Anna Kontula

Arvoisa puhemies! Tiedossa on, että porsaiden kirurginen kastraatio tuottaa merkittävää kärsimystä, olisi eläinsuojelurikos, jos se tehtäisiin samoin ehdoin kissalle tai koiralle, ja se on muualla Euroopassa harvinainen tai väistyvä toimenpide. Sikataloutta on todistetusti mahdollista harjoittaa Euroopassa ilman kirurgista kastraatiota, ja tähän suuntaan mennään Isossa-Britanniassa, Saksassa ja Ruotsissa. Miten se muka voisi olla niin mahdotonta Suomen kaltaisessa maassa? Ovatko suomalaiset siat jotenkin huonommin käyttäytyviä kuin brittisiat, jotenka heidän kohdallaan täytyy toimia toisella tapaa kuin muiden maiden sikataloudessa pyritään toimimaan? Yritän yleensä politiikassa aina hahmottaa myös omastani poikkeavia kantoja, ja mielestäni aika usein siinä onnistunkin, mutta tässä kohtaa minun on rehellisesti sanottuna tosi vaikea ymmärtää, miten kenenkään moraali — kenenkään moraali — kestää puolustaa eläimen tarpeetonta kärsimystä.

Arvoisa puhemies! Edustaja Lehtinen on siinä oikeassa, että jos on henkilöitä näistä mainitsemistani Tilastokeskuksen 300 000—400 000:sta, jotka eivät käytä koskaan ja mene lähellekään internetiä, niin heidän osaltaan tämä ongelma ei aktualisoidu millään lailla. Mutta oletan, että merkittävä osa, jos ei jopa enemmistö, näistä 300 000—400 000:sta, jotka eivät itse käytä internetiä lainkaan, on kuitenkin tilanteissa, joissa joku käyttää sitä heidän puolestaan auttaessaan heitä jonkinlaisen asioinnin suhteen, joko luvilla ja laillisesti taikka sitten luvattomasti ja laittomasti. Tätä tekevät tietysti läheiset — epäilen, että tässäkin salissa joku on joskus jonkun vanhemman sukulaisensa pankkiasioita auttanut hoitamaan yhdessä henkilön kanssa tai hänen puolestaan — mutta se on myös keskeinen sosiaalityön työkalu. Itsekin olen osana sosionomiopintojani useampaan kertaan ihmisten kanssa ollut selvittelemässä heidän elämänsä sotkuja erilaisten verkkoviranomaisasiointien kautta niin, että ollaan yhdessä siinä koneella ja sitten tunnistaudutaan sähköisesti ja tavallaan antaudutaan Suomi.fi:n syötäväksi sitä kautta, ilman että tällä henkilöllä välttämättä on kykyä siihen, että hän tekisi niitä samoja toimenpiteitä yksinään, kun se sosiaalialan ammattilainen ei ole siinä vieressä auttamassa. Ilman tätä mahdollisuuttahan käytännössä nykypäivän sosiaaliohjaus olisi mahdotonta, koska niin montaa lippua ja lappua pitäisi sitten käydä manuaalisesti hakemassa sieltä ja täältä, että kenenkään työaika ei sellaiseen riittäisi. Korostan, että nämä ihmiset, joiden puolesta tätä asiointia tehdään, pääsääntöisesti ovat niitä meidän yhteiskunnan kaikkein haavoittuvimpia, niitä, joilla asiat ovat niin moneen tapaan jo muutenkin sekaisin, jotka ovat niin monella tavalla muutenkin jo suljettu ulos tästä yhteiskunnasta ja potkittu ikään kuin sinne reunoille, että en todellakaan kaipaisi heille enää yhtään uutta koetinkiveä yrittää pysyä tässä yhteiskunnassa ja omassa elämässään jotenkin mukana. Erittäin vanha ja hyvin aikaa kestänyt sääntö on, että kun poliittista valtaa käytetään, niin jos voidaan käyttää hyvällä tai jos voidaan käyttää pakottamalla, mieluummin kokeillaan sitä hyvää ensin. Tässä kohtaa melkein samaan lopputulokseen niiden säästöjen osalta, jotka ovat nyt tässä ainoa tavoite, päästäisiin sillä hyvällä, joten miksi aiheuttaa tämmöinen soppa? Se ei ole yksinkertaisesti valtiomiesviisasta.

Arvoisa puhemies! Edustaja Lehtinen tuossa kysyi, kuka luottaa pelkkään kirjepostiin, ja kyllä tässäkin salissa olen useaan kertaan ihmetellyt, kukapa niin. No, ainakin muutama vuosi sitten käytiin paljon keskustelua siitä, mitenkä työvoimaviranomainen luottaa aina kirjepostiin ja määrää ihmisille sanktioita siitä, että he eivät ole saapuneet tapauksiin kirjemääräysten mukaisesti, vaikka henkilöt eivät koskaan kirjeitä olisi saaneetkaan. Niin kuin Eerola tuossa toteaa, on myös ollut vanhastaan se ongelma, että kaikki ihmiset eivät kaikkia kirjeitä avaa tai kaikki kirjeet eivät löydä perille. Sinänsä jos Postin varmuus on heikentynyt — mistä minä en ole suoraan tilastoa nähnyt, mutta jos todella näin on — niin silloinhan tietysti sen, joka on asiasta vastuussa, eli meidän poliitikkojen, pitäisi tälle asialle jotakin tehdä, niin että Posti voisi olla luotettava niin kuin sen pitää, ei suinkaan niin, että lisätään ongelmia siirtämällä väestö tätäkin epävarmempaan järjestelmään ja lisäämällä saavuttamattomuutta, koska eihän se nyt ole mikään ratkaisu siihen, että Posti ei toimi. Jos katsotaan, mikä tämä väestö on, jolla on vaikeuksia Suomi.fi:n kanssa, kymmenen prosenttia aikuisista ei käytä internetiä lainkaan — siis kymmenen prosenttia meidän aikuisista. Se tarkoittaa 400 000—500 000 henkeä. Sitten toinen samanlainen siihen päälle on todennäköisesti sellaisia, jotka kyllä käyttävät mutta joilta viranomaisasioinnista puuttuu jokin taito, eli se ei ole varmaa. Ja tähän päälle tulee sitten niitä erilaisia toimitusongelmia, joita siellä vanhassa Postissakin oli, ja jokainen, joka teknologian kanssa on edes kaukaisesti ollut tekemisissä, tietää, että ei se teknologiakaan varma ole. Sähköpostiperustaisuus valintana tässä meidän järjestelmässä sulkee todennäköisesti pois myös joitakin diginatiiveja, koska nuorille ihmisille sähköposti on jo old school -ratkaisu. Sen takia valiokunnassa keskusteltiin siitä, voisivatko myös tekstarit olla yleisesti käytössä, koska tekstarit nyt tavoittavat lähes koko aikuisväestön. Mutta sillekään ajatukselle me ei saatu ministeriötä lämpenemään. Se on kyllä harmi, koska pelkästään se olisi taklannut jo aika paljon niitä riskejä, joilleka me nyt jätetään tie auki. Niin, hyvin pienillä muutoksilla aika paljon siitä, mikä nyt herättää vastustusta tämän uudistuksen suhteen ja lisää ihmisten turvattomuutta, olisi pystytty taklaamaan, mutta tahtoa siihen ei valitettavasti nyt löytynyt.

Arvoisa puhemies! Myös vasemmistoliiton mielestä digitaalinen viestinvaihto, viestintä ja posti on tulevaisuutta, mutta ei tällaisin menetelmin ja tällaisessa tahdissa. Suurissa murroksissa on tärkeää, että ne pyritään toteuttamaan niin, että kaikki pysyvät mukana. Jos ajatellaan, että kirjepostiin me ollaan totuteltu satoja vuosia, ja jotkut kulttuurit tuhansia vuosia, niin siihen nähden sitä ei voi mitenkään pitää ihmistahtisena, että muutamassa vuodessa viedään läpi kokonaan uusi viestintäjärjestelmä niin, että sadattuhannet suomalaiset eivät ehdi edes hahmottaa, mitä tapahtui. Korostan, että nyt ei ole kysymys mistä tahansa niin kuin sosiaalisen median viestittelystä. Nyt on kysymys sellaisista palveluista, jotka turvaavat ihmisten omaisuutta, ihmisten toimeentuloa, ihmisten oikeusturvaa ja myös ihmisten henkeä ja terveyttä. Kysyin valiokuntakäsittelyssä, mitä tapahtuu, jos henkilö on tietämättään päätynyt Suomi.fi-palvelun käyttäjäksi ja saa vaikkapa kutsun henkensä säästävään leikkaukseen palvelun kautta mutta kutsu ei koskaan häntä tavoita — kuka korvaa, kuka maksaa, kuka hallitsee riskejä? Ei tässä järjestelmässä kukaan. Aikaisemmin tänä päivänä me ollaan puhuttu tässä salissa jo tietoturvariskeistä, ja ne ovat edelleen akuutteja tietysti myös digitaalisessa siirtymässä ja puhuvat osaltaan sen puolesta, että mieluummin rauhassa katsellen kuin kovin kiirehtäen silloin kun on kysymys hyvin arkaluontoisista ja aika valtavista tietovarannoista. Mutta tässä lakiesityksessä vielä erilliskysymyksenä on se, että ei vain uhata meidän tietoturvaa vaan ihmisten henkeä, terveyttä ja omaisuutta. Esityksessä ei oteta vakavasti riittävän neuvontaresurssin tarvetta. Niiltä osin kuin neuvontaresurssia ylipäätään on, sitä on arvioituun väkimäärään nähden liian vähän, ja laitteiden käytön osalta sitä ei ole lainkaan. Ei oteta vakavasti myöskään viestien toimintavarmuutta. Käytännössähän tämä systeemi johtaa siihen, että kun huomataan, että kaikki viestit eivät menekään perille, niin yksitellen hyvinvointialueet, verottaja ja Digi- ja väestötietovirasto alkavat luoda omia sellaisia seurantajärjestelmiä, joissa sitten katsellaan, onko kukaan käynyt niitä viestejä avaamassa, ja jos ei ole käynyt, niin siihen keksitään sitten joku tekstari tai joku muu systeemi. Mutta näin alkuvaiheessa tämän lakiuudistuksen yhteydessä tällaisia järjestelmiä ei ole systemaattisesti luotu. Valiokunnassa aika paljon käytiin keskustelua ja selviteltiin erilaisia vaihtoehtoja, ja melkein kaikki ehdotukset, jotka valiokunnan puolesta sitten laitettiin selvitettäväksi, joko ignoroitiin tai sitten todettiin taloudellisesti mahdottomiksi — vaikka jokainen meistä varmasti ymmärtää, että ei tarvitse kovin monta missattua leikkausaikaa olla, niin ne säästöt kyllä sulavat aika nopeasti. Lakiesityksessä ei myös tunnisteta lainkaan puolesta-asiointia tai sellaista tilannetta, että ihmisellä itsellään voi olla kompetenssi käyttää yksittäisiä digitaalisia palveluita tai käydä esimerkiksi verottajan sivuilla mutta ei silti ole ikään kuin koko paketti hallussa ja pysty asioimaan kokonaisuudessaan tai kaiken aikaa digitaalisesti. Siellä on niin kuin oletus, että meillä on kahdenlaisia ihmisiä, niitä, jotka osaavat mennä nettiin, ja niitä ihmisiä, jotka eivät osaa, ja kaikki, jotka osaavat mennä nettiin, pärjäävät ihan hyvin tässä digitaalisessa maailmassa eivätkä just mitään apuja tarvitse, edes näin vakavissa asioissa. Ja sehän ei ole totta. Se ei ole totta ensinnäkään sen takia, että meillä on paljon ihmisiä, jotka osaavat jo jotain tai joku on opettanut heille jotain mutta joilla kokonaisuus ei ole mitenkään hallussa. Esimerkiksi just eilen juttelin yhden kansalaisen kanssa, jolle oli tullut Suomi.fi-nimellä joku kalasteluviesti. No, hän oli klikannut kaikki mahdolliset linkit sieltä ja jotain kiinaa siellä oli sitten lukenut, koska ei hänellä ole ymmärrystä, miten hänen olisi pitänyt toimia — hän oli vain nähnyt, että lehdissä oli sanottu, että tämmöinen Suomi.fi on nyt tullut ja että se on tärkeä — vaikka hän pankkiasioita hoitaa ihan hyvin itsekseen. Sitten myöskään ei ole tunnistettu sitä, että tosiasiallisesti, koska muu ei ole mahdollista, ihmiset paljon hoitavat läheistensä puolesta asioita, ja voi hyvin olla, että ihmisellä itsellään ei ole minkäänlaista kyvykkyyttä käyttää niitä nettipalveluita, vaikka siellä sitten joku näyttäisikin hänen tunnuksillaan käyvän. Okei, se on laitonta, mutta sitä tapahtuu laaja-alaisesti. Me kaikki tiedetään, että sitä tapahtuu koko ajan. Silloin kun on kysymys näin vakavista asioista, niin se, että niin ei saisi tehdä, ei ole riittävä perustelu jättää huomiotta, että näin tosiasiallisesti tapahtuu. Kaiken tämän vuoksi kannatan edustaja Honkosen hylkäysesitystä. Itse esittäisin tilalle, että me jatkettaisiin tätä Suomi.fi-projektia suostumusperustaisesti, niin kuin tähänkin asti, ja lisättäisiin vielä vähän pökköä pesään tiedotuksessa, joka jo nyt näyttää tuottavan ihan hyvää tulosta ja jolla itse asiassa päästään taloudellisesti hyvin lähelle ilmeisesti niitä tavoitteita, joita tällä lakiesityksellä tavoitellaan, mutta ilman niitä kaikkein keskeisimpiä ja akuuteimpia riskejä, joita tästä hätiköinnistä nyt seuraa.

Arvoisa puhemies! Vastaan ensin edustaja Rasinkankaalle, joka vaikutti kovin hämmentyneeltä vastalauseen johdosta. [Anne Rintamäki: Rintamäki!] — Aah, anteeksi, [Anne Rintamäki: Ei haittaa!] Rintamäelle. Kysehän ei ole vain rikollisista ja uhreista ja näiden kohtelun välisestä tasapainosta, vaan kysymys on myös lukuisista sivullisista ihmisistä, sellaisista ihmisistä, jotka eivät päädy rikoksen uhreiksi eivätkä ole itse syyllistyneet rikokseen, mutta jotka sattuvat olemaan väärässä paikassa väärään aikaan, tuntemaan vääriä henkilöitä tai muodostamaan perhesiteen väärän henkilön kanssa, kaikkien näiden ihmisten perusoikeuksista. Se, mitä kuvasitte puheenvuorossanne ideologiseksi, on itse asiassa vahvasti sidottu meidän perusoikeusjärjestelmään, ei suinkaan mihinkään vasemmistolaiseen tai vihreään ideologiaan, ellette sitten ajattele, että meidän perustuslakimme on vihervasemmistolainen. Samalla haluaisin muistuttaa, että myös huonosti harkitut valtaoikeudet viranomaisille, mutta erityisesti väkivaltamonopolia hallitseville viranomaisille, ovat turvallisuusriski. Tämän takia meillä on aina pyrkimys tasapainoon perusoikeusrajoitusten ja toisaalta erilaisten valtaoikeuksien välillä. Nyt tässä kohtaa me, jotka olemme vastalausetta olleet laatimassa, olemme sitä mieltä, että se tasapaino ei toteudu. Ottaen huomioon, kuinka vakavasta asiasta tässä esityksessä on kyse ja kuinka pitkään keskusteluun palomuurisääntelystä se kiinnittyy, esitystä leimaa hämmästyttävän huono valmistelu. Se näkyy itse esityksen riittämättömissä perusteluissa, mutta se näkyy myös siinä, että esityksen valiokuntakäsittelyn aikana ministeriö toi lukuisia erisuuntaisia ja moneen kertaan asiaa puurouttavia esityksiä valiokunnalle siitä, mihinkä suuntaan tässä nyt pitäisi sitten edetä. Silloin kun on kysymys näin keskeisistä, tärkeistä asioista, olisi hyvä, jos asiat tehtäisiin alusta alkaen hyvin, pohdinnat olisivat alusta alkaen kohdillaan, ja ainakin sitten siinä vaiheessa, kun ongelmia havaitaan, niihin suhtauduttaisiin vakavasti, ja viimeistään siinä vaiheessa sitten asia saisi sen ansaitsemansa huomion. Edelleen tässä nyt tähän saliin päätyneessä versiossa, lukuisten versioiden joukossa, puuttuu perusoikeusrajoitusten edellyttämä täsmällisyys ja puuttuvat muutostarpeen konkreettiset perustelut, jotka kumpikin ovat vähintäänkin kohtuullisia vaatimuksia silloin, kun mennään hyvin pitkälle ihmisten yksityisyydensuojaan. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Elon tekemää hylkäysesitystä. Tämän esityksen keskeinen ongelma on, että tiedustelumenetelmiä ei ole tarkoitettu rikostorjuntaan ja esitys murentaa oleellisesti näiden kahden välistä palomuuria, eikä esitys anna perusteita tällaiselle muutokselle.

Arvoisa puhemies! Siitä tietää, että ollaan myöhässä, kun päihdeongelmista keskustellaan sisäministeriön hallinnonalalla. Me tiedetään, että pääsääntöisesti sellainen päihteidenkäyttö, joka näkyy sisäministeriön hallinnonalalla, on alkanut jo alaikäisenä — jopa päihderiippuvuus on alkanut jo alaikäisenä. Me myös tiedetään, että sillä on voimakas yhteys kaikkiin keskeisiin sosiaalisiin ongelmiin, ja me tiedetään, että sillä on voimakas yhteys mielenterveyspalvelujen saatavuuteen, joka on heikkoa. Kun päihteet alkavat muodostua turvallisuuskysymykseksi, ollaan aina vuosia, usein vuosikymmeniä, myöhässä asian ratkaisemisessa, ja tämä hallitus ei ole kyllä tehnyt asian eteen juuri muuta kuin lisännyt vankilapaikkoja. Vankila sinällään on äärimmäisen kallis ja tehoton tapa hoitaa päihdeongelmia. Hoitoonpääsy oikea-aikaisesti tutkitusti toimiviin hoitoihin auttaisi huomattavasti enemmän myös siellä vankilalaitoksen sisällä, mutta tietysti mieluummin vuosikausia sitä ennen.

Arvoisa puhemies! Sisäministeriön hallinnonalan osuushan on elimellinen osa hallituksen heikkoa ymmärrystä yhteiskunnan kausaliteeteista, ellei sitten tavoitteena ole jokin muu kuin se, mikä on ääneen lausuttu. Turvallisuutta rakennetaan koventamalla ja valvomalla siinä, mutta samalla rapautetaan niitä perusrakenteita, jotka oikeasti voisivat pitää yhteiskunnan kasassa. Poliiseille ja rajavalvonnalle osoitetaan lisää resursseja. Sen sijaan ennaltaehkäisevä työ, kotoutuminen ja syrjäytymisen ehkäisy häviävät. Tämä on yhteiskunta-analyysiltaan virheellistä pelon politiikkaa. Turvallisuus ei synny piikkilangasta eikä valvontakameroista vaan luottamuksesta, yhdenvertaisuudesta ja toimivista peruspalveluista. Meillä on tästä aika laaja kansainvälinen ja suomalainen tutkimustieto. Jos kuitenkin tavoitteena kaikilla on turvallinen, hyvinvoiva Suomi, miksi emme pyrkisi siihen keinoilla, joiden tiedetään toimivan?

Niin, edustaja Rasinkangas, tämä menee nyt vähän ensimmäisen käsittelyn toistoksi, mutta siis se ero nyt sen välttämättömän ja akuutin hoidon välillä on siinä, että kun henkilöllä on diabetes, niin annetaanko siihen diabetekseen siellä terveyskeskuksessa tarvittava lääkitys tai muu hoito vai odotetaanko, että hän tulee keskellä yötä sitten yöpäivystykseen jonkun kohtauksen saaneena ja sitten mietitään, täytyykö varvas amputoida vai ei. Arvatkaapas, kumpi on halvempaa. Ja mitä tulee tähän kysymykseen paperittomuudesta — joka kyllä sekin jo ensimmäisessä käsittelyssä aika hyvin käsiteltiin — niin paperittomuushan on käännös sanasta ”undocumented” eli ’dokumenttien puuttuminen’, ja sillä viitataan siihen, että henkilöltä puuttuu johonkin tiettyyn oikeuteen edellytetty dokumentti. Sen ei tarvitse olla maassaoloasiakirja. Esimerkiksi ennen kuin tämä meidän nyt voimassa oleva lainsäädäntö tuli, terveyspalvelujen ulkopuolelle jääviin ryhmiin kuului muun muassa Suomen kansalaisia sellaisessa tilanteessa, että olet tulossa ulkomailta, muuttamassa takaisin Suomeen, sinulla ei ole vielä kotikuntaoikeutta, eli kuuluit tähän ryhmään. Siihen kuului EU-kansalaisia, joilla ei oman maansa puolesta ollut terveysvakuutusta ja jotka siten eivät olleet terveysvakuutettuja myöskään Suomessa. Siihen saattoi kuulua esimerkiksi opiskelija, kolmansista maista tullut opiskelija, jolla hänelläkin on oleskelulupa Suomessa, mutta hänen terveysvakuutuksensa ei käsitä raskauteen liittyviä hoitoja sen takia, että raskaus ei ole sairaus, ja niin edespäin, niin edespäin. Kysymys ei millään muotoa ole niin yksinkertaisesta asiasta kuin laittomasti maassa oleskelevista ihmisistä — jos tällaista pejoratiivista käsitettä haluaa käyttää. Ja sen takia, juuri ollakseen eksakti, niin monet tässäkin salissa puhuvat mieluummin paperittomuudesta kuin laittomasta maassa oleskelusta.

Arvoisa puhemies! Kävin edustaja Hännisen esittämät perustelut, kun hän lupasi perusteluita, ja kirjoitin oikein ylös kaikki puheenvuorossa esiin nostetut perustelut tälle lainsäädännölle, joka ikisen. Eli Hänninen esittää, että laki selkeyttää ja tarkentaa. Sehän nimenomaan ei selkeytä, juuri niin kuin edustaja Forsgrén tässä toi esille, vaan se tekee tästä entistä monimutkaisempaa, ja erityisesti tästä ovat valittaneet ne terveydenhuollon ammattilaiset, jotka joutuvat siellä kentällä sitten tämän mössön perusteella tekemään jonkinnäköisiä päätöksiä. Väitetään, että on turvallista tietää, keitä maassa on, ja se lisää sitten kansalaisten turvallisuutta. Mutta tässähän nimenomaan meillä on jatkossa vähemmän tietoa siitä, keitä maassa on, koska palaamme takaisin sellaiseen järjestelmään, jossa osa henkilöistä joutuu hankkimaan terveyspalvelunsa anonyymisti. Se tapahtuu joko niin, että he vierailevat meidän julkisessa terveydenhuollossamme anonyymisti niin, että siitä ei jätetä kirjauksia, tai niin, että syntyy tämmöisiä pimeitä klinikoita, jotka aikanaan vastasivat tähän meidän paperittomien kysymykseen. Eli meidän julkisen hallintomme kontaktipinta tähän paperittomien kenttään heikkenee, ei suinkaan vahvistu. Me tiedämme vähemmän, mitä siellä tapahtuu. No, kolmas Hännisen väite oli, että ei kannusteta laittomaan oleskeluun. Tästäkin Forsgrén jo muistutti, että ei ole olemassa mitään näyttöä siitä, että terveydenhuolto olisi vetovoimatekijä. Tätä keskustelua on käyty paljon myös kansainvälisesti. Tätä on tutkittu paljon myös kansainvälisesti. Ei ole olemassa näyttöä. Jos sitä näyttöä olisi olemassa, niin hyvänen aika, olisihan tänne nyt tämän lain voimassa ollessa tullut melkoinen määrä ihmisiä, jos se vetovoimatekijä nyt sitten olisi. Näin ei ole tapahtunut eikä myöskään muissa maissa. Tästä päästäänkin Hännisen seuraavaan väitteeseen, että nyt otettaisiin jotain yleiseurooppalaista linjaa. No, mitään yleiseurooppalaista linjaa ei ole olemassakaan, vaan tässä on tosi paljon erilaista varianssia eri maissa. Huomattavaa on, että monissa maissa terveysoikeudet ovat huomattavasti laajemmat kuin mitä ne ovat tällä hetkellä Suomessa ennen tätä lainsäädäntöä ja varmasti toki laajemmat kuin mitä ne tulevat jatkossa olemaan. Tämän lisäksi monissa maissa sekä yksityinen terveyssektori että kolmannen sektorin järjestämät terveyspalvelut ovat huomattavasti keskeisemmässä roolissa ja takaavat pääsyä terveyspalveluihin sen julkisen sektorin rinnalla. Viimeiseksi Hänninen esittää, että nyt palataan oikeustilaan. Sekään ei pidä paikkaansa, koska mehän me emme palaa nyt tämän lain viime muutoksen takaiseen tilaan. Vaikka sitä muutosta niin paljon vastustettiin muun muassa sieltä suunnasta, niin siitä huolimatta se lainsäädäntö monilta osin jää nyt voimaan sen takia, että ei kestä edes perussuomalaisilla vaalimenestys sitä, että lähdetään lapsilta ja raskaana olevilta viemään terveyspalvelut kokonaan pois. Eli ainoaksi perusteluksi, jota en pysty kaatamaan, jäi, että lainsäädännön pitää olla johdonmukaista. Näin edustaja Hänninen esitti, ja se on niin paljon katsojan silmässä, että siihen en esitä yksiselitteistä faktaa vastaväitteeksi.

Arvoisa puhemies! Jokainen ymmärtää, että on parempi hoitaa ihmisten vaivat oikea-aikaisesti, ei akuuttipäivystyksenä. On parempi hoitaa halvemmalla kuin kalliimmalla, jos halvempi on myös kivuttomampi ja vähemmän kärsimystä aiheuttava. On parempi suunnitella säädöksiä alan asiantuntijoita ja tutkimusta hyödyntäen, ei liskoälyllä. Ja on parempi säädellä terveydenhuoltoa sellaisella säätelyperusteella, joka mieluummin vähentää kuin kasvattaa varjoyhteiskuntaa. Silti meillä on täällä esitys, joka lisää akuuttihoitoa, maksaa, kannustaa pimeään hoitoon ja tuottaa eettistä stressiä hoitoalan henkilökunnalle. Tämä on nyt tänään jo toinen esitys, jossa irrationaalisen pelon vuoksi lähdetään tekemään sellaista lainsäädäntöä, joka ei ole rationaalisesti millään tavalla perusteltavissa, eikä sitä oikein edes siellä hallituksen esityksessä yritetä perustella. Kyllä kovasti hämmästelen, että asiasta toiseen jotenkin annetaan periksi semmoisille vahvoille emotionaalisille oletuksille, jotka hautaavat alleen sen tutkimustiedon ja viranomaistiedon, jota meillä nyt tästäkin asiasta on kertynyt melkoisesti, vaikka kaikki osapuolet pääsevät siihen tietoon käsiksi. Kaikilla osapuolilla kuitenkin luulisi olevan yhtäläinen ymmärrys siitä, mikä on yhteiskunnan parhaaksi.

Arvoisa puhemies! Olin niin innokas kommentoimaan, kun kerran päästiin reaalisosialistisiin järjestelmiin, että tulin jo puhuneeksi vähän edellisen puhujan päälle. Pahoittelut siitä. — Niin, nimenomaan reaalisosialistisessa järjestelmässä siinä nimessä on se ”reaali” sen takia, että siellä käytettiin juurikin samanlaista argumentaatiota, jota tässä edellinen puhuja käytti, että ei pidä keskittyä niin paljon siihen, mikä on oikein, vaan siihen, mikä on realistista. Yleensä se on se argumentti, mitä poliitikot käyttävät silloin kun se, mikä heistä tuntuu miellyttävimmältä tai pakolliselta ratkaisulta, ei ole heidän omantuntonsa mukaan oikein. Siitä tulee myös sanonta ”reaalipolitiikka”. Minusta se on aina hirveän vaarallinen tie, kuten esimerkiksi reaalisosialismista näemme, koska se johtaa monenlaiseen moraalikatoon ja sen tyyppisiin järjestelmiin, joidenka legitimiteetti hiljalleen murenee, ja sen suhteen pitäisi olla erittäin valveilla ja varovainen. Minusta on tärkeätä ymmärtää, että se legitimiteetti, miksi ylipäätään on mahdollista kerätä niin paljon veroja Suomen kaltaisessa maassa ja miksi ihmiset hyväksyvät sen ja ovat valmiit taipumaan siihen, ei johdu suinkaan siitä, että ihmiset olisivat täällä jotenkin kykenemättömämpiä osallistumaan päätöksentekoon tai innokkaampia verojen suhteen noin yleensä, vaan yksinkertaisesti siitä, että ihmiset ymmärtävät, että täällä niillä veroilla myös saa aika isoja asioita. Ajatellaan esimerkiksi semmoisia asioita kuin korkeakoulututkinto, joka monella tässäkin salissa on ja jota monet alempaa veroprosenttia maksavat ihmiset muissa maissa sitten maksavat sen veroprosenttinsa päälle, tai terveydenhuolto, joka kuitenkin meillä vakuutetaan yhteisesti, kun monissa muissa maissa terveysvakuutukset ovat merkittävä kuluerä niiden verojen päälle. Ja tämä tekee entisestään hankalammaksi sen arvioimisen, missä maassa on jollakin tavalla miellyttävin tai helpoin tai kannustavin järjestelmä. Jos ei ymmärrä sitä, että suurin osa suomalaisista, lähes kaikki, johtuen rahan arvon muutoksista, on kuitenkin saamapuolella — vaikka maksaisi paljonkin niitä veroja, niin todennäköisesti saa kuitenkin enemmän kuin antaa — niin silloin ei kyllä ymmärrä meidän verojärjestelmästä yhtään mitään, koska nettomaksaja on myytti, kun katsotaan ihmisiä koko heidän elinkaarensa ajalta.

Arvoisa puhemies! Kertaan vielä vähän tätä meidän verotusjärjestelmän filosofista perustaa: Kirkkoisä Augustinus aikanaan lähti liikkeelle siitä, että on olemassa kahdenlaista omaisuutta. On kohtuullinen varallisuus, jonka tarkoituksena on huolehtia siitä, että ihminen tulee toimeen, saa syötävää syödäkseen ja saa katon päänsä päälle ja pystyy myös jossakin mittakaavassa varautumaan ainakin keskeisimpiin riskeihin, kuten vanhuuteen. Se omaisuus, mikä on tätä suurempaa, katsotaan luonteeltaan erilaiseksi. Se on sellaista omaisuutta, jonka suhteen on suurempi velvollisuus antaa almuja — puhutaan siis 300—400-lukujen vaihteesta — tai muulla tavoin osallistua yhteisölliseen toimintaan ja antaa omastaan pois. Tämä on aika pitkälti se perusta, mihinkä meidän verojärjestelmä tänä päivänä perustuu, myös meidän perintövero. Ne kaikkein pienimmät perinnöthän ovat olleet verottomia jo pitkään, erityisesti silloin jos ne kohdistuvat rintaperillisiin, mutta sitten mitä suuremmasta ylijäämästä on kysymys, niin sitä ankarammin siihen kohdistetaan velvoitetta kerätä näitä varoja myös muiden hyödyksi ja osaksi sitä yhteiskunnan ylläpitämistä. Eli tulee hyvin kaukaa tämä pohjavire, joka on paitsi Suomessa myös aika pitkälle muualla länsimaissa ollut se verotuksen perusta.

Kiitos, arvoisa puhemies! Näen todella vaikeaksi vertailla OECD-maiden perintöverojärjestelmiä keskenään, mutta noin yleisesti ottaen kahdeksassa maassa ei ole perintöverotusta tai siihen rinnastuvaa järjestelmää, ja nämä ovat pääsääntöisesti itäeurooppalaisia maita. Siellä on käytännössä Ruotsi, Norja, joukko itäeurooppalaisia maita, Malta, ja tällaisia poikkeuksia. Pääsääntö OECD-maissa on perintöverotus. Ja jos nyt verrataan tähän Ruotsiin, kun minä puhuin äsken siitä, että on hyvä ymmärtää, että kysymys on kokonaisverotuksesta eikä yksittäisistä veroeristä, niin tuloverotus on Ruotsissa ilmeisesti hivenen korkeampi kuin Suomessa, kun otetaan huomioon myös kunnallisverotus eikä vain valtion verotusta. Samaten alvi taitaa olla pikkasen korkeampi kuin Suomessa. Eli yksittäisen veroerän kohdalla ajatus siitä, että me voitaisiin jotenkin hallita sillä verokilpailua, ei yksinkertaisesti ole toimiva lähtökohta, tai tällaista vertailua ei ole juurikaan mahdollista tehdä. Ajatus sitten siitä, onko verotus Suomessa kiristynyt vai eikö se ole. Minä en nyt äkkiseltään ehtinyt katsoa tilastoja, mutta muistelisin, että ansiotuloverotus on 90-luvun jälkeen Suomessa pikemminkin pudonnut merkittävästi. Osittain tähän syynä on ollut eläkemaksujen kasvu, joka on johtanut siihen, että tilaa muille veroluonteisille maksuille tai erille ei sitten enää oikeastaan ole. Tämän muutoksen keskeinen ongelma on se, että eläkemaksut ovat tasasuuruisia, kun taas ansiotuloverotus on meidän ainoa kunnolla progressiivinen vero, jolloinka käytännössä on päädytty siihen, että vaikka kokonaisveroprosentti pysyisi sinällään samana, niin pienituloiset maksavat siitä suuremman osuuden ja suurituloiset pienemmän osuuden kuin aikaisemmin. Samaan suuntaan on vaikuttanut myös 90-luvun alusta alkaen, että pääomaverotuksessa siirryttiin progressiivisesta verotuksesta tasaverotukseen yhdellä portaalla, jos näin saa sanoa. Tämä on myös osaltaan merkittävästi jouduttanut varallisuuden kasvua, kuten on myös varallisuuden tutkimisessa haitannut merkittävästi, kun tilastot eivät enää samalla lailla kerro. Yleisesti ottaen kansallisella tasolla kokonaisveroaste on hirveän huono mittari. Lasketin joskus eduskunnan tietopalvelulla, että jos meillä sosiaalietuudet olisivat verottomia, niin kuin useissa meidän verrokkimaissa on, niin siinä tilanteessa meidän kokonaisveroaste putoaisi prosentin pelkästään tällä ilman, että mitään muuta tapahtuisi kuin että tilikirjoilla numerot kirjoitettaisiin vähän eri tavalla. Se on hyvin altis tällaiselle tilastolliselle kikkailulle.

Arvoisa puhemies! Vastaan suoraan minulle osoitettuihin kysymyksiin. Ensin edustaja Vigeliukselle alarajojen noston perusteista, joita kovasti hämmästelitte: Niin kuin jo tuossa puheenvuorossani tuolta pöntöstä aikaisemmin sanoin, syy sille, miksi näitä alarajojen nostoja nyt vastustetaan vasemmistoliitossa, johtuu siitä, että niistä koituva hyöty kohdistuu euromääräisesti kuitenkin selvästi eniten suurituloisille — siis euroilla mitattuna selvästi eniten suurituloisille. Toinen syy on sitten se huono ajoitus. Sellaisessa maailmassa, jossa väitetään, että meillä on niin heikko taloudellinen tilanne, että ihmiset joutuvat perustarpeistaan, ruuasta, katosta pään päällä, niistämään, ei ole hyvä viesti, että meillä on varaa investoida tällainen verolahja kaikkein hyvätuloisimpiin varallisuusryhmiin. Sitten Bergbomille: mistä pääomat silloin, jos ei kannusteta kasaamaan pääomia yksille henkilöille tai suvuille? Myös hajautettu pääoma on pääomaa. Eli perinteisestihän, kun tarvitaan suuria pääomamääriä, suurempia kuin mitä on saatavilla yhdeltä tasolta, sitä haetaan silloin useasta eri tasosta. Tätä on Suomessa käytetty paljon erilaisissa kansanvelkakirjoissa, kun on täytynyt kerätä rahaa kansalaisilta, ja sitä on haettu pieniä summia isolta joukolta eikä isoja summia pieneltä joukolta. Sen lisäksi Suomessa hyvin traditionaalisesti käytännössä koko meidän teollisuus pitkälti perustuu sille, että meillä on julkinen sektori pääomittanut teollisuutta. Meidän paperiteollisuus, raskasmetalliteollisuus pitkälti on syntynyt tätä kautta, ja en minä näe, miksi se olisi huono asia tänäkään päivänä silloin, jos se on kannattavaa ja yleishyödyllistä ja muulla lailla yhteiskunnan etu. Pääomapako on tietysti relevantti kysymys, mutta sen kohdistaminen nimenomaan varsin marginaalisiin perintöveron korotuksiin on hätävarjelun liioittelua. Ei ole näyttöä siitä, että tällaiset synnyttäisivät merkittäviä muutoksia. Silloin kun kysymys on erittäin varakkaista ihmisistä, niin heidän varallisuutensa sijoitteluun vaikuttaa tietysti kokonaisveroprosentti eivätkä yksittäiset veroerät. Ja kun me lähdetään verokilpailuun, me hävitään se viime kädessä aina, sillä aina löytyy maita, jotka verottavat vähemmän.

Arvoisa puhemies! Päätin vielä suhteessa tähän sanoa muutaman sanan jo maksetuista veroista tai kaksinkertaisesta verotuksesta, joka on toistunut tässä keskustelussa yleisesti. Perintöverohan kohdistuu perinnönsaajaan. Perinnönsaaja ei ole maksanut siitä perinnöstä vielä mitään veroa siinä vaiheessa, kun hän sen perinnön saa. Kysymys ei siis ole moninkertaisesta verottamisesta, vaan kysymys on uudesta tapahtumasta, jota verotetaan. Tämä on vähän rinnakkainen kysymys sen kanssa, kun yrittäjät valittavat, että heihin kohdistuu moninkertainen verotus, kun he laskevat oman verotuksensa, myös sen oikeushenkilöyrityksen verotuksen ja parhaassa tapauksessa vielä sen yrityksen asiakkaisiinkin kohdistuvan verotuksen. Rahan ominaisuus on, että se kiertää. Se siirtyy kädestä käteen erilaisten tapahtumien kautta, ja näitä tapahtumia meidän verojärjestelmä sitten verottaa. Ja jos plussataan yhteen riittävän monta tapahtumaa, niin lopulta päästään 100 prosentin verotukseen ja sitten päästään 1 000 prosentin verotukseen, ja kun riittävän kauan seurataan, niin vaikka kuinka isoihin prosentteihin. Mutta se on harhainen tapa tulkita meidän verojärjestelmää, meidän verotuksessa ne rahat eivät ikään kuin kanna mukanaan niistä maksettuja veroja tilanteesta ja omistajasta toiseen. Sitten erikseen edustaja Eerolalle, jossa ilmeisesti hämmennystä oli herättänyt lähinnä allekirjoittaneen käyttämä puheenvuoro: historiallisesti kaikkein suurin yksittäinen tunnistettu tekijä, joka tuottaa valtavia varallisuuseroja, on omaisuuksien periytyminen. Eli ihmiset harvoin yhden sukupolven aikana ehtivät kasaamaan aivan valtavia omaisuuksia, mutta sitten kun sitä tapahtuu sukupolvesta toiseen, niin tulo- ja ennen muuta varallisuuserot voivat kasvaa huomattavan suuriksi. Tällöinhän kysymys ei näiden seuraavien sukupolvien osalta ole suinkaan siitä, että se olisi jollakin lailla itse ansaittua, vaan siitä, että he ovat vain saaneet taloudellisesti kymmenkertaisesti, satakertaisesti, tuhatkertaisesti vauraammat lähtökohdat kuin joku sellainen, jolla vastaavaa perintöä ei ole ollut käytettävissään. Ja miksi se on yhteiskunnallisesti ongelmallista? Sen takia, että valta yleensä seuraa rahaa. Sellaisissa yhteiskunnissa, joissa varallisuus keskittyy kovasti tietyille henkilöille tai suvuille, keskittyy yleensä myös yhteiskunnallinen valta, syntyy niin sanottuja dollaridemokratioita, joissa ne, joilla on paljon rahaa, käyttävät myös paljon valtaa, ja totta kai vasemmisto vastustaa tällaista kehitystä.

Arvoisa puhemies! Ihan alkuun haluan hiukan tasapainottaa tätä keskustelua mystisestä tavallisesta suomalaisesta, joka vihaa perintöveroja, koska siitä on paljon haittaa. Itsehän tulen sellaisesta ympäristöstä, jossa perinnöt ovat sen verran pieniä, että perintöveroa joko ei nykyiselläänkään makseta tai sitten sitä maksetaan niin vähän, että se ei murehduta varsinaisesti ketään. Tämäntapaisia suomalaisia on jopa enemmistö suomalaisista. Eli suhtaudun vähän kriittisesti siihen tavalliseen suomalaiseen, joka olisi suuri kärsijä perintöveron osalta. Arvoisa puhemies! Varallisuudella on tapana kasaantua, mikä puolestaan johtaa eriarvoistuvaan yhteiskuntaan. Erityisen ongelmallista tämä on tietysti silloin, kun puhutaan sukupolvia jatkuvasta kasautumisesta. Siksi useimmat modernit yhteiskunnat verottavatkin ainakin niitä suuria perintöjä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi perintö- ja lahjaverolakia, veronlisäyksestä ja viivekorosta annettua lakia ja kiinteistöverolakia. Esityksen mukaan perintö- ja lahjaverotusta kevennettäisiin. Verotettavan perintöosuuden, lahjojen ja koti-irtaimiston verotuksen alarajoja korotettaisiin. Vaikka nämä hallituksen esittämät perintöveron kevennykset kohdistuvat perintöverotuksen alarajoihin, hyötyvät muutoksesta euromääräisesti selvästi eniten korkeimmat tulokymmenykset. Nykyisessä julkisen talouden tilanteessa tällaiseen, hyvätuloisia suosivaan verolahjaan ei ole varaa. Meidän pitäisi ajatella sitä julkisen talouden tasapainoa ja miettiä tarkkaan, mihin niitä julkisia varoja laitetaan, kun on se velkajarrukin tulossa. Aikana, jolloinka kaikkein köyhimmille perustarpeita varten suunnatuista tuloista leikataan, tällaiseen tulojen uudelleensijoittamiseen niille, joilla muutenkin on riittävästi, ei yksinkertaisesti ole varaa. Sen sijaan perusteltuna voi pitää esitystä, että maksamattomalle perintöverolle laskettavaa viivästyskorkoa alennettaisiin nykyisestä. Tämä helpottaa perimistilanteita, joissa omaisuuden saanti viivästyy tai sen realisointi ei ole mielekästä. Useimmat verotuksen asiantuntijat pitävät perintöveroa hyvänä verona, joka edistää talouden tehokasta toimintaa ja yhteiskunnallista tasa-arvoa sekä vahvistaa julkista taloutta ilman merkittäviä kielteisiä kannusteita. Perintöjen verotuksella lievennämme sukupolvesta toiseen siirtyvää ja kasaantuvaa epätasa-arvoa. Vasemmistoliiton vaihtoehdossa perintöveron ehdot palautetaan sen mukaisiksi kuin ne olivat ennen Juha Sipilän hallituksen vuoden 2017 alusta voimaan astuneita, varakkaita suosivia kevennyksiä. Lisäksi käynnistäisimme laajemman perintö- ja lahjaverouudistuksen valmistelun, jossa kiristettäisiin suurten lahjojen ja perintöjen verotusta. Arvoisa puhemies! Ehdotan, että käsittelyn pohjaksi otetaan vastalauseeseen 4 sisältyvät lakiehdotukset.

Arvoisa puhemies! Meillä on kahdenlaisia toimia: sellaisia, joista me tiedetään, että ne toimivat, ja sellaisia, joista me tiedetään, että ne eivät toimi tai pahimmassa tapauksessa jopa hankaloittavat tilannetta. No, kun tavoitteena on susivahinkojen ehkäiseminen, niin kuin monet täällä ovat esittäneet, niin pitäisikö meidän valita niitä toimia, jotka toimivat, vai niitä, jotka eivät toimi tai jopa lisäävät susivahinkoja? Nyt päätetään valita niitä, jotka eivät tutkitusti toimi ja jotka saattavat jopa lisätä susivahinkoja. Kuinka kukaan voi puhua, että tässä olisi muka järki voittanut? Eihän tällä ole järjen kanssa yhtään mitään tekemistä. Sen lisäksi vetoaminen näihin koiriin on sinänsä harhaanjohtavaa, että meillähän Suomessa ihminen on huomattavasti suurempi koiravahinkojen aiheuttaja kuin susi. Merkittävä osa metsästyskoirista nimenomaan päättää päivänsä ennen vanhuutta tai sairautta omistajansa toimien seurauksena, mikä on minusta hirvittävän ikävää ja surullista. [Perussuomalaisten ryhmästä: Törkeää mustamaalausta!] — Tilastojen mukaan.

Arvoisa puhemies! Pelkoreaktio on todella hyvä, jos pitää toimia nopeasti ja vajain tiedoin, mutta se on tosi huono silloin, kun pitäisi säätää lakeja. Me tiedetään edelleen tutkimusten valossa, että susi on uhanalainen, ja me tiedetään, että susien yleinen metsästys on tehoton keino susivahinkojen ehkäisyyn — siis, edustaja Eestilä, tehoton keino susivahinkojen ehkäisyyn, joita te ja moni muu täällä peräänkuulutitte. Sen sijaan meillä myös tutkitun tiedon valossa on paljon tietoa siitä, mitkä keinot toimivat, ja esimerkiksi SusiLIFE on Suomessa menestyksellisesti näitä keinoja myös lanseerannut käyttöön. Täällä on jo todettukin, että suomalaisten enemmistö ei kannata esitystä edes haja-asutusalueilla ja että susi oli täällä ennen meitä ja on elimellinen osa luontoa, toisin kuin ihminen. Miksi sudella ei olisi oikeutta ja tilaa olla täällä siinä kuin muillakin?

Arvoisa puhemies! Ilmastouutisten lisäksi eilen ilmoitettiin käynnistettäväksi Suomen seuraava uhanalaisuusarvio eli Punaisen kirjan päivitystyö. Tämänhetkisen tiedon mukaan joka yhdeksäs suomalainen laji on uhanalainen ja joka toinen luontotyyppi uhanalainen tai heikossa tilassa, ja tilanne huononee edelleen. Silti hallitus on kaudellaan kannustanut hakkuisiin jopa vanhoissa metsissä, pienentänyt luonnonsuojelun rahoitusta kolmanneksella sekä leikannut rahoitusta vesiensuojelusta ja kalakantojen elvyttämisestä. Kun suomalaista luontoa menetetään, häviää aina myös pala suomalaista kulttuuria. Niinpä katoamassa on nyt myös se sotka, jonka Kalevalassa kerrotaan munineen Ilmattaren polvelle. Arvoisa ympäristö- ja ilmastoministeri Multala, mitä ajattelitte tehdä asialle?

Arvoisa puhemies, hyvät ystävät! Läpi teollisen ajan on vahvistunut oletus siitä, että talous olisi jotenkin irtaantunut luonnosta, ja oletus, että meidän sivilisaatiomme olisi jotenkin maailmanhistorian kehittynein ja edistynein ja sen päätepiste. Tämä kaikkihan on tietysti arrogantti illuusio, koska edelleenkin kaikki taloudellinen ja yhteiskunnallinen toiminta perustuu luonnonvaraan, ja me tiedetään, että sen fossiilitalouden, jossa me nyt eletään, elinikä tulee olemaan noin 200 vuotta, mikä sivilisaatiolle on hyvin heikko suoritus verrattuna siihen, mitä aikaisemmin on ihmiskunta saanut aikaan. Kaiken lisäksi tämän sivilisaation kestävimmät saavutukset, kuten joukkosukupuutto, ilmastonmuutos ja mikromuovit, ovat kaikki olleet sellaisia, jotka ovat syntyneet vahingossa, ikään kuin oheistuotteena. Tämän takia pidän kauhean tärkeänä sitä, että ymmärrettäisiin, että me emme ole ihmiskunnan täydellistyminen tai historian loppu, mutta me voisimme olla paremman alku. Se vaatisi vain aika totaalista näkökulman muutosta.