Nasima Razmyar

Arvoisa puhemies! Minä yhtä lailla kiitän tästä kansalaisaloitteesta ja sen tuomasta keskustelusta. Monesti ajattelen, että kansalaiset, ja tässä tapauksessa tämä aloite, ovat sellainen moraalinen selkäranka, jota tähän keskusteluun myöskin tarvitaan. On yhtä lailla tärkeää esittää se, mitä tässä on esitetty: Suomalaisten turvallisuudesta on huolehdittava kaikissa olosuhteissa, ja juuri tämän vuoksi sekä Suomen että Euroopan puolustusta on vahvistettava. Samalla meidän pitää kehittää kansainvälistä sopimusjärjestelmää nimenomaan turvallisemman tulevaisuuden puolesta. Sopimusten noudattamista on myös valvottava, ja mikäli näitä ei valvota, niin nehän menettävät merkityksensä. Minä kiitän tästä aloitteesta ja toivon tähän arvokasta keskustelua.

Arvoisa puhemies! Yhtä lailla minä kiitän tästä tärkeästä keskustelualoitteesta. Yhdessä Eurooppa on tosiaankin enemmän, ja nyt valitettavasti, kuten nähdään ja kuten tässäkin keskustelussa on tullut ilmi, EU alisuoriutuu aivan liian paljon. Se näkyy erityisesti meidän sisämarkkinoissa, ja mielestäni tässä on otettu erittäin hyviä huomioita esiin. EU:n täytyy olla vahvempi niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin ekologisesti, ja se on ennen kaikkea tietenkin Suomen etu. Me tarvitaan niitä investointeja, me tarvitaan niitä investointeja, jotka jäävät Eurooppaan ja EU-alueelle. Me yhtä lailla tarvitsemme uusia työpaikkoja ja me tarvitsemme korkeaa teknologiaa, juuri niitä tuotteita, joita voimme viedä myöskin maailmalle ja niin, että ne toimivat myöskin meidän omilla sisämarkkinoillamme. Yhtä lailla EU:n sisällä tarvitaan osaamista ja ennen kaikkea myöskin inhimillistä pääomaa, ja siitä, arvoisa puhemies, olen erityisen huolissani tällä hetkellä.

Arvoisa puhemies! Taloutta ei voida korjata, jos ihmisten luottamus murenee, ja, arvoisa pääministeri, suomalaisten luottamus on murentunut. Se ei johdu siitä, mitä me täällä oppositiossa sanotaan, vaan se johtuu siitä, mitä suomalaiset tuntevat tällä hetkellä arjessaan. Se näkyy kulutuksessa: ei auta ostovoima, kun ihmiset eivät uskalla kuluttaa. Se näkyy siinä, miten ihmiset varautuvat pahimpaan. Se näkyy siinä, että pelätään työttömyyttä ja hoitoonpääsyä. Ja tähän päälle, arvoisa hallitus, arvoisa pääministeri, olette tosiaankin tuomassa tämän tehottoman veroalen, yhteisöveroalennuksen, joka on tässä tilanteessa täysin vastuuton päätös, ja uskon, että te itsekin tämän ymmärrätte. Juuri tämän takia suomalaiset eivät usko teidän talouspuheisiinne, ja toivon todella... Olemme tänään tosiaankin sopineet tästä velkajarrusta. Se on yhteinen sopimus. Uskon, että pitkällä jänteellä suomalaiset arvostavat tämänkaltaista sopimusta, [Puhemies koputtaa] mutta valitettavasti te viette siltä pohjan aivan ensi hetkestä.

Arvoisa puhemies! Kuntien taloustilanteesta pitää antaa totuudenmukainen kuva, jotta meillä olisi yhteinen tilannekuva mennä tästä eteenpäin, ja nyt valitettavasti tässä keskustelussa ainakaan hallituksen suunnalta sitä totuudenmukaista kuvaa emme saa. Valtionosuusleikkaukset vaikuttavat kuntien peruspalveluihin ja nimenomaan niihin lakisääteisiin palveluihin. Täällä ollaan puhuttu kauniisti opetuksesta — sivistys ja koulutus ovat niitä kuntien tärkeimpiä tehtäviä — mutta valitettavasti tilanne tällä hetkellä monessa kunnassa on se, että esimerkiksi oppimisen tuen uudistuksesta, joka on valtavan tärkeä uudistus, rahat puuttuvat. Ainakin kuntien ja rehtoreiden viesti on se, että kun rahat eivät ole korvamerkittyjä ja kuntien taloustilanne on varsin hankala monessa kunnassa tällä hetkellä, niin edes tätä tärkeää uudistusta ei pystytä toteuttamaan oikealla tavalla. Pidän myös valitettavana sitä, että kuntien valtionosuusuudistus ei nyt mene tällä hallituskaudella eteenpäin. Pidän tärkeänä tätä parlamentaarista työtä, ja toivottavasti siinä pääsemme eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Kotikaupunkini Helsinki kasvaa tänä vuonna. 11 000 asukasta tulee lisää. Ensi vuonna menee 700 000:n raja rikki — ihmisiä ja perheitä, jotka tarvitsevat uuden kodin. Aivan kuten olemme täällä kuulleet, hallitus on valitettavasti romuttanut asuntorakentamisen, erityisesti kohtuuhintaisen asuntorakentamisen, elementtejä. Me olemme voineet hyvin pitkään olla tässä maassa ylpeitä siitä, että meillä on hyvää asuntopolitiikkaa. Se ei tarkoita sitä, että valtio tekee sitä pelkästään yksin vaan nimenomaan yhteistyössä kaupunkien kanssa. Ja nyt tätä peruskiveä ollaan rikkomassa. Toivon todella, arvoisa ministeri, että kuulette kasvavien kaupunkien viestiä tällä hetkellä — niiden alueiden, joiden menestys ja kasvu ovat oikeastaan kaikista oleellisimpia koko maan talouden kannalta. Tänne tarvitaan kasvua, tänne tarvitaan uusia asuntoja. Toivon kovasti, että tätä hyvää periaatetta ette riko aivan lopullisesti.

Arvoisa puhemies! Myös minä haluan kiittää näistä ryhdikkäistä vastauksista rasismiin liittyen. Olisipa se koko hallituksen linja. Mutta kiitokset ansaitsette myös elokuva-alan leikkausten perumisesta. Kiitos kuuluu erityisesti myös alalle, joka vaikutti merkittävästi tähän leikkausten perumiseen, mutta samanaikaisesti haluan myöskin todeta, että leikkausten peruminen ei nyt sinänsä ole ansio, kun meidän pitäisi nimenomaan panostaa av-alaan ja ennen kaikkea luoviin aloihin, joista meillä on merkittävästi myös tutkittua tietoa, siitä, kuinka paljon ne vaikuttavat esimerkiksi kasvuun ja myöskin talouteen. Toivottavasti pääsemme näihin tulevaisuudessa vaikuttamaan enemmän, ja toivottavasti niitä kasvun eväitä ei leikattaisi tässä maassa. Valitettavasti, kun vaikutusarviot puuttuivat näistä leikkauksista, niin tämä elokuva-alan leikkaus oli hyvä esimerkki hyvinkin kohtalokkaasta leikkauksesta, jos se olisi toteutunut, mutta hyvä, että tällä kertaa ei toteutunut.

Arvoisa puhemies! Perusopetukseen panostetaan. Se on erittäin tärkeää, ja siitä tietenkin annamme kiitosta. Itsekin pidän lukemista oikeastaan kaiken oppimisen perustana. Mutta se on kyllä todettava, että koulutuksessa, kun katsotaan hallituskauden kokonaisuutta, suunta on valitettavasti leikkaava. Tämä on ehkä hyvä kuitenkin myöntää. Pidetään faktat faktoina. Yhtä lailla minäkin haluan kysyä teiltä poikkeuksellisesti tästä ilmapiiristä, jossa elämme tällä hetkellä Suomessa. Opetuksesta mutta ennen kaikkea kasvatuksesta vastaavana ministerinä haluan kysyä teiltä: mitä ajattelette näistä viime päivien rasismikohuista, joita valitettavasti teidän hallituskauden aikana on ollut useita? Kysyn tämän vilpittömästi, koska monet opettajat kysyvät meiltä: miten minä voin opettaa yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, kun tämän maan ylimmät päättäjät käyttävät rasistista kieltä? Mitä vastaatte näille opettajille?

Arvoisa puhemies! Köyhyyden lisääminen on arvovalinta. Te olette puhuneet täällä kauniisti perheiden tukemisesta ja olette sanoneet, että olette pyrkineet välttämään sitä pahinta. Todellisuus on se, että olette ajaneet suomalaisia perheitä köyhyyteen, 31 000 lasta lisää. Minä en sanoisi, että tämä on hyvä suoritus. Se palaute, mitä me päättäjät saamme, on erittäin kylmää ja karua kansalaisilta tällä hetkellä. Perheet kertovat, että heillä ei ole varaa maksaa vuokria ja laskuja, ovat lopettaneet lasten harrastukset, ei ole varaa esimerkiksi vaatteisiin. Tämä on se todellisuus, missä monet suomalaiset perheet elävät tämänkin joulun. Aivan kuten tässä moni on todennut, köyhyys lapsuudessa lisää riskiä syrjäytymiseen, mielenterveysongelmiin ja voi olla jopa syy heikompaan koulutustasoon. On aiheellista kysyä, ministeri ja arvoisa hallitus, teiltä: mitä luulette, että tämä maksaa yhteiskunnalle?

Arvoisa puhemies! Sisäinen turvallisuus on keskeinen asia meidän turvallisuudessa ja turvallisuudentunteessa ja ennen kaikkea koko yhteiskunnan eheydessä. Valitettavasti tämä hallitus on kuitenkin heikentänyt merkittävästi ihmisten luottamusta sekä myöskin turvallisuudentunnetta, kun katsoo laajasti ja pitkäjänteisesti teidän budjettianne. [Perussuomalaisten ryhmästä: Höpö höpö!] Ennaltaehkäisystä olette leikanneet — tutkitusti asia, joka vaikuttaa nimenomaan esimerkiksi nuorisorikollisuuteen ja sen ehkäisemiseen. Nuorten kohtaaminen on äärimmäisen tärkeä asia. Varmasti on näin, että poliiseja tarvitaan lisää, mutta samanaikaisesti me tarvitaan nuorisotyöntekijöitä, ennalta estävää nuorisotyötä, jalkautuvaa nuorisotyötä, jossa aikuiset ihmiset kohtaavat nuoria vaikeissa tilanteissa ja vaikeissa olosuhteissa. Olette myöskin kotoutumisesta leikanneet. Voi olla, että osalle täällä se on ylpeyden aihe, mutta itse ajattelen lähinnä niin, että haluatteko te, että kotoutuminen epäonnistuu. Me haluamme, että se onnistuu. Mutta onneksi ampumarahoille löytyy riittävästi rahoitusta ja kannustusta. [Mauri Peltokankaan välihuuto]

Arvoisa puhemies! Lakisisällön ongelmista ollaan puhuttu paljon tämän illan aikana, ja kiitän lämpimästi myös kollegoita täällä, jotka ovat tuoneet esiin niitä ongelmia, mitä erityisesti valiokunnassa on tullut ilmi. Sekin on hyvä todeta, että mehän olemme koettaneet saada tähän muutoksia niin, että voisimme edetä rakentavasti ja myös sen pohjalta, mitä asiantuntijat ovat ehdottaneet, mutta tämähän ei valitettavasti hallitukselle eikä hallituspuolueille kelpaa, vaan yksin ja yksinomaisesti halutaan murentaa ja heikentää erityisesti työntekijöiden asemaa. Sanoin tuossa aiemmassa puheenvuorossani, että luottamusta voidaan murentaa melko helposti mutta sitä on vaikea palauttaa. Ja tätä pidän erittäin huolestuttavana kaiken kaikkiaan suomalaisen yhteiskunnan kannalta, sen tulevaisuuden kannalta, kaiken sen kannalta, mitä tässä maassa olemme pyrkineet vuosikymmenten ajan rakentamaan. Minä, kuten moni muukin, uskon siihen, että yrittäjä haluaa hyvän työntekijän ja työntekijä haluaa olla hyvä yritykselleen. Se on se lähtökohta. Mutta on totta, että — se on inhimillistä — työelämässä aina tulee epäkohtia, tulee tilanteita, joissa nämä arvot eivät välttämättä kohtaa, tulee tilanteita, joissa on ollut erilainen ymmärrys, näkemys. Sekin on ymmärrettävää, mutta sitä varten, hyvät kollegat ja arvoisa puhemies, meillä on olemassa kuuden kuukauden koeaika. Ja aivan kuten täällä illan aikana monesti olemme todenneet, Suomessa irtisanominen ei millään tavalla ole poikkeuksellisen vaikeaa, kuten te hallituspuolueissa haluatte sen määritellä. Se on oikeastaan aika kestävällä pohjalla ja tasolla. Mutta nämä heikennyksethän eivät ole jäämässä tähän. Seuraavaksi on tulossa toinen lakimuutos, joka jälleen heikentää työntekijöiden asemaa. Määräaikainen työsuhde voitaisiin jatkossa solmia ilman perustetta vuodeksi. Akavan kyselyssä selvitettiin työnantajien näkemyksiä määräaikaisuuksia koskevan lakimuutoksen vaikutuksista työsuhdekäytäntöihin organisaatioissa. Kyselyn tulokset tuottavat huolestuttavaa viestiä: vakituisten työsuhteiden sijasta tarjottaisiin jatkossa yhä enemmän perusteettomia määräaikaisuuksia ja myös niiden osuus määräaikaisista työsuhteista kasvaisi. Tämä merkitsee jälleen sitä, että epävarmuus lisääntyy työmarkkinoilla. Perusteettomat määräaikaisuudet mahdollistavat myös raskaus- ja perhevapaasyrjintää, joten katson edelleen teitä, arvoisa edustaja Satonen, kokoomus, jolle tämä on ollut erityisen tärkeä asia. Juhlapuheissa usein mainitsette työelämän tasa-arvon, mutta kaikki nämä teidän päätöksenne vievät sitä aivan toiseen suuntaan. Pidän erikoisena myös sitä, että hallitus päivästä toiseen, viikosta toiseen täällä toistaa meille viestiä positiivisuudesta, siitä, kuinka positiivisia meidän pitää olla, siitä, kuinka meidän täytyy katsoa tulevaisuuteen ja uskoa siihen, että se parempi huominen on tulossa. Tämähän on todella vahvasti ristiriidassa teidän kaikkien päätöstenne kanssa. Se viesti positiivisuudesta tuntuu jopa koomiselta, ellei se olisi surullista. Se, mitä te lisäätte, on vastakkainasettelua. Ja miksi? Olemme toistaneet toinen toisemme jälkeen, että teidän päätöksenne eivät tunne tasapainoa. Näihin ei ole olemassa taloudellisia syitä, ei ole olemassa syytä, että työllisyys nousisi taikka tuottavuus kasvaisi. Päinvastoin, tuntuu siltä, että pikemminkin tämä on teille ideologinen perusta, jonka vuoksi vaikutusarviot, joita tämän lakimuutoksen yhteydessä on tuotu erityisesti valiokunnassa ja joita olemme täällä toistaneet, ja ne positiiviset vaikutukset, joista koetatte täällä sanoa, eivät tunnu kovin uskottavilta. Tämä laki heikentää työntekijän turvaa. Se on fakta. Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat, hyvät edustajat! Hyvinvointi työelämässä rakentaa hyvinvoinnin yhteiskuntaan. Me sosiaalidemokraatit uskomme siihen, että luottamus tuo meille hyvinvointia. Tasapainoiset työmarkkinat on vahvan talouden perusta. On vaikea ymmärtää, miksi ette ymmärrä tätä logiikkaa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tätä lakiehdotusta, jolla irtisanomissuojaa heikennetään, on erittäin vaikea ymmärtää, mutta toisaalta sitten, kun sitä ajattelee, niin tämähän on hyvin looginen hallituksen sarjassa rikkoa työelämän pelisääntöjä ja toisaalta heikentää palkansaajien asemaa ja työntekijöiden asemaa. Nykyisten irtisanomissäännösten mukaisesti irtisanomiselle vaaditaan asiallinen ja painava syy. Se sisältää myöskin vakavuusharkinnan, ja tätä periaatetta ollaan nyt romuttamassa ja heikentämässä. Tämä on pelkkä työsuhdeturvan heikennys. No, mihin tämä, arvoisa puhemies, johtaa? Me olemme tänä iltana paljon puhuneet myöskin Suomen taloudesta, siitä epävarmuudesta, mikä meillä tällä hetkellä yhteiskunnassa on. Ihmisillä on epäluottamus sen suhteen, miten he voivat kuluttaa ja miten he pärjäävät omassa arjessaan. Täällä usein kysytään, minkä takia talous ei kasva. Hallituspuolueet vastaavat meille useilla syillä. Me sanomme täältä oppositiosta, että yksi keskeinen syy on se, että ihmiset eivät kuluta. Ihmiset eivät uskalla, ihmiset eivät luota huomiseen ja tulevaisuuteen. Valitettavasti näillä esityksillä, näillä heikennyksillä, vaikutetaan juuri ihmisten, palkansaajien, työntekijöiden luottamukseen suhteessa tulevaisuuteen, suhteessa omaan arkeen. Hallitus tavoittelee omassa lakiesityksessään työllisyyttä ja tuottavuutta, mutta aivan kuten näistä lausunnoista huomaamme, aivan kuten täällä tänään useasti on todettu, niin eihän tällä lisätä työllisyyttä, eihän tällä lisätä myöskään sitä tuottavuutta, mitä tämä maa kipeästi myöskin tarvitsee. Eivätkä nämä päätökset valitettavasti säästä myöskään meidän julkisia menoja. Niiden yhteiskunnalliset vaikutukset, mitä ne sitten lopulta ovat? Epävarmuutta, pelkkää epävarmuutta. On myös erittäin tärkeää, että tämän esityksen tasa-arvovaikutuksista on puhuttu. Valitettavasti hallituspuolueet ovat hyvin hiljaa tämän suhteen. Edustaja Satonen taisi tuossa aikaisemmin, alkuillan aikana, todeta, että tätä seurataan. Hyvä, jos tätä seurataan. Asiantuntijoiden lausuntojen pohjalta tämä tulee selkeästi myöskin lisäämään raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Kun kuuntelee hallituspuolueiden puheita, erityisesti kokoomuksen puheita, juhlapuheissa kyllä puhutte raskaus- ja perhevapaasyrjinnästä, sen estämisestä. Minä kysynkin teiltä: minkä vuoksi tuotte näitä lakiesityksiä, joilla nimenomaan vaikutetaan nuorten naisten elämään, heidän tulevaisuudenuskoonsa, heidän kykyynsä ja haluunsa perustaa perhettä? Usein, kun keskustelee ihmisten kanssa, nuorten perheiden kanssa, nuorten naisten kanssa, ei sieltä päällimmäisenä tule se vastaus, että emme halua perustaa perhettä, vaan elämään ja tulevaisuuteen liittyy lukuisia epävarmuuksia. Valitettavasti tämä esitys tulee vahvistamaan työelämän epätasa-arvoa erityisesti naisten ja nuorten naisten keskuudessa. Arvoisa puhemies! Hallituskausihan on ollut täynnä erilaisia lakiesityksiä, joilla heikennetään työelämän pelisääntöjä. Palkansaajia kyykytetään. On vaikea ymmärtää — ja kysynkin teiltä, arvoisat hallituspuolueet — mitä vikaa on tasapainossa. Miksi työelämässä ei pitäisi etsiä tasapainoa? Miksi työelämässä ei lähdetä rakentamaan luottamusta, tai minkä takia sitä luottamusta, jota vuosikymmenten aikana suomalaisessa yhteiskunnassa ja työelämässä on rakennettu, olette valmiita romuttamaan? Tällä hetkellä Suomi tarvitsee kipeästi kasvua. Suomi tarvitsee yrityksiä. Suomi tarvitsee menestyneitä yrityksiä. Suomi tarvitsee niitä pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka pystyvät palkkaamaan, jotka pystyvät tuottamaan sitä hyvää, mitä meidän talous tällä hetkellä tarvitsee. Meidän yritykset tarvitsevat motivoituneita työntekijöitä. Tätä meidän pitäisi vahvistaa. Tätä luottamusta meidän pitäisi rakentaa. Mutta valitettavasti tämä hallitus tulee jäämään historiaan työelämän hyvien pelisääntöjen romuttamisesta. Arvoisa puhemies! Näiden kaikkien pelisääntöjen romuttamista, näitä lukuisia lakiesityksiä, lakimuutoksia, joita olette tuoneet tämän hallituskauden aikana, on myös vaikeaa korjata, mutta me sosiaalidemokraatit olemme sitoutuneita siihen ja lähdemme siitä, että näitä valtavia vaurioita, joita olette jättämässä työelämään, pystytään korjaamaan, mutta se vie aikaa. Itse henkilökohtaisesti ajattelen, että erityisesti luottamusta voi menettää. Sen palauttaminen vie aikaa, mutta me olemme sitoutuneet tekemään tätä työtä. Arvoisa puhemies! Tätä lakiesitystä on mahdotonta ymmärtää, tätä lakiesitystä on mahdotonta käsittää. Sillä ei luoda työllisyyttä, sillä ei luoda tuottavuutta, mutta sillä luodaan yhteiskunnassa epävarmuutta, sitä epävarmuutta, mitä meillä valitettavasti valmiiksi on jo erittäin paljon. Toivon, että tähän tulee muutos. Toivon, että hallituspuolueet heräävät, mutta valitettavasti uskon niin, että tämä on jatkumoa teidän kaikille muille heikennyksille. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Itse pidän erittäin tärkeänä, että jokainen täällä sitoutuu julkisen talouden tasapainottamiseen. Se on meidän kaikkien velvollisuus. Mutta samanaikaisesti näen myöskin sen, että tämä ei sulje meiltä talouspolitiikkaa. Päinvastoin olen samaa mieltä tässä edustaja Satosen kanssa: puolueilla on velvollisuus nyt luoda niitä omia keinoja ja myöskin omia työkaluja julkisen talouden tasapainottamiseksi. Uskon, että tämä on asia, joka varmasti on yhteistä meillä kaikilla. Mutta leikkaamalla tätä maata ei saada nousuun. Sosiaaliturvaa leikkaamalla ei saada tätä maata nousuun. ”Kasvu maksaa velan”, näin taisi sanoa EK, ja tässäkin ovat yhteisesti monet edustajat todenneet, että Suomi tarvitsee kasvua. Itse myös yhtä lailla näen, että meidän keskittyminen kasvun toimenpiteisiin tulee olemaan kaiken tämän, myöskin velkajarrun, keskiössä. Mutta pidän tärkeänä, että yhteinen sopu on syntynyt, ja pidän hyvin tärkeänä myös sitä, että parlamentaarinen työ on saanut alkunsa ja siellä esimerkiksi myös vasemmistoliitto on mukana.

Arvoisa puhemies! Tässä, ministeri Marttinen, olette useampaan otteeseen tänään todennut, että keskustelulla on merkitystä ja sillä, miten me puhumme yhteiskunnassa. Minä olen täysin samaa mieltä teidän kanssanne, mutta en tiedä, huomaatteko te, miten hallituskumppani puhuu täällä tänään, esimerkiksi vastakkainasettelee maahanmuuttajat, työttömät, työperäisen maahanmuuton ja toisaalta tämän inhimillisen kriisin työttömyydessä, mikä meillä tällä hetkellä Suomessa on. Toivon todella, että tätä keskustelua käydään myös teillä hallituksenne sisällä. Minä aivan kuten moni muukin edustaja olen hyvin huolissani nuorison työttömyydestä ja erityisesti siitä, miten meidän nuoret opiskelijat, jotka ovat vastavalmistuneita, myös korkeakoulutettuja, pääsevät kiinni siihen ensimmäiseen työpaikkaan, joka on niin valtavan merkityksellinen ja tärkeä asia. Toivon todella, että emme tee 90-luvun laman virheitä, jolloin tietty ikäryhmä ei missään vaiheessa päässyt kunnolla kiinni omaan alaan. Niistä virheistä maksamme edelleen, joten toivon todella niitä konkreettisia toimenpiteitä.

Arvoisa puheenjohtaja! Näin alkuun myös totean uutiset, jotka ovat koskettaneet ammatillista koulutusta ja sen tilannetta tällä hetkellä, josta jokaisen tulisi tässä salissa olla huolissaan. Itse tästä esityksestä: Aivan kuten tässä valiokunnan puheenjohtaja totesi, mekin kannamme huolta toisen asteen opiskelijoista ihan jo siitä syystä, että he ovat lapsia ja erittäin nuoria, ja tietenkin heihin pitää kohdistua erityistä suojelua. Itse tässä pohdin myöskin sitä, onko myöskään lapsen edun mukaista tulla ilman perhettä ja vailla minkäänlaista verkostoa. Lapset ja nuoret tarvitsevat erityisesti siinä iässä tukea ja erilaista tukiverkostoa, ja yhtä lailla myöskin sitten pohdin näiden valitettavasti myös ikävienkin uutisten valossa, että kun puhutaan alaikäisistä lapsista ilman huoltajia, niin herää kysymys myös työperäisen maahanmuuton ehkä niistä ikävimmistä ilmiöistä, jotka koskettavat esimerkiksi hyväksikäyttöä. Tässä esityksessä on paljon hyvää, mutta sanon, arvoisa ministeri, että tähän on varattu tosiaankin 12 miljoonan leikkaus, [Puhemies koputtaa] ja ammatillisesta koulutuksesta on tullut hyvin selkeä viesti siitä, että voi olla, että tämä on sitten vähän ylimitoitettu. [Puhemies koputtaa] Toivottavasti se leikkaus ei lähde sieltä koulutuksen puolelta.

Arvoisa puhemies! Kiitos ulkoministerille siitä, että mainitsitte Länsirannan tilanteen, koska se aika usein tästä keskustelusta unohtuu, ja on todettava, että juurisyyt valitettavasti ovat siellä. Olemme keskustelleet tänään paljon tästä Trumpin rauhansuunnitelmasta, ja aivan kuten tässä on todettu, siellä on totta kai paljon hyviä elementtejä, tärkeitä elementtejä, mutta ongelmat saattavat olla niissä yksityiskohdissa. Nyt tietenkin jokainen odottaa, että Hamas tulisi hyväksymään tämän sopimuksen. Aivan kuten Israelin pääministeri Netanjahu eilen totesi, mikäli Hamas ei tätä hyväksy 72 tunnin aikana, niin sitten alkaa täysi tuho, ja sitähän me pelkäämme. Toki Hamasilla on omat motiivit, mutta jos tämän päässä sitten olemme tilanteessa, jossa alkaa katastrofaalinen tilanne jälleen Gazassa, niin se on tietenkin erittäin traagista. Mutta toivotaan, että tässä ei nyt käy näin vaan aidosti päästään tässä rauhansuunnitelmassa eteenpäin. Arvoisa hallitus, tämä tunnustaminen olisi ollut ainoa poliittinen keino, johon te olisitte voineet vaikuttaa välittömästi, ja tuntuu erittäin surulliselta, että sitä tilaisuutta ette valitettavasti käyttäneet.

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua kuuntelee, niin itse ainakin jäin siihen käsitykseen, että RKP on hyvinkin valmis tunnustamaan Palestiinan valtion. Ja kun olemme kuunnelleet kokoomuksen ulkopoliittista johtoa tasavallan presidenttiä ja tietenkin ulkoministeriä myöten — ja uskon, että, pääministeri, tekin ajattelette niin — aika voisi olla nyt nimenomaan Palestiinan tunnustamiselle. Mutta jokinhan tässä näyttää olevan ongelma. Mielestäni olisi oikein ja ennen kaikkea arvokasta, että, pääministeri, kertoisitte, mistä tämä johtuu. Selkeästi tämä johtuu hallituksen toimintakyvystä, ja olisiko niin, että siellä on erityisesti yksi puolue, kristillisdemokraatit, jotka eivät missään nimessä kannata Palestiinan tunnustamista. Edustaja Andersson, me kyllä toimme selkeän vaihtoehdon teille. Me halusimme, että tämä tuodaan nimenomaan eduskunnan päätettäväksi. Silloin jokainen edustaja olisi voinut äänestää oman arvotuntonsa ja ennen kaikkea oman näkemyksensä mukaan, mutta valitettavasti tämä ei onnistunut ja sitä ei ole koskaan tuotu eduskunnan päätettäväksi, [Puhemies koputtaa] jolloin valitettavasti oppositiolle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin tehdä tästä välikysymys.

Arvoisa puhemies! Ihmiset Gazassa elävät järkyttävän inhimillisen kärsimyksen keskellä. Päivä toisensa jälkeen näemme Israelin sotatoimien jäljiltä yhä pahemmaksi käyvän inhimillisen hädän ja humanitäärisen katastrofin: tankkien murskaamat kodit, hajonneet perheet ja kodittomat lapset, tällä hetkellä yli 65 000 kuollutta ihmistä. Israelin hallitus on nälkiinnyttänyt Gazan väestöä tietoisesti. Se on estänyt lääkkeiden, ruuan ja kriittisen humanitäärisen avun perille pääsyä. Se on tuhonnut infrastruktuurin ja iskenyt toistuvasti sairaaloihin, kouluihin ja avustuspisteisiin. Tämä on meidän kaikkien tiedossa. Me emme voi sanoa nyt, emmekä koskaan myöhemminkään, että me emme tienneet. Me olemme tienneet. Edustaja Vikman, puhuit koskettavasti tästä hädästä ja kärsimyksestä. Minä kysyn sinulta ja teiltä: olemmeko me tehneet kaikkemme estääksemme tämän julmuuden, joka on ennen kaikkea rikos ihmisyyttä vastaan? Arvoisa puhemies! Presidentti Trump esitteli eilen rauhansuunnitelmansa Israelin Gazassa käymän sodan lopettamiseksi. Suunnitelma on yritys luoda mahdollisuus rauhalle, ja jokainen yritys edistää rauhaa on tervetullut. Rauhan liekki elää, mutta se on yhä heikko. On ensiarvoisen tärkeää, että sotatoimet päättyvät välittömästi ja humanitäärinen apu pääsee täysimittaisesti perille ja panttivangit vapautetaan. Todellinen ja kestävä rauha voi kuitenkin syntyä vain, jos palestiinalaiset ovat aidosti mukana neuvotteluissa ja heidän oikeutensa omaan valtioon tunnustetaan. Palestiinalaisilla on oltava näkymä oikeudenmukaisesta tiestä rauhaan siten, että kahden valtion ratkaisu on mahdollinen. Vain näin voidaan rakentaa pysyvää rauhaa, jossa sekä israelilaiset että palestiinalaiset voivat elää turvassa naapureina. Arvoisa puhemies! On selvää, että äärijärjestö Hamas syyllistyi järkyttäviin rikoksiin hyökätessään Israeliin ja ottaessaan panttivankeja 7. lokakuuta 23. Haluan sanoa tämän selkeästi ja suoraan: Hamasin rikokset ovat ehdottomasti tuomittavia. Israelilla on oikeus puolustaa valtiotaan ja kansalaisiaan. Silti Hamasin rikokset eivät oikeuta Israelia tuhoamaan Gazan siviiliväestöä järjestelmällisesti. On voitava vaatia, että Israel noudattaa kansainvälistä oikeutta ja kunnioittaa ihmisoikeuksia, samoin kuin vaadimme sitä esimerkiksi Venäjältä. Uskon, että esimerkiksi Ranskan presidentti ja Ison-Britannian pääministeri olivat punninneet hyvin tarkkaan arvojaan — oikeaa ja väärää — ennen kuin päättivät, että tunnustavat Palestiinan valtion. Suomi ei ole vieläkään kyennyt tunnustamiseen. Ontuvat selitykset siitä, että tunnustaminen ei olisi ajankohtaista tai tunnustaminen olisi tuki Hamasille, ovat yksiselitteisesti erittäin epäuskottavia. Suomi on aiemmin pyrkinyt olemaan mukana arvopohjaisissa, suurissa liikkeissä, nyt olemme jääneet pieneen, erittäin omituiseen joukkoon. Miten teillä, hyvä hallitus, voi olla niin erilainen tilannekuva kuin kumppanimaillamme tai vaikkapa tasavallan presidentillä, joka on kertonut hyvin selkeästi olevansa valmis tunnustamaan Palestiinan, mikäli te valmistelette esityksen? Pääministeri on usein sanonut, että Suomi kyllä tukee kahden valtion ratkaisua, mutta sanat ja teot eivät valitettavasti vastaa toisiaan. [Mauri Peltokangas: Tuli selkeä resepti!] Mikä on se painava peruste, minkä takia hallitus ei tunnusta Palestiinaa? Mikä on se syy, minkä vuoksi sallitte Israelin hallitukselle erivapauden toimia vastoin kansainvälistä oikeutta, liittää vallattuja alueita itseensä ja toteuttaa etnistä puhdistusta? Arvoisa puhemies! Tuki palestiinalaisille on elintärkeää. Palestiinan tunnustaminen on käytännön teko rauhan puolesta. Se on askel kahden valtion ratkaisun tukemiseksi. Tunnustaminen on diplomaattinen ratkaisuyritys konfliktiin, jonka juurisyyt ulottuvat palestiinalaisalueiden laittomaan miehitykseen, siirtokuntien laajentamiseen ja vieläkin pidemmälle historiaan. Arvoisa puhemies! Palestiinalaiset eivät kaipaa sääliämme, vaan he kaipaavat oikeutta ja oikeudenmukaisuutta. He eivät tavoittele ylellisyyttä, vaan mahdollisuutta rakentaa koti ja elää turvassa. He tarvitsevat elinkelpoisen maan, jossa on toimivat koulut ja sairaalat ja jossa heillä on mahdollisuus työhön ja elinkeinoon ja toimeentuloon. Arvoisa puhemies! Vakavassa kansainvälisessä tilanteessa ja humanitäärisessä hädässä vaaditaan kykyä erottaa, mikä on oikein ja mikä on väärin. Pääministeriltä vaaditaan nyt johtajuutta ja hallitukselta toimintakykyä, jotta ulkopoliittinen linjamme näkyy kirkkaana eikä kansainvälinen uskottavuutemme horju. Äänestämme huomenna hallituksen toimintakyvystä Palestiinan valtion tunnustamisessa. Koska hallitus ei ole siihen kyennyt, sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä kannattaa edustaja Koskisen hallitukselle esittämää epäluottamusta. Äänestyksen koittaessa, hyvät edustajat, [Puhemies koputtaa] olemme valinnan edessä. Pyydän pohtimaan tarkoin sitä, mikä on oikein ja mikä on tavoittelemisen arvoista.

Arvoisa puhemies! Leikkaaminen korkeakouluilta tuntuu käsittämättömältä tilanteessa, jossa meidän täytyy nostaa osaamistasoa sekä henkistä pääomaa. Mutta olen samaa mieltä näistä perusopetukseen kohdistuvista panostuksista. Niitä voi todellakin kyseenalaistaa, kun samalla olemme leikkaamassa kuntien valtionosuuksista. Vielä keväällä tilanne oli kuntien osalta hyvinkin karu. Esimerkiksi OAJ:n kyselyn mukaan joka kolmas rehtori arvioi, että hänen koulunsa ei saa lisärahoitusta oppimisen tuen vahvistamiseen. Kysyn, opetusministeri, vielä teiltä, kun sanoitte, että teillä on tietoa tästä tilanteesta: onko teillä ajantasaista tietoa, mikä se tilanne tällä hetkellä kunnissa on nimenomaan näiden uusien, tärkeiden uudistusten toteuttamiseksi?

Arvoisa puhemies! Minusta nämä leikkaukset, jotka nyt kohdistuvat kulttuuriin, ovat hyvin vahvasti kulttuuripoliittisen selonteon vastaisia, ja vieläpä niin, että siellähän kannustetaan erityisesti kulttuuritoimijoita yritysmuotoiseen tekemiseen. Tämä leikkaus on käsittämätön. Toki kuten, ministeri, totesitte, te olette varmasti tehneet töitä sen puolesta, että se on nyt 5,5 miljoonaa elokuva-alalle, mutta aivan kuten täällä on todettu, se tuska on jaettu muille kulttuuritoimijoille. Taiteen edistämiskeskuksesta olette leikkaamassa nyt 1,3 miljoonaa, ja tämä arvion mukaan tarkoittaa yli 20 yhteisön avustuksen lopettamista. Miten tämä mielestänne vaikuttaa reilulta ja hyvältä asialta, puhumattakaan kulttuuriviennistä sekä kansainvälistymisestä? Nämä leikkaukset ovat käsittämättömiä myös sen vuoksi, että vaikutusarviot puuttuvat täysin. Toivon todella, että näihin tulee muutos, ja uskon vahvasti, että, arvoisa ministeri, teette sen puolesta hartiavoimin töitä.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen työttömyysluvut ovat katastrofaaliset, ja tämä on meidän kaikkien yhteinen huoli. Olen samaa mieltä pääministerin kanssa siitä, että me tarvitsemme luottamusta, mutta me tarvitsemme myöskin rohkeutta, rohkeutta kokeilla, yrittää sekä myöskin työllistää. Arvoisa pääministeri, palaan nyt kuitenkin tähän Palestiinan tunnustamiskysymykseen, koska tämä asia on erittäin ajankohtainen tällä hetkellä YK:n yleiskokouksessa. Voi olla niin, että me katsomme asiaa taaksepäin, kuka maa tunnusti ja missä vaiheessa ja milloin olisi pitänyt, mutta se, mitä me tiedämme, on se, mitä edessämme tapahtuu juuri nyt: järkyttävä tilanne Palestiinassa, Gazassa, kansanmurha. Ja tämän takia monet maat toimivat juuri nyt. Aivan kuten täällä kysyttiin teiltä: miten voi olla niin, että Suomella on niin erilainen tilannekuva kuin tällä hetkellä meidän kumppanimailla? Enkä läheskään ymmärrä sitä logiikkaa, että tuemme kahden valtion mallia, mutta toista osapuolta emme ole valmiita tunnustamaan. Miksi?