Markus Lohi

Arvoisa puhemies! Myös omalta osaltani kiitän kansalaisaloitteen tekijöitä. On arvokasta, että Suomi on demokratia, jossa voidaan näistä asioista keskustella, ja yksi tapa herättää keskustelua on tehdä kansalaisaloite ja sitten eduskunta sen asianmukaisesti käsittelee. Toinen asia, josta on syytä käydä laajaa keskustelua puolustuksen ja puolustushankintojen ympärillä, on se — kun me tiedämme, että Suomikin on sitoutunut Naton piirissä nostamaan meidän puolustusbudjettia tulevina vuosina erittäin merkittävästi — että mihin nämä rahat käytetään. Erityisesti politiikan piirissä on syytä tästä keskustella, ja siitähän meillä onkin parlamentaarinen työ käynnistynyt, mikä on erittäin arvokas ja tärkeä asia. Joka tapauksessa olen tästä itse asiasta, mihin valiokunta on mietinnössään päätynyt ja mitä valiokunnan puheenjohtaja Autto tässä hyvin ansiokkaasti esitteli, täysin samaa mieltä. On tärkeää, että pidämme kiinni meidän suorituskyvystä, että aseet, hankinnat, järjestelmät sopivat meidän reserviläisarmeijaan, ja huoltovarmuus on huomioitu. Eli kannatan tämän kansalaisaloitteen hylkäämistä.

Arvoisa puhemies! Se tärkeä kysymys taitaa olla se, että onko vahingossa tehty säästöjä, jotka lisäävät työttömyyttä ja sitä kautta ihmisten taloudellista ahdinkoa, ja lopulta sitten myös valtio siinä häviää. Nimittäin kun kulutuskysyntä heikkenee, yritysten palvelut ja tuotteet eivät käy kaupaksi ja yritykset eivät palkkaa nuoria työntekijöitä, vaikka saisivat setelinkin. Jos ei ole työtä, palvelut ja tuotteet eivät käy kaupaksi. [Arto Satonen: Oletko keksinyt ikiliikkujan?] Ja nyt kun me nähdään, että ainakaan tässä alkutaipaleella ei ole kovinkaan kyllä käynyt tämä työllistämisseteli kaupaksi, niin haluaisin kysyä työministeriltä: kun nyt aikaa vähän kuluu ja jos tilanne ei tästä parane, niin oletteko te valmiita tarkistamaan näitä kriteereitä sillä lailla, että se seteli olisi todellinen työväline nuorten työllistämiseen? Ja tietenkin voisi kysyä, että onko hallitus sitoutunut siihen, että se ei tee enää päätöksiä, jotka heikentävät suomalaisten kulutuskysyntää. [Arto Satonen: Siis se on parantunut just!] Tämähän on se oleellinen juttu, että me saataisiin talouden pyörät pyörimään. [Oikealta: Ostovoima on parantunut!]

Arvoisa puhemies! Liputamme tänään Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää. Mikä yhteys tällä on talouskasvuun? Suomi tarvitsee, jotta saisimme talouskasvua, osaavaa työvoimaa, ja jos suomalaiset lapset eivät opi riittävän hyvin suomen kielellä lukemaan, ymmärtämään lukemista ja kirjoittamaan ja tietenkin laskemaan, heillä ei ole edellytyksiä pärjätä jatko-opinnoissa ja kouluttautua ja kartuttaa osaamista. Keskusta on esittänyt, että peruskoulun alaluokilla toisen luokan jälkeen olisi, jos ei tasokoe, ainakin tarkastuspiste, jossa varmistettaisiin, että jokainen lapsi hankkii itselleen riittävän lukemisen taidon. Siitä ei pääsisi eteenpäin, jos ei osaa lukea ja kirjoittaa riittävästi. Nyt kysyisin opetusministeriltä: mitä ajattelette tästä esityksestä, ja kuinka tärkeänä näette Suomen tulevaisuuden menestykselle sen, että kaikki suomalaiset lapset oppisivat koulussa riittävän luku- ja kirjoitustaidon?

Arvoisa puhemies! Tuossa edellä esittelin tämän valiokunnan mietinnön, mutta tähän mietintöön todella, kuten totesin, on jätetty kaksi vastalausetta, ja toinen näistä vastalauseista on keskustan jättämä. Sinänsä voi todeta, että tällä hallituksen esityksellä on hyviä tavoitteita, hyvinkin kannatettavia, ja sekinhän on ihan ymmärrettävä tavoite, että halutaan Verohallinnon kustannuksia pienentää. Postikustannukset ovat merkittäviä, ja tässä on tavoitteena kymmenen miljoonan euron säästöt. Moni hoitaa nykyisin asioitaan internetissä, verottaja-asioitaan digitaalisissa palveluissa. Hyvilläkin tavoitteilla voi kuitenkin epäonnistua huonon toimeenpanon vuoksi, ja näemme, että tässä toteutuksessa on yksi erittäin iso ongelma. Se on se, että se muuttaa sähköiset tiedoksiannot suostumusperusteisesta mallista automaattisesti käyttöön tuleviksi velvoitteiksi. Pääasiallinen vastuu muutoksen mukanaan tuomista seuraamuksista siirtyisi viranomaiselta kansalaiselle. Keskustan mielestä verovelvollisella tulee olla oikeus kieltäytyä ensisijaisesta sähköisestä asioinnista pysyvästi, jolloin sähköinen tiedoksianto aktivoituu vasta, kun verovelvollinen sitä erikseen pyytää. Myös digi- ja viestintävirasto katsoo lausunnossaan, että kokonaisuuden selkeyden vuoksi erityislainsäädännön ja yleislainsäädännön mukaisten käytäntöjen olisi hyvä olla mahdollisimman yhteneväiset esimerkiksi paperipostiin palaamisen määräajan, viranomaisaloitteisen paperipostiin palauttamisen ja heräteyhteystietojen ilmoittamisen osalta. Suomen Yrittäjät puolestaan totesi lausunnossaan, että heidän näkemyksensä mukaan kohtuullisena pidettävä kieltäytymisoikeus olisi kestoltaan vähintään vuoden, kieltäytymistä seuraavan verovuoden loppuun. Suomen Yrittäjät katsoikin, että hallituksen esitys tulisi vetää pois. Eli tätä mieltä on paitsi Suomen Yrittäjät myös Suomen Keskusta. Otan tässä yhden käytännön esimerkin, joka kuvastaa sitä ongelmatilannetta: Ajatellaan, että meillä on ikäihminen, jolla on ongelmia käyttää digitaalisia laitteita. Hänelle tulee sitten vierailulle lähiomainen, joka avustaa, että mennäänpä katsomaan näitä verotustietoja tänne OmaVeroon hänen puolestaan. Sinne mennään hänen pankkitunnuksillaan, ja siellä sitten laitetaan täppä, että halutaan jatkossa kaikki verotusasiakirjat postin välityksellä kirjallisesti. No, nyt sitten kuukauden päästä tuleekin tilanne, että vaalit ovat tulossa, ja tuleepa sitten ikäihmisen lapsenlapsi kylään ja sanoo mummolleen tai papalleen, että mennäänpä katsomaan sinun pankkitunnuksillasi, että missä sinulla olikaan tämä äänestyspaikka, kun lähdetään äänestämään. He kirjautuvat Suomi.fi-palveluun katsomaan. Silloin ilman mitään erillistä tietoa ja ilmoitusta he tulevat laukaisseeksi tilanteen, että koska he ovat kirjautuneet Suomi.fihin eli johonkin viranomaisen sähköiseen asiointipalveluun, niin se muuttaa automaattisesti — vaikka sinne onkin pantu erillinen täppä, että haluamme kaikki verotustiedot jatkossa postilla kirjallisena — kaikki sähköisiksi siitä eteenpäin. Miksi tämä on ongelma? Se on sen takia ongelma, että verotuksessa on kysymys siitä, että pitää maksaa verot ajallaan ja pitää ilmoittaa asianmukaisesti verot, ja jos ne eivät tavoita tätä asianosaista henkilöä, niin siitä tulee viiveseuraamuksia. Tämä on minusta, arvoisa puhemies, se ongelma, joka tähän on jäänyt, käytännön esimerkkinä kerrottuna. Tämä oli meillä valiokunnassa esillä käsittelyn yhteydessä, ja olen harmissani siitä, ettei tätä korjattu niin, että jos kerta kaikkiaan ilmaisee oman tahtonsa laittamalla siellä rastin ruutuun, että haluan verotustiedot jatkossa kirjallisena, niin se pysyisi eikä kävisi niin, että ilman asianosaisen henkilön tietoa yhtäkkiä se muuttuukin: olet kirjautunut jonnekin toisaalle, ja myös ne verotustiedot muuttuvat siitä automaattisesti sähköisiksi, vaikkei siitä tule edes ilmoitusta tälle henkilölle. Mitä tästä aiheutuu? Tästä tulee aiheutumaan tuhansille ja taas tuhansille — uskoisin, että erityisesti ikääntyville ihmisille, jotka eivät ole tottuneet näitä käyttämään — paljon harmia ja haittaa ja verottajalle erittäin paljon sekaannusta ja selvityspyyntöjä ja pahaa mieltä ja paljon taloudellisia kustannuksia, jos tulee viiveseuraamuksia. Näin ei saisi olla. Tässä on hyvä lainsäädäntö, jolla on tarkoitus säästää merkittävä summa postikuluja. Tällä on hyvä tarkoitus siirtää asiointia yhä enemmän digitaaliseen. Useimmat haluavat käyttää digitaalisia, niin minäkin olen tottunut käyttämään, mutta meidän pitäisi ottaa huomioon paremmin se, että meillä on erittäin iso joukko myös ihmisiä, jotka eivät välttämättä kykene niitä käyttämään tai ole tottuneet käyttämään tai eivät halua käyttää, ja nyt tässä heidät vähän niin kuin ohitetaan ja tapahtuu niin, että vaikka ovat ilmaisseetkin toisaalla tahtonsa, niin tietämättään saattaa tulla todella ikäviä seuraamuksia. Tämä on ongelmallista ja harmittavaa.

Arvoisa puhemies! Esittelen valtiovarainvaliokunnan mietinnön koskien hallituksen esitystä eduskunnalle sähköistä tiedoksiantoa Verohallinnossa koskevaksi lainsäädännöksi. Esityksen tavoitteena on edistää sähköisen viranomaisviestinnän ensisijaisuutta niille hallinnon asiakkaille, joille se on mahdollista. Lisäksi pyritään varmistamaan, että kaikille sähköiseen asiointiin kyvykkäille verovelvollisille voitaisiin antaa päätökset ja asiakirjat tiedoksi sähköisesti verotusta koskevissa asioissa ja hyödyntää siten Verohallinnon sähköisen asioinnin palvelua tehokkaasti. Esityksen mukaan tavoitteena on myös edistää valtionhallinnon tuottavuusohjelman ja säästötoimien toteutumista Verohallinnon kohdalla. Paperipostin korvaaminen sähköisillä asiakirjoilla on eräs keino Verohallinnon toiminnan menojen vähentämiseksi. Tavoitteena on myös vahvistaa Verohallinnon sähköisen asioinnin palvelua ensisijaisena verotusta koskevien asiakirjojen tiedoksiantopaikkana sekä turvata salassa pidettävien verotustietojen ja niiden sisältämien henkilötietojen suojaa. Esityksen mukaan verotusta koskevat päätökset ja asiakirjat voidaan antaa tiedoksi Verohallinnon sähköisessä asiointipalvelussa, jos verovelvollisella on käytössään yleissääntelyssä tarkoitettu viestinvälityspalvelu eli käytännössä Suomi.fi-viestinvälityspalvelu. Jos verovelvollisella ei ole käytössä viestinvälityspalvelua, verotusta koskevat päätökset ja asiakirjat voidaan antaa tiedoksi Verohallinnon sähköisessä asiointipalvelussa eli OmaVerossa, jos henkilö on lainsäädännön voimaantulon jälkeen käyttänyt Verohallinnon sähköistä asiointipalvelua kirjautumalla asiointipalveluun. Verotusta koskevat päätökset ja asiakirjat voidaan vastaavasti antaa sähköisessä asiointipalvelussa tiedoksi myös kuolinpesille, yhteisöille, yhteisetuuksille ja yhtymille, joiden puolesta niiden laillinen edustaja tai valtuutettu on lainsäädännön voimaantulon jälkeen käyttänyt Verohallinnon asiointipalvelua kirjautumalla asiointipalveluun. Verovelvollisen suostumus ei olisi enää edellytys sähköiselle tiedoksiannolle. Valiokunta pitää tätä hallituksen esitystä perusteltuna ja kannattaa sitä mutta esittää samalla perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella muutamia täsmennyksiä näihin lakiehdotuksiin, jotka ilmenevät tästä valiokunnan mietinnöstä erikseen yksityiskohtaisissa perusteluissa. Valiokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota muutamiin erityisiin kohtiin, joista yksi on suhde tähän yleislainsäädäntöön, koska tässä on kysymyksessä erityislainsäädäntö, toinen on soveltamisaikataulu ja kolmas erityinen kohta, mihin valiokunta haluaa kiinnittää huomiota, on Verohallinnon sähköisen asiointipalvelun käytön lopettaminen. Tältä osin valiokunta esittääkin, että perustuslakivaliokunnan tekemän valtiosääntöoikeudellisen huomautuksen johdosta valiokunta ehdottaa verotusmenettelylain 26 c §:n 8 momenttia muutettavaksi siten, että siinä säädettävälle ilmoitukselle lisättäisiin perustuslakivaliokunnan edellyttämä kohtuullinen voimassaoloaika. Valiokunta katsoo, että kohtuullisena aikana voidaan pitää 60:tä päivää, minkä ajan ilmoitus OmaVeron käytön lopettamisesta on voimassa. Valiokunta toteaa tässä mietinnössään muun muassa, että yleissääntelyn ja verotusta koskevan erityissääntelyn voimaantulon jälkeen tilanteet, joissa eri viranomaisten palveluihin kirjautumisella on merkitystä asiakirjojen tiedoksiantomenettelyyn, voivat olla moninaisia. Valiokunta korostaa riittävän selkeän ohjeistuksen ja tiedottamisen tarvetta. Valiokunta pitää tärkeänä, että verovelvollisen kirjautuessa OmaVeroon häntä informoidaan jokaisella kerralla riittävällä tavalla, jotta verovelvollisella on ymmärrys paitsi mahdollisuudestaan ilmoittaa OmaVeron käytön lopettamisesta ja tällaisen ilmoituksen vaikutuksesta myös siitä, mitkä seikat vaikuttavat tiedoksiantomenettelyyn. Valiokunta kiinnittää huomiotaan mietinnössä myös perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenevään huomioon saamenkielisten henkilöiden viranomaisasiointiin ja toteaa, että valtiosääntöoikeudellisesti asianmukaisempaa olisi, että OmaVero-palvelu tulisi käyttöön myös saamen kielellä samanaikaisesti esityksen hyväksymisen kanssa. Arvoisa puhemies! Valiokunnan päätösehdotus on, että eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen 157/2025 vp sisältyvät 3.—5. lakiehdotuksen ja eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen sisältyvät 1. ja 2. lakiehdotuksen. Nämä muutosehdotukset, kuten edellä totesin, ilmenevät yksityiskohtaisesti sitten tästä mietintötekstistä. Tähän mietintöön on jätetty kaksi hylkäysvastalausetta, jotka esiteltäneen täällä sitten keskustelussa erikseen.

Arvoisa puhemies! Suomalaisia ei kiinnosta erityisesti, onnistuuko hallitus työssään vai ei. Heitä kiinnostaa erityisesti, miten asiat menevät Suomessa, menevätkö ne oikeaan suuntaan vai väärään suuntaan. Valitettavasti tällä hetkellä monessa perheessä työttömyys on läsnä ja koetaan, että asiat menevät huonoon suuntaan. Nyt on syntymässä myös lisää työttömiä. Nimittäin eilen kaivosyhtiö, joka Kevitsassa toimii, ilmoitti muutosneuvotteluista, yli 300 henkeä on niiden piirissä. Voi olla, että tulee toistasataa, jopa satoja työttömiä lisää, ja syyksi he ilmoittivat kaivosveroratkaisun, jonka eduskunta teki viime syksynä. Samalla he ilmoittivat, että noin miljardin investointi pannaan tämän takia jäihin. Kun eduskunta hyväksyi kaivosveron, se hyväksyi samalla ponnen, että hallituksen pitää valmistella hyvissä ajoin tänä vuonna kaivosverolain muutos, niin sanottu hybridimalli, ja tuoda se eduskuntaan niin, että se voisi olla ensi vuoden alusta voimassa. Nyt kysyn arvoisalta valtiovarainministeriltä: [Puhemies koputtaa] milloin olette tuomassa eduskunnan päätöksen mukaisesti [Puhemies koputtaa] sen uuden kaivosveromallin tänne eduskuntaan?

Arvoisa puhemies! Miksi keskusta teki työttömyydestä välikysymyksen? Sen takia, että meidän työttömien määrä on suhteessa meidän työvoimaan Euroopan korkeimmalla tasolla. [Petri Huru: Ja työllisyys keskitasoa!] — Työllisiäkin on, mutta se ei lohduta yhtään niitä, jotka ovat työttöminä. Satojatuhansia suomalaisia on ilman työtä. Jos me täällä annamme heille viestin, että älä välitä, vaikka työttömyys on jatkunut monta kuukautta, meillä on paljon työllisiä, se ei heitä kovin paljoa lohduta. Paitsi että työttömyys aiheuttaa taloudellista ahdinkoa monessa perheessä, monelle suomalaiselle, ehkä vielä pahempaa on se näköalattomuus, jota monesti työttömät kokevat. Ja jos ollaan pitkään työttöminä, on vaarana, että kokee sitä, että tipahtaa tästä yhteiskunnasta pois, ei koe enää osallisuutta, ja se on erittäin ikävä asia. Uskon, että me työministerin kanssa ja hallituspuolueidenkin kanssa jaamme tämän saman huolen. Sen takia tähän kyllä pitäisi nyt puuttua. Miksi meillä on sitten näin paljon työttömyyttä? Kyllähän se juurisyy on se, että meillä on talouskasvu ollut erittäin matalalla tasolla — tai sitä ei ole ollut. Tämänkin hallituksen aikana ollaan oltu itse asiassa monesti miinusmerkkisillä luvuilla. Se kyllä sitten alkaa näkymään, ja pikkuhiljaa me huomaamme, että tämä näkyy ja voimakkaasti yhteiskunnassa. Hallitus on tehnyt toimenpiteitä, jotta yrittäjyys olisi kannattavaa ja yrittäjyyden edellytykset paranisivat. Olemme useita niitä esityksiä tukeneet, muun muassa paikallista sopimista. Niistä on annettava kiitokset. Mutta otan tässä esille yhden asian, joka minusta on työuria, niitten pituuttakin, ajatellen ollut kyllä virhe — toivon, että sitä virhettä korjattaisiin tai ainakin tulisi se luvattu tilalle rakennettava malli — nimittäin aikuiskoulutustuen poistamisen. Olen vierestä seurannut sitä, kuinka valtava motivaatioruiske se on ihmiselle, joka on tehnyt muutamia vuosikymmeniä töitä. Siihen työhön liittyen on tapahtunut ehkä jotain väsymistä tai muuta, ja hän haluaa muutosta, ja kun hän saa päivittää osaamista, ottaa jonkun uuden loikan omalla työurallaan, niin varmuudella se hänen työuransa jatkuu vuosia. Tai me pystyisimme niiltä aloilta, joilla ei ole nytten työllisyyttä, nopeasti aikuisia ihmisiä kouluttamaan uusille aloille, joilla työpaikkoja syntyy. Tämä oli minusta iso virhe — samalla, kun tässä myös kiitin hallitusta siitä, että on tehty toimenpiteitä. Kun hallitus aloitti, se ohjelmassaan lupasi, että teemme toimenpiteitä, jotka luovat 100 000 työpaikkaa. Ministeri Marttisen edeltäjä, työministeri, totesi tuossa aika vasta, että hallitus on luonut 100 000 työpaikkaa, ne eivät vain ole vielä realisoituneet. Minusta tämmöinen ajattelu ei ehkä ole ihan järkevää. Hallitus nimittäin ei luo yhtään työpaikkaa. Se luo edellytyksiä, että yrityksiin voi syntyä työpaikkoja. Toisaalta emme voi nyt ajatella niin, että oppositiossa vaihtoehtobudjettikin on luonut 120 000 työpaikkaa, ne eivät vain voi realisoitua, kun olemme oppositiossa. Tämä on tavallaan loputon tie, jos lähdetään perustelemaan, että nyt niitä ei vain ole syntynyt. Se pitää paikkansa, että laskennallisesti niillä on edellytyksiä tulevaisuudessa hyvällä suhdanteella luoda työpaikkoja, mutta ne ihmiset, jotka ovat nyt työttöminä, elävät tätä todellisuutta ja tätä hetkeä juuri nyt: sitä arkea, mikä siellä on. Miksi tämä tilanne on osan ihmisistä osalta mennyt aika toivottomaksi? Sen takia se on mennyt toivottomaksi, että samaan aikaan, kun meillä on kasvanut voimakkaasti työttömyys, työttömyysetuuksien pituutta ja määrää on voimakkaasti leikattu. On lapsikorotus otettu pois. Ja meillä on tämän takia nyt tilanne, että yhä nopeammin yhä suurempi joukko suomalaisia on yhä suuremmassa taloudellisessa ahdingossa. Sitten me ihmettelemme, miksi meidän kotimainen kulutus on niin dropannut eli tippunut alas. Ensi viikolla tullaan käsittelemään täällä salissa mietintöä tuosta lisätalousarviosta, jossa arvonlisäverotuottoja, jotka kulutuksesta tulevat, joulukuun ennusteesta tullaan alaspäin viemään noin kolme ja puolisataa miljoonaa euroa sen takia, että niillä ihmisillä, joilla olisi kulutustarpeita Suomessa, ei ole varaa kuluttaa. Ne ihmiset, joilla ei ole kulutustarpeita, ovat saaneet nyt merkittäviä veronalennuksia, mutta kun heillä ei ole tarpeita kuluttaa, niin eivät he kuluta. Ja ne, joilla ei ole välttämättömiä kulutustarpeita, ovat tässä tilanteessa niin epävarmoja tulevaisuudestaan, että he panevat nytten säästöön, ja se näkyy kyllä sijoitusrahastojen ennätysmäisissä sijoituksissa. Mutta kulutus sakkaa, ja tähän Euroopan komissiokin kiinnitti huomiota, että suomalaisilta kotitalouksilta puuttuu luottamus tulevaisuuteen. Arvoisa puhemies! Haluan tähän loppuun vielä todeta yhteisöverosta, että tulin juuri eräästä yhtiökokouksesta, jossa on taseeltaan aivan terve yhtiö, työllistää koko ajan viisi henkilöä. Tänä vuonna voitto jäi kymppitonniin, veroja maksaa 2 000 euroa. Sanoin, että no, nythän tässä päästään investoimaan, kun laskee 18 prosenttia yhteisövero. Todettiin, että siis 200 euroa säästetään ensi vuonna, jos se on samaa tasoa. Jokainen vähän hymähti, että eihän tällä ole mitään tekemistä. Yksikään yritys ei investoi sen takia, että yhteisövero on alempi, vaan ainoastaan sen takia, jos heidän tuotteensa ja palvelunsa käyvät kaupaksi. Me olemme tämän unohtaneet. Meidän pitää rakentaa Suomea, jossa ihmisillä on varaa kuluttaa ja jonne tulee ihmisiä, joilla on varaa kuluttaa, tuotteet ja palvelut käyvät kaupaksi Suomessa ja ulkomailla. [Puhemies koputtaa] Näin saadaan talouden pyörät pyörimään.

Arvoisa puhemies! Kun täällä on tietoisesti vääristelty keskustan maahanmuuttolinjausta — eikö olisi muuten fiksua, että jokainen puolue voisi itse kertoa, mitä mieltä on —, haluan todeta, että se ei ole meidän ykkösvaihtoehto. Me emme hae 40 000:ta maahanmuuttajaa. Tämä on meidän 34. kasvutoimi, jossa lukee näin: ”Otetaan käyttöön maahanmuuton pisteytysmalli varmistamaan, että maahanmuutto on julkista taloutta vahvistavaa.” Emmekö ole tästä samaa mieltä? Maahanmuuttajien tulee työllistyä yhtä hyvin, samanlaisiin tehtäviin ja samanlaisella palkalla kuin kotimaistenkin. Olemme varmasti tästä yhtä mieltä. Ja kun tästä näyttää olevan hallituksellakin epäselvyyttä, niin jos sallitaan, luovutan tämän keskustan vaihtoehdon vielä valtiovarainministerille, jotta voitte lukea meidän yhteisöverouudistuksen, joka ei ole kaavamainen lasku, vaan tässä tehdään järjestely, jossa lasketaan yhteisöveroa, mutta kun jaetaan voittoja ulos, sitä täydennetään niin, että tämä on veroneutraali eikä aiheuta julkiselle taloudelle yli 800 miljoonan tappiota.

Arvoisa puhemies! Suomen ongelma ei ole se, että meillä yritykset maksaisivat liian suurta veroa voitosta, vaan meidän ongelma on se, että meillä on liian vähän yrityksiä, jotka tekevät voittoa. Meillä konkursseja syntyy koko ajan, ja kun nyt puhutaan työttömyydestä, jota konkurssit aiheuttavat, niin kyllä olisin suonut, että työministeri olisi tuossa omassa puheessaan ja vastauksessaan edes jonkun verran aikaa käyttänyt niitten perheiden ja ihmisten tilanteeseen, joita työttömyyden kuritus koskettaa. Me iloitsemme kaikki niistä myönteisistä asioista, joita te luettelitte, mutta silti on pakko todeta, että miten voi olla mahdollista, että te täällä vakuutatte suunnasta jos toisesta, että kaikki luvut ovat kääntyneet myönteiseen suuntaan, [Sari Sarkomaa: Eihän niin ole kukaan sanonut!] ja viime viikolla te toitte tänne lisätalousarvion, jossa te laskitte verotulokertymän ennustetta lähes miljardin, 952 miljoonaa. Miten voi olla, että palkkasumma on kääntynyt nousuun ja te tuotte lisätalousarvion, että verot palkoista [Puhemies koputtaa] laskevat 620 miljoonaa euroa? Ei tämä oikein pidä nyt paikkaansa.

Arvoisa puhemies! Silloin kun työttömyys on huipussaan ja valtio velkaantuu valtavasti, pitää tehdä järkevää talouspolitiikkaa. Tapasin oululaisen naisyrittäjän, jonka yritys tuottaa kotiin vietäviä palveluita pääosin ikäihmisille. Hän kertoi, että kun kotitalousvähennystä leikattiin, he joutuivat irtisanomaan kaksi työntekijää ja kolmannen laittamaan puolipäiväiseksi. Samaan aikaan heidän asiakkaansa siirtyivät pääosin julkisen palvelun piiriin. Nyt hän ihmettelee, mitä järkeä oli julkisen talouden kokonaisuuden kannalta, että syntyi lisää työttömiä ja julkinen palvelu lähti kuormittumaan enemmän. Hän lähestyi minua ja kysyi, että voitko kertoa, onko tässä mitään järkeä. Nyt kysyn teiltä, valtiovarainministeri Purra: mitä minä vastaan tälle oululaiselle naisyrittäjälle? [Keskustan eduskuntaryhmästä: Ei ole järkeä!]

Arvoisa puhemies! Hallitushan teetti hyvinvointialueuudistuksen väliarvioinnin asiantuntijoilla, ja se arviointi oli minusta erittäin hyvää. Siinä todettiin, että pääpiirteittäin ja monessa asiassa uudistus on onnistunut. Se ei siis tukenut sitä ajatusta, jonka kuulimme edustaja Zyskowiczilta. Mutta sitten siellä tuotiin avoimesti esille näitä ongelmia. Yksi iso ongelma on se, että hyvinvointialueet talouden suhteen eriytyvät erittäin voimakkaasti toisistaan. Tämä hallituksen esitys on sinänsä hyvä, mutta se ei ratkaise sitä ongelmaa. Kiitän myös pääministeriä, että hän lupasi, että parlamentaarinen työryhmä perustetaan tätä rahoitusta miettimään. Edustaja Andersson käytti erittäin viisaan puheenvuoron siinä, että eivät suomalaiset kaipaa nyt mitään hallintohumppaa. Nyt tarvitaan reilu rahoitus, ja kyllä nyt tarvitaan myös päättäjiltä viisautta, niin että kun tätä aletaan katsomaan — ja tämä on tämmöistä nollasummapeliä — niin ei voi olla niin, että jokainen alkaa puolustamaan omaa aluettaan, vaikka tehtäisiinkin isoa plussaa, että nyt meille lisää rahaa, vaan pitää katsoa, että rahoitus on oikeudenmukainen ja että nämä palvelut eivät lähde eriytymään tässä maassa. Eli tämä parlamentaarinen työryhmä on hyvä, mutta se vaikuttaa vasta tulevalla vaalikaudella. Tähän hätään siitä ei ole valitettavasti vielä [Puhemies koputtaa] apua.

Arvoisa puhemies! Suomen suunta on nyt täysin väärä. En ymmärrä sitä, että täällä ministeri sanoo, että me puolustamme tätä linjaa, ja linja on se, että me velkaannumme kiihtyvää tahtia. Eikö linjan pitäisi muuttua, jos tämmöinen on suunta, että meillä otetaan lähes miljardi tuloveroennustetta alaspäin? Suomalaiset ovat siis niin suuressa ahdingossa, että meidän verotulot ovat laskevaan suuntaan. Nyt tarvitaan suunnanmuutos tähän maahan, ja kun ongelmat ovat näin syvät, niin kaikilta meiltä tarvittaisiin sopivaa nöyryyttä myös tämän ongelman edessä. Se tarkoittaa myös sitä, että me yhteistyössä alettaisiin miettimään, mitkä oikeasti ovat niitä menoja, joita valtion kannattaa käyttää. Otan nyt esimerkin täältä, vaikka tämän: kun on puhuttu sitä, että rahaa ei ole tai rahaa on, niin kannattaako kannattamattomalle niin taloudellisesti kuin ilmaston näkökulmasta todetulle Turun tunnin radalle — vai miksihän sitä kutsutaan? — panna nyt 400 miljoonaa rahaa, vai kannattaisiko se raha panna mieluummin sellaiseen, joka loisi talouskasvua Suomeen?

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on monia erittäin hyviä elementtejä, joskin täytyy sanoa, että tällä hetkellähän meillä ei työmarkkinoilla ole sitä ongelmaa, että meillä olisi työntekijöiden tarjonnasta pulaa — kyllä meillä työntekijöitä on. Meillä on pulaa työnantajista ja niistä, jotka menestyvät ja voivat palkata lisää. Tässä on kyllä, kuten täällä on monissa puheenvuoroissa tuotu esille, se ongelma, että täällä hallitus omassa esityksessään sivuilla 39 ja 40 toteaa: ”Esitykseen sisältyvä kahden vuoden vähimmäisaikaraja ennen uutta ilman perusteltua syytä solmittavaa määräaikaista työsuhdetta voi johtaa siihen, että tämäntyyppiset työsuhteet toistuvat erityisesti synnytysikäisillä naisilla.” Seuraavalla sivulla täällä todetaan suoraan: ”Lakimuutoksella voidaan tutkimuskirjallisuuden perusteella tunnistaa lasten saamista myöhentävä vaikutus, jolla voi vallitsevassa tilanteessa Suomessa olla siten vaikutus myös lopulliseen syntyvyyteen.” Arvoisa ministeri, voitteko luvata nytten, [Puhemies koputtaa] kun Suomessa ei ole tällä hetkellä varaa yhtään viestiä lähettää siitä, että syntyvyys pitäisi saada alemmas ja että meillä pitäisi syrjiä naisia, [Puhemies koputtaa] että nämä korjaukset voitaisiin tehdä eduskunnassa?

Arvoisa puhemies! Se taitaa olla kuitenkin niin, että työllisyyssetelit eivät kauheana auta, jos yritysten tuotteet ja palvelut eivät käy kaupaksi. Suomi tarvitsee nyt tulevaisuudenuskoa, ja me tarvitsisimme nyt investointeja. Me olemme yhdessä täällä varmaan parikymmentä vuotta miettineet myös sitä, miten me saisimme tätä meidän luvitusta ja lupaprosesseja nopeutettua niin, että hyvät hankkeet voisivat nopeammin mennä maaliin, voisivat toteutua, ja luoda Suomeen työllisyyttä ja hyvinvointia. Nyt hallitus on perustanut uuden, valtakunnallisen Lupa- ja valvontaviraston, ja samassa yhteydessä sinne synnytettiin tämmöinen yleisen edun yksikkö, joka on nyt alkanut valittamaan tämän lupaviraston omista päätöksistä. Nyt haluaisin asianomaiselta ministeriltä kysyä, että oliko tämä oikeasti harkittu teko, että onko viisasta toimia näin, ja mitä konkreettista te aiotte nyt tehdä vielä tällä vaalikaudella, että nämä lupaprosessit voisivat nopeutua ja ne investoinnit, joita Suomeen suunnitellaan, voisivat syntyä tänne ja luoda hyvinvointia ja työllisyyttä. [Antti Kurvinen: Keskusta varoitti tästä! — Anne Kalmari: Varoitimme!]

Arvoisa puhemies! Olen omassa työhistoriassani toiminut yrittäjänä. Minulla oli semmoinen pieni, 15 työntekijän yritys, josta sitten 2007 luovuin ja siirryin suurempaan, noin 1 500 henkilön yrityksen lakiasiainjohtajaksi. Sillä kokemuksella ja tiedolla, mikä minulla on, käytän tämän puheenvuoron. Oma käsitykseni on, että kun kansainvälistä vertailua tehdään, niin Suomessa on verrattain helppoa ja edullista päättää työsuhde tuotannollisilla tai taloudellisilla syillä. Sitten kun puhutaan henkilökohtaisista perusteista, niin se on meillä vertailun mukaan jonkun verran hankalampaa kuin monissa muissa maissa. Tärkeintä on kuitenkin se, että tässäkin muutoksessa, jota esitetään, sen perusteen pitää olla aina asiallinen. Eli joka tapauksessa epäasiallisella perusteella ei saa päättää. Viimeksi tänään meillä on tullut tietoon, että Suomessa edelleen on hyvin paljon raskaussyrjintää, eli raskaana olevia naisia syrjitään työelämässä raskauden takia. Tämä kerta kaikkiaan pitää kitkeä. Meillä ei ole siihen varaa yhteiskunnassa, joka mieluummin tarvitsee lapsia kuin lähettää viestin, että he eivät ole tervetulleita. Mitä tulee tähän itse esitykseen, minusta molemmilla puolilla on hieman liioiteltu tämän merkitystä. Hallitus ja hallituspuolueiden edustajat ovat käyttäneet puheenvuoroja tässä matkan varrella ja minusta liioittelevat sitä, mitä tässä tulee tapahtumaan. Ja ehkä toisellakin puolella, rohkenen sanoa, on vähän liioiteltu. Nimittäin tässähän on se tilanne, että se, mikä on varmaa... Tai sanon ensinnä sen, mikä on epävarmaa: se, muuttuuko oikeastaan juuri mikään. Mutta se on varmaa, että tulee muutaman vuoden, ehkä jopa viiden vuoden, epävarmuuden aika, jolloin haetaan oikeuskäytännön kautta sitä tulkintalinjaa, mitä se tarkoittaa, kun tämä ”painava peruste” sieltä on poistunut. Sitten nähdään ajan kanssa, onko sillä suurta merkitystä. Tästä työoikeuden juristitkin ovat hieman erityyppisiä tulkintoja antaneet. Mutta joka tapauksessa tulee tämmöinen aika, jossa haetaan sitten sitä, mikä tämä tilanne tulee olemaan. Tämä ei tietenkään sinänsä ole hyvä ole. Olen itse joutunut omassa työhistoriassani päättämään työsuhteita tai olemaan juristina niissä prosesseissa mukana, joissa niitä päätetään henkilökohtaisilla perusteilla, ja kyllä täytyy sanoa, että kyllähän tämmöisellä pienyrittäjällä, jolla ei itsellään ole juridista osaamista, se on tarkka ja vaikea prosessi hallita. Siihen tarvitaan usein ulkopuolista juridista osaamista. Suuremmissa yrityksissähän tilanne on toinen, joissa on omia lakiasiainosastoja. — Puhemies, pyydän poikkeuksellisesti lupaa, kun minulla on jalka paketissa, voinko jatkaa tästä paikalta enkä siirry tässä tilanteessa tuohon puhujakorokkeelle. [Puhemies: Sopii!] — Kiitoksia. — On totta, että erityisesti pienet yrittäjät viestittävät siitä, että rekrytoinnissa on yksi kynnys: jos sattuu rekrytointi, joka ei ole onnistunut, niin koetaan, että on hankala sitten päättää sitä työsuhdetta. Onhan meillä koeaika, ja onhan meillä myös helpotettu määräaikaisuuksien tekemistä. Tilannehan ei ole tosiaan niin yksinkertainen. Sen takia sanoin, että tässä kysymyksessä kannattaa olla keskellä, niin kuin yleensäkin politiikassa. Molemmista laidoista ehkä nyt liioitellaan näitä vaikutuksia. Sanon suoraan, että keskustahan teki tässä oman mallin, joka oli nimenomaan sellainen, että otettaisiin tämä nyt ensinnä käyttöön pienillä yrityksillä ja katsottaisiin, miten tämä toimii, ja sitten mentäisiin suurempiin yrityksiin, joissa kyllä on kykyä hoitaa näitä asioita nykylainsäädännönkin valossa. Se ei saanut tukea riittävästi, ja nyt en kyllä pysty tukemaan sitäkään esitystä, joka täällä on tehty, että tämä esitys hylättäisiin. Haluan kuitenkin sen todeta, että tänä päivänä fiksut työnantajat eivät varmuudella hyvää työntekijää, jos vaan palveluille ja tavaroille on kysyntää, tule päästämään työpaikasta pois, heiltä päättämään työsuhdetta. Se on aivan varma. Ja jos ei taas sitten kauppa käy, niin silloinhan se päättämisperuste ei ole henkilökohtainen vaan se on taloudellinen syy. Tai jos on pakotettu tekemään tuotannollisia järjestelyjä, se on tuotannollinen syy. Mutta aivan varmasti hyvistä työntekijöistä on edelleen, vaikka meillä on paljon työttömyyttäkin, monella alalla niin kova pula, että heistä pidetään mielellään kiinni ja heistä ei haluta millään päästää irti ja heistä kilpaillaan. Sitten on se toinen tilanne, että jos on niin, että kerta kaikkiaan työstä ei suoriuduta, niin kyllä se sitten on kuitenkin molempien osapuolten etu: työnantajan etu siinä, että silloin se työsuhde ei jatku, ja työntekijänkin etu siinä, että löytyisi sellainen työtehtävä tai työpaikka — jos ei siinä yrityksessä ole — joka olisi sitten sopiva tämän työntekijän osaamiselle ja lahjoille. Omasta kokemuksestani uskallan sanoa, että valtaosassa tilanteista, aivan valtaosassa, yritykset ja yrittäjät kokevat, että henkilöstö on tärkein voimavara ja resurssi yrityksessä. Ollaan samalla puolella pöytää, ja toisella puolella on meidän haastava globaali markkina ja maailma, jossa kilpaillaan ja yritetään pärjätä, ja ollaan sillä tavalla samassa veneessä. Näin itse ainakin yrittäjänä silloin koin, eikä ollut minkäänlaisia ongelmia pienessäkään yrityksessä toimia. Me olimme samassa yhteisessä veneessä ja yhdessä teimme töitä ja asioista sovittiin ja neuvoteltiin hyvässä hengessä. Sitten on olemassa niitä, jotka toimivat epäasiallisesti, mutta sen varaan ei tietenkään lainsäädäntöä pidä rakentaa.

Arvoisa puhemies! Edustaja Satosella oli minusta aivan hyvää historian kertausta. Siinä oli paljon sellaista, jonka pystyy kyllä jakamaan. Sekin toki pitää muistaa, että vuonna 22 eli edellisen hallituksen viimeisenä kokonaisena vuonna julkisen talouden tasapaino oli lähellä nollaa, 0,8 miinuksella. Eli tilanne oli silloin tavallaan hyvin erilainen kuin mikä nyt tämä kuva on. Niistä luvuistahan tämäkin hallitus alkoi hallitusohjelmaa rakentamaan, ja olen huomannut, että tilannehan onkin aivan toisenlaiseksi muuttunut kuin mitä sitten lähtötilanteessa oli. Nythän on tuo alijäämä neljä ja puoli prosenttia tänä vuonna, ja ei se siitä juurikaan näytä paranevan eikä valitettavasti tuo velan vakauttaminenkaan oikein onnistuvan. Sen haluan tässä vielä todeta, että kun puhutaan, että on tehty kymmenen miljardin sopeutukset, niin meillä valtiovarainvaliokunnassa viime viikon tiistaina, kun kuulimme tuttuun tapaan siellä valiokunnassa budjetin käsittelyn lopuksi valtiovarainministeriä, budjettipäällikköä ja vero-osaston ylijohtajaa, he toimittivat meille materiaalia, josta kävi ilmi, että ensi vuoden tasossa tosiasiassa siis rahoitusasemaan vaikuttavat sopeutukset ovat olleet 4,0 miljardia. Sekin on jo aika ansiokas teko, että siis sen verran on kyetty sopeuttamaan tuloja ja menoja. Se, mikä meitä yhdessä nyt haastaa, on nimenomaan tämä Suomen ilmapiiri talouden suhteessa, epävarmuus ja se, että kotitaloudet eivät luota talouteen. Siellä on työttömyydestä, julkisen talouden säästöistä ja varmasti myös turvallisuuspoliittisesta tilanteesta johtuvaa epävarmuutta. Se on johtanut siihen, että nekin, joilla olisi varaa kuluttaa, ovat ottaneet mieluummin tällaisen säästölinjan päälle, halutaan varautua, että jos vielä käy pahemmin, niin enpä nyt investoi, en osta kestokulutushyödykkeitä, mikä näkyy meidän kaupassa, kotimaisessa kulutuksessa, ja se näkyy suoraan valtion budjetissa niin, että tänä vuonna lisätalousarviossa otettiin arvonlisäverotuottoja ennusteista 700 miljoonaa alaspäin. [Arto Satonen: Kyllä!] Tämä kertoo sen, että kulutus ei toimi. Sen takia talous on myös tunnetta, ja se on ennen kaikkea ihmisten käyttäytymistä. Silloin jos me menetämme sen luottamuksen tunteen taloudessa, niin me menetämme silloin tosi paljon sitä potentiaalia, sitä mahdollisuutta, millä me saisimme erilaisilla keinoilla kasvua talouteen luotua. Nyt se suurin haaste on se, että tämän vaalikauden aikana tämä luottamus on nyt kyllä valitettavasti — se on valitettavaa sanoa — rapautunut. Se näkyy nyt tässä tilanteessa, missä me ollaan, että meillä on tosi hankala saada sitä meille kaikille niin tärkeää kasvua aikaiseksi.

Arvoisa puhemies! Tässä on käytetty edellä edustaja Räsäsen ja Lindénin taholta erinomaiset puheenvuorot ja ilmaistu aito huoli siitä, että meidän korkokulut tulevat nousemaan. Senkin takia ne tulevat nousemaan, kun tänä vuonna näyttää siltä, että otetaan suuruusluokassa aika lailla saman verran velkaa kuin otettiin koronan huippuvuonna 2020. Silloin erona oli se, että se raha, joka käytettiin, meni suurimmalta osin kuitenkin tänne Suomeen: korona-aikana tuettiin suomalaisia yrityksiä, kuntia, ja se raha jäi pyörimään myös tänne Suomen talouteen. Nyt ihan samassa mittakaavassa näin ei ole. Kun tässä on käytetty myös puheenvuoroja, joissa on yritetty lähestyä tätä ongelmaa sillä, että on katsottu vähän taaksepäin ja syytelty aikaisempia, niin ajattelisin itse niin kuin se bussikuski, joka jäi eläkkeelle — en tiedä, oliko se Sastamalasta vai mistä. Kun häneltä kysyttiin, että miten on mahdollista, että hän on 30 vuotta ajanut bussia eikä yhtään kolaria, niin hän sanoi, että hän on katsonut aina tuulilasista eteenpäin eikä peruutuspeilistä taaksepäin. Aivan sama tässä on se tilanne, että nyt kannattaisi katsoa tätä hetkeä, missä me elämme. Sille, otettiinko velkaa vuonna 90 tai 2010 tai 2011 tai 2022, me emme enää voi mitään, mutta sille me voimme yhdessä jotain, että kun katsomme eteenpäin, niin mikä on tämä tulevaisuus meillä tästä eteenpäin. Meillä on nyt otettu ensimmäiset askeleet, joihin viitattiin tuossa edellä edustaja Lindénin puheenvuorossa, tämän finanssipoliittisen parlamentaarisen työryhmän työssä, mutta se on vasta alku ja ensimmäiset askeleet. Se tietenkin ratkaisee sen, miten me kykenemme nyt tämän reitin rakentamaan yhdessä ja taittamaan tämän velkaantumisen. Kaikista vaikein vaihe on se, että me saamme taitettua ja pysäytettyä velkaantumisen, ja sen jälkeen, kun se on pysäytetty, meillä on paljon helpompi työ lähteä sitä pienentämään niitten yhdessä sovittujen finanssipoliittisen lainsäädännön periaatteiden näkökulmasta. Nyt olemme siinä bussissa kaikki, ja sieltä takapenkiltäkin on tietenkin helppo huudella ohjeita kuskille, mutta ne, jotka ovat kuskin paikalla, määrittävät sen suunnan. Jos nyt nähdään, että ollaan menossa väärälle tielle ja edessä näyttää olevan rotko, ja kun risteyksiä on kuitenkin meillä eri vaiheissa, niin kannattaisi kääntyä sille oikealle talouden tielle, joka vie kuitenkin sitten perille järkevään päämäärään, eikä tehdä tästä kunniakysymystä, että nyt kun me olemme hallitusohjelmassa näin sopineet tai me olemme puoliväliriihessä näin sopineet, niin nyt ei tehdä sitten mitään näille päätöksille, vaikka ne ovat osoittautuneet meille kalliiksi ja velkaantumista kasvattaviksi. Eli aletaan yhdessä töihin, ei katsota taaksepäin vaan eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty erinomaisia puheenvuoroja, ja haluan siksi nostaa tässä esille tästä valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä vain yhden asian, josta on keskusteltu paljon ja useamman vuoden ajan myös valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaostossa. Se on sisäilmaongelmat meidän varuskunnissa. Tämä asiahan ei puhumalla sinänsä korjaannu, vaan tarvitaan toimenpiteitä, ja valiokunnan mietinnössä on jaoston esittämä teksti, joka kuuluu näin: ”Valiokunnan tietoon on tuotu, että joidenkin kasarmien sisäilmaongelmat ovat edelleen vakava haitta. Valiokunta katsoo, että sisäilmaongelmaisia tiloja ei tule käyttää vaan niiden tilalle on etsittävä väistötilat ja peruskorjaukset tulee tehdä kiireellisesti. Varusmiesten terveydestä on välttämätöntä huolehtia myös tältä osin. Sisäilmaongelmiin on oltava nollatoleranssi. Puolustushallinnon tulee toimittaa valtiovarainvaliokunnalle selvitys korjaushankkeiden etenemisestä kevään 2026 aikana.” Täällä ei puolustusministeri ole nyt paikalla, mutta toivon, kun täällä on puolustusvaliokunnan jäseniä ja puheenjohtaja Auttokin, että teidänkin kauttanne menisi tämä viesti eteenpäin ja kiinnittäisitte myös valiokunnassa huomiota siihen. Tämä ei koske pelkästään varusmiehiä vaan myös kantahenkilökuntaan kuuluvia. Meidän sotilaita kohtaan ei ole oikein eikä kohtuullista, jos terveys vaarantuu varusmiespalveluksen aikana tai työssä ollessa. Ja sen takia tämä on laitettu nyt meillä tähän mietintöön, joka nyt on pohja tälle eduskunnallekin, niinkin tiukasti, että pitää tuoda valtiovarainvaliokunnalle selvitys korjaushankkeiden etenemisestä kevään 2026 aikana. Tämä koskee muun muassa pohjoisessa Jääkäriprikaatia, jossa on tätä ongelmaa olemassa. Olen saanut useilta vanhemmilta yhteydenoton siitä, että heidän poikansa ovat sairastuneet ja heillä on semmoisia oireita, joita ei ole aikaisemmin ollut. Miksi tämä on niin tärkeää? Tietenkin ihmisten terveys on se ykkönen, mutta on myös se toinen näkökulma. Meillähän on ollut perinteisesti ja on edelleen erittäin korkeana maanpuolustustahto Suomessa. Meidän ei pidä lähteä vaarantamaan tätä korkeaa maanpuolustustahtoa, joka on meidän kaikista tärkein voimavara, sillä, että se lähtisi laskemaan sen takia, että varusmiespalvelus heikentää puutteellisten ja huonojen tilojen takia tätä tahtoa tai että meillä ammattisotilaat hakeutuisivat eri toimialalle sen takia, että he kokevat, että toimitilat eivät ole terveelliset. Ei näin. Pidetään näistä kiinni. Nyt meidän on hyvä, kun meillä rahoitus nousee, huolehtia omalta osaltaan myös siitä, että meillä on hyvät tilat. Uskon ja luotan kyllä siihen, että tämä viesti menee myös Puolustusvoimiin perille. Sielläkin pitää tietenkin järkevästi rahoja käyttää sitten, kun näitä korjauksia tehdään.

Arvoisa puheenjohtaja! Annan myös kunnian sille, kelle se kuuluu, eli kokoomukselle siitä, että he esittivät viime kaudella valiokunnassa, että heillä ei ole mitään omaa mallia, ja että he antoivat vastalauseen, että hylätään koko sote, ei tehdä tälle mitään. Yksikään asiantuntija valiokunnassa ei tätä esitystä kannattanut. Jos katsotte pöytäkirjoja valiokunnasta, sieltä käy ilmi kaikki, mitä äsken kerroin. On totta, että rahoitusjärjestelmässä on valuvikoja. Me tiesimme etukäteen, ettei voi tulla kerralla täydellistä. No, milloin se sote on valmis? Ei koskaan. Totta kai hyvinvointialueiden palveluita ja rahoitusta pitää jatkuvasti kehittää, mutta ei se siitä kehity, että täällä arvostellaan toisia, vaan pitää katsoa, mikä on tilanne, ja tehdä hallituksen esityksiä kyseiseen tilanteeseen. Sen takia nyt on tärkeätä se, että aletaan kiinnittää huomiota siihen, miten palveluita tuotetaan, palveluiden sisältöön, ja lähdetään uudistamaan niitä. Nythän ei vielä kovin paljon tapahtunut sillä sektorilla. Ja sitten on pelastettava ne hyvinvointialueet, jotka kerta kaikkiaan ovat hädässä ja joutuvat nytten talouden takia ajamaan alas ihmisten lähipalvelut. Se ei ole oikein.

Arvoisa puhemies! Varmasti olisi rehtiä myös hallituspuolueilta kertoa se totuus, että kaikki se neljä miljardia, minkä rahoitus on kasvanut, perustuu viime vaalikaudella eduskunnan hyväksymään lainsäädäntöön. Kaikki se, mikä on vähennetty, perustuu tällä vaalikaudella hyväksyttyyn lainsäädäntöön. [Timo Heinonen: Eihän vanhaa hallitusta saa syyttää! — Eduskunnasta: Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu!] — Ei, mutta kunnia pitää antaa sille, kelle kunnia kuuluu. [Välihuutoja — Puhemies koputtaa] — Kaikki se rahoituksen lisääminen perustuu kustannustason nousuun ja jälkikäteistarkistukseen. Ei se ole tämän hallituksen lisäämää rahaa. Politiikassakin kannattaa olla muulloinkin kuin pelkästään joulun alla rehti ja rehellinen ja tunnustaa se, mikä on tosiasia. Suurin huolihan meillä on se, että vaikka keskimäärin hyvinvointialueilla talous näyttää nyt menevän hyvään suuntaan, niin on muutamia alueita, joilla tilanne on niin paha, että ne eivät tule ilman vakavia vaurioita palvelutuotannossa selviämään, ellemme jollakin tavalla rahoitusjärjestelmää muuta ja ota tätä edustaja Kallin mainitsemaa aitoa velkasaneerausta yhdeksi työkaluksi. [Puhemies koputtaa] Se ei tarkoita lisää rahoitusta, mutta työkaluja tarvitaan lisää.