Suna Kymäläinen

Arvoisa rouva puhemies! On tärkeää, että Suomessa eduskunnassa keskustellaan köyhyydestä, että keskustellaan siitä, että meidän yhteiskunnassamme on tilanne se, että jopa miljoona suomalaista, joka viides suomalainen, on köyhyysuhkassa. On hälyttävää, että 137 000 lasta elää köyhyysrajan alapuolella Suomessa, jossa syntyvyys on koko ajan laskussa, jossa samanaikaisesti täällä eduskunnassa pidetään toiveikkaita puheenvuoroja siitä, että tehkää ihmiset lapsia, mutta samaan aikaan poliittiset toimenpiteet sysäävät ihmisiä köyhyyteen ja korjausliikkeitä ei olla valmiita tekemään. Haluan puhua nyt muutaman sanan itselleni äärimmäisen tärkeästä asiasta, johon tässä jo osaltani viittasin, lapsiperheköyhyydestä. On todettu, että lapsiperheköyhyys heikentää lasten terveyttä, hyvinvointia, koulutusmahdollisuuksia ja osallisuutta sekä lisää ylisukupolvista eriarvoisuutta. Takuusäätiön ja Ensi- ja turvakotien liiton kyselyssä viime vuoden lopulla todettiin: ”Monissa perheissä arki on jatkuvaa tasapainottelua välttämättömien menojen ja jaksamisen välillä. Perheet kokevat, että päätöksenteossa ei tunnisteta arjen todellisuutta — sitä, että pienetkin muutokset etuuksissa voivat ratkaista, syödäänkö kotona terveellisesti tai pystyykö lapsi osallistumaan harrastukseen. Perheet pelkäävät myös köyhyyden pitkittymistä ja sen vaikutusta lasten tulevaisuuteen esimerkiksi syrjäytymisenä ja mielenterveysongelmina.” Köyhyyden ylisukupolvisuudesta on todettu, että lapsena koettu perheen matala tulotaso lisää köyhyyden riskiä myös aikuisena. Erityisen huolissani olen tästä syrjäytymiskehityksen vaarasta, siitä, minkälaiset kustannukset sillä tulevaisuudessa on. Me toistamme tässä parasta aikaa Suomessa samoja virheitä, joita 90-luvun laman aikana toteutettiin, ja joka neljäs 90-luvun lapsista kärsii tai on kärsinyt jonkinasteisista mielenterveyssairauksista. Onko Suomella varaa tähän samaan toistoon uudelleen? Suuri teema on asuntopolitiikka, asunnottomuus, josta kunniakkaasti hallituksella on kirjauksia hallitusohjelmassa. Valitettavasti niille kirjauksille meinaa käydä samalla tavalla kuin täällä tänä päivänä olemme kuulleet monen hallituspuolueen jäsenen ja ministerin pitävän kauniita puheita ja kertovan suurista haluista pitää kaikista huolta. Jos samaan aikaan puheet ja teot eivät kohtaa ja ne teot päinvastoin johtavat niin asunnottomuuden kasvuun, häätöjen kasvuun kuin toisaalta tulojen riittämättömyyteen ja köyhyyden kasvuun, työttömyyden kasvuun ja niin edespäin, niin aika hataralla pohjalla olemme. Kovinkaan kauan nämä kauniit puheet eivät jaksa kantaa. Vaikka kauniita tai varmasti vilpittömiä haluja on, haluaminen ei riitä, jos teot loistavat poissaolollaan. Toimeentulotukimuutosten osalta Kela on kehottanut ihmisiä vaihtamaan kotiaan halvemmaksi. Monet lapsiperheet ovat muuttaneet omasta kodistaan pienempiin asuntoihin eri puolille kaupunkia ja niin poispäin, koska näitä kiristyksiä on toteutettu. Tarkastelujakson aikana on 22 000 kotitaloutta ohjattu muuttamaan. Se on valtava määrä, ja tästä määrästä kukaan ei puhu, mutta nyt se tuli ainakin tässä mainituksi. Mielestäni Orpon hallitus on tietoisilla päätöksillä romuttanut kohtuuhintaisen asuntotuotannon keskeiset välineet ja resurssit. Valtion asuntorahasto on lakkautettu kokonaan, uusien asumisoikeusasuntojen rakentaminen on lopetettu ja erityisryhmien investointiavustus leikattu. Tämä kasvattaa kaikkein pienituloisimpien asumiskustannuksia, ja asunnottomuus lisääntyy. Samanaikaisesti rakennusala on edelleen taantumassa. [Puhemies koputtaa] SDP olisi antanut näiden elementtien olla edelleenkin olemassa. — Kiitos tässä vaiheessa.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tässä tämän keskustelun aikana vain alleviivautuu se, kuinka vieraantunut hallitus on tästä suomalaisten arjesta. Suomessa osalla on nälkä, osalla ei ole kotia, ei työtä, ei rahaa lääkkeisiin, ei uskoa tulevaisuuteen, ja teidän vastaus on, että oppositio lietsoo täällä. Te olette omilla toimillanne vaikuttaneet tähän asiaan. Täytyy vielä sanoa, että kun te vastaatte työllisyydestä, niin esimerkiksi sieltä Etelä-Karjalan hyvinvointialueelta irtisanottujen hoitajien puolesta uskallan väittää, että jokainen heistä viidestäsadasta lähtisi mielellään aamu-, ilta- tai yövuoroon sen nukkumisen sijaan, kun sitä työpaikkaa ei ole. Kysynkin: missä ovat hallituksen toimet, että näille hoitajille löytyy töitä?

Herra puhemies! Hyvänen aika, miten ylimielistä puhetta kuulimme välikysymysvastauksessa ministerin suusta. Järkyttävää asenteellisuutta ja yleistämistä: toiset jäävät nukkumaan, kun toiset lähtevät reippaana töihin, vai miten se meni. Suomessa on lähes 350 000 työtöntä, ja tämäkö on ministerin viesti heille? Miltähän näistä työttömistä tuntuu kotona kuunnella tätä vastausta? [Pekka Aittakummun välihuuto] Ja kyllä, ministeri, me esitämme suojaosien palauttamista. Meillä on siihen tarjota jopa parempi, SDP:n oma malli. Ministeri, kysyitte, mistä ottaisimme tuon 56 miljoonaa, ja vastaan teille: esimerkiksi epäonnistuneen valinnanvapauskokeilunne perumisella, jonka hintalappu on noin 90 miljoonaa vuositasolla, johon teillä on tässä ollut 500 miljoonaa varaa. Voisitteko tehdä tämän budjettiriihessänne?

Herra puhemies! ”Voiko kukaan auttaa perhettäni? Olen sairauseläkkeellä oleva kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti. Ruokamme loppuu ennen kuin pääsiäispyhistä on selvitty. Pyhien aikana ei ole paikkaa, josta saada apua lasten nälkään.” Näin kirjoitti hätääntynyt äiti pääsiäisenä somessa. Valitettavasti hän ei ole ainoa, vaan tämä on tämän päivän arkea Suomessa. Onneksi yksityishenkilö auttoi tätä perhettä. Köyhyys on syntynyt yhteiskunnan rakenteisiin poliittisten päätösten vaikutuksesta. Pääministeri Orpo, te olette romuttaneet hyvinvointivaltion perustan, sen, että kaikki pidetään mukana. Te olette tekemässä Suomesta almuyhteiskunnan. Tänään puhumme heistä, joiden ääntä hallitus ei muuten kuule. Puhumme lapsesta, joka tietää kotiin mennessään, että seuraavan kerran lämmintä ruokaa saa huomenna koulussa. Puhumme nuoresta, joka jättäytyy kaveriporukasta, jottei paljastuisi, ettei hänellä ole varaa lähteä mukaan, tai lähihoitajana työskentelevästä yksinhuoltajaisästä, joka jokaisen kuukauden lopussa tekee vaikeita valintoja: ostaako lapselle kengät vai itselleen lääkkeet apteekista. Tai puhumme työuransa loppupäässä olevasta miehestä, joka olisi halunnut tehdä vielä töitä pitkään, mutta työura katkesi rakennusalan kriisiin. Me puhumme poliittisista arvovalinnoista, joiden seurauksena köyhyys on Suomessa lisääntynyt ja työssäkäyvätkin taistelevat toimeentulonsa puolesta. Orpon hallitus on tietoisesti lisännyt eriarvoisuutta Suomessa. Tästä yksi räikeä esimerkki on työttömyysturvan suojaosien poisto. Olette vieneet työttömältä sen ainoan mahdollisuuden ottaa työtä vastaan ilman tukien leikkaantumista, ja tämä aikana, kun meillä on pian 140 000 pitkäaikaistyötöntä. Hyvä pääministeri, ymmärrättekö te, mitä olette päättäneet? On romutettu perusterveydenhuollon hoitotakuu, lääkäriin on yhä vaikeampi päästä. Samalla rahaa on riittänyt yksityisiin Kela-korvauksiin ja epäonnistuneeseen valinnanvapauskokeiluun. Samaan aikaan hyvinvointialueet kärvistelevät rahapulassaan, palveluita joudutaan heikentämään ja soteammattilaisia irtisanomaan, kuten kotiseudullani Etelä-Karjalassa jouduttiin irtisanomaan lähes 500 työntekijää. Tämä ei hetkauttanut hallitusta lainkaan, ja minä sanon, pääministeri Orpo: olen pettynyt ja tuohtunutkin tästä välinpitämättömyydestä jokaisen irtisanotun puolesta. Sen sijaan, että asiantila korjattaisiin, te tarjoatte uusia kymmenien miljoonien leikkauksia. Herra puhemies! Tässä salissa vallitsee yhteisymmärrys siitä, että valtiontaloutta on tasapainotettava. Eri mieltä olemme keinoista. Vastuullista talouspolitiikkaa on mahdollista harjoittaa oikeudenmukaisemminkin. Ensi viikolla hallituksella on viimeinen budjettiriihi ja viimeinen hetki oikaista politiikkansa suuntaa. Palauttakaa työttömyysturvan ja asumisen suojaosat. Perukaa vastuuton, kalliiksi ja tehottomaksi todettu yhteisöveron alennus. Tukekaa pieniä yrityksiä ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen. Poistakaa yksityisen hoidon tehottomiksi osoittautuneet Kela-korvaukset ja panostakaa hoitoonpääsyyn hyvinvointialueilla. Laittakaa asuntomarkkinat viimein liikkeelle ensiasunnon ostajille suunnatuilla kannusteilla ja tukekaa työn vuoksi paljon ajamaan joutuvia korottamalla työmatkavähennystä. Ja jos vielä haluatte veroja alentaa, suunnatkaa ne suurituloisten sijaan pieni- ja keskituloisille, jotka niitä kipeimmin tarvitsevat. Puhemies! Suomi on maailman turvallisimpia paikkoja. Meillä on oikeuksia, joista monissa muissa maissa vain haaveillaan. Siksi en ymmärrä, miten turvallisuudesta puhuva hallitus tarkoituksellisesti murentaa kansan luottamusta, millä on kauaskantoisia vaikutuksia. Hallitus toimii epäoikeudenmukaisesti tulo- ja terveyseroja kasvattaen, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta kaventaen sekä lastemme mahdollisuuksia rajoittaen. SDP on osoittanut, että julkista taloutta voidaan vahvistaa oikeudenmukaisesti. Valitettavasi hallitus ei tätä viestiä halua kuulla. Siksi sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä kannattaa edustaja Pekosen tekemää epäluottamusesitystä.

Herra puhemies! Suomessa on sotekriisi, ja sen perinpohjainen syy on siinä, että rahoitus on rikki. Diagnoosit kirjautuvat väärin, ja sen johdosta myös rahoitus jakautuu väärin, arvaamattomasti. Te tiedätte tämän, teidän ministeriönne virkamiehet tietävät tämän, THL tietää tämän, mutta silti te ette tee tilanteelle mitään. Nyt pitäisi tilanne viheltää poikki ja tehdä rauhassa rahoitusmalli, joka on oikeudenmukainen, joka ei kannusta eriytymiseen tai eriarvoistumiseen ja joka olisi manipulaatioista vapaa. Minulla on aika paha myötähäpeä teidän puolestanne, kun mietin, mitä meidän Etelä-Karjalan hyvinvointialueella olevat lähes 500 hoitajaa miettivät siitä, kun kuuntelee, kuinka hyvin pääministeri kertoo Suomessa soteasioiden ja ‑palveluiden tilan olevan.

Herra puhemies! Valitettavasti itse en kyllä voi kiittää vastuuministeriä hyvinvointialueiden rahoituksesta vastaavana tämän vuoden osalta. Toivon todella, että ensi vuosi on parempi vuosi siltä osin, että tämä sokea tilannekuva, mikä teillä on tällä hetkellä hyvinvointialueiden rahoituksen ja tilanteiden osalta, korjautuisi. Nythän on aivan hullunkurinen tilanne, että lisärahoitusta saavat ne alueet, jotka tekevät jo ylijäämää, ja ne alueet, jotka ovat irtisanoneet tai ovat irtisanomassa satoja työntekijöitä, kärvistelevät myös ensi vuonna samojen ongelmien kanssa. Sanon, että on vaikea tehdä alueilla kestävää rahoitussuunnitelmaa, kun esimerkiksi Etelä-Karjalan hyvinvointialueen osalta kahdessa vuodessa painelaskelmissa on kadonnut 52 miljoonaa euroa. Jos tuo 52 miljoonaa olisi meillä nyt ollut käytettävissä, me emme olisi joutuneet irtisanomaan kokonaisuudessaan 500:aa työntekijää, minkä me nyt jouduimme tekemään. Vetosin teihin, kun yt:t olivat päällä, [Puhemies koputtaa] että te toimisitte ja toteaisitte tämän tilanteen ja vetäisitte pelin poikki. Sitä ette valitettavasti tehnyt, mutta toivottavasti sitä lisärahaa vuonna 2026 Etelä-Karjalaankin riittää.

Arvoisa rouva puhemies! Kun te kannustatte puheissanne vahvasti ihmisiä töihin, niin samanaikaisesti te toisella kädellä pakotatte hyvinvointialueita massairtisanomisiin. Voin tuoda terveisiä Etelä-Karjalasta: yli 500 työpaikkaa on menetetty. Ihmiset, jotka haluaisivat tehdä töitä, jotta pystyisivät huolehtimaan niistä lapsistaan, mutta tämä on nyt teidän... Te sanotte, että te ette vastaa rahoituksesta, mutta ette te osattomia tähän asiaan ole. Kaikkein surullisin olen siitä, että yksikään teistä ministereistä ei ole halunnut tulla Etelä-Karjalan hyvinvointialueelle kohtaamaan näitä ihmisiä, jotka työpaikkansa ovat menettäneet. No, samanaikaisesti te olette tehneet kyllä oikein urakalla töitä kasvattaaksenne köyhyyttä Suomessa, erityisesti lapsiperheköyhyyttä, vaikka jälleen kuultiin edellisessä puheenvuorossa, kuinka sitä yritetään sokerihunnulla kuorruttaa. Ei tunnu tuntuvan missään, ja nämä toimeentuloleikkaukset jatkuvat ensi vuonna. Samanaikaisesti teillä on oman arvomaailmanne mukaisesti rahaa ohjattavaksi yksityiseen [Puhemies koputtaa] terveydenhuoltoon.

Arvoisa rouva puhemies! Jos ymmärsin oikein ministerin vastauksesta, niin onko nyt siis niin, että tämä Karjalan radan kaksoisraide on priorisoitu pois näistä teidän hankkeistanne? Pienenä hyvityksenä on se mainittu 90 miljoonaa, joka on jaoteltu useammalle vuodelle pieninä siivuina. Tämä on kyllä erittäin ikävä uutinen Etelä-Karjalalle ja itäiselle Suomelle. Täytyy todeta, että kun, ministeri, kerroitte, että puoli miljardia on Itä-Suomeen ohjattu hankkeita, niin meidän lasku ei oikein yllä siihen samaan summaan. Olisiko saatavissa joku listaus, mitä tähän on laskettu? Onko tähän laskettu nämä hallitusohjelmakirjauksetkin, joista ei kuitenkaan ole tehty päätöksiä?

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri, te puheessanne totesitte, että teillä ei ole tietyn alueen suosimista, mutta täytyy kyllä tuolta rajan pinnasta tulevana ihmisenä Kaakkois-Suomesta ja itärajalta sanoa, että sen sijaan tuntuu kuitenkin, että teillä on tiettyjä alueita, joita te suorastaan karsastatte näillä liikennehankkeilla. Teillä on hallitusohjelmassa hyvä kirjaus muun muassa Karjalan radasta, ja valitettavasti näyttää siltä, että ensi vuonnakaan ei tälle Karjalan radalle ole tulossa rahoitusta. Aiotteko te pitää kiinni tästä hallitusohjelmakirjauksesta? Vieläkö ne rahat Karjalan radalle löytyvät? Puhuitte, että korjausvelka kasvaa. Se huoli on yhteinen, ja valitettavasti se kasvaa suuresti tällä hetkellä muun muassa raiteilla erityisemmin. On totta, että varmasti nollakorjausvelkaa emme koskaan tule saavuttamaan, tästä olemme yhtä mieltä, mutta kyllähän tosiasia on, että meillä on valtavasti tehtävää siinä, että me pääsisimme edes kohtuulliselle tasolle.

Herra puhemies! Aloitan ehkä kommentoimalla edustaja Väyrysen puheenvuoroa. On aivan totta ja yhdyn siihen, että valiokunta on käsitellyt pitkään tätä apteekkilakia. Tästä kiireellisyydestä tai kiirehtimisestä voidaan tehdä kahdenlaisia johtopäätöksiä. Ensinnäkin jo se, että sosiaali- ja terveysministeriöltä on jouduttu kysymään kerta toisensa jälkeen uusia vastineita — valiokunta on joutunut tekemään kerta toisensa jälkeen uusia muutoksia — kertoo mielestäni luvattoman huonosta lainvalmistelusta. On kohtuutonta, että valiokunnalta edellytetään sellaista työtä, joka oikeasti kuuluisi ministeriön työpöydille. Sen takia ehkä alun alkaenkin tämän lain osalta olisi ollut järkevää listata ne ongelmakohdat, joita asiantuntijakuulemisissa heti alusta lähti hyvin esille tulemaan, ja palauttaa tämä ministeriön valmisteluun, ja sitten kun tämä olisi ollut myös vaikutusarvioiltaan hyvin huomioitui ja myöskin perustuslain toteutumisen osalta varmistettu, niin vasta siinä vaiheessa olisi tuotu tämä esitys sitten valiokunnalle. Sen vuoksi mielestäni tämän apteekkilain osalta kiirehdittiin. Siitä kertoo erityisesti se, että äänestetään perustuslakivaliokuntaan lähettämisestä, joka — toistan, kuten ensimmäisessä puheenvuorossani sanoin — on poikkeuksellista eduskunnassa. On 15. vuosi, jonka saan täällä olla edustamassa, ja tällaisiin tilanteisiin en ole kyllä onnekseni törmännyt täällä aiemmin. Tämänkin lain osalta on tyypillistä, tällä hallituskaudella oikeastaan leimallistakin, että räiskitään menemään huomioimatta suurta kokonaisuutta. Tämänkin lain osalta on vakavia vaikutusarviointipuutteita. Näistä toteaisin ehkä yhden, mistä olen erityisen huolestunut ja joka asiantuntijakuulemisissa tuli esille, eli tässä hallituksen esityksessä ei ole arvioitu sitä, minkälaisia vaikutuksia uudistuksella on sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuuteen ja hyvinvointialueiden toimintaan. Apteekkiverkosto on merkittävä yhteistyökumppani hyvinvointialueilla, ja siksi tämän kokonaisarvion tekeminen olisi äärimmäisen tärkeää. Jotenkin itse, kun olen myös Ekhvan eli Etelä-Karjalan hyvinvointialueen hallituksen puheenjohtaja, olen tunnoiltani tällä hetkellä herkistynyt, koska alirahoituksen vuoksi olemme joutuneet irtisanomaan satoja ihmisiä. Tämä joululahja ei ole mieluinen näille yksilöille, jotka menettävät työnsä, tai koko alueelle ylipäätänsäkään, puhumattakaan ihmisille, jotka palveluita tarvitsevat ja jotka näiden irtisanomisten vaikutuksesta todennäköisesti joutuvat nyt sitten pidempään hoitoonpääsyä odottamaan. Tuntuu jotenkin siltä, että miten ihmeessä tämä hallitus kaikilla mahdollisilla keinoilla pyrkii vaikeuttamaan hyvinvointialueiden onnistumisen mahdollisuuksia. Sitten seuraavaksi totean, että toinen vakava puute, jonka vaikutusarvioita ei ole huomioitu, on kokonaisturvallisuuden ja varautumisen näkökulma. Lääkehuollosta huolehtiminen on kyllä äärimmäisen tärkeää, ja sen vuoksi olen huolissani, että tässä maailmanajassa otetaan tällainen riski. Useat valiokunnan kuulemat asiantuntijat esittivät vakavan huolen apteekkipalveluiden heikkenemisen riskeistä. Esimerkiksi Fimea on todennut lausunnoissaan, että lääkkeiden alueellinen huoltovarmuus eli apteekkien varastointivelvoite sekä apteekkipalveluiden yhdenvertaisuus uhkaavat vaarantua tällä lainsäädännöllä, varsinkin jos ja kun apteekki joutuu lopettamaan toimintansa. Näin kävisi etenkin tilanteissa, joissa kyseessä on seudun ainoa apteekki ja asiakkaiden asiointimatka voisi pidentyä jopa kymmenillä kilometreillä. Fimean mukaan pahimmillaan tilanne voi johtaa siihen, että valtio joutuu erinäisin tukitoimin turvaamaan apteekkipalveluita osassa maata. On jotenkin käsittämätöntä, että tällä esityksellä, jolla tavoitellaan säästöjä ja josta asiantuntijakuulemisissa on kuitenkin tullut selväksi, että niitä säästöjä ei tämän myötä niin tule toteutumaankaan, päinvastoin saatetaan aiheuttaa tilanne, josta tulee säästöjen sijaan lisäkustannuksia. Tämäkin on asia, minkä takia — kuten alussa aloitin — perustan väitteeni sille, että tässä loppuvaiheessa tämän asian osalta valiokunnassa kiirehdittiin turhaan. Tämä olisi pitänyt siirtää heti ensi vuoden alkuun ja tehdä rauhassa niin, ettei tehdä hätiköityjä virheitä ja ettei valiokunnan jäsenten tarvitse ottaa harteilleen perustuslain edellytysten täyttymisestä vastuuta. Kannatan edustaja Laine-Nousimaan uusimaa esitystä.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, kun kuuntelin äsken edustaja Reijosen puheenvuoroa, että siinä oli kyllä asiantunteva ammattilainen kertomassa täysin samaa, mitä muut asiantuntijat ovat valiokunnassa kertoneet tästä uudistuksesta. Siksi on käsittämätöntä, että hallitus runnoo vielä tässä viimeisellä viikolla tätäkin esitystä eteenpäin, varsinkin kun tuon perustuslaillisuudesta ei ole valiokunnassa täyttä selvyyttä. Uutisoinnissa on esitetty, että valiokunta olisi korjannut perustuslakivaliokunnan esiin nostamaa ongelmaa nostamalla apteekkiveron alarajaa hallituksen alkuperäiseen verrattuna. Käytännössä sosiaali- ja terveysvaliokunnan muutos ei kuitenkaan poista ongelmaa. Valiokunta pyysi ministeriön esityksestä lausunnot kolmelta valtiosääntöoikeuden asiantuntijalta, joita perustuslakivaliokunta kuuli omaa lausuntoaan valmistaessaan. Kuultavien näkemykset jakautuivat siten, että kaksi heistä, professorit Ojanen ja Mutanen, pitivät esitystä nykyisessä muodossaan vaikutuksiltaan perustuslain kannalta hyväksyttävinä, mikäli sosiaali- ja terveysministeriön esittämät vaikutusarviot pitävät paikkansa. Yksi, professori Viljanen, katsoi, ettei esitys edelleenkään täytä perustuslain vaatimuksia ja se tulisi saattaa muutetussa muodossaan perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. Näitä kannanottoja arvioitaessa on huomioitava, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemat kaikki viisi asiantuntijaa, muun muassa professorit Ossa ja Hämeen-Anttila, sekä alan toimijat ovat järjestään vahvasti kyseenalaistaneet ne sosiaali- ja terveysministeriön vaikutusarviot, joihin Ojanen ja Mutanen ovat perustaneet kantansa. Merkityksellistä on myös se, että perustuslakivaliokunta perusti oman alkuperäistä esitystä koskevan kannanottonsa merkittäviltä osin nyt kriittisimpiä näkemyksiä esittäneen professori Viljasen kannanottoihin. Valiokunta päätyi kuitenkin äänestyspäätöksellä kannattamaan hallituksen esitystä sosiaali- ja terveysministeriön vastineen pohjalta muutettuna — pyytämättä siitä uudelleen perustuslakivaliokunnan lausuntoa, vaikka eduskunnan työjärjestys sitä olisi tässä tapauksessa edellyttänyt, sillä perustuslakiasiantuntijoiden lausuntojen perusteella asian perustuslainmukaisuudesta on epäselvyyttä. Täytyy sanoa, että olen erittäin huolissani siitä, mitä tällä vaalikaudella tämän oikeistohallituksen aikana tapahtuu jopa täällä meillä eduskunnassa valiokunnissa. Hyvän lainsäädännön perälautana on pidetty asiallista, perustuslain varmistavaa valmistelua valiokunnissa. On mielestäni käsittämätöntä, että valiokunta päätyy äänestämään hallituksen ylivoimalla silloin, kun asiantuntijat ovat kyseenalaistaneet perustuslainmukaisuuden. Tämä on todella pelottava suunta oikeusvaltiossa, jos näin ruvetaan toimimaan kaikkien lainvalmisteluiden osalta. Se, että valiokunta äänestää perustuslakivaliokuntaan lähettämisestä, on ennakkotapaus, ja valitettavasti olen niin monta kertaa nähnyt, että ennakoista valitettavasti tuntuu tulevan herkästi tapa seuraavassa. Mielestäni sosiaali- ja terveysvaliokunnalla ei ole toimivaltaa ratkaista kysymystä esityksen perustuslainmukaisuudesta. Tästä huolimatta nyt äänestyspäätöksellä hallituksen sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet ottivat vastuun itselleen, jos tämä esitys tulee osoittamaan, että apteekkeja kaatuu huomattavasti enemmän kuin ministeri on arvioinut tai sosiaali- ja terveysvaliokunta on omaan lausuntoonsa kirjoittanut, jos tapahtuu se, mitä esimerkiksi Fimea on esittänyt tai mistä apteekkarit itse ovat huolissaan. Etenkään pienillä apteekeilla ei ole enää lähtökohtaisesti keinoja sopeuttaa kuin vähentämällä henkilöstöä, supistamalla aukioloa tai mahdollisesti vaihtamalla sijaintia — nämä kaikki vaikuttavat lääkkeiden saavutettavuuteen. Kyse on vahvasti ihmisten samankaltaisista palveluista. Pienituloisille, vanhuksille, vammaisille ja niin poispäin on elintärkeää, että apteekki on lähellä, jotta niitä lääkkeitä voi saada kohtuullisten matkojen sisällä. Samaan aikaan hallitus on heikentämässä toimeentuloturvaa, siirtämässä näitä joitakin lääkkeitä, jotka aiemmin ovat olleet vain apteekista saatavissa, kauppoihin, ja näin vaikeuttaa edelleenkin pienituloisten ihmisten mahdollisuuksia selviytyä. Me tiedämme sen, että korvauksia ei saada toimeentulotukeen lasketuksi, jos esimerkiksi ummetuslääkkeet tai muut ovat saatavilla myöskin ruokakaupoista. Jotenkin ihmettelen, miten juuri tämä oikeistohallitus tekee jälleen toimenpiteitä, joissa yrittämisen mahdollisuuksia vaikeutetaan monelta apteekkarilta. Sillä on vaikutusta varmasti myös ihmisten ostoskäyttäytymiseen. Ennen kaikkea mietin, kuten useat asiantuntijat arvioivat, ettei näillä hallituksen esittämillä leikkauksilla lopulta tulisi odotettuja säästöjä julkiseen talouteen, vaan kustannukset siirtyisivät muualle terveydenhuoltoon, joka jo tällä hetkellä on hyvin kuormittunut. Lisäksi on painokkaasti huomioitava, että esitys on edelleen mahdollisesti perustuslain vastainen. Kysymykseni kuuluu: miksi ihmeessä tälle asialle ei otettu lisäaikaa? Olisi irrotettu tämä budjettiesityksistä, tehty tämä niin kuin hyvään lainsäädäntöön kuuluu, käytetty perustuslakivaliokunnassa ja tehty korjaukset sen mukaisesti, ettei tässä asiassa olisi kyseenalaistamista.

Herra puhemies! 40 miljoonaa euroa omalääkärimallin kehittämiseen on hyvä asia, mutta ymmärrättekö mittakaavan, jota olette tässä esittämässä? Meillä Etelä-Karjalan hyvinvointialueella tällä hetkellä teidän pakottamananne tehdään 37 miljoonan euron säästötoimenpiteitä, minkä johdosta sadat ihmiset tulevat menettämään työpaikkansa. Tulee mittavat massairtisanomiset. Te ette ole antaneet meille lisärahoitusta. Te kerrotte, kuinka hyvin menee, miten hoitoon päästään nopeammin. Vieläkö se hymy on yhtä herkässä ja ryhti yhtä suorassa joulukuun puolivälin jälkeen, kun sen toivotun raportin jälkeen te rupeatte toimintaan mutta ne ihmiset on irtisanottu?

Arvoisa rouva puhemies! Myös minä aloitan oman puheenvuoroni kiittämällä kansalaisia tästä tärkeästä kansalaisaloitteesta. On todella hyvä, että kansalaiset reagoivat hallituksen tunteettomaan ja järjenvastaiseen lainsäädäntöön ja vaativat muutosta aivan oikein pyrkimällä vaikuttamaan lainsäädäntöön suoraan kansalaisaloitteen keinoin — sitä vartenhan tämä kansalaisaloitejärjestelmä on aikanaan laadittukin. Työnteon ja aktiivisuuden tulisi aina olla taloudellisesti kannattavaa. Hallitus selitti suojaosan poistamisen työttömyyspäivärahasta ja asumistuesta olevan työntekoon kannustavaa, ja tämänkin sosiaalituen leikkauksen piti olla työllisyystoimi. No, mehän varoitettiin oppositiosta hallitusta tästä virheestä, että tulee tapahtumaan juuri päinvastoin. Varoituksia ei haluttu silloinkaan kuulla, vaan silloinkin mainostoimiston keksimän hokeman mukaisesti toivottiin, että käy kuin ideologisesti vahvasti uskottiin. No, eihän niin tietenkään toivotulla tavalla sitten käynyt, vaan suojaosien poistaminen on tehnyt osa-aikatyön ja keikkatyön tekemisestä taloudellisesti tappiollista tai kannattamatonta. Hallitus tulikin tehneeksi lain, joka lisäsi työttömyyttä ja leikkaa ihmisten toimeentuloa ja siten ostovoimaa ja luottamusta tulevaisuuteen. Miksi esitys ei toimi hallituksen toivomalla tavalla? Suojaosan poistaminen tarkoittaa, että jokainen osa-aikatyössä ansaittu euro vähentää puolet sekä työttömyysturvasta että asumistuesta. Eihän tässä ole mitään järkeä. Hallitus on tehnyt lisäksi rajuja leikkauksia yleiseen asumistukeen ja heikentänyt näin arjen toimeentuloa lähes 400 000 kotitaloudessa. Hallituksen toimet ovat yhdessä muiden sosiaaliturvaan tehtyjen leikkausten kanssa lisänneet pienituloisuutta etenkin lapsiperheissä ja ei-työllisissä perheissä tai henkilöissä. Suojaosien poistaminen osuu vielä erityisesti naisiin, jotka työskentelevät matalapalkka-aloilla. Suojaosan palauttaminen on yksiselitteisesti järkevää, ja se tulisi tehdä. Suojaosan olemassa oleminen kannustaa työntekoon ja aktiivisuuteen, lisää kulutusta ja ostovoimaa, ja työtuloista maksetaan myös veroja, mikä luonnollisesti on valtiolle järkevää. Osa-aikatyöstä työllistyy myös takuulla helpommin. Suojaosan poisto heikentää monien tuensaajien tilannetta etenkin vammaisilla ihmisillä tai työkyvyttömillä työttömillä, jotka ovat voineet tehdä toimintakykynsä rajoissa vähäisiä tuntimääriä töitä. Hallituksen usko omaan ideologiaansa näyttäytyy nyt epäonnistuneina tuloksina. Järkevä hallitus korjaisi virheensä. Tuen kansalaisaloitteen esitystä, ja edellytän, että eduskunta käsittelee aloitteen sen ansaitsemalla arvokkuudella ja korjaisi selkeästi epäonnistuneen lakinsa. Aiemmin edustaja Satonen puolusti lakiaan tässä salissa tilastoilla. Tosiasia näkyy kuitenkin karulla tavalla tilastoissa. Piti tulla satatuhatta uutta työllistä — tulikin päinvastoin saman verran työttömiä. Tavoite on ollut oikea, sen sijaan keinot vääriä. Hallitus on uskonut keppikeinoihin ikään kuin luokitellen osatyökykyiset tai työttömät laiskoiksi ja uskoen, että heitä rankaisemalla työllisyys parantuisi. Olisiko sen sijaan porkkanalla saatu parempi lopputulema? Olisiko suojaosaa pitänyt poistamisen sijaan nostaa? SDP:n mielestä suojaosan poistaminen oli typerää ja tämä virhe tulee pikaisesti korjata.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lainsäädäntö on kyllä taas hyvä esimerkki hölmöläisten peiton jatkamisesta. Nettokustannukseltaan tämä harjoitus tulee kalliimmaksi kuin se, että hallitus ottaisi rehellisesti velkaa. Eli hallitus ottaa veronmaksajille noin 40 miljoonan vuotuisen ja lähes ikuisen lisäkustannuksen siitä, että se esittää velkasuhteen pysähtyneen juuri vaalivuoden kohdalla. Osaan jo valmiiksi käsikirjoituksenkin, kuinka tätä suomalaisille kalliiksi käyvää näytelmää tullaan tulevaisuudessa selittämään. Menisikö se jotenkin seuraavasti: ”Hallituskauden pitkäjänteinen ja määrätietoinen työ velkasuhteen pysäyttämiseksi näkyy nyt vihdoinkin tuloksina: velkasuhteen pysähtymisenä ja niin poispäin.” Tosin nähtäväksi jää, pysähtyykö velkasuhde toivotulla tavalla, sillä valtiovarainministeriö itse arvioi, että tällä kalliilla teatterilla saataisiin velkasuhteen kasvu pysähtymään yhdeksi vuodeksi todennäköisesti vain 50-prosenttisesti. Täytyy kyllä ihmetellä, miksi tähän on lähdetty, sillä tämä on kyllä kaikkea muuta kuin järkevää tai vastuullista valtiontalouden hoitoa.

Arvoisa rouva puhemies! Sivistyneen valtion mittarina voidaan pitää sitä, kuinka se pitää huolta heikoimmistaan: lapsista, vammaisista, vanhuksista ja sairaista. [Petri Huru: Sitä hallitus tekee!] Ennen vaaleja te, pääministeri Orpo, lupasitte, että hoitajia ei irtisanota. Nyt tilanne on päällä, ja hyvinvointialueilla irtisanotaan tuhansia hoitajia vielä tämän vuoden loppuun mennessä. [Juho Eerola: Ketkäs niitä hyvinvointialueita johtaa?] Teillä on se hätäjarru, millä te voitte katkaista tämän hätätilan, joka sotekriisissä tällä hetkellä on. Aiotteko te toimia hallituksenne kanssa lupauksenne mukaisesti? [Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! Ministeri Purra taisi sen pihvin tuossa jokunen puheenvuoro sitten sanoakin, että teidän mielestänne alueita on liikaa. Siihenkö tässä nyt pyritään, että alueita kurjistetaan, arviointimenettelyihin pakotetaan ja sitten sen myötä voidaan yhdistää? Toivottavasti näin ei ole. Kiitän niitä hallituspuolueiden ulostuloja, joissa on todettu, että tässä rahoitusmallissa ja alueilla on nyt hätä. Sitä me tarvitsemme. Oli kuka tahansa tehnyt rahoitusmallin, mutta me kuulemme ihmisten ja alueiden huolen, niiden ihmisten, joita uhkaa irtisanominen, huolen työpaikastaan ja niiden kaikkien ihmisten huolen siitä, minkälaiset palvelut heillä jatkossa on, ja siihen hätään täytyy vastata. Meillä on perustuslaki sitä varten, että te hallituksessa vastuussa olevat huolehditte rahoituksesta ja ihmisten palveluista sen myötä. Voisitteko nyt viheltää pelin tässä kohtaa poikki, kuten hyvinvointialueet ovat esittäneet, etteivät alueet joudu tekemään nyt kokonaisuuden ja palveluiden kehittämisen kannalta haitallisia irtisanomisia, jotka tulevat tuomaan [Puhemies koputtaa] lisäkustannuksia tulevaisuudessa?

Herra puhemies! Minäkin aloitan kiitoksilla menneestä, mutta lupaan johdattaa myös vuoteen 2026: Kiitän siitä, että tämän vuoden aikana tuli kiinteistökauppojen kielto hyökkäyssotaa käyvien kansalaisten osalta. Mutta kuten silloin käsittelyssä totesimme, asunto-osake- ja kiinteistöosakeyhtiöt eivät kaupan rajoitusten piiriin kuulu. Huoleni vahvistui, kun yritin olla yhteydessä viranomaisiin, joilla olisi koottu tieto siitä, minkä verran meillä on venäläisten omistuksessa olevia osakehuoneistoja tai kiinteistöosakeyhtiöitä, ja totesin, että meillä ei olekaan viranomaisia, joilla olisi koottu tieto. He kaikki olettivat, että jollain muulla aina olisi, ja pallottelivat sitä. Tämä oli vähän kuin paluu vuoteen 2000, ja sen vuoksi mielestäni nyt on kiire koota viranomaistaho, joka tätä tietoa kerää, ja kysyn: kun meillä on myöskin laki yritysostojen valvonnasta, [Puhemies koputtaa] niin onko valmisteilla myöskin osakekiinteistöihin, tai osake..., osakekiinteistöihin rajoituksia? — Pahoittelen, että jokeltelen tässä sanoissani.

Herra puhemies! Ministeri Ikonen, puhuitte henkilöstön riittävyyden tärkeydestä — aivan oikein — mutta tosiasiassa, ministeri Ikonen, te pakotatte alueita irtisanomisiin, [Krista Kiuru: Näin se on!] satojen ihmisten irtisanomisiin. Diagnoositietopohjainen rahoitusjärjestelmä on epäoikeudenmukainen, ja mielestäni se rikkoo uudistuksen alkuperäistä yhdenvertaisuuteen perustuvaa tarkoitusta. Mielestäni se rikkoo jopa perustuslain yhdenvertaisuutta. Etelä-Karjalan hyvinvointialue on selkeä häviäjä tässä tietopohjaisessa rahoituksessa, ja olemme teitä ahkerasti lähestyneet tämän asian tiimoilta. Kysyisinkin tässä, että miten te näette: Onko perustuslaillinen yhdenvertaisuus vaarassa, kun te edellytätte näitä mittavia yt:itä ja sen myötä tulevia irtisanomisia? Ja onko teillä valmistelussa oikeudenmukaisempi demografinen malli, joka olisi vähemmän altis virheille ja tasapuolisempi alueita kohtaan?

Arvoisa rouva puhemies! Myös minä yhdyn kiitoksiin. Koen, että aita itärajalla on hallituksen yksi ainoita konkreettisia toimenpiteitä, mitä sympatiasta itärajaa kohtaan on tämän hallituskauden aikana tullut, mutta ei se meidän elinvoimaan valtavasti vaikuta. Mutta sitten tästä sisäisestä turvallisuudesta, mikä on hallituksen yksi prioriteetti ja aivan hyvä niin. Menen nyt tähän poliisien määrän kasvattamiseen. Hyvä myöskin niin, että poliiseja varmasti lisää saadaan, mutta välillä tuntuu, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Meillä oli tuossa kaksi tuntia soteministerien hallinnonalan keskusteluja. Siellä monissa hallituspuolueiden puheenvuoroissa vähäteltiin lapsiperheköyhyyttä ja eriarvoisuutta, ja kuitenkin poliisi itse on ottanut tämän tällaisena uutena, lisääntyvänä ilmiönä, omana haasteenaan toimintaympäristössään esille: juuri eriarvoisuuden kasvun, joka aiheuttaa lisää mielenterveysongelmia ja poliisitehtäviä ja jopa tämmöisen ilmiön oman käden oikeuden käyttämisen kasvamisesta. [Puhemies koputtaa] Tunnistaako hallitus tämän eriarvoistumispolitiikan, miten se johtaa myöskin sisäisen turvallisuuden ongelmiin? Vähän tähän edelliseen Kontulan puheenvuoroon: olemmeko sellaisessa kierteessä, [Puhemies: Aika!] että sitten tarvitaan lisää kovaa toimintaa ja poliiseja?

Herra puhemies! Ministeri Juuso, olen varma, että te asioihin perehtyneenä tunnette hyvinvointialueiden rahoituksen epäoikeudenmukaisuuden. Tiedätte varmasti, että diagnoositietopohja on epävakaa. Otan tässä perustuslaillisen kysymyksen ensimmäiseksi, koska koen, että esimerkiksi Etelä-Karjala ja Etelä-Savo ovat väestömäärältään ja rakenteeltaan kovin samanlaisia, mutta silti Etelä-Savo saa tuhat euroa per asukas enemmän rahoitusta kuin Etelä-Karjala. Kysyn: onko tämä perustuslaillisesti kestävää? Toiseksi kysyn: Oletteko valmistelemassa demografiseen rahoitukseen siirtymistä, joka huomioi väestön rakenteen ja määrän tasaisesti eikä johda tällaisiin vaikeisiin epäoikeudenmukaisuuksiin, joissa esimerkiksi vahingossa virheelliset kirjaustavat johtavat rahoituksen epäoikeudenmukaisuuteen? Nyt te pakotatte esimerkiksi Ekhvan mittaviin yt:ihin, koska lisärahoitusta ei ilmeisesti olla saamassa. Näen tämän maakunnan lyömisenä ja myös sisäisen turvallisuuden uhkana.