Jussi Halla-aho

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Ulkoasiainvaliokunta käsitteli turvallisuusympäristömme olemusta ja siinä tapahtuneita muutoksia sekä sotilaallisen liittoutumisen ja liittoutumattomuuden kysymyksiä jo 17. toukokuuta 22 antamassaan mietinnössä. Kyseinen mietintö kattoi yhtäältä turvallisuusympäristön muutosta käsitellen valtioneuvoston ajankohtaisselonteon ja toisaalta Suomen liittymistä Pohjois-Atlantin liittoon käsitelleen selonteon. Valiokunta yhtyi toukokuisessa mietinnössään valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan Suomi hakee Naton jäsenyyttä, ja täysistunto hyväksyi mietinnön mukaisen kannanoton äänin 188 puolesta — 8 vastaan. Arvoisa puhemies! Koska ulkoasiainvaliokunta kuuli asiantuntijoita laajasti viime vuoden keväällä ja koska itse asiasta eli Nato-jäsenyyden hakemisesta ja jäseneksi liittymisestä vallitsee eduskunnassa laaja yhteisymmärrys, nyt käsittelyssä oleva mietintö on historiallisuudestaan huolimatta varsin suppea, toteava ja epädramaattinen. Sisältöä enemmän huomiota on saanut mietinnön käsittelyaikataulu, johon palaan tämän esittelypuheenvuoron lopuksi. Vaikka Natoon liittyminen on Suomen merkittävin ulko- ja turvallisuuspoliittinen ratkaisu Euroopan unioniin liittymisen jälkeen ja vaikka sillä on kauaskantoisia vaikutuksia Suomen asemaan, perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että Nato-sopimuksen hyväksyminen ja voimaan saattaminen voidaan hyväksyä eduskunnassa äänten enemmistöllä. Tämä kanta perustuu siihen, että Naton päätöksenteko perustuu jäsenmaiden yksimielisyydelle ja jokainen jäsenvaltio ratkaisee itse sen, miten ja missä järjestyksessä se tekee Naton tasolla käsiteltäviä päätöksiä. Toisaalta Suomelle jää edelleen oma kansallinen päätösvalta ratkaista, mihin toimenpiteisiin maamme ryhtyy yhteisen puolustuksen aktivoinnin osalta 5 artiklan tilanteessa. Nato-jäsenyys ei siis merkitse sellaista täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa kansainväliselle järjestölle, joka perustuslain mukaan edellyttäisi kahden kolmasosan määräenemmistöä. Nato-jäsenyyden merkittävin vaikutus Suomelle on se, että Suomi tulee osaksi Naton yhteistä puolustusta ja pääsee 5 artiklan mukaisten turvatakuiden piiriin. Jäsenyydellä on huomattava ennaltaehkäisevä vaikutus. [Ben Zyskowicz: Se on sen tärkein vaikutus!] Valiokunta korostaa, että Nato-jäsenyys ei muuta EU:n asemaa Suomen keskeisimpänä ulkopoliittisena vaikutuskanavana. Natoon kuuluminen kaventaa väistämättä Suomen ulkopoliittista liikkumavaraa, mutta valiokunta pitää tärkeänä, että jatkamme jäsenenäkin aktiivista ja ennakoivaa diplomatiaa sekä globaalia vakautta edistävää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Naton tehtävien toteuttamiseen kuuluvat puolustussuunnitteluprosessi, operatiivinen suunnittelu, rauhanajan yhteisen puolustuksen tehtävät sekä Naton nopean toiminnan joukot. Puolustussuunnitteluprosessi on Suomen osalta käynnistetty jo tarkkailijajäsenyyden aikana. Naton jäsenenä Suomen tulee kyetä osoittamaan joukkoja liittokunnan kaikkeen toimintaan mukaan lukien yhteistyö terrorismin torjumiseksi. Suomelle asetetaan muiden jäsenmaiden tapaan suorituskykytavoitteet. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että yleisestä konsensusperiaatteesta poiketen yksittäisen jäsenmaan suorituskykytavoitteet voidaan hyväksyä ilman kyseisen jäsenmaan hyväksyntää, toisin sanoen periaatteella konsensus miinus yksi. Velvoitteiden merkitystä Suomen eri puolustushaaroille on tarkemmin kuvattu puolustusvaliokunnan lausunnossa. Ulkoasiainvaliokunta korostaa mietinnössään valtioneuvoston vastuuta eduskunnan tiedonsaannista ja osallistumismahdollisuuksien turvaamisesta. Tiedonsaantioikeuteen ei vaikuta se, että valiokunnan tarvitsemat tiedot olisivat salassa pidettäviä. Käytännössä tiedonsaanti ja vaikutusmahdollisuus toteutuvat ministereiden etukäteis- ja jälkikäteiskuulemisilla valiokunnissa noudattaen vastaavia periaatteita kuin keskeisistä EU:n ministerikokouksista tiedotettaessa. Valiokunta toteaa, että eduskunnan luottamuksen varassa toimivan valtioneuvoston selvityksenantovelvollisuus ulottuu myös presidentin ulkopoliittiseen toimintaan mukaan lukien Nato-asiat. Ulkoasiainvaliokunnan tiedonsaantia presidentin toiminnasta täydentävät valiokunnan säännölliset, luonteeltaan epäviralliset tapaamiset tasavallan presidentin kanssa. Suomi täyttää tällä hetkellä Naton suosituksen koskien sekä puolustusmäärärahojen osuutta bruttokansantuotteesta että määrärahojen kohdistumista. Valiokunta pitää tärkeänä, että jäsenyyden myötä puolustusmenoiksi katsotaan myös rajavalvonnan kulut sekä sotilas- ja siviilieläkkeet ja että niissä huomioidaan Suomen asevelvollisuusjärjestelmä. Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan mietintö on yksimielinen. Tämä yksimielisyys on keskustelujen ja kompromissien tulosta, koska erinäisistä nyansseista ja painotuksista on puolueiden ja edustajien välillä näkemyseroja. Haluankin kiittää kaikkia ulkoasiainvaliokunnan jäseniä siitä, että yksimielisyyden arvo tunnustettiin ja kompromisseihin oltiin valmiita. [Kokoomuksen ryhmästä: Kyllä, kyllä!] Kukaan ei saanut mietintöön kaikkea haluamaansa, mutta kaikki saivat jotakin, ja näitä itselleen tärkeitä aspekteja ryhmät varmasti nostavat keskustelussa esiin. Valiokunnassa, eduskunnassa ja julkisuudessa laajemminkin on talven aikana käyty vilkasta keskustelua siitä, tulisiko eduskunnan käsitellä tämä mietintö jo ennen vaalitaukoa vaiko vasta sitten, kun Suomen jäsenyys on ratifioitu kaikissa nykyisissä jäsenmaissa. Mitään itsestäänselvästi oikeaa tai loogista vastausta tähän kysymykseen ei ole. Kummallekin toimintatavalle olisi löydettävissä perusteita ja myös esimerkkitapauksia muista Naton jäsenmaista. Oli kuitenkin merkkejä siitä, että vaikka Natoon liittymisestä sinänsä vallitsi yhteinen näkemys, aikataulukysymys alkoi näyttää politisoitumisen merkkejä. Nopeammasta ja hitaammasta menettelystä alettiin käyttää sellaisia latautuneita sanoja kuin ”hätäily” tai ”vitkuttelu”. Oma näkemykseni oli, että jakolinjojen muodostuminen ja toista mieltä olevien motiiveilla spekulointi vaalien aikana asiallisesti ottaen toissijaisesta kysymyksestä ei olisi ollut maan etu ja että asia on parempi hoitaa pois päiväjärjestyksestä, kun siihen ei varsinaista estettäkään ole. Kiitän ulkoasiainvaliokuntaa siitä, että myös aikataulun osalta pystyttiin saavuttamaan yhteinen näkemys. [Timo Heinonen: Hyvä!] Arvoisa puhemies! Mietinnössä esiin nostettuja seikkoja korostaen ulkoasiainvaliokunta puoltaa hallituksen esityksen lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina sekä ponsiehdotusta siten täydennettynä, että se kattaa Suomen ja Ruotsin liittymispöytäkirjat. — Kiitoksia.

Arvoisa herra puhemies, arvoisa ulkoministeri ja hyvät kansanedustajat! Ulkoasiainvaliokunta käsitteli valtioneuvoston selonteon Suomen osallistumisesta Ukrainaa tukevaan EU:n sotilaalliseen EUMAM-avustusoperaatioon. Puolustusvaliokunta antoi lisäksi selonteosta lausunnon. Ulkoasiainvaliokunta piti yksimielisesti Suomen osallistumista tähän operaatioon perusteltuna. EUMAM-operaatiolla EU vastaa Ukrainan pyyntöön saada apua asevoimiensa kouluttamiseksi. Operaation tarjoamalla koulutuksella vastataan Ukrainan asevoimien kriittisiin tarpeisiin. Tavoitteena on lisätä Ukrainan asevoimien sotilaallista kyvykkyyttä ja siten tukea Ukrainaa suvereniteettinsa ja alueellisen koskemattomuutensa puolustamisessa sekä siviiliväestönsä suojelemisessa. Valiokunta piti mietinnössään keskeisen tärkeänä, että EU jatkaa päättäväistä tukeaan Ukrainalle auttaakseen sitä käyttämään sille kuuluvaa oikeutta puolustautua Venäjän hyökkäystä vastaan ja puolustamaan alueellista koskemattomuuttaan ja suvereniteettiaan. Valiokunta korosti lisäksi, että Suomen tulee yhtä lailla sekä kahdenvälisesti että osana EU:ta jatkaa laaja-alaista tukeaan Ukrainalle, mukaan lukien puolustusmateriaalituki. Sotilaallisen, humanitaarisen ja muun tuen jatkaminen Ukrainalle on välttämätöntä Ukrainan suvereniteetin turvaamiseksi. Valiokunta on kuluneen vuoden aikana käsitellyt ja tukenut Ukrainalle annettuja puolustustarvikepaketteja. Valiokunta piti hyvinä saamiaan tietoja siitä, että EUMAM-operaatiossa annettavan koulutuksen osana Suomi valmistautuu luovuttamaan koulutettaville ukrainalaisille henkilökohtaista ja joukkokohtaista materiaalia sekä asemateriaalia. Materiaalin luovutuksista tehdään aiempien Ukrainalle annettujen puolustusmateriaalipakettien kaltaiset erilliset päätökset. Arvoisa herra puhemies! Käsitellessään tätä selontekoa valiokunta käsitteli myös niitä laajempia seurauksia, joita Venäjän noin vuosi sitten käynnistämällä täysimittaisella hyökkäyksellä Ukrainaan on ollut. Venäjän hyökkäyssota rikkoo räikeästi kansainvälistä oikeutta. Tämä on johtanut valtavaan humanitaariseen kriisiin. Venäjän hyökkäyssodan vuoksi yli 14 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa ja noin 18 miljoonaa ihmistä tarvitsee humanitaarista apua. Kuten valiokunta muistuttaa mietinnössään, on myös tärkeää, että Suomi osana kansainvälistä yhteisöä osallistuu toimiin Venäjän ja sen edustajien saattamiseksi vastuuseen laittoman hyökkäyssodan aloittamisesta sekä sen vaikutuksista ja seurauksista. Arvoisa puhemies! Valiokunta piti tätä selontekoa käsitellessään hyvin tärkeänä sitä, että Suomi on mukana EUMAM-operaatiossa. Operaatioon osallistuu 24 jäsenmaata. Osallistumista voidaan pitää merkittävänä Suomen ja EU:n tuen osoituksena Ukrainalle ja sen asevoimille. Valiokunta näki myös puolustusvaliokunnan tavoin, että Suomen rooli kouluttamisessa voi olla hyvinkin merkittävä. Ukrainassa koulutetaan erityisesti asevelvollisia, ja Suomen asevelvollisuusjärjestelmän kautta saavutettu osaamispohja antaa koulutustehtäviin osallistuvalle kantahenkilökunnalle ja reserviläisille erinomaiset valmiudet tehokkaaseen koulutukseen. Kuten aluksi totesin, ulkoasiainvaliokunta oli asiassa yksimielinen, niin kuin muissakin Ukrainan tukemiseen liittyvissä asioissa. — Kiitoksia, arvoisa puhemies.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Tähän itse substanssiin minulla ei ole kovin paljon lisättävää, mutta haluan kiittää ministeri Blomqvistiä ja arvoisia kansanedustajakollegoita hyvästä ja mielenkiintoisesta keskustelusta, joka etenkin loppua kohti ehkä jopa rönsysi sellaisiin kysymyksiin, jotka eivät suoranaisesti tähän rajaestetematiikkaan liity. Tämä rajaestekysymys ei ollut itselleni ennen mietinnön laatimista ja siihen liittyviä kuulemisia kovinkaan tuttu, mutta nyt kun tiedän, että rajaesteitä on ahkeralla keskustelulla ja työryhmillä pyritty poistamaan seitsemänkymmentä vuotta ja niiden määrä tuntuu vain lisääntyvän, niin voinemme suhtautua optimistisesti siihen, että myös seuraavat sukupolvet saavat pohtia näitä kysymyksiä, ehkä jopa seitsemänkymmenen vuoden kuluttua. — Kiitoksia paljon.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Ulkoasiainvaliokunta sai 26. tammikuuta valmiiksi mietintönsä valtioneuvoston selonteosta koskien pohjoismaisia rajaesteitä. Mietintö on yksimielinen. Muut valiokunnat eivät käsitelleet selontekoa. Valtioneuvoston selonteko esitteli hallituskauden aikana tehtyä rajaestetyötä. Edellinen selonteko samasta asiasta annettiin yli kymmenen vuotta sitten, ja sen jälkeen rajaestetyö on kehittynyt merkittävästi. Käsitellessään tätä selontekoa ulkoasiainvaliokunta keskittyi pitkälti rajaestetyön poliittiseen merkitykseen, rajaestetyön kehittymiseen sekä pohjoismaisen yhteistyön kehittymiseen ylipäätään. Valiokunnan yleisenä arviona oli, että selonteko esittelee rajaestetyön kokonaisuutta ansiokkaasti. Valiokunta piti myös selonteon mukanaan tuomaa huomiota rajaestetyölle tarpeellisena. Arvoisa puhemies! Viime vuodet ovat korostaneet pohjoismaisen yhteistyön merkitystä. Koronapandemia teki rajaesteyhteistyön merkittävyyden tunnetuksi suurelle yleisölle, ja luottamus pohjoismaiseen yhteistyöhön ja liikkuvuuteen raja-alueilla koki kolauksen pandemia-ajan rajahäiriöiden myötä. Valiokunta painottaakin, että tämän luottamuksen rakentaminen uudelleen on keskeinen osa rajaestetyötä. Pohjoismaiden turvallisuusympäristön rajun muutoksen myötä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen yhteistyö Pohjoismaiden kesken on tiivistynyt voimakkaasti. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien toteuduttua kaikki Pohjoismaat ovat Naton jäseniä, mikä luo uutta syvyyttä pohjoismaiselle yhteistyölle ja sen kehittämiselle. Arvoisa puhemies! Rajaestetyössä rajaesteillä tarkoitetaan sellaisia lakeja, julkisia sääntöjä tai käytäntöjä, jotka estävät yksilöiden vapaata liikkumista tai yritysten mahdollisuuksia toimia yli rajojen Pohjoismaissa. Osa rajaesteistä voidaan ratkaista kansallisin toimin, mutta osa vaatii yhteispohjoismaista koordinaatiota. Valiokunta sai asiantuntijakuulemisessaan selvityksen siitä, että rajaesteet Pohjoismaiden välillä ovat lisääntyneet. Aiemmin mainitut korona-ajan rajasulut vaikeuttivat liikkuvuutta. Ne olivat pitkälti tilapäisiä häiriöitä, joista on sittemmin päästy eroon. Valiokunta piti kuitenkin tärkeänä sitä, että tuleviin poikkeustilanteisiin varaudutaan ja koronapandemian luomista haasteista otetaan oppia tulevaisuuden varalle. Asiantuntijoiden arvion mukaan myös pysyvämmät rajaesteet ovat kuitenkin lisääntyneet. Tämä selittyy esimerkiksi palveluiden digitalisoitumisella. Kansallisesti palvelut ovat monin osin helpottuneet digitalisoinnin myötä, mutta samalla kehitys on luonut uusia rajaesteitä valtioiden rajojen välille. Myös tietoturvavaatimukset ovat luoneet uusia rajaesteitä, ja lisäksi rajaesteitä on syntynyt alati kehittyvän ja yksityiskohtaisemman lainsäädännön myötä. Valiokunta korostikin mietinnössään, että olemassa olevien rajaesteiden purkamisen ohella on tärkeää ennaltaehkäistä uusien syntymistä uusia lakeja säädettäessä. Selonteko huomioi valiokunnan mielestä hyvin sen, että mikäli rajaesteitä ei huomioida lainsäädäntötyössä, syntyy uusia esteitä jatkuvasti lainsäädännön uudistamisen myötä. Lisäksi pitäisi varmistaa etupainotteisesti, että EU-direktiivien kansallinen implementointi toteutetaan sillä tavalla, ettei siitä synny rajaesteitä Pohjoismaiden välillä. Arvoisa puhemies! Valiokunta painottaa mietinnössään, että vapaa liikkuvuus on ollut pohjoismaisen yhteistyön keskiössä jo virallisen yhteistyön alusta asti. Se on keskeisessä asemassa Pohjolan avoimuuden ja yhteenkuuluvuuden kannalta sekä Pohjoismaiden neuvoston työskentelyssä. Rajaesteyhteistyö on merkittävässä asemassa vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi ja edistämiseksi. Valiokunta sai selvityksen rajaesteneuvoston työstä ja pitää sitä keskeisenä rajaesteiden purkamisessa. Vielä on työtä sen saavuttamiseksi, että yhteispohjoismainen visio Pohjolasta maailman kestävimpänä ja integroituneimpana alueena vuoteen 2030 mennessä toteutuu. — Kiitoksia, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Saatavuusharkinta, jonka tosiasiallista romuttamista kaikki puolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta tuntuvat vaativan, ei estä osaajien maahantuloa. Sillä pyritään suojelemaan suomalaista työntekijää, suomalaisia työmarkkinoita ja suomalaista veronmaksajaa. Ongelma on se, että jos henkilö ei tule toimeen palkallaan, sitä pitää täydentää sosiaaliturvalla. Osa yritysten palkkakustannuksista sälytetään siis veronmaksajan maksettavaksi. Tietysti jotkut haluavat halpoja työntekijöitä, jotka eivät tunne oikeuksiaan, mutta meidän tehtävämme kai on puolustaa Suomen ja suomalaisten kokonaisetua ja julkista taloutta. Tämä ei ole pelottelua, arvoisa puhemies. Ruotsi vapautti reilu vuosikymmen sitten halpatyövoiman maahantulon. Tämä johti katastrofiin, ja tänä päivänä kaikki puolueet Ruotsissa pitävät silloista ratkaisua virheenä. Muun muassa työpaikkojen myymisestä lähtömaissa ja lumetyöpaikoista on tullut normaalikäytäntö. Onko todella välttämätöntä, että toistamme kaikki Ruotsin virheet sen sijaan, että yrittäisimme oppia niistä?

Arvoisa puhemies! Koulujen, asuin-alueiden ja koko yhteiskunnan eriytyminen huonon maahanmuuton seurauksena ei ole uusi ilmiö, vaikka kaikki teeskentelevät yllättynyttä aina, kun asiaa koskevia raportteja poik- keuksellisesti pääsee julkisuuteen. Ilmiö on tuttu muista maista. Se on ollut meilläkin nähtävissä vuosikymmenten ajan. Tilanne on pahentunut kaiken aikaa, ja sen syyt ovat hyvin helposti ymmärrettäviä. Ongelmaa pyritään lakaisemaan maton alle, koska sen ratkaisemiseen ei ole muita vaikuttavia keinoja kuin haitallisen maahanmuuton vaikeuttaminen ja vähentäminen, ja se taas ei maahanmuuttohurmoksessa eläville puolueille käy. Mieluummin uhrataan koulut ja niiden oppilaat. Kysyisin hallitukselta: Miksi oppimiserot kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden välillä ovat Suomessa OECD-maiden suurimmat? Ja uskotteko, että tilanne paranee, kun maahanmuuttajien määrä kasvaa?

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta oli yksimielinen siitä, että toimiva edustustoverkko on tarpeellinen työkalu Suomen ja suomalaisten etujen edistämiseksi ja että sen merkitys on kasvanut kansainvälisen toimintaympäristön muututtua entistä epävakaammaksi. Toimiva edustustoverkko ei tarkoita ainoastaan läsnäoloa mahdollisimman monessa paikassa vaan myös sitä, että yksittäisissä edustustoissa on riittävä henkilöstö ja että niissä pystytään huolehtimaan henkilökunnan turvallisuudesta ja tietoturvatarpeista. Valiokunta esitti budjettilausunnossaan huolensa myös fyysisten toimitilojen korjausvelasta, joka on kasvanut pandemian aikana. Leijonanosa, noin 65 prosenttia, pääluokkaan esitetyistä määrärahoista osoitetaan kehitysyhteistyömenoihin. Tältä osin valiokunnan lausunto ei ole yksimielinen, vaan siihen sisältyy perussuomalaisten jättämä eriävä mielipide, jossa kyseenalaistetaan nykymuotoisen kehitysavun toimivuus ja mielekkyys. Yhteinen näkemys sen sijaan on, että Venäjän valloitus- ja hävityssota Ukrainassa lisää merkittävästi humanitaarisen avun tarvetta. Ensi vuonna Suomi osoittaa Ukrainalle lisätukea kehitysyhteistyömäärärahoista noin 30 miljoonaa euroa osin lisämäärärahan turvin. Tämän jälkeen rahoitus hoidetaan nykymäärärahojen turvin tekemällä uudelleenkohdennuksia Ukrainaan. Arvoisa puhemies! Valiokunnassa on esitetty jonkin verran huolia siitä, vaikuttaako Ukrainalle annettava apu muuhun kehitysyhteistyöhön. Mielestäni on selvää, että kehitysyhteistyön painotukset ja kohdennukset elävät maailmantilanteen mukaan eikä kokonaissumma voi jatkuvasti kasvaa, vaan jostakin on vähennettävä, jos jonnekin muualle lisätään. Ukrainan auttaminen sekä sodassa että jälleenrakennuksessa on paitsi moraalinen velvollisuutemme myös omien välittömien intressiemme mukaista. Arvoisa puhemies! Haluan tässäkin yhteydessä korostaa, että on välttämätöntä etsiä keinoja, joilla Venäjän jäädytettyjä varoja voidaan takavarikoida ja käyttää Ukrainan auttamiseen ja jälleenrakentamiseen. Tämä asia on noussut jatkuvasti esille valiokunnan tapaamisissa ulko- ja pääministerin kanssa, ja toivomme, että tätä asiaa pidetään väsymättä esillä kaikissa kansainvälisissä yhteistyöformaateissa. — Kiitoksia.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Muistaakseni aivan ensimmäisessä puheenvuorossaan vihreiden kansanedustaja Hopsu esitti positiivisia huomioita Ruotsin uuden hallituksen ohjelmasta, jota myös yhteistyökumppanimme ruotsidemokraatit ovat olleet laatimassa. Edustaja Hopsu totesi, että siinä olisi meille paljon opittavaa, ja olen tästä täysin samaa mieltä. Ruotsin uusi hallitus on muun muassa laskemassa Ruotsin pakolaiskiintiön alle kuudesosaan aiemmasta, noin 6 500:sta alle tuhanteen. Eli Suomea kaksi kertaa suuremmalla maalla on Suomea pienempi pakolaiskiintiö, ja toden totta tässä on meillä paljon oppimista. Samoin meillä on paljon oppimista siinä, että Ruotsi on päättänyt irrottautua tällaisesta bruttokansantuotteeseen sidotusta kehitysapurahoituksesta. Ihmettelen vähän sitä ajattelua, kun Hopsu sanoi, että hän ei kannata tätä kehitysavun ehdollistamista. Me jostain syystä olemme valmiita [Puhemies koputtaa] vaatimaan esimerkiksi Unkarilta paljon enemmän aikuismaista käytöstä kuin Afrikan mailta, ja mielestäni se ehkä kertoo vähän meidän suhtautumisestamme Afrikan maissa asuviin ihmisiin.

Arvoisa puhemies! Usein puheenaiheet ja ongelmat kopioidaan sellaisenaan maailmalta meille Suomeen. Hyvä esimerkki tästä on syyllisyys ja huono omatunto köyhien maiden köyhyydestä. On syytä muistaa, että me emme ole entinen siirtomaavalta vaan entinen siirtomaa. Me emme ole kenellekään mitään velkaa, eikä suomalaisen kehityspolitiikan tule perustua maksamme velkaa ‑tyyppiseen ajatteluun. Kaiken avun, joka on suomalaisen veronmaksajan rahaa, tulee olla vastikkeellista, tavoitteellista ja vaikuttavaa ja edistää myös meidän omia intressejämme. Valitettavasti monet kehitysmaat pitävät kehitysapua niille kuuluvana saavutettuna etuna, joka ei velvoita niitä mihinkään. Hyvä esimerkki on monen Suomeltakin apua saavan maan röyhkeä tuki Venäjälle ja venäläiselle imperialismille, joka on konkreettinen uhka myös Suomelle. Suomen pitäisi ehdottomasti lopettaa tällaisten maiden rahoittaminen ja siten vahvistaa kehitysavun ohjausvaikutusta. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Vuonna 1939 silloinen Kansainliitto, eli YK:n edeltäjä, kykeni erottamaan Neuvostoliiton varsin samankaltaisessa tilanteessa. Nyt tilanne on siinä mielessä pahempi, että Venäjä on paitsi YK:n jäsen myös YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen ja pystyy estämään kaikki omaan toimintaansa kohdistuvat päätöslauselmat. Ymmärrän, että Venäjän erottaminen YK:sta tai turvallisuusneuvostosta ei ole aivan yksinkertainen prosessi, mutta tämä nykyinen tilanne on täysin kestämätön YK:n toimintakyvyn ja myös YK:n uskottavuuden kannalta. Kysyisin ulkoministeriltä: millaista keskustelua te olette havainnut kansainvälisillä foorumeilla käytävän tästä aiheesta? Toinen kysymys liittyy Ukrainan jälleenrakennukseen: Olisi tärkeää — sekä moraalisesti että muutenkin — että jälleenrakennus toteutettaisiin mahdollisimman suuressa määrin venäläisten rahalla. [Puhemies koputtaa] Kysyisin: millaista keskustelua käydään mahdollisuuksista ottaa haltuun ja realisoida venäläisten tällä hetkellä ulkomailla oleva jäädytetty omaisuus?

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Junnila totesi, lainsäädäntöä oltiin kyllä valmiita venyttämään ja tulkitsemaan luovasti silloin, kun Suomeen haluttiin tuoda kalifaattiin lähteneitä islamisteja al-Holin leiriltä. Nyt pitkälti samat virkamiehet ja samat ministerit kertovat, että Suomi ei voi toimia moraalisesti oikein eikä suojella omaa turvallisuuttaan, koska pykälät estävät sen. Kuitenkin kaikki muut Venäjän rajanaapurit tulkitsevat samoja pykäliä toisella tavalla, eikä edes komissiolla ole ollut asiaan huomauttamista. Jos Suomella ei ole uskallusta lopettaa viisumien myöntämistä ja evätä maahanpääsyä nykyisiltä viisumin haltijoilta, asiahan voitaisiin ratkaista myös käytännön toimilla, esimerkiksi sulkemalla koko Pietarin konsulaatti ja Kaakkois-Suomen raja-asema. Niiden auki pitäminen ei liene kenenkään ihmisoikeus. Huomautan, että naapurimaamme suorittaa liikekannallepanoa ja on puolustusministerin sanojen mukaan sodassa, [Puhemies koputtaa] ei Ukrainaa vaan länsimaita — siis meitä — vastaan.

Arvoisa puhemies! Maahantulokielto on tarpeellinen ja perusteltu. Se kohdistuu tavallisiin venäläisiin, mutta nykyisetkin pakotteet ja toimet kohdistuvat tavallisiin venäläisiin. Pakotteilla ei lopeteta sotaa, mutta niillä osoitetaan venäläisille, että maan valitsema linja merkitsee loppua keskiluokan tähänastiselle elämäntyylille. Huomautan, että riippumattomienkin kyselyiden mukaan valtava enemmistö venäläisistä tukee sotaa, vaikka he tietävät, että Venäjä pommittaa systemaattisesti siviilikohteita Ukrainassa. Kysyisin pääministeriltä: me kaikki haluaisimme yhteisen EU-tason ratkaisun, mutta jos sellaista ei tule, eikö teidän mielestänne ole ongelmallista ja kiusallista, että ensi maanantaina Suomesta tulee EU:n itärajan heikko lenkki, se maa, jonka kautta venäläinen sotaa kannattava keskiluokka voi jatkossakin lentää Teneriffalle loikoilemaan?

Arvoisa herra puhemies! Se, mikä erottaa tämän päivän siitä ajasta, jolloin kansainvälistä pakolaisuutta ja turvapaikanhakua koskevaa sopimusjärjestelmää on laadittu, on se, että paitsi että ihmiset siirtyvät erittäin suurissa määrin mantereelta toiselle, heillä on myös taipumus valita maa, josta he hakevat turvapaikkaa, mikä panee kyllä epäilemään, onko turvallisuus — eli turvapaikan perimmäinen tarkoitus — se varsinainen motiivi ihmisillä olla liikkeellä. Harrastetaan täysin avoimesti turvapaikkashoppailua, saavutaan Euroopan yhteen laitaan, kävellään tarvittaessa yhdeksän tai kymmenen turvallisen maan läpi jättämään turvapaikkahakemus sinne, missä se on erilaisista syistä kaikkein edullisinta. Palaisin tässä siihen edustaja Purran aiempaan puheenvuoroon, että keskeinen ongelma on se, että EU-tasolla lainsäädäntö ei tunnista nykyisiä realiteetteja, siis muuttoliikkeen realiteetteja, vaan se heijastaa pikemminkin vuosikymmenten takaisia realiteetteja. Ja toinen ongelma on kansallisessa lainsäädännössä, sekä maahanmuuttoon, oleskelulupiin ja perheenyhdistämiseen liittyvässä lainsäädännössä että myös niissä sosiaaliturvaan liittyvissä mahdollisuuksissa, joita Suomi ja monet muut Pohjois-Euroopan maat tarjoavat. Meidän pitäisi vähentää sellaisia epäterveitä houkuttimia, jotka johtavat siihen, että suuret määrät ihmisiä, jotka eivät todellisuudessa ole ensisijaisesti turvan tarpeessa, pyrkivät Suomeen jättämään turvapaikkahakemuksia. — Kiitoksia. [Jussi Saramo: Oliko nyt kyse hybridiuhkista?] — Älä nyt huutele siellä.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Edustaja Kontula on toki oikeassa siinä, että silloin kun nykyistä pakolaisuutta koskevaa kansainvälistä lainsäädäntöä ja sopimusjärjestelmää rakennettiin, niin kyllä varmasti laatijoilla oli mielessään tilanne, jossa tulijoita saattaa olla hyvinkin paljon, mutta siinä tilanteessa ajateltiin, että haluttiin välttää se 30-luvun lopun—40-luvun alun tilanne, jossa ihmiset eivät pääse mihinkään pakoon välitöntä, henkeä uhkaavaa vaaraa. Silloin pakolaisuus ajateltiin niin, että ihmiset pakenevat kenties rajan yli naapurimaihin välitöntä vaaraa pakoon ja sitten tilanteen mahdollisesti normalisoiduttua pystyvät palaamaan kotiinsa, mutta se, mitä tuolloiset päätöksentekijät ja sopimusten kirjoittajat eivät pystyneet ennakoimaan, oli se, että miljoonat ihmiset siirtyvät pakolaisjärjestelmää hyväksikäyttäen mutta eivät ainoastaan naapurimaihin turvaan välitöntä vaaraa vaan mantereelta toiselle parempien elinolosuhteiden perässä, [Petri Huru: Juuri näin!] ja tämä on se, mihin pakolaisjärjestelmää tänä päivänä pääasiassa käytetään. Ihmiset voivat olla pakolaisuudesta ja muuttoliikkeestä sinänsä hyvin montaa mieltä, mutta teidän siellä vasemmallakin laidalla olisi syytä ymmärtää se, että jos pakolais‑ ja turvapaikkajärjestelmän häikäilemätön hyväksikäyttö ja välineellistäminen mahdollistetaan takertumalla vuosikymmeniä sitten kirjoitettuihin sopimusteksteihin, niin se nakertaa pakolaisjärjestelmän uskottavuutta ja hyväksyttävyyttä tavallisten kansalaisten silmissä, [Anne Kalmari: Juuri näin!] ja tämä on omiaan ruokkimaan kyynisyyttä kaikkea niin sanottua humanitaarista muuttoliikettä kohtaan. — Kiitoksia.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Pääministeri Marinin hallitus antoi ohjelmansa mukaisesti eduskunnan käsiteltäväksi joulukuussa 2021 ihmisoikeuspoliittisen selonteon. Se ohjaa Suomen kansainvälistä ihmisoikeuspolitiikkaa sekä hallituksen perus- ja ihmisoikeustoimintaa. Selonteossa käsitellään rinnakkain toimintaa kansainvälisellä, EU- sekä kansallisella tasolla. Ulkoasiainvaliokunta pitää tätä valittua käsittelytapaa perusteltuna. Kuten valiokunnan kuulemat asiantuntijat toivat esille, aiemmin ihmisoikeuksien edistäminen nähtiin lähinnä osana Suomen kansainvälistä toimintaa. Kuitenkin se, miten hyvin Suomi toteuttaa perus- ja ihmisoikeuksia kansallisesti, määrittää keskeisesti myös sitä, kuinka uskottava toimija Suomi on kansainvälisesti. Ihmisoikeuspoliittisen selonteon antamisen jälkeen Suomen ja Euroopan turvallisuus- ja toimintaympäristössä tapahtui perustavanlaatuinen muutos Venäjän hyökättyä Ukrainaan 24. helmikuuta. Hyökkäys loukkaa räikeästi kansainvälistä oikeutta, ja Venäjän joukot ovat hyökkäyssodan aikana syyllistyneet Ukrainassa vakaviin kansainvälisen humanitäärisen oikeuden loukkauksiin, joihin liittyy myös rikosoikeudellinen vastuu. Sota on aiheuttanut siviiliväestöön kohdistuvan laajamittaisen ihmisoikeus- ja humanitaarisen kriisin. Sodan kärjistyessä on arvioitu, että yli 10 miljoonaa ihmistä voisi mahdollisesti joutua pakenemaan kodeistaan, näistä noin 4 miljoonaa Ukrainan rajojen ulkopuolelle. Pakolaisista suurin osa on naisia ja lapsia, jotka ovat vaarassa joutua väkivallan ja hyväksikäytön uhreiksi paetessaan sotaa. Suomi on yhtenä EU-maana ottanut käyttöön tilapäisen suojelun mekanismin Ukrainasta paenneille. Toimintaympäristön kuvauksessa todetaan, että monet valtiot pyrkivät avoimesti rapauttamaan monenkeskistä, kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaa järjestelmää ja vaikeuttamaan YK:n ihmisoikeusjärjestelmän toimintaa. Räikeimpinä toimijoina selonteko nostaa esille Kiinan ja Venäjän, joiden pyrkimyksenä on ollut eri keinoin kyseenalaistaa ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta YK:n ihmisoikeuselimissä. Ulkoasiainvaliokunta pitää hyvänä, että nämä kehitystrendit tunnistetaan ja nimetään. Selontekoon on kirjattu tavoite EU:n globaalista johtoroolista ihmisoikeuskysymyksissä. Ulkoasiainvaliokunta pitää tavoitetta tärkeänä erityisesti nykyisessä toimintaympäristössä, jossa ihmisoikeuksia haastetaan kansainvälisellä tasolla entistä enemmän. EU:n yhtenäinen toiminta ei kuitenkaan aina onnistu unionin yksittäisten jäsenvaltioiden kyetessä estämään EU:n yhteisen puuttumisen ja kannanmuodostuksen YK:n jäsenvaltioiden sisällä tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin. Selonteon YK:ta koskevan tarkastelun keskiöön ymmärrettävästi nousee Suomen jäsenyys ihmisoikeusneuvostossa. Kolmevuotinen kausi 22–24 on Suomen ensimmäinen täysimittainen jäsenyys ihmisoikeusneuvostossa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on selonteon antamisen jälkeen noussut myös ihmisoikeusneuvoston toiminnan keskiöön. Venäjä oli valittu vuonna 2020 ihmisoikeusneuvoston jäseneksi vuosille 21–23, mutta 7.4.22 Venäjän jäsenyysoikeudet keskeytettiin. Ulkoasiainvaliokunta pitää näitä tietoja erittäin perusteltuina huomioiden maan laajamittaiset ja systemaattiset ihmisoikeusloukkaukset ja humanitaarisen oikeuden loukkaukset Ukrainassa. Myös muutoin Venäjän hyökkäyssota on ollut keskeisesti esillä YK-järjestelmässä. Turvallisuusneuvosto on käsitellyt tilannetta useissa hätäistunnoissaan, mutta Venäjän veto-oikeuden johdosta turvallisuusneuvosto on kyvytön tekemään asiassa päätöksiä. Euroopan neuvosto on Euroopan johtava hallitustenvälinen ihmisoikeus-, demokratia- ja oikeusvaltiotoimija. Sen toiminta nojaa järjestön piirissä hyväksyttyihin valtiosopimuksiin ja niiden täytäntöönpanon valvontaan. Venäjän hyökkäys Ukrainaan johti maan erottamiseen Euroopan neuvostosta. Valiokunta pitää tätä välttämättömänä todeten samalla, että Venäjä säilyy Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuolena syyskuuhun saakka. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöllä eli Etyjillä on maantieteellisen kattavuutensa vuoksi merkitystä ihmisoikeuksia koskevassa vuoropuhelussa. Ulkoasiainvaliokunta pitää valitettavina saamiaan tietoja siitä, että Venäjä rapauttaa Etyjin toimintamahdollisuuksia, ja pitää tärkeänä, että Suomi pyrkii löytämään keinoja Etyjin toimintakyvyn palauttamiseksi myös osana Suomen vuoden 2025 Etyj-puheenjohtajakauden valmisteluja. Arvoisa puhemies! Selonteon mukaan Suomi edistää oikeusvaltioperiaatteen toteutumista kaikessa toiminnassa kansallisesti, Euroopan unionissa sekä ulko- ja kehityspolitiikassa YK:ssa ja alueellisissa järjestöissä. Selonteko luettelee eri keinoja eri foorumeilla, joilla oikeusvaltiokehitystä tuetaan. Kuten ulkoasiainvaliokunnan kuulemat asiantuntijat painottivat, ei oikeusvaltiota tule pitää Suomessakaan itsestäänselvyytenä vaan sen eteen pitää tehdä jatkuvasti työtä. Asiantuntijat pitivät kansallisen tason toimia oikeusvaltioperiaatteen edistämiseksi vaatimattomina erityisesti sitä taustaa vasten, että periaate on otettu yhdeksi selonteon perustavista tavoitteista. Kuten suuri valiokunta toteaa, kansallisten kehittämistarpeiden avoin käsittely tuo uskottavuutta asioiden esille nostamiseen myös EU-tasolla ja kansainvälisesti. Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä selonteon kirjausta siitä, että Suomi edistää vastuullista liiketoimintaa ja valtioiden velvollisuutta suojella ihmisoikeuksia yritystoiminnassa sekä yritysten velvoitetta ihmisoikeuksien kunnioittamiseen niin kansallisesti, EU:ssa kuin kansainvälisestikin. Ulkoasiainvaliokunnan kuulemien asiantuntija-arvioiden mukaan vastuullisuuden edistäminen on yritysten keskuudessa kasvussa ja siitä on tulossa menestyvän liiketoiminnan perusedellytys. Valiokunta pitääkin tärkeänä julkisen vallan myönteisiä kannustimia yrityksille ihmisoikeuksiin sitoutumiseksi. Valiokunta pitää vastuullisuuden edistämistä yritysmaailmassa tärkeänä myös mahdollisesti kasvavana kilpailuetuna yrityksille ja Suomelle. Ulkoasiainvaliokunta pitää hyvänä, että sukupuolten tasa-arvon sekä naisten ja tyttöjen oikeuksien edistäminen kansallisella, pohjoismaisella, EU- ja kansainvälisellä tasolla on nostettu selonteon yhdeksi painopisteeksi. Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan on ollut myös katastrofaalisia vaikutuksia naisten ja tyttöjen asemaan. Ihmisoikeusjärjestöt raportoivat seksuaalisesta väkivallasta sota-aseena. Valiokunta toteaa lisäksi, että pakolaisiksi lähteneet tytöt ja naiset voivat matkallaan ja määränpäässä kohdata seksuaali- ja sukupuolittunutta väkivaltaa, kuten hyväksikäyttöä, tai joutua ihmiskaupan uhreiksi. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kohtaavat edelleen merkittävästi syrjintää maailmalla. Ulkoasiainvaliokunnan saaman selvityksen mukaan samaa sukupuolta olevien väliset seksisuhteet on kriminalisoitu 65 maassa, joista kuudessa voidaan tuomita kuolemanrangaistus ja 57 maassa voidaan tuomita useiden vuosien vankeuteen. Myös selonteon kirjaukset siitä, että Suomi toimii maailmanlaajuisesti homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin poistamiseksi ja tähän perustuvien kuolemantuomioiden välittömäksi poistamiseksi, ovat tärkeitä. Sananvapauden merkitys on mittava sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen että demokratian toimivuuden kannalta. EU-tuomioistuin on toistuvasti korostanut, kuinka keskeistä on varmistaa päätöksenteon avoimuus, joka mahdollistaa sen, että useiden näkökantojen eroavuuksista voidaan keskustella avoimesti, mikä myötävaikuttaa toimielinten suurempaan legitimiteettiin suhteessa kansalaisiin ja mikä lisää kansalaisten luottamusta. Näin ollen tiedon ja keskustelun puuttuminen on pikemminkin omiaan synnyttämään kansalaisissa epäilyjä paitsi tietyn toimenpiteen laillisuuden myös koko päätöksentekomenettelyn legitimiteetin osalta. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy lausuntovaliokuntien arvioon, että disinformaatiota tulee ehkäistä tehokkaasti. Valiokunta kuitenkin lisää asiantuntijakuulemiseen nojautuen, että analyyttinen tarkkuus on tässä keskeistä, sillä myös disinformaatioksi leimaamiseen ja siitä seuraaviin toimiin liittyy mahdollisia ihmisoikeusongelmia. Disinformaation, verkkohäirinnän ja vihapuheen torjuntaan liittyy erityistä huolellisuutta vaativa haaste tärkeänä ihmisoikeutena suojatun sananvapauden kunnioittamisesta. Arvoisa puhemies! Valiokunta esittää, ettei eduskunnalla ole huomautettavaa selonteon johdosta mutta että eduskunta edellyttää valtioneuvoston ottavan uutta ihmisoikeuspoliittista selontekoa laatiessaan huomioon mietinnössä esitetyt havainnot. — Kiitoksia.

Arvoisa herra puhemies! Maahanmuuton lieveilmiöt yllättävät suomalaisen päätöksentekijän joka kerta samalla tavalla kuin talvi yllättää joka kerta suomalaisen autoilijan. Merkit Afrikasta ja Lähi-idästä muuttaneiden ihmisten syrjäytymisestä, jengiytymisestä ja gettoutumisesta ovat olleet nähtävillä jo ainakin 20 vuoden ajan, ja lisäksi tismalleen sama kehitys on nähty kaikissa muissakin länsimaissa, aivan kuten edustaja Immonen avauskysymyksessään huomautti. Yksittäiset julkiseen keskusteluun päätyvät tapaukset ovat vain jäävuoren huippu. Niiden taustalla on erittäin nopeasti kasvava väestö, jolla ei ole valmiuksia eikä ehkä haluakaan sopeutua länsimaiseen yhteiskuntaan. Perussuomalaiset ovat nostaneet näitä ongelmia esiin vuosien ajan ja kuulleet syytöksiä turhasta pelottelusta. Muut puolueet ja media ovat kiistäneet ja vähätelleet ongelmia ja hehkuttaneet sitä, että tulijat ovat uusia fazereita ja finlaysoneja. Arvoisa hallitus, uskotteko te Suomen omien ja muiden maiden kokemusten valossa edelleen, että nyt nähtävät ilmiöt ja ongelmat ovat tilapäisiä ja että ne eivät pahene entisestään, kun tulijoiden määrä kasvaa?

Arvoisa herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan mietintö on yhteinen vastaus kahteen asiakirjaan. Valtioneuvosto antoi 13. huhtikuuta ajankohtaisselonteon turvallisuusympäristön muutoksesta ja 15. toukokuuta selonteon Suomen liittymisestä Pohjois-Atlantin liittoon eli Natoon. Elämme täysin poikkeuksellisessa tilanteessa ja olemme tekemässä ratkaisua, jonka turvallisuuspoliittista ja psykologista merkitystä ei tule vähätellä. Poikkeuksellisuudesta ja merkityksellisyydestä seuraa, että ei ollut selkeää ennakkotapauksiin pohjautuvaa toimintamallia, jolla kysymys tulisi käsitellä. Valittua menettelyä, jossa ensimmäinen selonteko sisältää kuvauksen ja analyysin tilanteesta ja vaihtoehdoista ja toinen selonteko analyysiin perustuvan ratkaisun, on arvosteltu joillakin tahoilla liian hitaaksi ja toisilla tahoilla liian hätäiseksi. Uskon, että nyt kun olemme päässeet tähän pisteeseen, useimmat meistä voivat olla enemmän tai vähemmän tyytyväisiä prosessiin. Ulkoiset tekijät, joihin emme voi vaikuttaa ja joihin sisältyy tiettyjä tunnistettuja riskejä, sanelevat sen, että emme ole voineet viivytellä loputtomiin. Jos toisaalta olisimme edenneet paljon tätä nopeammin, tietomme ja ymmärryksemme olosuhteista, vaihtoehdoista ja vaihtoehtojen mahdollisista seurauksista olisivat paljon vajavaisemmat kuin ne nyt ovat. On parempi, että ratkaisut perustuvat tietoon ja tosiasioihin kuin pelkkään vahvaan tunteeseen tai yleisen mielipiteen paineeseen. [Anne Kalmari: Juuri näin!] Teemme kauaskantoisia ratkaisuja, joiden vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen ja myös maamme rajojen ulkopuolelle. Ulkoasiainvaliokunta on saanut mietintöä varten lausunnon kymmeneltä valiokunnalta, jotka ovat käsitelleet ajankohtaisselontekoa oman hallinnonalansa näkökulmasta. Kiitän valiokuntia, samoin tasavallan presidenttiä, valtioneuvostoa, ulko- ja puolustusministeriötä sekä muita tahoja hyvästä ja tiiviistä yhteistyöstä. Ennen kaikkea kiitän ulkoasiainvaliokunnan jäseniä rakentavasta asennoitumisesta. Suomi tekee turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa lisätäkseen turvallisuutta: sekä omaa välitöntä turvallisuuttaan että ulkopolitiikkamme vakiintuneiden tavoitteiden mukaisesti Euroopan ja koko maailman turvallisuutta. Me emme liittoudu ketään vastaan, mutta liittoudumme kyllä uhkaa vastaan. Uhan meille ja koko Euroopalle muodostaa tällä hetkellä Venäjä. Mietinnössä todetaan näin: ”Venäjän jo pidempään jatkunut sotilaalliseen voimaan nojautuva ulkopolitiikka ja ääneen lausuttu tavoite etupiirijakoon perustuvasta turvallisuusrakenteesta Euroopassa sai uuden ulottuvuuden sen käynnistettyä hyökkäyssodan Ukrainaan. Sotilaallisen voimankäyttökynnyksen madaltuminen ja autoritaariseen järjestelmään liittyvä pidäkkeetön mahdollisuus tarttua sotilaalliseen voimaan ovat tulleet sodan myötä selkeästi esiin. Venäjä on myös toistuvasti tuonut esiin valmiuttaan käyttää ydinaseita. Venäjän intressissä ei näy olevan etsiä lännen kanssa yhteisiä ratkaisuja Euroopan turvallisuuspoliittisen tilanteen vakauttamiseksi. Sodan myötä Venäjän ja lännen välille on syntynyt jyrkempi ja pidempiaikainen vastakkaisasettelu, jonka muotoja ja kestoa on tässä vaiheessa vaikea arvioida. Näiden seurauksena ulkoasiainvaliokunta toteaa Suomen välittömän turvallisuusympäristön heikentyneen ratkaisevasti selonteossa esitetyn mukaisesti.” Arvoisa puhemies! Tämän vuoksi olemme nyt tässä ja tämän asian äärellä. Ulkoasiainvaliokunta jakaa selonteossa esitetyn huolen Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksista monenkeskiselle sääntöpohjaiselle järjestelmälle. Mietinnössä mainitaan myös tämän järjestelmän keskeisen instrumentin, YK:n turvallisuusneuvoston, toimintakyvyttömyys tilanteessa, jossa yksi sen pysyvistä jäsenmaista rikkoo räikeästi järjestön perusperiaatteita. Myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön rooli on jäänyt vähäiseksi. Sen sijaan Euroopan unioni on yhdessä Britannian, Yhdysvaltain ja muiden toimijoiden kanssa kyennyt reagoimaan Venäjän invaasioon nopeammin ja tehokkaammin kuin useimmat, myös Venäjä, olisivat ehkä odottaneet. Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä Ukrainalle annettavaa laaja-alaista tukea ja samoin sitä, että sotarikoksiin syyllistyneet saadaan rikosoikeudelliseen vastuuseen. Suomen keskeisiä yhteistyökumppaneita puolustuksen alalla ovat Ruotsi, Britannia ja Yhdysvallat. Kahden- ja monenvälinen yhteistyö vahvistaa Suomen puolustuskykyä, mutta näihin järjestelyihin ei sisälly keskinäisiä puolustussitoumuksia eli kansankielellä turvatakuita. EU:n perussopimukseen sisältyy sitova solidaarisuuslauseke, mutta EU:lla ei ole yhteistä puolustussuunnittelua tai mekanismeja, jotka antaisivat lausekkeelle uskottavaa pelote- ja pidäkevaikutusta. Julkisuudessa ja eduskunnassakin on käyty paljon keskustelua siitä, onko Nato-jäsenyydelle vaihtoehtoja. Tämä riippuu siitä, mitä turvallisuusjärjestelyiltä haetaan ja halutaan. Jos haluamme sitovan ja uskottavan kollektiiviseen puolustukseen nojaavan pelotteen, vaihtoehtoja ei asiantuntijakuulemisten perusteella ole. Suomalaisessa Nato-keskustelussa esiintyy usein ajatus ulkomaisista joukoista ja tukikohdista Suomessa. Mietinnössä todetaan, että Suomi, kuten nykyisetkin jäsenmaat, päättäisi itse, mitä sen alueella tapahtuu ja mitä tänne sijoitetaan. On myös syytä muistaa, että itäisen Keski-Euroopan maat ovat saaneet alueelleen liittolaismaiden joukkoja vasta vuosien ahkeralla lobbaamisella. Suomella, toisin kuin monella nykyisellä jäsenmaalla, on vahva kansallinen puolustuskyky, ja Suomen keskeinen tehtävä jäsenenä olisi puolustaa omaa aluettaan. Aggressiivisen Venäjän naapurina oleva Suomi on Naton kannalta kiinnostava maa turvallisuuden tuottajana, ei vapaamatkustajana. Naton 5 artiklan puolustussitoumus täydentää kansallisen puolustuskyvyn tuomaa pelotetta ja pidäkettä, ei korvaa sitä. Ydinaseiden mahdollinen sijoittaminen Suomeen on niin ikään herättänyt laajaa keskustelua myös ulkoasiainvaliokunnassa. [Ben Zyskowicz: Ihan turhaan!] Kuulemisten yhteydessä on käynyt ilmi, että Yhdysvaltain ydinaseita ei ole sijoitettu pysyvästi eikä tilapäisesti yhteenkään kylmän sodan jälkeen hyväksyttyyn jäsenmaahan. On äärimmäisen epätodennäköistä, että kukaan edes ehdottaisi niiden sijoittamista Suomeen. Joka tapauksessa Suomi päättäisi asiasta kansallisesti. Valiokunta huomauttaa myös, että voimassa oleva ydinenergialaki kieltää ydinräjähteiden maahantuonnin. Valiokunnan kuulemisissa ja keskusteluissa on noussut esille mahdollisten varaumien tai reunaehtojen asettaminen jäsenyydelle esimerkiksi mainittuja tukikohtia tai ydinaseita koskien. Kuten edellä totesin, tukikohtien tai ydinaseiden tarjoaminen Suomeen on hyvin epätodennäköistä, eikä niitä voitaisi Suomeen sijoittaa ilman omaa suostumustamme. Lisäksi Naton jäsenyysmekanismit eivät tunne tällaisia varaumia, eikä yksikään jäsenmaa ole koskaan sellaisia asettanut. Jäsenmaa voi luonnollisesti asettaa yksipuolisesti sellaisia rajoituksia, jotka eivät ole ristiriidassa Pohjois-Atlantin sopimuksen velvoitteiden kanssa. Valiokuntien lausuntoihin viitaten mietintö käsittelee laajasti myös kokonaisturvallisuutta ja kriisinsietokykyä ja nostaa tässä yhteydessä esiin muun muassa hybridivaikuttamisen esimerkiksi disinformaatiokampanjoilla tai siirtolaisten välineellistämisellä. On tärkeää, että lainsäädäntömme on ajan tasalla ja vastaa tämän ajan uhkiin. Huoltovarmuus ja riittävä omavaraisuus ruoan ja energian osalta ovat aivan keskeistä kriisitilanteissa. Arvoisa puhemies! Johtopäätöksenään ulkoasiainvaliokunta toteaa, että nykyinen ja näköpiirissä oleva tilanne edellyttää toimia Suomen turvallisuuden vahvistamiseksi. Nato-jäsenyys muodostaa pidäkevaikutuksensa ansiosta vahvan lisäsuojan Suomen turvallisuudelle. Jäsenyyden keskeinen lisäarvo Suomelle ja koko Euroopalle on sen konflikteja ehkäisevä vaikutus. Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että Suomen tulee hakea Naton jäsenyyttä täysimääräisin oikeuksin ja velvollisuuksin. Samalla muistutamme, että Venäjä-suhde säilyy Suomelle kaikissa olosuhteissa keskeisenä kansallisena kysymyksenä. Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan kannanottoehdotus on, että eduskunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka mukaisesti Suomi hakee Pohjois-Atlantin liiton jäsenyyttä. Lisäksi eduskunta edellyttää, että se saa ajantasaisesti tietoa jäsenyyshakemuksen käsittelyn etenemisestä. — Kiitoksia.

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu Natosta pyörii usein 5 artiklan eli keskinäisen puolustussitoumuksen ympärillä. Onkin totta, että artikla 5 on Nato-jäsenyyden ilmeisin lisäarvo Suomen turvallisuudelle. Se todennäköisesti estää Suomen joutumisen sotilaallisten toimien kohteeksi, eikä turvatakuiden pitävyyttä koskaan tarvitse testata. Pohjois-Atlantin sopimuksessa on kuitenkin muitakin asioita, esimerkiksi artikla 3, joka velvoittaa jäsenmaan ylläpitämään omaa puolustuskykyään hyökkäystä vastaan. Puolustuskyky ei ole pelkkiä aseita tai sotilaita. Suomi on saari. Me olemme täysin riippuvaisia merikuljetuksista, jotka ovat hyvin haavoittuvia kriisitilanteessa. Emme selviä kovin pitkään, jos meiltä loppuu ruoka, energia tai ammukset. Mahdollisimman suuri omavaraisuus tällaisten asioiden suhteen on aivan keskeisen tärkeää Suomen puolustuskyvylle. Mikään turvatakuu ei korvaa niitä, vaan ne täytyy turvata kansallisilla päätöksillä. [Eduskunnasta: Hyvä puhe!]

Arvoisa puhemies! Tämä selonteko on laaja-alainen mutta sisällöltään lähinnä luettelo asioista, jotka ovat yleisesti tiedossa tai helposti pääteltävissä. On ymmärrettävää, että julkisessa asiakirjassa ei voida sanoa kaikkea, mitä kansanedustajien tulee tietää, mutta selonteko ei myöskään sisällä linjauksia, suosituksia tai esityksiä, joihin eduskunta voisi ottaa kantaa. Selontekoa voidaankin luonnehtia muistioksi asioista, jotka tulee ottaa huomioon ja joista on syytä keskustella. Suomen ainoa ulkoinen turvallisuuskysymys on Venäjä. Me emme voi vaikuttaa maamme sijaintiin Venäjän naapurina emmekä voi vaikuttaa niihin vaikuttimiin, jotka ohjaavat Kremlin toimintaa. Voimme päättää ainoastaan siitä, miten reagoimme ympäristöömme ja sen muutoksiin. Mitä päätämmekin, meidän on päätettävä se itse: omista olosuhteistamme ja tarpeistamme ja vilkuilematta sen enempää länsinaapuriin kuin itänaapuriinkaan.

Arvoisa puhemies! Istanbulissa käydään tosiaan parhaillaan rauhanneuvotteluja. Neuvotteluratkaisun hakemisessa on kuitenkin useita ongelmia, joista ensimmäinen on se, että mihinkään, mitä Venäjän sanoo tai lupaa, ei voi luottaa. Toinen ongelma on se, että neuvotteleminen Venäjän vaatimuksista antaa väärää legitimiteettiä Venäjän vaatimuksille. Venäjällä ei ole oikeutettuja vaatimuksia. Jos Venäjälle annetaan mitään, se paitsi on väärin myös lähettää jokaiselle roistovaltiolle viestin, että hyökkäyssota kannattaa: vaikka ei saisi kaikkea, voi saada jotakin. Arvoisa puhemies! Meidän on ajateltava tämän hetken lisäksi myös tulevaisuutta. Meidän pitää tehdä kaikkemme sen eteen, että Venäjä ei voita sodalla mitään vaan häviää kaiken. Tämä tarkoittaa lisää ja tehokkaampia aseita Ukrainalle ja Venäjän sotapotentiaalin tuhoamista kauppasaarrolla. Samoin venäläisten hävitysvimmaa pitäisi hillitä [Puhemies koputtaa] tekemällä selväksi, että ulkomailla jäädytetyt venäläiset varat käytetään Ukrainan jälleenrakentamiseen.