisa puhemies! Tapasin jokunen aika sitten joensuulaisia työttömiä. He etsivät ahkerasti töitä, mutta kun niitä ei ole. He olivat myös huolissaan koventuneesta ilmapiiristä ja siitä, kuinka työttömiä leimataan laiskoiksi ja työtä vältteleviksi. Tänään tässä salissa valitettavasti näin on myös tehty. Tapaamani joensuulaiset työttömät myös ihmettelivät, miksi hallituksella on köyhille vain keppiä, kun rikkaita kannustetaan porkkanoilla. Tätä ihmettelen minäkin. Suojaosien poisto on tästä konkreettinen esimerkki. Se vähentää kannusteita ottaa lyhytaikaista työtä vastaan, ja tämä näkyy jo. Suojaosien poisto on johtanut Pohjois-Karjalassa siihen, että lyhytaikaisen työn vastaanottaminen on vähentynyt. Kyse on myös siitä, että arjen talous menee helposti sekaisin pienestäkin työpätkästä, kun tuet leikkautuvat heti mutta lisäansio tulee tilille vasta myöhemmin. Hallituksen mielestä on ihan ok, että työttömältä leikkautuu jokaisesta ansaitusta eurosta 50 senttiä alle 300 euron tuloista. Sen sijaan hallituksen mielestä on suuri vääryys, että 100 tonnin tuloilla marginaalivero on 50 prosenttia. Myös esimerkiksi toimeentulolain muutokset ovat johtaneet siihen, että ihmisiä, jotka eivät ole työkykyisiä, on työnnetty työllisyyspalvelujen asiakkaiksi, vaikka heillä ei ole todellisia työnsaantimahdollisuuksia, ja näin heidän tulonsa leikkaantuvat. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa tämä on tarkoittanut tuhatta ihmistä. He tarvitsisivat aivan muita palveluita. Arvoisa puhemies! Haluan vielä nostaa esille asunnottomuuden. Suomessa on tehty pitkäjänteisesti työtä asunnottomuuden eteen, ja vuodesta 2012 asti hallituksesta riippumatta olemme onnistuneet vähentämään asunnottomuutta, mutta nyt Orpon hallituksen vahtivuorolla asunnottomuus on lähtenyt kasvuun. Asunnottomiksi on joutunut myös sellaisia ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia ongelmia. Heidän tapauksessaan yksinkertaisesti rahat eivät vain riitä asumiseen, ja tämä johtuu hallituksen tekemistä sosiaaliturvan leikkauksista, siis leikkauksista asumistukeen ja työttömyysturvaan, samanaikaisesti, kun arjen kulut ovat kasvaneet. Toinen asunnottomuutta lisännyt tekijä on asumisneuvonnan vähentyminen. Ministeri Multala kertoi äsken, että se johtuu soteuudistuksesta ja kunnista, mutta hän unohti kertoa, että hallitus leikkasi asumisneuvonnan määrärahat puoleen.

Arvoisa puhemies! Ensin haluan kiittää yhdenvertaisuusvaltuutettua tästä hyvästä ja laajasta ja kattavasta kertomuksesta. Se on äärimmäisen tärkeä kuvaus siitä, miten kykenemme toteuttamaan erityisesti EU:n syrjintädirektiiviä ja muutoinkin yhdenvertaisuuden toteutumista tässä maassa. Kuten tästä kertomuksesta voimme huomata, valitettavasti yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulevien syrjintäyhteydenottojen määrä on jatkanut kasvuaan. Viime vuonna ilmoituksia tuli yli 2 700. Suurin osa näistä yhteydenotoista koskee syrjintä- ja yhdenvertaisuusasioita, mutta lisäksi tulee tieto- ja aineistopyyntöjä sekä yhteydenottoja liittyen valtuutetun erityistehtäviin koskien ulkomaalaisten oikeuksia ja asemaa, maasta poistumisen valvontaa sekä ihmiskaupparaportointia ja naisiin kohdistuvan väkivallan raportointia. Yhteydenottojen kasvu kertoo paitsi tarpeesta yhdenvertaisuusvaltuutetun kaltaiselle matalan kynnyksen oikeussuojaelimelle myös siitä, että valtuutettuun luotetaan, se tunnetaan ja sen asema on vakiintunut. Eri syrjintäperusteisia yhteydenottoja tuli eniten vammaisuuteen liittyen, liki 600, ja toiseksi eniten liittyen alkuperään, reilu 300. Työelämää koskevia syrjintäyhteydenottoja oli myös liki 600. Ne ovat liittyneet muun muassa ikäsyrjintään rekrytoinnissa, työsuhteen päättämiseen, työoloihin ja kohteluun työpaikalla sekä vammaisille henkilöille tehtäviin kohtuullisiin mukautuksiin. Sotepalveluihin liittyen tuli yli 400 yhteydenottoa, ja esille nousivat erityisesti vammaisten ja sairaiden henkilöiden palvelut ja etuudet, esteettömyys ja saavutettavuus sekä haavoittuvassa ja suuressa tuen tarpeessa olevien ihmisten asiat. Kertomuksessa todetaan, että viime vuosina rasismi on näkynyt yhä etenevissä määrin myös julkisessa keskustelussa ja politiikassa, ja valitettavasti näin todellakin on. Alkuperään, vammaisuuteen ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvät, kiusaamista koskevat yhteydenotot näyttävät lisääntyneen koulutuksessa ja kasvatuksessa. Tätä voi osin selittää yleisesti viime vuosina Suomessa ja globaalisti koventunut asenneilmapiiri suhteessa moninaisuuteen ja tosiasialliseen yhdenvertaisuuteen. Suomessa naisvihan, rasismin, luokkasyrjinnän sekä vammaisten ihmisten, sateenkaariväen ja alkuperäiskansojen syrjinnän juuret ovat syvällä yhteiskunnassa, mikä näkyy vaikeutena käsitellä ongelmia ja tunnistaa niiden historiallisuus sekä taipumuksena kieltää ne. Syrjinnän purkaminen vaatii risteävän moniperustaisuuden, erilaisten tarpeiden, historian ja valtasuhteiden ymmärtämistä. Syrjintäyhteydenottojen kasvu yhdenvertaisuusvaltuutetulle osoittaa osaltaan, että perus- ja ihmisoikeudet eivät toteudu Suomessa täysimääräisesti ja yhdenvertaisuuden edistäminen vaatii aktiivisia toimia. Valitettavasti hallitus on omilla toimillaan heikentänyt yhdenvertaisuuden toteuttamista muun muassa poistamalla varhaiskasvatuksesta velvollisuuden toimipaikkakohtaisen yhdenvertaisuussuunnitelman laatimiseen, vaikka tutkimukset osoittavat, että lapset kokevat jo pienenä syrjintää ja varhaiskasvatuksen henkilöstön osaamista yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta tulisi vahvistaa. Hallituspuolueiden kansanedustajat ovat normalisoineet rasismia toistuvilla rasistisilla ulostuloillaan läpi hallituskauden. [Mauri Peltokangas: Aika paksua tekstiä, edustaja!] Hallituksen rasismikohujen seurauksena syntyneen rasismin vastaisen toimenpideohjelman tavoitteista oli helmikuuhun mennessä saavutettu sitä koskevan väliraportin mukaan ainoastaan yhdeksän 62:sta toimenpiteestä. Eilen vietettiin romanien kansallispäivää. Yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksessa todetaan romanien kohtaavan syrjintää erilaisissa palveluissa hyvin laajasti. Romaneita on kieltäydytty palvelemasta, heihin on kohdistettu etnistä profilointia, ja työntekijöitä on ohjeistettu palvelemaan romaneja syrjivällä tavalla. Hallituksen rasismin vastaisen toimenpideohjelman romaneita koskevista toimista yhtäkään ei ole vielä toteutettu. Kertomus sisältää laajan joukon suosituksia. Toivon todellakin, että nämä suositukset otetaan vakavasti ja pystyisimme rakentamaan tästä maasta yhdenvertaisempaa paikkaa, jossa kaikilla on hyvä elää riippumatta taustasta, alkuperästä, mahdollisesta vammasta tai muusta ominaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Sika on huomattavan älykäs eläin, ja sitä pidetään usein älykkäämpänä kuin koiraa. Tutkimusten mukaan sian älykkyysosamäärä on verrattavissa 3—5-vuotiaan lapsen tasoon. Siat oppivat nopeasti ja kykenevät ratkaisemaan monimutkaisia tehtäviä. Ne oppivat esimerkiksi käyttämään ohjainta pelatakseen videopelejä, joissa ne ohjaavat kohdistinta kärsällään. Siat ovat tunnepitoisia ja sosiaalisia, ja niillä on erinomaisen pitkä muisti. Mutta hallitukselle sika on vain lihaa. Sen tämä käsissä oleva lakiesitys paljastaa, sillä toisin kuin lain nimi, laki eläinten hyvinvoinnista, hallitus ei ole tällä esityksellä parantamassa sikojen hyvinvointia vaan heikentämässä sitä. Tällä esityksellä halutaan perua viime kaudella päätetty porsaiden kastraatiokielto, jonka piti tulla voimaan vuonna 2035 eli hyvin pitkän siirtymäajan jälkeen. No, mitä tuo kirurginen kastraatio sitten tarkoittaa? Se on hyvin kivulias toimenpide, joka tehdään pienille, muutaman päivän ikäisille poikapuolisille porsaille eli karjuporsaille. Siinä porsaan iho viilletään auki, kivekset vedetään ulos ihoviillosta ja siemenjohtimet katkaistaan. Tämä toimenpide tehdään Suomessa vuosittain noin 850 000 karjuporsaalle. Kastrointi aiheuttaa vakavan kudosvaurion ja voimakkaan kivun, joka jatkuu tulehdusreaktion vuoksi vielä päiviä kastraation jälkeen. Kipu aiheuttaa porsaalle kärsimystä ja monenlaista muuta hyvinvointihaittaa. Se rasittaa elimistöä, lisää tulehdusriskiä, tuottaa negatiivisia tunteita ja häiritsee unta. Nuorena koettu kipu on haitallista eläimen kehitykselle ja voi herkistää kivun kokemuksille myös myöhemmin elämässä. Kastroitujen porsaiden kuolleisuus on myös suurempi kuin kastroimattomilla. Lain perustelumuistiossakin mainittujen seikkojen nojalla kirurgisen kastraation kiellon kumoaminen perustuisi puhtaasti lihateollisuuden ja viennin tarpeisiin eikä palvelisi eläinten hyvinvoinnin etua. Tämä todetaan suoraan hallituksen esityksessä, ja mediasta olemme saaneet lukea, kuinka aggressiivisesti lihateollisuus lobbasi kastraatiokiellon poistamista. Kastraatio on porsaille erittäin kivulias ja stressaava kokemus. Vaikka laissa vaadittu kivunlievityksen ja paikallispuudutuksen tavoitteena on lievittää tätä kärsimystä, ne eivät sitä kokonaan poista. Kastraatiossa poikaporsaiden kivekset poistetaan siksi, että tuotettuun lihaan ei jäisi hajua, jonka katsotaan haittaavan sianlihan vientiä etenkin Aasiaan ja Yhdysvaltoihin. Toisin kuin täällä aiemmin annettiin ymmärtää, sianlihaa voidaan tuottaa ja laajasti myös tuotetaan ilman kastraatiota. On totta, että Suomi oli ensimmäinen maa, jossa on päätetty kastraatiokielto. Sen sijaan, että olisimme ylpeitä tästä eläinten hyvinvointia edistävästä päätöksestä, hallitus on sitä nyt perumassa, sillä jos katsotaan eurooppalaisia maita, niin vaikka kastraatiota ei ole vielä muissa maissa kielletty, niin käytännössä monissa maissa merkittäviä osuuksia sioista kasvatetaan ilman kastraatiota. Siksi väitteet siitä, että tällainen liha ei olisi kelvollista, ovat varsin erikoisia. Esimerkiksi Espanjassa lähes 80 prosenttia sioista kasvatetaan ilman kastraatiota, Alankomaissa 70 prosenttia, ja Iso-Britanniassa, Irlannissa ja Portugalissa kirurginen kastraatio ei ole ollut laajemmin käytössä lainkaan. Nykyisessä laissa Suomen kastraatiokielto olisi tullut voimaan 2035. Luulenpa, että ennen tuota vuotta kiellosta on päättänyt useampi maa, sillä kuluttajille eläinten hyvinvointi on koko ajan yhä tärkeämpää. Ihmiset eivät halua, että eläimille aiheutetaan turhaa kärsimystä, mitä porsaiden kastraatio on. Ei olekaan ihme, että tämän lakiesityksen lausunnonantajista valtaosa vastusti kastraatiokiellon poistamista. Eläinsuojelujärjestöjen lisäksi sitä vastustivat erityisesti tahot, jotka käytännössä ovat tekemisissä eläinten hyvinvoinnin kanssa, kuten Suomen Eläinlääkäriliitto, Suomen Kunnaneläinlääkäriliitto sekä Suomen Tuotantoeläinlääkäriyhdistys, ja eläinten hyvinvointia tutkivat tahot, kuten Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto, Luonnonvarakeskus ja sen Eläinten hyvinvointikeskus. Samoin esitystä vastustivat kaikki aluehallintovirastot, jotka valvovat eläinten hyvinvointia. Tässä keskustelussa on noussut esiin kastraation tarve suomalaisen huoltovarmuuden ja omavaraisuuden turvaamiseksi. On hyvä muistaa, että vaikka esimerkiksi sianlihantuotannossa omavaraisuusasteemme on suuri, niin todellisuudessa sen vaatimissa tuotantopanoksissa omavaraisuusaste on varsin heikko, kuten eläintuotannon tuotantopanoksissa muutoinkin, mikä näkyy esimerkiksi tällä hetkellä siinä, että lannoitteita ei saada maahan ja alalla on haasteita sen kanssa. Ja kun puhutaan kriisitilanteesta, niin uskonpa, että siinä kohdin porsaiden ja siantuotannon vaatimat rehut, jotka ovat ihmisravinnoksi kelpaavia pääosin, käytettäisiin pikemminkin ihmisten ruokkimiseen kuin sikojen kasvattamiseen.

Arvoisa puhemies! Todellakin on helppo yhtyä tuohon edelliseen, edustaja Lylyn puheenvuoroon siinä, että meidän pitäisi pikemminkin miettiä niitä todellisia ongelmia, miten me pystymme koulutustasoa nostamaan, sillä valitettavasti korkeakoulutettujen osuus on Suomessa laskenut, ja me emme ole pääsemässä niihin tavoitteisiin, mitä olemme asettaneet. Nämä tavoitteet ovat tietysti sen takia tärkeitä, että me tiedämme, että koulutus on se avain menestykseen, jos ajatellaan yhteiskuntaa, tai jos ajatellaan yksilöä, se tuo varmuutta myös siihen työn saamiseen. Niinpä tämän yhden opiskeluoikeuden säännösten kaltaisten keinojen sijasta pitäisi purkaa niitä esteitä, jotka korkeakoulutuksen tiellä monesti ovat. Nämä liittyvät esimerkiksi oppimisen ongelmiin, taloudelliseen tilanteeseen, epävarmuuteen omasta suunnasta ja hyvinvointiin liittyviin ongelmiin. Mutta valitettavasti hallitus on esimerkiksi kasvattanut entisestään opintotuen lainapainotteisuutta tänä aikana, jolloin opintolainat ovat muutenkin kasvaneet merkittävästi. Tietysti tämmöiset isot lainat tässä epävarmassa maailmassa ovat este kouluttautua etenkin niille, joilla ei ole vahvoja taloudellisia turvaverkkoja lähipiirissä. Todellakin tätä esitystä nyt perustellaan sillä, että tämä vähentäisi koulutuksen kasautumista ja tätä kautta nyt vapautuisi sitten näitä korkeakoulupaikkoja niin, että pääsisimme tuohon 50 prosentin tavoitteeseen, mutta kyllähän tämä ongelma, että joillakin on useampia opiskeluoikeuksia, ei ole se perussyy siihen, miksi emme ole tuohon 50 prosentin tavoitteeseen oikein pääsemässä. Siis puhutaan vain alle kolmesta prosentista opiskelijoista, joilla on useita opinto-oikeuksia, ja näihinkin ratkaisuihin liittyvät lukuisat erilaiset elämäntilanteet ja työllistymiseen liittyvät arviot. Tänä aikana, kun nuoret ovat varsin ahdistuneita koulutusvalinnoista tulevan työuran kannalta, nyt luodaan lisää paineita tällä uudella hallinnollisella mekanismilla, joka nuorten epävarmuutta lisää. Päinvastoin pitäisi miettiä sellaisia ratkaisuja, jolloin nuorena tehdyt ratkaisut eivät tuntuisi yhtä lopullisilta, sillä jo nykyisin moni nuori pitää välivuosia, koska he haluavat saada opinto-oikeuden juuri varmasti oikeaan koulutusohjelmaan. Tämä lisää sitä, että ikään kuin virheitä ei voi tehdä, vaikka tiedämme, että tässä ajassa, joka muuttuu kiihtyvää vauhtia, entistä enemmän pitäisi luoda pikemminkin joustavuutta siihen, että pystyy opiskelemaan ja tarvittaessa opiskelemaan vaikka parikin tutkintoa. En näe koulutuksen kasaantumista sillä tavalla niin suurena ongelmana, mitä tämän esityksen perusteella siitä luodaan, kun tiedämme, että me tarvitsisimme entistä enemmän osaavaa ja koulutettua väkeä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt erikoisella tavalla annettu ymmärtää, että lakiesitys olisi jotenkin parannus eläinten hyvinvointiin. Tässähän heikennetään sitä kastraatiokieltoa, joka viime kaudella tehtiin ja jolle annettiin hyvin pitkä siirtymäaika, niin että varmasti tuottajat olisivat voineet siihen sopeutua. Täytyy muistaa, että sika on hyvin älykäs eläin. Sitä pidetään koiraa älykkäämpänä ja arvioidaan, että sen älykkyysosamäärä on verrattavissa 3—5-vuotiaan lapsen älykkyyteen. Silti hallitus näkee sian pelkästään lihana, ja se on todella valitettavaa. Me usein väitetään täällä, että Suomi on erityisen edistyksellinen esimerkiksi eläinten hyvinvointiasioissa, mutta emme me ole, ja tällä lainsäädännöllä me otamme vielä takapakkia, mikä on mielestäni häpeällistä. Kuten tässä on tullut esiin, valtava määrä lausunnonantajista totesi, että tämä lakiesitys on huono, se heikentää merkittävästi eläinten hyvinvointia. Suomen Eläinlääkäriliitto, Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, Eläinten hyvinvointikeskus ja Tuotantoeläinlääkäriyhdistys, [Puhemies koputtaa] kaikki nämä tahot, vastustavat tätä lakiesitystä. Miksi ihmeessä tätä viedään eteenpäin?

Arvoisa puhemies! Todellakin näiden käsittelyssä olevien lakimuutosten tarkoituksena on selkeyttää ja täsmentää kansallista sääntelyä erityisesti liittyen pesintäaikaisiin metsänhakkuisiin. Tämän sääntelyn taustalla on EU:n tuomioistuimen ratkaisu, jossa tuomioistuin täsmensi EU:n lintudirektiivin tulkintaa. Mutta aivan kuten tästä lausuntopalautteesta voimme lukea, niin useat tahot toteavat, että EU-tuomioistuimen Voore Mets ‑ratkaisussa kielletään yksiselitteisesti kaikki hakkuut lintujen pesimäaikaan lintudirektiivin vastaisina, ja tähän nähden nämä ehdotetut muutokset metsälakiin eivät ole lintudirektiivin mukaisia. No, mitä tähän metsälakiin sitten ehdotetaan? Siihen ehdotetaan uutta 10 c §:ää. Sen ensimmäisen momentin mukaan ennen puunkorjuuta metsänhakkaajan tulee arvioida käsittelyalueen linnusto ja on tehtävä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, joilla estetään haitat uhanalaisten ja harvalukuisten lintulajien lisääntymiselle tai muunlaiset haitat niille. Tämän momentin ongelma on, että ensinnäkin tämä arviointivelvoitteen asettaminen metsänomistajalle tai metsänhakkaajalle on oikeusturvan näkökulmasta melko kohtuuton, sillä tässä lainsäädännössä ei kerrota, miten tämä arviointi tulisi toteuttaa. Vaatii aikamoista asiantuntemusta arvioida, mitkä vaikutukset hakkuulla on pesintään, koska niitä pesiäkin on varsin vaikea havaita siellä luonnossa, jollei ole kokenut lintuasiantuntija. Toisekseen tässä lainsäädännössä ei kerrota lainkaan, mitä nämä ennaltaehkäisevät toimet ovat ja mitä niillä tarkoitetaan. Myös tämän lainkohdan valvonta ja tämän arviointivelvoitteen toteuttamisen dokumentointi jäävät varsin heikoiksi, ja siinä mielessä herää kysymys, miten tätä nyt ensinnäkin edes aiotaan toteuttaa ja miten sitä pystytään valvomaan. Tässä toisessa momentissa sitten kielletään puunkorjuu rehevissä lehtipuuvaltaisissa metsissä, korvissa ja rantametsissä pohjoisessa Suomessa 1.5.—31.7. ja muualla Suomessa 15.4.—15.7. Tämähän on sinänsä hyvin selkeä rajoite, ja se on hyvä, mutta valitettavasti nämä esitetyt rajoitukset ovat siltä osin riittämättömiä, että tässä on otettu vain hyvin harvat metsätyypit mukaan ja itse asiassa näiden ulkopuolelle jää paljon enemmän pesiä kuin mitä nyt suojan piiriin tällä rajoituksella pääsee. Siksi olisikin ihan välttämätöntä, että näitä luontotyyppejä lisättäisiin merkittävästi, jos sitten hakkuita ei kokonaan kielletä tässä esitettynä aikana, mikä olisi tietysti se kaikkein paras ratkaisu. Vähintäänkin tähän pitäisi lisätä rehevät sekapuustoiset metsät, kuten tuoreet ja lehtomaiset sekametsät, ja myös nämä FSC-sertifikaatin mukaiset rajoitukset, kuten kansainvälisesti, kansallisesti ja maakunnallisesti tärkeät lintualueet ja ‑kosteikkojen läheisyydet. Maakotkan, merikotkan, sääksen, kanahaukan, hiirihaukan ja mehiläishaukan pesien läheisyydessä toteutettavat hakkuut tulisi kieltää, samoin kuin tiedossa olevilla metson soidinpaikoilla ei pitäisi tehdä hakkuita näinä aikoina. Sitten tässä kolmannessa momentissa todetaan, että pesintäaikana olisi säästettävä edellisen puusukupolven isot haavat, kolopuut sekä pysty‑ ja maalahopuut. No, tämä on tietysti sinänsä hyvä, että nämä säästetään, mutta nämä pitäisi säästää aina, ei ainoastaan pesintäaikaisissa hakkuissa, koska tiedämme, että ne ovat tietysti monimuotoisuuden kannalta merkittäviä, mutta tiedämme myös, että esimerkiksi kolopuut ja isot haavat ovat nimenomaisesti niitä pesintäpaikkoja, joita linnut vuodesta toiseen käyttävät pesinään. Hallituksen ajatus ilmeisesti on, että nämä metsälain vaatimukset arvioinnista ja ennaltaehkäisevistä toimista poistaisivat sen teon tahallisuuden. Kuitenkin EU:n tuomioistuimen Voore Mets ‑tuomiossa on nimenomaisesti tarkennettu tämän tahallisuuden koskevan myös sellaista toimintaa, jossa hyväksytään kielletyn seuraamuksen mahdollisuus — eli tässä lintudirektiivin kyseessä ollessa lintujen pyydystämisen, tappamisen ja häirinnän taikka niiden pesien ja munien tuhoamisen ja vahingoittamisen mahdollisuus, siis jo se, että siihen on mahdollisuus, vaikka se ei olisi toiminnan tarkoitus. Tämä mahdollisuushan metsähakkuita tehdessä pesimäaikoina on aina läsnä. Tässä esityksessä ongelmallisia ovat myös nämä muutokset, mitä halutaan tehdä luonnonsuojelulakiin, sillä tämän luonnostellun metsälain uuden 10 c §:n 4 momentin mukaan metsän hoitamisen ja käyttämisen yhteydessä tapahtuvaa lintulajin yksilön tappamista tai häiritsemistä taikka lintujen pesien ja munien vahingoittamista ei pidettäisi luonnonsuojelulain 70 §:ssä tarkoitettuna tahallisena tekona, jos metsän hoitamisen ja käyttämisen yhteydessä on noudatettu tuon metsälain 10 c §:n aikaisempia momentteja. Tällaista viittausta lakiinhan ei ole mahdollista tehdä, koska sillä kavennettaisiin tosiasiallisesti luonnonsuojelulain mainitussa pykälässä lintudirektiivin velvoitteiden toimeenpanoa. Lisäksi viittaus olisi sisällöllisesti harhaanjohtava, koska tällä luonnostellulla säännöksellä ei voitaisi varmistua siitä, että metsänhoidossa ei EU-tuomioistuimen Voore Mets ‑ratkaisussa edellytetyllä tavalla tahallisesti tapettaisi lintuja tai tuhottaisi pesiä. Niin ikään myöskään tämä muutosesitys luonnonsuojelulain 82 §:ään ei ole kannatettava, sillä sen esityksen mukainen häirintäkielto ei jatkossa koskisi pääasiassa muita kuin harvalukuisia ja uhanalaisia lintulajeja siltä osin kuin häirintä aiheutuisi maa‑ ja metsätalouden sivuvaikutuksena. Tämähän on selkeä löyhennys nykyiseen lainsäädäntöön, ja se on myös hyvin vaikeaselkoinen. On hankala arvioida, milloin tällaista häirintää tapahtuisi. Siltä osin näyttää siltä, että tämän lain kohdalla on taas tapahtumassa se, että tänne saliin tuodaan lakiesitys, jonka voi olettaa olevan EU:n lainsäädännön vastainen, ja jos arvata saa, niin luulen, että tästäkin lainsäädännöstä varmasti tullaan vielä valittamaan, jos tämä tällaisenaan aiotaan laittaa täytäntöön.

Arvoisa puhemies! Tämän lainsäädännön tarkoituksena on todellakin selkeyttää ja tuoda tuo EU:n tuomioistuimen päätös käytäntöön. Mutta valitettavasti tässä taitaa käydä nyt taas niin, että tämä lainsäädäntö, mitä esitetään, jää EU-lainsäädännön vastaiseksi, koska tuossa tuomioistuimen päätöksessähän hyvin selkeästi todetaan, että yksittäisenkin linnun, munan tai pesän vahingoittaminen on lintudirektiivin vastaista myös silloin, kun se ei ole se toiminnan varsinainen tarkoitus vaan se saattaa syntyä metsän hakkuiden osalta. Pidän tätä lakiesitystä sellaisena, että siinä on myös monia muita hankalia kohtia. Esimerkiksi sitä arviointivelvoitetta, mikä metsänomistajille asetetaan, ei ole selkeästi määritetty, ei myöskään näitä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Metsänomistajan oikeusturvan kannalta tämä lainsäädäntö jää hyvin epämääräiseksi. Tässä on paljon myös yksittäisiä kohtia, mitä tulisi muuttaa, jos ajatellaan, että tällä paremmin vastattaisiin tähän lintudirektiiviin, mutta tietysti kaikkein selkeintä olisi, jos [Puhemies koputtaa] nämä pesimäaikaiset hakkuut kiellettäisiin kokonaan.

Arvoisa puhemies! Luovan alan tekijät ovat nyt jo hankalassa asemassa, kun digitaaliset alustat ovat muuttaneet ansaintalogiikkaa ja heidän tulonsa ovat romahtaneet. Kun tiedämme, että nimenomaan tekijänoikeus on luovan talouden perusta, niin on huolehdittava, että tekijänoikeuksista saadaan oikeudenmukainen korvaus eikä se nyt tekoälyn myötä katoa. Luovan alan tekijöiden ja kuluttajien on molempien voitava tietää, mikä on tekoälyn tuottamaa ja kenen teoksia on käytetty tekoälymallien kouluttamisessa. Selkeät merkinnät ja läpinäkyvyys vahvistaisivat myös kuluttajien oikeuksia. Myös luovien alojen tekijöiden neuvotteluasemaa on vahvistettava, sillä yksittäinen taiteilija tai luovan alan freelancer ei pärjää yksin globaaleille teknologiayhtiöille. Yleinen tekijänoikeuksien suojan vahvistaminen, nykyistä kattavammat tekijänoikeuskorvaukset ja esimerkiksi tekijänoikeusjärjestöjen asiavaltuus auttaisivat luovan alan tekijöitä puuttumaan epäkohtiin kollektiivisesti. Toivon, että näitä voimme viedä yhdessä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Pienelle kielialueelle kulttuuri ei ole luksustuote. Kulttuurin avulla voimme asemoida itsemme osaksi ympäröivää maailmaa. Se on katkelma radiossa soivaa lyriikkaa tai lause kirjassa, joka osuu juuri suomeksi tai ruotsiksi sellaiseen kohtaan, johon mikään käännös ei yllä. Siksi tekoälystä puhuttaessa emme puhu vain teknologiasta. Puhumme siitä, säilyykö meidän oma äänemme. Puhumme siitä, hukkuuko pieni kieli suurten kielialueiden massaan ja tekoälyn luomiin keskiarvoihin. Puhumme siitä, onko suomalaisella näyttelijällä, muusikolla tai kirjailijalla oikeutta omiin kasvoihinsa, omaan ääneensä ja omaan työhönsä. Vihreät ajattelevat, että teknologian pitää palvella ihmistä, ei päinvastoin. Siksi tarvitsemme selkeät merkinnät tekoälysisällölle, oikeudenmukaiset korvaukset teosten käytöstä ja suojan digitaalisia jäljitelmiä vastaan. Meidän tehtävämme on pitää huolta siitä, että tässä maassa kuuluu jatkossakin aito, elävä ja monimuotoinen ihmisen ääni, ja siksi tekoälyn sääntelyn tulee olla kunnossa.

Arvoisa puhemies! Turpeen osuus Suomen energian kokonaiskulutuksesta on puolitoista prosenttia, elikkä ne väitteet, joista tässä on kerrottu, että se olisi Euroopassa merkittävä, eivät pidä paikkaansa. Suomessa tämä osuus on jopa suurempi kuin muissa Euroopan maissa, eli tämä on energian käytön osalta varsin mitätön osuus, ja hyvä niin, koska ne päästöt ovat niin suuret. Täällä toivottiin myös, että päästökerrointa muutettaisiin. [Juha Mäenpään välihuuto] No, eihän sitä voi muuttaa, kun se perustuu niihin todellisiin päästöihin. Uusiutuvasta puhuttiin. Turve uusiutuu noin kolmetuhatta vuotta. Jos me mietitään, mitä toimia meidän pitää tehdä vaikka ilmaston hyväksi, niin kolmetuhatta vuotta on todellakin liian pitkä aika sitä miettiä. Odotinkin, milloin tämä tarinalegenda tästä arvasta täällä nousee esiin, se, että arvalla olisi päätetty, onko turve uusiutuva vai ei. Ei sitä arvalla tai ilman arpaa voi Suomi päättää, se on ihan YK:n määrittelemä. [Markku Eestilä: Kyllä se arvalla päätettiin!] Sitten on nostettu huoltovarmuus esille. Ymmärrän tämän näkökulman, mutta todellisuudessahan turve ei ole mitenkään erityisen hyvä [Puhemies koputtaa] huoltovarmuuspolttoaine, koska se varastoidessakin hajoaa ja energiamäärä siinä vähenee ja sen turpeen nosto on hyvin sääriippuvaista. [Hannu Hoskonen: Ei pidä paikkansa!] Ei voi sataa, [Puhemies koputtaa] ja myös pitkä kuivuus aiheuttaa tulipalovaaran.

Arvoisa puhemies! Todellakin täällä on liikuttu älyllisesti varsin harmaalla alueella. [Perussuomalaisten ryhmästä: Sama jatkuu!] Tässä aloitteessa ei ollenkaan nosteta esiin niitä turpeen haitallisia puolia. Kun turvetta poltetaan energiaksi, niin todellakin ne päästöt ovat kivihiilen päästöjen luokkaa. Sen lisäksi turpeennosto aiheuttaa valtavasti vesistöpäästöjä, ja se on pilannut jo monet mökkijärvet. Asbestiakin käytettiin aikoinaan, mutta kun ymmärrettiin sen vaarallisuus, niin se lopetettiin. On totta, että kuivikekäytössä ja kasvualustana turve on ollut hyvä alusta, mutta siihenkin koko ajan etsitään vaihtoehtoja. [Keskeltä: Ei löydy!] Tässä on vedottu paljon eurooppalaisen ruuantuotannon varmistamiseen. On hyvä muistaa, että myös muualla Euroopassa käytetään muita kasvualustoja ja tehdään myös paljon työtä niiden etsimiseksi, niin että turpeesta voidaan kokonaan luopua. Minusta on älyllisesti epärehellistä myös antaa turvetuottajille sellainen kuva, että tämä ala olisi jotenkin merkittävä tulevaisuuden ala, [Perussuomalaisten ryhmästä: Kyllä on!] kun me tiedämme, [Puhemies koputtaa] että päinvastoin turpeen käyttö on loppumassa.

Arvoisa puhemies! Ilmastokriisin vaikutukset näkyvät jo. Esimerkiksi sään ääri-ilmiöt aiheuttavat merkittäviä taloudellisia vahinkoja ja inhimillisiä kärsimyksiä. Meidän luonnonjärjestelmät uhkaavat mennä rikki. On ennustettu, että jos esimerkiksi pohjoinen merivirtajärjestelmä hajoaa, niin se tarkoittaa meille Siperian olosuhteita. Me emme voi sulkea silmiämme siltä, mitä tapahtuu, mutta valitettavasti tuntuu siltä, että tässä salissa aika moni sulkee silmänsä. Myös näissä hallituksen suunnitelmissa, mitä meillä on käsissämme, on suljettu silmät siltä, että meidän täytyy tehdä niitä päästövähennyksiä ihan jokaisella sektorilla samalla, kun huolehditaan nieluista, mutta valitettavasti näillä suunnitelmilla siihen ei päästä, että torjuisimme aidosti ilmastokriisiä. Me kaikki tiedämme, että meidän elämämme tällä planeetalla ei ole planeetan asettamissa rajoissa, ja siksi meidän täytyy vähentää päästöjä, meidän täytyy hillitä luonnonvarojen käyttöä, meidän täytyy hillitä kulutusta, meidän täytyy tehdä se kestävästi. Keinoja on. Niitä ei kyllä löydy näistä suunnitelmista, mutta niitä todellakin on, ja toivon todella, että Suomella on halua niihin tarttua.

Arvoisa puhemies! Oikeastaan nämä ministereiden vastaukset kertoivat sen, että te ette ole ymmärtäneet Itä-Suomen tilannetta. On hyvä, totta kai, että mietitään koko Suomen kehittämistä, mutta kyllä Itä-Suomi on kohdannut nyt iskun sen jälkeen, kun Venäjän hyökkäyssota alkoi ja rajat ovat olleet kiinni, ja jo aiemminkin Itä-Suomen bruttokansantuote on ollut alempi kuin esimerkiksi Länsi-Suomen. Sen takia Itä-Suomeen tarvitaan nyt erityisiä toimenpiteitä. Se on koko maan etu, että Itä-Suomen elinvoimaa kehitetään. No, nyt me kuulimme, että hallituksen, joka on laskenut sen varaan, että EU:sta saadaan erityistukea Itä-Suomen kehittämiseen, tavoitteessa ei olla onnistuttu, mutta sen sijaan te olette onnistuneet siirtämään Itä-Suomeen jo osoitettuja EU:n aluekehitysrahoja muualle Suomeen, vaikka niitä entistä kipeämmin tarvittaisiin siellä. Ja nyt kuulimme, että teillä ei ole halua tarttua tähän erityistalousaluekysymykseenkään, vaikka se olisi tärkeää. Ettekö te ymmärrä, että nyt erityisesti meidän täytyy panostaa [Puhemies koputtaa] Itä-Suomen elinvoimaan kaikin mahdollisin tavoin?

Arvoisa puhemies! Ajattelin, että tulen nyt vielä kuitenkin pitämään yhden puheenvuoron tästä asiasta, koska tämä on todella tärkeä. Vaikka todellakaan täällä ei hallituspuolueiden edustajia ole enää pitkään aikaan salissa ollut kuulemassa, niin pöytäkirjoista toivottavasti sitten lukevat näitä puheenvuoroja, koska mielestäni tässä keskustelussa on tuotu esille hyvin paljon ja konkreettisesti niitä huolia, mitä tähän lainsäädäntöön liittyy. Kerroin tuossa aikaisemmassa puheenvuorossani yhden konkreettisen esimerkin Pohjois-Karjalasta ja ajattelin, että kerron vielä toisen, koska nimenomaisesti tämä lainsäädäntö tulee vaikuttamaan ihmisiin, ja erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa, missä tätä kilpailutilannetta ei aidosti ole, ne vaikutukset ovat todellakin merkittäviä. Tämä esimerkkini on Siun työterveys, joka on Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen ja alueen yhdeksän kunnan omistama työterveyspalveluita tarjoava yhtiö. Nyt sitten jos tämä lakiesitys menee tällaisenaan läpi ja tämä kymmenen prosentin omistusvaade siinä on, se tarkoittaa sitä, että Pohjois-Karjalan yrittäjien palvelut heikkenevät ja työterveyspalvelut lakkaavat maakunnan pieniltä paikkakunnilta ja keskittyvät Joensuuhun ja vain muutamaan muuhun alueen isoon keskukseen. Tällä hetkellä Siun työterveys toimii Joensuun lisäksi lukuisissa muissa kunnissa, ja nyt sitten jos tämä lakiesitys menee läpi, se tarkoittaa sitä, että jatkossa enintään viisi omistajakuntaa voi jatkaa palvelujen ostamista nykyisten yhdeksän kunnan sijaan. Silloin tietysti muutokset omistajuuksissa vaikuttaisivat väistämättä siihen, että Siun työterveyden palvelupisteet vähenisivät ja se työterveyspalvelu, jonka se nyt tuottaa alueen 1 700 yritykselle, joista suurin osa on pienyrityksiä ja maanviljelijöitä, katoaisi. Todellakin tässä on tullut hyvin esille myös se, että tämä esitys puuttuu myös perustuslain mukaiseen kuntien itsehallinto-oikeuteen, ja sitä onkin käsiteltävä erityisesti eri kunnissa asuvien suomalaisten oikeuksien toteutumisen kannalta. Sellaista tilannetta, jossa kunnan ei ole mahdollista järjestää toimintaansa kuntalaisten toivomalla tavalla, ei saa syntyä. Mutta valitettavasti hallituksella nyt tuntuu olevan tarve säätää tätä erittäin monimutkaista lainsäädäntöä uskomattomalla ja myöskin täysin tarpeettomalla kiireellä. Tämänkin esityksen valmistelemiseen oikeuskansleri joutui puuttumaan viime hetkillä. Tämä kiire tulee kostautumaan kunnissa, jotka joutuvat nopealla aikataululla kattamaan jopa 600 miljoonan euron muutoskustannuksia, ja olisikin välttämätöntä vähintäänkin muuttaa tätä esitystä siten, että kunnille taattaisiin riittävä siirtymäaika muutosten hallittuun toteuttamiseen. Arvoisa puhemies! Julkiset palvelut ovat paitsi taloudellinen myös ekologinen kysymys, ja haluan tämän kulman tuoda vielä tähän keskusteluun, sillä tämänhetkinen hallitus laiminlyö mahdollisuudet tukea paitsi päästövähennystyötä myös luontovaikutusten vähentämistä julkisten hankintojen kautta, ja tässä lainsäädännössä ei ole esitetty riittäviä toimia siihen. Julkiset hankinnat ja investoinnit vastaavat noin kolmasosaa Suomen kulutusperusteisesti lasketuista päästöistä eli hiilijalanjäljestä, ja päästövähennyspotentiaalia siis olisi merkittävästi, jos siihen haluttaisiin puuttua myös hankintojen avulla. Samoin hankintojen luontovaikutukset ovat mittavia, ja niitä voitaisiin hillitä esimerkiksi vahvistamalla luontokriteereitä julkisissa kilpailutuksissa. No, hyväksi onneksemme EU korjaa näitäkin ongelmia Suomen puolesta, sillä valmistelussa olevissa direktiivimuutoksissa myös ekologisia näkökulmia otetaan ennakkotietojen mukaan aiempaa paremmin huomioon. Toivottavaa olisi, että Suomi vaikuttaisi EU:ssa asian valmisteluun ja pyrkisi varmistamaan EU-tasolla mahdollisimman kunnianhimoisia ympäristökriteerejä. Julkisilla hankinnoilla voidaan myös luoda kysyntää luonto- ja ilmastopositiivisille ratkaisuille, joiden käynnistämisessä on tällä hallituksella ollut merkittäviä vaikeuksia. Siksi tämän lainsäädännön osalta tässä hankintalain muutoksessa olisi pitänyt vahvemmin luoda säännöksiä siitä, että tätä ympäristönäkökulmaa ja hankintojen vastuullisuutta olisi merkittävästi lisätty.

Arvoisa puhemies! Niin kuin tämän päivän keskusteluissa on tullut selväksi, kaikki varmastikin kannattavat tämän hankintalain hyviä tavoitteita: sitä, että pystyisimme julkisia hankintoja toteuttamaan tehokkaammin ja samalla varmistaen alueellista elinvoimaa sekä edistäen yrittämisen edellytyksiä. Mutta valitettavasti tämä lakiesitys tällaisenaan ei kuitenkaan johda näiden tavoitteiden saavuttamiseen. Se kaikkein ongelmallisin kohta tässä on nimenomaan kymmenen prosentin sidosyksikkösääntely. Kun tuossa päivällä kysyimme ministeriltä, mistä tämä kymmenen prosenttia on tullut, niin emme saaneet siihen vastausta. Saimme kyllä kuulla, ihan oikein, että on totta, että jossain määrin mahdollisuutta toteuttaa hankintoja in-housen kautta on käytetty väärin tai on kikkailtu. Täällä oli esimerkkejä siitä, miten on saattanut jokin kunta hankkia 0,02 prosentin osuuden ja sillä perusteella sitten näitä hankintoja voinut tehdä ilman kilpailutusta, mutta kyllähän tämän 0,02 prosentin ja kymmenen prosentin välissä on aika paljon muitakin vaihtoehtoja kuin ottaa tämä kymmenen prosentin vaatimus, joka on kuitenkin todella, todella monessa tapauksessa aivan liian korkea ja erityisesti pienille kunnille äärimmäisen hankala. Tietyillä alueilla, kuten esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa, ei meillä ole niitä tarjoajia, jotka voivat näitä palveluita tuottaa. Sen takia, jos hallitus kuvittelee, että tämä tarjonta syntyy pelkästään lakipykälää muuttamalla, kyllä sen ymmärrys markkinataloudesta ja meidän Suomen eri alueista on pahasti vinksallaan. No, todellakin tämä lakiesitys sai lausuntokierroksella aika lailla murskapalautteen nimenomaan tämän kymmenen prosentin minimiomistusrajan osalta — ja aivan syystä. Kuten täällä on tänään kuultu, se aiheuttaa monenlaisia ongelmia ja riskejä. Esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto varoittaa siitä, että tämä hankintalakimuutos keskittää markkinoita suurille toimijoille ja menettäjinä ovat nimenomaan paikalliset pk-yritykset, vaikka hallitus väittää, että juuri niiden etua se on tällä lakiesityksellä ajamassa. Siis nykyäänhän nämä in-house-yhtiöt kilpailuttavat hankintoja merkittävästi, jopa noin 50—75 prosenttia liikevaihdostaan, ja nimenomaan tarjoavat näille paikallisille yrityksille sitä kautta työtä. Nyt tietysti, jos tähän tulee tämä raja ja lakimuutoksen jälkeen in-house-yhtiöt purkavat tuhansia sopimuksia näiden markkinatoimijoiden kanssa, tilalle tulevat kansainväliset toimijat, jotka eivät kyllä paikallista alihankintaa tarvitse. Sitten tässä on tuotu esille se, saadaanko tällä lakimuutoksella nyt säästöjä. No, tästäkään meillä ei minkäänlaista laskelmaa ole. Päinvastoin hallituksen oman esityksen mukaan tulee enemmänkin kustannuksia kuin säästöjä. Se leikkaa palveluita sekä hyvinvointialueilla että kunnissa. Ja jos mietimme tällä hetkellä vaikka hyvinvointialueiden muutenkin hankalaa taloudellista tilannetta, niin se, että nyt väkisin sinne vielä lisäkustannuksia aiheutetaan, on täysin kohtuutonta. Monet ovat tuoneet esille nämä merkittävät kyberturvariskit, mitä tähän lakiesitykseen liittyy. Tässä hallituksen esityksessäkin todetaan, että valtion kyberturvallisuusjohtajan näkemyksen mukaan käytettävissä oleva kyberturvallisuuden osaamis- ja tietotaso romutettaisiin uudistusta toteutettaessa, sillä nykyisissä yhteistyörakenteissa osaaminen on ollut käytettävissä ja turvaamassa palveluiden jatkumista yhteisesti sidosyksiköiden kautta. Ja edelleen kyberturvallisuusjohtajan arvion mukaan vaikutukset olisivat nykyiset, koko ajan lisääntyvät uhkakuvat huomioiden täysin kestämättömät ja merkittävästi myös taloudellisesti kalliimmat. Otan esimerkin Itä-Suomesta, omalta alueeltani. Siellä kolme hyvinvointialuetta on yhdessä perustanut yhtiön, ISLABin, joka tuottaa hyvinvointialueilla laboratoriopalveluita. Nämä labrat toimivat terveyspalvelujen yhteydessä yliopistosairaaloista sotepisteisiin, ja ne välttämättömät tukitoiminnot, kuten ict, väline- ja laitehuolto, logistiikka, keskusvarastot sekä työvaate- ja siivouspalvelut, tuotetaan yhdessä näiden hyvinvointialueiden kanssa. Esityksen mukainen hankintalaki johtaisi nyt siihen, että laboratoriot eivät voisi enää hyödyntää näitä yhteisiä tukipalveluja, vaikka ne toimivat saumattomasti samoissa tiloissa samojen potilaiden äärellä. Näiden pitäisi näytteenotto- ja laboratoriopalveluita varten rakentaa erilliset, päällekkäiset tukipalvelut, mikä on tietysti kallista ja tehotonta ja nostaa kustannuksia. Myös kyberturvallisuuden osalta tämä olisi merkittävä heikennys, ja sillä olisi valtavasti vaikutuksia, sillä näiden laboratoriopyyntöjen ja -tulosten tulee siirtyä hoitoyksikön ja labrojen välillä saumattomasti ja turvallisesti 24/7 myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. No, nykyisellään tämä on varmistettu niin, että ISLAB tukeutuu hyvinvointialueiden kanssa samaan suojattuun runkoverkkoon ja muuhun tietoturvalliseen infraan ja yhteinen tietoturvavalvomo huolehtii turvallisuudesta 24/7. Nyt tämän esityksen mukainen hankintalaki muuttaisi tilannetta niin, että se pirstaloisi nykyisen mallin ja hajauttaisi vastuut häiriötilanteissa. Käyttökatkojen ja integraatiovikojen todennäköisyys kasvaisi, ja huoltovarmuus heikkenisi — siis aivan väärä suunta nykyisessä turvallisuustilanteessa. Todellakin toivon, että tässä talossa, kun valiokunnat käsittelevät tätä esitystä, puututaan näihin epäkohtiin, mietitään niitä ratkaisuja, millä näitä hyviä tavoitteita, mitä tässä laissa sinänsä on, voidaan aidosti edistää, sillä tällä kymmenen prosentin omistusvaatimuksella ne eivät tule etenemään.

Arvoisa puhemies! Todella tärkeän asian äärellä ollaan, kun puhumme siitä, miten meidän täytyy pystyä harmaata taloutta torjumaan. On ehkä pikkasen särähtänyt korvaan tässä parikin hallituspuolueiden puheenvuoroa, joissa annetaan ymmärtää, että nyt tämä hallitus olisi erityisesti tarttunut tähän ongelmaan ja jotenkin tämä asia edistyisi erityisen paljon tällä lainsäädännöllä. On ehkä hyvä muistuttaa siitä, että tämä hallitushan oli se, joka ensimmäisen kerran 30 vuoteen meinasi jättää kokonaan tekemättä harmaan talouden torjuntaohjelman, mutta onneksi sitten opposition ja laajemminkin yhteiskunnan painostuksen myötä tämä ohjelma tehtiin, ja hyvä niin, koska tämä on yhteinen ongelma ja niitä toimenpiteitä todellakin tarvitaan. Tarvitaan myös riittäviä resursseja koko siinä ketjussa, valvonnassa poliisille, syyttäjälle, tuomioistuimelle, jotta nämä ongelmat saadaan aidosti torjuttua, ja tarvitaan sitä vahvaa lainsäädäntöä. Tämä lainsäädäntö tässä nyt on totta kai askel eteenpäin, mutta tässä edellä hyvin muun muassa edustajat Lyly ja Rantanen toivat esiin niitä konkreettisia muita toimia, mitä me tarvitsisimme liittyen esimerkiksi riittäviin sanktioihin, viranomaisten riittäviin puuttumismahdollisuuksiin, alipalkkauksen kriminalisointiin tai tilaajavastuun vahvistamiseen. Myös nämä olisivat niitä lakiesityksiä, mitä toivon, että hallitus toisi tänne meille päätettäväksi. Olen ihan varma, että niistä löytyisi hyvin vahva yhteisymmärrys. Edustaja Lylyn tapaan olisin kyllä toivonut myös sitä, että tätä lakiesitystä olisi meille täällä ollut ministeri esittelemässä, koska esimerkiksi itselleni jää avoimeksi se, miten viranomaisten välinen tiedonsaanti tässä nyt todellisuudessa paranee. Onko niin, että viranomaiset voivat oma-aloitteisesti antaa tietoja toiselle viranomaiselle, vai onko tilanne niin, että sitä tietoa toinen viranomainen pystyy saamaan vain pyydettäessä? Jos se on tämä jälkimmäinen vaihtoehto, että sitä saa vain pyydettäessä johonkin yksilöityyn tapaukseen, niin silloinhan me emme oikein pääse tässä asiassa kamalasti eteenpäin, vaan nimenomaan se pointti olisi siinä, että viranomainen voi toiselle viranomaiselle nostaa esille tapauksia, jotka aiheuttavat huolta ja joita pitäisi myös toisen viranomaisen sitten tarkastella omasta näkökulmastaan, jotta päästäisiin kiinni näihin ongelmiin. Sitten ihan lopuksi: Kyllä minulla on huoli siitä, että kyllä nimenomaan hallituksen leikkaukset suojaosien poistosta voivat valitettavasti johtaa siihen tilanteeseen, että harmaa talous itse asiassa lisääntyy, kun ennen on voinut tehdä vähän töitä ja ansaita etuuksien päälle. Nyt, kun tämä poistuu, luulenpa, että voidaan siirtyä harmaan talouden puolelle.

Arvoisa puhemies! Ensin haluan kiittää tarkastusvaliokunnan varapuheenjohtaja Veijo Niemeä, joka tässä esitteli tämän tarkastusvaliokunnan mietinnön. Valiokunta nosti tässä mietinnössä esiin nimenomaisesti rakennusten kosteus- ja homeongelmat sekä rakennusten laatukysymykset ja on niitä erityisesti tarkkaillut. Nämähän ovat ongelmia, jotka ovat puhuttaneet vuosikausia, ja tavallaan myös tarkastusvaliokunnassa näitä teemoja on käsitelty jo yli kymmenen vuotta sitten, ja ne ovat nousseet semmoisiksi isoiksi haasteiksi yhteiskunnassamme, ja on hienoa, että niihin on yritetty puuttua. Mutta kuten tuosta tarkastusvaliokunnan varapuheenjohtajankin puheesta kuului, niin valitettavasti nyt näissä hallituksen toimissa, mitä näiden asioiden osalta on tehty, tavallaan on ruvettu pakittamaan näissä asioissa. Esimerkiksi tämän Terveet tilat -ohjelman todellakin piti jatkua vuoteen 2028 asti, mutta tämä hallitus on nyt lopettanut sen tuolloin vuonna 24, puolivälissä ohjelmaa, vaikka tekemistä on vaikka kuinka paljon, ja syynä ovat nimenomaisesti säästöt. Aivan kuten tässä mietinnössäkin ansiokkaasti on nostettu esille, niin nyt kun tämä ohjelma lopetetaan kesken, se tarkoittaa sitä, että se kaikki hyvä selvitystyö, erilaiset oppaat, raportit jäävät jalkautumatta sinne kuntiin, missä niitä tarvittaisiin. Toki osa kunnista on ollut aktiivisia ja on tämän tiedon äärellä ollut, ja niin kuin tässäkin todetaan, niin ehkä ollaan tähän ongelmaan pystyttykin puuttumaan, mutta valtaosa kunnista on edelleen tämän tiedon ulkopuolella, ja tämä terveet tilat -verkosto, kuntien yhteinen verkosto, joka perustettiin tämän ohjelman aikana, lakkautetaan myös. Se oli juuri se kanava, jota myöten tätä tietoa piti ympäri Suomea levittää. On todella valitettavaa, ja itse ajattelen, että tämä myös vähentää merkittävästi tämän ohjelman vaikuttavuutta. Tietyllä tavalla laitetaan nyt vähän rahoja hukkaan niin, että ensin tehdään tämmöinen hyvä ohjelma ja nyt sitten se kesken kaiken lopetetaan ja se kaikki hyvä materiaali, mitä siinä on tuotettu, jää jakamatta. Tässä todetaan myös, että esimerkiksi ei enää ylläpidetä ja päivitetä niitä verkkosivuja, mistä tätä tietopakettia löytyy. Kun me tiedämme kuitenkin, että nämä sisäilmaongelmat eivät ole vielä kadonneet vaan niitä on valtavasti ympäri Suomea, niin on suorastaan käsittämätöntä ja täysin ajattelematonta se, että hallitus tämän ohjelman lopetti. Toinen kysymys, mikä tässä valiokunnan mietinnössä on nostettu, on rakentamisen laatu. Niin kuin sanoin, se on yhtä lailla semmoinen kysymys, joka on tosi pitkään ollut keskustelussa ja toimia sen rakentamisen laadun edistämiseksi on yritetty tehdä, mutta kuten tässä mietinnössäkin todetaan, niin nyt tämä nykyinen hallitus perui uuden rakentamislain, joka tehtiin viime kaudella ja joka ei siis ehtinyt astua vielä voimaan. Siinähän tähän oltaisiin puututtu niin, että tämä päävastuullisen toteuttajan vastuu olisi antanut mahdollisuuden nimetä pääurakoitsija päävastuulliseksi toteuttajaksi ja ottamaan vastuun koko siitä rakentamisketjusta. Mutta nyt kun rakentamislakia tämä hallitus ensi töikseen heti muutti niin, että tämä sieltä tippui pois, niin olemme tilanteessa, että meillä ei ole sitä päävastuullista, joka pystyisi puuttumaan siihen koko pitkään alihankintaketjuun ja pystyisi takaamaan sitä laatua, sitä rakentamisen laadun parantamista, mistä tässä maassa on puhuttu jo vuosikausia ja mihin tuolla rakentamislain uudistuksella viime kaudella yritettiin puuttua. Valitettavasti tämä hallitus tuon pykälän sieltä pyyhki pois, ja nyt ollaan todellakin tilanteessa, jossa tätä vastuuta ei ole pystytty antamaan sille pääurakoitsijalle, vaan se jää rakentamishankkeen toteuttamisesta vastaavalle henkilölle. Usein se saattaa olla tämmöinen maallikko, jonka pitäisi nyt kyetä ottamaan vastuu siitä isosta hankkeesta, ja epäilenpä, miten hyvin tämä mahtaa onnistua. Sen takia tietysti on ihan hyvä, että valiokunta tässä toteaa, että uuden rakentamislain toimivuutta on tarpeen seurata. Sitä todellakin on tarpeen seurata. Samalla tavalla, jos meillä olisi tämä rakennuttajan päävastuu, niin se vastuu ulottuisi myös näihin sosiaalipuolen haasteisiin, mitä me tiedämme, että rakennusalalla on. Siellä käytetään pimeää työvoimaa, siellä ei makseta kaikille työntekijöille asianmukaista palkkaa, on tällaista suoranaista riistoakin. Silloin jos meillä olisi selkeät vastuutahot, niin näihin pystyisi nykyistä paremmin puuttumaan. Sitten kun minä luin tätä hallituksen vuosikertomusta ja katsoin sieltä erityisesti ympäristö- ja ilmasto-osiota, niin minun mieleeni tuli kyllä tänään aiemmin lukemani Johanna Vuorelman kolumni, jonka hän kirjoitti päättäjien salakielestä. Siinä kolumnissaan Vuorelma toteaa, että hallitseva luokka kehittelee käsitteitä, joiden tarkoituksena on saada asiat näyttämään muilta kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Esimerkiksi kun palveluita leikataan, niin puhutaan kehittämisestä, sopeuttamisesta ja priorisoinnista, ja kun työntekijöitä irtisanotaan, niin puhutaan henkilöstöjärjestelyistä. Kun katsotaan tätä ilmasto- ja ympäristöosiota tässä hallituksen vuosikertomuksessa, niin täällä todellakin tätä salakieltä on aika lailla viljelty. Esimerkiksi täällä kerrotaan ilmastopäästöjen vähentämisen osalta, että valmisteltiin laki uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä ja muutoksen myötä jakeluvelvoitteen ja lisävelvoitteiden tasot nousevat maltillisesti vuonna 2025. No, todellisuudessa tämä lakihan oli sellainen, että se heikensi olemassa olevaa jakeluvelvoitetta koskevaa lakia ja tämän myötä liikenteen päästöt lisääntyvät miltei neljä miljoonaa tonnia. Sen lisäksi siinä on vielä taloudellisia riskejä, jotka voivat tulla valtion maksettavaksi. Sitten jos katsotaan ympäristöpuolen toimia, mitä tänne on kirjattu, niin täällä kerrotaan, että valtion maiden suojelua vahvistettiin siirtämällä noin 32 000 hehtaaria maa-alueita suojelualueiksi. No, todellisuudessahan nämä olivat metsiä, jotka olivat jo hakkuiden ulkopuolella. Todellisuudessa siis yhtään uutta hehtaaria ei tullut suojeluun. [Puhemies koputtaa] Ne vain siirrettiin paikasta a paikkaan b, mutta sama status säilyi. Tai täällä kerrotaan, että Suomeen perustettiin kuudes virallinen valtion retkeilyalue, Napapiirin retkeilyalue Rovaniemelle. Tämä on hieno uutinen. Totta, se perustettiin nyt virallisesti, mutta todellisuudessa tämä alue on ollut retkeilykäytössä ja matkailukäytössä ja hakkuiden ulkopuolella ihan samanlaisessa käytössä, mitä nyt virallisesti sanottiin, jo 1990-luvun lopulta asti ja viimeistään tuolta 2000-luvun alusta. Elikkä kyllä tätä salakieltä on tässäkin vuosikertomuksessa aika kovalla kädellä viljelty. [Timo Suhonen: Työelämäuudistuksia on tapahtunut, sekin on sitä salakieltä!]

Arvoisa puhemies! Hankintalain tavoitteet ovat oikein hyviä, ja on tärkeää, että pystyisimme julkisia hankintoja tehokkaammin hyödyntämään. Mutta valitettavasti nämä keinot, mitä tässä on, ennen kaikkea sidosyksikköomistusrajauksen kymmenen prosenttia, ovat kyllä sellaisia, että itse asiassa todennäköisesti se on pienille ja keskisuurille yrityksille huomattavasti haitallisempi kuin nykytilanne ja hyödyn kantavat vain monikansalliset isot jätit. Esimerkiksi ei meillä Itä-Suomessa ole niitä yrityksiä, jotka voivat osallistua näihin tarjouskilpailuihin, vaikka nyt ict-tukipalveluita tai muita tämäntyyppisiä, jotka vaativat, osaamista ja suuruutta yrityksiltä, mitä sieltä ei löydy. Ei olekaan ihme, että esimerkiksi valtion kyberturvallisuusjohtaja on esittänyt suuren huolensa tästä lainsäädännöstä. Yhtä lailla kuluttaja- ja kilpailuvirasto varoittaa siitä, että tämä muutos keskittää markkinoita suurille toimijoille ja menettäjiä ovat nimenomaan ne paikalliset pk-yritykset, jotka nykyään nimenomaisesti osallistuvat näihin in-house-yhtiöitten kilpailutuksiin. Nyt valitettavasti tässä ollaan menemässä aivan väärään suuntaan niistä hyvistä tavoitteista, mitä tähän lakiin on asetettu.

Herra puhemies! Arvoisa pääministeri, teidän työllisyyslupauksenne tosiaan näyttää karkaavan. Luontolupauksia teidän hallituksenne taas teki hyvin ani harvoja. Yksi niistä oli vanhojen metsien suojelu, ja tämän lupauksen te olette jo pettäneet. Te teitte täysin epätieteelliset satumetsäkriteerit, joilla vanhoja metsiä ei saada suojeltua. Nyt päinvastoin Metsähallitus on ilmoittanut aloittavansa hakkuut 82:ssa valtion omistamassa vanhassa metsässä. Nämä ovat luonnonmetsiä, jotka tarjoavat elinympäristöjä lukuisille uhanalaisille lajeille, jotka eivät pysty elämään talousmetsissä. Jos nämä metsät olisivat yksityisen omistamia, valtio maksaisi metsänomistajille näiden suojelusta, [Hannu Hoskonen: Höpö höpö!] mutta valtion omistuksessa nämä luonnoltaan arvokkaat metsät hakataan ja suojelun sijaan ne päätynevätkin sellu- ja lämpökattiloihin. Arvoisa pääministeri, te lupasitte ennen vaaleja, että jäljellä olevat valtion vanhat metsät suojellaan. [Puhemies koputtaa] Nyt osaa niistä ollaan hakkaamassa. Kysynkin: aiotteko keskeyttää Metsähallituksen hakkuusuunnitelmat ja varmistaa, että valtion vanhat metsät suojellaan?